Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Mökkisaunomisen sesonki on alkamaisillaan. Nyt on hyvä aika lämmitellä vanhoja saunamuistoja valokuvien äärellä ja osallistua Saunologian valokuvakilpailuun! Lähetä kuva, joka edustaa sinulle ”saunaa parhaimmillaan”: pihasaunaa, mökkisaunaa, savusaunaa tai vaikka peräkärrysaunaa!
Osallistu liittämällä valokuvasi kommenttina Facebook-postaukseen tai kilpailusivun (https://saunologia.fi/sauna-parhaimmillaan-2019/) kommenttiin linkkinä kuvaan viimeistään 28.4.2019. Mikäli laitat linkin kilpailusivulle, laita oikea sähköpostiosoite, niin että sinuun voi ottaa yhteyttä.
Maanantaina 29.4.2019 kolme parasta palkitaan sauna-aiheisilla tuotepalkinnoilla (arvoltaan 20-80e) elähdyttämään kesän saunailtoja!
Kuvien parhaimmisto julkaistaan kesällä Saunologia.fi-sivustolla. Parhaat otokset voivat myös päästä osaksi saunologi Lassi Liikkasen kesällä julkaistavaa Hyvien löylyjen salaisuus –tietokirjaa.
Tule mukaan ja onnea kilpailuun, vinkkaa ehdottomasti kaverillesi ja jaa tämä juttu!
Kilpailun ehdot ja säännöt
Voit osallistua mistä päin maailmaa tahansa, mutta palkinnot toimitetaan vain Manner-Suomen postiosoitteisiin. Kilpailuun osallistuvien kuvien täytyy olla osallistujan omia ja niiden tekijänoikeudet henkilöllä itsellään. Jos kuvissa esiintyy tunnistettavia ihmisiä, huomaa että sinulla pitää olla heiltä, tai heidän huoltajiltaan, lupa kuvan julkaisuun.
Osallistuja antaa Lassi Liikkaselle ja Saunologia.fi-palvelulla kilpailukuvien täysikokoisiin versioihin (min. 2 Mpix) käyttöoikeuden sähköisessä ja painetussa muodossa, tekijänoikeus säilyy luonnollisesti kuvaajalla. Yksi ihminen voi osallistua useammalla kuvalla, mutta yksi kuvaaja voi saada vain yhden palkinnon.
Osallistu linkkaamalla kuvaan alla olevassa kommenttitilassa!
Saunologiassa on vuosien varrella kierrelty maistelemassa löylyjä, kokeilemassa saunoja ja tutustumassa saunakulttuuriin maamme rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa ei lähdetä merta edemmäs kalaan, vaan saunamatka vie Helsingin Kalliosta löytyvään Kaken grilliin, jossa kokoontuu säännöllisesti kovien löylyjen ystäviä koettelemassa henkilökohtaisia löylyrajoja. Saunologi kävi toteamassa löylyt kovemmaksi kuin missään muualla!
Kuntosalien ja uimahallien saunat ovat suomalaisen saunakulttuurin kätkettyjä helmiä. Sen jälkeen kun n. 60-70 –luvuilla muodostui normaaliksi yhdistää saunoja, sittemmin spa-elementtejä, uimahallien yhteyteen, on saunaan ollut mahdollista päästä muuallakin kuin varsinaisessa julkisessa saunassa. Toki uimahallin saunassa saunominen ei yleensä ole kaikkinensa erikoinen kokemus, sillä esimerkiksi seurustelu- ja vilvoittelutiloja tai ravintolapalveluita ei julkisten saunojen tapaan ole tarjolla. Osa uimahallien saunoista on kuitenkin käymisen arvoisia ja jopa poikkeuksellisia. Näin on myös Kaken grillin kohdalla.
Kovien löylyjen kulttuuri
Kaken grilli sauna ei ole erityinen paikka arkkitehtuurin tai sisustuksen puolesta. Kaken grillin erikoistarjouksena ovat aivan poikkeuksellisen ankarat löylyt.
Kovissa löylyissä on erikoinen viehätyksensä, jota on vaikea ymmärtää ellei ole päässyt kokeilemaan Kaken grillin kaltaista löylysaunaa. Saunassa, jossa löylyn määrälle ei helposti löydy ylärajaa. Henkilökohtainen kipukynnys ylittyy jopa alalauteella lopulta lähes keneltä tahansa.
Kaken grillillä iho saa nopeasti punakamman värin.
Löylykilpailut ovat Suomessa olleet hieman huonossa maineessa sen jälkeen, kun venäläinen kilpailija menehtyi viimeiseksi jääneissä Heinolan saunomisen MM-kilpailuissa 2010. Tämän tragedian taustalla oli monia syitä, joista yhtenä uskotaan olleen kiellettyjen kipulääkkeiden ja puuduttavien voiteiden käyttö, erikoisten olosuhteiden lisäksi (kts. Lasse Viinikan artikkeli Sauna-lehdessä 4/2016). Kaikki suomalaiset löylyjen ystävät jäivät kuitenkin eloon, eikä rakkaasta harrastuksesta ole luovuttu. Ainoastaan selvästi epäterveelle tasolle ajautunut kilpaurheilu lieveilmiöineen on jäänyt sivummalle. Alan näkyvin tapahtuma on tällä vuosikymmenellä todennäköisesti ollut joutsenolaisen Saimaan saunaseuran Löylycup.
Kaken grillillä pääsee kuitenkin kohtaamaan löylyharrastajia ympäri maailmaa ympäri vuoden. Grillillä otetaan harva se päivä kunnon löylyt suhteellisen pienen harrastajajoukon voimin. Noin kerran kuussa kokoonnutaan lauantaina tunnin mittaiseen löylyiloitteluun.
Kauko Myller vierailemassa hänen mukaansa nimetyllä kioskilla. Kuva: Urheiluhallit-lehti
Kaken grillin nimi ja idea tulee alan elävästä legendasta Kauko Myllerista. Kake sai viime syksynä lopulta myös nimilaatan saunan ovenpieleen. Sama sauna oli ehtinyt hallissa palvella saunojia jo noin 15 vuotta. Jo tätä ennen hallissa oli ollut erillinen kuuma sauna, kuulemma hallin johtajan kunnianosoituksena Kakelle.
Kulttuurin tunnusmerkkejä ovat tavat ja oma kieli. Suomeahan Grillillä puhutaan, mutta sanastossa on termejä, jotka eivät aluksi kerro mitään. Näistä vakioasiakas Eero Kirves saunaveljineen sivisti minua.
Vettä valellaan kiukaalle useammalle eri tyylillä. Tippa tai alakauha on tyylilaji, jossa kaikki lauteilla olijat saavat nakella vesikauhalla omaan rauhalliseen tahtiin. Pokerissa taas kukaan ei saa heittää yhtä kauhallista enempää ellei minuuttia viimeisestä kauhallisesta ole kulunut. Löylyvuoron päättää usein mylläri tai alaämpäri, jossa Kaken henkeä kunnioittaen löylyä luodaan kymmenen litran ämpärillinen kerrallaan. Vettä kuulemma kulunut parhaimmillaan toista sataa litraa.
Kaikkien tyylilajien takana on loppujen lopuksi runsas veden kaataminen kiukaalle. Tahti ja annoskoko vain vaihtelevat. Pisimpään ylälauteilla takapuoltaan pitävä lunastaa lopuksi kanssasaunojien kunnioituksen.
Touhu tapahtuu osallistujien kesken herrasmiessopimuksen varassa ilman muodollisuuksia. Ainoa selvä tyylirike on heittää löylyä vain poistuakseen saman tien saunasta (kaikki osallistujat ovat kuitenkin paikalla vain nauttiakseen löylyistä). Tämä on sen verran vakava etikettivirhe, että Grillillä siihen syyllistyneelle annetaan puoleksi vuodeksi pohjaton kauha, jolla löylyn heittohaluja voi hillitä…
Eero Kirves on tutuimpia partoja Kaken grillillä ja viihtyy hyvin sekä kuumassa että kylmässä
Selkäsaunan suunnitteluspeksit
Minkälainen sauna se Kaken grilli on? Kovat löylyt ovat selvästi saunan suunnittelulle erikoiskohde. Kovien löylyjen ottaminen edellyttää saunalta riittävää peruslämpötilaa, ehkä noin 90 asteesta ylöspäin. Tällöin kastepiste nousee helposti koko ajan ihon lämpöä korkeammaksi ja lisälöylystä saadaan helpommin kuumotusta iholle. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kiukaan löylykapasiteetin ja tehojen pitää riittää, ilmanvaihdon olla oikein järjestetty ja ilmatilavuuden kompakti.
Kaken grillillä nämä asiat ovat kohdallaan. Aiemmin myös Kaakelipalvaamona tunnetun saunan ylälauteelle mahtuu tiukasti aseteltuna kahdeksan miestä, mutta tilaa ei muihin suuntiin ole kuin nimeksi. Sauna on kaakeloitu, joten kaikki löyly pysyy tiukasti kopissa, kunnes pesuhuoneen ilmanvaihto kiusallisen hitaasti imee sen pois.
Ilmanvaihdon taso on arviolta selvästi nykyisiä rakennusvaatimuksia alhaisempi, mutta toisaalta ratkaisu toimii riittävästi raittiin ilman kierron näkökulmasta. Löylyhuoneessa on yksi poistoilmaventtiili myös suunnilleen oikeaoppisesti istumatasojen alla, mutta sen ilmanvaihtoteho ei selvästikään ole säädetty huomattavaksi – jos venttiili ylipäänsä toimii (en ole ehtinyt toistaiseksi varmistamaan). Ilmanvaihdon toimivuudesta kertoo, se että saunan lämpötilajakauma alimmalta askeleelta kattoon on varsin tasainen.
Toimivassa ilmanvaihdossa ilma poistetaan jalkalauteen alapuolelta, jolloin kuuma ilmaa kiertyy luontaisesti alemmas
Sauna on sähkölämmitteinen, mikä on luotettava tapa varmistaa kiukaan pysyminen jatkuvasti tikissä ja palautuminen ankaran löylyttelyn jälkeen. Kiuas on tehoiltaan tilaan nähden selkeästi ylimitoitettu, mikä mahdollistaa korkean saunalämpötilan sekä kivien pysymisen kuumina.
Kunnon ”selkälöylysaunan” toiminnan huomaa siitä, että se, muiden saunojen tavoin, lepotilassaan toimii miellyttävänä seurustelutilana. Sitten kun kiukaalle kaadetaan pari litraa vettä, keskustelu hiipuu, mutta kiuas ei. Hetken päästä löylynheitosta ilma alkaa vaihtumaan oviaukosta.
Saunologin vaikutelmia
Täytyy alkuun todeta, että en itse ole kuumien saunojen tai pikasaunomisen erityinen ystävä, joten syvällisempi tutustuminen Grillikulttuurin mietitytti etukäteen. Vielä ratikkamatkalla pohdin onko tässä kulttuurikierroksessa mitään tolkkua. Helsingin kadulla poikkeuksellisen lämmin helmikuun aurinko kuitenkin nostatti mielialaa. Urheiluhallin kassahenkilö tunnisti määränpääni välittömästi ja pukukaapin kortti kädessä oli myöhäistä kääntyä ympäri.
Kaken grilli saunamiehineen löytyi pesutiloista nopeasti. Sen tunnistaa nimikyltin lisäksi siitä, että sieltä poistuu poikkeuksellisen punanahkaisia ukkoja. Parrastaan helposti tunnistettava Eero Kirves on täällä saunomassa harva se päivä, niin myös tänäkin lauantaina.
Kovassa saunomisessa tärkeää on omien rajojen tunnistaminen, kunnioittaminen ja riittävä nesteytys. Petri Guilland tankkaa kolmatta litraa löylykäynnin aikana, ilman sitä ei hiki irtoa eikä löylyissäkään viihdy samalla tavalla.
Pesulämpötilaltaan Grilli ei ole poikkeuksellisen kuuma, noin 90 astetta (kaikille tämä ei ole vielä riittävästi). Grillin taika on siinä, miten siellä luotu löyly iskee hillittömästi joka paikkaan alimmalta askelmalta kattoon. Kuuminta on luonnollisesti ylälauteella. Löyly ei myöskään pakene mihinkään, vaan jää pitkäksi aikaa saunaan leijumaan. Ja kun sitä laitetaan lisää, niin tunnelma entisestään tiivistyy! Lopulta harva lähtee saunan täyskorkeasta ovesta selkä suorana.
Löylyn tulisuutta on hankala sanoin kuvailla. Olen erityisesti Venäjällä päätynyt erilaisiin pätseihin puolivahingossa, mutta missään ei ole tullut vastaan sellaista höyryä kuin Kaken grillillä. Tutustuin itse erilaisiin kilpailutyyleihin keski- ja ala-askelmalla istuen, mutta yksi erä ilman saunahattua jätti korvalehtiin tästä huolimatta punoituksen koko päiväksi.
Löylygraafi Kaken grillin löylyhuoneesta yhden session aikana. Huomio kannattaa kiinnitttää vihreän kastepisteviivaan.
Lämpötilamittari oli myös samaa mieltä. 68 asteen kastepiste on korkein mittaamani. Tämä tarkoittaa 730 kj/kg energiapitoisuutta (entalpiaa), mikä on 75% Heinolan viimeisen MM-saunan arvioidusta energiatasosta. Tavallisessa 80-asteisessa saunassa ilman energiapitoisuus on kolmannes Kaken huipuista ja esimerkiksi Kuusijärven kuumissa saunoissa kastepiste pysyi yleensä 50 asteen alapuolella. Mittauksiin täytyy suhteella suuntaa-antavina, mutta ne on suoritettu samalla laitteella, joten pidän niitä keskenään vertailukelpoisina.
Ei ollut erityisen sisäänlämpiävä, vaan saunasta löytyi juttuseuraa jopa poikkeuksellisen paljon. Tunnelma ei ollut mitenkään tiukkapipoinen vaan kaikki läsnäolijat olivat paikalla selvästi ensisijaisesti päästääkseen nauttimaan kunnon löylyistä.
Saunan vakiokävijät tunnistaa ronskien otteiden lisäksi ulkonäöltä. Ankaran löylyttelyn seurauksena useamman ukon keho "marmoroitunut" pysyvästi. Erikoisen punertavan kuvion iholle tehnyt ilmiö on lääketieteellisesti nimeltään lämpöihottuma, erythema ab igne.
Miten grilliin kivutaan?
Jos ajatus selkänahan palvauksesta Kaakelipalvaamossa houkuttaa, niin Kaken grilliin on helppo löytää.
Grilli on oikealta nimeltään Helsingin Urheiluhallien Kallion toimipisteen (os. Helsinginkatu 25) uimahallin miesten osaston kuuma sauna. Sauna on erittäin hyvin saavutettavissa joka päivä aamusta iltaan nimellisellä 5,5 euron sisäänpääsymaksulla. Tähän hintaan voi viipyä vaikka koko päivän. Urheiluhallilla on omat ratikkapysäkkinsä, joten sinne pääsee julkisella liikenteellä. Ainoa epäkohta on se, että grilli palvelee ainoastaan miehiä, sillä se sijaitsee miesten suihkuosastolla.
Kuva: Urheiluhallit
Saunan kylkiäisinä Urheiluhallista löytyy hyvin varusteltu uimahalli hyppytorneineen. Saunojia hellii eniten kylmävesiallas, jossa pisimpään grillissä kypsyneet saunojat viipyvät myös muita kauemmin.
Helsingin Urheilutalon sisäänkäynti kadun puolelta
Hirsisaunassa on rakennustyyppinä ainutlaatuinen monellakin tapaa. Käsinveistetty hirsirakennus on yksilöllinen ja elegantti luomus. Hirsirakennuksen ylläpito on kuitenkin muita rakennustyyppejä vaativampaa, sillä perinteinen hirsi elää pitkään veistämisen ja rakennuksen pystyttämisen jälkeen. Lähes stabiilin rakennuksen saa aikaan vain vanhoista hirsistä tai moderneista lamellihirsistä.
Olen itse seurannut oman saunani elämistä nyt pari vuotta. Kokonaisuudessaan rakennus on laskenut noin kolme tuumaa harjalta mitattuna. Tämän huomaa kevytpiipun ja vesikaton läpiviennissä, jota olen kahteen otteeseen tiivistänyt liimamassalta edellisen liimakerroksen ”kohotessa ylemmäs”, ts. piipun pysyessä paikoillaan ja rakennuksen valuessa alemmas.
Oma saunani on tehty käsityönä tuoreesta männystä käyttäen vanha-aikaisia nurkka- ja seinävarauksia. Rakennustavan lopputuloksena runko on parissa vuodessa elänyt aika paljon hirren kuivaessa ja painuessa. Modernista hirsirakentamisesta kirjan tehneen Jarmo Hiltusen mukaan nykyaikaiset kiilautuvat salvokset ja alivaraukset tuottavat olennaisesti tiiviimmän lopputuloksen. Risto Vuolle-Apialan mukaan nurkkiin olisi voinut rakennusvaihessa myös tehdä tiivistysloven, josta kasattaessa sen olisi voinut tehokkaasti täyttää. Tämän rakennuksen kannalta nämä tiedot tulivat vähän liian myöhään.
Viime vuonna lämmin ja kuiva toukokuu 2018 aiheutti saunalla silmin nähtäviä muutoksia seinävarauksissa ja useampi ämmännurkka avautui. Hirret ovat halkeilleet, tosin ensisijaisesti varauksen suuntaan, sen alareunaan tehdyn uran mukaan, joten tässä suhteessa tilanne on pysynyt jotenkin hallinnassa.
Tiivistämistarpeen havaitseminen
Lämpökamerakuvien kollaasi hirsisaunan lämpövuodoista yksinkertaisten salvosten avauduttua ennen lisäeristämistä. Pintalämpötila on pahimmillaan kymmeniä asteita plussan puolella vaikka ulkona on -20 astetta.
Edellisen kesän aikana nurkissa tapahtui niin paljon elämistä, että aprikoin jo syksyllä, että saunaa pitäisi todennäköisesti tiivistää, jos saunan haluaa talvella pitävän lämpöä. Tammikuun pakkasten aikaan pääsin tarkistamaan arveluitani käyttäen lämpökameraa. Kun saunan lämmittää ulkolämpötilan ollessa parikymmentä pakkaselle, näyttää lämpökamera nopeasti vuotavatko varaukset. Tällä kertaa näky oli suorastaan järkyttävä.
Lähes kaikissa nurkissa oli huomattavaa vuotoa.
Nurkkien lämpövuoto oli niin voimakasta, ettei sen havaitsemiseen olisi tarvinnut edes lämpökameraa. Kovalla pakkasella pahimpien reikien kohdalle muodostui ulkoseinään huurretta, joka kertoo kuuman ja kostean ilman vuotamisesta pihalle. Saunologi ei kuitenkaan jätä mitään tutkimatta, jos mittalaite sattuu löytymään vaikkapa kunnan Rakennustoimesta, joten kävin tarkasti läpi kaikki nurkat… (kiitos Kaakon kaksikolle lainasta). Jälkiviisaana voi kuitenkin sanoa, että silmämääräinen tarkastus olisi riittänyt, käytännön paikkaustyössä kameraa ei enää tarvitse.
Valkoinen huurre hirsipinnoilla, nurkassa ja hirren päässä olevassa halkeamisurassa, kertoo mistä höyry on vuotanut ulos. Sama nurkka näkyi lämpökamerakuvissa vasemmalla alhaalla.
Oma kysymyksensä on, tarvitseeko vuotavia nurkkia paikata. Oma saunani on ympärivuotisessa käytössä ja saunon mielelläni kovimmillakin pakkasilla. Jos sauna vuotaa pahasti, epäilen sen lämpiämisen väistämättä hidastuvan ja jäähtymisen taas nopeutuvan. Jos aukot ulkoilmaan ovat suuria, voi seinän rakoon muuttaa myös erilaisia pieneläimiä, jotka sitten pääsevät myös saunan puolelle.
Jos kysymyksessä on savusauna, ovat ilmavuodot savurajan yläpuolella myös paloturvallisuusriski. Näin ollen paikkailu on minusta paikallaan. Toisaalta, tiettyyn pisteeseen asti vuotavat nurkat voivat parantaa ilmanvaihtoa ulossavuavan kiukaan kanssa eivätkä pienet vuodot kesäkäytössä olevassa saunassa haittaa. Kannata kuitenkin hallittua ilmanvaihtoa, en vetoa aiheuttavia ilmavuotoja.
Salvosten riveäminen rakennuksen valmistumisen jälkeen
Ilmavuotoja voi paikata jälkikäteen käyttäen samanlaista eristettä kuin hirsirakentamisen aikana salvoksiin laitettiin. Oman saunani varaukset täytettiin pellavanauhalla, joten käytin pellavanauhaa myös paikkailuun. Jos olet käyttänyt jotain muuta, niin kannattaa jatkaa samalla materiaalilla.
Alun perin varausten päälle laitettiin 100 mm leveää ja n. 15 mm paksua pellavanauhaa, mutta tiivistysvaiheessa kannattaa käyttää ohuempaa nauhaa. 50 mm leveä ja ohut jälkitiivistepellavanauha on ainakin omassa saunassani ollut hyvä valinta. Jotkin nurkkasalvokset ovat tosin avautuneet niin rajusti, että myös 100 mm nauhaa voi työntää niihin ongelmitta. Olen ostanut suurimman osan käyttämistäni tarvikkeista Domus Classicasta.
Hirsiseinän tiivistäjän työkaluja. Keskeisimmät ovat ohut lyöntivaarna ja tylsä, tasapäinen taltta. Vasaraa tai pikkuautoa ei oikeasti tarvittu tässä ollenkaan.
Olen kokeillut myös 50 x 30 mm kokoista nauhaa, jota kuvissakin näkyy, mutta se on enimmäkseen liian paksua. Sitä voi repiä kahtia, mutta tämä ei ole kovin käytännöllistä, joten suosittelen ohuempaa nauhaa.
Oman kuudentoista kuution saunani tarpeisiin kaksi pakettia, eli 20 m, ei oikein riittänyt. Suosittelen hankkimaan nauhaa kerralla reilummin. Se säilyy, kunhan sen saa säilytettyä kuivassa pois jyrsijöiden ulottuvilta. Riippuu hirsien tilasta miten leveää nauhaa voi käyttää. Omien kokemusteni perusteella 5 cm on hyvä, 2 cm on turhan kapoista suurimpaan osaan oikeasti vuotavista nurkista.
N. 50 x 30 mm kokoinen nauha mahtuu vain suurimpiin rakoihin.
Hirsiseinän tiivistäjän työkalut
Tiivistenauhan lisäksi tarvitaan sormia ohuempia työkaluja nauhan tunkemiseen varausten väliin. Tarkoitukseen on myynnissä metallinen työkalu nimeltään tilkerauta, mutta en ole itse tällaista kokenut tarpeelliseksi. Olen itse käyttänyt seuraavia:
Ohut (n. 3 mm) lyöntivaarna
Tasapäinen 20 mm lyöntitaltta (tylsä)
2x5” lankusta leikattu pitkäkylkinen kolmio
Imuri
Otsalamppu
Käsineet
Tässä on kolme eri kokoista työkalua, joista vaarna ja taltta ovat olleet minulle hyödyllisimmät. Vaarna sopii pienempiin koloihin ja ohuelle nauhalla, taltta taas isompiin reikiin. Taltan kanssa täytyy kiinnittää huomiota miten päin sitä käyttää ja mikäli se ei ole aluksi riittävän tylsä, täytyy olla tarkkana, ettei raavi seiniä. Tässä työssä taltta kyllä tylsyy.
Puinen kolmio korvaa aluksi mainittua tilkerautaa. Sen avulla olen viimeistellyt seinävarausten väliin tungetun pellavan paikoilleen. Käsineet oman maun mukaan, ilman otsalamppua en pysty omassa saunassani työskentelemään, joten pidän sitä pakollisena varusteena.
Tässäkin kohtaa käytetään lyöntivaarnaa, jonka kapean kärjen ansiosta mahtuu pieniinkin koloihin
Kun työ on tehty, kannatta pellavasta irtoava puu ja kangasaines imuroida, roskaa kertyy nimittäin aika paljon (riippuu käytettävästä nauhasta) ja se tarttuu esimerkiksi märkään ihoon turhankin hyvin.
Ulkoseinien kohdalla kannattaa tiedostaa, että linnut pitävät pellavanauhasta ja tulevat irroittamaan sitä seinästä kuten pystyvät, joten tiivistenauhan on syytä olla tiukkaan sullottu. Vaihtoehtoisesti nauhan päälle voi vetää tervapohjaista käsittelyainetta. Saunan sisäpuolella törröttävää eristettä kannattaa taas välttää kosteusteknisistä syistä.
Näin tiivistät
Itse noudattamani perusohje on se, että tiivistän löylyhuoneessa vähintään kaikki kiukaan yläreunan yläpuoliset nurkat ja seinät tunkemalla niihin niin paljon nauhaa kuin mahtuu. Eristävyyden kannalta olisi optimaalista, että eriste täyttäisi raon juuri ja juuri niin ettei ilma pääse virtamaan siitä läpi, mutta eristettä ei kuitenkaan sullota tiukasti. Koska hirsiseinässä raot ovat kuitenkin epäsäännöllisiä ja eriste suunnilleen vakiokokoista, olen itse päätynyt junttamaan eristettä sen verran, että varauksesta tulee tiukka. Ajatus on se, että on parempi kun eristettä varmasti on joka paikassa kuin että, joku paikka jää vahingossa kokonaan vaille.
Jos nurkat ja seinät olisivat auki säännöllisesti, voisi nauhan juoksuttaa kauniisti katosta lattiaan tai nurkasta toiseen, mutta näin ei käytännössä koskaan ole, vaan jokainen rako on hoidettava erikseen.
Aloitan itse eristämisen katon rajasta nurkka kerrallaan. Käyn nurkan ja viereiset seinävaraukset läpi, tähän mennessä seinien eristämistarve on ollut minimaalinen, sen sijaan lähes kaikki nurkat ovat vaatineet lisäeristettä. Nurkissa olen sullonut parhaimmillaan metrin eristenauhaa yhteen varaukseen!
Eristenauha katkeaa helposti käsin vetämällä. Kannattaa tosin huomata, että joka repäisyllä tilaan tulee myös roskaa.
Kun eriste pysyy tiukasti paikallaan eikä törrötä ulospäin, on kohde valmis. Työ on itsessään palkitsevaa, mutta hidasta. Itse olen käyttänyt n. 45 minuuttia yhden 10 metrin rullan parissa. Suuremman saunan tilkitsemiseen kannattaa siis varata useampia tunteja ja reilusti juotavaa, ainakin jos lämmittää saunaa samaan aikaan!
Työn iloa! 🙂
Odottelen tulevaisuudessa mahdollisuutta kuvata nurkat uudestaan nyt kun tiivistys on suoritettu.
Nämä ohjeet perustuvat ensisijaisesti allekirjoittaneen lyhyeen yritys ja erehdys –menetelmällä hankittuun kokemukseen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä tiivistämishommiin, jätä ihmeessä kommentti!
Saunologian kokeiltava kävi Northern Pails start-up yrityksen Suomessa suunnittelema Zone-kaiutin tai monitoimituote. Laite toimii kaiuttimen lisäksi vesikiuluna, joten sille löytyy luontevasti paikka saunasta. Vaan mille saunasoundit kuulostivat?
Northern Pails Zone -kaiutin saunakäytössä - Saunologia.fi
Mistä on kysymys?
Varhaisessa vaiheessa oleva etelä-suomalainen yritys on kehittänyt parin vuoden ajan äärimmäisiä olosuhteita sietävää kannettavaa kaiutinta. Kaiuttimen kehittänyt insinööri Jarno Voutilainen sai idean 2017 ja alkoi kehittelemään tästä prototyyppia. Vuonna 2018 tuote patentoitiin. Ensimmäinen tuotteen joukkorahoituskampanja toteutettiin onnistuneesti myös vuonna 2018.
Kaiutin on valmistettu muovista ja painaa itsessään pari kiloa. Kaiutinta on saatavan sekä mustana että valkoisena. Kaiuttimessa ei ole liikkuvia osia, kuuden nappulan hallintapaneelin lisäksi siinä on kumiluukku virta- ja ääniliitännöille. Ei näyttöjä, vaan laite antaa käyttäjälle palautetta äänimerkein ja musiikilla. Kaiutin on toteutettu 2-tie ratkaisuna, eli siinä on kahdelle kanavalle oma diskanttielementti ja yhteinen matalien taajuuksien elementti pohjassa. Valmistaja kutsuu äänimaisemaa 360 asteiseksi. Rakenne on kokonaisuudessaan modulaarinen eli se voidaan korjata.
Kaiutin on roiskevesisuojattu (IPx4) ja sen vetoisuus on neljä litraa. Kaiutin on 28 cm korkea ja 27 cm halkaisijaltaan yläreunasta. Se toimii sekä kuumissa että kylmissä olosuhteissa. Äänen lisäksi kaiuttimessa on ääni- ja liiketunnistimeen perustuva valojärjestelmä, joka haluttaessa valaisee ympäristöä monin eri värein. Tuotetta ladataan omalla laturillaan ja yhdellä latauksella se toimii noin kymmenen tuntia.
Northern Pails Zone -kaiutin saunakäytössä - Saunologia.fi
Ääntä kaiuttimeen saadaan ensisijaisesti Bluetoothin yli, mutta tarvittaessa siihen voi liittää miniplug (3.5mm) liitännällä minkä tahansa analogisen stereoäänilähteen. Bluetoothin kantama vaihtelee kymmenestä metristä eteenpäin. Musiikkia voidaan toistaa myös muistikortilta, tosin sen selailuun ei ole sen kummempaa käyttöliittymää.
Kokeiltavana oli tulevan tuotantokappaleen ennakkomalli tai prototyyppi, joka vastasi fyysisesti mitoiltaan lopputuotetta. Elektroniikka ei kuitenkaan ollut täysin valmista, vaan digitaalista äänisignaalinmuokkausta (DSP) simuloitiin puhelinsovelluksen avulla.
Saunologin vaikutelmia
Kaiuttimen muotoilu on nykyaikaa ja jokainen voi valokuvista muodostaa siitä oman mielipiteensä. Materiaalin tuntuma on hieman muovinen, mutta tämä ei ole häiritsevää. Kehittäjien mukaan materiaali vaihtuu pitävämpään suuntaan tuotantomallissa. Ämyrissä ei ole kahvaa, mutta muovissa riittää juuri pitoa senkin jälkeen, kun sinne on laskettu neljä litraa vettä. Painopiste on sopivan matala, joten ämpäri ei uhkaa kaatua, kuten muovisilla kipoilla on joskus tapana.
Kun laitteen käynnistää, se todella herää eloon. Kaiuttimesta helähtää epätavallinen tervetuliaismusiikki ja valaistus aktivoituu. Äänipalautetta käytetään useimpien, muttei kaikkien toimintojen yhteydessä.
Valaistus: Turkoosi
Valaistus elää omaan elämäänsä tai sen voi ”pysäyttää” johonkin monista perusväreistä tai sammuttaa. Itse pidän saunassa säädettävyydestä enemmänkin kuin jatkuvasta diskofiiliksestä.
Northern Pails Zone valaistuna siniseksi
Laitteen käyttö kaiuttimena oli kiitettävän selkeää. Android-puhelimella kaiutin liitetään Bluetooth-laitteeksi, tämän jälkeen esimerkiksi Spotify osaa soittaa musiikin suoraan kaiuttimesta. Kaiuttimessa olevilla nappuloilla voi ohjata soittolistaa ja vaihtaa äänenvoimakkuutta.
Northern Pails Zone -kaiutinta voi komentaa kuudella nappulalla: valaistus, volume (+/-), play/pause sekä puhelinkäytön painike
Käytettävyys on siis riittävällä tasolla, entäpä ääni? Laitteen perusäänenlaatu vaatii DSP:tä, joka tulee (tulevaisuudessa) laitteen mukana. Sieltä voi valita erilaisia äänitiloja omien mieltymysten ja musiikin mukaan. Uskon, että äänenlaatu on useimmille riittävä ja koska lopullista soundia ei voitu testata, puhutaan mieluummin äänenvoimakkuudesta.
Voluumia laitteesta lähtee saunakäyttöön sopivasti. Testi suoritettiin pienessä, alle 10 m3 saunassa, jossa laitteen rajojen tullessa vastaan desibelejä oli riittävästi. Suurempiin tiloihin tai äänekkäämpiin tilaisuuksiin äänivoimavarat kuitenkin mietityttävät, kosteissa grillibileissä juhannuksena saattaa Zone jäädä mieskuorolle auttamattomasti kakkoseksi. PA-käyttöön tämä ei siis sovellu.
Yhteenveto
NP Zone on rohkea kotimainen tuoteuutuus, jonka avulla saa vaikka saunaan tilapäisesti musiikkia ilman johdotuksia. Tätä voi kokeilla vaikka sähkösaunassa luonnonäänien tai muun rentoutumista edistävien äänimateriaalien kanssa. Koska kaiutin on kannettava, voi saunomisen lomassa kantaa terasille eikä tarvitse pelätä mitä sille tapahtuu, jos esimerkiksi paljusta loiskahtaa sen päälle vettä.
Tuotteen vaikutelma oli positiivinen ja vaikka siinä on jotain hiomista kuten prototyypeissa yleensä on, se vaikuttaa jo nyt kelvolliselle ratkaisulla tunnelmanluontiin ja musiikintarpeeseen ääriolosuhteissa. Muotoilun suhteen jäin itse toivomaan vieläkin pelkistetympää laitetta esimerkiksi mattamustana ilman yhtäkään näkyvää nappulaa.
Zone on tuotteena lähtölaukauspisteessä ja sen tuloa kauppoihin vauhditetaan nyt käynnissä olevan joukkorahoituskampanjan avulla. Maaliskuun 2019 puoleen väliin asti voit ennakkotilata kaiuttimen hintaan 179€ IndieGoGo-palvelusta, jolloin tuotteen pitäisi saapua toukokuussa 2019. Mikäli kampanjan tavoitteet eivät täyty, et menetä rahojasi. Myöhemmin kaiuttimen hinnaksi tulee n. 350 euroa.
Saunologian edellisessä julkaisussa kuultiin keraamisia kiuaskiviä valmistavan Kerkes oy:n Teppo Hurmeen jyrkkiä mielipiteitä luonnonkivistä. Tässä artikkelissa Suomen johtava kiuaskivien valmistaja ottaa kantaa lukijoita mahdollisesti vaivaamaan jääneisiin väitteisiin kiuaskivistä. Saunologin tiivistelmä asiasta on se, että luonnonkivien tuotanto kiuastuotteiksi on hallittu prosessi, jossa huomioidaan kaikki tunnetut riskit turvallisuus etunenässä. Luonnonkivituotteiden poikkeuksellisen vähäiset reklamaatiomäärät kertovat, että keskimäärin kivien kanssa pärjätään erinomaisesti.
Luonnonkivien vaaroista varoittanut haastattelu saattoi nostattaa lukijoissa useampia kysymyksiä: ovatko luonnonkivet todellinen terveysuhka? Samaan aikaan toin esiin, ettei kiviä ole juurikaan tutkittu.
On tunnustettava, että kivien piileviä uhkia maalaillut artikkeli oli tarkoituksella provokatiivinen.
Ei myöskään ole niin, etteikö kiviä olisi tutkittu. Kivien valmistajat nimittäin ovat kyllä käyttäneet resursseja kivien ja maaperän erilaisiin tutkimuksiin eri tutkimuslaitosten kanssa. Tutkimuskia ovat tehneet mm. GTK, VTT, TTL, ammattikorkeakoulut ja yksityiset laboratoriot.
Omat kriteerini tutkimukselle ovat kuitenkin sen verran korkeat etten yleensä laske tutkimukseksi muuta kuin tieteellisen julkaisuprosessin läpäisseet raportit, joissa menetelmät ja tulokset ovat julkisia ja jonkun alan asiantuntijan arvioimia.
Koska kysymys luonnonkivien turvallisuudesta on nostettu esiin, niin kysytään alan ammattilaiselta, Sauna-Eurox Oy:lta, miten kiuaskivien laatua valvotaan ja turvallisuus varmistetaan (kivien tuotanoprosessista tarkemmin omassa miten kiuaskiviä valmistetaan -artikkelissa.)
Seuraavassa viisi saunologin esittämää väitettä otsikoissa ja niiden perässä ja välissä kiviyrityksen toimitusjohtaja Vesa Rintalan vastaukset kysymyksiin tammikuulta 2019. Aloitetaan kivien alkulähteiltä eli Suomen maaperästä (lisää tietoa maaperämme kalliokoostumuksesta esimerkiksi täältä: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_205.pdf).
Toimitusjohtaja Rintala raaka-aineiden ympäröimänä. Kuva vuodelta 2017.
Miten kiuaskiviksi valmistettavat esiintymät valitaan?
Tärkein kiuaskiven ominaisuus on tietenkin turvallisuus. Turvallisuuteen vaikuttavat tekijät selvitetään mineraalikoostumuksella. Epäkelvollisia aineita on lukuisia, mutta ensisijaisesti vältetään mm. erilaisia asbestikuituja, kiisuja ja muita tunnettuja terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi asbestia ei ole löydetty raaka-aineena käytettyjen oliviinidiabaasi- ja vulkaniittiesiintymien homogeenisilta osilta. Tutkimustuloksien määrä lasketaan sadoissa . Myös mahdolliset rakotäytteet on tutkittu.
Seuraavaksi tärkeimpiä ovat muut kiuaskivelle sopivat ominaisuudet kuten lämmönvarauskyky, lämmönjohtavuus ja lämmönvaihteluiden kestävyys. Niiden tulee olla kiviaineksessa vähintään kohtuullisella tasolla. Meidän valikoimissa on myös koristekiviä, jotka täyttävät oikein käytettynä kyllä turvallisuuskriteerin, mutta eivät välttämättä ole muilta ominaisuuksiltaan parhaita mahdollisia.
Miten hyvin luonnonkivien ominaisuudet tunnetaan?
Olemme tutkineet 80-luvun alusta alkaen varsinkin oliviinidiabaasia Satakunnan alueelta. Tunnemme kuin omat taskumme missä on hyvä kiuaskiviaines. Potentiaalista kiviesiintymistä on määritetty riskialueita ja turvallisia alueita, joista parhaita edelleen käytetään raaka-aineen ottoon. Lisäksi olemme valmistaneet ja tutkineet muutkin käytössä olevat kiuaskivilajit sekä kymmeniä muita mahdollisia kivilajeja. Tunnemme terveen oliviinidiabaasin ja tunnemme ei terveet kivet. Käytännössä esimerkiksi haittaa aiheuttavat kiisupirotemäärät ammattilainen pystyy erottamaan silmälläkin.
Miten kivien laatua valvotaan?
Sauna-Euroxilla on käytössä laadunvalvontajärjestelmä, jolla tuotteiden yhtenäinen korkea laatu varmistetaan. Tähän kuuluu kymmeniä vuosia jatkunut laadunvalvontayhteistyö Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kanssa. Heillä on ylivoimaisesti parhaat laitteet ja paras ammattitaito kiven analysoimiseen sekä raaka-ainealueiden tutkimiseen. Tutkimusmenetelmistä tarkin on käyttää näytteistä otettuja ohuthiettä, joista pystytään määrittämään koostumukset äärimmäisen hyvin. GTK:n lisäksi Työterveyslaitos (TTL) tutkii näytteistä asbestipitoisuuksia. Asbestia koskevat vaatimukset edellyttävät poikkeuksellisen tarkkoja tutkimuksia, joita kukaan muu ei tee.
Pestyt kivet saapuvat tarkastettavaksi liukuhihnaa pitkin. Saunologia.fi
Valmistusprosessissa valvonta jatkuu. Tuotantovaiheessa kiuaskivien silmämääräisessä valikoinnissa pystymme helposti valikoimaan pois pienimmätkin riskitekijät - oliviinidiabaasissa riskit ovat sen tunnetun koostumuksen takia mitättömiä.
Poistamme noin 30-50 prosenttia raaka-aineesta oman laaduntarkkailumme yhteydessä. Teemme näin vaikka aikaisemmat selvitykseni kertovat, että tähän ei välttämättä olisi tarvetta.
Tuotantolinjalla kontrolloimme käytännössä jokaisen kiuaskiven, joka kivilaatikkoon tipahtaa. Poistamme noin 30-50 prosenttia raaka-aineesta oman laaduntarkkailumme yhteydessä. Teemme näin vaikka aikaisemmat selvitykseni kertovat, että tähän ei välttämättä olisi tarvetta. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että emme ota pienintäkään riskiä väärien kivien ja ainesosien joutumisesta laatikkoon. Lisäksi pystymme tällä tavalla myös valvomaan raaka-ainettamme, ettei siinä tapahdu huomaamattamme muutoksia.
Karkearakeinen oliivinidiabaasi joutaa tälle hetkellä valitettavasti ainoastaan hylkyyn. Sitä päätyy joskus sattumalta myös myyntieriin, mutta se on täysin turvallinen ja käyttökelpoinen tuote.. Saunologia.fi
Onko teidän mielestänne kiviä tutkittu riittävästi?
On turha väittää, ettei kiuaskiviä olisi tutkittu!
Pyrimme tutkimaan käytettävät kivet kaikin mahdollisin keinoin varmistaaksemme tuotteiden korkean laadun. Meidän tapana ei kuitenkaan ole julkaista tilaamiamme tutkimuksia yksityiskohtaisesti kaikelle kansalle, tietoja hyödynnetään firman sisällä tuotteen laadun pitämiseksi huipussaan.
Mitä kuluttajan, joka epäilee luonnonkivien aiheuttavan ongelmia, pitäisi tehdä?
Asiakkaiden palaute on kuin viimeinen etappi laadunvalvontaa! Negatiivista palautetta tulee meille hyvin vähän. Viimeksi tullut epäily kiisuista on vuodelta 2015 ulkomailta. Oli kysymys saunan tummumisesta. Tutkitutimme tapauksen kivet GTK:lla ja emme löytäneet niistä syytä tummumisen aiheuttajaksi. Reklamaation aiheita saattaa olla kiven koko, kiven murentuminen tai muu vastaava. Suurimman poikkeuksellisen nopeasta murentumisesta on aiheuttanut liian tiivis ladonta. Näissäkin tapauksissa useimmiten muhjusta suurin osa on yleensä vastuspölyä.
Jos epäilee vakavasti kivien aiheuttavan ongelmia, kannattaa olla yhteydessä jälleenmyyjään tai valmistajaan. Me käsittelemme kaikki reklamaatiot ja pyrimme selvittämään mistä on kysymys, tarvittaessa vaikka tutkimuksin. Reklamaatioita tulee kuitenkin harvinaisen vähän verrattuna vaikka muihin valmistavan teollisuuden aloihin. Esimerkiksi iho-oireita aiheuttavista kiuaskivistä emme ole saaneet palautetta. Teoriassa iho-oireet voisivat olla mahdollisia, tänä päivänä ihmiset ovat herkistyneet monille tekijöille.
Kiitos Sauna-Euroxin Vesa Rintalalle nopeista vastauksista kysymyksiin!
Saunologin johtopäätökset
Sauna-Euroxin luonnonkivien tuotanto kiuastuotteiksi on hallittu prosessi, jossa huomioidaan kaikki tunnetut riskit turvallisuus etunenässä. Tuotantoprosessista valmistuu hintaansa nähden erittäin toimiva ja helppokäyttöisiä kivituotteita, joissa ei nykytutkimusten mukaan ole mitään systemaattista ongelmaa. Koska niin suuri osa suomalaisista on kivien kanssa tekemisissä, on vaikea uskoa niiden merkittäviin terveyshaittoihin.
Olen kuitenkin toisaalta sitä mieltä, että kivien tutkimusta on syytä jatkaa ja kehittää uusia menetelmiä niiden potentiaalisten vaikutusten havainnointiin. Erityisesti korkeissa lämpötiloissa saunailmaan mahdollisesti irtoavia yhdisteitä olisi kiinnostavaa tutkia: onko niitä, kuinka paljon ja voivatko ne olla terveysvaikutteisia? Mutta toistaiseksi saunotaan rauhassa, omassakin kiukaassani lämpiää lauantai-iltana vulkaniitti.
Sauna-Eurox on Saunologian yhteistyökumppani vuonna 2019.
Saunologian saunaviisaat haastattelussa on Teppo Hurme, keraamisista kiuaskivistä tunnetun Kerkesin toinen perustaja. Teppo on parissa kymmenessä vuodessa tullut tunnetuksi sauna-alalla kansainvälisesti ja saanut myös Suomessa tunnustusta. Tässä haastattelussa Teppo puhuu suunsa puhtaaksi luonnonkivien vaietuista kääntöpuolista, sekä siitä miksi laskeva lämpöisten kiukaiden aikana kaikki oli oikeasti paremmin. Tavanomaisestai poiketen tämä tarina on mielipidekirjoitus. Myöhemmin julkaistavassa artikkelissa käydään läpi mitä erityistä Kerkes-kivissä objektiivisesti ajatellen on.
Teppo Hurme on pitkäaikainen sauna-alan yrittäjä ja sisäinen saunologi, joka on tutkinut kiukaiden ja kiuaskivien symbioosi kymmeniä vuosia. Hän herätti oman kiinnostukseni ainutlaatuisilla väitteillään luonnon kivien syvimmästä olemuksesta. Kun Sauna-lehdessä 4/2018 julkaistiin Tepon lyhyen haastattelun jälkeen Timo Korkeaojan pohdinta kiuaskivien koostumuksesta, päätin puolentoista vuoden odottelun jälkeen tuoda julki, mitä kaikkea Teppo ajattelee kivissä olevan sisällä ja vikana. Mikäli ei toisin mainita, mielipiteet ja väitteet ovat Tepon, ja perustuvat hänen välittämiinsä kokemuksiin ja mielipiteisiin - eivät kolmannen osapuolen julkisesti esitettyihin tutkimuksiin.
Kovia väitteitä kovista kivistä
Haastattelin Teppoa ensimmäisen kerran Kerkesin tehtaalla kesällä 2017. Voit kuunnella Tepon häkyllyttävimmät väitteet alla olevalta kahden minuutin videolta, tai lukea samat teesit videon jälkeen.
Luonnon kivet ovat kuin Pandoran lipas!
Teppo on tehnyt kaikenlaisia kokeiluja luonnonkivimateriaalien kanssa. Murskaaminen ja sulattaminen kuuluvat keraamikon toimintatapoihin. Jos joku lähtee tutkimaan kiuaskiviä, hän yleensä tekee tarkastelleen kiviä huoneenlämpötilassa, parhaimmillaan mikroskoopin ja vaikka ohuthiontanäytteiden avulla, jolloin kivien koostumus selviää (vrt. Rakennusmaailma 4/2005). Tästä tarkastelusta jää kuitenkin jotain huomaamatta.
Luonnonkivien kuumentaminen saa niissä aikaan erilaisia muutoksia. Tepon mukaa Kivistä irtoaa lämmitettäessä fluoriyhdisteitä, rikkiä ja suoloja. Näistä ainoa helposti havaittava on rikki, jonka haistaa.
”Kun lämmitetään kiviainesta, sieltä lähtee näitä kaasuja. Kasvit kuolee, kärpäset tippuu katosta Kun 450 asteessa oli uuni, ei koira tullut sisään. Tein kokeen ruutanoilla, ne kuoli. Vesi ottaa hyvin kaasuja”
Tepon mukaan erilaisia suoloja (reaktiotuotteita) kivissä on runsaasti. Nämä tulevat esille, kun kiviä lämmitetään ja näkyvät pinnalla valkoisena kerroksena.
Kevyesti lämmitetyn luonnonkiven pinnalla valkoista kerrosta.
Kiven sisällä voi Tepon mukaan piillä muitakin yllättäviä yhdisteitä:
”Fluori, kloori, arseeni, radon – näitä sisältävillä yhdisteillä on matala haihtumispiste, neljä sataa astetta. [sähkökiukaan] Vastuksissa on tällaisia lämpötiloja. Silloin jos joku hehkuu punaisena, on sen lämpötila on jo ainakin 512 astetta. Hehku alkaa näkymään jo 400 asteen jälken"
Mä luulin, että ihmiset valehtelevat minulle kun väitettiin, että kivet syttyvät palamaan. Kävi ilmi, että kivissä on metaania tai vetyä joka palaa. Riippuu mistä paikkaa kalliota kivi otetaan.
Nämä havainnot kielivät siitä tosiasiasta, ettei luonnonkivi ole koskaan täysin homogeenistä. Esiintymien välillä ja sisällä kivien koostumus vaihtelee.
Kivi tuli uunista ulos. Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä leivos oli Tepon mukaan alunperin oliviinikivi. N. Yli 1240-1250 asteen lämpötilassa käytyään sen rakenne on sulanut.
Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä kaikkea kivistä todella irtoaa ja onko tämä ongelma vai ei. Olen aiemmin uudelleenjulkaissut Saunologiassa Max Forsmanin gradu tutkielman, jossa havaittiin erityisesti peridotiitista irtoavan saunailmaan asbestia. Asbestin analysoiminen kuuluu nykyään normaalina seulontatoimena kauppoihin meneville kivilaaduille. Muutoin ei ole edes tiedossa minkä yhdisteen varalta kiviä pitäisi tutkia.
Olen aiemmin esitellyt maamme johtavan luonnon kiviä tuotteistavan ja Saunologian 2019 kumppanin Sauna-Euroxin tuotantotoimintaa. Artikkelista selviää pintapuolisesti miten kiuaskiviä nykyisellään laadunvalvotaan.
Löyly, sen voi maistaa
Teppo siis korostaa, että luonnonkivistä irtoaa koko niiden elinkaaren aikana erilaisia yhdisteitä saunailmaan löylyjen mukana. Teppo kehottaa maistamaan löylyä hieman kuten viininmaistellussa ryystetään ilmaa viinin mukana. Mikäli makuhermot (tai mielikuvitus) ovat kunnossa, voi huomata kevyen suolaisen maun herkällä kielen kärjellä (kielessä ei mikään tietty alue maista tiettyä makua, kuten sata vuotta sitten kuviteltiin). Uusien kivien kohdalla voi suussa tuntua jopa konkreettista hiekkaisuutta.
Luonnonkivien ikääntymistä katsellessa on kuitenkin selvä, että kivistä varmasti irtoaa sitä ja tätä saunailmaan. Raskaimmat osat murentuvista kivistä tippuvat kuitenkin kiukaan kivitilan pohjalle tai valuvat höyrystymättömän löylyveden mukana lattialle. Luonnonkivien esipesusta riippuu kuinka paljon likaa (osittain samaa kiviainesta) siitä heti käyttöönoton jälkeen irtoaa.
Rautaa ja nikkeliä piilossa?
Tepon perheyhtiö Kerkes Oy on pian kolmekymmentä vuotta tuottanut omia keramiikasta valmistettuja saunakiviään. Eräs niiden ominaisuus luonnonkiviä kevyempi ominaispaino.
Tavallisissa kivissä on rautaa ja nikkeliä, joiden ansiosta ne varastoivat myös lämpöä. Me ei olla haluttu meidän kiviin näitä metalleja.
Tepon sanojen mukaan tavallisissa kivissä on usein nikkeliä jopa 3% ja rautaa 9%, mutta näitä ei kuulemma näe tuoteselosteessa. Nikkeli voi olla sen verran paljon, että jotkut ihmiset saavat saunan jälkeen nokkosihottumaa. Kannattaa kokeilla ottaako magneetti kiinni oman kiukaasi kiuaskiviin.
Happoja sisältävät aineet ruostuttavat myös terästä.
Kiuashommat menivät mönkään 50-luvulla
Luonnonkiviä on käytetty kiukaissa aina. Miksi niiden sisältämät yhdisteet ovat ongelma nyt satoja tai tuhansia vuosia saunomisen alkamisesta?
”50-luvulla kun alkoi tulemaan jatkuvalämmitteisiä kiukaita. Tämän jälkeen alettiin puhumaan ilmanvaihdon nopeuksista. Kun puu palaa, vaihtuu ilman tehokkaasti. Tämän takia puukiuas on parempi kuin sähkökiuas, kun ilman vaihto on tehokasta. Sen takia ne tuntuu paremmalta ne löylyt. Se on ihan sama millä se hehkuva metallia tai vastus lämpenee. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ihan oikeesti. ”
Kiuaskivistä irtoavien yhdisteiden ongelmat tulevat esille nimenomaan jatkuvalämmitteisissä kiukaissa. Alenevalämpöisissä kiukaissa, siis käytännössä kertalämmitteisissä ja savukiukaissa, ei tätä samalla tavalla tapahdu, sillä niissä kivien kuumimmat hetket tapahtuvat ennen saunomista. Jatkuvalämmitteisissä kiukaissa päinvastoin.
Minä en rakenna omiin saunoihini ilmanvaihtoa. Mitä jos tavallisessa huoneessakin olisi kahdeksankertainen ilmanvaihto? Siellähän tuulee melkein. Mä pyydän että otetaan ilmanvaihto pois saunasta, enkä rakenna omiin saunoihin ilmanvaihtoa. Ei sitä tarvi, jos kivistä ei tule ulos mitään myrkkyä.
Teppo esittää paljon hurjia väitteitä kiuaskivistä ja aihetta pitäisi selvästi tutkia. Osaisiko joku tutkia kiviä tai löylyä Suomessa perusteellisesti?
Mä tutkitutin kiviä Moskovan yliopistossa. En ole löytänyt yhtään tutkimusta, jossa olisi menty oikein pitkälle.
Teppo Hurme Kerkeksen tehtailla.
Totta vai tarua?
Mitä Tepon väitteistä pitäisi ajatella? Suomessa kiuaskivien vaikutuksista saunailmaan ei ole tiettävästi tehty kuin yksi julkaisukelpoinen tutkimus. Muu arvointi perustuu koostumukseen huoneenlämmössä. Tepon kanssa keskustelu päätyy usein vulkanologiaan, tulivuoria tutkivaan tieteenalaan, sillä maamme syväkivimateriaalien sisältämät kaasut ovat Tepon mukaan osin samoja kuin tulivuorenpurkauksissa ilmoille pääsevät. Kuten maamme aktiivisten tulivuorten määrästä voi päätellä, emme ole tämän tutkimusalueen suhteen parhaalla mahdollisella vyöhykkeellä.
Saunologia Tepon epätavanomaiset ajatukset kivistä innostavat. Kiuaskivet ovat erittäin keskeinen osa suomalaista saunaa ja vaikuttaa äkkiä sille, että emme tiedä niistä juuri mitään. Toisaalta niissä voi edelleen piillä yllättäviä riskejä. Jos katsotaan taaksepäin aikanaan esiteltyihin ioni-tutkimukseen (kts. myös tutkimusjulkaisu), niin herää kysymys, että ovatko ionitkin osittain peräisin halkeilevista kivistä, eivätkä kiukaan metalliosista. Metallin vaarallisuuteen en itsekään jaksa Tepon tavoin uskoa.
Tepon kivistä esittämien lukuisten väitteiden keskellä on kuitenkin vaikea arvioida mikä on totta ja mikä tarua, tai vähintään liioittelua. Teppo siteeraa mielellään erilaisia faktoja, joista useimmat heitot ovat ainakin suunnilleen paikkansa pitäviä, tarvittaisiin kuitenkin kemistiä ja geologia muodostamaan näistä tarkempia tutkimuskelpoisia hypoteeseja, sen verran epätarkkoja keraamikon laukaukset paikoin ovat. Laukaukset ovat toisaalta tervetulleita, sillä aiheen tutkimukseen pitäisi lopulta havahtua ja Teppo olisi itse mielellään osallistumassa hypoteesien kehittylyyn.
Omat perustietoni alueelta ovat liian huterat kokonaisvaltaiseen kriittiseen arviointiin, voin vain todeta että empiriaa kaivattaisiin lisää. Ei voi unohtaa, että Teppo on kuitenkin yrittäjä, jonka tuotteen arvo (ja arvokkaita hänen tuotteensa ovat) riippuu osittain siitä, että perinteiset kiuaskivet ovat ongelma, hänen kehittämänsä Kerkesit ratkaisu. Kieltämättä monia ongelmia Kerkesit ratkaisevatkin. Riippuu käyttökohteesta, mikä tämän ratkaisun arvo on. Tätä asiaa käydään läpi tulevassa Saunologian julkaisussa, joka esittelee nimenomaan näitä tuotteita.
Johtopäätökset
Ennen kuin luonnonkivien käyttäytyminen saunaolosuhteissa on perin pohjin selvitetty, kehotan kaikkia luonnon kivien käyttäjiä maistelemaan saunailmaa sekä esilämmittämään kiuaskivet kunnolla ensimmäisellä käyttökerralla ja pysymään tällöin itse pois saunasta!
Vuosi 2019 käynnistyi sauna-asioissa intensiivisesti, että kristallipallon näkymien jakaminen teille meinasi unohtua. Nyt kerron mitä siellä näkyy sekä mitä vuonna 2018 sykähdytti saunologia ja lukijoita eniten!
Vuodenvaihde ennakoi Saunologian seuraavan toimintavuoden starttia. Nyt on tiedossa jo neljäs vuosi saunatietoa! Vuodessa saunatiedon leviäminen on entisestään parantunut ja vuoden 2018 aikana lähes 200,000 suomalaista kävi lukemassa Saunologian artikkeleita yli 350,000 kertaa. Lukuaikaa kansalaisemme käyttivät siis lähes kolmen vuoden edestä. Myös ulkomaalaisia lukijoita on nähty 71:stä eri maasta (vähintään 10 kävijää kustakin). Vuonna 2019 uskon kasvun edelleen jatkuvan noin 40% tahdilla.
Jos mietit omalle saunatuotteellesi tai -palvelullesi hyvää viestintäkanavaa, Saunologia voi olla juuri se.
2018 opetuksia
Henkilökohtaisesti vuosi 2018 oli tuotannon puolesta haastava ja kuten vuoden sitten sen alussa ennakoin, ei vuonna 2018 julkaistu juttuja samaan tahtiin kuin aiemmin. Taloudellisesti Saunologia harrastuksen kuormittavuus on myös haaste, mutta tänä vuonna pyrin ensisijaisesti innostamaan Saunologian mukaan uusia sisällöntuottajia! Vuonna 2018 sisältöä oli mukana toimittamassa pari muutakin kirjoittajaa, mutta päävastuu on ollut tiukasti allekirjoittaneella. Niin pitkään kuin liiketoimintamalli ei mahdollista suurempaa ajankäyttöä, on projektia jatkettava sauna-aatteen nimissä ja sisältöä ilmestyy pari kolme kertaa kuukaudessa.
Mutta enemmänkin mahtuu, jos hyviä saunajuttuja on tarjolla! Mikäli sinulla on pöytälaatikossa sauna-aiheisia kirjoituksia tai kovalevyllä saunavalokuvia, joita haluaisit kymmenien tuhansien ihmisten ihasteltavaksi, ota yhteyttä sähköpostilla: info@saunologia.fi
Jos ei ole juttua, mutta idea mistä pitäisi kirjoittaa, anna kuulua vaikka kommenttina tälle sivulle. Kaikki asialliset kommentit hyväksytään mahdollisimman pikaisesti.
2018 isoimmat jutut
Haluan nostaa viime vuodesta kolme minulle poikkeuksellisen tärkeää juttua:
Jokainen tarina on tuotettu omalla tinkimättömällä tavallaan ja sisältää uusia näkymiä saunan maailmaan.
Luetuimmat artikkelit vuonna 2018
Lista ei ole olennaisesti mullistunut aiemmista vuosista, mutta lauteet ja pintakäsittely ovat jostain syystä nousseet kiuas- ja kiuaskivijuttuja suositummiksi.
2019 sisältöjä on suunniteltu jo hartaasti. Toivon, että mukaan mahtuu viime vuonna luvattujen sisältöjen kaltaista tavaraa tämänvuotista enemmän.
Saunan historiasta, kiuaskivistä ja painovoimaisesta ilmanvaihdosta on tulossa tarinaa ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Odottelen kuumeisesti Itä-Suomen Kiuas-tutkimushankkeen tulosten julkistusta maaliskuussa, koska ensimmäistä kertaa ehkä ikinä on kiukaista tarjolla jotain tieteellisestikin validia tutkimustietoa!
Kevään aikana selviää myös mitä Saunologian kiuaskivilaboratoriossa on opittu kiuaskivien kestävyydestä. Mahdollisesti myös puretaan saunaa, tutustutaan digitaalisiin saunan etäkäynnistys- ja seurantalaitteisiin sekä kaikkea muuta.
Isänpäivän kunniaksi ehdin viimeistelemään Saunologian kiuaskivitestilaboratorion! Testaus tulee viemään sitten kuukausia mutta tapahtuu automatisoidusti #sauna#tutkimus#isäjututpic.twitter.com/MmaJf9qBn1
Keväällä 2019 tulee ilmestymään myös Saunologian innoittama sauna-aiheinen tietokirjani, jota täällä on jo mainostettu. Kunhan kirja ilmestyy huhtikuun loppuun mennessä, sen voi ostaa edulliseen lukijahintaan myös Saunologian kautta. Sattumalta samoihin aikoihin julkistetaan myös Suomen nykyisen saunaprofessorin, Jari Laukkasen ja tutkija Tanjaniinan Laukkasen yhteinen kirja Sauna, keho ja mieli (Docendo, 2019). Tämä uumoilee mahdollisesti sitä, että kesän korvilla kirjojen julkaisujen puitteissa tapahtuu ehkä jotain jännää.
Sauna, keho ja mieli (Jari Laukkanen, Tanjaniina Laukkanen) Docendo, ISBN : 9789522916099
Kannattaa seurata Saunologiaa sähköpostilistan kautta tai sosiaalisessa mediassa, jossa sauna-asiallisia päivityksiä harva se päivä!
The 2018 season for gifting is at hand. Saunologia supports sauna-minded people by introducing a book which might come handy in filling Santa’s bag. The latest addition to Finnish sauna literature comes from young photographer Viola Minerva Virtamo. It is beautifully illustrated book that you’ll love to put your hands on and breath in the rural Finnish sauna spirit so elegantly captured on its pages. Despite the fact that the literary part does not live up to the high standards set by the visual expression, it presents itself as a worth token of Finnish sauna life style. It is also a rare instance of a Finnish sauna book created by Finns but made accessible for English audiences.
Lyhyesti suomeksi (brief in Finnish):
Viola Virtamon tuore kuvakirja suomalaisesta saunasta on näyttävä teos ja arvokkaan tuntuinen lahja valokuvataiteen ystäville. Vaikka teoksen tietokirjaosuus heikentää kokonaisuutta, on se vahvan kuvatyylinsä ansiosta mukava lisä dokumentaariseen saunakirjallisuuteen, esittäen 2000-luvun ei-urbaanin saunan ihailua tunteikkaasti.
What is this thing?
Viola Virtamo is a young Finnish freelance photographer and designer http://www.violaminervavirtamo.com/ . After a two-year project, she has created a book called Sauna published by FinnishCozy Publishing in October 2018. This hard cover book has 210 colored pages filled mostly by steep, darkish photographs of Finnish sauna, nature and sauna bathers as discovered in their preferred rural habitat – where few Finns live anymore but many love to visit .
Although the photography dominates the book and Viola’s name is alone on the cover, photography is not the full story. Writers Liisa Talvitie and Heli Thorén have contributed a text that spans topics describing different types of saunas to a sauna glossary. Five stories about sauna culture and three recipes are also found between the covers. Book is bilingual, presented in both Finnish original as well as in an English translation by Rebecca Watson.
Book contains both Finnish and English version laid out next to one another in two columns.
Impressions of Saunologist
Reviewing the book as a photographic art piece is a treat. Photos are balanced, carefully laid out, the printing paper emphasizes the high contrast and dark shade which at least now in the heart of dark winter time seems appropriate. Photography style is quite documentary, providing carefully selected but still convincingly authentic glimpses into pure Finnish nature and pieces of sauna culture found in the middle of it.
Style is recognizable from both contemporary lifestyle magazines, which Viola has worked, as well as from domestic artistic photography movements of the recent decades by which she is not part to cause of her young age.
All of this makes the book pleasurable to leaf through and mentally transport yourself to the height of the Finnish summer. The book looks great and feels like it must be taken seriously. If I could rename the book, I would call it Nordic nature, sauna, and wrappings.
As such I also like the fact it pretty well represents what I believe to be the contemporary sauna bathing at those over 500,000 summer cottages and villas around Finland. Although it is not emphasized, I also appreciate the documentation of the fact that Finnish people still privately enjoy sauna in the nude, although many other visual documents try to do away with this non-American tradition.
The documentary feels more like a dream than a reality for a Finnish person such as myself. It is expressive of the 21st century ideals of spending quality time outside Facebook, in a world where iPhone does not exist (at least for a couple of hours at a time). But then again, hey, both Finns and foreigners are definitely allowed to dream how sauna in the beautiful Finnish nature at best feels like!
Only critical comment I can make regarding the visuals is that after few readings, or leafing through it, it is hard to escape seeing subtle product placements. It is not very disturbing, but it’s there.
Words, what do they say?
After much praise, my main criticism fall upon the text. In an interview, Viola told me that initially they thought of only including short personal stories among the photos. Now there are still few of those, but most of the text reads as a non-fiction book about saunas. As my Finnish readers know, I have reviewed a few of these on Saunologia in the past years.
My main issue is this: there are photos and there’s text, but they’ve got little to do with one another. The text deals exclusively with saunas in urban and rural Finland, although the photos are exclusively about rural and picture perfect nature landscape of Finland. Sometimes with sauna, sometimes without. Another issue is that I can’t really find the story line of how the topics included in the text have been chosen. The glossary section does, I admit, cover many of the essential elements that make up the present Finnish sauna culture, but the opening part on Finnish sauna types just strikes me as odd.
Then comes the content beneath the headlines. Now, I will say for the authors that they’ve clearly worked hard in order to explain the concepts and customs so people foreign to Finnish bathing culture might understand it. Unfortunately I’m so deep inside that I can’t tell, but I got the impression that even a person new to sauna could by reading this understand something of this age old complicated tradition.
So I asked my neighbor for help. He's originally from Japan and has lived in Finland for a couple of years. He found the book's writing well accessible and liked the emphasis the book made on the connection between nature and sauna. This convinced me that the text is successfully geared towards foreigners.
To support this orientation, I admire that explanations about Finnish sauna are mostly sound. Thus I believe the text under Glossary part can provide a meaningful introduction to Finnish sauna culture for those who don’t know it by heart.
The text and even saunas are in many ties secondary to Finnish nature photography
Saunological disagreement
But there are few points that I disagree strongly with. First and foremost is a section called About Finnish saunas. Now as an aspiring man of science, saunologist and a private member of the Sauna from Finland association, I need rebuke the claim the authors make about the history of sauna, or sweat bathing.
Because for some reason the very first thing you’ll encounter in the book is a statement that the Mayas actually invented sauna bathing in approximately 500’s, well before Finns.
This comparison is not only absurd but also false.
In Finland we need to admit that the written history of sauna does not extend to very far. Written history of Finland is just not very extensive and we can’t escape the fact that two thousand years ago, this land was inhabited by very small amount of people who’d never been touched by advanced cultures like those of Roman or Mayan origin.
However archeological evidence and linguistic origins of the word “sauna” extend the history of sauna all the way to somewhere between 0-1000 A.D. Most Finns like to think that there’s a strong reason to believe that sauna could have existed already in the stone age (which ended sometime around 1000 BC) and that the proto language of Baltics, which Finnish language is derived from, may have used some variation of the word “sauna” already before year 0. There is too much uncertainty and a wide range of possible years of origin to enroll Finnish sauna in ‘there first’ history competition.
And more importantly, the comparison is absurd because of a well known historical fact that Romans built notable hot air bathing facilities already well before the reckoning. Although these establishments were much less sauna like than the Mexican temescal, they did provide opportunities for sweat bathing (please see Mikkel Aaland'selectronic version of Sweat for details).
The vague treatment of the history pops up here and there, but it failed to make me as frustrated as in this point again. One point I do like to bring up is the way book lays out a convincing story of how the regular sauna day has switched from Saturday to Friday. This presumably happened as the working week was reduced to five in during 1960’s.
Sounds plausible, but is unfounded.
The only noteworthy study I know of from 1991 by Professor Erkki Helamaa (Helamaa, 1991: Asuntosauna. Rakennustieto) clearly shows that the increasing number of saunas has made sauna more popular across the week, but overall Saturday still remains as the most desirable sauna day at least among the surveyed urban neighborhoods.
I maybe got bit too excited about history, but less make a comment about the present as well.
Because the book ends up with a small catalogue of (mostly) public saunas in three big Finnish cities. I am surprised by their inclusion , but I’d like to point out that another Finnish book from last year, called Kaupunkisaunoja that does a much better job in extensively listing and introducing saunas also outside these locations (and also check this website: https://saunat.co/yleiset-saunat/ for saunas in 15 cities). So the book would have benefited from some saunological fact checking. Now it mentions to very obscure or generic references which are unlikely to convince even a slightly educated reader of the extensiveness of background research.
Table of Contents of Virtamo's Sauna book
How did it read?
The style of the Finnish text is subtle and nuanced, at least in comparison to the strong photographic expression. The English translation has a hard time keeping up to the Finnish standards. I fear there are several bits that have been lost in translation, possibly because of the intent of keeping the English version concise. Unfortunately this makes the English version less lively and unsaturated than the Finnish version.
The English translation also has some issues with the choice of words. The prime example is translation of the bunch of leaves used in sauna, which in Finnish is called vihta or vasta and is generally be translated as a whisk. Sauna bucket is okay, although industry usually prefers pail, which some people understand to refer to a water carrying solution.
Finally, from the Glossary, I would like to note that nobody (should) talk about continuously heated saunas. I believe the risk of misunderstanding is small, but a sauna is a building, which can be heated with a continuously or “multi-firing” stove, or with single wood-fired stove in advance. The sauna itself is not much (if at all) different regardless of how it is heated up. The terms “wood” and “electric” sauna which has similar strange meaning are for some reason in common use in Finland.
Recommendations
By now, it should be clear that this is an impressive book by photography and an ambiguous book by writing. The fact that the book has been printed in two languages laid out next to one another means that the amount of text to read is limited. This format provides easy reading experience and a joy of discovering inviting pictures of moments you want to dive into. It feels precious despite its moderate under 30€ price tag so it will be a welcomed gift outside Finland.
I can warmly recommend this for people who would like to get a feeling of Finnish nature, rural lifestyle and sauna practice. The text part helps in understanding the culture, but will leave many questions unanswered and provide a somewhat confusing overall impression about Finnish sauna. But I do think well fits under publishers slogan Dream cozy.
Aitokiukaan tarinan ensimmäisessä osassa palattiin olympiavuoden 1952 tunnelmiin Aitokiukaan päästyä myyntiin. Jutussa kurkistettiin myös Kekkosen edustussaunaan Tamminiemessä, jossa piileskeli AK-78 hyvin maastoutettuna lattiatasossa. Tässä artikkelin jatko-osassa kuullaan Aitokiukaan käyttäjäkokemuksia ja pohditaan kriittisesti kiuastyypin hyviä ja huonoja puolia.
Käyttäjät kehuvat kilpaa
Haastattelin artikkelia varten AK-käyttäjiä ympäri Suomen. Kourallinen kiinnostuneita löytyi mm. Facebookin kautta ja kaikki paljastuivat pitkän linjan Aitomiehiksi (jostain syystä yhtään naista ei ilmoittautunut haastateltavaksi vaikka talouksissa oli kyllä myös naispuolisia saunojia). Kiukaita oli käytössä neljäseiskasta kuuskasiin ja kaikilla oli vähintään kymmenen vuoden historia kiukaan kanssa takanaan.
Kiukaan pitkäikäisyys on hämmentävää. Harras AK-harrastaja Helsingistä kertoo, että hänen kotonaan on ollut pikkupojasta lähtien AK-57. Samainen yksilö palveli noin neljäkymmentä vuotta! Kymmenen vuotta sitten oli kuitenkin pakko vaihtaa uudempaan. Toiseen viisseiskaan, luonnollisesti.
On mukava tapahtuma lämmittää kiuasta kunnolla pari kolme tuntia
Kaikkien mielestä Aitokiukaan viehätys piilee löylykapasiteetissa. Kovinkaan löylyttäjä ei saa vaikkapa hyvin lämmitettyä 68:a hiipumaan. Jo 57:lla pääsee löylyihin myös seuraavana päivänä, jos sauna ja kiuas on lämmitetty edellisenä päivänä kunnolla. Eräs Saunologian lukija raportoi lisäeristetyn ja laajennetun AK-95:n tarjoavan löylyt jopa kolmen päivän päästä! Hyvä lämmittäminen pitää saunan myös puhtaana. Mikäli ”pikalämmittää” saunan, on löylyhuoneen nokeentuminen riskinä.
AK-57 espoolaisen talousrakennuksen saunassa. Kiukaalle on lisätty oikeaoppinen raikkaan ilman tuloventtiili kiukaan kannen päälle.
Lämmittäminen on sitten oma hommansa. Ryhmän pienimmäinen 47 lämpiää parhaimmillaan reilussa tunnissa neljällä pesällisellä. Siirryttäessä suurempiin yksilöihin kasvavat lämmitysajat useampiin tunteihin. AK-68:ia lämmittävä Jorma kertoi viettävänsä jopa viisi tuntia lämmityshommissa! Kiukaissa oli käytössä erilaisia luonnonkiviä.
Jos kiuasta ei ole pitkään aikaan lämmitetty, voi vedon kanssa olla haasteita. Tiilihormin esilämmitys kuumailmapuhaltimella onkin havaittu hyväksi ratkaisuksi vedon parantamiseen. Keraamisten kivien käyttäminen lyhentää lämmitysaikoja, kuten pian kerrotaan, mutta harva niitä käyttää. Mitä ilmeisemmin hinnan takia.
Narvin jälkimarkkinointipäällikkö Jarmo Huotari esittelee kertalämmitteistä Aito-kiuasta Kevätmessuilla 2016. Löylyluukku nousee irroitettavalla hoitokoukulla, jolla on kiukaan kanssa muutakin käyttöä.
Kovassa käytössä olevat kiukaat ovat kokeneet eriasteisia kolhuja vuosien varrella. Arinaa, tuhkaluukun peltiä ja malliston omaleimaista ”hoitokoukkua”, jolla kiukaan päällä oleva löylyluukku avataan, on jouduttu korjailemaan sekä eristeitä vaihtamaan. Kiuaskiviä on luonnollisesti vaihdettava silloin tällöin. Vanhimpia harrastajia harmittaa, ettei alkuperäisiä peridotiittikiviä reilummassa koossa ole enää saatavissa.
Video: Aake Kalliala ja AK
Erilainen ja monipuolinen vaihtoehto
AK:n kanssa voi loihtia erilaisia saunaolosuhteita. Kaikki ihmiset eivät välitä tyypillisestä AK:n tuottamasta miedon, alle 70C lämpöisestä, mutta nopeasti kostuvasta saunailmasta. Siihen ei tarvitsekaan tyytyä, jos vain avaa löylyluukun ja odottelee hetken, niin johan lämpenee! Oheisessa kaaviossa näkyy kuinka tunnin ja kolmen tunnin lämmitysaikana löylyhuone lämpeni yli sataan asteeseen.
Löylyhuoneen lämpiämisnopeus. Aitokiuas (mallia ei spesifioitu, ilmeisesti 68) on upotettu lattiaan ja nousee huonetilassa n. 60 cm korkealle.
Aitokiuas mahdollistaa käyttäjälle monia erilaisia löylyelämyksiä ja saunomisolosuhteita. Alla rakennusneuvos Syvähuo’on mietteitä vuodelta 1952, kun hänen suunnittelemansa Aitokiukaat olivat tulossa käyttöön hänen rakennuttamassaan Suomen Saunaseuran Vaskiniemen saunakeskuksessa:
Oma saunani on kuivаsаuna, jossa pidän sadan asteen lämpöä ja käytän vettä ainoastaan vihtoessa. Mutta kyllä savusaunankin löyly on niin makea, että vertailua on vaikea suorittaa. Olenkin sitä mieltä, että savusauna on nyt kokemassa uuden renessanssin, kun Sauna-seurankin jäsenet saavat siihen kunnolla tutustua. Vaskiniеmessä onkin pyritty siihen, että lämpöä riittää tarpeeksi pitkäksi aikaa. Kiukaasta se riippuu. Tähän saakka savusaunan löyly on riittänyt vain pariksi tunniksi yleensä, mutta Vaskiniemessä on päästy 8-10 tuntiin.
Jalo Syvähuoko, Sauna-lehti 3/1952
Lähes 70 vuotta sitten tehty läpimurto koski siis ensisijassa lämpökapasiteettia sekä lämmönpitävyyttä. Kiukaan kehittäjä tunnustautui kuuman ja kuivan saunan ystäväksi, joten käsitykset siitä, että AK olisi ainoastaan matalien lämpötilojen kosteiden löylyjen kiuas ovat eittämättä vääriä. Löylyominaisuuksien objektiivinen vertailu on valitettavan hankalaa ja se jää valitettavasti tämän artikkelin ulkopuolelle.
Nimittäin AK-mallisto on käytännössä ainoa kertalämmitteinen kiuas, jota on tarjolla eri kokoisiin saunoihin. Sen kanssa kilpailevat lähinnä yksilölliset muuratut kiukaat ja esimerkiksi Refrakin tai Warmheartin räätälöimät, suurin saunoihin sopivat kiukaat. Pieni, polttotekniikaltaan samankaltainen kiuas on saatavilla Helolta, kun taas peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa tilauksesta pari kokoa klassisia pönttökiukaita, jotka ovat rakenteeltaan hieman yksinkertaisempia. Aitokiukaan käyttö on erilaista kuin esimerkiksi pellettisavukiukaan .
AK-110 vm. 2018
Läpi harmaan kiven
Eräs AK-harrastajia harmittava seikka on, että kiukaassa alun perin käytettyjä peridotiittikiviä ei ole enää vuosikymmeniin saanut ja muut vaihtoehdot eivät ole tarjonneet vastaavia ominaisuuksia vastaavaan hintaan. Tilalle on kuitenkin tullut jotain ehkä parempaa.
Eräs kiinnostava ulkopuolinen vaikuttaja on ollut keraamisista kiuaskivituotteistaan tunnetun Kerkesin panostus AK mallistoon. Kerkes on oman historiansa alusta pitäen markkinoinut kivilajitelmia AK-malleihin. Kerkes on panostanut AK-mallistoon merkittävästi kehittäen uusien ”kivi”kokojen lisäksi kaaret nielun päälle sekä massaussarjan tulitiilien välisten rakojen tiivistämiseen.
Raot ovat onneksi lopulta kadonneet, kun tiilet ovat vaihtuneet elementteihin ja pienempiin kiukaisiin on lisätty metallilieriö kivien ja tiilien väliin, kuten edellisessä artikkelissa kerrottiin. Lieriö on muuten eräs kiuasmaailman käyttäjäinnovaatio, jonka Narvi otti käyttöön tällä vuosikymmenelle mahdollisesti Sepe Leskisen vinkistä. Sepe oli ainakin teetättänyt oman kiukaaseensa vastaavan lieriön kyllästyttyään liikkuviin ja rakoileviin tiiliin jo edellisellä vuosikymmenellä. Ja kyllä, Sepekin käyttää kiukaassaan Kerkesin kuulia.
Kerkes mainostaa AK:n lämpiävän puolet nopeammin heidän kivillään. Tätä varten puiden pitää olla täysin kuivia ja polttamisen tasaista, ei täysiä pesällisiä.
Kerkesin argumentti on, että heidän keraamiset kivensä ovat erinomainen vaihtoehto Aitokiukaisiin kestävyytensä ja lämpiämisnopeutensa ansiosta. Myös Narvi on vakuuttunut tästä siinä määrin, että kiukaita myydään tehtaalta joko oliviinikivillä tai Kerkeseillä varustettuna. Kerkes-kivet lisäävät edellisen artikkelin taulukossa mainittuihin ov-hintoihin n. 20% lisää. Alla taulukon keskeiset osat uudestaan.
Tekniset tiedot
AK-47
AK-57
AK-57K
AK-68
AK-78
AK-95
AK-110
Löyly-huoneen tilavuus
8–12 m3
9–20 m3
11–23 m3
14-26 m3
19-30 m3
24-34 m3
31-90 m3**)
OVH
1450€
1700€
2100€
3900€
5500€
7400€
11300€
Kerkesin käytettäessä nopeampi lämpiäminen perustuu sekä optimaalisen tehokkaaseen savukaasujen virtaukseen että keraamisten kivien kevyempään ominaispainoon. Jälkimmäisen ominaisuuden ansiosta ne saavuttavat käyttölämpötilan ja puhdistuvat nopeammin. Pyöreät kivet ovat suosiollisia myös sen suhteen ettei niissä ole tarttumapinta-alaa noelle ja muille palamisjätteille, joita ei löylyjen mukana myöskään haluta saunailmaan.
Luonnon kivistä uusien kiukaiden mukana toimitettava oliivinikivi on myös käyttökelpoinen vaihtoehto erityisesti, jos haluaa maksimoida kylpyajan sillä oliviini on lämpökapasiteetiltaan Kerkesiä parempi. Tosin lämpiäminen kestää väistämättä pidempään ja kuluttaa enemmän polttopuita, sillä lämmön talteenoton tehokkuus ei muutu ja tulisijan tehokin pysyy samana. Kiviä voi aina vaihtaa, jos oma preferenssi lämmitys- ja saunomisajan välillä muuttuu.
Yhteenveto
Aitokiuas on omalaatuinen kiuasratkaisu. En voi rehellisesti suositella sitä varauksetta kaikille, sillä maailmalla liikkuu myös käytettyjä Aitokiukaita, joiden käyttäjät ovat päättäneet vaihtaa eeppisen löylygeneraattorin helpompaan, halvempaan ja vaatimattomampaan löylykeittimeen. Saunomisen iloista tosissaan nauttiville se on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto.
Pieniä Aitokiukaita aina 68:an asti voi hankkia verkkokaupoista. Isompien kiukaiden kohdalla on otettava yhteyttä rautakauppaan, joka vahvistaa hinnan ja kertoo toimitusehdoista. Toimitus onnistuu todennäköisesti suoraan käyttöpaikalle.
Jos kiukaan sopivuus omaan käyttöön vielä mietityttää, seuraavassa ajatuksia siitä, mikä kiukaassa viehättää ja mitä haasteita siihen liittyy.
Vahvuuksia
Runsaasti lämpöä varastoivaa massaa
Eristetty, lämpöä varastoiva rakenne
Kertalämmitteinen kiuas keskittyy saunomiseen
Pitkäikäinen hankinta
Säilyttää arvonsa (varauksella)
Kertalämmitteisyys ja eristetty rakenne muuttaa kiukaan saunomismahdollisuudet. Verrattuna jatkuvalämmitteiseen kiukaaseen, on vapauttavaa ettei kenenkään tarvitse saunomisen aikana enää nähdä vaivaa ja muistella puiden lisäämistä tulipesään. Kiukaaseen varastoituva lämpömäärä mahdollistaa kohtuullisen käytön jälkeen löylyt vielä seuraavanakin päivänä, vähintään parin pesällisen lisälämmityksellä.
Kuten jo sanottu, AK:n vahvuus on myös se, ettei kiuas ole kertakäyttötavaraa. Uskoo nykyaikaisten kiukaiden laadusta yleisesti ottaen mitä tahansa, AK kestää normaalikäytössä varmasti kymmeniä vuosia. 68-malliin asti käytössä olevat emaloidut vaipat ovat myös ruostumisen suhteen vastustuskykyisiä. Suuremmissa malleissa maalatun vaipan ruostuminen vaikuttaa ulkonäköön nopeammin. Pieniä Aitokiukaita on myynnissä myös käytettynä, joten Aitolöylyjen omistajaksi pääsee edullisesti, jos sietää kiukaan ulkopinnassa käytön jälkiä.
Löylyjen hinta
Eräs merkittävä ominaisuus AK:ssa on sen huomattava korkeus. Aitokiuas on nimittäin rakenteensa vuoksi olennaisesti nykyään vallitsevia jatkuvalämmitteisiä kiukaita korkeampi. Jo malliston pienin kiuas AK-47 on yli metrin korkuinen ja vaikka korkeus ei kasva suhteessa halkaisijaan, suositellaan 57 mallista alkaen saunan sisäkorkeudeksi vähintään 270 senttiä. Löylyn lain mukainen suositus on kiukaan yläpinnan korkeuden perusteella listattu myös yo. taulukkoon ja se vaihtelee kahdesta ja puolesta metristä yli kolmeen metriin.
Löylyn lakiin on suhtauduttava tietyllä varauksella, mutta niin tutkimusten kuin omien kokemusteni mukaan ei Aitokiuaskaan pysty kumoamaan ilman kerrostumisen vaikutuksia. Pitkä lämmitysaika tosin kyllä tasaa ongelmaa. Jos olisin itse nyt suunnittelemassa saunamökkiä, rakentaisin sen sisäkorkeudeksi kolme metriä, vaikka ihan vaan siltä varalta, että saunaan tulisi lopulta AK! Tai sitten voi toimia kuten Tamminiemessä ja Vaskiniemessä ja rakentaa kiukaan lämmitystilan kellariin.
Vaskiniemen saunakeskuksen kiukaissa on vuonna 2018 jäljellä Aitokiukaista käytännössä vain pintaa, mutta lämmitysjärjestely on elegantti.
AK:hon liittyy myös pari muuta varjopuolta. Näistä ehkä tärkeimmät ovat mitoitusvaatimukset sekä vedenlämmityksen hoitaminen. Kiukaan turvaetäisyydet ovat huomattavat eristetystä ulkovaipasta huolimatta. Tämä antaa ymmärtää, että kiukaan eristepaksuutta olisi pitänyt alun perin olla lisää. pyöreä muoto ei ole tilankäytön kannalta optimaalinen yleensä neliskanttisessa löylyhuoneessa.
Jos AK on tulossa kantoveden saunamökkiin, haaste voi olla ettei kiukaaseen ole saatavilla integroitua vedenlämmitintä, vaikka sellaisen voisi eri tavoin toteuttaa. Mm. 57-malliin oli tarjolla vaippavesisäiliö lisävarusteena, mutta tällä hetkellä tällaista ei ole myynnissä. Piippulämmitin ei ole mahdollinen hormiliitännän koon (150 mm) vuoksi, tiettävästi suurin piippusäiliö on Parran 143 millinen, muut ovat 115 millisiä. Rakenteen vuoksi vedenlämmitys onnistuisi todennäköisesti helpoiten lämmöntalteenottopiipun (LTO) kanssa.
Suuri kivimassa ei lämpiä käden käänteessä
Kiukaan korkeuden lisäksi viimeinen huomioitava tekijä on lämmitysaika. AK lämpiää paremmasta hyötysuhteestaan huolimatta hitaasti, koska kivet ja niitä ympäröivät elementit lämmitetään olennaisesti kuumemmiksi kuin tavallisessa kiukaassa. Toisaalta, Aitokiukaassa on sitten lämmittyään olennaisesti enemmän lämpöreserviä. Mallista riippuu kestääkö lämmittäminen tunnin vai useampia tunteja. Harva väittää saavansa AK:ta lämpimäksi tätä nopeammin. Jos tätä vertaa jatkuvalämmitteisten suorituskykyisimpiin malleihin, ei vertailu näytä kovin reilulle.
Suurimpien mallien lämpiäminen voi kestää huolettomalla lämmittäjälle lähes koko päivän ja viedä puoli mottia klapeja. Tähän ei kaikilla kärsivällisyys riitä, sillä lämmittäminen on tehtävä huolella ja kiukaan sekä hormin luukut muistettava pitää muina aikoina visusti kiinni, kuten alla olevasta videosta käy ilmi. Hormin pituuteen on myös kiinnitettävä huomiota, lyhin mahdollinen hormi ei välttämättä vedä riittävän hyvin ja entisestään hidastaa operaatiota.
Viimeisenä kyseenalaisena yksityiskohtana valmistaja Narvi myi hetken aikaa Aito-brändillä myös jatkuvalämmitteisiä kiukaita, jotka eivät olennaisesti poikenneet Narvi-brändin puukiukaista. Nyt nämä ovat onneksi poistuneet valikoimista. Jos tutkit käytettyjen kiukaiden markkinoita, kiinnitä huomiota, ettet osta mitä tahansa ”Aitoa” puukiuasta, vaan Aitokiukaan, jonka tunnistaa pyöreästä muodosta.
Parannettavaa
Pyöreä muoto ja turvaetäisyydet vaativia sijoittelulle
Lämmitysaika & puun kulutus
Korkeus
Vedenlämmitys
Totuttua enemmän asennustyötä
Yhteenvetona todettakoon, että AK on vaativan saunojan ja kärsivällisen lämmittäjän kiuas, joka vaivanpalkkana antaa löylyt, jotka jäävät mieleen ja joista voi iloita vielä seuraavanakin päivänä.
Lue ja katsele lisää:
Juho Olkkosen opetusvideo Ak-57:n lämmityksestä
Video: erään AK-harrastajan näkemyksiä Aitokiukaasta Narvin esittelyvideolla:
