Kuka Heikki Lyytinen?

Tietokirjailija, antiikin kulttuurin ja koulutuksen arvioinnin ja koulutusviennin asiantuntija sekä intohimoinen savusaunan monimuotoharrastaja

1

Arviointi auttaa parantamaan savusaunaa

Heikki K. Lyytinen kertoi aiemmin Saunologiassa savusaunapalosta. Saunan kunnostuksen kanssa hän ei tyytynyt vähään ja tuloksena oli palkinto 2019 parhaiden savusaunojen kilpailussa. Tässä artikkelissa Heikki kertoo mitä menestykseen vaadittiin. Tarinan keskiössä on savusaunojen arviointitoiminta ja siitä saadut saunan kehitysideat.

191020-lyytinen-palkinnon-luovutus-171154
Heikki vastaanottaa palkinnon Pentti Hakalalta Ikaalisten XXIV Saunafestivaaleilla 20.7.2019. Kuva: Lassi Liikkanen, Saunologia.fi

Arvioi ja opi savusaunasta!

Savusauna ei ole tavanomainen arviointikohde, vaikka se sitä voisi olla erityisesti paloturvallisuuden ja ilmastoystävällisen lämmitystavan sekä hyvälöylyisyyden näkökulmasta. Suomessa ei ole kuitenkaan sellaista pitkäaikaista ja näkyvää arviointikulttuuria ja saunojen luokitusohjelmia kuten esimerkiksi Saksassa, jossa arvioidaan saunoja ja tehdään niistä laatuluokituksia.

Kansainvälinen savusaunaklubi ry ja Löylynlyöjät ry suorittavat pyynnöstä arviointeja vuosittain. Arviointiin voi osallistua myös kilpailumielessä. Kilpailutulokset julkaistaan vuosittain heinäkuun lopulla järjestettävillä Saunafestivaaleilla Ikaalisissa sekä yksityis- että yrityssarjassa. Tällöin yksityissarjassa palkitaan vuosittain kolme parasta savusaunaa. Arvioinnin toteuttaa neljän hengen savusaunan asiantuntijoista koostuva ns. testausryhmä. Vuosittain toteutetaan kymmeniä savusauna-arviointeja.  Arvioinneilla on jo parin kymmenen vuoden historia ja savusaunojen taso on tänä aikana tuntuvasti kohonnut Kansainvälisen savusaunaklubin mukaan.  Tosin tasoeroja on edelleen paljon: todennäköisesti palavista varmasti palaviin.

Arvioinnissa arvioitavaa kohdetta arvotetaan esimerkiksi määrättyjen kriteerien mukaan. Näin voidaan päätyä arviointituloksena toimivuudeltaan, löylyominaisuuksiltaan, rakenteiltaan ja paloturvallisuustekijöiltään erinomaiseen, hyvään tai pahimmassa tapauksessa ala-arvoiseen  savusaunaan.

Oma savusauna testissä

Olen toiminut työurallani arviointitehtävissä ja kehittänyt arviointikriteerejä toisella alalla. Savusaunojen arviointi alkoi kiinnostaa myös omakohtaisesti oman saunan kunnostuksen aikana. Asiaan liittyi vahvasti myös tiedollinen uteliaisuus vireillä olevan tietokirjahankeeni myötä, jossa tarkastelen maailman kylpy- ja hikoilukulttuurien historiaa ja päädyn lopuksi suomalaisen savusaunan menneisyyteen ja nykyaikaan. Näin päätin oman savusaunani kohdalla hyödyntää ulkopuolista arviointia päästäkseni syvemmälle savusaunan saloihin. Tarkoitukseni ei ollut pyrkiä savusaunojen laatuluokkaan.

191020-lyytinen-ulkokuva-
Kirjoittajan sauna arviointikohteena. Kuva: Anne Lius-Liimatainen

Arvioitsijat antoivat kuitenkin rivien välistä ymmärtää, että arvioitu savusauna voisi menestyä myös Vuoden Savusauna -kilpailussa. Epäröinnin jälkeen ilmoittauduin viime hetkellä kilpailuun. Tuloksena toinen sija suosituslaattoineen, kunniakirjoineen ja valtuutuksineen esitellä omaa ja suomalaista savusaunaa arviointipistemäärän kohotessa noin 360 pisteeseen.

191020-lyytinen-kunniakirja-
Kunniakirja saunan eteisen seinällä symboloi menestystä Vuoden savusaunakilpailussa. Kuva: Anne Lius-Liimatainen

Arviointitapahtuma savusaunan lämmitysprosesseineen kesti lähes koko päivän. Arviointiryhmän Seppo Leskisellä oli takanaan peräti 608 savusaunan kylpykokemusta kotimaasta ja ulkomailta. Pentti Hakalalla on yli viiden sadan kylpykokemuksen lisäksi yli viisi sataa savusaunan lämmitystä. Mukana arvioinnissa olivat myös, Pekka Niemelä ja Kaarlo Mäkinen.

191020-lyytinen-savusaunaklubi-testiryhma-
Arviointiryhmä vasemmalta lukienPekka Niemelä, Seppo Leskinen, Kaarlo Mäkinen ja Pentti Hakala. Kuva: Heikki K. Lyytinen

Arviointiryhmän etukäteisinformaatio oli varsin niukka. Tärkeää oli se, että kiuas oli ennen arviointia kylmä. Kerron seuraavassa arvioinnista välittyneen kokemukseni siitä, mitkä tekijät näyttivät korostuvan arviointitapahtuman aikana, kun lopputuloksena oli hyvä sijoitus Vuoden savusaunakilpailussa. Käytettävissä ei ole ollut arviointiryhmän soveltamaa kriteeristöä, jotka ovat. yksityiskohtineen arviointiryhmän tietopääomaa. Tosin oleelliset kriteerit olivat hieman ”utelevalla” ja intensiivisesti tarkkailevalla otteella arviointitapahtumasta pääteltävissä.

191020-lyytinen-saunan-kuisti-4
Savusauna arviointivalmiudessa. Kuva: Heikki K. Lyytinen

Miten päästä Suomen parhaiden savusaunojen joukkoon?
Paloturvallisuus erityisen huomion kohteena

Savusaunojen laatuluokkaan pääsemiseksi saunan paloturvallisuuden tulee olla ehdottomasti kunnossa koskien välikaton suojauksia ja turvaetäisyyksiä sekä räppänän ja lakeisen kokoa. Lakeisen ja räppänän koon tulee vastata tulipesän pohjan pinta-alaa. Tulipesän vapaa korkeus tulee olla riittävän suuri, etteivät palokaasut leimahda vaarallisiin liekkeihin. Paloturvallisuuteen kuuluvat savun kulkureitit. Siksi lakeisen tulee olla pellitetty ja paloeristetty. Erityisen tärkeä on savurajan korkeus ja savun kulkureittien esteettömyys. Savurajan tulisi olla minimissään metrin verran kiukaan pinnasta. Paloturvallisuutta on myös välikaton vuodottomuus ja sammutusvälineistön monipuolisuus. Paloturvallisuuden laatua arvioitaessa kohteena on myös saunan ympäristö paloherkkyyden osalta koskien maastoa, läheisiä puita ja rakennuksia.

191020-lyytinen-lakeinen-5

191020-lyytinen-rappana-
Lakeisen ja räppänän koko on tärkeä paloturvallisuustekijä. Suurin osa savusta poistuu tässä lakeisesta. Kuvat : Anne Lius-Liimatainen

Kiuas arvioinnin polttopisteessä

Kiuas oli erityisen mielenkiinnon kohteena suojauksineen, paloilmarakenteineen, kiuaskivien laatuineen, määrineen, muotoineen ja tulipesän korkeuksineen sekä mahdollisine holvauksineen ja kansirakenteineen. Tulipesän korkeus tulisi olla vähintään 70 cm. Kiukaan ilman saanti tulee olla riittävää sekä tulipesän edestä että takaa. Sen takaa edestä ilma-aukollinen luukku ja taakse arinan alla oleva riittävä ilmatila. Kansirakenne on kiukaan kokonaislaatua lisäävä tekijä.  Pyöreät keraamiset kiuaskivet kestävyydessään arvotetaan korkealle. Myös pyöristetyt kivet vähentävät nokeentumista.

Savusaunan sisäinen ja ulkoinen saunomisympäristö

Saunan sisäinen hygieeninen ympäristö on tutkimustenkin mukaan suomalaisen saunakansan tärkeäksi kokema ominaisuus. Se on myös tärkeä arviointikriteeri koskien yhtälailla myös puhtaanapidon edellytyksiä. Savusaunan miellyttävän savuarominen tuoksu yhdistyneenä puhtauteen ja siisteyteen sekä saunavihtojen aromeihin ilman epämiellyttäviä hajuja on saunomisen laatua kohottava tekijä. Kylpytilojen käytännöllinen toimivuus valaistuksineen, porras-, ovi-, kynnys- ja lauderakenteineen, pesumahdollisuuksineen ja turvallisine liikkumistiloineen on myös laatuun keskeisesti vaikuttava ominaisuus.

Ulkoiseen saunomisympäristöön kuuluvat intimiteettisuojan varmistavat vilvoittelumahdollisuudet, saunan sulautuminen maisemallisesti ympäröivään luontoon sopusuhtaisena, esteettisenä ja perinneuskollisena, mutta toisaalta myös uudistuvana kokonaisuutena.

Hyvälöylyisyys savusaunan alkusyynä

Kun arviointikohteena on savusaunan hyvälöylyisyys ja löylyn viipyilevyys tai riittävyys, arviointi perustuu subjektiiviseen kokemukseen, jossa mittarina on ihmisen keho ja mieli sekä vertailutietona satojen savusaunalöylyjen kokemus. Ei ole mielekästä mitata löylyn kestoa sekuntikellolla ja löylyaallon pituutta metrimitalla tai lämpöä vain lämpömittarilla. Löylyjen laatu on koettava. Onhan savusaunan luksus paljon enemmän kuin ihannemittalukuja. Luksusta on tunne ja kokemus pehmeiden löylyjen hyväillessä mieltä ja ihoa.

Hyvälöylyisyyden näkökulmasta objektiivisesti mitattavaa on löylytaskun muodostama tila. Ihanteena on, että koko keho jalkoja myöten on vesihöyryn täyttämässä löylytaskussa. Se edellyttää aina riittävää kiukaan lämpökapasiteettia ja matalaa ovea, jonka kamana on kiuaskivien alapuolella ja alalaude kiukaan yläpuolella sekä lisäksi tiivistä välikattoa. Tärkeä kriteeri on löylyn kierto lauteiden alle, jolloin ylälauteen ja takaseinän välinen etäisyys on riittävä. Raittiin ilman riittävyys, ilman kosteus ja löylyjen pehmeys ja tarvittaessa myös kipakkuus takaavat osaltaan vaadittavan löylyn laadun.

191020-lyytinen-loyly-
Hyvälöylyisyys syntymässä. Kuva:Anne Lius-Liimatainen

Opit arvioinnista

Arviointiryhmän toimintatapaa voi luonnehtia hienotunteisesti ohjaavaksi, erityisesti paloturvallisuutta korostavaksi ja savusaunaperinnettä arvostavaksi, mutta toisaalta myös uusiin rakenteellisiin ratkaisuihin motivoivaksi ja siten savusaunakulttuuria kehittäväksi. Toimintatavalle on luontevaa, että siihen kuuluu myös arviointipalaute, joka on saunan omistajaa eniten kiinnostava asia.

Palautteen annon kohteena olevaa saunaani luonnehdittiin erinomaisen paloturvalliseksi, hyvälöylyiseksi ja ilmastoinniltaan mallikkaaksi, jossa raittiin korvausilman saanti oli hoidettu onnistuneesti eri ilmansuuntiin sijoitetuilla alaräppänöillä. Räppänän ja lakeisen koko vastasi hyvin arviointiryhmän odotuksia. Tämä takaa sen, ettei savu jää saunan sisälle kiertämään nokea aiheuttaen ja muodostaen myöhemmin paloturvallisuusriskin. Savusaunan rakenteellisissa ominaisuuksissa ei ollut moitteen sijaa.

Saunan parannukset

Kehittämisehdotuksina todettiin lakeisen sulkemismahdollisuus myös yläosastaan sekä lakeisen liukuluukun eristäminen erityisesti talviolosuhteissa saunottaessa. Muutoin lakeinen oli eristetty ja molemmin puolin pellitetty.  Löylyaallon kiertoon lauteiden alle tarvittava ylälauteiden ja seinän välinen etäisyys katsottiin hieman liian kapeaksi. Ihanteena pidettiin noin 20 cm:n etäisyyttä. Kiukaan tulipesän luukkua pidettiin myös hieman epäkäytännöllisenä. Kaikki parannusehdotukset voi katsoa perustelluiksi ja helposti käytännössä toteutettaviksi.

Arvioinnin yleinen merkitys

Yleisesti ottaen arviointi voi olla luonteeltaan toteavaa, ohjaavaa, motivoivaa, kehittävää tai ennustavaa. Toteavasta näkökulmasta arviointikohteen tilanne todennetaan ennalta määrättyjen ominaisuuksien suhteen. Savusaunan kohdalla voidaan todentaa esimerkiksi sen paloturvallisuus tai hyvälöylyisyyttä edistävät savusaunan rakenteelliset ominaisuudet ennalta määrättyjen kriteerien mukaan. Samaan asiaan voidaan ottaa myös ennustava näkökulma. Ennustavatko saunan rakenteelliset ominaisuudet esimerkiksi tulipaloriskiä? Näitä ominaisuuksia voidaan taas arvioida kehittämisen näkökulmasta. Miten kyseisiä ominaisuuksia tulisi siis muuttaa, että paloriski vähenisi?

Arvioinnilla voidaan ohjata toimintaa ja motivoida arviointipalautteella tarvittaviin muutoksiin, jotka parantavat esimerkiksi saunan hyvälöylyisyyttä. Itse asiassa kaikki edellä mainitut arvioinnin tehtävät ovat tavalla tai toisella mukana edellä mainitun arviointiryhmän arvioinnissa.

Kansainvälisen savusaunaklubin palvelut: Arviointia vai testausta?

Kansainvälinen Savusaunaklubi käyttää savusaunan arvioinnin yhteydessä termiä testaus. Eräänlaiseen testaukseen arvioinnin toteutuksessa joutuu oikeastaan vain savusaunan lämmittäjä lämmittäessään saunan osana arviointiprosessia. Termiä käytetään tavanomaisesti tarkoittamaan määrätyn tehtäväkokonaisuusuuden suorittamista taidon tai soveltuvuuden arvioimiseksi. Tosin lämmittäjän osaamista ei sanan varsinaisessa merkityksessä testata. Se on vain osa havaintojen koontia esimerkiksi saunan lämpötiloista, savurajasta ja -virroista, kiukaan toimivuudesta lämmityksen erivaiheissa ja sen jälkeen, polttopuiden ominaisuuksista sekä löylyjen laadusta lämmitysprosessin tuloksena. Siihen vaikuttavat mm. asianmukainen lämmittäminen ja polttopuiden valinta sekä saunan rakenteelliset ominaisuudet.

Voidaan ajatella, että ”testaus” on tässä tapauksessa menettely, jossa ”testataan” savusaunan soveltuvuutta perustehtäväänsä eli saunomiseen. Tämä koskee erityisesti savusaunan paloturvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä savusaunan kokonaistoimivuutta. Tavoitteena testauksessa on havaita selkeät virheelliset ratkaisut ja varmistaa, että sauna on kaikilta osin toimiva. Sen ”lopputuotteena” tulisi olla nautinnolliset löylyt. Selkeä virheellinen ratkaisu paloturvallisuuden kannalta on esimerkiksi liian ohut kiuaskivipatja, jolloin tulilieskat tulevat kiuaskivien välistä läpi.

191020-lyytinen-laatta-
Suosituslaatta. Kuva: Anne Lius-Liimatainen

Kriteeriperusteista arviointia

Kansainvälisen Savusaunaklubin arviointiryhmän käyttämää arviointimenetelmää voidaan verrata toisaalta vertailuanalyysiin ja toisaalta kriteeriperusteiseen arviointiin.

Vertailuanalyysin perusideana on oppia parhaista käytännöistä ja kyseenalaistaa omia toimintatapoja, jolloin omaa savusaunaa ja sen muotoilua verrataan parhaisiin vastaaviin ratkaisuihin ja saunan lämmittämisen osalta parhaisiin käytäntöihin. Vertailu on siten esikuva-analyysiä. On hyvin tavanomaista, että arvioinnin yhteydessä kerrotaan myös eri savusaunoissa tehdyistä innovatiivisista ratkaisuista – ehkä myös oppimisen kannalta virheellisistä ratkaisuista. Vertailuanalyysi auttaa näin tunnistamaan omien ratkaisujen ja käytäntöjen heikkouksia.

Kriteeriperusteisessa arvioinnissa arviointikriteerit on tarkoin määritelty etukäteen. Ne taas voivat perustua kokemus-, tutkimus- tai normitietoon. Normit voivat tulla esimerkiksi rakentamista tai paloturvallisuutta koskevasta lainsäädännöstä tai niiden perusteella annetuista määräyksistä.

Kriteeriperusteisen arvioinnin keskeisenä periaatteena on, että arviointikohteen ominaisuuksia arvioidaan sen perusteella, miten hyvin kyseiset ominaisuudet vastaavat ennalta määrättyjä kriteerejä. Osa kriteereistä on määrällisiä ja osa laadullisia. Määrällisiä kriteerejä ovat esimerkiksi savusaunan kokoa kuvaavat mitat, räppänän ja lakeisen aukkojen koot, kiukaan ja sen tulipesän mitat, kiuaskivien määrä suhteessa saunan tilavuuteen ja löylytaskun korkeus sekä kiukaan paloturvallisuusmitat.

Laadullinen kriteeri on esimerkiksi savusaunan löylyjen aromisuus ja viipyilevyys, raittiin ilman riittävyys tai kylpytilan hygieenisyys, joiden mittaamiseen sopii nenätuntuma. Jos haluamme taas arvioida esimerkiksi saunan suhdetta ympäristöönsä, kriteerinä voisi olla esimerkiksi sijainnin maisemallinen monipuolisuus. Jos halutaan korostaa ekologisia näkökohtia, laadullisina kriteereinä voivat olla esimerkiksi lämmitystapa ja polttopuiden valinta ja koko lämmityksen eri vaiheissa.

Arviointikriteerien moninaisuus

Kansainvälisen Savusaunaklubin arvioinnissa käytetään 196 kriteeriä. Tämä kertoo arvioinnin yksityiskohtaisuudesta ja mittauskeskeisyydestä. Kriteerit eli arviointiperusteet määräytyvät arviointikohteiden mukaan. Arviointikohteet taas liittyvät savusaunan kokonaistoimivuuteen, ulkoiseen ja sisäiseen saunomisympäristöön, nautinnollisen saunomisen välttämättömiin edellytyksiin, saunomiskokemukseen ja luontosuhteeseen sekä erityisesti paloturvallisuuteen, johon kuuluu myös saunan ulkoinen ympäristö. Ulkoista ympäristöä edustavat esimerkiksi läheiset rakennukset, maasto ja puusto, jotka saunapalon syttyessä ovat riskitekijöitä. Esimerkiksi tiheä havupuusto liian lähellä savusaunaa on kielteinen tekijä metsäpalovaaran vuoksi.

Paloturvallisuustekijät ovat välttämättömiä edellytyksiä arvioinnissa menestymiselle. Näihin kuuluu myös ensisammutusvälineistö. Jos paloturvallisuustekijät eivät täyty, arviointista ei kannata odottaa mairittelevaa lopputulosta. Saunomisympäristössä tärkeää on suoja katseilta ja luonnonvoimilta, jolloin vilvoittelu onnistuu aina nautinnollisesti ” kaikessa rauhassa”.

Kansainvälisen Savusaunaklubin testityöryhmän arvioinnin kohteet eli kriteeriluokat ovat seuraavat:

  • Saunarakennuksen ulkonäkö
  • Tuoksu
  • Ekologisuus, hygienia
  • Raittiin ilman saanti
  • Paloturvallisuus
  • Sisustus, toimivuus
  • Kiuas
  • Löylyn laatu
  • Syntynyt halu saunomiseen

Kukin edellä mainituista luokista sisältää taas koko joukon yksittäisiä arviointikohteita tai kohteen ominaisuuksia. Kriteerien suuri määrä johtuu osittain siitä, että esimerkiksi lämpötiloja ja savun ”käyttäytymistä¨ seurataan eri lämmityksen vaiheissa, mutta myös siitä, että saunan tutkittavia rakenteellisia ominaisuuksia on varsin paljon, joilla on merkitystä esimerkiksi saunan lämmittämiseen ja saunomiseen sekä löylyn laatuun.

Arvioinnin lopputuloksena saunalle saadaan tietty pistemäärä, jota voidaan kilpailutilanteessa käyttää savusaunojen keskinäiseen vertailuun. Kriteerit muuttuvat vuosittain eli eri vuosien pisteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kriteerien käyttö pisteytyksineen edustaa ns. mallisavusaunakonseptia, vaikka mitään yhtä ja oikeaa standardisavusaunaa ei ole olemassakaan. Mittaluvut ja arviointipisteet syötetään tietokoneohjelmaan, joka tuottaa loppupistemäärän.

Ei kilpailun, vaan kehityksen vuoksi

Ja lopuksi yleinen oppi: savusauna ja sen lämmityksen laatu on tuskin koskaan valmis. Niitä molempia voidaan kehittää. Arviointi on siihen yksi keino: arvioi ja opi, opi ja arvioi! Aloittaa voi hyvin itsearvioinnilla ja myöhemmin päätyä ulkoiseen arviointiin. Vertailukokemusta itsearviointiin saa saunomalla ystävien ja tuttavien savusaunoissa ja tekemällä samalla vertaisarviointia. Näin voi ehkä huomata, ettei oma sauna ole optimaalisesti toimiva, mutta sellaiseksi kehitettävissä.

191020-lyytinen-saunan-vartija-2
Heikki K Lyytinen. Kuva: Anne Lius-Liimatainen

Kansainvälisen savusaunaklubin verkkosivuja (https://savusauna.fi/) ollaan kirjoitushetkellä uudistamassa. Tietoja testaus- ja neuvontapalvelusta saa yhdistyksestä sähköpostitse. Testaus ja kerhon jäsenyys on erittäin huokea investointi.

Päivitys 28.10.2019 Pentti Hakalalta:
Kutsusta käyn myös pitämässä savusaunan lämmityskursseja ym neuvontaa saunaan liittyen. Myös s-postissa ja puhelimessa. 050 5983933 pentti.hakala@ippnet.fi www.saunafestivaalit.fi SAUNAFESTIVAALIT 17-19.7.2020 Ikaalinen Toivolansaari Camping

Kuvien copyright Heikki K. Lyytinen ellei toisin mainittu, luvaton käyttö kielletty.

Saunojen lukumäärän ohella suomalaisen saunan historia on yksi saunologia toistuvasti työllistävistä kysymyksistä. Nyt tätä mysteeriä on kanssanne ratkomassa saunavieras Heikki K. Lyytinen, joka aiemmin kirjoitti savusaunan paloturvallisuudesta. Kuinka pitkälle kohti jääkauden loppua (8050 eaa) tai maanviljelyn alkua (5000 eaa) saunan historia Suomessa ulottuu?

Savusauna sekä saunavasta ja -vihta kielikylvyssä

Keskeiset saunasanat näyttäisivät olevan kannaltaan varsin yhtenäisiä kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Ne ovat kantasuomen ajalta eli noin 3000 vuoden takaa. Silloin kantasuomi eriytyi varhaiskantasuomesta, jonka oletetaan olevan itämerensuomalaisten ja saamen kantakieli. Varhaisinta suomen kielen sanastoa edustaa se sanasto, jolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, kuten esimerkiksi vepsässä, virossa, komissa ja udmurtissa. Myös saunasanastoomme lukeutuu näitä sanoja.

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat olleet historiansa aikana kosketuksissa myös muihin kieliin, muun muassa indo-eurooppalaisiin kieliin, jotka ovat rikastuttaneet kielemme sanavarastoa. Naapuruston kieli on siis vaikuttanut historian kuluessa kieleemme. Esimerkiksi muinaisgermaanista väestöä on asunut rannikoillamme vaikuttaen kielemme sanastoon.

Kantasuomalaisella kaudella on saatu varsin paljon juuri kantagermaanisia ja kantaskandinaavisia lainoja. Professori Kaisa Häkkinen nimittää niitä ns. vanhoiksi germaanisiksi lainoiksi. Tosin sanat ovat suomalaistuneet ja saaneet siten suomen kieltä muistuttavan asun. Sanat siis näyttävät suomalaisilta mutta saattavat olla alkuperältään aivan muuta – siis lainaa. Vanhimmat lainat ovat tarttuneet kieleemme indoeurooppalaisesta kantakielestä kantauraliin. Saunasanastomme sisältää varsin paljon lainoja sauna -sanaa myöten.

Sauna ja muut saunomisen tärkeimmät avainsanat on tunnettu jo vanhemmalla pronssikaudella (1500 - 900 eaa). Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi kiuas, löyly ja räppänä. Sauna oli tuolloin maakuoppasauna. Saunan juurten on arvioitu ulottuvan pian jääkauden jälkeiseen aikaan, jolloin Suomea alettiin jään sulaessa asuttaa. Liikkuva metsästäjäkansa tuskin kuitenkaan vielä aktiivisesti saunoi, vaikka sauna olisi ollut tuttu siellä, mistä esi-isämme Suomeen aikanaan saapuivat. Vasta maanviljely kiinnitti ihmiset paikalleen ja loi kiinteän asumustarpeen. Esimerkiksi salvottu hirsinen saunarakennus kehittyi paljon myöhemmin.

Seuraavassa tehkäämme aikamatka parin keskeisen saunasanan menneisyyteen. Pilkottakoon nämä sanat sanapäreiksi määrittelemällä ensiksi sanojen merkityssisältö ja perehtymällä sen jälkeen kyseisten sanojen alkuperään. Matkalle valitut sanat ovat savusauna ja saunavihta/vasta.

Savusauna

Savusauna on sisään lämpiävä ja sisään savuava kertalämmitteinen ja perinteinen saunatyyppi. Savusaunaa on nimitetty käytön mukaan myös mallas-, palvi- ja talkkunasaunaksi tai tietynlaisen työn jälkeen milloin riihisaunaksi milloin heinäsaunaksi. Rakenteensa mukaan savusaunaa on kutsuttu myös maasaunaksi.

lyytinen-savusauna
Savusauna

Suomen kielen ja kirjallisuuden professorina 1800 -luvun jälkipuoliskolla Helsingin yliopistossa toiminut August Ahlquist  arveli, että sauna- ja savu –sanat olisivat samakantaisia, siis sukulaissanoja. Ahlquist johti sauna -sanan savuna -ilmauksesta. Konsonantti v olisi hänen mukaan ajan kuluessa hävinnyt pois, jolloin jäljelle jäi sauna. Savun suomalais-volgalainen vastine on sawe. Se esiintyy inkeroisen ja vatjan kielissä muodossa savvu ja pohjoissaamessa muodossa suovas (savuava tuli). Lyydin ja vepsän kielissä savu on savu. Sanavartalo lienee vanha ja omaperäinen.

Päätelmää saunan ja savun yhteydestä ei myöhempi tutkimus ole kuitenkaan vahvistanut. Haihtukoon tämä selitys siis savuna ilmaan. Etsittäköön sanan alkuperän selitystä toisaalta.

Sauna on ehkä laajimmin eri maailman kieliin levinnyt aitosuomalaisena pidetty sana. Se on säilynyt eri kielissä samassa muodossa ja sellaisena siirtynyt eri kielten sanakirjoihin kuten esimerkiksi saksan die Sauna ja ranskan la sauna. Sanan alkuperä on jäänyt kuitenkin osittain arvoitukseksi.

Yksi ’arvaus’ on se, ettei sana välttämättä kuuluisikaan suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, vaikka sana näyttääkin hyvin suomalaiselta äänneasultaan. Sauna-sanaa on toki perinteisesti pidetty omaperäisenä, jolloin sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sawa. Mikael Agricola sisällytti sauna –sanan ensi kertaa saunan terveydenhoito-ohjeita sisältävään ruotsista mukailtuun runoon.

Sana esiintyy eri muodoissa myös eri suomensukuisissa kielissä. Virossa sauna on lähes sama eli saun. Savusauna on taas suitsusaun. Tosin merkitykset hieman vaihtelevat. Sauna on tarkoittanut kylpyä, kylpyhuonetta, mökkiä ja kalastajan kojua kertoen saunan eri funktioista. Liivin kielessä sauna on soona. Vepsän kielessä poikkeava nimitys eli saunasta käytetään nimitystä kylbet tai kilbet. Sana viittaisi siis kylpemiseen.

Sauna-nimitys on myös merkinnyt hyvin monenlaisia rakennuksia riippuen niiden käytöstä esimerkiksi yöpymistarkoituksessa. Tällaisia ovat olleet mm. kalasaunat, eräsaunat ja miilusaunat. Karjalan kielessä on ollut myös saunaa merkitsevä sana kyly, joka viittaa kylpyyn.

1923-Lusto-Metsamuseo-Finna-savusauna-M011-490380
Savusauna kuvattuna vuonna 1923,  Pohjois-Savo, Rautavaara, Tienmäki. Kuvalähde: Finna.fi - Lusto - Suomen Metsämuseo. Hyytiälän metsäaseman kokoelma. Käyttöoikeuden perustalla oleva lisenssi: CC BY-NC-ND 4.0

Suomen kielessä on kolmaskin saunaa merkitsevä sana eli pirtti, jonka vastine latviassa on pirts ja liettuassa pirtis. Molemmissa maissa pirtin vastine on myös ensisijainen saunaa tarkoittava sana. Pirtti esiintyy sauna -merkityksessä mm. Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Kyseinen sana ’pirti’ on tarkoittanut muinaisvenäjässä saunaa. Sen alkuperäinen merkitys on tarkoittanut ’lyömistä ja vastomista.’

Saamen kielessä on ollut samajuurinen sana suovdnji ja se on tarkoittanut lumeen kaivettua (lämmitettyä) kuoppaa. Pohjoissaamessa sana esiintyy muodossa savdni. Suomen kielessä tunnemme sanan kieppi, joka tarkoittaa kanalintujen lumeen kaivamaa suojautumiskuoppaa. Riekkokin’ saunoo’ siis omassa saunassaan – kiepissään – kylmyyttä vastaan. Eräiden lähteiden perusteella on arvioitu, että sauna olisikin alun alkuaan tarkoittanut juuri talviasuntoa, jota on käytetty myös löylyn ottamiseen – siis eräänlainen talvisin ihmisten käyttämä ’kieppi’.

Sana olisi siis edellä viitatun ’arvauksen’ – tosiasiallisesti arvausta vahvemman - mukaan laina kuten ehkä enemmistö suomen kielen sanoista. Eihän lapsen usein ensimmäinen sana äitikään ole suomalainen, vaan se on tullut suomen kieleen muinaisgermaanisesta sanasta aithi.

Sana sauna palautunee oudolta näyttävään kantasuomalaiseen sanaan sakna. Yksi vaihtoehto on myös savna. Sanassa sakna esiintyvä äänneyhtymä kn on historian kuluessa muuntunut äänneyhtymäksi gn ja sitten muotoon un. Näin saknasta on tullut sauna. Näin sana kehittyessään yksinkertaistuu ja ääntäminenkin on näin taloudellisempaa. Tämäkään ei viene vielä sanan alkuperäisille syntysijoille.

Yksi vaihtoehtoa on lähteä etsimään sanan alkuperä saunan varhaisimmista vaiheista eli siitä mikä on ollut sauna -sanan merkityssisältö alun alkuaan. Se on merkinnyt lämmitettyä kiviröykkiötä, jota sittemmin suomen kielessä on kutsuttu kiukaaksi.

Indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvissa kantakielissä on sana, jonka merkitys ja muoto antaa aiheen sakna- sanan sukulaisuuteen, jolloin siis sakna -sana olisi lainaa. Sakna on rekonstruoitu muoto – siis tutkijoiden päättelemä muoto. Kantagermaaniassa on sana stakka, joka palautuu muinaisgermaanian sanaan stagh-na, jolla on ollut edellä mainittu merkitys. Kyseinen sana lienee myös suomen takka -sanan alkujuuri. Muinaisgermaanian varhaisissa lainasanoissa st on muuttunut st > s. Näin on muotoutunut kantasuomen sana sakna. Se on merkinnyt jo alun alkuaan saunaa ja kiuasta – siis kylpypaikkaa ja sen lämmityslähdettä.

Romaanisissa kielissäkin on samajuuriset( stagh-na) lämmitettyä kylpytilaa merkitsevät sanat: italian stufa, espanjan estufa ja ranskan etuve. Nämä ovat todennäköisesti myöhäislatinan lämmittämistä merkitsevän verbin extufare jälkeläisiä. Englannin kielessä tunnemme myös samajuurisen kiuasta merkitsevän sanan stove. Sekin on varhaisemmin merkinnyt kylpy- tai höyrytilaa ja savuhormia – sittemmin kiuasta.

Venäjän kielen saunaa tarkoittava sana on banja. Sen alkujuuret ovat ovat latinan kielessä, jossa saunaa( kylpyhuone) tarkoittava sana on balneum. Feminiinimuotoinen balneae tarkoitti antiikin Roomassa yleisiä, neutrimuotoinen balnea yksityisiä kylpylöitä. Antiikin kreikan vastaava sana oli balneion.Venäjän kielessä saunaa merkitsevinä sanoina on käytetty myös sanoja laznja ja myln. Savusaunasta käytetään termiä ’tsornoje banja’ eli musta sauna ja tavallisesta saunasta termiä ’belyje banja’, joka tarkoittaa sananmukaisesti valkeaa saunaa. 

2019-Lyytinen-vihdat+vastat
Vihdan ja savusaunan kohtauspaikka. Kuva: Heikki K. Lyytinen

Saunavasta ja -vihta

Suomalaiseen saunakulttuuriin kuuluu oleellisesti vasta tai vihta. Se on yleensä rauduskoivun oksista tehty oksakimppu. Sillä vastotaan lyömällä kylpytilan löylyssä vartalon ihoa vasten. Vastamateriaalina voidaan käyttää myös pihlajaa, tammea, lehmusta ja katajaa. Joskus on haluttu tehdä ero vastan ja vihdan välillä, jolloin vasta merkitsisi selvästi pidempää ja pyöreää oksakimppua, kun taas vihta olisi selvästi lyhyempi ja litteämpi.

Ei ole vastakaan kantasuomalainen sana, vaikka siltä tuntuisi. Vasta -sanaa käytetään itämurteissa, kun vastaava sana on länsimurteissa on vihta. Vasta esiintyy suomenkielen itäisissä sukulaisissa: karjalan, lyydin ja vepsän kielissä. Vasta on ilmeisesti lainattu muinaisvenäjän sanasta hvost. Se on johdettu vastalla kylpemistä merkitsevästä venäjän verbistä hvostat. Muinaispuolan tshost oli nippu, kimppu ja häntä. Tsekin kielessä tshvostati tarkoittaa taas kylpyvastalla lyömistä. Muinaislaavilainen sana gvozdi on tarkoittanut metsää, jos sanaa halutaan hakea kaukaa. Vielä kauemmaksi päästään päädyttäessä antiikin kreikan sanaan bostrykhos, joka tarkoittaa lehvästöä ja häntää. Näin olemme jo vasta -sanan alkujuurilla.

Vaihtoehtoisten faktojen maailmassa on aiheellista tarjota toistakin selitystä. Se voisi olla laina myös ruotsin vastaa merkitsevästä kvast -sanasta. Kvast voi yhtä lailla olla venäjän vaikutusta. Tosin muinaisgermaanin kielessä on sana kwasta ja kwastu, jotka jo aikanaan tarkoittivat lehtipuun oksista koottua nippua, jota käytettiin kylvettäessä. Se juontuu indogermaanisista sanoissta guos, gues ja gus tarkoittaen tupsua. Keskiajan saksan kielen vastineita vastalle on useita: Wedel, Quaste, Queste ja Koste.

Vasta on vanhastaan tarkoittanut myös lehtiluutaa. Liivin kielessä luuta -sanalla on myös saunavastan merkitys lakaisuluudan lisäksi.

Läntisestä murresanasta suomen yleiskielen kotiutunut vihta esiintyy jo Mikael Agricolalla Raamatun syntiinlankeemuksen käännöksessä:

Niin heidän molempain silmät aukenivat ja he äkkäsivät alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.”

Aatami ja Eeva verhoutuivat siten viikunan lehdistä tehtyyn vihtaan. Paratiisin vihdat on kuvattu myös Suomen keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa.

Muinaisvenäjässä esiintyy sana vyhot, joka tarkoittaa olkihuiskua ja pesutukkoa. Venäjän murteissa esiintyy vehot ja vihot.  Venäjän kielen koivuvastaa merkitsevä sana on venik. On hyvin ilmeistä, että sana on tullut venäjän murteista ja mitä ilmeisimmin Viron kautta. Viron kielessä vihta on viht. Vihtuda on taas viron kielessä hutkia vihdalla ja kylpeä saunassa. Venäjän kielessä vastoa taas on parit’sja venikom, joka sananmukaisesti tarkoittaa ’höyrytellä vastalla’.

Vasta ja vihta eivät ole kuitenkaan suomalaiselle saunakulttuurille riittäneet. On syntynyt koko joukko vastaa ja vihtaa merkitseviä kielikuvamaisia sanoja. Simasulka ja satalatva esiintyvät Kalevalassa. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi käyttää lehtivihkoa. Sakari Pälsi puhuu koivunlehväkimpusta ja kansanrunoudessamme tavataan vielä ilmaus ’ metsän pehmoinen käsi’. Vastasta on olemassa myös arvoitus: mikä on sata siskoa yhessä ymmyrkäisessä?

Vastan käyttöä ilmaiseva verbi ’vastoa’ taas on saanut rikkaudessaan mitä mielikuvituksellisimpia ilmauksia kuten esimerkiksi huiskia, huidella, huitoa, läiskiä, läpsytellä, mäiskiä, piestä, rapsutella, repsutella, ripsutella, ropsutella, ropsia, vihtoa. vihdotella ja vastotella. Eri murrealueet huomioon ottaen lista voisi olla vieläkin rikkaampi.

Mitä matkalta jäi käteen?

Sauna on aikoinaan pyritty todistamaan suomalaiseksi ”keksinnöksi”. Sitä se ei todellisuudessa ole, vaan kysymys on kulttuurilainasta, jossa on yhtälailla itäistä kuin läntistäkin vaikutusta. Aikamatka edellä käsiteltyjen saunasanojen alkuperään osoittaa, ettei saunasanastommekaan ole kaikilta osin omaperäistä. Saunasanastossamme on lainaa niin idästä kuin lännestä. Lainattujen sanojen alkuperäiset merkitykset kertovat myös saunakulttuurimme alkuvaiheista.

Lähteet

Häkkinen, Kaisa 2004 Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY

Kallio, Petri 2008 The Etymology of Finnish sauna ”Sauna”. Teoksessa:
Kees Dekker, Alasdair MacDonald & Hermann Niebaum (toim.) 2008. Northern Voices: Essays on Old Germanic and Related Topics Offered to Professor Tette Hofstra. Mediaevalia Groningana New Series 11. Leuven - Paris - Dudley, MA: Peeters.

Laaksonen, Pekka Kuka keksi vihtomisen? Tiede 23.8.2011

Lyytinen, Heikki, K. 2019 Maailman kylpykulttuureista savusaunan saloihin. Simaisiin terveyslöylyihin. Toistaiseksi julkaisematon käsikirjoitus.

Meri, Veijo 1980 Sanojen synty. Etymologian sanakirja. Jyväskylä: K.J. Gummerrus Oy:n kirjapaino

Ojajärvi, Aulis 1964 suomalainen sauna. Sauna-Seura ry:n julkaisuja 1. Helsinki

Pentikäinen, Juha (toim.) 2000 Löylyn henki. Kolmen mantereen kylvyt. Hämeenlinna: Kirjapaino Karisto Oy

Särkikoski, Tuomo 2012 Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Suomalaisen saunomisen vuosikymmeniä. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy

 

3

Saunologian saunavieraana tässä artikkelissa on savusaunaharrastaja Heikki K. Lyytinen. Heikki kertoo kivuliaista muistoista oman savusaunansa tulipaloon liittyen, mutta paljastaa samalla mitä se opetti hänelle paloturvallisuudesta. Tästä tapauksesta saadaan kolme palontorjuntaopetusta, jotka pätevät myös tavanomaisten saunojen tulipaloihin varautumiseen.


Oma savusaunani valmistui kesällä 1995. Parin vuoden päästä elokuussa siitä tuli osittain palanut. Näin se leikillisesti ilmaisten laatusertifioitui, koska osin hiiltyneet hirret eivät enää helposti syty. Tämän jokainen nuotionkin sytyttäjä tietää, jos yrittää sytyttää nuotion osin palaneilla ja hiiltyneillä puilla. Hiiltyneet puut tarvitsevat nimittäin paljon korkeamman lämpötilan syttyäkseen kuin palamattomat puut. Tosiasiassa saunan palaneet puuosat pääosin uusittiin.

Savusauna oli rakennettu  niin sanotusti kaikkien sääntöjen mukaisesti. Sammutustilanteessa palopäällikkö totesikin, ettei tämän saunan olisi pitänyt missään tapauksessa palaa. Toisin kuitenkin kävi.

Lämmittäjä oli onneksi lämmitettävän läheisyydessä, mutta selin lämmitettäväänsä. Näin ensi havainto uhkaavasta palosta jäi syttymishetkellä toteamatta. Havaintohetkellä peltikaton muovipinnoite oli jo ilmiliekeissä. Välitön reaktio oli veren adrenaliinipitoisuuden nostattama raivokas huudahdus: ”Nyt se palaa sittenkin – savusauna on tulessa!”

Nyt se palaa sittenkin – savusauna on tulessa!

Huudahduksessa oli vahva tunnelatausta. Olihan satojen työtuntien työ haihtumassa savuna ilmaan! Sen jälkeen soitto numeroon 112 ja tilanteen lyhyt kuvaus puhelimeen hälytyksen vastaanottajalle täsmällisten ajo-ohjeiden jäädessä hätäisiksi alkusammutukseen kiirehtimisen vuoksi.

181120-Lyytinen-saunapalo-tuho-1
Tässä vaiheessa palonsuojelu on myöhäistä. Kuvanlähde: Heikki Lyytinen

Opetus #1 – varaudu tulipaloon sammutusvälinein

Alkusammutus alkoi välittömästi samoin kuin palokunnan kärsimätön odotus. Koko paikalla ollut perhe ja juuri käymässä olleet vierailijat aloittivat veden kantamisen parin kymmenen metrin päässä olevasta järvestä. Vettä heitettiin vuoron perään kiukaalle ja katolle. Palopeitettä ei ollut silloin käytössä eikä myöskään sammutinta. Sittemmin molemmat ovat olleet saatavilla saunarakennuksessa.

Veden runsas syytäminen kiukaalle kostutti pesutilan niin, että palaminen ylimmissä hirsissä lähes tyrehtyi. Sen sijaan palo jatkui peltikaton alla, jossa kattotuolit ja ruoteet edelleen roihusivat .

Alkusammutus oli niin voimia vaativa, ettei osalla sammuttajista vesisanko enää pysynyt käsissä. Hiki virtasi kuin konsanaan savusaunassa. Mukana oli varmaankin myös ahdistuksen synnyttämää kylmää hikeä.

Opetus #2 – anna 112 hätäpalveluun tarkka osoite

Kaksi palokuntaa tuli paikalle viipyillen, koska ne olivat ajaneet harhaan ja väärälle savusaunalle. Palomiesten kertoman mukaan saunan omistaja oli siellä kaikessa rauhassa lauteilla harmaan löylyhöngän tussahdellessa räppänän raoista ja lakeisesta. Lieneekö kysymyksessä ollut palokunnalle ennestään’ tuttu’ savusauna?

Palokunnan tullessa lopulta oikeaan paikkaan liekkejä ei enää ollut katolla eikä kylpytilassa. Paksu savu tosin kohosi vain katolta. Kun peltikatto revittiin auki, havaittiin, että kattotuolit ja ruoteet olivat vielä tulessa. Niiden sammuttaminen jäi palokuntien tehtäväksi. Palo saatiinkin nopeasti hallintaan ja varsin vaivattomasti sammutetuksi.

Palopäällikkö totesi tehokkaan alkusammutuksen pelastaneen tällä kertaa saunan palamisen poroksi. Sauna saatiinkin runsaan kuukauden päästä omin voimin ja vakuutuksen tuella uudelleen kylpykuntoon. Kotivakuutus korvasi oman työn osuuden, kattopellit ja -rakenteet, kuumavesiasian, kiukaan arinat ja kiuaskiviä moneksi vuodeksi. Asian käsittelykin oli vakuutusyhtiössä joustavaa ja nopeaa: riitti kirjallinen kuvaus tilanteesta ja sen sopiminen, miten palovauriot korjataan.

Opetus #3 – haasta kännykkäfilmaajat avustamaan sammutuksessa

Edellä kuvattu saunapalo oli siinä määrin kiinnostava, että se keräsi savusaunan rantapoukamaan varsin paljon uteliaita veneilijöitä ja muutaman purjeveneenkin. Herättäähän naapurin saunapalo enemmän vahingoniloa kuin aitoa myötätuntoa. Onhan elävässä tulessa iloa ja eloa, mutta vähemmän sääliä herättävää. Ehkä ihmisen tiedostamaton itsetuhon viettikin saa hetken nautintoa. Kun apua ei tällä kertaa huudettu, ei sitä myöskään saatu.

Erityisesti savusaunapalo koetaan ehkä harmittomaksi ja asiaan kuuluvaksikin. Nehän palavat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Savusauna lisäksi katsotaan ylellisyydeksi eikä siten niin tarpeelliseksi. Siinä koetaan olevan kenties annos turhaa ja turhamaisuuttakin. Jotkut katsovat sen ’saunahifistelyksi’. Savusaunan paloon liittyy myös julkisuusherkkyyttä. Tavallisen saunan palossa ei näytä olevan juuri uutisarvoa – savusaunan kylläkin.

181120-Lyytinen-saunapalo-ulkoa-ennen
Sauna lämpiää - tässä kohtaa vielä hallitusti. Kuva: Heikki Lyytinen

Miksi palamaton sauna paloi?

Miksi sitten sellainen savusauna paloi, joka asiantuntijan mukaan piti olla ’palamaton’?

Yksi perustavimmista tekijöistä savusaunan paloturvallisuudessa on välikaton tiiviys räppänän ja lakeisen koon ohella. Tässä tapauksessa välikatto näytti tiiviiltä. Olihan välikaton päällä vahva palovillakerros. Yhtä asiaa sen enempää loppukatselmusvaiheessa kuin rakentamisvaiheessa ei kuitenkaan havaittu tai oivallettu rakennevirheen poikkeuksellisuuden vuoksi.

Käsillä oleva savusauna oli rakennettu pyöröhirsistä. Reunimmaiset kattotuolit oli kiinnitetty pyöröhirsiseinän kylkeen. Pyöröhirsien ja reunimmaisten kattotuolien väliin jäivät raot, jotka jäivät epähuomiossa tilkitsemättä palovillalla. Rakenteisiin sisältyi siis salakavala riski. Näin raot toimivat ’ hormeina’ erityisesti kiukaan puoleisessa päässä. Näin kiukaalta kokoava kuuma ilma ja sen mukana mahdolliset kipinät ja palokaasu pääsivät kattorakenteisiin, jotka kuumenivat yli syttymispisteen.

181120-Lyytinen-saunapalo-sisakuva
Saunan katto palon jälkeen. Kuva: Heikki Lyytinen

Kun tähän liittyivät vielä siinä vaiheessa pienehkö räppänä ja lakeinen, syttymissyy oli varsin luonnollinen. Sitä vahvisti vielä tuulinen sää ja ehkä sillä kertaa tottumattomuudessa yliviritetty lämmityskin, jolloin rakoihin syntyi tavanomaista suurempi veto. Olihan saunaa lämmitetty ongelmitta parin vuoden ajan edellä mainittujen riskitekijöiden vallitessa. Tässä tapauksessa kuitenkin syttymisraja ylitettiin.

Suunnitellen paloturvallisempi savusauna

Mitä edellä kuvatusta palamistapauksesta pitäisi oppia?

Savusaunan paloturvallisuudesta on huolehdittava jo saunan suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Siinä erityisen tärkeää on rakentaa välikatto eristyksineen niin, että se on ehdottoman tiivis. Savun reitteinä ovat vain räppänä ja lakeinen. Niidenkin on oltava sopivan kokoiset. Jos edellä kuvatusta syystä kattorakenteet kuumenevat syttymispisteeseen, sauna saattaa syttyä tuleen saunomisen jälkeenkin tulen kytiessä kauankin välikaton yläpuolisissa rakenteissa.

Palon sattuessa alkusammutukseen tulee varata palopeite ja –sammutin, sammutusvettä ja sankoruisku. Lämmitystapahtumaa on valvottava sen joka vaiheessa huolellisesti. Jos tähän ei varaudu, palokunnan tullessa paikalle, palo on jo ehtinyt ’laatusertifiointia’ pitemmälle.

Palohälytystilanteessa tulisi antaa palokunnalle yksiselitteiset reittiohjeet. Kesämökkiolosuhteissa tiestö ei välttämättä ole selkeä. Oikealle sivuteille siirtyminen päätieltä ei useinkaan ole pulmaton. Kerrotussa tapauksessa ohjauduttiin läheiselle, mutta väärälle sivutielle.

Lopuksi oleellisena oppina on syytä aina varoa ylilämmittämistä kiuaskivien punaisuutta seuraamalla, ettei se kohoa pintakiviin saakka. Liian kuuma kiuas kuumentaa liiaksi myös koko kylpytilan. Se ei ole enää saunomiseenkaan miellyttävä ja millään tavoin terveellinen. Savusaunaviisautta on lämmittää saunan kiuas pienellä tulella tavanomaiseen saunaan verrattuna ja muistaa, että oleellista on lämmittää nimenomaan kiuasta eikä niinkään saunatilaa.

Saunologin loppusanat:

Järkevin saunaturvallisuusteko on aktiivisesti ehkäistä tulipaloja ennalta. On kuitenkin realismia varautua tulipaloon hankkimalla palovaroitin, vaahtosammutin, sammutuspeite, tikapuut ja vaikka Heikin mainitsema sankoruisku. Kun tuli lyö räppänästä on myöhäistä lähteä näitä ostamaan.

Savukiukaan kannen avulla voi hoitaa kiukaan puhtaaksi polton kätevästi. Kansainvälisen savusaunaklubin suosituksista savusaunan paloturvallisuuden parantamiseksi voit lukea Seppo Leskisen haastattelusta. 112 älypuhelinsovellus ratkaisee paikannushaasteet myös automaattisesti.

Heikin mainitsema hiiltyminen suojaa puuta, koska hiilen syttymislämpötila n.800c on olennaisesti puun kaasuuntumislämpötilaa korkeampi. Siksi myös tulitikusta jää musta hiilen pätkä käteen, jonka voi sopivassa lämpötilassa polttaa. Palamisen fysiikasta lisää erillisestä artikkelista.