Rengaskaivon rakentaminen saunalle
Sauna ja puhdas vesi ovat Suomen asutuksen historiassa olleet elinehto. Nykyään on helppo ajatella puhtaan veden tulevan hanasta, mutta moderni vedenjakeluinfrastruktuuri on verrattain tuore asia. Aiemmin vesi piti nostaa kaivosta käsin ja kuljettaa käyttöpaikalle astioissa. Jos innokas uudisraivaaja päättää laittaa saunan syrjäiseen paikkaan pidemmäksi aikaa, laadukkaan veden saatavuus on kriittistä rakennuksen itsenäisyyden kannalta. Rengaskaivo on perinteinen ratkaisu, joka tarjoaa vettä vuoden ympäri, vuodesta toiseen – ainakin jos se on kunnossa. Tässä artikkelissa dokumentoin yhden saunakaivon rakennusprojektin, jossa käyttöikänsä päähän tullut vanha kaivojärjestelmä vaihdetaan uuteen.
Kaivotyypit
Rengaskaivot ja porakaivot ovat Suomessa tavallisimmat yksityisten ihmisten hallinnoimat vesiratkaisut. Muitakin variaatioita on, kuten lähdekaivot tunnetaan, mutta näiden esiintyvyys on paljon harvinaisempaa.
Porakaivo on varmempi, mutta toteutukseltaan kalliimpi vaihtoehto juomaveden saamiseen. Urakkamaailman mukaan urakkahinnat vaihtelevat 6 000–10 000 euron välillä, kokonaiskustannus on tätä suurempi. Porakaivojen vettä voidaan joutua suodattamaan esimerkiksi korkean rautapitoisuuden vuoksi, pieni riski on myös, että vesi on täysin käyttökelvotonta. Rengaskaivo on edullisempi rakentaa (alle 5 000 euroa), se tuottaa vettä vähemmän, mutta voi olla laadullisesti vastaava tai parempi. Rengaskaivosta vettä voi nostaa perinteiseen tapaan käsin, porakaivo on aina riippuvainen sähköisestä pumpusta.
Rengaskaivot ovat Suomen syrjäseuduilla perinteinen ja monin paikoin korvaamattoman arvokas ratkaisu. Rengaskaivo vaatii oman huolenpitonsa, mutta oikein toteutettuna se toimii ympärivuotisesti myös vapaa-ajanasunnolla, jossa veden käyttö ei ole jatkuvaa. Jos kaivoa tarvitsee nimenomaan yksinäisen saunan kaveriksi, on porakaivo varsin iso lisäinvestointi.
Kaivonpaikan mahdollisuuksien arviointi
Karkeasti yksinkertaistettuna porakaivon voi perustaa paikkaan, joka on veden käytön kannalta näppärää. Rengaskaivo on sen sijaan perustettava sinne, mistä saa varmasti vettä. Rengaskaivon paikka on sellainen, jossa alle kymmenen metrin syvyydestä on löydettävissä pohjavettä. Sijaintiin vaikuttavat lukuiset tekijät, tärkeimpänä maaperä ja kaivon korkeusasema suhteessa pohjaveteen sekä etäisyys vesistöistä. Editan kirjasta Kaivon paikka löytyy kattavia ohjeita kaivon paikan arviointiin. Oheinen kuva on esimerkki oppaan ohjeistuksista.
Kaivon rakentamista suunnittelevan kannattaa selvittää maaperäasiat huolella, konsultoida alueen ympäristöviranomaisia muita lähistön asukkaita heidän kaivokokemuksistaan. Kansanviisauksien, kokemusten ja näkemysten merkitykseen on suhtauduttava kriittisesti unohtamatta maaperää koskevien faktojen keräämistä. Näin voidaan ennakoida kaivosta saatavan veden määrää ja laatua.
Tiivistettynä: kaivon paikan määrittäminen vaatii hyvää ymmärrystä maastosta, mahdollisesti selvityksiä ja tutkimuksia. Väärään paikkaan rakennettu hyvä kaivo on hyödytön. Itse kaivon rakentaminen on tähän taustatyöhön nähden helppoa.
Vanhan kaivon korvaaminen ja rengaskaivojen rakennusvirheet
Rengaskaivot eivät ole porakaivoista poiketen hyvää bisnestä, mikä näkyy siinä, ettei alalla ole rakennuttajina isoja kansallisia toimijoita, vain urakoitsijat ovat pieniä ja paikallisia. Uskon, että porakaivojen ympärille on syntynyt kestävää liiketoimintaa niiden korkeamman hinnan sekä ympärivuotisen rakennustoiminnan ansiosta. Rengaskaivolle sopivaa kaivuaikaa on taas vain puolisen vuotta, kevään sulamisvesien kadottua, ennen syksyn sateita.
Rengaskaivojen korjaus- ja huoltoyrityksiä on, mutta kuluttajan näkökulmasta ne ovat kalliita ja valitettavasti myös epäluotettavia. Tarkoitan tällä sitä, että toimijoiden konsultointi ohjaa asiakasta hankkimaan kalliita huoltopalveluita, jotka eivät kuitenkaan välttämättä pitkäkestoisesti ratkaise esim. vedenlaatuongelmia. Vedenlaadun korjaamiseksi moni yritys myy mielellään suodatusjärjestelmiä, jotka eivät luonnollisesti korjaa kaivon ongelmia, vaan ainoastaan laastaroivat ne. Tämä oli oma kokemukseni ennen tähän hankkeeseen ryhtymistä.
Kun oman vanhan, saunaa kostuttavan rengaskaivoni bakteeritilanne alkoi lähteä käsistä aiemmista korjaustoimista huolimatta, selvisi, että monella mökkipaikkakunnan kaivon omistajalla oli vastaavia ongelmia. Näidenkin ratkaiseminen oli jäänyt puolitiehen.
Rengaskaivojen ongelmia kuvaa Janika Kannon Satakunnan Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, jossa havaittiin, että kansallisessa ohjeistuksessa on vuosikymmeniä ollut ainakin yksi selvä kaivojen rakentamisen laatuun vaikuttava virhe. Tämä liittyy kaivonrenkaiden asennussuuntaan, uros pontti asennettiin pitkään väärin, alaspäin. Tämä lisää pintaveden riskiä päätyä kaivoon ja voi selittää rengaskaivojen ongelmia myöhempinä vuosikymmeninä.
Rengaskaivon rakenne ja toimintaperiaate
Suomalainen rengaskaivo on yksinkertaisesti betonirenkaista koottava pystysuora torni, joka nousee vähintään pari metriä, korkeintaan kymmenen metriä syvän kuopan pohjalta hieman maanpinnan yläpuolelle. Idea on, että kaivo osuu johonkin pohjaveden suoneen, joka nostaa hitaasti veden kaivossa alueen pohjaveden paineen mahdollistamalle tasolle.
Sijoituspaikka vaikuttaa veden antoisuuteen eli siihen miten paljon uutta vettä kaivoon tulee. Tämän helpottamiseksi kaivannon pohja ja reunat täytetään hyvin vettä läpäisevällä maa-aineksella (vesipesä), jotta vesi pääsee helposti kaivon sisälle. Kaivon koko ratkaisee vesivaraston suuruuden eli paljonko vettä voi korkeintaan olla käytettävissä. Käytännössä vesivarannon taso vaihtelee pohjaveden mukaan ja kaivoa ei kannata mitoittaa vain parhaan mahdollisen saannin ja tason mukaan.
Rengaskaivo kootaan palasista, yleensä 800 tai 1000 mm sisähalkaisijaltaan olevista betonirenkaista, joiden korkeus on 500 tai 1000 mm. Renkaiden väliin asennetaan erityisesti ylimmille tasoille elintarvikelaatuinen tiiviste, jotta likaiset pintavedet eivät pääse kaivoon. Ylin rengas nousee noin puoli metriä maanpinnasta suojaksi pintakasvillisuudelta. Ylimmän renkaan päälle tulee kaivoa suojaava kansilaatta. Kansilaattaan kuuluu nykyään huoltoluukku ja tuuletusputki.
Kaivon ei siis tarvitse olla ilmatiivis, mutta niin tiivis, ettei sinne päädy sammakoita, rottia tai muurahaisia, jotka pilaavat veden bakteereilla.
Veden nostaminen kaivosta
Vesi nousee kaivosta pumppaamalla. Suomessa tavallisia ovat uppopumppu, imupumppu ja käsipumppu. Kaksi viimeksi mainittua eivät vaadi sähköä kaivolle, helpottaen rakentamista. Käsipumpulla ei saa juoksevaa vettä ja sen käyttö vaatii vaivannäköä, mutta järjestely on helpompi kuin kaivoon laskettava ämpäri.
Uppopumppu ja imupumppu eroavat toisistaan pumpun sijainnin suhteen. Imupumppu imee vettä vesijohdon kautta painesäiliöön jopa kymmenien metrien päästä. Omassa vanhassa järjestelmässäni oli käytössä imupumppu. Uppopumppu taas ottaa veden suoraan kaivosta ja työntää sen vesijohtoa pitkin käyttöpaikalle painesäiliöön.
Uppopumppuja on ylhäältä (kalvopumppu) ja alhaalta imeviä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Suosittelen pumpuista ja vesijärjestelmistä lukemaan pumpuista lisää esimerkiksi https://www.puuilo.fi/ideat-ja-vinkit/uppopumpun-valinta? artikkelista, sillä tässä tarinassa siirrytään nyt tuumasta toimeen!
Tarvikkeet ja työkalut
Kaivorakennelmaan kuluu ainakin seuraavia osia
- Kaivon renkaat syvyyden mukaan
- Kansilaatta
- Kaivohiekkaa/soraa 20 t tai enemmän
- Huoltoluukku
- Kaivon renkaiden tiiviste
- Pohjaventtiili
- Vesiputkea
- Vesiputken läpiviennin tiiviste
- Putkikierreteippi (TPFE)
- 90° kulmapala (tarvittaessa)
- Ulkovaipan tiiviste (2 m korkeaa sokkelilevyä eli patolevyä kaivon ulkohalkaisijan mukaan laskettu määrä)
- Eriste (pystyeriste 2 kerrosta tai vaakaeriste 8-10 m2 50 mm XPS)
- Rautalankaa
- Pohjattomasti kärsivällisyyttä
Työvälineitä
- Kaivuri
- Lapio
- Työmaapumppu (likainen vesi)
- Puhdas pumppu (puhdas vesi)
- Kahdet putkipihdit putkiliitoksia varten
- Pistosaha tai rautasaha putkien katkomiseen
- Yli 10 mm katkoteräveitsi eristeen ja tiivisteen leikkaamiseen
- Merkintätussi
- Iskuporakone/vasara ja timanttikuppi vesijohdon läpivientiin
- Putkiliittimiä (muovi / messinki)
- Tikkaat kaivantoon ja kaivoon laskeutumista varten
- Painepesuri
- Kaivorenkaan sisähalkaisijaa pidempi vatupassi ensimmäisten renkaiden suoruuden määrittämiseksi
Rengaskaivon rakentaminen käytännössä:
osa 1 kaivokuilun kaivaminen
Työ alkoi kahden vanhan rengaskaivon poistamisella, joista kumpikin tiedettiin epätiiviiksi. Niiden jättäminen paikoilleen ei ollut vaihtoehto, mutta koska kaivojen sijainti oli vedentulon kannalta hyvä, päätettiin tehdä uusi kaivo näiden välittömään läheisyyteen. Tällä tavoin olemassa olevaa, imupumpulle menevää vesijohtoa ei tarvitsisi uusia.
Ensimmäisenä aamu seitsemältä vanhoista kaivoista poistettiin vesi. Sitä oli lähes maanpinnan tasolla. Pumppaamiseen käytettiin Cramosta vuokrattua työmaatason uppopumppua, jonka tuotto oli yli 300 l/min. Kaivot tyhjenivät alle puolessa tunnissa.
Tämän jälkeen paikalle saapui koneurakoitsija, jonka kanssa pidettiin työmaakokous kaivosuunnitelmasta. Sen jälkeen aloitettiin konetyö siirtämällä vanhojen kaivojen kannet sivummalle. Kaivojen ympäriltä poistettiin pintamaa ja renkaat. Matalamman kaivon kaksi alinta rengasta jätettiin maahan, sillä ne eivät tulisi uuden kaivon tielle, ja ne täytettiin hiekalla. Betonin lisäksi rakennelmasta löytyi muovia kaivon ylinten renkaiden tiivisteenä. Valitettavasti muovi ei ollut kestänyt, vaan heinienkin juuret olivat ajan myötä läpäisseet sen.
Kaivanto suureni, kunnes työ oli pysäytettävä kaivannon veden nousun takia. Kaivantoa piti pumpata tyhjemmäksi samalla pumpulla. Tässä vaiheessa vesi oli jo savista ja soraista, joten pumpun ja letkun oli sovittava myös likaisen veden poistamiseen.
Veden poistamisen jälkeen työ jatkui, viimeiset renkaat ja pohjalaatta nostettiin pois. Vettä tuli odotetusti rauhallisesti useammasta pisteestä kaivantoa, mutta ikävä kyllä havaittiin myös yksi selkeä vuoto.
Kaivuri oli puolentoista metrin päässä kaivosta iskenyt reilun puolen metrin syvyydessä piilotelleeseen umpiputkeen, josta valui hulevettä. Tällaisia yllätyksiä ei koskaan kaipaa, mutta niiltä on vaikea välttyä, kun maastoon tehdyistä kaivannoista ja putkista ei ole dokumentaatiota ja vanhat kaivuumiehet ovat itsekin mullissa. Tämän työtapaturman lisäksi havaittiin alkuperäisen imupumpun vesijohdon vaurioituneen luonnollisesta syystä jo ennen projektia, joten oli ilmeistä, että sekin pitäisi korjata ennen kuin rakentaminen voi jatkua.
Kaivanto oli nyt lopullisella tasolla, yksi umpiputki rikki ja vesijohto jatkosta vailla. Tilanne olisi voinut olla parempi tai neitseellisellä kaivopaikalla suunnilleen sama, sillä umpiputkea ei olisi tiedetty varoa ja siihen olisi todennäköisesti osuttu vesijohdon kuilua kaivettaessa.
Osa 2: kaivorakenteen kasaaminen
Kosteiden olosuhteiden vallitessa päätimme tilapäisesti tukkia hitaasti vuotavan umpiputken ja alkaa kasaamaan kaivoa, ettei märkä kaivanto sortuisi. Tähän mennessä sinne oli lohkeillut pieniä paloja seinämistä.
Kaivannon pohja täytettiin hiekalla luoden sinne ns. vesipesän. Tämän jälkeen hiekkapatjalle nostettiin kaksi ensimmäistä 50 cm korkeaa rengasta. Renkaat nostettiin kaivurin kauhaan kiinnitetyillä rengastarraimilla. Montun pohjalla seisova työmies (eli allekirjoittanut) ohjasi renkaan paikalleen ja irroitti tarraimet. Renkaiden vaakasuoruus mitattiin vatupassilla, ja kaivurin kauhalla paineltiin renkaat suoriksi. Jos näin ei tee, voi kaivosta tulla kalteva, kuten edellisen kaivon kanssa oli käynyt.
Renkaat asetettiin urospontti ylöspäin, jolloin koko kaivo on tiiviimpi (viitaten aiemmin mainittuun opinnäytetyöhön). Kolmen ensimmäisen renkaan väliin eli yli puolentoista metrin syvyyteen ei tullut tiivistettä, jotta vesi voi siirtyä kaivoa ympäröivästä hiekkakentästä kaivoon huulloksen läpi.
Osa 3: Tiivistys renkaiden välillä
Kolmannen renkaan yläreunan sisäponttiin kiinnitettiin tiivistenauha. Tiivistenauha on vaihtoehto elintarvikelpoisille kovettuville massoille ja laasteille kuten Aquella Pikatulppa. Tiivistenauha ei kovetu, mikä lupaa parempaa roudan kestoa.
Nauhojen valikoima on hyvin pieni. Löysin myynnistä kahta tuotetta, vaahtomuovista Kassu-tiivistenauhaa (valmistusmaa tuntematon, ei CE-tunnusta) ja Egobon 212 butyylitiivistenauhaa. Sen maahantuoja on Semto. Egobon on jonkin verran Kassua kalliimpaa.
Testasin Egobonin nauhaa etukäteen ja se vetosi minuun rakenteellisesti enemmän kuin vaahtomuovi. Egobonin nauha on erikoista, sinitarramaista materiaalia, joka ei vaikuta ensiksi tarttuvan, mutta jos lämpötila on sopiva ja betoni kuivaa, se tarraa pian todella sitkeästi kiinni.
Kun ensimmäinen eriste oli paikoillaan, laskettiin kolmas ja neljäs rengas samaan tapaan, kunnes seuraavaksi oli vesijohdon läpiviennin taso. Kaivantoa täytettiin samalla lisää pohjalta. Tässä vaiheessa palattiin aiempien ongelmien pariin. Hulevesiputki paikattiin sahaamalla rikkoutunut osa poikki ja laittamalla väliin ehjä pätkä liukumuhveja käyttäen. Kaivuria tarvittiin. Vesijohto jatkettiin poistamalla vaurioitunut osa ja lisäämällä messinkisellä jatkoliittimellä sopiva jatko kaivoon asti.
Läpivienti 40 mm ulkohalkaisijan vesiputkelle tehtiin iskuvasaralla renkaaseen renkaan ollessa vielä maan pinnalla. Oikean kokoinen timanttikuppiterä olisi parempi (ei halkeamavaaraa), mutta reunama kesti hyvin hidasta vasaratyöstöä. Läpivientikumi asennettiin paikoilleen ja rengas laskettiin alas, kiinnittäen huomiota läpiviennin suuntaan vesijohtoon nähden.
Tämän jälkeen asetettiin loputkin renkaat ja kaikille asennettiin tiivisteet. Rengastorni nousi jo täytöstä katsottuna noin kahteen ja puoleen metriin, mikä aiheutti jälkeenpäin ajatellen sen ongelman, ettei tiivistenauha yhdessä kohdassa osunut tarkalleen urospontin kärkeen.
Osa 4: Tiivistys kaivon ulkokehällä
Kun kaikki kahdeksan rengasta olivat paikoillaan ja 3 ½ renkaan mittaa maata montussa, oli aika asentaa ulkotiiviste. Renkaiden välinen tiivistenauha estää ulko- ja sisäpuolen välisen vuorovaikutuksen, mutta aiemmasta oppineena on syytä pelätä, että juuret voivat päästä tästä huolimatta kaivoon. Monissa kaivo-oppaissa ehdotetaan rakennusmuovin käyttämistä ulkokuoren tiivistämiseen, mutta tämä oli vanhassa kaivossa testattu ja havaittu riittämättömäksi. Muovi ei ole riittävän paksua ja kestävää.
Urakoitsija ehdotti tiivistämiseen korkeaa (tai 2 m leveää) patolevyä eli sokkelilevyä, jossa on nystyröitä. Tätä löytyi pienellä etsinnällä käytettynä sopivan mittainen pala. Metrin sisähalkaisijan kaivon ulkohalkaisija on n. 116 cm, jolloin reilu 3,5 m riittää. Patolevyn yläosa tuli ylimmän renkaan puoleen, jossa köytin sen yhteen rautalangalla. Täyttömaa tiivisti sokkelilevyn kiinni kaivoon. Alaosaan tuli pieni lovi vesijohdon kohdalle. Sokkelilevy ei ole elintarvikekelpoista, mutta sen ei pitäisi olla kosketuksissa juomaveden kanssa, koska kaivon renkaat on samalla korkeudella tiivistetty.
Osa 5: Eristys
Seuraavaksi kuopan täyttöä jatkettiin, kunnes oltiin vajaan puolen metrin tasolla tulevasta maanpinnasta. Tähän kohtaan asensin XPS-levyistä vaakatasoisen routasuojan noin metrin säteelle kaivon ulkokehältä. Vaakasuojan idea on, että pintamaa voi jäätyä, mutta routasuoja hidastaa jäätymistä tämän alapuolella, jotta vesi kaivossa ei jäätyisi. Veden pinnan tasosta riippuu millainen ongelma tämä voi olla. Koska vesijohto sijaitsee 1,5 metriä maanpinnan alapuolella, jäätymisvaaran pitäisi olla matala.
Vaihtoehto vaakatason eristykselle on kaivon renkaiden ympäri kulkeva pystysuuntainen, tämän asennuksen sokkelilevyä muistuttava solumuovieristys. Se on helpompi asentaa, mutta solumuovi ei todellisuudessa ole kovin hyvä eriste. Suhtauduin myös kriittisesti muovin kestävyyteen – erityisesti kun olin jo päättänyt priorisoida tiivistystä ja asentaa patolevyn vastaavalla tavalla kaivon ympärille.
Ideaalitapauksessa vaakaeriste pitäisi leikata tarkkaan kaivon ulkopinnan muodon mukaan ja liittää levyt toisiinsa ponteista niin että kerros on tiivis ja tasainen. Tällainen asennustapa vaatii huolellista leikkausta ja täysin tasaisen pohjan. Kumpikaan näistä ehdoista ei tällä kertaa täyttynyt. Levyjen alle kannattaisi laittaa tasoitushiekkaa, mutta sitä ei enää ollut jäljellä ja savipohjaisen maan tasoittaminen jättää usein pieniä epätasaisuuksia. Lopputulos näkyy oheisessa kuvassa. Suosin mahdollisimman ehjiä levyjä, käyttäen levytykseen n. 9 m2 eristettä (vajaa seitsemän levyä koossa 50 × 240 cm).
Osa 6: Huuhtelu ja kansilaatan kiinnitys
Kun kaivon rakenne oli nyt valmis, oli mukava huomata kaivon jo täyttyvän vedellä. Se tarkoitti myös sitä, että kaivo piti pumpata uudelleen tyhjäksi huuhtelua varten. Huuhtelin kaivon sisäpinnat painepesurilla, johon vesi tuli kuution kontista. Matalapainepesun idea on irrottaa renkaista tehtaalta, toimituksesta ja rakentamisesta niihin kiinnittynyt maa-aines, jotta nämä eivät liukeaisi myöhemmin kaivoveteen.
Huuhtelun jälkeen nostimme rengastarraimilla kansilaatan paikoilleen. Myös kansilaatan ja ylimmän renkaan väliin asennettiin Egobonin-tiivistenauha. Asennuksen viimeisteli huoltoluukuksi asennettava alumiininen, tuulettuva luukku Urjalan sementtivalimon valikoimista (koko 400 mm aukolle). Se kiinnitettiin ja tiivistettiin valmistajan suosittelemalla Sikaflexin elintarvikekelpoisella liimamassalla -11 FC.
Tämän jälkeen täyttömaa muotoiltiin kummuksi kaivon ympärille ja rakennelma oli valmis. Seuraavana aamuna kaivossa oli vettä lähes puolillaan. Pumppasin sen taas tyhjäksi.
Kolme viikkoa myöhemmin saapuessani viimeistelemään operaatiota kaivo oli jo täynnä vettä. Tästä operaatio jatkuu kaivon tyhjennyksellä pariin kertaan, desinfioinnilla ja lopulta vesinäytteenotolla bakteerimääritystä varten. Desinfiointiin käytän kalsiumhypokloriittia (ostopaikka pool4you.fi), joka liuotetaan kaivoon, imetään putkistoon, annetaan vaikuttaa yön yli, kaivo tyhjennetään, ja täyttymisen jälkeen tilannetta arvioidaan. Olen varautunut tekemään kloorauksen kahdesti. Aika näyttää, miten hankkeessa käy, mutta päätän raportin toistaiseksi tähän.
Kustannukset
Esimerkin uusi rengaskaivo on toistaiseksi tullut maksamaan hieman alle 3500 euroa ilman imupumppua ja vesinäytteitä. Jos investoinnin iäksi toivoo 50 vuotta, hinta on kohtuullinen. Materiaalikustannukset ylittivät työkustannukset. Jos olisin hankkinut materiaaleja enemmän suoraan tehtaalta, esimerkiksi Urjalan Sementtivalimosta, epäilen että hinta olisi ollut muutamia satasia edullisempi. Tällä kertaa suosin läheisen rautakaupan kotitoimitusta. Ilman paikallista kauppaa projekti olisi myös jäänyt nolosti puoleen väliin, sillä myöhemmin ostetut putkien jatko- ja paikkaustarpeet hain kesken työpäivän sieltä.
Käytännön vinkkejä
Kaivon suunnittelusta ja toteuttamisesta jäi käteen useampi havainto, jotka haluan jakaa vastaavaa operaatiota suunnitteleville:
- Ajoita työ niin, että saat lisätarvikkeita rautakaupasta nopeasti
- Hanki 1 m korkeita renkaita yksi tai kaksi pohjalle: vähemmän tiivistettävää
- Vuokraa tai osta jämerä pumppu (230 V riittää)
- Varaa useampi sata litraa vettä etukäteen esimerkiksi konttiin, jolloin voit syöttää vaikkapa painepesuria
- Vapaa-ajan asunnolla työ kannattaa tehdä aikana, jolloin itse voi olla useamman päivän tyhjentämässä kaivoa sen valmistumisen jälkeen
Miten meni omasta mielestä?
Kaivon rakentaminen vei monella tapaa voimia. Suunnitteluvaihe oli pitkä, samaan aikaan oli monia muita kriittisiä projekteja ja valmistautuminen jäi viime tinkaan kuten aina. Erikoinen ongelma oli se, että hyvien ohjeiden löytäminen työn tueksi oli hankalaa. Harvat käyttökelpoiset tietolähteet on luetteloitu artikkelin, ja juuri tästä syystä halusin poikkeuksellisesti tehdä projektille myös tämän julkisen dokumentaation, vaikka olen vähentänyt suomenkielistä julkaisemista muutoin.
Itse rakentaminen oli fyysisesti raskasta. Yksi kahdentoista tunnin työpäivä ja 18 000 askelta ei ihan riittänyt kaivon viimeistelyyn. Kuivana keskikesän päivänä työ olisi todennäköisesti sujunut päivässä, syyskuun puolessa välissä olosuhteet eivät olleet näin armolliset. Tällä hetkellä odottelen ehtiväni takaisin kaivon pariin, tyhjennys ja desinfiointikierrokselle ennen kuin otamme uuden bakteerinäytteen ja raikkaasta vedestä pääsee nauttimaan.
Harras toiveeni on, ettei omana elinaikani kenenkään tarvitse peruskorjata kaivoa, huoltopesu parinkymmenen vuoden päästä toivottavasti riittää. Mitään takuuta tälle ei ole ja luultavasti joku besserwisser osaakin pian kertoa minkä virheen takia kaivo on pian käyttökelvoton. Tai sitten ei, mutta yritetty on!
Kiitokset puolisolle, naapurille, kaivuriurakoitsijalle Maanrakennus ja kuljetus Pajulahti Juha ja traktorimies Henkalle
Luettavaa:
Lapinlampi, Sipilä, Hatva ym. (2001) Kysymyksiä kaivoista. Frågor om brunnar. Suomen Ympäristökeskus, Edita Oyj, Helsinki.
- Lapinlammen kirja sisältää rengaskaivon tyyppipiirroksen sekä rakennusohjeet kaksikielisinä.
Hatva, Lapinlampi ja Vienonen (2008) Kaivon paikka. Suomen Ympäristökeskus, Edita Oyj, Helsinki.
- Hatvan teos selvittää kaivon sijoittamista ja ohjeistaa kaivon kunnostukseen, ei rakentamiseen.
Vesi.fi aineistopankki:
Tuotteiden ostopaikkoja
https://www.usv.fi/alumiiniluukku/ Urjalan sementtivalimon suoramyynti renkaille ja luukulle
https://kaivo.fi/palvelumme/kaivotarvikkeet/ Vesikaivohuolto Vipe:n verkkokauppa Kaivo.fi
Rautakaupat lähellä ja netissä.
