Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

8

Saunologia-projektin alkuvaiheista alkaen minua on ihmetyttänyt suomalaisten kiuasvalmistajien kirjo. Vaikka netissä puhutaan lähinnä parista kiuasbrändistä, tuli muitakin merkkejä vastaan tämän tästä. Itseasiassa niin paljon, että niistä oli pakko tehdä lista, jotta asiaan saisi tolkkua.

Olen tähän mennessä löytänyt yli 30 merkkiä ja satoja kiuasmalleja. Jos tiedät muita kaupan olevia merkkejä, lisää kommentti tai laita viesti ja lisään sen tälle listalle!

Huomautus: Puhun artikkelissa kotimaisista ja suomalaisista kiukaista. Lukijan on syytä tiedostaa, että tämä tarkoittaa kaikkia kiuasmerkkejä, joilla on vähintään edustus Suomessa. Kiukaiden suunnittelu ja valmistus tapahtuu monen "suomalaisen" merkin kohdalla ulkomailla. Jos haluat suosia kotimaisia tuotteita, kannatta varmistaa suunnittelu- ja valmistusmaa. Avainlippumerkki auttaa tässä. Artikkelin loppupuolella lisää kotimaisuusasteesta.

29 kotimaisen kiuasmerkin maa vuonna 2016

Selvityksen lopputulos on hätkähdyttävä. Suomessa on ihmeellisen paljon kiuasvalmistajia. Vaikka onhan meillä saunojakin, mutta mikään muu kodintekniikan tai työvälineiden ala ei ole onnistunut pitämään elossa näin suurta määrää yrityksiä!

2018 päivitys maaliskuussa - Suomessa 24 kiuasmerkkiä

Edellisen vuoden aikana kiuasmerkkien luku jatkoi kutistumistaan. Valmistajista Vuolux ja EkoAntenni poistuvat historian kirjoihin. Vuoluxin tuotemerkki päätyi Harvian omistukseen huhtikuussa. Joulukuussa Ukko Uuni hävisi varaosia lukuunottamatta, niitä varastoi RI T-B Söderholm, Vaasa.

Iloisena yllätyksenä markkinoille tuli myös yhden uuden valmistajan tuote, kun Holvisaunat toi myyntiin Savuhiisi-savukiukaan Holvisaunojen tuotemerkillä keväällä 2017.

Alla olevan taulukon formaattiin on nyt lisätty myös valmistajan kiukailleen ilmoittaman saunakokojen seloste.

2017 päivitys - jäljellä 26 kiuasmerkkiä

Päivitin listan huhtikuun 2017 lopuksi. Listalta poistui "aputuotemerkkejä", ml.  IKI:n Cube ja Kajo sekä Misan Laavu, joka on myynnissä päämerkillä. IKI:n Monolith on myös myynnissä IKI:nä. Viimeisimpänä Harvia osti Vuoluxin ja tuotemerkki loppui.

Yksi uutuuskin on mukana, Kevätmessuilla 2017 Hiisikiukaan esitellyt Holvisaunat, joka tekee muutoin lähinnä muurattavia kiukaita.

Päivitys paljasti jäljellä olevan 25 saunatuotemerkkiä. Huhujen mukaan joitakin pieniä toimijoita on tänä vuonna katoamassa markkinoilta.

Lista merkeittäin aakkosjärjestyksessä ja sen voi järjestää tarjottujen mallien perusteella (kts. artikkeli kiuastyypeistä).

Tuotemerkki Valmistaja Sähkö Puu Erikoismallit Saunakoot, m3 Avainlippu
Aino Farmtools oy X apukiuas 6-12
Aito-kiuas Narvi X tunneli, kerta 8-90 x
Easy Auvo Kojonkulman hake oy savu, pelletti -
Harvia Harvia X X taso, tunneli 8-66
Hehku-kiuas Jadeca X X 3-14
Helo Helo X X tunneli 2-46
IKI Iki-kiuas X X tunneli 3-44
Kastor Helo X X tunneli, kerta 8-37
Holvisauna Holvisauna savu -
Kumete Kumete X 5-35
Kota Narvi X X 8-20 X
Magnum Starsauna oy X 5-20 X
Misa Misa X X laavu 1,5 - 90 X
Mondex Mondex X X taso 5-15 X
Narvi Narvi X X tunneli, savu 8-70 X
Parra Teuvan keitintehdas 0y X 7-26 X
Sauna Granit Sauna-Eurox X taso 5-24
Sawo Sawo nordic oy X 2-40
Sisu Sisusauna oy X savu+kerta -
Sydän-kiuas WarmHeart X 8-30
Tulikivi Tulikivi Oy X X savu, tunneli 4,5 - 36 X
Valugrilli Suomen Valugrilli oy savu -
Vesikiertokiuas Ekolämmöx X varaaja 8-25
Veto Muko Oy X X kostutin 4-36 X
Älykiuas SaunaSampo X varaava ~10-80

Päivitys 17.5.2018: Kumete lisätty uutena
Päivitys 9.3.2018: Linkit tarkistettu, kokoluokat lisätty valmistajittain
Päivitys 13.9.2016: Mondexille lisätty Avainlippu
Päivitys 11.8.2016: Lisätty oikealle sarake Avainlippua käyttävien merkkien kohdalle kesän 2016 tietojen mukaisesti
Päivitys 4.7.2016: Aurinkokiuas mennyt konkurssiin vuoden 2016 alussa. Hehkukiukaan valikoimatiedot päivitetty.
Päivitys 30.7.2016: Ekolämmöxin varaajakiuas lisätty

Markkinoilta poistuneet tuotemerkit
Päivitetty 21.4.2017

Tuotemerkki Valmistaja Sähkö Puu Erikoismallit Avainlippu
Aurinkokiuas Aurinkokiuas X X hybridi
Cube Iki-kiuas X
Kajo Iki-kiuas X
Laavu Misa X X laavu X
Monolith Iki-kiuas X
Ukko-uuni EkoAntenni Oy X varaaja -
Vuolux Vuolux X X valo

Listattujen merkkien lisäksi myynnissä on (ollut) brändittömiä sähkökiukaita (Byggmax) ja kamiinakiukaita telttoihin. Rikosseuraamuslaitos valmistaa vankiloissa edelleen tilauksesta pari puukiuasmallia RST-teräksestä.

Jotkin kotimaiset yritykset valmistavat kiukaita tilaustyönä. Esimerkiksi Tulisydän Oy sekä Refrak Oy rakentavat suuria puukiukaita mm. kertalämmitteisinä.

Pieksamäkeläinen Peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa kertalämmitteisiä pönttökiukaita 55 ja 75 cm koossa. Näit jälleenmyy mm. Domus Classica . Sitä ei ole listattu tuotemerkittömänä ja käsittääkseni sarjatuotannon ulkopuolisena erikoistuotteena. Pinterestistä löytyy sekin.

Kiukaiden valikoimasta saa parhaan ymmärryksen alla olevan Pinterest-taulun kautta, johon olen koonnut esimerkkejä kaikista listatuista kiuasmerkeistä, joista kuvia löytyy:


a data-pin-do="embedBoard" data-pin-lang="fi" data-pin-board-width="400" data-pin-scale-height="240" data-pin-scale-width="80" href="https://fi.pinterest.com/alliikkanen/suomalaiset-kiukaat-2016/">

Mikäli taulua ei näy, klikkaa osoitteeseen: https://fi.pinterest.com/alliikkanen/suomalaiset-kiukaat-2016/

Edustava listaus eri merkkisiä kiukaita löytyy myös Ceramicin verkkosivuilta.

Kiuas, joka oli kotoisin Suomesta

Historiallisesti kiuasmerkkien määrä on laskemaan päin. Niilo Teeren (Sauna 4/1988) mukaan vielä 1960-luvulla teollisia kiuasvalmistajia oli Suomessa yli 300! Viimeksi Suomessa ovat lopettanutt Aurinkokiuas ja Elkotekin Hyvä Sauna -merkit, lisäksi telttaan ja laivaan sopivan 9 kW Kaira-kaasukiukaan valmistus on lopetettu jälleenmyyjien antamien tietojen mukaan. Alkuperäisestä valmistajasta minulla ei ole tietoa, ei saatavilla vuonna 2016.

Vain osalla kiuasvalmistajista on Joutsenlippu avainlippu merkkinä korkeasta kotimaisuusasteesta. Avainlippu-merkki myönnetään hakemuksesta Suomessa tuotteita valmistavalle yritykselle, jonka kotimaisuusaste on vähintään 50%. Kotimaisuusaste tarkoittaa suomalaisten kustannusten osuutta tuotteen tai palvelun omakustannusarvosta. Merkin käyttöoikeuteen liittyy myös muita sääntöjä.

Listatuista kiuasvalmistajista Narvilla, Misalla, Tulikivellä, Starsaunalla (Magnum), Teuvan keitintehtaalla (Parra) ja Mukolla (Veto) on lupa käyttää Avainlippua joillakin tuotteilla. Vain siis joka viidennellä listatuista yrityksistä on tämä tunnus. Syynä on se, etteivät kaikki kotimaiset yritykset enää valmista kiukaitaan Suomessa ja pienemmät yritykset eivät ole välttämättä merkkiä hakeneet.

Kaukoidän tuotannon pioneerina on ollut Sawo Nordic, joka on suomalaisomisteinen, Filippiineillä kiukaita valmistava yritys. Myös muilla valmistajilla on tuotantoa Euroopassa ja sen ulkopuolella, mutta asiasta ei toistaiseksi ole kattavaa selvitystä.

Näiden jossain määrin kotimaisten merkkien lisäksi Suomessa on myynnissä Baltian maissa ja Venäjällä suunniteltuja ja valmistettuja kiukaita. Virossa valmistetaan Huum, Skamet ja Stoveman kiukaita, joista ensiksi mainittu panostaa myös tuotekehitykseen ja muotoiluun kotimaisten yritysten tavoin. Latvialainen Kalvis tekee Stovemanin kanssa lähinnä kopioita suomalaisista tuotteista. Heat by Nature oli tuomassa myyntiin venäläisiä Pech Berezka-kiukaita vuoden 2016 aikana, mutta suunnitelma on sittemmin kariutunut. TylöHelon Ruotsissa valmistettuja Tylö-sähkökiukaita tuodaan Suomeen rajoitetusti.

Paljon kilpailua, vähän menestyjiä

Lopuksi täytyy todeta, että vaikka kiukaan tekijöitä riittää, ei suurin osa toiminnalla rikastu. Pari vuotta sitten Harvia oy myi enemmistö osuuden osakepääomastaan ulkomaiselle sijoitusyhtiö Capman Buyout:lle hyvään hintaan. Tämä oli mahdollista, sillä Harvia oli pitkään tehnyt hyvää tulosta. Yrityskaupat ovat olleet isojen merkkien kesken pitkään arkiopäivää. Esimerkiksi vuonna 2006 oli Helo myyty kokonaisuudessaan AAC Capital yhtiölle ja kerroin Narvin historiikissa, miten brändit ovat vaihtaneet omistajaa Lapissa tiheään. Vuonna 2017 Narvin omistus siirtyi toimitusjohtaja Arto Sainiolle.

Harvia johtaa myös kiistattomasti kiuasvalmistajien rankingia vuosittaisen liikevaihdon suhteen. Alla olevasta taulukosta on listattu kiukaita valmistavat yritykset, joiden liikevaihtotiedot ovat julkisesti saatavilla. Kannattaa huomata, että yrityksiä on vähemmän kuin kiuasbrändejä. Tässäkin syynä ovat yrityskaupat. Esimerkiksi Narvi Oy omistaa oman brändinsä lisäksi Aito ja Kota-tuotemerkit.

Taulukkoa luettaessa kannattaa huomioida, että isojen yritysten päämarkkinat ovat Suomen ulkopuolella. Harvian tapauksessa 60% 2013 liikevaihdosta tuli kansainvälisiltä markkinoilta. Ulkomaille myyvien yritysten liikevaihtoluvut välttämättä kerro niiden suhteellisesta markkinaosuudesta kotimaan markkinoilla.

Yritys LV, € Osuus Voitto Hlöstö Brändit
1 Harvia 45,647,000 € 62.7% 23.90% 141 Harvia
2 Helo 16,016,000 € 22.0% -7.10% 109 Helo, Kastor
3 Narvi 3,432,000 € 4.7% -7.20% 24 Narvi, Aito-kiuas, Kota
4 Misa 1,837,000 € 2.5% 6.00% 17 Misa, Laavu
5 Iki-kiuas 1,473,000 € 2.0% -17% 13 IKI, Kajo
6 Mondex 1,316,000 € 1.8% 0.60% 4 Mondex
7 Vuolux 737,000 € 1.0% 1 Vuolux
8 Jadeca 183,000 € 0.3% Hehku-kiuas
9 WarmHeart 49,000 € 0.1% Sydän-kiuas
10 SaunaSampo 401,000 € 0.6% 2.20% 3 Älykiuas
11 Sauna-Eurox 1,385,000 € 1.9% 4.00% 8 Sauna Granit
12 Aurinkokiuas 303,000 € 0.4% -8.50% 1 Aurinkokiuas
KOKO BISNESS 72,779,000 €
Yritys LV, € Osuus Voitto Hlöstö Brändit
Tieto puuttuu / monitoimialayritykset
13 Tulikivi Oy 37,932,000 € -6.80% 271 Tulikivi
14 Teuvan keitintehdas 0y 1,308,000 € -7% 13 Parra
15 Muko Oy 538,000 € 0.20% 5 Veto

Taulukon tiedot ovat perustuvat vuoden 2014 vahvistettuihin taloustietoihin Fonecta Finder ja Asiakastieto -palveluissa.

Epävirallinen tieto Tulikiven kiukaiden osuudesta liikevaihdossa on yli 2 miljoonaa euroa, nostaen sen selvästi Suomen viiden suurimman kiuasyrityksen joukkoon.

Kiuas on saunan moottori. Kiuas voi olla myös kallein yksittäinen osa saunaa. Toisaalta, siihen kannattaa myös panostaa, sillä kiuas vaikuttaa ratkaisevasti saunakokemukseen. Tästä olen jo aiemmissa saunakokemuksen perusteita ja lämpöä käsittelevissä artikkeleissa kertonut.

Kiuas oli omassa saunassani yksi isompia valintoja. Kriittinen sekä varhainen sellainen, sillä puusaunan rakennusluvan hankinta edellyttää valitun puukiukaan turvallisuusvaatimusten täyttymistä sijoituspaikalla. Jos olisin suunnitellut savusaunaa, olisi tämä ollut vieläkin tärkeämpi asia. Päädyin itse ulossavuavaan, osittain varaavaan puukiukaaseen. Seuraavassa selviää, mikä se sellainen on.

Kiukaan merkitys saunaelämykselle

Kiuas vaikuttaa kaikkiin kolmeen saunakokemuksen peruselementtiin: lämpöön, ilmanvaihtoon sekä tunnelmaan. Lämmön kannalta se on kriittinen. Erilaiset kiukaat hoitavat lämmöntuoton ja luovutuksen eri tavoin. Näillä eroilla on merkitystä ja niiden ominaispiirteet on sovitettava omiin saunatarpeisiin. Kiukaan lämpöominaisuuksia koskevat toiveet kiteytyvät seuraaviin:

  • Lämmittämisen nopeus
  • Saunomisen toistuvuus
  • Saunomisen kesto
  • Löylyjen laatu: kuumuus/kosteus

Kiuas vaikuttaa myös ilmanvaihtoon. Suuri kuuma kiuas lämmittää ilman vaikkei löylyä edes heittäisi. Tämä saa ilman vaihtumaan. Jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään saunahuoneesta, on myös tehokas poistoilmaimuri. Muun tyyppisissä kiukaissa kiuas ei juuri auta ilmanvaihdossa (mutta katso painovoimaista ilmanvaihtoa käsittelevä artikkeli ).

Kiuas on moniaistillisten elämysten lähde

Estetiikan kannalta kiuas on myös tärkeä, sillä ainakin Suomessa kiukaan annetaan ja odotetaan näkyvän. Visuaalisuus on kuitenkin vain yksi kolmesta kiukaan tunnelmallisesta vaikutuksesta, joita ovat:

  • Haju
  • Ääni
  • Näkö

Eri tyyppiset kiukaat toimivat näiden ominaisuuksien suhteen eri tavoin. Tämä ja seuraavat kiuasartikkelit auttavat ymmärtämään näiden ominaisuuksien toteutumista. Näiden elämyksellisten piirteiden lisäksi kiuastyyppejä erottaa toisistaan lämmittämisen työmäärä sekä -vaikeus. Yksi tekninen ominaisuus on kuitenkin määräävä kiukaan sopivuuden kannalta.

Kiukaan perusominaisuus on teho

Kuten auton moottoriin, kiukaan valintaan vaikuttaa olennaisesti tarvittava teho. Miten iso löylyhuone on, kuinka pitkiä saunomisjaksoja on tiedossa? Kiukaiden tehoarvot vaihtelevat välillä parista pariin kymmeneen kilowattiin. Ne kertovat siitä, miten paljon lämpöä kiukaasta irtoaa. Kaikkien kiukaiden kohdalla ei asiasta puhuta, mutta tämä on silti aivan ratkaiseva tekijä.

Tehovaatimuksiin eniten vaikuttaa saunan tilavuus, toissijaisesti käytettyjen seinä- ja kattomateriaalien lämmön eristävyys. Saunavalmistajilla on tähän sopivia valmiita laskimia, joiden avulla mitoitus onnistuu (kts. esim. Narvin kiuaslaskin).

Saunomisen pituus ja toistuvuus asettavat myös omat vaatimuksensa kiukaalle. Tiheä saunominen vaatii lyhyttä tai olematonta lämmitysaikaa. Pitkien löylyjen saaminen taas edellyttää sitä, että kiukaan lämpökapasiteetti lopahda kesken kaiken. Suomalainen ratkaisu on varastoida lämpöenergiaa tilapäisesti kiuaskiviin ja siirtää sitä sitten löylyn välityksellä saunojien iloksi.

160426-Kraudan-kiukaita-AK47
Valikoima puukiukaita Kotkan K-Raudan myymälässä keväällä 2016.

Kiukaiden kirjo - polttoaineet

Kiukaita löytyy moneen lähtöön. Ensimmäinen kiukaan toimintaan vaikuttava asia on energian lähde. Yleisimmät kiukaat saavat käyttövoimansa puusta, sähköstä tai molemmista. Näiden lisäksi Suomessa on kiukaita aiempina vuosikymmeninä lämmitetty öljyllä, turpeella ja briketeillä. Uusin tulokas on pelletti. Vaikka energialähteen ei pitäisi vaikuttaa saunakokemukseen, on puu-, sähkö- ja savukiukailla vankat kannattajansa kuten diesel-, bensa- tai sähkömoottorisilla autoilla. Eräänlaisena kompromissina myynnissä on edelleen ainakin yksi hybridikiuas (Misa Laavu), jota voi lämmittää sekä sähköllä että puilla.

Suomalaisen kiukaan kehitysvaiheita. Ylärivin kiukaat A-D ovat sisäänsavuavia, ns. savukiukaita, alarivin E-J ulossavuavia. Viimeisimmät varaavat sähkökiukaat puuttuvat tästä kuvasta. Kuva Pekka Tommilan toimittamasta kirjasta Rakennan saunan (2. painos, 1986). Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.
Suomalaisen puukiukaan kehitysvaiheita. Ylärivin kiukaat A-D ovat sisäänsavuavia, ns. savukiukaita, alarivin E-J ulossavuavia. Viimeisimmät innovaatiot, varaavat sähkökiukaat puuttuvat tästä kuvasta. Kuva Pekka Tommilan toimittamasta kirjasta Rakennan saunan (2. painos, 1986). Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.

Sähkökiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia

Hyvät ominaisuudet Huonot ominaisuudet
Sijoiteltavuus Hajua ja ioneita
Lämmittämisen vaivattomuus Äänet
Taloudellinen Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja Kivikapasiteetti (varauksin)
Helppo käyttää Ilman kuivuminen
Lämpöä riittää loputtomasti

 

Sähkökiuas

Sähkökiuas on Suomessa historiallisesti saunakulttuurin pituuteen nähden uusi. Nykyään se on kuitenkin pienellä erolla myydyin kiuastyyppi (Suomessa myydään n. 70,000 vs. 60,000 sähkö- ja puukiuasta vuodessa). Ensimmäinen sähkökiuas valmistettiin ja asennettiin tiettävästi Suomessa 1938. Seuraavilla vuosikymmenillä sähkökiukaita alettiin valmistaa myös kaupallisesti.

Sähkökiuas on reilussa puolessa vuosisadassa kuitenkin valloittanut koko maan. Se on vaivaton, helppokäyttöinen, siisti ja hiljainen. Sen voi sijoittaa lähes minne tahansa ja sitä on saatavilla hyvin moninaisissa muodoissa ja malleissa.

160424-sawo-dragonfire-6223
Sawo Nordic esitteli Helsingin Kevätmessuilla 2016 CE-hyväksyntää odottavan Dragonfire-kiukaan. Kiuas on päällystetty lämpöäkestävällä sametilla.

Onko sillä jotain erityisen huonoja kokemuksellisia piirteitä? Monet parjaavat sähkökiukaita, mutta onko sille uskottavia perusteita? Sähkökiukaan suurin ongelmallinen piirre on sen kuumien metalliosien, vaipan (näkyvän pinnan) ja lämpövastusten, lämpiämisestä ja löylyveden kanssa kosketuksissa ollessa irtoaa kiukaasta ei-toivottua käryä.

Edesmenneen saunaviisaan Pekka Tommilan mukaan kysymys on yleensä sekoituksesta ruostetta (rautaoksidia) sekä positiivisia ioneita. Jälkimmäisistä on saunojen yhteydessä puhuttu pitkään ja niiden väitetään aiheuttavan saunojille väsymystä ja voimattomuutta. Konkreettisia todisteita tästä löytyy kuitenkin vähän, tai pikemmin tutkimukset on tehty 70-luvulla, mutta olen hyväksynyt itse sen yhdeksi selitysmalliksi.

Äänettömyys voi myös häiritä (jatkuvalämmitteisen) puukiukaan ystäviä. Jos sähkökiuas pitää ääntä, se ei yleensä ole miellyttävää. Sähkökiukaan helppokäyttöisyys voi pitkien sauna-aikojen kanssa olla myös ongelma. Tiettyä lämpötilaa ylläpitävä sähkökiuas voi kuivattaa saunatilan ilman ja toisaalta kuumentaa saunan pinnat tarpeettoman kuumiksi. Sähkökiuas ei myöskään itsessään paranna ilmanvaihtoa toisinkuin puukiuas.

Puulämmitteisen kiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia

Puulämmitteinen kiuas – ja erityisesti savukiuas –korostuu monien saunaharrastajien puheissa ainoana oikeana kiuasvaihtoehtona. Itsekin näen puukiukaassa useita hyviä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia:

Hyvät ominaisuudet Huonot ominaisuudet
Ilmanvaihto Tilavaatimukset
Äänet Pienhiukkaspäästöt
Kivikapasiteetti (varauksin) Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Haju (varauksin) Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Elävän tulen näkyvyys Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Ei sähköriippuvainen Turvallisuusongelmat (varauksin)

 

Puulämmitteinen kiuas

Puukiukaat ovat klassisin ja monimuotoisin kiuastyyppi. Niissä on kaksi erottelevaa tekijää: lämmitystyyppi ja savuttamissuunta. Lämmitystyyppejä on myös kaksi: jatkuva- tai kertalämmitteinen. Puun palaminen antaa kaikille oman leimansa. Se tekee myös puukiukaasta aina sähköä vaativamman. Se tuottaa tuloksena yleensä miellyttäväksi koettua savun tuoksua, liekkien rätinää ja tulen loimua. Kaksi viimeksi mainittua tosin koetaan vain jatkuvalämmitteisissä saunoissa.

Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen.
Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen ulossavuava kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen. Kuvalähde: Narvi oy.

Jatkuvalämmitteinen on varmasti monille tutuin. Siihen lapataan puuta puoli tai puolitoista tuntia ennen saunomista ja koitetaan muistaa lisiä vielä saunomisen aikana. Tuli tai palokaasut eivät suoraan kosketa kiviä, vaan lämpö johdetaan tulipesän kuoren ja hormin alaosan metallipinnan kautta kiviin. Jatkuvalämmittäinen on vaativampi lämmityksen suhteen. Puiden lisäämisen unohtaminen johtaa nopeasti saunatunnelman latistumiseen.

Kertalämmitteinen, myös varaavana tunnettu, kiuas sen lämmitetään ensin pidemmästi, jonka jälkeen siitä riittää löylyä pitkään. Kertalämmitteisessä kiukaassa tarvitaan paljon kiviä, joihin lämpö varastoituu. Kertalämmitteisen kiukaan täytyy olla jollain tapaa eristetty, ettei lämpö häviä turhan nopeaan. Kertalämmittäisessä kiukaassa kivet voidaan lämmitetään yleensä suoraan palokaasuilla.

Ulossavuava, varaava pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.
Ulossavuava, varaava pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.

Puukiukaasta saa helposti paljon tehoa ja sen voi viedä mihin tahansa mihin polttopuutkin. Kiukaan sytyttäminen ei aina ole helppoa – etenkään kylmille ja harvoin käytetyillä mökeillä - vaikka onnistunut sytyttäminen voikin antaa lämmittäjälle mielihyvää. Lämpöä tulee helposti kuitenkin niin paljon, että ympäristöä täytyy suojata erillisillä suojalevyillä. Tämänkin jälkeen erityisesti jatkuvalämmitteinen kiuas on potentiaalinen palovammojen lähde.

Palamisen synnyttävät kaasut pitää myös johtaa ulos kevythormin tai perinteisen muuratun piipun kautta. Nämä tekijät yhdessä tekevät kiukaan sijoittelusta haasteellisempaa sähkövariaatioon verrattuna.

Savuamissuunta erottelee puukiukaat

Tavallinen saunoja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi savuamissuuntaa osana saunaa. Se on kuitenkin fundamentaalinen osa koko saunaa – ei pelkästään kiukaan ominaisuus. Modernisauna on yhtä kuin ulossavuava sauna ja sisäänsavuavakiuas eli savusaunan kiuas on oma käsitteensä. Näin ei ollut vielä sata vuotta sitten. Ulossavuavat saunat alkoivat yleistymään noin 1900-luvun alussa. Nykyään ulossavuavat saunat ovat standardi. Savuhormi helpottaa saunan sytyttämistä, parantaa vetoa ja vie mennessään palokaasut sivutuotteineen. Ulossavuavassa saunassa kokemukseen ei juuri vaikuta esimerkiksi puunlaatu, sillä sisään jää vain kevyt aavistus poltetusta puusta.

Savusaunassa sen sijaan moni asia on toisin. Savukiukaat ovat lähtökohtaisesti kertalämmitteisiä, suuria, varaavia kivistä tai tiilistä tehtyjä saunamoottoreita. Palokaasut lämmittävät kiuaskivet ja sen jälkeen nousevat löylyhuoneen ilmatilaan etsimään ulospääsyä. Jos savusauna on suunniteltu hyvin, savu siirtyy ulos saunasta nopeasti ja hallitusti. Tämä tapahtuu savupiipulta näyttävän lakeisen tai seinän yläreunan räppänien kautta. Kiukaan yläpuolinen osa saunaa on siis piipun jatke.

160424-Saunasaari-maisemasaunan-savukiuas-6391
Saunasaaren maisemasaunan massiivinen, mutta matala kiuas. Savut johdetaan erillisellä huupalla suoraan hormiin, jolloin sauna pysyy varsin puhtaana.

Tämä tiivistetysti kiukaiden kokemuksellisista ominaisuuksista. Tulevissa artikkeleissa lisää sähkö-, puu- ja savukiukaiden ominaisuuksista sekä suomalaisten kiukaiden valikoimista.

4

Tämän blogin artikkeleissa olen nostanut erillisen saunarakennuksen ensisijaiseksi ratkaisuksi saunatarpeisiin. Riippumatta siitä suunnitteleeko saunamökkiä, omakotitalon sauna-osastoa vai asuntoyhtiön saunakabinettia, huoneiden määrä ja suhteellinen koko on varsin olennainen kysymys.

Huoneratkaisut vaikuttavat suoraan saunakokemuksen laatuun, tosin ensisijassa tilan käytettävyyden kautta. Kirjoitin edellisessä artikkelissa saunatarpeista ja käyttötavoista. Huoneratkaisujen pitäisi perustua näiden tarpeisiin ratkaisemiseen. Keskeisimmät valinnat ovat seuraavat:

  • Huoneiden lukumäärä
  • Huoneiden käyttötarkoitus
  • Ulkotilojen laajuus ja toiminnot

Huoneista keskeisin on tietenkin itse sauna, tai ”löylyhuone”, jonka kokoon kannattaa panostaa. Pekka Tommilan suositus löylyhuoneen minimikooksi oli yli 10 kuutiometriä, johon päästään esim. 4m2 pinta-alaisella, 2,5m korkealla saunalla.

Kaikki alkoi yhdestä tilasta

Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on selvittänyt suomalaisten savusaunojen rakennustapoja ja –malleja maan laajuisesti. Hänen aineistonsa perusteella 1900-luvun alussa saunamökki oli tyypillisesti yhden huoneen kokonaisuus. Ensimmäisessä vaiheessa saunoja laajennettiin riimalla tai kodalla. Riima oli katon jatke sisäänkäynnin puolelta avokatoksena, jolloin syntyi hieman nykyistä terassia muistuttava lattiaton lisätila. Kota eli porstua oli yksinkertaisimmillaan lappilaistyylinen pistekota, myöhemmin jo enemmänkin erillinen huone. Sinne voitiin sijoittaa pata veden lämmitykseen, tällöin taloustöitä voitiin tehdä kiuasta lämmittämättä.

Jo 1950-luvulle päästessä alkoivat saunamökkien vaatimukset selvästi kasvaa. Viherjuuren Sauna-oppaasta vuodelta 1955 löytyy sen ajan sauna-aktiivin Tuusulan järven rantasaunan pohjapiirustus. Siinä on jo erillinen, lämmitetty pukuhuone, jota Viherjuuri piti edistyksellisenä.

1955-Viherjuuri-Tuusula-sauna
Viherjuuren Saunaoppaassa esitelty kaksihuoneinen mallisauna 40-luvun lopulta. Kuva julkaistu Design-museon luvalla.

2000-luvun alun saunamökkistandardi: 3h + wc

Kehitys ei suinkaan pysähtynyt yhteen lisähuoneeseen. Pekka Tommilan toimittamassa 1980-luvun alkupuolen Rakennan saunan –oppaassa, esimerkkisaunassa on löylyhuone, pesuhuone ja pukuhuone. Lisäksi kirja suosittelee pystyttämään erillisen WC:n näiden ulkopuolelle ja varaamaan tilaa siivouskomerolle tai muulle varastolle. Tämän esimerkin kaltaisia kolmioita löytyy runsain mitoin myös nykyisten mökkivalmistajien tuotevalikoimista. Ainoa ehkä lyhytikäisemmäksi jäänyt muoti oli 90-lukujen saunakabinetin takkahuone, joka ei erillisenä tilana ole enää niin haluttu.

Salvoksen esimerkki tyypillisesti 2000-luvun standardisaunamökistä. Tässä mallissa vessanpönttökin on mahdutettu kylpyhuoneeseen.

Mielestäni uutta saunaa tai saunauudistusta tekevän ei tarvitse kiinnittäytyä mihinkään huonestandardiin. Myynnissä on edelleen myös yksihuoneisia saunamökkejä. Itse esimerkiksi päätin luopua erillisestä suihkusta ja pesuhuoneesta saunamökissäni.

Joidenkin mielestä löylyhuoneen kuumuudessa peseytyminen on vastenmielistä, mutta tämän kokemuksen taustalla on todennäköisesti yritys huljutella itseään tarkoitukseen suunnittelemattomissa saunatiloissa.

Paljonko tilaa saunassa peseytyminen vaatii?

Jos sauna rakennetaan sauna ilman erillistä pesuhuonetta, pitää peseytymisellä varata oma tilansa. Tästä huomautin jo saunatarpeiden analyysin yhteydessä. Tarkemmin ottaen  tarvitaan lattiatilaa, penkkitilaa ja erityisesti ilmatilaa.

Lattiatilan suosituksia saunassa, ilman suihkua, peseytymiseen ei moderneista lähteistä löydy. Rakennustiedon Saunan suunnittelu –kirjasta löytyy hyvin tarkkoja mitoitusohjeita saunaan. Näissä suihkulle suositellaan vajaan neliön (90x90cm) tilaa. Tämä suihkukoppien keskikokoa vastaava tila riittänee myös alkeellisempaan peseytymiseen.

160424-ulkosaunan-pesuvadit-889
Ulkosauna peseytymisvälineineen. Lauteiden leveys 280 cm, huoneen pituus 250cm. Peseytymistila heti oven edessä, kuvanottopaikalla.

Lisää tilaa vaaditaan kuitenkin, jos suihku on korvattu vesiastioilla ja koussikoilla tai kuupilla. Tämä penkkitila pitää nostaa lattiatasosta ylös pelkästään ergonomisista syistä. Tavanomaiset vadit ja ammeet ovat halkaisijaltaan 35-45 senttimetriä, joten yhden saunapeseytyjän lattiatilan tarve nousee noin puoleentoista metriin, jos pari tällaista ämpäriä varataan per nenä. Jos kylvettävänä on myös pieniä lapsia, pitää yhtenäistä tilaa olla noin kaksinkertainen määrä. Puolisen neliötä lattiatilaa pitää varata myös kylmävesiastioille. Tästä saadaan suositukseksi noin 2,5m2 lattiatilaa perhesaunalle, jossa peseydytään.

Ilmatila, eli pystysuuntainen tila, on peseytymiskokemuksen kannalta olennaista. Kuten saunafysiikkaa koskevasta artikkelissa kerroin, sauna lämpenee ylhäältä alas. Jos saunan sisätila on korkea, kuten vanhoissa yksihuoneisissa saunoissa yleensä oli, ei lattian tasossa peseytyessään tarvitse välttämättä hikoilla. Korkeiden parvilauteiden alle saattaa jopa mahtua peseytymään! Riittävä lattiatila on tosin edelleen oltava, muun muassa turvavälinä kiukaaseen, mikäli kiuas on pinnaltaan lämpenevää sorttia.

Toinen lattiatilaa säästävä ratkaisu ovat siirreltävät portaat tai alalauteet. Jos lauteet voi työntää vaikkapa muiden lauteiden alle peseytymisen ajaksi, syntyy lisätilaa ilmaiseksi. Sauna voi siis hyvinkin pitkien perinteiden mukaisesti rakentaa ilman pesuhuonetta, kunhan asian huomioi löylyhuoneen mitoituksessa. Suuremmalla saunojamäärälle tämä ratkaisu ei enää ole optimaalinen.

Saunan ovi kiinni – löylyt karkaa!

Huoneiden yhteydet

Löyly-, pesu- ja pukuhuoneella on luonteva yhteys toisiinsa. Näillä yhteyksillä on vaikutusta myös saunakokemukseen. Saunan ovi palvelee ihmisten kulkemisen lisäksi myös ilmanvaihtoa.

H.J. Viherjuuri 1955Jos saunan ovi on kovin korkea ja ihmisiä rappaa siitä jatkuvasti, vaihtuu saunan ilma tiheään. Olennainen kysymys on myös mihin löyly karkaa. Jos saunasta johtaa ovi suoraan ulos, se menee harakoille. Samalla tulee ulkoa sisään kylmempää ilmaa. Talvella tämä voi olla huomattava lämpöhävikki ja tekee saunomisesta epämiellyttävää.

Jos taas saunan ovi aukeaa johonkin toiseen huoneeseen, voi sinne lämmön lisäksi virrata vesihöyryä eli löylyä. Ja jos tämä rinnakkainen huone sattuu vielä olemaan viileä tila, tulee kosteus hyvin todennäköisesti tiivistymään siellä oleville pinnoille aiemmin esitettyjen fysiikan lakien mukaisesti.

Tätä ongelmaa voi välttää kahdella hyvällä ja yhdellä keskinkertaisella ratkaisulla:

  • Höyryeteinen
  • Pieni oviaukko
  • Muiden tilojen lämmitys

Höyryeteinen on neliön tai kahdnevälitila, joka ainoastaan hillitsee ilmanvaihtoa saunan ja muiden tilojen tai ulkoilman välillä. Se auttaa pitämään saunan lämpimänä ja muut tilat kuivina. Yllä esitellyssä Tuusulan-saunassa oli tällainen tila, josta saunaa ja pukuhuonetta myös lämmitettiin.

Saunojen ovet eivät aiemmin ole olleet nykyisten – mielestäni kyseenalaisten – rakennusvaatimusten mukaisia jättiläisiä. Ovesta on pitänyt kumartua ja jalkaa nostaa kynnyksen yli. Vanhoja perinteitä kunnioittavassa Juha Telkkisen vuoden 2013 savusaunassa oviaukko on 80 x 80 cm, ja kynnys 50 cm lattiasta. Olennaista on yläreunan eli kamanan korkeus. Mitä alemmaksi se laskee, sitä vähemmän lämpöä ja höyryä ovesta ulos pääsee.

Juha Telkkisen savusaunan ovi. Kuvan ©Juha Telkkinen, käytetty luvalla. Kuva osoitteesta http://www.telkkinen.fi/kuvia-kirjasta/

 

Kolmantena ja heikoimpana vaihtoehtona on lisälämmitys. Pitämällä myös muita tiloja lämpimänä saadaan ilmankosteuden tiivistymisongelmaa vähennettyä, sillä lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta. Esimerkiksi omassa saunarakennuksessani strategia tulee olemaan ensisijaisesti tämä - ei kovinkaan ideaali ratkaisu.

Tilojen keskinäiset suhteet

Lopuksi vielä tilojen keskinäisistä mittasuhteista. Esitin aiemmin oman mallini siitä, miten suomalaiset yleensä saunovat. Siinä tapahtuu säännöllisestä siirtymistä kylmästä lämpimään ja takaisin. Tässä tapauksessa tilanluonne ja saunojien määrä asettavat saunasuunnittelulle omat haasteensa. Jokaiselle yhtäaikaiselle saunojalle pitää olla tilaa.

Saunoja mitoitusohjeissa lähdetään yleensä itse löylyhuoneen kapasiteetista. Lauteilla istuja tarvitsee tilaa noin 60 cm sivusuunnassa. Tyypilliselle 240cm lauteella mahtuu siis neljä henkeä (lauteiden mitoituksesta tulevassa artikkelissa enemmän). Tätä enempää ei monessakaan yksityiskäytössä olevassa perhesaunassa kerrallaan oleskele. Puukiukaalla tällaisen saunan minimikooksi tulee noin 240 x 210 cm. Mieluummin vähän enemmän, kuten omassa saunassani, jonka löylyhuone on 240 x 240 cm.

Kun saunahuoneen neliöt on laskettu, voi seuraavaa Tommilan kirjan mitoitussuositusta käyttää muiden tilojen minimikokojen laskemiseen: Sauna 1, pesuhuone x 1.5 ja pukuhuone x 2. Esimerkiksi, sauna 4m2, pesuhuone 6m2 ja pukuhuone 8m2.

Saunan huoneiden mittasuhdesuositukset
Saunan huoneiden mittasuhdesuositukset Tommilan Rakennan saunan -kirjan mukaan. Alimmalla rivillä esimerkkihuonekoot neliöissä.

Otetaan tähän historiallisena vertailuna 1930-luvun Neuvostoliitosta olevat tarkat mitoitusohjeet hyväksytyille tyyppisaunoille:

Tila m2/henki
Päällysvaateaula 0,35-0,65
Odotushuone 0,75
Riisuutumishuone 1,3
Pesuhuone 2,25
Löylyhuone 4,5

Katon ja lauteiden välin piti olla vähintään 1,8m ja huonekorkeutta 3-3,5m. Neuvostoliiton saunoissa tilasuhteet menivät siis kutakuinkin 4:2:2 suhteessa, tai lähes 1:1 saunan ja muiden tilojen kanssa.

Yhteenveto

Pukuhuoneen koko ja sen tilasuunnittelu on omien kokemuksieni mukaan olennainen asia viihtyvyyden kannalta. Tilaa saa hukkumaan kahdenkin ihmisen vaatteiden säilyttämiseen hyvin paljon, ellei sitä vaatetiloja ole hyvin suunniteltu. Toisaalta, erityisesti kesäsaunassa ulkotilat voivat laajentaa seurustelutiloja pukuhuoneen ulkopuolelle, joten pienikin pukuhuone saattaa riittää.

Omassa saunassani en pystynyt venyttämään pukuhuoneen hirsiä mitoitusohjeen mukaisiksi. Pukuhuone on 1,4 kertaa saunan kokoinen. Tulen siis panostamaan pukeutumistilan toimivuuteen muilla tavoin. Sisätilojen lisäksi katettua terassia tulee saunamökkiini yhtä paljon kuin sisätilaa, minkä toivon kompensoivan sisätilojen niukkuutta.

Ulkotilat

Ulkotiloilla voi myös jossain määrin paikata sisätilojen puutteita. Katetut terassit, nykyajan riimat, sopivat hyvin vilvoittelutiloiksi. Kylpypaljut ovat myös yleistyneet Suomessa ja niillä voi mahdollisesti paikata erillisen kylpyhuoneen puutetta. Toisaalta, joskus voi olla mielekästä myös hajauttaa eri toimintoja eri rakennuksiin. Esimerkiksi Helsingin edustalla olevan Saunasaaren saunojen vieressä nököttää toinen pesu- ja pukeutumisrakennus. Erilliset ulkohuussit ovat mökeillä myös klassikoita. Lopuksi pitää muistaa, puulämmitteisessä saunassa katettua ulko- ja sisätilaa pitää varata myös polttopuille, jos halutaan polttaa puuta vähäpäästöisesti ja taloudellisesti.

Lue lisää muualta:

Lisätietoja perinteisten saunojen mittasuhteista saa Vuolle-Apialan Savusaunakirjasta sekä Samuli Paulaharjun Karjalainen sauna –kirjasta. Tarkkoja ohjeita nykysaunojen sisustukseen löytyy Rakennustiedon Saunan suunnittelu ja Pekka Tommilan Sauna kirjoista.

Suunnittelu tarpeiden mukaan

Omaan käyttöön tuleva sauna kannattaa mukauttaa omien tarpeiden mukaiseksi. Kaikkia vakiintuneita saunasuunnittelun periaatteita tai käytäntöjä ei kannata ilman harkintaa muuttaa. Mutta minusta parempi tähdätä omia kokemustavoitteita vastaavaan saunaan, eikä kuvitella mistä seuraava saunavieras tai kiinteistön tulevaisuuden omistaja on kiinnostunut. Tämä artikkeli auttaa ymmärtämään mitä viisi keskeistä saunatarvetta mielestäni ovat.

Saunatarpeiden muutos – mihin suomalainen tarvii saunaa?

2000-luvun suomalaisella saunaan liittyvät tarpeet ovat varsin erilaiset kuin 1800- ja 1900-luvun esivanhemmilla. Samaan aikaan kun saunoja on enemmän kuin koskaan, voisi väittää, ettei keskiverto suomalainen enää oikeastaan tarvitse saunaa. Lääketieteen kehitys on lähes tyhjentänyt saunan terveydenhoidon toiminnoista – sairaat, kuolleet ja syntyvät hoidetaan omissa erikoistiloissaan. Elintarvike- ja juomateollisuus poistanut omavaraistalouden tarpeet. Suomalaisten asunnoissa on järjestään suihkut. Jos suomalainen kuluttaa keskimäärin peseytymiseen 60 litraa vettä päivässä (http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/mihin_energiaa_kuluu/vedenkulutus), ei saunomiseen vaikuta tarpeelliselle myöskään hygienian vuoksi. Täytyy myöntää, että viimeistä argumenttia en itsekään lähes vuoden saunapaaston ulkomailla kärsineenä täysin voi allekirjoittaa…

Arjen luksus

Mielestäni on niin, että sauna on nykyään suomalaisille arkinen luksuspalvelu. Kylminä vuodenaikoina sauna tarjoaa helpon äkkilähdön kosteisiin ja lämpimiin olosuhteisiin. Huomioiden sen, että asuntomme ovat toisaalta maailman tiiveintä ja lämpimintä sorttia ja ettei keskivertopalkansaajan tarvitsee päivällä ahertaa kylmässä, on mielestäni perusteltua väittää, ettei saunaa tarvita Maslowilaisten perustarpeen tyydyttämiseen, vaan henkiseen irtiottoon tai jopa hemmotteluun.

sauna on nykysuomalaiselle arjen luksusta.

Viisi suomalaista saunatarvetta

Etsin suomalaisten saunatarpeita sen perusteella mihin saunaa käytetään. Erilaisia käyttötapoja löydän arviolta ainakin viisi. Ne eivät ole toisensa poissulkevia, mutta kuvaavat mielestäni hyvin erilaisia asennoitumisia saunomiseen. Ne alkavat traditionaalisesta saunomisesta:

  1. Perusteellinen puhdistautuminen. Moni on sitä mieltä, ettei ilman saunaa puhdistu kokonaan. Historiassa sauna oli myös erityisesti maaseudulla ainoa lämmin tapa peseytyä.
  2. Palautuminen. Kuntosalien, kylpylöiden ja urheilukeskusten saunat ovat pitkään toimineet urheilurutiinien loppuhuipentumana. Palautumissaunassa pistäydytään yleensä lyhyesti ja jatketaan sitten reippaasti uusin koitoksiin.
  3. Seurustelu ja neuvottelu. Saunaan mennään usein yhdessä. Joissakin saunaillanvietoissa enemmän aikaa kuluu pukuhuoneessa ja terassilla juoruiluun kuin lämmittelyyn. Kekkonen ja Nokia tekivät saunoista tunnettuja myös neuvotteluhuoneiden jatkeina ja tämä poliittisen saunan traditio jatkuu edelleen (kts. myös valtiosihteeri Pertti Torstilan juhlapuhe) .
  4. Saunominen. Joskus mennään vakavissaan ihan vaan saunaan. Vaikka yksin. Tätä voisi pitää myös suomalaisena meditaationa, hiljentymisen ja rauhoittumisen muotona.
  5. Terveydenhoito ja muut rituaalit. Erilaisia saunataikoja myös edelleen harrastetaan. Jo keskiajalla tunnettu morsiussauna on elossa, mutta kuppaamisen ja hieromisen tilalle saunaan on tuotu uusia terapiatapoja sekä jopa urheilua.

Saunatarpeiden soveltaminen suunnitteluun

Jos mietitään suomalaisten työpaikkojen tai ystäväpiirien saunailtoja, niin niissä yhdistyy useampia saunatarpeita. Luulen, että tämä on hyvin tavallista. Psykologinen fakta on se, että ihmisillä on useampia motivaatioita eivätkä he aina ole niistä itsekään täysin perillä.

Saunan suunnitteluun tarpeiden vaihtelu asettaa omat haasteensa. Vaikkapa julkisten tilojen yhteydessä olevissa saunoissa voi olla tilankäytön kannalta tehokasta, mikäli saunasta saa nopeasti kipakat löylyt ja äkkiä hien pintaan (saunatarve #2 keskiössä). Tällöin saunassa ei tarvitse hikoilun takia viettää pitkiä aikoja. Jos taas saunassa haluaa perusteella peseytyä on pesutiloihin ja vedensaantiin kiinnitettävä huomiota (saunatarve #1). Toisaalta, jos peseytyminen on toissijaista, voi pesuhuoneen minimoida ja peseytymisen hoitaa vaikka löylyhuoneessa. Tämä onnistuu hyvin, erityisesti jos sisäkorkeus on suuri pitämään lattiatason viileänä.

Silloin kun saunominen on ainoastaan termi yhdessäololle, syömiselle, juomiselle ja henkevälle keskustelulle, ovat pukuhuone- ja vilvoittelutilat tärkeitä (saunatarve #3). Ja jos saunassa - tai saunomisen yhteydessä - harrastetaan jotain tavanomaisesta hikoilusta poikkeavaa toimintaa, pitää saunatiloja mahdollisesti mukauttaa näiden mukaan. Samoin jos saunojilla on erityistarpeita, kuten liikuntarajoitteita tai heikkonäköisyyttä, täytyy nämä huomioida kaikessa tilasuunnittelussa. Saavutettavuutta ollaan tosin nykyään varmistamassa myös rakennusvalvonnan toimesta, joten esimerkiksi pyörätuolille liian kapeita oviaukkoja ei enää vahingossa voi luvallisiin uudis(tus)kohteisiin rakentaa.

Keskittyneen saunomisen (tarve #4) voisi liittää jopa edellä mainittuun Maslowiin. Tarvehierarkian toisella tasolla on yksityisyyden tarve, joka myös meditatiivisessa saunomisessa toteutuu.

Sauna ja erikoistarpeet

Jos saunassa aiotaan harrastaa muutakin kuin hikoilua ja puhdistautumista. Ja kyllähän siellä harrastetaan. Omien harrastusten kautta voi miettiä jättääkö saunasuunnitelma tilaa halutuille urheilulajeille, kuten jooga, pilates, hieronta, kuppaus tai seksi.

Saunajooga ja -pilates yrittäjänä toimiva Tiina Vainio vastasi kysymyksiini näihin harjoituksiin sopivista saunaolosuhteista. Hänen mukaansa saunajooga ei tarvitse merkittävästi normaalisti poikkeavaa tilaa, siinä harjoitellaan istumisasennossa. Sen sijaan lämpötila pitäisi vakioida noin viiteen kymmeneen asteeseen. Tiina toivoo suunnittelussa keskittymistä tilan rauhoittavaan estetiikkaan, mieluusti esimerkiksi ikkunan läpi saatavaan luonnonvaloon. Monissa saunoissa on kiuas hallitsevasti keskellä, tilan käyttöä ahdistavat kaiteet, hämärää ja tunkkaista. Tiina kaipaa joogasaunan sisustukseen vaaleita sävyjä ja puuta.

Perinteisiä hierontapalveluita varten tarvitaan yleensä saunan yhteyteen oma tilansa. Kuppaamista ja joitakin muita perinnehoitoja tehdään perinteisesti nimenomaan saunassa, joten näille pitäisi olla sopivat olosuhteet. Tilojen puhtaanapidettävyys ja sopiva lämpötila ovat keskeisiä vaatimuksia. Lämpötilan säätäminen saunassa tapahtuu yksinkertaisimmin korkealla sisätilalla. Koska sauna lämpiää ensisijassa katosta alaspäin, on katonrajassa aina lämpimintä ja lattiatasossa viileintä. Korkeassa tilassa näiden väliin jää lämpimän, muttei kuuman ilman alue, jossa erilaiset saunahoidot sujuvat siedettävissä lämpötiloissa. Samoilla periaatteilla saunatilat soveltuvat myös erilaisiin hellyyden osoituksiin.

Yhteenveto saunatarpeista

Esittelin tässä artikkelissa viisi esimerkkiä suomalaisten saunan käyttötavoista. Näiden tavoitteena on selventää sitä, mihin saunatiloja tarvitaan. Nämä yleiset käyttötarpeet realisoituvat jokaisessa kohteessa ja käyttäjäryhmässä omalla tavallaan. Yleisten käyttötapausten lisäksi on syytä huomioida saunojien erityistarpeita ja erityisiä käyttötapoja.

Sauna ja seksi : Jälkikirjoitus

Ulkomaalaisille joutuu usein selittelemään, ettei suomalaisella saunalla ole mitään tekemistä seksin kanssa vaikka alasti ollaankin. Tyypillisesti julkiset saunat Suomessa harjoittavat sukupuolierottelua tai säädyllistä pukukoodia. Saunan kyseenalainen maine ja kysymysten tausta on kotoisin niistä kulttuureista, joissa saunat toimivat sukupuolivähemmistöjen tai kaupallisten seksipalvelutarjoajien ja ostajien kohtauspaikkana. Tällaisiin saunamuotoihin ei Suomessa vahingossa törmää.

Seksistä ja saunasta ei hirveästi puhuta kotimaisessa keltaisessa lehdistössäkään tai alan kirjallisuudesta. Jos vähistä kirjoituksista haluaa yhteenvedon, niin paljastuu ettei suomalainen sauna ole koskaan ollut niin viaton kuin mielellämme vierasmaalaisille kerromme. Sekä Juha Nirkon toimittamasta Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin perustavasta Sauna-kokoelmasta että erityisesti Laura Puromiehen folkloristiikan pro gradu -työstä, joka perustui uudempiin suomalaisten saunakokemusten keräystyöhön, ilmenee, että perhesaunomiseen on aina silloin tällöin liittynyt myös intiimi yhdessäolo.

Asiasta voisi yksinkertaistettuna todeta, että

vaikka hyvin harva suomalainen enää syntyy saunassa, niin joku on edelleen saattanut saada siellä alkunsa.

Todennäköisesti aiheen arkaluontoisuuden vuoksi en ole toistaiseksi löytänyt suomalaisesta saunakirjallisuudesta ainoatakaan mainontaa siitä, miten saunan voisi suunnitella tämän perustarpeen näkökulmasta.  Kerron kyllä jos tulee vastaan (mallia voisi toki ottaa keskiajan keskieurooppalaisista "saunoista"). En tosin usko, että nokkelat suomalaiset tällaista ohjetta erikseen tarvitsevat. Rakkauden harjoittamisesta populaarimediassa:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305690330159
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000638843.html
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000623441.html

Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland

Saunafysiikan perusteet

Lampö ja ilmanvaihto ovat saunakokemuskolmioni kaksi tukijalkaa. Lämmön lähteenä on suomalaisessa saunassa kiuas. Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmön siirtämiseen kiukaalta saunojien iloksi. Toimivan ilmanvaihto tekee saunassa oleilusta miellyttävää tai jopa nautinnollista. Tämä artikkeli taustoittaa kiukaan valinnasta ja ilmanvaihdon suunnittelusta kertovia tulevia artikkeleita.

Miksi saunassa tulee lämmin?

Lämpöä siirtyy saunojaan neljällä eri tavalla. Nämä ovat:

  1. Johtuminen
  2. Säteily
  3. Konvektio
  4. Höyrystymislämmön vapautuminen

Lämmön siirtyminen koetaan miellyttävänä, kun se tapahtuu tasaisesti tai ennustettavissa ympäri kehoamme.

Jos puulämmitteisen kiukaan yläosaan koskee lämmittämisen jälkeen, tulee sormi kipeäksi. Johtuminen eli konduktio aiheuttaa pahimmillaan palovammoja. Koska kiuasta ei ole tapana halailla, tulee saunassa johtumisen kautta lämpöä lähinnä istuinpinnoista. Jo 50 asteen yläpuolella alkaa kaipailla takapuolen ja penkin väliin eristettä tai jäähdykettä.

Avotakan edessä on mukava lämmitellä, sillä se säteilee lämpöä. Mitä pienempi sauna ja huonommin eristetty kiuas, sitä enemmän lämpöä suhteellisesti siirtyy säteilyn avulla. Koska en tämän sivuston puitteissa pidä ns. infrapunasaunaa sauna, en myöskään suosittele säteilylämmöllä lämmittämistä ainoaksi lämpölähteeksi. Toisaalta kauttaaltaan mustuneessa ja perusteellisesti lämmitetyssä savusaunassa säteilylämpö voi myös olla miellyttävää, kun sitä saadaan sopivasti joka suunnalta.

Konvektio eli kuljettuminen on saunomisen kannalta keskeinen lämpiämismuoto. Kiuas lämmittää saunan ilmaa ja saunan ilma taas saunojia. Mitä kovempaa ilma liikkuu, sitä tehokkaammin lämpöä siirtyy. Saunasampo-kiukaiden patentoitu idea oli lisätä kiukaaseen puhallin, joka liikuttaa ilmaa kiukaan läpi, siirtäen lämpöä saunaan. Periaate on siis sama kuin auton sisätilalämmittimellä, joka puhaltaa ja lämmittää yhtäaikaa.

Ilman liikettä saunassa saa aikaan myös löylynheitto. Erityisesti jatkuvalämmitteisissä puukiukaissa ja varaavissa kiukaissa ilma kiertää kiukaasta kuin itsestään, sillä lämpimän ilman noustessa ylös, tulee viileämpää ilmaa alas.

Mutta miksi löyly tuntuu kuumalle?

Meteorologian professori Timo Vesala on kirjoittanut löylyn vaikutuksesta. Löyly, eli ilmankosteuden tilapäinen lisääminen, ei suoraan vaikuta saunan lämpötilaan. Lämpömittari ei hievahdakaan löylyn heittämisestä samalla tavalla kuin napakka löyly ajaa saunojan pois ylälauteilta.

Löylyn kuumuuden selitys löytyy veden tiivistymisen luovuttaman lämpöenergian kohdistumisesta iholle. Koska ihminen on saunoessaankin tasalämpöinen, noin 37 asteinen kappale, mutta saunassa lämpötila on jossakin 70 asteen yläpuolella, olemme me saunassa suhteellisin kylmiä olentoja.

Mitä tapahtuu saunaan viedyllä kylmällä ”limsa”tölkille, pöytään pakastimesta nostetulle jäätelöpaketille tai talvella ahkerasti käytössä olevalla vessanpöntön vesisäiliön reunalle? Näihin kaikkiin tiivistyy kosteutta, koska ne ovat ympäristöään viileämpiä.

Kosteuden tiivistymisen myötä siirtyy myös energiaa, joka on aikanaan käänteisessä prosessissa hävinnyt. Ihminen säätelee lämpötilaansa mm. hikoilemalla, sillä hiki haihtuessaan vie lämpöenergiaa pois iholta. Tämän takia kostea iho tuntuu kylmälle. Saunassa hikoilu ei onnistu näin helposti, sillä mikäli kosteus on lämpötilaan nähden riittävän korkea, alkaa vesi höyrystymään iholle haihtumisen sijaan. Tämän takia saunassa tulee kuuma.

Ilmanvaihdon merkitys: hyvää ilmaa tarvitaan

Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmittämään saunaa, mutta myös pitämään ilma saunomisen kannalta hyvänä. Ilmanvaihdolla on tärkeä rooli saunan tasaisessa lämmittämisessä. Fysiikan lakien mukaan saunan lämpimin paikka on aina sen korkeimmassa pisteessä, sillä lämpö – ja myös löyly- nousee aina ylös. Sitten alaspäin. Sopivalla ilmanvaihdolla saadaan sauna tasaisen lämpimäksi, huonolla ilmanvaihdolla ja laude-kiuas –suunnittelulla tilanne on päinvastainen.

Saunojien hikoillessa lauteilla, erittyy saunailmaan hikeä, tai ainakin sen hajua, sekä hengityksen mukana hiilidioksidia. Sekä hiki että hiilidioksidi pitäisi saada saunailmasta poistettua, jotta oleskelu on miellyttävää. Lisäksi ilmanvaihtoa tarvitaan ilmankosteuden hallitsemiseksi.

Saunassa ilmanvaihdon merkitys korostuu korkean lämpötilan ja kosteusvaihtelun vuoksi. Kuten äsken kerroin, liittyy kosteus olennaisesti lämpökokemukseen. Jos saunassa ei olisi ilmanvaihtoa, mutta löylyä heitettäisiin, kohoaisi saunan kosteus pikku hiljaa hyvin korkeaksi. Tällaisessa saunassa oleskelu olisi hyvin tukalaa. Ilmanvaihdon pitää siis myös poistaa löylyn mukana tulevaa kosteutta. Alla oleva kuva on VTT:n tutkimuksesta, jossa on kaksi toimivaa ja kaksi huonoa ilmanvaihtoratkaisua kosteuden poiston näkökulmasta:

1992-Äikäs_Rolfberg-Kosteuden vaihtelu-VTT
Kosteuden kertyminen tai tasainen poistuminen VTT:n tutkimuksessa. Löylyä lisättiin 5 minuutin välein. T1 ja T2 eivät toimi, vaan kosteus lisääntyy. T3 ja T4 poistavat kosteutta sopivasti. Lähde: Äikas, Erkki & Holmberg, Rolf. Saunan lämpötilat ja ilmanvaihto . Espoo 1992, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT 1431.

Pelkästään saunan korkea lämpötila, ilman kosteutta, ohentaa ilmaa. Kuumassa saunassa ei siis periaatteessakaan ole yhdessä litrassa ilmaa niin paljon kuin normaalissa ilmanpaineessa. Ääriesimerkkinä täysin kuiva 120 asteinen sauna vastaa happiolosuhteiltaan kolmen kilometrin korkeutta. Koska vesihöyry syrjäyttää happea, muuttuu hengittäminen yhä vaikeammaksi, jos kovissa lämmöissä lyödään löylyä. Jos ilmankosteus nousisi 100%:in RH, niin saunassa ei olisi ollenkaan happea – ja jatkuvalämmitteinen kiuas sammuisi. Palokuntakin sammuttaa tulipaloja tukahduttamalla niitä vesihöyryllä!

Lopputuloksena saunan lämpötilan ja kosteuden suhde hyvin toimivassa saunassa mukailee alla olevan kuvan tilannetta, jossa saunassa vuorotellen hikoillaan ja altistutaan lämpöaalloille:

2000-Mäkelä-Löylykäyrä ilmankosteus lämpö-Sauna-lehti
Esko Mäkelän kuva löylyn vaikutuksesta kastepisteeseen saunailmassa. Katkoviiva osoittaa normaalia ruumiinlämpöä, jonka yläpuolinen kasteuspiste tarkoittaa kosteuden tiivistymistä iholla, alapuolinen kosteuden haihtumista. Julkaista oikeudenomistajien luvalla.

Tässä lämmön ja ilmanvaihdon perusteet. Palaan tulevissa artikkeleissa siihen, miten kiuas vaikuttaa lämmitykseen ja kuinka ilmanvaihto saadaan toimimaan niin painovoimaisesti kuin koneellisen ilmanvaihdon kohteissa.

Lisää lukemista:

Saunan fysiikasta lisätietoa löytyy mm. Esko V. Mäkelän Sauna-lehteen vuonna 2010 kirjoittamasta artikkelista Löyly fysikaalisena ilmiönä. Linkitetty artikkeli on julkaistu Saunologia-sivustolla. Professori Vesalan artikkeli Arkhimedes-lehdessä kertoo pidemmin lämmön kokemuksen fysikaalisista taustoista: Timo Vesala (2010) Saunomisen sietämätön kuumuus.

Tässä artikkelissa julkaistaan liitteenä edesmenneen diplomi-insinööri Esko V. Mäkelän viimeisimmäksi saunafysiikka käsitteleväksi työksi jäänyt artikkeli Löyly fysikaalisena ilmiönä. Esko kirjoitti aiheesta saunalehteen useamman artikkelin, joista tämä on edustava ja mielestäni riittävä esitys aiheesta. Alunperin julkaistu Sauna-lehden numerossa 1/2000:

2000-Mäkelä-Löyly fysikaalisena ilmiönä-Sauna-lehti

Artikkeli julkaistu Suomen saunaseura ry:n ja Esko Mäkelän perikunnan luvilla, kiitos molemmille!

5

Kun ensimmäiset puut oli kuorittu maaliskuun alussa, alkoi hirsiveistäjä Kari Peltola välittömästi seuraavan työvaiheen. Varsinainen hirsien veistäminen tarkoittaa tukkien muotoilemista seinähirsiksi yksi puu kerrallaan.

160412--hirrenveisto-moottorisahalla-vastavalo-6056Hommat etenivät ensimmäisen kahden viikon aikana vauhdikkaasti alla olevan kuvan mukaiseen tilanteeseen. Siinä on valmiina neljä kerrosta. Kerron seuraavaksi pääkohdat pyöröhirren väistämisestä, kun käytetään ulkovarausta ja myös ämmänurkaksi kutsuttua koirankaulasalvosta (näistä kerrottiin artikkelissa hirsirakennuksen suunnitteluvalinnat). Tämän artikkelin loput kuvat on otettu neljä viikkoa veiston alkamisesta.

160412-hirsikehikko-4kerrosta-2900
Kaksi täyttä viikkoa työn aloittamisesta: neljä kerrosta on jo valmiina. Purua ja sahajauhoa riittää.

Työ alkaa pohjahirsistä, jotka tässä tapauksessa halkaistiin moottorisahalla keskeltä kahtia. Tasapintaiset hirret on helpompi asetella pilarien päälle. Veistäminen edellyttää kohtuullisen hyvää työpiirustusta siitä, millainen mökki on rakenteilla. Hirsiveistäjä tekee siitä sitten omat tulkintansa ja luo hirsikehikon piirustuksen ja käytettävissä olevan materiaalin rajoitusten mukaan.

160410-viiden-kerroksen-hirsiaVeistäminen askel kerrallaan

Pohjan jälkeiset hirsikerrokset eli varvit veistetään hirsi kerrallaan. Tästä voisi erotella seuraavat työvaiheet, joiden kautta kehikko muodostuu:

  1. Puun valinta
  2. Puun katkaisu
  3. Alustavan nurkkavarauksen tekeminen
  4. Hirren nosto edellisen kerran päälle varauksen piirtämistä varten
  5. Varaus ääriviivan mukaan
  6. Hirren nosto varauksen tarkistamista, lopullista laskua
  7. Halkeamisuran sahaus ja poskeaminen
  8. Reikien poraaminen tapitusta varten
  9. Valmiin hirren junttaaminen paikoilleen.

Tapit, jotka pitävät hirret vaakasuunnassa paikoillaan kiinnitetään kun rakennusta kasataan loppusijoituspaikalle.

Ensimmäiseksi jokaista seinää kohti valitaan sopivan pitkä puu. Puun pitää olla riittävän suora käyttöpituudeltaan ja halkaisijaltaan sopiva. Useimmiten käytetään seinän mittaisia puita, mutta tarvittaessa niitä jatketaan esimerkiksi väliseinän kohdalta huomaamattomasti. Puut katkotaan suunnilleen oikeaan mittaan, mutta hirsien päät tasataan vasta myöhemmin. Seuraavaksi tehdään alustava nurkkavaraus. Sen avulla hirsi saadaan laskettua lähemmäs oikeaa sijoituskohtaa, kun se asetetaan edellisen hirsikerroksen päälle ensimmäisen kerran varauksen piirtämistä varten.

Hirsi nostettuna aiemman kerran päälle varauksen piirtämistä varten
Hirsi nostettuna aiemman kerran päälle varauksen piirtämistä varten

Kun hirsi on paikoillaan, piirtää veistäjä kynävaralla varauksen ääriviivan. Aiemmin on käytetty varausrautoja, mutta kynällä piirtäminen käy nopeammin. Kynävarassa on vesivaaka pitämässä työkalua kohtisuorassa. Idean on yksinkertaisesta alla olevan hirren muodon mukailu päälle tulevan hirren varauksessa. Kynän asema alemmassa puussa valitaan tavoitellun varauksen leveyden perusteella.

Kynävaran alapuoli seuraa linjaa, jolle seuraava hirsi asettuu.
Kynävaran alapuoli seuraa linjaa, jolle seuraava hirsi asettuu.

Seinän varaus on tärkein tekijä seinän toiminnallisessa rakennepaksuudessa ja eristävyydessä, sillä varaus on hirsiseinän ohuin kohta. Omassa saunassani tavoitteena oli pitää varaus noin kymmenessä sentissä, aina yli kahdeksan. Vaihteluväli on seurausta siitä, että puut eivät ole tikkusuoria eivät tasapaksuja. Hirrenpäihin tehdään syvyysmerkintä. Tässä vaiheessa määritetään jo varauksen leveyttä.

160412-varauksen-leveys-6003Kun varaus on piirretty, siirretään puu työtasolle, jossa varaus voidaan veistää. Veistettäessä poistetaan ääriviivan mukainen puuaines hirren tulevasta alapinnasta. Kari käyttää veistämiseen kirvestä ja kevyttä moottorisahaa. Seuraavasta minuutin videopätkästä, miten veistäminen sujuu ammattilaiselta näillä työkaluilla:

Kun varaus on saatu ensimmäisen kerran tehtyä, Kari nostaa puun paikoilleen sovitusta varten. Koska varaus veistetään varoen tekemästä peruuttamattomasti liian suurta varausta, on hirren sovituksen jälkeen usein tarve jatkaa veistämistä lopullista laskua varten. Tällöin hirsi nostetaan uudestaan pois paikoiltaan.

Samalla kun varausta uudelleen viimeistellään maan tasossa, myös posketaan hirsi. Tämä tarkoittaa hirren kaventamista nurkan kohdalta sen päälle tulevan kerroksen sovittamisen helpottamiseksi. Nurkkasalvos on kohta, jossa hirret menevät ristiin. Tässä tapauksessa tyyliltään koirankaula, joka näkyy puoliympyrän muotoisena reikänä allaolevassa kuvassa.

Poskeamisessa hirttä kavennetaan nurkkasalvoksen kohdalta
Poskeamisessa hirttä kavennetaan nurkkasalvoksen kohdalta

Poskeamisen yhteydessä sahataan myös halkeamisura. Sen Kari tekee yhtenäisenä moottorisahan terän levyisenä railona varauksen pohjaan, hirren alareunaan. Kun hirsikerroksia on useampia, on yksinäisen veistäjän pakko hyödyntää traktorin hydraulinostinta puun liikutteluun.

Hirsien liikutteluun tarvitaan käsivoimien lisäksi apuvälineitä. Kari käyttää traktorin nostinta.
Hirsien liikutteluun tarvitaan käsivoimien lisäksi apuvälineitä. Kari käyttää traktorin nostinta.

Erityisesti nurkasta pitää saada mahdollisimman tarkasti sovitettu, ettei ämmä pääse virnistämään. Lopuksi varauksen voi viimeistellä sähköisellä pistosahalla (rosvosaha). Pistosahassa Kari käyttää tarpeen mukaan kolmen eri hammastuksen teriä. Näitä on hyvä olla varastossa, sillä kaikkien elinkaari ei ole kovin pitkä.

Varauksen avaamista rosvosahalla
Varauksen avaamista rosvosahalla

Pistosahalla tehdyn varauksen jälkeen hirsi alkaa olla valmis ja se juntataan tiukasti paikoilleen lekalla. Hirsi kutistuu tämän jälkeen jatkuvasti, joten salvos on parin kuukauden jälkeen jo ilmavampi. Hirren väliin jäänyt sahajäte pitää vielä myöhemmin poistaa. Tässä tapauksessa se tapahtuu viimeistään purettaessa kehikkoa veistopaikalta rakennuspaikalle siirtoa varten.

Viimeisinä töinään hirsiveistäjä poraa tappeja varten reiät. Kari tulee käyttämään halkaisijaltaan 24mm paksuisia puutappeja hirsien kiinnittämiseen. Hän poraa vastaavan reiän noin kahden metrin välein uudesta hirsikerrasta läpi alempaan. Tämä varmistaa riittävän laskeutumisvaran. Käsipelillä porattaessa ei jaksettu tehdä näin syviä tapinreikiä…

160412-tappien-poraus-6127Yhden parin metrin hirrenpätkän veiston dokumentointiin kului parisen tuntia. Tämä antaa jonkinlaista osviittaa työn vauhdikkuudesta. Tällä tekniikalla vähintään noin kahdeksankymmenen hirren veistäminen kestää useamman kymmenen työpäivää ja vaatii käytännössä ainakin yhden apumiehen silloin tällöin. Käsityönä tehty jälki on kuitenkin mielestäni vaivan arvoista:

160412-valmis-hirsinurkka-valitulos-2898
Valmiita nurkkasalvoksia. Ämmä ei virnuile vaan hirret ovat hyvin tiivisti kiinni toisissaan.

Tässä olivat tämän veistotyylin keskeisimmät työvaiheet. Samaa kaavaa toistetaan kunnes kaikki hirret ovat kurkihirttä myöten tiivisti paikoillaan. Seuraavassa hirsirakentaminen-artikkelissa nähdään toivottavasti jo valmis kehikko ja tarkastellaan veistämisen aikaisia yllätyksiä, haasteita ja muutoksia saunarakennuksen rakenteisiin!

160412-varan-kalibrointi
Kynävaran kalibrointi

Rakennustyylien vertailua

Loppuun on huomautettava, että hirsityö perustuu paikallisin perinteisiin, ei standardeihin, joten jokainen rakentaja taaplaa tyylillään. Luotin itse Karin ratkaisuihin, joilla myös omistamamme mökki on pysynyt pystyssä pian 20 vuotta.

Jos tätä rakennusta vertaa Juha Telkkisen haapahirsisaunan rakentamiseen (kts. tietolähteet), niin huomataan, että allekirjoittaneen prosessista oikaistiin kahdessa kohtaa: hirteen tehtiin halkeamisura (eli tappouraa) alapintaan, ei yläpintaan. Hirsikehikkoon ei asennettu metallipultteja hirsien kiristämistä varten. Väitän, että näillä tekijöillä ei ole ihmeempää vaikutusta saunakokemukseen. Vanhojen saunojen ilmanvaihdon onnistumisessa hirsien rakoja on itse asiassa pidetty tärkeinä, savusaunassa ne ovat tosin myös paloturvallisuusriski.

Lisätietoja hirsirakentamisen hienouksista löydät esimerkiksi Risto Vuolle-Apialan Hirsityöt-kirjasta.

Edellisessä artikkelissa paljastui, että saunan sijoittamista säätelee sekä laki että kunnallinen rakennuskäytäntö. Saunan sijoittaminen on voi olla haastavaa, erityisesti jos ollaan rakentamassa veden äärellä. Suomessa on kuitenkin tuhansia saunoja, joihin ei ole koskaan haettu rakennuslupaa. Lisäksi lain ”porsaanreikä” eli rakennuksen määritteleminen kiinteäksi, paikoillaan pidettäväksi tilaksi on inspiroinut lukuisia siirrettäviä sekä kelluvia saunoja rannoille ja pihoille.

Mutta luvan ja määräysten mukaisuus tai niiden nokkela kiertäminen ei takaa mitään rakennuksen arkkitehtoonisesta sopivuudesta tai ulkoasun esteettisestä miellyttävyydestä. Tässä artikkelissa esitän kysymyksiä ja korostan mahdollisuuksia sijoittamiseen liittyen, jotka jäävät jokaisessa projektissa vastuullisen suunnittelijan harkintakyvyn mukaan ratkaistaviksi.

Näkymä saunarakennukselle ja saunasta ulos

Aiemmin mainitun rantakaavan merkitys on nimenomaan ollut suojella rantaviivaa rakennuksilta, ei sinänsä auttaa saunaa sopeutumaan ympäristöönsä. Tässä tapauksessa on jo ajateltu kokemusta kollektiiviselle tasolla. Esteettisenä tavoitteena on pidetty miellyttävää, yhtenäistä rantaviivaa vedestä rannalle katsottuna, jota rakennukset eivät täysin riko. On totta, että ainakin tiheästi kaavoitetuilla mökkialueilla useampi katsoja näkee sinun saunasi jostain muusta kulmasta kuin mökkisi terassilta. Nämä kaksi näkökulmaa kannattaakin miettiä erikseen:

  1. Mille saunarakennus näyttää ympäristössä?
  2. Minne saunarakennuksen näkymät avautuvat, mille sijoituspaikassa tuntuu?

Suhde ympäristöön ja muihin rakennuksiin

Olemassa olevana pihapiiriin lisättävän saunan pitäisi sopia olemassa oleviin rakennuksiin tyyliltään, paikaltaan ja orientaatioltaan. Jätän tyyliseikat nyt sivuun, palaan niihin katto- ja ulkovuoriratkaisujen yhteydesäs.

Miten kauas sauna pistetään? Paloturvallisuusnäkökulmastakin sauna on hyvä sijoittaa erilleen. Pieni fyysinen etäisyys saunalle myös mahdollistaa rauhan ja yksityisyyden. Toiminnalliset vaatimukset voivat asettaa omia rajoituksiaan saunapaikalle. Sähkö, vesi, viemäröinti ja rakennuksen perustaminen; onko näiden suhteen tontilla rajoituksia? Entä millainen reitti saunalle johtaa, tarvitseeko sinne päästä autolla, traktorilla tai pyörätuolilla?

Jos sauna on harjakattoinen, kuten maasaunoja lukuun ottamatta suositeltavaa on, niin katon orientaatio kannattaa miettiä. Sen vaikutus avautuu alla olevasta kuvasta:

160410-rakennuksen-suunta-maastossa
Yksinkertaisen saunamökin orientaatio, eli katonharjan suunnan, merkitys mökin ulkonäköön. Kuva: Tommilla (toim.) Rakennan saunan 1986. Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.

Itse saunarakennus on hyvin näkyvä, mutta merkittävää on myös saunojien näkyvyys. Koska saunassa ja sen ympäristössä puuhaillaan usein vähissä pukimissa, kannattaa saunan vilvoittelualueiden ja sisätilojen ikkunoiden paikat pitää mielessä. Tämän merkitys korostuu luonnollisesti tiheästi asutetuilla ja pienillä tonteilla.

Mihin sauna kannattaa rakentaa – paikan kokemus

Näkymä vesistöön – tai edes luontoon - on ollut monen saunanrakentajan haaveena. Näkymän lisäksi läheisyys ja pääsy veteen on myös tavoiteltavaa. Kuivan maan saunojen viereen on viime vuosina ilmestynyt uimapaljuja tai kylpytynnyreitä, joissa voi japanilaiseen tapaan nauttia lämpimästä kylvystä ulkoilmasta riippumatta. Uiminen ja kylpeminen muistuttavat saunakokemuksen moniaistisuudesta, johon saunan paikka vaikuttaa myös muilla tapaa.

Aurinko ja tuuli

Tuuli- ja aurinko-olosuhteet antavat saunalle oman leimansa. Auringon lämpöä on Suomessa tarjolla rajatusti, mutta me suomalaiset otamme siitä mielellään kaiken irti. Tämä edellyttää sitä, että saunarakennukseen on ikkunoita etelä-länsi-sektorilla ja terassin tai muun jäähdyttelyalue on myös avoinna auringon suuntaan. Koska suomalaiset tuppaavat yleensä saunomaan iltaisin, on länsi tällöin tärkein ilmansuunta auringosta ja maisemasta nauttimiseen. Aamusaunoja voisi vastaavasti avata terassinsa itään tai kaakkoon.

Nykyaikainen rakentaja voi olla kiinnostunut myös auringosta energianlähteenä, erityisesti sähköverkon ulkopuolisilla mökeillä. Energiaa voi aurinkosähköpaneelien lisäksi kerätä aurinkokeräimillä, jotka muuttavat valon lämmöksi selvästi sähköä paremmalla hyötysuhteella.

Tuuliolosuhteet vaihtelevat Suomessa vuodenajan ja paikkakunnan mukaan. Ilmatieteenlaitokselta voi ostaa paikkakuntakohtaisia tietoja sääasemien kohdalta, samoin mäenharjoilla kasvaneiden puiden taipuminen kertoo vallitsevasta tuulesta. Alla oleva Tuuliatlaksesta peräisin oleva tuuliruusu kertoo, että eniten tuulta ympärivuoden saadaan etälä-länsisektorilta (eli keskimäärin lounaasta). Toisaalta talvisin kylmimmät tuulet puhaltavat päinvastaisesta suunnasta, pohjoinen-itäsektorilta. Tuuliatlaksen keskinopeuskartoista  selviää myös paikallinen tuulimäärä, ellei se ole jo entuudestaan tuttu.

Tuuliruusut, tuulen nopeus ja keskimääräinen suunta Suomessa 1999-2008. Lähde: Tuuliatlas.fi
Tuuliruusut, tuulen nopeus ja keskimääräinen suunta Suomessa 1999-2008. Lähde: Tuuliatlas.fi

Saunomiskokemuksen kannalta olisi hyvä, mikäli jäähdyttelypaikoilta on mahdollisuus suojautua kovilta tuulilta. Kokemusta enemmän merkitystä tuulella on kiukaan toimintaan ja ilmanvaihtoon. Juha Telkkisen savusaunassa ”piippu” (eli lakeinen) sijaitsee tämän vuoksi vastakkaisella ilmansuunnalla, koillisessa, ilmanpaine-eron ja sitä kautta vedon maksimoimiseksi. Katon rajalla saa ja pitääkin siis tuulla reippaasti, mutta oleskelutila on hyvä suojata. Suojaa antavat muut rakennukset sekä puut ja pensaat. Hyviä ohjeita tuulen huomioimiseen saa Aurinkoteknillisen yhdistyksen Aurinko-oppaasta. Tässä kohtaa on pientä haastetta sen kanssa, että aurinkoa pitäisi saada luoteissektorilta, jonka tuulia pitäisi samaan aikaan suitsia. Toisaalta ympärivuotisessa käytössä ei-toivottu talvipuhuri puhaltelee tyypillisesti 180 astetta toisesta suunnasta, jolloin ratkaisu voi olla helpompi.

Oman saunarakennukseni saunan ikkuna katsoo suuntaa SSE ja L-kirjaimen muotoinen terassi avautuu voittopuolisesti länteen. Pukuhuoneesta astutaan kuitenkin luoteispuolelle, näkösuojaan. Sauna on rinteessä ja terassille tulee sen korkuinen kaide, että maisemista voi nauttia rauhassa ohikulkijoiden katseilta.

Saunan sijainti ympäristöön ja muihin rakennuksiin nähden vaikuttaa olennaisesti saunakokemukseen. Suomalaisen saunakokemuksen rakenteeseen kuuluuvat vaiheina mm. siirtymä ja vilvoittelu. Siirtymä on selkeästi myös henkinen toimenpide, normaalioloista pakeneminen tai tietynasteinen saunaan eristäytyminen. Erillinen saunarakennus tukee näitä toimintoja parhaiten.

Kaikissa tapauksissa erillisen saunarakennuksen pystyttäminen ei ole itsestäänselvä vaihtoehto. Saunan voi perustaa myös asunnon yhteyteen, jolloin puhutaan huoneistosaunasta. Omat kokemukseni mökkien sisälle integroiduista saunoista eivät ole kovin hyviä. Saunominen lämmittää varsinaista mökkiä, erityisesti useampikerroksisissa rakennuksissa. Pieniä tiloja sauna voi myös höyrystää ja ellei erillisiä pukeutumis- ja jäähdyttelytiloja ole, niin saunominen voi häiritä muita puuhailuja – ja toisinpäin. Muun muassa näistä syistä itse pidin erillistä saunarakennusta selvänä vaihtoehtona.

Joten aloitetaan omaan rakennukseensa sijoitettavan saunan ja lain näkökulmasta.

Erillisen saunarakennuksen sijoitus – mitä laki sanoo

Suomessa saunoja löytyy joka paikasta. Klassinen idylli on kirkasvetisen järven rantaan sijoittuva saunamökki. Mielikuvat eivät kuitenkaan aina kohtaa todellisia mahdollisuuksia– ainakaan mitä uudisrakentamiseen tulee. Erityisesti ranta-alueilla rakentamismahdollisuuksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset määräykset rakennusten sijoittamisesta. Tässä tapauksessa ranta-asemakaava (ent. rantakaava), joka kohdistuu ranta-alueeseen.

Toivoin alun perin voivani kertoa näistä jotain yleispätevää helpottamaan suunnittelua koko Suomessa. Valitettavasti Suomen rakennuslainsäädäntö loistaa tässä tapauksessa sekavuudellaan. Olen koonnut tähän artikkeliin ne muutamat yhteiset määräykset joita koko Suomessa noudatetaan haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan. Paras yleisohje on kysyä paikallisessa rakennusvalvonnasta voiko ajatellulle paikalle rakentaa, ja jos niin kuinka ison saunarakennuksen. Sama koskee myös korjaus- ja muutosrakentamista vanhoissa kohteissa, joihin voi parhaimmillaan liittyä myös rakennussuojelunäkökulmia.

Kaavat

160407 Rakennuskaavoitus Suomessa eri kaavatyypit
Maakuntakaava, yleiskaava, osayleiskaava ja asemakaavan keskinäinen järjestys. Ranta-asemakaava mahdollisesti vielä näistä erillään joissakin kunnissa. Suomen maakuntien kuvalähde Wikimedia.

Erilaisia kaavoja, eli yhteiskunnallisia suunnitelmia ja sääntöjä rakentamisen määrään ja laatuun  riittää. Suurimmalla osalla niistä ei ole vaikutusta saunan sijoituksen suunnitteluun. Korkeimmalla tasolla vaikuttavat maakuntakaavat, joilla ohjaillaan lähinnä keskus- ja kehysalueiden suhteellista kehitystä. Kunnat laativat oman yleiskaavansa, mutta asemakaava on, se joka voi määrätä jotakin esimerkiksi omakotitalojen talousrakennuksista. Etelä-Suomessa ranta-alueilla mahdollisesti olemassa olevista ranta-asemakaavoissa (kts. esimerkiksi Porvoon ranta-asemakaava ) voidaan myös puhua saunoista.

Esimerkki Porvoon kaupungin ranta-asemakaava ehdotuksesta Lillnäsiin. Laatinut Eriksson Arkkitehdit.
Esimerkki Porvoon kaupungin ranta-asemakaava ehdotuksesta Lillnäsiin. Laatinut Eriksson Arkkitehdit.

Rakentamismääräykset ja rakennusjärjestys

Rantakaavan olemassaoloa todennäköisempää, on että saunan rakentajan kannalta tärkeimmät vaatimukset ja rajoitukset löytyvät kunnan rakennusjärjestyksestä. Rakennusjärjestys sisältää yleensä paljon yksityiskohtaisempia, yleensä myös saunoja koskevia määräyksiä. Vaikkapa Tuusulassa  saa ainoastaan saunan (pinta-ala alle 30m2) rakentaa etäisyydelle 20 - 60 metriä rantaviivasta, muunlaisia rakennuksia ei lähtökohtaisesti hyväksytä.

Saunan sijoittamista koskettaa pari muutakin yleistä ja erillistä määräystä. Maankäyttö- ja rakennuslakia täydentää rakentamismääräyskokoelma. Sekin on valitettavasti niin epätarkka, että sille on olemassa tulkintaohjeita. Esimerkiksi ranta-alueen ulottuvuutta ei ole yksiselitteisesti määritetty, se on enintään 200 metriä vesistön rannasta. Rantavyöhyke on tätä kapeampi noin 50-150 metriä rantaviivasta oleva kaista, molemmissa tapauksissa näkyvyys vaikuttaa leveystulkintaan. Se, miten rannalle rakennetaan on lopulta rakennustarkastajan päätösvallassa.

Saunojen kohdalla lakiin  sisältyy poikkeus, joka mahdollistaa saunan rakentamisen olemassa olevan asuinrakennuksen tai maatilan yhteyteen (tosin tietyin varauksin) Tämä onkin maankäyttö- ja –rakennuslain ainoa maininta saunasta…

Lupaviidakko ja yleinen byrokratian vieroksuminen ovat saaneet suomalaiset innovoimaan siirrettäviä, pyörien ja ponttoonien päälle rakennettuja saunoja. Vaikka nämä tynnyrisaunat ja lauttasaunat eivät äkkiseltään kuulosta kiinteiltä rakennuksilta, ei laintulkitsijoita kovin helpolla höynäytetä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 30.4.2004 t961) on tulkinnut autoonkin rakennetun saunan muine tiloineen rakennukseksi. Tällöin autosaunoja on joutunut hinaamaan lukaalinsa kauemmas rannasta. 2014 tapauksessa lauttasaunakin tulkittiin rakennukseksi, jolle piti joko hakea lupa, tai siirtää tai purkaa se. Jos lauttasaunassa on 20 hv (15kW) moottori tai 5,5m pituutta, niin se pitää rekisteröidä veneeksi.

Lopputuloksena rakennusmääräysten suhteen Suomessa vallitsee voimakas ”paikallisen sopimisen” perinne. Laki jää tavallaan toiseksi kuntakohtaiselle rakennusjärjestykselle sekä vallitsevalle (että suunnitellulle) kaavalle. Tästä seuraa se, että se mikä on mahdollista Tampereella ei välttämättä onnistuu Nokialla tai Lempäälässä. Lisäksi se antaa kunnalliselle rakennustarkastukselle lähes mielivaltaisen tulkintavallan kaikkien vaihtoehtoisten tulkintojen yli. Se tarkoittaa myös sitä, että ranta-alueelle saunaa suunnittelevan kannattaa ensimmäisenä konsultoida paikallista rakennustarkastusta.

Savusaunan sijoittaminen on säädeltyä

Joistakin yksityiskohdista löytyy yksiselitteisiä sääntöjä. Esimerkiksi Ympäristöministeriön Ympäristöopas 39 ottaa kantaan savusaunan sijoittamiseen ja toteaa, ettei palovaarallista rakennusta, kuten savusauna, saa sijoittaa 15 metriä lähemmäs omista tai 20 metriä lähemmäs muiden rakennuksista. Aiemmin mainitut kuntakohtaiset rakennusjärjestykset sisältävät usein tämän saman määritelmän. Vastaavia vaatimuksia on Suomessa ollut jo vuosisatoja, savusaunojen maine on ollut tunnettu. Samassa hengessä pitää muistaa, ettei lain perusteella saa rakentaa 5 metriä lähemmäs rajasta, vaikka tähänkin saattaa paikkakuntakohtaisesti olla asemakaavan sallivampia poikkeuksia. Palosuojelunäkökulmat on kuitenkin huomioitava silloinkin.

Seuraavassa artikkelissa syvennytään arkkitehtoonisiin seikkoihin saunan asemoinnissa.

Hapuilen jälleen suunnittelu- ja rakennusprosessin kuvailusta sivupolulle. Tällä kertaa aiheena hirsien suojaaminen pahalta maailmalta ennen varsinaista rakennuksen kasaamista.

Kun tukki on kuorittu, se voi alkaa välittömästi kuivumaan. Se on kuitenkin edelleen hyvin kostea ja se pitää varastoida niin, että kuivuminen onnistuu. Muuten puu alkaa pian kärsimään homeista ja sienistä. Hirsityömaalla rakennuspuut on ripoteltu ympäriinsä eivätkä kuorimattomatkaan puut odottele kevättä tiiviissä nipussa.

Sinistäjäsieni vaanii kosteaa mäntyä

Varoittavana esimerkkinä sienistä alla oleva valokuvaa. Kerroin aiemmin, että keräsin työmaalta sytykkeeksi muovipussin männyn vähäkaarnaista kuorimajätettä pohjalle ja nostin sisälle ”kuivumaan”. Kahdessa viikossa joillekin siivuille kävi. Eivät ne umpinaisen pussin pohjalla kuivuneet, mutta lämpenivät sen verran 5 asteen yläpuolelle, että sinistäjäsieni pääsi valloilleen.

160326-sinistajasieni-2vkoa
Kaksi viikkoa muovipussin pohjalla muiden lastujen joukossa +10C asteessa muhinut männynlastu on selvästi sinistynyt.

Sinistäjäsieni on yleisnimi joukolle käytännössä kaikkialla asustavia sienilajeja, jotka kostean männyn pintaan (myös kuoren alle) päästessään värjäävät sitä. Sinistäjä sieni on honkarakentajalle lähinnä ulkonäköhaitta sillä se ei lahota puuta, kuten lahottajat sienet. Joidenkin tietojen mukaan sinistäjäsieni voi jopa parantaa puun kestävyyttä muita vaaroja vastaan.

Ulkonäkötekijänä se on merkittävä, sillä se värjää puun kuorikerrosta pintaa syvemmältä. Sen vaikutukset häviävät ajan myötä normaalin harmaantumisen alta, mutta jos haluaa kyllästää tuoreen vaalean seinän johonkin läpikuultavaan sävyyn, pitäisi sinistymistä torjua.

Ensisijainen konsti sinistymien estoon on tehokas kuivatus tai säilytys niin viileässä, ettei sieni vielä herää eloon. Asiasta löytyy internetlähteistä epäyhtenäisiä tietoja, mutta joidenkin väitteiden mukaan myös hyvin korkea kosteus pitäisi sinisyyden kurissa, tosin muut homeet voivat tällöin iskeä puuhun kiinni. Toisaalta taas myös koneellinen kuivattaminen voi luoda otolliset olosuhteet homeiden ja sienien kasvulle sen jälkeen kun rakennuspuu on asennettu käyttökohteeseensa (http://puusuutari.blogspot.fi/2016/01/sahatavaran-laatu-ja-maalaaminen.html ) Päätän tämän seuraavaan Tanelin Luoman Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä löytyneeseen lainaukseen :

”Sinistäjäsienten rihmasto kasvaa, jos puun kosteus on 30 – 120 % ja ihanteellinen lämpötila + 22°C - + 28 °C ja kasvulämmön raja-arvot ovat – 3°C- + 40 °C (Siikanen 2008, 76.; Siikanen, U. 2008. Puurakentaminen. Tampere: Rakennustieto Oy)”

Hirsien suojauskokeilu rautavihtrillillä

Omalla kohdallani alkoi huoli sinistäjäsienen ja homeiden vaikutuksesta kalvaa mieltä yllämainitun havainnon jälkeen, kun kaarnan alta oli suurella vaivalla raaputettu esiin kauniin vaaleaa hirrenpinta. Vaikka talvikaadettujen mäntyjen pitäisi olla suhteellisen hyvin suojassa sinistymiseltä, mietin vaihtoehtoja suojata puita. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tuli esiin rautavihtrilli.

160403-valkea_puu

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti (rauta II sulfaatti, ferrosulfaatti) on puun pintakäsittelyyn soveltuva kemiallinen yhdiste, jota käytetään myös multamaalien, kuten punamullan jonkinlaisena sideaineena. Se myös hidastaa homehtumista sekä sienten toimintaa. Se hapettaa metallia, joten sitä täytyy käyttää harkitusti etteivät naulat ruostu tai rappaukset värjäydy. Rautasulfaatti harmaannuttaa puuta auringonvalossa ennenaikaisesti, mikä voi sopia erityisesti jos tavoitteena on kelohonkaa muistuttava harmaa hirsipinta. Toisaalta rautavihtrillillä käsitellyn pinnan voi myöhemmin myös maalata, joten se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Passiivipuutaloblogissa on hyviä esimerkkikuvia vihtrillikäsittelyn tuloksista: http://www.passiivipuutalo.com/2013/07/rautavihtrilli-ja-epasiistit-suolot.html

Nämä ominaisuudet vetosivat minuun, mutta netissä varoiteltiin, ettei aine välttämättä tartu tai vaikuta pyöröhirteen. Joten ei auta kun kokeilla. Joten hirsiveistäjän kanssa virittelimme kaksi vajaan metrin mittaista testihirrenpätkää. Toinen hirsi käsiteltiin rautavihtrillillä (n. 500g/10L seossuhde) ja toinen ei.Kuva ennen käsittelyä yllä ja seuraava päivänä alla. Käytetty Herdinsin vihtrilli löytyi K-Raudan hyllystä ja sisältää sulfiitin lisäksi harmaat vesipetsiä, joka värjää puun pinnan lyhytaikaisesti harmaaksi.

160325-ABtesti-vihtrilli-day0
Rautavihtrillikoe, päivä 0: koe alkaa. Kaksi vastikään kuorittua hirren pätkään, joista pidempi käsitellään rautasulfiitilla.

Hirret nostettiin käsittelyn jälkeen eteläseinustalle ottamaan kevätaurinkoa. Palaan Kuvat ennen käsittelyä ja seuraavana päivänä alla. Hirret nostettiin sitten eteläseinustalle ottamaan kevät aurinkoa ja palaan asiaan huhtikuun lopussa, kun vesisateen, auringonvalon,  ja vihtrillin yhteisvaikutukset voivat näkyä kunnolla.

Taustalla oli myös ajatus testata, voisiko hirsikehikon ulkopinnat käsitellä kauttaaltaan jo ennen kasausta loppusijoituspaikalle ei-toivottujen värjäytymien estämiseksi. Alla oleva kuva on seuraavalta päivältä näyttää harmaan petsin sävyn selvästi.

Rautavihtrilli koe, päivä 1
Rautavihtrilli koe, 1. päivä käsittelyn jälkeen.

Lähteitä:

http://www.kysy.fi/kysymys/sinistajasieni-puun-pinnalla-sisalla-asunnossaonko-haittaa-terveydelle-ja

http://www.puuhuolto.fi/Opas/Tunne_puuraakaaineen_lahoviat_opas.pdf

http://www.kp24.fi/uutiset/305531/Panu-Kaila-Puunsuoja-on-puunsy%C3%B6j%C3%A4 Kailan skeptinen näkemys rautavihtrillin hyötyihin