Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Edellisessä artikkelissa kerroin omasta rakennusluvan hakuprosessistani. Tässä artikkelissa on Suomen suurinta kuntaa koskeva erimuotoinen esimerkki luvan myöntämisen edellytyksistä.
Puhuttaessa Helsingistä, ei tule ensimmäisenä mieleen, että myös siellä on paljon omakotitaloja sekä pihasaunoja, erityisesti rintamiesalueilla. Mikäli Helsingissä haluaa tontilleen saunan, pitää huomioida seuraavat asiat:
Asemakaavan vaikutus (erityisesti talousrakennuksia koskien)
Tontin rakennusoikeus
Liittyminen kunnallistekniikkaan
Etäisyys rajoista
Ympäristövaikutukset
Tontilla on oltava rakennusoikeutta, jotta sinne saa rakentaa mitään. Sauna pitää todennäköisesti liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon, joten tämä pitää huomioida suunnitteluvaiheessa.
Asemakaava Helsingissä sisältää yleensä suhteellisin tarkkoja ohjeita siitä, minkä tyylisiä rakennuksia kaupunginosassa hyväksytään. Kaava voi myös määritellä pientalotontilla tarkan paikan mihin talousrakennuksen voi pystyttää. Helsingin asemakaavoja voi tutkia netissä:
Esimerkki rakentajaa avustavasta kunnan tietopalvelusta Helsingissä
Varsinainen kaava löytyy nimellä kaavadokumentti, valitsemalla vasemmasta valikosta Voimassa olevat, Asemakaavat ja Asemakaavahakemisto. Jos zoomaustaso on riittävän lähellä, tämän jälkeen aluetta klikkaamalla kohdetta avautuu oikeaan reunaan Kaavan tiedot, josta kaavadokumentti löytyy liitteenä.
Ympäristövaikutukset kaupunkialueella
Kuten aiemmassa artikkelissa mainittiin, sauna pitää sijoittaa riittävän matkan päähän tontin rajoista. Tähän liittyvät myös ympäristönäkökulmat. Kysyin saunan lämmitystavan luvallisuudesta Helsingin Ympäristökeskuksen Jukka-Pekka Männiköltä. Hän kertoi, että kaupunki suosittelee sähkökiuasta tiivisti rakennettuihin ympäristöihin puukiukaiden pienhiukkaspäästöjen vuoksi.
Kaupunki ei kuitenkaan lähtökohtaisesti estä puukiukaiden käyttöä. Savusaunaa sen sijaan tuskin saisi pienelle omakotitontille pystyttää, mutta tästäkään ei ole tiukkaa negatiivista linjanvetoa. Yleisesti ottaen kaupunki kannustaa energiatehokkuuteen ja suosimaan pienipäästöisiä puukiukaita. Ympäristökeskuksen mukaan esteitä rakentamiselle voi muodostua lähinnä naapureiden mielipiteistä.
Ympäristökeskuksen Marja Myllynen sanoo: ”Saunojen päästöillä on huomattava osuus pääkaupunkiseudun pienhiukkaseudun pienhiukkaspäästöistä. Helsingin valmisteltavassa Ilmansuojelusuunnitelmassa on tunnistettu, että puunpolton päästöjä pitäisi alentaa ilmanlaadun kannalta ja tehokkaimpia keinoja olisivat saunan kiukaiden päästöt. Toimenpiteeksi on valittu vaatimusten sijaan pehmeät keinot eli viestinnällä vaikuttaminen.” Erityisesti Marja pyrkii kannustamaan polttopuiden pitämiseen kuivana ja vähäpäästöisten kiukaiden hankintaan. Eli tällä hetkellä puulämmitteisestä saunasta saa Helsingissäkin vielä unelmoida vapaasti.
Tämä rakennuslupa-asioista lyhyesti. Koska lupaprosessi edellyttää ammattisuunnittelijan mukana oloa, ei rakentajan mielestäni tarvitsekaan tietää kaikkea yksityskohtaisesti, tai huomio kiinnittyy vääriin asioihin.
Suomenniemellä on saunottu oletettavasti kolmatta tuhatta vuotta. Saunomista ja saunoja on säädelty Suomen alueella ainakin jo 1600-luvun lopulta – todennäköisesti aiemminkin. Suomalaiset ovat aina noudattaneet lakeja ja moraalikoodeja näennäisen kuuliaisesti. Kerroin aiemmassa artikkelissa lain ja määräysten merkityksestä saunan sijoittelulle. Siinä viitattiin saunan luvallisuuteen ja kehotettiin konsultoimaan rakennuskunnan rakennustarkastusta alusta alkaen.
Tässä artikkelissa lisää yksityiskohtia siitä mitä hyvän käytännön mukaiseen rakentamiseen kuuluu ja miten rakennuslupaa haetaan. Sovelluskohteen saunamökki tai talousrakennus, eli ei asunto. Aloitan kuitenkin suunnittelun muodollisesta puolesta, sillä rakennusluvan hakeminen edellyttää tiettyjä suunnitelmia. Tämä artikkeli ei pätevöitä suunnitteluun, mutta antaa oman saunan rakennuttajalle edellytykset keskustella sekä rakennusviranomaisten että ammattisuunnittelijoiden kanssa.
Kaikki alkaa suunnittelusta
Tässä blogissa on puhuttu paljon suunnittelusta ja suunnitteluratkaisuista. Painopisteenä on ollut saunakokemuksen suunnittelu. Tosiasiassa olen vain raapaissut pintaa sen suhteen, millaisia suunnitelmia luvanvarainen rakentaminen todellisuudessa vaatii.
Kotimainen rakennuslupajärjestelmä on mielestäni varsin vaativa. Luvan hakeminen edellyttää pätevän suunnittelijan (rakennusinsinöörin/arkkitehdin tai arkkitehdin; kts. Rakennusvalvonnan video) tekemää pääsuunnitelmaa kohteesta. Myöhemmissä vaiheissa tarvitaan tyypillisesti työpiirustusta sekä mahdollisesti erillisiä lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähkösuunnitelmia, joissa voi olla tarpeen konsultoida kyseisen alan erikoissuunnittelijoita.
Oma saunamökkini rakennetaan piharakennukseksi, johon ei tule juoksevaa vettä, joten kuvittelen pärjääväni pelkästään pääpiirustuksella ja myöhemmin hankittavalla sähkösuunnitelmalla.
Tarvitseeko sauna rakennuslupaa?
Kysyin asiaa Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta. Arkkitehdit Juha Veijalainen ja Henna Helander vastasivat ystävällisesti kysymyksiini. Heidän mukaan pihasauna on aina rakennus, ei kevyt rakennelma, joten sitä koskevat kaikkia rakennuksia käsittelevät määräykset: maankäyttö- ja rakennuslaki, maankäyttö- ja rakennusasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ellet tiedä, että kunnassasi on saunoja koskeva poikkeuskäytäntö, voit olettaa, että lupa uuteen rakennukseen tarvitaan.
Mikäli suunnitelmat ovat ristiriidassa jonkun valtakunnallisen tai paikallisen säännön kanssa, täytyy sitä varten hakea poikkeuslupaa, jonka avulla voidaan tapauskohtaisesti poiketa yleisistä vaatimuksista.
Kun sauna on siis todettu rakennukseksi, pitää seuraavaksi todeta, että kaikki kiinteät rakennukset tarvitsevat rakennusluvan, ellei niillä ole kunnan rakennusjärjestyksessä jotakin poikkeusta. Kun käsittelin asiaa aiemmin, huomautin, että lain hengen mukainen tulkinta kiinteästä rakennuksesta voi tarkoittaa myös lautta- tai tynnyrisaunaa, mikäli sellainen pysyvästi johonkin pysäköidään. Myyjien vakuuttelut siitä, että siirrettävä sauna ei tarvitse lupaa, eivät tässä suhteessa pidä paikkaansa. Tosin, lienee hyvin epätavallista, että rakennusviranomaiset vainoaisivat tällaisia rakennuksia.
Mitä asiakirjoja saunamökin rakennuslupaan vaaditaan?
Rakennusluvan hakeminen sisältää ison tukun liitteitä. Luvan myöntämisen edellytyksenä tontilla pitää olla riittävästi rakennusoikeutta jäljellä ja rakennuksen täytyy sopia paikalliseen asemakaavaan (näistä lisää erillisessä artikkelissa). Oman saunarakennukseni kohdalla tarvittiin seuraavia:
Rakennuslupahakemus
Kiinteistörekisteriote
Karttaote
Asemapiirros
Pohjapiirros
Julkisivupiirrokset
Rakennesuunnitelma
Selvitys naapureiden kuulemisesta
Rakennushankeilmoitus
Varsinaisen lupahakemuksen lisäksi siis kaksi kiinteistöä kuvaavaa dokumenttia (2-3), neljä suunnitteludokumenttia (4-7) sekä kiinteistönaapurien kuulemisselvitys. Naapurien kuuleminen voi olla erityistä mökkialueilla haaste, mikäli tonttinaapureita on useita tai kiinteistöjä hallinnoi kuolinpesä, jonka osakkaista ei ole tietoa. Olen ainakin itse joutunut tämän projektin aikana huomaamaan, ettei edes elossa olevista suomalaisista ole helppoa saada selvää, kuolleista ja heidän perheistään puhumattakaan! Kaikkien mielipidettä vaaditaan, vaikkei se välttämättä lupaan vaikutakaan. Rakennushankeilmoitus (RH-1) menee maistraattiin paikallisen rakennusvalvonnan kautta.
Suunnitteludokumenteista pohjapiirros ja rakennesuunnitelma ovat keskeisimmät. Nämä saattavat mahtua yhdelle pääpiirustukselle. Alla on Heikki Ronkaan tekemä piirustus allekirjoittaneen Suvikallion saunaan:
Pääpiirustus: Pohjapiirrustus, julkisivupiirrustus ja rakennesuunnitelma osana piirustusta
Hyvänä esimerkki saunarakennuksen suunnittelun kokonaisuudesta Lars-Peter Jounilan opinnäytetyössä (Oulunseudun ammattikorkeakoulu), jonka liitteinä kaikki rakennusluvan vaatimat suunnitteludokumentit jopa siistimmässä muodossa kuin allekirjoittaneella. Suunnitelma on siis muodollisesti esimerkillinen, en ota kantaa sen teoreettisiin löylyominaisuuksiin (päivitys 29.9.2020: valitettavasti opinnäytetyö ei tällä hetkellä ole saatavilla verkosta,) :
Lupien hinnoittelu on kuntakohtaista. Kaava on kuitenkin yleensä se, että maksetaan rakennustyypistä riippuvainen perusmaksu ja tähän päälle neliöhinta kokonaisalan mukaan. Kokonaishinnaksi tulee joitakin satoja euroja. Kuntakohtaiset rakennusvalvontaksat löytyvät yleensä suoraan verkosta, esim. Helsingin kaupungin sivuilta. Oma lupani peruskatselmuksineen ja hyväksyntöineen tullee maksamaan pari sataa. Pieni kunta, pieni maksu, mutta paljon työtä.
Varaudu muutoksiin myös valmismökissä
Jos hankit valmissaunapaketin, sinun pitäisi saada suunnitteludokumentit paketin toimittajalta. Kannattaa varmistaa tilausta tehdessä, että näin on ja selvittää mitä piirrosten muuttaminen tulee maksamaan, mikäli jokin ehdotettu ratkaisu ei kelpaakaan paikalliselle rakennustarkastukselle.
Esimerkiksi joissakin saunamökeissä on valmiina polttopuuvarasto. Sain polttopuiden varastoinnista ristiriitaista tietoa, mutta Pelastusopiston vanhempi opettaja Jani Jämsä oikaisi minua asiassa. Kävi ilmi, että parinkin kuution polttopuuvarasto voitaisiin periaatteessa tulkita polttoainevarastoksi, jollaista Rakentamismääräyskokoelman ohjeen E9 perusteella ei saa sijoittaa ilman osastointia rakennuksen yhteyteen. Tämäkin ohje jättää paikalliselle valvonnalle viimeisen sanan, sillä asiaan on myös poikkeusohje, jonka mukaan ”tavanomaisia pienehköjä varastoja ei tarvitse osastoida.”
Ammattiapu on välttämätöntä
Rakennuslupaprosessia omassa projektissani pyöritti myös muodollisena pääsuunnittelijana toiminut Heikki Rongas. Hän hoiti hakemuksen valmistelut, jättämisen ja keskusteli ennen hakemuksen jättämistä mm. jätevesiratkaisun soveltuvuudesta ja suunnitteli sen kohteen mukaan.Tämä on esimerkki yhden Etelä-Suomalaisen kunnan vaatimuksista, toisaalla menettely saattaa olla hieman poikkeava.
Pääsuunnittelija Heikki Rongas ei ole ainoastaan asiantunteva rakennesuunnittelija, vaan myös pätevä valokuvaaja ja kitaristi!
Piirustuksia tehtiin Heikin kanssa pitkään ja hartaasti. Tein itse suuntaa antavia mittakaavapiirrustuksia ruutupaperille, Heikki viimeisteli ne työsti niitä eteenpäin tietokoneympäristössä. Joustava ja luottamuksellinen suhde suunnittelijaan on tarpeen, jos oma mieli on muuttuvainen tai tahtotila vaihtuu projektin aikana. En itse tiennyt projektin käynnistyessä marraskuussa vielä kovinkaan tarkkaan, millainen saunasta tulisi. En tiedä kaikkea vieläkään, kun lupaa on jo haettu.
Varhainen, mutta lopputulokseen olennaisesti vaikuttanut luonnos pohjapiirrustukseksi allekirjoittaneelta
Omat suunnitelmani ovat tarkentuneet kuukausi kuukaudelta, kun olen oppinut lisää materiaaleista ja hyvän löylyn vaatimuksista. Heikki on asiakasta kuunnellen tehnyt useamman revision pohjapiirrustuksesta, mm. vaihtaen materiaalipaksuutta puulaadun mukaiseksi. Eräs omassa suunnitelmissani jatkuvasti päänvaivaa aiheuttanut yksityiskohta oli väliseinä. Koska kiukaani tulee olemaan seinän läpi lämmitettävä tunnelimalli, pitää väliseinä tehdä palonkestäväksi. Mutta koska sauna ei lepää kokonaisuudessaan betonilaatan päällä, on tiilimuurin perusta tehtävä tavanomaista monimutkaisemmalla tavalla.
Jos ja kun hyödynnät omassa projektissasi ulkopuolista suunnittelijaa, mieti tarkkaan millainen suunnitteluprosessi on edessä, miten työskentelette ja mistä maksat. Iteraatiot ja revisiot ovat suunnittelutyölle tyypillisiä. Ne kuitenkin tarkoittavat suunnitelmien parantumisen ja tarkentumisen lisäksi myös lisätöitä. Ja työstä on varauduttava maksamaan. Onkin niin, että pienen rakennuksen hinnasta huomattavan suuri osa, jopa tuhansia euroja, eli kymmeniä prosentteja, voi mennä erilaisiin suunnittelukustannuksiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon. Jos rakentaa omin luvin ja kuvin, ottaa tietoisen riskin mm. vakuutusnäkökulmasta.
Tämä blogi ei anna valmiuksia ammattisuunnitteluun, ainoastaan esittämään saunarakennusta koskevia vaatimuksia ja ratkaisuehdotuksia!
Milloin voi aloittaa rakentamisen?
Luvan hakemisen ja myöntämisen jälkeen pitää tehdä aloitusilmoitus. Tässä yhteydessä rakennusvalvonta vaatii vähintään vastaavan työnjohtajan hyväksynnän. Työnjohtajalta edellytetään pätevyyttä ja toimintaedellytyksiä. Ilmoituksen lisäksi rakennusvalvonta voi vaatia erillistä aloituskokousta. Tämän jälkeen voi alkaa rakentaa perustuksia.
Koneellisen ilmanvaihdon käyttökohteet ovat vuosikymmenien aikana lisääntyneet. Kosteiden tilojen uudisrakentamista asuinrakennuksissa koskevat tarkat ilmanvaihtomääräykset. Saunan ilmanvaihto täytyy tyypillisesti toteuttaa eri tavalla kuin muiden huoneiden tai löylyt kärsivät lopputuloksesta.
Koska ilmanvaihto on yksi kolmesta saunakokemuksen peruspilarista, on sen toteuttaminen koneellisesti periaatteessa hyvä asia. Silloin se ainakin paperilla toimii halutulla tavalla. Toisaalta, monissa kohteissa huono koneellinen ilmanvaihto on täysin tuhonnut saunan. Pahin virhe on poistoilmaventtiilin sijoittaminen ainoastaan saunan kattoon ja pitäminen jatkuvasti täysillä. Tällöin löylyt saattavat päästä suoraan pihalle!
Onnistuneen koneellisen ilmanvaihdon edellytykset tunnetaan
Ilmanvaihdon vaatimuksia on kaksi. Sen pitää jakaa lämpöä tasaisesti saunan eri korkuisiin osiin ja pitää saunan ilma sopivan kosteana ja raikkaana.
Onneksi koneellinen ilmanvaihto voidaan suunnitella varsin toimivaksi. Hyvä uutinen on se, että kaikki aiheeseen liittyvä tieto on tätä nykyä vapaasti saatavilla. Sitä ei tosin ole kovin paljoa. Suomenkielinen tietämys asiasta kiteytyy VTT:n 90-luvulla tekemiin tutkimuksiin, jotka julkaistiin Erkki Äikäksen toimista vuonna 1992. Pyynnöstäni ja toisen raportin kirjoittajan Rolf Holmbergin luvalla VTT julkaisi raportin verkossa toukokuussa 2016 vapaasti kaikkien saataville. Sen voi nyt lukea täältä:
Tämä tutkimus on tärkeimpiä osia suomalaisen saunan rakennusteknistä tietämystä. Edesmennyt sauna-asiantuntija, arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa totesi Tiede-lehden haastattelussa vuonna 2006 http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/otetaan_teknoloylyt, että ”ilman liikkeet tunnetaan riittävän hyvin vasta yhden saunatyypin kohdalla: koneellisesti ilmastoidun sähkösaunan”. Tilanne ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa mihinkään.
Seuraavassa oma yhteenvetoni tämän tutkimuksen mukaisista saunan koneellisen ilmanvaihdon suosituksista.
Tulo- ja poistoilman tasapaino
Nykyään koneellinen ilmanvaihto tarkoittaa poikkeuksetta koneellista tulo- ja poistoilmaa. Tämä on suositeltavaa myös saneerauskohteissa. Jos jommankumman jättää pois, on lopputulos epävarma. Poistoilmakanava voi tosin sijaita myös viereisessä huoneessa mikäli saunan ovi ei ulotu lattiaan asti ja ilma voi siten poistua tätä kautta. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava ratkaisu, sillä sauna kuivuu saunomisen jälkeen tehokkaimmin mikäli kostea ilma pääsee poistumaan katonrajasta, jonne se normaalisti siirtyy. Katonrajaan poistoilmapistettä ei kuitenkaan kannata pelkästään sijoittaa.
Jäljelle jääviä valintoja ovat siis: ilmanvaihtopisteiden sijainti ja ilmanvaihdon määrä. VTT tutki kummankin tekijän yhteisvaikutusta useissa kokeissa, jotka edellä mainitussa raportissa esiteltiin.
Korvausilman tuonti
Korvausilma pitäisi saada sekoittumaan sopivasti saunailman kanssa. Saunailmaa viileämpi korvausilma ei itsestään nouse ylöspäin. Paras ratkaisu on tuoda raitis ilma saunaan kiukaan yläpuolelle (”kiukaan ja katon keskiväliltä”), jolloin se erityisesti löylyä heitettäessä tehokkaasti sekoittuu saunailmaan. Löylyn puhti saattaa hieman vähentyä, mutta kokonaisuudessaan se takaa tasaisimman ilman jakautumisen. Sopiva etäisyys kiukaan yläreunasta on vähintään kymmeniä senttejä, mutta katonrajakin on parempi kuin mikään kiukaan yläreunaa alempi sijainti.
Koneellisen ilmanvaihdon tuloventtiili. Venttiilissä on ilman hajoitin, joka vaikeuttaa myös löylyn pääsyä väärään suuntaan.
Joissakin vanhemmissa kohteissa raitisilma on johdettu painovoimaisesti kiukaan lähettyville. Näissäkin tapauksissa sama sijoitusohje pätee, mutta varauksin. Betonilattioiden kohdalla tämä on edellyttänyt varustautumista jo valuvaiheessa. Jatkuvalämmitteisten puukiukaiden kohdalla tämäkin tarjonnee jonkinlaisen ratkaisun, sillä kiuas imee ympäristöstään ilmaa kuten koneellinen poisto.
Alhaalla johdettu ei kuitenkaan pääse sekoittumaan löylyhuoneen ilmaan samalla tavoin kuin kiukaan päälle tuotu ilma. Toisaalta, mikäli painovoimainen korvausilma ohjataan kiukaan yläpuolelle, voi käydä niin, että se voi muuttua löylyn lyömisen vaikutuksesta poistoilmarööriksi! Toinen syy välttää tällaista ratkaisua.
Poistoilmaventtiilin sijainti
Poistoilman mukana pitäisi saada hiilidioksidi, mahdollinen hien haju ja ylenmääräinen kosteus ulos löylyhuoneesta. Muuten saunassa ilma muuttuu tunkkaiseksi ja kerääntyvä kosteus tekee olon tukalaksi, kun löylyn heittojen välilläkään ei pysty hikoilemaan (löylyn fysiikka -artikkelissa selitetään miksi näin) on. Vaikka kosteus kerääntyy saunan yläkerroksiin, sitä ei kannata sieltä lähteä poistamaan, sillä samalla häviää lämpimin ilma. Löylyt saattavat syöksyä suoraan harakoille.
Ilman kiertoa saunassa on havainnollistettu alla olevassa Saunavesan löylyanimaatioon perustuvassa videossa. Ilmanvaihdon tekninen toteutus jää tässä auki, mutta oletan että kysymyksessä on koneellinen ilmanvaihto.
Poistoilma kannattaa myös tutkimusten mukaan sijoittaa laudetasoa alemmas. Ei välttämättä aivan lattiarajaan kuten animaatiossa, mutta selvästi lämmitettävää aluetta alemmas.
Poistoilmaventtiili lauteiden alla
Kun poisto on ottoa alempana, syntyy saunaan sopiva ilmankierto ja lämpötilaero hartiakorkeuden ja jalkojen tason välillä minimoituu. Väärällä suunnittelulla lämpötilaero voi olla jopa 40 astetta, hyvälle alle 10 astetta Celsiusta. Tällaisella ilmanvaihdolla myös löylyä ohjautuu saunan alaosaan. Tutkimuksessa nimittäin havaittiin myös se mahdollisuus, että matala tuloilma ja korkea poistoilma yhdessä rajoittivat löylyn ainoastaan hartiakorkeudelle. Syntyi niin sanottu oikosulkuvirtaus.
Esimerkki erittäin tasaisesta pystysuuntaisesta lämpötilajakaumasta saunassa. Se on saavutettu sijoittamalla tuloilma korkeudelle T4. Kuvalähde VTT:n raportti T1431.
Rakennustekniikan kannalta lauteiden alle sijoitettava venttiili on hieman haastava, sillä yleensä talotekniikka on sijoitettu välikattoon ja houkutus jättää seinäventtiili pois on monesti suuri. Tähän löytyy kuitenkin alle sadan euron ratkaisu nimeltään saunakanava, jolla katosta voidaan laskea poistoilmaventtiili kätevästi oikealle korkeudelle.
Saunakanava, 100 tai 120 mm, kuva: ilmastointikauppa.fi
Ilmanvaihdon määrä
Ilmanvaihdon suhteellinen määrä vaikuttaa saunakokemukseen. Tuloilman kanssa ilman pitää sopivasti hajautua, ettei se tunnu saunojille vetona. Tutkimuksessa lisääntynyt ilmanvaihto pienensi pystysuuntaisia lämpötilaeroja, todennäköisesti siksi, että lämmin ilma vedettiin tehokkaammin lattianrajan poistosta ulos. Vedonkokemuksesta ei valitettavasti ole minkäänlaista tutkimustietoa, joten seuraavat perustuvat sekä määräyksiin, että VTT:n tutkimukseen.
Ympäristöministeriön rakennemääräykset (D2, 2012) rakennusten sisäilmasta ja ilmanvaihdosta edellyttävät, että saunassa ilman pitää vaihtua 2 litraa/sekunti per neliömetri, kuitenkin vähintään 6 l/s. Saunan kohdalla järkevästi edellytetään, että ilmaa tulee saunaan vastaava määrä. Sauna onkin joka tapauksessa parempi ali- kuin ylipaineistaa (eli ilma lähtee mieluummin kovempaa kuin tulee sisään). Vertailun vuoksi kylpyhuoneen käytönaikainen ilmanvaihtovaatimus on kiinteästi 15 l/s. RT-korteissa suositus on kuitenkin kolminkertainen, 6 l/s/m2, joka saattaa olla jo liikaa.
Vuoden 2017 lopussa Ympäristöministeriön ohjeistus muuttui. Asetus
uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta määrittelee asuintilojen yleiseksi ilmanvaihtotasoksi 6 dm2/s per henkilö ilman huonekohtaisia erityisvaatimuksia. Tämä kattaa siis myös saunan.
Ilmanvaihdon määrän suhteen VTT:n tutkimuksen mukainen suositus on myös selvä. Pienessä saunassa 48-96kg/h. Tämä yksikkö on hieman kiusallinen, sillä ilman paino riippuu lämpötilasta ja kosteudesta (kts. Esko Mäkelän artikkeli). Esimerkiksi 100C lämpöinen ilma painaa 0,95kg/m3. Tästä saadaan, että VTT:n saunassa ilma vaihtui lämpöisenä ollessaan 14-28 l/s, viileänä reilu 10 l/s. Saunan koko oli 2x2x2 metriä, eli ilmanvaihdon taso oli n. 3,5 l/s/m2.
Koska minkäänlaista validointia ilmanvaihdon määrän vaikutuksille subjektiivisella tasolla ei ole tehty, on mahdotonta esittämään parempi veikkauksia kuin tämä 3-7 l/s/m2. Jos ilmanvaihto suunnitellaan säädettäväksi, voidaan tilannetta myöhemmin korjata omien preferenssien mukaiseksi.
Uusissa kohteissa voi siis ehdottaa kahta ratkaisua: helposti säädettävä ilmanvaihdon määrä saunaan ja suljettava ”jälkituuletus”venttiili saunan kattoon lauteiden alla olevan rinnalle.
Rakennustekninen jälkihuomautus
Kostean ilman koneellinen poisto aiheuttaa omia haasteitaan. Esimerkiksi poistoputkien eristäminen ei tunnu saunakokemuksessa, mutta voi estää monia ikäviä kosteusongelmia. Näitä voi syntyä jos poisto on suoraan ulos ja ulkoilma hyvin kylmää. Tämä muistuttaa siitä, että kaikkien ratkaisujen käytännön toteutuksessa on syytä konsultoida rakennustekniikan asiantuntijaa, kuten rakennuslupa-artikkelissa kerrotaan.
Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on Suomen paras savusauna- ja hirsisauna-asiantuntija. Risto on vieraillut yli 500:ssa savusaunassa ja kirjoittanut saunoista ja hirsirakentamisesta kymmenkunta kirjaa.
Saunologian haastattelussa Risto kertoo mm. millainen sauna on ihmisgrilli, miten hyvä sauna suunnitellaan ja kuinka vanhoissa saunoissa peseydyttiin ilman suihkua.
Risto vastaa videolla seuraaviin kysymyksiin, joihin videon YouTube-sivulla voi siirtyä suoraan videon alta löytyvistä linkeistä:
Miten hyvä sauna suunnitellaan: 0:06
Mitä hyvään saunakokemukseen tarvitaan? 01:24
Miten saunan painovoimainen ilmanvaihto onnistuu? 2:51
Mitä mieltä olet pienistä huoneistosaunoista? 4:03
Minkä kokoinen hyvän saunan pitää olla? 4:43
Miten vanhaan aikaan hoidettiin peseytyminen saunassa ilman suihkua? 5:19
Monessako savusaunassa olet vieraillut? 6:25
Montako sauna-aiheista kirjaa olet kirjoittanut? 6:50
Hengittääkö hirsi saunan seinämateriaalina erityisen hyvin? 8:59
Jos paneeli kelpaa saunan sisäseinään, niin millaista paneelin pitää olla? 10:14
Kiinnostavatko saunat suomalaisia laajemmin? 11:05
Miksi savusaunojen suosio tuntuu lisääntyvän? 11:53
Voiko suomalaisia neuvoa saunan rakentamisessa? 12:36
Onko saunahaltijalle sijaa modernissa saunassa 13:32
Kiitokset Ristolle ja SC5 Online:lle haastattelun onnistumisesta!
Kiuasartikkelissa vertasin saunan kiuasta auton moottoriin. Samaan tyyliin voisi sanoa, että kiuaskivet ovat kuin auton moottoriöljy. Kiviä pitää säännöllisesti vaihtaa tai moottori ei lopulta enää toimi. Paraskin kivi hajoaa lopulta lämpökuorman alla. Huoltaminen kuuluu siis kiukaan normaaliin käyttöön. Kiviä ei tarvitse välttämättä vuosittain vaihtaa, mutta ne on hyvä latoa uudelleen, jolloin hajonneet kivet - tai vaurioituneen kiukaan - huomaa ja kiuas toimii kuten pitää.
Kiuaskivien tärkein ominaisuus on määrä. Kivien määrä pitää olla sopivassa suhteessa saunan kokoon. Perusidea on, että mitä tilavampi sauna, sitä enemmän kiviä. Edesmennyt sauna-arkkitehti Pekka Tommila piti kivimäärän ehdottamana alarajana 50 kg, kun saunan kokovaatimus oli 5 m2.
Vanhoissa savusaunoissa kiviä oli Vuolle-Apialan Savusaunan-kiuas kirjan mukaan 10-20 l/m3 – eli varsin runsaasti. Nykyisin suosittu oliviinidiabaasi painaa 3,5kg/l normaaleissa kokoluokissa n. 1,45 kg/l joten vaikkapa omaan 15 m3 saunaani tarvittaisiin tällä ohjeella n. 330 kg kiviä! (15 l/m3 * 15 m3 * 1,45 kg/l)
Saunan kivien laatu
Myös kivien laadulla ja koolla on väliä. Kivillä on suora vaikutus löylykokemuksen laatuun eli ne pitää valita kiukaan haluttujen ominaisuuksien mukaan. Kiuaskivien laatutekijät ovat mm. seuraavat:
Lämmönkestävyys
Lämmönjohtavuus
Lämmönvarauskyky
Koko
Muotoilu
Hajuttomuus
Näistä yksiselitteisin on lämmönkestävyys. Loppujen lopuksi kaikki kivet halkeilevat ja rapautuvat, mutta kestävillä kivillä siinä kestää merkittävästi pidempään.
Saunakiviä on historiallisesti Suomessa kaivettu ylös meren ja jokien pohjista. Nykyään tätä ei voi oikein suositella. Voi käydä kuten puolisoni sukulaisille, jotka olivat käyneet itse kaivamassa savukiukaaseensa kiviä luonnosta, mutta joutuneet pian vaihtamaan ne halkeilun vuoksi teollisesti louhittuihin. Väärin valituista kivistä voi syntyä myös hajuhaittoja. Kilohinnan ja tekniset vaatimukset huomioiden kiuaskivet eivät ole tärkeyteensä suhteutettuna iso investointi. Artikkelin loppupuolelta löytyy listattuna potentiaaliset kivilaadut kotigeologeille.
Tällaisiin savukiukaan oliviinidiabaasilohkareisiin sukulaiseni vaihtoivat itse maastosta kerätyt kivet.
Parhaat kivet tavalliseen kiukaaseen
Jatkuvalämmitteisen sähkökiukaan kivien tärkeimmät ominaisuudet ovat muotoilu, lämmönjohtavuus ja koko. Kivet ovat näkyvillä, joten niiden pitää sopeutua saunan sisustukseen. Vaihtoehtoja ulkonäölle on rajoitetusti, mutta saatavilla on rosoisia, pyöristettyjä ja lähes pyöreitä kiviä; mustia, harmaita ja valkoisia kiviä.
Jatkuvasti lämpiävän kiukaan kivien pitää johtaa hyvin lämpöä. Sähkökiukaassa lämmön on siirryttävä vastuksilta, puukiukaassa pesän ja savukanavien metallipinnoilta. Lämmön varaaminen on toissijaista tässä käyttökohteessa eikä kaupasta vahingossa tule ostaneeksi tässä suhteessa huonoja kiviä.
Koko pitää sen sijaan huomioida niin hankinnassa kuin asettelussa. Rautakaupan hyllystä löytyvät valmiskivet (5-10cm) ovat yleensä sopivia tyypillisiin pikkukiukaisiin. Kivien pitää asettua sähkövastuksiin ja puukiukaan metallipintoihin nähden sopivan tiivisti. Tyypillisesti vastustilaan sijoitettavat kivet ovat sen kokoisia, että juuri vastusten väliin mahtuvat. Sähkövastuksia ei saa täysin eristää, etteivät ne ylikuumene ja vaurioidu. Jatkuvalämmitteisissä saunoissa ilman, savukiukaissa savukaasujen, pitää mahtua virtaamaan kivien välistä ylös, jotta sauna lämpenee. Tämän takia litteät kivet on hyvä sijoittaa pystyasentoon.
Jos kiukaaseen mahtuu reilummin kiviä, voi kiukaan pohjalla käyttää isompia ja pinnalla pienempiä kiviä. Pintakivet voivat olla myös huokoisempia tai röpöläisempiä, jolloin niillä on suurempi pinta-alan veden löylyksi höyrystämistä ajatellen.
Oliviinidiabaasi on tällä hetkellä suosituin, edullisin ja ominaisuuksiltaan paras yleiskivi. Oliviini on painavampi ja varaavampi, mutta maksaa helposti yli tuplat. Jarmo Huotari Narvilta kertoo, että valkoiset, kalkkipitoiset kiuaskivet ovat huokoisempia ja luovuttavat kosteutta rauhallisemmin. Tämä ominaisuus sopii erityisesti pieniin sähkökiukaisiin.
Päivitys 23.9.2017
Vulkaniitti on eräs pitkään tuotannossa ollut, mutta sivummalla parrasvaloista pysynyt kivi. Se muistuttaa oliviinidiabaasia, mutta on sileämpi ja tummempi kivi. Sitä on toimitettu ulkomaille erityisesti Helon kiukaiden mukana, mutta yksi kotimainen ketju pitää sitä hyllyissään. Saatavilla vain alle kymmen senttisenä, joten ensisijaisesti sähkökiukaisiin.
Erikoiskiukaiden kiuaskivet
Varaavat kiukaat vaativat kiviltä erityisesti lämmönkestävyyttä, lämmönvaraavuutta ja sopivaa kokoa sekä muotoilua. Varaavat sähkökiukaat ovat koko ajan kohtuullisen lämpimiä, joten kivien pitää kestää lämpöä tavallista kiuasta paremmin. Tämä saavutetaan yleensä helpoiten kiviä suurentamalla. Esimerkiksi Narvin Löylyvalmis vaatii 10-15cm kokoluokan kiviä sisäänsä. Kivien muotoilulla ei näissä kiukaissa ole muutoin väliä.
Sen sijaan Saunasammon älykiukaissa kivien muodot merkitsevät. Saunasampo-kiukaassa kivien lämmityksessä hyödynnetään puhallusta. Saunasammon keksijän Tapio Yli-Koveron mukaan heidän kokemustensa pohjalta on luonnollinen valinta ollut röpelöinen keraaminen kivi, joka ilmeisesti vastaanottaa ilmavirran lämpöä paremmin. Laadukkaat keraamiset kiuaskivat ovat myös kestävämpiä, mikä voi vähentää huoltotyön tarvetta, joka taas on julkisissa käyttökohteissa kuluerä. Parinkin päivän käytöstä poisto myös harmittaa julkisten saunojen käyttäjiä, joten panostus kestävyyteen on paikallaan.
Kestävyydestään tunnettuja Kerkesin keraamiisia tetrakiuaskiviä Älykiukaassa. Kuva on sävytetty mustavalkoiseksi.
Savukiukaiden kivet ovat vielä oma lukunsa. Niiden perintöön kuuluu erikokoisten kivien käyttö kiukaan eri kerroksissa. Kiukaan pohjalle, lähimmäksi liekkejä asetetaan suuria, jopa monikymmenkiloisia, kuulemakiviä. Kivien koko pienenee pintaa kohden. Kiviä tarvitaan paljon ja niiden on varattava suhteellisen hyvin lämpöä.
Juha Telkkinen käytti omaan savusaunaansa pyöreitä keraamisia kiviä minimoidakseen noen ja muun palamisjätteen tarttumisen kiviin – siis täysin päinvastainen ratkaisu kuin Saunasammossa, mutta hyvästä syystä! Keraamisten kivien varausominaisuudet eivät ole erityisen hyvät, mutta Telkkisen kiuas on muutoin niin hyvin eristetty ja varaa lämpöä sydämeensä, ettei tämä kivien varauskapasiteetista tinkiminen ole löylyjä pilannut. Juhan mukaan sauna pysyy yhdellä lämmityksellä käyttökunnossa 48h.
Suomalaiset kiukaaseen sopivat kivilaadut
Suomessa on yleensä listattu seuraavat kivilaadut kiuaskivikelpoisiksi:
Diabaasi
Oliviini
Oliviinidiabaasi
Peridodiitti
Gabro
Kromimalmi
Risto Vuolle-Apialan kertoo Savusaunan kiuas kirjassaan Kainuun kiuastutkimuksesta vuodelta 1946. Tähän liittyvässä geologisessa selvityksessä kiukaista löydettiin seuraavia lajeja: graniitteja (58%), liuskeita (31%), kvartsiitteja (6%), peridodiittia (3%) ja dioreetteja (1%).
Peridodiitti Wikimediassa
Diabaasi Wikimediassa
Kivilaatujen saatavuustilanne on se, että diabaasia, peridodiittia, gabroa tai kromimalmia ei ole käytännössä kaupasta saatavissa. Joten kaupan on käytännössä vain oliviinia ja oliviinidiabaasia (katso täydellinen listaus kiuaskivien kilohinnat sivulta). Erikoiskokoisia kiviä voi tiedustella suoraan valmistajilta.
Ainoa tämän vuosituhannen aikana tehty vakava testi löytyy TM Rakennusmaailman numerosta 4/2005. Testin toteutti VTT ja siinä saatiin tulokseksi mm. seuraavia tietoja kivistä.
Tuotemerkki
tiheys kg/dm3
huokoisuus %
pirstoluku
ominaislämpö j/cm3K
Kerkes
2.26
0.09
20
2.6
Luonnon kivi
2.66
0.58
16
3.1
Eliittikivi
3.01
2.71
20
3.4
Parhaat Löylyt Oliviini-diabaasi
3.01
0.15
18
3.8
Parhaat Löylyt Pyöristetty
3.01
0.15
5
3.8
Seppälän kiuaskivi Oliviini-diabaasi
3.01
0.27
20
3.7
Oliviini
3.61
0.2
8
4.1
Tiileri
2.56
17.2
17
3.1
Tulikivi vuolukivi
3.05
0.23
20
3.7
Pirstoluku kuvaa montako kertaa kahdestakymmenestä kuumennus-jäähdytys -syklistä kivinäyte säilyi ehjänä. Paras tulos 20, huonoin mahdollinen 0.
Saunaseura tutkitutti 1983 Geologisella Tutkimuslaitoksella oliviinidiabaasi, peridodiitti, hornblendiitti ja vuolukivi-näytteitä asbestihuhujen vuoksi. Asbestia ei näistä kivistä löytänyt, vaikka asbestipitoisia kiviäkin Suomessa on. Tämänkään asian vuoksi en suosittele valitsemaan kiuaskiviä ihan satunnaisesti.
Vuolukivi ja valkoiset kiuaskivet
Valkoisia, kalkkipitoisia kiuaskiviä voi ja kannattaa käyttää ainoastaan kiukaan pinnalla.
Joitakin muita kivilaatuja tavataan saunassa. Vuolukiveä käytetään tasokiukaiden löylypintana ja joidenkin kiukaiden ulkoseinämissä (esim. Sisu ja Tulikivi). Sillä on erinomainen lämmönvarauskyky, mutta sen lämmönkestävyys ei ole riittävä löylykiveksi. Esimerkiksi Tulikivi valmistaa kiukaita, joissa vuolukiveä käytetäänkin pintamateriaalina, ei kiuaskivenä. Sama koskee valkoisia kiviä, jotka sisältävät dolomiittia ja värinantavaa kalsiittiä (10%). Niiden lämmönkestävyys ei ole hyvä, minkä takia kiviä voi käyttää vain (sähkö)kiukaan pinnalla.
Lopuksi Narvin esimerkkivideo kivien ladonnasta kiukaaseen:
Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna huhtikuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!
Pääsiäisenä käynnistyi #abtesti tutkimus juuri kuoritun mäntyhirren rautavihtrillikäsittelystä, tuloksia kk päästä! pic.twitter.com/cjNkNpALH0
Saunologia-projektin alkuvaiheista alkaen minua on ihmetyttänyt suomalaisten kiuasvalmistajien kirjo. Vaikka netissä puhutaan lähinnä parista kiuasbrändistä, tuli muitakin merkkejä vastaan tämän tästä. Itseasiassa niin paljon, että niistä oli pakko tehdä lista, jotta asiaan saisi tolkkua.
Olen tähän mennessä löytänyt yli 30 merkkiä ja satoja kiuasmalleja. Jos tiedät muita kaupan olevia merkkejä, lisää kommentti tai laita viesti ja lisään sen tälle listalle!
Huomautus: Puhun artikkelissa kotimaisista ja suomalaisista kiukaista. Lukijan on syytä tiedostaa, että tämä tarkoittaa kaikkia kiuasmerkkejä, joilla on vähintään edustus Suomessa. Kiukaiden suunnittelu ja valmistus tapahtuu monen "suomalaisen" merkin kohdalla ulkomailla. Jos haluat suosia kotimaisia tuotteita, kannatta varmistaa suunnittelu- ja valmistusmaa. Avainlippumerkki auttaa tässä. Artikkelin loppupuolella lisää kotimaisuusasteesta.
29 kotimaisen kiuasmerkin maa vuonna 2016
Selvityksen lopputulos on hätkähdyttävä. Suomessa on ihmeellisen paljon kiuasvalmistajia. Vaikka onhan meillä saunojakin, mutta mikään muu kodintekniikan tai työvälineiden ala ei ole onnistunut pitämään elossa näin suurta määrää yrityksiä!
2018 päivitys maaliskuussa - Suomessa 24 kiuasmerkkiä
Edellisen vuoden aikana kiuasmerkkien luku jatkoi kutistumistaan. Valmistajista Vuolux ja EkoAntenni poistuvat historian kirjoihin. Vuoluxin tuotemerkki päätyi Harvian omistukseen huhtikuussa. Joulukuussa Ukko Uuni hävisi varaosia lukuunottamatta, niitä varastoi RI T-B Söderholm, Vaasa.
Iloisena yllätyksenä markkinoille tuli myös yhden uuden valmistajan tuote, kun Holvisaunat toi myyntiin Savuhiisi-savukiukaan Holvisaunojen tuotemerkillä keväällä 2017.
Alla olevan taulukon formaattiin on nyt lisätty myös valmistajan kiukailleen ilmoittaman saunakokojen seloste.
2017 päivitys - jäljellä 26 kiuasmerkkiä
Päivitin listan huhtikuun 2017 lopuksi. Listalta poistui "aputuotemerkkejä", ml. IKI:n Cube ja Kajo sekä Misan Laavu, joka on myynnissä päämerkillä. IKI:n Monolith on myös myynnissä IKI:nä. Viimeisimpänä Harvia osti Vuoluxin ja tuotemerkki loppui.
Yksi uutuuskin on mukana, Kevätmessuilla 2017 Hiisikiukaan esitellyt Holvisaunat, joka tekee muutoin lähinnä muurattavia kiukaita.
Päivitys paljasti jäljellä olevan 25 saunatuotemerkkiä. Huhujen mukaan joitakin pieniä toimijoita on tänä vuonna katoamassa markkinoilta.
Lista merkeittäin aakkosjärjestyksessä ja sen voi järjestää tarjottujen mallien perusteella (kts. artikkeli kiuastyypeistä).
Päivitys 17.5.2018: Kumete lisätty uutena Päivitys 9.3.2018: Linkit tarkistettu, kokoluokat lisätty valmistajittain Päivitys 13.9.2016: Mondexille lisätty Avainlippu Päivitys 11.8.2016: Lisätty oikealle sarake Avainlippua käyttävien merkkien kohdalle kesän 2016 tietojen mukaisesti Päivitys 4.7.2016: Aurinkokiuas mennyt konkurssiin vuoden 2016 alussa. Hehkukiukaan valikoimatiedot päivitetty. Päivitys 30.7.2016: Ekolämmöxin varaajakiuas lisätty
Listattujen merkkien lisäksi myynnissä on (ollut) brändittömiä sähkökiukaita (Byggmax) ja kamiinakiukaita telttoihin. Rikosseuraamuslaitos valmistaa vankiloissa edelleen tilauksesta pari puukiuasmallia RST-teräksestä.
Jotkin kotimaiset yritykset valmistavat kiukaita tilaustyönä. Esimerkiksi Tulisydän Oy sekä Refrak Oy rakentavat suuria puukiukaita mm. kertalämmitteisinä.
Pieksamäkeläinen Peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa kertalämmitteisiä pönttökiukaita 55 ja 75 cm koossa. Näit jälleenmyy mm. Domus Classica . Sitä ei ole listattu tuotemerkittömänä ja käsittääkseni sarjatuotannon ulkopuolisena erikoistuotteena. Pinterestistä löytyy sekin.
Kiukaiden valikoimasta saa parhaan ymmärryksen alla olevan Pinterest-taulun kautta, johon olen koonnut esimerkkejä kaikista listatuista kiuasmerkeistä, joista kuvia löytyy:
a data-pin-do="embedBoard" data-pin-lang="fi" data-pin-board-width="400" data-pin-scale-height="240" data-pin-scale-width="80" href="https://fi.pinterest.com/alliikkanen/suomalaiset-kiukaat-2016/">
Historiallisesti kiuasmerkkien määrä on laskemaan päin. Niilo Teeren (Sauna 4/1988) mukaan vielä 1960-luvulla teollisia kiuasvalmistajia oli Suomessa yli 300! Viimeksi Suomessa ovat lopettanutt Aurinkokiuas ja Elkotekin Hyvä Sauna -merkit, lisäksi telttaan ja laivaan sopivan 9 kW Kaira-kaasukiukaan valmistus on lopetettu jälleenmyyjien antamien tietojen mukaan. Alkuperäisestä valmistajasta minulla ei ole tietoa, ei saatavilla vuonna 2016.
Vain osalla kiuasvalmistajista on Joutsenlippu avainlippu merkkinä korkeasta kotimaisuusasteesta. Avainlippu-merkki myönnetään hakemuksesta Suomessa tuotteita valmistavalle yritykselle, jonka kotimaisuusaste on vähintään 50%. Kotimaisuusaste tarkoittaa suomalaisten kustannusten osuutta tuotteen tai palvelun omakustannusarvosta. Merkin käyttöoikeuteen liittyy myös muita sääntöjä.
Listatuista kiuasvalmistajista Narvilla, Misalla, Tulikivellä, Starsaunalla (Magnum), Teuvan keitintehtaalla (Parra) ja Mukolla (Veto) on lupa käyttää Avainlippua joillakin tuotteilla. Vain siis joka viidennellä listatuista yrityksistä on tämä tunnus. Syynä on se, etteivät kaikki kotimaiset yritykset enää valmista kiukaitaan Suomessa ja pienemmät yritykset eivät ole välttämättä merkkiä hakeneet.
Kaukoidän tuotannon pioneerina on ollut Sawo Nordic, joka on suomalaisomisteinen, Filippiineillä kiukaita valmistava yritys. Myös muilla valmistajilla on tuotantoa Euroopassa ja sen ulkopuolella, mutta asiasta ei toistaiseksi ole kattavaa selvitystä.
Näiden jossain määrin kotimaisten merkkien lisäksi Suomessa on myynnissä Baltian maissa ja Venäjällä suunniteltuja ja valmistettuja kiukaita. Virossa valmistetaan Huum, Skamet ja Stoveman kiukaita, joista ensiksi mainittu panostaa myös tuotekehitykseen ja muotoiluun kotimaisten yritysten tavoin. Latvialainen Kalvis tekee Stovemanin kanssa lähinnä kopioita suomalaisista tuotteista. Heat by Nature oli tuomassa myyntiin venäläisiä Pech Berezka-kiukaita vuoden 2016 aikana, mutta suunnitelma on sittemmin kariutunut. TylöHelon Ruotsissa valmistettuja Tylö-sähkökiukaita tuodaan Suomeen rajoitetusti.
Harvia johtaa myös kiistattomasti kiuasvalmistajien rankingia vuosittaisen liikevaihdon suhteen. Alla olevasta taulukosta on listattu kiukaita valmistavat yritykset, joiden liikevaihtotiedot ovat julkisesti saatavilla. Kannattaa huomata, että yrityksiä on vähemmän kuin kiuasbrändejä. Tässäkin syynä ovat yrityskaupat. Esimerkiksi Narvi Oy omistaa oman brändinsä lisäksi Aito ja Kota-tuotemerkit.
Taulukkoa luettaessa kannattaa huomioida, että isojen yritysten päämarkkinat ovat Suomen ulkopuolella. Harvian tapauksessa 60% 2013 liikevaihdosta tuli kansainvälisiltä markkinoilta. Ulkomaille myyvien yritysten liikevaihtoluvut välttämättä kerro niiden suhteellisesta markkinaosuudesta kotimaan markkinoilla.
Yritys
LV, €
Osuus
Voitto
Hlöstö
Brändit
1
Harvia
45,647,000 €
62.7%
23.90%
141
Harvia
2
Helo
16,016,000 €
22.0%
-7.10%
109
Helo, Kastor
3
Narvi
3,432,000 €
4.7%
-7.20%
24
Narvi, Aito-kiuas, Kota
4
Misa
1,837,000 €
2.5%
6.00%
17
Misa, Laavu
5
Iki-kiuas
1,473,000 €
2.0%
-17%
13
IKI, Kajo
6
Mondex
1,316,000 €
1.8%
0.60%
4
Mondex
7
Vuolux
737,000 €
1.0%
1
Vuolux
8
Jadeca
183,000 €
0.3%
Hehku-kiuas
9
WarmHeart
49,000 €
0.1%
Sydän-kiuas
10
SaunaSampo
401,000 €
0.6%
2.20%
3
Älykiuas
11
Sauna-Eurox
1,385,000 €
1.9%
4.00%
8
Sauna Granit
12
Aurinkokiuas
303,000 €
0.4%
-8.50%
1
Aurinkokiuas
KOKO BISNESS
72,779,000 €
Yritys
LV, €
Osuus
Voitto
Hlöstö
Brändit
Tieto puuttuu / monitoimialayritykset
13
Tulikivi Oy
37,932,000 €
-6.80%
271
Tulikivi
14
Teuvan keitintehdas 0y
1,308,000 €
-7%
13
Parra
15
Muko Oy
538,000 €
0.20%
5
Veto
Taulukon tiedot ovat perustuvat vuoden 2014 vahvistettuihin taloustietoihin Fonecta Finder ja Asiakastieto -palveluissa.
Epävirallinen tieto Tulikiven kiukaiden osuudesta liikevaihdossa on yli 2 miljoonaa euroa, nostaen sen selvästi Suomen viiden suurimman kiuasyrityksen joukkoon.
Kiuas on saunan moottori. Kiuas voi olla myös kallein yksittäinen osa saunaa. Toisaalta, siihen kannattaa myös panostaa, sillä kiuas vaikuttaa ratkaisevasti saunakokemukseen. Tästä olen jo aiemmissa saunakokemuksen perusteita ja lämpöä käsittelevissä artikkeleissa kertonut.
Kiuas oli omassa saunassani yksi isompia valintoja. Kriittinen sekä varhainen sellainen, sillä puusaunan rakennusluvan hankinta edellyttää valitun puukiukaan turvallisuusvaatimusten täyttymistä sijoituspaikalla. Jos olisin suunnitellut savusaunaa, olisi tämä ollut vieläkin tärkeämpi asia. Päädyin itse ulossavuavaan, osittain varaavaan puukiukaaseen. Seuraavassa selviää, mikä se sellainen on.
Kiukaan merkitys saunaelämykselle
Kiuas vaikuttaa kaikkiin kolmeen saunakokemuksen peruselementtiin: lämpöön, ilmanvaihtoon sekä tunnelmaan. Lämmön kannalta se on kriittinen. Erilaiset kiukaat hoitavat lämmöntuoton ja luovutuksen eri tavoin. Näillä eroilla on merkitystä ja niiden ominaispiirteet on sovitettava omiin saunatarpeisiin. Kiukaan lämpöominaisuuksia koskevat toiveet kiteytyvät seuraaviin:
Lämmittämisen nopeus
Saunomisen toistuvuus
Saunomisen kesto
Löylyjen laatu: kuumuus/kosteus
Kiuas vaikuttaa myös ilmanvaihtoon. Suuri kuuma kiuas lämmittää ilman vaikkei löylyä edes heittäisi. Tämä saa ilman vaihtumaan. Jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään saunahuoneesta, on myös tehokas poistoilmaimuri. Muun tyyppisissä kiukaissa kiuas ei juuri auta ilmanvaihdossa (mutta katso painovoimaista ilmanvaihtoa käsittelevä artikkeli ).
Kiuas on moniaistillisten elämysten lähde
Estetiikan kannalta kiuas on myös tärkeä, sillä ainakin Suomessa kiukaan annetaan ja odotetaan näkyvän. Visuaalisuus on kuitenkin vain yksi kolmesta kiukaan tunnelmallisesta vaikutuksesta, joita ovat:
Haju
Ääni
Näkö
Eri tyyppiset kiukaat toimivat näiden ominaisuuksien suhteen eri tavoin. Tämä ja seuraavat kiuasartikkelit auttavat ymmärtämään näiden ominaisuuksien toteutumista. Näiden elämyksellisten piirteiden lisäksi kiuastyyppejä erottaa toisistaan lämmittämisen työmäärä sekä -vaikeus. Yksi tekninen ominaisuus on kuitenkin määräävä kiukaan sopivuuden kannalta.
Kiukaan perusominaisuus on teho
Kuten auton moottoriin, kiukaan valintaan vaikuttaa olennaisesti tarvittava teho. Miten iso löylyhuone on, kuinka pitkiä saunomisjaksoja on tiedossa? Kiukaiden tehoarvot vaihtelevat välillä parista pariin kymmeneen kilowattiin. Ne kertovat siitä, miten paljon lämpöä kiukaasta irtoaa. Kaikkien kiukaiden kohdalla ei asiasta puhuta, mutta tämä on silti aivan ratkaiseva tekijä.
Tehovaatimuksiin eniten vaikuttaa saunan tilavuus, toissijaisesti käytettyjen seinä- ja kattomateriaalien lämmön eristävyys. Saunavalmistajilla on tähän sopivia valmiita laskimia, joiden avulla mitoitus onnistuu (kts. esim. Narvin kiuaslaskin).
Saunomisen pituus ja toistuvuus asettavat myös omat vaatimuksensa kiukaalle. Tiheä saunominen vaatii lyhyttä tai olematonta lämmitysaikaa. Pitkien löylyjen saaminen taas edellyttää sitä, että kiukaan lämpökapasiteetti lopahda kesken kaiken. Suomalainen ratkaisu on varastoida lämpöenergiaa tilapäisesti kiuaskiviin ja siirtää sitä sitten löylyn välityksellä saunojien iloksi.
Valikoima puukiukaita Kotkan K-Raudan myymälässä keväällä 2016.
Kiukaiden kirjo - polttoaineet
Kiukaita löytyy moneen lähtöön. Ensimmäinen kiukaan toimintaan vaikuttava asia on energian lähde. Yleisimmät kiukaat saavat käyttövoimansa puusta, sähköstä tai molemmista. Näiden lisäksi Suomessa on kiukaita aiempina vuosikymmeninä lämmitetty öljyllä, turpeella ja briketeillä. Uusin tulokas on pelletti. Vaikka energialähteen ei pitäisi vaikuttaa saunakokemukseen, on puu-, sähkö- ja savukiukailla vankat kannattajansa kuten diesel-, bensa- tai sähkömoottorisilla autoilla. Eräänlaisena kompromissina myynnissä on edelleen ainakin yksi hybridikiuas (Misa Laavu), jota voi lämmittää sekä sähköllä että puilla.
Suomalaisen puukiukaan kehitysvaiheita. Ylärivin kiukaat A-D ovat sisäänsavuavia, ns. savukiukaita, alarivin E-J ulossavuavia. Viimeisimmät innovaatiot, varaavat sähkökiukaat puuttuvat tästä kuvasta. Kuva Pekka Tommilan toimittamasta kirjasta Rakennan saunan (2. painos, 1986). Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.
Sähkökiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia
Hyvät ominaisuudet
Huonot ominaisuudet
Sijoiteltavuus
Hajua ja ioneita
Lämmittämisen vaivattomuus
Äänet
Taloudellinen
Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja
Kivikapasiteetti (varauksin)
Helppo käyttää
Ilman kuivuminen
Lämpöä riittää loputtomasti
Sähkökiuas
Sähkökiuas on Suomessa historiallisesti saunakulttuurin pituuteen nähden uusi. Nykyään se on kuitenkin pienellä erolla myydyin kiuastyyppi (Suomessa myydään n. 70,000 vs. 60,000 sähkö- ja puukiuasta vuodessa). Ensimmäinen sähkökiuas valmistettiin ja asennettiin tiettävästi Suomessa 1938. Seuraavilla vuosikymmenillä sähkökiukaita alettiin valmistaa myös kaupallisesti.
Sähkökiuas on reilussa puolessa vuosisadassa kuitenkin valloittanut koko maan. Se on vaivaton, helppokäyttöinen, siisti ja hiljainen. Sen voi sijoittaa lähes minne tahansa ja sitä on saatavilla hyvin moninaisissa muodoissa ja malleissa.
Sawo Nordic esitteli Helsingin Kevätmessuilla 2016 CE-hyväksyntää odottavan Dragonfire-kiukaan. Kiuas on päällystetty lämpöäkestävällä sametilla.
Onko sillä jotain erityisen huonoja kokemuksellisia piirteitä? Monet parjaavat sähkökiukaita, mutta onko sille uskottavia perusteita? Sähkökiukaan suurin ongelmallinen piirre on sen kuumien metalliosien, vaipan (näkyvän pinnan) ja lämpövastusten, lämpiämisestä ja löylyveden kanssa kosketuksissa ollessa irtoaa kiukaasta ei-toivottua käryä.
Edesmenneen saunaviisaan Pekka Tommilan mukaan kysymys on yleensä sekoituksesta ruostetta (rautaoksidia) sekä positiivisia ioneita. Jälkimmäisistä on saunojen yhteydessä puhuttu pitkään ja niiden väitetään aiheuttavan saunojille väsymystä ja voimattomuutta. Konkreettisia todisteita tästä löytyy kuitenkin vähän, tai pikemmin tutkimukset on tehty 70-luvulla, mutta olen hyväksynyt itse sen yhdeksi selitysmalliksi.
Äänettömyys voi myös häiritä (jatkuvalämmitteisen) puukiukaan ystäviä. Jos sähkökiuas pitää ääntä, se ei yleensä ole miellyttävää. Sähkökiukaan helppokäyttöisyys voi pitkien sauna-aikojen kanssa olla myös ongelma. Tiettyä lämpötilaa ylläpitävä sähkökiuas voi kuivattaa saunatilan ilman ja toisaalta kuumentaa saunan pinnat tarpeettoman kuumiksi. Sähkökiuas ei myöskään itsessään paranna ilmanvaihtoa toisinkuin puukiuas.
Puulämmitteisen kiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia
Puulämmitteinen kiuas – ja erityisesti savukiuas –korostuu monien saunaharrastajien puheissa ainoana oikeana kiuasvaihtoehtona. Itsekin näen puukiukaassa useita hyviä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia:
Hyvät ominaisuudet
Huonot ominaisuudet
Ilmanvaihto
Tilavaatimukset
Äänet
Pienhiukkaspäästöt
Kivikapasiteetti (varauksin)
Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Haju (varauksin)
Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Elävän tulen näkyvyys
Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Ei sähköriippuvainen
Turvallisuusongelmat (varauksin)
Puulämmitteinen kiuas
Puukiukaat ovat klassisin ja monimuotoisin kiuastyyppi. Niissä on kaksi erottelevaa tekijää: lämmitystyyppi ja savuttamissuunta. Lämmitystyyppejä on myös kaksi: jatkuva- tai kertalämmitteinen. Puun palaminen antaa kaikille oman leimansa. Se tekee myös puukiukaasta aina sähköä vaativamman. Se tuottaa tuloksena yleensä miellyttäväksi koettua savun tuoksua, liekkien rätinää ja tulen loimua. Kaksi viimeksi mainittua tosin koetaan vain jatkuvalämmitteisissä saunoissa.
Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen ulossavuava kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen. Kuvalähde: Narvi oy.
Jatkuvalämmitteinen on varmasti monille tutuin. Siihen lapataan puuta puoli tai puolitoista tuntia ennen saunomista ja koitetaan muistaa lisiä vielä saunomisen aikana. Tuli tai palokaasut eivät suoraan kosketa kiviä, vaan lämpö johdetaan tulipesän kuoren ja hormin alaosan metallipinnan kautta kiviin. Jatkuvalämmittäinen on vaativampi lämmityksen suhteen. Puiden lisäämisen unohtaminen johtaa nopeasti saunatunnelman latistumiseen.
Kertalämmitteinen, myös varaavana tunnettu, kiuas sen lämmitetään ensin pidemmästi, jonka jälkeen siitä riittää löylyä pitkään. Kertalämmitteisessä kiukaassa tarvitaan paljon kiviä, joihin lämpö varastoituu. Kertalämmitteisen kiukaan täytyy olla jollain tapaa eristetty, ettei lämpö häviä turhan nopeaan. Kertalämmittäisessä kiukaassa kivet voidaan lämmitetään yleensä suoraan palokaasuilla.
Ulossavuava, varaava pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.
Puukiukaasta saa helposti paljon tehoa ja sen voi viedä mihin tahansa mihin polttopuutkin. Kiukaan sytyttäminen ei aina ole helppoa – etenkään kylmille ja harvoin käytetyillä mökeillä - vaikka onnistunut sytyttäminen voikin antaa lämmittäjälle mielihyvää. Lämpöä tulee helposti kuitenkin niin paljon, että ympäristöä täytyy suojata erillisillä suojalevyillä. Tämänkin jälkeen erityisesti jatkuvalämmitteinen kiuas on potentiaalinen palovammojen lähde.
Palamisen synnyttävät kaasut pitää myös johtaa ulos kevythormin tai perinteisen muuratun piipun kautta. Nämä tekijät yhdessä tekevät kiukaan sijoittelusta haasteellisempaa sähkövariaatioon verrattuna.
Savuamissuunta erottelee puukiukaat
Tavallinen saunoja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi savuamissuuntaa osana saunaa. Se on kuitenkin fundamentaalinen osa koko saunaa – ei pelkästään kiukaan ominaisuus. Modernisauna on yhtä kuin ulossavuava sauna ja sisäänsavuavakiuas eli savusaunan kiuas on oma käsitteensä. Näin ei ollut vielä sata vuotta sitten. Ulossavuavat saunat alkoivat yleistymään noin 1900-luvun alussa. Nykyään ulossavuavat saunat ovat standardi. Savuhormi helpottaa saunan sytyttämistä, parantaa vetoa ja vie mennessään palokaasut sivutuotteineen. Ulossavuavassa saunassa kokemukseen ei juuri vaikuta esimerkiksi puunlaatu, sillä sisään jää vain kevyt aavistus poltetusta puusta.
Savusaunassa sen sijaan moni asia on toisin. Savukiukaat ovat lähtökohtaisesti kertalämmitteisiä, suuria, varaavia kivistä tai tiilistä tehtyjä saunamoottoreita. Palokaasut lämmittävät kiuaskivet ja sen jälkeen nousevat löylyhuoneen ilmatilaan etsimään ulospääsyä. Jos savusauna on suunniteltu hyvin, savu siirtyy ulos saunasta nopeasti ja hallitusti. Tämä tapahtuu savupiipulta näyttävän lakeisen tai seinän yläreunan räppänien kautta. Kiukaan yläpuolinen osa saunaa on siis piipun jatke.
Saunasaaren maisemasaunan massiivinen, mutta matala kiuas. Savut johdetaan erillisellä huupalla suoraan hormiin, jolloin sauna pysyy varsin puhtaana.
Tämä tiivistetysti kiukaiden kokemuksellisista ominaisuuksista. Tulevissa artikkeleissa lisää sähkö-, puu- ja savukiukaiden ominaisuuksista sekä suomalaisten kiukaiden valikoimista.
Tämän blogin artikkeleissa olen nostanut erillisen saunarakennuksen ensisijaiseksi ratkaisuksi saunatarpeisiin. Riippumatta siitä suunnitteleeko saunamökkiä, omakotitalon sauna-osastoa vai asuntoyhtiön saunakabinettia, huoneiden määrä ja suhteellinen koko on varsin olennainen kysymys.
Huoneratkaisut vaikuttavat suoraan saunakokemuksen laatuun, tosin ensisijassa tilan käytettävyyden kautta. Kirjoitin edellisessä artikkelissa saunatarpeista ja käyttötavoista. Huoneratkaisujen pitäisi perustua näiden tarpeisiin ratkaisemiseen. Keskeisimmät valinnat ovat seuraavat:
Huoneiden lukumäärä
Huoneiden käyttötarkoitus
Ulkotilojen laajuus ja toiminnot
Huoneista keskeisin on tietenkin itse sauna, tai ”löylyhuone”, jonka kokoon kannattaa panostaa. Pekka Tommilan suositus löylyhuoneen minimikooksi oli yli 10 kuutiometriä, johon päästään esim. 4m2 pinta-alaisella, 2,5m korkealla saunalla.
Kaikki alkoi yhdestä tilasta
Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on selvittänyt suomalaisten savusaunojen rakennustapoja ja –malleja maan laajuisesti. Hänen aineistonsa perusteella 1900-luvun alussa saunamökki oli tyypillisesti yhden huoneen kokonaisuus. Ensimmäisessä vaiheessa saunoja laajennettiin riimalla tai kodalla. Riima oli katon jatke sisäänkäynnin puolelta avokatoksena, jolloin syntyi hieman nykyistä terassia muistuttava lattiaton lisätila. Kota eli porstua oli yksinkertaisimmillaan lappilaistyylinen pistekota, myöhemmin jo enemmänkin erillinen huone. Sinne voitiin sijoittaa pata veden lämmitykseen, tällöin taloustöitä voitiin tehdä kiuasta lämmittämättä.
Jo 1950-luvulle päästessä alkoivat saunamökkien vaatimukset selvästi kasvaa. Viherjuuren Sauna-oppaasta vuodelta 1955 löytyy sen ajan sauna-aktiivin Tuusulan järven rantasaunan pohjapiirustus. Siinä on jo erillinen, lämmitetty pukuhuone, jota Viherjuuri piti edistyksellisenä.
Viherjuuren Saunaoppaassa esitelty kaksihuoneinen mallisauna 40-luvun lopulta. Kuva julkaistu Design-museon luvalla.
2000-luvun alun saunamökkistandardi: 3h + wc
Kehitys ei suinkaan pysähtynyt yhteen lisähuoneeseen. Pekka Tommilan toimittamassa 1980-luvun alkupuolen Rakennan saunan –oppaassa, esimerkkisaunassa on löylyhuone, pesuhuone ja pukuhuone. Lisäksi kirja suosittelee pystyttämään erillisen WC:n näiden ulkopuolelle ja varaamaan tilaa siivouskomerolle tai muulle varastolle. Tämän esimerkin kaltaisia kolmioita löytyy runsain mitoin myös nykyisten mökkivalmistajien tuotevalikoimista. Ainoa ehkä lyhytikäisemmäksi jäänyt muoti oli 90-lukujen saunakabinetin takkahuone, joka ei erillisenä tilana ole enää niin haluttu.
Salvoksen esimerkki tyypillisesti 2000-luvun standardisaunamökistä. Tässä mallissa vessanpönttökin on mahdutettu kylpyhuoneeseen.
Mielestäni uutta saunaa tai saunauudistusta tekevän ei tarvitse kiinnittäytyä mihinkään huonestandardiin. Myynnissä on edelleen myös yksihuoneisia saunamökkejä. Itse esimerkiksi päätin luopua erillisestä suihkusta ja pesuhuoneesta saunamökissäni.
Joidenkin mielestä löylyhuoneen kuumuudessa peseytyminen on vastenmielistä, mutta tämän kokemuksen taustalla on todennäköisesti yritys huljutella itseään tarkoitukseen suunnittelemattomissa saunatiloissa.
Paljonko tilaa saunassa peseytyminen vaatii?
Jos sauna rakennetaan sauna ilman erillistä pesuhuonetta, pitää peseytymisellä varata oma tilansa. Tästä huomautin jo saunatarpeiden analyysin yhteydessä. Tarkemmin ottaen tarvitaan lattiatilaa, penkkitilaa ja erityisesti ilmatilaa.
Lattiatilan suosituksia saunassa, ilman suihkua, peseytymiseen ei moderneista lähteistä löydy. Rakennustiedon Saunan suunnittelu –kirjasta löytyy hyvin tarkkoja mitoitusohjeita saunaan. Näissä suihkulle suositellaan vajaan neliön (90x90cm) tilaa. Tämä suihkukoppien keskikokoa vastaava tila riittänee myös alkeellisempaan peseytymiseen.
Ulkosauna peseytymisvälineineen. Lauteiden leveys 280 cm, huoneen pituus 250cm. Peseytymistila heti oven edessä, kuvanottopaikalla.
Lisää tilaa vaaditaan kuitenkin, jos suihku on korvattu vesiastioilla ja koussikoilla tai kuupilla. Tämä penkkitila pitää nostaa lattiatasosta ylös pelkästään ergonomisista syistä. Tavanomaiset vadit ja ammeet ovat halkaisijaltaan 35-45 senttimetriä, joten yhden saunapeseytyjän lattiatilan tarve nousee noin puoleentoista metriin, jos pari tällaista ämpäriä varataan per nenä. Jos kylvettävänä on myös pieniä lapsia, pitää yhtenäistä tilaa olla noin kaksinkertainen määrä. Puolisen neliötä lattiatilaa pitää varata myös kylmävesiastioille. Tästä saadaan suositukseksi noin 2,5m2 lattiatilaa perhesaunalle, jossa peseydytään.
Ilmatila, eli pystysuuntainen tila, on peseytymiskokemuksen kannalta olennaista. Kuten saunafysiikkaa koskevasta artikkelissa kerroin, sauna lämpenee ylhäältä alas. Jos saunan sisätila on korkea, kuten vanhoissa yksihuoneisissa saunoissa yleensä oli, ei lattian tasossa peseytyessään tarvitse välttämättä hikoilla. Korkeiden parvilauteiden alle saattaa jopa mahtua peseytymään! Riittävä lattiatila on tosin edelleen oltava, muun muassa turvavälinä kiukaaseen, mikäli kiuas on pinnaltaan lämpenevää sorttia.
Toinen lattiatilaa säästävä ratkaisu ovat siirreltävät portaat tai alalauteet. Jos lauteet voi työntää vaikkapa muiden lauteiden alle peseytymisen ajaksi, syntyy lisätilaa ilmaiseksi. Sauna voi siis hyvinkin pitkien perinteiden mukaisesti rakentaa ilman pesuhuonetta, kunhan asian huomioi löylyhuoneen mitoituksessa. Suuremmalla saunojamäärälle tämä ratkaisu ei enää ole optimaalinen.
Saunan ovi kiinni – löylyt karkaa!
Huoneiden yhteydet
Löyly-, pesu- ja pukuhuoneella on luonteva yhteys toisiinsa. Näillä yhteyksillä on vaikutusta myös saunakokemukseen. Saunan ovi palvelee ihmisten kulkemisen lisäksi myös ilmanvaihtoa.
Jos saunan ovi on kovin korkea ja ihmisiä rappaa siitä jatkuvasti, vaihtuu saunan ilma tiheään. Olennainen kysymys on myös mihin löyly karkaa. Jos saunasta johtaa ovi suoraan ulos, se menee harakoille. Samalla tulee ulkoa sisään kylmempää ilmaa. Talvella tämä voi olla huomattava lämpöhävikki ja tekee saunomisesta epämiellyttävää.
Jos taas saunan ovi aukeaa johonkin toiseen huoneeseen, voi sinne lämmön lisäksi virrata vesihöyryä eli löylyä. Ja jos tämä rinnakkainen huone sattuu vielä olemaan viileä tila, tulee kosteus hyvin todennäköisesti tiivistymään siellä oleville pinnoille aiemmin esitettyjen fysiikan lakien mukaisesti.
Tätä ongelmaa voi välttää kahdella hyvällä ja yhdellä keskinkertaisella ratkaisulla:
Höyryeteinen
Pieni oviaukko
Muiden tilojen lämmitys
Höyryeteinen on neliön tai kahdnevälitila, joka ainoastaan hillitsee ilmanvaihtoa saunan ja muiden tilojen tai ulkoilman välillä. Se auttaa pitämään saunan lämpimänä ja muut tilat kuivina. Yllä esitellyssä Tuusulan-saunassa oli tällainen tila, josta saunaa ja pukuhuonetta myös lämmitettiin.
Saunojen ovet eivät aiemmin ole olleet nykyisten – mielestäni kyseenalaisten – rakennusvaatimusten mukaisia jättiläisiä. Ovesta on pitänyt kumartua ja jalkaa nostaa kynnyksen yli. Vanhoja perinteitä kunnioittavassa Juha Telkkisen vuoden 2013 savusaunassa oviaukko on 80 x 80 cm, ja kynnys 50 cm lattiasta. Olennaista on yläreunan eli kamanan korkeus. Mitä alemmaksi se laskee, sitä vähemmän lämpöä ja höyryä ovesta ulos pääsee.
Kolmantena ja heikoimpana vaihtoehtona on lisälämmitys. Pitämällä myös muita tiloja lämpimänä saadaan ilmankosteuden tiivistymisongelmaa vähennettyä, sillä lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta. Esimerkiksi omassa saunarakennuksessani strategia tulee olemaan ensisijaisesti tämä - ei kovinkaan ideaali ratkaisu.
Tilojen keskinäiset suhteet
Lopuksi vielä tilojen keskinäisistä mittasuhteista. Esitin aiemmin oman mallini siitä, miten suomalaiset yleensä saunovat. Siinä tapahtuu säännöllisestä siirtymistä kylmästä lämpimään ja takaisin. Tässä tapauksessa tilanluonne ja saunojien määrä asettavat saunasuunnittelulle omat haasteensa. Jokaiselle yhtäaikaiselle saunojalle pitää olla tilaa.
Saunoja mitoitusohjeissa lähdetään yleensä itse löylyhuoneen kapasiteetista. Lauteilla istuja tarvitsee tilaa noin 60 cm sivusuunnassa. Tyypilliselle 240cm lauteella mahtuu siis neljä henkeä (lauteiden mitoituksesta tulevassa artikkelissa enemmän). Tätä enempää ei monessakaan yksityiskäytössä olevassa perhesaunassa kerrallaan oleskele. Puukiukaalla tällaisen saunan minimikooksi tulee noin 240 x 210 cm. Mieluummin vähän enemmän, kuten omassa saunassani, jonka löylyhuone on 240 x 240 cm.
Kun saunahuoneen neliöt on laskettu, voi seuraavaa Tommilan kirjan mitoitussuositusta käyttää muiden tilojen minimikokojen laskemiseen: Sauna 1, pesuhuone x 1.5 ja pukuhuone x 2. Esimerkiksi, sauna 4m2, pesuhuone 6m2 ja pukuhuone 8m2.
Otetaan tähän historiallisena vertailuna 1930-luvun Neuvostoliitosta olevat tarkat mitoitusohjeet hyväksytyille tyyppisaunoille:
Tila
m2/henki
Päällysvaateaula
0,35-0,65
Odotushuone
0,75
Riisuutumishuone
1,3
Pesuhuone
2,25
Löylyhuone
4,5
Katon ja lauteiden välin piti olla vähintään 1,8m ja huonekorkeutta 3-3,5m. Neuvostoliiton saunoissa tilasuhteet menivät siis kutakuinkin 4:2:2 suhteessa, tai lähes 1:1 saunan ja muiden tilojen kanssa.
Yhteenveto
Pukuhuoneen koko ja sen tilasuunnittelu on omien kokemuksieni mukaan olennainen asia viihtyvyyden kannalta. Tilaa saa hukkumaan kahdenkin ihmisen vaatteiden säilyttämiseen hyvin paljon, ellei sitä vaatetiloja ole hyvin suunniteltu. Toisaalta, erityisesti kesäsaunassa ulkotilat voivat laajentaa seurustelutiloja pukuhuoneen ulkopuolelle, joten pienikin pukuhuone saattaa riittää.
Omassa saunassani en pystynyt venyttämään pukuhuoneen hirsiä mitoitusohjeen mukaisiksi. Pukuhuone on 1,4 kertaa saunan kokoinen. Tulen siis panostamaan pukeutumistilan toimivuuteen muilla tavoin. Sisätilojen lisäksi katettua terassia tulee saunamökkiini yhtä paljon kuin sisätilaa, minkä toivon kompensoivan sisätilojen niukkuutta.
Ulkotilat
Ulkotiloilla voi myös jossain määrin paikata sisätilojen puutteita. Katetut terassit, nykyajan riimat, sopivat hyvin vilvoittelutiloiksi. Kylpypaljut ovat myös yleistyneet Suomessa ja niillä voi mahdollisesti paikata erillisen kylpyhuoneen puutetta. Toisaalta, joskus voi olla mielekästä myös hajauttaa eri toimintoja eri rakennuksiin. Esimerkiksi Helsingin edustalla olevan Saunasaaren saunojen vieressä nököttää toinen pesu- ja pukeutumisrakennus. Erilliset ulkohuussit ovat mökeillä myös klassikoita. Lopuksi pitää muistaa, puulämmitteisessä saunassa katettua ulko- ja sisätilaa pitää varata myös polttopuille, jos halutaan polttaa puuta vähäpäästöisesti ja taloudellisesti.
Lue lisää muualta:
Lisätietoja perinteisten saunojen mittasuhteista saa Vuolle-Apialan Savusaunakirjasta sekä Samuli Paulaharjun Karjalainen sauna –kirjasta. Tarkkoja ohjeita nykysaunojen sisustukseen löytyy Rakennustiedon Saunan suunnittelu ja Pekka Tommilan Sauna kirjoista.
Omaan käyttöön tuleva sauna kannattaa mukauttaa omien tarpeiden mukaiseksi. Kaikkia vakiintuneita saunasuunnittelun periaatteita tai käytäntöjä ei kannata ilman harkintaa muuttaa. Mutta minusta parempi tähdätä omia kokemustavoitteita vastaavaan saunaan, eikä kuvitella mistä seuraava saunavieras tai kiinteistön tulevaisuuden omistaja on kiinnostunut. Tämä artikkeli auttaa ymmärtämään mitä viisi keskeistä saunatarvetta mielestäni ovat.
Saunatarpeiden muutos – mihin suomalainen tarvii saunaa?
2000-luvun suomalaisella saunaan liittyvät tarpeet ovat varsin erilaiset kuin 1800- ja 1900-luvun esivanhemmilla. Samaan aikaan kun saunoja on enemmän kuin koskaan, voisi väittää, ettei keskiverto suomalainen enää oikeastaan tarvitse saunaa. Lääketieteen kehitys on lähes tyhjentänyt saunan terveydenhoidon toiminnoista – sairaat, kuolleet ja syntyvät hoidetaan omissa erikoistiloissaan. Elintarvike- ja juomateollisuus poistanut omavaraistalouden tarpeet. Suomalaisten asunnoissa on järjestään suihkut. Jos suomalainen kuluttaa keskimäärin peseytymiseen 60 litraa vettä päivässä (http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/mihin_energiaa_kuluu/vedenkulutus), ei saunomiseen vaikuta tarpeelliselle myöskään hygienian vuoksi. Täytyy myöntää, että viimeistä argumenttia en itsekään lähes vuoden saunapaaston ulkomailla kärsineenä täysin voi allekirjoittaa…
Arjen luksus
Mielestäni on niin, että sauna on nykyään suomalaisille arkinen luksuspalvelu. Kylminä vuodenaikoina sauna tarjoaa helpon äkkilähdön kosteisiin ja lämpimiin olosuhteisiin. Huomioiden sen, että asuntomme ovat toisaalta maailman tiiveintä ja lämpimintä sorttia ja ettei keskivertopalkansaajan tarvitsee päivällä ahertaa kylmässä, on mielestäni perusteltua väittää, ettei saunaa tarvita Maslowilaisten perustarpeen tyydyttämiseen, vaan henkiseen irtiottoon tai jopa hemmotteluun.
sauna on nykysuomalaiselle arjen luksusta.
Viisi suomalaista saunatarvetta
Etsin suomalaisten saunatarpeita sen perusteella mihin saunaa käytetään. Erilaisia käyttötapoja löydän arviolta ainakin viisi. Ne eivät ole toisensa poissulkevia, mutta kuvaavat mielestäni hyvin erilaisia asennoitumisia saunomiseen. Ne alkavat traditionaalisesta saunomisesta:
Perusteellinen puhdistautuminen. Moni on sitä mieltä, ettei ilman saunaa puhdistu kokonaan. Historiassa sauna oli myös erityisesti maaseudulla ainoa lämmin tapa peseytyä.
Palautuminen. Kuntosalien, kylpylöiden ja urheilukeskusten saunat ovat pitkään toimineet urheilurutiinien loppuhuipentumana. Palautumissaunassa pistäydytään yleensä lyhyesti ja jatketaan sitten reippaasti uusin koitoksiin.
Seurustelu ja neuvottelu. Saunaan mennään usein yhdessä. Joissakin saunaillanvietoissa enemmän aikaa kuluu pukuhuoneessa ja terassilla juoruiluun kuin lämmittelyyn. Kekkonen ja Nokia tekivät saunoista tunnettuja myös neuvotteluhuoneiden jatkeina ja tämä poliittisen saunan traditio jatkuu edelleen (kts. myös valtiosihteeri Pertti Torstilan juhlapuhe) .
Saunominen. Joskus mennään vakavissaan ihan vaan saunaan. Vaikka yksin. Tätä voisi pitää myös suomalaisena meditaationa, hiljentymisen ja rauhoittumisen muotona.
Terveydenhoito ja muut rituaalit. Erilaisia saunataikoja myös edelleen harrastetaan. Jo keskiajalla tunnettu morsiussauna on elossa, mutta kuppaamisen ja hieromisen tilalle saunaan on tuotu uusia terapiatapoja sekä jopa urheilua.
Saunatarpeiden soveltaminen suunnitteluun
Jos mietitään suomalaisten työpaikkojen tai ystäväpiirien saunailtoja, niin niissä yhdistyy useampia saunatarpeita. Luulen, että tämä on hyvin tavallista. Psykologinen fakta on se, että ihmisillä on useampia motivaatioita eivätkä he aina ole niistä itsekään täysin perillä.
Saunan suunnitteluun tarpeiden vaihtelu asettaa omat haasteensa. Vaikkapa julkisten tilojen yhteydessä olevissa saunoissa voi olla tilankäytön kannalta tehokasta, mikäli saunasta saa nopeasti kipakat löylyt ja äkkiä hien pintaan (saunatarve #2 keskiössä). Tällöin saunassa ei tarvitse hikoilun takia viettää pitkiä aikoja. Jos taas saunassa haluaa perusteella peseytyä on pesutiloihin ja vedensaantiin kiinnitettävä huomiota (saunatarve #1). Toisaalta, jos peseytyminen on toissijaista, voi pesuhuoneen minimoida ja peseytymisen hoitaa vaikka löylyhuoneessa. Tämä onnistuu hyvin, erityisesti jos sisäkorkeus on suuri pitämään lattiatason viileänä.
Silloin kun saunominen on ainoastaan termi yhdessäololle, syömiselle, juomiselle ja henkevälle keskustelulle, ovat pukuhuone- ja vilvoittelutilat tärkeitä (saunatarve #3). Ja jos saunassa - tai saunomisen yhteydessä - harrastetaan jotain tavanomaisesta hikoilusta poikkeavaa toimintaa, pitää saunatiloja mahdollisesti mukauttaa näiden mukaan. Samoin jos saunojilla on erityistarpeita, kuten liikuntarajoitteita tai heikkonäköisyyttä, täytyy nämä huomioida kaikessa tilasuunnittelussa. Saavutettavuutta ollaan tosin nykyään varmistamassa myös rakennusvalvonnan toimesta, joten esimerkiksi pyörätuolille liian kapeita oviaukkoja ei enää vahingossa voi luvallisiin uudis(tus)kohteisiin rakentaa.
Keskittyneen saunomisen (tarve #4) voisi liittää jopa edellä mainittuun Maslowiin. Tarvehierarkian toisella tasolla on yksityisyyden tarve, joka myös meditatiivisessa saunomisessa toteutuu.
Sauna ja erikoistarpeet
Jos saunassa aiotaan harrastaa muutakin kuin hikoilua ja puhdistautumista. Ja kyllähän siellä harrastetaan. Omien harrastusten kautta voi miettiä jättääkö saunasuunnitelma tilaa halutuille urheilulajeille, kuten jooga, pilates, hieronta, kuppaus tai seksi.
Saunajooga ja -pilates yrittäjänä toimiva Tiina Vainio vastasi kysymyksiini näihin harjoituksiin sopivista saunaolosuhteista. Hänen mukaansa saunajooga ei tarvitse merkittävästi normaalisti poikkeavaa tilaa, siinä harjoitellaan istumisasennossa. Sen sijaan lämpötila pitäisi vakioida noin viiteen kymmeneen asteeseen. Tiina toivoo suunnittelussa keskittymistä tilan rauhoittavaan estetiikkaan, mieluusti esimerkiksi ikkunan läpi saatavaan luonnonvaloon. Monissa saunoissa on kiuas hallitsevasti keskellä, tilan käyttöä ahdistavat kaiteet, hämärää ja tunkkaista. Tiina kaipaa joogasaunan sisustukseen vaaleita sävyjä ja puuta.
Perinteisiä hierontapalveluita varten tarvitaan yleensä saunan yhteyteen oma tilansa. Kuppaamista ja joitakin muita perinnehoitoja tehdään perinteisesti nimenomaan saunassa, joten näille pitäisi olla sopivat olosuhteet. Tilojen puhtaanapidettävyys ja sopiva lämpötila ovat keskeisiä vaatimuksia. Lämpötilan säätäminen saunassa tapahtuu yksinkertaisimmin korkealla sisätilalla. Koska sauna lämpiää ensisijassa katosta alaspäin, on katonrajassa aina lämpimintä ja lattiatasossa viileintä. Korkeassa tilassa näiden väliin jää lämpimän, muttei kuuman ilman alue, jossa erilaiset saunahoidot sujuvat siedettävissä lämpötiloissa. Samoilla periaatteilla saunatilat soveltuvat myös erilaisiin hellyyden osoituksiin.
Yhteenveto saunatarpeista
Esittelin tässä artikkelissa viisi esimerkkiä suomalaisten saunan käyttötavoista. Näiden tavoitteena on selventää sitä, mihin saunatiloja tarvitaan. Nämä yleiset käyttötarpeet realisoituvat jokaisessa kohteessa ja käyttäjäryhmässä omalla tavallaan. Yleisten käyttötapausten lisäksi on syytä huomioida saunojien erityistarpeita ja erityisiä käyttötapoja.
Sauna ja seksi : Jälkikirjoitus
Ulkomaalaisille joutuu usein selittelemään, ettei suomalaisella saunalla ole mitään tekemistä seksin kanssa vaikka alasti ollaankin. Tyypillisesti julkiset saunat Suomessa harjoittavat sukupuolierottelua tai säädyllistä pukukoodia. Saunan kyseenalainen maine ja kysymysten tausta on kotoisin niistä kulttuureista, joissa saunat toimivat sukupuolivähemmistöjen tai kaupallisten seksipalvelutarjoajien ja ostajien kohtauspaikkana. Tällaisiin saunamuotoihin ei Suomessa vahingossa törmää.
Seksistä ja saunasta ei hirveästi puhuta kotimaisessa keltaisessa lehdistössäkään tai alan kirjallisuudesta. Jos vähistä kirjoituksista haluaa yhteenvedon, niin paljastuu ettei suomalainen sauna ole koskaan ollut niin viaton kuin mielellämme vierasmaalaisille kerromme. Sekä Juha Nirkon toimittamasta Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin perustavasta Sauna-kokoelmasta että erityisesti Laura Puromiehen folkloristiikan pro gradu -työstä, joka perustui uudempiin suomalaisten saunakokemusten keräystyöhön, ilmenee, että perhesaunomiseen on aina silloin tällöin liittynyt myös intiimi yhdessäolo.
Asiasta voisi yksinkertaistettuna todeta, että
vaikka hyvin harva suomalainen enää syntyy saunassa, niin joku on edelleen saattanut saada siellä alkunsa.
Todennäköisesti aiheen arkaluontoisuuden vuoksi en ole toistaiseksi löytänyt suomalaisesta saunakirjallisuudesta ainoatakaan mainontaa siitä, miten saunan voisi suunnitella tämän perustarpeen näkökulmasta. Kerron kyllä jos tulee vastaan (mallia voisi toki ottaa keskiajan keskieurooppalaisista "saunoista"). En tosin usko, että nokkelat suomalaiset tällaista ohjetta erikseen tarvitsevat. Rakkauden harjoittamisesta populaarimediassa:
