Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Luotettavan kiuastestitiedon puute loistaa internetissä. Erityisesti Suomi24 keskustelupalstalta löytää todella jyrkkäsanaisia, informaatioarvoltaan hyvin kyseenalaisia kiukaiden ”käyttäjäarvioita”. Hyvin harva tiettyä merkkiä solvaava esittää kuitenkaan edes kuvallista todistusaineistoa sanojensa painoksi. Tässä kuitenkin yksi poikkeus.
Kansalaisten kritiikkejä lukiessa kannatta muistaa, että Harvia, Helo ja Narvi ovat Suomen kolme selvästi suurinta kiuasmerkkiä. Pelkästään tilastollisten lainalaisuuksien perusteella on selvää, että näistä löytyy myös eniten valituksia. Oman mausteensa keskusteluun tuovat tiettyjen merkkien fanitrollit. Lopputuloksena verkossa käydään surullisen vähän hyödyllistä kiuaskeskustelua.
Kiuasvalmistaja vastaa kiukaiden elinikäkysymyksiin
Kysyin puukiukaiden kestävyysasioista Narvin tuotantojohtaja Manu Nummelalta. Hän painotti sitä, että vuoden 2013 CE-merkintä vaatimuksen myötä puukiukaat ja niiden suositellut käyttötavat ovat muuttuneet vanhempiin kiukaisiin nähden. Nykykiukaissa palamisen tulisi olla rauhallisempaa ja kiukaan lämpökuormitus hallitumpaa kuin aiemmin, jolloin kiukailta ei vaadittu mitään päästöjen tai hyötysuhteen osalta.
Koska uusissa kiukaissa ei ole tarkoitus polttaa suuria puumääriä hirveällä höökällä, ei tulipesien ei seinämävahvuuksiakaan ole aiheellista liioitella. Kiuas lämpenee myös paremmin, kun kivien ja kuumuuden välissä on kohtuullinen määrä metallia.
Kiukaan saa kyllä rikki
Toisaalta väärällä käytöllä nykykiukaan voi tuhota ehkä jopa helpommin kuin vanhanaikaisen kamiinan Nummela muistuttaa. Käyttäjän mahdollisuuksia lyhentää kiukaan elinikää on useita:
Kivien ladonta
Polttoaineen väärä määrä tai laatu
Liika veto
Kiukaan ilmankierron hidastaminen
Tyypillisin näistä on kiuaskivien väärä ladonta. Kivien pakkaaminen liian tiivisti päällekkäin estää ilmaa virtaamista kiukaan lävitse. Tähän ansaan on helpointa langeta käyttämällä pieniä (5-10cm) kiviä alhaalta asti. Tämä kuumentaa tulipesää tarpeettomasti. Ja kun kivet eivät lämpene kiukaan yläosasta, pistetään lisää pökköä pesään. Tämä valitettavasti vain pahentaa tilannetta.
Jos kiukaan pakkaa täpötäyteen puuta, puu on märkää tai poltetaan jotain kiukaaseen kuulumatonta kuten muoveja, on kiuas myös kovilla. Liiallinen veto on myös ongelma. Se korventaa kiukaan hormeja ja puhaltaa lämpimän ilman niin nopeasti läpi hormiston, etteivät lämpöä tartu kiukaan rakenteisiin. Tuhkaluukun ja hormipellin asennolla säädetään nykykiukaan palaminen rauhalliseksi, niin ettei kiuas humise. CE-merkittyjen kiukaiden mukana toimitetaan käyttöohje, jota kannatta seurata.
Viimeinen virhe on estää kiukaan ilmavirta laskemalla kiuas liian matalalle – esimerkiksi tarkoitusta varten tehtyyn syvennykseen - tai peittämällä alareunojen ilmanottoreiät. Tällöin käy samalla tavalla kuin ensimmäisessä kohdassa, eli tulipesä kuumenee, kivet eivät.
Lisäksi kannattaa muistaa, että suolaista vettä ei saa kiukaalle heittää. Merenrannoilla ulkosaunojen kiukaiden ruostumista voi hidastaa poistamalla kivet talveksi.
Aina kiukaan pettäminen ei ole käytöstä kiinni. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä kiukaan jälleenmyyjään tai valmistajaan ja vaatia virhevastuun mukaista asian käsittelyä ja korvausta.
Käyttäjävirheiden ennaltaehkäisy
Jos kiukaan toiminnan taloudellisuus ja päästöjen niukkuus on toissijaista, voi panostaa vahvempitekoiseen kiukaaseen. Massaan uskoville on tarjolla ainakin yksi CE-merkitty ratkaisu. Virolainen Stoveman tekee katiskakiukaistaan Heavy-mallia, jonka 8mm paksuista tulisijaa ei hevillä polta puhki. Kiukaiden materiaalivahvuuksista ja rakenteen monimutkaisuudesta saa käsityksen seuraavasta 16m3 kokoluokan peruskiukaiden painovertailutaulukosta
Kesäkuun kiuaskavalkadi jatkuu tällä kertaa uusintajulkaisulla. Vuorossa on 40 vuoden ikäinen Rakennusviesti-lehden sähkökiuastesti.
Puukiuasoppaassa kritisoin Rakennusmaailmaa kapeakatseisesta testaamisesta. Tästä historiallisesta testistä löytyy varsin eksoottisia mittareita kiukaan toiminnalle, mm. löylyaalto ja höyrystyskyky. Artikkeli on digitoitu mikrofilmiä kuvaamalla. Mikrofilmin laatu näkyy ikävä kyllä lopputuloksessa.
Olen aiemmin esitellyt kiuastyyppejä yleisesti sekä puukiukaiden malleja ja ominaisuuksia yksityiskohtaisesti. Tämän kirjoituksen tavoitteena on helpottaa puukiukaan ostamista 2016 Suomessa.
Osta riittävän tehokas kiuas
Kiukaan perusominaisuus on teho, joka ilmoitetaan teknisissä tiedoissa kilowatteina. Sen perusteella voi selvittää, sopiiko kiuas suunniteltuun tilaan. Yksityissaunoihin tarkoitettujen puukiukaiden tehot vaihtelevat noin välillä 10-40 kilowattia. Jonkinmoinen de facto standardi valmistajilla on luokitella kiuastuotteet pienten (alle 16 m3), keskisuurten (16-25m3) ja suurten (25-50m3) saunojen kiukaisiin. Esimerkiksi Helon mallinimet 16 ja 20 viittaavat kahteen pienempään teholuokkaan.
Valmistajat tarjoavat kiukaiden yhteydessä tehotiedon yhteydessä suosituksen siitä, minkä kokoisiin tiloihin kiuas soveltuu. Yleisesti ottaen isompaa puukiuasta voi käyttää myös vähän pienemmässä saunassa, toisin kuin sähkökiuasta.
Kiuastehon suhde saunan tilavuuteen. Kuvalähde: Tommila (toim.) : Rakennan Saunan, 1986. Rakentajain kustannus. Käytetty oikeuden omistajan luvalla.
Puukiukaiden tehoja ei voi suoraan verrata sähkökiukaisiin. Sähkökiukaissa lämpöä ei mene piipusta harakoille. Sen vuoksi saman kokoiseen tilaan tarkoitetut sähkökiukaat ovat matalampitehoisia. Esimerkiksi Narvin 15-16m3 kokoiseen tilaan sopiva puukiuas NC16 on teholtaan 16 kW, NC Electric sähkökiuas 9 kW, eli noin 2/3 puukiukaan tehosta.
Seuraavaksi kannattaa huomioida paljonko kiviä kiukaaseen mahtuu. Mitä enemmän kiviä ja mitä lämpimämmiksi ne voidaan lämmittää (ilman koko saunan kuumentamista), sitä enemmän mahdollisuuksia kiukaan käyttöön tulee. Suuri kivimäärä säilyttää lämmön pidempään ja antaa enemmän löylyä. Verkkokiukaisiin mahtuu eniten kiviä, usein vähintään 200 kg. Toisaalta niiden avoin rakenne edellyttää maltillista ylläpitolämmitystä, ettei saunan lämpötila (siis seinien ja lauteiden pintalämpötila) nouse liiaksi. Tällaisella kiukaalla saa kelvolliset löylyt tavanomaista matalammassa lämpötilassa.
Narvin Velvet katiskakiuas, 160 kg kiviä.
Kivikori on verkkokiukaiden inspiroima puukiukaiden lisävaruste, joka asennetaan kiukaasta pystyyn nousevan hormin ympärille. Tälläkin tavoin kivitilavuutta voidaan lisätä n. 20kg (5-10cm kokoisilla kivillä) ja hyödyntää kiukaan hukkalämpöä niiden lämmitykseen. Kivikorin käyttö ei käytännössä onnistu piippuvesisäiliön kanssa yhdistelmän korkeuden vuoksi.
Narvin kivikori hormin ympärille, kapasiteetti n. 20 kg
Muista ominaisuuksista ja varusteista kannattaa huomioida mahdollinen vedenlämmitin ja sen vesitilavuus. Kiukaaseen yhdistettyjen vesisäiliöiden tilavuus vaihtelee kahdesta kymmenestä neljään kymmeneen litraa, samaa luokkaa piippusäiliöiden kanssa. Vedenlämmitykseen tarkoitetut padat ovat tilavuudeltaan moninkertaisia, 50-80 litraa. Niistä riittää vettä jo isommallekin porukalle. Ne tarvitsevat kuitenkin oman horminsa, mielellään erillisessä kylpyhuoneessa. Löylyhuoneessa peseytymisen miellyttävyydestä olen kirjoittanut aiemmin. Pienten vesisäiliöiden ongelma on suuresta tehosta johtuva nopea kuumeneminen ja veden kiehuminen. Kiehuvan kuuman veden kanssa tulee helposti turvallisuusongelmia. Säiliötä ei myöskään saa päästää tyhjäksi tai se voi palaa puhki.
Suojaetäisyydet pitää myös arvioida. Uudessa saunassa tai sähkökiukaasta puuksi vaihdettavassa kohteessa pitää katsoa onko tilaa riittävästi tai miten suojauksen voi toteuttaa.
Puukiukaan valinta: runsauden pulaa ja arvioiden niukkuutta
Puukiuasmerkkejä on Suomessa myynnissä yli kaksikymmentä. Markkinoilta löytyy muotoilultaan ja ominaisuuksiltaan vaihtelevia malleja. Kaikkien suomalaisten puukiukaiden valmistajiin löytyy linkki alla olevasta taulukosta ja Pinterest-taulusta hahmottaa nopeasti kiuasvalikoiman kirjavuuden.
Kiukaiden käytännön toiminnasta on saatavissa aika vähän riippumatonta vertailutietoa niiden teknisten tai kokemuksellisten ominaisuuksien suhteen. Tuorein syvällisempi puukiuasvertailu löytyy Rakennusmaailman numerosta 5/2014. Siihen osallistui tosin vain seitsemän seitsemästätoista suomalaisesta kiuasmerkistä.
Edustettuina olivat lähinnä suuret valmistajat (Aito, Harvia, Helo, Kastor, Misa ja Narvi), mutta testin voitto karkasi lahtelaisen pienyrityksen Sydän-kiukaalle. Muutoin Rakennusmaailman kiukaille antamat arvosanat olivat varsin lähellä toisiaan (voittajan yleisarvosana 8,6, vaihteluväli lopuille kiukaille 7,2 – 8,4). Koska muut kiukaat eivät erottuneet toisistaan, kerron minkä takia Sydän todennäköisesti menestyi.
Sydän-kiuas perustuu useampaan omintakeiseen ja patentoituun tekniseen ratkaisuun. Muun muassa palokaasut tekevät tavanomaista monimutkaisemman lenkin ympäri kiuasta. Näiden ansiosta se menestyi tekniikkaa (höytysuhdetta, savukaasujen lämpöä ja lämmön tasaisuutta) painottaneessa testissä hyvin. Valmistaja käyttää kiukaasta nimitystä läpivirtauskiuas. Nähdäkseni kysymys on kuitenkin jatkuvalämmitteisen kiukaan erikoistyypistä. Samaisessa testissä Sydän-kiuas lämmitti laboratoriosaunan lattiaa (tuntemattomalta korkeudelta) selvästi keskimääräistä vähemmän, mikä on hieman ristiriidassa läpivirtausväitteiden kanssa.
Sydän-kiukaan paloprosessi. Kuva: Warmheart oy, käytetty oikeuden omistajan luvalla.
Rakennusmaailman testi oli kiuasvalikoimaltaan suppea ja painottui muotoiltaan perinteisiin malleihin. Tämä ei anna lukijalle kovin hyviä edellytyksiä tulosten yleistämiseen merkeittäin tai malleittain. Numeerisessa arvioinnissa ei myöskään huomioitu koesaunomisen vaikutuksia, mikä on mielestäni harmillista.
Mielenkiintoista kyllä, ainakin teoriassa olennainen kivimäärä ei näkynyt testituloksissa juurikaan. Sydän-kiukaassa oli eniten kiviä, 60 kg, mutta muissa kivimäärä vaihteli 24 ja 49 kilon väliltä ilman korrelaatiota kokonaistestituloksiin. Kivien lämpötilaa, höyrystyskyky tai löylyaaltojen voimakkuutta ei mitattu. Sydän-kiuas on vanhoillista muotoilua lukuun ottamatta testin perusteella hyvä valinta moniin paikkoihin, mutta myös hinnaltaan kaksi kertaa muiden kiukaiden keskiarvoa kalliimpia.
Erilaisia puukiukaita verkkokaupassa
Rakennusmaailman katiskakiuastesti
Kivimäärältään raskaamman sarjan verkkokiukaita Rakennusmaailma testasi edellisen kerran vuonna 2009 (testi ladattavissa IKI:n sivulta täällä). Tämän testin voitti IKI:n Original. Harvian, Narvin ja Misan kiukaat jäivät testissä tästä niukasti jälkeen lähinnä IKI:n lyhyemmän lämmitysajan ja paremman löylynantokyvyn puolesta. Löylynantokyky taas perustui kivien korkeaan lämpötilaan. Sauna oli tosin lämmitetty myös varsin lämpimäksi, 80 asteeseen jolloin IKI:n kivien lämpötila oli kivunnut 460 asteeseen (40% kilpailijoiden keskiarvoa korkeammaksi). Lehden kymmenportaisella asteikolla antamat arvosanat olivat kuitenkin IKI:n eduksi vain yhden pykälän parempia. IKI on vastaavasti myös kymmeniä prosentteja kilpailijoittaan kalliimpi.
Puukiukaita löytyy hyvin vaihtelevissa hintaluokissa. Pienet peruskiukaat maksavat korkeintaan pari sataa, erikoiskiukaat helposti toista tuhatta euroa. Sääntö on se, että mitä isompi ja tehokkaampi kiuas, sitä kalliimpi se myös on. Hinta-laatu –suhdetta on vaikea arvioida. Kalliit erikoismallit, esimerkiksi tunnelimallit, tarjoavat ominaisuuksia joita halvemmissa kiukaissa ei ole. Toisaalta suurempi rahallinen investointi ei välttämättä takaa parempia saunaelämyksiä. Kiukaan lisäksi ilmanvaihtoon ja saunan ilmapiiriin pitää myös panostaa!
Rahanarvoisista ominaisuuksista arvostan itse eniten suurta kivitilavuutta. Siitä pääsee nauttimaan edullisimmin pienissä katiskakiukaissa.
Kiuaskustannuksia puntaroidessa kannattaa huomioida, että kiuas on pitkäikäinen investointi. Oikein käytettynä kiuas voi sisämaassa kestää kymmeniä vuosia. Koska kiuas vaikuttaa niin paljon saunakokemukseen, ei saunan parantajan kannata siinä säästellä. Uuden saunan kohdalla se edustaa tuskin edes kymmenystä kaikista kustannuksista.
Mistä kiuas kannattaa ostaa
Kiukaiden ostaminen on nykyaikana periaatteessa helppoa. Olen lisännyt myös tälle sivulle suoria linkkejä verkkorautakauppojen kiuasvalikoimiin esimerkkeinä myynnissä olevista tuotteista. Toisaalta en usko, että edes kiukaan ulkonäöstä saa täysin edustavaa vaikutelmaa pelkästään tuotekuvia katselemalla.
Perinteisissä rautakaupoissa, kuten esimerkiksi K-Rauta –ketjun myymälöissä, on esillä kattavasti erilaisia kiukaita. Nopealla visiitillä saa hyvän käsityksen kiukaiden todellisesta koosta ja materiaalien soveltuvuudesta saunan sisustukseen. Myyjä voi myös varmistaa, että kiuas soveltuu teknisten ominaisuuksiensa puolesta ajateltuun käyttökohteeseen. Tarjouksissa olevien tuotteiden hinnoissa ei yleensä ole eroja verkkokauppojen lähes jatkuviin alennusmyynteihin nähden. Isompien kiukaiden kohdalla toimituksesta kannattaa kuitenkin neuvotella, pienet kiukaat liikkuvat helposti myös henkilöautolla.
Kiukaiden sisuksiin sekä takapuolelle pääsee kurkistamaan rautakaupassa. Tässä Kastorin Karhu Kotkan K-Raudassa
Oikean kiukaan löytäminen
Sen oikean kiukaan valintaan on valitettavan heppoiset apuvälineet. Kiukaita uusitaan keskimäärin kymmenen vuoden välein, joten elinikäisestä valinnasta ei ole kysymys. Suurin valinta tapahtuu kiuastyyppien välillä. Harvalla on pahaa sanottavaa kertalämmitteisten kiukaiden löylyistä, mutta niitä rasittavat hinta ja lämmitysaika. Kertalämmitteinen kiuas on selvästi kalliimpi ja vaatii parin tunnin etukäteisvalmistelut. Oma aika- ja rahatalous määrittelee mikä merkitys näillä on
Oma vihjeeni puukiukaan hankintaan tuotteiden muotoiluun tutustuminen internetin kautta. Etsi
1. saunan kokoon,
2. ominaisuustoivomuksiin
3. suojaetäisyyksiin ja
4. budjettiin sopiva malli.
Kun tällainen kandidaatti on löydetty, selvitä lähipiiristä, onko jollakin kaverin kaverilla tällaista kiuasta. Pyydä päästä saunaan. Tämä ei kerro koko totuutta kiukaasta, mutta on parempi kuin markkinointimateriaalin nojautuminen.
Rakennusmaailman testien perusteella kiukaiden erot löylyominaisuuksissa ovat niin pieniä, että täydellinen epäonnistuminen kiuasvalinnassa ei pitäisi olla mahdollista, jos neljä mainittua ominaisuutta on varmistettu. Tosin parempia ja kattavampia kiuastestejä kaivattaisiin kipeästi, kyllähän kiukaita Suomessa myydään toista sataa tuhatta vuodessa!
Saunoja on perinteisesti lämmitetty puulla ja moni edelleen uskoo puun taikaan saunan lämmityksessä. Savusaunoissa puun laadullakin on merkitystä. Käsittelen tällä kertaa kuitenkin ulossavuavia puukiukaita, joissa polttopuun tärkein laatu on kuivuus. Kerron seuraavaksi mitkä ovat puukiukaiden tärkeimmät ominaisuudet sekä käytännön vaatimukset.
Puukiukaiden kokemukselliset ominaisuudet vertailussa
Esittelin aiemmin kiuasvaihtoehtoja laajasti. Mukana oli seuraava puukiukaiden hyvien ja huonojen ominaisuuksien lista:
Hyvät ominaisuudet
Huonot ominaisuudet
Ilmanvaihto
Tilavaatimukset
Äänet
Pienhiukkaspäästöt
Kivikapasiteetti (varauksin)
Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Haju (varauksin)
Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Elävän tulen näkyvyys
Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Ei sähköriippuvainen
Turvallisuusongelmat (varauksin)
Vedenlämmitysmahdollisuudet
Monet puukiukaiden hyvistä ominaisuuksista perustuvat puun polttamisen seurauksiin kuten samankokoisia sähkökiukaita suurempaan tehoon. Se mahdollistaa suuremman kivimäärän lämmittämisen nopeammin. Lämpötehoa on niin paljon, että sillä voi myös lämmittää pesuvettä. Sama syy tuo mukanaan myös huonoja puolia.
Jatkuvalämmitteinen kiuas edistää myös ilmanvaihtoa, mutta toisaalta vaatii lämmityksen aikana myös paljon ilmaa. Tämä täytyy huomioida erityisesti huoneistosaunojen kohdalla, jos talossa on koneellinen ilmanvaihto. Jos huoneistosaunaa uudistetaan, täytyy varmistaa, että saunan tuloilmassa on varauduttu puulämmitteiseen kiukaaseen.
Jos kiuasta lämmitetään saunasta, ulossavuava kiuas tuo huoneilmapiiriin valoa ja savunhajua. Haja-asutusalueella puusaunan saa lämpimäksi vaikka sähkönjakelu olisi katkennut.
Puukiukaan lämmitys edellyttää vaivannäköä. Lämmityspuut on hankittava, pidettävä kuivana ja työnnettävä uuniin kuumenemaan oikeaan aikaan. Kiukaan savut pitää johtaa piippuun ja samalla huolehtia, ettei tule sytyttyä saunaa tulee esimerkiksi huonosti eristetyllä hormilla. Turvallisuus- ja ympäristönäkökulmasta sähkökiuas voi siis olla parempi vaihtoehto.
Puukiuastyypit
Puulla lämmitettävät, saunasta ulossavuttavat kiukaat voi jakaa kahtia: jatkuvalämmitteisiin ja kertalämmitteisiin.
Jatkuvalämmitteisyys tarkoittaa sitä, että kiuasta pitää lämmittää ennen saunomista ja sen aikana, jotta lämpöä riittää. Tämän tyyppiset kiukaat ovat peruspuukiukaita. Näitä löytyy lähes kaikilta valmistajilta erilaisina malleina ja kokoina.
Kertalämmitteisistä kiukaista ei sen sijaan moni varmaan ole kuullutkaan. Nämä kiukaat lämmitetään kerralla kunnolla. Tämä vie yleensä pari kolme tuntia. Sen jälkeen niistä riittää lämpöä jopa toista vuorokautta – kiukaan koosta ja rakenteesta riippuen. Näitä kiukaita näkee harvoin ja niiden valmistajiakin on vain muutama (lue alta lisää).
Jatkuvalämmitteisistä kiukaista on useampia variaatioita. Suomessa todennäköisesti suosituin on verkkokiuas. Kerron niistä ja kertalämmitteisistä tässä kirjoituksessa myöhemmin. Tunnelikiukaat ovat puukiukaita, joita lämmitetään seinän läpi toisesta huoneesta. Näistä olen kirjoittanut erillisen tunnelikiuas-artikkelin sekä jakanut kokemuksia omasta tunnelikiukaastani.
Näiden lisäksi löytyy myös muita erikoiskiukaita. Tällaisia ovat esimerkiksi Misan nykyään markkinoimat laavukiukaat. Ne ovat hybridikiukaita, joita voi lämmittää sekä sähköllä että puulla. Myös savukiukaita ja sähkökiukaita on risteytetty. Ne eivät kuitenkaan kuulu tämän artikkelin piiriin. Pellettikiuas on uusi tulokas, sen sijaan omakotitalon keskuslämmitysuunin korvikkeeksi sopiva Ukko-uuni on ollut saatavilla jo kymmeniä vuosia.
Katiska täynnä kiviä
Kiukaissa tärkein vaihteleva ominaisuus on kivien määrä. Isompi määrä kiviä mahdollistaa kiukaan monipuolisemman käytön. Edesmennyt saunakirjailija Pekka Tommila esitti, että kiukaassa pitäisi olla aina vähintään 50 kg kiviä (tai 5kg/m3). Ehdotukselle ei ole mitään objektiivista perustetta. Myös kivien laatu, erityisesti lämpökapasiteetti, vaikuttaa asiaan. Mitä enemmän lämpöä varaavia kiviä, sitä enemmän löylyä potentiaalisesti kiukaasta irtoaa. Ja reilun kivimäärän käyttö on nimenomaan verkkokiukaiden idea.
Peruskiukaan variaatioista tässä suhteessa tunnetuin on katiskakiuas tai verkkokiuas, jollaisia Oy Tapiro Ab (nykyinen Iki-kiuas oy) alkoi valmistamaan Suomessa vuonna 1996. Katiskakiukaiden keskeisin ominaisuus on suuri kivitilavuus. Kivimassa on suuri, eikä sitä ole näissä kiukaissa tarkoitus edes kauttaaltaan lämmittää. Erityisesti alimmat kivikerrokset ovat lähinnä koristeita. Tämän huomaa kiukaiden maltillisista suojaetäisyyksistä, jotka perustuvat alhaisiin pintalämpötiloihin. Lisäksi Ikin kiukaassa on palotilassa omalaatuinen, kierteinen savutorvi, joka lämmittää kiviä Rakennusmaailman 8/2009 testin perusteella muita kilpaileva ratkaisuja nopeammin.
IKI:n verkkokiukaan tulipesärakenne. Rakenteen ainutlaatuisuus on mutkassa. Kuvalähde: Rakennusmaailma 8/2009
Kiuas oli erottuva ja johti siihen, että myös muut valmistajat innostuivat tekemään saman oloisia kiukaita. Suomessa kiuasmallien lainaaminen on ollut historiallisesti suosittua, eikä muotoilun mallisuojaaminen yleensä onnistu. Näin Ikin oikeustoimet kiuastyypin suojaamiseksi päättyivät vuonna 2009.
Kertalämmitteiset kiukaat
Varaava kertalämmitteinen pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.
Sata vuotta sitten ulossavuavat, kertalämmitteiset kiukaat edustivat kehityksen kärkeä. Niin sanottuja pönttökiukaita valmistettiin usein paikallisesti. Niissä kiviä lämmitettiin suoraan tulen yläpuolella, niin että palokaasut pyyhkivät kivet mennessään nokiseksi. Lämmitystä jatkettiin kunnes kivien lämpötila nousi niin korkeaksi, että noki enimmäkseen paloi pois ja kivet hehkuivat punaisina.
Ennen kiukaan käyttöönottoa lyödään ns. häkälöylyt lähinnä jäljellä jääneen noen poistamiseksi, varsinaisesti häkää ei ulossavuavasta kiukaasta pitäisi huonetilaan päästä. Kiukaita ei voi lämmittää saunomisen aika, sillä muutoin savua olisi karannut löylyhuoneeseen.
Kertalämmitteinen kiuas Neuvostoliiton terveyskomitean (Bureau of Health) saunaoppaan mallisaunasta vuodelta 1920. Kuvalähde: Aaland, Sweat, 1978.
Tämä historiallinen kiuasmalli on edelleen joidenkin saunaharrastajien mieleen, mutta suurin osa suomalaisista on sellaista tuskin kokenut tai ainakaan ymmärtänyt kokeneensa. Kertalämmitteisellä kiukaalla on hyviä löylyominaisuuksia ja se antaa yhdellä lämmityksellä löylyjä pitkään. Se vaatii kuitenkin vastaavasti myös pidemmän, parin kolmen tunnin lämmitysajan.
Kertalämmitteisiä puukiukaita pääsee kokeilemaan esimerkiksi Helsingin Löyly tai Lonnan saunoissa.
Kertalämmitteisten kiukaiden valikoima on rajattu. Sarjatuotantovalmistajia on vain kaksi: Aito-kiuas ja Helo. Peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa sadan vuoden takaisen mallin mukaisia pönttökiukaita. Muurattuja, tiili ja elementtikiukaiita valmistavat Tulisydän, Refrak ja Sisu-sauna valmistaa kertalämmitteisiä kiukaita.
Nykyaikaiset kertalämmitteiset kiukaat poikkeavat esi-isistään jonkin verran, mutta 1940-luvulla viimeistely Aito-kiuas on uusiutunut hyvin rauhallisesti.
Narvin jälkimarkkinointipäällikkö Jarmo Huotari esittelee kertalämmitteistä Aito-kiuasta Kevätmessuilla 2016
Valmistaja on lausunut kertalämmitteisen viehätyksestä seuraavaa:
” Kertalämmitteisessä suuri määrä lämpöä on varastoitu kivimassaan. Löylyyn mennään ilmalämpötilan ollessa alhainen. Löylyluukun avaamisen jälkeen alkaa löylyhuone lämmetä ja jos löylyä heitetään, kuuma kosteus tekee kuumuuden tunnetta ihoon nopeammin. --- [kertalämmitteisen] edut tulevat siinä, että kun saunaan mennään saattaa löylyhuoneen ilmalämpötila olla vain 30-50 astetta. Tämän ihminen kokee miellyttävänä lämpönä.”
Puukiukaiden tekniset vaatimukset
Puukiukaisiin liittyy tehon lisäksi muitakin teknisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia. Ne ovat suojaetäisyydet ja hormiliitäntä. Palamisen ympäristöystävällisyydestä ja tehokkuudesta kiinnostunut saattaa myös tutustua kiukaan höytysuhteeseen ja häkäpäästötietoihin. Ensimmäinen vaihtelee noin välillä 60-75%, jälkimmäinen 0,1-0,2%. Tiedot pätevät, kun kiuasta käytetään ohjeiden mukaan. Nykytiedon perusteella näiden teknisten ominaisuuksien vaikutus löylyjen laatuun on olematon.
Kiukaan suojaetäisyys vaikuttaa siihen, miten kiukaan voi saunaan sijoittaa. Suojaetäisyyksiä voi minimoida erilaisilla suojauksilla. Etäisyydet on syytä tiedostaa suunnitteluvaiheessa, sillä suojausten jälkeen kiukaan asettelu tai ulkonäkö voi merkittävästi muuttua. Voi yleistäen sanoa, että puukiukaiden suojaetäisyydet eivät ole koskaan samankokoisia sähkökiukaita pienempiä lämpenemisen vuoksi eikä niiden integrointi saunaan välttämättä onnistu yhtä huomaamattomasti.
Alla olevasta kuvasta selviävät puukiukaiden yleiset suojaetäisyydet, mutta valmistajat voivat testien perusteella esittää näistä poikkeavia arvoja.
Puukiukaiden yleiset suojaetäisyydet, Pelastusopiston ohje. Lähde: Jämsä Jani, Pientalon palotarkastus - opas aloittelevalle valistajalle, Pelastusopiston julkaisu 1/2006. Kuva: Ismo Kärkkäinen.
Tavallisten puukiukaiden savut on ohjattava savuhormiin. Hormi tarkoittaa joko metallista ja eristeistä tehtyä ns. kevythormia tai perinteistä tiilihormia, joka on osa savupiippua. Tätä ei kannata puukiukaan kohdalla unohtaa. Kiukaissa on hormiliitäntöjä yleensä taakse perinteiseen savupiippuun liittymiseen tai päällä esimerkiksi suoraan kevythormiliitäntään. Kevythormeilla on omat suojaetäisyytensä, jotka kiukaan tapaan kertovat kuinka kauas palavat materiaalit pitää hormista eristää. Hormeista lisää erillisessä, tulevassa artikkelissa.
Puukiukaiden lisävarusteet
Puukiukaissa on rajallinen määrä lisävarusteita. Näistä tärkein on integroitu vedenlämmitin. Se hyödyntää kiukaan suurta tehoa lämpimän veden tuottamiseen. Narvin Manu Nummelan mukaan viime vuosina yleistyneet hormilämmittimet (tai piippuvesisäiliöt) ovat parempia. Syitä tähän on kaksi.
Piippusäiliössä kiukaan lämpö keskitetään kivien lämmittämiseen eikä käyttäjä voi epähuomiossa hajottaa kiuasta. Vaurio voi syntyä, mikäli vesisäiliössä ei ole riittävästi vettä kiukaan lämmityksen aikana. Piippusäiliössä vesi lämpiää tällöin kiukaan tavallisella ”hukkalämmöllä”, jota tehokkaimmissakin kiukaissa on useita kilowatteja. Misan sivuvesisäiliön mitoitusohjeessa kerrotaan, että yhdysrakenteinen vesisäiliö vastaa lisätehovaatimukseltaan kolmen kuution (3 m3, pari kilowattia) saunatilavuuden lisäystä. Piippumallin vedenlämmitintä ei luonnollisesti voi liittää sähkökiukaaseen.
Ilmankostuttimia on myös integroitu joihinkin kiukaisiin. Kostuttimella pitäisi olla suotuisia vaikutuksia saunaelämykselle, mutta luotettavia arvioita niiden toiminnasta en ole lukenut. Jotkut valmistajat tarjoavat kiukailla myös erilaisia suojakaiteita, joista voi olla iloa, mikäli kiukaan sijoituspaikka on lähellä kulkuväylää tai peseytymispaikkaa.
Puukiukaiden tulevaisuus
Eurooppalaisen yhteisön tuki suomalaiselle saunakulttuurille on ollut EU-standardien lanseerauksesta alkaen uhattuna. Tällä hetkellä puukiukaiden pitää ylittää 50% hyötyaste ja alle prosentin häkäpäästö (hiilimonoksidi CO, happipitoisuus 13%). Tulipesien pienhiukkasista ollaan yleismaailmallisesti huolissaan ja on pelätty, että nämä huolet vaikuttavat tulevaisuudessa myös puukiukaisiin. Pienhiukkaspäästöt ovat paljon kiinni kiukaan käytöstä ja jokainen saunanlämmittäjä voi osaltaan parantaa ilman laatua käyttämällä laadukasta, kuivaa polttoainetta ja noudattamalla kiuasvalmistajan ohjeita lämmityksestä.
Päästöjen lisäksi puukiukaissa ja erityisesti kevythormeissa on kytenyt viime vuosina tulipaloriski. Asiaa on tutkittu ja havaittu, että teräshormien asennukseen saunoissa pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kuten Rakennusmaailman testikin osoitti, kiukaiden palokaasut voivat nousta korkeammaksi kuin CE-standardi hormeilta vaatii. Samaan aikaan Suomessa talojen yläpohjan eristysvahvuudet voivat ylittää standardin 20cm paksuuden. Lopputuloksena voivat paksummat eristeet kärähtää.
Erikoisista puukiukaista, joita markkinoilta löytyy, voisi nostaa yhden rohkean kotimaisen tuoteuutuuden. Kojonkulma Hake oy myy pellettikiuasta, joka on tehty yhdistämällä Narvin kiuas BeQuemin pellettipolttimeen. Samankaltainen ratkaisu on saatavissa myös savusaunan lämmitykseen. Suomessa pelletti on edelleen marginaalituote, mutta kansainvälisillä markkinoilla pelletillä voi olla parempi tulevaisuus. Pellettikiuas, jossa poltin on integroitu kiukaaseen, on vielä näkemättä.
Seinän läpi viereisestä huoneesta lämmitettäviä puukiukaita on Suomessa rakennettu pitkään. Esimerkiksi esittelemässäni Viherjuuren Tuusulan-saunassa 1940-luvulta oli eteisestä lämmitettävä pönttökiuas. Tällaisien kiukaiden mallinimi on tunnelimalli, SL-malli tai takkakiuas. Itseäni tunnelikiukaat innostivat sen verran paljon, että myös omaan saunaani tuli tunnelikiuas.
Tällä hetkellä Suomessa tunnelikiukaiden kysyntä on vähäistä, mutta monet suomalaiset kiuasvalmistajat ovat lisänneet niiden tarjontaa (aiemmin) hyvien Venäjän markkinoiden vuoksi. Suomeen tuodaan myös Baltiassa ja Venäjällä valmistettuja tunnelikiukaita. Seinän läpi asennettavat kiukaat ovat nimittäin Venäjällä suosittuja. Käyn seuraavaksi läpi niiden elämyksellisiä ominaisuuksia hyvässä ja pahassa. Näiden tiivistelmä alla olevassa taulukossa:
Hyviä ominaisuuksia
Huonoja ominaisuuksia
Pitää saunan puhtaana
Vaatii tiiliseinän väliin
Lämmittää myös muita tiloja
Ei tulen loimua tai tuoksua saunaan
Minitakka kaupanpäälle
Ulkolämmittäminen kylmällä
Pitkätkin puut mahtuvat uuniin
Ilmanvaihtovaatimusten muuttuminen
Pitkäkestoisemmat löylyt
Kiukaan sijoittelumahdollisuudet
Tunnelikiukaan hyviä ominaisuuksia
Kiukaan lämmittäminen löylyhuoneen ulkopuolelta mahdollista joitakin etuja. Lämmittäminen voi olla sekä helpompaa että siistimpää, kun saunaan ei tarvitse kantaa puita eikä tulipesän luukun tarvitse sijaita lattiatasolla, kuten kiukaissa yleensä. Sauna pysyy myös puhtaana puun roskista, kun klapeja ei tarvitse kantaa sinne, tyypillisesti saunaan puku- ja pesuhuoneiden läpi. Jos kiukaan tulipesän luukku saadaan sijoitettua lattiatasoa ylemmäs, on puiden käsittely ergonomisempaa ja pesään sekä tuhkalaatikkoon näkee paremmin.
Käytännössä luukun korkeuden säätäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Tehdasvalmisteisissa kiukaissa ainoa tapa tulipesän nostamiseksi lattiatasoa ylemmäs on laskea lämmityshuoneen lattiaa saunan vastaavaasti alemmas. Tämä vaatii jo huomattavaa sitoutumista rakennusvaiheessa.
Kota Kuru tunnelimalli, hyvin paljon pientä takkaa muistuttava muotoilu. Hormiliitäntä tällä kiviladonnalla taakse.
Kolmas mahdollinen hyöty on kiukaan lämmön jakautuminen myös lämmityshuoneen puolelle. Tähän liittyy kuitenkin pieni mysteeri. Kiuasvalmistajat eivät nimittäin tarkalleen tiedä, kuinka paljon energiaa tulipesän kautta lämmityshuoneen puolelle säteilee. Kun tiedustelin asiaa suurimmilta kiuasvalmistajilta sain varsin vaihtelevia arvioita. Ainoa kirjallisuudesta löytynyt tieto oli n. 10%. Jos otetaan huomioon, että puukiukaiden tehot ovat tyypillisesti luokkaa 10-20 kW, niin vaikkapa 5% lämmitystehon siirtyminen lämmitystilaan tarkoittaakin jopa kilowatin lisälämmitystä!
Mutta kuten sanottu, mitään tiukkaa faktaa asiasta ei ole. Se tiedetään, että lämpöä siirtyy lämmitystilaan lähinnä säteilyn avulla. Tunnelimallisissa kiukaissa tulipesää on pidennetty (tai syvennetty) vastaaviin normaalimalleihin nähden. Lopputuloksena suurin osa lämmöstä siirtyy saunassa olevaan osaan kiukaasta – kuten pitääkin – mutta palamatonta seinää vasten oleva tulipesän reuna luonnollisesti lämmittää jonkin verran ympäröivää rakennetta. Ratkaisun hyvänä puolena kiukaaseen mahtuu pideämpiäkin klapeja.
Viimeinen hyvä ominaisuus on kiukaan vaikutus löylyihin, silloin kun ko. kiuas on jatkuvälämmitteinen (eli tavanomainen). Nimittäin tavallisesti samassa huoneessa lämmitettävä kiuas vaikuttaa olennaisesti löylyhuoneen ilmanvaihtoon. Tämä helpottaa painovoimaisen ilmanvaihdon toteutumista, sillä kiuas poistaa n. 10 m3 ilmaa per poltettu kilo puuta. Tämä on periaatteessa hyvä asia (ja siksi tunnelikiukaan miinuslistalla), mutta se voi myös typistää löylyjen kestoa mikäli ilma löylyhuoneessa kiertää asianmukaisesti.
Seinänläpikiukaan haasteita
Seinän läpi asennettavassa kiukaassa on omat haasteensa. Toisesta huoneesta lämmitettävä kiuas ei ole mahdollisesta jatkuvalämmitteisyydestä huolimatta enää saunan tulisija. Se ei savua tai rätise löylyhuoneeseen, vaan nämä mahdollisesti toivottavat vaikutukset koetaan lämmityshuoneen puolella.
Jos kiuasta lämmitetään ulkoa, voi lämmittäminen ympärivuotisessa käytössä olla talvisaikaan kylmää. Jos kiuas ottaa myös paloilman ulkoa, tämä voi hidastaa lämmitystä. Jos saunassa on painovoimainen ilmanvaihto tai vaikka ei olisikaan, pitää huomata, ettei puukiuas enää toimi imurina, vaan ilma pitää saada poistumaan myös muulla tavoin. Lämmintä ilmaa kiuas tosin edelleen kierrättää, ei tosin välttämättä yhtä tehokkaasti. Jos kiuasta lämmitetään pukuhuoneessa, syntyy sinne voimakas alipaine, jonka seurauksena löylyhuoneenkin ovi avautua herkästi ellei korvaus ilmaa ole saatavilla pukuhuoneeseen reilusti esimerkiksi avaamalla tuuletusikkunaa.
Viimeinen mainittava ongelma on tunnelimallien suhteellinen vähäisyys Suomen markkinoilla sekä näiden perusmalleja korkeampi hinta. Malleja löytyy vuonna 2016 Aidolta, Helolta, Ikiltä, Kastorilta, Narvilta, Tulikiveltä ja virolaiselta Stovemanilta. Vuonna 2019 näin myös Parran erikoisen tunnelimallin, jonka läpivienti oli eristetty niin hyvin ettei se vaadi palamatonta väliseinää ympärilleen. Takkakiukaiden hinnat nousevat helposti yli tuhannen euron.
Sijoitteluhaasteet
Tunnelikiuasta ei voi asentaa mihin tahansa vanhan kiukaan paikalle. Kiuasvalmistajilla on omat, hyvin vaihtelevat, vaatimuksensa siitä, millainen palamattomasta materiaalista tehty seinä kiukaan läpiviennin kohdalle vaaditaan. Seinän oletetaan yleensä olevan yhden tiilen paksuinen (n. 130mm), sillä tunnelikiukaiden pidennetty tulipesä ei ole hirveän pitkä. Joiltakin valmistajilta voi saada tilauksesta myös pidemmällä läpiviennillä olevan mallin.
Läpiviennin vaihtelevat turvaetäisyysvaatimukset vaikeuttavat sopivan kiukaan löytämistä
Läpiviennin taakse tulevan seinän ei kuitenkaan tarvitse olla kokonaisuudessaan palamatonta materiaalia. Suojaetäisyydet läpiviennin kohdalla sivuille ja ylös perustuvat ensisijassa valmistajan ilmoituksiin. He ovat testauttaneet tuotteet paloturvallisuuden osalta ja tarjoavat sen perusteella kiuastyyppikohtaiset ohjeet. Pelastusopiston vanhempi opettaja Jani Jämsä kertoo, että Rakennusmääräyskokoelma E3:n perusteella minimieristysvaatimus savuhormille on 100mm ja 100mm joka suuntaan. Tämä 20 cm kokonaispaksuus syntyy kahdesta kerroksesta, joissa ei saa olla läpi meneviä saumoja. Kerrosten tiheys vähintään 80kg/m3.
Stoveman tunnelikiukaan käyttöohjeen esimerkkikuva tunnelikiukaan läpiviennin turvaetäisyyksistä. Kuvasta näkyy, miten palamaton osa on sovitettu puuseinään. Käytännössä toteutus ei ole näin helppo.
Läpivienti asettaa omat rajoituksensa kiukaan sijoitteluun. Se on käytännössä sijoitettava väliseinän viereen edellä mainitusta pituusrajoituksesta riippuen – huolimatta kevythormin periaatteessa väljistä sijoittelumahdollisuuksista. Tämä taas voi tarkoittaa koko saunan tilajärjestelyn rakentamista kiukaan ehdoilla.
CE-merkinnän vaatimukset
Tunnelimallien lisääntymistä vaikeuttaa myös CE-merkintähaaste. Merkintään liittyvä standardi ei nimittäin ymmärrä tunnelikiukaita. Tunnelimalleille ei mm. ole määritelty omaa testitilaansa, toisin kuin tavallisille kiukailla. Tämän takia kiusvalmistajien käytäntö on tehdä muuten CE-merkityistä kiukaista erillisiä tunnelimalleja, joissa ainoa poikkeus on tulipesän pituus.
Koska kiuas imaisee paloilman yleensä samasta suunnasta kuin puut (esim. tuhkaluukun kautta), täytyy tämä huomioida lämmitystilan ilmanvaihdossa. Jos kiukaan palamiseen tarvittavaa korvausilmaa tuotaisiin normaalisti saunaan, pitää se nyt tuoda lämmityshuoneeseen.
Yhteenveto tunnelikiukaan hyvistä ja huonoista puolista
Takkakiukaan haasteista tuli selvästi hyötyjä pidempi tarina. Odotan itse kiinnostuksella ylittävätkö edut haitat vai eivät, kunhan saan oman kiukaani käyttöön. Tunnelikiukaan voi onneksi vaihtaa suhteellisen pienellä vaivalla takaisin normaalimalliin, mutta toisinpäin tilanne on vaikeampi.
Olen aiemmin kertonut rautavihtrillikokeilusta tuoreelle, kuoritulle hirsipinnalle. Tavoitteena oli sekä puunsuojelu, että pinnan värjääminen. Tämä tapahtui hyvin pian ensimmäisten puiden kuorimisen ja veistämisen jälkeen, maalis-huhtikuussa.
Sillan alta ehti valumaan jonkun verran jokivettä ennen kuin muuten venähtänyt rakennusaikataulu mahdollisti koko hirsikehikon vihtrillikäsittelyn. Kerron tässä artikkelissa käsittelystä sekä sen arvaamattomista lopputuloksista.
Ensimmäisen kokeilun tulokset
Testasin kevättalvella kahden tyyppistä vihtrilliä käsittelemällä vihtrillillä liuoksella pari lyhyttä hirrenpätkää. Herdinsin harmaata puupetsiä sisältävä tuote ei erottunut mitenkään mainittavasti Hangon maalitehtaan pelkästä rautasulfiitista. Tai erottui. Herdinsin kilohinta oli n. 20x hankolaiseen nähden. Hankolainen on myrkyn vihreää, Herdins harmaata.
Molempien aineiden vaikutuksesta tuore hirsi muuttui todella nopeasti kauttaaltaan harmaaksi. Pinta oli suhteellisen tasainen. Tummumisen voimakkuus tuntui riippuvan jonkin verran puun pintakäsittelyn syvyydestä sillä kohtaa. Värisävy, jota kamera ei oikein tavoita, oli sen sijaan ensimmäisten 2-6 viikon aikana varsin vihertävä. Voisi sanoa, että hirsi näytti todella voimakkaasti vihreälle kestopuulle! Samoja kokemuksia on ollut muillakin kokeilijoilla.
Rautavihtrillillä tuoreeltaan käsitelty hirrenpätkä ja sen käsittelemätön aikalainen n. seitsemän viikkoa käsittelyn jälkeen
Noin seitsemän viikon jälkeen viherrys oli kuitenkin kadonnut. Tästä rohkaistuneena päätin muuten töiden seistessä suihkutella hirsikehikon ulkoseinäpintoihin rautavihtrilliä. Käsittelyohjeet perustuivat löyhästi passiivipuutalo-blogin kertomuksiin. Näiden pohjalta katsoin paremmaksi käsitellä kehikon jo ennen sen kasaamista sijoituspaikalle.
Vihtrillin suihkukäsittely
Olin koevaiheessa valmistanut vihtrilliliuosta ohjeen sekoitussuhteen mukaan ja levittänyt sitä kaatamalla sekä tasaamalla pensselillä. Nyt kävin hakemassa K-Raudasta viiden litran pumppupullon kantohihnalla liuoksen suihkutteluun. Otin varmuuden vuoksi 120mm pensselinkin, mutta sille ei tullut käyttöä. Sillä jos suihku toimii kuten pitää, leviää liuos tasaisena sumuna hirren pintaan jättämättä valumajälkiä tai rajoja.
Jos se toimii.
Valmistin liuosta sekoitussuhteella 1kg/10l. Varsin kova, raemainen sulfiitti liukenee lämpimään veteen yllättävän vaivattomasti. Vesi ei ollut kiuhuvan kuumaa, kuten joissakin ohjeissa on ehdotettu. Kaadoin sekaan tavallista käsitiskiainetta muutaman lorauksen. Suojavarustuksena olivat kumikäsineet, työvaatteet ja hengityssuojain, sillä tuulenpuuskat heittivät sumua ajoittain naamalle. Varusteista puuttui kunnollinen ratti sekä kuuppa, sillä päädyin annostelemaan silmämääräisesti arvioitua puolen kilon osuutta pieneen pumppupulloon kumihanskoilla. Lopputuloksena sulfiittia meni kymmeniä grammoja maahan ja pulloonkin päätyi sinne kuulumattomia asioita.
Kiipesin tellingeille ja tein ensimmäisen koekäsittelyn. Liuos tuli aluksi sulavasti pullosta ulos. Hienojakoinen sumu kasteli hirren pinnan nopeasti ja tasaisesti. Valuminen oli vähäistä ja liuos oli helppo kohdistaa halutuille pinnoilla. Nythän tarkoituksena oli käsitellä vain ulkopinnat sekä jättää hirren päät käsittelemättä, koska ne kuitenkin lyhennettäisiin pian. Testimielessä käsittelin ensin ainoastaan takapäädyn, koska tuumin, että leikin voisi jättää kesken, jos tulokset vaikuttaisivat huonoille.
Käyttökelvottomaksi vihtrillin levittämiseen osoittautunut viiden litran pumppupullo
Tämä vaihe sujui nopeasti. Jouduin kertaalleen käymän pumpun sumuttimen puoleiset osat läpi vuotojen ja tukkeumien takia, siinä kaikki. Noin vartissa oli käsitelty takapääty, mukaan lukien päätykolmio. Lopputulos oli kuitenkin aivan jotain muuta kuin olisin aiempien testien perusteella olettanut.
Testiseinä. Oikealla puolella näkyvä seinä käsiteltiin ensin malliksi.
Päätin kuitenkin lounastauon jälkeen jatkaa hommaa. Nyt pumppupullo petti pahemman kerran. Jouduin puhdisteleman suutinosaa jatkuvasti sekä vedellä että paineilmalla. Suuttimessa jossa ollut minkäänlaista säätöä tai kunnollista puhdistusmahdollisuutta. Lopputuloksena ruisku toimi puhdistuksen parikymmentä sekuntia tai pari minuuttia, mutta tämä oli työnteon kannalta todella turhauttavaa. Ilman suutinta pullosta tuli vettä kuin paloletkusta, joten sekään ei ollut vaihtoehto.
Sisulla (tai pikemminkin salmiakilla) siitä selvittiin. Operaatioon aikana kului aikareilu kolmisen tuntia, sulfiittia kului noin kilo ja yhdet valmiiksi kiristetyt hermot. Pää kipeytyi työn aikana, mutta ei tiedä sanoa johtuiko se haitalliseksi luokitellun aineen käsittelystä vai työn heikosta etenemisestä.
Käsittelyn loppuvaikutelma
Kehikko ja päätykolmio joitakin tunteja käsittelyn jälkeen.
Lopputulos näytti samana päivänä monin paikoin todella hurjalta. Seinä ei ollut juuri mistään kohdasta tarkemmin katsottuna yhtenäisen sävyinen. Uskon, että eräs tärkeä syy tähän oli se, että puu oli pinnastaan ehtinyt kuivahtaa. Lisäksi pinta oli mm. pihkan pintaan tulon ja kuivumisen seurauksena puun omilla aineilla kyllästetty. Tämän vuoksi vihtrilli ei tunkeutunut puuhun enää tasaisesti.
Paikoin käsittelyn jälki oli siis hyvin vaalea, joidenkin hirsien päissä aiemmin mainittujen kalusto-ongelmien takia taas lopputulos oli sysimusta! Hirsien päitä ei pitänyt edes käsitellä ja nämäkin hännät todennäköisesti katkotaan pois. Lopputuloksiltaan käsittely oli kuin raaputusarvan pelaaminen. Koskaan ei tiedä mitä tulee, mutta vanha pinta on raapaisun jälkeen pysyvästi mennyttä. Internetin muiden blogien perusteella vastaavia yllätyksiä on tullut muillekin.
Ääriesimerkki vihtrillin käyttäytymisestä paikoissa, jossa se pääsi tunkeutumaan syvälle puuhun. Hirren pää on muuttunut todella mustan harmaaksi.
Koska rakennus saa paistatella päivää ja nauttia sateista vielä pari kuukautta ennen käyttöönottoa, jää jännitettävää millaiseksi se muotoutuu. Tämän astisen perusteella suosittelisin kaikille rautavihtrilliä harkitseville hirsirakentajille käsittely välittömästi veistämisen jälkeen, vaikka parissa erässä, koska puun vastaanottavaisuus aineelle selvästi ajan, lämpötilan ja kosteuden mukana vaihtelee. Sahatuille ja höylätyille pinnoilla vihtrilli tarttuu selvästi kuivahtanutta veistettyä pintaa paremmin.
Koska käsittelin kehikon veistopaikalla, en sijoituspaikalla, toivon välttyväni perustuksen värjäytymisongelmilta, joita Passiivipuutalon rakentajilla oli. Mikäli vesisade ei huuhtele kehikkoa ennen siirtoa, täytyy käyttää puutarhaletkua tai kastelukannua suurimpien suolajäämien pesemiseksi.
Lisää kuvia kohteesta parin kuukauden päästä, kun sävy on oletettavasti muutunut.
Nykyisen rakennuskäytännön mukaiset uudisrakennusten vaatimukset pohjatöille ovat kovat. Rakennuksia pyritään suojelemaan kylmyydeltä ja kosteudelta. Tämä tapahtuu varmistamalla, että niiden perusta alla on kuivaa, hyvin kosteutta läpäisevää ja painumatonta maa-ainesta. Näin perusta pysyy kuivana, suorana ja ehyenä.
Vaikka oma saunani vapaa-ajan kesäkäyttöön, eikä näin ole kovien energiavaatimusten kohteena, suhtauduin senkin pohjatöihin vakavasti.
Maapohjan muokkaustarpeet
Perustustyöt vaihtelevat rakennuspaikan maaperän mukaan. Työ alkaa aina pintamaan poistamisella. Se, miten syvä kuoppa kaivetaan, riippuu rakennuksesta, sijainnista ja maalajista. Erityisesti energiatehokkaissa asuinrakennuksissa pitää perusta tehdä reilusti routarajan alapuolelle.
Omalla eteläsuomalaisella rinnetontilla lähdin kaivamaan vajaan puolen metrin kuoppaa. Kaivannon leveys tuli rakennuksenleveyden mukaan lisättynä reilulla puolella metrillä suojakaistaletta molemmin puolin. Pituutta otettiin reilummin, jotta saunan taakse jäisi riittävästi tilaa… mahdollisesti myöhemmin tulevalla kylpytynnyrille tai kylmävesialtaalle.
Raivaus ja pintamaan poistaminen
Aloitin hommat raivaamalla tontin huhtikuun alussa. Moottorisahaa ja raivaussahaa käyttäen poistin rakennusalueelta, välittömästä läheisyydestä sekä ajoväylältä puut, pensaat ja muun kasvuston. Biojätettä syntyi kuutioittain. Puun runkoja en aiemmista tukinkaatohommista poiketen katkaissut aivan lyhyeksi, vaan jätin myös maan pinnalle runkoa, josta kaivinkoneen kauhalla saa otteen.
Ennen raivausta
Raivauksen jälkeen
Saunan paikan lisäksi piti pihaa siistiä sen verran, että paikalle pääsisi sekä kaivurilla kaivamaan pohjia että traktorin puukärryllä tuomaan hirsiä kasauspaikalle. Tässä kohtaa piti mm. karsia kuvassa vasemmalla rehottavaa vuoristomäntyä, jonka varresta löytyi ovenkahvan muotoinen osa. Ilmasto oli töiden lopettamisen jälkeen suotuisa, joten kulotin rinteen, jotta monen vuoden heinäjätteestä päästäisiin eroon ja nähtäisiin, mille maapinta näyttää.
Luonnos ovenkahvaksi vuoristomännyn rungosta
Näiden pohjatöiden tämä maa-alue merkittiin paaluilla kaivuutyötä varten, joka tapahtuisi koneellisesti. Parinkymmenen metrin lasikuitumitalla tehtiin noin 5 x 11 metrin paalutus ja katsottiin ristimitalla, että tulos olisi suunnilleen suorakulmio. Ylläolevassa kuvassa näkyy julkisivun reunan merkintä Mahdollisen rakennusalueen koko oli tiedetty jo ennalta varsin tarkaksi, joten varaa siirrellä rakennusta ei tulisi juuri olemaan.
Tässä vaiheessa kävi jo selväksi, ettei nelikulmio olisi täydellinen, sillä eräs nurkkamitoista meni suoraan kiven päälle. Myös takaraja olisi halkaissut vanhan omenapuun juuria, joka haluttiin edelleen säästää.
En sen sijaan erityisesti huomioinut sitä, miten paljon maaperä vietti toiseen suuntaan, t.s. pohjan diagonaalit olivat keskenään eritasoiset.
Kaivurityöt
Koska tontti oli rinteessä ja mäen harjalla alle 10 m rakennuspaikasta oli avokalliota, oli kaivurityön eräs jännitysmomentti törmätäänkö peruskallioon. Ei törmätty. Ainoastaan jo aiemmin loivennuttua takanurkkaan piti entisestään loiventaa kauhan kolistessa kallioon.
Pintamaan määrä sen sijaan yllätti. Sitä kertyi varmaankin yli 30 kuutiometriä ja oli vain hyvää tuuria, että onnistuin tämän kaiken noin kolmen tunnin kaivosoperaation aikana pois tontilta kuljettamaan! Tämä johtui maan kallistuksista ja siitä, että osallistuin tähän maansiirtourakointiin omalla vanhalla takavetoisella traktorillani, jossa oli varsin vaatimaton kapasiteetti eikä yhdistelmällä ei voinut kuljettaa montaakaan kuutiota maata kerralla.
Mitä kaivaminen paljasti?
Kaivuutöiden lopputuloksena loiva ylärinne rakennuspaikalle muuttui kertaluokkaa jyrkemmäksi. Jos ei osallistu itse urakointiin, selviää työstä vähemmällä vaivalla, tosin jokin sijoituspaikka jättömaille on hyvä katsoa – tämä on samalla hyvä tilaisuus maanrakennuksen täyttömaaksi toisaalla. Omat maani menivät lähinnä hukkaan, tosin kaikkia isoja kiviä tai juurakoita ei olisi voinut minne tahansa pistää.
Viimeinen merkittävä löydös koski maalajia. Pohjalta ei onneksi löytynyt juuri lainkaan savea, vaan hiekka- ja multamaata, jopa hajanaista graniittia. Tämän ansiosta maan vedenläpäisykyvyn pitäisi olla luontaisesti hyvä ja vakaa. Savi olisi edellyttänyt syvempää kaivantoa.
Ainoa jälkikäteen mietityttänyt yksityiskohta oli kaivannon syvyys. Koska takareunaa oli pitänyt viistää toista metriä kaivannon tasaamiseksi, ei matalammilta kohdalta kaivettu kuin parikymmentä senttiä (puolen metrin sijaan). Keskimäärin oltiin siis tarpeeksi syvällä, mutta myöhempi täyttö tulisi nostamaan pintamaan tason aiempaa ylemmäs.
Ai niin, löytyihän sieltä tämä:
Kolmen tonnin yllätys
Rakennuslupaprosessin edistymisen jälkeen vuorossa on salaojitus, soratäyttö ja pilariperustan anturien valu ja tolppien valu.
Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna toukokuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!
Katsaus toukokuun tapahtumiin
Toukokuussa saunaprojektin hirsityöt valmistuivat veiston osalta. Kehikko tuli päätykolmioita myöten valmiiksi. Samalla jatkettiin rakennusvalmisteluita tontilla sekä kunnan virastossa. Kuun alussa vierailin kiinnostavalla visiitillä yhteistyökumppani Narvin tehtailla, josta on tulossa artikkeli kesän aikana.
Toukokuussa rakentamisen aiheuttamaa stressi lisääntyi. Tähän vaikutti huonosti suunniteltu rakennuslupa-aikataulu, kirvesmiesten muuttuneet aikataulut, vastaavan työnjohtajan rekrytointi ja oma kevätflunssa.
Kesäkuun nyt alkaessa on vielä epäselvää, kuka tulee urakoimaan saunaa heinäkuussa ja myöhästyykö valmistuminen toivotusta alkusyksystä merkittävästi. Työt ovat kuitenkin alulla ja toiveissa on hirsikehikon saaminen rakennuspaikalle ennen Juhannusta!
Painovoimainen ilmanvaihto on perinteisin ilmanvaihtoratkaisu saunaan. Se on myös edelleen tietynlainen mysteeri. Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelun haasteista jotain kertoo Risto Vuolle-Apialan leikillinen suositus pistää seinä täyteen pieniä reikiä, joiden tulppia kylpijä voi sitten mielensä mukaan availla. Samanlaista henkeä edustaa Kyproksen YK-komennuksen aikaisen leirikomentaja Kortekallion toteamus ammuskeluvälikohtauksessa reikiintyneestä saunasta: ”ilmanvaihto on nyt parempi kuin aiemmin”.
Luonnollisen ilmanvaihdon toteuttamisen ei pitäisi olla tällaista arpapeliä.
Vaikka painovoimaisen ilmanvaihdon periaatteet tunnetaan, ei sitä ole rakennusteknisessä mielessä vakavasti tutkittu saunaympäristössä. Tämä todettiin myös koneellista ilmanvaihtoa kuvaavassa artikkelissa. Kuitenkin tällaisia saunoja on Suomessa satoja tuhansia ja lisää tulee. Painovoimainen ilmanvaihto on myös oman saunani ratkaisu (huomio: en käytä termiä painovaimoinen ilmastointi, se viittaa ainoastaan koneelliseen jäähdytykseen). Sähkösaunaan painovoimainen ilmanvaihto ei välttämättä ole suositeltava ratkaisu, mutta siitäkin tässä artikkelissa puhutaan.
Painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaan vaikuttavat seuraavat tekijät (tämä hyvä lista on muokattu Banya Expertilta)
Lämpötilaero ulkoilman ja saunailman välillä
Suhteellisen kosteuden ero ulkoman ja saunailman välillä
Ilma-aukkojen korkeuserot (=paine-erot)
Ilma-aukkojen muotoilu
Ilma-aukkojen etäisyys kiukaasta
Tuulen suunta
Puulämmitteisen saunan minimiratkaisu on tuoda kiukaalle oma tuloilmansa, antaa kiukaan hoitaa poistoilma ja tehdä tuulettamiseen aukko katonrajaan.
Katon poistoventtiili, jossa vetimen avulla luukun saa helposti auki ja kiinni.
Jos saunassa on jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään löylyhuoneen puolelta, on luonnollinen ilmanvaihto yleensä helppo toteuttaa ainakin auttavasti. Kiuas nimittäin korvaa koneellisen poistoilman tehokkaasti imemällä ilmaa saunasta palotilaan. Joidenkin lähteiden mukaan (http://www.tulisijat.tv/tietoa/sivuti.htm) ilmaa kuluu n. kahdeksan kuutiometri per yksi kilo puuta (8m3/puu kg). Jos nyt kiukaan lämmittäminen ottaa vaikkapa kymmenen kiloa puuta, niin kaksikymmentäkuutioisen saunan ilma vaihtuu periaatteessa neljään kertaan lämmityksen aikana.
Korostan, että vaihtuu periaatteessa, sillä kuten koneistetun ilmanvaihdon artikkelissa ja Saunavesan löylyanimaatioista kävi ilmi, ei tämä vielä takaa automaattisesti hyvää ilmanvaihtoa. Olennaista on, että korvausilma tuodaan mieluiten kiukaan yläpuolelle, jolloin raitis, viileä ilma sekoittuu lämpimään eikä päädy suoraan uuniin. Lisäksi pitää muistaa, ettei jatkuvalämmitteistäkään saunaa hehkuta saunomisen aikana yleensä enää yhtä kovalla teholla, kuin lämmitettäessä.
Jotta tämä onnistuu painovoimaisesti eli, että ilma oikeasti virtaa putkesta huoneeseen sisään, pitää korvausilmaputken päihin saada riittävä ilmanpaine-ero. Sähkökiukaan, erityisesti mallin, jossa termostaatti on kiinni kiukaassa, alaosaan ei myöskään saa suoraan johtaa kylmää ilmaa, sille se voi johtaa kiukaan ylikuumenemiseen.
Esimerkkejä painovoimaisen ilmanvaihdon toteutuksesta Alpo S. Reinikaisen kirjasta Suomalainen sauna (1977). Kuva 4+5: Jatkuvalämmitteisen kiukaan vaihtoehtoja, joista 4 Reinikaisen suosittelema. Kuva 6. Jatkuvalämmitteinen puukiuas imurina, erillistä poistoa ei saunomisen aikana tarvita. Kosteuden poistuminen putkistoista pitää myös varmistaa.
Miten kylmä korvausilma saadaan johdettua saunaan?
Viileää ilmaa on perinteisesti tuotu min. 10cm2 halkaisijaltaan olevalla pyöreällä putkella puukiukaan alle. Tämä on ihan toimiva vaihtoehto, esim. Rakennustiedon suositus on tulo- ja poistoilman venttiilien aukkojen pinta-alaksi on vähintään 300cm2. Riittävä ala ei kuitenkaan vielä takaa painovoimaisen ilmanvaihdon toimivuutta.
Esimerkkitoteutus alla olevassa kuvassa:
Vesa Leskinojan Saunavesa.fi-sivustolta löytyvä järkevä esimerkki jatkuvalämmitteisen kiukaan korvausilman tuomisesta kiukaan päälle. Kuvassa on kiukaan päällä myös Vesan keksintö, Veskutin löylynohjain.
Kylmän ilman virtaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että korvausilman otto ulkona sijaitsee vähintään metrin ulostuloaukkoa korkeammalla. Näin kylmempi ja siten myös painavampi ulkoilma ”painuu” ilmanvaihto putkea myöten ulkoa sisälle sopivalla vauhdilla. Putken mutkien pitää myös olla pyöristettyjä, että ilma liikkuu vapaasti. Suositeltavaa on pitää myös kulmat yli 90 asteisina. Viimeisen, kiukaan päälle ilmaa kääntävän mutkan pitäisi olla myös tällainen, ettei löylyä heitettäessä saunaan muodostuva tilapäinen ylipaine tilapäisesti salpaa ilmavirtaa. Esim. 45 asteen kulma tuottaa sopivan 135 asteen käännön.
Asia on havainnollistettu alla olevassa videossa.
Kuten Vuolle-Apiala mainitsi, saunaan voi tehdä myös lisää reikiä, esim. ikkunoita, joilla korvausilmaa saa tilapäisesti lisää. Niiden ei pitäisi kuitenkaan olla ainoa ratkaisu saunan ilmanvaihtoon.
Lisää pohdintaa saunan luonnollisesta ilmanvaihdosta on alla linkitetyssä Erkki Äikäksen Sauna-lehteen vuonna 1986 kirjoittamassa Sisäilmasto ja ilmanvaihto –artikkelissa. Se ilmestyi painovirheen vuoksi kahdessa numerossa, jotka olen tässä PDF:ssä yhdistänyt yhdeksi artikkeliksi – alkuperäisestä puuttuneet kuvat ovat PDF:n viimeisellä sivulla.
Korvausilma ympärivuotisessa käytössä olevassa saunassa
Mikäli saunaa lämmitetään myös talvella, liittyy korvausilmaan mukavuushaasteita. Kovalla pakkasella ulkoilma on nimittäin sekä kuivaa että kylmää, jolla on vaikutusta sekä löylyihin että lämmitykseen.
Jos ulkoilmaa johdetaan lattiatasoon, viilentää se väistämättä alhaalla olevia pintoja, lattiaa ja alalauteita tai askelmia. Myös kiukaan toimintaan se vaikuttaa. Kylmä ilma on kyllä kuivaa ja hapekasta, mutta lämpötila hillitsee kiukaan lämpenemistä. Lattiaa voi lämmittää mahdollisuuksien mukaan erikseen, jolloin haitta pienenee – energiankulutuksen kustannuksella.
Viimeinen tekijä on sitten tuulen suunta saunan ulkopuolella. Tästä puhuttiin saunan sijoituksen yhteydessä, mutta on syytä muistuttaa, että kylmät talvipuhurit puhaltavat yleensä koillisesta. Eli täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä. Uusissa savusaunoissa on sekä lämmityksen että korvausilman vuoksi tehty maantasoon tuloaukkoja, joilla ilmaa voidaan ottaa kohtuullisen tuulen suunnasta.
Kiuas puhaltimena
Imurin lisäksi kuuma kiuas toimii luonnollisena puhaltimena, sillä sen rakenne on avoin alhaalta ylös ja kivien kuumentava ilma nousee itsestään ylös kohtuullista vauhtia. Tämän ansiosta sauna ylipäänsä lämpiää. Varaavissa sähkö- ja puukiukaissa – ja Narvin Löylymestarissa – on kannessa luukku, joka estää tämän ilmavirran ja sitä kautta rajoittaa saunatilan lämpiämistä. Koska puukiukaan sisälämpötilat voivat olla sähkökiuasta kovempia, aiheuttaa puukiuas todennäköisesti suhteellisesti kovemman läpivirtauksen.
Omat kokemukseni ovat sen kaltaisia, että tämä ilmanvaihtoratkaisu ei sellaisenaan tyypillisesti ole riittävä, vaan tarvitaan sopivasti veto myös saunatilasta ulospäin.
Onko hirsisaunassa automaattisesti hyvä ilmanvaihto?
Olen nähnyt useammissa vakavasti otettavissa lähteissä kuvia ja selityksiä hirsiseinän ylivoimasta ilmanvaihdossa. Joissakin kuvituksissa, kuten alla olevassa kuvassa, on esitetty, että ilma läpäisisi ehyen hirsiseinän. Olen epäuskoisena keskustellut asiasta useampaan kertaan hirsirakennusten ja savusaunojen asiantuntijan Risto Vuolle-Apialan kanssa. Hän esitti minulle oman näkemyksensä asiasta.
Hirsiseinä, jonka seinät on tiivistetty sammaleella, läpäisee ilmaa jonkin verran. Se ei kuitenkaan toimi ilmanvaihtokanavana eikä riitä ilmanvaihdoksi. Esimerkiksi raoton ponttilautalattia vaatii lattiatasoon erilliset tulo- ja poistoilma-aukot (tai lattiaräppänät), mahdollisesti säädettävät sellaiset, joista ilma pääsee vaivattomasti liikkumaan.
Kuvalähde: Alpo S. Reinikainen, Suomalainen sauna. 1977
Vanhoissa savusaunoissa ei ollut tiivistä lattiarakennetta, vaan ilma vaihtui Vuolle-Apialan alimman hirsikerran alta, ei hirsikertojen välistä. Tämä on itse asiassa myös toivottavaa, sillä erilaiset ilmavuodot kiukaan tasolla lisäävät savusaunan paloriskiä.
Tasainen lämpöjakauma ei riitä
Täytyy huomauttaa, ettei peräänkuuluttamani tasainen pystysuuntainen lämpöjakauma ole riittävä ehto hyvälle saunakokemukselle. Lämpötila saakin laskea tasaisesti lattiaa kohti, erityisesti jos saunassa peseydytään (kts. artikkeli saunan huoneratkaisuista). Tätä voi helpottaa lisäluukuilla tai ulkoilmaa läpäisevällä rakolautalattialla, jollaista itse olen rakentamassa ja jollaista monissa ulkosaunoissa - myös savusaunoissa - onnistuneesti käytetään. Rakolattiassa ilma vaihtuu sentin toisistaan irtiolevien lattialautojen väleistä.
Oman saunaprojektini lähtökohtana olleessa hikikopissa varvas- ja hartiatasojen lämpötilaero oli varsin hyvä 15 astetta. Kokemus oli kuitenkin varsin infernaalinen. Syynä oli mielestäni sekä ilmanvaihdon lähes täysi puuttuminen, että liian pieni ilmatilavuus, joka tarkoittaa samalla säteilevien seinäpintojen läheisyyttä. Pelkällä lämpömittarilla saunan toimivuutta ei siis voi arvioida.
Suomen saunaseuran toiveesta julkaisen heidän tiedotteensa Satavuotiaiden saunojen keräyksestä:
Arvoisa suomalaisen saunan ystävä,
Suomen Saunaseura on vuonna 1937 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on vaalia suomalaista saunaperinnettä. Seura kerää tätä tavoitetta toteuttaakseen tietoja saunoista, jotka ovat olleet jatkuvassa käytössä vähintään vuodesta 1917 lähtien eli koko Suomen itsenäisyyden ajan.
Keräyksen tulokset julkistetaan vuoden 2017 alkupuolella osana itsenäisyytemme juhlavuoden tapahtumia. Syntyvä aineisto tulee muodostamaan arvokkaan materiaalin suomalaisen saunan historian ja saunakulttuurin tutkijoille. Aineiston uskotaan kiinnostavan myös mediaa.
Saunoista kerättyjä tietoja käytetään ensi sijassa Suomen Saunaseuran hankkeisiin ja Suomi 100 -projektiin liittyviin tapahtumiin. Tiedot tulevat tutkijoiden käyttöön ja niitä voidaan luovuttaa myös medialle saunaa koskevia kirjoituksia varten.
Jos käytössäsi tai tiedossasi on vuonna 1917 tai sitä ennen käyttöön otettu ja edelleen käytössä oleva sauna ja haluat sen tulevan kirjatuksi Suomen Saunaseuran satavuotiaiden saunojen luetteloon, niin pyydämme lähettämään siitä tiedot. Kerätyt tiedot säilytetään Suomen Saunaseuran hallussa ja Seura varaa oikeuden siirtää ne johonkin kansalliseen kulttuuriarkistoon.
Tietojen keräysaika on 1.3.2016 - 30.9.2016. Tarkempia tietoja keräyksestä antaa seuran toiminnanjohtaja Katariina Styrman, sähköposti tj@sauna.fi , puhelin 050–371 8178.
Kiitos osallistumisestasi kyselyyn ja saunaan liittyvän kulttuuriperintömme keräämiseen.
Helsingissä helmikuussa 2016.
Tuomas M. S. Lehtonen
Suomen Saunaseuran puheenjohtaja
Katariina Styrman
Suomen Saunaseuran toiminnanjohtaja
