Puukiukaan sytytys ja saunan lämmitys puilla

Edellinen saunapuukori-sarjan artikkeli käsitteli puun polttamisen perusteita. Tässä artikkelissa siirrytään teoriasta käytäntöön ja laitetaan pökköä pesään.


Ohjeistan tässä artikkelissa saunan lämmittäjää polttamaan puita tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.  Annetut ohjeet koskevat ”tavallisia", ulossavuavia jatkuva- ja kertalämmitteisiä kiukaita. Käytän artikkelissa kiukaasta enimmäkseen yleisnimitystä tulisija, sillä puukiuas on esimerkki yksinkertaisesta tulisijasta. Monissa kuvissa näkyy myös kiukaan lisäksi takka. Artikkeli perustuu Itä-Suomen yliopiston dosentti Jarkko Tissarin kanssa käytyihin keskusteluihin tulisijan lämmityksen äärellä.

Näin sytytyt kiukaan (et saunaa)

Tulisijan käytön vaiheet ovat seuraavat:

  1. Tulisijan valmistelu
  2. Sytyttäminen
  3. Lisäykset ja kohentaminen
  4. Loppupoltto
  5. Jälkisiivous

Seuraavassa kohta kohdalta miten edetä. Tässä vaiheessa oletus on, että kuivat saunaklapit on kannettu valmiiksi kiukaan läheisyyteen.

VTT:n Eija Alakangas toimitti ystävällisesti oheisen, varaavan tulisijan käyttöön opastavan kuvan, joka pätee monilta osin myös kiukaan lämmitykseen (saatavana myös PDF)

Biohousing Pökköä pesään -posteri. VTT/ Eija Alakangas

Tulisijan valmistelu

Tulisija ei ole leikkikalu. Rakennus- ja palotarkastus pyrkii tekemään voitavansa luvanvaraisten rakennusten paloturvallisuuden edistämiseksi, mutta jatkuvana toimenpiteenä tulipesien paloturvallisuudelle, ja myös toimivuudelle, on nuohous. Asuinkiinteistöt (siis pientalot) pitää nuohota vuosittain, muut joka toinen vuosi. Myös kaikki saunamökit ja vastaavat. Nuohous sisältää hormien puhdistuksen lisäksi niiden kunnon arvioinnin ja mahdollisesti muita lisäpalveluita kuten vedonmittauksen.

Jos olet itse kiinteistön omistaja, niin vastuullasi on huolehtia lain vaatimusten mukaisesta nuohouksen toteuttamisesta. Itse nuohoaminen täyttää lain vaatimukset vain paloviranomaisten luvalla. Jos ostat kiinteistön tai vuokraat sen, on hyvä varmistaa edelliseltä tai nykyiseltä omistajalta nuohoustilanne (ja pyytää paikallisen nuohoojan yhteystiedot) ennen kuin otat tulipesän käyttöön.

Kevythormien nuohoaminen on suhteellisen helppoa, joten ahkera saunan lämmittäjä voi tällaisen hormin kanssa nuohota virallisen nuohousintervallin välillä myös itse. Myös kiukaan sisällä olevat savukanavat pitäisi tällöin puhdistaa.

Roskien tai kuorimattoman koivun polttaminen lisää nuohoustarvetta kumpikin omalla tavallaan.

Oletetaan jatkoa varten, että hormi on puhdas. Seuraavaksi pitää huolehtia pari muuta asiaa:

  1. Avaa hormipelti
  2. Tarkista tulipesän ilmanohjausaukkojen avoimuus
  3. Tyhjennä tuhkalaatikko
  4. Korvausilman avaaminen ja IV-koneen säätö
  5. Tarkista veto

Avaa aina ensin hormipelti. Jos hormi on kylmä, tämä alkaa lämmittämän hormia ja parantaa vetoa myöhemmin. Samoin jos joudut siivoamaan tulipesää (kohta 3), toimii piippu imurina ja lämmityshuone ei tuhkaannu.

Ilmanohjausaukkojen tarkistus on nuohouksen tyyppinen toimenpide, jota ei tarvitse suorittaa joka päivä. Tuhkaa ja hiiliä voi kuitenkin myös kiukaassa kertyä arinan ulkopuolelle paikkoihin, joista ilman pitäisi virrata. Tämä estää tulipesän normaalin toiminnan.

toisioilmanohjauslevyt
Monissa Narvin puukiukaissa on vuonna 2016 vinosti pystysuoraan arinan (reikäinen metallilevy) päälle asennettavat toisioilmanohjauslevyt, jotka käytäjän pitää asentaa paikoilleen

Kiukaat ovat moniin muihin tulipesiin nähden niin yksinkertaisia laitteita, ettei niissä useimmiten ole erillisiä toisiopaloilman ohjaimia, joten yleensä riittää, kun pyrkii tyhjentämään tulipesän tuhkasta ja mahdollisista hiilistä. Mikäli hiiliä, tai jopa puuta, jää kiukaaseen aina, on syytä miettiä onko tulipesässä tai sen käytössä jotain vialla.

Takan toisioilmareikiä
Varaavan takan tulipesässä on runsaasti toisioilman tuloaukkoja. Nämä on säännöllisesti puhdistettava. Tulevaisuudessa myös puukiukaiden tulipesät näyttävät ehkät ältä.

Kiukaiden tuhkalaatikko on usein varsin pieni ja pitää siksi tyhjentää tämän tästä. Koska kiukaat ottavat ns. primaarin paloilman  tuhkalaatikon kautta arinan läpi, pitää laatikossa olla tilaa ilmalle kulkea.

Jos laatikko tulee täyteen tulen palaessa, alkaa arina kuumenemaan ja lopulta hajoaa ilmavirran jäähdyttävän vaikutuksen hävitessä. Tuhka kannattaa säilyttää suljetussa palamattomassa astiassa palamattomalla alustalla. Se on emäksistä, mutta ei ongelmajätettä eli tuhkaa voi kylvää ympäristöön lannoitteeksi. Etenkin jos tietää, mitkä kasvit pitävät emäksisestä lannoitteesta (tai eivät pidä, jos tarkoitus on esimerkiksi hillitä sammaleen kasvua).

Tunnelikiukaan tuhkalaatikko
Puukiukaan tuhkalaatikkoa pitää tyhjentää säännöllisesti. Liian täysi tuhkalaatikko hidastaa palamista ja vahingoittaa arinaa.

Jos kiuas sijaitsee modernien energiavaatimusten mukaisessa talossa, on kohteessa todennäköisesti myös koneellinen ilmanvaihto. Tämä aiheuttaa oman päänvaivaansa tulisijan käyttöön. Tähän ei voi antaa yleispätevää ohjetta, mutta ilmanvaihdon (poiston) tilapäinen sammuttaminen tai tilojen tilapäinen ylipaineistus (enemmän tulo- kuin poistoilmaa) voi olla tarpeen. Jos saunassa on koneellinen tulo ja poisto, kannattaa tukeutua valmistajan ohjeisiin.

Jos rakennus ei ole erityisen tiivis (eli tavallinen vanhanaikainen rakennus), ei edes korvausilmaventtiilin avaaminen ole todennäköisesti tarpeen.

Vedon kokeileminen kannatta tehdä, kun tulipesä vaikuttaa muuten olevan valmiina. Tulitikun tai sytyttimen liekin kääntyminen tulipesässä kohti tulipesän sisäosaa kertoo, että veto menee oikeaan suuntaan. Jos liekki pysyy suorassa, tai kääntyy kohti sinua, on jokin pielessä. Kiukaissa tätä tapahtuu niiden yksinkertaisen kanaviston vuoksi hyvin harvoin. Katso erikseen vinkkejä vedon parantamiseen.

vedon tarkistus tulitikulla
Tulitikun liekin voimakas kääntyminen kohti tulipesää kertoo riittävästä vedosta

Aloituspanos ja sytyttäminen

Kun tulipesä on valmisteltu, ilma-aukot ja veto tarkistettu, voidaan se sytyttää. Sytyttämiseen liittyy seuraava toimenpideohjelma:

  1. Aloituspanoksen kasaaminen ilmavasti
  2. Sytyttäminen

Nykyaikaisten tulipesien mukana toimitetaan ohje siitä, miten iso aloituspanos kilomääräisesti vaikkapa kiukaaseen tuikataan. Yleensä tulipesän saa täyttää korkeintaan puolilleen, tai tämän alle. Mikäli ohjeita ei ole saatavilla, kannattaa kokeilla noin kolmannesta. Panos tarkoittaa kerralla tulisijaan tuikattavaa polttopuumäärää.

Kuten polttopuuohjeessa kerrottiin, tärkein asia on käyttää kuivia puita. Painoltaan sama määrä koivua mahtuu pienempään tilaan kuin seka- tai havupuu. Tulipesän käyttöä harjoitellessa puita voi vaikka punnita.

Kaupassa myytävät puut ovat usein aivan liian suuria sytyttämiseen.

Tärkeämpi tekijä on, että aloituspanoksen puut ovat kooltaan pieniä ja ladottu ilmavasti. Erillisiä sytykkeitä kannattaa pilkkoa ”normaalikokoisista” puista sytyttämistä varten kirveellä ulkona. Puista voi myös vuolla lastuja tai ns. kiehisiä.

Puulajikkeella on tässä kohtaa väliä. Kuusesta tai haavasta saa helposti irroitettua pieniä palasia, koivu on yleensä paljon vaikeampi työstettävä.

Fiskars X5
Älä tee niin kuin minä... Fiskars X5 retkikirveellä voi kuivista havupuita veistellä sisätiloissakin sytytyspaloja, mutta sormistaan (tai kirveestään) välittävän kannattaa käyttää suojakäsineitä.

Kaikissa tapauksissa tavoitteena on maksimoida sytytettävän puun pinta-ala, jolloin se kaasuuntuu ja syttyy helpommin. Jos tekee ja varastoi omat polttopuunsa, kannattaa sytykepuita kasata valmiiksi erikseen niin että sitä on aina käytettävissä. Kaupassa myytävät puut ovat usein aivan liian suuria sytyttämiseen.

Puiden ilmava latominen esimerkiksi torniksi, joka toinen kerros toisinpäin, edesauttaa syttymistä. Tällöin puut saavat varmasti riittävästi ilmaa.

Sytytyspanos
Pienen tulisijan pieni sytytyspanos huolettomasti, mutta ilmavasti ladottuna. Jos puut ovat erittäin kuivia, ne ovat riittävän pieniä syttyäkseen helposti.

Puut ladotaan tulisijan rakenteen mukaisesti, yleensä arinan suuntaisesti. Jos kiukaassa on sivulla toisioilma-aukkoja, ei puiden pidä peittää niitä. Kiukaiden tulisijat ovat yleensä niin pieniä ja panokset suuria, ettei vaihtoehtoja klapien tunkemiseen ole kovin paljoa.

”Saunan sytyttäjän” kannalta sytytystekniikalla ei ulossavuavissa kiukaissa ole hirveästi väliä. Tärkeintä on saada puut syttymään nopeasti. Päältä sytyttäminen on tehokkainta ja ympäristöystävällisintä. Sitä varten puiden on oltava kuivia ja päällimmäisessä kerroksessa riittävästi pieniä puita tai tikkuja. Savusaunan sytytysvinkkejä löytyy Seppo Leskisen haastattelusta.

Erilaisten sytytysapuvälineiden käyttö ei ihanneolosuhteissa ole tarpeen. Pieni ja kuiva puu syttyy helposti. Sytytysnesteiden käyttöä ei suositella. Itse kokeilemani sytytysgeelikin on turhan lipevä liikkeistään. Erilaiset sytytyspalat ovat parempia, sillä niiden avulla lämpötila saadaan nostettua ylemmäs pidemmäksi aikaa ja puut ehtivät syttymään. Klassiset sytykkeet kuten koivun tuohi tai sanomalehtikin voivat tulla kysymykseen, mutta tosiasiassa lisäävät tuhkaa ja nokea.

Syttis
Syttis on ekologinen ja tehokas tapa helpottaa tulipesän sytyttämistä

Ylläolevissa kuvissa näkyy sekä paperia että Syttis sytytyspallo. Se on näppärä ja kaikinpuolin turvallinen sytyke, joka palaa rauhallisesti ja varmasti eikä nesteiden tavoin roimahda. Pitkä paloaika jättää lämmittäjälle aikaa toimia ja puille syttyä.

Sytyttäminen ei aina onnistu ongelmitta. Esimerkiksi puut hiiltyvät pinnastaan, mutteivät syty. Syynä ovat tällöin todennäköisesti liian suuret (tai märät) polttopuut. Jos tuli sen sijaan syttyy, mutta savua tulee kiukaasta ulos, on vedossa jotain vikaa. Märkiä puita on on todella vaikea saada syttymään. Riittävässä lämpötilassa niistä haihtuvaa näkyvästi vesihöyryä ja ne palavat heikosti.

Lisäykset ja kohentaminen

Uusien CE-merkittyjen kiukaiden mukana tulevassa käyttöohjeessa on määritelty panoskoko myös lisäyksille. Harvia, Narvi ja Misa suosittelevat puukiukaissaan uuden panoksen lisäämistä aina hiillokselle. Tällä tavalla polttamisen tulokset vastaavat parhaiten standardia. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei hiillos ehdi hiipumaan liiaksi, tai syttyminen on hidasta ja aiheuttaa taas tarpeettomia päästöjä. Tästä syystä lisäysten tekeminen viimeisille liekeille on ihan kelvollinen vaihteohto.

Panospoltto ja lisäykset
Ns. panospoltossa haluttu määrä puita  hiillokselle yhtenä tiiviinä pakettina.

Mikäli valmistajan suosituksista ei ole tietoa, voi noudattaa seuraavia ohjeita:

  1. Lisäysten myötä voit polttaa paksumpia puita
  2. Älä täytä tulipesää kerralla yli kahden kolmasosan
  3. Lado lisäykset tiiviimmin kuin sytytyspano
  4. Kiukaan lisäyksen voi tehdä liekkeihin
  5. Tiheämmät ja pienemmät lisäykset ovat tehokkaampia kuin sama määrä kerralla harvemmin
  6. Hiillos ei saa ehtiä jäähtymään tai syttyminen on liian hidasta

Lisäysten aikana arinan läpi tulevaa primaaria paloilmaa voi yleensä pienentää työntämällä tuhkaluukkua enemmän kiinni. Ainoa hyvä mittari tähän (ainakin tällä hetkellä) on korva, jolla kuulee mikäli kiukaan humina on erityisen kovaa. Sekundaari-ilmaa voi lisätä, jos siihen on säätö. Joissakin kiukaissa tulipesän luukkua voi hieman raottaa lisäilman antamiseksi.

Lisäyksen yhteydessä edellisen panoksen hiillosta kannattaa yleensä kohentaa, eli hajottaa isommat hiilet ja kasata ne tasaisesti arinan päälle ennen seuraavien puiden asettamista.

normaali liekkipalaminen
Yksinäinen puu palaa heikosti, mutta kuitenkin palaa. Liekit löyvät sieltä, missä kaasuunut puu ja ilma kohtaavat

Itselläni on tapana kohennella tulta erityisesti takassa tämän tästä. Palavien puiden pitäminen lähellä toisiaan parantaa palamista, mutta takan tai kiukana luukun availua taas häiritsee tapahtumaa, joten jatkuvasti puita ei kannata sörkkiä.

Tulta kannattaa kuitenkin kohentaa erityisesti silloin, jos puu liikahtaa niin, että sen pää osuu tulipesän takaseinään tai luukkuun. Seurauksena on pian musta nokijälki, kun kaasuntuva puu ei saa riittävästi happea palaakseen. Jos puut ovat tulipesään sopivan kokoisia, tämä ei onneksi ole jatkuva ongelma.

Kiukaan tulipesän luukkua kannattaa lisäysten yhteydessä raottaa varovasti (erityisesti jos ilmanvaihto on päällä). Näin veto hormiin ei häiriinny ja savu jatkaa normaalisti ulos kiukaan savukanavia pitkin.

kaasuuntuminen
Liekki muodostuu siihen, missä happi kohtaa kaasuntuneen puun, esimerkiksi toisioilmareiän kohdalla

Loppupoltto

Polton lopettaminen saunassa on yleensä yhteydessä saunomisen loppuun. Erityisesti kylmillään olevan puulämmitteisen saunan pesään kannattaa lopuksi heittää vielä pari puuta varmistamaan saunan kuivuminen. Suuren kivimassan kiukaissa tämä yleensä tapahtuu ilman erillislämmitystäkin.

Kun viimeisetkin lisäykset on tehty, on aika polttaa puista jäljelle jääneet hiilet pois. Tässä vaiheessa siirrytään hiilipalamiseen, jossa liekkejä näkyy vain harvakseltaan. Palaminen tapahtuu täysin primaari-ilman avulla, sillä kaasuuntumista ei enää tapahdu ja toisioilmaa ei siten tarvita.

Hiillosvaihe
Polton loppu lähestyy. Näkyvät liekit hiipuvat, kun suurin osa puusta on kaasuuntunut. Palaminen jatkuu ilman liekkejä. Hormipeltiä ei saa vielä sulkea

Avataan primaari-ilmaaukko, kiukaassa lähinnä tuhkaluukkua voi raottaa jälleen saman verran kuin sytyttäessä. Jäljelle jäänyt puu yleensä kaasuuntuu tässä vaiheessa nopeasti ja hiiltyy. Kun jäljellä on pelkkiä hiiliä, voi toisioilmansyötön sulkea (jos tällainen on)

Hiilien palaminen kestää kuitenkin aikansa, omissa tulipesissäni usein puolesta tunnista tuntiin. Kun hiilet ovat selvästi alkaneet hehkumaan ja liekit kadonneet, voi hormipeltiä pienentää. Muissa tulisijoissa tässä vaiheessa tapahtuu merkittävää energianhukkaa, sillä tulipesän ilmakerroin (hormiin menevä / palamisen tarvitsema ) alkaa kasvaa.

Vasta kun hiilten palaminen on loppunut ja näkyvissä ei ole yhtään punahehkuisia kokseja, voi hormipellin sulkea. Saunasta riippuu onko tämä mahdollista tai toivottavaa. Saunaa voi nimittäin tuulettaa myös hormin kautta pitämällä hormia auki.

Kertalämmitteisessä kiukaassa loppupolttoa ei yleensä tehdä odottelemalla hiilten palamista, vaan hiilet lapioidaan pois kiukaasta liekkien sammuttua palamattomasta materiaalista valmistettuun tuhkaämpäriin ja viedään saunan ulkopuolelle. Hiillosta ei missään nimessä kannatakaan jättää odottelemaan saunomista! Tässä vaiheessa tuhkat ovat niin kuumia, että ne pitää varastoida erillään kaikista palavista materiaaleista.

Jälkisiivous

Kun hiillos on sammunut, voi aloittaa tulisijan jälkisiivouksen myös jatkuvalämmitteisessä kiukaassa. Avaa hormipelti kunnolla auki. Tulipesään jääneet tuhkat harjataan tai kolataan arinan läpi tuhkalaatikkoon. Tämän jälkeen tuhkalaatikon voi tyhjentää kannelliseen, palamattomaan astiaan.

Nyt pitkänäköinen saunanlämmittäjä voi myös ladata seuraavan lämmityskerran aloituspanoksen, jos kiukaan lämpötila on kohtuullinen (alle 150 astetta) niin etteivät puut vahingossa syty itsekseen. Tulipesässä puut kuivahtavat hyvinseuraavaa kertaa varten ja syttyvät vaivattomasti.

Hyvillä siivousvälineillä sujuu tulipesän, tuhkaluukun ja edustan putsaus kätevästi

Aivan viimeiseksi harjaa tai imuroi tulipesän edusta. Imuroiminen ei ole välttämättä kovin fiksua, sillä eri kokoiset tuhkahiukkaset helposti joko tukkivat tai läpäisevät imurin suodattimet. Lopputulos on huono sekä imuroijan että imurin kannalta.

Vetovinkit

Mitä tehdä, jos tulitikulla tehty vetokoe ei tuota haluttua tulosta tai sytytysvaiheessa savua pukkaa sisätiloihin? Kylmillään olevissa taloissa ja saunamökeissä heikko veto ei ole tavatonta. Veto-ongelmat vaivaavat yleensä uuneja ja takkoja, harvoin kiukaita. Jos kiuas kärsii veto-ongelmista, kannattaa tulevaisuutta ajatellen harkita sen nuohoamista, jos hormien puhtaus ei ole 100% varmaa.

Puhtaan hormin tapauksessa veto-ongelmia aiheuttavat lämpötilaerot. Hormi toimii oikein vasta lämmittyään, mutta sopivissa lämpötilaoloissa hormi – erityisesti varaava tiilihormi – voi olla kylmempi kuin sisäilma ja sen takia vastahakoinen imemään savua tulipesästä. Hormi pitää siis saada lämpiämään. Tähän voi yrittää seuraavia ratkaisuja:

  1. Lämmitä hormia kuumailmapuhaltimella.
  2. Polta jotain nopeasti ja savuttomasti palavaa sytykettä tai kaasua (esim. retkikeitin)
  3. Keskeytä sytytys ja odota hormin lämpenevän itsestään. Tämä toimii ainoastaan, jos sisäilma on muutoin saatu äkisti lämpenemään, mutta hormi on vielä kylmä.

Lämmintä ilmaa ohjataan kiukaassa suoraan tulipesään, takassa lämmitys tehdään nuohousluukusta lattiatasosta.

Mikäli veto-ongelmat ovat nuohoamisesta huolimatta jatkuvia, kannattaa selvittää pitäisikö hormia parantaa. Kerroin hormiartikkelissa  huippuimureista, niiden lisäksi piipun korottaminen voi olla suositeltavaa, jos hormi on kovin lyhyt.

Erityiskiitokset Jarkko Tissarille suuresta vaivannäöstä artikkeliin liittyen sekä Eija Alakankaalle BioHousing materiaalien luovuttamisesta!

Muut saunapuukori-sarjan artikkelit:

Näin valitset oikeat polttopuut saunaan

Varastoi ja kuivaa saunapuut oikein

Näin ostat polttopuut saunaan verkosta

Puukiukaan lämmityksen perusteet – polttamisen fysiikka

 

Lisää luettavaa

VTT:n opas polttopuihin ja polttamiseen. Alakangas, Erkkilä ja Oravainen: Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys. Polttopuun tuotanto ja käyttö.
http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT-R-10553-08.pdf

Selkeä artikkeli puun polttamisesta ”oikein” Meidän talo lehdestä, jossa Tulisydän Oy:n Heikki Hyytiäinen kertoo ekotakastaan http://tulisydan.fi/downloads/MeidanTalo-ekotakan%20isa.pdf

Tiedoksi

Sekä Fiskars X5 että Syttis päätyivät kirjoittajan käyttöön tuotenäytteinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.