13.2.2016 kävin kokeneemman metsurin kanssa ensimmäisellä metsästysmatkalla kumoamassa, karsimassa ja pätkimässä mäntyjä tukeiksi. Perusselviytymispaketin lisäksi mukana oli lista tavoitteena olevista tukkien pituuksista ja määristä.
Aloittelijana opin monta asiaa metsähommista kirjaimellisesti kantapään kautta. Muun muassa sen, että perus-nokialaiseen saappaaseen on hyvä mahtua kaksi villasukkaa tai pinnalta juuri sulaneessa, märässä suomaastossa tarpoessa alkaa varpaita nopeasti paleltaa. Nokialaista turvallisempi varuste olisi oikea metsurinsaapas, mutta niistäkin lämmikkeet yleensä puuttuvat. Kerrattua tuli myöskin sitä, kuinka päin moottorisahan ketju pitää asentaa. Mutta saatiin rakennustarpeitakin aikaiseksi.
Suurin osa puista pätkittiin valmiiksi käyttöpituuteen. Pituus merkittiin mustalla rasvaliidulla pölkyn päähän myöhemmän käsittelyn ja kirjanpidon helpottamiseksi. Joitakin kahden lyhyemmän pölkyn pituisia tukkeja jätettiin myös katkomatta. Kun kaikki merkityt puut oli kaadettu, tai uudelleen arvioitu liian kieroiksi, tein tukkimiehen kirjanpidon kaadetuista rungoista. Kynää tai laskinta ei älynnyt ottaa mukaan, joten 100% tarkkaa lukua ei syntynyt.
Puiden jälkikäsittely – kerääminen pois metsästä, ajaminen veistopaikalle, veistäminen, kasaaminen – asettaa omat rajoituksensa puiden pituudelle. Tässä tapauksessa päätin, ettei yhtään yli 8m mittaista tukkia tehdä myöhemmän puunkäsittelyn helpottamiseksi. Pisin puut oli tällöin 7,5 metrinen rakennuksen huipulle nostettava kurkihirsi kavereineen. Maassa se ei enää vaikuttanut niin isolle.
Säästöt vähäisiä, liikunta ilmaista
Kuuden tunnin päivän päätteeksi puut jäivät metsään, osa myös ojaan, odottelemaan metsätraktoria ja kuljetusta veistopaikalle. Puita kaatui hieman kolmattakymmentä ja tukkeja syntyi nelisenkymmentä. Puiden lisäksi tuli netottua ilmaista liikuntaa raittiissa talvi-ilmassa.
Vajaan työpäivän kevyt ulkoreippailu riittää varsin hyvin toimistotyöläiselle päivä (tai koko viikonlopun) kuntoliikunnaksi. Vinkkinä kannattaa juoda ja syödä riittävästi tekemisen välissä niin jaksaa hommat suosiolla loppuun. Menovedeksi suosittelen maitoa, joka säilyy viileässä oikein hyvin –tai oikeastaan jo pakkasella se kannattaa suojella liialta jäähtymiseltä.
Varoittavana esimerkkinä olut makkaran kanssa ja kaatoryyppy ei sen sijaan ole suositeltava. Kosteassa, mutta viileässä nollakelissä hikoillessa unohdin itse riittävän tankkauksen. Tämän seurauksena loppupäivä meni hyvin vetämättömissä tunnelmissa, ennen kuin ymmärsin korjata virheeni reilulla vesimäärällä.
Takaisin metsään
Parin päivän päästä suuntasimme paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta löydetylle, ostopuita tarjoavalla palstalle katselmoimaan lisää mahdollisia rakennuspuita. Mukana oli metsurin ja veistäjän lisäksi metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija, joka näytti tietä ja esitteli valikoimaa. Jäimme kolmestaan kahlaamaan edellisten päivien aikana ilmestyneeseen parinkymmenen sentin lumihankeen.
Jatkoimme puiden metsästystä aiemman laskennan perusteella, huomioiden edellisellä kerralla omasta metsästä löydetyt puut. Sovimme veistäjän kanssa sellaisesta peliliikkeestä, että n. 6,5 metrin mittaisia sivuseinähirsiä voitaisiin tehdä jatkamalla sivuseinän kohdalta kahdesta n. 3,3 metrin tukista. Tämä helpottaisi puun hyödyntämistä ja aiemman kokemuksen perusteella vähentäisi hävikkiä.
Uudella palstalla olevat puut olivat kuivassa ja mäkisessä maastossa hakkuun jälkeen jätettyjä siemenpuita. Nämä rungot olivat selvästi oman suonreunapalstani honkia pidempiä ja paksumpia, ei pelkästään iän puolesta. Itseasiassa olivat niin paksuja, että useampia puita piti sivuuttaa, tai ainakin erikoismerkittä, liian suuren (reilusti yli 40cm) halkaisijan vuoksi. Periaatteessa myös näitä paksukaisia voisi käyttää rakentamiseen, mutta pyöröhirsirakennuksessa ne pistävät helposti silmään, koska ne eivät pelkästään korota rakennusta vaan myös levittävät sitä. Pelkattuna tätä ongelmaa ei olisi, mutta silloin sahauksen ulkopuoliselle osalle kannattaisi keksiä muuta käyttöä.
Loppujen lopuksi merkitsimme 18 runkoa, joista pari paksuutensa takia kysymysmerkillä (tuplanauhalla). Jälleen havaittiin, että suotuisimmista kasvuolosuhteista huolimatta näistäkin männyistä voitiin kelpuuttaa vain joka viides lähinnä kierouden ja oksaisuuden takia.
Kaikki näytti hyvin lupaavalle seuraavaa savottaa varten, mutta kerron seuraavassa postauksessa uusista haasteista harrastelijametsurin riemukulun tiellä.
