Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Mikä on irtokuutio, heittomotti tai pino-m3? Miten ostat sopivia puita saunan uuniin? Saunapuukori-sarjan aiemmissa osissa selvitin millaista puuta saunassa kannatta polttaa (kuivaa, ohutta sekapuuta) ja miten polttopuut pitää kuivattaa ja pitää kuivana. Nyt tarkennetaan klapien kokoskaalaa ja ostetaan puita verkosta.
Klapien kokomaailma -yksi koko ei sovi kaikille
Vakava saunanlämmittäjä tekee omat halkonsa itse ja kuivattaa ne kaikessa rauhassa ylivuotisiksi (todennäköisesti turhaan…). Tähän liittyy yhtä paljon taikauskoa kuin tiedettä.
Koska kaikilla ei aika riitä puiden tekoon itse, edullisinta on hankkia halot tai klapit (ne alle puolen metrin mittaiset polttopuut) mahdollisimman suuressa erässä sopivankokoisina ja –laatuisina omien tulisijojen tarpeisiin. Erilaisissa kaupoissa myytävät 40 litran halkosäkit ovat tavallaan helppo, mutta myös erittäin kallis vaihtoehto.
Puiden ostamista nykyaikana helpottavat standardit. Parin vuoden ikäinen SFS-EN ISO 17225-5:2014 standardi luokittelee polttopuut mm. laadun, kosteuden ja koon perusteella. Standardin mukainen hyvä, tai paras, puu on laatuluokkaa A. Pituusluokat alkavat 25 sentistä, jonka tunniste on L25. Kiukaisiin mahtuu yleensä vielä L35 kokoinen puu, joka on siis 35, +/- 2 cm pitkää. Kosteutta klapeissa pitäisi olla alle 20%, jonka tunniste on M20.
Viimeinen haaste on ymmärtää polttopuiden myyntiyksiköt. Ne on määritetty tilavuuden perusteella erilaisia kuutiometreinä (kuutioina) eli motteina. Oheisesta kuvasta saa käsityksen yksiköiden välisistä suhteista. Yksiköistä käytetään myös lyhenteitä k-m3, p-m3 ja i-m3 (kiinto, pino ja irto, vastaavasti).
Kiintokuutio, pinometri ja heittomotti - polttopuiden tilavuusyksiköiden vertailu
Kuva kertoo, että yhtä irtokuutiota eli heittomottia varten tarvitaan 0,4 m3 kiintokuutiota tai 0,6 pinokuutiota. Kertoimet vaihtelevat hieman puulajien ja klapikokojen välillä, mitä pienempiä ja suorempia puita, sitä tiheämpään ne voi latoa, mutta näitä kertoimia puukaupassa käytetään yleisesti.
Tilavuusyksiköistä kiintokuutio tarkoittaa kuvitteellista 1 m x 1m x 1m kokoista kiinteästä puuaineesta koostuvaa möhkälettä. Tällaisia ei tietenkään (Suomen) metsistä kasva eikä sellaisia voi uuniin laittaa. Oikeat klapit pilkotaan kotitalouksissa tapahtuvaa pienpolttamista yllä mainittuihin kokoihin ja kuivataan. Kuivumisen jälkeen voidaan arvioida puun viemä tila joko niin, että puut on pinottu (pinokuutio) tai heitelty sikin sokin kuution kokoiseen mitta-astiaan.
Tässä ajattelumallissa käytettävä puu on kuivaa, kuten standardi edellyttää. Märän puun tilavuus pienenee vajaan 10%, mikä on huomioitava, jos puita myydään säkitettyjä ja ne ladottu sinne kuivaamista varten. Valitettavasti kuluttajan on lähes mahdotonta varmistua tästä.
Kuorittuja koivuklapeja käytetään monien julkaisten saunojen lämmityksessä hormien nokeentumisen ja päästöjen vähentämiseksi. Sitä ei kuitenkaan normaalisti löydä kaupan. Kuvassa iso panos.
Paljonko puita tarvitaan saunaan?
Puiden kulutus on täysin kiinni kiukaista ja saunatavoista. Jos lämmität saunaa kerran viikossa ja siihen kuluisi 20 litraa (n. 8 kg) puuta, niin vuodessa tämä 0,02 p-m3 edellyttäisi reilun pinomotin varastoa, tai n. 1,7 irtokuutiota. Tämä maksaa vuodessa reilun satasen.
Tähän voit suhteuttaa omat käyttötapasi ja kertakulutuksesi, ja sitä kautta arvioida etukäteen paljonko vuodessa tarvitset puita. Kannattaa huomioida, ettei puu vanhene pinossa, jos voit varastoida sen oikein. Säilytyskapasiteetti onkin tärkeämpi tekijä kaupan koon määrittelyyn kuin kulutus.
Näin ostat polttopuita
Klapien oikea pituus on myös tärkeä käytettävyystekijä. Uskon monen saunan lämmittäjän tuskailleen ylimittaisten klapien kanssa, jotka estävät kiukaan luukun sulkeutumasta kokonaan, mutta ovat jo toisesta päästä tulessa… Klapien pitää sopia tulipesään helposti. Mittaa arinan pituus ja hanki sitä pari senttiä pienempiä klapeja, niin säästyt paljolta päänvaivalta. Saunaan kannattaa hankkia yleensä korkeintaan 33 cm tai vain 25 cm pitkiä klapeja. Erikoisvalmisteisiin kiukaisiin, kuten vaikkapa savukiukaisiin saattaa mahtua myös metrinen halko!
Ainoa jäljelle jäävä ongelma, jota on erillisen pienemmän sytykepuun tai pilkkeen saaminen. Tämäkin puutyyppi on määritelty standardissa, mutta logistisesti pilkkeen ostaminen, varastointi ja käyttö on oma vaivansa. Käytännössä tulisijan käyttäjällä olisi hyvä olla kirves ja halkomapölkky, jotta sytyttämistä varten saa sopivan pieniä puita, kun niitä ei polttopuukassista satukaan löytymään.
Saunaklapit netistä
Puita voi ostaa verkosta. Parhaat yritykset tarjoavat myös erillistä puukatosta, johon puut toimitetaan. Esimerkiksi Halkotupa tarjoaa, palvelumallia, jossa varastoa ylläpidetään ja pinoamistyöstä voi kuitata kotitalousvähennystä. Hieno idea!
Mottinetin moderneilta nettisivuilta voi hakea mm. 33 cm saunapuita eri paikkakunnilta hintoineen. Sivuston yleisilme on myös moderni.
Puumyynnin haaste on voimakas paikallisuus. Pienillä yrityksillä ei ole toistaiseksi logistisia ratkaisuja pienten puumäärien toimittamiseen ympäri Suomen. Tämän sijaan monilla on kymmenien kilometrien toimitusalue ja etäisyydestä riippuva hinnoittelu. Palveluista Halkoliiteri ja Mottinetti ovat laajoja, eri polttopuutoimijoita yhdistäviä palveluja, jotka kattaa koko maan. Samoin Klapila toimittaa koko maahan.
Vertailun vuoksi voi todeta, että koivu (koivukuitu) maksaa verollisena n. 20 €/pinokuutio ennen pilkkomista. Tukkipuista maksetaan yli 60 €/p-m3. Klapien tekeminen raakapuusta luo siis paljon lisäarvoa. Kalliimpia raakapuita ei kannata pilkkeiksi pistää.
Sika säkissä?
Jos ostat polttopuuta rautakaupasta tai huoltamolta muovisäkissä, hinta kohoaa selvästi. Esimerkiksi alla olevan kuvan 40 litran säkki maksaa 6,90 €. Kun muunnetaan pinokuutiot irtokuutioiksi, voidaan sanoa, että tarvitaan vajaa 17 säkkiä yhteen heittomottiin. Näin ostettuna irtokuution hinnaksi tuli 115€!
Jos säkki on läpinäkyvä, ei sisältö voi olla ihan huijausta... Vai voiko? Rautakaupan puusäkki 40 l koivuklapeja, 5,90eur (maaliskuu 2017)
Yllä taulukoitujen esimerkkihintojen valossa tämä voi kaksinkertaistaa puukustannukset. Viikoittain lämpenevässä omakotitalon puusaunassa tällä ei ehkä ole väliä, mutta jos puita käyttäisi omakotitalon lisälämmittämiseen sähkölaskun säästämiseksi, niin olisi väärillä teillä. Toinen juttu on se, että säkkikaupasta puuttuvat toistaiseksi standardin mukaiset merkinnät klapien laadusta. Omien kokemusteni mukaan puut tuppaavat olemaan tasalaatuisia koivuja, jolloin ongelmaksi jää sytykkeiden löytäminen tai tekeminen.
Näillä tiedoilla pitäisi saunanlämmittäjän osata hankkia käyttökelpoista puuta ja säilyttää se sellaisena. Kun polttopuuasiat ovat nyt hallinnassa, seuraavassa saunapuukori-postauksessa perehdytään tulisijan käyttöön!
Lisää lukemista:
Lars Mytting: Täyttä puuta. Pilko, pinoa ja kuivaa – puulämmittämisen taito. Bazar.
Toimittaja Anssi Orrenmaa on tehnyt erinomaisen työn Myttingin norjalaisen alkuperäisteoksen mukauttamiseksi Suomeen. Kirjassa on paljon Suomessa tuntemattomia ”puufaktoja” ja se on erinomaisen luettava.
VTT: Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuudet –julkaisun polttopuita käsittelevä osuus sisältää hyvän tiivistelmän myös saunan polttopuista. Luettavuus on sitten eri juttu. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2016/T258.pdf
Polttopuiden kuivuminen ja kostuminen sekä varastointi: tämä artikkeli jatkaa saunapuukori–artikkelisarjaa, jossa esitellään puukiukaan käyttöön ja polttopuihin liittyviä temppuja ja välineitä. Tässä osassa kuivataan polttopuita ja pidetään huolta, että ne myös pysyvät kuivina!
Edellisessä artikkelissa esitin perustellun mielipiteen, että saunassa sopii polttaa muutakin kuin koivua, mutta puun on ehdottomasti oltava kuivaa ja alle 10 cm paksua. Puun kuivuus on kirjaimellisesti suhteellinen asia. Tässä postauksessa selitän miten puu jatkuvasti kuivuu ja kostuu, ja miten sitä kannattaa säilyttää ja kuivattaa.
Puun tasapainokosteus ja kuivaus
Tuore puu sisältää vuodenajasta riippuen kosteutta joko runsaasti tai paljon, jopa puolet puun painosta. Ennen kuin sitä voi tehokkaasti polttaa, puun pitää kuivua. Vesihän ei nimittäin pala. Jos märän puun heittää nuotioon, se sihisee pitkän aikaa höyrystäen sisällään olevaa vettä ja imien nuotiosta lämpöä kunnes lopulta, edelleen kituliaasti, alkaa palamaan. Yksinkertaisin vaihtoehto on puiden ilmakuivaus, mutta myös teollisesti kuivattua puuta on Suomessa myynnissä.
Polttopuiden tekoa suositellaan keväällä tai jo talvella. Keskimääräisesti Suomessa on heinäkuulle asti vuoden alhaisin ilmankosteus yhdistettynä kohtuullisiin päivälämpötiloihin. Näissä olosuhteissa puu pystyy hitaasti luovuttamaan kosteutta ilmaan.
Huhtikuun alussa ilmavassa tilassa oleva märkä klapi on hyvänä vuonna heinäkuun alussa jo käyttökuiva. Mitä pienemmäksi puut pilkkoo, sitä nopeammin ne kuivuvat, koska niiden pinta-ala kasvaa. Suositus saunaklapien halkaisijalle on alle 10 cm.
Pääsiäisenä kuivumaan laitettu klapi on juhannuksena kuiva
Puun kosteus hakee jatkuvasti tasapainoa ympäröivän ilman kanssa. Ympäröivän ilman kosteus ja lämpötila yhdessä määrittävät luovuttaako puu kosteutta vai imeekö se sitä. Tämä ominaistila on tasapainokosteus. Tämä on esitetty alla olevassa kaaviossa
Tasapainokosteus: Puun kosteus riippuu ilmankosteuden ja lämpötilasta. Lähde http://www.puuinfo.fi/
Puun polttajien iloksi puu kuivuu helpommin kuin kostuu. Tämän ilmiön nimi on hystereesi. Toisin sanoen samoissa olosuhteissa märkä puu ja kuiva puu eivät koskaan päädy ihan samaan kosteustilaan.
Normaalin vuoden syklissä puu kyllä kostuu, mutta lähinnä puun pintakerroksista. Tämä helpottaa ulkosäilytystä merkittävistä. Alla oleva VTT:n raportin kuva esittää kosteuden sykliä vuoden mittaan.
Pilkkeiden kuivuminen ja kosteuden vuodenaikainen vaihtelu. Lähde: VTT, 2016, Alakangas et al.
Polttopuiden pinoaminen
Vaikka kerran kuiva puu säilyykin pääasiassa kuivana, puut pitää suojata suoralta sateelta. Vesi kastelee puun ja laskee höyrynvastusta, jolloin koko puu kostuu. Lämmittämättömissä ulkovarastoissa vallitsevat yleensä lähestulkoon ulkoilman olosuhteet, joten tärkeintä on estää veden pääsy puihin.
Puut kannattaa säilyttää myös ilmavasti, jotteivät ne ala homehtumaan. Puiden nostaminen irti maasta auttaa katkaisemaan maan kosteuden kapillaarisen nousun puihin erityisesti syksyllä.
VTT:n tutkimuksen mukaan klapit kuivuvat parhaiten tuulettuvassa varastossa (joka oletettavasti lämpenee vähintään auringon vaikutuksesta), mutta lähes yhtä hyvin ulkona verkkosäkeissä.
Puun rakenne kostuu pitkittäisistä kuiduista. Tässä suunnassa puu on niin ilmava, että sen läpi voi jopa puhaltaa! Tämä hengityssuunta kannattaa huomioida kuivatettavan puun kohdalla, niin ettei puun päitä peitetä tiivisti, vaan kosteus pääsee poistumaan puun sisältä.
Klapien suunnalla ei ole hirveästi väliä. Koivun ja lehtipuiden kuoren voi kääntää ylös tai ulospäin, jos on vaarana, että niihin osuu vettä. Kuoresta vesi valuu helpommin pois, erityisesti koivun kaarna on niin hyvä vesieriste, että sillä voi jopa kattaa puupinon! Kuivumisnopeuteen suunnalla ei ole suurta merkitystä, koska puu hengittää ensisijaisesti päistään.
Puut näyttävät olevan hangen keskellä, mutta ne on katettu hyvin, eivätkä ne ole alttiina suoralla sateelle. Paikka on ilmava ja pintakosteus haihtuu nopeasti.
Pinon pitää olla ilmava
Pinoa ei pidä peittää niin tiivisti, ettei ilma kierrä. Kannattaa myös muistaa, tuoreet klapit kutistuvat ainakin 6–7 %, minkä seurauksena puupinon tasapaino voi järkkyä. Kutistuminen alkaa puusyiden kyllästymispisteessä eli 23–25 % kosteudessa. Puupinon lysähtäminen onkin toisaalta hyvä merkki siitä, että puu alkaa pian olemaan kuivaa!
Mitä pidempiä puut ovat sitä helpommin ne saa pysymään pinossa. Lyhyemmät puut tarvitsevat enemmän tukipuita, esimerkiksi pinon päihin siistit kerrokset ristiin ladotut nurkkapinot. Ohuesta teräsverkosta voi myös tehdä aitauksen johon kuivattavat puut heitellään. Lisää pinoamisvinkkejä löytyy Myttingin Täyttä puuta –kirjasta.
Kuormalavoja voi käyttää myös pinon päällä nostamaan tiivis katto irti puista
Puun ulkonäkö voi säilytyksen ja kuivatuksen aikana auringon valon seurauksena muuttua. Tämä on normaalia. Ultraviolettisäteilyn seurauksena ikääntynyt ulkonäkö ei kuitenkaan vaikuta puun poltto-ominaisuuksiin. Jos puut sen sijaan kastuvat varastoinnin aikana, alkavat ne hitaasti palamaan!
Ei kuitenkaan näyttävästi leiskuen. Hidas palaminen tarkoittaa mätänemistä, jossa puun hiili reagoi hapen kanssa verkkaisesti. Lopputuloksena puun energiasisältö vähenee ja ilmaan vapautuu palamistuotteena metaania, joka on hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu.
Klapien varastointi ja välivarastointi
Laki edellyttää puiden säilyttämistä rakennusten ulkopuolella. Ilman erillistä palo-osastointia, polttopuuta saa säilytellä sisätiloissa osastoiduissa lämmitystiloissa tai seinustalla vain puoli mottia (0,5 m3) puita. Pelastuslain (§9) ja vakuutusalan suojelusohjeiden puitteissa polttopuita ei saa siis säilyttää sisällä tai rakennuksen seinustalla lainkaan, toisin kuin pitkään tapana on ollut!
Suomessa nämä paloturvallisuusmääräykset ovat poikkeuksellisen tiukat. Suomen suurruhtinaskunta oli ensimmäinen ns. valkoiset fosforititulitikut vuonna 1872 kieltänyt alue, joten holhousperinne on pitkä. Puun varastoinnin valvontaan ei kuitenkaan taideta juuri resursseja käyttää.
Rajoja myös koetellaan. Jotkin suomalaiset saunamökkivalmistajat ovat liittäneet mökin päätyyn kiinteän puuvaraston. Sen koosta riippuu, voiko tiukka rakennusvalvoja lisääntyneeseen palokuormaan puuttua. Määräys on kuitenkin selvä, tulkinta paikallinen.
Tilanne Suomessa on puita käyttävistä eurooppalaisista maista uniikki. Esimerkiksi Norjassa ja Saksassa voi vaikka koko pirtin ympäröidä haloilla. Halkojen pinoaminen länsi- tai eteläpuolisen pitkän räystään alle pitääkin ne varmasti kuivana. Rakennuksen muilla sivustoilla puupinoista saa julkisivuun sään suojaa ja lisäeristystä.
Saksalaisia polttopuuvarastoja rakennuksen eteläsivustalla Baijerissa
Hyvin kuivatettua puuta voi säilyttää ulkona katon alla ilmavasti pitkiäkin aikoja ilman ongelmia. Paras vaihtoehto puiden varastointiin on erillinen katollinen ja ilmava puuvaja. Paloturvallisuussyistä puuvajan pitäisi sijaita 8 metrin etäisyydellä muista rakennuksista tai rakennusten julkisivu edellyttää jonkinasteista palosuojausta. Jälleen kerran lainkuuliainen kansalainen joutuu tarkistamaan asian paikallisesta rakennusvalvonnasta, jonka sana on laki.
Puuvaja on varma valinta
HSY:n Urbaani puuvaja -hanke on kerännyt kuvia vajoista ja järjestänyt niiden suunnittelukilpailun:
Urbaanipuuvaja hanke edisti puuvajojen käyttöä kilpailulla. Kuvaruutukaappaus
Kilpailun voitti viime vuonna Jaakko Viertiö. Tyylikkäästi visualisoitu ratkaisu näkyy alla olevassa kuvassa:
Jaakko Viertiön voittajatyö. Kuva: HSY.fi
Kun saunaa sitten aikoo lämmittää, niin klapien välivarastointi on mahdollisuuksien mukaan hyvä idea. Mikäli käytettävissä on ulkoilmaa lämpimämpi ja kuivempi tila, on järkevää nostaa puut kuivumaan sisään vaikkapa edellisenä päivänä. Tällöin niiden pintakosteus haihtuu ja ne syttyvät helpommin. Aiemmin mainitun tasapainokosteuden takia ulkoa talvella tai syksyllä tuodut klapit ovat aina jonkin verran ilmakuivauksen optimia kosteampia.
ulkona säilytetty puu on syksyllä ja talvella aina hieman kosteaa
Puut kannattaa nostaa kuivumaan huonelämpöön etukäteen
Eräs vinkki on myös latoa seuraavan lämmityskerran aloituspanos valmiiksi tulipesään, vielä kun uunissa on lämpöä jäljellä. Uunin korkea lämpötila laskee tasapainokosteutta ja kuivattaa puut (tilapäisesti) selvästi kuivemmiksi, jolloin ne syttyvät myöhemmin helposti. Tulipesä ei saa kuitenkaan olla liian kuuma tätä temppua varten. Eräs savusaunanlämmittäjä kertoo nimittäin toistuvasti löytäneensä pesästä hiiliä puiden sijaan…
Lisää lukemista:
Biohousing projekti on tuotti hauskan posterin puun säilyttämisestä. VTT:n Eija Alakankaan luvalla julkaisen sen täällä:
Lars Mytting: Täyttä puuta. Pilko, pinoa ja kuivaa – puulämmittämisen taito. Bazar.
Toimittaja Anssi Orrenmaa on tehnyt erinomaisen työn Myttingin norjalaisen alkuperäisteoksen mukauttamiseksi Suomeen. Kirjassa on paljon Suomessa tuntemattomia ”puufaktoja” ja se on erinomaisen luettava.
VTT: Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuudet –julkaisun polttopuita käsittelevä osuus sisältää hyvän tiivistelmän myös saunan polttopuista. Luettavuus on sitten eri juttu. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2016/T258.pdf
Puulajit ja polttopuiden valinta - saako saunassa polttaa muuta kuin koivua? Tämä artikkeli avaasaunapuukori–artikkelisarjan, jossa esitellään puukiukaan käyttöön ja polttopuihin liittyviä temppuja ja välineitä. Ensimmäisessä osassa aloitetaan saunapuiden valinnasta, sen jälkeen kuivataan ja varastoidaan klapeja, tehdään halkoja, poltetaan niitä ja lopuksi mietitään mistä puita voi ostaa.
Puulämmitteinen kiuas lämmitetään polttopuilla. Tarkemmin ottaen puihin hiilenä varastoituneella energialla. Puut ovat edullinen ja ekologinen tapa lämmittää, kunhan huolehtii parista perusasiasta.
Ne ovat:
Polttoaine on puhdasta puuta
Puu on riittävän kuivaa
Kiukaassa poltetaan tarkemmin sanottuna klapeja, eli 20-50 cm pitkiä ja 4-15 cm halkaisijaltaan olevia pilkottuja puita. Haloiksi kutsutaan 50-100 senttisiä polttopuita. Saunapuu on yleensä 25-30 cm mittainen klapi, vaikka eri puolilla Suomea nimitykset vaihtelevat.
Klapin pituus valitaan kiukaan tulipesän koon mukaan, yleensä 25-35 cm. Paksuuden suhteen voi antaa yleisohjeita. Pienemmät puut palavat isompia nopeammin ja syttyvät myös helpommin, joten yksityissaunojen pienissä puukiukaissa puiden on hyvä olla halkaisijaltaan selvästi alle 10 senttisiä. Tätä suuremmilla puilla voi lämmittäminen kestää tarpeettoman pitkään aiheuttaen myös turhia päästöjä. Sytyttämistä varten olisi hyvä olla tätäkin pienempiä, mielellään alle 5 cm tikkuja.
Muoviroskien, pahvin ja sekalaisen rakennusjätteen erottaminen puusta ei pitäisi keskimääräiselle kuluttajallekaan ylitsepääsemätön haaste. Tällaista jätettä ei saa kiukaassa polttaa. On tulipesiä ja polttolaitoksia, joissa pahvit ja muovit palavat, mutta kiukaaseen ei kannata laittaa muuta kuin puuta. Koivu ei ole huono valinta, mutta tässä artikkelissa perustellaan miksi sekapuu käy saunaan yleensä oikein hyvin.
Jarkko Tissarin tuloksia pahvinpolttamisen vaikutuksista takan pienhiukkaspäästöihin. Lähde: TSY
VTT on määritellyt polttopuun ihanteelliseksi kosteudeksi 15-20% suhteellista kosteutta. Puun kuivuuden arviointiin yksinkertaisin vaihtoehto on kopautustesti. Jos puut eivät yhteen lyötäessä kolahda, eivät ne todennäköisesti ole kuiviakaan. Tosin myös puut, jotka ovat kuivuneet vasta pinnasta, saattavat myös kolista.
Puun kosteushan on määritelty niin, että kosteusprosentti tarkoittaa veden painoa koko puun painosta, eli se on aina alle 100%. Kuluttajan ei ole kuitenkaan helppo varmistua kosteustilanteesta. Mittaustakin varten puu on ensin halkaistava, sillä vasta sisäosa paljastaa puun todellisen kosteustilanteen.
Kosteuden vaikutus polttopuun hyötyenergiamäärään, kun vesihöyryn lämpöä ei kerätä talteen. Lähde: Mari Sappisen lopputyöJAMK:sta.Eija Kaasinen, VTT, 2003
Kerron seuraavaksi ensin puulajin valinnasta ja sitten puun kuivumisesta, joilla molemmilla on suuri merkitys puusaunan lämpiämiseen.
Mitä puuta saunanuuniin?
Polttopuulajin keskusteluttaa saunan omistajia. Jatkuvalämmitteisten kiukaiden valmistajien näkökulmasta puulaji on aika yhdentekevää, kunhan käytetään kuivaa puuta.
Mikä on paras polttopuu? Kuiva.
Kostean puun polttaminen kotioloissa on tyhmää. Se tuhlaa energiaa ja aiheuttaa päästöjä. Viime vuosina on kuultu kummia uutisia siitä, että teollisesti on tuoreen (jopa 50% kostean) puun polttamisesta saatu hyviä kokemuksia. Tämä onnistuu kuitenkin vain polttolaitoksissa, joissa myös höyrystyneen veden energia otetaan talteen ja polttolämpötila on erittäin korkea, +800-1000°C.
Palavaa eli kaasuuntuvaa materiaalia on kuivasta polttopuusta suurin osa. Kuva: Halkoliiteri / VTT. Eija Alakangas
Koivu on lämmittäjien klassikkosuosikki polttopuuna. Suomessa noin kolmannes käytetystä puusta on koivua. Tärkein seikka, joka tukee koivun käyttöä on sen ominaispaino. Koivu on lähes kolmanneksen muita yleisiä kotimaisia puulajeja tiheämpää. Suurempi paino tarkoittaa suurempaa energiamäärää. Siten samaan kokoiseen puukoriin mahtuu kilomääräisesti enemmän koivua kuin vaikkapa kuusta. Meillä harvinaiset jalopuut kuten tammi tai pyökki ovat vielä tiheämpiä.
Koivun käyttöä puoltaa myös klapien raaka-aineen, koivukuidun edullinen hankintahinta ja hyvä saatavuus. Suomalaisista talousmetsistä muuhun käyttöön sopivammista puista maksetaan moninkertaisia kuutiohintoja, koivutukkikin maksaa lähes kolme kertaa enemmän kuin kuitu.
Puulaji
Lämpöarvo kWh/kg
Paino kg/p-m3
Paino kg/i-m3
Energiasisältö kWh/p-m3
Energiasisältö kWh/i-m3
Koivu
4,15
410
243
1700
1010
Mänty
4,15
328
195
1360
810
Kuusi
4,10
322
193
1320
790
Leppä
4,05
304
183
1230
740
Haapa
4,00
333
198
1330
790
Kuivan polttopuun (kosteus 20%) lämpöarvo, irto- ja pinokuutiometripaino ja energiasisältö puulajeittain. Lähde: Halkoliiteri http://www.halkoliiteri.com/?id=587
VTT:n Eija Alakangas kertoo, että tutkimuksissa on havaittu tiheiden puulajien, kuten koivun ja Keski-Euroopassa suositun pyökin kaasuuntuvan hitaammin ja palavan siten rauhallisemmin.
Lars Myttingin kirjasta löytyy seuraavia ominaispainoja eri puulajeille:
Puulaji
Paino kg/m3
Pyökki
570
Tammi
550
Saarni
540
Koivu
500
Tervaleppä
440
Mänty
440
Haapa
400
Kuusi
380
Harmaaleppä
360
Kiinnostavaa kyllä, puulajeista ei helposti löydy kovinkaan kattavia tietoja niiden tiheysjakauman, kosteuskäyttäytymisen (tasapainokosteus), haitallisten aineiden tai muiden polttamisen ja säilyttämisen kannalta merkityksellisten ominaisuuksien suhteen. Mytting esimerkiksi mainitsee lepän kuivuvan alle 10% kosteuteen, mikä lisää sen suhteellista lämpöarvoa merkittävästi.
Koivussa on myös huonoja ominaisuuksia. Näistä tärkein on koivun kuoren kemiallinen koostumus, joka aiheuttaa palaessaan nokeentumista. Noki taas ei ole missään tulisijassa ja ilmakehässä toivottu yhdiste. Koivua voidaankin siksi kuoria ja käyttää kuoret johonkin muuhun käyttötarkoitukseen (ei, ei edes sytykkeeksi).
Toinen koivun ongelma on sen kovuus ja kiinteys, eli kääntöpuoli hyvästä energiasisällöstä. Kuivista koivuklapeista on todella vaikea tehdä pienempää pilkettä esimerkiksi sytykkeiksi. Kuusi ja haapa ovat tässä suhteessa hyviä puita sytyttäjälle.
Kuivan lepän tunnistaa punaruskeasta väristä
Miksi puulajilla ei ole suurta merkitystä
Puiden tiheyserot vaihtelevat myös lajien sisällä. On täysin mahdollista löytää hitaasti kasvanutta mäntyä, joka on nopeakasvuista koivua raskaampaa, vaikka keskimäärin näin ei kuitenkaan ole. Lajiketta tärkeämpää on puun paino, sillä tulisijojen käyttöohjeet on tehty kilomääräisiä panoksia käyttäen.
Jos poltat koivua etkä sekapuita tai pelkkää kuusta, niin kuuden klapin sijaan panoskoko voikin olla vain neljä klapia! Vaaka ja kokemus auttavat oikean puumäärän arvioinnissa.
Keittiövaa'an avulla voit varmistaa, että poltat sopivia puumääriä kerrallaan. Tässä kuvassa saunologin nurmikolta pelastaman klapin tasapainokosteuden seuranta.
Mielestäni voikin hyvillä mielin suositella saunan uuneihin sekapuuta. Puukiukaiden eivät ole päästöjensä takia paras mahdollinen kaveri kaarnaiselle koivulle. Sekapuulla polttolämpötila pysyy kohtuullisena ja kiukaan elinikä pitenee, eikä hormisto kuumene tarpeettomasti.
Muoveja, roskia, pahveja, vaippoja tai edes vanhoja lehtiä ei pidä saunan lämmittämiseen käyttää. Itä-Suomen yliopiston tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että pienetkin määrät muita aineita tavallisissa tulipesissä aiheuttavat kymmenkertaiset pienhiukkaspäästöt, jotka päätyvät myös saunan lämmittäjän keuhkoihin hyvin pienellä viiveellä.
Savusaunan ja kertalämmitteisen kiukaan puut
Kertalämmitteinen kiuas ja erityisesti savukiuas ovat sitten asia erikseen. Savusaunoissa polttopuut ovat osa saunatunnelmaa palamisen jättämällä tuoksullaan. Tästä syystä harrastajat suosivat leppää savusaunan lämmityksessä. Kansainvälisen Savusaunaklubin Seppo Leskinen kertoo, että toivottu hajuste pitää polttaa ensimmäisen pesällisen mukana, kun savu vielä kiertelee saunassa verkkaisasti ja tarttuu viileisiin pintoihin.
Kuorittu koivu on myös suositeltu savusaunapuu, sillä noen minimoinen pitää saunaa siistinä ja parantaa paloturvallisuutta. Savusaunassa havupuiden kipinöinti voi olla turvallisuusriski, jos kiuas on matala ”rauniokiuas”. Nykyaikainen korkea savukiuas (kts. savusauna-artikkeli) polttaa sekapuita vaivattomasti ja Leskisen mukaan havupuiden sekoittaminen sopii polttokuvioihin mainiosti. Koivun kuorta eli tuohta pitää sen sijaan välttää.
Kuorittuja koivuhalkoja käytetään monien julkaisten saunojen lämmityksessä hormien nokeentumisen ja päästöjen vähentämiseksi
Kertalämmitteisen kiukaan kanssa tilanne on vähän samanlainen kuin savusaunassa, mutta vaikutukset ovat paljon pienempiä. Leppää, ja miksei muitakin lehtipuita, voi kokeilla aromin vuoksi, mutta eroa ei välttämättä huomaa. Sekapuun käyttöä ei myöskään ole ongelma, sillä kipinät menevät hormiin, eivät löylyhuoneeseen.
VTT: Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuudet –julkaisun polttopuita käsittelevä osuus sisältää hyvän tiivistelmän myös saunan polttopuista. Luettavuus on sitten eri juttu. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2016/T258.pdf
Saksa on 32 miljoonan sauna-asiantuntijan maa. Tässä artikkelissa esittelen saksalaista saunakulttuuria, paljastan heidän nerokkaan keksintönsä ja kannustan suomalaisia vierailemaan Saksan matkoillaan myös saunassa.
Näillä ohjeilla selviydyt saksalaisessa saunassa kunnialla!
voiko 32 miljoonaa saksalaista olla väärässä?
Tein helmikuun 2017 puolivälissä toisen suomalaisen saunaharrastajan kanssa kolmen yön pyrähdyksen Baijeriin eli kaakkois-saksaan. Kävimme tutustumassa viiteen erilaiseen sauna-kylpyläkohteeseen. Tässä artikkelissa kuvailen saksalaisen saunakulttuurin erityispiirteitä. Erillisissä artikkelissa esittelen neljä saunapaikkaa alueelta sekä maailman suurimman saunalan Erdingissä.
Saksa on vanhaa kylpyaluetta. Historian kirjoissa saksalaisten keskiaikainen kylpy- ja saunabisnes ulottuu kauemmas kuin Suomessa. Saksassa on kuitenkin eri aikakausina vallinnut erilaisia saunamuoteja, jotka ovat ottaneet vaikutteita milloin Roomasta, Venäjältä tai viimeisimpänä myös Suomesta.
Saunominen on Saksassa aikuisten valtavirtakulttuuria, vaikka kaikki kansanryhmät (Euroopan ulkopuoliset maahanmuuttajat) eivät saunoissa yhtä innokkaasti käy. Saksalaisten tutkimusten mukaan 40% miehistä ja 38% naisista saunoo ainakin joskus. Eli yli 30 miljoonaa henkeä!
Saunoihin on myös usein ikärajat, esimerkiksi 16 vuotta. Nuoruuden epävarmuus omasta kehosta ja saunapalvelujen hinnoittelu yhdessä liittyvät siihen, että kylpijöiden ikäjakauma alkaa nuorista työikäisistä, ehkä noin 25 vuotiaista ja jatkuu niin pitkään kun jalka nousee. Vierailemieni yleisten kylpylöiden esteettömyys oli osittain puutteellinen, joten yleisö karsiutuu väistämättä liikuntakyvyn perusteella.
Saksalaisten saunominen tapahtuu ensisijassa julkisissa saunoissa. Yksityiset saunat eivät ole kovin yleisiä, eikä saunoja löydy yhtä järjestelmällisesti esimerkiksi liikuntapaikkojen yhteydestä. Tämä vaikuttaa väistämättä saunomisen suosioon.
Saksalainen saunaetiketti
Saksalaisella nykysaunalla voi olla osittain suomalainen historia, mutta sen nykymuoto on esikuvastaan eriytynyt. Merkittävien poikkeus on se, ettei saksalaisissa löylyhuoneissa anneta kenen tahansa roiskia vettä kiukaalle, vaan löylyä luo kylpylän henkilökuntaan kuuluva saunameister. Saunamaisteri tai –mestari on oma ammattikuntansa, jonka toiminta on taiteellista tai teatraalista. Saunamestariksi päädytään harjoittelun, ei koulutuksen kautta. Löylyn luomiseen liittyy aina myös erityinen saunamestarin toteuttama seremonia nimeltään aufguss, jota saunakansa odottaa ja arvostaa. Aufgussin alkaessa saunaan ovat kerääntyneet kaikki kynnelle kykenevät.
”asiakkaita ei Saksassa päästetä heittelemään löylyä
Videoista saa hyvän käsityksen siitä, mistä aufgussissa, saksalaisessa saunatoimituksessa, on kysymys. Saunamaisterin työ vaatii kuitenkin tiettyä ammattitaitoa, sillä maisterin pitää ymmärtää jokaisen saunan löylynkierto, jotta hän voi liikutella sitä yleisön niskaan. Lopputuloksena syntyy suomalaisittain outo, mutta viehättävä kuumuuden ja jäähdyttävän ilmavirran vaihtelu.
Aufgussin maailmanmestaruuskilpailujen esittelyvideo kertoo nopeasti mistä on kysymys
Saksassa saunareissulle tarvittavat välineet
Pieniä eroja on paljon. Useimmissasaunapaikoissa saunojan pitää ymmärtää tuoda mukanaan pitkä lista erilaisia apuvälineitä:
Rantapyyhkeen kokoinen pyyhe lauteilla istumista tai makaamista varten
Kylpypyyhe tai kylpytakki vilvoittelutilassa oleskelua varten
Kylpytossut
Juomapullo tai muki *
Käteistä rahaa automaatteihin*
Saippua ja shampoot *
* vapaaehtoinen, mutta hyödyksi
Jos näitä ei tuo mukanaan, välineet voi useimmiten ostaa tai vuokrata, mutta vierailun hinta voi samalla moninkertaistua.
Pyyhkeen käyttö on tärkeimpiä opeteltavia asioita Sääntö on, ettei mikään vartalon osa saa koskettaa lauteita. Saunassa ollessaan saksalainen pysyttelee tiukasti oman rätin päällä, oli asento sitten makaava tai istuva. Istuma-asennossakin pyyhkeen pitäisi ulottua jalkaterien alle. Käytäntö on erittäin järkevä, sillä näin toimittaessa saunan puuosat pysyvät puhtaina, kuivina ja hygieenisinä eikä myöskään kertakäyttöisiä peflettejä kulu.
Seuraava opeteltava asia on hiljaisuus. Saksalaisissa saunoissa ei diskuteerata, vaan se tapahtuu löylysessioiden välissä jäähdyttelyalueella. Siellä voi nauttia kaverin kanssa vaikka piknikin. Saksalainen tavoittelee saunassa selvästikin meditatiivista tilaa. Leveillä lauteilla tyypillisesti makoillaan rentoina istumisen sijaan. Vain harvoissa vierailemissamme saunoissa oli taustamusiikkia tai muuta tuotettua äänimaisemaa häiritsemässä hiljaisuutta.
Saksalaiset ovat tarkkoja löylyttelyn ja jäähdyttelen oikeasta kestosta. Saunoista löytyy lähes poikkeuksetta ajastimet sekä lämpö- sekä kosteusmittarit. Valveutunut saunoja kääntää tullessaan tiimalasin ympäri ja poistuu kun 15 minuuttia on kulunut. Toisaalta, aika moni pyörähtää saunassa suomalaistyyliin fiilispohjalta kelloon katsomatta.
Saksan saunajärjestö Saunabundin ohjeet saunomiseen
Esimerkiksi SWM:n suosituksiin (lue heidän saunaohjeet englanniksi täältä) kuuluu lämmin jalkakylpy ennen saunaa, pakollinen kahden minuutin saunominen istuen, 20 minuutin jäähdyttely korkeintaan vartin saunaistuntojen välisssä sekä huomautus, etteivät saunan terveysvaikutukset kertaannu enää kolmannen löylyjakson jälkeen!
Suomessa on pärjännyt pelkällä muovirahalla hyvin ainakin 20 vuotta. Saksan maalla, Euroopan taloudellisen kivijalan päällä, ei suomalainen kortti kuitenkaan kelpaa. Syyt vaihtelevat, mutta seuraus on sama. Kannattaa varata euroja pääsylippuihin ja muihin pikkuostoksiin, jos kortti ei satu kelpaamaan.
Sekasauna hätkäyttää hetkeksi
Toinen merkittävä ero suomalaisen ja saksalaisen julkisen kylpykulttuurin välillä on se, että saksalaisissa saunoissa molemmat sukupuolet saunovat yhtä aikaa ilman vaatteita. Tapa on lähtöjään Itä-Saksasta, mutta on nyttemmin vallitseva koko maassa.
Saunominen tapahtuu kuitenkin diskreetisti hämärissä löylyhuoneissa. Niiden ulkopuolella kuljetaan joko kylpytakeissa tai kylpypyyhkeeseen kietoutuneena. Kokenut saksalainen saunoja kuoriutuu sukkelasti suuresta kylpypyyhkeestä siirtyessään lauteille – ja takaisin – eikä mitenkään erityisemmin pyri esittelemään itseään.
Kaikki erikoisuudet yhdessä kuvassa. Therme Erdingin kelttien valtaistuin sauna (Kelten Thron-Sauna) ja aufgussia salkoon vedetyllä isolla pyyhkeellä alastomien kylpejien iloksi suorittava naispuolinen saunameister. Kuva: Therme Erding
Eräässä suomalaisessa matkablogissa retosteltiin saksalaisilla ”nakukylpylöillä”, mutta tämä oli mielestäni vain huomionhakuista otsikointia. Haastateltujen saksalaisten mukaan kaikki maan julkiset saunat toimivat samalla periaatteella. Ja koska suurin osa saksalaisista saunoo ainakin joskus, niin pitäisikö koko Saksan kansa tulkita nudisteiksi, naturisteiksi tai exhibitionisteiksi?
En usko. Kyllähän Suomessakin enin osa löylyistä nautitaan alasti, erona ainoastaan tuttu seura, jos sitä lainkaan on. Saksassa yksityisyyden kunnioittaminen ja pyyhesäännöstö suojelee sekä saunoja että saunojia. Lopputulos on elegantimpi kuin vaikkapa Suomen kylpylöissä suosittuja muovisia istuinalusia, jotka ovat minusta erittäin vastenmielisiä ja kylpytunnelmaa latistavia. Saksassa peseytymistilat ovat usein molemmille sukupuolille erikseen, vaikka pukeutuminen ja saunominen tapahtuisi jaetuissa tiloissa.
Alaston sekasauna voi hämmentää sukupuolierotteluun tottuneita nykysuomalaisia, jotka vielä sata vuotta sitten saunoivat ongelmitta isommilla perhekunnilla yhdessä.
Meillä on viisikymmenvuotinen saunan yksityistäminen ja amerikkalainen alastomuuden seksualisointi johtanut outoon tilanteeseen, jossa sekasaunomista on rinnastettu ryhmäseksiin. Näin siis otsikoi suomalainen iltalehdistö vuonna 2016.
En ota kantaa moraalisfilosofisiin kysymyksiin enempää, mutta näen, että saksalainen malli on kahdella tapaa käytännönläheinen ja hyvä saunapalvelutuotannolle.
Saksassa pariskunnat ovat keskeinen kohderyhmä saunaloille. Sekasaunominen mahdollistaa myös heteroiden yhteiset saunaelämykset. Tässä tapauksessa SWM:n mallit hikoilevat suomalaistyyppisessä saunassa. Kuva: SWM.de
Ensinnäkin sauna- ja pukutilojen rakentaminen on edullisempaa, kun molemmille sukupuolelle ei tarvitse rakentaa erillisiä tiloja. Saunojen monistamisen sijaan voidaan käyttäjille tarjota enemmän erityyppisä saunoja, jotka rikastavat saunakokemuksia. Viimeiseksi täytyy huomata, että joissakin suomalaisissa paikoissa käytettävät uimapuvut vaikuttavat väistämättä negatiivisesti saunakokemukseen. Monet naisten kokevat että yksiosaiset uima-asut suojelevat ihoa liikaa lämmöltä. Uimahallien saunoissa klooripöksyt ovat sitten oma ongelmansa.
Toisaalta myös sukupuolierottelulle on kysyntää. Naisille monissa kohteissa on erityisjärjestelyjä, esimerkiksi oma saunapäivä, osa päivästä tai omia saunoja. Saksan sauna-alan aikakausjulkaisussa Sauna & Bäderpraxis Wolfgang Settertobulte aprikoi, että nuorten kohonnut itsetietoisuus on tulossa sekasaunomisen tielle. Tämän seurauksena hän ennustaa sukupuolierottelun saunoissa lisääntyvän.
Joka tapauksessa saunaturistin on hyvä tiedostaa tämä tapa sekä oman vartalonsa että kanssasaunojien alastomuuden suhteen. Henkilökohtaisesti koen, että tilanteeseen tottuu (erityisesti likinäköisenä) helposti – helpommin kuin istumapyyhkeen, kylpytossujen, kylpytakin ja silmälasien kanssa operointiin ajoittain ahtaissa aulatiloissa.
Saksalainen saunoo selällään
Toinen silmiinpistävä, vaikkei ehkä niin eriskummallinen, tapa on yleinen saunassa makoilu. Saunoissa on lähes aina saunatyynyt, joka peitetään omalla pyyhkeellä ja heittäydytään pitkäkseen. Lauteet on suunniteltu niin, että eri tasoja löytyy kahdesta viiteen, joten lämpötilassa on saunan sisälläkin säätövaraa.
Loikoilu on suosittua. Jos saunassa ei ole ruuhkaa esimerkiksi aufgussin takia, niin helposti puoletkin kylpijöistä lekottelee vaaka-asennossa - hiljaa ja silmät kiinni.
Saksassa lauteillaan usein maataan eikä istuta. Huomaa täysmittainen kylpypyyhe saunojan alla. Kuva: SWM.De
Uskaltaako Saksassa mennä saunaan?
Suomalaisen on helppo nauttia huomiota herättämättä saunasta Saksassa, kunhan huomioi tässä esitellyt ohjeet ja vihjeet. Kanssasaunojat edustavat perussaksalaista kansaa, joka ei luonnollisessa asussaan juuri erotu suomalaisista. Henkilökunta neuvoo ensikertalaisia parhaansa mukaan englanniksi ja neuvoa voi kysyä myös muilta asiakkailta. Saunomiseen suhtaudutaan kuitenkin yhtä vakavasti kuin Suomessa parhaimmillaan ja pitkästikin saunarupeamasta voi varmasti selvitä ilman halaistua sanaa.
Mutta jottei tämän tarinan näkökulma jäisi vain keski-ikäisen valkean miehen silmälasien varaan, haastattelin Münchenissa asuvia suomalaisia Talaslahden jalkapalloilijatyttöjä. FC Bayern Münchenin ammattilaisfutaritKatriina ja Pauliina ovat ehtineet tutustua saksalaisiin saunoihin lähes kolmen vuoden ajan.
Pauliina ja Katriina Talaslahden selfie: suomalaiset ammattifutarit asuvat ja saunovat Saksassa
Tyttöjen mieleenpainuvin kokemus on ensimmäinen äiti Annen seurassa tehty retki tyypilliseen saunalaan naisten saunapäivänä. Reissusta jäi mieleen sekä miespuolisten saunamaisterien kohtaaminen (alasti) että erikoinen löylynheittotapa.
Tyttöjen mieleenpainuvin kokemus on ensimmäinen äiti Annen seurassa tehty retki tyypilliseen saunalaan naisten saunapäivänä. Reissusta jäi mieleen sekä miespuolisten saunamaisterien kohtaaminen (alasti) että erikoinen löylynheittotapa.
”Kysyttiin siltä saunamaisterilta missä on kauha ja löylyvesi, ja sitten se tuli viiden minuutin päästä heittämään lölylyä! – Tän jälkeen me tehtiin se klassinen virhe, että mä kävin hakemassa sen ämpärin ja heitin löylyä. Se saunamaisteri huusi ja meinasi heittää meidät pihalle. Se ei ymmärtänyt suomalaisia tapoja - että täällä Saksassa ei kosketa mihinkään" Talaslahdet muistelevat hymyssä suin käyntiään.
Saksalaiset saunat eivät kuitenkaan saa naisilta täystyrmäystä. Heitä harmittaa lähinnä se, ettei saunoja ole Suomen tapaan kaikkien urheilupaikkojen tai asuntojen yhteydessä. Suomessa Pauliina ja Katriina tottuivat hyödyntämään saunaa lihashuollossa. Saksassa se ei toistaiseksi ole ollut mahdollista. Uudessa Münchenin asunnossa olisi kuitenkin kuulemma saunan kokoinen tila.
Tyttöjen mukaan saunominen on heidän saksalaisten joukkuetovereidensa keskuudessa hyväksyttyä. Saunoissa ei kuitenkaan käydä yhtä tiheään kuin Suomessa, koska niitä ei ole yhtä hyvin ja yhtä edullisesti saatavilla. Saunoja myös käytetään eri tavoin:
”Sauna on hiljainen paikka, sinne mennään nauttimaan, ollaan älyttömän pitkään, joku toinen hoitaa palvelut.
Talaslahdet rohkaisevat suomalaisia kokeilemaan Saksassa saunomista:
”Kyl mä suosisittelisin. Se on tosi erilaista kuin suomessa, mutta kun sä meet sinne niin sun ei tarvi tehdä mitään ja sä voit vaan rentoutua, Pauliina sanoo. Katriina jatkaa: – Mun mielestä kannattaa, Jos haluaa jotain erilaista. Sit kun menee sinne niin saa jonkun vertailukohdan ja voi päättää ite tykkääkö.
Onko saksalaisissa saunoissa mitään opittavaa suomalaisille?
Jäykähköstä perusasetelmasta huolimatta saksalaiset ovat keksineet tapoja rikastaa saunakulttuuriaan erilaisin tavoin. Esimerkiksi aufgussin keskelle tuotu jääpalatarjoilu tulikuumassa ”suomalaisessa” saunassa oli virkistävä ja odottamaton piristysruiske.
Loistava, saunoissa yleinen pikkukeksintö on jokaisen saunan oven pielessä istuva silmälasihylly. En voi ymmärtää miten Suomessa on pärjätty ilman tällaista! Yritin luonnollisesti jo tilata yhden Brillenhalterungin Suomeen (mutta oli myyty loppuun).
Saksalaisissa saunoissa yleinen silmälasihylly oven pielessä pelastaa likinäköisen vieraan
Ovatko saksalaiset saunat mistään kotoisin?
Vaikka tässä artikkelissa ei ole tarkoitus esitellä saunapaikkoja, niin paljastetaan kuitenkin mistä saksalaisissa saunoissa on kysymys.
Erilaisia hajusteita käytetään saksalaisissa saunoissa usein. Saksassa toimivan sauna-alan yrittäjän Esa Rannan mukaan tämä on keskeinen tapa lisätä saunojen aistillisuutta tai elämyksellisyyttä. Valaistusratkaisut ovat myös enimmäkseen hillittyjä, paikoin jopa hämäriä. Värivaloja käytetään säännöllisesti, vaikka valaistustasot pysyvätkin kohtuullisina. Lasiseiniä saunakeskusten julkisivuissa ja niiden takaisia saunan lasisaunoja suositaan, jolloin saunoissa olla varsin voimakas luonnon valo.
Saksalaisilla on paljon erikoisia saunakonsepteja, kuten leipomo- tai leivinuuni sauna, joihin liittyy omia moniaistillisia elementtejä, mikä perustelee oudompienkin ärsykkeiden käyttöä. Yhtään erityisen huonon maun diskosaunaa ei tullut vastaan.
Sakemanneilla on oma käsityksensä suomalaisesta saunasta. Käsitys, jonka mukaisia saunoja suomalainen ei välttämättä tunnista omakseen. Suomalaiseksi kutsutuissa saunoissa on tutut peruselementit: kiuas, lauteet, puupanelointi ja hämärää, mutta usein hieman erikoisissa kombinaatioissa. Löylynluontivälineet luonnollisesti puuttuvat. Olosuhteet ovat kuivat ja kuumat, 80-100 Celsius-astetta, ilmanlaadun ollessa usein ainoastaan tyydyttävä.
Münchening Müllers'ches Volksbadin suomalainen sauna. Kuva: SWM.de
Toisaalta, kyllä näissä saunoissa hiki tulee, joten tässä suhteessa sauna tekee tehtävänsä. Löylyt ovat kuitenkin tuoksuineen erilaiset, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.
Suomalais-tyyppisten saunojen lisäksi germaaneilla on hyvä valikoima muita hikoilukylvyn tiloja. On viileämpiä ja kosteampia edelleen Suomi-saunaa muistuttavia tiloja. Mutta on myös kuumia kiukaattomia koppeja, höyrysaunoja ja lukuisia tätä eksoottisempia kuumioita. Lisäksi voi törmätä leipomo- ja luolasaunan kaltaisiin erikoisempiin saunakonsepteihin, klassisia roomalaisia kylpylöitä erilaisina lämpimine tiloineen unohtamatta. Puulämmitteiset saunat ovat sen sijaan selvästi marginaalisia.
Saksalaiseen saunaan pätee mielestäni hyvin vanha sanonta:
se on koettava itse!
Tulevissa artikkeleissa juttua saunapaikoista, mm. maailman suurimmasta saunakeskuksesta ja muita syitä, miksi saunamatkailu saunaan on varteenotettava vaihtoehto.
Jos et vielä saanut tarpeeksesi aufgussista, katso seuraava yhden aufguss maailmanmestarin esittelyvideo (klikkaa linkistä jos video ei lataudu):
Tausta
Haastattelin artikkelia varten sauna-alan yrittäjiä, Munchenin kaupungin saunavastaavaa, kylpylän saunamaailman markkinointiväkeä sekä kourallista satunnaisia saksalaisia kylpijöitä. Haastateltujen mukaan saunatavat ovat kaikkialla Saksassa samankaltaisia, vaikka saunat voivat vaihdella ominaisuuksiltaan suurestikin.
Kiitos Esa Rannalle, Risto Elomaalle, Daniela Freille ja Christina Knollille sekä Anne, Pauliina ja Katriina Talaslahdille haastatteluista.
Kuvituksessa käytetty SWM:n ja Therme Erdingin saunakuvia.
Lähde:
Dr. Wolfgang Settertobulte. Saunabaden: Gemischt oder getrennt? Historische, sozio-kulturelle und psychologische Hintergründe. SAUNA & BÄDERPRAXIS 4, 2016
Kirjoittaessani äskettäin savusaunoista, jouduin arvioimaan kriittisesti savusaunojen paloturvallisuutta. Mieleeni oli jäänyt tilasto ja korkea suhdeluku savusaunapaloista, jota en kuitenkaan kyennyt myöhemmin löytämään.
Tiedustelin saunojen palotilastoja asioita tilastoivalta Pelastusopistolta. Sain vastineeksi tuoreet luvut viime vuosien saunapaloista, mutta savusaunat jäivät edelleen mysteeriksi. Pelastusopiston suunnittelija Johannes Ketola löysi nopeasti 24 savusaunapaloa edelliseltä viideltä vuodelta, joiden aikana saunasta syttyneitä paloja yli 1000.
Savusaunojen osuus Suomen saunoista ei varmasti ole 2,4%:ia, eli savusaunojen riski on koholla. Toisaalta savusaunojen paloissa ei ole kuollut kukaan ja ne ovat todella marginaalinen osa kaikkia roihuja.
Vuonna 2016 paloi 151 saunaa. Saunojen palot ovat viime vuosina vähentynet. Tämä on hyvä uutinen!
Pelastusopiston tilastoimat saunasta syttyneet palot vuosina 2011-2016Saunapalot Suomessa 2014-2016 (syttymispaikka: sauna). Tilasto: Pelustusopisto
Vähentyminen kertoo ehkä mm. siitä, että metallihormien eristyksiin ja asennuksiin suhtaudutaan nykyään vakavammin. Parantamista on kuitenkin paljon, myös sähkösaunoissa, kuten erittäin synkkä (käyttämättömän) sisäsaunan palo joulukuussa 2016 osoittaa. Myöskin ravintola Löylyssä kävi palokunta nimenomaan hormin kuumenemisen vuoksi. Välikaton ilmanvaihto ratkaisi ongelman.
Päivitys 27.2.2017: lisätty kuvaaja erilaisten kiukaiden osuuksista paloissa. Tässä tilastossa on tilastoinnissa tapahtunut muutos vuonna 2009, jonka seurauksena sähkökiuas-palojen lukumäärä on lisääntynyt. Ketola mukaan rakennuspalon määritelmä muuttui ja sen takia tilastoissaon mukana myös pienempiä paloja kuin aiemmin.
Kiuastyypit erilaisissa tulipaloissa 2004-2016. Tilastointi muuttui 2009
Turvallisuusvinkki
Saunan rakentajat ja käyttäjät,
suhtautukaa paloriskeihin vakavasti ja huolehtikaa palovaroittimista majoitustilojen yhteydessä!
Kiitos Pelastusopiston Johannes Ketolalle ja Jani Jämsälle!
Pääkuvan alkuperäiskuva: Seppo Toivanen. Käytetty oikeudenomistajan luvalla.
Saunablogi 1 vuotta! Sähköisen saunakirjan sisällysluettelo, ennakkotietoja fyysisen kirjan joukkorahoituksesta ja viime vuoden parhaat palat.
Täysi vuosi digitaalista sauna-aktivismia saunablogissa
Saunablogi Saunologian ensimmäinen julkaisu tapahtui 17.2.2016. Saunologi vietti syntymäpäiviä kaikessa hiljaisuudessa Baijerin saunakiertueella. Nyt kun lähtölaukauksesta on kulunut jo reilut 365 päivää, on sopiva aika esittää kootusti vuoden blogikauden keskeiset tapahtumat.
Ensin pari faktaa. Vuoden aikana olen Saunologiasssa julkaissut peräti 93 päivitystä! Tämän on selvästi enemmän kuin kuvittelin mahdolliseksi vuosi sitten. Vuoden aikana Saunologian sivuilla on vieraillut lähes kolmekymmentä tuhatta suomalaista ja edellisessä kuussakin kävijöitä riitti lähes seitsemän tuhatta (Google Analytics seurannan perusteella).
Näiden suomalaisten lisäksi sivustolla vierailee jonkin verran kansainvälisiä lukijoita, vaikka sivuston englannin kielinen osuus onkin vielä tynkä. Näiden lisäksi toista sataa henkeä tilaa Saunologian uutiskirjettä, joka tiedottaa uusista julkaisuista.
Lukiojita ovat viime vuonna kiinnostaneet eniten saunan ilmanvaihtoa, kiuaskiviä ja kiukaita koskevat artikkelit. Lisäsin äskettäin sivustolla listan viimeisen puolen vuoden suosituimmista artikkeleista. Se on myös tämän sivun lopussa.
Blogin parissa vietetty aika on tähän asti on ollut erittäin antoisa, vaativa, kiinnostava ja myös stressaava. Sekä blogi että sen alkuperäisenä innoittajana ollut sauna ovat onneksi motivoineet jatkamaan vielä toiseen julkaisuvuoteen. Hyvä vastaanotto on myös inspiroinut työn viemistä eteenpäin.
Suuri kiitos kaikille lukijoille!
Tämän synttäripäivityksen tarkoituksena on helpottaa saunatiedon löytymistä. Top10 listan lisäksi olenkin koostanut sisällysluettelon, jossa Saunologian artikkelit on luokiteltu sen kirjamaisen kokonaisuuden mukaan, jonka olen ajatellut niiden muodostavan.
Sähköinen ”kirja”
Tarkoituksenani on ollut kirjoittaa ja julkaista blogimuodossa sähköinen tietokirja saunan suunnittelusta. Tätä on nyt vuoden verran tehty ja se on viimeisimpien savusauna-artikkelien julkaisun myötä hyvin pitkälle valmis! Vuonna 2017 uudet artikkelit syventävät saunamatkaa ja esittelevät saunomiseen liittyviä ratkaisuja sekä kokonaisia saunoja. Saunan palaset on kuitenkin infrapunalämmitystä lukuun ottamatta jo käsitelty.
Päivitän artikkeleita toistaiseksi tarpeen mukaan, pyrkien pitämään ne ajantasaisina. Tällä hetkellä ajatukseni ei ole tarjota yhtenäistä editiota sähköisesti. Sen sijaan käynnistän maaliskuun alkupuolella joukkorahoituskampanjan Saunologian fyysisen kirjan tuottamiseksi!
Kirjan kustantajaksi on lupautunut Rakennustieto Oy, mutta alan toimintamallien mukaisesti, kirjailijan täytyy rahoittaa oma työskentelynsä. Reilun vuoden aikana kertyneiden kokemusteni mukaan kirjan koostaminen ei ole mahdollista harrasteprojektina, vaan vaatii intensiivisempää keskittymistä. Joukkorahoituskampanjan avulla tukija voi ostaa kirjan, tai muun sauna-aiheisen vastikkeen, etukäteen ja auttaa projektin viemisessä maaliin! Tästä lisää maaliskuun 2017 aikana.
Tässä ennakkoon kaikki sähköinen sisältö yhden klikkauksen päässä:
Saunan suunnittelu - Saunologia - Sisällysluettelo:
Saunaviisaat haastattelu: räppänämestari Seppo Leskinen
Esittelin edellisessä artikkelissa suomalaisen savusaunan erilaisia muotoja, savukiukaan periaatteita sekä paloturvallisuutta. Suunnittelutekniset ohjeet olivat kuitenkin niukassa. Tällä kertaa asia muuttuu, kun annan Seppo Leskisen kertoa Kansainvälisen Savusaunaklubin suunnitteluohjeista savusaunanrakentajilleSaunologian toisessa Saunaviisaat-haastettelussa. Tämä pitkä artikkeli paljastaa useampia modernin savusaunan rakennusohjeita, joihin et muualla törmää!
Salaperäinen savusaunaklubi
Seppo esiintyy sauna-asioissa Kansainvälinen savusaunaklubin nimissä. Tämä yhdistys on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta savusaunan kehitystyötä varsin hyvässä mediahiljaisuudessa. Heillä on nettisivutkin asianmukaisesti osoitteessa savusauna.fi. Heidän saavutuksistaan on kirjoitettu toistuvasti sekä Sauna-lehdessä että Oma Sauna-lehdessä, mutta suurin osa tiedosta on klubin pitkäaikaisjäsenten korvien välissä.
Klubin räppänämestari Seppo Leskinen on ollut mukana toiminnassa alusta eli vuodesta 1991 pitäen ja toimi puheenjohtajanakin useita vuosia. Seppo on ehtinyt tähän asti saunoa lähes kuudessa sadassa savusaunassa, joista valtaosa Suomessa ja entisen Neuvostoliiton alueilla.
Seppo on osallistunut aktiivisesti klubin järjestämään savusaunojen arviointiin. Arvioinnissa klubin jäsenistä koostuva raati käy tutustumassa savusaunaan perinpohjaisesti ja arvioi sen tällä hetkellä peräti 198-kohtaisen kriteeristön pohjalta. Yritys- ja yksityissarjoissa riittävästi pisteitä keränneet saunat voidaan palkita Vuoden savusauna –tittelillä, mikäli ne täyttävät seuran kovat vaatimukset.
Vähemmästäkin alkaa kiinnostamaan, miten niitä hyviä saunoja rakennetaan!
Kiinnostavaa on, että toiminta ei ole varsinaisesti julkisuudelta suljettua, mutta siitäkin huolimatta onnistuneesti suojattua. Arviointikriteerejä, tai edes listoja voittajasaunoista, ei ole laajemmin levitelty julkisuuteen.
Samaan aikaan 30 euron jäsenmaksua vastaan klubi kuitenkin jakaa avoimesta vinkkejään saunan rakentamisesta varsin avokätisesti. Avuliaisuudesta huolimatta Seppo kohtaa neuvontatyössään epäuskoa:
”Ne epäilee koko ajan, että toi äijä valehtelee. Ei [mulla] ole penniäkään kiinni niiden saunassa”
Seppo Leskinen valitsemansa maalauksen vieressä
Onnistuin lähes vuoden yrittämisen jälkeen saamaan omat aikatauluni järjestettyä niin, että tapasin Sepon Tampereella tammikuussa 2017. Pitkän keskustelun tiivistelmänä julkaisen seitsemän savusaunan suunnittelun salaisuutta. Ne selviävät vastauksina seuraaviin kysymyksiin:
Mikä on löylytasku?
Miten ilmanvaihto toteutetaan savusaunassa?
Mistä materiaalista savusauna kannattaa tehdä?
Millaisia kiviä savusaunan kiukaaseen?
Mistä kitku tai tiku syntyy
Miten varmistetaan paloturvallisuus?
Mikä on savusaunan lämmön salaisuus
Mikä on löylytasku?
Savusaunapiireissä tunnetuksi tullut käsite löylytasku tarkoittaa löylyhuoneen oven yläpuolista tilaa. Tässä tilassa löyly viipyy miellyttävästi hellien koko kehoa pitkään.
Löylytaskun edellytys on, että saunan tilat on suunniteltu oikein ja kiukaasta irtoaa riittävästi löylyä taskun täyttämiseen vesihöyryllä.
Leskiseltä löytyy tarkka suunnitteluohje löylytaskun synnyttämiseen:
Oven kynnys 40 cm korkeudella
Oven korkeus 80 cm ja leveys 100 cm
(= yläreuna 120 cm lattiasta)
Kiukaan kivien yläreuna vähintään 10 cm oven yläreunasta ylös
Jalkalaude 10 cm kivien yläreunasta ylöspäin
Istumalaude esim. 45 cm jalkalauteesta ylöspäin ja 20 cm irti sivuseinästä
Katto 120 cm istumalauteesta ylöspäin
Asian havainnollistamiseksi laadin seuraavan kuvan:
Sauna mittasuhteet hyvän löylytaskun aikaansaamiseksi Seppo Leskisen mukaan
Osa suosituksista on mielestäni enemmän tulkinnanvaraisia kuin toiset. Tavoitteena on kuitenkin se, että saunojat ovat löylyn lain mukaisesti selvästi kiukaan yläpuolella, mutta riittävän lähellä kattoa, että löyly saavuttaa heidät. Tällä tavalla toteutetun saunan laskennallinen minimi sisäkorkeus on 320 cm, johon pitää vielä lisätä mahdollinen hirren laskeutusmisvara (ainakin 15 cm).
Saunan kokonaiskorkeus vaikuttaa tällä muodostuvan hyvin suureksi. Seppo muistuttaa, että kiuasta voidaan laskea osittain huonetasoa alemmas, jos se lämmitetään tai tuhkat poistetaan toisesta huoneesta.
Tärkeää, on että sauna on riittävän tiivis kiukaan yläreunan tasolta ylöspäin, niin ettei viileään ilmaan halajava löyly pääse heti karkuun vaan jää saunaan pyörimään ja lämmittämään saunojia.
Oven mittasuhteet kuulostavat nykyisiin esteettömyysvaatimuksiin (kts. ovi artikkeli) tottuneille erikoisille. Matala ovi varmistaa kuitenkin lämmön ja erityisesti löylyn pysymisen saunassa. Juha Telkkisen mukaan tällaisia mittasuhteita noudattavassa saunassa voi heittää löylyä vaikka ovi auki!
Toisaalta on kysymys myös ergonomiasta. Savusaunan matalasta ja leveästä ovesta on tarkoitus käydä sisään kumartaen kylki edellä. Mittasuhteet ohjaavat ihmistä luontaisesti toimimaan näin. Oven mataluus pakottaa jokaisen kumartamaan ja kynnys nostamaan jalkaa. Seppo on tätä testannut vesiämpärin kantokokeella ja havainnut, että sekä kynnyksen poistaminen, että oven nostaminen saavat ihmiset yrittämään kumartumaan eteenpäin, mikä yleensä epäonnistuu.
Kiinnostava käytettävyyttä ja ergonomiaa yhdistävä idea!
Sepon mukaan oven voi kyllä tehdä myös normaalien mittasuhteiden mukaan, jos vain hyväksyy sen, että saunan sisäkorkeudeksi muodostuu tällöin lähes 4 metriä.
Kattoonkin pitää kiinnittää huomiota. Tasakatto on toimiva ratkaisu (katso erillinen artikkeli katon muodosta). Katon on hyvä olla sileä, jolloin löyly liikkuu kattoa myöten sujuvasti eikä törmää esimerkiksi massiivisiin kannattamiin.
Sepon kattoratkaisujen valikoimissa on löylylauta. Lauta on kiukaan levyinen ja sijoittuu kiukaan yläpuolelle seinän ja katon yhtymäkohtaan, 45 asteen kulmaan seinään ja kattoon nähden.
Lauta ohjaa löylyaaltoa suoraan kohti lauteita, eikä pelkästään kiukaan vastapäiseen nurkkaan, johon löyly luontaisesti suuntautuu. Lauteiden puolelle Seppo sijoittaisi 1.5x leveämmän vastaavan laudan.
Myös lauteiden istumatasot vaikuttavat löylyn kiertoon. Jotta lämpö täyttäisi koko löylytaskun, eivät lauteet saa estää ilman liikettä, vaan istuinlauteen ja seinän väliin pitää jättää tilaa.
”Lauteet kun tehdään – tätä mää oon tutkinut paljon. Täällä takana pitää olla istuinlaude 20 cm irti seinästä. Mulla oli irtonainen laude, jota saatiin siirrellä. On mukava nojata seinään, kun on kahdenkymmenen sentin rako takana”.
Seppo kertoo myös käyneensä saunassa, jossa lauteet oli kiukaan vastaisessa nurkassa jätetty rakentamatta, jotta löyly pääsee laskeutumaan rauhassa alaspäin.
Miten painovoimainen ilmanvaihto toteutetaan savusaunassa?
”Sauna laitetaan hengittämään alakautta. Se on ylhäältä ihan ummessa. Menetelmä on yksinkertainen ja toimii oikein hyvin.”
Seppo vannoo ilmanvaihtoon lattiatasolla. Rakolattia tai avoimet seinän vierukset sekä alaräppänät yhdistävät saunan ulkoilmaan. Kun kiuas on kuuma, synnyttää se reunojaan myöten nousevan lämpimän ilmavirtauksen, joka saa ilman saunassa kiertämään. Ja jatkuvalämmitteisestä kiukaasta poiketen mikään ei poista ilmaa suoraan hormiin.
Liukuluukulla varustettuja kenkälaatikon kokoisia alaräppänöitä tarvitaan kaksi vastakkaisilla seinillä. Niiden avulla saadaan aikaa vetoa lattialle. Kesällä luukut pidetään auki, kylmään tai tuuliseen aikaan pienemmällä.
Ilma vaihtuu kunnolla kuitenkin vasta, kun luodaan löylyä. Seppo muistuttaa, että löylyä ei heitetä, vaan luodaan rauhallisesti valuttamalla vettä kiukaan sisälle. Höyrystyessään vesi syrjäyttää löylyhuoneen ilmaa ja työntää ylipaineella ilmaa ulos löylyhuoneesta sieltä mistä se helpoiten ulos pääsee. Tätä varten saunassa on aiemmin mainitut reiät.
yhdestä litrasta vettä tulee 1735 litraa sata-asteista löylyä
Kun löyly tasaantuu, muodostuu Sepon mukaan riittävästi alipainetta, joka imaisee saunaan raitista ulkoilmaa. Se sekoittuu rauhallisesti sisäilmaan ja jatkaa kiukaan ja löylynheiton vaikutuksesta kiertämistään. Löylyt pysyvät raikkaina
Saunologi pohtii, voiko tämä toimia teoriassa? Jos mietitään pelkkää löylyn heiton aiheuttamaa ilman vaihtumista, niin vaikkapa 5 dl löylyn luonti 3 min välein tarkoittaisi tunnissa kymmentä litraa vettä. Tästä tulee Sepon perusteella 17 m3 höyryä. Jos saunan koko olisi 17 m3, vaihtuisi ilma tällä tavoin kerran tunnissa. Tuplaamalla vedenkäytön, kaksi kertaa. Tämä ei laskennallisten suositusten perusteella vielä riitä (suositusten mukainen esim. 6 m2 saunan ilmanvaihtotarve 43 m3/h), mutta ilmaa hyvin ilmeisesti vaihtuu lattiatasossa selvästi tätä enemmän.
Voi myös olla, että voluumia tärkeämpää on se, että raitis ilma sekoittuu hyvin ja se Sepon kuvailemassa mallissa selvästikin toimii.
Mistä puusta savusauna kannattaa rakentaa?
Savusaunan rakennusmateriaali on luonnollisesti puu. Sepon mukaan kestävin puulaji on haapa. Tästä todisteena ovat Venäjän maalta löytyvät toista sataa vuotta vanhat haavasta veistetyt hirsikylät, joiden puu on harmaan pinnan alla vielä kuin uutta. Löylyominaisuuksiin puuvalinta ei Sepon mukaan kuitenkaan vaikuta.
Kysyin Sepolta kannattaako sisäseinät aina pelkata, sillä pelkatussa hirressä on pyöreään nähden enemmän lämpöä sitovaa pinta-alaa.
”Mää arvasin, että sää kysyt tätä. Sillä ei oo mitään väliä. Savusaunassa lämmitetään kiviä, ei saunaa. Hirren piiluttaminen sen sijaan sulkee pintasolukon ja parantaa kosteuden kestävyyttä."
Millaisia kiviä savukiukaaseen?
Räppänämestari suosittelee savusaunaan ensisijassa pyöristettyjä tai täysin pyöreitä Kerkesin keraamisia kiviä. Luonnonkivistä Seppo on kahtaa mieltä. Kiuaskivien louhinta räjäyttämällä aiheuttaa kiviin mikroskooppisia halkeamia ja kiukaan kuumuudessa edistää kivien murentumista. Kivet ovat nopeasti vaihtokunnossa.
Pinnalle Seppo sallii tarvittaessa vaikka täysin luonnon muovaamia kiviä. Näiden luonnonkivien valinnassa Seppo kelpuuttaa täysmustia, pyöreitä rantakiviä. Seppo kertoo seuraavan tarina:
” Isäni kanssa olin rannalta hakemassa kiuaskiviä. Sano, hae poika mustia. Sanoin, täs on. Ei. Siinä on harmaa raita, se halkee siitä. Se hylättiin”.
Mistä kitku tai tiku syntyy?
Savusaunan ilman vaivaa joskus epämiellyttävä, nenään käyvä haju tai käry. Tätä kutsutaan monilla nimillä, kuten tiku, tikku tai kitku. Ei kuitenkaan vaikuta olevan yleisessä tiedossa, mistä se johtuu. Seppopa tietää.
Savusaunaklubia perustettaessa ensimmäinen puheenjohtaja Eero Välikangas jakoi innokkaille jäsenille selvitystehtäviä. Leskisen kontolle jäi kitkun synnyn ja sisällön selvittäminen. Seppo tutki kitkun syntyä kotonaan olevalla kertalämmitteisellä kiukaalla vaihtelemalla lämmitystä.
”Mää aikaansain sen kitkun. Tutkin mistä helvetistä se tulee ja purin kiukaasta kiviä. Sitten alkoi löytymään. Sen pyöreän kiven pinnalla oli mustia valumajälkiä. Ne johtui siitä, että kun mää kaadoin vettä kiville, noki alkoi valumaan veden mukana alemmas. Kun vesi haihtui, noki alkoi käryämään.
Sitä kokeiltiin sitten muuallakin ja todettiin, että kun kivien lämpötila on 350 astetta ja se on puhdas!”
Sepon piirros muistuttaa pyöreiden kivien pinnalta löytyneitä nokinoroja
Kitkun syynä on siis kivien riittämätön lämmitys. Itse asiassa on niin, että kertalämmitteisen kielletty kivilämpötila-alue on 250-350 astetta. Kylmemmistä kivistä ei irtoa mitään ja kuumemmissa ei ole irtoavaa ainesta.
Miten varmistetaan paloturvallisuus?
Räppänän ja lakeisen vajavainen koko on räppänämestarin mukaan suurin syy savusaunojen ongelmiin. Klubin mitoitusohjeet ovat selvät: mittaa tulipesän pohjan pinta-ala ja suhteuta räppänät siihen:
Räppänän pinta-ala = tulipesän pinta-ala
Lakeisen pinta-ala puolet räppänästä
Räppänä sijoitetaan 10 cm katosta kiukaan vastaiselle puolelle saunaa. Lakeinen on molemmista päistään suljettava ja laskeutuu kymmenisen senttiä sisäkaton alareunan alapuolelle.
Kummankin aukon ideaalipaikka on mahdollisimman kaukana kiukaasta, koillispuolella rakennusta, jolloin vallitseva lounaistuuli maksimoi vedon.
Räppänämestari suosittelee lakeista jokaiseen saunaan, vaikka vetoa voi optimoida myös useammalla eri suuntaan aukeavalla räppänällä. Lakeisen nykymalli on yhdistelmä pellistä tehtyä sisäosaa, joka on eristetty puisesta ulkovaipasta. Kun pelti nopeasti lämpiää, syntyy vetoa ja puu pysyy turvallisen viileänä. Hyvä malli lakeisen tekemisestä löytyy Juha Telkkisen kirjasta .
Klubi on innovoinut itse lasiräppänän. Tämä räppänä on yksinkertaisesti alastaittuva tai nostosaranainen lämpöä kestävä lasi-ikkuna. Se avataan lämmityksen aikana alaspäin, tai nostetaan paikoiltaan, ja suljetaan saunomisen ajaksi.
Savusaunaklubin lasiräppänä käytössä. Tumma savu lavastettu kuvausta varten. Kuva: Seppo Leskinen
Mikä on savusaunan lämmön salaisuus?
Lämpöä saunaan saadaan ensisijassa löylyn mukana. Avokiuas nostattaa jatkuvasti lämpöä saunaan, mutta kiuas antaa myös säteilyä – kunhan etäisyys saunojiin on kohtuullinen. Säteilyä saadaan kiinnostavalla tavalla myös seinistä:
”Käy sillä lailla, että kun seinät on mustat… kun menet sinne, se antaa infrapunalämpöä. Se menee syvemmälle, kun ihon pintaan ja nostaa jonkin verran ruumiinlämpöä. Sitä tulee hyvin vähän, mutta sen verran, että kokonaisvaikutelma on eri. Rajaportinkin sauna antaa talvella parhaat löylyt, kun sitä on lämmitetty useampi päivä.”
Keskustelu johtaa myös ilmanlaadun ja ionien pariin, mutta niistä olen raportoinut jo aiemmin, joten on aika lopettaa keskustelu.
Viimeisenä vastauksena ilman kysymistä Seppo innostui kertomaan, miten savusauna sytytetään oikein.
”Tehdään pinotuli. Puita näin päin ja sitten toisin päin. Keskelle jätetään aukko, josta sytytetään. Koivun tuohta käytetään mahdollisimmin vähän. Kun näin sytytyt sen, niin lähtee hyvin ja säteilylämpö hyödynnetään.”
Sepon esitys savukiukaan toiminnasta ja sytytyspanoksesta (oikealla)
Keskustelustamme ei meinaa tulla loppua, vaikka muut lounastajat ovat klubin salista jo kadonneet. Haastattelu on ollut minulle erittäin innostava. Yksi asia minua kuitenkin vielä mietityttää. Seppo on siis harrastanut savusaunoja pitkään ja järjestelmällisesti.
Mikä on motivoinut jatkamaan savusaunaharrastusta lähes 60-vuotta?
”Silkka nautinto.”
Saunologin loppusanat
Haastattelusta huolimatta salaisuuden varjo säilyy edelleen savusaunan yllä. Savusaunaklubin niukka tiedotuslinja ei ilmeisimmin ole muuttumassa ja hallituksen toisena eläkeläisenä jatkava Leskinen ei aio keskeyttää eläkepäiviensä viettoa kirjoittamalla aiheesta kirjaa. Pidän tätä harmillisena.
Uskon, että niukka kirjallisen viestinnän linja tämä selittää ulkopuolisten klubin ohjeita kohtaan kohdistamaa epäuskoa. Onhan niin, etteivät klubin jäsenten pieteetillä tekemät tutkimukset modernin savusaunan kehittämiseksi täytä tieteellisen työn kriteerejä työn menetelmien ja tulosten dokumentoinnin ja julkistamisen suhteen. Toisaalta heidän hyvin tarkat ja perustellut suosituksensa olisi suhteellisen helppo osoittaa toteen myös tieteellistä menetelmää seuraten.
Toisaalta vähempikin riittäisi. Esimerkiksi suurinta epäuskoa aiheuttava räppänien mitoitusohje olisi erittäin helppo demonstroida videolla niin, että tyhmempikin sen uskoo. Mutta Savusaunaklubin digitalisoitumista odotellessa kannattaa savusaunan rakentajan suosiolla liittyä jäseneksi ja ottaa opastus avoimin mielin vastaan.
Klubin neuvojen mukaisesti on rakennettu Juha Telkkisen vuoden 2013 parhaan savusaunan palkinnon voittanut savusauna. Telkkisen kirjasta voi lukea suunnitteluperiaatteita ja ratkaisuja, joiden avulla tulokseen päästiin. Kiuasta ei kannata kuitenkaan sokeasti kopioida, sillä siihen on jo keksitty parannuksia.
Edelleen 2000-luvun Suomessa vakavat saunakeskustelut alkavat savusaunasta ja loppuvat savusaunaan. Myös moni markkinointipuhe vetoaa savusaunamaisiin ominaisuuksiin. Aihe on sen verran hengellinen ja moninainen, että olen antanut sen odottaa aikaansa saunablogin julkaisulistalla. Tärkeytensä vuoksi sen käsittely on ollut vain ajan kysymys. Se hetki on nyt!
Mikä on savusauna? Puulämmitteinen sauna, josta palokaasut poistuvat räppänästä tai lakeisesta
Savusauna on muista saunatyypeistä poikkeava moniaistinen kokonaisuus. Savusaunaan liittyy monia arjesta poikkeavia elementtejä, jotka tekevät siitä hyvän vaihtoehdon toteuttaa saunan hartaita toimintoja.
Savusauna on erillinen rakennus, jonne siirtyminen ja jonka lämmittäminen vaatii erityistä vaivaa. Savusaunan tunnelma on vastakkainen arkitodellisuuden visuaaliselle uuvuttavuudelle ja melulle. Savuisuus, hämyisyys, hiljaisuus ja läpäisevä lämpimyys yhdistetään yleensä savusaunaan. Tätä on vaikea toisintaa muissa saunatyypeissä.
Hyvin suunniteltu ja toteutettu savusauna mahdollistaa monenlaisia saunaelämyksiä, mutta on vaativampi kuin esimerkiksi jatkuvalämmitteinen sauna
Toisaalta savusaunoihin liittyy useita voimakkaita ennakkoluuloja kuten hidas lämmitysaika, surkea paloturvallisuus ja noen aiheuttama likaisuus. Savusauna kuitenkin elää jo voi hyvin 2000-luvun Suomessa. Risto Vuolle-Apialan mukaan savusaunoja oli vajaa sata vuotta sitten jopa yli 200,000 tuhatta, nyt niitä lienee noin kymmenes osa tästä. Saunoja on kuitenkin rakennettu tasaisesti lisää, sillä 80-luvun aallonpohjan jälkeen niiden luku on 2-3 kertaistunut.
Savusaunat ovat monen matkailukohteen valtti. Jotkin kohteet, kuten Helsingin Saunasaari, rakentuvat tällaisten saunojen varaan. Kuvassa Saunasaaren Haapasavun kiuas huuvineen
Savusaunoista ovat kiinnostuneet niin harrastajat kuin elämysmatkailuyrityksetkin. Tämä on kokonaisuudessaan erinomainen kehitys suunta, joka parantaa saunomismahdollisuuksien monipuolistumista maassamme!
Savusaunan sitkeä selviytyminen on kiinnostava juttu. Erityisesti siitä syystä, että maamme kymmenet tuhannet savusaunat ovat kaikki varsin yksilöllisiä eikä savusaunojen kaupallistaminen bränditasolla ole saanut savua purjeisiin. Harrastajakulttuuri, joka elää – käsittämätöntä kyllä – lähinnä suullisena perintönä on kuitenkin vahva ja moninainen.
Tämän vuosisadan suomessa on sekaisin useita erilaisia savusaunan rakennustyylejä. Yli satavuotiset länsisuomalaiset suuret mallassaunat ja itäsuomalaiset pikkusaunat (kylyt) ovat esimerkkeinä myös uudiskohteille. Lisäksi perinteisiä saunoja on edelleen pystyssä myös erilaisten museoiden (esim. Seurasaari ja Himoksen uusi saunakylä) ulkopuolella. Kahden historiallisen savusaunatyypin lisäksi 2000-luvulla saunotaan moderneissa savusaunoissa, maasaunoissa sekä savusaunamaisissa kertalämmitteisissä saunoissa. Yhteistä näille kaikille on se, ettei malleja juuri tunneta tavaramerkeillä vaan saunatyyppien mukaan.
Jämsän saunakylään matkalla oleva kunnostettava historiallinen, matala savusauna
Mikä tekee savusaunasta erityisen?
Kansainvälisen Savusaunaklubi on suomalainen vakavien savusaunaharrastajien yhdistys. Sen jäsenneuvonnasta vastaavan veteraanijäsenen Seppo Leskisen mukaan savusaunan tärkein periaate on se, että savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa. Ja kiviä pitää olla riittävästi, 10 litraa saunan tilavuuskuutiota kohti.
savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa
Lämmityksen yhteydessä savu virtaa kiukaan läpi ja poistuu löylyhuoneesta katon lakeisesta ja kiukaan vastaisen sivuseinän räppänästä. Räppänöitä voi olla useampiakin. Modernien saunan rakentajien mukaan savua ei pitäisi tulla ulos ovesta, vaan lakeisen ja räppänän pitää riittää.
Juha Telkkisen savusaunan katolla oleva torni ei ole piippu vaan lakeinen.Kuva: Juha Telkkinen, http://www.telkkinen.fi/kirja/
Paloturvallissyistä on yleistynyt myös ratkaisu, jossa kiukaan palokaasut kootaan huuvaksi kutsulla kiukaan päälle laskettavalla kuvulla ja johdetaan tavalliseen savuhormiin. Savua voidaan sopivassa kohtaa päästää myös löylyhuoneeseen, jolloin saadaan savusaunamainen vaikutelma. Tämä ei Kansainvälisen Savusaunaklubin mukaan kuitenkaan ole savusauna, vaan kertalämmitteinen sauna.
Saunaa lämmitettäessä saunaan muodostuu ns. savuraja tai savukatto, jonka alapuolella ilma kirkasta, yläpuoli taas savun täyttämä. Savun vaikutuksesta sauna saa sekä väriä että tuoksua. Saunan kiukaan toiminnasta ja savunpoistosta riippuen savua ja nokea saattaa kertyä tarpeettomankin paljon. Savu tarttuu savurajan yläpuolisiin pintoihin.
Nokeentuminen on aina antanut savusaunalla oman ilmeensä. Esimerkiksi ikkunoiden sijoittaminen savusaunaan on tästäkin syystä ollut rajoitettua, sillä savurajan yläpuoliset ikkunat (peittämättöminä) nokeentuvat nopeasti. Savusaunaklubi on sittemmin keksinyt suositella lasitettua, alastaitettavaa tai poisnostettavaa räppänää, joka toimii saunottaessa myös ikkunana.
Savusaunan lämmittäminen ei ole hätäistä hommaa. Saunarituaali saa heti lisäaikaa, jos lämmitettävänä on savukiuas. Nykyaikaisen savusaunan lämmitys vie 2-4 tuntia, jonka päälle tulee hiilloksen poisto, erilainen välisiivous, kiukaan siintyminen ja häkälöylyt. Näihin menee helposti tunti tai toinen. Siintyminen tarkoittaa aikaa, jolloin kiukaan lämpötila alkaa tasaantumaan ja saunaa voidaan tarpeen mukaan tuulettaa. Häkälöylyt luodaan ennen saunomista hään ja muiden saunaan palamisen jättämien kaasujäämien tuulettamiseksi ulos. Vasta tämän jälkeen sauna on käyttökunnossa.
Savukiuas
Savusaunan moottorina toimii savukiuas. Tällaisen kiukaan ”esiaste” on rauniokiuas, jota voisi kuvailla myös kivikasaksi. Rauniokiukaat edustavat enemmän itäsuomalaista perinnettä kun taas Länsi-Suomen suurissa saunoissa oli useammin myös muurattuja kiukaita. Myös modernit savusaunan kiukaat tehdään useimmin muuraamalla (tai latomalla) tulitiilistä ja tavallisista tiilistä.
Saunasaaren Maisemasavun kiukaassa on sopivasti kiviä
Savukiukaita valmistetaan myös kaupallisesti. Mm. Sisu ja Tulikivi tarjoavat valmiita savukiukaita, näiden lisäksi on pienyrityksiä, joilla on osaamista kiukaiden muuraamiseen (katso listaus kaikista kotimaisista kiukaista), kuten Saunasaneeraus. Kiukaiden räätälöinti on kuitenkin tavallista sekä ylivertaisten kaupallisten ratkaisujen puuttuessa että savusaunojen yksilöllisten rakenteiden vuoksi.
Modernien savukiukaiden rakenteet ovat monimutkaisia, mutta myös tehokkaita. Tulipesän korkeus ja paloilman saanti vaikuttavat palamisen onnistumiseen. Kansainvälisen Savusaunaklubin ohje on tehdä tulipesästä 80-100 cm korkea jolloin palaminen on mahdollisimman täydellistä, nokea muodostuu vähän ja sauna kivinään pysyy puhtaana.
Tamperelainen Saunasaneeraus on harjoitellut Savusaunaklubin ohjeiden mukaisten modernien savukiukaiden tekemistä. Leskisen mukaan he ovat jo varsin hyviä. Esimerkkikiuas on selvästikin ainakin riittävän korkea. Lisää kuvia
Lopputuloksena savukiukaan hyötysuhde on erinomainen, sillä Klubin mittaamat savukaasulämpötilat räppänän suulla ovat alle sata-asteisia. Jos tätä vertaa jatkuvalämmitteisten puukiukaiden 500-700 asteen lämpötiloihin, niin ymmärtää, että savukiuas vanhanaikaisena ratkaisuna lämmön siirtämiseen tulesta kiviin onkin ollut varsin mainio! Vertailu ei tosin ole täysin reilu, sillä savusaunaa pitää lämmittää ovi auki, jolloin räppänästä poistuu savukaasujen lisäksi myös raitista ilmaa, joka pitää lämpötilat matalina.
Yllä olevan kuvan kiukaassa ei vielä näy kantta, mutta eristetystä metallikannesta on paljon iloa. Sulkemalla kansi lämpö säilyy kiukaassa ja löylyä riittää pidempään. Saunan lämmityksen loppuvaiheessa kantta suljetaan, kunnes rakoa on enää 3-5 cm. Tämä kuumentaa kiviä ja auttaapolttamaan kaiken noen kivistä. Kansi suljetaan tuhkan poiston ajaksi ja avataan vasta tuhkalöylyjen (n.s. häkälöylyt) heiton kohdalla.
Savusaunan kiukaat ovat massiivisia ja tulevat helposti painamaan lähes tonnin. Kiuas vaatii kunnolliset perustustyöt ja käytännössä oman pohjavalunsa. Jälkikäteen sellaista ei kannata yrittää puulattian päälle.
Suuri osa massasta on kiuaskiviä. Esimerkiksi suurehkon, 27 m3, savusaunan suositeltu 270 litran kivitilavuus vetäisi lähes 800 kg oliviinidiabaasia! Savusaunan kertalämmitteinen kiuas koettelee kiuaskiviä. Kiukaissa käytetään pohjalla isoja kiviä, jotka sietävät parhaiten kuumuutta. Kivet pienenevät asteittain pintaa kohti. Alimmaisina kivinä käytetään peridotiittia tai keraamisia Kerkes-kiviä, joilla molemmilla on erinomainen lämmön kesto. Kerkesin ”kivien” lämmönvarauskyky on kevyempänä kuitenkin heikompi (lue lisää kiuaskivistä), sillä ne ovat käytännössä lasia. Kivien pitää Leskisen mukaan olla pyöreitä tai pyöristettyjä, jotta ne pysyvät mahdollisimman puhtaina.
Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkesit ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kuva: Pekka Paasonen
Suuren kiukaan, erityisesti kansitetun ja rakenteeltaan varaavan, erinomainen puoli on se, että kiuas säilyttää lämpönsä jopa 48 tuntia lämmityksen jälkeen! Sauna säilyy myös käyttökelpoisena, koska missään vaiheessa ei pyritä lämmittämään itse saunaa (eli seiniä ja lauteita) kovin kuumaksi, vaan lämpö varastoidaan kiukaaseen. Kiukaasta lämpö päästetään vapaaksi mahdollista kantta avaamalla ja löylyä luomalla. Kiukaasta saadaan tällöin myös säteilylämpöä.
Paloturvallisuus
Savusaunan tulipalovaaroihin on puututtu jopa lainsäädännöllä jo satoja vuosia sitten. Tänäkin päivänä savusaunan sijoittelua ohjaavat säännökset, joiden mukaan se pitää rakentaa muista rakennuksista erilleen. Edelleen on ikävä tosiasia, että savusaunoja palaa suhteessa useammin kuin jatkuvalämmitteisiä saunoja. Esimerkiksi viime vuoden noin kahdesta sadasta tulipalosta toistakymmentä oli savusaunoja (asia näkyy ilkeästi myös Googlesta).
Näin ei tarvitsisi olla. Seppo Leskisen mukaan yhtäkään Savusaunaklubin palkitsemaa savusaunaa ei ole vielä palanut.
Merkittävimpiä syitä ovat huoleton lämmittäminen ja noen kertyminen saunaan. Nokihan on hiilipölyä ja siten myös edelleen palava yhdiste, vaikka onkin kerran tulipesästä päässyt karkuun!
Savusaunojen paloturvallisuutta voi parantaa seuraavasti:
Minimoidaan vaikeasti puhdistettavat onkalot, joihin noki voi tarttua
Jos toimivassa savukiukaassa poltetaan puhtaita puita, ja kuoretonta koivua, syntyy nokea ja muita palamisen sivutuotteita vähemmän ja savusaunan palokuorma pysyy pienenä. Kun kiuas on korkea ja polttopuita kerrallaan vain vähän, ei tuli lieskahtele kivien läpi.
Kun savulla on riittävän hyvät poistumismahdollisuudet, se nousee korkealle huonetilassa ja poistuu suorinta reittiä ulos. Nokea jää saunaan vähemmän ja ennen kaikkea saunan rakenteet eivät pääse lämpenemään.
Jos sauna on rakennettu puusta, kuten yleensä, voi sen seiniä olla tarpeen suojata vähintään kiukaan läheisyydessä palonsuojalevyillä. Erilaiset kolot esimerkiksi palonsuojalevyjen ja hirsiseinän välissä keräävät nokea. Noki taas voi myöhemmin leimahtaa. Tällaiset kolot onkin syytä täyttää palovillalla tai muulla palamattomalla eristeellä.
Loppusanat – mites sen likaisuuden kanssa?
Tämä artikkeli oli johdatus savusaunan maailmaan, jossa esittelin savusaunan elämää ja mahdollisuuksia nykyaikana. Tulevassa postauksessa vielä lisää savusaunan suunnittelun salaisuuksia Seppo Leskisen suusta kuultuina. Täysin kattavaa savusaunan suunnitteluopasta ei kuitenkaan ole toistaiseksi näköpiirissä.
Niin ja se nokisuus.
Aiemmin kävi ilmi, että noki liittyy huonoon palamiseen. Erityisesti matalien rauniokiukaiden kanssa sauna väistämättä nokeentuu. Jos sauna sen sijaan toteutetaan modernien ohjeiden mukaan, ei nokea juurikaan muodostu ja niin sauna kuin kylpijät pysyvät enimmäkseen puhtaina, väittää Seppo Leskinen.
Hyvällä suunnittelulla kylpijöiden pitäisi siis tulla saunasta puhtaampina ulos kuin sisään. Jos siis näytä savusaunomisen jälkeen samalle kuin alla olevassa kuvassa, on saunassa vielä jotain parannettavaa!
Nokinenä
Kiitos Seppo Leskiselle, joka haastattelua käytetty yhtenä lähteenä myös tähän artikkeliin. Kiitos myös Risto Niemiselle saunan lämmityksestä!
Lue lisää savusaunoista:
Savusaunoihin liittyviä neuvoja löytyy kirjallisuudesta. Paras kokonaisuus modernin savusaunan kannalta on Juha Telkkisen savusaunakirja. Risto Vuolle-Apialan kirjoista taas löytyy esimerkkejä historiallisten savusaunojen malleista ja ohjeita rauniokiukaan rakentamiseen. Rakennustiedon RT-korteista löytyy myös muurattujen savukiukaiden malleja, ne eivät tosin ole ajan tasalla ja korttipäivitys on tällä hetkellä vielä selvästi kesken.
Edellinen sauna ja terveys -artikkeli käsitteli saunomisen kehossa aiheuttamia, välittömiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia. Saunomisella on monia pidempiaikaisia vaikutuksia, joista enemmistö toivottuja. Saunominen on tutkimusten mukaan yhteydessä sikeämpään uneen, harvempiin flunssiin, vähäisempään masennukseen sekä jopa pidempään elinikään! Tässä artikkelissa esitellään pidemmän aikavälin vaikutuksia yleisluontoisesti. Tutkimusta on kuitenkin enemmän kuin yhteen saunablogin postaukseen kannattaa tunkea.
Toisinkuin monissa saunomisen välittömissä vaikutuksista, pitkän aikavälin terveysvaikutuksissa kiinnostavaa se, ettei niitä välittömästi huomaa eikä niitä myöskään osaa ennakoida. Tämän takia on välttämätöntä tutkia asioita tieteellisen menetelmän mukaisesti. Tämä tekee niistä myös potentaalisesti kiinnostavampia.
Koska tämän saunablogin painopiste on saunan suunnittelussa, niin on syytä painottaa että
Terveysvaikutukset jäävät väistämättä saavuttamatta, mikäli sauna on niin kehno, ettei siellä ehdi lämpiämään
Tutustutaan nyt terveyshyötyihin, joita saunominen voi tuoda. On syytä huomauttaa, että tämä katsaus kattaa ainoastaan omasta mielestäni tärkeimmät kohokohdat. Saunatutkimuksia erityisten vaivojen hoidosta on tehty enemmän kuin yhdessä blogipostauksessa on mielekästä esitellä.
Helsingin Sanomat otsikoi vuonna 1932 juoksijalegenda Paavo Nurmen kunnon salaisuudeksi saunan
Sauna ja uni
Monet kokevat unien maittavan erityisen hyvin saunan jälkeen. Koska unirytmin säätely ja nukahtaminen ovat yhteydessä ruumiinlämmön muutoksiin, on helppo kuvitella jonkinmoinen yhteys asioiden välille.
Sauna ja nukkumista käsittelevistä tutkimuksista on kuitenkin ankara pula. Asiasta löytyy valtavasti toisen ja kolmannen käden keskustelua, mutta sillä ei vaikuta olevan mitään todellista tieteellistä pohjaa.
Ilmeisesti ainoat tutkimukset Suomessa, ja koko maailmassa, ovat vuosilta ’73 ja ’82 ja koskevat miehiä. Näistä ensimmäisessä Putkonen ja Elomaa tutkivat viisi 18-vuotiasta miestä. He havaitsivat tutkittavien nuorten miesten unen laadussa positiivisia muutoksia, syvän unen vaiheen pidentymistä, saunomisen (3 x 10 min, 90°C) jälkeen vertailussa saunattomiin iltoihin. Ruumiinlämmön lisäksi muutokset perustuvat ilmeisesti aivojen välittäjäaineiden muutoksiin (kts. lyhyt aikaiset vaikutukset), joiden vaikutus tuntuu vielä useita tunteja myöhemmin. Tutkimuksista raportoitiin Sauna Studies –kirjassa 1976. Markku Partinen tutki myös nuoria miehiä. Unettomuutta selvittäneessä kyselyssä tiedusteltiin myös saunomisesta. 40% vastaajista koki saunomisen parantavan unenlaatua. Muut eivät raportoineet positiivisia vaikutuksia.
Sauna ja pitkäaikaissairaudet
Suomalaisten sydänterveys ei ole koskaan ollut kansainvälisessä vertailussa kehuttavalla tasolla. Tästä syystä erityisesti ulkomailla on epäilty maassamme runsaasti harjoitetun saunomisen saattavan liittyä sekä sydän- ja verisuonitautien yleisyyteen, että niiden aiheuttamiin kuolemiin. Tätä suomalaiset eivät tietenkään ole uskoneet.
Saunominen koettelee sydäntä eri tavoin. Kuumuus nostaa ruumiinlämpöä ja aiheuttaa hikoilua. Verenpaine voi saunassa laskea aiheuttaen heikkoa oloa tai huimausta, mutta se palautuu myöhemmin normaaliksi. Tämän taustalla on verisuonten laajentuminen ja verenkierron painopisteen siirtyminen kohti ihon pintaverisuonia. Pitkäaikaisesti tästä ei kuitenkaan muodostu ongelmaa.
Kuolleisuutta on tutkittu pitkälle aikavälillä eikä saunan ja sydänkohtausten välillä ole huomattavaa yhteyttä. Toisaalta tiedetään, että ankara alkoholinkäyttö saunomisen yhteydessä lisää erityisesti tapaturmaisen kuoleman riskiä miehillä, mutta ei ole hyväksi sydämellekään.
Tutkimuksista on kuitenkin myös saatu todistusaineistoa saunan hyödyistä sydänterveydelle. Japanilaisen kardiologin Chuwa Tein tutkimusryhmä on tutkinut sydäntä ja saunaa vuosikymmeniä. Hänen tutkimuksissaan on havaittu mm. että saunominen parantaa sydämen vajaatoiminnan oireita. Japanissa on myös saatu positiivisia kokemuksia saunan käytöstä sydänkohtauksen jälkeisessä kuntoutuksessa – tosin ainoastaan rotilla infrapunasaunassa!
Tanjaniina Laukkasen saunomisen ja kuolleisuuden yhteyttä selvittänyt tutkimus havaitsi tiheän ja pitkäkestoisen saunomisen vähentävän kuoleman riskiä tarkkailujaksolla. Y-akselilla riskitaso, korkeampi luku huonompi.
Professori Jari Laukkasen tutkimusryhmä Itä-Suomen Yliopistosta on jatkamassa samankaltaisia tutkimuksia, mutta nimenomaan suomalaisen saunan oloissa. Laukkasen tutkimusryhmä sai vuonna 2015 selville, että runsas saunominen vaikutti ehkäisevästi sydänkuolemiin. Niiden miesten ryhmässä, jotka 80-luvulla raportoivat saunovansa usein ja pidempään kerralla oli kuolleisuus parin kymmenen vuoden kuluttua selvästi vähäisempää. Vuonna 2016 tutkimusryhmä raportoi saman seuranta-aineiston perusteella, että saunominen laskee myös Alzheimerin taudin ja dementiaan sairastumisen riskiä, jos saunassa käydään tiheästi.
Tulokset ovat erittäin lupaavia ja herättäneet paljon kansainvälistä huomiota. Koska kysymyksessä on korrelatiivinen epidemiologinen tutkimus, ei se voi kuitenkaan todistaa saunan tuottavan näitä terveysvaikutuksia. Laukkasen ryhmä onkin nyt tutkimassa saunomisen vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoon ymmärtääkseen tekijöitä, jotka voisivat selittää yhtettä kausaalisesti.
Muista pitkäaikaissairauksista esimerkiksi reumaan saunomiselle ei ole vaikutusta. Sen oireet saattavat tosin tilapäisesti muuttua (Isomäki, 1988).
Sauna tukee painonhallintaa
Saunassa hikoilu poistaa kehosta nestettä. Tämä ”laihdutustemppu” on koitunut monelle kilpaurheilijalle kohtaloksi. Tutkimusten mukaan sauna voi auttaa laihtumaan myös turvallisemmin. Japanilaistutkijat havaitsivat, että toistuva saunominen (60 asteessa, 15 min.) vähensi elintasosairauksista kärsivien rasvaprosenttia vertailuryhmään nähden jo kahden viikon aikana. Myös tämä muutos selitettiin hormonitoiminnalla.
Saunominen ennaltaehkäisee flunssaa
Keskieurooppalaisen tutkimuksen perusteella saunominen voi ehkäistä flunssan saamista. Kahden, 25 hengen ryhmän vertailussa saunojilla oli vähemmän flunssaa kuin ei-saunojilla puolen vuoden vertailujakson aikana. Ennaltaehkäisyn on tavanomaisen flunssa (englanniksi common cold) kannalta merkittävää, sillä flunssaa ei voi lääkityksellä parantaa.
Suomalaiset lääkärit (Vuori sekä Laitinen, Lindqvist ja Heino)eivät suosittele saunomista flunssassa, sillä sen uskotaan pahentavan ylähengitystieinfektiota (joka on siis flunssa tavallinen diagnoosi). Epäilen itse tämän viittaavan erityisesti kuumaan ja kuivaan saunaan, kostea ja lämmin ilma ärsyttänee tulehtuneita osia ainakin vähemmän. Tiettyihin hengitystietulehduksiin höyryhengitystä jopa suositellaan, joten asian selvittäminen on selvästi kesken.
Sauna ja henkinen hyvinvointi
Saunan yhteydestä mielenterveyteen ei ole juuri tehty tutkimuksia, tosin unen laatua koskevan tutkimuksen voisi ehkä tällaiseksi luokitella. Moni suomalainen kokee suoranaista pakkoa päästä saunaan säännöllisesti ja saunasta vieroittautuminen aiheuttaa omien kokemusteni mukaan ainakin tilapäistä ahdistusta. Tutkimukset saunan kaltaisista kuumista olosuhteista antavat syyn olettaa, että saunomiseen liittyvä lämpöaltistus voi olla hyväksi meille myös psykologisella tasolla.
Yhdysvaltalaistutkimus vuodelta 2016 vertasi infrapunalämmittimillä tehdyn lämpöhoidon vaikutuksia hämyhoitoon. Janssen ja kollegat havaitsivat, että kuuden viikon hoitojakson aikana vakavasta masennuksesta kärsivien henkilöiden masennus selvästi helpotti lumehoidokkeihin verrattuna.
Jo kaksi viikkoa infrapunasaunomista helpotti masennuksesta kärsivien tilaa hämäyssaunassa aikaa viettäneisiin nähden Janssenin tutkimuksesta
Saunojen sivuvaikutukset
Saunalla on myös joitakin muita tunnettuja ei-toivottuja vaikutuksia. Sauna voi pahentaa ihon kutinaa esimerkiksi atooppisesta ihottumasta kärsivillä. Hiljattain sydänkohtauksesta tai sydänleikkauksesta toipuneen ei kannata ensimmäisenä palata saunaan. Avohaavojen tai muiden akuuttien iho-ongelmien kanssa saunaan ei myöskään kannata välttämättä mennä. Kihtiin taipuvaisten ei taas kannata ryypiskellä saunan yhteydessä tai oireet voivat pahentua.
Ylenmääräinen alkoholinkäyttö johtaa saunassa helposti tapaturmiin. Moni miespuolinen lukija tuntenee jonkun äijän, joka on syystä tai toisesta päätynyt ”nojailemaan” kiukaaseen turhan tukevasti. Tapaturmien lisäksi ankara saunominen ja ryyppääminen lisäävät sydänkohtauksen riskiä. Tosin jotain saunassa kannattaa joka tapauksessa juoda jotakin kuivumisen ehkäisemiseksi.
Liian ankara peseminenkään ei ole eduksi. Hannuksela raportoi 1988 miesten saunaseurasta, jotka päättyivät iholääkärin vastaanotolle kuurattuaan ihoaan päivittäin. Seurauksena oli hilseilevä ihottuma joka katosi hienovaraisemmalla peseytymiselle. Tämä ei siis liittynyt mitenkään saunomiseen, vaan rituaalin muihin hullutuksiin.
Liika lämpö ei kuitenkaan ole hyväksi. Olen jo aiemmin kertonut Helsingin yliopiston ja Harald Teirin rottakokeista 70-luvun alussa. Näissä hän havaitsi kuumassa ja kuivassa ilmassa saunoneiden rottien kehoon kehittyvän vertailuryhmää ja viileämmän ja kuivan saunan ryhmää enemmän kasvaimia. Tämä johti myös ihmisille suunnattujen saunaohjeiden tarkistamiseen kohti ”kahdeksankympin rajoitusta”. Kiinnostavaa kyllä, tätä suositusta ei edes tutkimuksen henkisessä kotipesässä, Suomen saunaseuran Vaskiniemen saunoissa, ole erityisesti noudatettu.
Siitepölyallergikoille voi vihtominen laukaista allergiareaktion.
Turvallinen savun tuoksu – vain onko sittenkään?
Savusauna on monille suomalaisille saunakulttuurimme korkein ilmentymä. Jos savusaunaa tarkastellaan vain fysiologisesta näkökulmasta, siinä on joitakin potentiaalisia haasteita. Savusaunoja olosuhteet heti lämmityksen jälkeen ovat yleensä hyvin kuumat ja kuivat, selvästi suomalaisten saunasuositusten vastaisia (kts. Saunastandardit).
Häsäsen ja kumppanien Sauna-lehdessä 1983 julkaisemia hälyttäviä havaintoja savusaunan ilmanlaadusta. Tässä taulukossa yhden PAH-yhdisteen, BAP:n vertailuarvoja heidän tutkimistaan kolmesta saunasta.
Savusaunan ilmassa saattaa olla ulossavuavia kiukaita (kiuastyypit) enemmän palamisen lopputuotteita, kuten pienhiukkasia. Vuonna 1983 julkaistussa, hengitysilman polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) altistuksen tutkimuksessa todettiin, että erityisesti savusaunan ilma voi olla huomattava PAH-yhdisteiden ja bentso (a) pyreenin (BAP) lähde. Myös kertalämmitteinen sauna altisti haitallisille yhdisteille. Pahimmat vaikutukset olivat välittömästi savusaunan lämmityksen loputtua. Tutkimuksessa oli kuitenkin mukana ainoastaan yksi savusauna ja kaksi kertalämmitteistä saunaa.
Tämä näkemys saunan sisäilmasta ei varmastikaan kerro koko totuutta ja jälleen kerran tutkimukset pitäisi toistaa, sillä eri rakenteisten savukiukaiden päästöt voivat olla radikaalisti erilaisia.
Tutkimusten taustaa ja raportoinnin haasteita
Terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Eräs mielestäni olennainen useimpien tutkimusten raportointiin sekä katselmointiin liittyvä puute on se, ettei kaikki saunomiseen ja saunomisolosuhteisiin liittyviä tekijöitä ole vakioitu tai raportoitu. Mikäli kansainvälisissä tutkimuksissa ei ole erikseen raportoitu suomalaisia saunomisoloja, niin yleensä kyseessä on jokin muu hikoilukylpy tai hypertermiamenetelmä. Tällöin lämpötilat ovat matalampia ja saunat muutoin poikkeavia.
Ja niin edelleen. Olennaisinta olisi ymmärtää lämpökuorma, joka perinteisissä ilmalämmitteisissä (kiuas) saunoissa syntyy ilmanlämmön ja –kosteuden sekä pintojen säteilylämmön yhteisvaikutuksesta. Infrapunasauna toimii tässä suhteessa eri tavalla. Valitettavasti harvoissa aiemmin siteeratuissa tutkimussa näitä asioita on dokumentoitu kovinkaan hyvin (puhumattakaan pelkästään eläimillä tehdyistä tutkimuksista). Joten saunatutkimuksen saralla riittää vielä tekemistä.
Tässä pintapuolinen raapaisu saunan terveysvaikutuksista. Lisää saunan terveysvaikutuksista voi lukea Hannukselan ja Ellahamin sekä Jack Tsoniksen katsausartikkeleista.
Kiitos Professori Lasse Viinikalle aihepiiriä koskevien tietojen jakamisesta.
Tämä on jatkoa sauna savupiippujen ominaisuuksia (ml. tiilipiipun ja kevythormin eroja) käsitelleelle artikkelille. Tässä postauksessa valitaan savuhormin sijoitus, suojaetäisyydet ja esitellään Saunologin mutkikas savuputki! Artikkeli paljastaa myös porsaanreiän turvallisuusvaatimuksissa.
Hormin sijoitus suhteessa kiukaaseen
Tiilipiipun muuraaminen on yleensä hyvin perustavanlaatuinen rakennustoimenpide. Sellaista ei helposti perusteta jälkikäteen. Tämän vuoksi kiukaan sijoittelu tapahtuu jossain määrin hormin ehdoilla. Kevythormin kohdalla itse hormin sijoitteluvaihtoehtoja on enemmän. Kevythormin kaikilla osilla on kuitenkin omat suojaetäisyyteensä, jotka rajoittavat sijoittelua kattotuolien tai väliseinien suhteen.
Voi käydä niin kuin minulla, eli eristetyn (254 mm ulkohalkaisijaltaan olevan) hormin osa uhkaa jäädä liian lähelle väliseinää. Omassa tapauksessani ongelma johtui siitä, että sisäkaton tasolta vesikattoon jatkuva pyöröhirsinen väliseinä on huomattavan paksu. Tiilimuuri oli tehty suoraan väliseinän alapuolelle, keskelle seinää. Seinän läpi asennetun kiukaan asemassa ei ollut yhtään pelivaraa. Kevythormin asentaminen suoraan kiukaan hormilähdöstä ylöspäin olisi tuonut eristeen kiinni hirteen (senkin jälkeen kun hirttä oli jyrsitty tasaisemmaksi) ja jättänyt piipun vinoon.
Suvikallion saunan valiseinä oli liian lähellä eristettyä hormia. Ratkaisuksi hormin linjaa siirrettiin alkupäässä etäämmälle väliseinästä
Ratkaisuksi tähän ongelmaan on onneksi tarjolla säädettäviä kulmia. Tiilimuuriin muurattava kulma, nimellä muurausrengas. Näiden avulla voi savuputken kulkua kääntää 45 tai 90 astetta – tai ainoastaan siirtää pystyputken linjaa vaakatasossa sivuun. Säädettäviä, sekä kiinteitä, kulmapaloja saa joissakin kokoluokissa valmiina, esimerkiksi Schiedelilla on useamman kokoisia 45 ja 90 asteen kulmia.
Itse päädyin hankkimaan omani (125 mm hormin 100 mm siirtokappale) suoraan hormeja valmistavalta Jalotakalta tilaustyönä. Ikävämpi puoli on se, että haponkestävä teräs on kallista ja valmiitkin kappaleet maksavat viitisenkymppiä, tilauksesta vähän päälle.
Suojaetäisyydet
Eristetyllä teräshormilla on oma mallikohtianen suojaetäisyys, yleensä 5-7 cm. Tiilihormin suojaetäisyys on 100 mm. Sekä teräs- että tiilipiipun kohdalla pitää muistaa, että hormiyhteen eristämätön alaosa kuumenee.
Eristämättömän hormin suojaetäisyydet sivulta katsottuna. Vihreä vaakasuuntainen katkoviiva osoittaa tyypillistä tulkintaa mahdollisen suojauksen tarpeesta. Toisaalta lämpösäteily ulottuu samalla teholla koko vihreän viuhkan alueelle, eli kuvassa myös alemman katkoviivan alapuoliseen osaan palavaa rakennetta (musta katkoviiva). Hormin eristetty osa sekä kiuas varjostavat säteilyä (kiukaan säteilyä ei ole kuvassa).
Savukaasujen korkea lämpötila saa suoran putken tai mutkan pahimmillaan hehkumaan punaisena. Tämä tarkoittaa, että tämän hormin osan säteilylämmön varalta palavat materiaalit pitää suojata. Suojaetäisyydet määriteltiin aikanaan Rakennusmääräyskokoelman osan E8 mukaan lämmin-, kuuma-, polttava- ja hehkuvapintaisiin. Tällöin suojaetäisyydet olivat 1000mm sivulle ja 1200mm ylöspäin.
Se on nyt historiaa. Ainakin enimmäkseen, sillä nykyään turvallisuusmääritykset perustuvat kansallisiin soveltamisstandardeihin ja CE-merkinnän edellyttämiin testeihin. Koska hormitarvikkeet on testattu, löytyy tuotteista, pakkauksista tai käyttöohjeista tarvikekohtainen turvaetäisyys. Esimerkiksi Harvian eristämättömien savuputkien turvaetäisyydet ovat pintavaihtoehdosta riippuen 375 – 500 mm sivulle, 375 – 1000 mm ylöspäin. Narvilla ruostumattomalla Kota-hormilla 700 mm (RST). Testaamattomiin tuotteisiin E8:a voitaisiin tosin periaatteessa soveltaa edelleen, mutta… (huom. E8 koski vain paikalla muurattuja tulisijoja, eli tyypillisesti ei kiukaita tai vesipatoja. RakMK E8 ohjetta ei voi soveltaa CE-merkittyjen tuotteiden, kuten jatkuvalämmitteisten kiukaiden ja yhdysputkien suojaetäisyyksien pienentämiseen.).
On kuitenkin niin, että kansallinen soveltamisstandardi SFS 7011 2013 (Metallisavuhormiputkille ja yhdysputkille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot) jättää tällä hetkellä hormituotteille porsaanreiän. Sen mukaan testitulosten puuttuessa riittävän turvaetäisyytenä voidaan pitää kolme kertaa putken halkaisijan etäisyyttä palavasta materiaalista. Eli esim. 125 mm putken (käytännössä 127 mm) kohdalla 381 mm.
Tämän porsaanreiän hyödyntäminen keskusteluissa rakennustarkastuksen kanssa voi olla viihdyttävää. Mutta jos verrataan porsaanreiän kokoa CE-testattujen tarvikkeiden etäisyyksiin käy ilmi, että ollaan riskialueella. Kannattaa siis käyttää järkeä. Jos 400 mm päässä 125 mm punahehkuisesta putkesta on puuta, saattaa kovassa käytössä alkaa hiiltymään ja lopulta syttyä.
Päivitys 27.2.21 Sain yhteydenoton tuotteiden paloturvallisuuden ja asennusturvallisuuden kanssa tekemisissä olevalta asiantuntijalta, joka huomautti, että SFS standardin "porsaanreikä" on vaarallinen ja sitä ollaan tukkimassa. TUKES on tutkinut asiaa ja tätä suojaetäisyyskerrointa on päivitetty 5 x putken halkaisijaan!
Sain samalla vinkin, että FISE on julkaissut rakennusvirhekortin aiheesta Kiukaan ja yhdysputken riittämätön suojaetäisyys, tähän kannattaa ehdottamasti tutustua, jos kiukaan tai hormin asentaminen on ajankohtaista. Siinä kiinnitetään huomiota siihen millaiset turvaseinät ovat kelvollisia CE-hyväksyttyjen kiukaiden kanssa.
Alla olevasta kuvasta näkyy hormin säteilyn seinää lämmittävä vaikutus saunologin saunassa.
Seinä lämpenee hormin kohdalta säteilyenergian ansiosta, mutta ei huolestuttavan paljoa.
Jos haluat tietää miten mahdollinen oma eristysratkaisu toimii, voit seurata viranomaisten turvallisuustestitapaa:
CE-merkityissä tuotteissa suoritustasoilmoituksen (DoP) mukaiset suojaetäisyydet testataan ohtamalla lämpötilaltaan T-luokan mukaista ilmaa (esim. T600:ssa lämpötila on 700°C) . Savupiippu tai yhdyshormi sijoitetaan nurkkaan valmistajan ilmoittaman suojaetäisyyden päähän ja puurakenteisen nurkkarakenteen pintalämpötila mitataan. Se ei saa ylittää 85 °C. Kesti kokeelle voi olla 6 tuntia, ellei lämpötila vakiinnu ennen. Nokipalotestissä lämpötila on 1000°C , mutta aika on rajattu 30 minuuttiin ja pintalämpötila saa nousta 100 C:hen. Näiden pohjalta määräytyy minimietäisyys, niin savupiippujen kuin yhdyshormien kohdalla.
Miten estää pintojen kuumeneminen?
Vaihtoehdot ovat:
Palavien materiaalien suojaus
Hormin eristäminen tai suojaaminen
Aiemmin mainittu piippulämmitin sekä kivikorit toimivat myös suojina. Molemmilla ratkaisuilla eristämättömän hormiputken säteilylämmön leviäminen katkeaa ja suojaetäisyys palaviin materiaaleihin pienenee. Yleinen tulkinta on, että vesisäiliö vastaa yksinkertaista suojausta, jolloin suojaetäisyydet puolittuvat. Yksinkertainen suojaus pienentää turvaetäisyyksiä 50%, kaksinkertainen 75%. Kaksinkertainen suojaus tarkoittaa käytännössä kahta päällekkäistä suojaa, joiden välissä on ilmarako.
Nämä ovat kuitenkin vain tulkintoja. Periaatteessa kaikkien osien pitäisi olla CE-hyväksyttyjä ja asennettu tuotteen mittauksiin perustuvien "suoritustasotietojen", erityisesti turvaetäisyydet huomioonottaen. Ei ole täysin selvää, mitä vakuutusyhtiö sanoaa, mikäli CE-hyväksymätön tuote on osallisena saunapaloon, vaikka ratkaisu olisikin ollut paikallisen rakennusvalvonnan hyväksymä.
Mallikuvissa hormi lähtee yleensä aina kauniisti kiukaan päältä suoraan ylöspäin. Tässä kiukaan sekä hormin tausta on suojattu suojaseinillä aina eristetyn osan alkuun asti. Kuva ja seinä Narvin
Palavat materiaalit voi suojata myös erilaisilla palamattomilla levyillä, joiden taakse jää ilmarako. Tuotteita löytyy nimillä suojaseinä, palonsuojalevy sekä kiukaantaustalevy. 1 mm paksu teräslevy on varmasti näistä helpoin, halvoin, yksinkertaisin asentaa ja sävyttää. Samoja kiukaantaustalevyjä ja suojia, joita kiukaan suojaukseen käytetään, voi hyödyntää myös tässä. Nämä ovat usein myös terästä tai muuta palamatonta materiaalia, esimerkiksi kuitusementtiä. Muun muassa Narvilta on saatavilla myös erillisiä hormisuojia sekä kattosuojia. Vuoluxin hormisuoja niminen tuote vastaa Narvin kivikoria, mutta myös vähemmän koristeellisia suojuksia on saatavissa.
Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon FISE:n virhekortissa mainittu haaste että tuotteiden pitää olla keskenään CE-hyväksyttyjä, mikä ei useimmissa tuotteissa toteudu.
Eräs kiinnostava ja suojaetäisyydet minimoiva piippuratkaisu pientaloihin on lämmön talteenottopiippu. Ns. LTO-piippu on varustettu lämmönvaihtimella, esimerkiksi titaanivesikiurukalla, joka siirtää savukaasuista lämpöä veteen. Tämä parantaa kokonaisuuden hyötysuhdetta, mutta ei tavanomaisissa käyttökohteissa ole mahdollinen.
Esimerkki Ekolämmöxin vesikiertokiukaasta, joka on varustettu yrityksen omalla LTO-piipulla
Oma kiukaani palokaasut painelevat pihalle Kota 15 (120 mm halkaisija) hormista. Hormin eristetyn osan ulkoreuna on 10 cm väliseinästä (turvavaatimus 7 cm). Kattotuoli on katkaistu hormin kohdalta asennuksen aikana ja tuettu. Läpiviennin ympärillä ei ole sisäkatossa normaalia PU-eristettä. Jätän tarkoituksella tarkemmat asennusohjeet jakamatta, sillä jokaisen hormin kannalta paloturvallisuuden kannalta on sopivan lämpöluokan valinta ja oikea asennus.
ohjeiden mukainen asennus!
Tarkista hormin ripustus, tiivistys ja turvaetäisyys aina hormin toimittajan ohjeista. Vakuutusyhtiö tuskin osoittaa sinulle myötätuntoa, jos tulipalon on syy on ”jonkun nettiohjeen” mukaan asennettu hormi...
Kota 15 kevythormi on aikamoinen palapeli. Sen voi koota periaatteessa itse, mutta ohjeita on syytä noudattaa tarkkaan.
Eristettyhormi ei kuitenkaan lähde liikkeelle suoraan kiukaan päältä. Kiukaan lähtöliitännässä on kiinni noin 60 cm pituiseksi lyhennetty RST sisäputki (Kota 1000 mm eristämätön liitosputki; jatko-osa), joka kulkee vedenlämmittimen (Kota 30 l; myös nimellä piippusäiliö, hormisäiliö tai piippumallin vedenlämmitin, korkeus 38 cm). Tämä putki päättyy aiemmin mainitun mutkakappaleen muhviin. Mutkan yläosa yhtyy sitten eristettyyn hormiin. Eristetty osa alkaa vasta n. 190 cm korkeudessa. Toisin sanoen, hormin ensimmäinen osa päättyy korkeudessa 340 cm, hyvän matkaa sisäkaton ja eristeiden yläpuolella.
Suvikallion saunan valiseinä oli liian lähellä eristettyä hormia. Ratkaisuksi hormin linjaa siirrettiin alkupäässä etäämmälle väliseinästäSuvikallion saunan hormi ja sen mutka edestä katsottuna
Kolmesta metristä hormia on vielä jatkettu 120 cm hormijatkeella (Kota 15 jatko 1200 musta). Näin ollaan noustu lattiatasosta jo yli neljä ja puoli metriä. Minulla oli varalla vielä yksi 600 mm jatko, mutta tätä ei enää tarvittu. Piipun huippu nousi tässä vaiheessa jo harjan yläpuolelle sen verran paljon ettei vedon tai määräysten takia piippua enää tarvinnut korottaa.
Viimeinen modifikaatio koskee läpivientiä. Hirsirakennuksen piippu on nimittäin ikävästi sellainen kohde joka kärsii rakennuksen lasehtimisesta (eli hirsien painumisesta) kaikista eniten. Hormipaketeissa on mukana erilaisia kumisia läpivientikauluksia vesikattoon. Päätin kuitenkin jättää tällaisen kauhistuksen asentamatta ja teetin peltisepällä kattopellistä kauluksen, jonka sitten tiivistin. Tiivistäminen jatkunee sitten useamman vuoden ajan, sillä katto laskee alaspäin piipun pysyessä paikoillaan (ellei ihmeitä tapahdu). Ilmastointitorven kanssa ulkonäkö on ainakin harmoninen ja materiaali paloturvallinen. Tästä ei valitettavasti ole kuvaa.
Hormi on nyt omasta mielestäni valmis. Kun asiasta on keskusteltu rakennustarkastajan kanssa myöhemmin tänä vuonna selviää lopullisesti tarviiko hormin yläviistoon suuntaan olevaa lautaa ja seinää suojata lisää. Kulmapätkän maalaaminen mustaksi on tosin vielä haaveena, katsotaan tapahtuisiko se ensikesänä.
Päivitys: tarina päättyi niin, että eristämättömän osan yläpuolelle asennettiin 45-asteen kulmassa koko tiilimuurin levyinen palonsuojana toimiva kuitusementtilevy (Luja).
Kiitos Jalotakan, Harvian ja Narvin asiantuntijoille, Jani Jämsälle Pelastusopistosta turvaetäisyyksien täsmentämisestä ja Industrian Jari Valtoselle PSR-hankkeesta tiedottamisesta!
