Tutkimus: Puukiukaiden päästöt pistävät valmistajat ymmälleen

Itä-Suomen Yliopiston Kiuas-hanke on vuosiin ensimmäinen tieteellinen tutkimus puukiukaiden polttoteknisestä toiminnasta. Sen tuloksia on syystäkin Saunologiassa odoteltu pitkään. Hanke päättyi 31.3.2019 ja sen loppuraportti on nyt julkaistu. Tässä keskeisiä poimintoja projektin saavutuksista, jotka kertovat päästöjen kehittyneen tällä vuosikymmenellä parempaan suuntaan, mutta tilanteen olevan edelleen erittäin huonolla tolalla, sillä markkinoilla on edelleen näennäisesti standardin täyttäviä kiukaita, joiden päästöt ovat uusilla mittareilla erittäin korkeat. Tutkimus avaa näkymiä vähäpäästöisempään puusaunaan, mutta jättää toistaiseksi paljon hampaan koloon.

ISY:n Jarkko Tissarin vetämän tutkimushankkeen toteutuksesta on Saunologiassa raportoitu jo aiemmin. Silloin käytiin paikan päällä tutkimuskontissa saunomassa sekä tutustuttiin mittalaitteistoihin. Joten jatketaan tarinaan suoraan siitä, mitä tutkimuksissa on selvinnyt.

180810-UEF-SIMO-ja-Jarkko
Simon isä Jarkko

Projektin saavutukset

Tutkimushankkeen yksiselitteinen kärkitulos on kiukaiden päästömittausmenetelmä. Ennen hanketta ei ole ollut olemassa menetelmää, jolla puukiukaiden päästöjä pystyttäisiin luotettavasti ja kattavasti tutkimaan. Voimassaolevien EU-laajuisten tuotevaatimusten (CE-merkki) osana mitattava häkäpäästö on vain yksi, ei lainkaan vaarallisin päästötyyppi.

Ongelmana mittauksille ovat aiemmin olleet puukiukaiden päästöjen korkea määrä ja savukaasujen korkea lämpötila, jotka ovat vaikeuttaneet esimerkiksi muiden tulisijojen päästöjen mittaamiseen tarkoitettujen ratkaisujen käyttöä. Nyt nämä ongelmat on selätetty ja tarjolla on ensi kertaa kansalliseksi standardiksi ehdotettava mittaustapa. Tutkijoiden kehittämä järjestelmä analysoi erikokoisten pienhiukkasten määriä, massaa sekä mustan hiilen että erilaisten PAH-yhdisteiden osalta.

Ottaen huomioon, että mittausjärjestelmä on projektin pääsaavutuksia, jää sen luotettavuuden ja tarkkuuden (reliabiliteetti ja validiteetti) tarkastelu raportissa vähälle huomiolle. Tarkkuuden suhteen tiedetään, että järjestelmässä oli käytössä monille päästötyypeille sekä uusia, reaaliaikaisia että perinteisiä suodatinnäytemittaustapoja, joiden tarkkuuden arviointia on kuitenkin jo tehty erikseen aiemmin.

Tutkimuksen haasteellisuus tulee esiin parhaiten ensimmäisestä liitekuvasta L1. Kuvaan on koottu jopa 35 mittausta samalla kiukaalla (”Kiuas 1”). Hajonta testien välillä on huomattavaa, silmämääräisesti arvioituna keskihajonta ylittää keskiarvon mustan hiilen sekä hiukkaslukumäärän osalta.

190414-kiuas-hanke-vaihteluvali-kiua1
Saman kiukaan päästöt vaihtelet käyttötavasta ja polttoaineesta riippuen runsaasti. Tästä aikasarjasta on korostettu vihreällä ja punaiselle pienimmät ja suurimmat päästöt sekä laskettu vaihteluvälin suuruus. Huom. mittaukset eivät siis ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, myös polttojakson pituus vaihtelee.
Alkuperäinen vuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Hajontaa selittää se, että mukana on erilaisia kokeita. On siis todettava, että tämä tutkimus vaikuttaa on erittäin herkälle  muutoksiin tulisijan käyttäytymisessä, käytössä ja olosuhteissa. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kiukaiden keskinäisessä vertailussa olosuhteet on vakioitu mahdollisimman pitkälle. Toisella kiukaalla tehdyt mittaukset, joissa tavoitteena oli nimenomaan toistaa aiempia havaintoja, osoittivat kaikilla mittareilla alle 20% eron mittausten välillä.

Saunojia tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan lämmitä. Onneksi projekti tuotti myös jonkin verran vähintään alustavia tuloksia siitä millaisia päästöjä tällä hetkellä myynnissä olevat, tyypilliset kiukaat edustavat. Edustavuus on raportin taustaoletus, sillä hanke syntyi osin tarpeesta estimoida valtakunnan tasolla puuhiukkasten osuutta päästöistä. Raportissa kiukaiden valintaperusteista ei juuri puhuta eikä niiden merkkejä tai malleja paljasteta suuren yleisön pettymykseksi.

1903-Kiuas-hanke-puun-kosteus
Puun kosteus (11, 18 tai 28%) vaikuttaa ensisijaisesti hyötysuhteeseen ja sitä kautta saunan lämpiämiseen. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Raportissa on useampia havaintoja, jotka haastavat tämänhetkisen CE-protokollan suositukset, tai pikemminkin osoittavat sen puutteita vertailussa todellisiin käyttötapoihin. Tissari totesi Saunologian haastattelussa, että CE-testijärjestelyssä on liikaa vapauksia esimerkiksi polttopuun kosteuden, panoskoon, kiukaan kivimäärän ja vedon suhteen. Itseäni harmittaa myös ergonomianäkökulman lähes täydellinen ohittaminen. Mutta takaisin EU-standardien maailmasta Kiuas-hankkeeseen.

Kiinnostavimmat havainnot ovat seuraavat:

  1. Kiukaiden päästöt ovat kehittyneet hieman parempaan suuntaan tällä vuosikymmenellä ja on syytä epäillä tämän olevan yhteydessä CE-merkinnän vaatimuksiin
  2. Korkeampi hyötysuhde ei ennusta pienempiä päästöjä.
  3. Integroitu vesisäiliö ei vaikuta merkittävästi päästöihin.
  4. Kostea polttopuu heikentää hyötysuhdetta, muttei yksiselitteisesti lisää päästöjä, pikemminkin niitä syntyy kuivaa puuta poltettaessa enemmän
  5. Löylynheitto tai kiukaan kivimäärä ei suoraan vaikuta päästöihin.
  6. Hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan.
  7. Puulajien ja puun kuoren polttamisen vaikutus päästöihin on pienempi kuin kiuasmallien väliset erot

Puulajeista leppä, tarkemmin sanottuna harmaaleppä, tuotti kokonaisuudessaan suurimmat päästöt. Tämä on kiinnostavaa ottaen huomioon, että savusauanan lämmittäjät käyttävät leppää lämmityksen juuri sen tuottaman aromin kanssa. Ehkä kaikki pahat hiukkaset eivät olekaan niin ei toivottuja?

1903-Kiuas-hanke-puulajit
Kuori ei yksiselitteisesti lisää päästöjä toisin kuin olisi voinut olettaa. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Huolestuttava, mutta raportissa vain yhdellä virkkeellä käsitelty, havainto on, että hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan. Tissarin mukaan havainnot tehtiin varsinaisen koesarjan ulkopuolisissa oppilastöissä, minkä takia niitä ei tässä raportoitu. Asia on kuitenkin suhteellisen tärkeä ja olen itse kehottanut tutkijoita tarkastelemaan kertalämmitteisten kiukaiden saunomisen aikaisia päästöjä.

Onko tällä kaikella mitään yhteyttä sitten Saunologian alkuperäisessä tähtäimessä olleeseen saunomiselämykseen? Hyvin vähän, se on myönnettävä. Puukiukaiden keskeiset haasteet liittyvät korkeuteen, lämmönjakautumiseen, käytettävyyteen ja hyötysuhteeseen eivätkä nämä ole hiukkaskeskustelun ytimessä. Toivon kuitenkin, että  huomion kiinnittäminen hiukkaaseen kiihdyttäisi myös tuotekehitystä muilta osin.

Kiuastekniikan puutteet syynissä

Toisiopaloilman puute on tutkijoiden mukaan suurin yhteinen ongelma. Ongelma on sekä ilman saamisessa (määrä) että sen jakautumisessa tulipesässä paloprosessin kannalta sopiviin kohtiin (laatu). Tämä tarkoittaa, että käyttäjällä on joitakin mahdollisuuksia vaikuttaa päästöihin, mutta on toistaiseksi mahdoton antaa yksiselitteisiä ohjeita miten kutakin kiuasta pitäisi käyttää. Testeissä havaittiin, että kaksi esimerkkikiuasta tuottivat eri suuntaisia tuloksia päästöjen lisääntymisen tai vähentymisen suhteen ensimmäisen ja toisen panoksen välillä.

Tissarin mukaan paloilma-asiaa on monimutkainen. Ensinnäkin tulipesän toiminta muuttuu sen lämmitessä, ero on suurin ensimmäisen ja seuraavien panosten välillä. Sama määrä polttopuuta kaasuuntuu primaaripaloilman vaikutuksesta kuumassa tulipesässä nopeammin. Monissa kiukaissa toisiopaloilmaa ei kuitenkaan saada suhteessa enempää, mikä vaikuttaa palamisolosuhteisiin negatiivisesti ja olosuhteet päästöjen syntymiselle ovat otolliset.

1903-Kiuas-hanke-veka-video-kiuas-malliKertalämmitteinen kiuas käväisi myös testeissä, mutta sen tuloksista kerrottiin vain vähän. Kuten olettaa saattoi, kertalämmitteisen kiukaan hyötysuhde oli parempi kuin yhdenkään jatkuvalämmitteisen eivätkä päästöt eronneet keskimääräisistä verrokkikiukaista. Kertalämmitteisyyden edut energian talteenotossa ovat siis kiistattomat. Jos siis mietitään savusaunaa, on siinä hyötysuhteen kannalta erinomainen konsepti, vaikka rauniokiukaan päästöt ovat varmaankin olleet tolkuttomia.

Kansa haluaa tietää

Projektin suurin puute on nyt ilmeinen. Nostin asian esiin jo yli vuosi sitten saadessani mahdollisuuden vaikuttaa tutkimushankkeen valmisteluun ulkopuolisena asiantuntijana, mutta tämä ei valitettavasti auttanut. Puute on tunnisteellisten mittaustulosten jättäminen pois raportista.

1903-Kiuas-hanke-koesarjat
Lista raportissa kuvailluista testeistä nimeää osallistujat vain "kiukaina 1-8". Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Tutkimustulosten suurin mahdollinen vaikutus minusta on yhteys ihmisten ostopäätöksiin niin, että pienipäästöisen kiukaan haluava voisi sellaisen luottavaisin mielin ostaa. Jo nyt osa valmistajista on sortunut mainostamaan kiukaita pienipäästöiseksi sillä seurauksella, ettei kuluttaja ole mitään mahdollisuuksia arvailla mikä on totuus. Esimerkiksi Saunologiaa lukemalla on käynyt toivottavasti selväksi, ettei realistista ja kattavaa mittaustapaa kiukaan päästöille ole ollut tähän asti olemassa, joten tällaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja.

Päätöksen tulosten anonymisoinnista teki projektin johtoryhmä yhdessä tutkijoiden kanssa. Jarkko Tissarin mukaan pääasialliset syyt ovat ne, että menetelmää kehitettiin yhä mittauksia tehdessä,  valmistajien kanssa ei sovittu julkaisemisesta projektia aloitettaessa ja . Argumentit eivät ole täysin vedenpitäviä, sillä tehdyt koesarjat on suoritettu mielestäni CE-testiä hallitummin (ja sitä mukaillen, tosin valmistajien normaaliohjeista olennaisesti poikkeavalla tavalla) ja toisaalta hanke on toteutettu valmistajista riippumatta (vaikkakin rinnakkaisessa hankkeessa tietyt valmistajat olivat mukana). Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että katson asioita tässä tapauksessa kuluttajien edustajan, en tiukan tieteellisten silmälasien lävitse.

Suurin syy anonymisointiin on todennäköisesti kuitenkin poliittinen, sillä Tissarin laboratorio pyrkii käynnistämään uuden nelivuotisen tuotekehityshankkeen jo tänä kesänä suurimpien kotimaisten toimijoiden kanssa. Jatkohankkeen ja Itä-Suomen Yliopiston havitteleman tutkimuslaboratoriotyön edellytys on hyvät suhteet valmistajiin. Tulosten julkaisu nyt olisi väistämättä sahannut tätä oksaa ja antanut negatiivista julkisuutta testissä heikoimmin menestyneille malleille.

Tissari toteaa pitkän aikavälin tavoitteista seuraavaa:

Haluan vaikuttaa siihen millainen on Suomen ilmanlaatu tulevaisuudessa. KIUAS hankkeen pohjalta näen tässä suurta potentiaalia siitnä, että voimme oikeasti auttaa kiuasvalmistajia eteenpäin.

Luotetaan siis tutkijoiden kanssa siihen,  että tämä tulosten pihtailu johtaa pitkällä aikavälillä siihen tilanteeseen, että suosituimpien kiuasmallien päästöistä saadaan julkista tietoa. Epämiellyttävä puoli tässä odottelussa on se, että se voi kestää pitkään. Vaikka kehitysprojekti käynnistyisi tänä vuonna, on nykyisten tulosten valossa selvää, ettei monikaan kiuas kestä päivänvaloa sellaisenaan, vaan edessä on tuotekehitystä ja tämän jälkeistä tuotannonvalmistelua, pahimmillaan useita vuosia, ennen kuin vapaaehtoiset testitulokset ovat käytettävissä.

Saunologian edustamassa kuluttajanäkökulmassa päättynyt hanke lisää valitettavasti tietämättömyyden ahdistusta, sillä nykyiset tulokset todistavat sen puolesta, ettei mikään yksittäinen mittari - kuten käytössä oleva CO -  kerro kokonaispäästöistä riittävästi. Tarvitaan laajempaa mittaristoa ja eri päästöjä on kyettävä mittaamaan erikseen. Esimerkiksi kaikki kiukaat alittavat CE-standardin häkäpäästövaatimuksen, mutta tämä ei takaa mitään muiden päästöjen tasoista.

Valoa savuhormin päässä?

Raportissa esitellään joitakin ajatuksia siitä, miten päästöasiaa voitaisiin tulevaisuudessa ratkaista. Mukana on mm. ehdotus uudeksi ympäristömerkiksi, jossa kiukaille annettaisiin arvosana 0-10 yhden desimaalin tarkkuudella niiden päästöjen määrän (mg/nm3) perusteella. Voisiko tämä auttaa kuluttajia valitsemaan kiukaan?

1903-Kiuas-hanke-merkki
Visualisointi raportissa ehdotetusta uudesta päästömerkistä. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Ehkä. Positiivisesti ajateltuna se olisi ainakin parempi kuin ei mitään. Negatiivisesti ajateltuna tässä on useampia ongelmia. Nyt on jo olemassa useampia ympäristömerkkejä, kuten Joutsenmerkki ja Allergiatunnus, joita ei käsittääkseni toistaiseksi ole kukaan ottanut käyttöön. Tissarin mukaan he ovat ajatelleet, että Simo-merkki voisi toimia myös osaperusteena Joutsenmerkin myöntämiselle. Toisaalta CE-merkintä on pakollinen ja olisi luontevampaa liittää eri päästötyypeistä vähintään ilmoitusvelvollisuus, ellei suoritustasomerkintä,  sen yhteyteen - kunhan CE-testiprotokollaa ensin tarkennettaisiin ja päivitettäisiin vastaamaan todellisia käyttöolosuhteita .

171024-loylymestari-CE-laatta
Esimerkki: CE-vaatimusten mukainen tyyppikilpi löytyy kaikista nykyään myynnissä olevista jatkuvalämmitteisistä puukiukaista.

Eräs konkreettinen ongelma on, ettei toistaiseksi Suomessa ole vastaavia laboratorioita kuin Kuopion SIMO. Valmistajilla on myös rajalliset mahdollisuudet perustaa perustaa omia hiukkastutkimuslaitoksiaan. Tissarin mukaan hiukkasten päästöjen mittausten vaatimat laitteistoinvestoinnit ovat kymmeniä tuhansia, toisaalta tarvitaan myös henkilökuntalaiteresursseja, joten Suomessa todennäköisesti Harvia olisi ainoa, jolla olisi tähän varaan.

Kun mittausmenetelmä on nyt kehitetty, olisi eduksi, että sen tuottamaa dataa saataisiin julkisuuteen. Ehdotetun merkin avulla tämä voisi onnistua jopa suhteellisen nopeasti, ainakin suhteessa EU standardin, kotimaisten standardien ja kansallisen lainsäädännön muutoksiin. Tissari on tekemässä kansalliselle standardoimisjärjestölle SFS:lle esityksen mittausjärjestelyyn sisältyvän pienhiukkasten mittaustatavan standardoinnista. Mikäli tämä hyväksytään, on jo otettu askel kohti mittausmenetelmän oikeuttamista.

Tämän jälkeen kysymys on siitä innostuvatko valmistajat tekemään kiukaille vapaaehtoisia päästömittauksia, jotka nostaisivat kiukaiden suhteellisen maltillisia tuotekehityskustannuksia. CE-merkinnän edellyttämät testit ovat jo jonkinmoinen menoerä, useiden tuhansien eurojen luokkaa. Valmistajien halukkuus osallistua ja julkaista vapaaehtoisten tutkimusten tuloksia jää nähtäväksi, sillä kuka haluaisi käyttää merkkiä markkinoinnista ellei testitulos ole paremmasta päästä?

Olen huolissani kiukaani päästöistä, mitä voin tehdä?

Tämän tutkimuksen tulosten julkaisun jälkeen kuluttajat jäävät kiusalliseen välitilaan. Nyt on vakuuttavaa dataa kiukaiden välisistä päästöeroista, mutta ei juuri mitään osviittaa millainen kiuas ympäristötietoisen saunojan kannattaisi hankkia. Nykyisen standardin vaatimusten mukaisista päästötiedoista häkäpäästö (CO) vaikuttaa huomionarvoiselle, vaikkei riittävälle signaalille päästöjen koko kirjosta, sillä korrelaatio CO:n ja muiden päästöjen välillä ei ole kovin korkea (tämän näkee hajontakuvioista ja lineaarisen regression selitysasteesta).

Nyt on siis on odotettava kärsivällisesti 3-8 vuotta mitä tuleman pitää: uutta ympäristömerkkiä tai EU-standardin päivitystä? Mahdollisesti jo tänä vuonna käynnistävä jatkohanke voi myös tuoda julkisuuteen mallikohtaisia päästötietoja.

Tai, valveutuneet Saunologian lukijat voivat tutustua raporttiin ja muihin tutkimuksen ympärillä syntyneisiin dokumentteihin ja pientä salapoliisilogiikkaa käyttäen päätellä mitä merkkejä ja malleja tutkimukseen osallistuneet kiukaat edustivat… Kuka ehtii ensin?

Nykyiset kiukaan omistajat voivat pitää päästöt kurissa kiinnittämällä huomiota laadukkaaseen polttoaineeseen, maltilliseen panoskokoon ja riittävän paloilman määrään. Mikäli kaikesta huolimatta piipusta tupruttaa toisella panoksella jatkuvasti näkyvää savua, kannattaa etsiskellä uutta kiuasta, jossa on mahdollisimman pienet CO-päästöt. Lisää vinkkejä julkaistaan Saunologiassa vielä ennen Juhannusta!

Syttis
Syttis on ekologinen ja tehokas tapa helpottaa tulipesän sytyttämistä päältä

Saunologian onnittelut ja suurkiitokset Jarkko Tissarille hankkeen ideoinnista ja läpiviennistä sekä kaikille KIUAS-hankkeen edustajille yhteistyöstä. Tällä työllä on merkittävät edellytykset edistää suomalaista puukiukaiden tuotekehitystä ja ilmanlaatua 2020-luvulla.

Kirjoittaja osallistui korvausta vastaan Kiuas-hankkeen asiantuntijaryhmän työhön vuonna 2018.

Lue lisää

Raportti ISY:n sivuilla: lataa PDF
Katso myös ISY tiedotesivu oheismateriaaleineen

Saunologian ensimmäinen juttu CE-merkinnästä ja päästöistä https://saunologia.fi/puukiuasstandardi-ja-hiukkaset/

Valtteri Niemisen esitys tutkimuksesta Kansainvälisessä saunakongressissa 2018:
http://www.bastuakademien.se/Homepage/Download-File/f/1072863/h/90ddd5c9b36814ff6ed1be00ed42dca3/A+novel+concept+to+study+sauna+stoves+NIEMINEN_FINAL

Video Vekan toistaiseksi viimeistelemättömän pro gradu -tutkielman sisällöstä, jossa tutkittiin roskien polton päästövaikutuksia: https://www.youtube.com/watch?v=74I-ogiSX9c

17 kommenttia artikkeliin ”Tutkimus: Puukiukaiden päästöt pistävät valmistajat ymmälleen

  1. Yrjö Niemi

    Hei rapiat pari vuotta on kulunut kommenteistanne. Onkohan raatilaiset tai muut nähneet merkkikohtaisia vertailutestejä missään?

    Vastaa
    1. Hei,
      Valitettavasti päästötietojen julkistamisessa ei ole tapahtunut edistystä eikä standardia mittaamiseen ole kansallisesti tai kansainvälisesti. Työ jatkuu mutta lopputulos ja aikataulu edelleen auki.

      Vastaa
  2. Kalervo

    Kiuas-hankkeen tavoitteita-
    -kehittää uusi toimintamalli, joka mahdollistaa vertailun kiuasmallien todellisen päästöjen ja standardien vaatimuksien välillä.

    Kiukaan savukaasut johdetaan 180 mm halkaisijaltaan olevaa vaakasuoraa piippua pitkin mittauskonttin kautta katolle ja vetoa voidaan säätää savukaasuimurin avulla. Lämpötiloja mitataan yhteensä 44 mittauspisteestä.

    – Aluksi saunan ilmanvaihto säädetään siten, että kiukaan veto on 0 Pa. Tämän jälkeen asetetaan savukaasuimurin avulla pakotettu veto 6 Pa savukanavaan kiukaan luukut siinä asennossa , jossa ne käyttöohjeen mukaisesti täytyy pitää. Luukkuja ei säädellä polton aikana ja vedon annetaan kiihtyä luonnollisesti savukanavien ja savukaasun lämmetessä.
    Tämäkö linee testin tarkoitus, että laboratorio-olosuhteissa vetoa hidastamalla kehittymättömät tuotteet voitiin nostaa ykköstilalle ja uuden teknologian vastavirtakiukaat mustamaalattiin.
    Esim. Vastavirtakiukaan savukaasun alhainen lämpötila ja mittauskonseptin käyttämä 6 Pa:n veto estää savukanavan lämpeämistä ja normaali vedon kehittymisen savukanavassa.
    TP1 Saunan kiukaiden todellisia päästöjä kuvaavan toimintamallin kehittäminen. “veto-olot” Eivät vastaa miltään osin normaali saunan kiukaan lmmitystilanteita.
    Käyttöohjeissa savukaasut ojataan suoraan ylöspäin lähtevään savupiippuu tai 45 asteen kulmalla valmistajan suosittelemaan savuhormiin, jolloi olosuhteet ovat aivan erilaisia.
    “HUOM 1: CE -testissä pidetään veto 12 Pa:ssa koko polton ajan.”
    Standardin mukaisen testin kiukaan veto 12 Pa kuvaa normaali tilannetta.
    kehittymättömän kiukaan savukaasu lämpötila testatusti voi olla >860 astetta.
    Tässä tapauksessat testiellä ei ole vertailupohjaa todellisen päästöjen muodostumisen kannalta.

    Vastaa
    1. Kalervolle kysymys

      Kuinka kiuasmerkkejä mustamaalattiin tai nostettiin jalustalle koska Kiuas-hankkeen edustajat eivät ole missään asiayhteydessä julki tuoneet minkälaiset testitulokset testiin osallistuneet kiuasvalmistajat tuotteineen saivat? Esim. loppuraportissa puhutaan vain kiukaiden 1-8 päästöistä jne. antamatta tietoa kenen kiuasvalmistajan kiukaista on kyse minkäkin numeron kohdalla. Edellisen tarkoittaessa sitä, ettei kukaan voi päätellä Kiuas-hankkeen antamien tiedotteiden tms. perusteella esim. minkä kiuasvalmistajan kiuas on pienipäästöinen ja minkä ei.

      Vastaa
      1. Huomautan tähän väliin, että ensimmäisen Kiuas-hankkeen kohdalla edes kiukaita luovuttaneet valmistajat eivät saaneet itse tuloksia.

        Olen itse toistaiseksi päättänyt olla julkaisematta spekulaatioitani, jotka perustuvat lähinnä mallitietojen vertailuun tunnettujen kiukaiden kanssa m

  3. Päivitysilmoitus:

  4. CE-allikko

    Jaa,a. Jos, tai siis kun lopputulos on sellainen missä virallisissa kiuastesteissä parhaiten menestyneet kiukaat (korkeimmat hyötysuhteet jne.) todellisuudessa kiuas-hankkeen tuloksiin verratessa tuottaa vähemmän lämpöenergiaa samasta polttoainemäärästä tuottaen jopa enemmän päästöjä kuin heikon hyötysuhteen kiukaat yms, romutuspalkkio viittaus pitäisi varmaan kohdistaa kiukaiden sijaan itse kiuastesteihin?
    Jos (kun) korkean hyötysuhteen kiuas tuottaa enemmän päästöjä kuin heikon hyötysuhteen kiuas, jossain kohtaa (kiuastestit) on menty metsään ja raskaasti. Hyötysuhteella kun markkinoidaan kiukaita esim. vetoamalla puun puhtaaseen polttamiseen todellisuuden ollessa esim. päästöjen suhteen kiuas-hankkeen tulosten perusteella jotain ihan muuta kuin CE-merkinnöissä annetaan ymmärtää.

    Siinä sitä on miettimistä kuinka heikon hyötysuhteen kiuas korkeilla hormilämpötiloilla voi käytännön tasolla tapauskohtaisesti polttaa puun puhtaammin sekä toimia tehokkaampana lämmöntuottajana kuin korkean hyötysuhteen kiuas? Heikko hyötysuhde kun antaa täysin päinvastaisen mielikuvan suuripäästöisestä, puun lämpöenergiaa suuresti hukkaavasta kiukaasta. Perustuuko hyötysuhdeprosentin määritelmä liikaa hormilämpötiloihin?

    Joka tapauksessa kiuas-hankkeen tuloksien pohjalta kuluttajan tehdessä ostopäätöksiä virallisten CE-tulosten perusteella herää kysymys saako kuluttaja sitä mitä luulee saavansa? Moni kun tekee ostopäätöksensä esim. hyötysuhdeprosentin perusteella kuvitellen saavansa siten pienipäästöisen kiukaan pienellä puunkulutuksella todellisuuden ollessa kiuas-hankkeen tulosten perusteella jotain ihan muuta.

    Vastaa
  5. Heikki Oravainen

    Saunan puukiukaiden standardi valmistui noin 10 vuotta sitten. Samaan aikaan TC295 hyväksyi myös, että varaaville uuneille voidaan tehdä CEN-standardi. Molempia standardeja ollaan uusittu jo muutaman vuoden ajan, mutta lopullista tulosta ei ole vielä saatu valmiiksi. Vuonna 2022 tulee voimaan Ecodesign-direktiivi varaaville uuneille, mutta saunan kiukaat ovat sen ulkopuolella. CENin konsultti on kylläkin vaatimassa hiukkasten mittausta myös puukiukaille. TC295/WG5 on touhunnut Euroopalle yhtenäistä hiukkasmittausmenetelmää (EN-PME) jo muutaman vuoden. Se onkin hyvä asia, koska menetelmiä on käytössä useita ja Ecodesign-direktiiviin on hyväksytty kolme erilaista menetelmää. Se on kylläkin suuri virhe, koska ei niillä menetelmillä ja tuloksilla ole mitään korrelaatiota.

    Puun poltossa on puulla ja se miten sitä poltetaan aivan oleellinen merkitys päästöihin. Eli käyttöohjeilla on suuri merkitys. Ja tietenkin niiden pitää sopia kulloinkin käytettävään laitteeseen. Sen takia standardeissa onkin annettu suuri vapaus käyttöohjeiden laadintaan, koska laitevalmistajien pitäisi tietää parhaiten miten heidän tekemää laitetta pitää käyttää.

    Mitä tulee sitten pienhiukkasten mittaamiseen. Mekin harrastimme sitä aikanaan Jyväskylän VTT:llä. Meidän mielestä pienhiukkasten mittaaminen on enemmän tiedettä kuin standardisointia. Sitä mieltä ovat muutkin Jyväskylän VTT:n eläköityneet tutkijat. Kaikki testaustoiminta ja pienkäytön tutkiminen on nimittäin lopetettu Jyväskylässä.

    Allekirjoittanut on CEN TC295:n nykyisen työryhmän WG3 convenor ja olen aika pitkälle vastuussa myös Puukiuasstandardin tekemisestä.

    TkL Heikki Oravainen, Jyväskylä

    Vastaa
    1. Hei Heikki,

      Kiitos syvällisestä kommentista ja CE-näkökulma laventamisesta.

      Jos ymmärsin viestisi oikein, suhtaudut epäilevästi aiempiin yrityksiin mitata ja normeerata päästöjä.

      Mitä mieltä olet tästä Itä-Suomen Yliopiston mittausjärjestelystä? Minullahan ei todellista kompetenssia arvioida mittausjärjestelyn validiteetti ja reliabiliteetti näkökulmia, vaikka niistä en osannut olla hiljaakaan.

      Lassi

      Vastaa
    1. Kiitos Eero!
      Kääntäisin materiaalia mielellään enemmänkin englanniksi, mutta en ole keksinyt vielä päivään mistään lisää tunteja... 😀

      Vastaa
  6. Hämmästyttäviä tuloksia

    Tulokset tapauskohtaisesti aika suuressa ristiriidassa tuotevalmistajien antamien tietojen kanssa mitä esim. kiukaiden päästöihin tulee. Esimerkkinä pienipäästöisenä mainostettu kiuas on kiuas-hankkeen testien mukaan todellisuudessa yksi suuri päästöisimmistä?
    Kaiken huippuna pieni päästöisimmän kiukaan (kiuas-hanke) CE-testitulokset heikoimmasta päästä ja vastaavasti parhaiten CE-testeissä menestyneitä kiukaita kiuas-hankkeen yhteydessä sen surkeimpia esityksiä?

    Vastaa
    1. lassial

      Hei, tässä kommentissaan on peräänkuulutettua makua testattujen kiukaiden identiteetin haistelusta, mutta tällä vastauksella ei vielä päästä palkintosijoille 😀

      On kuitenkin kehuttava, että havainto kiukaiden markkinoinnin ja tässä paljastuvan todellisuuden on aika suuri.

      Täytyy muistaa, että vaikka tutkimukseen osallistuneen kourallisen kiukaita identiteetti selviäisi, meille jää n 100 toistaiseksi testaamatonta kiuasta joiden päästöillä spekulointi ei tämän perusteella ole hedelmällistä.

      Lassi

      Vastaa
      1. Hei, valitettavasti tämä kommentti oli mennyt automaattisesti roskaosastolle, mutta huomasin nyt pelastaa sen sieltä.

      2. Hämmästyttäviä tuloksia

        Moni kiuasmerkki helposti tunnistettavissa esim. hyötysuhteen tms. perusteella mutta taisi testitulokset olla yllätys myös itse testaajille? Muistelen vain lukeneeni jostain hankkeen alkuvaiheissa vanhojen kiuasmallien (suuret päästöt) romutuspalkkioista sekä kehittyneimpien kiukaiden (pienet päästöt) ympäristömerkinnöistä.

        Viittauksella yllätykseen pienimmät päästöt oli kiukaalla joka edusti "romutuspalkkiokiukaita" ja kehittyneimmiksi kuvatut kiukaat joille pohjustettiin ympäristömerkintöjä niiden päästöt olivat korkeimmasta päästä? Herää vain kysymys kiuas-hankkeen testituloksien pohjalta mitä tuossa sitten lähdetään romuttamaan niitä vanhoja kiuasmalleja vai uusia?

      3. Kyllä se tilanne on se, että ennen kuin romutuspalkkioideaa voidaan viedä eteenpäin, pitäisi saada päästömittausjärjestelmä mahdollisine merkkeineen laajaan käyttöön. Vaikka ennen 2013 CE-merkintävaatimusta myynnissä olleet kiukaat ovat tässä tutkimuksessa esitettyjen mittausten perusteella olleet nykyisiä huonompia, ei minkään yksittäisen laitteen kohdalla ole helppo sanoa "nyt tuo uuni vaihtoon", ellei uuden laitteen päästöistä ole esimerkiksi tässä esitetyn kaltaista laajempaa kuvaa. Näin vältetään ns. ojasta allikkoon skenaario.

        Lassi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.