Skip to content Saunologia.fi

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

4

Keraaminen kiuaskivi Kerkes on laajalti käytössä yleisten saunojen kiukaissa. Tässä artikkelissa kerrotaan mikä Kerkes on, mistä se sai alkunsa sekä käydään läpi todistusaineistoa kuuden Kerkesin mahdollista paremmuutta käsittelevän väitteen tueksi. Selviää onko Kerkes kestävämpi, energiatehokkaampi ja terveellisempi, vai ainoastaan kalliimpi vaihtoehto kuin muut. Vahvimmat todisteet löytyvät kestävyyden ja energiatehokkuuden puolesta ammattikäyttäjiltä.  Tietoja kivistä on kerätty haastatteluista ja pienestä tutkimuksesta.

Saunologiassa koitti keväällä kivikausi. Nyt tämä artikkelisarja tulee tiensä päänsä kohdaten toistaiseksi kovimman palan suomalaista kiuaskiviteollisuutta, nimittäin Kerkesin keraamisen kiven. Kerkes on vilahdellut aiemmissakin julkaisuissa, kuten kivikauden artikkelissa pirstolukutesti, mutta sen erityisaseman vuoksi se ansaitsee oman tarinansa. Valmistaja kutsuu tuotetta kiuaskiveksi, mutta kuten jutusta selviää, tämä ei ihan pidä paikkaansa.

Mikä ihmeen Kerkes?

Kerkes on sekä yrityksen että heidän tuotteensa nimi. Kerkes-kivet, kuulat tai keraamiset muotokappaleet ovat normaalisti vaalean ruskeita, säännöllisen muotoisia esineitä. Ne muistuttavat kooltaan tavanomaisia kiuaskiviä, mutta väri on ruskea, pinta sileä ja muoto vaihteleva. Vuosien mittaan yritys on alkanut valmistaa toistakymmentä erikokoista ja muotoista Kerkesiä. Tällä hetkellä päämallit ovat tetrat, kuulat ja vastusvälikivet. Kaikkia on saatavilla useampia eri kokoja. Käyttökohteesta riippuen kivet ovat sileitä tai niissä on rajoitettu määrä sisäänpäin suuntautuvia pyramidisia painanteita.

190811-kerkes-kivivalikoima-0048
Kerkesiä on tarjolla eri kokoisina tetroina, kuulina ja perunaa muistuttavina vastustenvälikivinä. Vaalean ruskea värisävy ja sileähkö pinta on myös ominaispiirre. Vasempaan reunaan livahtanut kivimöhkäle ei ole Kerkes tuoteperhettä.

Kerkesit ovat siis keramiikkaa. Kappaleiden sisältö on TM Rakennusmaailman vuonna 2005 teettämän selvityksen mukaan 90% lasia, 8% kordieriittia (magnesium-, alumiini- ja rautayhdiste) ja 2% enstatiittia (pii, magnesium ja rautayhdiste). Kivien ominaispaino on n. 1,9kg/dm3, ne ovat siis noin neljänneksen keveämpiä kuin yleiset oliviinidiabaasi kiuaskivet. Tämä tarkoittaa sitä, että lämpökapasiteetti on myös väistämättä pienempi, jolloin kiuaskivet lämpenevät, mutta myös jäähtyvät nopeammin.

190811-kerkes-uunista-ulos-0064
Kerkesin nykyinen keramiikkauuni on Arabian tehtailta Helsingistä hankittu kaasulämmitteinen jättiläinen. Muumimukien sijaan siinä valmistuu erilaisia kiuaskivituotteita.

Kerkes-kiuaskivet valmistetaan kuten keramiikka, polttamalla valmiiksi muotoiltuja savikappaleita 1300 Celsius-asteen lämpötilassa. Kerkesin tuotteen suurin salaisuus piilee savimassan valmistamisessa niin, että lopputuotteeseen saadaan mahdollisimman homogeeninen, yhtenäinen ja särötön rakenne. Mikäli massa ei ole tasaisen tiivistä, hajoavat kivet poltettaessa tai niihin jää säröjä, joihin pääsevä vesi voi höyrystyessään paineellaan halkaista ne.

Saviaines sotketaan niin, että se on mahdollisimman tasaista. Tämän takia voimme antaa kiville ainoana viiden vuoden takuu
- Teppo Hurme

Edellä mainitussa Rakennusmaailma testissä kivien koostumuksesta esitetyssä kuvassa millimetritasolla Kerkes näytti poikkeuksellisen tasaiselle kaikkiin muihin kivituotteisiin, ml. Tiilerin keraaminen kivi, verrattuna. Samaa kertoo alla oleva, halkaistun kiven lähikuva.

190811-kerkes-halkaistu-hiottu-183034
Lähikuva halkaistusta ja hiotusta Kerkesistä. Millimetrin koko luokkaa olevia rakeita erottuu varsin tasaisesta massasta.

Kerkesin historia

Kivien keksijä, Saunologiassa aiemmin epätavanomaisia ajatuksiaan esitellyt Teppo Hurme, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta keraamikoksi. Hän alkoi kuitenkin taide-esineiden sijaan valmistamaan käyttöesineitä, eikä mitä tahansa esineitä, vaan keraamisia kiuaskiviä. Ajatus, joka ei ilmeisesti ollut tullut kenellekään muulle aiemmin mieleen tai sitten kukaan ei ennen Teppo ja Tuula Hurmetta onnistunut tuotteistamaan niitä. Tepon valmistamista Kerkes-”kivistä” on sittemmin tullut käsite, oma kategoriansa kiuaskivien sisällä, jossa ei koko maailmassa ole montaa vastaavaa tuotetta.

Kerkesin tuotanto alkoi 90-luvulla Asikkalassa. Kerkesit tulivat markkinoilla 1992. Yksin ei tarvinnut kuitenkaan olla pitkään. Jo seuraavana vuonna tuotekategoriaan kiilasi myös Tiilerin keraaminen kiuaskivi, joka on sittemmin huonosta julkisuudesta huolimatta sinnitellyt rautakauppojen valikoimissa myös pian 30 vuotta.

Tepon saunainnostus ei rajoittunut pelkästään kiviin. Myös kiukaita ja niiden toimintaa oli into tutkia. Teppo keräsi matkaillaan erilaisia kiuasihmeitä ympäri maan. Lopulta nämä päätyivät kaiken kansan ihailtavaksi Suomen ainoaksi jääneeseen kiuasmuseoon, joka tosi toimi vain lyhyen aikaa. Kiukaista kiinnostunut voi löytää kokoelman rippeitä nykyisen tehtaan etupihalta.

190811-kerkes-kiuasmuseon-jaanteet-1234
Edesmenneen kiuasmuseon jäänteitä on edelleen nähtävissä Kuortin tehtaan edustalla.

Kuortin kivi ja kiuas

Asikkalan tuotantolaitoksen seinät tulivat kuitenkin vastaan. Teppo siirtyi vanhan kiuaskaupungin, Lahden tienoilta lähemmäs Järvi-Suomea. Nykyinen tehdas sijaitsee teollisuusalueella Kuortissa, vain parin kilometrin päässä suositusta Kuortin ABC:sta Valtatie 5:n varrella. Teppo tuntuu viettävän aikaansa tehtaalla edelleen tiivisti päivin ja öin, vaikka laitoksen operatiivisesta toiminnasta on jo pitkään vastannut toimitusjohtaja Mika Hartikainen.

Tehtaalla voi poiketa arkisin ostoksilla ja tutustumassa Kerkesin tuotteisiin. Kannattaa varmistaa puhelimitse, että tehdas on sillä hetkellä avoinna. Opastettuja kierroksia ei järjestetä, sillä kivien valmistusmenetelmä ei ole julkinen, mutta tuotteita pääsee ihailemaan eri kokoluokissa, ennen ja jälkeen polttoa. Myynnissä on myös tavanomaista edullisempia II-laadun kiviä, joissa on ulkonäkövirheitä.

Viimeistelty ratkaisu

Eräs Kerkesin myyntivalteista on ollut alusta pitäen pitkälle ajateltu tuotteistus. Kivet myydään selkeissä myyntipakkauksissa käyttövalmiina. Lisäksi valmistajalta on saatavissa ohjeet heidän sanojensa mukaan kaikkiin Suomessa myytäviin kiukaisiin kivivaihtoehtojen ja ladonnan suhteen.

190811-kerkes-paketointi-0107
Kerkesiä myydään nätissä paketissa. Tosin harvassa rautakaupassa kiviä pidetään hyllyssä.

Kivinen tie koko kansan kiukaisiin

Kerkes ei ole yleistynyt kotitalouksissa samaan tapaan kuin julkisissa saunoissa. Syistä päällimmäinen on varmasti hinta. Kerkesin kilohinta, n. 5€/kg on lähes kaksi kymmenkertainen tavalliseen oliviinidiabaasiin nähden. Kivet maksavat helposti yhtä paljon, tai jopa enemmän kuin halpa kiuas! Jos kivien, tai vastusten, vaihtotyölle ei laske hintaa, voi olla vaikea nähdä tuotteessa järkeä.

Toinen uskoakseni tärkeä tekijä suosion edellä on kivien ulkonäkö. En muista nähneeni Kerkesejä juuri koskaan sisustuslehtien saunakuvissa. Kivi ei vastaa perinteisiä kivi-ihanteita keltarusehtavassa sävyssään ja pyöreissä muodoissaan. Erityisesti suosittuihin valkoisiin pintakiviin verrattuna se ei ole kovin houkuttelevan näköinen.

190811-kerkes-pottulaari-1-1567Missä mielessä Kerkes parempi kuin luonnonkivet?

Kerkesien keskeisin ominaisuus on kestävyys. Tämä tarkoittaa sekä absoluuttista kestoa, että sitä miten kivi lopulta hajoaa. Absoluuttisesti Kerkesin pitäisi kestää olennaisesti pidempään kuin paraskaan luonnon kivi. Kuinka paljon pidempään, siitä ei ole valitettavasti tarkkaa tietoa. Toiseksi, kun kivi hajoaa, Kerkes ei murene, vaan halkeaa pienempiin, edelleen ehyisiin palasiin. Luonnon kivien murustuminen on merkittävä ongelma, kuten Saunologiassa esitellyistä kokeistakin selviää. Kivimurskan poistaminen isosta kiukaasta on kuitenkin ikävä puuhaa. Sotkun lisäksi se heikentää kiukaan toimintaa ja uhkaa sähkökiukaan vastusten elinikää.

Tämän Kerkesiä koskevan artikkelin valmistelu kesti osaltaan niin kauan siksi, että olisin halunnut saada kerättyä tähän kiistämättömiä faktoja kivien puolesta, tai vastaan. Tässä työssä tuli ilmi joitakin hypoteeseja, joiden valossa Kerkesin ominaisuuksia voidaan tarkastella:

  1. Kerkes kestää muita vaihtoehtoja pidempään kiukaassa
  2. Kerkes aiheuttaa sähkökiukaille muita vähemmän vastusten vaihtotarvetta
  3. Kerkes alentaa energian kulutusta kiukaan lämmityksessä
  4. Kerkes nopeuttaa saunan ja/tai kiukaan lämpiämistä
  5. Kerkes-kiviä käytettäessä saunan ilmanlaatu on parempi ja saunan ilmanvaihdon määrää voidaan laskea

Kiistattomien todisteiden hankinta osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi palaksi. Konkreettisia, numeerisia vastauksia mihinkään näistä väitteistä ei vuoden 2018 kestäneen selvityksen aikana löytynyt.

Kestävyyskokeilua yleisissä saunoissa

Koska Kerkesiä käytetään runsaasti ns. laitossaunoissa, eli jatkuvasti käytettävissä olevissa saunoissa, on luontevaa kysyä näiden mielipidettä tuotteesta. Haastattelin sekä laitossaunoja rakentavaa Saunapistettä ja huoltavaa Saunamaxia sekä paria kiinteistöhuoltoyhtiötä Etelä-Suomessa.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin koillisen huoltoyhtiön vastuulla olevissa yli kuudessa kymmenessä saunassa käytetään Kerkeseitä. Asuntoja on yli 10,000. Huollon työnjohtaja Matti Tiikkajan mukaan Kerkesin vaihtoväli on useita vuosia, jopa seitsemän. Kerkesien kanssa saunan esilämmitysaika lyhenee ja kivien käyttö helpottaa huoltoyhtiön elämää muutenkin. Siivoamista ja korjaamista on vähemmän. Kiviä tarkistetaan kuitenkin edelleen säännöllisesti ja rikkoutuneet yksilöt poistetaan kiukaista. Tämä yhtiö ei ole ainoa. Kerkesin omien tietojen mukaan uimahalleista jopa 80-90% käyttää Kerkesin tuotteita.

ennen sähkömies kulki aina vastuksia auton paksissa, nyt niitä ei enää tarvi koko ajan olla vaihtamassa

Viimeisimpänä kuulin Marjaniemen siirtolapuutarhan saunaa ylläpitävän Leo Pusan kertovan kertalämmitteisen puukiukaan kivien vaihdon vähentäneen vaihtotarvetta olennaisesti. Kymmenen vuoden aikana Marjaniemen kiukaan 845 kilosta vaihtoon on mennyt kerrallaan noin kuudesosa (140 kg) joka neljäs vuosi. Aiemmin käytetyt luonnonkivet päätyivät lähes kaikki kerralla vaihtoon lähes joka vuosi.

Kaikkien kertoma on suunnilleen sama. Jos tavallisista luonnonkivistä vaihdetaan Kerkeseihin, kiukaiden huoltoväli pidentyy, kivien vaihtoväli pidentyy ja sähkökiukaan vastuksia tarvitsee vaihtaa vähemmän. Harmillista kyllä, mitään numeerista arviota siitä kuinka paljon pidempään Kerkesit kestävät keskimäärin, tai kuinka paljon vähemmän vastuksia tarvitsee asentaa ei ollut tarjolla. Koska Kerkesit ovat kilohinnaltaan suhteellisen kalliita, mutta myös sähkömiesten työaika on kallista, on syytä uskoa, että kivet maksavat itsensä takaisin.  Löytyypä jopa laitossähkökiukaita, jotka on suunniteltu Kerkesiä silmällä pitäen, niin että kivet ja vastukset on sijoiteltu sopivasti irralleen toisistaan.

190811-kerkes-haljennut-9964
Lopulta Kerkeskin antaa periksi. Kovimmassa kuumuudessa olevat kivet alkavat viimein halkeilemaan ja ne täytyy lopulta vaihtaa.

Kerkesit eivät kuitenkaan ole ikuisia. Niitä täytyy myös ajoittain tarkistaa ja yksittäisiä haljenneita kiviä vaihtaa. Ammattikäytössä kivillä on vuoden takuu, mikä antaa jotain käsitystä siitä, miten pitkään valmistaja uskoo niiden jatkuvassa käytössä kestävän. Vertailun vuoksi luonnonkiviä on voitu vaihtaa 2-3 kuukauden välein.

Mikäli vedessä on paljon kalkkia, kuten Keski-Euroopassa, on kivien (ja kiukaan) kalkinpoisto myös aiheellista. Tämä on uusi ongelma, joka syntyy kivien pidemmästä elinkaaresta. Perinteiset, halvemmat kivet olisi yksinkertaisesti vaihdettu kalkin tullessa näkyviin. Valkoiseksi kalkkiutuneille kiville on kehitetty sekä suola- että sitruunahappokäsittely, joilla kalkki voidaan poistaa.

Nopeammin kuumempaa?

Muista väitteistä energiankulutus ja toisaalta lämmitysaika on helpoimmin perusteltavissa. Kivet saavuttavat ”löylykelpoisen”,  250-400 asteen lämpötilan nopeammin kuin luonnon kivet kiitos pienemmän lämmönvarauskyvyn. Tämä siitä huolimatta, että ne ovat vaaleita, eli ottavat vastaan säteilyenergiaa tummia luonnonkiviä heikommin. Valmistajan mukaan kiven muotoilu kompensoi tätä optimoimalla ilman tai savukaasun virtausta kiven ympärillä.

Kivien pyöreä muotoilu on myös eduksi. Kiukaan sisäinen ilmavirtaus ei koskaan mene paikallisesti tukkoon, kun tetra- ja kuulakiviä on mahdoton pakata tiiviisti kiinni toisiinsa. Näin sauna lämpiää nopeammin.

Tämä perustuu siihen, että suunnitellaan liekin kulku kivien välistä mahdollisimman tehokkaasti.

Selvimmät hyödyt ovat perusteltavissa kertalämmitteisissä kiukaissa, erityisesti savusaunoissa. Kivien kokoa vaihtelemalla voidaan tehdä optimaalinen ladonta palokaasujen virtaukselle kiukaan läpi. Tepon mukaan hänen oma AK-95 kiukaansa lämpenee puolessatoista tunnissa, kolmasosalla normaalisti kuluvasta puumäärästä (26 kg). Kuten Aitokiukaita käsittelevässä juttusarjassa LINKKI kerrottiin, on paremman lämpiävyyden takana kivien lisäksi Kerkes Oy:n kehittelemät keraamiset kaaret eli liekinohjaimet, joilla lämpiämistä ohjataan.

Tepon kertoman mukaan he ovat myös vaihtaneet Tamminiemen Aitokiukaan kivet keraamisiin, tiputtaen lämmitys aikaa alle kolmasosaan alkuperäisestä. Aiemmin mainitussa Marjaniemen saunassa ison kertalämmitteisen kiukaan lämmitys kesti 6-7 h ennen vaihtoa Kerkeseihin, tämän jälkeen n. 4h. Ero näkyy luonnollisesti suoraan puun kulutuksessa.

190811-kerkes-kuuma-1757
Kuten monissa muissakin sauna-asioissa, kiertää Kerkesistä erilaisia huhuja. Jos joku väittää, ettei keramiikka ala lämpötilan kohotessa hehkumaan, niin on väärässä. Tässä ollaan jossain 600-700C välimaastossa. Kuva selittää myös miksi kertalämmitteisessä kiukaassa kivi puhdistuu juuri painanteista.

Savusaunoissa pyöristettyjen kivien etu on pienempi noen kertyminen kivipinnoille sekä kivien tasainen asettuminen kivitilaan, jolloin liekit eivät koskaan pääse suoraan lyömään läpi kiukaasta. Tämä on muotoilun, ei materiaalin etu.

On kuitenkin totuuden nimissä sanottava, ettei minulle ole toistaiseksi tullut mahdollisuutta päästä itse mittaamaan yhden kiukaan kohdalla Kerkesin vaikutusta kertalämmitteisen kiukaan lämmitysaikaan, joten en uskalla esittää tästä mitään yleistystä.

Vaikutus jatkuvalämmitteisen puukiukaan lämmitysaikaan pieni

Jatkuvalämmitteisissä puukiukaissa tilanne ei ole niin selvä. Puukiuas lämmittää kiviä sekä johtumalla että säteilyn avulla. Säteilyenergian vastaanotossa Kerkesit häviävät luonnonkiville ja erityisesti kuulien pinta-ala jää pieneksi.

Kokeilin itse Kerkesien vaikutusta omassa kiukaassani Narvin Löylymestarissa toissa kesänä. Kiuas oli sijoitettu Suvikallion 16m3 hirsisaunaan. Testimenetelmä oli sellainen, että aloitin puhdistamalla kiukaan palokanavat ja latomalla kiukaaseen ensin vertailukivet eli oliviinidiabaasit paikoilleen. Viiden lämmityskerran jälkeen aloitin alusta, tällä kertaa käyttäen Kerkesin tähän kiukaaseen mitoitettua kivisarjaa.

Käytin lämpötilaloggeria tallentaman lämmitysajat ja käytin mittalukuna lämmitysaikaa, joka meni huonelämpötilan noustessa 20:stä 55 asteeseen. Tämä kertoo lämpiämisen nopeudesta, eli siis siitä miten tehokkaasti lämpöä siirtyy kiukaasta saunaan. Sen avulla myös lähtölämpötilojen erot poistuvat kuvioista, sauna ei koskaan ollut 20 asteinen lämmityksen alkaessa, vaan tämä lämpötilataso saavutettiin ainoastaan lämmittämällä. Kiuaskivien lämpötiloja en mitannut.

190811-kerkes-loylymestari-0507

171024-loylymestari-ladonta-kerkes_181234
Löylymestari on lastattu Kerkesin tetra-mallisilla kivillä. Kuulat kurkistelevat tetrojen välistä.

Mittaustulokset olivat sellaisia, että Kerkesien kanssa keskimääräinen lämmitysaika tässä 41 minuuttia, luonnonkivillä 43 minuuttia. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Nopein sekä hitain lämmitysaika saatiin luonnonkivillä. Lämmityksiä seuratessa kävi selväksi, että kiviä merkittävämpi tekijä kokonaislämmitysajan kannalta oli ensimmäisen pesällisen syttymisnopeus. Vaikka käytin mahdollisimman samankaltaista polttoainetta (saman pituisia koivuklapeja) kaikissa lämmityksissä, oli selvästi havaittavissa, että päältä sytyttäessä ensimmäisen panoksen palaminen saattoi joskus kestää 25 tai 50 minuuttia. Syy ei ole selvä, mutta tämä aiheutti tuloksiin merkittävästi hajontaa.

Johtopäätös on kuitenkin se, ettei Kerkesien käytön vaikutus tyypillisessä jatkuvalämmitteisessä puukiukaassa ole löylyhuoneen lämpiämisajalla mitattuna merkittävä. Jos mittarina olisi ollut kiuaskivien lämpötila, tulos olisi voinut olla toinen.

Ovatko Kerkes-löylyt pehmeämmät ja terveellisemmät?

Kerkesien tasainen pinta, erilainen lämmönjohtavuus sekä ominaislämpökapasiteetti johtavat väistämättä hieman miedompiin löylyihin. Rosoisilta ja lämpöä johtavilta luonnon kiviltä löyly irtoaa herkemmin.

Kerkesin paremmuus paremman ilmanlaadun tai terveellisyyden suhteen on vaikeampi asia. Asiasta on esitelty näkemyksiä niin Kerkesin kuin johtavan luonnonkien valmistajan vinkkeleistä. Mielestäni täysin tyydyttävää vastausta ei tutkimuksen puutteessa voida antaa suuntaan eikä toiseen kummallekaan tuotteelle.

Omassa taloyhtiössämme vaihdettiin talosaunan Kerkeseihin hiljattain ja ehdin loppuvuodesta 2018 alkaen kokeilemaan uutta kivitystä sitten säännöllisesti. Vaihtamisen jälkeenkään saunan arvosanaksi jää tyydyttävä. Odotan saunan lämpötilan tiputtamisen parantavan saunakokemusta enemmän, tämä oli ainakin kokemus yhdistetystä saunan kosteusolosuhteiden hallinnasta Kastee-järjestelmän kanssa. Lämpötilan laskeminen vaikutti silloin olennaisesti enemmän.

190811-kerkes-vastustenvalikivi-04759
Vastustenvälikivi on ensisijassa käytännöllinen ratkaisu. Kuva: Pekka Paasonen

Sanoisin, että Kerkesin löylyvaikutuksen suuruus (tilastomatemaattisesti efektikoon) suuruus subjektiivisessa arvioinnissa ei vaikuta omien kokemuksieni perusteella erityisen suurelle. Toisaalta on niin, että mikäli sattuu olemaan herkkä erilaisille kemikaaleille tai homeille, voi eron saunailman laadussa huomata paljon helpommin. Esimerkiksi homealtistuminen ei aiheuta kaikille mitään oireita siinä missä jotkut ihmiset reagoivat niihin erityisen voimakkaasti. Samanlainen kausaaliyhteyden yksilöllinen vaihtelu ärsykkeiden ja terveysvaikutusten välillä voi esiintyä myös kiuaskivillä, asiaa ei vain ole tutkittu laisinkaan.

Henkilökohtaisesti en ole heittänyt pihalle kaikkia omistamieni kiukaiden luonnonkiviä, mutta kuten kiuaskivien vaihto -artikkeleissa (puu- ja sähkökiukaiden ohjeet) neuvon, lämmitän uusien kivien käyttöönoton jälkeen kiukaan aina mahdollisimman kuumaksi ja pysyn itse pois saunasta sekä tuuletan sen kuin häkälöylyjen jälkeen huolella. Uudet kiuaskivet kyllä useimiten haistaa jo kaukaa, vaikka ei olisi varustettu poikkeuksellisella hajuaistilla.

Oma vastakysymyksensä Kerkesin suuntaan on se, voimmeko olla varmoja ettei näissä kivissä ole terveydelle vaarallisia, luonnon kivistä poikkeavia saunailmaan kaasuuntuvia yhdisteitä? Valmistajan mukaan ei luonnollisestikaan ole, mutta asia on yhtä lailla vaikea selvittää kuin luonnonkivienkin kohdalla.

Kannattaako Kerkes?

Johtopäätöksenä sanoisin, että Suomen yhteiskäytössä olevien saunojen epämuodollisesti kerättyjen kokemusten perusteella on syytä uskoa, että luonnonkivien vaihtaminen Kerkes-kiviin on taloudellisesti perusteltua niin huoltovälin kuin huoltotöihin ja –materiaalien menevien kustannusten suhteen. Lämmitysaikojen lyhentyminen ja lämmitysenergian säästyminen saattaa myös olla kriittinen etu kertalämmitteisen kiukaan käyttäjille, joka vaikuttaa saunan käyttötiheyteen. Harvemmin käytettävissä jatkuvalämmitteisissä saunoissa asia ei ole niin selvä. Niissä myös ulkonäkö ja löylykäyttäytyminen voi painaa enemmän.

Subjektiivinen hyöty kivistä vaikuttaa tapauskohtaiselle. En usko, että pelkästään vaihto Kerkeseihin ratkaisee moniakaan saunomisen miellyttävyyshaasteita. Toki, jos olet nikkeliallergikko ja saat iho-oireita saunassa, kannattaa ehdottomasti kokeilla vaikka uimahallin saunassa, poistuvatko oireet jos kiukaassa on keraamisia kiviä.

Kokeilun esteenä voi olla hinta. Kerkesit maksavat n. 5e/kg, helposti 10x enemmän kuin edullisimmat luonnonkivet. Mielestäni kiuaskivien absoluuttista hintaa ei pidä pelästyä. Vaikka kivet maksaisivat lähes yhtä paljon kuin kiuas, on kysymys nykyrakentamisen ja rakennustarvikkeiden mittakaavassa kuitenkin aika pienestä menoerästä. Kivien elinikä on kuitenkin olennaisesti pidempi ja vaihtamiselta säästyy.

190811-kerkes-pottulaari-1571

Saunologin pohdintaa

Kerkesien käyttöä puoltavia hypoteeseja ei ollut kokonaisuudessaan mahdollisuus arvioida. Todisteita kivien kestävyyteen liittyvien väitteiden paikkansa pitävyydestä on saatu. Samoin kiukaiden nopeampi lämpiäminen, erityisesti kertalämmitteisten kiukaiden kohdalla on mielestäni uskottavaa näyttöä sekä teoreettisesti että empiirisesti. Samankaltaisiin tuloksiin on toisaalta mahdollista päästä pyöristetyllä luonnonkivellä, niiden elinikä voi vaan kovassa käytössä jäädä heikoksi.

Toisaalta, luonnonkiviä on myös tässä käsitelty varsin yleismaailmallisesti. Kuten esimerkiksi kestotestistä kävi ilmi, on kivilaatujen välillä eroja. Esimerkiksi lämpökäsiteltyjä luonnonkiviä, joiden kestävyysominaisuuksien pitäisi olla olennaisesti peruskiviä paremmat, en ole itsekään vakavasti testannut. Ennen perusteellista testiä ei voi Kerkesiä yksiselitteisesti väittää kaikkia luonnonkiviä kestävämmäksi.

Kerkes on sen sijaan kerännyt mainetta erityisesti kovassa käytössä olevien yhteisösaunojen kestävänä vaihtoehtona. Sen ominaisuudet ovat myös mahdollistaneet muita saunakeksintöjä, kuten Saunasammon Älykiukaan, jossa ei kiukaan rakenteen vuoksi voi käyttää rapautuvia luonnonkiviä, joiden muruset tukkisivat kiukaan puhaltimen. Kerkes on tässä mielessä hyvä laiskan ja varakkaan saunojan ratkaisu.

190811-kerkes-rivikivet-0050
Polttamattomia Kerkes-kiviä odottamassa

Kerkesin löylyominaisuuksia on historian saatossa kommentoitu eri tavoin. Kiven matalampi lämpökapasiteetti voi tehdä löylyistä leppoisemmat, mutta omien kokemusteni perusteella ero ei ole kovin suuri. Koska kiuaskivien koetuista eroista ei ole tehty tutkimuksia ei asiasta kannata spekuloida enempää. Oma näppituntumani on, etteivät löyly merkittävästi muutu. Mutta kivet käyttäytyvät kyllä muutoin eri tavalla. Itse olen päätynyt siihen, että Suvikallion saunassa kiukaan sisällä muhii Kerkesin kiviä, mutta pintaa koristaa kerros tummaa vulkaniittia, joka antaa tarvittaessa äkäisetkin löylyt. Pintakivet on myös nopea vaihtaa niiden ikäännyttyä.

Kiitos Kerkesille jatkuvalämmiteisen kiukaan lämmitystestissä käytettyjen kivien lahjoittamisesta sekä Teppo Hurmeelle haastattelusta.

Lue lisää

Kerkes-kivien kotisivut jakaantuvat valmistajan sivuihin ja jälleenmyyjä Teollisuuskeramiikan sivuihin

Virallinen kotisivu (ei verkkokauppaa)

http://www.ceramic.fi/html/teollisuuskeramiikka/tilauslomake/

http://www.imxgroup.fi/html/teollisuuskeramiikka/kysymyksia-ja-vastauksia/

3

Viime viikonloppuna järjestettiin Peurungalla Saunan lämmityksen MM-kilpailut vuosimallia 2019. Kävin kummastelemassa tätä Suomi-Japani –maaottelua, jossa teltasauna lämpesi parhaimmillaan vartissa! Intouduin tästä muistuttamaan lukijoita siitä, ettei nopeus ole kaikki kaikessa saunan lämmityksessä, vaan kannattaa myös ajatella naapureita ja ympäristöä lämmittämällä puukiuasta järkevästi parilla helpolla vinkillä. Näillä tempuilla minimoit kiukaan päästöt ja savuhaitat.

  1. Hormi auki ja tuhkat pois
  2. Polta vain kuivaa puuta
  3. Sytytä pienillä puilla
  4. Älä täytä kiukaan tulipesää klapeilla
Harvia savuttaa
Saunan lämmityskilpailuissa käytetyt Harvian M10 puukiukaat eivät esiintyneet edukseen, sillä koko kilpailualue peittyi ajoittain savuun. Vikaa oli myös käyttäjissä, sillä supernopea lämmittäminen mahdollisimman suurella määrällä mahdollisimman pieniä klapeja ylittää kiukaan kapasiteetin
190709-saunan-lammitys-mm-savua_133907
Savua ja tulta, erityisesti savua

Saunologiassa on käsitelty puun polttamista monesta eri näkökulmasta. Edellisen vuoden saunapuukori-sarjassa esiteltiin asiaa polttopuiden tekemisestä niiden varastointiin sekä tänä keväänä esiteltiin Kiuas-tutkimushankkeen tuloksia. Kiuas-hankkeessa saatiin ensimmäistä kertaa historiassa tarkkoja tietoja nykyisten puukiukaiden päästöjen käyttäytymisestä erilaisilla polttoaineilla ja polttotavoilla.

Ikävä kyllä eräs hankkeen tuloksista oli se, että kiuasmallit eivät käyttäydy keskenään samalla tavalla, joten tässä esitettävät ohjeet ovat siksi yleisiä. Tästä huolimatta tutukimuksen avulla on voitu tarkentaa aiempia kiukaiden käyttöön liittyviä ohjeita, joita olen itsekin ollut mukana HSY:n viestintäkampanjan osana tuottamassa. Tässä niistä parhaat palat.

190707-sauna-hiukkasen-puhtaammin-sivu1
HSY:n hankkeessa asiantuntijavoimin tuotettu esite Sauno hiukkasen puhtaammin, sivu 1

Pitää muistuttaa, että parhaat kiuaskohtaiset ohjeet aina vuonna 2013 jälkeen myytyihin puukiukaisiin löytyvät jokaisen kiukaan käyttöohjeista. Sieltä selviää millaisia panoksia lämmityksessä poltetaan, eli montako kiloa puuta ensimmäiseen ja seuraaviin pesällisiin käytetään. Siellä kerrotaan myös miten kiukaan mahdolliset paloilmasäädöt asetetaan ensimmäisen ja seuraavan pesällisen aikana.

Ennen kuin sytytät

Varmista että tulisija on kunnossa. Hormipelti on kokonaan avattu, tuhkat on poistettu ja palovaaralliset tavarat pois kiukaan läheisyydestä.

190709-saunan-lammitys-puhtaammin-hormipelti
Myös monissa kevythormeissa on pelti, jonka voi pitää auki vaikka koko kesän. Jalotakka/Kota-hormissa pelti avautuu tavallisesti ulospäin vetämällä.

Poista tuhka palamattomaan astiaan sen jo jäähdyttyä mielellään vasta seuraavana päivänä. Pidä hormipelti auki, kun poistat tuhkaa niin tuhkapölyä tulee vähemmän sisäilmaan. Muista, että kiuas hormeineen pitää nuohota muiden tulisijojen tavoin säännöllisesti. Kun nämä asiat on tarkistettu, niin sitten puupinolle!

  • Hormipelti auki
  • Tuhkat poistettu
  • Palavat tavarat pois kiukaalta
190709-saunan-lammitys-puhtaammin-sytyke-2852
Osana tuhkanpoistoa kannattaa kolata tulipesän pohjalta arinan päälle jääneet hiilet ja tuhkat alas tuhkaluukkuun -hormi auki!

Puulaadulla on hyvin vähän vaikutusta päästöihin tai palamiseen. Koivua suositaan, koska on se on painavaa ja näin ollen sitä kuluu tilavuuteen nähden vähemmän.Tärkeintä polttopuiden valinnassa on se, että ne ovat kuivia. Ulkona varastoitaessa puiden kosteus vaihtelee vuodenajan mukaan. Ylivuotinen puu ei ole ylivertaisen kuivaa, sekin kostuu syksyllä uudestaan. Mahdollisuuksien mukaan puukori kannattaa ottaa sisään vaikka edellisenä päivänä kuivumaan, jos saunassa on lämpimämpää ja kuivempaa kuin ulkona.

190709-saunan-lammitys-puhtaammin-sytyke-2849
Pienellä kirveellä syntyy pieniä sytykkeitä. Kirves on riittävä, muttei kaikkien helpoin ratkaisu.

Sytyttämistä ennakoiden polttopuut kannattaa halkoa varsin pieniksi. Jos ostat huoltoasemalta klapisäkin, niin tyypillisesti siinä oleva koivuhalko menee 4-6 osaan ennen kuin se on sytyttämistä ajatellen sopivan pieni.

kindling-cracker-halkomislaite_20190706_114824
Saunomisen MM-kilpailuissa klapeja pilkottiin kirveen sijaan uusi-seelantilaisella Kindling Cracker -laitteella. Ovh. n 120 €

Pienissä puissa on suhteessa enemmän pinta-alaa, mutta vähän massaa, mikä edistää niiden syttymistä (eli kaasuuntumista). Ne täytyy latoa suhteellisen tiheästi, että tuli leviää hyvin. Ihan pelkillä grillitikuilla ei kiuasta kuitenkaan kannata lämmittää , vaan mukaan myös vähän isompia puita jotta ilmaa riittää. Puita ei yleensä pitäisi latoa tulipesään kuin puolet sen tilavuudesta, ellei valmistaja ole muuta ohjeistanut.

Viimeinen asia on tarkistaa kiukaan mahdolliset säädöt. Usein sytyttämistä varten avataan tuhkaluukkua jonkin verran ja seuraavaan pesälliseen mennessä suljetaan. Parhaat ohjeet löytyvät kiukaan ohjekirjasta.

190709-saunan-lammitys-puhtaammin-2844
Useimmiten kiukaissa avataan tuhkaluukkua sytyttämistä varten.

Sytyttäminen päältä tai keskeltä

Päältä sytyttäminen on päästöjen kannalta hyvä ratkaisu. Tällöin liekit eivät tukahdu ja palaminen on hyvää. Polttopuuasetelman on hyvä olla ilmava ja polttopuukoon pienentyä ylöspäin mentäessä, jolloin päältä sytyttäminen on mahdollisimman helppoa. Pinon päälle voi laittaa tuohta tai vaikka sytytyspalan sytykkeeksi.

190709-saunan-lammitys-puhtaammin-sytytys-2846
Sytykkeenä voi käyttää myös vanhaa saunavihtaa. Vihta ehdottomasti puiden päälle!

Sytyttäminen päältä kestää joskus pidempään kuin alta tai välistä, mutta lopputuloksena sytyttämisen aikanakin piipusta tulee vain harvoin paksua savua. Kun panos on syttynyt, ei näkyvää savua pitäisi enää tulla nykyaikaisesta kiukaasta lainkaan.

Jos on taitava ja kiukaan tulipesä tilava, voi puista tehdä myös kehikon, joka sytytään sen keskeltä, mutta jossa liekit pääsevät nousemaan suoraan ylös osumatta syttymättömiin puihin.

Lisäykset

Yleisesti ottaen valmistajat suosittelevat ns. panospolttoa eli poltetaan pesällinen kerrallaan aina hiillokseen asti. Tämän jälkeen lisätään seuraava panos kokonaisuudessaan hiilien päälle. Tämä tekniikka toimii kiukaissa yleensä hyvin, koska niiden lämpötehot ja panoskoot ovat suuria, jolloin tulen kohentelusta ja suuluukun avaamisesta ei ole yleensä kuin haittaa palamiselle.

Hiillosvaihe
Polton loppu lähestyy. Näkyvät liekit hiipuvat, kun suurin osa puusta on kaasuuntunut. Palaminen jatkuu ilman liekkejä. Viimeinen hetki lisätä puut.

Kun kiuas on saatu kuumaksi, se alkaa usein palamaan erittäin kovalla rätinällä. Tässä vaiheessa palamista voi hillitä, jotta hyötysuhde pysyy hyvänä. Ensimmäisen lisäyksen jälkeen tuhkaluukkua tai muuta ns. ensiöpaloilman säätöä voidaan pienentää, jolloin palamisen pitäisi rauhoittua. Yleisohjeena palamista ei pitäisi säätää hormipellillä vaan kiukaan ilmanotolla.  Palamista rauhoittaa myös siirtyminen isompiin klapeihin. Mitä kuumempi kiuas on, sitä paremmin suuremmatkin (1-2 kg) puut palavat.

Takoissa ja muissa kiukaita hienommissa tulipesissä on erilliset ensiö- ja toisioilmasäädöt. Ensiöilma tulee puiden alapuolelta, toisioilma liekkien korkeudelta. Tutkimusten perusteella puutteellinen toisioilman saanti on yksi yleisimpiä kiukaiden hiukkaspäästöjen syitä. Jos kiukaassa ei ole ns. toisiopaloilman säätöä, voi yrittää pitää suuluukkua vähän raollaan. Jos saunaan tulee tämän seurauksena savua, tämä temppu ei toimi. (Luukun raotusvinkki poistettu suosituksista, sillä ei ole helppo sanoa, missä kiukaissa siitä on höytyä ja paloturvallisuus heikkenee kaikissa).

Tulta ilman savua

Jos sytyttäminen ja polttaminen sujuu tehokkaasti, ei savupiipusta edes näy tulevan savua, ainoastaan lämmön aiheuttama ilman pyörteilya. Jos haluat kehittää taitojasi saunan lämmittäjänä, kannattaa kaverin, puolison tai naapurin kanssa yhteistyössä puhelin- tai videoyhteyden avulla tarkkailla miten erilaiset käyttötavat näkyvät piipun päässä – hyvin harvoin lämmityspaikalta on näköyhteyttä savuhormille!

190707-sauna-hiukkasen-puhtaammin-sivu2
HSY:n hankkeessa asiantuntijavoimin tuotettu esite Sauno hiukkasen puhtaammin, sivu 2

Löylyihin!

Kun sauna on saatu lämpimäksi, voi unohtaa lämmittämisen ainakin hetkeksi ja keskittyä löylyttelyyn. Jatkuvalämmitteisen puukiukaan suurin vaiva on se, että puita pitää muistaa lisäillä niin pitkään kuin saunominen jatkuu. Kiukaiden suuret lämpötehot edellyttävät usein sitä, että puita on pakko lisätä reilusti vaikka saunassa olisi jo riittävän lämmintä: pari pikkupuuta eivät pala isossa kiukaassa kunnolla ja sauna helposti jäähtyy. Tähän ei ole toistaiseksi mitään muuta hyvää ratkaisua kuin vaihtaa kiuas kertalämmitteiseen – tai opetella miten saa saunan pysymään toivotussa lämpötilassa.

Kun lopetat saunomisen, kannattaa polttaa vielä yksi pieni pesällinen puita, niin saunasi kuivuu varmasti.

Saunan lämmittäminen ennätyspuhtaasti ei ennätysvaikeaa ja sitä voi siksi suositella kaikille. Grillien sytytysnesteet, bensiini tai muoviroskat eivät ole kiukaalle tai ympäristölle hyväksi. Kaasupoltin tai muu liekinheitin on todennäköisesti tehokkain vaihtoehto, mikäli haluaa imitoida saunan lämmityskilpailijoiden toimintaa – tällöinkin ensimmäisen pesällisen ladontaan on kiinnitettävä huomiota, jotta päästöt jäisivät kohtuullisiksi. Nopea syttyminen on kuitenkin eduksi.

Artikkeli on tuotettu osana HSY:n Kiuas-hanketta.

Lisää lukemista

Saunologia: Puukiukaan sytytys ja saunan lämmitys puilla

poltapuhtaasti.fi - HSY tietokokonaisuus

Lataa Sauno hiukkasen puhtaammin -esite PDF – painettua esitettä voi tilata HSY:n materiaalipalvelusta.

Saunologi lämmittää saunaa (tai ainakin sille näyttää) YLE:n AamuTV:ssä

Kiuas-hankkeen video

Osta omaksi, hanki mökkilahjaksi tai tilaa kirjastoon! Saunologian monivuotisen saunatiedon tutkimusmatkan helmet on nyt kerätty yksien kansien väliin miellyttäväksi lukunautinnoksi. Kirjan toimitukset ovat alkaneet ja hankit sen itsellesi, kaverillesi tai koko kylälle helpoimmin verkosta.

Julkaisutilaisuus vietettiin saunassa

HLS-kirja julkaistiin Helsingissä kauniina maanantai-iltapäivänä 17.6. Tapahtuman ohjelmassa oli klassisen esittelyn lisäksi puheenvuoro Kansainvälisen saunaliiton puheenjohtajalta Risto Elomaalta¸ joka oli myös kirjoittanut kirjaan esipuheen. Kappale kirjaa luovutettiin tässä yhteydessä myös Suomen Saunaseuran kirjaston kokoelmiin. Kahvit ja puheet pidettiin tosin saunan ulkopuolella, Lapinlahden entisen sairaala-alueen Lähteen kahvilassa.

hdr
Saunavaunu Rentola - Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus

Mikään saunatapahtuma ei kuitenkaan ole täydellinen ilman saunaa. Kirjajuhlallisuuksia varten paikalle tuli Sauna Rentolan massiivipuusta rakennettu, poikkeuksellisen kookas puulämmitteinen saunavaunu. Vaunuun mahtuu kerralla n. 15 henkeä ja ennen kaikkea sen laudejärjestely on sellainen, että saunassa pystyy jopa vihtomaan!

190625-HLS-julkkarit-vihdonta-2-2687
Mari Keski-Korsu elementissään - Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus. https://areena.yle.fi/1-50183731

Vihtomistila oli tärkeää, sillä tilaisuuden kruunasi taiteilija ja perinnesaunakouluttaja Mari Keski-Korsun johdanto ja esitys vihdonnan monipuolisesta maailmasta. Esityksen aikana valitut saunan kutsuvieraat saivat nauttia moniaistisesti hivelevästä vihdonnasta useilla eri tuoreilla vihdoilla. Vihdonnan taustalla kuului ajoittain rummun hidas rytmi.

190625-HLS-julkkarit-mari-keski-korsu-2671
Taiteilija ja perinnesaunahoitaja Mari Keski-Korsu sitoo näytteeksi vihtaa
190625-HLS-julkkarit-vihdonta-2685
Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus. Kuva: Riikka Notkola

Hyvien löylyjen salaisuus -kirja mediassa

Teoksen julkistus keräsi heti avajaisviikolla runsaasti mediahuomiota. Kiitos internetin, suuri osa saunologin esiintymisistä valtakunnan medioissa ja haastatteluihin pohjautuvissa artikkeleissa on luettavissa netistä:

YLE Mikko Kekäläisen saunapäivä YLE radio Suomessa 17.6.2019

YLE AamuTV Päivikki Koskisen kanssa Saunasaaressa 20.6.2019 (2 x 4 min)

RadioRock Korporaatio 18.6.2019 Suplassa

Iltalehdessä Heljä Salonen on tehnyt useampia juttuja kirjaan perustuen

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/d1b0383d-7c92-41a3-bfb2-02b54c15995d

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/482b8e0e-7206-4659-841b-88f2cbcd1a41

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/90c451ce-18ff-40a0-b7bb-7f0c8f2aaaeb

Muualla

https://www.satakunnankansa.fi/a/1f6f2556-0c33-419c-9795-6bfe3b135b05

https://www.sauna.fi/2019/06/mika-on-hyvien-loylyjen-salaisuus/

Saunologian kesä 2019

Kirjan saattaminen maailmalla oli talven ja kevään mittaan varsin vaativa prosessi. Saunologin on nyt vedettävä tavallista syvempään henkeä ja kesäaikaan vuonna 2019 saunologiassa vallitsee aiempien vuosien tapaan saunarauha, joka tarkoittaa sitä, että ennen elokuun loppupuolta sauna-aiheisia juttuja ilmestyy tavanomaista harvemmin, 3-4 viikon välein. Pahoitteluni tästä, mutta uskon, että hankkimalla kirjan löydät kiinnostavaa kesäluettavaa varmasti 🙂

190625-HLS-julkkarit-vihdottu-2737
Olisin mielelläni jäänyt tähän koko loppu kesäksi...
Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus. Kuva: Riikka Notkola

Kesäaikana voit tavata kirjailijaa valituissa saunatapahtumissa kirjan kanssa! Katso lista tapahtumista.

Saunologian tuottaminen on tänä vuonna kirjan ohella ollut suuri ponnistus, enkä haluaisi sitä vielä lopettaa. Saunologian tulevaisuuden artikkelilistalla on kymmenittäin kiinnostavia ideoita, mutta teidän, hyvät lukijat, apuanne kaivataan pitämään tämä mahdollisena. Parhaiten voitte tukea Saunologian jatkumista ostamalla kirjaa itsellenne ja lahjaksi Saunologian ”verkkokaupasta”, niin saunatiedon etsiminen ja levittäminen voi jatkua!

Kiitos kaikille osallisille!

Hyvää kesää ja hyviä löylyjä! - OSTA KIRJA TÄÄLTÄ (35€ toimitettuna)

190625-HLS-julkkarit-vastakokoelma-160501
Kesällä saa vihtoa vastakin!
Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus

9

Saunologian kivikauden edellisessä julkaisussa esiteltiin uusi menetelmä kiuaskivien kestävyyden tutkimiseen. Nyt kerrotaan millaisia tuloksia sillä on saatu: miten kivet hajoavat ja mitkä kivilaadut kestivät parhaitenTestissä parhaan arvion saa peridotiitti, mutta sekään ei selviydy vaurioitta.

Tapahtui edellisellä kerralla: kiviä löylytetään automaattisesti realistisissa saunomisoloissa ympäri vuorokauden. Kuumentamisen lisäksi kiville annostellaan vesiannoksia, kunnes kivet ovat kokeneet 150 lämmityskertaa, 450 lämmitystuntia ja 2100 löylynheittoa.

Menetelmä osoittautui toimivaksi tavaksi ikäännyttää kiviä. Kaikissa näyte-erissä lämpörasitus hajotti useampia kiviä, joten näillä näytteillä ei tullut Rakennusmaailman kohtaamaa kattoefektiä (eli kaikki kivien säilymistä) vastaan. Testissä ei toisaalta testattu lämpökäsiteltyjä luonnonkiviä tai keraamisia kiviä, joiden yleensä ajatellaan olevan kestävämpiä.

Koesarjojen näyteparit olivat seuraavat:

  1. Oliviini ja pieni 5-8 cm oliviini-diabaasi
  2. Vulkaniitti ja kotimainen peridotiitti
  3. Venäläinen peridotiitti ja keskikokoinen 7-12 cm oliviini-diabaasi
190430-kiuaskiviprotokolla-test-in-progress-2402
Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0

Tuloksia

Visuaalisessa tarkastelussa ikääntymisen vaikutukset olivat selviä. Kiukaaseen asennettuina silmiinpistävää oli pintakivien pinnan värjäytyminen löylyveden vaikutuksesta, kiviladonnan osittainen romahtaminen sekä pintakivien voimakas halkeilu. Kiukaan alle kerääntyi myös näkyvästi kiviroskaa. Vastaavia vaikutuksia on havaittavissa myös normaalikäytössä, mutta nyt vasta tiedetään millä aikavälillä ongelmat syntyvät.

Kivien halkeilua tapahtui kaikissa testierissä. Pääasiallinen mittari oli se kuinka suuri osa testierän kivistä säilyi täysin ehjinä. Eniten halkesivat pienet oliviinidiabaasit, vähiten kotimaiset peridotiitit.

Halkeilussa on myös selviä laadullisia eroja, jotka vaikuttavat siihen, millaisia haittavaikutuksia ikääntymisellä kiukaalle on. Osa näytteistä murentui hienoksi jauhoksi, osa halkeili isommiksi kappaleiksi. Kiukaan toiminnan kannalta hienojakoiset halkeamistuotteet ovat hankalimpia, sillä ne estävät sähkökiukaassa normaalia ilman kiertoa, eristävät puu- ja sähkökiukaissa lämpiä pintoja sekä roskaavat kiuasta sekä lattiaa. Hienojakoiseksi hajoavien kivilaatujen käytössä kiuaskivien tarkastus- ja vaihtoväliin pitää kiinnittää erityistä huomiota.

190430-kiuaskiviprotokolla-hajonneet-2432
Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0 - kotimainen peridotiiitti

Suuretkaan kappaleet eivät toisaalta ole ongelmattomia. Isot halkeamistuotteet voivat tosin myöskin olla sähkökiukaalle turmiollisia, sillä pyöreähkö, keskeltä kahtia haljennut kivi muodostaakin kaksi kappaletta joissa on terävä reuna, joka voi sopivasti liikahtaessaan vahingoittaa kuumaa vastusta.

Laji Ehjiä / kaikki Ehjien osuus Halkeama-tyyppi
Oliviini-diabaasi, pieni 12/20 60 % Pieniä paloja
Oliviini-diabaasi, keskikoko 10/14 71 % Paloja
Oliviinikivi 8/10 80 % Kahtia
Peridotiitti, Suomi 15/17 88 % Isoja lohkoja
Peridotiitti, Venäjä 11/13 86 % Isoja lohkoja
Vulkaniitti 13/17 76 % Pieniä paloja

Visuaalisessa tarkastelussa silmiinpistävin vaikutus on päällimmäisten kivikerrosten yläpintojen mineralisoituminen. Tässä tapauksessa värjääntyminen ja pinnoittuminen oli erittäin voimakasta, vaikka käytetyt vesimäärät olivat kohtuullisia. Voimakkuus johtui todennäköisesti sekä veden korkeasta mineraalipitoisuudesta että käytetystä vedenannostelujärjestelmästä, joka maksimoi haihtumisen pintakiviltä. Tämä vaikutus kohteli kaikkia kiviä samalla tavalla.

190528-kiuaskiviprotokolla-kiuas-vihertaa-2348
Löylyvesi on värjännyt kiukaan ja kivet kolmen testierän aikaan perusteellisesti

Toisaalta havaittiin, ettei kivien mineralisoituminen välttämättä tarkoita kiven haurastumista, ainakaan tässä testiympäristössä, jossa löylyä heitellään erittäin tiheään. Se myös muistuttaa kivien vaihtotarpeesta – testin olosuhteissa suurin osa kivistä olisi kannattanut vaihtaa heti värjäytymisen tultua näkyviin, sillä sitä se tapahtui usein ennen kuin kivi alkoi murenemaan. Se oli siis hyvä ennusmerkki. Tämä ei kuitenkaan ole yleispitävä nyrkkisääntö, vaan riippuu löylyttelymääristä suhteessa kiukaan lämmitykseen.

190528-kiuaskiviprotokolla-lattia-2049
Lattia kiukaan alla testien jäljiltä, 2+3 erä ovat jättäneet aikamoisen sotkun

Seuraavaksi näkyvimpiä ovat kivien halkeilut ja murenemiset. Kiukaan alle kertyy hienojakoista murskaa ja kivipölyä, jota on kiukaan sisällä vaikea nähdä. Testijärjestelyistä johtuen tästä vaikutuksesta ei voi tehdä päätelmiä kivilajien eroista. Vaikutelma oli kuitenkin se, että suurin osa näkyvää roskaa tuli kivistä, joita ei ollut perusteellisesti pesty (peridotiitti ja oliiviini).

190528-kiuaskiviprotokolla-oliviinidiabaasi-s-2427
Pienet oliviinidiabaasit ovat muuttuneet testin aikan entistäkin pienemmiksi.
190528-kiuaskiviprotokolla-oliviinidia-M-2442
Suurempi oliviinidiabaasi halkesi suuremmiksi palasiksi.

Painomuutosten tarkastelu ei tuottanut toivottuja tuloksia. Jäännösmassa oli 95-100% alkuperäisestä, eikä näytteiden välisiä eroja voi näin pitää tilastollisesti luotettavina (kattoefekti). Se osoittautui myös menetelmällisesti epäluotettavaksi, sillä testin jälkeen näytteitä ei ollut mahdollista varmuudella täsmätä ennen testiä tehtyihin mittauksiin. Muuten näytekohtaisen massamuutoksen olisi voinut määrittää erikseen ehjille ja haljenneille kiville.

Kivilaatujen välisistä eroista saatiin tutkimuksessa alustavaa näyttöä. On kuitenkin välttämätöntä huomauttaa, ettei tässä tehtyjen testien perusteella voi vielä esittää ehdottomia väitteitä kivilaatujen eroista, sillä testatut kivilaadut edustavat kaikki vain yhtä erää satunnaisesta jälleenmyyntipakkauksesta. Mikäli kestävyys sattuisi merkittävästi vaihtelemaan erien ja pakkausten välillä, tämä voisi vaikuttaa tuloksiin, mutta olisi jäänyt tässä menetelmäkeskeisessä tutkimuskokeilussa havaitsematta. Toisaalta, kaksi kivilajiketta testattiin kahteen kertaan samansuuntaisin tuloksin, joten pidän itse uskottavana, että todellisia eroja on olemassa.

Tulosten tarkastelua

Erot kivilaatujen välillä olivat maltillisia. Selviytymisasteella arvioituna heikoimmin ja parhaiten selviytyneen näytteen välillä oli lähes 30%-yksikön ero. Järjestyksessä parhaiten selviytyneet näytteet olivat peridotiitti, oliviini, vulkaniitti ja oliviinidiabaasi. Jos kuvassa esitetty volatiliteettitarkastelu eli yhden satunnaisen kiven muutos suuntaan tai toiseen huomioidaan, on todettava, että luotettavimmat erot koskivat peridotiitteja ja oliviinidiabaaseja, ensiksi mainittujen ollessa todennäköisesti jälkimmäisiä kestävämpiä. Suurempikokoiset oliivinidiabaasit olivat myös pienempiä kestävämpiä, mutta selvisivät kuitenkin muita kivilaatuja heikommin. Vertailukohtana suunnilleen vastaavan kokoiset oliviinit pärjäsivät hieman paremmin.

190611-kiuaskiviprotokolla-volatiliteetti
Selviytymisaste herkkyystarkastelussa. Näytteiden pienen lukumäärän satunnaisvaihtelua on simuloitu virhepalkissa näkyvällä kuvitteellisessa yhden näytteen muutoksella suuntaan tai toiseen.

testin kestävin kivi selviytyisi jopa kolme kertaa heikointa kivilaatua pidempään käyttökuntoisena!

Mitä merkitystä testissä havaituilla eroilla on?

Kestävyyserojen teoreettista vaikutusta on havainnollistettu oheisella kuvaajalla, jossa on oletettu, että sopiva hetki kivien vaihtoon on se, kun 90% niistä on vielä ehjiä. Jos kivien ikääntyminen tapahtuisi lineaarisesti, testin kestävin kivi selviytyisi jopa kolme kertaa heikointa kivilaatua pidempään käyttökuntoisena! Tämä oletus tuskin pitää paikkaansa eikä sitä tässä tutkimusasetelmassa valitettavasti voitu sitä edes arvioida sillä mittaukset tehtiin vasta koejakson lopussa. Tämä kertoo kuitenkin suhteellisten pienten erojen potentiaalisesta merkittävyydestä.

190611-kiuaskiviprotokolla-AIKASARJA
Viitteellinen ektrapolaatio kivien potentiaalisesta kestosta.

Toinen oikeasti merkittävä tekijä on se, miten kivet ikääntyvät. Kuvissa selvästi näkynyt mineralisoituminen on todellinen kosmeettinen ja käytännöllinen haitta. Se on kuitenkin myös helppo havaita, jos löylyä on perinteiseen tapaan luotu pintakiviltä. Kivien ikääntymistä tapahtuu kuitenkin myös alemmissa, näkymättömissä kerroksissa. Tässä suhteessa on hyvinkin olennaista, mitä kivelle tapahtuu sen alkaessa heikentyä.

190528-kiuaskiviprotokolla-avaruuskivi-2437Ongelmallisimmat kivilaadut hajoavat välittömästi hienojakoiseksi soraksi. Testatuista kivistä oliviinidiabaasi ja vulkaniitti käyttäytyivät näin. Peridotiitista ja oliviinista lohkesi huomattavasti isompia palasia, jotka eivät ”tuki” kiuasta samalla tavalla. Tosin pidemmän päälle nekin jatkavat halkeamistaan

Pohdintaa: Sovellusmahdollisuuksia, jatkotutkimus ja parannuksia

Saunologiassa on esitelty uusi menetelmä kiuaskivien kestävyyden tutkimiseen. Se on tarkoitettu simuloimaan luonnollisia, yksityissaunan jatkuvalämmitteisen kiukaan käyttöolosuhteita vastaavissa olosuhteissa. Menetelmän kuvailun jälkeen esiteltiin sillä ensimmäisissä tutkimuksissa saatuja tuloksia. Tuloksista kävi ilmi, että menetelmä toi käytettyjen kivilaatujen välillä esiin eroja niiden selviytymisessä koeolosuhteissa sekä paljasti miten eri tavoin kivet ikääntyessään heikkenevät. Kivien murenemisen ja halkeilun lisäksi havaittiin voimakasta pintakivien värjäytymistä kivien pinnalta haihtuneen veden seurauksena.

Tutkimuksen eräs saavutus on menetelmän esittelyn ohella se, että sen avulla saatiin ensimmäistä kertaa luotettava datapiste siitä, millä nopeudella yhdistetty lämpörasitus sekä lämpöshokki vaikuttavat kiviin. Tästä voidaan johtaa suosituksia kivien tarkastus- ja vaihtoväliin. Nyt simuloitiin 150 lämmityskerran vaikutusta. On selvää, että kaikkia kivilaatuja käytettäessä kivien kunto olisi pitänyt tarkastaa ja vähintään pintakiviä vaihtaa selvästi aiemmin.

190528-kiuaskiviprotokolla-kivirojut-2046Mikäli selviytymisaste kehittyisi kuvaajassa esitetyllä tavalla (jota emme todellisuudessa tiedä), olisi suosittua oliviinidiabaasia  kiuaskivenä käytettäessä ja kerran viikossa saunottaessa hyvä tarkastaa kivien kunto kerran puolessa vuodessa. Vuoden välein kivet pitäisi latoa pois ja vaihtaa kaikki ikääntymisen merkkejä osoittavat kivet, tai yksinkertaisesti kaikki kivet. Kestävämmillä kivillä vaihtoväli on pidempi, tosin tarkastuksia voi tehdä puolivuosittain vaikka kolme ennen kuin kivet vaihdetaan kahden vuoden välein.

Mikä on kivistä kovin?

Kivilaatujen eroista ei tämän tutkimuksen rajoitteiden vuoksi kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ensinnäkin isommat kivet kestävät paremmin kuin pienet. Erityisesti pintakivenä keskikokoinen 10-15 cm kivi voisi olla kestävyyden kannalta hyvä idea myös sähkökiukaissa, joissa niitä ei yleensä käytetä.

Markkinoiden suosituin kivi oliviinidiabaasi ei menestynyt testissä erityisen hyvin, mutta ei myöskään paljoa keskimääräistä huonommin. Mikäli saunan ylläpitäjä on motivoinut ja tietoinen huolehtimaan kiukaan kunnosta, ei tämän tutkimuksen perusteella ole syytä tätä tuotetta vältellä. Kivi on kuitenkin kiistattomasti hinta-laatu –suhteeltaan erinomainen.

190528-kiuaskiviprotokolla-oliviini-2371
Isot oliviinit tulivat uunista ulos varsin kauniisti, palasia tuli, mutta ne ovat varsin suuria.

Parhaiden selviytynyt peridotiitti on ristiriitainen tapaus. Tulosten perusteella on helppo ymmärtää, miksi se oli aikanaan suosituin kiuaskivi, kunnes sen saatavuus muodostui niukaksi. Kestävyysominaisuuksien lisäksi kivi on painava ja johtaa hyvin lämpöä – molemmat hyviä löylyominaisuuksia. Peridotiitin hyvän kestävyyden varjopuoli ovat suhteellisen pienet ja teräväreunaiset halkeamistuotteet. Toinen käytännön haitta on se, että Misan peridotiitit ovat suhteellisen likaisia ja jos ne latoo Sauna-Euroxin tuottaman oliviinidiabaasin tavoin suoraan paketista kiukaaseen, syntyy löylyjen mukana eritäin paljon sotkua.

Venäjältä peräisin olleet vertailuperidotiitit selviytyivät käytännössä yhtä hyvin, mutta halkeilivat siistimmin ja niissä oli selkeämpää punertumista havaittavissa. Näitä kiviä ei kuitenkaan Suomesta saa ostettua ja niiden asbestiriski on selvittämättä.

190528-kiuaskiviprotokolla-peditot-ural-2443
Venäläinen peridotiitti, tai duniitti, halkesi kotimaista siivommin.
190528-kiuaskiviprotokolla-peridotiitti-2374
Kotimainen peridotiitti on lohjennut särmikkäästi.

Kahden ”peridotiitin” välinen ero selittyy todennäköisesti sillä, että venäläiset kivet ovat jälleenmyyjän mukaan duniittia, eli oliviinipitoisia, mutta Misan myymät peridotiitit sisältävät ulkonäön perusteella sarvivälkettä (hornblendiittia). Molemmat kyllä kuuluvat geologisesti peridotiitiksi kutsuttuun syväkivilajiryhmään. Alalajit olisi kiuaskivinäkökulmasta tulevaisuudessa syytä pitää erillään.

190528-kiuaskiviprotokolla-vulkaniitti-2440
Vulkaniitin halkeamistuotteet ovat pieniä ja teräviä.

Vulkaniitti ja oliviini olivat vertailun keskikastia. Oliviini käyttäytyi kokonaisuudessaan esimerkillisesti, mutta sen näytteet olivat myös kaikin puolin suurimpia, joka todennäköisesti oli sille eduksi. Pienimmällä näytteillä tulokset olisivat vertailukelpoisempia. Vulkaniitti on ollut oma suosikkikiveni sen tumman ulkonäön ja oliviinidiabaasi paremman lämmönjohtavuuden vuoksi. Se kesti myös hyvin, mutta hajoaa valitettavasti lopulta oliviinidiabaasin tavoin pieneksi murskeeksi. Tuote ei siis ole olennaisesti parempi, toisaalta ei huonompikaan.

Ideoita jatkotutkimuksiin

Koejärjestelyt vaikuttavat lupaavilta, vaikka niissä on vielä hiottavaa. Perustavanlaatuinen parannus olisi mahdollisuus seurata kivien ikääntymistä aikasarjana. Nyt kiukaaseen ei kajottu koesarjan kesken, sillä haluttiin simuloida olemattomalla huolenpidolla olevaan laitetta. Asiaa voisi korjata visuaalisesti timelapse-kameraseurannalla, joka kertoisi pintakivien ikääntymisestä sekä ladonnan muutoksista. Jos kivet taas systemaattisesti huoltaisi esim. 50 lämmityksen välein, muodostuisi aivan erilainen testi.

Kivinäytteiden koot olisi syytä vakioida hyvin. Tutkimustulosten perusteella on näyttöä siitä, että kookkaammat kivet selviytyvät pidempään, joten tätä tekijää ei kannata muutella, jos kivilaatuja pyrkii vertailemaan. Tulevissa testeissä olisi hyvä kasvattaa testikiukaan kivitilavuutta hieman niin, että n. 300 gramman näytteitä mahtuisi kiukaaseen 20 kpl eli 6 kilon verran. Tätä varten pitäisi näytteitä hankittaessa varautua useampaan laatikolliseen ja valikoida sieltä saman kokoiset näytteet silmällä ja vaa’alla.

190528-kiuaskiviprotokolla-era2-sumussa-1591
Ensimmäiset kivinäytteet valmiina testiin

Löylyautomaatin kalibrointi osoittautui testissä hieman muuttuvan ajan kanssa. Annostelu oli koesarjojen alussa 2 dl, lopussa 1,7dl, eli 13% vähemmän. Tätä ei välissä havaittu ja se olisi syytä tulevaisuudessa kontrolloida koesarjojen välillä tai jopa keskellä. Tuloksista ei ole kuitenkaan nähtävissä, että yksittäisen vesiannoksen vähentyminen olisi vaikuttanut huomattavasti selviytymisasteeseen, mutta se on pidettävä mielessä yhtenä selittävänä tekijänä.

Saunologian kivilaboratorio siirtyy nyt lepovaiheeseen. Mikäli joku on halukas korvausta vastaan testauttamaan mitä tahansa kiviä, voidaan tutkimuksia jatkaa. Energian kulutuksen (yli 4000 kWh koesarjoissa) takia tutkimuksesta muodostuu aina juoksevia kuluja vaikkei ihmistyötä prosessiin hirveästi kulukaan.

Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0 on nyt valmiina käyttöön!

Katso myös muut Kivikauden-artikkelit!

Kiitokset Matti Hämäläinen avusta tutkimuslaitteiston rakentamisessa, Narville testikiukaan lahjoittamisesta, Henkalle laboratorion valvonnasta ja Suomen Sauna-seuran tutkimus- ja kulttuurijaostolle materiaalikustannuksiin kohdistuneista avustuksista.

22

9.11.2022: loppuunmyynti käynnistyi ja kirja on alessa vain 22€ kunnes varasto on tyhjä, toimi nopeasti! 

Kirjasta ilmestyy 2022 loppuun mennessä uusi laitos.

Hyvien löylyjen salaisuus

Perusteellinen hakuteos saunan rakentamista tai korjausta suunnittelevalle. Saunologiassa julkaistuihin artikkeleihin perustuva, olennaisesti laajennettu ja ulkopuolisten asiantuntijoiden tarkistama ainutlaatuinen tietokirja! Kustantaja Rakennustieto. Lue artikkeli kirjasta ja hanki vaikka mökkituliaisiksi tai lahjaksi saunanrakentajalle!

Aina ilmainen toimitus 4-6 postipäivässä

Lukijoiden sanomaa:

Kirja on ollut todella mielenkiintoinen ja lahjoitinkin toisen kirjan saunakaverille joka remontoi juuri omaa saunaansa. Kirjasta oli kuulemma hyötyä remonttiurakassa.

Mukavannäköinen taitto ja helppo luettava.

Ostin kirjan keväällä itselleni ja rakensin siltä pohjalta mökkisaunaan kiukaalle tulevan ylimääräisen ilmaputken, josta oli ainakin kesällä apuja. Muutenkin tosi hyvä opus.

Tämähän on aivan mahtava kirja ja pysyy kyllä nykyisellä lukijalla. Kerronnan tasapaino on täydellinen; tarkka ja informatiivinen mutta silti eläväinen (ei kuiva), vahvoja näkemyksiä mutta silti erilaisia ratkaisuja (eikä yhtä totuutta) esittävä.

Hanki omaksi


Lisätietoja tilaamisesta tällä sivulla

Mikäli tarvitse kirjaa suurempia määriä esimerkiksi jälleenmyyntiin, ota yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse lassi@saunologia.fi

Mitä se sisältää?

Kirja on nelivärinen ja 240-sivuinen. Kirja sisältää yli 100 valokuvaa saunoista, Satu Laineen kuvituskuvia ja lukuisten saunaihmisten ottamia kuvia. Sen kustantaja on Rakennustieto ja ISBN on 978-952-267-281-0. Kirjassa on kymmenen lukua:

  1. Saunaelämyksen perusteet
  2. Suomalainen sauna suunnittelukohteena
  3. Ensimmäinen elementti: Lämpö
  4. Toinen elementti: Ilmanlaatu
  5. Kolmas elementti: Löylyhuoneen muotoilu
  6. Neljäs elementti: Kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö
  7. Savusauna - saunaelämyksen erikoistapaus
  8. Saunaunelmaa rakentamaan, rakennuttamaan vai ostamaan?
  9. Saunarakennuksia 2020-luvulle
  10. Jälkisanat

Vaikka kirja perustuu verkossa julkaistuihin artikkeleihin, on se uusi, yhtenäinen kokonaisuus ja tarjoaa aivan erityisen lukukokemuksen.

Kirja merkittävin uusi sisältökokonaisuus koskee ilmanvaihdon ratkaisujen esittelyä, suomalaisen saunan innovaation historiaa, modernia savusaunaa sekä saunakulttuurin ja saunojen suhdetta.

 

Tässä postauksessa:

  1. Mitä kirja sisältää?
  2. Lehdistötiedote kirjasta

Tanjaniina ja Jari Laukkanen ovat kirjoittaneet kirjaan lyhyen osion saunan terveysvaikutuksista ja Juha Telkkinen on antanut luvan julkaista loppuunmyydyn savusaunakirjansa sisältämät kiukaan piirustukset osana kirjaa. Mukana on myös neljän arkkitehtiopiskelijan suunnittelemia saunarakennuspiirustuksia.

Vaikka olen itse vastuussa tekstistä ja valtaosasta kuvitusmateriaalia, ei kirja olisi syntynyt ilman useiden sauna-asiantuntijoiden aktiivista osallistumista: kiitokset kuuluvat kirjan käsikirjoitusta eri vaiheissa ja osissa kommentoineille ihmisille. Professori Lasse Viinikka ja arkkitehti Jorma Mukala tekivät suurimman työn. Pienempiä, mutta yhtä merkityksellisiä osia arvioivat professorit Hannu Huttunen ja Timo Vesala, arkkitehdit Gina Sundgren, Marko Huttunen ja Juulia Mikkola, sauna-asiantuntijat Seppo Leskinen, Teppo Hurme, Janne Nevala, Kimmo Raitio, Vesa Leskisenoja, Heikki Lyytinen, Aleksi Neuvonen, Jarmo Hiltunen sekä tohtori Pirkka Åman.

2018-RT-saunakirja-kirjapino
Lassi A Liikkanen, Hyvien löylyjen salaisuus. Rakennustieto, 2019.

Noutomyynti

Pysyvämmät muiden myyntipisteet:

  • Rajaportin sauna, Tampere
  • Uusi Sauna (Jätkäsaari) ja Sauna Arla (Kallio), Helsinki
  • Kaurin saunan tehtaanmyymälä (Munkkiniemi), Helsinki

Kesällä 2019 kirjaa on mahdollisuus ostaa myös kirjailijalta suoraan parissa kesätapahtumassa (varaa mielellään etukäteen):

  • 6.7.19 Saunanlämmityksen MM-kilpailut, Peurunka
  • 20.7.19 Saunafestivaalit, Ikaalinen

 

Lehdistötiedote

Saunologian konkreettinen ilmentymä, Hyvien löylyjen salaisuus –tietokirja  ilmestyi maanantaina 17.6.2019! Kaikki tärkeimmät asiat saunasta yksien kansien välissä.

Nyt selviää hyvien löylyjen salaisuus!

Suomalaisen saunan terveysvaikutukset ovat herättäneet kiinnostusta maailmalla. Saunasta saatavat terveys- ja hyvinvointivaikutukset edellyttävät saunaa, jonka löylyissä viihtyy yhtäjaksoisesti riittävän pitkään. Miksi kaikki saunat eivät tarjoa samanlaista nautintoa? Hyvien löylyjen salaisuus -kirjassa kerrotaan, miten hyvä, terveyttä edistävä suomalainen sauna muotoillaan ja suunnitellaan. Kirja soveltuu saunojen suunnittelijoille, rakentajille sekä kaikille saunomiselämyksistä kiinnostuneille.

Vuosikymmeniä on puhuttu saunan yksityiskohdista, viime aikoina enemmän hyvinvoinnista ja elämyksistä. Koskaan aiemmin pehmeitä ja kovia tekijöitä ei ole yhdistetty niin kuin tässä kirjassa. Haluan kirjan avulla kertoa, miten yksinkertaisilla suunnitteluvalinnoilla saunasta saadaan jokaisen tarpeiden mukainen, hyvä suomalainen sauna. Tämä on käsikirja niille, jotka haluavat ymmärtää perusteellisesti mikä tekee saunasta toimivan tai käyttökelvottoman”, kertoo kirjan kirjoittaja Lassi A. Liikkanen.

Liikkanen on tutkinut saunojen suunnittelua käyttäjäkokemuksen näkökulmasta yli kolme vuotta sekä rakentanut tänä aikana yhden saunan, perustanut saunalaboratorion ja konsultoinut lukuisia yksityissaunojen parannushankkeita. Kirjaa on edeltänyt digitaalinen saunajulkaisu Saunologia.fi, jonka toista sataa artikkelia ovat tavoittaneet satoja tuhansia saunatiedon janoisia kuluttajia vuodesta 2016. Taustaltaan kirjailija on Aalto-yliopiston ihmiskeskeisen tuotesuunnittelun dosentti ja ammatiltaan digitaalisten palvelujen muotoilija.

171219-allas-seapool-saunologi-8757mur
Saunologi Allas Seapoolin yhteissaunan lauteilla. Kuva Mari Laukkanen

Tämä ensimmäinen elämyksellisen saunan suunnittelun käsikirja johdattelee lukijansa kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa keskitytään ensisijaisesti saunomiskokemukseen ja elämyksellisyyteen pelkkien yksityiskohtaisten rakentamisohjeiden sijaan. Kirjassa ei kerrota millainen saunan pitää olla tai miten se rakennetaan. Lukijaa autetaan ymmärtämään saunassa vallitsevia olosuhteita, opastetaan välttämään tyypillisimpiä suunnitteluvirheitä ja yhdistelemään tarjolla olevista suunnitteluvaihtoehdoista itselleen parhaiten soveltuva kokonaisuus tietyt rajoitukset huomioon ottaen.

Kirjan alku perehdyttää saunomiselämyksen perusteisiin ja suomalaiseen saunaan suunnittelukohteena. Kirjan varsinainen ydin jakautuu saunomiskokemuksen neljään elementtiin. Ensimmäinen niistä on saunomisen tärkein elementti eli lämpö. Toinen luku keskittyy ilmanvaihtoon, kolmas löylyhuoneen muotoiluun ja neljäs saunakulttuuriin. Savusaunan erityispiirteisiin tutustutaan kirjan loppupuolella. Lopuksi käydään vielä yksityiskohtaisesti läpi saunan rakentamis- tai rakennuttamisprosessi eri vaihtoehtoineen ja vaiheineen. Kirjassa keskitytään lähinnä yksityissaunoihin, mutta sen ohjeet ovat sovellettavissa myös julkisiin saunoihin.

Saunologian saunalaboratoriossa on viimeisen puolen vuoden ajan lämminnyt kiuas ympäri vuorokauden. Löylyistä ovat nauttineet kuitenkin vain harakat ja kivet, sillä lämmityksen tavoitteena on ollut paljastaa miten kestäviä erilaiset kiuaskivet todellisissa oloissa ovat. Nyt kaksiosaisessa julkaisuissa esitellään ensin uusi tutkimusmenetelmä, Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0. Siinä kivet kokevat 150 lämmityskertaa, 450 lämmitystuntia ja 2100 löylynheittoa!


Kiuas ja kivet ovat sauna-asioista jatkuvia spekulaation kohteita. Spekuloitavaa riittää, sillä faktoja kiukaiden tai kivien välisistä eroista on niukasti. Kiukaita on testattu tällä vuosikymmenellä vielä jonkun kerran, mutta kiuaskivet ovat lähes kokonaan unohtuneet. Saunologian kivikausi-artikkelisarjan tässä osassa esitellään vakava yritys tehdä asialle jotain!

Kiuaskivissä on aiemman tiedon perusteella useampia saunakäyttöön vaikuttavia ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia ovat mm. lämmönjohtavuus, lämpökapasiteetti, ulkonäkö, muoto ja kestävyys. Kestävyys on ominaisuuksista hankalimmin arvioitava. Tiedetään, että kiuaskivet ikääntyvät yleensä olennaisesti kiukaita nopeammin ja sen seurauksena alkavat hajoamaan. Kivien ladonta muuttuu, löylyhuoneeseen tulee kiviroskaa, lämpiäminen hidastuu, energiankulutus lisääntyy ja kiuas voi vaurioitua. Tästä syystä kivien kestävyyttä olisi syytä ymmärtää paremmin. Myyntimiehet puhuvat pinta- tai koristekivistä tarkoittaessaan kiviä, joiden kestävyys on tavanomaista heikompi. Mitään standardia tai ylipäänsä määrällistä mittaria kivien kestävyydellä ei kuitenkaan ole olemassa.

Lisäymmärrys kivien kestävyydestä olisi monella tapaa höydyllistä. Ensinnäkin edes kivivalmistajat eivät osaa sanoa kovinkaan tarkkaan kuinka pitkään kivet kestävät, tai kuinka usein niitä pitäisi vaihtaa. Toisekseen vertailutieto eri kivivaihtoehtojen mahdollisista eroista voisi esimerkiksi perustella rahan käyttöä eri hintaisten kivien välillä.

190511-kivet-uunissa-graniitti-rapakivi-1617
Lopulta kivi hajoaa.

Aiempia tutkimusmenetelmiä

Saunaharrastajilla on kivilaatujen kestävyydestä erilaisia mielipiteitä, mutta asiaa ei ole vakavasti ottaen koskaan pyritty selvittämään. Eräs syy on se, ettei uskottavaa menetelmää tutkimukseen ole ollut olemassa. Olemassa olevia ratkaisuja kiuaskivien kestävyyden on erittäin vähän.

Viimeisin, ja käsittääkseni ainoa, kiuaskiviä erityisesti koskeva tutkimus tehtiin TM Rakennusmaailman toimesta vuonna 2005 (kts. pidempi juttu tutkimuksen tuloksista). Siinä kestävyyttä koeteltiin pirstoutumis- tai pirstolukutestillä, joka kopioitiin keramiikan lämpöshokin testistandardista DIN 51068/1, jota Saunologian lämpöshokkitestissä esiteltiin.

190511-kivet-uunissa-lumihanki-1665
Saunologian lämpöshokkitestissa kivet kuumennettiin jopa 800-asteisiksi.

Rakennusmaailman testissä kivinäytteitä kuumennettiin 20 kertaa 450-asteisessa keramiikkauunissa 15 minuuttia ja sen jälkeen jäähdytettiin 3 min ajan jääkylmässä vedessä ja tämän jälkeen kuivattiin puoli tuntia 110 asteessa. Ensisijainen mittari oli se, kuinka monesta lämmityskerrasta 6 testikappaletta keskimäärin säilyivät ehjänä. Artikkelissa mainitaan myös massakadon punnitseminen ja pirstaloitumisen visuaalinen tarkastelu, mutta näiden tuloksia ei raportoitu. Tuloksena pirstoluvut vaihtelivat kivimalleittain 5-20 välillä. Järjestely vastaa jossain määrin kivien lämpiämistä jatkuvalämmitteisessä kiukaassa, mutta siihen liittyy erilaisia ongelmia.

Tulokset olivat keskenään jossain määrin ristiriitaisia sillä samankaltaisista kivilaaduista saatiin erilaisia tuloksia. Tuloksissa oli myös ongelmana mittarin ”kattoefekti”, eli mittaus ei kyennyt erottelemaan tuotteita käytetyllä mitta-asteikolla. Kolmas käytännön ongelma on menetelmän työintensiivisyys. Jokainen sykli kesti vähintään n. 50 minuuttia, jolloin 20 toistoa tarkoitti noin 16 tunnin työtä, yli kohta normaalia työpäivää. Tämä pitää vielä kertoa kymmenellä mikäli eri näytteitä ei prosessoida rinnakkain. Mikäli tätä tutkimusta hoitaa ihmislaborantti, nousee tutkimuksen hintalappu korkeaksi.

Viimeisenä tässä DIN-normista muokatussa kokeessa epäilyttää järjestelyn edustavuus. Standardissa keramiikkaa lämmitetään 950 asteeseen ja prosessia toistetaan korkeintaan 30 kertaa tai kunnes kappale halkeaa. Rakennusmaailman lämpötilat olivat matalampia ja toistoja 20. Tutkimuksessa ei myöskään raportoitu mihin lämpötilaan kivet olivat ennen jäähdytystä lämmenneet, sillä 15 minuuttia tavanomaisessa uunissa ei välttämättä riitä lämmittämään kiveä kokonaisuudessaan, vaikka lähtölämpötila olikin 110 astetta (340 asteen lämpötilan nousu edellyttäisi kovaa 22 asteen minuuttivauhtia; DIN-testissä on sama menettely mutta näytteen koko 50x50 mm).

Uuden menetelmän esittely

Uuden menetelmän keskeinen tavoite on ekologinen validiteetti. Tämä tarkoittaa, sitä että menetelmän tuottamat havainnot vastaisivat mahdollisimman hyvin kiuaskivien todellisessa käytössä tapahtuvaa ikääntymisestä. Tämä edellyttää valintaa simuloitavan kiuastyypin suhteen sillä kerta- ja jatkuvalämmitteisten kiukaiden kiviin kohdistama kuorma on hyvin erilainen. Vaikka kertalämmitteiset kiukaat ovat saunan ystävien sydäntä lähellä, ovat ne marginaalisia tuotteita, minkä takia tämä menetelmä suunnattiin jatkuvalämmitteisten kiukaiden käytön simulointiin. Tarkemmin sanottuna nimenomaan sähkökiukaan, tosin tulosten pitäisi olla samansuuntaisia puukiukaiden kanssa.

190528-kiuaskiviprotokolla-pohjakivet_20181111_124248
Kivitila ja pohjatäyttö ennen koesarjan aloittamista.
Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0

Simuloitavaa käyttötapausta täytyy vielä täsmentää. Yksityis- ja yhteiskäyttö vaikuttaa olennaisesti kiukaan käyttötapaan. Yksityissaunassa sauna lämmitetään tarpeen mukaan, saunotaan korkeintaan pari kolme tuntia, ja annetaan jäähtyä. Yhteisökäytössä olevat saunat ovat parhaimmillaan kuumina lähes ympäri vuorokauden, suurimman osan ajan tyhjän panttina. Koska Saunologia on yleisesti ottaen kuluttajien asialla ja yksityissaunat ovat lukumääräisesti maamme suurin saunaklusteri, otetaan mallia sieltä.

Kun nämä rajaukset on päätetty, voidaan asettaa selvät vaatimukset menetelmälle:

  • Kivet lämmitetään tyypilliseen lämpötilaan
  • Kiville annostellaan säännöllisesti hallittu määrä vettä
  • Kivien annetaan ”löylynheittojen” välillä hetki jäähtyä
  • Kiuas kokonaisuudessaan saa jäähtyä täysin käyttöjaksojen välillä

Yksityiskohtainen koejärjestely

Lopputuloksena syntyy normaalia kotikäyttöä simuloiva järjestely, jossa kivien lämpörasitus on hallittu ja realistinen. Tässä ehdotuksessa kivien lämmitys suoritetaan perinteisessä sähkökiukaassa ja vettä annostellaan löylyautomaatilla. ”Löylyä heitetään” kymmenen minuutin välein aloittaen 30 minuuttia kiukaan päälle kytkennästä. Vesiannos on kaksi desilitraa (2 dl) ja se sumutetaan parissa sekunnissa kivien päälle n. 20 cm korkeudelta kivien yläpuolelta.

190430-kiuaskiviprotokolla-test-in-progress-2403
Järjestelmän ollessa tikissä höyrystyy kaikki vesi näyttävästi lähes välittömästi suihkutuksen aikana.

Käyttöjakson pituus on kolme tuntia ja kiukaan annetaan jäähtyä jaksojen välillä viisi tuntia. Kiuas on säädetty olemaan jatkuvasti täydellä lämmitysteholla käyttöjakson aikana. Ottaen huomioon ajastukseen liittyvän tarkkuuden, tällä tavalla voidaan suorittaa päivässä kolme käyttöjaksoa, joista jokaisen aikana heitetään 14 kertaa löylyä: eli 9 käyttötuntia ja 42 lämpöshokkia.

Järjestelyn vahvuus on se, että alustavien toimenpiteiden jälkeen koe etenee automatisoidusti. Ihmistä tarvitaan ainoastaan tarkkailemaan, että järjestelmä pysyy toiminnassa tai korjaamaan siinä ilmeneviä häiriöitä.

Koejärjestelyn toinen puoli ovat riippuvat muuttujat eli mittarit. Näiden suhteen Rakennusmaailman esimerkki on käyttökelpoinen. Siinä käytetyt muuttujat olivat: näytteiden hajoaminen, visuaalinen tarkastelu ja massan muutokset. Tätä varten näytteet punnitaan ja valokuvataan ennen testiä. Testiin sisällytettävien näytteiden eheys tarkistetaan lyömällä kahta saman testierän kiveä toisiinsa. Jos kivi murenee tässä vaiheessa, jätetään se pois testistä. Testin jälkeen toistetaan sama järjestely.

Rakennusmaailma testasi kuusi näytettä, mutta tämän kokeen järjestelyissä kävi heti selväksi, että realistinen testi pienimmälläkin kaupallisella (3 kW) kiukaalla edellyttää moninkertaista kivimäärää. Kiukaan kivitilavuus päätettiin jakaa kahtia teräsverkolla, jonka jälkeen tilaa vastusten ulkopuolelle jäi n. 15-20 kivelle, massaltaan yhteensä alle 5 kg. Erikoisen pieni kivitilavuus johtui siitä, että testisarjan näytteet ladottiin kiukaan pohjalla olleiden keraamisten kivien päälle. Vesisuihku suunnattiin kivien päälle n. 20 cm korkeudelta.

190528-kiuaskiviprotokolla-marka-esimerkki-2055

Koesarja ja näytteiden valinta

Esitettyä koejärjestelyä testattiin talvikaudella 2018-2019. Tämän uuden kokeilun suurimmat kysymysmerkit koskivat sitä, kuin pitkään yhtä testiä on ajettava, jotta valituilla muuttujilla on havaittavissa ikääntymisen merkkejä. Tätä varten aloitettiin lyhyellä pilottijaksolla, jossa havainnoitiin ikääntymistä sekä tarkoitusta varten perustetun laboratorion lämpö- ja kosteuskäyttäytymistä tutkimuksen aikana. Parissa kymmenessä päivässä havaittiin järjestelyn toimivan sekä laboratorion olosuhteiden pysyvän haluttuina (lämpötila-alue n. 12-38 astetta) tutkimuksen ajan. Kiuaskivien lämpötila kohosi myös jaksolla yli 200 asteen ja käytetty vesiannos höyrystyi lähes kokonaisuudessaan.

190528-kiuaskiviprotokolla-lampomittari_20181111_124248
Kiukaan pintalämpötila puolen tunnin lämmityksen jälkeen ennen ensimmäistä vesisuihkua.Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0

Toinen tärkeä parametri oli laskennallinen arvio kiukaan käyttömääristä yksityiskäytössä. Jos arvioidaan, että saunaa lämmitettäisiin ympäri vuoden 1,5 kertaa viikossa ja joka kerralla heitettäisiin keskimäärin yhdeksät löylyt puolentoista tunnin , tulisi löylyn heittokertoja tulisi 702 ja lämmitysaikaa 156 h. Lämmitysajasta tosin kaikki aika ei välttämättä täydellä teholla.

Suositukset kiuaskivien vaihtoon ovat ympäripyöreitä, mutta kotikäytössä suositellaan vaihtoa parin vuoden välein. Tästä voidaan arvioida, että simulaatiossa pitäisi päästä vähintään tähän. Päädyin lopulta siihen, että koesarjat kestivät mahdollisimman tarkkaan 50 pv, tuottaen 150 lämmityskertaa, 450 lämmitystuntia ja 2100 löylynheittoa.

190430-kiuaskiviprotokolla-kivilaatikot-2456
Rautakaupoista shoppailtuja kivilaatikoita.

Koesarja toteutettiin kolmessa osassa, joissa jokaisessa testattiin kahta erityyppistä kiveä. Olosuhteet sarjojen välillä pysyivät muutoin samoina, eikä siihen tehty muutoksia. Kivet ladottiin huolellisesti samojen periaatteiden mukaan (kts. artikkeli sähkökiukaan kivien vaihdosta) pystysuuntaisesti ja pintakerrokseen kiviä juuri sen verran, ettei vastuksia näkynyt. Tarkka kivimäärä määrittyi siis sen mukaan miten ladonta onnistui. Testin jälkeen näytteet poistettiin näytetyyppi kerrallaan ja kiuas siivottiin näytteistä irronneesta kivimurskeesta.

190528-kiuaskiviprotokolla-puoli-taytto-20181119_114521
Kiukaan kivitila on jaettu teräsverkolla kahtia ja kivitilan pohja täytetty keraamisilla kivillä. Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0

Koejärjestely oli toteutettu niin, että samassa kiukaassa voidaan rinnakkain testata kahta kivinäytesarjaa. Testiin haluttiin ensisijaisesti edullisia ja yleisesti saatavilla olevia luonnon kivilajeja. Kivinäytteet hankittiin ensisijaisesti rautakaupoista satunnaisotannalla ostamalla sähkökiukaisiin tarkoitettuja 5-10 cm kokoisia kiviä 20-25 kg laatikollinen. Poikkeuksena Suomen Kiauskiven oliviinikivinäytteet, jotka valmistaja toimitti pyynnöstä, kun sopivan kokoisten kivien ostaminen osoittautui parin yrityksen jälkeen vaikeaksi. Tästä huolimatta kivet olivat kooltaan ja erityisesti massaltaan muita testattuja kookkaampia, keskipainoltaan 480 grammaa.

Kivien lukumäärä testisarjassa vaihteli välillä 10-20 kpl, paino 249-480 gr., yhteispaino vaihteli kuitenkin maltillisemmin 4,2-5,2 kg välillä. Painon vaihtelu selittyy osittain oliviinin ja peridotiitin muita korkeammalla ominaispainolla. Kokovaihtelut vaikuttivat osaltaan ladontaan ja siihen kuinka monta näytettä kiukaaseen sopi. Pienempien kivien ladonnasta tulee väistämättä tiiviimpi, minkä takia erän kokonaispaino ei vaihtele niin paljoa.

OD pieni Oliviini vulkaniitti peridot, pen OD iso peridot, ural
yht paino 4971 4796 4884 5261 5202 4273
kpl 20 10 17 17 14 14
keskipaino gr 249 480 287 309 372 305
selviytymis% 60% 80% 76% 88% 71% 86%
jäännös m 99% 99% 95% 95% 100% 96%
Ostopaikka Bauhaus Rautanet + valmistaja Hong Kong Bauhaus K Parkon Kauppa -
Brändi Parhaat Löyly Oliviini kiuaskivi Parhaat Löyly Misa Parhaat Löyly Vitau, Eesti
Alkuperäinen valmistaja Sauna-Eurox Suomen Kiuaskivi Ky Sauna-Eurox (Suomi) Sauna-Eurox Tuntematon, Venäjä

Venäläinen peridotiitti ei rakenteeltaan täysin vastaa kotimaista, mutta koska sitä myydään tällä kauppanimellä, on se luokiteltu samoin. Venäläisen näytteen päämineraalikoostumus on jälleenmyyjän mukaan duniitti, eli runsaasti oliviinia sisältävä variaatio (kts. http://www.geologia.fi/index.php/2018/06/25/magmakivien-luokittelu/). Misan markkinoiman, ilmeisesti Pennalassa tuotetun peridotiitin, mineraalisisältö on myöhemmin esitettävien kuvien perusteella hornblendiitin eli sarvivälkkeen kaltainen.

190528-kiuaskiviprotokolla-era2-sumussa-1591
Ensimmäiset kivinäytteet valmiina testiin

Koesarjojen näyteparit olivat seuraavat:

  1. Oliviini ja pieni 5-8 cm oliviini-diabaasi
  2. Vulkaniitti ja kotimainen peridotiitti
  3. Venäläinen peridotiitti ja keskikokoinen 7-12 cm oliviini-diabaasi

Koesarjat vietiin läpi marraskuusta 2018 huhtikuuhun 2019 välisenä aikana. Tutkimuslaitteisto toimi kokonaisuudessaan yllättävän hyvin, vaikka se oli kustannussyistä koottu edullisista komponenteista. Ainoastaan satunnaiset varokkeen laukeamiset ja kelloajastimen hajoaminen pidensivät testijaksoja parilla päivällä kunnes ongelmat oli havaittu ja korjattu. Oli suorastaan yllättävää, että lämmityslaitteena käytetyn pikkukiukaan vastukset kestivät yli 1300 käyttötuntia toimintakykyisinä! Jos saunaa lämmittäisi vain kerran viikossa tunnin kerrallaan, niin voisi ennustaa vastusten tällä tavoin kuormitettuna kestävän yli 15 vuotta.

Mutta miten kävi kivinäytteiden?

Artikkelin seuraavassa osassa kerrotaan tarkemmin millaisia kiviä uunista tuli ulos ja mitä tuloksista voidaan päätellä näytteiden eroista

Kiitokset: Matti Hämäläinen avusta tutkimuslaitteiston rakentamisessa, Narville testikiukaan lahjoittamisesta, Henkalle laboratorion valvonnasta ja Suomen Sauna-seuran tutkimus- ja kulttuurijaostolle materiaalikustannuksiin kohdistuneista avustuksista.

4

Mitä tapahtuu kun punahehkuisen kiuaskiven upottaa jääkylmään veteen? Kestävätkö luonnonkivet kuumennusta paremmin kuin keraamiset kivet? Saunologian shokkitesti pistää kiuaskivet koville. Katso kuvat ja lue kohokohdat!


Saunologian edellinen julkaisu esitteli kourallisen kummallisia kiuaskiviä ja päättyi epäilykseen, että mahtavatko nuo saunassa kestää. Nyt kivikausi-artikkelisarjan toisessa osassa tartutaan härkää sarvista ja kokeillaan kestävätkö nämä kivet tunnetumpien kotimaisten esimerkkien rinnalla kuumaa ja kylmää.

Shokkitestin esikuva

Kiuaskivien testimenetelmiä ei virallisesti ole olemassa. Kivien koostumuksia määritellään ja fysikaalisia ominaisuuksia kuten tiheys ja lämmönjohtavuus mitataan, mutta kiuaskivien kestävyyden mittaaminen on tutkimaton alue. Valmistajilla, kuten Sauna-Euroxilla, on omia laadunvarmisratkaisujaan , mutta ei löydy standardoitua testiä kiuaskivien testaamiseen.

Kivien tutkimukseen on aiemmin sovellettu DIN 51068 testistandardia. Vuodelta 1976 peräisin oleva standardi on tarkoitettu keramiikan testaamiseen. Tässä testissä standardikokoisia (50x50 mm) kappaleita kuumennetaan 950-asteisessa uunissa 15 minuuttia, jonka jälkeen ne upotetaan juoksevaan 15-20 asteiseen veteen kolmeksi minuutiksi. Tämän jälkeen ne kuivataan 110-asteen lämpökaapissa ja testisykli alkaa alusta. Testiä toistetaan korkeintaan kolmekymmentä kertaa mikäli näyte ei tätä ennen halkea. Lämpöshokinkestävyysluvuksi saadaan näytteen kestämien toistojen lukumäärä.

Rakennusmaailma on tästä variaationa toteuttanut Saunologiassa aiemmin kuvatun testin osana testin, jossa kiuaskiviä lämmitettiin 450-asteen uunissa ja upotettiin jääkylmään veteen korkeintaan 20 kertaa. Tässä järjestelyssä ongelmaksi muodostui se, että lähes puolet näytteistä selvisi koko syklin eli toteutui ns. mittarin kattoefekti. Pidin testin perusideasta sen verran, että halusin korottaa panoksia ja kokeilla tutkimusasetelmaa, jossa lämpötilarasitus olisi progressiivinen ja korkeampi.

Saunologian shokkitesti

190511-kivet-uunissa-saunologi-1648Tavoitteeni oli lähteä liikkeelle Rakennusmaailman tyyppisestä testistä, mutta nostaa lämpötilaa kolmessa vaiheessa: 450-asteesta aloittaen 600-asteen kautta 750 Celcius-asteeseen. Välissä kivet jäähdytetään jääkylmässä vedessä noin minuutin ajan, jolloin niiden lämpötila jäähtyy alle 50 asteen. Tämän jälkeen näytteet tarkastetaan ja mikäli näyte on ehjä, lämmitys jatkuu. Jokaisessa lämpötilassa tehdään viisi lämmitystä, tavoitteena seuraava lämpötila. Maksimi tulos olisi siis 15.

190511-kivet-uunissa-lumihanki-1665
Näytteitä käsitellään ammattimaisesti grillipihdeillä.

Saunologian shokkitesti ehdotetut lämpötilat edustavat kiukaan äärilämpötiloja. Sähkökiukaassa kivien lämpötila nousee harvoin edes 450 asteeseen, jatkuvalämmitteisessä puukiukaassa jää pinnassa selvästi tämän alle, mutta voi tulipesän päällä olla jo lähellä 600. Sen sijaan 750-astetaa saavutetaan todennäköisesti vain kertalämmitteisissä kiukaissa.

Testiä valmistellessa varasin kiuaskivinäytteitä ison valikoiman, yhteensä neljätoista mahdollisesti kiukaaseen kelpaavaa. Osa oli vanhoja tuttuja kotimaisia yleis- ja pintakiviä, pari aiemmasta venäläisten kiuaskivien esittelystä tuttuja (näytelajit on nimetty tulosten yhteydessä alempana). Koska kysymyksessä oli lähinnä näytösluonteinen tutustuminen kivien käyttäytymiseen, suunnittelin toteuttavani testin vain yhdellä näytteellä per kivilaji. Näytteiden valinnassa pyrin siihen, että näytteet olisivat kiuaskiviksi suhteellisen pieniä ja keskenään samankokoisia.

190511-kivet-uunissa-625c-1606
Lämmitystä ohjataan ulkopuolisella säätöyksiköllä, jossa tässä tapauksessa ohitettiin kaikki oikean keramiikkaprosessin hienot vaiheet ja ajettiin täydellä teholla kohti tavoitelämpötilaa.

Päädyin toteuttamaan shokkitestin 3,2 kW tehoisella, tilavuudeltaan suurehkolla keramiikkauunilla. Nopeasti kävi selville, että uunin lämpiäminen ei tapahdu käden käänteessä ja saunologin harrastusaikatauluissa ei tule aika riittämään testin toistamiseen, joten parin harjoituskierroksen jälkeen päädyin siihen, että kivinäytteet testataan  vain kerran jokaisessa tavoitelämpötilassa. DIN-standardista poiketen kontrolloin testissä sen, että näytteiden pintalämpötila nousi tavoitelämpötilaan. Tätä edisti myös se, että kivet lämmitettiin uunin yläosassa, selvästi lämpötila-antureita (ulkoinen ja sisäänrakennettu) ylempänä, jolloin lämmitysteho oli paras mahdollinen mihin ilman kiertoilmaa päästään.

190511-kivet-uunissa-naytteet-1-12-1603
Näytteet kylmillään odottelemassa ensimmäisen kierroksen alkua.

Testin valmisteluvaiheessa sain kuulla erilaisia uskomuksia siitä, mitä testissä voisi tapahtua. Räjähtääkö 750-asteinen kivi tippuessa veteen, sulaako muovisangon pohjaan reikä vai romahtaako uuni, jos sieltä poimii paloja kesken lämmityksen? Hankin asianmukaiset turvavarusteet ja ryhdyin toimeen.

Shokista selviytyjät

Testin suorittaminen oli hieman pitkäveteistä hommaa, sillä liekkejä tai räjähdyksiä ei nähty. Lämmitysjaksoissa kesti useampia tunteja kerrallaan ja 750-astetta lähestyessä uunin kuumotus alkoi jo tekemään näytteiden käsittelystä haastavaa. Onneksi tammikuun alkupuolella näytteiden jäähdyttely ulko-olosuhteissa lumihankeen upotetuissa vesiämpäreissä piti tutkijan virkeänä.

190511-kivet-uunissa-uunin-kuumuus-1645
Kivet ja keramiikka hehkuvat kilpaa, kun lämpöä on lähes 800-astetta.

Testissä tuli havainnoitua, että 600 asteinen kiuaskivi alkaa jo hehkumaan hieman punaisena, 750-asteessa hehku on kivimateriaalista riippumatta aivan ilmiselvää.

Testissä havaittiin nopeasti, ettei osa kivistä kestä lämmittämistä. Ensimmäisenä romahti kotimaisesta punaisesta graniitista valmistettu pintakivi, joka oli 600-asteeseen lämmitettäessä muuttunut kouralliseksi karkeaa hiekkaa.

190511-kivet-uunissa-graniitti-rapakivi-1617
Graniitti hajosi ensimmäisenä.

Seuraavaksi hajosivat erilaiset kvartsia sisältävät kivet, joita esiteltiin Saunologian edellisessä julkaisussa. Erikoista kyllä myös peridotiittinäyte halkesi ensimmäisessä lämmityksessä kolmeen osaan. Se ei tosin myöhemmin jatkanut halkeamista, joten on todennäköistä, että kyseessä oli epäonninen näyte, jossa oli jo entuudestaan halkeama, joka oli jäänyt innostuksissani huomaamatta (pyrin muutoin valikoimaan pois kaiken lähtökohtaisesti epäilyttävän).

190511-kivet-uunissa-peridotiitti-1618
Peridotiitti halkesi myös kolmeen osaan, mutta disintegraatio pysähtyi siihen.

Testin edetessä kävi ilmeiseksi, että jäähdytysvaiheessa 750-asteinen kivi ei sulata muovisankoa tai kylmä vesi räjäytä kiuaskiviä, mutta lämpöshokki kyllä kiihdyttää lämpiämisen aiheuttama halkeilua.

190511-kivet-uunissa-kylpy-1615
Saavissa sihisee. Kuuma näyte saa veden kuplimaan.

Jäähdytys hajotti nimenomaan kvartsit: valkoinen ja punainen kvartsiitti olivat alkaneet kyllä halkeilemaan jo 450-600- asteen uunissa, mutta ne murenivat sormenpään kokoisiksi tai pienemmiksi paloiksi vasta vesiämpärissä. Kvartsin tulos ei ollut yllätys sillä, olin tietoinen kvartsimuunnoksesta, joka tapahtuu 573 asteessa aiheuttaen kivessä rakenteellisia muutoksia.

190515-kivet-uunissa-kvartsi-dolomiitti-ampari-_194020
Jäähdyssangon pohja, jossa kvartsit kävivät uimassa. Seassa myös dolomiittijauhoa.

Suurin osa näytteistä kuitenkin selvisi testissä varsin hyvin. Suomen suosituin kivi oliviinidiabaasi selviytyi ongelmitta. Peruskiven lämpökäsiteltyyn versioon, Eliittikiveen, tuli yllättäen halkeama, mutta kivi pysyi edelleen kasassa.

190511-kivet-uunissa-punainen-kvartsi-viimeinen-hetki-1627
Kvartsi toisen kierroksen jälkeen. Tässä vaiheessa palat ovat vielä kohtuullisen kokoisia.

Valkoinen dolomiitti, jonka kestävyys ei ole ennakkokäsitysten perusteella erikoinen, pysyi yllättäen kasassa, mutta muutti olomuotoaan. Lisäksi siitä irtosi vesiastiaan runsaasti hienoa jauhoa, värjäten veden valkoiseksi. Kiven aiemmin sileän tasainen pinta muuttui rosoisen huokoiseksi.

190515-kivet-uuunissa-dolomiitti-I214446
Dolomiitti on muuttunut huokoiseksi ja hauraaksi, mutta on edelleen pääasiassa kasassa.

Taulukko: Yhteenveto testin tuloksista. Numero kiven perässä viittaa ennen ja jälkeen -valokuvissa esiintyviin numeroihin.

Hajoajat Selviytyjät
Graniitti, punainen (5)Kvartsiitti, punainen (10)

Kvartsiitti, valkoinen (13)

Peridotiitti (1)

Dolomiitti (valkoinen; 7)Eliittikivi (oliivinidiabaasi; 6)

Kerkes (8)

Mt. Shasta (9->5)

Oliviini (3)

Oliviinidiabaasi (2)

Porriitti (14)

Posliini (11)

Tiileri (12)

Vulkaniitti (4)

Värimuutoksia tapahtui luonnonkivissä yleisesti. Kivet yleisesti ottaen ”punastuivat” uunissa, värjäytyen ruosteenpunaisiksi. Koska kivien mineraalikoostumus vaihtelee ja voivat sisältää esim. rautayhdisteitä, ei tämä ole hirveän yllättävää. Voimakkaimmin muuttuivat peridotiittinäytteet sekä oliviini. Oliviini muuttui käsittelyssä tasaisesti erittäin tumman harmaaksi, peridotiitit tumman ruskeiksi.

190511-kivet-uunissa-1to4-before-1597
Näytteet 1 - 4 ennen testiä
190511-kivet-uunissa-1to4-after-1825
Näytteet 1 - 4 testin jälkeen
190511-kivet-uunissa-5to8-before-1599
Näytteet 5 - 8 ennen testiä
190511-kivet-uunissa-5to8-after-1828
Näytteet 5 - 8 testin jälkeen (numero 9 on varastanut graniitin paikan )
190511-kivet-uunissa-9to12-before-1600
Näytteet 9 - 12 ennen testiä
190511-kivet-uunissa-9to12-after-1829
Näytteet 10 - 12 testin jälkeen

Mukana olleet keraamiset tuotteet selviytyivät testistä erinomaisesti: Kerkes, Tiileri ja posliini eivät osoittaneet minkäänlaisia ikääntymisen merkkejä lämpökäsittelyssä.

190511-kivet-uunissa-savua-hoyrya-1712

Jälkishokkihoitoa

Kokeiltu menetelmä toi esiin joitakin eroja ja ominaisuuksia, mutta ei ole ideaalinen testijärjestelmä. En myöskään pystynyt olosuhteiden ja aikataulun pakosta toteuttamaan testiä keston tai laajuuden suhteen alun perin kaavailemallani tavalla.

Jätin protokollasta pois kuivatuslämmityksen, mistä voi olla montaa mieltä. Näytteet saivat kuivua pinnaltaan hyödyntäen aiemman lämmityksen jäännöslämpöä hetken ennen uutta lämmitysjaksoa, joten niihin tuskin jäi vettä. Kuivatuksen idea nimittäin on se, että keramiikka voi imeä vettä ja mikäli vettä on päätynyt kuumennettavan näytteen sisään, sen höyrystyminen ja laajentuminen todennäköisesti halkaisee näytteen. Alkuperäinen perusteeni oli, että nyt käytetty ratkaisu muistuttaa enemmän ankaria saunaolosuhteita, jossa kivet ovat jatkuvasti täydessä lämmityksessä.

190511-kivet-uunissa-mittalaitteet-1592
Lämpötila mitataan DIN-testissä yhdestä kohtaa näytteiden yläpuolelta. Saunologin testissä mittausjärjestely oli hieman erilainen.

Nykyisen menettelyn eräs puute on se, että kaikkia kivilaatuja testattiin vain yksi näyte. Ainoastaan välittömästi hajonnut peridotiitti herätti sen verran kummastusta, että otin sille verrokin, joka selviytyi testisarjasta moitteettomasti.

Jos tästä voi jotakin päätellä, niin perinteiset kotimaiset luonnonkivet, mukaan lukien oliviinidiabaasi, kestävät testin mukaista käsittelyä varsin hyvin! En itse uskaltaisi käyttää graniittia – tai vastaavia kirjavia luonnonkiviä – kiukaassa. Kvartsiitit ovat kiinnostava ja tavallaan kestävä kiviperhe, jota voisin hyvinkin kokeilla, mutta ei missään tapauksessa kertalämmitteiseen kiukaaseen! Keraamiset kivet vaikuttavat tämänkin perusteella kestäville, joten laiska saunoja voisi keskittyä näihin ja unohtaa hienostelun.

Kokonaisuudessaan testaamisesta jäi saunologille sen verran paljon hampaankoloon, että projektia tekisi mieli tulevaisuudessa jatkaa. Seuraavassa kivikausiartikkelissa esittelen kuitenkin olennaisesti paremman menetelmän kiuaskivien kestävyystutkimuksiin, minkä takia shokkitesti säilyy ajatuksissani lähinnä kuriositeeetina. Jos testin voisi automatisoida robotille niin...

Kiitokset Teppo Hurmeelle ja Kerasil Oy:lle testivälineistön lainasta, Anne Huhdalle DIN-testin selventämisestä sekä Sauna-Euroxille että Vitae:lle näytteistä. Riikka Notkola otti loistavat kuvituskuvat, joissa käsissä on jotain muuta kuin kamera.

5

Tiesitkö, että myös muualla maailmassa ihmiset heittävät löylyä kiuaskiville? Myös Venäjällä saunaperinne on elää monimuotoisena ja siellä on kiukaissa jos jonkinlaisia kiviä. Saunologia esittelee nyt joukon kirjavia kiviä idästä! Tämä julkaisu aloittaa Saunologian kivikausi-julkaisusarjan, jossa tutustutaan syvällisesti niin luonnon kuin keinotekoisinkiin kiviin.


Saunologiassa on aiemmin esitelty jollain tapaa kaikki kotimaassa myynnissä olevat kiuaskivivaihtoehdot ja niihin liittyvät tutkimukset sekä katselmoitu hintoja ja käyty Sauna-Euroxin kivitehtaalla. Erilaisia mahdollisesti kiuaskelpoisia kiviä löytyy kuitenkin runsaasti ympäri maailmaa. Tällä kertaa huomio kohdistuu itänaapurin mittavilla sisämarkkinoilla liikkuviin kirjaviin kiviin. Osa näistä on ulkonäöllisesti sen verran jännittäviä, että ne voisivat kiinnostaa saunan sisustajia. Aloitetaan kuitenkin lyhyellä geologian oppitunnilla.

Kiuaskivigeologian perusteet

Jokainen erottaa kyllä kiven orgaanisista materiaaleista, mutta monelta on voinut unohtua kuinka monimuotoinen suomalainenkin kallioperä on. Kivi ei nimittäin yleisyydestään huolimatta mikään yksinkertainen alkuainekimpale, vaan luonnollisten prosessien tuloksena syntynyt mineraalien yhdistelmä (Geologia.fi). Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin vaikka puhdas kulta, kivi on aina yhdistelmä erilaisia mineraaleja. Mineraalit taas ovat alkuaineista koostuvia kemiallisia yhdisteitä.

Kivilajit luokitellaan yleensä niiden synty-ympäristön mukaan kolmeen luokkaan: metamorfisiin kiviin, sedimenttikiviin sekä magmakiviin. Kiuaskivet ovat pääsääntöisesti erilaisia magmakiviä eli muodostuneet alun perin sulamalla.

Kiuaskivistä puhuttaessa otsikoissa ovat niin sanotut kivilajikkeet. Nämä tarkoittavat erilaisia tyypillisiä mineraaliyhdistelmiä. Wikipedian mukaan yhdessä kivilajissa on usein 3–5 erilaista mineraalia: esimerkiksi graniitissa on kvartsia, maasälpää ja kiillettä. Vaikka tietyt mineraalikoostumukset esiintyvät usein tietyllä tavalla yhdessä, ei kallio koostu tarkkarajaisista, keskenään mineraalirakenteeltaan täysin samankaltaisista (homogeenisista) esiintymistä, vaan koostumus vaihtelee ja on tunnistettavissa erilaisia alalajeja ja variaatioita. Esimerkiksi kiuskivenä tunnettu peridotiitti on itseasiassa nimi kiviluokalle, joka sisältäää runsaasti oliviinia, ei vain kivilaji.

Mineraalikoostumus ei myöskään suoraan määrää sitä millainen kivi on: myös syntyhistoria ratkaisee. Esimerkiksi gabrolla (syväkivi), diabaasilla (juonikivi) ja basaltilla (pintakivi) on sama mineraalikoostumus (Geologia.fi).

Mineraalien kiertokulku ja kiviaineksi muodostuminen Kiviteollisuusliiton esityksen mukaan. Lähde: https://www.suomalainenkivi.fi/kiviteollisuusliitto/geologia/

Kiuaskivien yhtäläisyyksiä voi hahmottaa alla olevasta kuvaajasta. Läheisyys auttaa ymmärtämään miksi kivilajit käyttäytyvät kiuaskäytössä mahdollisesti samaan tapaan.

190501-kiuaskivi-geologinen-taksonomia
Kiuaskivien sijainti sedimentti, metamorfisten ja magmakivien taksonomiassa

Lue lisää kivistä:

Kummallisten kivien galleria

Kun geologia on teoriassa hallussa, esittelen seuraavaksi kahdeksen kummallista kiveä virolaisen myyjän Vitaun valikoimista. Kivet on valittu satunnaisesti ja esitelty tässä täysin ulkonäkölähtöisesti.  Vitaulla on näiden lisäksi vielä kourallinen muita Suomessa tuntemattomia kiuaskiviä. Tiheys- ja lämpökapasiteettitiedot perustuvat jälleenmyyjän ilmoitukseen.

Kvartsiitit

Kvartsiitit ovat enimmäkseen kvartsia sisältäviä kiviä. Kivi on puristuslujuudeltaan erittäin kova, mutta ei välttämättä kestä kovia lämpötiloja. Jälleenmyyjän mukaan kvartsiittien tiheys on n. 2680 kg/m3 ja lämpökapasiteetti 0,7 kJ/kg°C

190501-idankivet-punainen-kvartsi-1089
Punainen kvartsiitti
190501-idankivet-kvartsi-valkoinen-1095
Vakoinen kvartsiitti
190501-idankivet-kvartsiitti-1099
Kvartsiitti

Kvartsiittien tavoin rodingiitiksi kääntämäni kivilaji on metamorfinen. Ominaispaino  2990 kg/m3 ja lämpökapasiteetti 0,9 kJ/kg°C

190501-idankivet-rhodingite-1087
Rodingiitti (rhodingite) on  metamorfinen kivi

Muut kivet

190501-idankivet-porfyriitti-vulkaniitti-1101
Porfyriitti (vulkaniitti)

Porfyriitti on poikkeuksellisen vaalea vulkaniitti eli magmakiviin ja pintakiviin kuuluva kivi. Porfyyri on kivityyppi, ei varsinaisesti laji, joten tämä on kotigeologin tulkinta asiasta.

Tiheys: 2520 kg/m3, lämpökapasiteetti 0,83 kJ/kg°C

190501-idankivet-dolerite-1091
Doleriitti (diabaasi)

Doleriitti on läheistä sukua kotimaiselle diabaasille ainakin ulkonäön puolesta. Tiheys: 3000 kg/m3, lämpökapasiteett 1,05 kJ/kg°C

190501-idankivet-kromiitti-peridotiitti-1104
"Kromiitti", mahdollisesti oliviini tai peridotiittisukuinen painava kivi

Kromiitiksi kutsutun kiven todellinen olemus on toistaiseksi mysteeri. Se vaikuttaa syväkivelle painonsa vuoksi, mutta on suhteellisen vaalea, vaaleampi kuin diabaasit. Kromiitti (eli mineraali) se ei kauppanimestään huolimatta ole, mutta voi tätä mineraalia sisältääkin. Kuka tietää?

Tiheys: 4500 kg/m3, lämpökapasiteetti 0,92 kJ/kg°C

190501-idankivet-rauta-1106
Valurauta

Viimeinen esimerkki ei tietenkään ole kivi, vaan kappale valurautaa. Tämän huomaa ruosteenpunaisesta ominaisväristä.

Rautaa käytetään Venäjällä kivien asemasta jonkin verran. Jälleenmyyjän mukaan sillä voisi korvata 30% (puu)kiukaan alimmista kivistä, jolloin sauna lämpenee tehokkaammin. Löylyä kuvaillaan kuitenkin turhan äkäiseksi, jos kiukaassa on pelkkää rautaa, joka johtaa lämpöä olennaisesti kiviä paremmin..

Tiheys: 7200 kg/m3, lämpökapasiteetti 0,5 kJ/kg°C

Seuraavassa kivikausi-sarjan artikkelissa tutustutaan kivierikoisuuksiin tarkemmin. Koska suomalaiset ovat epäluuloisia kaiken ulkomaisen saunamaterian suhteen, joten kivien esittelyn lisäksi niitä on luonnollisesti kokeiltava ainakin pikaisesti sen selvittämiseksi voivatko ne edes teoriassa selviytyä saunassa.


Kivinäytteet Saunologialle toimitti virolainen Vitau, jolta kiviä voi suoraan tilata. Jos kaupankäynti virolaisten kanssa mietityttää, ota yhteyttä Saunologian kautta!

Vitaun sivuilta löytyy tuotteista lisää englanninkielistä tietoa, on tosin huomautettava että tiedot eivät kokonaisuudessaan ole kovin vakuuttavia sotkien iloisesti geologian käsitteitä toisiinsa.

17

Itä-Suomen Yliopiston Kiuas-hanke on vuosiin ensimmäinen tieteellinen tutkimus puukiukaiden polttoteknisestä toiminnasta. Sen tuloksia on syystäkin Saunologiassa odoteltu pitkään. Hanke päättyi 31.3.2019 ja sen loppuraportti on nyt julkaistu. Tässä keskeisiä poimintoja projektin saavutuksista, jotka kertovat päästöjen kehittyneen tällä vuosikymmenellä parempaan suuntaan, mutta tilanteen olevan edelleen erittäin huonolla tolalla, sillä markkinoilla on edelleen näennäisesti standardin täyttäviä kiukaita, joiden päästöt ovat uusilla mittareilla erittäin korkeat. Tutkimus avaa näkymiä vähäpäästöisempään puusaunaan, mutta jättää toistaiseksi paljon hampaan koloon.

ISY:n Jarkko Tissarin vetämän tutkimushankkeen toteutuksesta on Saunologiassa raportoitu jo aiemmin. Silloin käytiin paikan päällä tutkimuskontissa saunomassa sekä tutustuttiin mittalaitteistoihin. Joten jatketaan tarinaan suoraan siitä, mitä tutkimuksissa on selvinnyt.

180810-UEF-SIMO-ja-Jarkko
Simon isä Jarkko

Projektin saavutukset

Tutkimushankkeen yksiselitteinen kärkitulos on kiukaiden päästömittausmenetelmä. Ennen hanketta ei ole ollut olemassa menetelmää, jolla puukiukaiden päästöjä pystyttäisiin luotettavasti ja kattavasti tutkimaan. Voimassaolevien EU-laajuisten tuotevaatimusten (CE-merkki) osana mitattava häkäpäästö on vain yksi, ei lainkaan vaarallisin päästötyyppi.

Ongelmana mittauksille ovat aiemmin olleet puukiukaiden päästöjen korkea määrä ja savukaasujen korkea lämpötila, jotka ovat vaikeuttaneet esimerkiksi muiden tulisijojen päästöjen mittaamiseen tarkoitettujen ratkaisujen käyttöä. Nyt nämä ongelmat on selätetty ja tarjolla on ensi kertaa kansalliseksi standardiksi ehdotettava mittaustapa. Tutkijoiden kehittämä järjestelmä analysoi erikokoisten pienhiukkasten määriä, massaa sekä mustan hiilen että erilaisten PAH-yhdisteiden osalta.

Ottaen huomioon, että mittausjärjestelmä on projektin pääsaavutuksia, jää sen luotettavuuden ja tarkkuuden (reliabiliteetti ja validiteetti) tarkastelu raportissa vähälle huomiolle. Tarkkuuden suhteen tiedetään, että järjestelmässä oli käytössä monille päästötyypeille sekä uusia, reaaliaikaisia että perinteisiä suodatinnäytemittaustapoja, joiden tarkkuuden arviointia on kuitenkin jo tehty erikseen aiemmin.

Tutkimuksen haasteellisuus tulee esiin parhaiten ensimmäisestä liitekuvasta L1. Kuvaan on koottu jopa 35 mittausta samalla kiukaalla (”Kiuas 1”). Hajonta testien välillä on huomattavaa, silmämääräisesti arvioituna keskihajonta ylittää keskiarvon mustan hiilen sekä hiukkaslukumäärän osalta.

190414-kiuas-hanke-vaihteluvali-kiua1
Saman kiukaan päästöt vaihtelet käyttötavasta ja polttoaineesta riippuen runsaasti. Tästä aikasarjasta on korostettu vihreällä ja punaiselle pienimmät ja suurimmat päästöt sekä laskettu vaihteluvälin suuruus. Huom. mittaukset eivät siis ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, myös polttojakson pituus vaihtelee.
Alkuperäinen vuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Hajontaa selittää se, että mukana on erilaisia kokeita. On siis todettava, että tämä tutkimus vaikuttaa on erittäin herkälle  muutoksiin tulisijan käyttäytymisessä, käytössä ja olosuhteissa. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kiukaiden keskinäisessä vertailussa olosuhteet on vakioitu mahdollisimman pitkälle. Toisella kiukaalla tehdyt mittaukset, joissa tavoitteena oli nimenomaan toistaa aiempia havaintoja, osoittivat kaikilla mittareilla alle 20% eron mittausten välillä.

Saunojia tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan lämmitä. Onneksi projekti tuotti myös jonkin verran vähintään alustavia tuloksia siitä millaisia päästöjä tällä hetkellä myynnissä olevat, tyypilliset kiukaat edustavat. Edustavuus on raportin taustaoletus, sillä hanke syntyi osin tarpeesta estimoida valtakunnan tasolla puuhiukkasten osuutta päästöistä. Raportissa kiukaiden valintaperusteista ei juuri puhuta eikä niiden merkkejä tai malleja paljasteta suuren yleisön pettymykseksi.

1903-Kiuas-hanke-puun-kosteus
Puun kosteus (11, 18 tai 28%) vaikuttaa ensisijaisesti hyötysuhteeseen ja sitä kautta saunan lämpiämiseen. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Raportissa on useampia havaintoja, jotka haastavat tämänhetkisen CE-protokollan suositukset, tai pikemminkin osoittavat sen puutteita vertailussa todellisiin käyttötapoihin. Tissari totesi Saunologian haastattelussa, että CE-testijärjestelyssä on liikaa vapauksia esimerkiksi polttopuun kosteuden, panoskoon, kiukaan kivimäärän ja vedon suhteen. Itseäni harmittaa myös ergonomianäkökulman lähes täydellinen ohittaminen. Mutta takaisin EU-standardien maailmasta Kiuas-hankkeeseen.

Kiinnostavimmat havainnot ovat seuraavat:

  1. Kiukaiden päästöt ovat kehittyneet hieman parempaan suuntaan tällä vuosikymmenellä ja on syytä epäillä tämän olevan yhteydessä CE-merkinnän vaatimuksiin
  2. Korkeampi hyötysuhde ei ennusta pienempiä päästöjä.
  3. Integroitu vesisäiliö ei vaikuta merkittävästi päästöihin.
  4. Kostea polttopuu heikentää hyötysuhdetta, muttei yksiselitteisesti lisää päästöjä, pikemminkin niitä syntyy kuivaa puuta poltettaessa enemmän
  5. Löylynheitto tai kiukaan kivimäärä ei suoraan vaikuta päästöihin.
  6. Hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan.
  7. Puulajien ja puun kuoren polttamisen vaikutus päästöihin on pienempi kuin kiuasmallien väliset erot

Puulajeista leppä, tarkemmin sanottuna harmaaleppä, tuotti kokonaisuudessaan suurimmat päästöt. Tämä on kiinnostavaa ottaen huomioon, että savusauanan lämmittäjät käyttävät leppää lämmityksen juuri sen tuottaman aromin kanssa. Ehkä kaikki pahat hiukkaset eivät olekaan niin ei toivottuja?

1903-Kiuas-hanke-puulajit
Kuori ei yksiselitteisesti lisää päästöjä toisin kuin olisi voinut olettaa. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Huolestuttava, mutta raportissa vain yhdellä virkkeellä käsitelty, havainto on, että hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan. Tissarin mukaan havainnot tehtiin varsinaisen koesarjan ulkopuolisissa oppilastöissä, minkä takia niitä ei tässä raportoitu. Asia on kuitenkin suhteellisen tärkeä ja olen itse kehottanut tutkijoita tarkastelemaan kertalämmitteisten kiukaiden saunomisen aikaisia päästöjä.

Onko tällä kaikella mitään yhteyttä sitten Saunologian alkuperäisessä tähtäimessä olleeseen saunomiselämykseen? Hyvin vähän, se on myönnettävä. Puukiukaiden keskeiset haasteet liittyvät korkeuteen, lämmönjakautumiseen, käytettävyyteen ja hyötysuhteeseen eivätkä nämä ole hiukkaskeskustelun ytimessä. Toivon kuitenkin, että  huomion kiinnittäminen hiukkaaseen kiihdyttäisi myös tuotekehitystä muilta osin.

Kiuastekniikan puutteet syynissä

Toisiopaloilman puute on tutkijoiden mukaan suurin yhteinen ongelma. Ongelma on sekä ilman saamisessa (määrä) että sen jakautumisessa tulipesässä paloprosessin kannalta sopiviin kohtiin (laatu). Tämä tarkoittaa, että käyttäjällä on joitakin mahdollisuuksia vaikuttaa päästöihin, mutta on toistaiseksi mahdoton antaa yksiselitteisiä ohjeita miten kutakin kiuasta pitäisi käyttää. Testeissä havaittiin, että kaksi esimerkkikiuasta tuottivat eri suuntaisia tuloksia päästöjen lisääntymisen tai vähentymisen suhteen ensimmäisen ja toisen panoksen välillä.

Tissarin mukaan paloilma-asiaa on monimutkainen. Ensinnäkin tulipesän toiminta muuttuu sen lämmitessä, ero on suurin ensimmäisen ja seuraavien panosten välillä. Sama määrä polttopuuta kaasuuntuu primaaripaloilman vaikutuksesta kuumassa tulipesässä nopeammin. Monissa kiukaissa toisiopaloilmaa ei kuitenkaan saada suhteessa enempää, mikä vaikuttaa palamisolosuhteisiin negatiivisesti ja olosuhteet päästöjen syntymiselle ovat otolliset.

1903-Kiuas-hanke-veka-video-kiuas-malliKertalämmitteinen kiuas käväisi myös testeissä, mutta sen tuloksista kerrottiin vain vähän. Kuten olettaa saattoi, kertalämmitteisen kiukaan hyötysuhde oli parempi kuin yhdenkään jatkuvalämmitteisen eivätkä päästöt eronneet keskimääräisistä verrokkikiukaista. Kertalämmitteisyyden edut energian talteenotossa ovat siis kiistattomat. Jos siis mietitään savusaunaa, on siinä hyötysuhteen kannalta erinomainen konsepti, vaikka rauniokiukaan päästöt ovat varmaankin olleet tolkuttomia.

Kansa haluaa tietää

Projektin suurin puute on nyt ilmeinen. Nostin asian esiin jo yli vuosi sitten saadessani mahdollisuuden vaikuttaa tutkimushankkeen valmisteluun ulkopuolisena asiantuntijana, mutta tämä ei valitettavasti auttanut. Puute on tunnisteellisten mittaustulosten jättäminen pois raportista.

1903-Kiuas-hanke-koesarjat
Lista raportissa kuvailluista testeistä nimeää osallistujat vain "kiukaina 1-8". Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Tutkimustulosten suurin mahdollinen vaikutus minusta on yhteys ihmisten ostopäätöksiin niin, että pienipäästöisen kiukaan haluava voisi sellaisen luottavaisin mielin ostaa. Jo nyt osa valmistajista on sortunut mainostamaan kiukaita pienipäästöiseksi sillä seurauksella, ettei kuluttaja ole mitään mahdollisuuksia arvailla mikä on totuus. Esimerkiksi Saunologiaa lukemalla on käynyt toivottavasti selväksi, ettei realistista ja kattavaa mittaustapaa kiukaan päästöille ole ollut tähän asti olemassa, joten tällaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja.

Päätöksen tulosten anonymisoinnista teki projektin johtoryhmä yhdessä tutkijoiden kanssa. Jarkko Tissarin mukaan pääasialliset syyt ovat ne, että menetelmää kehitettiin yhä mittauksia tehdessä,  valmistajien kanssa ei sovittu julkaisemisesta projektia aloitettaessa ja . Argumentit eivät ole täysin vedenpitäviä, sillä tehdyt koesarjat on suoritettu mielestäni CE-testiä hallitummin (ja sitä mukaillen, tosin valmistajien normaaliohjeista olennaisesti poikkeavalla tavalla) ja toisaalta hanke on toteutettu valmistajista riippumatta (vaikkakin rinnakkaisessa hankkeessa tietyt valmistajat olivat mukana). Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että katson asioita tässä tapauksessa kuluttajien edustajan, en tiukan tieteellisten silmälasien lävitse.

Suurin syy anonymisointiin on todennäköisesti kuitenkin poliittinen, sillä Tissarin laboratorio pyrkii käynnistämään uuden nelivuotisen tuotekehityshankkeen jo tänä kesänä suurimpien kotimaisten toimijoiden kanssa. Jatkohankkeen ja Itä-Suomen Yliopiston havitteleman tutkimuslaboratoriotyön edellytys on hyvät suhteet valmistajiin. Tulosten julkaisu nyt olisi väistämättä sahannut tätä oksaa ja antanut negatiivista julkisuutta testissä heikoimmin menestyneille malleille.

Tissari toteaa pitkän aikavälin tavoitteista seuraavaa:

Haluan vaikuttaa siihen millainen on Suomen ilmanlaatu tulevaisuudessa. KIUAS hankkeen pohjalta näen tässä suurta potentiaalia siitnä, että voimme oikeasti auttaa kiuasvalmistajia eteenpäin.

Luotetaan siis tutkijoiden kanssa siihen,  että tämä tulosten pihtailu johtaa pitkällä aikavälillä siihen tilanteeseen, että suosituimpien kiuasmallien päästöistä saadaan julkista tietoa. Epämiellyttävä puoli tässä odottelussa on se, että se voi kestää pitkään. Vaikka kehitysprojekti käynnistyisi tänä vuonna, on nykyisten tulosten valossa selvää, ettei monikaan kiuas kestä päivänvaloa sellaisenaan, vaan edessä on tuotekehitystä ja tämän jälkeistä tuotannonvalmistelua, pahimmillaan useita vuosia, ennen kuin vapaaehtoiset testitulokset ovat käytettävissä.

Saunologian edustamassa kuluttajanäkökulmassa päättynyt hanke lisää valitettavasti tietämättömyyden ahdistusta, sillä nykyiset tulokset todistavat sen puolesta, ettei mikään yksittäinen mittari - kuten käytössä oleva CO -  kerro kokonaispäästöistä riittävästi. Tarvitaan laajempaa mittaristoa ja eri päästöjä on kyettävä mittaamaan erikseen. Esimerkiksi kaikki kiukaat alittavat CE-standardin häkäpäästövaatimuksen, mutta tämä ei takaa mitään muiden päästöjen tasoista.

Valoa savuhormin päässä?

Raportissa esitellään joitakin ajatuksia siitä, miten päästöasiaa voitaisiin tulevaisuudessa ratkaista. Mukana on mm. ehdotus uudeksi ympäristömerkiksi, jossa kiukaille annettaisiin arvosana 0-10 yhden desimaalin tarkkuudella niiden päästöjen määrän (mg/nm3) perusteella. Voisiko tämä auttaa kuluttajia valitsemaan kiukaan?

1903-Kiuas-hanke-merkki
Visualisointi raportissa ehdotetusta uudesta päästömerkistä. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.

Ehkä. Positiivisesti ajateltuna se olisi ainakin parempi kuin ei mitään. Negatiivisesti ajateltuna tässä on useampia ongelmia. Nyt on jo olemassa useampia ympäristömerkkejä, kuten Joutsenmerkki ja Allergiatunnus, joita ei käsittääkseni toistaiseksi ole kukaan ottanut käyttöön. Tissarin mukaan he ovat ajatelleet, että Simo-merkki voisi toimia myös osaperusteena Joutsenmerkin myöntämiselle. Toisaalta CE-merkintä on pakollinen ja olisi luontevampaa liittää eri päästötyypeistä vähintään ilmoitusvelvollisuus, ellei suoritustasomerkintä,  sen yhteyteen - kunhan CE-testiprotokollaa ensin tarkennettaisiin ja päivitettäisiin vastaamaan todellisia käyttöolosuhteita .

171024-loylymestari-CE-laatta
Esimerkki: CE-vaatimusten mukainen tyyppikilpi löytyy kaikista nykyään myynnissä olevista jatkuvalämmitteisistä puukiukaista.

Eräs konkreettinen ongelma on, ettei toistaiseksi Suomessa ole vastaavia laboratorioita kuin Kuopion SIMO. Valmistajilla on myös rajalliset mahdollisuudet perustaa perustaa omia hiukkastutkimuslaitoksiaan. Tissarin mukaan hiukkasten päästöjen mittausten vaatimat laitteistoinvestoinnit ovat kymmeniä tuhansia, toisaalta tarvitaan myös henkilökuntalaiteresursseja, joten Suomessa todennäköisesti Harvia olisi ainoa, jolla olisi tähän varaan.

Kun mittausmenetelmä on nyt kehitetty, olisi eduksi, että sen tuottamaa dataa saataisiin julkisuuteen. Ehdotetun merkin avulla tämä voisi onnistua jopa suhteellisen nopeasti, ainakin suhteessa EU standardin, kotimaisten standardien ja kansallisen lainsäädännön muutoksiin. Tissari on tekemässä kansalliselle standardoimisjärjestölle SFS:lle esityksen mittausjärjestelyyn sisältyvän pienhiukkasten mittaustatavan standardoinnista. Mikäli tämä hyväksytään, on jo otettu askel kohti mittausmenetelmän oikeuttamista.

Tämän jälkeen kysymys on siitä innostuvatko valmistajat tekemään kiukaille vapaaehtoisia päästömittauksia, jotka nostaisivat kiukaiden suhteellisen maltillisia tuotekehityskustannuksia. CE-merkinnän edellyttämät testit ovat jo jonkinmoinen menoerä, useiden tuhansien eurojen luokkaa. Valmistajien halukkuus osallistua ja julkaista vapaaehtoisten tutkimusten tuloksia jää nähtäväksi, sillä kuka haluaisi käyttää merkkiä markkinoinnista ellei testitulos ole paremmasta päästä?

Olen huolissani kiukaani päästöistä, mitä voin tehdä?

Tämän tutkimuksen tulosten julkaisun jälkeen kuluttajat jäävät kiusalliseen välitilaan. Nyt on vakuuttavaa dataa kiukaiden välisistä päästöeroista, mutta ei juuri mitään osviittaa millainen kiuas ympäristötietoisen saunojan kannattaisi hankkia. Nykyisen standardin vaatimusten mukaisista päästötiedoista häkäpäästö (CO) vaikuttaa huomionarvoiselle, vaikkei riittävälle signaalille päästöjen koko kirjosta, sillä korrelaatio CO:n ja muiden päästöjen välillä ei ole kovin korkea (tämän näkee hajontakuvioista ja lineaarisen regression selitysasteesta).

Nyt on siis on odotettava kärsivällisesti 3-8 vuotta mitä tuleman pitää: uutta ympäristömerkkiä tai EU-standardin päivitystä? Mahdollisesti jo tänä vuonna käynnistävä jatkohanke voi myös tuoda julkisuuteen mallikohtaisia päästötietoja.

Tai, valveutuneet Saunologian lukijat voivat tutustua raporttiin ja muihin tutkimuksen ympärillä syntyneisiin dokumentteihin ja pientä salapoliisilogiikkaa käyttäen päätellä mitä merkkejä ja malleja tutkimukseen osallistuneet kiukaat edustivat… Kuka ehtii ensin?

Nykyiset kiukaan omistajat voivat pitää päästöt kurissa kiinnittämällä huomiota laadukkaaseen polttoaineeseen, maltilliseen panoskokoon ja riittävän paloilman määrään. Mikäli kaikesta huolimatta piipusta tupruttaa toisella panoksella jatkuvasti näkyvää savua, kannattaa etsiskellä uutta kiuasta, jossa on mahdollisimman pienet CO-päästöt. Lisää vinkkejä julkaistaan Saunologiassa vielä ennen Juhannusta!

Syttis
Syttis on ekologinen ja tehokas tapa helpottaa tulipesän sytyttämistä päältä

Saunologian onnittelut ja suurkiitokset Jarkko Tissarille hankkeen ideoinnista ja läpiviennistä sekä kaikille KIUAS-hankkeen edustajille yhteistyöstä. Tällä työllä on merkittävät edellytykset edistää suomalaista puukiukaiden tuotekehitystä ja ilmanlaatua 2020-luvulla.

Kirjoittaja osallistui korvausta vastaan Kiuas-hankkeen asiantuntijaryhmän työhön vuonna 2018.

Lue lisää

Raportti ISY:n sivuilla: lataa PDF
Katso myös ISY tiedotesivu oheismateriaaleineen

Saunologian ensimmäinen juttu CE-merkinnästä ja päästöistä https://saunologia.fi/puukiuasstandardi-ja-hiukkaset/

Valtteri Niemisen esitys tutkimuksesta Kansainvälisessä saunakongressissa 2018:
http://www.bastuakademien.se/Homepage/Download-File/f/1072863/h/90ddd5c9b36814ff6ed1be00ed42dca3/A+novel+concept+to+study+sauna+stoves+NIEMINEN_FINAL

Video Vekan toistaiseksi viimeistelemättömän pro gradu -tutkielman sisällöstä, jossa tutkittiin roskien polton päästövaikutuksia: https://www.youtube.com/watch?v=74I-ogiSX9c

4

Vuoden ensimmäinen kirja-arvio kohdistuu poikkeukselliseen uutuuteen. Heli ja Ville Blåfieldin Saunavuoro on harvinainen journalistinen tutkielma 2010-luvun saunakulttuurista. Kirja, joka kertoo mitä suomalainen sauna tällä hetkellä todellisuudessa on: ilman tekoripsiä tai photoshoppia, keskellä vanhempien taistelua löylyistä karkaavien tenavien kanssa! Kirja erottuu vuosikymmenen muista saunakirjoista ja jää elämään aikalaistarinana toivottavasti seuraavalle vuosisadalle asti. Lue mitä siinä itse näin.


Vedin kirjan arvostelukappaleen ulos mitäänsanomattomasta pahvikuoresta ja aloin kiivaasti silmäilemään sitä. En ehtinyt ensimmäistä sivua pidemmälle, kun verenpaineeni nousi.

Ei kai nyt taas!

Vasta yksi hyvätunnelmainen kirja oli pilattu asiattomalla asiatekstillä, miksi hitossa suomalaisten saunojen lukumäärä kiinnostaa tätäkin esseistiä? Asianperehtymättömille tiedoksi, että julkaistuani toissa vuonna virallisia totuuksia kritisoineeni arvioni saunojen lukumäärästä, sain pian Seppäsen Markun Oulusta oikaisemaan minua, että jotain on pielessä. Suomalaiseen tapaan epäsuorasti, mutta kuitenkin. Päädyimme sittemmin asiassa aselepoon, jota huomasin edellisen Sauna-lehden numeronkin kunnioittaneen ensimmäistä kertaa instituution puolesta kyseenalaisten Seurassa pitkään liputetun arvion puolesta. Markun kanssa jouduimme (mielestäni) molemmat myöntämään tietämättömyytemme asiassa. Jostain syystä tässä kirjassa Markun lukuja tarkastellaan lähes desimaalin tarkkuudella niin kuin asialla olisi merkitystä tai se olisi faktaa.

Mutta eipäs unohdeta Saunavuoroa, nyt kun pulssi on taas tasaantunut.

Vaikka sauna on keskeinen osa suomalaista keskivertokulttuuria, se harvoin nousee otsikoihin ellei sitä kohtaa häväistys tai erityinen kansainvälinen ylistys. Kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite maaliskuussa 2019 otti asiakseen huomioida tulevan saunakirjan jo kuukautta etukäteen, oli selvää, että käsillä oli jotain erityistä.

Sisarusten, valokuvaaja Heli ja toimittaja Ville Blåfieldin (ex-HS), maaliskuun 2019 lopussa julkaiseman Saunavuoro kirjan saama etukäteisjulkisuus ei suoraan sanottuna tullut täytenä yllätyksenä. Ennen tätä Teoksen kustantamaa kirjaa parivaljakko julkaisi reilun puolentoista vuoden ajan Rapport-palvelussa kirjan pohjana olevaan 19-osaista juttusarjaa palanen kerrallaan. Saunologiankin sosiaalisessa mediassa nostin muutamia näistä julkaisuista esille.

Kirja ja digitaalinen artikkelisarja ovat kuitenkin asia erikseen. Rapportin Sauna-Suomi -sarjan kanssa en koskaan itse tullut läheiseksi, mutta kirjasta tilasin hyvissä ajoin itselleni kappaleen. Uutuus yllätti iloisesti ja osoittaa kirjan formaattina ajassa, jossa kaikki yli 300 merkkiä on liian pitkä luettavaksi, edelleen tärkeäksi. Mikäs se sellainen kirja sitten on?

190408-saunavuoro-fiilis1-2328
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro

Mistä on kysymys?

Sisarukset saivat idean saunakirjaansa kolmisen vuotta sitten. Idea oli, kuten niillä tapaa olla, kunnianhimoinen ja sen välineeksi valikoitui juuri käynnistynyt Rapport. 2017 parivaljakko aloitti ensimmäisen mittavan yhteisprojektin (ellei yhdessä vietettyä lapsuutta sellaiseksi lueta), joka sitoi heidät yhteen noin kahdeksi vuodeksi.

Blåfieldien ajatus oli kiertää saunomassa kaikissa Suomen maakunnissa ja kertoa journalistiseen tyyliin, millaista se suomalaisten saunaelämä oikeasti on. Mielijohteesta saunakiertue päätettiin toteuttaa maakunnittain aakkosjärjestyksessä, mikä varmisti, että keskimääräistä saunareissua kohden mittariin tuli yli 600 kilometriä, yhteensä melkein 13.000!

Jokaisessa paikassa on saunottu ja katseltu ja kuunneltu saunojien tuntoja ja tarinoita. Näistä kirjaan on kasattu 3-4 aukeaman mittaisia kuvavoittoisia reportaaseja, joissa tekstin keskimääräinen pituus jää selvästi alle kahden.

Saunakohteet eivät valikoituneet parhaiden mainoskuvien perusteella, vaan tekijät hyödynsivät Facebookin puskaradiokanavia hakeakseen saunakohteita ympäri Suomen. Loppujen lopuksi kohteita löytyi sen verran, että useimmiten jäi valittavaakin ja kameran eteen pääsivät hyvinkin erilaiset saunaseurueet ympäri maan. Tietoinen toiston välttely selkeästi onnistui.

Heli Blåfield kertoo, että alusta pitäen toiveena oli tehdä kokonaisuudesta lopulta kirja. Teoksen ja taitosta vastanneen Dog Designin avulla se myös onnistui. Rapportilla oli kuitenkin myönteistä vaikutusta työn etenemiseen. Jatkuva julkaisusykli pakotti viimeistelemään julkaisukelpoista sisältöä pienissä erissä ja kypsytti näkemyksen esimerkiksi kuvamateriaaliin hyvissä ajoin ennen kuin kirjasta oli tietoakaan. Myös saunaisännille ja –emännille oli helppo kertoa julkaistujen tarinoiden kautta, millaista julkisuutta saunan oven raottaminen tulisi tietämään.

190408-saunavuoro-kiertue-2322
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro - kiertuekalenteri

Alastomuutta ja alkoholia

Reilun kolmen vuoden aikana minulla on ollut ilo esitellä Saunologiassa useampia saunakirjoja. Useampia näistä voi pitää suomalaista saunaa ja saunakulttuuria salonkikelpoisesti markkinointikirjoina. Olen toistuvasti kritisoinut näissä sitä, että vaikka kuinka ollaan kaavittu koko saunamaailmamme kirjo kuviin ja sanoihin, on tunnelma kuin kiiltokuvakirjassa ja tietyllä tavalla etäällä todellisuudesta. Lifestyle-lehdistä tuttu ”stailaus” on siivonnut useimmat elämisen maut, tuoksut ja tunteet sivuun. Ei näy export-oluttölkkejä, roikkuvia mahoja tai hapsottavia hiuksia.

Nyt näkyy.

Saunavuoro ottaa tämän päivän suomalaiseen saunakulttuuriin terveen journalistisen lähestymistavan, jossa saunomisen osaa arkipäivässä –  tai juhlassa – esitellään sen enempää kaunistelematta tai kauhistelematta. Helin mukaan ”kirja on tehty rakkaudesta dokumentarismiin” ja se näkyy lopputuloksessa.

Näkemys on erittäin ihmiskeskeinen ja elämänmakuinen, jossa saunat, saunojat tai heidän tapansa eivät ole pelkkiä sosiaalisen median huippuhetkiä, vaan osa normaalielämän jatkumoa. Itse asiassa 21 tarinan keskellä loistavat poissaolollaan morsiussaunat, juhannusvihdan sitomiset sekä hupaisat poikien pitkän kaavan ”saunaillat”, joita yleensä jaksetaan suomalaisesta saunakulttuurista puhuttaessa muistella.

Tätä ei pidä tulkita niin, että pitäisin saunomisen huippuelämyksiin keskittyviä kirjoja jotenkin vähempiarvoisina. Ajattelen niin, että erittäin tärkeää, että jos joku arvioi viidenkymmenen tai sadan viidenkymmenen vuoden päästä 2018 saunakulttuuria Suomessa, on nykyajasta jäljellä muitakin todisteita kuin siloteltuja mainoksia ja kauniita kuvakirjoja. Laura Seesmeren viime vuonna julkaistuissa väitöskirjassa tehtiin juuri tämänkaltaista kuva-analyysia ja havaittiin kuvamaailman muutoksia. Tällaisiin tutkimuksellisiin tarkoituksiin Saunavuorosta tulee erinomainen lähdeteos!

Arvostan siis arkipäivän saunaan tutustumista. Saunakulttuurin näennäisten polttopisteiden sijaan Blåfieldien tarkkailevat silmät ja kamera kiertävät hämyisissä saunoissa, sottaisissa pukuhuoneissa ja satunnaisten hätäpoistumisteiden oviaukoissa jäähdyttelemässä. Ville on kuunnellut, Heli kuvannut ja saunakansa on puhunut.

190408-saunavuoro-aukeama-2325
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro

Ville kirjoittaa alun esseessä, että ”sauna ei ole pelkästään pimeä soppi, se on myös ikkuna”. Se on erityinen ikkuna suomalaisten mielen maisemaan. Tämä näyttää pätevän siinä mielessä hyvin, että tekijät ovat päässeet hyvin lyhyenkin tutustumisen aikana poikkeuksellisen lähelle ihmisiä. Sauna avaa tässä mielessä erityisen yhteyden saunojien.

Tämän oli huomannut kirjassa 13. löylyissä esiintyvä iranilainen Mahdi, joka tutustui Vaasassa suomalaisiin lopulta saunan kautta. Missään muualla ei valtaväestöön onnistunut luomaan suhdetta, mutta kuten Kekkonen aikoinaan havaitsi, sauna on hyvä paikka lähentää kansainvälisiä suhteita.

Mutta mites se erotiikka ja viina? Helin lehtikuvajournalistista tyyliä noudatteleva kuvaus ei jätä epäselväksi sitä, että suomalaiset saunovat edelleen yleensä alasti aseksuaalisesti. Alastomuudella ei kuitenkaan kirjassa mässäillä ja tuntuukin, että suomalaiset ovat vuosikymmenten aikana kehittäneet ujomman suhteen ”saunaruumiiseensa” kuin vaikkapa 70-vuotta sitten. Taustalla voi olla viime vuosikymmenten alastomuuden seksualisointi ja amerikkalaistuminen – tai jotain muuta. Mutta amerikkalaisihanteiden mukaisesti alkoholin käyttöä ei sen sijaan tarvitse ujostella.

Kyynisen tieteilijän huomautus: muistetaan että kirjassa esiintyvät saunapartiot ovat väistämättä tietoisia toimittajista ja käyttäytyvät sen mukaan hieman eri tavoin kuin ilman valvovaa silmää – riippumatta siitä pyrkivätkö toimittajat johdattelemaan heitä suuntaan tai toiseen, jota en tässä jaksa epäillä.

Kahdessa kolmasosasta kuvista tissutellaan mietoa alkoholijuomaa. Eikä pelkästään niitä hienoja pienpanimo-oluita. Kirjan tapahtumapaikoilla nautiskellaan kohtuudella, mutta suomalaisessa saunassa ei lasketa prosentteja, oli niitä tai ei. Alkoholin ja alastomuuden integraatio suomalaisessa 2000-luvun alun saunakulttuurissa on näin kiistatta osoitettu. Onneksi olkoon.

190408-saunavuoro-fiilis2-2327
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro

Saunologin pohdintoja

Kriitikon onnittelut ovat ironiset joten palataan suosiolla ruotuun. 21 valikoidun saunakokemuksen perusteella ei pidä esittää vahvoja väitteitä siitä, mitä sauna kaikille suomalaisille edustaa. Tämä ei ole tutkimus, tämä on tarkkanäköistä journalismia, jossa on uskottava tarinan autenttisuuteen.

Uskottavuutta lisää se, ettei kirjan kertojaääni selitä, analysoi tai arvota, vaan kuvailee kaunistelematta. Kamera kiinnittää katseen myös pieniin epäyksityiskohtiin. Kokonaisuus ei kuitenkaan huku yksityiskohtiin. Kirjaa on erittäin helppoa lukea. Aloittaa mistä tahansa, lopettaa mihin vaan. Joka kohdasta pääsee nopeasti sisälle yhteen saunatodellisuuteen.

Helin valokuvaustyyli on dokumentaristinen, toisaalta kirjassa on tavanomaista lehtikuvaa rohkeampia rajauksia ja rajumpia, vaikkakin luonnollisia,  sävyjä. Tyylistä tulee viimeaikaista saunakirjoista mieleen erehtymättömästi Kaupunkisaunoja, joka ilmestyi kun kaksikko oli vasta aloittanut Suomen kiertueensa. Yhtäläisyydet eivät ole siinä mielessä yllättäviä, että Heli myöntää itse ihailleensa Kaupunkisaunojan kuvaaja Liisa Takalan tyyliä jo pitkään.

Kuvat ovat tavallaan rosoisia, jos niitä vertaa vaikka edellisessä arvostelussa olleeseen Viola Virtamon Sauna-kirjaan. Saunavuoron kuvat eivät viimeisen kohteen avausta lukuun ottamatta estetisoi perinteisiä saunakuvaston elementtejä (vesi, laituri, puut lehdessä ja mitä näitä nyt on), mutta kirjan taitto onnistuu yhdistämään kuvat kokonaisuudessaan ajan tyyliin sopivaksi kollaasiksi.

Saunaelämä kuin vesi

Kirjassa ei minusta ole mitään suurta tarinaa tai draaman kaarta. Siinä on pieniä paloja saunaelämää kuin cocktail-tilaisuudessa alkuruokia. Kirjan pienoinen ongelma on juuri se. Tarinat herättävät ruokahalun ja loppuvat heti kun se on noussut. Tästä voi kiittää Villen erinomaisen juoksevaa ja vaivatonta kirjoitustyyliä. Tarinoiden lyhyt merkkimäärä mahdollistaa kuitenkin vain lyhyen sukelluksen kunkin saunaseurueen sen hetkiseen saunasuhteeseen, kunnes areena jo vaihtuu.

Kirja kulkee kuin taajamajuna hitaasti ohi pienten ja persoonallisten asemien - kiskoilla, joilla matka on päämäärää tärkeämpi. Tarinat valuvat kuin hiekka läpi sormien. Itse jäin kaipaamaan juuri tätä: selkeitä huippuja tai sattumia sopassa, vaikka ymmärrän etteivät ne olleet tämän konseptin kanssa yhteensopivia. Tekijöiden filosofia jokaisen ihmisen laulun arvoisuuden on toteutunut varsin puhtaasti.

190408-saunavuoro-etiketti-osa-2323
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro. Suomalainen saunaetiketti on kirjan uusia, Rapportista poikkeavia osia. Tässä siitä maistiainen.

Toinen teksti-ilmaisun alue, jolta olisin toivonut sävykkäämpää kerrontaa on itse saunominen ja löylyt. Nyt kirjailija toteaa jo aluksi ”aina samat löylyt”, eikä löylyn laatua jäädä ruotimaan myöhemminkään. Tämä on kuitenkin hyväksyttävää, sillä kirja ei opas löylyjen maisteluun vaan tarinoita saunojista. Toki tarinoissa on sen verran tarttumapintaa, että jokainen varmasti löytää sieltä oman helmensä (ainoastaan savusaunojia saattaa jäädä kismittämään). Saunologia lämmitti saunagraffitien sekä erikoisten kiuaskivien asettelun esittely. Heli taas kertoi liikuttuneensa voimakkaasti  Kanta-Hämeessä  lapsiperheen saunavuorolla:

Tässä saunassa kohtasin oman lapsuuteni, kun saimme mahdollisuuden tulla osallistumaan lapsiperheen viikon rauhallisimpaan hetkeen

Yhteenveto

Saunavuoro on kirja, jota on helppo suositella kaikille saunojille kuin peiliin katsomista. Kirjastakin moni löytää todennäköisesti itsensä, vaikkei olisikaan noin sadan kuvatun kansalaisen joukossa. Kirjan kääntäminen esimerkiksi japaniksi voisi olla perusteltua, vaikka kulttuurisen kontekstin ymmärtäminen voisi olla haastavaa – suomalainen sauna on niin voimakkaasti iskostunut jokaiseen nurkkaan, että sen seurauksia kirjassa esitetyssä mittakaavassa voi olla vaikea ymmärtää. Missä on se suomalaisen saunan pyhyys kaiken arkipäiväisen keskellä?

Kirjaa on myynnissä esimerkiksi kustantajan verkkokaupassa hintaan 34,50€.

Kiitokset Heli Blåfieldille haastattelusta ja kustantajalle arvostelukappaleesta.

190408-saunavuoro-selkamys-2321
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro
0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop