Lassi A Liikkanen | Saunologia.fi

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Lämpö ja ilmanvaihto – hyvien löylyjen tärkeimmät tekijät 2

16.04.2016

Saunafysiikan perusteet

Lampö ja ilmanvaihto ovat saunakokemuskolmioni kaksi tukijalkaa. Lämmön lähteenä on suomalaisessa saunassa kiuas. Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmön siirtämiseen kiukaalta saunojien iloksi. Toimivan ilmanvaihto tekee saunassa oleilusta miellyttävää tai jopa nautinnollista. Tämä artikkeli taustoittaa kiukaan valinnasta ja ilmanvaihdon suunnittelusta kertovia tulevia artikkeleita.

Miksi saunassa tulee lämmin?

Lämpöä siirtyy saunojaan neljällä eri tavalla. Nämä ovat:

Johtuminen
Säteily
Konvektio
Höyrystymislämmön vapautuminen

Lämmön siirtyminen koetaan miellyttävänä, kun se tapahtuu tasaisesti tai ennustettavissa ympäri kehoamme.

Jos puulämmitteisen kiukaan yläosaan koskee lämmittämisen jälkeen, tulee sormi kipeäksi. Johtuminen eli konduktio aiheuttaa pahimmillaan palovammoja. Koska kiuasta ei ole tapana halailla, tulee saunassa johtumisen kautta lämpöä lähinnä istuinpinnoista. Jo 50 asteen yläpuolella alkaa kaipailla takapuolen ja penkin väliin eristettä tai jäähdykettä.

Avotakan edessä on mukava lämmitellä, sillä se säteilee lämpöä. Mitä pienempi sauna ja huonommin eristetty kiuas, sitä enemmän lämpöä suhteellisesti siirtyy säteilyn avulla. Koska en tämän sivuston puitteissa pidä ns. infrapunasaunaa sauna, en myöskään suosittele säteilylämmöllä lämmittämistä ainoaksi lämpölähteeksi. Toisaalta kauttaaltaan mustuneessa ja perusteellisesti lämmitetyssä savusaunassa säteilylämpö voi myös olla miellyttävää, kun sitä saadaan sopivasti joka suunnalta.

Konvektio eli kuljettuminen on saunomisen kannalta keskeinen lämpiämismuoto. Kiuas lämmittää saunan ilmaa ja saunan ilma taas saunojia. Mitä kovempaa ilma liikkuu, sitä tehokkaammin lämpöä siirtyy. Saunasampo-kiukaiden patentoitu idea oli lisätä kiukaaseen puhallin, joka liikuttaa ilmaa kiukaan läpi, siirtäen lämpöä saunaan. Periaate on siis sama kuin auton sisätilalämmittimellä, joka puhaltaa ja lämmittää yhtäaikaa.

Ilman liikettä saunassa saa aikaan myös löylynheitto. Erityisesti jatkuvalämmitteisissä puukiukaissa ja varaavissa kiukaissa ilma kiertää kiukaasta kuin itsestään, sillä lämpimän ilman noustessa ylös, tulee viileämpää ilmaa alas.

Mutta miksi löyly tuntuu kuumalle?

Meteorologian professori Timo Vesala on kirjoittanut löylyn vaikutuksesta. Löyly, eli ilmankosteuden tilapäinen lisääminen, ei suoraan vaikuta saunan lämpötilaan. Lämpömittari ei hievahdakaan löylyn heittämisestä samalla tavalla kuin napakka löyly ajaa saunojan pois ylälauteilta.

Löylyn kuumuuden selitys löytyy veden tiivistymisen luovuttaman lämpöenergian kohdistumisesta iholle. Koska ihminen on saunoessaankin tasalämpöinen, noin 37 asteinen kappale, mutta saunassa lämpötila on jossakin 70 asteen yläpuolella, olemme me saunassa suhteellisin kylmiä olentoja.

Mitä tapahtuu saunaan viedyllä kylmällä ”limsa”tölkille, pöytään pakastimesta nostetulle jäätelöpaketille tai talvella ahkerasti käytössä olevalla vessanpöntön vesisäiliön reunalle? Näihin kaikkiin tiivistyy kosteutta, koska ne ovat ympäristöään viileämpiä.

Kosteuden tiivistymisen myötä siirtyy myös energiaa, joka on aikanaan käänteisessä prosessissa hävinnyt. Ihminen säätelee lämpötilaansa mm. hikoilemalla, sillä hiki haihtuessaan vie lämpöenergiaa pois iholta. Tämän takia kostea iho tuntuu kylmälle. Saunassa hikoilu ei onnistu näin helposti, sillä mikäli kosteus on lämpötilaan nähden riittävän korkea, alkaa vesi höyrystymään iholle haihtumisen sijaan. Tämän takia saunassa tulee kuuma.

Ilmanvaihdon merkitys: hyvää ilmaa tarvitaan

Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmittämään saunaa, mutta myös pitämään ilma saunomisen kannalta hyvänä. Ilmanvaihdolla on tärkeä rooli saunan tasaisessa lämmittämisessä. Fysiikan lakien mukaan saunan lämpimin paikka on aina sen korkeimmassa pisteessä, sillä lämpö – ja myös löyly- nousee aina ylös. Sitten alaspäin. Sopivalla ilmanvaihdolla saadaan sauna tasaisen lämpimäksi, huonolla ilmanvaihdolla ja laude-kiuas –suunnittelulla tilanne on päinvastainen.

Saunojien hikoillessa lauteilla, erittyy saunailmaan hikeä, tai ainakin sen hajua, sekä hengityksen mukana hiilidioksidia. Sekä hiki että hiilidioksidi pitäisi saada saunailmasta poistettua, jotta oleskelu on miellyttävää. Lisäksi ilmanvaihtoa tarvitaan ilmankosteuden hallitsemiseksi.

Saunassa ilmanvaihdon merkitys korostuu korkean lämpötilan ja kosteusvaihtelun vuoksi. Kuten äsken kerroin, liittyy kosteus olennaisesti lämpökokemukseen. Jos saunassa ei olisi ilmanvaihtoa, mutta löylyä heitettäisiin, kohoaisi saunan kosteus pikku hiljaa hyvin korkeaksi. Tällaisessa saunassa oleskelu olisi hyvin tukalaa. Ilmanvaihdon pitää siis myös poistaa löylyn mukana tulevaa kosteutta. Alla oleva kuva on VTT:n tutkimuksesta, jossa on kaksi toimivaa ja kaksi huonoa ilmanvaihtoratkaisua kosteuden poiston näkökulmasta:

1992-Äikäs_Rolfberg-Kosteuden vaihtelu-VTT — Kosteuden kertyminen tai tasainen poistuminen VTT:n tutkimuksessa. Löylyä lisättiin 5 minuutin välein. T1 ja T2 eivät toimi, vaan kosteus lisääntyy. T3 ja T4 poistavat kosteutta sopivasti. Lähde: Äikas, Erkki & Holmberg, Rolf. Saunan lämpötilat ja ilmanvaihto . Espoo 1992, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT 1431.

Pelkästään saunan korkea lämpötila, ilman kosteutta, ohentaa ilmaa. Kuumassa saunassa ei siis periaatteessakaan ole yhdessä litrassa ilmaa niin paljon kuin normaalissa ilmanpaineessa. Ääriesimerkkinä täysin kuiva 120 asteinen sauna vastaa happiolosuhteiltaan kolmen kilometrin korkeutta. Koska vesihöyry syrjäyttää happea, muuttuu hengittäminen yhä vaikeammaksi, jos kovissa lämmöissä lyödään löylyä. Jos ilmankosteus nousisi 100%:in RH, niin saunassa ei olisi ollenkaan happea – ja jatkuvalämmitteinen kiuas sammuisi. Palokuntakin sammuttaa tulipaloja tukahduttamalla niitä vesihöyryllä!

Lopputuloksena saunan lämpötilan ja kosteuden suhde hyvin toimivassa saunassa mukailee alla olevan kuvan tilannetta, jossa saunassa vuorotellen hikoillaan ja altistutaan lämpöaalloille:

2000-Mäkelä-Löylykäyrä ilmankosteus lämpö-Sauna-lehti — Esko Mäkelän kuva löylyn vaikutuksesta kastepisteeseen saunailmassa. Katkoviiva osoittaa normaalia ruumiinlämpöä, jonka yläpuolinen kasteuspiste tarkoittaa kosteuden tiivistymistä iholla, alapuolinen kosteuden haihtumista. Julkaista oikeudenomistajien luvalla.

Tässä lämmön ja ilmanvaihdon perusteet. Palaan tulevissa artikkeleissa siihen, miten kiuas vaikuttaa lämmitykseen ja kuinka ilmanvaihto saadaan toimimaan niin painovoimaisesti kuin koneellisen ilmanvaihdon kohteissa.

Lisää lukemista:

Saunan fysiikasta lisätietoa löytyy mm. Esko V. Mäkelän Sauna-lehteen vuonna 2010 kirjoittamasta artikkelista Löyly fysikaalisena ilmiönä. Linkitetty artikkeli on julkaistu Saunologia-sivustolla. Professori Vesalan artikkeli Arkhimedes-lehdessä kertoo pidemmin lämmön kokemuksen fysikaalisista taustoista: Timo Vesala (2010) Saunomisen sietämätön kuumuus.

Esko Mäkelä – Löyly fysikaalisena ilmiönä

Päivitetty 19.04.2016

Tässä artikkelissa julkaistaan liitteenä edesmenneen diplomi-insinööri Esko V. Mäkelän viimeisimmäksi saunafysiikka käsitteleväksi työksi jäänyt artikkeli Löyly fysikaalisena ilmiönä. Esko kirjoitti aiheesta saunalehteen useamman artikkelin, joista tämä on edustava ja mielestäni riittävä esitys aiheesta. Alunperin julkaistu Sauna-lehden numerossa 1/2000:

2000-Mäkelä-Löyly fysikaalisena ilmiönä-Sauna-lehti

Artikkeli julkaistu Suomen saunaseura ry:n ja Esko Mäkelän perikunnan luvilla, kiitos molemmille!

Hirrenveisto käsityönä – pyöröhirsien käsittely 5

Päivitetty 19.04.2016

Kun ensimmäiset puut oli kuorittu maaliskuun alussa, alkoi hirsiveistäjä Kari Peltola välittömästi seuraavan työvaiheen. Varsinainen hirsien veistäminen tarkoittaa tukkien muotoilemista seinähirsiksi yksi puu kerrallaan.

Hommat etenivät ensimmäisen kahden viikon aikana vauhdikkaasti alla olevan kuvan mukaiseen tilanteeseen. Siinä on valmiina neljä kerrosta. Kerron seuraavaksi pääkohdat pyöröhirren väistämisestä, kun käytetään ulkovarausta ja myös ämmänurkaksi kutsuttua koirankaulasalvosta (näistä kerrottiin artikkelissa hirsirakennuksen suunnitteluvalinnat). Tämän artikkelin loput kuvat on otettu neljä viikkoa veiston alkamisesta.

160412-hirsikehikko-4kerrosta-2900 — Kaksi täyttä viikkoa työn aloittamisesta: neljä kerrosta on jo valmiina. Purua ja sahajauhoa riittää.

Työ alkaa pohjahirsistä, jotka tässä tapauksessa halkaistiin moottorisahalla keskeltä kahtia. Tasapintaiset hirret on helpompi asetella pilarien päälle. Veistäminen edellyttää kohtuullisen hyvää työpiirustusta siitä, millainen mökki on rakenteilla. Hirsiveistäjä tekee siitä sitten omat tulkintansa ja luo hirsikehikon piirustuksen ja käytettävissä olevan materiaalin rajoitusten mukaan.

Veistäminen askel kerrallaan

Pohjan jälkeiset hirsikerrokset eli varvit veistetään hirsi kerrallaan. Tästä voisi erotella seuraavat työvaiheet, joiden kautta kehikko muodostuu:

Puun valinta
Puun katkaisu
Alustavan nurkkavarauksen tekeminen
Hirren nosto edellisen kerran päälle varauksen piirtämistä varten
Varaus ääriviivan mukaan
Hirren nosto varauksen tarkistamista, lopullista laskua
Halkeamisuran sahaus ja poskeaminen
Reikien poraaminen tapitusta varten
Valmiin hirren junttaaminen paikoilleen.

Tapit, jotka pitävät hirret vaakasuunnassa paikoillaan kiinnitetään kun rakennusta kasataan loppusijoituspaikalle.

Ensimmäiseksi jokaista seinää kohti valitaan sopivan pitkä puu. Puun pitää olla riittävän suora käyttöpituudeltaan ja halkaisijaltaan sopiva. Useimmiten käytetään seinän mittaisia puita, mutta tarvittaessa niitä jatketaan esimerkiksi väliseinän kohdalta huomaamattomasti. Puut katkotaan suunnilleen oikeaan mittaan, mutta hirsien päät tasataan vasta myöhemmin. Seuraavaksi tehdään alustava nurkkavaraus. Sen avulla hirsi saadaan laskettua lähemmäs oikeaa sijoituskohtaa, kun se asetetaan edellisen hirsikerroksen päälle ensimmäisen kerran varauksen piirtämistä varten.

Hirsi nostettuna aiemman kerran päälle varauksen piirtämistä varten

Kun hirsi on paikoillaan, piirtää veistäjä kynävaralla varauksen ääriviivan. Aiemmin on käytetty varausrautoja, mutta kynällä piirtäminen käy nopeammin. Kynävarassa on vesivaaka pitämässä työkalua kohtisuorassa. Idean on yksinkertaisesta alla olevan hirren muodon mukailu päälle tulevan hirren varauksessa. Kynän asema alemmassa puussa valitaan tavoitellun varauksen leveyden perusteella.

Kynävaran alapuoli seuraa linjaa, jolle seuraava hirsi asettuu.

Seinän varaus on tärkein tekijä seinän toiminnallisessa rakennepaksuudessa ja eristävyydessä, sillä varaus on hirsiseinän ohuin kohta. Omassa saunassani tavoitteena oli pitää varaus noin kymmenessä sentissä, aina yli kahdeksan. Vaihteluväli on seurausta siitä, että puut eivät ole tikkusuoria eivät tasapaksuja. Hirrenpäihin tehdään syvyysmerkintä. Tässä vaiheessa määritetään jo varauksen leveyttä.

Kun varaus on piirretty, siirretään puu työtasolle, jossa varaus voidaan veistää. Veistettäessä poistetaan ääriviivan mukainen puuaines hirren tulevasta alapinnasta. Kari käyttää veistämiseen kirvestä ja kevyttä moottorisahaa. Seuraavasta minuutin videopätkästä, miten veistäminen sujuu ammattilaiselta näillä työkaluilla:

Kun varaus on saatu ensimmäisen kerran tehtyä, Kari nostaa puun paikoilleen sovitusta varten. Koska varaus veistetään varoen tekemästä peruuttamattomasti liian suurta varausta, on hirren sovituksen jälkeen usein tarve jatkaa veistämistä lopullista laskua varten. Tällöin hirsi nostetaan uudestaan pois paikoiltaan.

Samalla kun varausta uudelleen viimeistellään maan tasossa, myös posketaan hirsi. Tämä tarkoittaa hirren kaventamista nurkan kohdalta sen päälle tulevan kerroksen sovittamisen helpottamiseksi. Nurkkasalvos on kohta, jossa hirret menevät ristiin. Tässä tapauksessa tyyliltään koirankaula, joka näkyy puoliympyrän muotoisena reikänä allaolevassa kuvassa.

Poskeamisessa hirttä kavennetaan nurkkasalvoksen kohdalta

Poskeamisen yhteydessä sahataan myös halkeamisura. Sen Kari tekee yhtenäisenä moottorisahan terän levyisenä railona varauksen pohjaan, hirren alareunaan. Kun hirsikerroksia on useampia, on yksinäisen veistäjän pakko hyödyntää traktorin hydraulinostinta puun liikutteluun.

Hirsien liikutteluun tarvitaan käsivoimien lisäksi apuvälineitä. Kari käyttää traktorin nostinta.

Erityisesti nurkasta pitää saada mahdollisimman tarkasti sovitettu, ettei ämmä pääse virnistämään. Lopuksi varauksen voi viimeistellä sähköisellä pistosahalla (rosvosaha). Pistosahassa Kari käyttää tarpeen mukaan kolmen eri hammastuksen teriä. Näitä on hyvä olla varastossa, sillä kaikkien elinkaari ei ole kovin pitkä.

Pistosahalla tehdyn varauksen jälkeen hirsi alkaa olla valmis ja se juntataan tiukasti paikoilleen lekalla. Hirsi kutistuu tämän jälkeen jatkuvasti, joten salvos on parin kuukauden jälkeen jo ilmavampi. Hirren väliin jäänyt sahajäte pitää vielä myöhemmin poistaa. Tässä tapauksessa se tapahtuu viimeistään purettaessa kehikkoa veistopaikalta rakennuspaikalle siirtoa varten.

Viimeisinä töinään hirsiveistäjä poraa tappeja varten reiät. Kari tulee käyttämään halkaisijaltaan 24mm paksuisia puutappeja hirsien kiinnittämiseen. Hän poraa vastaavan reiän noin kahden metrin välein uudesta hirsikerrasta läpi alempaan. Tämä varmistaa riittävän laskeutumisvaran. Käsipelillä porattaessa ei jaksettu tehdä näin syviä tapinreikiä…

Yhden parin metrin hirrenpätkän veiston dokumentointiin kului parisen tuntia. Tämä antaa jonkinlaista osviittaa työn vauhdikkuudesta. Tällä tekniikalla vähintään noin kahdeksankymmenen hirren veistäminen kestää useamman kymmenen työpäivää ja vaatii käytännössä ainakin yhden apumiehen silloin tällöin. Käsityönä tehty jälki on kuitenkin mielestäni vaivan arvoista:

160412-valmis-hirsinurkka-valitulos-2898 — Valmiita nurkkasalvoksia. Ämmä ei virnuile vaan hirret ovat hyvin tiivisti kiinni toisissaan.

Tässä olivat tämän veistotyylin keskeisimmät työvaiheet. Samaa kaavaa toistetaan kunnes kaikki hirret ovat kurkihirttä myöten tiivisti paikoillaan. Seuraavassa hirsirakentaminen-artikkelissa nähdään toivottavasti jo valmis kehikko ja tarkastellaan veistämisen aikaisia yllätyksiä, haasteita ja muutoksia saunarakennuksen rakenteisiin!

160412-varan-kalibrointi — Kynävaran kalibrointi

Rakennustyylien vertailua

Loppuun on huomautettava, että hirsityö perustuu paikallisin perinteisiin, ei standardeihin, joten jokainen rakentaja taaplaa tyylillään. Luotin itse Karin ratkaisuihin, joilla myös omistamamme mökki on pysynyt pystyssä pian 20 vuotta.

Jos tätä rakennusta vertaa Juha Telkkisen haapahirsisaunan rakentamiseen (kts. tietolähteet), niin huomataan, että allekirjoittaneen prosessista oikaistiin kahdessa kohtaa: hirteen tehtiin halkeamisura (eli tappouraa) alapintaan, ei yläpintaan. Hirsikehikkoon ei asennettu metallipultteja hirsien kiristämistä varten. Väitän, että näillä tekijöillä ei ole ihmeempää vaikutusta saunakokemukseen. Vanhojen saunojen ilmanvaihdon onnistumisessa hirsien rakoja on itse asiassa pidetty tärkeinä, savusaunassa ne ovat tosin myös paloturvallisuusriski.

Lisätietoja hirsirakentamisen hienouksista löydät esimerkiksi Risto Vuolle-Apialan Hirsityöt-kirjasta.

Saunarakennuksen sijoitus kokemuksellisesta näkökulmasta

Päivitetty 12.04.2016

Edellisessä artikkelissa paljastui, että saunan sijoittamista säätelee sekä laki että kunnallinen rakennuskäytäntö. Saunan sijoittaminen on voi olla haastavaa, erityisesti jos ollaan rakentamassa veden äärellä. Suomessa on kuitenkin tuhansia saunoja, joihin ei ole koskaan haettu rakennuslupaa. Lisäksi lain ”porsaanreikä” eli rakennuksen määritteleminen kiinteäksi, paikoillaan pidettäväksi tilaksi on inspiroinut lukuisia siirrettäviä sekä kelluvia saunoja rannoille ja pihoille.

Mutta luvan ja määräysten mukaisuus tai niiden nokkela kiertäminen ei takaa mitään rakennuksen arkkitehtoonisesta sopivuudesta tai ulkoasun esteettisestä miellyttävyydestä. Tässä artikkelissa esitän kysymyksiä ja korostan mahdollisuuksia sijoittamiseen liittyen, jotka jäävät jokaisessa projektissa vastuullisen suunnittelijan harkintakyvyn mukaan ratkaistaviksi.

Näkymä saunarakennukselle ja saunasta ulos

Aiemmin mainitun rantakaavan merkitys on nimenomaan ollut suojella rantaviivaa rakennuksilta, ei sinänsä auttaa saunaa sopeutumaan ympäristöönsä. Tässä tapauksessa on jo ajateltu kokemusta kollektiiviselle tasolla. Esteettisenä tavoitteena on pidetty miellyttävää, yhtenäistä rantaviivaa vedestä rannalle katsottuna, jota rakennukset eivät täysin riko. On totta, että ainakin tiheästi kaavoitetuilla mökkialueilla useampi katsoja näkee sinun saunasi jostain muusta kulmasta kuin mökkisi terassilta. Nämä kaksi näkökulmaa kannattaakin miettiä erikseen:

Mille saunarakennus näyttää ympäristössä?
Minne saunarakennuksen näkymät avautuvat, mille sijoituspaikassa tuntuu?

Suhde ympäristöön ja muihin rakennuksiin

Olemassa olevana pihapiiriin lisättävän saunan pitäisi sopia olemassa oleviin rakennuksiin tyyliltään, paikaltaan ja orientaatioltaan. Jätän tyyliseikat nyt sivuun, palaan niihin katto- ja ulkovuoriratkaisujen yhteydesäs.

Miten kauas sauna pistetään? Paloturvallisuusnäkökulmastakin sauna on hyvä sijoittaa erilleen. Pieni fyysinen etäisyys saunalle myös mahdollistaa rauhan ja yksityisyyden. Toiminnalliset vaatimukset voivat asettaa omia rajoituksiaan saunapaikalle. Sähkö, vesi, viemäröinti ja rakennuksen perustaminen; onko näiden suhteen tontilla rajoituksia? Entä millainen reitti saunalle johtaa, tarvitseeko sinne päästä autolla, traktorilla tai pyörätuolilla?

Jos sauna on harjakattoinen, kuten maasaunoja lukuun ottamatta suositeltavaa on, niin katon orientaatio kannattaa miettiä. Sen vaikutus avautuu alla olevasta kuvasta:

160410-rakennuksen-suunta-maastossa — Yksinkertaisen saunamökin orientaatio, eli katonharjan suunnan, merkitys mökin ulkonäköön. Kuva: Tommilla (toim.) Rakennan saunan 1986. Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.

Itse saunarakennus on hyvin näkyvä, mutta merkittävää on myös saunojien näkyvyys. Koska saunassa ja sen ympäristössä puuhaillaan usein vähissä pukimissa, kannattaa saunan vilvoittelualueiden ja sisätilojen ikkunoiden paikat pitää mielessä. Tämän merkitys korostuu luonnollisesti tiheästi asutetuilla ja pienillä tonteilla.

Mihin sauna kannattaa rakentaa – paikan kokemus

Näkymä vesistöön – tai edes luontoon - on ollut monen saunanrakentajan haaveena. Näkymän lisäksi läheisyys ja pääsy veteen on myös tavoiteltavaa. Kuivan maan saunojen viereen on viime vuosina ilmestynyt uimapaljuja tai kylpytynnyreitä, joissa voi japanilaiseen tapaan nauttia lämpimästä kylvystä ulkoilmasta riippumatta. Uiminen ja kylpeminen muistuttavat saunakokemuksen moniaistisuudesta, johon saunan paikka vaikuttaa myös muilla tapaa.

Aurinko ja tuuli

Tuuli- ja aurinko-olosuhteet antavat saunalle oman leimansa. Auringon lämpöä on Suomessa tarjolla rajatusti, mutta me suomalaiset otamme siitä mielellään kaiken irti. Tämä edellyttää sitä, että saunarakennukseen on ikkunoita etelä-länsi-sektorilla ja terassin tai muun jäähdyttelyalue on myös avoinna auringon suuntaan. Koska suomalaiset tuppaavat yleensä saunomaan iltaisin, on länsi tällöin tärkein ilmansuunta auringosta ja maisemasta nauttimiseen. Aamusaunoja voisi vastaavasti avata terassinsa itään tai kaakkoon.

Nykyaikainen rakentaja voi olla kiinnostunut myös auringosta energianlähteenä, erityisesti sähköverkon ulkopuolisilla mökeillä. Energiaa voi aurinkosähköpaneelien lisäksi kerätä aurinkokeräimillä, jotka muuttavat valon lämmöksi selvästi sähköä paremmalla hyötysuhteella.

Tuuliolosuhteet vaihtelevat Suomessa vuodenajan ja paikkakunnan mukaan. Ilmatieteenlaitokselta voi ostaa paikkakuntakohtaisia tietoja sääasemien kohdalta, samoin mäenharjoilla kasvaneiden puiden taipuminen kertoo vallitsevasta tuulesta. Alla oleva Tuuliatlaksesta peräisin oleva tuuliruusu kertoo, että eniten tuulta ympärivuoden saadaan etälä-länsisektorilta (eli keskimäärin lounaasta). Toisaalta talvisin kylmimmät tuulet puhaltavat päinvastaisesta suunnasta, pohjoinen-itäsektorilta. Tuuliatlaksen keskinopeuskartoista selviää myös paikallinen tuulimäärä, ellei se ole jo entuudestaan tuttu.

Tuuliruusut, tuulen nopeus ja keskimääräinen suunta Suomessa 1999-2008. Lähde: Tuuliatlas.fi

Saunomiskokemuksen kannalta olisi hyvä, mikäli jäähdyttelypaikoilta on mahdollisuus suojautua kovilta tuulilta. Kokemusta enemmän merkitystä tuulella on kiukaan toimintaan ja ilmanvaihtoon. Juha Telkkisen savusaunassa ”piippu” (eli lakeinen) sijaitsee tämän vuoksi vastakkaisella ilmansuunnalla, koillisessa, ilmanpaine-eron ja sitä kautta vedon maksimoimiseksi. Katon rajalla saa ja pitääkin siis tuulla reippaasti, mutta oleskelutila on hyvä suojata. Suojaa antavat muut rakennukset sekä puut ja pensaat. Hyviä ohjeita tuulen huomioimiseen saa Aurinkoteknillisen yhdistyksen Aurinko-oppaasta. Tässä kohtaa on pientä haastetta sen kanssa, että aurinkoa pitäisi saada luoteissektorilta, jonka tuulia pitäisi samaan aikaan suitsia. Toisaalta ympärivuotisessa käytössä ei-toivottu talvipuhuri puhaltelee tyypillisesti 180 astetta toisesta suunnasta, jolloin ratkaisu voi olla helpompi.

Oman saunarakennukseni saunan ikkuna katsoo suuntaa SSE ja L-kirjaimen muotoinen terassi avautuu voittopuolisesti länteen. Pukuhuoneesta astutaan kuitenkin luoteispuolelle, näkösuojaan. Sauna on rinteessä ja terassille tulee sen korkuinen kaide, että maisemista voi nauttia rauhassa ohikulkijoiden katseilta.

Saunan sijoittaminen ja lain vaatimukset

Päivitetty 09.04.2016

Saunan sijainti ympäristöön ja muihin rakennuksiin nähden vaikuttaa olennaisesti saunakokemukseen. Suomalaisen saunakokemuksen rakenteeseen kuuluuvat vaiheina mm. siirtymä ja vilvoittelu. Siirtymä on selkeästi myös henkinen toimenpide, normaalioloista pakeneminen tai tietynasteinen saunaan eristäytyminen. Erillinen saunarakennus tukee näitä toimintoja parhaiten.

Kaikissa tapauksissa erillisen saunarakennuksen pystyttäminen ei ole itsestäänselvä vaihtoehto. Saunan voi perustaa myös asunnon yhteyteen, jolloin puhutaan huoneistosaunasta. Omat kokemukseni mökkien sisälle integroiduista saunoista eivät ole kovin hyviä. Saunominen lämmittää varsinaista mökkiä, erityisesti useampikerroksisissa rakennuksissa. Pieniä tiloja sauna voi myös höyrystää ja ellei erillisiä pukeutumis- ja jäähdyttelytiloja ole, niin saunominen voi häiritä muita puuhailuja – ja toisinpäin. Muun muassa näistä syistä itse pidin erillistä saunarakennusta selvänä vaihtoehtona.

Joten aloitetaan omaan rakennukseensa sijoitettavan saunan ja lain näkökulmasta.

Erillisen saunarakennuksen sijoitus – mitä laki sanoo

Suomessa saunoja löytyy joka paikasta. Klassinen idylli on kirkasvetisen järven rantaan sijoittuva saunamökki. Mielikuvat eivät kuitenkaan aina kohtaa todellisia mahdollisuuksia– ainakaan mitä uudisrakentamiseen tulee. Erityisesti ranta-alueilla rakentamismahdollisuuksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset määräykset rakennusten sijoittamisesta. Tässä tapauksessa ranta-asemakaava (ent. rantakaava), joka kohdistuu ranta-alueeseen.

Toivoin alun perin voivani kertoa näistä jotain yleispätevää helpottamaan suunnittelua koko Suomessa. Valitettavasti Suomen rakennuslainsäädäntö loistaa tässä tapauksessa sekavuudellaan. Olen koonnut tähän artikkeliin ne muutamat yhteiset määräykset joita koko Suomessa noudatetaan haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan. Paras yleisohje on kysyä paikallisessa rakennusvalvonnasta voiko ajatellulle paikalle rakentaa, ja jos niin kuinka ison saunarakennuksen. Sama koskee myös korjaus- ja muutosrakentamista vanhoissa kohteissa, joihin voi parhaimmillaan liittyä myös rakennussuojelunäkökulmia.

Kaavat

Erilaisia kaavoja, eli yhteiskunnallisia suunnitelmia ja sääntöjä rakentamisen määrään ja laatuun riittää. Suurimmalla osalla niistä ei ole vaikutusta saunan sijoituksen suunnitteluun. Korkeimmalla tasolla vaikuttavat maakuntakaavat, joilla ohjaillaan lähinnä keskus- ja kehysalueiden suhteellista kehitystä. Kunnat laativat oman yleiskaavansa, mutta asemakaava on, se joka voi määrätä jotakin esimerkiksi omakotitalojen talousrakennuksista. Etelä-Suomessa ranta-alueilla mahdollisesti olemassa olevista ranta-asemakaavoissa (kts. esimerkiksi Porvoon ranta-asemakaava ) voidaan myös puhua saunoista.

Rakentamismääräykset ja rakennusjärjestys

Rantakaavan olemassaoloa todennäköisempää, on että saunan rakentajan kannalta tärkeimmät vaatimukset ja rajoitukset löytyvät kunnan rakennusjärjestyksestä. Rakennusjärjestys sisältää yleensä paljon yksityiskohtaisempia, yleensä myös saunoja koskevia määräyksiä. Vaikkapa Tuusulassa saa ainoastaan saunan (pinta-ala alle 30m2) rakentaa etäisyydelle 20 - 60 metriä rantaviivasta, muunlaisia rakennuksia ei lähtökohtaisesti hyväksytä.

Saunan sijoittamista koskettaa pari muutakin yleistä ja erillistä määräystä. Maankäyttö- ja rakennuslakia täydentää rakentamismääräyskokoelma. Sekin on valitettavasti niin epätarkka, että sille on olemassa tulkintaohjeita. Esimerkiksi ranta-alueen ulottuvuutta ei ole yksiselitteisesti määritetty, se on enintään 200 metriä vesistön rannasta. Rantavyöhyke on tätä kapeampi noin 50-150 metriä rantaviivasta oleva kaista, molemmissa tapauksissa näkyvyys vaikuttaa leveystulkintaan. Se, miten rannalle rakennetaan on lopulta rakennustarkastajan päätösvallassa.

Saunojen kohdalla lakiin sisältyy poikkeus, joka mahdollistaa saunan rakentamisen olemassa olevan asuinrakennuksen tai maatilan yhteyteen (tosin tietyin varauksin) Tämä onkin maankäyttö- ja –rakennuslain ainoa maininta saunasta…

Lupaviidakko ja yleinen byrokratian vieroksuminen ovat saaneet suomalaiset innovoimaan siirrettäviä, pyörien ja ponttoonien päälle rakennettuja saunoja. Vaikka nämä tynnyrisaunat ja lauttasaunat eivät äkkiseltään kuulosta kiinteiltä rakennuksilta, ei laintulkitsijoita kovin helpolla höynäytetä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 30.4.2004 t961) on tulkinnut autoonkin rakennetun saunan muine tiloineen rakennukseksi. Tällöin autosaunoja on joutunut hinaamaan lukaalinsa kauemmas rannasta. 2014 tapauksessa lauttasaunakin tulkittiin rakennukseksi, jolle piti joko hakea lupa, tai siirtää tai purkaa se. Jos lauttasaunassa on 20 hv (15kW) moottori tai 5,5m pituutta, niin se pitää rekisteröidä veneeksi.

Lopputuloksena rakennusmääräysten suhteen Suomessa vallitsee voimakas ”paikallisen sopimisen” perinne. Laki jää tavallaan toiseksi kuntakohtaiselle rakennusjärjestykselle sekä vallitsevalle (että suunnitellulle) kaavalle. Tästä seuraa se, että se mikä on mahdollista Tampereella ei välttämättä onnistuu Nokialla tai Lempäälässä. Lisäksi se antaa kunnalliselle rakennustarkastukselle lähes mielivaltaisen tulkintavallan kaikkien vaihtoehtoisten tulkintojen yli. Se tarkoittaa myös sitä, että ranta-alueelle saunaa suunnittelevan kannattaa ensimmäisenä konsultoida paikallista rakennustarkastusta.

Savusaunan sijoittaminen on säädeltyä

Joistakin yksityiskohdista löytyy yksiselitteisiä sääntöjä. Esimerkiksi Ympäristöministeriön Ympäristöopas 39 ottaa kantaan savusaunan sijoittamiseen ja toteaa, ettei palovaarallista rakennusta, kuten savusauna, saa sijoittaa 15 metriä lähemmäs omista tai 20 metriä lähemmäs muiden rakennuksista. Aiemmin mainitut kuntakohtaiset rakennusjärjestykset sisältävät usein tämän saman määritelmän. Vastaavia vaatimuksia on Suomessa ollut jo vuosisatoja, savusaunojen maine on ollut tunnettu. Samassa hengessä pitää muistaa, ettei lain perusteella saa rakentaa 5 metriä lähemmäs rajasta, vaikka tähänkin saattaa paikkakuntakohtaisesti olla asemakaavan sallivampia poikkeuksia. Palosuojelunäkökulmat on kuitenkin huomioitava silloinkin.

Seuraavassa artikkelissa syvennytään arkkitehtoonisiin seikkoihin saunan asemoinnissa.

Hirsien suojelu ennen rakentamista – sinistäjäsieni ja rautavihtrilli

Päivitetty 05.04.2016

Hapuilen jälleen suunnittelu- ja rakennusprosessin kuvailusta sivupolulle. Tällä kertaa aiheena hirsien suojaaminen pahalta maailmalta ennen varsinaista rakennuksen kasaamista.

Kun tukki on kuorittu, se voi alkaa välittömästi kuivumaan. Se on kuitenkin edelleen hyvin kostea ja se pitää varastoida niin, että kuivuminen onnistuu. Muuten puu alkaa pian kärsimään homeista ja sienistä. Hirsityömaalla rakennuspuut on ripoteltu ympäriinsä eivätkä kuorimattomatkaan puut odottele kevättä tiiviissä nipussa.

Sinistäjäsieni vaanii kosteaa mäntyä

Varoittavana esimerkkinä sienistä alla oleva valokuvaa. Kerroin aiemmin, että keräsin työmaalta sytykkeeksi muovipussin männyn vähäkaarnaista kuorimajätettä pohjalle ja nostin sisälle ”kuivumaan”. Kahdessa viikossa joillekin siivuille kävi. Eivät ne umpinaisen pussin pohjalla kuivuneet, mutta lämpenivät sen verran 5 asteen yläpuolelle, että sinistäjäsieni pääsi valloilleen.

160326-sinistajasieni-2vkoa — Kaksi viikkoa muovipussin pohjalla muiden lastujen joukossa +10C asteessa muhinut männynlastu on selvästi sinistynyt.

Sinistäjäsieni on yleisnimi joukolle käytännössä kaikkialla asustavia sienilajeja, jotka kostean männyn pintaan (myös kuoren alle) päästessään värjäävät sitä. Sinistäjä sieni on honkarakentajalle lähinnä ulkonäköhaitta sillä se ei lahota puuta, kuten lahottajat sienet. Joidenkin tietojen mukaan sinistäjäsieni voi jopa parantaa puun kestävyyttä muita vaaroja vastaan.

Ulkonäkötekijänä se on merkittävä, sillä se värjää puun kuorikerrosta pintaa syvemmältä. Sen vaikutukset häviävät ajan myötä normaalin harmaantumisen alta, mutta jos haluaa kyllästää tuoreen vaalean seinän johonkin läpikuultavaan sävyyn, pitäisi sinistymistä torjua.

Ensisijainen konsti sinistymien estoon on tehokas kuivatus tai säilytys niin viileässä, ettei sieni vielä herää eloon. Asiasta löytyy internetlähteistä epäyhtenäisiä tietoja, mutta joidenkin väitteiden mukaan myös hyvin korkea kosteus pitäisi sinisyyden kurissa, tosin muut homeet voivat tällöin iskeä puuhun kiinni. Toisaalta taas myös koneellinen kuivattaminen voi luoda otolliset olosuhteet homeiden ja sienien kasvulle sen jälkeen kun rakennuspuu on asennettu käyttökohteeseensa (http://puusuutari.blogspot.fi/2016/01/sahatavaran-laatu-ja-maalaaminen.html ) Päätän tämän seuraavaan Tanelin Luoman Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä löytyneeseen lainaukseen :

”Sinistäjäsienten rihmasto kasvaa, jos puun kosteus on 30 – 120 % ja ihanteellinen lämpötila + 22°C - + 28 °C ja kasvulämmön raja-arvot ovat – 3°C- + 40 °C (Siikanen 2008, 76.; Siikanen, U. 2008. Puurakentaminen. Tampere: Rakennustieto Oy)”

Hirsien suojauskokeilu rautavihtrillillä

Omalla kohdallani alkoi huoli sinistäjäsienen ja homeiden vaikutuksesta kalvaa mieltä yllämainitun havainnon jälkeen, kun kaarnan alta oli suurella vaivalla raaputettu esiin kauniin vaaleaa hirrenpinta. Vaikka talvikaadettujen mäntyjen pitäisi olla suhteellisen hyvin suojassa sinistymiseltä, mietin vaihtoehtoja suojata puita. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tuli esiin rautavihtrilli.

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti (rauta II sulfaatti, ferrosulfaatti) on puun pintakäsittelyyn soveltuva kemiallinen yhdiste, jota käytetään myös multamaalien, kuten punamullan jonkinlaisena sideaineena. Se myös hidastaa homehtumista sekä sienten toimintaa. Se hapettaa metallia, joten sitä täytyy käyttää harkitusti etteivät naulat ruostu tai rappaukset värjäydy. Rautasulfaatti harmaannuttaa puuta auringonvalossa ennenaikaisesti, mikä voi sopia erityisesti jos tavoitteena on kelohonkaa muistuttava harmaa hirsipinta. Toisaalta rautavihtrillillä käsitellyn pinnan voi myöhemmin myös maalata, joten se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Passiivipuutaloblogissa on hyviä esimerkkikuvia vihtrillikäsittelyn tuloksista: http://www.passiivipuutalo.com/2013/07/rautavihtrilli-ja-epasiistit-suolot.html

Nämä ominaisuudet vetosivat minuun, mutta netissä varoiteltiin, ettei aine välttämättä tartu tai vaikuta pyöröhirteen. Joten ei auta kun kokeilla. Joten hirsiveistäjän kanssa virittelimme kaksi vajaan metrin mittaista testihirrenpätkää. Toinen hirsi käsiteltiin rautavihtrillillä (n. 500g/10L seossuhde) ja toinen ei.Kuva ennen käsittelyä yllä ja seuraava päivänä alla. Käytetty Herdinsin vihtrilli löytyi K-Raudan hyllystä ja sisältää sulfiitin lisäksi harmaat vesipetsiä, joka värjää puun pinnan lyhytaikaisesti harmaaksi.

160325-ABtesti-vihtrilli-day0 — Rautavihtrillikoe, päivä 0: koe alkaa. Kaksi vastikään kuorittua hirren pätkään, joista pidempi käsitellään rautasulfiitilla.

Hirret nostettiin käsittelyn jälkeen eteläseinustalle ottamaan kevätaurinkoa. Palaan Kuvat ennen käsittelyä ja seuraavana päivänä alla. Hirret nostettiin sitten eteläseinustalle ottamaan kevät aurinkoa ja palaan asiaan huhtikuun lopussa, kun vesisateen, auringonvalon, ja vihtrillin yhteisvaikutukset voivat näkyä kunnolla.

Taustalla oli myös ajatus testata, voisiko hirsikehikon ulkopinnat käsitellä kauttaaltaan jo ennen kasausta loppusijoituspaikalle ei-toivottujen värjäytymien estämiseksi. Alla oleva kuva on seuraavalta päivältä näyttää harmaan petsin sävyn selvästi.

Rautavihtrilli koe, päivä 1 — Rautavihtrilli koe, 1. päivä käsittelyn jälkeen.

Lähteitä:

http://www.kysy.fi/kysymys/sinistajasieni-puun-pinnalla-sisalla-asunnossaonko-haittaa-terveydelle-ja

http://www.puuhuolto.fi/Opas/Tunne_puuraakaaineen_lahoviat_opas.pdf

http://www.kp24.fi/uutiset/305531/Panu-Kaila-Puunsuoja-on-puunsy%C3%B6j%C3%A4 Kailan skeptinen näkemys rautavihtrillin hyötyihin

Suomalaisten monimutkainen saunarituaali kokemuskartalla

Päivitetty 07.04.2016

Suunnittelun alalla taloudellisesti kovinta kasvua nauttii tällä hetkellä palvelumuotoilu. Tämä vasta viime vuosina vakiintunut suunnittelutyön sarka koskee nimensä mukaisesti erilaisten palvelujen suunnittelua. Sen pohjoisamerikkalaiset juuret kietoutuvat pankkipalvelujen ympärille, mutta siihen liittyvillä toimintatavoille on muodostunut tarvetta erityisesti sähköisen asiakas-ja itsepalvelun tultua pysyvästi henkilökohtaisen kanssakäymisen rinnalle. Palvelumuotoilun työkaluista asiakas tai kokemuspolku (customer journey; experience map) soveltuu myös saunaelämysten miettimiseen.

Tein itse saunomiskokemuksesta matkakartan ja yllätyin miten monimutkainen siitä tuli! Jouduin erottelemaan toisistaan yksityissaunassa sekä yhteiskäytössä olevassa saunassa saunomisen saadakseni siitä esityskelpoisen tähän julkaisuun. Näkökulma on yleisesti ottaen omasta saunomisestaan vastuullisen toimijan, esim. puolustusvoimien palveluksessa joku muu voi ohjata saunatoimia. Varsinaiset saunanlämmittäjän toimet on eroteltu omiksi sarakkeikseen.

160329-kokemuspolku - saunojan pov — Kokemuskartta (experience map) saunomisesta eri vaiheineen ja etappeineen (sarakkeet). Yksi näkökulma, jota on analysoitu toiminnan, toiveiden ja huolien kannalta (rivit)

Tein kartat omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella. Jätin tarkoituksella pois erityisesti löylyttelyrituaalia ja ”oikeaa” saunomistapaa kuvailevat adjektiivit. Toisaalta mukana on erityisesti likinäköistä saunassa huolettavia kysymyksiä.

Kartan ei pitäisi sinänsä paljastaan suomalaiseen saunaan tottuneelle mitään uutta. Uutta sen sijaan voi olla, se miten paljon valmisteltavaa ja hoidettavaa saunomiseen liittyy. Auton tankkaaminen parin viikon välein tuntuu ikävän vaivalloiselle, mutta se on kertaluokkaa yksinkertaisempi toimenpide kuin saunominen!

Kartta näyttää aluksi varsin monimutkaisella. Yhtenä esimerkkinä esimerkiksi saunavarusteet ovat niin pitkä lista, ettei se olisi kartalle mahtunut. Siihen katsoin kuuluvaksi seuraavaa:

Pesuaineet
Pyyhkeet ja laudeliinat
Hygieniatarvikkeet (kammat, parranajovälineet, deodorantit jne.)
Vihdat ja vastat
Uimavarusteet
Saunapipot, suihkusandaalit ja avantotossut jne.
Vaihtovaatteet
Juomat ja eväät

Älylaitteet, kannettavat radiot ja kylmälaukut jätin listalta pois, vaikka nekin saattavat mukana tai pukuhuoneen sähköpistokkeessa roikkua. Opetus on kuitenkin se, että saunominen on ilman saunanhoitovastuutakin aikamoista välineurheilua!

Kartta nostaa esille millaisia huolia ja toiveita kokemuksen eri vaiheisiin liittyy. Nämä liittyvät sekä matkaetappien että saunojien erilaisiin tarpeisiin. Huolet ja toiveet ovat jossain määrin yksilöllisiä, jossain määrin jaettuja. Oman saunansa kohdalla kannattaa huolehtia ensisijassa omista tarpeistaan eikä kuvitella mitä kaikkea esim. tasavallan presidentti voisi tarvita. On hyvin mahdollista, ettei hän koskaan ehdi teille saunaan.

160329-kokemuspolku - saunavastaavan pov — Saunanlämmittäjän näkökulma saunomiseen. Omatoimisaunojalla tämä näkökulma yhdistyy edelliseen, joten hommaa riittää. Esitetty selkeyden vuoksi omassa kaaviossaan.

Kokemuskartoituksen menetelmästä

Karttoja voi tehdä erilaisista näkökulmista. Tein itse kaksi karttaa, yhden saunojalle, toisen saunanlämmityksestä ja kunnossapidosta vastaavalle. Kartta sisältää monia toimia, joista kaikki eivät kuulu jokaisen jokaiseen saunakertaan, mutta joiden pitäisi olla ymmärrettäviä kaikille saunojille. Siitä puuttuu isona osa-alueena sosialisointi ja seurustelu sekä muista saunojista huolehtiminen. Tämä värittää erityisesti pienten lasten huoltajien saunomista ja heille voisi hyvin laatia oman kartan. Lasten hoitoon liittyy joitakin laadullisesti erilaisia toimia, vaikkapa vessatoimiin ja turvallisuudesta huolehtimiseen, mutta ennen kaikkea kysymys on isommasta määrästä hommia

Kartta on ensisijassa suuntaa antava ja tarjoaa myös paljon sivupolkuja. Tulen viittaamaan siihen myöhemmin puhuessani suomalaisen saunarituaalin rakenteesta, jota saunasuunnittelun pitää omalta osaltaan tukea. Karttaa voisi jatkaa pystysuunnassa vielä uusilla sarakkeilla täydentämään kokemustavoitteita.

Koska kartat ovat jossain määrin yksilöllisiä ja riippuvaisia suunniteltavan kohteen yksityiskohdista (omakotitalon kellarisauna vs. matkailukeskuksen elämyssauna), riittävät nämä esimerkit varmasti uusien, tapauskohtaisten karttojen ideoimiseen. Perusrunkoa vaiheineen ja etappainen kannatta kuitenkin ehdottomasti hyödyntää!

Karttojen tekemisestä voi opiskella lisää esimerkiksi täältä: http://adaptivepath.org/ideas/the-anatomy-of-an-experience-map/. Karttojen tekemistä ei voi kuitenkaan orjallisesti ohjeistaa yleispätevästi. Niin rivit kuin sarakkeetkin on suunnittelijan mietittävä tapauskohtaisesti.

Kokemuskartan hyödyntäminen suunnittelussa

Tämänkaltaisten suunnitteluvälineiden käyttö paljastaa yleensä, että rutiininomaiset käytännöt ovatkin varsin monimutkaisia. Rutiinien monimutkaisuus ainoastaan häviää näkyvistämme, kun olemme aikojen saatossa oppineet selviytymään niistä lähes automaattisesti. Tämä koskee myös saunomista. Kun on suunnittelemassa saunaa vaikkapa edes omaan käyttöön, on syytä ymmärtää mitä kaikkea sen käyttöön liittyy. Palvelua suunnittelevalle saunojien sielunmaiseman laajempi ymmärtäminen voi paljastaa uusia mahdollisuuksia helliä asiakkaita.

Mitä hyötyä tällaisesta mallista on kokemukselliselle suunnittelulle? Suunnittelun aikana suunnittelijan pitäisi huolehtia siitä, että saunatila ja -varusteet (saunayrittäjille myös palvelu) pystyvät vastaamaan matkan varrella oleviin haasteisiin. Kartan alareunassa mainitut huolet ovat sellaisia, joihin erityisesti muille sauna suunnitteleva joutuu syventymään vakavasti. Omassa saunassa riittää, että on mietitty paikka omille silmälaseille ja pefletille.

Suomessa saunapalveluita ja -yrittäjyyttä edistävä Sauna from Finland -verkosto on tuottanut saunapalveluiden laatukäsikirjan. Käsikirjan osana myös heillä on kokemuskarttaa vastaava monesta askeleesta koostuva työkirja, jonka avulla saunapalveluita arvioidaan. Sauna from Finlandin laatumerkki myönnetään saunoille, jotka onnistuvat palvelemaan saunojia joka askeleella.

Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland

Kuoriminen kertauksena

26.03.2016

Tukkien kuorinta on verkkaista hommaa. Kolmensadan metrin puumäärä vaatii päättäväistä askartelua päiväkausia. Kävin tänään kolmatta kertaa rehkimässä tukkikasan äärellä, mutta en tule itse ehtimään kuoria puista viidennestä enempää. Loput puut jäävät tukijoukoille, sekä palkatulle vuoluekspertille ja vapaaehtoisena hirsirakentamista alusta alkaen seuraavalle kummisedälle.

Edellisessä artikkelissa kävin lävitse hirsien käsinvuolennan isot linjat. Lisään tähän pari havaittua työtä hidastavaa yksityiskohtaa. Lyly eli reaktiopuu on puun kasvun aikaisesta taipumisesta johtuva pintarakenteen muutos ulkokaarteen puolella. Lyly on muuta ainesta kovempaa. Siitä näkyy esimerkki alla olevassa kuvassa, jossa puun kiertyy pinnastaan kymmeniä asteita reilun kolmen metrin matkalla. Epätasainen pinta on todella kova ja kohoumien väliin jää kuoppia, joita ei kuorimaveitsellä tavoita.

Mäntytykkien tyviosissa löytyi myös useasti koroa. Tyvikoro on nimenomaan puun tyvessä oleva jopa metrin korkuinen syvennä. Koska olimme valikoineet näkyvimmät tervaroson vaurioittamat puut pois jo metsässä, olivat tyvikorot suurin lisävaiva. Kuten lylyn tapauksessa, tyvikoro vaatii erityishuomiota kirveellä ja taltalla, jotta koko kuorikerros nilaan asti saadaan poistettua kokonaisuudessaan.

160323-tyvikoro-kuorittuna — Saman lylypuun päässä erottuu tästä kuvakulmasta juuri ja juuri tyvikoron vuoksi tukin alapäähän taltalla ja kirveellä tehdyt kaiverrukset.

Mäntytukkien kuorinta 2

Päivitetty 13.04.2016

Kun puut on siirretty metsästä veistopaikalle, siirrytään uuteen työvaiheeseen. Seuraavat toimenpiteet riippuvat hirsirakentamisen tyylistä. Jos tavoitteena on pelkkahirsi, niin tukit on seuraavaksi sahattava. Itse rakennan pyöröhirttä, jolloin sahaus jää välistä ja siirrytään kuorintaan eli pöllin parkkuuseen. Kuoritut puut ovat sitten materiaalia veistotyölle.

Rautaa kämmeneen ja ruista ranteeseen

Tukkeja päästiin kuorimaan maaliskuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Ilmasto oli talven tyylin mukaisesti tasaharmaa nollakeli. Se tosin sopi työhön hyvin. Kovalla pakkasella puun kuori on jäässä eikä irtoa hevillä. Nollan yläpuolella puun käsittely on helpompaa. Liian lämpimäksikään puuta ei kannata odotuttaa sillä pihkaisuuden lisäksi ensimmäiset kuorta järsivät eläimet tulevat apajille viimeistään toukokuussa. Kuorittuja ja kuorimattomia mäntyjä uhkaa myös sinistäjäsieni, joka viihtyy erityisesti märän puun pinnassa.

160322-karin-siivu — Veistäjän esimerkkisuoritus parkkuusta noin 40cm levyisellä kuorimaraudalla.

Kuoriminen on varsin suoraviivaista fyysistä työtä. Kymmenen minuutin pikakoulutuksen jälkeen tarvitaan lähinnä viitseliäisyyttä ja kohtuullista peruskuntoa. Lisähaasteita työlle luovat puun pienet epämuodostumat kuten oksat tai hakkuu- ja keräilykolhut. Nämä pitää parhaan mukaan koittaa tasoittaa tai jättää pahimmat ongelmat samalle sektorille (eli linjaan puun pitkittäissuunnassa), joka voidaan myöhemmin varausta veistettäessä kokonaisuudessaan poistaa.

Parkuu eli käsin kuoriminen ei ole hätäistä hommaa. Nollan molemmin puolin tapahtuneissa harjoituksissa pääsin noin 4-6 metriä tunnissa vauhtiin. Jos huomioi, että puuta oli varattu n. 330 rivimetriä tarkoittaa tämä kaiken kaikkiaan noin seitsemänkymmenen tunnin hommaa. Työn suhteellisin raskauden vuoksi yli 6 tuntiset päivät eivät ole kevyeen sisätyöhön tottuneelle realistinen tavoite.

160322-Kuorintatalkoot — Talkoilla homma etenee. Tieto kuorintatyömaan alkamisesta tavoitti suuren paikallisen katselijajoukon, joka osallistui myös hirrenkuorinnan harjoitteluun - ainakin valokuvan ottamisen ajaksi

Hirsien kuorinnan työkalut ja tavoitteet

Kuorinta tapahtuu tarkoitukseen sopivilla työkaluilla. Kuori raavitaan vuoluraudalla, oksankohtien ympäristöjä siistittiin koveralla taltalla ja kirvestä sekä moottorisahaa tarvittiin oksien ja muiden paukamien tasoitteluun. Vänkärillä käännettiin telineelle traktorikuormaimella nostettua tukkia kerran kaksi ympäri, jotta se saatiin kokonaisuudessaan kuorittua. Satojen kilojen painosta huolimatta käänsin tukin kerran myös pois telineeltä…

160322-veistotyokalut — Hirren kuorijan työkalupakki

Kuorimalla poistettiin kaarna, vihreä kuoriaines, nila sekä jälsi. Näiden pehmeiden kerrosten jälkeen vastaan tulee kova pintapuu eli manto. Kuorimista voi tehdä nykyään erilaisilla välineillä. Moottorikäyttöisillä laitteilla homma etenee vauhdikkaasti, mutta jälki ei ole välttämättä täysin vastaa käsityötä. Painepesuria on myös ehdotettu, mutta jälki ei taaskaan olisi esikuvan, eli käsinkuoritun ja –vuollun päärakennuksen mukaista.

160322-kourittu-tyvi-makro — Lähikuva keskeneräisestä kuorintakohteesta paljastaa pintarakenteen kerroksellisuutta

Lopputuloksena hirrenkuorijan nuttu nuhjautuu parissa tunnissa pihkaiseksi ja peukalon juureen tulee ensimmäisellä kerralla hiertymä. Mutta samalla syntyy paljon puunkuorilastuja ja pikku hiljaa myös kuorittuja puita. Käyttöasteen optimoimiseksi poimin lastuja pari muovikassillista kuivattavaksi ja sytykkeeksi saunan uuniin.

160322-tyomaan-lastut-ja-valmiit — Kuorintatyömaa: puut nostellaan pukeille traktorin nostimella, maa peittyy lastuista ja veistetyt puut pinotaan ilmavasti.

Kokonaisuudessaan voi todeta, että kuoriminen sopii hyvin omatoimiselle hirsirakentajalle itse tehtäväksi työosuudeksi. Loukkaantumisriskit ja materiaalin pilaamisen mahdollisuudet ovat pienet, jos työhön vain riittää aikaa

Osaa ne muutkin

Loppuekstrana Alppisalvoksen video hirsipuiden käsittelyprosessista. Olen itse toiminut suunnilleen samalla tavalla. Poikkeuksena se, että hirsien veistäminen alkaa lähes välittömästi kuorimisen jälkeen, eikä puita jäädä kuivattelemaan ja Alppisalvos kuorii puut koneellisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=QYDcgjIm2eo

Toinen savotta – lunta ja logistiikka

Päivitetty 20.03.2016

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin metsurin ja oman, kohennetun kaatajavarustuksen kanssa palstalle 24.2. Tällä välillä oli ehtinyt kaakkois-Suomessa tupruttamaan kostean talven keskelle reilusti lunta.

Jos valkean maastoesteen korkeus oli edellisellä käynnillä ollut noin nilkkaan (20cm), oltiin nyt yhtäkkiä reidenkorkeudella (60-70cm). Paikoitellen vähemmän, paikoitellen yli metri. Vaikka olimme onneksemme saaneet tilatun lumityöavun metsätien kunnossapitoon, tuli lumi vastaan ensimmäisellä harppauksella aukkoon. Päivitetystä varustelistasta oli selvästi unohtunut lumikengät ja ahkio elikkä pulkka. Lapioita oli mukana riittävästi, sillä puiden juuren ympäristö piti aina ennen työnaloittamista kaivaa esiin.

160319-Paljon-lunta — Työmaa on raivattu esiin. Puun ympäriltä on lapioitu vapaaksi välttämätön työskentelyalue.

Sisulla siitäkin selvittiin. Pääsimme tällä kertaa Henkan kanssa lämmittämään mukaan haalittuja kuivia halkoja ja makkaraa noin neljän tunnin reippailun jälkeen. Tästä oli kiittäminen vain ja ainoastaan hyvin tarkkaa materiaaliarviota, jonka ansiosta kaadoimme aiemmin merkittyjen 18 puun sijaan ainoastaan 10. Tämän mahdollisti sekä tarkempi puuntarvelaskenta, että valikoitujen puiden suurempi hyötypituus. Tulevaisuus näyttäisi miten paikkansa pitäviä allekirjoittaneen laskelmat olisivat. Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tehtyyn sopimukseen kuului tässä tapauksessa myös se, että puiden latvat tehtiin 3m mittaisiksi kuitupuiksi – ainakin niin pitkälle, kun ne hangesta ylös pilkottivat.

150319-Mänty-pystyssa-panor — Kaadetut männyt olivat kookkaita.

Valikoimme tarkasti aiemmin merkityistä puista suorimmat ja oksattomimmat, vältellen lähimpänä hangessa olevien kappaleiden houkutusta. Työ sujui lähes rutiinilla, tosin perusmokilta, kuten moottorisahan juuttumiselta runkoon kaato- ja katkaisuvaiheissa ei nytkään allekirjoittaneen kohdalla vältytty. Mutta yhtään työvälinettä ei metsään jäänyt. Tukit sen sijaan jäivät.

Metsästä maailmalle

Kaatamisen jälkeen puut pitää saada hirsityöpaikalle. Omatoimisen hirsirakennuttajan täytyy selvitä aikamoisesta logistisesta yhtälöstä. Ensin puut katselmoidaan veistäjän kanssa. Sitten kun pyryttää 30cm lunta päälle, talvisaikaan metsäpalstalle vievä tie pitää saada avattua juuri sopivasti ennen metsurijoukkueen saapumista. Tämän jälkeen on selvitettävä miten puut keräävä metsätraktori saa ajeltua lenkkinsä leimikossa, niin että jäljellä jäävä – tai korjuukalusto – ei vahingoitu eikä rakennuspuiden yli tule ajeltua. Tämä on haastavaa silloin, kun metsään jää pystyyn runsaasti puita, kuten ensimmäisellä palstallamme kävi.

160319 metsavaunu ja puiden keraily — Traktorin metsäkärry kuormaimineen mutkittelee maastossa. Pienen nelivedon perässä tuleva yhdistelmä joutuu koetukselle pitkien ja liukkaiden tukkien sekä lipevän kelin vuoksi.

Ensimmäisellä keräilykierroksella haasteena oli ympäröivän puuston lisäksi jälleen lumi. Puita piti tälläkin kertaa etsiskellä lapion kanssa. Joidenkin runkojen yli tuli epähuomiossa myös ajettua. Mukavasti juuri ja juuri plussan puolella oleva keli teki maastosta todella liukkaan. Traktorikin päätyi ketjuista huolimatta useampaan kertaan kuopsuttelemaan paikallaan. Tämä tarkoitti apumiehille lisää lapiohommia. Loppujen lopuksi päädyimme hinaamaan myös allekirjoittaneen autoa, joka ei tien varren hiuksen hienosta ylämäestä selviytynyt omin avuin ylöspäin. Päivän aikana tuli käveltyä metsässä ja metsätiellä edestakaisin kymmenisen kilometriä. Puut saatiin kuitenkin pois metsästä. Seuraavaan aamuun mennessä maasto olikin jäätynyt ja viimeisen puukuorman kuljettaminen sujui ongelmattomasti.

160319-tukkirekka-kuljettaa — Tukkirekka ammattikalusto kuljettajineen siirtää reilun kymmenen kiintokuutiota puuta yhdessä hujauksessa siisti uuteen pinoon.

Toisella palstalla oli varsin reilusti tilaa. Siellä haasteena oli etäisyys veistopaikalle. Traktorilla ei kukaan mielellään ajele kymmeniä kilometriä täydellä puukuormalla. Tarvittiin siis erillinen keräily- ja kuljetuskierros. Tässä tapauksessa kävi onnekkaasti niin, että paikansimme kilometrin päästä jälkimmäisestä palstasta urakoitsija joka pystyi sekä auraamaan metsätien että seuraavalla viikolla ajamaan palstalta pois. Kaatamamme puut toimitettiin siis isomman tien poskeen. Seuraavana ajoselvityksessä olikin tukkirekka, jolla puut saataisiin veistopaikalle. Jälleen kerran oli sen verran tuuria, että vaadittu kuljetuskapasiteetti paikallistettiin veistotyömaan kanssa samalle kylälle!

Kului siis kolmisen viikkoa metsätöiden aloittamisesta, kun kaikki puut oli kaadettu ja toimitettu kasaan veistotyömaan välittömään läheisyyteen, Peltolan Karin tontille. Seuraavassa artikkelissa päästään puiden käsittelyyn, tekemään lopullisessa saunassa näkyvää kädenjälkeä!