Skip to content Saunologia.fi

Tekijä: Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

11

Published on

Toteutimme Narvin kanssa pilottitutkimuksen löylyn lain paikkansa pitävyydestä syksyllä 2019. Vertailimme erikorkuisia sähkökiukaita samassa teholuokassa selvittääksemme miten kivipinna korkeus vaikuttaa saunan lämpiämiseen. Selvisi, että löylyn laki pätee umpikylkisiin kiukaisiin, mutta verkkokiuas lämmittääkin saunaa paremmin kuin laki ennustaa!

Kansatieteilijä Sakari Pälsin (Sauna, 1961. Otava) lanseeraama löylyn laki on eräs suomalaisen saunan suunnittelun kansaperinteen eläviä myytti. Niin sanotun ensimmäisen löylyn lain mukaan löylyhuone on toteutettava niin, että saunoja jää jalkapohjiaan myöten kiuaskivien yläpuolelle. Muuten vaarana ovat napalöylyt, tai mikä pahempaa, hartialöylyt, varpaiden kipristellessä kylmyydessä (laista hieman lisää artikkelissa lauteiden mitoitus ).

Löylyn lain peruste on lämpimän ilman kerrostuminen. Lämmin sekä kostea ilma nousee ylöspäin. Tästä aiheutuu esimerkiksi saunatilassa suuria lämpötilaeroja katon ja lattian välille. Löylyä ei  kylmempiin osiin saada.

Olen kirjassani käsitellyt tätä asiaa perinpohjaisemmin ja tullut siihen tulokseen, että löylyn laki on kokemusperäisen tiedon perusteella erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon saunoissa hyödyllinen yleistys (kts. Saunatutkimusklassikko: kiukaan korkeuden merkitys). On kuitenkin selvää, ettei se päde sellaisenaan koneellisen ilmanvaihdon saunoissa (kts. VTT tutkimus alla) tai edes painovoimaisissa kohteissa, joissa lämmitys jatkuu pitkään.

On myös kiuastyyppejä, kuten Saunasammon puhaltimelliset kiukaat, joissa tapahtuva voimistettu ilmankierto eli konvektiolämmitys voi vaikuttaa tilanteeseen. Tähän on virossa kehitetty jopa erillinen lisälaitteensa, nimeltään Saunum. Kotimaassa Sydän-kiukaan valmistaja myös väittää tuotteessa olevan lämmönvaihtimen muuttavan tasapainoa. Näistä väitteistä ei kuitenkaan ole selvyyttä, sillä varsinaisia tutkimuksia tuotteista ei ole julkaistu.

Myöskään löylyn laista ei ole koskaan tehty suoria tutkimuksia siinä mielessä kuin se edellyttäisi löylyhuoneen lämpötilajakauman seuraamista erilaisten kiuaskorkeuksien suhteen. Tämä on vaivannut minua pitkään, joten päätin ottaa härkää sarvista.

190519-narvi-velvet-steam
Narvi Velvet puukiuas ja löylyn luonti. Löyly menee sinne missä saunassa on lämpimintä.

Toteutimme Saunologian kumppani Narvin kanssa syksyllä 2019 pienen koesarjan Narvin tuotekehityslaboratoriossa. Laboratoriossa on mahdollista seurata tarkasti saunan lämpenemistä eri tavoin. Tutkimuksessa haluttiin selvittää saman teholuokkaan kuuluvien sähkökiukaiden muotoseikkojen (korkeus ja avoimuus) vaikutusta löylyhuoneen lämpiämiseen.

Tutkimus on luonteeltaan kokeilu, johon valittiin mukaan todellisia, tavallisia sähkökiukaita. Kysymyksessä ei ole tieteellisen tarkka testaus löylyn laista, mutta hallituissa olosuhteissa suoritettuna sen pitäisi kertoa jotain ”oikeiden” kiukaiden potentiaalisista eroista.

Miten tutkittiin: tutkimusasetelma

Tutkimus toteutettiin 8,5 m3 kokoisessa laboratoriotilassa. Siinä on painovoimainen, vaatimaton ilmanvaihto: poistoilma-aukko (n. 100 mm halkaisija) katon rajassa kiukaan vastakkaisella seinällä ja raittiin ilman tulo lattian rajassa. Kevyesti eristetty tila on sisäpuolelta käsittelemätöntä vaneria lattiasta kattoon. Laboratoriossa on peruslämmityksenä n. 20 asteen lämpötila.

191211-loylyn-laki-narvi
2019 Löylyn laki -testin kiuaskolmikko: Narvi NC, Style ja Saana

Laboratorioon tuotiin erillisinä päivinä testilämmitystä varten kolme kiuasta noin viikon aikana:

  • Narvi NC Electric 6 kW seinäkiuas , 58 cm korkea, asennettuna korkeus 65 cm, 25 kg kiviä. Suojaetäisyys 5/8 cm (sivulle/eteen)
  • Narvi Style 6,8 kW lattiakiuas, 100 cm, 60 kg kiviä. Suojaetäisyys, 5/5 cm
  • Narvi (ent. Kota) Saana 6,8 kW lattiakiuas, 90 cm, 80 kg kiviä. Suojaetäisyys, 12/12 cm
191211-narvi-llaki-lab-setup
Kiukaiden korkeudet mittakaavassa Löylyn laki -pilottitutkimuksessa suhteutettuna laboratoriotilaan.

Kiukaat on tarkoitettu keskenään samankokoisiin tiloihin, mutta niiden tehot vaihtelevat hieman. Kivimäärä on Saanassa yli kaksinkertainen NC:hen nähden. Ensimmäisessä kokeilussa seinäkiuasta käytettiin käyttöohjeiden vastaisesti ilman kiviä sillä ajatuksella, että kivien ladonnan vaikutus poistettaisiin. Tästä aiheutui kuitenkin ongelmia suojaamattoman vaneriseinän kuumentuessa suorasta lämpösäteilystä aivan liikaa.

Kiukaat ladottiin varsinaisissa testeissä täyteen normaalikokoisia luonnonkiviä. Tämän jälkeen aloitettiin vähintään kahden tunnin mittainen lämmitysjakso oven pysyessä kiinni. Löylyä ei heitetty. Termostaatti oli pois toiminnasta, eli sauna sai lämmitä vapaasti täydellä teholla.

Mittaukset suoritettiin yksinkertaisilla termistoreilla, jotka kiinnitettiin samalla pystysuuntaiselle linjalle noin 1,2 metrin päähän kiukaasta (kattoperspektiivistä katsottuna). Anturit sijoitettiin 40 cm välein katosta alaspäin aina -160 cm katosta tasolle asti. Kattosensori oli muista poiketen keskellä saunaa, n. 30 cm katosta alaspäin. Tietokoneohjelma rekisteröi anturien lämpötilan minuutin välein.

Hypoteesit

Jos jalka- ja istuinlauteelle lasketaan 45 cm ja istuinlauteelta kattoon niukka 105 cm eli yhteensä 150 cm, pitäisi kiukaan yläreunan olla 50 cm korkeudella. Löylyn lain perusteella ainoastaan matala NC-kiuas kelpaisi lämmittämään laboratoriotilaa. NC:kin ylittää suosituksen kymmenellä sentillä, muut reilusti enemmän. Koska laboratoriossa ei edes ole lauteita, jätetään tämä kauneusvirhe huomioimatta ja keskitytään lämpötilajakaumien mahdollisiin eroihin. Lämpötilajakauman pitäisi olla tasainen katosta vähintään pisteen -120cm, mielellään jopa -160cm pisteen tasolle asti.

Odotukseni oli, että lämpötilaeroja kiukaiden välillä syntyisi pisteissä -80 ja -120 cm, jotka vastaavat suunnilleen korkeimman Style-kiukaan ja matalimman NC-kiukaan kivipinnan korkeuksia. Korkean verkkokiukaan, Saanan, oletin käyttäytyvän lähes samalla tavoin kuin Stylen.

Mitä havaittiin? Tutkimustulokset

Kaikki kiukaat lämmittivät saunaa odotetusti. Löylyhuoneen lämpötila kohosi tunnissa n. 65-70 asteeseen katon pisteessä ja saavutti kahdessa tunnissa yli 85 asteen lämpötilan kaikilla kiukailla.

Kiinnostavinta on kuitenkin se, miten sauna lämpeni sisäkaton alapuolisissa osissa. Tässä kiukaiden välille muodostui selkeitä eroja. Erot olivat osittain odotetun kaltaisia ja löylyn lain mukaisia.

Klikkaa kuvia avataksesi suuremman kuvaajan:

Ensinnäkin kiukaiden välillä ei ollut juurikaan eroja siinä, miten katon ja mittauspisteen -40 cm lämpötila kehittyi. Tämä oli odotettua. Sen sijaan tasoilla -80 ja -120 cm erot olivat näkyviä. Korkea, suljettu pilarikiuas Style lämmitti 80 cm katosta (eli 20 cm kiukaan kivipinnan yläpuolelta) laskeuduttaessa jo olennaisesti heikommin. Lämpötilaero kattoon oli 36 astetta, -40 cm pisteeseen 26 astetta. Matalan seinäkiukaan kohdalla ero oli -80cm pisteeseen 24 astetta, -40 cm pisteeseen vain 14.

Hämmästyttävin tulos koski kuitenkin korkeaa, mutta avointa Saana kiuasta. Suureksi yllätykseksi se tuotti testitilassa pienimmät lämpötilaerot mittauspisteiden välille!

Saanan tuloksissa ei ole eroa matalaan NC-seinäkiukaaseen -40 cm tai -80 cm pisteissä, mutta -120 cm ja erityisesti -160 cm tasoilla lämpötilaerot ovat jopa 15 astetta pienempiä Saanan eduksi!

Johtopäätöksiä: valitse saunasi mittasuhteisiin sopiva (verkko)kiuas

Tässä tutkimuksessa käytetty aikajakso sekä testiyksilöt valittiin sillä perusteella, että ne edustavat sekä tavanomaisia käyttöaikoja että yleisesti käytettyjä kiukaita yksityistalouksissa. Johtopäätökset ovat selvät.

Jos saunasi on matala, ei kannata änkeä sinne korkeaa umpinaista kiuasta. Ylipäänsä näin matalaa (2m) saunaa ei kannata rakentaa, jos sitä voi välttää, koska mikään ainakaan tässä testatuista kiukaista ei lämmitä tilaa tasaisesti edes oman kivirajansa yläpuolelta.

Narvin sähkökiukaista NC:n lisäksi Minex ja Slim ovat tässä suhteessa suositeltavimpia valintoja pieniin, esimerkiksi 220 cm korkuiseen saunaan. Näiden lisäksi Saana, pieni pilarikiuas, vaikuttaisi soveltuvan yllättävän hyvin pieniin tiloihin korkeudestaan huolimatta. Narvin valikoimissa on myös monia muita sähköisiä verkkokiukaita, kuten Softy, Smooth ja Velvet Electric.

191216-narvi-verkkokiukaat
Narvin verkkokiuas valikoima joulukuussa 2019.

Style edusti testissä korkeaa pilarikiuasta. Tulosten ja odotusten perusteella se vaatisi tästä suhteessa huomattavasti korkeamman tilan (jopa 260 cm) – tai erilaisen ilmanvaihdon tuottaakseen sopivan lämpötilajakauman ja riittävän korkea löylytaskun.

Testin erilaisten rajoitteiden vuoksi (näistä lisää lopussa)  tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Eri korkuisissa tiloissa testaaminen ja lisätoistot myös muunmerkkisillä kiukailla vahvistaisivat havaintoja. Toisaalta sähkökiukaiden erittäin yksinkertaisen rakenteen vuoksi uskon näidenkin havaintojen antavan käsitystä myös muunmerkkisten, vastaavien kiukaiden toiminnasta.

Löylyn lain muutos valmisteluun

Tämän alustavan tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, ettei löylyn lakiin ole sellaisenaan luottamista. Se vaikuttaa sekä liian optimistiselle että harhaanjohtavalle ohjesäännölle saunan lämpiämisestä. Tämä ei tosin tule varmaan monellekaan harrastajalle yllätyksenä, sillä esimerkiksi Kansainvälisen savusaunaklubin suosituksiin kuuluu jalkalaudetason nostaminen kymmenisen senttiä kivipinnan yläpuolelle.

171103-esteeton-invalidiliitto-sauna-1325
Invalidiliiton kiertoilmasauna. huomaa epätavalliset lauteet

Tekniset ratkaisut voivat myös vaikuttaa ilman kerrostumiseen. Näistä radikaaleimpana esimerkkinä olen raportoinut Invalidiliiton kiertoilmasaunasta, jossa ilmankierrätyksen ansiosta lämpötila on lattiasta kattoon hyvin tasainen. Aiemmin mainittu Saunum tähtää samaan hieman kompaktimmalla kiuasmaisella ratkaisulla, jossa ilma kiertää myös koneellisesti.

Itselleni kiinnostavin havainta oli huomata korkean verkkokiukaan muista poikkeava käyttäytyminen. Kukaan ei voi tosin tämän perusteella väittää verkkokiukaidenkaan lämmittävän huonetta tasaisesti lattiasta kattoon. Toisaalta ainakin asennuksessa, jossa kiuasta ei ole integroitu lauteisiin, voi tämän tutkimuksen perusteella lopputulos olla paljon parempi kuin mitä löylyn lain ja kiukaan korkeuden perusteella voisi olettaa.

190519-Kota-Saana-Musta_sauna_1
Saana pilarikiuas integroituna lauteisiin. Integrointi vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi lämpötilajakaumaan.

Löylyn laki pitäisi siis rukata uusiksi. Tässä ehdotus. Löylyn lain luenta Liikkasen mukaan:

Saunojan on mahduttava kokonaisuudessaan löylytaskuun. Jos löylyhuonetta lämmitetään kiinteäkylkisellä kiukaalla, muodostuu löylytasku eli suhteellisen tasalämpöinen osa huonetilaa parikymmentä senttiä kiukaasta avautuvan kivipinnan yläpuolelle.

Tämä olkoon saunologin tulkinta Pälsin leikkimielisestä suunnitteluohjeesta. Tämäkin vaatisi vielä lisää tutkimusta siitä, miten löylytasku todellisuudessa käyttäytyy erilaisissa löylyhuoneissa ja esimerkiksi erilaisten ilmavirtausten vaikutuksesta. Koneellisen ilmanvaihdon tiedetään tutkimusten perusteella vaikuttavan asiaan merkittäväksi.

Pälsi vastaan verkkokiuas

Jos pohditaan mistä Pälsi alun perin päätyi tähän tulkintaan, niin on ensinnäkin selvää, ettei laki koskaan tukenut mikään tieteellisen tarkka empiirinen tutkimus vaan saunaharrastajan henkilökohtaiset havainnot. Fyysikko tai insinööri Pälsi ei ollut, vaan arkeologian ja kansatieteen arvostettu tutkija, ei mikään saunologi (joka oli Pälsille enemmänkin haukkumasana).

Lähinnä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaikuttanut Pälsi kohtasi Suomessa lähinnä erilaisia kertalämmitteisiä ulossavuavia kiukaita, pönttöjä ja muurattuja kiukaita. Uskon Pälsin pettymysten korkeiden löylyluukkujen vaikutuksiin löylyhuoneen tasalämpöisyydelle olleen niistä peräisin. En usko Pälsin kritiikin kummunneen verkkokiukaiden tapaisista savusaunojen rauniokiukaista, joiden käyttäytyminen muistuttanee enemmän verkkokiuasta ja joita tavattiin itäsuomalaisissa, matalissa savusaunoissa.

Kota_Saana_Pilari
Narvi Saana -pilarikiuas (tuotemerkki vaihtunut).

Mistä verkkokiukaan poikkeava toiminta sitten johtuu? Tässä nähtyä alustavaa tulosta voisi selittää monin tavoin. Painotan kuitenkin heti alkuunsa, ettei verkkokiuas ole laadullisesti eri kategoriassa kuin tiiviskylkinen kiuas, jos sitä verrataan esimerkiksi kiertoilmasaunassa koettavaan tasalämpöisyyteen. Se on kuitenkin olennaisesti parempi kuin yhtä korkea suljettu pilari.

Selittävä tekijä voisi olla esimerkiksi laajempi säteilyenergian luovuttama pinta-ala. Kiukaiden kylkien lämpötiloja ei mitattu, mutta turvaetäisyyksistä voi päätellä jotain siitä, miten paljon ne lämpenevät. Pilarissa huippulämmöt ovat pintakivissä, mutta kuumaa pintaa on alempanakin ja turvaetäisyydet suurempia. Tällöin pinta säteilee ja lämmittää ainakin löylyhuoneen lähimpiä seiniä. Riittääkö tämä selitykseksi – en osaa sanoa.

Löylyhuoneen lämpiämisen fysiikka ansaitsee lisää tutkimusta

Jatkotutkimuksia ajatellen tässä pilottitutkimuksessa on runsaasti parantamista. Ensinnäkin tutkimuskohteena oleva kiuas pitäisi määritellä nykyistä tarkemmin. Tässä saatiin makua siitä, että kiukaan korkeuden lisäksi kiuastyypillä on väliä. Jos halutaan tutkia vain kivipinnan korkeutta, voitaisiin käyttää eri korkeuksille asennettavaa seinäkiuasta tai lattiakiuasta, joka nostetaan jalustalla eri korkeuksille. Olisi ideaalista, että kiuas pysyy mahdollisimman samankaltaisena tehoa, kivimäärää ja ladontaa myöden. Keraamiset kivet auttaisivat ladonnassa.

Vaikutusten mittaamista voisi myös parantaa. Ensisijaisesti haluaisin huoneeseen useamman mittauspaikan eri seinille. Anturien määrä per seinä voisi olla suurempi, mutta se ei mielestäni ollut suurin rajoite tässä tutkimuksessa. Olisi hyvä mitata myös kiukaan kivitilan lämpötila, joka nyt epähuomiossa jäi pois. Style-kiukaassa kivien lämpötila oli oletettavasti jonkin verran suurempi kuin muissa, vaatimattomamman huonelämpötilan vastapainona. Kivien lämmön pitäisi pysyä samana korkeudesta riippumatta. Ilmanvaihdon tason mittaaminen ja vakioiminen olisi hyvä lisä kontrolloituihin olosuhteisiin.

Mittausjaksoa olisi myös hyvä jatkaa kahdesta kahdeksaan tuntiin, jotta voitaisiin nähdä miten lämpötilajakauma kehittyy ajan mittaan. Omien kokemusteni sekä fysiikan lakien mukaan lämpötilaerot pidemmän päälle tasoittuvat, mutta ei kahdessa tunnissa.

Suuresti toivoisin tällaisen yksinkertaisen kuuloisen asian ratkeavan myös simulaatiotutkimuksella, jolloin tästä kiukaiden kanssa näpertelystä päästäisiin kokonaan eroon. Suomessa hetken aikaa opiskellut ranskalainen insinööri Corentin Macqueron on tietääkseni ainoa saunan lämpökäyttäytymisen mallintamisesta innostunut, nykyaikaisilla välineillä asiaan paneutunut ihminen.

2017-FDS_kiuaskorkeusvertailut
Corentin Macqueronin FDS-simulaatio-ohjelmalla tuottama malli saunan lämmityksestä kahdelle eri korkeudelle asennetulla kiukaalla.

Corentin teki pyynnöstäni pari vuotta sitten FDS-ohjelmistolla mallinnuksen kiukaan korkeuden vaikutuksesta. Mallissa oli tiettyjä ongelmia, mutta paras yritys näkyy alla. Siinä kerrostumisen erot täysin identtisillä, mutta eri korkeudella olevilla puukiukailla ovat räikeitä. Katon lämpötila on myös kohonnut yli 150 asteeseen.

Saunologilla ei muuta sanottavaa. Heittäkää vettä ja tukekaa saunatutkimusta.

Kiitos Narvi Oy ja tuotantopäällikkö Manu Nummelalle testin käytännön toteutuksesta.

Published on

Kaarevaseinäinen sauna keskellä kuivaa aavikkoa. Satoja kiloja kiuaskiviä kymmenen tuhannen kilometrin päähän Suomesta. Satakunta vapaaehtoista hääräämässä kellon ympäri kaksi viikkoa reissulla, joka maksaa tuhansia euroja. Kaikki tämä, jotta maailman ihmiset kokisivat suomalaisen saunan löylyjen autuaallisen kosketuksen. Mistä on kysymys?

Suomalaisen saunakulttuurin viemisessä ulkomaille otettiin syksyllä 2019 askel aivan uudelle tasolle. Tämä tapahtui maailman suurimman taide- ja vaihtoehtokulttuurifestivaali Burning Manin ulkoilmanäyttämölle. Tapahtuman yhdeksi projektiksi valikoitunut Steam of Life nostatti pohjois-Nevadan pölyiselle aavikolla tyhjästä suomalaisen saunan. Lähes sadan vapaaehtoisen voimin operoitu sauna lämpisi tapahtumaviikon ajan kaksi kertaa päivässä saunasivistyneiden ja useimmiten suomalaisten saunatonttujen hellässä huomassa.

Steam of Life –projektin henkinen isä, saunaharrastaja Tommi Ullgrén kertoo nykyidean saaneen alkunsa vuonna 2018. Tästä polte kehkeytyi nopeasti kunnon roihuksi, kun projekti toteutui syksyllä 2019. Sen siemenet oli kuitenkin kylvetty jo aiemmin, kun kokeneet Burning Manin osallistujat, Tommi mukaan lukien, ajoivat Piilaakson suomalaisten rakentaman saunabussin (2016-2017) Nevadan autiomaahan. Steam of Life nosti homman kuitenkin ihan uudelle tasolla.

Uutta projektia alkoi juonimaan Vertaiskulttuuri Eldis ry:n porukka Sauna on Fire. Tällä jengillä oli kokemusta jo useammasta onnistuneesta Burning Man -projektista. Mukaan hankkeeseen liittyivät myös JKMM-arkkitehtitoimiston Hannu Rytky ja Samppa Lappalainen. Kunnianhimoisen saunahankkeen edellytykset olivat pian kasassa, kun mukana oli  kolmekymmentä potentiaalista aavikkolöylyttelijää ja saunatonttua.

191116-jkmm-architects_steam-of-life_-exterior-02-hannu-rytkySiirrettävä muttei vedettävä sauna

Burning Man on poikkeuksellinen tapahtuma monessa mielessä. Tapahtuman luonteeseen kuuluu mm. se, että kaikki useiden neliökilometrien tapahtuma-alueelle rakennettavat asiat puretaan – tai poltetaan – tapahtuman lopuksi pois. Tämä tarkoittaa, että ne pitää noin viikossa ennen festivaalin alkua pystyttää. Toimintaperiaatteisiin ei kuulunut saunoja koskevia poikkeussääntöjä.

191125-burning-man-2019-mikkel-aaland-steam-of-life–8
Alkutekijät aavikolla. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.

Steam of Life sauna olikin rakenteeltaan poikkeuksellinen ja prosessin vaatimusten mukainen. Se rakennettiin pääasiassa 2x4”-mäntylankuista (eli kakkosnelosista), jotka yhdistettiin toisiinsa metallitangoilla. Rakennustarvikkeet hankittiin Yhdysvalloista, mutta kiuas kivineen matkustivat Suomesta asti Nevadaan. Projektille saunan sydämeksi hankitun puulämmitteisen IKI Löyly -kiukaan kävivät asentamassa tehtaan edustajat.

Ennen tapahtumaa vapaaehtoiset ahkeroivat Nevadassa Renon urbaanissa ympäristössä sahaten ja poraten neljä päivää lankkuja sopivan kokoiseksi, sillä rakennusmateriaali ei saanut tuottaa aavikolla roskaa. Tämän jälkeen tarpeet rahdattiin rekalla keskelle autiomaata .

191125-burning-man-2019-mikkel-aaland-steam-of-life–7
Erilaisen saunan rakentajat.. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.

Saunan arkkitehtuuri on kiinnostavan epätavanomainen lähinnä kuutiomaisiin koppeihin tottuneelle suomalaissilmälle. JKMM:n arkkitehtien (Marcus Kujala, Hannu Rytky, Päivi Aaltio ja Samppa Lappalainen), suunnittelema sauna on löylyhuonetta myöten muodoltaan pyöreä ja sen sisälle muodostuu nerokas avoin, mutta yksityinen tila. Hannu Rytkyn mukaan tilan muotokieli syntyi halusta toisistaan arkkitehtuurin keinoin suomalaisen saunan luonnetta. Tässä tapauksessa pyöreä muoto yhdistyi mm. suomalaisen saunarituaalin syklisyyteen ja toistuvuuteen lämmittelyn ja jäähdyttelyn välillä.

191116-jkmm-architects_steam-of-life_09-plan
Saunan havainnekuva ilmasta. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.

Saunan tuhansista lankuista koostuva rakenne on avoin. Lankkujen väliin jäävät raot on sisäseinissä tukittu vanerilevyillä. Ilmanvaihto toteutuu mm. lattiarajaan luontaisesti syntyvillä aukoilla. Ainoastaan pystysuuntaiset mittasuhteet eivät ole saunologin mieleen. Hannu kertoo, että JKMM suunnittelee piirustusten julkaisua julkiseen käyttöön tulevaisuudessa.

191116-jkmm-architects_steam-of-life_03-hannu-rytky
Ilmavuus ja valoisuus viehettävät lankkurakenteessa. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.

Suomalaisten jämäkkä ote saunan rakentamiseen huomattiin jo Renossa. Vapaaehtoisten muodostama tehdas pilkkoi lankkutaapelin parissa päivässä vain vähän ennen tapahtumaa, jättäen  amerikkalaisten viikkoja kestäneet taideprojektit taakseen. Burning manin toimintamalliin kuuluu paloturvallisuustarkastus. Kun tarkastajat kuulivat suomalaisten rakentaneen saunan, tämän installaation tarkastaminen päätettiin jättää väliin tarpeettomana.

191125-burning-man-2019-mikkel-aaland-steam-of-life–3
Lähes valmis taideteos. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.

Saunaan ainakin kaksi kertaa päivässä

Saunan valmistuttua ensimmäisenä siitä pääsi nauttimaan rakentajien armeija. Tämän jälkeen yhteisötaidehanke alkoi palvelemaan yli 70 000 festivaalivierasta houkuttaen löylyihin yli tuhat kävijää viiden päivän aukiolonsa aikana. Koulutettujen saunatonttujen tehtävänä oli opastaa kiinnostuneet vierailijat suomalaisten saunatapojen pariin, auttaa heitä viihtymään löylyissä ja pitää kyly lämpimänä.

191125-burning-man-2019-mikkel-aaland-steam-of-life–4
Saunaan riittää tulija. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.

Suomalaisten Steam of Life ei ollut tapahtuman ainut sauna. Burning Manin spa-listasta näkyy, että saunaksi luokiteltuja majoja oli lähes kymmenen kappaletta, niin Venäjältä kuin Amerikoistakin. Oman lisänsä saunamaailmaan toi saunakirjailija ja uuden Perfect Sweat -saunadokumentin isä Mikkel Aaland, joka oli paikalla kuvaamassa jaksoa dokumenttisarjaansa. Tämä tullaan näkemään mahdollisesti vuonna 2020.

burning-man-sauna-spa-list

Aavikon ainutlaatuiset löylyt

Steam of Life oli näyttämö monenlaisille saunaelämyksille. Jo peruslöylyt suurella kotimaisella puukiukaalla olivat taiteilijoiden sieluja hivelevät. Tommin mukaan aavikon kuivuus haihdutti hien ja kosteuden iholta saunan ulkopuolella niin tehokkaasti, että raikastava viileys saapui lämpötilasta riippumatta nopeasti ja varmasti. Aavikon viileässä yössä lisälämpö tuli jo tarpeen.

191125-burning-man-hannu-rytky-32
Ilmanvaihto on varmistettu tällaisella lattiaratkaisulla. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.

Oma lukunsa olivat saunassa improvisoidut monimuotoiset saunarituaalit. Koivuvihtoja käytettiin harkiten niiden aiheuttaman lehtiroskan vuoksi ja nokkelat saunatontut loihtivat myös muita spektaakkeleja. Eksoottisin toimitus oli Tommin vinkkelistä saunassa pidetty kahden suomalaisen osallistujan hääseremonia, jota saunavelho sai todistaa hyvin erityisestä näkökulmasta!

191125-burning-man-2019-mikkel-aaland-steam-of-life–5
Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.

Tomusta ja tuhkasta

Tapahtuman lopuksi saunaa ei tapahtuman perinteiden vastaisesti poltettu. Seremoniallinen koivunuotion loppupoltto suoritettiin saunan sisäpihalla, jonka jälkeen sauna pistettiin pakettiin ja pysäköitiin ainakin vuodeksi nevadalaiseen varastoon.

191116-jkmm-architects_steam-of-life_05-sauna-interior
Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.

Hannu kertoo saunan olevan rakennuksena muuntautumiskykyinen. Tämän vuoden kokemusten perusteella saunan voisi  toteuttaa Hannun mukaan vastaavaan käyttöön nykyistä suurempana.

Haastattelun lopussa ja lukemattomien lämpimien muistojen keskellä Tommin katse siintää jo vuodessa 2020, kun hän toteaa ”sauna palaa vielä aavikolle”.

sauna palaa vielä aavikolle

Suurkiitokset Tommi Ullgrénille kaikesta ja Mikkel Aalandille sekä Hannu Rytkylle valokuvista!

Mikäli innostuit Burning Man –saunahankkeesta, saat lisätietoa verkosta (https://saunaonfire.com/) ja tulevista suunnitelmista liittymällä Burning Man -yhteisön Facebook-ryhmään (https://www.facebook.com/groups/finlandburners/). Hankkeen taustasta enemmän verkon artikkeleissa:

https://www.dezeen.com/2019/09/30/sauna-burning-man-pavilion-jkmm-architects-sauna-on-fire/

https://www.curbed.com/2019/8/16/20807812/burning-man-2019-sauna-pavilion

Perfect Sweat -dokumenttisarjan sivut: https://perfectsweatseries.com/

 

3

Published on

Saunologian kahdessa aiemmassa artikkelissa esiteltiin infrapunasaunaa teoriassa ja käytännössä sekä jaettiin henkilökohtaisia kokemuksia niissä kylpemisestä. Nyt vuorossa vertailu, jossa arvioidaan millaisia eroja perinteisellä saunalla ja IR-saunalla on. Lisäksi annan ohjeet, joiden avulla jokainen voi muuttaa perinteisen sähkösaunan tilapäisesti infrapunasaunaksi!

Mitä eroa infrapunakylvyllä ja perinteisellä saunalla on?

Jos tarkastellaan saunaratkaisuja teknisesti, niin kylpytyyppien ero suositellussa lämpötehossa on käytännössä olematon. Oma kutinani on, että tyypillisesti IR-huoneet ovat perinteisiä saunoja tilavuudeltaan pienempiä kotikäytössä. Tämän mahdollistaa sen, ettei kiukaan tyyppistä tilaa vievää ja turvaetäisyyttä vaativaa lämmintä tarvita.

Koska infrapunasauna on kuiva tila, helpottaa se tämän tyyppisen ratkaisun jälkiasentamista mihin tahansa. Infrapunakopista ei synny uutta märkätilaa ja sähkövaatimukset eivät edellytä erikoisratkaisuja. Esimerkiksi 16A sulakkeen taakse saisi noin 4m3 IR-saunan lämmittimet. Ilmanvaihto IR-huoneeseenkin kyllä tarvitaan jo hikoilunkin takia.

Perinteinen sauna Infrapunakylpy
Lämpötila 60-110 40-60
Kosteus Vaihtelee Kuiva
Lämmönsiirto Säteily, konvektio, kondensoituminen Säteily
Lämpiämisaika 20-60 min 10-20 min
Lämmitin Kiuas Säteilypaneeli
Ottotehontarve Hyvin korkea Korkea
Löyly Kyllä Ei
Ilmanvaihto Tarpeellinen Tarpeellinen
Viemäröinti Tarpeellinen Ei

Toinen asia on sitten saunan varsinainen toiminta. Perinteinen sauna lämmittää saunojaa säteilyn, konvektion, suoran johtumisen sekä kondensoitumisen latentin energian avulla. Infrapunasaunassa korostuu luonnollisesti säteilyenergia, mutta arvioiden mukaan näin säteilyenergia on yleensä vallitseva voima myös perinteisessä saunassa (kts. Macqueron ja Leppänen, 2017) .

Tämä on usein ymmärretty tietämättömästi tai tarkoituksellisesti väärin. Esimerkki tyypillisestä väärästä mielikuvasta perinteisen ja infrapunasaunan eroista alla olevassa kuvassa. Tässä tapauksessa lähteenä on tieteellinen julkaisu (Vatanvaser & Humblin, 2012), mutta ajatus on yhtä lailla väärä. Konvektio on kyllä tärkeä osa perinteisen saunan lämpökokonaisuutta, muttei säteilyenergiaa tärkeämpi.

Väärinkäsityksiä tavallisesta saunasta
Yleinen väärinkäsitys perinteisestä saunasta. Toisinkuin kuvasta käy ilmi, on konvektiivinen lämmönsiirto säteilyä pienemmässä osassa. Kuva: Vatansever & Hamblin. Photonics Lasers Med. 2012 Nov 1; 4: 255–266.

Entäpä sitten säteilyn laatu? Säteilyalueista puhuttiin teoria-artikkelissa. Suomessa näkyvimmin myynnissä olevat kaukaisen IR-alueen (IR-C) lämmittimet ovat itse asiassa varsin saman tyyppisiä kuin tavallinen sauna. Mitä viileämpi kiuas, sitä lähempänä se on näitä IR-saunalämmittimiä.

Tässä suhteessa voidaan siis miettiä mitä iloa ja haittaa on kiukaan huolellisesta eristämisestä. Mitä vähemmän kuumaa pinta-alaa, sitä pienemmäksi kiukaan ensisijainen säteilyvaikutus käy ja suuremmassa roolissa on lämmenneiden pintojen säteily.

191103-philips-infraphil-radiation-penetration-absoprtion
Infrapunasäteilyn vaikutussyvyys aallonpituuden funktiona. Viiva osoittaa millä syvyydellä ihon pinnasta 95% säteilystä on absorptoitunut. Kuvalähde: Philips Infraphil -hehkulampun käyttöohje. 2010

Ei ole mitään syytä, miksei tavanomaisessa saunassa voisi päästä samanlaiseen vaikutukseen. Lämpötila pitää ainoastaan säätää matalammaksi ja löylyn luontia välttää. Toimivaa vaikutelmaa edistää hyvin eristetty kiuas riittävän suuressa (arviolta yli 4m2) ja kauttaaltaan lämmenneessä saunassa. Tällöin lämpösäteilyä saadaan suhteellisen tasaisesti joka suunnasta. Mitä yhtenäisempiä saunan rakennusmateriaalit ovat, sitä tasaisempaa säteily on. Esimerkiksi suuret lasipinnat eivät välttämättä säteile samalla tavoin kuin puupaneelit.

Ei ole mitään syytä, miksei tavanomaisessa saunassa voisi päästä samanlaiseen vaikutukseen.

Kiuaskokonaisuuden lämpötila on myös merkittävä tekijä. Jos kiukaan lämpötila kohoaa yli 400 asteen, tapahtuu Planck’n lain mukaan teoreettisesti lämpösäteilyn piikin siirtyminen kohti lyhyempiä aallonpituuksia. Säteilyn energiamäärä myös kasvaa olennaisesti, sillä fysiikan lakien mukaan energia on sidottu lämpötilan neljäntee potenssiin.

2006-ICNIRP-radiant-spectral-peak-excitance-modifed
Ideaalin mustan kappaleen säteilyenergian jakauma eri lämpötiloissa (K). Nuolet osoittavat säteilyenergian huippua. Muokattu lähteestä ICNIRP, 2006. Health Physics 91(6).

Jos tarkastellaan aallonpituuksien säteilyhuippua esittävää kuvaa, havaitaan että säteilyn keskitaajuudessa tapahtuu kiinnostava muutos nimenomaan n. 400-800 Celsius-asteen välillä. Piikki osuu IR-B kohdalla ja IR-A säteilyä saadaan huomattavia määriä. Tämä voi vaikuttaa kokemukseen säteilystä, sillä jo IR-B säteily tunkeutuu osittain syvemmälle ihoon, IR-A merkittävästi. Mielenkiintoista kyllä, IR-A säteilyn määrä lisääntyy radikaalisti jo lämpötilan noustessa sadasta neljäänsataan asteeseen!

Ehkäpä IR-A säteilyn osuus saunan energiataseesta onkin osa selitystä eristämättömien, kuumana käyvien sähkökiukaiden koetulle heikommuudelle? Tiedä tuosta, mutta kiinnostava perinteistä saunaa koskeva havainto kaiken infrapunailun keskellä.

Kokeile! Infrapunakylpy perinteisessä saunassa

Johtuen teknologioiden samankaltaisuudesta, voi infrapunasaunakokemuksen simuloida tietyllä tasolla myös tavallista sähkösaunaa käyttäen. Toimi näin:

1) Aseta saunan tavoitelämpötila korkeintaan 70 asteeseen, mieluummin 60 asteeseen.

2) Anna saunan lämmetä huomattavasti tavanomaista pidempään. Näin sauna lämpiää kauttaaltaan ja varaa lämpöä rakenteisiinsa.

3) Kytke sauna pois päältä ja odota lämpötilan laskevan alle 60 asteen.

Nyt voit jättää löylykiulun pesuhuoneeseen ja mennä lauteille hikoilemaan infrapunalämmössä! Säteilyteho ei vastaa aktiivista IR-koppia, mutta antaa ensi makua. Niin pitkään kun lämpötila ei tipahda alle 50 asteen, homman pitäisi toimia. Mikäli saunassasi on paljon lasi-, tiili- tai laattapintoja, voi se kuitenkin  jäähtyä liian nopeasti.

LISÄEFEKTI OMALLA VASTUULLA:

Mikäli saunassasi on perinteinen päältä avoin kiuas, voit peittää sen tilapäisesti sammutuspeitteellä, kun olet kytkenyt saunan päälle. Tämä minimoi kiukaan konvektiovaikutuksen  ja varmistaa, että lämmön ensisijainen lähde on saunan pinnoista tuleva säteily.

Yhteenveto – onko IR-kaappi vaihtoehto saunalle?

Tässä käsiteltyjen teknisten erojen vuoksi infrapunahuone eroaa monessa asiassa perinteisestä saunasta. Itseasiassa monien “IR-saunojen” perinteistä saunaa muistuttava ulkoasu on usein pelkkää silmänlumetta, sauna voisi näyttää myös joltain ihan muulta. Tosin käsittelemätön puu on lämmönjohtavuus ominaisuuksien puolesta hyvä verhoilumateriaali. Toisaalta käytännössä suuri ongelma on se, että IR-ratkaisujen jälleenmyynnissä vallitseva malli on myydä kokonaisia saunamoduleja, ei saunan palasia, kuten perinteisessä saunabisneksessä.

tylohelo-infrared-cabin
Infrapunakaappi monitoimitiloissa. Kuva: TyloHelo.com

Artikkelin pääkuva: Rauduspuu, yhdistelmäsauna.

Artikkelisarjan aiemmat osat:

Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!

2

Published on

As some of you know, I published a book about the collected wisdom of Finnish sauna design in Summer 2019, in Finnish. Many people have been asking me about the possibility of enjoying the same content in English.

Well, now is your chance to make that possible on Kickstarter!

Lyhyesti Suomeksi:

Olen käynnistämässä joukkorahoitushankkeen Hyvien löylyjen salaisuus -kirjani versioinnista englanniksi. Kampanja käynnistyy 19.11.2019 ja myös suomenkieliset tukijat ovat erittäin tervetulleita - erityisesti apu kampanjan tiedottamisesta englanninkieliseen maailmaan otetaan kiitollisuudella vastaan ! 🙂

On Tue 19th Nov 2019,  I am starting a campaign on the crowdfunding platform Kickstarter  to raise funds to create the English edition of the book. We are not talking about a translation, but a version created for international  audiences from the start! The book will include some 50% of similar content with the Finnish book and new stuff specifically designed for sauna lovers outside Finland.

This means that for approximately a month, you will have an opportunity to pledge different rewards on Kickstarter (see campaign page). For instance, the printed book will be $29 USD + shipping. The total value of pledges counts towards campaign target, some 12,000 USD (means I need 300+ supporters). If the target is reached, your credit card will be charged and I will eventually receive most of the funds to fund the writing, production, printing, and distribution of the book.

Fingers crossed and if everything goes as planned, the book should reach the campaign supporters by Christmas 2020. If the campaign fails, the production will not commence in early 2020 and the world will have to wait bit longer. And I will also know something about the attractiveness of the current offer.

I have decided against trying to find a regular publisher for the book as I would love to get started with the project ASAP.

So dear reader, if you feel like the world deserves to learn the secrets of Finnish sauna design, please visit the campaign page, pledge a reward, and share the campaign with everyone you know might be interested!

Check it out on Kickstarter!

Everyone’s participation is welcome, needed, and highly appreciated 🙂 !

3

Published on

Tämä artikkeli esittelee infrapunalämmitetyn tilan eri muotoja sekä saunologin kokemuksia infrapunasaunoista.  Infrapunahuone ei ole yksi tietynlainen sauna, vaan joukko erilaisia ratkaisuja, joka on osittain yllättävän päällekkäinen ja yhteensopiva tavanomaisten ”kiuassaunojen” kanssa. Infrapunakoppi näyttäytyy jännittävänä vaihtoehtona tiloihin, joihin tavanomainen sauna ei sovellu.

Tämä artikkeli on jatkoa infrapunasauna teoriassa -artikkelille, jossa on selitetty perusteellisesti infrapunalämmityksen perusteet. Suosittelen lukemaan sen ensin, mikäli esimerkiksi IR-A,B ja C säteily ei kuulosta tutulle.

Infrapunalämmittimellä varustetuista kopeista on muodostunut tavaksi käyttää termiä infrapunasauna. Tämä siitä huolimatta, että niissä ei suomalaisesta näkökulmasta ole saunan tunnusmerkkejä: ne toimivat ja niitä käytetään eri tavalla. Kysymyksessä on selvästi nokkelan markkinointi-ihmisen älynväläys nimetä tämä hikoilukylpykonsepti kotimaista tuotetta vastaavalla tavalla. Infrapunahuone, -kylpy tai -koppi voisi olla kuvaavampi termi.

Infrapunasaunaratkaisut eri tiloihin

Kun keskustelu kääntyy infrapunasaunoihin tai –koppeihin, niin voidaan hahmottaa kolme erilaista ratkaisua:

    • Kostean tilan infrasauna
    • Kuivan tilan infrasauna
    • Hybridisauna

Tämän lisäksi irtolämmittimiä voidaan käyttää lämpöhoitoihin (lämpöterapia), mutta niiden kohdalla ei voida puhua varsinaisesta ”saunasta”, sillä koko kehon hikoilua tavoitteleviin termisiin kylpyihin niitä ei voi verrata.

tylohelo-infrared-cabin
Infrapunakaappi olohuoneessa. Kuva: TyloHelo.com

Kuivan tila koppi on helppo. Koska infrapunakopissa ei tarvita vettä, ei se ole märkätila, joten sellaisen asentaa itse mihin vain ja kytkeä töpselin pistorasiaan. Hyvässä kopissa on aina jonkinlainen ilmanvaihto.

Kostean tilan ratkaisut myydään Suomessa valmiina kokonaisuuksina. Näin myyjä vastaa niiden kokonaistoimivuudesta ja turvallisuudesta. Märkätiloihin on saatavana myös yhdistettyjä suihku-IR-sauna-höyrysauna -koppeja. Tällainen tuote on luonnollisesti sitten liitettävä putkimiehen toimesta vesiliitäntään ja viemäriin. Asennuspaikkana on märkätila.

Kolmas vaihtoehto on hybridisauna, joka tässä tapauksessa tarkoittaa perinteisen kiuaslämmitteisen ja infrapunakopin yhdistelmää. Siinä saunojia lämmittävät myös IR-paneelit. Infrapunasäteilijät voivat olla näkyviä, tai ne voidaan asentaa saunan ohuen (< 12 mm) paneloinnin taakse. Näkymätön kalvoteknologia säteilee puupaneelin välityksellä. Tällainen ratkaisu on haastavaa huoltaa – panelointi on purettava.

Käytettävälle tekniikalle yhdistelmäsauna on vaihtoehtona haasteellisin. Tästä syystä hybridisaunan rakentajalle on valinnanvaraa olennaisesti vähemmän kuin kuivasaunalle. Kotimaisen Rauduspuun Duetto-lämmitin on yksi tällainen tuote. Se on IP56-luokiteltu (oli aiemmin IP67, mutta valmistaja laski sittemmin luokitusta) ja sopii täten hyvin erilaisiin käyttökohteisiin, myös tavallisiin saunoihin.

Jos asiaa tarkastelee kuitenkin tilan käytön taloudellisuuden vuoksi, on yhdistelmäsauna ehdottomasti suositeltava ratkaisu. Kiuas termostaatteineen mahdollistaa myös peruslämpötilan nostamisen ja ylläpidon nopeasti ja tarkasti. Infrapunasäteilijöiden lämmittämän huoneen yhteyteen tarvitaan myös lämpötilarajoitin. Kaikkiin saunatyyppeihin pitäisi asentaa ajastin turvallisuus- ja käyttömukavuussyistä.

1911-ir-sauna-rauduspuu_249
Yhdistelmäsauna eli Infrapunahuone integroituna tavalliseen sähkösaunaan. Kuva: Rauduspuu.

Sähköturvallisesti

Kostean ja kuivan tilan infrasaunat voivat näyttää aika samoilta, mutta laitteiston kotelointivaatimukset ovat luonnollisesti erilaiset. Erilaisia määräyksiä sähkölaitteista märkätiloissa on jonkin verran. Käytännössä lämmittimien täytyy olla vähintään IPx4 tasoisia eli roiskevesisuojattuja. Tukesin nykyiset vaatimukset näkyvät alla olevasta kuvasta (IR-paneeli on lämmitin, joten sitä koskee poikkeus):

2019-TUKES-markatilat-sahkoasennus
Märkätilojen sähköasennusohje vuoldeta 2017. Kuva: Tukes

Mika Toivonen, Tukes johtava asiantuntija, kertoo että infrapunakoppeja koskettaa kansainvälinen standardi EN 60335-2-53, jossa määritellään (sähkö)saunoille turvallisuustestausvaatimuksia. Infrapunasaunaan tarkoitettuja lämmittimiä käsitellään tässä suhteessa hyvin pitkälle samalla tavoin kuin sähkökiukaitakin. Yhteenveto näistä testeistä löytyy Joni Heikkilän lopputyöstä. Saunoiksi kutsuttuja suihkukaappeja, joihin on integroitu pari IR-säteilijää sekä höyrygeneraattori sen sijaan käsitellään "monikäyttöisinä suihkukaappeina" (IEC 60335-2-105).

Kiinnostava rajankäynti, johon Toivonen ei osannut ottaa kantaa, on se, että muuttuuko mikä tahansa tila infrapunalämmittimen asennuksen jälkeen sitten esimerkiksi sähköasennusstandardin SFS 6000 tarkoittama saunatila, mikä asettaisi aivan uusia vaatimuksia. Järki sanoisi kuitenkin että ei…

1911-saunatar_elite_27_yhden_hengen_infrapuna-hoyrysauna_1805_d28_prod
Saunatar Elite monitoiminen suihkukaappi, jossa suihkun lisäksi höyrysauna ja infrapunaominaisuudet. Kuva: Saunatar.fi

Älä tee itse - sanoo kauppias

Hieman outoa kyllä, kukaan ei markkinoi jälkiasennettavia märän tilan lämmittimiä näkyvästi tee-se-itse -ratkaisuihin. Ehkäpä suurimmat jälleenmyyjät pyrkivät pelaamaan toisaalta varman päälle ja toisaalta välttelemään kiuasbisneksen taloudellista sudenkuoppaa laitteiston polkumyynnissä. On kuitenkin huomattava, että sekä Harvia että TyloHelo, maailman suurimmat Suomessa vaikuttavat saunalämmitinyritykset, tarjoavat molemmat hybridisaunaan jälkiasennettavia lämmittimiä.

Suomessa uskoisin kaikkien, jotka saunasta pitävät ja sellaiseen on mahdollisuus, jo hankkineen itselleen tavallisen saunan. Jäljellä on kuitenkin ihmisiä, joiden asuntoon ei tavallinen sauna esimerkiksi liian pienten tilojen tai puutteellisen ilmanvaihdon takia sovellu. Jälkiasennettava, räätälöity IR-lämmitys voisi olla tähän sopiva ratkaisu joustavamman asennuksen vuoksi.

Toisaalta ne, joiden tavanomainen sauna on enimmäkseen käyttämättömänä, voisivat löytää uutta kylpemisen iloa asentamalla saunaansa lämmittimet. Tosin ison saunan muuttaminen infrapunakopiksi on jo tuhansien eurojen investointi. Ja kuten pian selviää, ei tämä välttämättä ole edes tarpeellista.

Saunologi infrapunakylvyssä

En ole itse säännöllinen infrapunakylpijä. Kävin tätä juttua varten verestämässä kokemuksia parissa Suomeen, julkiseen kohteeseen asennetussa infrapunasaunassa. Infrapunasaunat eivät ole toistaiseksi ollenkaan yhtä yleisiä kuin tavanomaiset saunat, mutta niihin törmää siellä täällä julkisissa paikoissa kuten hotelleissa ja kuntosaleilla.

Ensimmäinen yritys päästä jälleenmyyjän suosittelemaan kohteeseen Helsingin ytimessä päättyi kuntosalilla siihen, että sauna oli tilapäisesti pois käytöstä ”sensorivian” ja varaosien saatavuuden kanssa. Seuraavana päivänä olin sattumalta Tampereella Lapland Hotelsin saunaosastolla osana World Sauna Forumia LINKKI. Täällä olikin tarjolla viihdejärjestelmällä varustettu infrapunahuone, joten tilanne korjaantui välittömästi!

Lapland-hotels-tampere-kero-infrapuna
Kero Infrapunahuone Lapland Hotels, Tampere. Viihdejärjestelmä on näkyvällä paikalla, lämmitinpaneelit hieman piilossa rimojen takana. Kuva: Lapland hotels.

Laplandin IR-sauna on varustettu Harvian IR-lämmittimillä (malli Radiator Comfort 435W), joiden teho on 400 W per paneeli aallonpituudella 4-4,5 mikrometriä. Kyseessä on siis selvä etäisen IR-säteilyn (IR-C) sauna. Lämmittimiä on hieman toistakymmentä, mutta teho jää silti alle Rauduspuun mitoitusohjeen mukaisesta tehosta mukaan (n. 1 kW / m3; lasi-, betoni- ja kaakelipinnat lisäävät tehontarvetta 1,2 kW/m2).

Tunnelma saunassa oli välittömästi varsin lämmin. Saunan penkkien puiset osat olivat yllättävän kuumia, arviolta vähintään 50°C erityisesti paneelien läheisyydessä, joten seiniin ei auttanut nojailla. Infrapunalämmittimen olemassaoloa ei välittömästi havaitse. Lämmityksen seuraukset sen sijaan tulevat pienen odottelun jälkeen selviksi. Tilanteen pakosta ehdin viipymään penkillä vain reilut kymmenisen minuuttia, joka riitti hikoilun alkamiseen. Täytyy mainita, että olin käynyt lämmittelyksi testaamassa osaston perinteisiä saunoja tätä ennen, joten hikoilulle oli hyvä lähtökohta.

Vaikutelma lämmön tasaisuudesta jäi kuitenkin tässä ajassa vajaaksi. Erityisesti jalkojen osalta tunnelma oli viileä. En tosin pyrkinytkään nostamaan niitä penkille, joten ne varmaan jäivät paitsi suorasta säteilystä.

Kohti lämpimiä yllätyksiä

Helsingissä palasin sittemmin takaisin Kampin Fressiin. Tällä kuntokeskusella on omat IR-saunat miehille ja naisille. Myös miesten sauna oli nyt toiminnassa. Henkilökunnan kertoman mukaan aiemmin sauna oli tarpeettomasti päällä 24/7. Nyt sinne oli asennettu korkeintaan 60 min kylvyn mahdollistava ajastin. Ohjeeksi kerrottiin, että sauna pitää laittaa päälle puku- ja pesutilojen välistä löytyvästä kytkimestä vartti ennen käyttöä.

191106-ir-sauna-ajastin-161348
Ajastin on kriittinen osa myös kodin infrapunahuonetta.

Annoin tässä tapauksessa saunan lämmetä noin 20 minuuttia etukäteen. Yllätys oli jonkinmoinen sillä astuessani sisällä saunassa oli varsin lämmin! Mittarin mukaan lähes 50 astetta. Arviolta 5-6 neliön saunassa oli perinteinen laudejärjestely, kymmenen kotimaisen Rauduspuun 900W Duetto IR-säteilijää ja lukuvalaistus. Päädyin muiden asiakkaiden poissa ollessa lopulta makaamaan ylälauteelle. IR-paneelit oli asennettu katon rajasta alaspäin ja päättyivät juuri ylälauteen korkeudelle joten etäisyys paneeleihin oli makuuasennossa lauteella mahdollisimman lyhyt.

Kokemus oli tähänastisista paras. Aluksi oli hieman vaikeaa valita sopivaa asentoa tai rauhoittua olemaa heittämättä löylyä. Kymmenessä minuutissa hiki alkoi irtoamaan kuin ei koskaan aiemmin! Istuinalusen lisäksi olisikin pitänyt varata erillinen hikoilupyyhe. Vesipullon olin sentään tajunnut ottaa saunaan mukaan. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen saunomista olisi voinut vieläkin jatkaa, mutta päätin jättää lisäkokeilut seuraavaan kertaan. Ilmanvaihto oli hyvä eikä saunan lämpötila muuttunut alkulukemista.

191106-ir-sauna-fressi-ovelta-161417
Infrapunasauna Kampin Fressin miesten pukuhuonetiloissa.

Vaikutelma oli, että makaaminen lauteilla oli istuma-asentoa parempi tapa nauttia lämpösäteilystä. Ottaen huomioon, että etäisyys vaikuttaa säteilyenergian voimakkuuteen, tämä on itse asiassa odotettua. Tähän nähden on kiinnostavaa että paneelit ylipäänsä asennetaan yleensä pystyasentoon myös pienemmissä saunoissa! Kaikki teknologiat eivät sitä kuitenkaan vaadi.

Toinen kuntokeskus Helsingin Salmisaaressa tarjosi varsin samankaltaisen kokemuksen. Siellä käytössä oli nimittäin saman tyyppinen Duetto -säteilijä. Salmisaaren unisex spa-osastolla sauna on reilun kokoinen, istumapaikkoja on lähes neliömaisesti huonetta kiertävillä lauteilla toistakymmentä. Myös säteilijöitä on lähes kaksikymmentä, valaistus tasoltaan voimakkaampi ja perinteinen. Salmisaaren Elixiassa peruslämpötila on selvästi matalampi, mikä tuntui hieman hillitsevän hikoilun alkamista (tai sitten kysymys oli satunnaisvaihtelusta).

Viihdyin toisella kokeilulla saunassa melkein 25 minuuttia ja hikoilu oli jälleen voimakasta. Kokemus ei mitenkään olennaisesti poikennut aiemmasta. Tällä kertaa asettauduin lämmittelemän nurkkaan jalat penkillä. Tässä asennossa epäilen saaneeni suurimman osan säteilystä kolmesta kennosta, mutta joka tapauksessa lämmitystä oli riittävästi. Suosittu ei ollut tämäkään koppi myöhäisiltapäivän hetkenä: ainoastaan saunan poistoilmanvaihtoventtiilin suhina piti saunologille seuraa.

191106-ir-sauna-fressi-nurkka-161432

Kokonaisuudessaan kokemukset lämmittivät mieltä ja kehoa mukavasti. Kokeilun harmillinen rajoite on se, että saunojen säteilijät ja perusratkaisut olivat hyvin samankaltaisia. Olisi ollut kiinnostavaa kokeilla lähi-infrapunasaunaa vertailun vuoksi.

Yhteenveto – onko IR-huone vaihtoehto saunalle?

Infrapunahikoilu ei sovi kiireiselle saunojalle, mutta jos tiedostaa vaatimukset, niin antaa infrapunateknologia hyvän mahdollisuuden rentoutua rauhassa. En tässä kirjoituksessa halunnut ottaa kantaa infrapunalämmittelyn erityisiin terveysvaikutuksiin, mutta useista syistä en toistaiseksi usko, että niillä on uniikkeja, perinteisestä saunasta poikkeavia terveyshyötyjä. Ainakaan silloin, kun säteily on etäistä IR-C:ta, jota tavallisissa saunoissa nautiskellaan. Palaan mahdollisuuksien mukaan asiaan myöhemmin.

191106-ir-sauna-pixabay-solskin-1920
Infrapunasauna, hehkusta päätellen myös runsaasti IR-A säteilyä. kuva: Pixabay, käyttäjä solskin

Mikä tekee infrapuna-asioista vaikeita?

On myönnettävä, etten saanut infrapunatutkimusteni kautta täysin tyydyttävää kokonaiskuvaa infrapunasäteilyä hyödyntävien tuotteiden mahdollisuuksista ja rajoitteista. Teen tämän artikkelin päätteeksi yhteenvedon asioista, joista aiheutuu hämmennystä infrapunasta puhuttaessa, jotta pääsemme jatko-osassa kiinni käytännön asioihin.

1) Infrapunan laatua voidaan mitata useilla eri tavoilla ja edes eri aaltoalueiden määrittely ja nimeäminen ei ole aina yhdenmukaista. Eri yhteyksissä käytetään aallonpituuteen viitattaessa erilaisia yksiköitä nanometreistä mikrometreihin (mikroneihin) tai sentin negatiivisiin potensseihin. Tämä vaikeuttaa infrapunaan liittyvien käsitteiden hahmottamista.

2) Infrapunateknologiat ovat suuri perhe keskenään hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja ja käyttöönotettuja ratkaisuja. Jos katsotaan onnistuneesti kaupallistettuja tuotteita, on niidenkin kesken eroja eivätkä jälleenmyyjät yleensä ole halukkaita tai kykeneviä kertomaan millaisesta lämmittimestä on tarkalleen ottaen  kysymys. Sen sijaan keskustelu kääntyy nopeasti siihen, että laitteet ovat erilaisten tuote- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia. Osa teknologioista on myös epäsuoria, eli ne saavat jonkun muun tuotteen säteilemään. Tämä hankaloittaa taas infrapunasäteilijöiden keskinäistä arviointia.

3) Suurin huoli on kuitenkin epäyhtenäinen ymmärrys eri tyyppisten säteilijöiden vaikutuksista ihmisen kehoon ja sitä kautta terveyteen. Tähän asiaan ei tässä jutussa yritetty ottaa kantaa, vaikka se on erityisesti kansainvälisessä IR-saunojen mainonnasta aivan keskeinen argumentti.

Saunologian infrapunainen lanka jatkuu vielä yhden artikkelin verran! Seuraavassa jutussa käydään läpi perinteisen ja infrapunasaunan eroja ja samankaltaisuuksia sekä kerrotaan miten infrapunakylpyä voi kokeilla perinteisessä saunassa!

Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!

4

Published on

Infrapunasauna on kansainvälisesti katsottuna jopa suomalaista saunaa suositumpi rakennelma. Mutta mistä infrapunahikoiluttimissa on pohjimmiltaan kysymys? Tässä artikkelissa käyn läpi infrapunasäteilyn teoriaa, infrapunasäteilijöiden toiminnan perusteita ja niiden vaikutuksia ihmiseen.

Punahehkuisen, kiukaattoman hikoiluhuoneen maihinnousu Suomeen on tapahtunut viime vuosikymmeninä hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Muualla päin maailmaa infrapunasaunoiksi kutsuttuja laitoksia on kuitenkin myyty menestyksekkäästi jo pitkään. Infrapunasaunojen markkinoinnin ympärillä pyörii kuitenkin paljon huuhaata eikä niiden suhde tavalliseen saunaan ole lainkaan yksiselitteinen. Tämän takia olen jo vuosia hautonut asian perusteellista selvittämistä. Sen aika on nyt käsillä tämän kaksiosaisen artikkelin kautta.

191104-google-trends-sauna-varieties
Infrapunasauna on kansainvälisessä vertailussa ehdottamasti Google hakujen suosituin saunatyyppi (seuraa sinisen viivan irtiottoa vihreästä höyrysaunaviivasta).

Infrapunalämmityksen perusteet

Saunologiassa on aiemmin esitelty tavanomaisen saunan lämpöasioita (esim. Miten löyly vaikuttaa saunan lämpötilaan?). Suomalaisessa saunassa lämpöä saadaan monin eri tavoin, näistä lämpösäteily on tärkein lämpiämismuoto. Tämä lämpösäteily saadaan juurikin infrapunasäteilynä! Myös esimerkiksi varaavat tulisijat luovuttavat lämpönsä voittopuolisesti infrapunasäteilynä.

191109-FLIR-E6-Fireplace
Lämpökameralla otettu kuva lämmitetystä vuolukivitakasta ja sen takana olevasta tiilihormista. FLIR E6 lämpökameran herkkyysalue on 7.5–13 mikrometriä eli IR-C -alueen alkupäässä.

Infrapunasäteilyä on monenlaista. Infrapunasäteily sijoittuu aallonpituudeltaan näkyvän valon ja mikroaaltojen välimaastoon. Infrapunaksi laskettavan säteilyn aallonpituus vaihtelee 0,76 mikrometrista 1000 mikrometriin (µm, micron, 1000 nanometria; alle 4 x10^14 Hz). Tämän alueen sisällä puhutaan lähi-, keskipitkästä ja etäisestä infrapunasta (myös IR-A,-B ja -C alueet) viitaten näiden säteilyalueiden etäisyyksiin valosta eli näkyvistä aallonpituuksista.Alla olevasta kuvasta selviää miten infrapunasäteily vertautuu muihin elektromagneettisen säteilyn muotoihin.

sateilytaajuudet-Artboard 1@2x-80
Elektromagneettisen säteilyn tyypit aallonpituuden mukaan. Kuvalähde: Wikimedia. Alkuperäinen: NASA, suomentanut Lassi Liikkanen

IR-alueiden määritelmät vaihtelevat hieman eri standardoimisjärjestelmien välillä (ISO 20473 vs. CIE). Näistä lähi-infrapuna on lähellä näkyvää punaista, etäinen sen sijaan lähempänä mikroaaltoja. CIE:n määrittämien raja-arvojen mukainen luokitus yhdellä lisukkeella on esitetty alla olevassa taulukossa:

Nimi Lähi
IR-A		 Keskipitkä
IR-B		 ”Semipitkä”
(epästandardi)		 Etäinen
IR-C
Luokka 0,76 - 2 µm
(760 nm)12500-4000 cm-1		 2 – 3 µm

4000-400 cm-1

 3 -12 µm 3 – 1000 µm

400-5 cm-1
Esimerkki Aurinko ja tähdet Lämmittimet IR-sauna Kaukosäätimet

Eri aallonpituudet ovat yhteydessä säteilijän sisäiseen lämpötilaan: mitä kuumempi säteilylähde sitä lyhyempi aallonpituus. Lämpötilan kohotessa myös säteilyenergian teho kasvaa, itse asiassa eksponentiaalisesti (Stefan-Boltzman lain mukaan säteilyenergia = vakio * lämpötila ^4). Toinen hyödyllinen fysiikan laki on Wienin siirtymälaki, joka määrittelee säteilyenergian huipun mikrometreinä (lasketaan tuloksena kaavasta 2989/T, jossa T on absoluuttinen lämpötila Kelvineinä). Mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi aallonpituista säteilyä.

2006-ICNIRP-radiant-spectral-peak-excitance-modifed
Ideaalin mustan kappaleen säteilyenergian jakauma eri lämpötiloissa (K). Nuolet osoittavat säteilyenergian huippua. Muokattu lähteestä ICNIRP, 2006. Health Physics 91(6).

Lähi-IR säteilyä saadaan mm. auringosta ja tähdistä ja sitä hyödynnetään esimerkiksi sotilasteknologiassa sekä tutkimuslaitteissa (kts. Edmund Opticsin esimerkit). Pitkää infrapunasäteilyä taas käytetään esimerkiksi sähkölaitteiden kaukosäätimissä, eikä se sovellu lämmitykseen.

Itsekin käytän infrapunalaitteita säännöllisesti lämpömittarointiin. Esimerkiksi Fluken 561 infrapunalämpömittari rekisteröi säteilyä 8-14 mikrometrin taajuuksilta. Tämä on todettu hyväksi kiinteiden kappaleiden lämpötilan mittaamista varten. Tätä selittää yllä oleva kuva, jonka perusteella tätä kuumempia kohteita ei myöskään luonnossa juuri esiinny.

Joissakin erityistapauksissa käytetään alle 8 mikrometrin alueelle sovitettuja mittareita, mutta yli 20 mikrometrin mittaamiseen soveltuvia laitteita ei ole yleisesti käytössä.  Erillisellä infrapunaspektroskoopilla voidaan tutkia sitten säteilyenergian jakautumista eri osa-alueille. Tätä tekniikkaa käytetään erilaisten materiaalien analysointiin.

Infrapunasäteily ja ihminen

Tässä kuvailtu säteilylämmittimien fysiikka on vasta puolet infrapunan ymmärtämistä. Toinen puoli koostuu siitä, miten ihmisen keho reagoi erilaiseen säteilyyn. Tässä kohtaa siirrytään alueelle, josta Internetistä löytyy toinen toistaan uskomattomampia pseudotieteellisiä väitteitä esimerkiksi infrapunasaunan terveysvaikutuksista. Eräs fakta tähän liittyen on se, että myös ihmiskeho infrapunasäteilee, 3-50 mikrometrin alueella (voimakkaimmin 9.4 mikrometrin kohdalla). Monimutkaisen asiasta tekee kuitenkin se, että ihon eri kerrokset absorboivat infrapunasäteilyä eri tavoin, kuten kuvasta nähdään.

191103-philips-infraphil-radiation-penetration-absoprtion
Infrapunasäteilyn vaikutussyvyys aallonpituuden funktiona. Viiva osoittaa millä syvyydellä ihon pinnasta 95% säteilystä on absorptoitunut. Kuvalähde: Philips Infraphil -hehkulampun käyttöohje (PDF)  2010

Oheinen kuva on peräisin Philipsin valmistaman infrapunaterapialampun käyttöohjeesta. Kuva esittää säteilyenergian tunkeutumista eri syvyyksille ihossa aallonpituudesta riippuen. Esityksen perusteella 1 mikrometrin säteily (IR-A, lähi) vaikuttaa jopa 6 mm ihon pinnan alaisiin kudoksiin.

Keskipitkäsäteily tunkeutuu myös useita millimetrejä ihan alle, pitkä vaikuttaa vain aivan pintakerroksiin. Aihetta käsittelevässä tieteellisessä katsauksessa (https://doi.org/10.1097/01.HP.0000240533.50224.65, PDF) todetaan, että IR-säteily ei ylipäänsä ole merkittävä terveydellinen riski. Lähi- ja keskipitkän alueen säteilylle annetaan tietyt energiarajat, joissa säteily on turvallista. Etäisen IR-alueen säteilyä ei lasketa terveysuhaksi, mutta siitäkin puhutaan. Katsaus ei ota kantaa positiivisiin terveysvaikutusiin.

Mutta myöskään pelkkä käsitys infrapunasäteilyn absorptiosta ei riitä selittämään sen vaikutuksia. Nykyisen informaation välityksen kulttuuriin kuuluu, että erityisesti vaikuttajamarkkinoinnin parissa toimivat ihmiset ottavat käyttöön erittäin vikkelästi esimerkiksi lääketieteellisen kuuloisia kuvauksia vahventamaan omia kokemuksiaan.

Esimerkiksi ammattibloggari Hannamari Rahkonen kirjoitti Yellowmood-blogissa seuraavasti:
”infrapunasäteily aktivoi luonnollista kasvuhormoniamme, joka on tärkeä osa rasvanpoltossa sekä lihaskasvussa. Infrapunasäteet lämmittävät ihon sekä alimmaiset kudokset ja koska ihon jälkeen päällimmäisenä kerroksena on rasvakudos, vaikuttaa säännöllinen infrapunasäteily myös rasvan palamiseen ja ihon tasoittumiseen.”

Vastaavia ja hurjempia tarinoita löytyy englanniksi runsaasti. Tässä artikkelissa en ruodi tällaisten lääketieteellisten väitteiden mahdollista todenmukaisuutta .

Infrapunasäteilijät

Kaikki objektit maapallolla vastaanottavat ja lähettävät jatkuvasti infrapunasäteilyä. Koostumuksesta ja lämpötilasta riippuu millaista ja kuinka paljon.

Esimerkiksi perinteinen wolfram-lankainen hehkulamppu oli ns.  musta kappale eli ideaalinen säteilijä, jonka säteilyenergiasta valtaosa (>95%) oli infrapuna-alueella. Näkyvää valoa syntyi vain juuri sen verran, että lamppua pidettiin toimivana, kunnes ne sittemmin täällä EU:n alueella korvattiin vaihtoehtoisilla ja suhteessa enemmän näkyvää säteilyä tuottavilla valaisimilla. Niin sanottujen IR-lamppujen ja tavallisten hehkulamppujen ero on siis pieni.

wikimedia-2200K_Spectrum-Saunologia
Hehkulampun säteilyspektri selittää lampun heikon hyötysuhteen ja lämpimän, punavoittoisen värisävyn. Lähde: Wikimedia, https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/47/2200K_Spectrum.jpg

Infrapunalämmittämiseen tarkoitetut laitteet on suunniteltu tuottamaan tietyn tyyppistä infrapunasäteilyä. Kuten on jo käynyt selväksi, säteilyä saadaan lähes mistä tahansa. Nykyteknologialla säteilyä voidaan kohdistaa ihmiseen vaikka säteilevän taulun tai tekstiilin, esimerkiksi tyynyn tai peiton, avulla. Näkyvää valoa ei tarvita.

Infrapunasaunoiksi kutsutuissa tiloissa käytetään kuitenkin yleensä erityisiä tähän tarkoitukseen suunniteltuja säteilypaneeleja. Syitä on kaksi: uskomus käyttötarkoitukseen soveltuvasta säteilyalueesta ja soveltuvuudesta käyttökohteeseen. Näihin tutustutaan tarkemmin erillisessä artikkelissa.

Infrapunalämmitinten toimintaperiaatteet

Kuten aiemmin esitetystä voi päätellä, syntyy infrapunasäteilyä millä tahansa lämmittimellä. Erilaiset kuumat (>1000°C) ja näkyvästi hehkuvat lämmittimet tuottavat lähi-infrapunaa. Tällainen lämmitin toimii esimerkiksi polttamalla butaania tai maakaasua. Perinteisesti käytetyin oli volframi (Tungsten) hehkulamppu.

Näiden lämmitinten käyttöä ihmisten lämmittämiseen suoraan tai lähietäisyydeltä rajoittaa palovammariski. Niillä on kuitenkin ollut lääketieteellisiä käyttötarkoituksia, mutta infrapunasaunoissa teknologia ei ole suosittua.

Keskipitkäsäteily soveltuu myös lähinnä teolliseen käyttöön. Sitä saadaan esimerkiksi kvartsipohjaisista säteilijiöistä, jotka voivat edelleen tuottaa myös näkyvää valoa. Pitkäinfrapuna on kuitenkin ensisijainen ja käytetyin ratkaisu ihmisten lämmitykseen ja myös saunoihin.

Pitkää infrapunaa tuottavat lämmittimet perustuvat erilaisiin metallifilamentteihin tai hiilikuituun. Näiden toimintalämpötila on matala eivätkä ne tuota näkyvää valoa. Keraamiset säteilijät toimivat sekä keski- että etäisellä IR-alueella.

Erilaisia IR-lämmittimiä Iso-Britanniassa valmistavan Herschelin vertailukuva selittää erityyppisten säteilijöiden eroja. Aallonpituusalueiden säteilyn energiasuhteet vaihtelevat olennaisesti halogeenilampun, hiilikuitulampun ja keraamisen säteilijän välillä.

herschel-types-of-infrared-characteristics
Infrapunasäteilyn alueet ja erityyppisten säteilijöiden tuottaman säteilyn osuminen niille. Kuva: Herschel.co.uk (lämmitinvalmistaja erilaisille IR-laitteille)

Erilaisilla ratkaisuilla on erilainen lämpenemisaika. Esimerkiksi keraamisen lämmittimen lämpiäminen voi kestää jopa 10 minuuttia. Asia monimutkaistuu mikäli tarkastellaan infrapunasaunaksi tarkoitettua tilaa, jonka ilmaa ja pintoja lämmitetään infrapunalämmittimillä. Jotta tilassa tarkenee esimerkiksi alasti oleskella, on tila lämmitettävä jonnekin 30-60 asteen välille. Tämä voi ottaa aikansa.

Kotimainen Rauduspuu valmistaa keraamiseksi luokiteltava lasisäteilijöitä. Tuula Andresson, eräs yrityksen perustajista, kertoo että heidän tuotteillaan ”sauna” lämpiää noin vartissa, jos säteilijöiden teho on mitoitettu oikein. He suosittelevat lämmittäjien tehomitoitusta sähkökiukaan tehosuositusten tavoin tilan koon mukaan (n. 1 kW / m3; lasi-, betoni- ja kaakelipinnat lisäävät tehontarvetta 1,2 kW/m2). Myöhemmin jaettavien kokemusteni perusteella tämä vaikuttaakin suoraan siihen, miten lämpimäksi IR-sauna saadaan.

Yhteistä kaikille lämmittimille on se, että ne lämpiävät myös pinnaltaan. Tämän takia käyttäjänja  lämmittimen välinen suora kosketus on vältettävä, ettei synny palovammoja. Tästä syystä lämmitinelementtien eteen yleensä asennetaan puiset ritilät, jotka lämpenevät vähemmän ja johtavat lämpöä huonommin jolloin niihin voi nojailla, ainakin jos pitää pyyhettä kehon ja puuritilän välissä. Lämmittimiä ei saa peittää.

191105-alibaba-infrared-heating-elements-search
Infrapunalämmitinelementit Alibaban verkkokaupassa ovat edullisia ja monenmuotoisia. Soveltuvuudesta ja ominaisuuksista vähän tarkkaa tietoa.

 

Saunologian infrapunatarina jatkuu seuraavassa osassa, jossa esitellään käytännöllisemmin infrapunasaunojen ratkaisuvaihtoehtoja, millaisia infrapunasaunat ovat ja hankkimiani kokemuksia infrapunakopeista. Kolmannessa artikkelissa pohditaan infrapunasaunan ja perinteisen saunan suhdetta toisiinsa.

Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!

4

Published on

Saunaravintola Kuuma Tampereella on Suomen tuoreimpia kaupunkisaunoja. Tammerkosken varrella, Ratinan vastapäätä, lämpeää kuusi päivää viikossa kaksi julkista saunaa miesten ja naisten yhteiskäytössä. Sauna-arvio paljastaa erilaisia haasteita saunapalveluissa, mutta kannustaa Tampereen kävijöitä rohkeasti kokeilemaan Kuumaa vähintään sen hybridisaunan vuoksi.

Parina viime vuonna uusien julkisten saunojen määrä Suomessa on ilahduttavasti lisääntynyt. Tampereella asiasta ollaan oltu erityisen innoissaan jopa siinä määrin, että kaupunki katsoi lähiseutujensa kanssa ansaitsevan maailma saunapääkaupunki –tittelin. Vuonna 2018 kaupunkiin avattiinkin näyttävästi kaksi uutta saunaravintolaa, Kuuma ja Tullin Sauna, laventamaan Rajaportin saunasta tunnetun kaupungin julkista tarjontaa.

Tullin Sauna ei kuitenkaan selvinnyt kuin reilun vuoden ja hakeutui kesällä 2019 konkurssiin, joten kesäkuusta 2018 lämmennyt Kuuma jäi yksin kannattelemaan saunan uuden aallon lippua. Kun World Sauna Forumin tapahtumapaikaksi sattui tämä Laukontorin lämmin lisäosa, oli luonnollista kirjoittaa siitä esittely myös Saunologian lukijoille.

191006-kuuma-saunaravintola-sauna-capitol-112203
World Sauna Capital -kyltti. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Saunamatkailijan pikaohje

Saunaravintola Kuuma, Laukontori 21, 33100 Tampere, Suomi
https://saunaravintolakuuma.fi/saunat/

Kaksi saunaa (puu ja puu-sähkösauna) miesten ja naisten yhteiskäytössä. Uimapuku pakollinen. Erilliset pukutilat, kylmävesiallas. A la carte ravintola.

Aukioloajat (talvi 2019-2020; sauna ja ravintola)

ma-ti klo 11-21
ke-to klo 11-22
perjantai klo 11-23
lauantai klo 12-23

sunnuntai suljettu

Keittiö sulkeutuu puoli tuntia ennen muita palveluita

Pääsymaksu

Ma-pe, ennen 17.00   10€ (alennettu 8€)
Ma-Pe, jälkeen 17.00 15€
La, koko päivän           15€

Lipunmyynti ravintolan ensimmäisen kerroksen kassalla. Ei varauksia tai sähköistä lipunmyyntiä. Maksua vastaan saa kääntöporttiin ja pukuhuoneen kaapin lukitsemiseen sopivan rannekkeen.

Ota mukaan:
uima-asu (pakollinen), pyyhe, pefletti ja sandaalit.

Pyyhe- tai uima-asuvuokra 2€

Kylpyaika: samana päivänä niin pitkään kuin haluaa.

Hyvää:

  • Sijainti
  • Aukioloajat
  • Uintimahdollisuudet

Parannettavaa

  • Pukutilat
  • Miesten suihku
  • Jäähdyttelytilat
  • Puusaunan rappuset
Saunologian arviot
Löylyt ★★★★☆
Ilmanlaatu ★★★★☆
Vilvoittelumahdollisuudet ★★★☆☆
Pesu- ja pukeutumistilat ★★☆☆☆
Oheispalvelut ★★★★☆
191006-kuuma-saunaravintola-koskelta-174036
Saunaravintola Kuuma, Tampere. Kuva kävelysillalta.

Mistä on kysymys?

Kuuma saunaravintola toteuttaa nykyaikaisen ravintolakulttuurin toimintamallia. Paikka on suunniteltu tiloiltaan ensi sijassa monipuoliseksi ruoka- ja juomaravintolaksi ja sauna on mahdutettu tiloihin, jotka anniskelutoiminnalta on jäänyt ylitse. Kuumassa on suuri baari viikonloppuihin, kesäsesonkiin ja yksityistilaisuuksiin toisessa kerroksessa ja pienempi lounasravintola sekä saunatilat alakerrassa. Sisätilojen jatkeena on runsaasti ulkotilaa jäähdyttelyyn ja luonnonvesialtaassa kastautumiseen Tammerkosken virkistävissä syleilyssä.

191006-kuuma-saunaravintola-alakerta-174307
Ravintola alakerrassa. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Saunaravintola on Ville Iivosen (Lumo Nordic, Sauna Finlandia) käsialaa. Iivonen oli varhaisessa vaiheessa mukana Löyly Helsinki saunaravintolan suunnittelussa. Löylyn osalta Iivosen osuus jäi rajalliseksi, mutta Kuumassa Iivonen on mukana yhtenä pääomistajista sekä operoinnissa. Tiettyjä yhtäläisyyksiä saunojen väliltä onkin helppo löytää, kuten aiempi kuvaus tilojen yhdistelystä ja paikasta kertoo.

Saunojen suhteen Kuumassa on tarjolla kaksi erilaista molemmille sukupuolille käytössä olevaa ”uimapukusaunaa”. Sukupuolille on erilliset pukuhuoneet, naisten pukuhuoneessa on myös omat suihkut. Miesten käytössä on saunoja yhdistävän välitilan kolme huurrelasikopitettua suihkua.

191006-kuuma-saunaravintola-suihkut-175813
Suihkukoppi yhteisissä tiloissa. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Kummassakin saunassa on puulämmitteistä tunnelmaa. Sisältä katsottuna oikealla puolella on kertalämmitteinen puusauna, jossa on useammasta pääkaupungin kohteesta tuttu kotkalaisen Refrakin toteuttama korkea kiuas pienellä löylyluukulla. Saunassa on toistakymmentä istumapaikkaa, tosin näistä kolmasosa tavanomaista pienemmällä jalkatilalla.

Vasen sauna, "moderni savusauna", on sitten eri maata. Lauteet ovat suuret, tyylikkäät ja selkeät. Näkymä Tammerkosken toiselle puolella on upea. Sauna on toteutettu Suomen saunaseuran savusaunojen tyyliä mukaillen ja huoneen nurkassa on varsin massiivisen näköinen kivikasa kiukaan päällä.

191006-kuuma-saunaravintola-savusauna-180128
Savusauna. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Ulkonäkö ja tuoksu vihjaavat kuitenkin savusaunan ystävälle, että tässä on jotain vialla, sillä sauna on poikkeuksellisen noeton ja lähes hajuton. Kysymyksessä ei olekaan ”aito” savusauna, vaan hybridisauna, jossa puuta poltetaan lähinnä näön ja aromin vuoksi ja suuri osa savusta menee kiltisti suoraan hormiin. Kiukaan pohjalla lämpöä saadaan kahdesta sähkökiukaasta, minkä löylynheittäjä pian huomaa.

Saunojen lähtölämpötila kokeilupäivänä n. 18:00 oli 80 astetta. Kertalämmitteinen lämpesi tästä illan aikana vielä lisää, savusauna hieman jäähtyi. Savusaunan kiuaskivien pintalämpötila oli keskimäärin alle 100 astetta (!) ja kertalämmitteisen 300-400 astetta. Savusaunan kiukaan sisuksissa lämpöä on enemmän, muttei mahdottomasti.

Tässä esitettyjä lukuja ei voi suoraan standardina, kuinka lämmintä saunoissa keskimäärin on. Kertalämmitteisen saunan lämpötila on täysin riippuvainen siitä, millaisessa käytössä sauna on päivän aikana ollut. Mikäli saunojia ei ole aiemmin juurikaan ollut, voi lämpötila olla aluksi maltillisempi. Pitämällä löylyluukkua kiinni ei lämpötilaa myöskään pääse huomaamatta kohoamaan.

Kokemuksia Kuumasta

Matka saunaan konkretisoituu ravintolan kassalla. Saunaan pääsee pääsymaksua vastaan saatavalla magneettirannekkeella. Tämä moderni ratkaisu avaa kääntöportin sekä toimii avaimena pukukaappiin. Pukukaappeja on tarjolla kahta kokoa, mutta kumpikaan näistä ei ole talvivarustetulle saunamatkaajalle kuin täpärästi riittävä.

191006-kuuma-saunaravintola-portti-172949
Saunatiloihin johtava kääntöportti ja magneettirannekkeen lukija. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Visuaalisesti Kuuma on miellyttävän neutraali ja rauhoittava kokemus. Rakennuksessa ja erityisesti löylyhuoneissa on käytetty runsaasti erilaisia perinteisiä puumateriaaleja, jotka tuovat tuoreeseen tilaan iättömyyttä ja jatkuvuutta. Saunoissa on moderni lähes seinän levyinen korkea ikkuna, jolta avautuu tyylikäs koskinäkymä Ratinan suuntaan. Saunoihin ei myöskään kantautunut ravintoloista muun elämisen ääniä.

191006-kuuma-saunaravintola-ikkuna-180149
Näkymä Ratinalle savusaunan ikkunasta. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Kummassakin saunassa oli pienen tauon ja kuivahtamisen jälkeen erikoinen tuoksu. Tämä oli kertalämmitteisessä poikkeuksellisen voimakas ja osittain, mutta ei kokonaan, vihjaten puutteelliseen siivoamiseen. Tuoksu laimeni ja siihen tottui saunomisen aikana, joten en pidä suurena ongelmana.

Hyvänä puolena kumpikin sauna tarjoaa hieman erilaisen löylykokemuksen mikä puoltaa niiden erillistä olemassaoloa. Savusaunassa on hieman maltillisempi lämpötila ja kivien viileys tuottavat varsin leppoiset löylyt. Saunan ikkunan yläpuolella kummassakin nurkassa sijaitsevat ilmanvaihtoluukut kiinni laitettuna löylyistä saa nauttia kohtuullisen pitkään. Tila on miellyttävä ja rauhoittava.

Kertalämmitteinen sauna oli lähtökohtaisesti omaan makuuni liian Kuuma. Penkeille ei siedä kunnolla istua ilman alustaa. Jos kiukaan löylyluukku on auki, ei ikkunan viereisellä ”piippuhyllyllä” oikein voi nostaa jalkoja ahtaasta välistä kiuasta kiertävän kaiteen päälle, ellei halua kypsentää niitä. Löyly sinänsä on luotettavan intensiivistä, joten kovemman löylyn ystävät varmasti pitävät tästäkin. Se mistä kukaan ei pidä, on korkealle laudetasolle johtavat huonosti valaistut epätavalliset askelmat. Portaiden muotoilu ei täytä minkään sortin ohjeita ja on suoraan sanottuna erittäin vaarallinen. Syitä nykyiseen kompromissiin on Iivosen mukaan useita, mutta mikään näistä ei minusta oikeuta jatkuvaa tapaturmariskiä, jonka ne muodostavat.

191006-kuuma-saunaravintola-ulkoallas-112100
Ulkoallas. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Ulkoalueet ovat kokonaisuuteen sopivat. Viileää tai kylmää vettä on riittävästi, vaikkei allas talviuimareille riitäkään, saa satunnainen kastautuja viidessäkin metrissä olonsa hyvin virkeäksi.

Pukuhuoneet ovat nykymuodin tapaan auttamattomasti aivan liian pienet. Suomen viileitä vuodenaikoja ajatellen on myös harmillista, ettei sisällä ole lainkaan tavallisille kylpijöille suunnattuja jäähdyttely- tai seurustelutiloja. Saunojen ”aulatilassa” on penkkitilaa korkeintaan kouralliselle ihmisiä. Pukuhuoneessa voi oman sukupuolen kesken ehkä seisoskella, mutta penkkitilaa on sielläkin niin vähän, ettei se ole suositeltavaa. Ottaen huomioon, että miten monessa paikassa tämä sama tilan ahtaus on vaivana, on surullista, ettei siitä päästä tässäkään uudisrakennuksessa eroon. Iivosen mukaan kompaktiin tilan käyttöön on syynä alkuperäissuunnitelmista kutistunut rakennusala.

191006-kuuma-saunaravintola-roskis-detail-172350
Yksityiskohtia, jotka tarvitsevat huomiota. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Muista täydentävien tilojen haasteista, perinteinen lattian vesilammikko-ongelma uhkaa täälläkin sukkien kuivana pysymistä. Miesten pukutiloissa ei ole omaa suihkua. Näitä käyttäneenä koin hankalaksi loppupeseytymisen niin, että saisin yhteisissä tiloissa suihkussa kuoriuduttua uima-asusta ja kietouduttua pyyhkeeseen pukuhuoneeseen siirtymistä varten, kun suihkukoppi itsessään oli tiloiltaan niukka – niin pitkään kuin automaattisuihkusta ripotteli katosta vettä lähes koko kopin leveydeltä, oli operaatio erittäin hankala. Ajatus peseytymisestä vaatteet päällä ei sovi yhteen oman käsitykseni kanssa hyvästä saunakokemuksesta. Miesten pukutilojen yksityisyyttä haastaa myös suoraan aulatilaan avautuva ovi, jonka eteen tarkoitettu verho vaikuttaa jälkiasennukselle.

191006-kuuma-saunaravintola-saunat-ulkoa-112223
Saunojen ikkunat ulkoa, huomaa ilmanvaihtoratkaisut. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Saunan jälkeinen rauhoittuminen pukuhuoneessa kärsi toisella käyntikerralla omaan makuuni liian rytmikkäästä ja vokaalisesta musiikista. Äänenvoimakkuudessa ei ollut sanomista, mutta se oli riittävä estämään rauhoittumisyritykseni. Saunoista puuttuvat lämpömittarit ja pukuhuoneista kellot, Iivosen mukaan tavoitteena on ajattomuus. Itse olisin tässä arvostanut hiljaisuutta ja hetken rauhoittumista pään sisäiseen maailmaan ilman taustamusiikkia, jonka valitseminen kaikkien kylpijöiden maun ja tunnelman mukaan on todennäköisesti täysin mahdotonta.

Ravintolapalvelut eivät varsinaisesti kuulu Saunologian sauna-arvostelujen piiriin, mutta niiden olemassaolosta voi jo antaa plussaa. Tapahtumatarjoilujen perusteella ruoka on myös hyvää! Ruokaa ei kuitenkaan tarjoilla sauna-alueelle, joten nälkäisen saunojan kannattaa aikatauluttaa kevyt ateria ennen kylpemistä tai lopettaa saunominen viimeistään puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.

191006-kuuma-saunaravintola-takka-174317
Takka alakerran ravintolassa. Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Yhteenveto

Kuuma on kokeilemisen arvoinen saunapaikka. Kokonaisuudessaan kokemuksesta jää enemmän plussaa kuin miinusta, vaikka täytyy todeta, että puutteelliset sisätilat tekevät Kuumasta satunnaisille saunojille lähinnä lämpimien vuodenaikojen (touko-syyskuu) kohteen. Kylmässä viihtyville nykyjärjestelyssä ei pitäisi olla ongelmia. Kovin suuren ryhmän kanssa en kuitenkaan saunaan lähtisi, ellet sitten pääse paikalle arkisin päivällä jolloin tilaa on paremmin tarjolla.

Iivoselle riittää omien sanojensa mukaan ideoita toiminnan kehittämiseen tulevaisuudessa. Ainoa asia, jonka hän suostui paljastamaan, on toive saada arkipäiviin lisää saunovia yritysryhmiä ja elvyttää sitä kautta saunadiplomatiaa. Kosken rannassa voi ehkä olla tilaa myös jollekin laajennukselle – saa nähdä mitä Ville keksii, kunhan peruspalvelun särmät on saatu hiottua.

Kiitos Ville Iivoselle haastattelusta ja onnittelut tamperelaisille, jotka saavat nauttia Kuumasta kuusi päivää viikossa!

Artikkelin kuvat on poikkeuksellisesti kuvattu ainoastaan älypuhelimella.

191006-kuuma-saunaravintola-polttopuut-112127
Saunaravintola Kuuma, Tampere.

Katso myös muut saunapaikka-arviot:

Published on

The program of the third Word Sauna Forum held in Tampere, Finland on 3-4th of October concluded with a panel discussion about the “business potential of the best sauna experience in the world”. The discussion was cut short due to time constraints in middle of an interesting debate on the relative standing of infrared heat and so called IR saunas in comparison to traditional Finnish saunas. The discussion was fueled by a question from Jenifer Felan (Organic Sweat Shack, US) regarding the differences in health benefits between infrared and traditional sauna. The most vocal response from the panel came from Jake Newport (Finnmark Sauna, UK). Jake verbosely testified how traditional saunas also provide much radiant energy, thus overpowering IR solutions in most aspects.

I felt the discussion never reached a satisfactory state after that, but the time ran out for me to respond, so this is my take on the topic (admitting that my personal study of IR technology is still not ready for full exposure).

According computer simulations and some empirical research (not from Finland thou) the radiation energy across wavelengths slightly exceeds (3:2) heat energy transfer from convection (i.e., air borne conduction) in typical Finnish sauna conditions (Macqueron and Leppänen, 2017, DOI: 10.13140/RG.2.2.19394.68808). The actual situation varies according to the stove insulation, operation and the sauna room size. The conventional wisdom (Teeri, 1988) is that the sauna room should be evenly and appropriately warm and the stove relatively cool from outside so the radiant energy is received in good balance from all directions, not just the stove.

FDS_konvektiolampo_HIRES
Simulation of convection heat in a wood-powered Finnish sauna. Simulation and image by Corentin Macqueron
FDS_sateilylampo_HIRES
Simulation of radiant heat in a wood-powered Finnish sauna. Simulation and image by Corentin Macqueron

Bit of math: if you are running a 9 kW electric heater on full power for an hour, the resulting 9 kWh energy consumption should thus generate some 5 kWh of radiant energy. IR heaters are usually far less powerful. In practice, likely less, as the sauna in the stove temporarily capture of some of the energy. The exact energy balance in a real room will be subject to many variables such as ventilation, or if steam is generated (vaporizing 1.5 liters of water would consume 3700 kJ, equaling app. 1 kWh of energy).

However, we need to acknowledge a knowledge gap in basic sauna technology questions such as this. To best of my knowledge, there have been no studies to investigate the relative contribution of different wavelengths emitted across different types of saunas (variable temperatures and interior materials) which would help to make comparisons with infrared radiators heated saunas. My previous reference to a simulation is far too crude to count, I would like to empirical measurements and spectral energy. For instance, is traditional smoke sauna superior in this regard?

It is known that IR heaters can be attuned to specific wavelengths which will have different penetration and absorption responses in a medium such as human skin, bones, and other soft tissues. Without research that clarifies this, it is impossible to extrapolate precisely how much of the health benefits of IR radiation will be attained in a traditional sauna. A good deal, Jake has guessed, but how much exactly, we can only guess.

More research, please

I will now divert from the original question to the overall theme of the panel which started off from the best sauna experience. While there’s much work done to provide smooth customer journeys through sauna service by removing self-evident hurdles on the way to delight, such as the sauna service certification process by Sauna from Finland, we are nowhere near understanding the variance in actual experience any better. The physiological and health effects of different types of heat therapy environments are under constant interest and CEO Pekka Lettijeff from TyloHelo announced they are starting to support Swedish professor Hans Hägglund to pursue such research among clinical cohorts in Sweden.

What I would like to see, and even conduct, is research that would actually address the primary experience of sauna. I am not looking for a Kansei engineering type of reductionist account of good sauna experience, but I am not satisfied by leaving too much for subjective speculation. There are great individual differences probably due to both genetics and acclimatisation, but we should pursue much better understanding of which factors in the sauna environment will lead to different experiential outcomes. This could lead to various results. For instance, the Germans are convinced everyone should begin a sauna session with a warm foot bath presumably to promote sweating. This has no equivalent in Finnish sauna tradition, but I personally feel that similar smooth start works for me with sauna. However, this is clearly not the case for everyone.

So dear Finnish sauna enthusiasts around the world, I admit we’ve got several sauna knowledge gaps around the sauna design and utilization wisdom. They are easy to miss.

There’s still room and need for much research around basics sauna physics and engineering!

Published on

Lokakuun alussa 2019 Tampereella järjestetään toinen installaatio suomalaisen saunan kansainvälistämistapahtuma World Sauna Forum:sta. Olen viime päivinä valmistellut kansainvälisille osallistujille suunnattua Secrets of Finnish Sauna Design -esitystäni ja huomasin kaipaavani alkuun mausteita siitä, millaisia kotisaunat Suomessa juuri nyt ovat.

Tästä palautui mieleeni se, että loppukesän vierailusta Kouvolan Asuntomessuille ei tullut Saunologiaan koskaan varsinaista päivitystä, vaan kuvat jäivät lojumaan arkistoon. Nyt tuli kuitenkin hyvä syy palata pari kuukautta takaisin päin historiassa ja esittää pari kohokohtaan Kouvolan saunoista. Asuntomessut 2019 oli muuten kokonaisuudessaan hillitty tapahtuma, jossa oli valmiita kohteita hieman tavanomaista vähemmän eikä varsinaista wow-arkkitehtuuria. Saunat olivat myös hillittyjä ja erilaiset lämpökäsitellyt puut vallitsivat sisustusta.

Eräs tilastollinen havainto vierailemastani saunoista täytyy tehdä. Nimittäin saunojen koneellisen ilmanvaihdon järjestelyt ovat edelleen keskimäärin tehty pieleen (6/10 satunnaista kohdetta). Erittäin surullista, kun ilmanvaihdon olisi saanut parilla sadalla eurolla ja pienellä suunnittelutyöllä tehtyä kerralla kunnolla.

190929-asuntomessut-2019-yhteisosauna-2861
Yhteisösauna, Asuntomessut 2019
190929-asuntomessut-2019-selkalauta-2865
Kiinnostava selkälauden muotoilu antaa tälle kylpyläsauna modulille paljon uutta eloa
190929-asuntomessut-2019-aino-2862
Kiuasuutuus oli Ainon uusi pyöreä, integroitavissa oleva sähkökiuas

190929-asuntomessut-2019-2856 190929-asuntomessut-2019-kivi-puu-2871190929-asuntomessut-2019-laineilu-2874

190929-asuntomessut-2019-laine-detail-2876
Kiinnostava poltetun oloinen musta seinäpaneeli ariaatio, jonka valmistaja talo Aidossa jäi valitettavasti selvittämättä

5

Published on

Saunakirjaesittelyssä nyt Saunan kansa (2019, SKS), joka tarjoilee uskomattoman valikoiman saunauskomuksia eri vuosisadoilta ja –kymmeniltä. Saunologin arviossa kirja näyttäytyy viehättävänä, mutta vaikeana. Se on erikoinen kollaasi tarinointia, kokemusasiantuntijuutta sekä historiallisia faktoja, jonka suurin heikkous on näiden tyylirajojen jääminen hämäräksi. Parhaana puolena kirja on tämän vuosituhannen ensimmäinen yritys kattavasti ottaa kantaa suomalaisen saunan kulttuurihistorian kentän hämäräänkin jääneisiin alueisiin.

Mistä on kysymys?

Saunan kansa on 370-sivuinen, kovakantinen tietokirja suomalaisen saunan vaiheista ja muodoista esihistoriasta nykypäivään. Maalis-huhtikuun taitteessa 2019 julkaistun kirjan on kustantanut SKS ja se on painettu nelivärisesti moderniin tapaan. Valokuvia kirjassa on käytetty kymmenittäin, mutta se ei monista viime vuosien saunakirjoista poiketen ole kuvateos vaan tekstivoittoinen opus. Kuvia on hankittu monista lähteistä, mutta etupäässä arkistoista ja historiallisista kokoelmista. Kirja mukailee lähdepohjaisen julkaisemisen formaattia ja siihen sisältyy yhdeksänsivuinen muusta kirjasta poikkeava 2-palstainen pienellä kirjasimella taitettu lähdeluettelo.

Kirjan aihepiiri on erittäin kunnianhimoinen. Kirjan neljä päälukua käsittelevät suomalaisen saunan kulttuurihistoriaa, saunaa rakennuksena ja teknologiana, saunaperinteitä sekä saunan terveyskäyttöä. Kaikissa aihepiireissä sukelletaan syvälle lukuisiin alaotsikoihin sekä kuljetaan ajoittain myös aihepiirin rajojen ulkopuolelle. Eihän kirjassa toki ihan kaikkea saunaan liittyvää ehditä samalla tarkkuudella käsittelemään – kuten Laatikainen itsekin haastattelussa kertoi, kirjasta rajattiin terveysaiheita ja esimerkiksi sota-ajan saunahistoriaa, jotka nyt käsitellään tiivistetysti.

Kirjan tarina

Kirjailija-toimittaja Satu Laatikainen kehitti kirjan ideaa ja aihepiiriä yhteistyössä kustantajan kanssa pari vuotta sitten. Kirjaa tehtiin aktiivisemmin noin puolitoista vuotta ennen sen valmistumista. Haastattelemani kirjailija kertoo työskennelleensä käsikirjoituksen parissa varsin itsenäisesti vaikka saikin tukea SKS:n toimitukselta tarpeen mukaan.

Laatikainen on käynyt läpi kirjaa varten massiivisen määrän taustamateriaalia. Kirjallisten lähteiden lisäksi kirjaa varten on haastateltu useampia Saunologiassakin esiintyneitä asiantuntijoita, kuten Risto Vuolle-Apialaa ja Lasse Viinikkaa.

Kirjailija on taustaltaan suomen kieltä ja folkloristiikkaa opiskellut filosofian maisteri. Laatikainen katsoo kuitenkin kuuluvansa kulttuurintutkijoiden ammattijoukon ulkopuolelle. Kulttuurihistoriallisen ymmärryksen ja kansatieteellisen tulkinnan linssien vaikutus kirjassa on kuitenkin selvää.

Laatikainen on ammattikirjoittaja, joka on julkaissut aiemmin useampia teoksia sekä kirjoittaa työkseen lehtiin ja työskentelee kustannustoimittajana. Pitkän linjan sauna-asiaharrastaja hän ei kuitenkaan ole. Laatikainen ei itse myöskään ole valokuvaaja, mutta on tehnyt kuvatoimituksen ja saanut hyödyntää mm. Kaupunkisaunoja-kirjan toisen kuvaajan Susa Junnolan kuvamateriaalia kirjassaan.

190919-saunan-kansa-paksuus-2943
Kirjalla on runsaasti paksuutta. Satu Laatikainen - Saunan kansa (SKS, 2019)- Saunologia.fi

Saunologin vaikutelmia

Kirja on massiivinen!

Kovakantinen, värikäs teos alle kolmen kympin tuntuu myös edulliselle. Kirja on fyysisesti lähes yksi yhteen Tuomo Särkikosken Saunaseura-historiikin Kiukaan kutsu ja löylyn lumo kanssa, mikä lupaa paljon. Tietokirjan ystävää lämmittää jo valmiiksi myös kattava lähdeluettelo. Kirja onkin jo pikaselaamisella vakuuttava: taitto on miellyttävää luettavaa ja tekstin ja kuvien välillä vallitsee harmonia. Ainoa taittotekninen omituisuus on sitaattien suttuisen harmaa painojälki.

Kirja käynnistyy paljon kaivatulla suomalaisen saunan historian käsittelyllä. Tämä on pitkään odotettu päivitys suomalaisen saunan historiaan, sillä aihetta ei ole käytännössä Martti Vuorenjuuren käsittämättömän hienon ja pitkäikäisen Sauna kautta aikojen -teoksen jälkeen vakavasti käsitelty.

190919-saunan-kansa-sisallys-2946
Ote sisällysluettelosta. Satu Laatikainen - Saunan kansa (SKS, 2019)- Saunologia.fi

Kirjan erityinen rikkaus ovat erilaiset sitaatit erilaisista historiallisista keräysaineistoista. Näitä on käytetty tosin jo Juha Nirkon Pienessä saunakirjassa että Laura Seesmeren väitöskirjassa, mutta aarrearkusta riittää helmiä tähänkin kirjaan. Itseäni puhutteli myös Ismo Alangon haastattelu, jossa minulle vuosikymmenten epävarmuuden jälkeen selveni, ettei datanomin onni ollut pelkkää ironiaa, vaan taiteilija on myös suuri savusaunan ystävä.

Kova meno jatkuu sitten läpi kirjan aiheen vaihdellessa saunamaailman äärirajoilta toiselle. Kirjassa kertojan ääni tarinoi saunan vaiheista samalla varmuudella tieteellisen raja-aitojen ylitse. Tarinointi etenee erittäin sujuvasti ja Laatikaisen rikas, värikäs kielenkäyttö saa kirjan vaikuttamaan enemmän kauno- kuin tietokirjallisuuden helmelle. Ajoittain tämä menee mielestäni liiallisuuksiin, kun kirjailija innostuu viljelemään laatusanoja, kuten kuvatessaan Suomen saunaseuran muhevalöylyisiä saunoja.

190919-saunan-kansa-sisallys-2945
Esimerkki kirjan taitosta. Satu Laatikainen - Saunan kansa (SKS, 2019)- Saunologia.fi

Tekstin pintamuoto on kuitenkin ”vain” tyyliseikka tietokirjassa eikä sinänsä mitään, mistä minulla olisi varaa kirjailijaa kritisoida. Tyytymättömyyteni todellinen kohde löytyy valitettavasti asiasisällöstä ja kirjailijan tavasta käyttää lähteitä. Jälkimmäisen suhteen kirjassa on valittu vaihteleva viittauslinja, jossa varsinaisia lähdeviitteitä on tekstin seassa käytetty vain korostamaan merkittävimpiä lähteitä. Kun lähdeluettelolla on kuitenkin näin paljon mittaa, saa lukija helposti vaikutelman, että kaikilla tarinoilla ja väitteillä on selvä pohjaa taustakirjallisuudessa.

Ehkä on, tai ehkä ei. Se ei valitulla viittausmenetelmällä käy selväksi ja asia huolestuttaa minua suuresti, sillä kirja sisältää asiavirheitä, joita on nyt mahdotonta palauttaa lähdekirjallisuuteen. Minun on vaikea liittää sopivaa adjektiivia kuvaamaan virheiden määrää tai laajuutta, sillä en lukenut kirjaa kuten tarkastettavaa väitöskirjaa. Sanoisin kuitenkin, että virheitä on enemmän ja laajemmin kuin mitä tyylilajissa pidän hyväksyttävänä.

On itsestään selvää että saunologi lukee esimerkiksi saunateknologiaa käsittelevää kirjan osaa kuin piru raamattua ja pienimmätkin hairahdukset terminologiassa – joka on enimmäkseen petollisen oikein – aiheuttavat varmasti enemmän vatsakipuja minulle kuin kenelläkään muulle. Otan pari esimerkkiä.

Saunateknologian puolella kirjailija puhuu ajattomasti ”varaavista jatkuvalämmitteisistä kiukaista” tai yhdistelmäkiukaista kappaleen verran. Kuulostaa uskottavalle termille, mutta tarkempi lukeminen osoittaa pian ettei tämä oikein viittaa mihinkään olemassa olevaan kiuastyyppiin – ainakaan sellaiseen jota Suomen markkinoilla tunnistettaisiin. Kuvailun perusteella oma Löylymestari-kiukaani voisi olla tällainen, mutta ei ole. Ideaalisesti esimerkiksi suuren kivitilavuuden sähkökiuas voi pysyä jonkin aikaa käyttökelpoisena sähköjen katkettua, mutta myös ns. varaavat ja heti valmiit sähkökiukaat ovat normaalisti päällä myös saunomisen aikana, jotta lämpö ei pääse loppumaan. Varaavuus ei oikeastaan kuulu tähän kiuastyyppiin.

Vähään samaan tapaan kirjassa käsitellään kiuaskiviä ja erityisesti ohitetaan sivulauseella keraamiset kiuaskivet, joilla on aivan valtavan paljon suurempi merkitys 2000-luvun suomalaisten saunakokemuksille kuin ylenpalttisesti huomiota saavalla savusaunalla. Ja itse asiassa aika monessa savusaunassakin Kerkesin keraamiset kivet ovat käytössä.

190919-saunan-kansa-kansi-vain-otsikko-2941Toinen tekninen yksityiskohta on polttopuu, josta kirjassa puhutaan toistuvasti. Käytetyn puun laadulla on savusaunoissa ollut valtavasti merkitystä ja siihen on liittynyt ehkä aiheellisestikin mystisiä merkityksiä. Polttopuulajin merkityksen korostaminen on kuitenkin nykypäivänä tarpeetonta, kun arviolta 95% puusaunoista on jatkuvalämmitteisiä. Päästöjen suhteen laadulla toki on väliä, mutta tässäkin kirja päätyy muuten uskottavan esityksen lomassa  toistamaan vanhaa viisautta koivun kuoren aiheuttamista päästöistä. Tosiasiassa Itä-Suomen yliopiston (joka tekstissä mainitaan) tutkimusten mukaan  näistä ei aiheudukaan merkittävästi enempää pienhiukkaspäästöjä. Kansanviisautta ei voi yleistää liikaa.

Vielä yksi esimerkki kirjan loppupuolelta, jossa käsitellään sota-ajan saunoja. Jatkosota oli kiinnostava käännekohta kiuasteknologialle ja tästä syystä innostuin itse selvittelemään sitä lisää siinä määrin, että pidin kesällä 2019 pari esitystä jatkosodan merkityksestä suomalaisen saunan kehitykselle. Tärkeimpiä tietolähteitäni oli Helene Laurentin pro gradu ”Suuri täisota” vuodelta 2006, joka käsittelee erityisesti täisaunaa ja pilkkukuumeen torjunnan historiaa yleisesti. Laurent ei kuulu Sauna kansan lähteisiin ja tämä on ongelma. Nimittäin Laatikaisen tarina pilkkukuumeesta ei täysin vastaa Laurentin arkistopohjaisen tutkimustyön tuloksia.

Suurin eroavaisuus on talvi- ja jatkosodan välillä. Laurent taustoittavaa kattavasti miten pilkkukuume muodostui ongelmaksi vasta jatkosodassa johtuen sodan täysin erilaisesta luonteesta. Jatkosodassa ensin hyökättiin ja otettiin (liikaa) venäläisiä sotavankeja, joilla oli vaatetäitä. Tämän jälkeen päädyttiin huonosti valmistautuneina asemasotavaiheeseen, jossa pilkkukuume-epidemian hillitseminen meinasi riistäytyä käsistä. Laatikaisen tarina antaa tarpeettoman suuren painopisteen Talvisodalle, josta pilkkukuumeen leviämisen kannalta keskeiset elementit puuttuivat.

On huomautettava samalla, ettei minulla ole valmiuksia arvioida koko kirjan aihepiiriä tällä tarkkuudella. Tämä on kuitenkin myös jo sinänsä ongelma, sillä minulle kaiken kirjan kertoman uskottavuutta syö epätarkkuus. Miten voin luottaa kertojaan yhdessä paikassa, jos toisaalla minulle on samalla äänellä kerrottu jotain uskomatonta?

190919-saunan-kansa-kansi-rajaus-2940
Satu Laatikainen - Saunan kansa (SKS, 2019)- Saunologia.fi

Popularisoidussa tiedekirjoittamisessa kirjailijalla on suuri vastuu koostaa kirjallisesti eheä tarina usein huonosti yhteensopivista tietopalasista, joista osa on vielä ristiriitaisia. Tämä aiheuttaa väistämättä varsinaisissa tutkijoissa närää. Esimerkiksi viime vuosien tiedekirjallisuuden supertähti Yuval Noah Harari on saanut osakseen arvostelua yksinkertaistetuista ihmiskunnan historian tulkinnoista – mahdollisesti kauniin narratiivin toivossa. Saunan kansan kohdalla tarina vie myös mukanaan erittäin tehokkaasti. Kirjassa on ajoittain turhan oloista toistoa, kun samoihin teemoihin palataan uudestaan vähän kuin kampaisi hiuksia ristiin rastiin. Enimmäkseen mennään kuitenkin eteenpäin ajan ja paikan rajat ylittäen hienon kerronnan säestämänä. Matkakertomuksen punainen lanka ei vaan pysy näkyvissä.

Tyylillisesti viimeinen minua närästävä seikka on kirjan hyppääminen toistuvasti erilaisiin neuvoihin ja ohjeisiin. Tämä edustaa preskriptiivista saunakirjoittamista, jossa toistetaan usein tuntemattomana pysyttelevien ihmisten näkemyksiä siitä mikä on saunassa oikein ja mikä väärin. Minulle asiatekstissä sana ”älä” tai mikä tahansa imperatiivi saa heti niskakarvat pystyyn. Tyylilajissani olisi mielestäni riittänyt siteerata miten esimerkiksi puun polttamista on eri vuosikymmeninä ohjeistettu, ei liittyä ”oikean tavan” julistajien kuoroon.

Yhteenveto

Kirja edustaa tyylilajia, josta haluaisin ehdottomasti pitää. Kirjassa on paljon asiaa, jota ei ole vastaavalla tavalla koskaan aiemmin tuotu esille. Kirja osuu tärkeään kohtaan suomalaisen saunatietämyksen palapelin tyhjiä kohtia, joten suuri työ kaipaa ansaitsemaansa kunnioitusta.

Nyt palasia on koottu kasaan erittäin tyylikkäästi, mutta ongelma vaan on se, ettei ole selvää mikä osa palasista on historiallisiin faktoihin pohjautuvaa (minäkin aikana ja milläkin Suomen alueella) ja mikä tyylikästä sepitettä. Voi olla ettei tämä ole ollutkaan tavoitteena, mutta kirja pyrkii luomaan niin kaikkitietävää mielikuvaa, että tietämättömämpi voisi helposti nielaista kaiken.

En missään tapauksessa halua väittää, että kirjailija olisi tarkoituksellisesti pistellyt kirjaan omiaan. Pikemminkin uskon, että kirjan laajan aihepiirin takia kirjoittajalle on ollut mahdotonta käytettävissä olevassa ajassa sisäistää kaikkea viitattua, ja mahdollisesti luettua, kirjallisuutta siinä määrin, että hän olisi kyennyt luomaa siitä aukotonta synteesia eri lähteitä yhdistellen. Minulla ei ole mitään huomautettavaa esimerkiksi saunakulttuurin historian kuvauksesta, mutta en toisaalta katso olevani kykenevä tätä osa-aluetta tieteellisellä tarkkuudella arvioimaankaan.

Tästä syystä toivon, että mahdollisimman moni sauna-asian ystävä pääsee nauttimaan kirjasta. Kirja on erittäin mukava ja viihdyttävä luettava, ja sitä riittää poikkeuksellisen paljon. Pitäkää vain huoli, että suhtaudutte siihen enemmän viihteenä kuin totuutena.

Osta kirja SKS verkkokaupasta (ovh. 36€):
https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/saunan-kansa/2167414

Kiitokset Satu Laatikaiselle haastattelusta, SKS:lle arviointikappaleesta ja Tuukka Sandströmille oikoluvusta.

Lisää kirjaesittelyjä:

Book review Viola Virtamo – Sauna

Kirja-arvio: Saunavuoro raottaa ikkunaa oikeisiin saunoihin

Saunakirja-arvio: Suomalaisia saunanovelleja. Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen.

0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop
    Jatka ostoksia - Continue