Skip to content Saunologia.fi

Tekijä: Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

7

Published on

Kirjoitin aiemmassa artikkelissa kiuaskivien merkityksestä saunakokemukselle. Pääväitteeni oli, että kivien pitää olla oikeaa laatua ja ennen kaikkea kunnossa. Kivien vaihtaminen on varmasti yleensä helpoin ja halvin tapa parantaa löylyjä! Kritisoin myös luonnonkivien käyttöä. Tässä postauksessa laajennan näkemystä ja annan luonnonkiville ävhän armoa.

Tässä artikkelissa syvennyn eri kivilaatujen sisältöön sekä Rakennusmaailman (Kiuaskivet koskesta vai kaupasta?, RM 4/2005) että Kuningaskuluttajan teettämien tutkimusten pohjalta. Tutkimukset ovat menetelmiltään eri maailmoista, mutta rikastavat kuvaa kivien käytöstä ja merkityksestä. Rakennusmaailman kiviä testasi kaksi laboratoriota, YLE:n testiryhmä koostui saunomiskilpailujen osanottajista. Edellisessä luotettiin monenlaisiin mittauksiin, toisessa pelkkään aistinvaraiseen arviointiin.

Vaikka itse uskon aistinvaraisen arvioinnin käyttöön, oli Kuningaskuluttajan käyttämä testiasetelma mielestäni epäluotettava ja kehotan lukijoita suhtautumana sen tuloksin varauksella.

Molempiin testeihin otettiin mukaan yleisimpiä oliviini-diabaaseja, keraamisia kiviä sekä luonnosta poimittuja kiviä. Tulokset olivat yllättäviä, samoin kuin mineraalimäärityksen havainnot kivilaaduista.

luonnonkiviä välimereltä
Luonnonkivien suhteen väri-, koko- ja muotovalikoimaa riittää. Kuvassa Välimeren kiviä.

Päivitys 20.2.2018 – uusi vanha tutkimuslöytö

Lisäsin päivityksessä tähän artikkeliin tiedostoliitteenä harvinaisen poikkeuksen kiuaskivitutkimusten joukossa. Vuonna 1998 valmistunut Max Forsmanin pro gradu työ käsitteli kiuaskivistä oikeissa käyttöolosuhteissa ilmaan irtoavien epäorgaanisten hiukkasten pitoisuuksia. Havainnot tukevat käsitystä, ettei kiuaskiviä kannata poimia luonnosta umpimähkään. Tutkimuksen perusteella louhittavat kivet on syytä tutkia erityisesti asbestin varalta, koska kivistä voi irrota ensimmäisillä käyttökerroilla huoneilmaan vaarallisen korkeita pitoisuuksia.

Lataa PDF tästä: Forsman (1997)

Testien tulokset

Yleisarvosanoiltaan kummassakin testissä luonnon kivet (RM:n mukaan ”kosken kivet”) menestyivät erittäin hyvin. Kuningaskuluttaja rankkasi ne kärkeen, RM kakkoseksi. Sen sijaan keraamiset kivet, ja nimenomaan Kerkes, jakoivat mielipiteet. Kerkes nimittäin voitti Rakennusmaailman testin, mutta jäi toiseksi viimeiseksi Kuningaskuluttajan testissä. Oliviini-diabaasit pärjäsivät kummassakin testissä kuitenkin kelvollisesti, tullen toiselle ja kolmannelle sijalle.

Tuote Yleisarvosana
Kerkes 9.2
Luonnonkivi 9.0
Parhaa Löylyt Eliitti 8.5
Parhaat Löylyt Perinteiset 8.5
Parhaat Löylyt Pyöristetty 8.1
Peri Sauna Stones 7.9
Seppälän kiuaskivi 8.1
Suomen kiuaskivi (oliivini) 7.8
Tiileri 8.5
Tulikivi 7.3

Tätä kokemusten ja laboratoriomittausten eroa selittää Kerkesin kohdalta parhaiten sen muita matalampi lämmönvarauskyky (ominaislämpö ja ominaispaino). Kun nämä kivet pistetään samaan pieneen kiukaaseen muiden rinnalle, ei niistä saa pitkään kuumia löylyjä. ”Sähkökiukaassa Kerkes ei tuottanut kovia löylyjä, kosteat ja pehmeät kyllä, jos sellaista arvostaisi. Puukiukaassakin se antoi hyvät löylyt vain kuumana.” kirjoitti Kuningaskuluttaja.

Rakennusmaailman testi sen sijaan painotti käytettävyyttä (ladottavuus, tasakokoisuus) ja kestävyyttä eikä edes mitannut löylykapasiteettia. Kahdesta ensiksi mainitusta ominaisuudesta Kerkes sai täyden kympin, mikä antoi riittävästi etumatkaa muihin nähden testivoittoon.

RM:n kiinnostavin tietoa kivien eliniän kannalta oli pirstoutumistesti, jossa kuumat kivet tiputettiin kylmään veteen kaksikymmentä kertaa. Toistojen määrä oli rajoitettu, mutta alle puolet kivistä kesti tämän. Vuolukivet selvisivät yllättäen myös ehjinä, mutta pahasti pirstaloituneina. Lisäksi sähkökiuasartikkelin yhteydessä mainittu vuolukiven värinmuuttuminen tuli esiin kiven muuttuessa ruosteiseksi. Vuolukivi jäi viimeiseksi, mutta sai hyvät arviot lämmönvarauskyvystä ja lämmönjohtavuudesta.

160505-Kiuaskivilaatikot-KotkanKRaudasta

Neljäs aiemmassa kiuaskiviartikkelissa mainittu kivityyppi, oliviini, oli myös mukana RM:n testissä. Testi vahvisti kiven hyvän lämmönvarauskyvyn, mutta kivi todettiin kestävyydeltään yllättävän heikoksi. Sen pirstoluku (8) oli huonompi kuin muiden, pyöristettyjä kiviä lukuunottamatta. Pyöristetyt oliviini-diabaasit eivät muutoin saaneet moitteita, mutta pyöristäminen selvästi heikentää kiveä. Toisaalta pyöristetyt kivet ovat helpompi latoa ja ne ovat käsittelyn vuoksi tasakokoisempia.

Mitä kiuaskivet oikeasti sisältävät?

Rakennusmaailman testin yksi yllätys ainakin minulle oli kivien koostumus. Oliivini-diabaasina myytävien kivien sisuksista löytyi enimmäkseen maasälpää ja kivien lajiksi määritettiin oliviinigabro. Maasälvän lisäksi kivet sisälsivät oliviinia (14-20%) ja pyrokseenia (6-12%). Oliviinin geologinen luokitus oli troktoliitti, vaikka se sisälsikin 73% oliviinia ja vain 11% maasälpää.

Luonnon kivet sen sijaan koostuivat tasaisesti kvartsista (29 %), kalimaasälvästä (27%) ja plagioklaasista (34 %). Se, mitä itse kukin luonnosta löytää lienee täysin oman geologisen harrastuneisuuden varassa… Itse en lähtisi arvailemaan mitä mikin möhkäle on syönyt, koska kaikki mineraalit ovat minulle yhtä vieraita.

Keraamisten kivien koostumus on todellisuudessa lähinnä lasia. Kerkes on sintrattu 1300 asteessa ja lasittuminen on voimakasta (90 %), Tiilerissä oli mukana myös kvartsia (30%) ja kivi oli edelleen hyvin huokoinen (17% vs. alle prosentti muissa kivissä). Tämä selittää kivien lämpöominaisuuksia. Sintraus tarkoittaa materiaalin muuttamista jauhemaisesta kiinteään olomuotoon lämmittämällä sitä lähes sulamispisteeseen. Parhaat Löylyt Eliittikiven koostumus ei analyysin perusteella ollut muuttunut, vaikka sekin oli lämpökäsitelty ja rakenne oletettavasti sintraantunut.

Näistä tiedoista voi olla iloa, mikäli kiviä etsiskelee jossakin muussa maailmankolkassa. Lisää suomalaisista kivistä voi lukea Geologian tutkimuskeskuksen malminetsijän oppaasta. Alla kuva oppaasta löytyvästä magmakivien luokituksesta, joka sisältää tässäkin mainitut kivilaadut.

Magmakivien taulukko
Taulukko magmakivien yksinkertaistetusta luokituksesta. Lähde: Geologian tutkimuslaitoksen opas malminetsintään, 1993

Voiko luonnonkiviä käyttää?

Kritisoin aiemmassa artikkelissa amatöörin valitsimien luonnonkivien käyttöä arpapeliksi. Olen edelleen samaa mieltä, mutta molemmat testit toisaalta rohkaisevat kokeilemaan luonnon kiviä erityisesti pienemmissä, jatkuvalämmitteisissä puu- ja sähkökiukaissa. Joten jos ensi kesänä on aikaa käydä järvellä, joella tai hiukkakuopalla, niin oman maun mukaan kiviä poimimaan ja kopistelemaan!

Kivien toisiinsa takomisen lisäksi kiviä voi myös testikuumentaa vaikkapa nuotiolla, mutta tämän jälkeen kauniit sävyt täytyy palauttaa pesemällä kivet kunnolla. Tämäkään ei toisaalta takaa sitä, etteikö kauniiden kivien sisällä voi piillä rikin eli mädänhajuinen tai muu ikävä yllätys. Esimerkiksi jos kivi sattuisi sisältämään asbestia, jota Suomessa luonnostaan esiintyy. Teollisesti valmistettuja kivien kanssa riskit ovat hallitumpia.

Keraamisten kivien paikka

160505-KerkesKivet_Saunasampo

Keraamisilla kivillä on selvästi oma yleisönsä. Tiilerin suhteen en tosin edelleenkään ymmärrä mikä se kiukaassa on – ehkä tämä johtuu myös tuotteen minulle vastenmielisestä ulkonäöstä ja assosiaatiosta huonoon saunaan. Tiileri menestyi joka tapauksessa kelvollisesti RM:n testissä, Kuningaskuluttajan vertailussa se ei ollut mukana. Epäilen, että löylykokeissa sen kohtalo olisi ollut yhtä karu kuin Kerkesin. Tiileri menestyi objektiivisesti hyvin pirstoutumistestiä lukuun ottamatta.

Kerkesin ja Eliittikiven kestävyysominaisuudet puolustavat hintaansa kovassa käytössä. Näin on esimerkiksi kertalämmitteisissä puukiukaissa ja jatkuvasti lämpiminä olevissa sähkökiukaissa. Kivien hinta on niin kova, että muissa käyttökohteissa se mietityttää. Toisaalta blogia seuraava ja olla olevan kuvan toimittanut Pekka Paasonen on toistuvasti painottanut minulle miten kätevää on, kun pienenkään kotisaunan kiuaskiviä ei tarvitse kytätä tai lattiaa siivota kivimuruista.

Kerkesin lämpökapasiteetti on luonnon kiviä pienempi. Tällä on sekä huonoja että hyviä vaikutuksia. Erityisesti kertalämmitteisissä kiukaissa, kuten savusaunoissa, kivien kova lämmitys kompensoi luontaista lämmönvarausta. Koska energiaa ei varastoidu yhtä paljon, kestää lämmitys myös lyhyemmän aikaa.

Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkeist ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kuva Pekka Paasonen
Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkeist ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kiuasta on lämmitetty toista sataa kertaa, 5-6h kerrallaan. Kuva Pekka Paasonen, Pönttöpalvelu.fi

Tätä mieltä on myös blogin lukija, Pönttöpalvelun Pekka Paasonen. Hän hankkii osan elannostaan hoitamalla savukiukaita ja lähetti minulle yllä olevan kuvan huoltamastaan Kuusijärven savusaunan kiukaasta. Kiukaassa on ollut sekaisin oliivini-diabaasia (jota Pekka kutsuu ”luonnon kiveksi”) ja isoja Kerkesin kuulia. Diabaasi on muuttunut sitä pienemmiksi palasiksi, mitä alempana kiukaassa se on ollut.

Jos kiuaskivien käyttökohteen on tavallinen jatkuvalämmitteinen sauna, on markkinoita hallitseva oliviini-diabaasi (eli oliviinigabro) on sen sijaan varma valinta. Se ei maksa paljoa ja on saatavilla erilaisissa kokoluokissa käyttövalmiina. Kiukaan pintakiviksi voi sitten esimerkiksi ulkonäön perusteella hankkia pyöristettyjä, valkoisia tai luonnonkiviä löylyjen tästä todennäköisesti kärsimättä. Tieteellisesti uskottavia testejä kivien kokemuksellisista eroista löylyissä ei ole vielä tehty, joten kannattaa mennä sen mukaan, mihin itse uskoo.

Lue myös artikkeli kiuaskivien käyttöönotosta!

P.S. Peridotiitti

Peridotiitti on eräs vanha erityisesti savusaunoissa käytetty kiuaskivi. Se on huonosti saatavilla ja jäi siksi pois kiviartikkelien ensimmäisestä versiosta.

Kivi on kuitenkin erinomaisen kestävä ja esimerkiksi Saunaseuran kovassa käytössä olevissa savukiukaissa on suosittu nimenomaan peroditiittia. Sitä on louhittu Orimattilassa pitkään, mutta tällä hetkellä aktiivista kaivostoimintaa on ilmeisesti vain Pennalassa. Tällä hetkellä Misa myy peridotiittia sähkökiuaskoossa, isompien kivien perään täytyy soitella Pennalaan - yrityksestä en löytänyt tietoja.

Kiitos Max Forsmanille pro gradun julkaisuluvasta!

Lukemista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/23/luonnonkivilla-parhaat-loylyt Kuningaskuluttajan artikkeli

http://tupa.gtk.fi/julkaisu/opas/op_038.pdf Geologian tutkimuslaitoksen opas malminetsintään

1

Published on

Olen kirjoittanut aiemmin pitkästi sekä puu- että sähkökiukaiden malleista ja ominaisuuksista. Kaikkia kiuastyyppejä käsitelleessä artikkelissa vertailin myös jatkuvalämmitteisiä puu- ja sähkökiukaita toisiinsa. Tässä artikkelissa yhteenveto havaituista eroista ja lisää keskustelua valinnan helpottamiseksi.

Varmasti erilaisia

Puukiukaiden yleisimmät jatkuvalämmitteiset mallit eroavat hyvin vähän sähkökiukaista (lue lisää puukiukaiden ja sähkökiukaiden tarjonnasta). Toisaalta, niin puu kuin sähkökiukaiden valikoima on niin lavea, että sieltä löytyy ominaisuuksiltaan merkittävästi toisesta lämmitysmuodosta poikkeavia lämmittelylaitteita. Puukiukaasta ei saa koskaan yhtä vaivatonta, jatkuvasti lämpimänä olevaa kuin sähkökiukaasta, mutta sähkökiukaalla ei voi vakavasti korvata lämmityshuoneen takkaa.

Puukiuas on varmasti erilainen kuin sähkökiuas. Jos ottaa huomioon puukiukaan vaativan lisävaivan, on hyvin mahdollista, että puukiuas voi tuottaa sähkökiuasta monipuolisempia kokemuksia. Tämä tapahtuu etenkin suomalaisessa saunaperinteessä, jossa saunaan tuoda yleensä vain löylyvettä ja joskus vasta, ei muita vieraita hajuja tai ääniä, jotka elämykseen voisivat vaikuttaa.

Aiemmista artikkeleista yhteenvetona kiuastyyppien kokemuksellisista ominaisuuksista:

Hyvät ominaisuudet
Sähkökiuas Puukiuas
Sijoiteltavuus Ilmanvaihto
Lämmittämisen vaivattomuus Äänet
Taloudellinen Kivikapasiteetti (varauksin)
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja Haju (varauksin)
Helppo käyttää Elävän tulen näkyvyys
Lämpöä riittää loputtomasti Ei sähköriippuvainen
Vedenlämmitysmahdollisuudet
Huonot ominaisuudet
Sähkökiuas Puukiuas
Hajua ja ioneita Tilavaatimukset
Äänet Pienhiukkaspäästöt
Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Kivikapasiteetti (varauksin) Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Ilman kuivuminen Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Turvallisuusongelmat (varauksin)
Turvaetäisyydet

 

Pidempi tarina hyvien ja huonojen ominaisuuksien taustoista löytyy puukiuas- ja sähkökiuas-artikkeleista sekä puukiukaan ja sähkökiukaan ostajan oppaista.

Käytännössä puu- ja sähkökiukaiden välillä on myös muitakin eroja, johtuen valmistajien erilaisista suosituksista ja valikoimista.

Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen.
Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 .

Jos verrataan samaan 10 m3 kokoiseen saunaan sopivaa perusmallista puu- ja sähkökiuasta, vaikkapa muotoilultaan lähes identtisiä Narvin NC16 ja NC Electric 9 kW malleja, niin käy selväksi, että puukiukaan nimellisteho on lähes kaksinkertainen sähkökiukaaseen nähden. Narvin tapauksessa lisätehot on selvästi osoitettu kaksinkertaisen kivimäärän lämmittämiseen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puukiukaasta riittää kivien lämmittyä selvästi enemmän löylyä kuin sähkökiukaasta.

Puukiuas Sähkökiuas Puukiuas Sähkökiuas
Narvi NC16 Narvi NC
Electric 9 kW		 Helo 16 Pk Helo Havanna 90 STS
Saunan kokosuositus 8-16 m3 9-15 m3 8-16 m3 9-13 m3
Kivimäärä 50 kg 25 kg 30 kg 35 kg
Teho 16 kW 9 kW 16 kW 9 kW
Suojaetäisyydet sivuille 150 mm 100 mm 400 mm 80 mm
Suojaetäisyydet taakse 150 mm 30 mm 400 mm -

 

Vertailutaulukon Helon esimerkkikiuasparista puukiukaan suuremmilla tehoilla saadaan löylyhuone lämpeämään nopeammin. Näin ainakin teoriassa, ilman kiukaiden käytännön vertailua on mahdotonta varmuudella sanoa millaiset erot käytännössä ovat. Tämä kuitenkin antaa ymmärtää, että eroja voi hyvinkin eri tavoin lämmitettävien kiukaiden välillä olla.

Sijoiteltavuuden suhteen puukiukaiden turvaetäisyydet tuppaavat olemaan aina sähkömalleja suurempia. Tämä vaikuttaa väistämättä saunan tilavaatimuksiin. Suojalevyillä turvaetäisyyksiä voi pienentää, jolloin erot jäävät väheisemmiksi.

Lopputuloksena en voi väittää, että puukiuas on aina parempi. Puukiuas voi kuitenkin auttaa edistämään ilmanvaihtoa, joka on yksi kahdesta muusta onnistuneen saunan elementistä, minkä vuoksi sen avulla on ehkä helpompi rakentaa toimiva sauna. Toisaalta erityisesti uusien asuinrakennusten koneellisen ilmanvaihdon oikealla suunnittelulle ei sähkökiukaan pitäisi jäädä tässä jälkeen.

Savusaunaharrastajille täytyy huomauttaa, että tämä mietintö koskee ainoastaan jatkuvalämmitteisiä ulossavuavia puukiukaita ja sähkökiukaita. Kertalämmitteiset puukiukaat, ml. savukiukaat, ja varaavat sähkökiukaat eivät mielestäni kilpaile samassa sarjassa, mutta molemmat ovat parhaimmillaan erittäin hyviä löylymoottoreita.

14

Published on

Sähkökiukaiden valikoima on laaja. Tämä opas auttaa löytämään itselleen sopivan kiukaan. Jos sähkökiuasmallit eivät ole tuttuja entuudestaan, kannattaa tutustua erilliseen oppaaseen, jossa mallit on kattavasti esitelty. Tässä postauksessa käsitellään sähkökiukaiden ominaisuuksia, lisävarusteita ja testituloksia.

Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden päätyypit
Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden päämallit

Sähkökiukaiden lisävarusteet

Sähkökiukaisiin on tarjolla erilaisia pakollisia ja vaihtoehtoisia lisävarusteita. Tärkein näistä on varmaankin erillinen seinätermostaatti tai lämpötila-anturi seinälle. Kun saunan lämmityksen tavoitelämpötila mitataan lauteilta hartiakorkeudelta, varmistetaan ettei sauna lämpiä tarpeettoman kuumaksi. Tämän lisäksi joihinkin kiukaisiin saa ovianturin, joka varmistaa että sauna lämpiää ainoastaan oven ollessa kiinni.

Erilaiset kauko-ohjauspaneelit tai kiukaan ulkopuoliset ohjauskeskukset helpottavat kiukaan käyttöä. Mikäli kiuas on integroitu osaksi lauteita, erillinen ohjausyksikkö on käytännössä välttämätön, jotta kiuasta voi käyttää. Joihinkin ohjauskeskuksiin voidaan liittää myös valaistuksen ja ilmastoinnin säätöjä, jotka voivat edesauttaa hyvien löylyolojen ylläpitoa entisestään.

Älykkäimpiin kiukaisiin saa etäohjauksen puhelimella. Tämä on voitu toteuttaa mm. erillisellä puhelin sovelluksella. Tällaista hankittaessa kannattaa varmistaa, että sovellus toimii omassa älylaitteessa. Esimerkiksi Huum-kiukaaseen on saatavilla Android ja iOs (Apple/iPhone) sovellukset. Näihin liittyy erillinen kuukausimaksu. Etäohjauksen suhteen pitää olla tarkkana. Lämmittäjän pitäisi varmistaa, että kiukaan päälle ei ole jätetty mitään palavaa materiaalia, tai etälämmityksen seurauksena voi olla tulipalo.

Ilmankostutin on yksinkertainen lisälaite puu- ja sähkökiukaisiin. Joillakin valmistajilla, kuten Vedolla ja Helolla, on myös malleja, joihin ilmankostutin on integroitu. Helo kutsuu järjestelmää ’BWT-tekniikaksi’.

Ilmankostutin ei kuitenkaan tee saunaan ihmeitä. Suurempi ilmankosteus tarkoittaa, että matalampikin lämpötila tuntuu kuumalle. Toisaalta suomalaisessa saunassa on perinteisesti kosteutta säädelty ainoastaan löylyä heittämällä, jolloin saunomisolosuhteet vaihtelevat hikoilun (kuiva) ja kosteuden iholle tiivistymisen välillä (kts. artikkeli saunan fysiikasta). Vedon mainonnassa esittämille väitteille kosteiden löylyjen terveellisyydestä ei ole selviä perusteita, ainoastaan hyvin kuumien ja kuivien löylyjen tiedetään olevan keuhkoille huonoksi.

Ilman kostuttaminen höyryttämällä edellyttää myös kiukaan vesisäiliön toistuvaa täyttämistä. Tämä tarkoittaa joko säiliön täyttämistä käsin tai sen liittämistä vesiliitäntään. Ylimääräinen vesiliitäntä on aina riski, vaikka sauna luokitellaan märkätilaksi ja sen pitäisi siten olla suojattu vesivuodoilta.

Viimeisenä mainittakoon kiukaisiin integroidut valaisimet. Tämä lisälaite edustaa minusta hieman ajatuksenkulkua: Kun kerran kiukaaseen tulee sähköä, niin miksei tehdä laiteta makkaragrilliä, oluen jäähdytintä, Bluetooth-kaiutinta ja kännykkälaturia! Jostain syystä ainoastaan LED-valaisimia on tällä hetkellä yhdistetty kiukaisiin. Mitään luontevaa, tai löylyihin positiivisesti vaikuttavaa, lisälaitetta ei tietääkseni markkinoilla vielä ole.

Sähkökiukaan valintakriteerit

Sähkökiukaan ostaminen on mallivalikoiman puolesta helpompaa kuin puukiukaan, vaihtoehtoja on vähemmän. Työ alkaa siitä, että arvioidaan löylyhuoneen koko, jonka perusteella kiukaan teho määrittyy. Sitten etsitään sopivan tyyppinen kiuas.  Muistilista hankintaan on sama kuin puukiukaan kanssa. Hanki

  1. Saunan kokoon
  2. ominaisuustoivomuksiin
  3. ulkonäköön
  4. suojaetäisyyksiin
  5. budjettiin

sopiva malli. Saunan koko lasketaan kuutioina, ei neliöinä. Laskennassa huomioitava, että ikkunat ja eristämättömät kivi- ja betonipinnat lisäävät laskennallista tilavuutta n. kuution per neliömetri.

Kiukaita löytyy yleensä ainakin kolmessa teholuokassa per malli (6,9 ja 12 kW). Sähkökiuasta ei kannata kuitenkaan varmuuden vuoksi reilusti ylimitoittaa, sillä tällöin kiuas lämmittää löylyhuoneen nopeasti, mutta kiuaskivet jäävät viileiksi ja löylyt sen takia miedoiksi.

Tilavuus Sähkök. teho
3-6 m3 4,5 kW
5-9 m3 6 kW
8-12 m3 8 kW
10-14 m3 9 kW
12-16 m3 10,5 kW
14-18 m3 12 kW
16-25 m3 16 kW
22-32 m3 21 kW
30-46 m3 26 kW

Jos olet vaihtamassa olemassaolevaa kiuasta tehokkaampaan, kannattaa varmistaa, että saunan sulakkeissa on tähän varaa.

Seuraavaksi pitää tarkistaa suojaetäisyydet. Ne vaihtelevat jonkin verran valmistajien välillä, mutta erityisesti kiuasmallien välillä.

Sähkökiukaan saa parhaimmillaan lähes ilmaiseksi, mutta jos ottaa huomioon miten tärkeä osa saunakokemusta toimiva kiuas on, ei budjetin pitäisi rajoittaa valintaa merkittävästi. Hyvän tiedon puute saattaa tosin näin tehdä, sillä suurimmasta osasta myytäviä kiukaita hinta-laatu -suhteen arviointi ei käytännössä mahdotonta.

Sähkökiukaiden vastusten laatu vaikuttaa kiukaan odotettuun kestoikään. Vastuksia tehdään erilaisilla vaatimustasoilla mm. lämpöluokituksen suhteen (katso tanskalaisen vastusvalmistajan esite. Tässä valikoimassa ovat esimerkiksi materiaalit AISI 304 ja 309, joilla on erilaiset lämpöluokitukset. Vastuksia Suomessa myyvän erikoisliike Meyerin ohjeen perusteella kiukaissa pitäisi käyttää juuri 304 L, 309 tai Inc.800 vastuksia.  Valitettavasti kiuasvalmistajat harvoin kertovat käyttämistään vastuksista mitään. Esim. Narvi mainitsee käyttävänsä 8.5 mm vastuksia, mutta tämä ei vielä suoraan kerro vastuksen laadusta - toki ohuempi samanlaatuinen vastus ei voi olla vahvempi. Jos mietit vanhan kiukaan korjaamista, vaihtaminen parempilaatuiseen tarvikevastukseen voi olla hyvä idea.

Oikean kiuasyksilön on oma haasteensa, sillä valikoimaa on eri tyyppisten kiukaiden kesken runsaasti. Jos kotimaisuus tuntuu tärkeälle hankinnassa, kannattaa tutustua Kaikki kiuasmerkit: kotimaiset kiuasvalmistajat ja markkinat -artikkeliin, jossa on asiaa selvitetty ja jossa on ajantasainen kiuasmerkkilistaus.

Sähkökiukaita on vuonna 2016 ollut tarjolla seuraavilta

Tuotemerkki Valmistaja Sähkö Puu Erikoismallit
Aino Farmtools oy X apukiuas
Cube Iki-kiuas X
Harvia Harvia X X taso
Hehku-kiuas Jadeca X X
Helo Helo X X tunneli
IKI Iki-kiuas X X tunneli
Kajo Iki-kiuas X
Kastor Helo X X tunneli
Kota Narvi X X
Laavu Misa X X laavu
Magnum Starsauna oy X
Misa Misa X X
Mondex Mondex X X taso
Monolith Iki-kiuas X
Narvi Narvi X X tunneli, savu
Sauna Granit Sauna-Eurox X taso
Sawo Sawo nordic oy X
Tulikivi Tulikivi Oy X X savu, tunneli
Veto Muko Oy X X kostutin
Vuolux Vuolux X X valo
Älykiuas SaunaSampo X

Valikoimaa hahmottaa nopeasti esimerkiksi tästä Pinterest-taulusta, johon olen valikoinut keskenään erilaisia kiukaita (puut ja sähköt sekaisin)



<!-- a data-pin-do="embedBoard" data-pin-lang="fi" data-pin-board-width="400" data-pin-scale-height="240" data-pin-scale-width="80" href="https://fi.pinterest.com/alliikkanen/suomalaiset-kiukaat-saunologiafi/"> ->>

Sähkökiukaan hankinta

Harmittelin puukiuasoppaassa testitietojen suppeutta. Sähkökiukaiden kohdalla asiat eivät ole paljoa paremmassa jamassa. Suurinta osaa myytävistä sähkökiukaista ei ole vertailtu laisinkaan. Peruskiukaista tai design-kiukaista ei tietojeni mukaan löydy minkäänlaista puolueetonta arvostelutietoa.

Rakennusmaailma on testannut viimeksi tasokiukaita (3/2008) ja tornikiukaita (3/2011). Tornikiukaiden kohdalla kuuden kiukaan yleisarvosanat vaihteluväli oli 7,8 – 8,3, hinnan sen sijaan 380e – 1000e. Tasokiukaissa vaihtelua oli hieman enemmän 7,1 – 8,4 (hinnat 695e – 1450e). Testaajien mielipide oli se, ettei tasokiukaan korkeammalle hinnalle löydy katetta mitä löylyjen laatuun tulee, pikemminkin tasokiukaiden kivien matalammasta lämmöstä johtuen löylytkin jäävät vaatimattomammiksi. Sauna tosin lämpenee 80 asteeseen jopa puolessa tunnissa.

Tornikiukaiden testissä mukana oli kuusi kiuasta voitti Aurinkokiukaan 8kW malli ja Helon Rocher 105 DE. Harvia, Mondex ja Vuolux olivat heti seuraavina, IKI:n pilarin jäädessä testin viimeiseksi. Erot olivat kuitenkin pieniä. Aurinkokiukaan valmistus on valitettavasti alkuvuonna 2016 päättynyt.

Tasokiukaiden 9kW teholuokan testissä oli niinikään puoli tusinaa osallistujaa. Testin voitti Mondex Sense 9. Löylyominaisuuksien ja helppokäyttöisyyden suhteen Harvia, Vuolux, Helo ja Misa olivat tasaväkisiä, pinnastaan liian kylmäksi jääneen Narvin hävitessä taiston.

Kiuas Yleisarvosana
Mondex Series 9 8,4
Harvia Fuga FU90 7,9
Vuolux Feel 8 7,5
Helo Cava 90 7,4
Misa Laavau 10009 7,2
Narvi Rocky Electron 9000 7,1

Tästä voisi todeta, että sähkökiukaiden väliset laatuerot ovat testien perusteella hintavaihteluita pienempiä. Tämän perusteella kiuasvalinnassa voi hyvin painottaa ulkonäkötekijöitä. Toisaalta kiuastestin saunaelämyksen mittarit olivat puutteelliset (ainoastaan löylynantokykyä mitattiin). Subjektiivisista tekijöistä vain asennusvaiheen käytettävyys oli huomioitu.

Ylipäänsä kiuasvertailujen tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Testatut mallit ovat hyvin valikoituneita valmistajien kesken ja merkkien sisällä. Sähkökiukaissa on niin paljon testeissä käymättömiä malleja.

Kiukaiden hintoja katsellessa kannatta huomioida, että monissa, erityisesti hienostuneemmissa, kiukaissa ohjausyksikkö myydään erikseen. Joihinkin kiukaisiin saa lisämaksusta myös erillisen lämpötila-anturin seinälle. Koska kiuas on verkkoon liitettävä sähkölaite, täytyy kustannuksissa huomioida myös valtuutetun sähköasentajan kulut. Työaikaa voi hukkua monimutkaisemmissa kiukaissa useampi tunti, joka tekee helposti parinsadan euron lisälaskun.

Otetaan esimerkiksi Huum Pisara 6 kW Netraudassa:
kiuas 399e,
kauko-ohjattava ohjauskeskus UKU 489e,
asennus 279e,
yhteensä 1167 euroa.
Kiukaan osuus kustannuksista oli siis vain 34%!

Onnea kiukaan etsintään. Tehtävä ei ole helppo, kannattaa aloittaa kiuasmallin valinnalla ja etsiä sen jälkeen aiemmin mainituilla kriteereillä sopivaa lämmitintä.

Published on

Saunamökin siirtämiseen heinäkuun puolivälissä liittyi klassinen draaman kaari. Tilanne vaikutti aluksi todella synkälle, mutta sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta työ muuttui lopulta juhlaksi. Antagonisti pääpahis eli suomalainen ilmasto saatiin selätettyä ainakin hetkeksi.

Koska tilaamani hirsirakennus oli veistetty erillisellä työmaalla, se piti siirtää erikseen rakennuspaikalle. Työn päävaiheet olivat

  1. Kehikon purku veistopaikalta
  2. Siirtäminen ja välivarastointi
  3. Pystytys uudelleen

Työtä riitti tässä pittoreskissä alle 15m2 (n. 40 m3) mökissä kolmena päivänä reilu kaksikymmentä tuntia kolmelle tekijälle. Tämän lisäksi kului lähes yhtä monta konetyötuntia.

Tarinan tärkeimmät opetukset:

1) Suojele hirret hyvin pian veistämisen valmistumisen jälkeen niin, että ne kuivuvat mutteivät kastu,
2) ehkäise siirron aikaiset vauriot hienovaraisen nosturin hienovaraisella käytöllä ja
3) korjaa pienet virheet pystytyksen aikana.

Alkushokki

Työ alkoi tiistaina 12.7. sillä havainnolla, että Ilmatieteen laitos povasi puoleksi päiväksi sadekuuroja. Niitä myös saatiin. Sen jälkeen kun olin itse edellisen kerran työmaalla viettänyt aikaa pidemmälti rautavihtrillikäsittelyn merkeissä, oli ilmasto päässyt iskemään kyntensä pääasiassa olosuhteiden armoilla istuneeseen kehikkoon.

Homehtunut seinävaraus kehikon yläosassa
Homehtunut seinävaraus kehikon yläosassa

Pukuhuoneen vaaleaksi ajateltu sisusta oli auttamattomasti pilalla. Sisäpuolen hirsiseinät olivat alkaneet kosteuden vaikutuksesta harmaantua, pintahalkeamista myös sinistyä ja seinissä oli selviä merkkejä sadeveden valumisen aiheuttamista ongelmista. Pahin tilanne oli kuitenkin hyvin kosteina pysyneissä sisänurkissa, joissa salvosten ulkoreunoille oli alkanut kasvamaan pintaan valkoista hometta!

Kehikon siirtäminen ja kunnollinen vesikattaminen oli siis auttamattomasti myöhässä, joten aloittamista ei voinut enää vitkutella.

160807-Numeroitu_seina-IMG_7008
Hirret on siirtämistä varten numeroitu, kirjain kertoo seinästä ja päädystä, numero hirsikerrasta.

Kehikon purkaminen

Kehikko oli veistämisen yhteydessä alustavasti kasattu. Alustava tarkoittaa, että rakennuksesta puuttuivat hirsien väliset eristeet, osa hirsien välisistä kiinnitystapeista ja päätykolmiota ei oltu kasattu rakennuksen päälle.

160807-Purkutyot_veistopaikalla-IMG_7011

Hirret nosteltiin traktorin hydraulinostimella, pienemmät käsin, traktorin ja auton perävaunuihin. Veistoajankohdasta kuivuneet hirret irtosivat varsin helposti. Veistotyön aikaisista rakennustelineistä oli iloa edelleen. Työtä hidastivat kuitenkin ajoittaiset hyvin ankarat sadekuurot, jotka onneksi päivän mittaan hellittivät.

Purkamisen yhteydessä kävi ilmi useampia ongelmia. Osa alun perin käytetyistä tapeista katkeili ja niitä ei tulisi saamaan enää myöhemmin paikoilleen. Käytetyn traktorinostimen puristusvoimaa oli kontrolloitavuuteen nähden liikaa. Pienikin hätäily hirsien nostamisesta aiheutti hirren pintaan vaurioita, jotka pitäisi myöhemmin poistaa vuolemalla. Suurimpana ongelmana nurkkasalvosten ja seinävarausten sisältä löytyi lisää hometta kaikissa eri väreissä: valkoista, mustaa, punaista, keltaista ja tietysti sinistäjäsienen siniharmaata.

Pintahomeen poistaminen hirrestä
Seinävaraus ennen ja jälkeen mekaanisen homeen poiston

Otin tehtäväkseni käydä kaikki home-esiintymät läpi teräsharjalla ja poistaa kaikki pinnasta tällä tavoin mekaanisesti irtoava aine. Samalla kaikki rosvosahan varaukseen jättämä puuroska poistettiin. Yleisesti ottaen hirret olivat varauksistaan sitä kärsineempiä, mitä ylempänä ne sijaitsivat. Homeenpoisto alkoi purkuvaiheessa, mutta sitä piti jatkaa kasauksen aikana. Onneksi pintahome irtosi tuoreena pinnasta varsin kevyesti, ainoastaan suuri vaati aikansa.

Homekorjaaja
Saunologia silittää homeita teräsharjalla puukärryn lavalla

Purkamisen kului reilu puolisen päivää.

Siirto ja välivarastointi

Koska hirsirakennus muistuttaa Lego-taloa, on sen purkaminen ja siirtäminen periaatteessa helppoa. Kun palikat ovat kuusimetrisiä ja painavat parhaimmillaan toista sataa kiloa, niin asiat eivät ole suoraviivaisia.

Ensinnäkin rakennus puretaan kasaamiseen nähden käänteisessä järjestyksessä. Ensiksi purettavat hirret on siis varastoitava tilapäisesti, koska niitä tullaan kasattaessa tarvitsemaan viimeisinä. Tämän rakennuksen kohdalla märkien hirsien vuoksi päätimme pitää noin vuorokauden tauon kokoamishommissa, jotta puretut hirret ehtisivät tuulisessa ja aurinkoisessa säässä edes pinnastaan kuivua. Tämä onnistui onneksi varsin hyvin.

160806-Hirsinostin_traktori_rinne_150210

Välivarastointia varten piti rakentaa hirsipinolle sopiva, maan pinnasta ylös nostettu pino ja varata peitteet eli pressut yöksi. Ja yöllähän taas vastoin sääennusteita satoikin. Yksi traktorikuormallinen hirsiä varastoitiin konehalliin.

Kuljetus ei sinänsä ollut merkittävä lisäriski puille. Lisäliikuttelu tarkoitti kuitenkin uusia nostokertoja, joista jokainen voi vahingoittaa hirren pintaa. Maailmalta löytyy hienovaraisempia nostimia, joiden käyttöä voi hyvää hirsipintaa arvostavalle suositella.

Hirsirungon kasaaminen

Saunamökin pystyttäminen uudelleen vei aikaa noin kaksi kertaa purkamista pidempään, eli noin puolitoista päivää. Työvoimaa oli paikalla 3-5 käsiparia ajankohdasta riippuen.

Ensimmäisen hirsikerran asettelu perustuksen päälle on työn kriittisimpiä vaiheita. Perustukset oli mitoitettu huolella ja niihin valmisteltu pienet 12 mm harjateräksen tartuntapätkä hirsille. Hirsi käytännössä asetettiin ensin kevyesti tappien päälle, katsottiin painaumasta porauskohta ja tehtiin reikä tapille. Ennakointien ansiosta työstä selviydyttiin nopeasti ja ensimmäiset maan tasolta kasattavat kerrokset syntyivät rivakasti.

Ensimmäinen varvi
Ensimmäinen hirsikerta asetellaan pilarien päälle. Hirret eivät vielä ole paikallaan, vaan pilarien päissä oleville tapeille pitää vielä porata upotusreiät hirsien alapintaan.

Kun hirsikerrat nousevat ylöspäin, työskentely jatkuvasti hidastuu. Perustuksen korkeuden ja hirsien paksuuden vuoksi jo kuudennen kerran kohdalla oli tarve rakentaa veistonkin aikana käytetyt tellingit eli rakennustelineet uudelleen. Ja kun kerroksia oli 12 (johon varsinainen rakennus päättyi), niin niitä piti jatkaa uudelle tasolle, jotta myös päätykolmion kerrokset 13-16 saadaan paikalleen.

Hirsirungon pystytyksen yksityiskohtia

Purkamiseen nähden merkittävimmät uudet työtehtävät ovat hirsien linjaus, tapitus ja eristeiden asennus.

Pellavanauhaa koko luokassa 10 m x 120 mm x 15 mm
Pellavanauhaa koko luokassa 10 m x 120 mm x 15 mm

Jokaisen hirsikerran väliin asennetaan ilmavuotojen vähentämiseksi eriste. Itse käytin perinteistä pellavanauhaa, kokoluokassa 120 x 15 mm. Puolentoista sentin paksuinen nauha puristuu kasaan hirsivarauksen reunoilla, mutta täyttää keskellä jäävän tilan varsin hyvin. Vaihtoehtoja pellavalle riittää. Kosteissa tiloissa, kuten erillisessä saunan pesuhuoneessa (jota minulle ei tule) voisi käyttää vaikka vaahtomuovia, joka ei varmasti vety. Vanhaan aikaan käytettiin sammalta ja mutaa. Savusaunaan kannattaa harkita palovillaa. Ekovilla voisi ehkä toimia, mutta sisäpintaan ei suositella perinteistä lasivillaa.

Valitsemaani klassista pellavanauhaa löytyi yllättäen itselleni parhaiten varastosta Helsingin ydinkeskustan Domus Classican myymälästä. Tosin Kotkan K-Rauta toimitti kolmessa päivässä samaa tavaraa tilauksesta vielä vähän lisää, K-Rauta 75 varasto ei oikein osunut matkamme varrelle. Tällä kertaa tarveainelaskelmat täsmäsivät 10 metrin tarkkuudella.

Pellavanauha on niitattu edellisen hirsikerran yläreunaan ennen seuraavan hirren asettamista paikoilleen
Pellavanauha on niitattu edellisen hirsikerran yläreunaan ennen seuraavan hirren asettamista paikoilleen

Eristenauhaa vedetään kaikkien seinävarausten sekä nurkkien yli. Ulkoseinän puolella eriste katkaistiin 5-10 cm nurkasta ulospäin, sillä ulkopuolen eristäminen on tarpeetonta ja altistaa eristettä kostumiselle. Eristeen täytyy kuitenkin ylittää nurkka, jotta varauksesta tulee tiivis ja hirsi asettuu tasaisesti.

Veistämisen aikana hirret on suunniteltu tiettyyn keskinäiseen asentoon. Nurkkien päähän on vedetty pitkät viivat, jotka on kasausvaiheessa uudelleen kohdistettava, jotta varauksista saadaan tiiviit. Näin seinät ja koko rakennus pysyy suorana.

160807-Tapin_junttaus-IMG_7034

Hirsien keskinäistä kasassa pysymistä autetaan puisilla tapeilla, jotka juntataan aina kahteen päällekkäiseen hirteen kerrallaan. Tapit jäävät seinän sisään, joten jälkikäteen niiden olemassaoloa ei huomaa muusta kuin seinien paikoillaan pysymisestä. Meikäläisen saunassa veistäjä teki reiät ylemmästä reiästä läpi alempaa. Tappi oli kuitenkin alle hirren mittainen ja se lyötiin sitten reilusti läpi ylemmästä hirrestä ylhäältä alaspäin. Reiät oli pääasiassa porattu jo ennakkoon, ettei poralla tarvinnut kairata eristeiden lävitse.

Viimeinen yksityiskohta pystytyksen aikana oli tulevien ilmanvaihtoluukkujen "veisto". Niitä varten hirsiveistäjä sahasi pelkkahirttä muistuttavan syvennyksen hirren molemmille puolille - arviolta oikeaan kohtaan. Tämä oli pyöröhirrestä johtuva toimenpide, sillä jälkikäteen hirren tasoittaminen olisi kertaluokkaa hankalampaa.

Tuuletusaukot
Kari sahaa syvennystä tuuletusaukolle korkealla olevaan hirsikertaan.

Yhteenveto käytetyistä työvälineistä

Hirsikehikon kasaamiseen kuluu paljon toistoa, vähän työkaluja. Toisaalta koko työ perustui traktorin nosturin käyttöön… Eristeiden asennuksessa tärkein apuväline oli niittipyssy, jolla ammuttiin 8-10 mm sinkilöitä pitämään pellavanauha paikoillaan, kun hirttä joskus aseteltiin uudelleen paikoilleen. Teräsharja oli käytössä, kun puhdistin varausten pintoja mahdollisista pintahomeista. Tämän takia hirsiä ei aina voitu tipauttaa paikoilleen heti.

Pellavanauha katkesi parhaiten vetämällä. Hyvä niin sillä nauhan leikkaaminen ei onnistunut katkoteräveitsellä, kuten olin toivonut, sen heterogeenisen rakenteen vuoksi. Porakoneella tehtiin tappien reiät ja tapit vuoltiin puukolla rimasta. Pienellä lekalla juntattiin tapit paikoilleen, kun reiän kohdistus alempaa hirteen oltiin ensin testattu harjateräksen pätkällä. Vänkärillä käänneltiin hirsiä tarpeen mukaan.

Kurki ja saunologia
Viimeistä viedään. Allekirjoittanut ohjaa kurkihirttä paikoilleen.

Kun kehikko oli kasassa, huokaistiin hetkeksi helpotuksesta ja peitettiin paketti kevytpeitteellä odottelemaan katon tekemistä. Lisää yllätyksiä oli kuitenkin luvassa...

Tyytyväiset hirsikehikon kasaajat
Tyytyväiset saunan pystyttäjät kolmannen piäivän iltana tulevan terassin ilta-auringossa.  Vasemmalla ylhäällä juuri tehty tuuletusaukon paikka.

Seuraavassa projektipostauksessa käsitelläään hirsirakentamisen seuraavaa vaihetta eli vesikattoa, jonka jälkeen hirren erikoisuudet alkavat olla selätetty. Mukaan mahtuu kuitenkin uusi, yllättävä taka-askel.

2

Published on

Sähkökiukaiden valikoima on värikäs ja malleja löytyy paljon. Tässä artikkelissa esitellään erilaisia sähkölämmitteisiä kiuasmalleja erityisesti huomioiden löylyominaisuudet.

Sähkökiukaita on ollut kaupallisesti tarjolla 1950-luvulta lähtien. Valikoimassa on tapahtunut vuosien varrella suhteellisen vähäisiä muutoksia. Tällä hetkellä myynnissä olevista tyypeistä kannattaa erottaa tornikiukaat, design-kiukaat, varaavat kiukaat ja erikoiskiukaat.

Ennen kiuastyyppien eroihin pureutumista tutustaan yleisestä kiuasoppaasta lainattuun sähkökiukaiden kokemuksellisten ominaisuuksien arviointin:

Sähkökiukaiden ominaisuudet

Hyvät ominaisuudet Huonot ominaisuudet
Sijoiteltavuus Hajua ja ioneita
Lämmittämisen vaivattomuus Äänet
Taloudellinen Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja Kivikapasiteetti (varauksin)
Helppo käyttää Ilman kuivuminen
Lämpöä riittää loputtomasti

Sähkökiukaan hyvät puolet kiteytyvät helppokäyttöisyyteen. Kiukaan voi sijoittaa jopa lauteiden sisälle ja sen saa parhaimmillaan käyntiin vaikka älypuhelimen sovelluksella. Sähkökiuas on jossain mielessä myös ekologinen, sillä sitä voi lämmittää vaikka ekosähköllä ilman pienhiukkaspäästöjä. Toisaalta lämmittämisen helppous voi johtaa myös tarpeettomaan saunan lämpimänä pitämiseen. Sähkö on myös käytännössä ainoa vaihtoehto tiloihin, jossa saunan pitää olla jatkuvasti käyttövalmiudessa.

Sähkökiukaan hyvien ominaisuuksien vuoksi voisi kuvitella, ettei kukaan järkevä ihminen haluaisi enää vaivoikseen puukiuasta. Valitettavasti sähkökiukaaseen myös ei-toivottuja ominaisuuksia.

Ensinnäkin sähkökiuas vaatii reilusti sähköä. Sähköverkon ulkopuolisten mökkien kohdalla ei aurinko-, tuuli-, tai vesivoima todennäköisesti riittää saunan lämmitykseen. Sama ongelma voi tulla vastaan myös vanhoissa asuinrakennuksissa, jos niihin yritetään jälkikäteen asentaa sähkösaunaa.

Saunaelämystä sähkökiuas saattaa latistaa, sillä siitä puuttuu useampia puulämmitteisestä kiukaasta tuttuja moniaistillisia elementtejä. On toki osittain mieltymyskysymys kokeeko sähkökiukaan paukkeen ja natinan, vastusten punahehkun ja vastuksista ajoittain irtoavan käryn miellyttäväksi. Näihin aisteihin liittyvät kokemukset ovat kuitenkin perinteisesti kuuluneet saunaan

Vaikein ominaisuus liittyy saunan ilmaan. On esitetty, että punahehkuisista sähkövastuksista irtoaa ilmaan positiivisia ioneita, erityisesti jos niiden päälle heitetään vettä. Positiivisilla ioneilla havaittiin nimestään huolimatta olevan negatiivisia terveysvaikutuksia ilman laatuun 1970-luvun tutkimuksissa. Ongelma liittyy erityisesti sähkökiukaisiin ja sitä on pyritty joissakin kiukaissa kiertämään, parhaimmillaan eristämällä sähkövastukset kivistä. Tämä on kuitenkin huono ratkaisu kiuaskivien lämmittämisen kannalta.

Ioni-kysymys on saunamaailmassa tietynasteinen myytti, mutta myös suosittu selitys sille, miksi sähkösaunoissa saunominen saattaa väsyttää enemmän kuin virkistää. Uskon, että suurempi sähkökiukaan ongelma on sen olematon vaikutus ilmanvaihtoon. Puukiuas tarvitsee reilusti ilmaa kun sitä lämmitetään puilla. Sähkökiuas kierrättää ilmaa lämmityksen aikana lattiasta kohti kattoa, mutta jatkuvalämmitteisen puukiukaan tyyppistä imua siinä ei käy. Näin ollen saunassa täytyy huolehtia sopivasta ilmanvaihdosta koneellisesti tai painovoimaisesti. Näin toimien sähkökiukaallakin saa varmasti kelvolliset löylyt.

Sähkökiuasmallit

Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden päätyypit
Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden mallit

Tavanomainen sähkökiuas on varmasti jokaiselle tuttu. Peruskiukaat ovat yksinkertaisia, kuution mallisia, seinälle ripustettuja metallilaatikoita, joissa kivitila on auki ylhäältä. Näitä malleja on tarjolla lähes kaikilla sähkökiuasvalmistajilla. Pienimpien mallien hinnat alkavat noin sadasta eurosta.

 

peruskiukaat
Harvian peruskiukaita seinälle hieman erilaisissa sävyissä ja muodoissa Kotkan K-Raudassa. Klassinen muotokieli hyvin tunnistettava.

Peruskiukaiden käyttö on ulkomuodosta riippumatta samankaltaista. Kiuas laitetaan päälle vähintään puolisen tuntia ennen saunomisen aloittamista ja pidetään päällä kunnes saunomisesta on saatu tarpeeksi. Kiuasmallin jatkuvalämmitteisyyden voi puukiukaiden tapaan mainita, mutta käytännössä kaikki sähkökiukaat ovat jatkuvasti lämmitettäviä. Varaavat kiukaat ovat päällä saunomisen lisäksi myös väliaikoina.

Tornikiukaat

Tornikiukaat ovat puukiukaiden verkkomallien vastine, usein myös muotoilullisesti. Niissä kivitilaa ei ole peitetty metallikuorella, vaan kivet on näkyvissä alhaalta ylös ja kiukaat kohoavat parhaimmillaan toista metriä korkeina. Jotkut tornit eivät ole avoimia, vaan ainoastaan korkeita. Korkeuden hyöty on pieni lattiatilan tarve. Korkeuden haitta on se, että mikäli löylyn lakiin on uskominen, ei sauna lämpiä kiukaan yläreunan alapuolelta kunnolla. Tämän takia lauteet pitäisi rakentaa vastaavasti tavanomaista korkeammiksi, jotta varpaatkin lämpenevät.

Kota Saana -pilarikiuas, valmistaja Narvi.
Kota Saana -pilarikiuas, valmistaja Narvi.

Korkeusvaatimukselle löytyy empiiristä todistusaineistoa Rakennusmaailman 3/2011 kiuastestistä. Siinä kuuden tornikiukaan lämmittämässä saunassa oli hartia- ja alalaudekorkeudella lämpötilaeroa keskimäärin 48 astetta! Tämän testaajatkin huomasivat. Kun kiukaiden lämmitystä jatkettiin 80 asteesta edelleen lämpötilaero kasvoi entisestään. Toisaalta, kiukaissa oli jopa 35 cm korkeuseroja keskenään, mutta tämä ei näkynyt mitenkään alalauteiden lämpötilassa.

Tornikiukaisiin mahtuu satakunta kiloa kiviä, mikä on lupaava ominaisuus. Rakennusmaailman testissä näiden kiukaiden löylyominaisuuksia kommentoitiin hyviksi. Kiukaat kuumenevat huipultaan varsin kuumiksi, jopa 400 asteeseen, mutta viskaamalla vettä alemmille tasoille saa kiukaasta miedompaakin löylyä. Testattujen kiukaiden tyypillinen ongelma oli pidemmän päälle saunan ylikuumeneminen. Tämä johtuu kiukaiden avoimesta rakenteesta ja toisaalta termostaatin sijoituksesta osaksi kiuasta useimmissa kiukaissa. Testituloksista lisää erillisessä sähkökiukaan ostajan oppaassa, joka julkaistaan tämän postauksen jälkeen. Tornikiukaiden hinnat alkaen 400 euroa.

Design-kiukaat

Huum Drop -sähkökiuas

Design-kiukaat on hieman kömpelö yleisnimitys kiukaille, joissa perinteisistä neliskulmaisista muodoista on luovuttu ensisijaisesti ulkonäkösyistä. Ulkonäön määräävyys on tärkeää, sillä yleensä kiukaat rakentuvat tiettyjen teknisten ratkaisujen mukaan. Näistä kiukaista on muotoiltu pyöreälinjaisia, jopa pallomaisia, ja niissä on usein verkkokiukaiden tapaan avoin kivitila.

Joissakin kiukaissa teollista muotoilua on hyödynnetty muulla tavoin luovasti, kuten Sawon Dragonfire-kiukaassa, joka on verhoiltu kuvioidulla, lämmönkestävältä sametilla. Näissä kiukaissa ei ole mitään peruskiukaista poikkeavaa löylyominaisuuksien kannalta. Toki poikkeuksellisella ulkonäöllä voi helpommin luoda tunnelmaltaan ainutkertaisen löylyhuoneen. Kiukaiden hinnat ovat vaihtelevia, mutta ne ovat yleensä peruskiukaita kalliimpia.

Sawo Dragonfire -kiuas, saatavana tilauksesta.
Sawo Dragonfire -kiuas, saatavana tilauksesta.

Tasokiukaat

Tasokiukaat lanseerattiin 90-luvulla näkyvästi. Tämä näkyi myös vuolukiven maihinnousuna kiukaisiin. Esimerkiksi Narvi on kuitenkin sittemmin luopunut vuolukivestä mm. sen kestävyysongelmien vuoksi. Toinen vuolukivisen tasokiukaan harmi on kiukaan pinnasta jatkuvasti irtoava vaalea, ilmeisesti talkista koostuva pöly, sekä itse kiven värjäytyminen.

Vuolukivimalleja on kuitenkin edelleen saatavilla. Tasokiukaiden sijoitteluvaatimukset ovat muista poikkeavat, sillä ne on asennettava seinälle. Tämä säästää tilaa, mutta voi vaikuttaa esimerkiksi lauteiden suunnitteluun. Toisaalta tasokiuas voi soveltua matalan kivipintansa puolesta esimerkiksi liikuntarajoitteisen tai pyörätuolilla liikkuvan korjattuun saunaan. Niissä yleensä tuntuva suojaetäisyysvaatimus kiukaan edessä. Tasokiukaat ovat lähtöhinnoiltaan yleensä yli 500 euroa.

Löylyjen kannalta tasokiuas on periaatteessa kelvollinen ratkaisu. Hyvänä puolena kivilaatan takana olevat vastukset ovat turvassa löylyvedeltä ja sitä kautta aiemmin mainittuja ioneista ei pitäisi tulla ongelmaa. Toisaalta tasokiukaan kivimäärä jää suhteellisen pieneksi ja se vaatii tämän vuoksi jatkuvaa lämmitystä. Tämä taas voi lämmittää ja kuivattaa saunaa tarpeettoman paljon, sillä avoin rakenne saa väistämättä koko löylyhuoneen kuumenemaan.

Rakennusmaailman 3/2008 tasokiuastestissä tuomittiin suurin osa tasokiukaista tavallisia kiukaita heikommiksi löylyiltään. Tämä liittynee siihen, että kivien lämpötila jäi testissä keskimäärin reilusti alle 300 asteen, jota testaajat pitivät miniminä kunnon löylyille. Testi myös vahvisti aiemmin spekuloitua löylyn lakia. Testin perusteella sauna ei tasokiukaallakaan lämpene joidenkin tasokiuasvalmistajien markkinointipuheista huolimatta alalauteelta ylös asti – keskiarvoinen lämpötilaero hartiakorkeudelta alalauteelle oli yli 50 astetta.

Varaavat kiukaat

Varaavat kiukaat ovat monelle vieraampi tuoteryhmä, vaikka niitäkin on valmistettu yli viisikymmentä vuotta. Varaavien sähkökiukaiden idea on se, että kiuaskivet pidetään jatkuvasti lämpiminä, mutta kiuas suljetaan kannella. Tällöin kiukaan lämpö ei juurikaan leviä saunaan, mutta löylyluukun avaamisen jälkeen sauna alkaa lämpiämään ja löylyä pääsee heittämään pian, sillä kivet ovat valmiiksi lämpimiä.

Asea-kiuas 1957
Asean varaavan sähkökiukaan mainos vuodelta 1957, Sauna-lehdestä. Kiukaan idea sama kuin nykyisissä varaavissa kiukaissa.

Tekniikan maailma arvioi varaavia kiukaita vuonna 2000. Silloin kokeilussa olleiden Saunasammon että Harvian löylyjä kehuttiin. Molempien käyttäminen vaati tosin omat metkunsa, sillä testiryhmä sai ensi yrittämällä kiukaat jäähtymään turhan nopeasti. Erityisesti Saunasammossa säätövaihtoehtoja onkin runsaasti.

Varaava kiuas ei lämmitä saunaa salaman nopeasti kannen avaamisen jälkeen. Nopeimmin lämpiäminen tapahtuu Saunasammon Älykiukaassa, jossa on markkinoiden ainoana 80-luvulla patentoitu puhallinmekanismi. Se saa saunan ilman lämpiämään lähes välittömästi kuin kiertoilmauunissa. Haittapuolena on puhaltimen aiheuttama meteli.

Yleisesti ottaen "aina-valmis" kiukaiden haasteita on kolme: korkea hinta, jatkuva energian kulutus ja kiuaskivien kestävyys. Kiukaan ”muhimislämpötilasta” riippuen kiuaskivet ovat jatkuvasti kuumina tai todella kuumina. Tämä lämpörasitus on aivan eri luokkaa kuin kerran viikossa lämmitettävässä saunassa.

Varaavat kiukaat sopivat ominaisuuksiensa puolesta parhaiten tiheässä käytössä oleviin saunoihin. Jos löylyhuoneen lämpötilalla on mahdollista välillä laskea, säästyvät kivien lisäksi muutkin saunan rakenteet, kuten puupaneelit, lämpörasitukselta. Jos sauna on oikeasti käytössä 24/7, eroa perinteiseen sähkökiukaaseen ei synny.

Yksityiskäyttöön varaava kiuas on ylellinen, Älykiuas hintansa vuoksi se on suorastaan luksusta. Julkisissa saunoissa se voi hyvin maksaakin itsensä takaisin. Varaavia kiukaita löytyy Saunasammon lisäksi suuremmilta kiuasvalmistajilta. Tällainen kiuas maksaa yli tuhat euroa.

Erikoiskiukaat

Tässä esiteltyjen kiuastyyppien lisäksi markkinoilla on silloin tällöin ollut erilaisia sähkölämmitteisiä erikoiskiukaita. Tällä hetkellä niistä varmaan ainoa on Misan Laavu-kiuas, jota voisi nimittää hybridikiukaaksi, sillä se lämpiää sekä puilla että sähköllä. Tyypiltään se on muutoin tasokiuas. Edellisellä vuosikymmenellä myytiin myös savusaunan sähkölämmitteistä versiota, jossa sähkövastukset oli eristetty täysin ja savun aromi syntyi kuin sähkösavustimella. Idea oli ilmeisesti liian outo selviytyäkseen.


Tämä artikkeli jatkuu seuraavassa postauksessa. Tuleva sähkökiukaan ostajan opas ja esittelee kiukaiden ominaisuuksia ja kertaa kriittisessä hengessä kiukaista olemassa olevaa vertailutietoa.

Published on

Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna heinäkuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!

Katsaus heinäkuun tapahtumiin

Heinäkuussa ollaan hutkittu saunatyömaalla pitkiä päiviä. Ohessa on lätkitty hyttysiä, paarmoja ja ampiaisia. Kuukauden kuluessa on viimeistelty saunan perustukset, siirretty hirsikehikko, (postaus tulossa ensi viikolla), rakennettu vesikattoa ja testailtu Tikkurilan värejä. Ja käyty ahkerasti rakennustarvikekaupoissa, K-Raudassa vähintään kerran viikossa.

Kuukausi on ollut suurten odotusten, karvaiden pettymysten ja hitaan edistyksen aikaa. Erilaisia epäuskon hetkiä on koettua useammalla sektorilla. Ihmisen erehtyväisyys on tullut eteen niin hirsien ulkosäilytyksen ja mitoituksen, kiuastoimituksen kuin katemateriaalitilauksenkin kanssa. Joitakin ratkaisuja, kuten terassitolpitusta, on jouduttu muuttamaan. Räystäslaudat tuli maalattua kahteen kertaan, kun sävy ei enää sijoituspaikalla näyttänytkään hyvälle. Ja löytyi budjettilaskelmistakin pari riviä, jotka oli unohtunut summata yhteen…

Kaikki ongelmat ovat kuukauden aikana alkaneet selviytymään. Projektin hyvin hitaantuntuinen edistyminen ole niistä jäänyt kiinni. Olennaista työlle oli myös oikeiden tekijöiden, sekä talkoolaisten että kirvesmiehen löytyminen loppujen lopuksi sopivaan aikaan.

Heinäkuu rakennustyömaalla päättyy siihen, että vesikatosta on saatu valmiiksi puolet. Katon rakentamisen hitaus selittyy sekä rakennuspaikan kaltevuudelta, hirsirakentamisen uniikeilla haasteilla että tarpeella muuttaa rakennussuunnitelmien yksityiskohtia lennosta. Eiköhän se elokuussa kuitenkin saada valmiiksi.

Tässä kuvia ja videoita tämän kuun toiminnasta Twitter-tililtä:

 

Published on

Hirsisaunani perustetaan pilarien varaan. Ajattelin tällaisen perustustyypin olevan nopearakenteinen. Jouduin myöhemmin havaitsemaan olleeni väärässä. Kaiken kaikkiaan perustuksen tekemiseen meni lähes kaksi kuukautta. Aikaa tosin kului enemmän ahdistuneeseen odotteluun kuin varsinaiseen työhön. Tällä välin tuli käytä K-Raudassakin neljä viisi kertaa. Tässä yhteenveto siitä, mitä tapahtui.

Suunnitelmat uusiksi

Edellisen projektipostauksen yhteydessä kerroin perustöiden aloittamisesta koneurakoinnin merkeissä. Tämän jälkeen työmaa jäi odottamaan rakennuslupaprosessin etenemistä ja sijaintikatselmuksen suorittamista, jotta sekä korkeus että sijaintiasema voitaisiin hyväksyä ja perustukset voisi tehdä.

Tässä kohtaa menikin sitten toivottua pidempään. Katselmus saatiin hoidettua kesäkuun puolessa välissä. Rakennusvalvojan ja vastaavan työnjohtajan näkemykset jätevesien käsittelystä sekä routasuojauksesta eivät vastanneet pääsuunnittelijan visiota, joten rakennussuunnitelmia piti tarkistaa.

Alkuperäinen suunnitelma
Alkuperäinen suunnitelma

Perusasiat eivät uusissakaan kuvioissa muuttuneet. Saunamökki nousisi rossi- tai trossipohjalle parin metrin välein tehtyjen Leca-pilariharkkojen varaan. Maan pinnan ja mökin alapohjan väliin jäisi reilu ryömintätila, vähintään 2,5 harkkoa eli noin puoli metriä.

Sen sijaan pilarien toteutus ja routaeristys muuttui hieman. Pilarien perustaksi valettiin edelleen n. 60 x 60 cm levyinen ja 15-25 cm korkea antura. Anturaan istutettiin törröttämään ylöspäin harjateräsnippu, joka jää pilariharkon sisään ja sitoo pilarin kiinni anturaan, kun se täytetään betonilla.

160725-Anturamuotti_IMG_6803

Routaeristys

Idea routaeristyksessä on se, että eristeet suojaavat anturan alapuolista maakerrosta jäätymiseltä. Tällöin anturan ja koko mökin pitäisi pysyä suorassa. Hieman epäintuitiivisesti maa on lämmintä, mutta ilma kylmää. Betonipilari johtaa kylmää maahan, joten maan päälle, kauttaaltaan anturoiden ympärille ja alle, asennetaan eristekerros pitämään maa sulana. Vaihtoehto olisi täyttää anturoiden alapuolinen maa ruotimattomalla maa-aineksella aina paikkakuntakohtaiseen routaeristysrajaan asti, näillä main 100 cm. Tällöinkin mahdolliset vesi- ja viemärijohdot pitäisi eristää erikseen.

Routaeristys tehtiin käytännössä niin, että anturoiden alle asennettiin 100 mm XPS-tyyppistä (mm. Finnfoam brändillä myytävä) routasuojalevyä. Tämä levytyyppi ei vety eikä painu vähällä. Thermisolin projektille K-Raudan kautta lahjoittamat EPS (eli styrox) ruotasuojalevyt hyödynnettiin anturoiden välissä ja ympärillä. Täydellisessä maailmassa EPS-levytys olisi ulottunut 1,5m anturoiden ulkopuolelle. Omassa kohteessani päästiin reunasta riippuen 0,5 – 1 metriin, riippuen siitä oliko vastassa kallio, omenapuu vai rinne…

Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva
Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva

Routasuojauksen alle jäävä maa oli aiemmin kuvattuun tapaan tiivistetty vajaan viiden sadan kilon täristin lätkällä. Maa aines oli luokkaa 0-32 ja muuttuu tiivistämisen seurauksena todella jämeräksi – erityisesti kun se märän kesäkuun aikana pysyi hyvin kosteana.

Tähän tiivistettyyn maahan olikin sitten oma vaivansa kaivaa lapiolla kolot sadevesiviemärille, saunan jätevesiviemärille, sähköjohdolle ja varajohtoputkelle. Viimeksi mainittu näyttää kuvissa hämäävästi vesijohdolle.

Anturavalu

Ennen routaeristyksen sommittelua EPS ja XPS levyjen palapelinä valettiin anturat. Eristyksestä ainoastaan anturoiden alle jäävä osa tehtiin nyt. Valu tapahtui iloisesti juhannusaattona ja johti myöhemmin allekirjoittaneen ihon kesimiseen…

Anturoiden valamista varten projektissa tärkeänä apuvoimana ollut Henkka oli kasannut valumuottilevyistä joitakin valmiita 60x60 cm kokoisia muottilaatikoita, joiden pohjalle leikattiin 240x60 kokoisesta, 50 mm paksusta XPS-levystä sopiva palanen pitämään betoni muotissa. Pidempi pätkä samaa levyä sijoitettiin poikittain koko muotin alle, jottei muotti täyttyisi levyistä kokonaan ja 100 mm eristevahvuus saavutettaisiin. Muotit tehtiin ylijäämän hankituista betonimuottilevyistä, 21-23 mm vanerista.

Pitkä antura
Kiukaan ja pilarien yhdistetty antura. Valu on korkeuseron vuoksi padottu keskeltä.

 

Henkka oli myös hitsannut 6 mm harjateräksestä ja rautaputken pätkistä valmiita itsestään seisovia pilariraudoituksia. Näiden alle asennettiin 35 mm raudoituskorokkeet. Pilarien valu oli siis suhteellisen suoraviivainen operaatio. Paria haastetta lukuun ottamatta.

160725-Anturamuotti_2_IMG_6809

Rakennuspaikkaa oli kertaalleen ensimmäisen täytön ja tiivistyksen jälkeen täytetty lisää samalla 0-32 murskeella, jota aluksi käytettiin. Valitettavasti tämänkin lopputuloksena laser-mittalaitteella vaakitettaessa oli lähes 30 cm korkeusero korkeimman takanurkan ja matalimman etunurkan välillä. Routaeristykseen piti toki jäädä kallistusta vedenkin ohjaamisen takia, mutta ei näin paljoa!

Tämä tarkoitti käytännössä sitä, ettei anturoita voinut valaa samaan tasoon eli korkoon. Tämä olisi tarkoittanut todella korkeaa valua toisessa päässä, jos 15 cm minikorkeudesta pidettäisiin kiinni. Päätettiin siis jättää pilareiden korkeuserojen tasaaminen muurausvaiheeseen ja valaa ne nyt 15-20 cm paksuisiksi.

Seuraava improvisoimista vaatinut kohde oli kiukaan ja tiiliseinänä pohja. Olin aiemmin kaavaillut näiden tekemistä erillisinä valuina, mutta suunnitelma oli vielä valua edeltävänä päivänä auki. Kun kävi ilmi, ettei rakennus vaadi sivusuunnassa rakennusvaiheessa tehdyn väliseinän alahirren säästämistä. Mökin alle tulevien pilareiden päihin tulee 12 mm harjateräksestä tartunta alimpaan hirteen ja lattiakannattimet pitävät väliseinät kiinni toisissaan alhaalta. Päätimme tehdä yhden, pitkän yhtenäisen anturan kiukaan pohjalle ja pilareille. Kiukaan kohdalle tehtiin kiukaan ja turvaetäisyyden levyinen levennys muutoin 60 cm leveään anturaan.

Tämän improvisaation seurauksena varattua sementtimäärä ei sitten enää riittänytkään.

Aiemmista laskelmista poiketen betonia meni anturoihin reilu kuutio, eli yli kolmesataa kiloa sementtiä. Toista tonnia hiekkaa ja kymmeniä litroja vettä. Ulkoa noudettu hiekka oli tosin myös kosteaa, kuten valutalkootkin. Juhannuksen viettoon lähdettiinkin sementin tilapäisen loppumisen myötä ja parin lainasäkin turvin viimeisteltiin työ vähemmän hilpeissä talkoissa Juhannuspäivän puolella…

160725-Betonimylly-IMG_6813Betonin tekemiseen käytettiin kevyttä, ns. valovirtamyllyä. Betoni tehtiin yleissementistä vahvimman käsin valmistettavan  C16/20 (K20) lujuusluokan mukaan. Betonin vahvuutta olisi voinut parantaa entisestään täryttämällä märkä valu, mutta tähän tarvittavaa laitetta ei erinäisistä koordinaatiovirheistä johtuen ollut käytössä.

Anturasta ylöspäin

Harkkolaastin asettelu anturan päälle

Varsinaiset pilarit tehtiin pilariharkoilla parin päivän päästä anturan kuivuttua. Neliskulmaisilla harkoilla saa nopeasti tehtyä korkeankin tornin. Pilari muurataan harkko kerrallaan ja sen sisään jää anturaan upotettua harjateräsnippua reilu puolen metrin pätkä.

Harkot aseteltiin anturaan päälle ensin sinnepäin. Sitten mittailtiin hirsikehikosta otettuja mittojen mukaiset pilarien keskipaikat sentilleen oikein kaikkiin kulmiin. Kun pilarit oli saatu säädettyä tyydyttävästi kohdalleen, ristimitta suunnilleen sentin tarkkuudella, alettiin niitä muuraamaan.

160725-Lecaharkon_muuraus-IMG_6988

Harkkolaastilla aloitettiin anturan päältä harkkojen asettelu. Laastia aseteltiin reilusti anturalle, harkko päälle ja kevyesti kuminuijalla päälle, että harkko istuu kunnolla laastiin. Sitten vatupassilla ja nuijalla harkko vaateriin ja seuraava kerros. Ylimääräiset laastit kaavittiin talteen.

Aiemmasta maan epätasaisuudesta ja anturien eri korkoisuudesta johtuen tässä työvaiheessa piti saunan perustukset saada samalle tasolle. Tämä tapahtui ensin valitsemalla yksi kolmella harkolla ”riittävän” ylös nostettu pilari referenssiksi ja sen jälkeen mittaamalla muiden kolmen harkon tasossa olevien pilareiden korkeusero siihen nähden. Korkeuseron perusteella pilkottiin kulmahiomakoneen ns. timanttilaikalla pilariharkot sopivan korkuisiksi, jotta korkeuserot pilarien välillä tasautuisivat ja rakennus tulisi suoraan. Suurin ero oli kaikesta etukäteisssäädöstä huolimatta lähes 20 cm!

Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla
Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla

Viimeinen työvaihe oli pilarien täyttäminen betonilla. Betonia käännettiin myllyllä viidenkymmenen sementtikilon verran. Yhtään pilariin (keskikorkeus 3,5 harkko) hukkui reilu kymmenen litraa betonia.

Kaiken tämän tohinan lopputuloksena, heinäkuun alussa, oli kuusi saunan alle tulevaa pilaria pystyssä ja samalla korkeudella.

Näiden lisäksi kolme terassipilaria muurattiin, muttei täytetty. Näiden lisäksi kolme terassipilaria jätettiin toistaiseksi kokonaan muuraamatta tekemättä, jotta hirsien kuljetuskalustolla voitaisiin ajaa rakennuksen ja kallion väliin. Kiukaan pohjalle tulevat pilarit muurattiin vain yhteen kerrokseen, jotta ne eivät olisi tiellä hirsikehikon pystytyksessä. Toisaalta ne piti saada anturaan kiinni, koska anturan päälle tulisi ennen hirsikehikon pystytystä uusi 10m3 murskekuorma. Tällä murskeella anturan päälle tulisi 5-10 cm soraa peitoksi – tämä olisi myös saunan ja terassin alapuolen lopullinen täyttökorkeus.

Hommia jäi siis myös rakennukseen pystystä seuraavaan aikaan. Ennen katon rakentamista terassitolppien korkeus pitäisi määrittää ja tolpat muurata haluttuun tasoon. Kiukaan pohjan pilarit samoin. Kiukaan neljän pohjapilarin varaan valettaisiin oma laattansa kiukaalle.

 

Published on

Suomalaiset ajattelevat mielellään saunaa suomalaisena keksintönä. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään läpi, mikä tästä tarinasta on totta ja mikä tarua. Tämä toinen osa kertoo Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Manner-Euroopan saunojen historiasta.

Venäläinen ja Manner-Eurooppalainen ja ruotsalainen sauna

Artikkelin ensimmäinen osa käsitteli saunaa muistuttavien hikoilukulttuurien historiaa eri puolilla maailmaa. Nyt keskitytään Suomen, Ruotsin ja Venäjän saunojen historiaan. Suosittelen tutustumaan ensimmäiseen osaan ennen tämän lukemista käytettyjen lähteiden luotettavuuden ymmärtämiseksi.

Keskiaikainen saunakuri ja kylpyjen viehätys

Eurooppalainen saunakulttuuri on kokenut erilaisia järjestäytymisen aikoja. Saunojen merkitys oli huomioitu lain säädännössä ja kirkon isien määräyksissä jo 500-luvulla. Keskiaikaiseen saunakulttuuriin Keski-Euroopassa kuului kiinteästi erilainen liiketoiminta. Syömisen ja juomisen ohella tarjoiltiin erilaisia palveluita, joista saunottamisen ohella prostituutio löi leimansa koko bisnekselle. Useista yrityksistä huolimatta haureuden harjoittamista ei saatu kiskottua saunoista, vaan leima jäi Manner-Euroopan saunojen ylle lähes pysyvästi.

Keskiaikainen saunakulttuuri ei kuitenkaan hävinnyt yksin siveettömyyden takia. Uskomukset saunan terveysvaikutuksista vaihtelivat paikoista ja aikakausista toiseen. Suurten tautiepidemioiden, erityisesti ruton, aikaan saunomista rajoitettiin tartuntapelon takia. Jonkinmoinen käännekohta oli 1500-luvun puolivälissä Ranskassa puhjennut syfilis-epidemia, josta saunojakin syytettiin. Polttopuitakin haluttiin tähän maailman aikaan säästää.

1300-Luku_Saksalainen_miekkamies_saunassa
Tämä keskiaikaista saunomista kuvaava kuva on esiintynyt suomalaisissa saunateksteissä useasti. Tässä Ojajärven kirjasta digitoidussa kuvassa on neutraali kuvateksti . Oikeassa reunassa näkyvä henkilö on todennäköisesti palvelija, joka huolehttii saunovien upseerien henkilökohtaisten artikkelien turvallisuudesta.

Martti Vuorenjuuren mukaan syfilistä keskeisempi saunakulttuurin kurimus oli taudin hoitokeinona käytetty elohopealääkitys. Se oli nimittäin niin haitallinen (ja todellisuudessa tehoton), että potilaiden oloa helpottamaan tarvittiin terveyskylpyjä, joissa elohopea hitaasti poistui elimistöstä. Lopputuloksena 1500-1700 –luvuilla keskiaikainen saunakulttuuri hiipui lähes koko Euroopassa.

Lääketieteilijöiden usko ja epäilykset höyry- ja lämpöhoitoja kohtaan johtivat vaihtoehtoisiin hikoiluratkaisuihin. 1700-1900 –luvuilla Keski-Euroopassa sivistyneistön suosioon tulivat erilaiset hikoilukaapit. Myös Napoleon höyrytti syyhyistä armeijaansa erityisessä kaapissa. Saunojat siirtyivät siis saunoista koppeihin ja erilaisiin kylpyihin, joihin parantavien voimien luottamus uudella ajalla kohdistui.

Sauna Venäjällä

Venäjällä on saunottu hirsisaunoissa niin pitkään kuin historiallista tietoa löytyy. Vuorenjuuren mukaan itä-suomalainen saunakulttuuri on itse asiassa osa isovenäläistä sauna-aaltoa, joka ulottui keskiajan jälkeen Siperiasta aina Päijänteelle ja Baltian maihin asti.

Hänen nimeämällään ”isovenäläisellä” alueella saunat ja saunatavat muistuttivat toisiaan. Saunat, eli venäläisittäin banjat, tehtiin perinteisesti salvotusta hirrestä ja isot kiukaat savusivat saunaan sisälle. Puurakenteisuus tosin tarkoitti myös arkeologisen todistusaineiston niukkuutta, sillä vanhimmat saunat mätänivät tai paloivat vuosisatojen kuluessa.

Vuorenjuuren sauna-alueet
Yllä oleva kuva: Keskiajan suuri saunakulttuuri Euroopassa (punaisella). Alla isovenäläinen saunakulttuuri (punaisella) Martti Vuorenjuuren Sauna kautta aikain -kirjan mukaan.

Venäläisessä kulttuurissa saunominen oli omatoimista hikoilua vastan säestyksellä. Myös Suomessa tunnetut saunanhaltijat kuuluivat venäläiseen traditioon, vaikka ortodoksinen kirkko ei tätäkään pakanallista perinnettä hyvällä katsonut.

Abbe Chappe d'Auteroche- kuvituskuva venäläisestä saunasta vuodelta 1761
Abbe Chappe d'Auteroche- kuvituskuva venäläisestä saunasta vuodelta 1761

Kun uuden ajan aluksi sauna katosi Manner-Euroopasta, Venäjällä se jatkoi samoihin aikoihin tasaista kulkuaan. Se pysyi kansanomaisena, eikä sitä erityisesti latistettu valtaa pitävien toimesta. Ainoastaan Euroopasta tuttu samaa sukupuolta olevien yhteissaunominen oli säätelyn kohteena. Tämä alkoi jo 900-luvulla ja jatkui aina 1700-luvulle, jollain Katariina Suuri tiettävästi asetti poliisin valvomaan sukupuolierottelun toteutumista. Taustalla ei kuitenkaan ollut Euroopan tapaan pahan elämän ja prostituution kytkeminen, vaan ensisijassa uskonnollisen normin ulottaminen saunoihin. Kielloista huolimatta tapa ei koskaan täysin julkisistakaan saunoista kadonnut.

Sivistyksen ajalla venäläinen sauna on ajoittain tehnyt uusia läpimurtoja. 1800-luvulla saksalaiset ihastuivat venäläisiin saunoihin. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun venäläiset olivat auttaneet savustamaan Napoleonin joukot pois Saksasta 1815. Tämän seurauksena saunat olivat muotia Saksassa noin 1820-1870 –luvuilla.

Venäjällä, sittemmin Neuvostoliitossa, sauna jatkoi ja jatkaa menestystarinaansa. Savusaunat ovat sieltä häipyneet, mutta sosialistiselta aikakaudelta syntyneitä julkisia saunoja on edelleen käytössä ja varakkaat venäläiset rakentavat nykyään itselleen erilaisia ”palkinto”- tai trofeesaunoja. Nämä kesähuviloiden jatkeet ovat yksityisiä luksussaunoja , joissa passaa suomalaiseen tyyliin sosialisoida, politikoida ja ilakoida.

Kertalämmitteinen kiuas Neuvostoliiton terveyskomitean saunaoppaan mallisaunasta.
Neuvostoliiton terveyskomitean saunaoppaan mallisauna 1920-luvulta. Saunassa on korkea kertalämmitteinen kiuas, hirsiseinät ja tyylikäs löylyhuoneen viemäröinti.

Saunan kohtalo Ruotsissa

Manner-Ruotsissa (ei siis Suomenniemellä) tapahtui järjestelmällinen saunakulttuurin sammuttaminen 1700-luvun puolivälistä alkaen. Saunan vastaista propagandaa esitettiin lääketieteellisin perustein, vedoten mm. savun haitallisiin vaikutuksiin lasten silmille. Saunan yletöntä käyttöä vastaan argumentoitiin myös energiataloudellisilla perusteilla. Saunakulttuuri ei sukupuolten yhteissaunomisesta huolimatta ilmeisesti ollut erityisen siveetöntä, sillä moraalisia syitä saunojen sulkemiselle ei hankkeen kärkinä ollut.

Tämä ryhtiliike saunomisen lopettamiseksi oli sen verran tehokas, että kun 1900-luvun alkupuolella ruotsalaiset päättäjät halusivat kohentaa kansakunnan hygieniatasoa, piti saunakulttuurin elvyttämiseen erikseen panostaa. Oli nimittäin käynyt niin, että edellisen 150-vuoden aikana rakennetut ruotsalaiset saunat oli suunniteltu työtiloiksi, kuivaamoiksi ja maltaiden tekoon, ei kylpemiseen.

Suomalaisen saunan historia ja kansainvälinen huomio

Suomi on aina ollut idän ja lännen välissä. Keskiaikaisesta Suomesta tiedetään historiallisesta varsin vähän. Yleinen historian kirjoituksen puutteellisuus vaikuttaa myös siihen, mitä saunoista tiedetään.

Acerbi 1799
Klassinen Acerbin kuvitus Suomalaisista saunojista aivan 1700-luvun lopusta. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Ruotsin kuningaskunta liitti nykyisen Suomen alueet itseensä 1300-luvun alkuun mennessä. Saunavaikutteita oli Vuorenjuuren mukaan tälle alueelle tullut sekä Ruotsista että Venäjältä.

Ruotsin kautta länsirannikolla kantautui keskiaikainen, ruotsalaisittain värittynyt saunakulttuuri. Tähän liittyvät, pinta-alaltaan suuret ja korkeat saunat. Venäjältä taas Karjalaan vaikutti banja-kulttuuri. Kun Suomi 1800-luvulla siirtyi Venäjän tsaarin hallintaan, pääsi karjalainen saunatyyli pitkävaikutteisesti asettamaan standardin sille, mikä Suomessa olisi suomalaisen saunan malli. Myös kansallisromantikkojen ihailu kohdistui tähän saunamalliin, kun saunoja ensimmäisen kerran 1800-luvun alkupuolella kelpuutettiin maalaustataiteen kohteiksi. Tämä 1800-luvun kansallisromanttinen taidesuuna nosti suomalaisen identiteetin osaksi juuri karjalaistyyppisen saunan.

Novgorod black bania
Savusauna Venäjällä, Novgordissa. Malli hyvin itä-suomalaisten kaltainen. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Karjalainen, voisi sanoa venäläistyylinen, savusauna on edelleen monien Suomen saunaharrastajien mielestä oikean ja hyvän suomalaisen saunan perikuva. Se on vaatimattoman kokoinen ja yksinkertainen. Karjalaiseen saunaan kuuluu rakennustyylin lisäksi tiettyjä saunatapoja ja käsityksiä, jotka ovat myös venäläisen ja suomalaisen tyylin kesken monin paikoin yhteneviä. Näitä ovat esimerkiksi vihdan käyttö, löylyn lyönti, jäähdyttely, hikoiluhoitona sekä saunanhaltijaan liittyvät uskomukset.

Kaikki eivät jaa tätä suomalaisen saunan historian tulkintaa isovenäläisen sauna-alueen itärajana. Ilmar Talven mukaan suomalainen saunatraditio oli niin pitkään erillään venäläisestä, että kantasuomalainen saunakulttuuri on omansa.

Suomalainen sauna kansainvälisessä tietoisuudessa

Suomalaisen saunakulttuurin kansainvälinen tunnustus sai pontta 1900-luvun alun olympiaurheilijoiden menestyksestä. Erityisesti Hannes Kolehmaisen Tukholman olympialaisten voittojen ja Paavo Nurmen seuraavien olympialaisten saunaan liitetyt saavutukset saivat maailman kiinnostumaan suomalaisen saunan vaikutuksista. Lauri ”Tahko” Pihkala auttoi omalta osaltaan kansainvälisiä urheilutoimittajia tulkitsemaan suomalaisen saunan hyviä puolia.

Kiinnostus suomalaiseen saunaan kasvoi erityisesti saksanmaalla. Siellä edellisen vuosisadan banjainto oli ehtinyt jo sammua, kun suomalainen sauna sai oman mahdollisuutensa Berliinin olympialaisissa ja niiden. Tämä tapahtui 1930-luvulla, noin sata vuotta venäläisen saunaa buumia myöhemmin. Kiinnostuksen syynä oli se, että kansallissosialistit (eli tutummin natsit) etsivät herrakansalle sopivan karaisevia harrastuksia ja suomalaisen saunan vaatimattomat markkinointipuheet vakuuttivat jopa itse Heimrich Himmlerin. Tämän jälkeen 1930-luvulla saksalaiset upseerit ja virkamiehet hakivat aktiivisesti oppia suomalaisilta saunaharrastajilta. Pian Saksassa alettiin myös panostaa saunan käytön- ja terveysvaikutusten tutkimuksiin niin vakavasti kuin sotaa käyvällä valtiolla on mahdollista, kertoo Tuomo Särkikosken Sauna-seuran historiikki.

Tämä hieman kiusallinen osa suomalaisen saunan kansainvälistä nousua päättyi Saksan sotatappiosta huolimatta suomalaisten voitoksi. Suomalaistyyppinen saunakulttuuri jäi elämään Saksassa taaten hyvät vientimarkkinat tulevien vuosikymmenien suomalaisilla saunatuotteille. Toisen maailmansodan tienoille osui myös jatkuvalämmitteisten puukiukaiden sekä sähkökiukaiden markkinoille tulo. Samaan aikaan uuden teknologian kanssa saunomistavat alkoivat muuttumaan, erityisesti suosien kuumempaa ja kuivempaa saunaa – toisin kuin mihin savusauna-aikana oli totuttu.

Suomalaisen nykysaunan suunta 1900-luvulla

Suomalainen sauna selviytyminen vuosisatojen myllerryksessä on jonkinasteinen ihme. Vuorenjuuri toteaa ettei ”sauna ole koskaan meillä kokenut samanlaista laskukautta kuin useimmissa muissa maissa, varsinkin läntisissä, ja että ilmeisesti tästä saunan tavattomasta erityisasemasta yhteiskunnassamme johtuu saunan suomalainen leima maailmanlaajuisen saunamuodin tunnuksena.” Aiempina vuosisatoina vastaavaa mainetta Euroopassa niittivät kreikkalaiset ja venäläiset kylvyt. Lieneekö syynä suomalaisen saunakulttuurin sitkeyteen juuri kriittisellä hetkellä tapahtunut siirtymä Ruotsin kuningaskunnasta Tsaarin alaisuuteen, sitä ei voi tietää.

Äijät vanhassa savusaunassa. Kuva Helsingin kaupunginmuseo CC-BY v4
Äijät vanhassa savusaunassa. Kuva Helsingin kaupunginmuseo CC-BY v4

Suomessa saunaperinne muuttui 1900-luvulla selvästi. Se on selkeästi yksityistynyt sadassa vuodessa. Vaikka aiemminkin erityisesti maaseudulla oli aina yksityisiä saunoja, vasta 1970-luvun jälkeen innostuttiin rakentamaan saunoja myös rivi- ja kerrostalohuoneistojen yhteyteen. Tähän kehitykseen vaikutti osaltaan sähkökiuasteollisuus, jonka tuotteiden ansiosta saunan pystyi perustamaan lähes minkä tahansa kokoiseen koppiin. Esimerkiksi julkiset saunat lisääntyivät toisen maailman sodan loppuun asti, mutta joutuivat 50-luvulta alkaen taloudellisesti huonoon asemaan ja alkoivat pikku hiljaa kadota. Julkisten saunojen uudisrakentaminen näyttää elpyneen vasta 2010-luvulla.

Sauna kylpytrendinä

Sauna ei ole aina nauttinut Suomessakaan kaikkien kansanryhmien jakamatonta ihailua. Sauna oli jossain määrin rahvaanomainen aktiviteetti ja esimerkiksi Helsingin yläluokka nautiskeli 1900-luvun alkupuolella mieluummin kylvyistä. Kiukaallisten saunojen lisäksi Helsingissä oli samoihin aikoihin myös pelkällä höyryllä lämmitettyjä ”saunoja”.

Taaksepäin historiaan katsottuna on ironista, että viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana monista Helsingin yli satavuotiaista taloista on saneerattu vanhat kylpyammeet pois – samaan aikaan kun uudiskohteisiin on tehty suunnilleen yhtä suuria huoneistosaunoja… Tulevina vuosikymmeninä järkevämpää käyttöä etsitään varmaankin monille huoneistosaunoille.

Tiivistetysti maailman hikoilukulttuurien kehityksestä voisi todeta, että samalla tavalla kuin saunat ovat syntyneet itsenäisesti eri puolilla maailmaa, ovat ne myös hiipuneet yksi kerrallaan – erityisesti venäläistä ja suomalaista saunaa lukuun ottamatta.

Lähteitä

Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikojen. 1967 (omakustanne)

Mikkel Aaland: Sweat http://www.cyberbohemia.com/Pages/sweat.htm

Sauna-lehden vuosikerrat (1/1968, 4/1977, 2/1983, 3/1993, 4/1995)

Bryon MacWilliams: With Light Steam http://withlightsteam.com/

Tuomo Särkikoski: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Gummerus, 2012. [Suomen Sauna-seuran 75 v. historiikki]

Artikkelin pääkuva:

Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Published on

Suomalaiset ajattelevat mielellään saunaa suomalaisena keksintönä. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään, mikä tästä tarinasta on totta ja mikä tarua. Ensimmäinen osa kertoo kaukaisimmista saunakulttuureista.

Artikkelin ensimmäinen osa käsittelee saunaa muistuttavien hikoilukulttuurien historiaa eri puolilla maailmaa. Toisessa osassa keskitytään Suomen, Ruotsin ja Venäjän saunojen historiaan. Niihin tutustuminen selkeyttää myös suomalaisen saunan identiteettiä.

Saunan kansainvälinen historia

Ideoita saunasta, eli lämpimästä tilasta johon mennään hikoilemaan puhdistautumista, tervehtymistä tai sosialisointia varten, löytyy ympäri maailma. Historiallisten lähteiden perusteella ”saunakulttuureita on syntynyt itsenäisesti eri alueilla ja eri aikoina”. Suomalaisten pettymykseksi sauna ei ole syntyjään ainoastaan meidän kulttuuripiiristämme. Suomalainen sauna on heijastumaa sekä vanhoista venäläisistä että viikinkien saunatavoista. Suomalaisen saunan kunniaksi on sanottava, että se on viime vuosisatoina pysynyt koko kansan huvina ja kehittynyt edelleen, maailman monien muiden hikoilukulttuurien kuihtuessa.

Historiallisesti  erilaisia hikoilukulttuureita löytyy niin Antiikin Kreikasta, Pohjois-Amerikasta kuin Skandinaviasta. On hyvä muistaa, että ”sauna” ei kaikissa näissä tapauksissa ole kovinkaan lähellä suomalaisen saunakulttuurin saunaa, mutta kulttuureissa on riittävästi yhtäläisyyksiä yhteisen idean havaitsemiseen – erityisesti hikoilun ja terveydenhoito funktion kautta.

Tietolähteistä: Martti Vuorenjuuri ja muut saunahistorian tulkitsijat

Kansainvälisen, ja suomalaisenkin, saunakulttuurin laajin suomenkielinen tietolähde on Martti Vuorenjuuren kirjoittama kirja Sauna kautta aikojen lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Tässä artikkelissa esitetyt historian viittaukset perustuvat sekä tähän kirjaan, että toisen harrastelijahistorioitsijan, Mikkel Aalandin Sweat-kirjaan, jota voi lukea vapaasti verkossa   – tosin ilman värikkäitä kuvituksia. Kirjoittajan luvalla olen julkaissut valikoituja kuvituksia tämän artikkelin yhteydessä.

Saunakirjallisuutta
Kansikuvia käytetyistä saunakirjallistuuslähteistä: Vuorenjuuri, Aaland ja MacWilliams vasemmalta oikealle.

Vuorenjuuri oli koulutukseltaan musiikkitieteilijä ja ammatiltaan ensisijaisesti kriitikko (kts. Muistokirjoitus vuodelta 2008 ),ei koulutettu historian tutkija. Kirjan epäyhtenäistä, mutta silti näyttävää ja vaikuttavaa esitystapaa täytyy arvottaa tämän taustan kautta.

Virolainen professori Ilmar Talve kritisoi Vuorenjuuren kirjaa tuoreeltaan Turun Sanomissa vuonna 1967 erityisesti turhan voimakkaista yleistyksistä sekä kansan- ja eliittikulttuurin sotkemisesta keskenään. Hän oli itse tehnyt väitöskirjansa pohjoismaisesta saunakulttuurista vuonna 1960 ja oli tässä suhteessa paras henkilö arvioimaan Vuorenjuuren ajatuksia. Toisaalta, saunakulttuurintutkimuksen tärkeimpänä kotimaisena keskustelukanavana toimineessa Sauna-lehdessä kaikki viittaukset kirjaan vuosilta 1968-2005 ovat kritiikittömiä, eli myöhempinäkään vuosina kirjaan ei viitattu negatiivisessa sävyssä. Joten tulkitsen asian niin, että kirjaa voi pitää varauksella edelleen uskottavana esityksenä saunakulttuurien historiasta.

Toisena lähteenä käytetty Aaland teki oman historiantutkimuksensa itsenäisesti, mutta oli tutustunut Vuorenjuuren ajatuksiin Suomessa ollessaan. Näiden herrojen lisäksi amerikkalaisen Bryon MacWilliamsin With Light Steam –kirjaa on käytetty venäläisen saunan tietojen vertailuun. MacWilliams on tehnyt kirjaa varten laajan kirjallisuustutkimuksen nimenomaan venäläisen saunatiedon parissa 2000-luvulla. Seuraavassa oma tiivistelmäni Vuorenjuuren ja Aalandin historiannäkemyksestä.

Saunoja ennen ajan laskun alkua: Kreikka, Rooma ja islamilaiset alueet

Todistusaineisto hikoilukylpyjen historiasta alkaa Kreikasta n. 500 eaa. Kreikan loistoaika alkaa tässä vaiheessa lähestymään loppuaan. Ei kuitenkaan kestä kovinkaan kauaa, kun Rooman mahtavan imperiumin alueella suosittujen kylpylaitosten yhteydessä on kuumia, höyrysaunan tyyppisiä huoneita. Kehitys alkoi Balneumiksi kutsuttuja korttelikylpylöistä, joita rakennettiin koko (vapaan) kansan käyttöön. Esimerkiksi vuonna 79 jaa. tuhkaan hautautuneesta Pompeiista on löytynyt useita tämänkaltaisia kylpylaitoksia. Näillä oli erityinen keskuslämmitys, jota kopioitiin myöhemmin muihinkin kylpylaitoksiin (kts. https://en.wikipedia.org/wiki/Thermae ).

Roomalaisten mahtipontinen kylpyläkulttuuri kiteytyi vuoden 81 jaa. aikana ja jälkeen rakennettuihin termeihin, jättimäisiin kylpylaitoksiin. Näitä kylpyläkeskuksia rakensivat mm. keisarit ja valtio subventoi niiden käyttöä merkittävästi. Vaikka termeissä kylpylä oli keskiössä, oli niissä tarjolla vähintään yhtä paljon muita huvituksia kuin nykyaikaisissa kylpylöissä. Kun Rooman valtakunta rapautui, jäivät sen kuumat kylvyt barbaarien käyttöön. Saunalaitoksia tuhottiin järjestelmällisesti vasta myöhemmin äärikristittyjen toimesta. Vuorenjuuri kutsuu lopputulosta suureksi keskiaikaiseksi saunakulttuuriksi. Sen vaikutusalue ulottui Pohjois-Italiasta ja Pyreneiltä Pohjoismaihin ja läntiseen Suomeen asti.

Ensimmäisen, keisari Tituksen Roomaan rakennuttaman termin pohjakaava. Termeistä ei ole jäänyt juurikaan historiallisia kuvalähteitä. Kuva: Wikimedia
Ensimmäisen, keisari Tituksen Roomaan rakennuttaman termin pohjakaava. Termeistä ei ole jäänyt juurikaan historiallisia kuvalähteitä. Kuva: Wikimedia

Rooman valtakunnan rappion jäljiltä kylpylät löysivät uusia käyttäjiä ja käyttötarkoituksia uusissa kulttuurisissa konteksteissa. Profeetta Muhammedin siunauksella kehittyi islamilaisissa Lähi-idän maissa hammam-nimellä tunnettujen kylpylöiden kulttuuri. Hammamien tehtävä oli ensisijassa edistää uskonnon tarkkojen hygieniavaatimusten toteutumista. Sekä Vuorenjuuri että Aaland kuvailevat lopputulosta puolihämärän, hiljaisuuden ja eristäytymisen hikoilukulttuuriksi. Ei siis kovin kaukana kotimaisesta saunasta! Hammam oli myös keskeinen sosiaalisen toiminnan keskus, puhdistautumisen ja kauneudenhoidon keskus.

Istanbulilaisen Cagaloglu hammamin kylpyhuone, piirros 1800-luvulta. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.
Istanbulilaisen Cagaloglu hammamin kylpyhuone, piirros 1800-luvulta.
Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Hammameja on toiminnassa edelleen ympäri maailman. Suosituimmillaan ne olivat lyhyen aikaa 1800-luvun Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Rakennusteknisesti ne edustavat kreikkalais-roomalaisen kylpylän variaatioita. Kylpylä lämmitetään lattian välityksellä niin kuumaksi, että jalassa on pidettävä puupohjaisia kenkoiä. Höyryä syntyy sekä kuumista kylvyistä että veden liberaalista käytöstä.

Hikoilua välimeren alueen alkupuolella: Amerikka ja Aasia

Tiedot Väli- ja Pohjois-Amerikan intiaanien saunoista ulottuvat aikakauteen 400-600 jaa. Väli-Amerikan Mayat kutsuivat temescaleiksi maaperusteita, tiilillä holvattua hikoilukuoppaa, jota käytettiin ahkerasti erityisesti terveydenhoitoon. Pohjois-Amerikan intiaanien saunakulttuuri oli myös hyvin aktiivinen ja levinnyt lähes koko mantereelle. Se oli yleensä avoin kaikille ja tähtäsi terveyden edistämiseen. Vuorenjuuren mukaan Pohjois-Amerikan intiaanit olivat ehkä ”maailman innokkaimpia saunojia”.

Meksikolainen temescal edestä, takaa ja sisältä. Kuva: Mikkel Aaland. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.
Meksikolainen temescal edestä, takaa ja sisältä. Kuva: Mikkel Aaland.
Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Aaland jakaa kirjassaan useampia omakohtaisia kokemuksia Pohjois-Amerikasta. Hän huomauttaa, että myös joidenkin intiaaniheimojen saunakulttuuri on suomalaisen tavoin säilynyt yli vuosisatojen. Hän löysi myös 1970-luvun Yhdysvalloista kolme hyvin erilaista hikilaavua sekä tiedon siitä, että myös intiaanit olivat käyttäneet vihdan kaltaista puhdistautumisen apuvälinettä.

Japanissa oli myös useita paikallisia hikoilukylvyn muotoja ennen kuin maa avautui länsimaisille vaikutteille. Useammat suomalaiset kirjoittajat ovat kiinnittäneet huomiota kuumien lähteiden ympärille syntyneisiin kylpylöihin, onseneihin, mutta näiden lisäksi maassa on ollut erilaisia buro-nimisiä hikoilutiloja. Esimerkiksi paljon saunaa muistuttavan kama-buron historia ulottuu ainakin tuhat vuotta taaksepäin, kertoo Aaland. Jo Aalandin 1970-luvun tutkimusmatkan aikaan tämä alkuperäiskulttuuri oli kuitenkin lähes kokonaisuudessaan hiipunut. Vuorenjuuri ei ollut perehtynyt japanilaisiin saunoihin laisinkaan.

Viikinkien ja irlantilaisten saunat

Viikingit terrorisoivat ja hallitsivat laajoja alueita Skandinavian ulkopuolella ensimmäisen vuosituhannen lopulla. He levittivät valtaamilleen alueille myös saunakulttuuria. Tämän kulttuurin Vuorenjuuri tulkitsee itsesyntyiseksi, eikä pelkästään vallattujen alueiden roomalaisperäisen kulttuurin kopioksi. Ruotsista on löytynyt arkeologisia kohteita, joiden nykynäkökulmasta suomalaistyyppiset saunat on ajoitettu noin 200-luvulle jaa. Tämä edustaa mahdollista viikinkisaunojen esihistoriaa. Parhaina viikinkiaikoina, 900-luvulla, myös Islannissa saunottiin. Tämä ilo loppui 1200-luvulla, kun saarelta loppui polttopuu. Tämän jälkeen kylpemiseen alettiin hyödyntämään kuumia lähteitä.

Viimeiseksi mainittakoon irlantilaiset hientalot (ty falluis). Niiden tiedetään olleen käytössä  n. 1000-1800 –luvuilla. Hikitalojen muoto muistutti nykyistä maasaunaa. Ne olivat luolamaisia ja niitä lämmitettiin turpeella. Käyttötarkoituksena oli sairauden- ja kauneuden hoito. Tämä kylpykulttuuri hävisi 1900-luvulle tultaessa ja Aalandin 1970-luvun saunamatkalla siitä oli jäljellä vain puheita.

Ensimmäisen osa loppusanat

Tässä osassa esitettiin, kuinka ympäri maailma on kukoistanut erilaisia hikoilukulttuureita. Niitä löytyi kaikilta mantereilta Afrikkaa ja Australiaa lukuun ottamatta. Näiden kohdallakin kysymys voi olla vain tutkimusmielenkiinnon puutteesta.

Seuraavassa osassa saunahistoriaa kerron suomalaisen saunan venäläisistä ja manner-eurooppalaisista juurista.

Jatka lukemista: Saunan juuret, osa II

Lähteitä

Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikojen. 1967 (omakustanne)

Mikkel Aaland: Sweat. http://www.cyberbohemia.com/Pages/sweat.htm

Sauna-lehden vuosikerrat (1/1968, 4/1977, 2/1983, 3/1993, 4/1995)

Bryon MacWilliams: With Light Steam http://withlightsteam.com/

Kuvalähde:

Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Published on

Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna kesäkuun2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!

Katsaus kesäkuun tapahtumiin

Kesäkuussa päästiin pitkän odottelun jälkeen rakennuksen perustustöissä vauhtiin, kun rakennusvalvonta antoi työlle oman siunauksensa.

Kesäkuun aikana rakennussuunnitelmiin tuli erilaisia muutoksia valvovan työnjohtajan sekä rakennusvalvonnan puolelta. Aiemmin suunnitteluilla ollut rakolattia vaihtui seinänvierusta tuulettuvaan malliin, jossa viemärivedet johdetaan lattiarännin kautta saunakaivoon imeytymään. Työmäärää lisäsi kuitenkin enemmän routaeristysmallin muutos, jossa 100mm XPS ja EPS eristeillä suojataan anturatason alapuolella oleva maapohja jäätymiseltä.

Kuvina Twitterissä

0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop
    Jatka ostoksia - Continue