Skip to content Saunologia.fi

Tekijä: Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Published on

Saunologia testasi Narvi Avanto -kylmähoitolaitteen, jonka luvataan tuovan kylmäaltistuksen hoidot jokaiseen kylpyhuoneeseen. Intensiivisen testauksen aikana sumusuihku osoittautui uuden kategorian tuotteeksi, joka tuottaa  poikkeuksellisen miellyttävän tavan nauttia kylmästä vedestä. Kylmäsumusuihku toimii hienosti saunomisen kaverina. Luonnon kylmävesialtistukseen verrattuna kokemus on kuitenkin erilainen hyvässä ja pahassa. Terveyshyötyjen suhteen on huojentavaa tietää, että laitteen käytöstä on saatu uskottavaa tutkimusnäyttöä sekä palautumisen vauhdittamisessa että kipujen hoidossa.

Mikä on Narvi Avanto?

Avanto rovaniemeläisen Amandan Healthcaren kehittämä ja patentoima laite helppoon kylmähoitoon vaikka kotioloissa. Tuotteen on muotoillut Harri Koskinen. Laitteisto liitetään tavanomaisen suihkun hanan eli sekoittajan yhteyteen, tavallisen suihkun rinnalle.

Vesiletkun liitäntäsarja kromin väriseen Avantoon.

Laitteisto koostuu liitäntäletkusta, haaroituskappaleesta ja sumusuihkulaitteesta. Laitteessa on kaksihaaraisen ”haarukan” eripuolilla yhteensä neljä suutinta. Se on saatavilla mustana ja kromin värisenä.

Narvi Avanto, musta

Avanto kiinnitetään suihkuista tuttuun pystytankoon, joita on käytetty perinteisissä, esimerkiksi Oraksen valmistamissa, suihkuseteissä. Laite lukitaan tankoon halutulle korkeudelle ja letku liitetään haaroittimen kanssa tavallisen suihkun johdon rinnalle. Korkeutta voi säätää tangon asettamissa rajoissa ja säätävara riittää hyvin aikuisille.

Asennettuna laitteen leveys on 78 cm ja syvyys 83 cm. Sitä ei voi asentaa tätä pienempään tilaan. Laite ei ole näin syvä, mutta tämä on kokonaisulkonema suihkutangon takana olevasta seinästä mitattuna.  Lisäksi tangon kiinnityspisteen on hyvä olla parin sentin tarkkuudella keskellä haarukkaa, jos tilaa on sivuussuunnassa niukasti.. Pystyyn käännettynä haarukka on 70 cm korkea, saman verran kuin itse suihkutanko.

Miten Avanto toimii?

Laite ei vaadi sähköä, vaan viilennys perustuu suuttimien tuottaman erittäin ohuen sumun ja pienen ilmavirran vaikutukseen. Kylmää vesijohtovettä kuluu vain 0,6 l/minuutissa ja ylimääräistä sähköä ei laisinkaan. Valmistaja kutsuu mekanismia sumujäähdytykseksi.

Avanto tuottaa sumupilven

Kokemuksia asennuksesta

Sain kokeiltavaksi Narvilta mustan version Avannosta syyskuussa 2023. Laite toimitetaan valmiiksi koottuna isossa, n. 80 x 80 cm pahvilaatikossa, joka ei mahdu mihinkään pakettiautomaattiin. Heti laitteen saavuttua kotiinkuljetuksena ryhdyin asennushommiin.

Avannon tuotepakkaus sisältää lähinnä tyhjää, sillä laite on valmiiksi kasattu.

Laitteen asentaminen käy helposti. Mukana toimitetaan kaikki tarvittavat liittimet tavalliseen Oraksen hanaan. Ainoa haaste on muistaa laittaa tiivisteet paikoilleen. Puuhaan meni n. 7 minuuttia, kuten alta olevasta videosta näkyy:

Vaikein kohta asennusta oli kuitenkin se, että olin etukäteen mitannut suihkusyvennyksen ja todennut sen juuri ja juuri riittävän leveäksi. En kuitenkaan huomannut, että suihkutanko oli asennettu ohi keskilinjalta ja Avannon kiinnitystä piti siksi siirtää.

Tällöin  kävi ilmi, ettei mustan laitteen tankoa ole suunniteltu siirrettäväksi keskilinjasta. Musta pintakäsittely luo mattamaisen pinnan, jossa on liikaa kitkaa sujuvaan siirtelyyn. Työllä ja tuskalla sain kuitenkin vivuttua tangon pari senttiä toiseen suuntaan, mikä riitti siihen, että laite mahtui liikkumaan.

Avanto asennettuna Saunologian pääkonttorin suihkunurkkaan. Mitoitus on juuri ja juuri riittävä.

Kokemuksia Narvi Avanto -laitteen käytöstä

Ensimmäinen todella kokemus Avannon kanssa oli hämmentävä.

Ei shokkia, ei polttavaa kipua jaloissa tai sormissa.

Kylmän veden sumupilvi paljaalla iholla ei vastaa mitään muuta kylmävesikokemusta. Ei luonnon avantoa, ei kylmää suihkua, ehkä parhaiten lämpimissä maissa julkisilla paikoilla käytettyjä sumuttajia.

Ensin oli opeteltava, miten laite toimii.  Ainoa käyttökytkin on haaroituslaitteen vetonuppi. Käytännössä omassa hanassani pitää varsinainen suihkukytkin ja uusi nuppi vetää auki yhtä aikaa, joten käynnistämiseen tarvitaan kahta kättä. Vedenpaineemme on sellainen, että virtaama on n. 12 l/min.

Testijakson aluksi nautittiin leudosta syyskuusta ja kylmänkin veden lämpötila oli 15℃. Myöhemmin puheet ”lämpimästä” syksystä voitiin unohtaa ja testijakson lopussa veden lämpötila oli laskenut 9 ℃ asteeseen.

Omat referenssini kylmävesihoidoista ovat aika kirjavat, vaikken käy säännöllisesti avannossa. Vuoden 2023 aikana olen ollut erilaisissa kylmissä vesissä ja kokeillut myös kylmävesialtaita niin julkisissa saunoissa kuin kotonakin. Lisäksi olen vieraillut Viiking Span ”jääsaunassa” eli suuressa lumihuoneessa, jossa vallitsevat pakastinolosuhteet. Järvelän talviparatiisiin en tänä vuonna ehtinyt.

Miltä Narvi Avanto tuntuu?

Luonnon avantoon laskeutuminen on kirjaimellisesti henkeä salpaava kokemus, jota kuvaavat sanat kipu ja shokki. Nautinto tulee useimmilla vasta kylmästä nousemisen jälkeen. Todennäköisesti helpommin niille, joille avannon hyinen syleily on jo muodostunut tutuksi. Itse olen tänä vuonna opiskellut Wim Hof -tyyppistä hengitystekniikkaa helpottaakseni kylmän kokemista.

Kylmä suihku taas  raaka tapa peseytyä tai kastautua. Sekin voi hetkeksi salvata hengityksen, mutta lähinnä kaipaa hetkeä, jolloin hanan voi sulkea. Itselleni avantoon laskeutuminen on miellyttävämpää kuin niskaan ropiseva kylmyys.

Avannon sumusuihku ei muistuta näistä kokemuksista kumpaakaan.

Sumusuihku saapuu kuin tuulen tuoma kostea pilvi vasten vartaloa. Koska vesimäärä on pieni, kestää hetken ennen kuin vesi on jäähtynyt viileimmilleen sen virratessa muoviputkien ja sumusuihkulaitteen läpi ja toisaalta iho alkanut reagoimaan sumuun.

Sumu tuo tullessaan kevyen, mutta iholla aistittavan ilmavirtauksen, joka tehostaa viilentävää vaikutusta. Erityisesti saunomisen päätteeksi Avannossa tekee mieli seisoskella ikuisuudelta kestävän ajan. Ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa ylenpalttisesta veden tai energian tuhlaamisesta. Kokemus on siis varsin mukava.

Kuumien löylyjen jälkeen Avannon kylmässä sumussa seisominen on mahtavaa. Aivan kuin joisi raikasta vettä hengityksen mukana!

Ihon pintalämpötilan muutoksen perusteella Avanto jäähdyttää tehokkaasti. Mittasin Fluken infrapunalämpömittarilla iholämpötilaani rintalastan keskeltä ennen saunaa, löylyjen jälkeen ja kylmäsumusuihkun jälkeen. Lähtölämpötila oli aluksi n. 34 astetta, 20 minuutin saunominen nosti sen 38 asteeseen ja sumu laski sen 29 asteeseen, eli lähes 10 astetta. Sumuttelu kesti pari minuuttia, kunnes lopetin sen omien tuntemusteni perusteella.

Avannon huoltotarve

Avannon ainoa liikkuva osa on Oraksen mekaaninen vesijohdon haaroitus. Suuttimet voi tarvittaessa irrottaa ja puhdistaa sitruunahapolla, jos niihin kertyy esimerkiksi kalkkia. Näin ollen Avantoa voi pitää huoltovapaana.

Kylmävesialtistuksen yleisistä eduista

Vesi johtaa lämpöä moninkertaisesti tehokkaammin kuin ilma. Tämän takia kylmä vesi tarjoaa kylmään ilmaan nähden tehokkaan tavan jäähdyttää kehoa nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Mutta miksi näin tekisi, kun Suomessa talvisaikaan enimmäkseen täytyy pakoilla liikaa jäähtymistä vaattein ja lämmityksin?

Kylmävesialtistuksen, kuten avantouinnin, terveysvaikutuksia on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi Saunologiassa mainitun, tunnetun tanskalaisen tietokirjailija Susanne Söbergin väitöskirja käsitteli aihetta ja vuonna 2022 norjalaisten tutkijoiden julkaisemassa katsausartikkelissa arvioitiin 104 vertaisarvioitua tutkimusta aiheesta. Avanto-laitteesta on tehty kaksi erityistä, julkisesti saatavilla olevaa tutkimusta, vertaisarvioimaton Työterveyslaitoksen (TTL) toimesta ja tieteellisesti vertaisarvioitu Reumaliiton tutkijoiden tekemänä.

Avanto ja samaa tyyliä edustava lepotuoli.

Yleisistä tutkimuksista tiedetään, että kylmävesialtistus aiheuttaa kehossa monenlaisia muutoksia. Lisäksi talviuinnin harrastaminen tuo tullessaan monia asioita, joista koetaan suurta henkistä hyötyä.

Reaktiot ja vaikutukset ovat yksilöllisiä. Ikä, sukupuoli, kehon rasvapitoisuus ja aiempi kokemus vaikuttavat kehon kylmäreaktioon. Kehon sopeutuminen kylmäaltistukseen ei useimmiten tapahdu välittömästi ,vaan sille pitäisi antaa useampi mahdollisuus.

Hyödyt voi jakaa karkeasti kahtia. Välittömästi kylmäaltistusta seuraaviin etuihin sekä pitkäaikaisella altistuksella pidemmällä aikavälillä saavutettaviin höytyihin. Ensimmäisiin kuuluvat välittömät stressitilan muutokset, hyvänolon tunteet tai kipujen lievitykset. Jälkimmäisiin esimerkiksi ruumiin rasvakoostumuksen muuttuminen, kylmälle siedättyminen, diabeteksen ehkäisy tai flunssien mahdollinen välttely. Kaikkia uskottuja vaikutuksia ei ole tieteellisesti todistettu.

Jos tutkimuksia, harrastajien kertomuksia ja kylmäaltistusta markkinoivien mainospuheita vertaa, on johtopäätös mielestäni se, että tutkimuksellista näyttöä pitkäaikaisista höydyistä on vähemmän kuin henkilökohtaisesti koettuja hyötyjä. Tutkijoille satakunta tieteellistä tutkimusta kylmävesialtistuksesta on vasta hyvä alku ja motivaatio työn jatkamiselle.

Tanelilammen talviuintipaikka Seinäjoella. Sauna ja talviuinti ovat suosittu yhdistelmä.

Paljon puhetta, paljon kokemuksia

Tässä yhteydessä riittää todeta, että tärkein ”hyöty” kylmävesialtistuksessa on se hyvä kokemus, jonka ihminen itse aistii. Se pitääkö kylmävesialtistus vaikka flunssan todellisuudessa loitolla, on toissijaista siihen nähden millaista henkistä luottamusta säännöllinen kylmävesialtistus tuo arkiseen elämään. Koetut hyödyt ovat mielenterveysasioissa, kun masennuksen ja ahdistuksen hoidossa, ensiarvoisen tärkeitä ja riittäviä perustelemaan toiminnan jatkon. Palaan talvella 2024 Saunologiassa kylmäaltistuksen saloihin tarkemmin.

Toisaalta kylmävesialtistus ei ole ole yksiselitteisen myönteinen harjoite. Siihen liittyy merkittäviä käytännön vaatimuksia, epämukavuutta sekä todellisia terveysriskejä mm. hypotermian muodossa. Viimeksi mainituista yleensä vaietaan hyödyistä puhuttaessa. Avanto-laitetta on siis arvioitava suhteessa kylmävesihoitojen etuihin ja haittoihin.

Onko Avannon käytöstä terveyshyötyjä?

TTL:n tutkimuksessa vertailtiin Avannon tarjoamaa viileää sumusuihkua sekä lämpimän ja viileän sumusuihkun yhdistelmää fyysisestä rasituksesta palautumisen tehostamiseksi palomiehillä. Tulokset osoittivat, että verrattuna palautumiseen ilman sumusuihkua, Avanto nopeutti sitä sekä fysiologisen mittarein että itsearvioituna merkittävästi. Viileäsumusuihku nopeutti erityisesti hermostollista palautumista. Lämpimän ja kylmän sumusuihkun vuorottelu koettiin miellyttävämpänä.

Reumaliiton kanssa tehdyssä tutkimuksessa 121 kuntoutettavaa käytti sumusuihkua aamuin illoin. Viikon kestäneen seurannan aikana havaittiin itsearvioitujen kipujen vähentymistä hoitojakson loppua kohden. Tämän lisäksi unenlaadun paranemisesta saatiin viitteitä.

Tutkijan ja käyttäjän näkemys Avannon hyödyistä

Haastattelin Avantoon liittyvistä hyödyistä eläkkeelle jääneen tutkijaa, termobiologian dosentti Pirkko Hiissa Huttusta. Huttunen on ollut mukana Avantoon liittyvässä kehitystutkimuksessa ja on yksi kirjoittaja 2022 julkaisussa Avantoon! -kirjassa. Kirja on uusi versio Hyinen hurmio -kirjasta, joka ilmestyi jo 2000. Työvuosinaan hän teki kliinistä tutkimusta mm. hypotermiasta. Tätä nykyä Pirkko harrastaa luonnonvesissä uimista aina niiden jäätymiseen asti ja jäiden aikaan käyttää Avanto-sumusuihkua.

Huttusen mukaan kylmävesialtistuksen hyödyt ovat henkilökohtaisia. ”Tutkimuksiin ei kannata takertua. Oman kokemukseni mukaan kylmä hyvä stressin tasaaja, rauhoittaa tai aktivoi jokaista tarpeen mukaan. Stressin lievitykseen työpäivän päätteeksi, aamulla energiataso nousee. Säännöllinen käyttö antaa parhaat hyödyt. Jos mahdollista niin joka päivä, vähintään kolme kertaa viikossa.”

Kysyin Pirkolta kuinka pitkään sumusuihkua pitäisi kerralla käyttää terveysvaikutusten saamiseksi? Pirkko vastasi seuraavasti:

”Ei mennä kellon kanssa kylmään. Kylmäreseptorit iholla aktivoituvat heti. Suosittelen aloittamaan kylmäkokeilut varovaisesti ja totuttelemaan hitaasti. Ole aluksi lyhyemmän aikaa, ei tarvitse tavoitella hypotermiaa. Ei stressiä stressin päälle, liiallinen altistus ei auta, vaan stimuloi vääränlaista stressiä lisää. Kädet ja jalat voi suojella, jos ne jäähtyvät liiaksi. Lämmintä juomaa tai ruokaa kannattaa nauttia kylmän jälkeen, jos keho ei meinaa muutoin lämmetä.”

Pirkon mukaan kylmähoito saunomisen päättymiseksi on hyvä yhdistelmä, tällöin iho on lämmin ja sietää paremmin kylmäaltistusta.

Vastaako Avanto avantoa?

Pirkko kertoi, että mikä tahansa kylmähermosto aktivoi kylmäreseptorien kautta hermostoa ja vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin. Kylmän muoto ei vaikuta fysiologisiin vasteisiin. Kokonaiselämys voi kuitenkin vaikuttaa eri tavoin. Avantoon! -kirjassa Hiissa Huttunen kirjoittaa seuraavasti:

”Avantouimarit kertovat, että kylmässä luonnonvedessä uiminen on miellyttävämpää kuin altistuminen kylmälle sisätiloissa. Luonnossa, missä vesi on yhteydessä muuhun luontoon, visuaalinen elämys lisää kylmän vuoden tuomaa mielihyvää.”

Saunologian saunatiloissa laitetta kokeillut kokenut avantouimari piti Avannon jäähdyttävää vaikutusta mietona useammankin minuutin sumuttelussa. Kokemusta on vaikea kiistää, Narvi Avanto ei ole vain nopeaa kastautumista varten, vaan vaatii pidemmän altistuksen.

Avantoa asentamassa, kromin värinen sumusuihku.

Yhteenveto: vahvuuksia ja heikkouksia

Avanto-laite tarjoaa aiemmasta poikkeavan tavan jäähdyttää kehoa. Se on piristävä kotimainen innovaatio, jonka  suurin vahvuus on ekologisuus. Sen käyttökustannukset ja ympäristörasitteet minimaaliset. Samaa ei voi sanoa tavallisesta avantouinnista, johon enemmistö suomalaisista hurauttaa omalla autolla.

Narvi Avanto käyttää puhdasta vesijohtovettä, mikä tekee siitä hygieenisen, vaikka käyttäjiä olisi päivässä satoja. Vedenkulutus pysyy kohtuullisena, tosin altistusaika on todennäköisesti pidempi kuin veteen upottautuessa.

Avanto-laitteen vahvuuksiin kuuluu myös, se ettei laite itsessään vie lattia- tai säilytystilaa. Tämä on tavaraa pursuilevassa nykyelämänmuodossa iso plussa. Kääntöpuolena laite on aina esillä.

Hyvää Parannettavaa
Inklusiivisuus: Madaltaa kynnystä kylmävesialtistukselle minimiin, myös liikuntarajoitteisille

Ekologisuus veden ja sähkön kulutuksessa

Hallittu altistus minimoi riskit

Tutkimusnäyttöä terveyshyödyistä

Hygieenisyys

Huoltovapaa

Valmistettu Suomessa

 Kallis

Joustamaton asennuspaikan suhteen

Tieteellistä tutkimusta vielä vähän

Ei vastaa luonnon avantoa kokemuksellisesti

Riippuvainen vesijohtoveden ja huoneen lämpötilasta

Avanto maksaa kirjoitushetkellä halvimmillaan Netraudassa yli 1150€. Hinnan ohella minulla on joitakin varauksia Avannon suhteen. Selvin on joustamaton asennuspaikkavaatimus. Jos sinulla on moderni suihku ilman suihkutankoa tai suihkunurkka, ei Avantoa saa paikoilleen ihan helposti.

Toinen tekninen rajoite on riippuvuus vesijohtoveden lämpötilasta ja tähän liittyvä tieteellisen tutkimuksen puute. TTL:n tutkimuksessa kylmävesisumun tuottamiseen käytetyn veden lämpötila oli 15℃. Tämä on kuitenkin poikkeuksellisen korkea, sillä esimerkiksi norjalaisten tutkimuksessa kylmävesialtistuksesta puhutaan vasta yhdeksän asteen tai matalammissa lämpötiloissa. Koska sumusuihku toimii eri tavalla kuin vesialtistus, on vaikea sanoa, miten suuri merkitys lämpötilalla on.

Omalla kokeilujaksollani uskallan väittää lämpötilan laskun olleen koettavissa sumusuihkun jäähdyttävässä vaikutuksessa, mutta tällaista asiaa on mahdoton subjektiivisesti arvioida. Ottaen positiivisen tutkimusnäytön huomioon, ei sisääntulevan veden lämpötila voi olla kriittisin tekijä. Tarkistaisin oman käyttöveden kylmimmän lämpötilan kuitenkin ennen laitteen hankintaa, sillä olen asunut huoneistossa, jossa veden lämpötila ei laskenut millään alle 20 asteen.

Toinen asia on kylpyhuoneen – tai muun asennuspaikan – lämpötila. Testasin sumun jäähdyttävää vaikutusta ilmassa roikkuviin anodisoituihin 0,5 mm alumiinilevyn paloihin. Kiinnostavaa oli, ettei 9 asteisena suihkuun menevä vesi onnistunut jäähdyttämän levyjä millään alle 18 asteen, kun lähtölämpötila (huonelämpötila) oli 25 astetta (RH 26 %). Koska alumiini on ”vaihtolämpöinen”, tulkitsen tämän niin, että jos haluat voimakkaamman jäähdytyksen, pitäisi huonelämpötilaa laskea, jolloin sumu voisi jäähdyttää tehokkaammin. Vesijohtoveden lämpötilaa ei yleensä voi muuttaa.

tutkin infrapunalämpömittarilla ja metallisella mittakohteella sumun jäähdyttävää vaikutusta "vaihtolämpöiseen" objektiin.

Eräs huomionarvoinen asia on, että uima-asun käyttäminen Avannon kanssa ei vaikuta fiksulle. Koska vesimäärä on pieni, olisi sen hyvä päästä suoraan iholle. Miesten uimahousut eivät varmaan juuri vaikuta, mutta naisten uima-asu todennäköisesti haittaa.  Märkä tekstiilihän puskuroi jäähdyttävää vaikutusta. Niin pitkään kun asu on kostea ja viileä, se jatkaa käyttäjän jäähdyttämistä. Tämä huomioksi sille, joka haluaisi asentaa suihkun haluaisi julkiseen saunatilaan.

Viimeisenä ja oudoimpana kritiikkinä nostan esiin, että tuotenimi Avanto ei mielestäni ole osunut napakymppiin. Nimen kanssa ollaan oikealla sektorilla, mutta avannon luonnolliset mielleyhtymät voivat herättää odotuksia, joita tämän tuotteen on mahdoton täyttää. Saunologian ideapaja olisi ehdottanut nimeksi Sumua, Puhuria tai Pohjantuulta.

Kenelle Avantoa voi suositella?

Avanto toimii uskoakseni parhaiten niille, joille säännöllinen kylmävesialtistus toisaalla ei ole vaihtoehto. Se voi olla tapa täydentää kylmäuintimahdollisuuksia tai aloittaa kokonaan uusi terveyttä edistävä rutiini sille, jolle vaikkapa luonnon avantoon pääseminen ei onnistu. Erityisesti liikuntarajoitteisille Avanto voi avata täysin uuden maailman. Kotioloissa tapahtuva kylmäsumuttelu ei ole kuitenkaan suora korvaaja avantouinnille. Kynnyksen madaltaminen on joka tapauksessa keskeistä, koska terveysvaikutuksista nauttiminen edellyttää pitkäjänteisyyttä.

On kiinnostavaa havaita, että Saunumin kiertoilmalaitteiden ja Avannon tapaiset viime vuosikymmenen keksinnöt ovat tuoneet kylmän ja kuuman kokemukset liikuntarajoitteisten koteihin! Jos tähän vielä jonain päivänä yhdistetään sopiva virtuaalitodellisuuskokemus, niin voidaan päästä lähemmäs kokemusta kylmän laiturin nokassa saunan jälkeen kärvistelyä hyisenä tammikuun aamuna.

Saunologin talouteen Avanto on toistaiseksi tullut jäädäkseen. Allekirjoittaneen lisäksi muutkin perheenjäsenet ovat kokeilleet sitä. Innokkain käyttäjä on ollut kuusivuotias, joka on kylvyn jälkeen viihtynyt sumussa jopa kolme minuuttia. Hän oli myös kiintynyt laitteeseen parin käyttökerran jälkeen.

Kerrottuani, että Saunologian testilaitteet palautetaan valmistajalle kokeilun jälkeen, hän kysyi voiko ostaa laitteen omilla säästöillään!

Itse olen koko syksyn kärsinyt erilaisista kulkutaudeista enkä koskaan saanut toteutettua kahden viikon päivittäistä suihkujaksoa ennen kuin aika viimeistellä tämä artikkeli koitti. Julkaisuhetkellä tämä projekti on edelleen kesken. Epäsäännöllisessä käytössä olen kokenut Avannon mukavammaksi lisäksi nimenomaan saunomisen kanssa. Saunomisen loppuessa sumusuihkua pari kolme minuuttia, kylpytakki niskaan ja olo on mukavan raikastanut, jälkihiki on tiessään.

Kannattaako Narvi Avanto hankkia?

Avanto-laitetta harkitsevan olisi hyvä päästä kokeilemaan sitä etukäteen. Toisaalta tutkimusten perusteella ei ole realistista uskoa, että se tuottaisi välittömiä kicksejä vaan sitä pitäisi käyttää pitkäjänteisesti.

Uskon, että Avannon säännöllinen käyttö voi edistää terveyttä samankaltaisesti kuin muu kylmävesialtistus.  En pidä tutkimusaineistoa nykyisellään täysin riittävänä. Vaikkei minulle tule mieleen, miten Avantoa voisi lääketieteellisen tutkimuksen tiukoin kriteerein (ns. satunnaistettu kontrolloitu tutkimus; RCT) tutkia, olisi säännöllisen Avanto-suihkuttelun ja koko vartalon kylmävesialtistuksen eroja – tai erojen mahdollista olemassaoloa – syytä tutkia.

Vastinetta rahalle?

Yli tuhannen euron hintainen Avanto ole huokea hankinta, jonka voi heittää metallin keräykseen, mikäli se ei seuraavalla viikolla inspiroi. Kestävällä brändituotteella voi tosin toivoa olevan jälleenmyyntiarvoa.

Jos Avantoa vertaa muihin kylmäaltistuslaitteisiin, se ei vaikuta niin kalliille. Kategorian hintakärkeä edustavat jäähdytetyt kylmäaltaat maksavat (AvantoPool, Arctic Dip, Harvia Frosty) vähintään viisinkertaisen summan ja vaativat enemmän tilaa, vettä ja sähköä. Suomeenkin rantautuneet muoviset kylmävesiammeet maksavat alle 200€ (Icedify ja FX-Fysio), mutta eivät ole silti rahanarvoisia. Näistä on oma tarinansa kerrottavana Saunologiassa myöhemmin.

Vaihtoehtoihin verrattuna Avannon hinta vaikuttaa perustellulle, onhan kysymyksessä täysin kotimainen tuote eikä kiinalaista halpatuotantoa. Mukavuudella on hintansa. Tavallisen kylmän suihkun voit ottaa ihan ilmaiseksi, mutta montako päivää putkeen jaksat sitä tehdä vapaaehtoisesti? Sumusuihkun kanssa varmasti pidempään.

Kiitos Panu Vapaavallalle ja Pirkka Hiissa Huttuselle haastatteluista sekä pääkuvan valokuvamallille.

Tämän artikkeli on tehty osana Narvin ja Saunologian kaupallista yhteistyötä 2023

Lähteet

Espeland, de Weerd, Mercera (2022) Health effects of voluntary exposure to cold water – a continuing subject of debate. International Journal of Circumpolar Health 2022, VOL. 81, 2111789 https://doi.org/10.1080/22423982.2022.2111789

Heikura, Hiissa Huttunen, Kinnunen, Lindfors (2022) Avantoon! Talviuimarin käsikirja. Minerva kustannus: Helsinki.

Hinkka, Väättänen, Ala-Peijari, Nummi (2016) Effects of cold mist shower on patients with inflammatory arthritis: a crossover controlled clinical trial. Scand J Rheumatol 2016;00:1–4 1 https://trepo.tuni.fi/handle/10024/101049

Mänttäri, Karkulehto, Oksa (2020) Fyysisen kuormituksen hallinta pelastajan työssä. Työterveyslaitos: Oulu. https://www.julkari.fi/handle/10024/140060

Published on

Saunologia tested the combination HUUM DROP 9 kW electric sauna heater equipped with the upgrade kit and HUUM's UKU wi-fi controller. During a month full of steam, we found DROP a capable heater with a pleasant design all over the product, from the control panel to the mobile app. The heater is effective, and the mobile app is pleasant to use. The upgrade kit felt like a warranted solution that should clearly increase the heater’s service interval. I also got a chance to try the larger HUUM models HIVE and HIVE Mini at HUUM factory saunas, enjoying plenty of steam.

Background

Estonian sauna equipment manufacturer HUUM was founded only ten years ago, in 2013. Based in the southeastern town of Tartu, HUUM began operations with an electric heater DROP and a wood-burning heater HIVE Wood. They have grown the selection since with several electric heaters, but DROP remains their best-known model, thanks to its award-winning unique design. For its tenth birthday, DROP received an upgrade kit, which made it a lucrative topic for a Saunologia test.

For testing purposes, the renewed DROP 9kW was installed in the Saunologia HQ sauna, which has already hosted a handful of heaters earlier this year. The sauna has about nine cubic meters, making it a good fit with a 9 kW heater. In the following, I will share the experiences from heater installation to experiences of löyly (as we call sauna steam in Finland).

Experiences with HUUM DROP: hardware installation

DROP is a wall-mounted heater with special care in aesthetics. It only takes six screws to secure to a wall, but if you want it to look nice, you should prepare the cabling so that it goes through the wall and surfaces at the bottom of the heater. This way it won’t show poking out below the sleek heater. My installation was not the prettiest possible and I used additional 12 mm (1/2") plywood board between the heater and the wall to ensure firm installation.

The heater can be installed pretty low in the room, only 10 cm (4” from) from the floor. This helps to achieve a desirable, relatively flat vertical temperature distribution.

DROP is available in Europe in 4, 6, and 9 kW models, in the North America 4.5, 6, 7.5, and 9 kW variations.

The HUUM heater system (for EU) includes several components besides the heater.

  • A control / power unit (called the main module),
  • a room temperature sensor,
  • the physical UKU control panel, and
  • a door safety switch.

And then some cabling. Installation of this equipment will take some time, depending on how you plan to guide all the necessary wiring. This is no different from other brands, and the HUUM power unit is big enough to allow the electrician to work comfortably. The downside is that the power unit is somewhat bulky and requires some space to hide. The device should be installed outside the hot room, although it is IP-rated (IP65).  Main module also supports controlling lights (max. 100 W) and a vaporizer, neither of which are offered under the HUUM label nor were tested in this trial.

HUUM system diagram
HUUM wiring diagram is designed with care. The smooth looks do not hide the fact that the system with all its parts requires lot of cabling.

Notice that before the main module box gets wholly hidden away, you should record the Sauna ID number and the code number you will need to connect to the UKU wireless controller! For some reason, this information is not emphasized in the user manuals.

UKU installation

UKU control panel is available in different flavors. I tried the standard black. It should also be installed above a cable hole in the wall to preserve the wireless look. The distance between the controller and the power unit can be quite long. The installation package includes reasonably long cables for the panel and temperature sensor, but the door sensor cable must be extended, increasing the work.

Altogether, all electrical works by a professional technician should take a maximum of two to three hours if the cabling preparations are done in advance. Once the heater is wired, observe a test heating for a maximum of five minutes without stones. This will burn away any protective grease, so the bad smell shouldn't bother you later.

Stone installation

DROP is a small heater with a nominal 55 kg (120 lbs) stone volume. I managed to fill it up with 48 kilos. I think I could have gotten in some extra pounds if I had tried hard to insert very small stones here and there, but I honestly gave up because if was too tight.

The other challenge is that the outer mesh shell structure has big gaps and even getting the giant stones to stay inside the mesh requires care. Otherwise, stones will fall to the floor, potentially creating dents or chips on the floor or hitting your toes.

The original design is really tightly packed with heating elements whereas the mesh is spacious.

Also, the space between heating elements is minimal, and trying to fit irregular-sized natural stones in there is a downright awful task. From the photos, you can see some larger gaps on the side.

There's a hole in this stone installation, which I'm not proud of.

Stone installation has changed recently as in Fall 2023 DROP introduced the upgrade kit. The kit includes a retainer that protects the heating elements by clearing space between them. This also means that the stone volume has gotten slightly smaller, and you don’t need to fit tiny stones between the elements, which saves time. I received the test unit without the upgrade and got to experience retrofitting the retainer.

New retainer unit truly revolutionizes the stone space.

With the retainer, the trouble of fitting the space between elements disappears. Because the volume is small overall, the small challenge of fitting stones does not take too long, maybe thirty minutes at most.

User manuals

HUUM has put an effort into keeping the user manuals nicely laid out, showing attention to overall design. The graphics are clear and crisp, text is well-readable. As usual, the manuals are short but should be enough to help even the uninitiated get their sauna running. You can download one freely and see for yourself.

HUUM UKU remote controller usability

HUUM was the first company to introduce an app-controlled remote control within a control panel in 2014. Uku device is a small, wired panel that includes a single moving input device: a wheel with a push function. The principle is familiar from lighting controllers but works very differently. In Uku, pushing the wheel in a normal operating mode allows to turn the heater on and off. Turning the dial sets the temperature. All other functions are foremost accessible through the app.

The controller is available in several variations, which all work the same. Wood, glass, or various colors of plastic finish of UKU are available for an extra charge.

UKU in various formats. All work the same. The glassy ones come with a glare that speaks ill of my photographic skills.

Getting started with UKU requires a bit of patience. Nowadays, UKU is usually connected to a Wi-Fi network. Only 2.4 GHz connection is supported. Also a 4G/LTE and an entirely local model are available. The local controller can be upgraded to Wi-Fi, and the 4G model comes with an annual subscription fee (29 € in the EU).

To connect to Wi-Fi, one must utilize UKU’s setup mode in which the wi-fi network and password are set. This caused me slight confusion as I didn’t immediately realize my initial success. Luckily, you need to succeed only once, and the Wi-Fi will continue to talk with the local access point (your Wi-Fi router that is). Once this is done, you will need the Sauna ID and code numbers found in the power unit to connect with the app.

Is it ready now? Setting the wifi password to UKU is the hardest part of the setup.

The usability of the controller is good enough. It is saved by the simplicity of operation even though the wheel’s responsiveness is not instant. Other family members managed to operate it without guidance, so that's a good sign. My feeling is that HUUM has designed the app to be the primary controller, so let’s turn our attention to it.

HUUM app

HUUM also pioneered heater apps. Their app for iOS and Android has been available for about ten years already. This long lifespan shows favorably in the app. The works smoothly and the user interface has not been crowded with unnecessary functions. You could say the clean design language extends seamlessly between the physical and digital boundary.

Clean and simple user interface of the HUUM app (Android 12).

The app works as well as you can imagine and gives good access to the basic functions. These are remote operation, scheduling, and status. App uses notifications sparingly but does inform the user when the sauna has reached its target temperature. For remote operation, the most significant difference to competition is the integration of the safety check within the app.

App statistics can be useful. For instance, you can calculate your power consumption from here (month by month).

The most interesting unique feature of the app is analytics. HUUM app incorporates historical data about sauna heating, which is unique and valuable to individuals like me. The statistics have several views to track your sauna usage. The app tracks how often the heater was used, for how long, the average set temperature, and how quickly the sauna heated up. The total heating time also allows you to estimate how much electricity was used if you know your heater's power rating, which is unknown to the app. As a big friend of data, I regard this feature very highly.

HUUM remote operation safety feature

HUUM heater system incorporates a door switch as a safety device, but the logic is slightly different than in, say Harvia’s system. While the door must be closed, the final user confirmation in HUUM happens within the app, not at the physical control panel. Opening the door only leads to a temporary pause in heating without forcing the user to inspect the sauna.

Careful now! The user takes the responsibility, even if the door is close, you must be sure it's safe inside.

This seems to be a somewhat potentially hazardous interpretation of the safety mechanism required in remote operation by the electrical standard ISO EN 60335-2-53. While standards do leave some room for interpretation, all other manufacturers have implemented this differently.

users should always check the sauna regularly and preferably keep it clear of any moving materials to ensure safe remote operation

All I can say for sure is that regardless of the safety mechanism, users should always check the sauna regularly and preferably keep it clear of any moving materials to ensure safe remote operation. Sauna-related fires can be dangerous to the whole building and fatal to inhabitants.

Experiences of HUUM DROP heat and steam

DROP is a heater that heats up the sauna very quickly. This is especially true when it is equipped with the retainer from the upgrade kit. During my tests, the average heating was one degree Celsius per minute. After installing the upgrade kit, the heating sped up even a bit more.  The heater warms up mainly from the top, the sides are clearly cooler. This means that it can be safely placed in a tight space. The specified safety distance of 100 mm seems justified.

The steam potential of DROP is reasonable given its small size. The combination of moderate stone volume and how they heat up means there is a clear sweet spot for creating löyly or “sauna steam” on top of the heater. The best technique for getting the most steam is to spread the water equally on all stones on the top. Trying to pour a lot of water into a single location will inevitably make the water run through the heater to the floor because the lower half of the heater is relatively cool and won’t be able to vaporize water before it runs through.

HUUM Drop infrared image from the side

A small amount of löyly can also be extracted from the sides of the heater, but a steady hand will allow you to get more mellow steam from the top. Other family members didn't have anything negative to say about the steam, bespeaking of its pleasant nature.

Drop infrared image from the top

In my test sauna of about 9 m3, the 9 kW heater seemed to be a good match, and I didn’t run out of steam. However, the number of stones may be insufficient for those who want to combine high temperature and humidity. But this is probably an issue for very few, and most users will be happy with its steam potential.

One minor detail about the heater is that it is very silent in switching the heating on and off. During use, the heater makes no noise. On the other hand, the lack of noise was accompanied by the constant smell of a new heater that somehow remained throughout the twenty heating rounds. It usually dissipates quickly after a couple of heating times, so this was unusual behavior.

Disassembly and safety observations

In the Saunologia test report of a similar product from Harvia, I noted that North American sauna fans had faced issues with the DROP heater. Some felt the heating elements had aged prematurely or the stones had disintegrated suddenly.

As I noted, I didn’t have the DROP upgrade package at first. I installed the package after some ten sessions, halfway through the test period. By this time, the heating elements had started bending, and I had to make a real effort to get the retainer in place. However, once the retainer was in place, and the went through some ten more sessions, the elements seemed to have straightened themselves – or at least no further pending presumed. Thus, I believe HUUM has taken a long step to prevent premature element failures with the upgrade kit.

So, after my test period of 20+ heating sessions, I didn’t observe any signs that would indicate element failure or overheating around the heater. For instance, the plastic sticker facing the wall behind the heater was intact. But I definitely recommend getting the upgrade package if you already have the heater, it will most certainly help in the longer run.

I should note that I didn’t intentionally and repeatedly try to push the heater to its limits. I didn't intend to do a safety or durability test, but simulate use and behavior in a regular domestic environment. My sessions were short, just an hour of bathing on average, and the temperatures were moderate. Two times I heated the space to 90+ C degrees, but this didn’t bring about any surprises.

Summary and recommendations

HUUM DROP is a solid and stylish sauna heater choice. Heater’s design seems to fit light interiors the best, and although it can be placed close to wooden surfaces, it looks better with some room around it. In my relatively small and very dark sauna, I didn’t feel the heater was a perfect fit with the other interior elements. One contributing factor was that I intentionally installed the heater as low as possible and ended up viewing it mainly from a bird’s eye perspective. While this was an evident engineering choice, the heater looks better if installed a bit higher.

The full package of DROP 9 kW and black plastic UKU Wi-Fi costs over 1,200€. The safety railing adds another 170€. HUUM’s design comes with a price, and the heater is not cheap in the EU market. The closest comparison is the Harvia Spirit heater, which in the EU goes for under 1,000€. In North America, the HUUM package will cost about double in dollars (2,000-2,500 USD) whereas pricing for Harvia is still unknown at the time of the writing.

Is DROP a better heater than Harvia Spirit, which appeared almost ten years later to challenge DROP with its rounded design?

After HUUM introduced the DROP upgrade kit in August 2023, heaters now seem equal in terms of build quality. The looks of the heater are slightly different, as well as their mobile apps. HUUM’s advantage lies in the app, which is very easy and responsive. Heaters’ performance is quite similar and doesn’t set them apart. So in the end, you need to decide based on your budget and appreciation for their looks. To me HUUM has the slight upper hand in all three areas: the heater, the app, and the control unit when it comes to design. Harvia’s safety mechanism is probably more fool-safe (but cumbersome), which might be important for some.

I believe the upgrade kit with its retainer has taken HUUM a long step to the right direction of improving heating elements’ longevity. While my one-month intensive testing period was too short to reveal latent problems, I could observe the notable difference with and without the retainer. I think there is a very good reason why Harvia is using a similar structure in Spirit as well as in their best-selling tower heater Cilindro. HUUM has also released a retainer unit called the air tunnel for their HIVE heater models.

A parade of HUUM electric heaters at Tartu headquarters

Bonus round:
a short meeting with HUUM HIVE and HIVE Mini

While DROP is a relatively small wall-mounted heater, HUUM product line also includes models with a larger footprint and stone volume. These larger models, such as HIVE and its smaller sibling HIVE Mini, were unfortunately too large to fit in my test sauna. However, upon visiting HUUM headquarters in Tartu, I got a chance to try them out.

I tried out two saunas with HIVE Mini 9 kW, which can hold up to 160 kg (340 lbs.) of stones. The amount of stones directly increases the potential for löyly. This holds here, too, even though HIVE does not heat up uniformly from top to bottom. This is a beneficial feature because the heater can now be placed on a regular floor without heat shielding.

HUUM HIVE in a concept sauna

The short experiences with HIVEs were positively sweaty. They provided enough steam in the small cabins (under 10 m3, 350 cu ft). As seen in the infrared image, the heater surface was not super-hot, allowing you to extract just the desired amount of steam when you used a steady hand. HIVE models can also be fitted with an air tunnel. This seems to be a generally wise solution as the you gain more in heating efficiency than you lose in steam potential.

Mini Hive bottom is cool, which allows it to sit on a wooden floor without issues.

The last moment before my departure from Tartu, I also tried the larger HIVE model (18 kW). This heater didn’t leave questions about its ability to deliver quality steam. This was expected given its almost 240 kg (530 lbs) stone mass.

The memories are warm, and the HIVE heaters seem like a justified option to consider when you have the suitable space for it. Suitable would be in my opinion slightly more than what you can see in the attached photos from HUUM example saunas.

This article was done in collaboration with HUUM. Thanks to Teet, Roman, and Siim for hosting me at the factory. 

 

Published on

This is a 6-step guide to successfully change your sauna stones. Sauna stones are the first perishable part of a sauna installation. Their service interval depends on the frequency of use and type of stones being used. A failure to maintain stones in good condition and properly stacked causes several issues. Worn-out stones can result in foul smell and poor air quality, slow heating time, unpleasant löyly, increased electricity consumption, sauna heater malfunction, and eventually, the breakdown of heating elements. Luckily, anyone can replace the stones with these instructions in an hour or two at most.

When should the stones in an electric sauna heater be changed?

The stones in a sauna heater degrade over time. The more frequently the heater is used, and water is thrown on the stones to create löyly (sauna steam), the more the stones wear down. This wear is indicated by stone debris and dust accumulating on the floor in front of the heater. The stones on the surface of the heater turn pale gray or become discolored (white, green, purple, any mineral color) by the mineral content of the water.

On the left: a fresh sauna stone
On the right: a stone that has been in use for a long time is clearly lighter and rounded at its edges
The water at Saunologia test lab turns the stones green over time.

Test the stones before discarding them

It is unnecessary to replace old stones just because they are old if they remain in good condition. Most of the time, in private saunas, you can get away with only a partial replacement, just pick and choose the ones to replace with care. If you use inexpensive stones, there is no sense in spending time selecting or testing them, just replace them all.

There is a simple test to identify a worn-out stone. When you strike them together, old stones sound soft or hollow, or fall into pieces. In an electric heater, the stones age first from the top, in a wood-burning heater, from the bottom. However, there can be significant differences in aging across heater models due to their different designs.

See the man action demonstrating the test:

Step 1: Acquiring the right amount of new stones

Figure out how many stones are needed for the heater if you need to replace all of them. Find out from the heater's user manual, or if it is unavailable, from the internet, how much stones the heater can accommodate. The number of stones is given in kilograms or pounds and is indicative. The amount of stones needed is usually less (up to 10%) than specified, hardly ever more. The amount needed ranges from 20-200 kg (40 lbs to 440 lbs).

Sauna stones are generally sold in 15-25 kg packages (20 to 60 lbs). The sizes of individual stones in natural stones (like olivine diabase) can vary quite a bit.  I recommend buying one box extra. This way, you can be sure to fill the heater with stones of the correct size. The stones will eventually be used when you change stones the next time.

If information about stones is unavailable, it's best to start the job by removing stones from the heater into several large buckets. When you get an approximate idea of how much the stones weigh, you can buy a corresponding number of new stones. If you use soft plastic buckets, line them with newspaper or similar to avoid plastic residue, as the stones scrape the plastic quickly. That is, if it seems like the stones can still be used.

One 10-liter bucketful of stones weighs about 15 kg (3 gallon bucket, 35 lbs stones). With this procedure, you get a detailed understanding of how many stones you really need. On the other hand, stones have an infinite shelf life; they can be well stored in cold outdoor storage, and only the cardboard box may suffer. So don’t be worried about getting some extra; you can use them in future.

Step 1.1 The right size of stones

Electric heaters generally use the smallest stone size, so called 5-10 cm (2 to 4”). In large electric heaters, 10-15 cm (4 to 6 “) stones can also be used. The user instructions usually also mention which size stones are intended for use.

You should use neither too big nor too small stones in an electric heater. Too small stones tightly packed slow down heating, too big stones will do the opposite and leave the heater itself too cold for proper löyly.

Two stones of equal length but totally different size! Photo at Sauna-Eurox Oy - Parhaat Löylyt. Saunologia.fi

Wood-burning heaters use larger stones than electric heaters. Wood-burning stoves can also afford a looser arrangement of stones than electric heaters.

Step 1.2 The right quality of stones

I only recommend commercially produced and quality-controlled sauna stones. You should not use just any available landscaping rocks. I know some people, also in Finland, like to collect their natural stones (igneous or magmatic quality), but especially in Finland, that is not wise.

Sauna stones must be of high, uniform quality that can stand at high temperatures for a long time without cracking or emitting dangerous gases.  They must be clear of dangerous minerals such as asbestos. If you can’t be sure the rock you’ve picked up from the riverside is safe and sound, don’t put it in your sauna, or you risk breathing in unhealthy particles.

There are a few varieties of sauna stones generally available. I believe the world’s most popular stone variety currently is Finnish olivine diabase, which is produced in Western Finland and shipped all over the world with various brand names. In Finland, the stone is very affordable and presents a good compromise between essential properties of durability, heat conductivity, and heat storage capacity. It is available in several sizes and shapes, including rounded.

Parhaat Löylyt brand is house brand of the Finnish manufacturer Sauna-Eurox whose similar products are available with global brands around the world.

The most expensive are specially manufactured ceramic, thermally treated, and volcanic stones. Also, soapstone and white sauna stones are more expensive, although both are suitable only for surface or decorative stones to be used on the surface of the heater.

If you can find other natural stones designed for sauna use, feel free to try them. Only be vary of that some stones are foremost for decoration and should be only placed on top of the heater. There, you can observe their degradation, which happens faster than in standard stones. For example, white, calcareous sauna stones should only be used on the surface of the heater.

White stones look nice on the top.

In Finland, many public and heavy-duty saunas utilize ceramic sauna “stones.” According to the original research I have done at Saunologia, they can yield superior durability in comparison to natural stones. A variety called Kerkes is also available in numerous shapes and sizes, which guarantees a good fit with many types of heaters.

The downsides for ceramic stones include high prices, global availability, and lower heat storage capacity. Most manufacturers also explicitly forbid ceramic stones, so it may void heater's  warranty. I don’t understand the policy, but I’m not making the rules. Their popularity in public sauna settings is explained by the fact that replacing stones in a commercial setting is always more expensive than just the work required to get the work done.

Few examples of Kerkes "stones" in three different shapes.

Step 2: Empty and clean the heater

Recommend tools for heater maintenance:

  1. grease-free gloves,
  2. headlamp,
  3. vacuum cleaner.

I recommend a complete cleaning of the heater every now and then even if you don’t plan to exchange all stones. This allows you to do a heater inspection at the same time.

When fussing with the heater, use protective gloves. Heaters often have sharp metal edges, as do chipped stones. Also, ensure that the electric heater does not accidentally turn on during the operation. This can be guaranteed if you remove the fuse, i.e., the circuit breaker, for the duration of the work.

Gloves and a headlamp

Empty the old stones into buckets, wheelbarrows, or other weight-bearing containers. Use a headlamp to ensure you can see what you’re doing. Small pieces of rock are often hiding in tiny crevices in the bottom of the heater.

Some electric heaters have removable parts, such as mesh or plates protecting heating elements, which must come off during operation. Consult the user manual if you are uncertain if your heater requires this type of disassembly.

An electric heater without stones can be very light. Sometimes floor-standing models can be turned upside down to get rid of those pesky stone chips.

Remains of olivine diabase after months of intensive testing.

When all stone pieces have been removed, you can vacuum the heater’s interior if there is rock dust inside the heater. If you don't, the dust can end up on the floor or elsewhere in the sauna. Finally, clean the floor below and around the heater if possible.

Step 3: Inspection of heater integrity

In a wood-burning stove, check the firebox for any signs of wear. This usually appears in the welding seams in the top of the firebox. Also, observe that the flue connection is in place. Any visible cracking calls for repair or renewing the heater.

For electric heaters, visually inspect the heating elements. In tall heaters, the elements tend to twist and bend but don’t worry about that. Later on, try to use the stones to keep the elements apart. Keep an eye on visible fracturing of the element surface, which may indicate a broken element. Bends alone are not an issue.

Never run an electric heater without the rock for more than five minutes, it’s a fire hazard!

Test: You can check suspected failures by very briefly powering on the heater at a maximum a couple of minutes, so the elements start to glow faintly. If an element is not glowing, it is broken and must be replaced. Never run an electric heater without the rock for more than five minutes, it’s a fire hazard!

Broken element (left) inside a heater that has turned very colorful. Saunologia.fi

Step 4: Rinse and sort the new stones

(This step is for real connoisseurs, most people can skip this)

Commercially produced heater stones have been washed before packaging, so washing them further is unnecessary. Stones will nevertheless continue to release dust during use. On the other hand, the stones rub against each other during transport, and their surface becomes dusty. This comes off simply by sloshing the stone in water. However, do not leave ceramic stones in water for a long time, as they absorb moisture and can easily crack if heated before drying thoroughly.

As I take out the stones and rinse them, I usually sort the stones into different-sized piles. Among stones namely of the same size, there are usually at least three different sizes of stones by my eye.

Rinsed and sorted stones in different sizes (80 kgs; 190 lbs or so)

Step 5: Stacking the stones in the heater

Finally the stones are placed into the heater. Again it's advisable to use a headlamp and gloves. If the heater has special structures or additional devices, such as a water tank, see the manufacturer's instructions on how to install stones.

The process is slightly different between electric and wood-burning heaters. I will start with the former.

There are two rules for stacking stone into an electric heater:

  • Don't wedge the resistors
  • Put elongated stones upright

Stone stacking in an electric heater is done on the terms of the heating elements. These elements  look like thick steel rods that heat the stones. The stones are placed tightly in between them but so that the stones do not wedge the resistors too tightly. Sharp edges of the stones can damage the elements when hot.

Saunologist's hands in play when arranging heater stones. The resistors in the old electric heater are slightly bent, but still work well.

In small heaters, the spaces between the elements can be tight. Select stones so that they fit in place without bending the element strongly in the opposite direction. This is why it's good to have enough stones so you can find just the right size. It's also advisable to stack the stones evenly one layer at a time so that all the gaps remain the same size.

Stones are evenly stacked around the resistors in the electric heater so they do not wedge or bend in the wrong direction

Split natural stones are usually elongated. The size indication for heater stones (5-10, 10-15, 15+ cm) refers more to the size of the stone sieve than to the length of the stones.

Elongated stones are preferably placed upright. This way, as much vertical air space as possible is left between the stones, where the heating air from the resistors rises unobstructed. With such stacking, the heater and sauna heat up the fastest. If you put elongated stones on their sides, the through-flow inevitably weakens.

Kerkes Oy's stacking example for their stones illustrate the principle well.

Stacking continues with these instructions until the heating elements are hidden. More surface stones or the same inner stones as in the lower layers can still be placed above the resistors. Don't make a large heap above the surface, because the further away from the resistors, the less well the stones heat up (unless you specifically want to temper the steam).

You have achieved a very good outcome if the red glow of the elements disappears entirely from view once the heater is running. With mesh heaters, a peak of red here and there is not alarming; just make sure there are no gaping holes in the sides because this leads to unspecified radiative heating and potentially a fire hazard.

Wood-burning heat storage (single heating) heaters are the easiest to fill. You can drop in most of the stones without thinking too much about, especially with rounded stones.

With a wood-burning heater, the installation process is more relaxed. I recommend keeping the stones upright, but otherwise, you can place them pretty much as you like unless the manufacturer has some special rules for the operation. Just make sure you don’t stack the stones too high. In “traditional” case heater models (not mesh heaters), which have numerous air channels in the sides, make sure the stones won’t block the airflow.

Large heater with air channels surrounding the stone space. These must remain open!

Step 6: Clean up, recycle, and enjoy

Finally, clean up the mess from the sauna. Recycle the cardboard boxes.

Used sauna stones are not hazardous waste. They can be used to decorate a flower bed or the side of a road. They can be disposed of with landfill waste in small amounts, but I recommend returning them to nature the shortest possible route to reduce the overall ecological footprint.

At this point, there's usually a rush to test what kind of steam the new stones produce. However, natural stones will emit quite a smell during the first few heatings. I recommend preheating the heater so that you can throw a couple of steams and ventilate the sauna before bathing in it, so you don't have to wonder how healthy the fumes are.

Now enjoy the steam with the new stones! You will probably notice the sauna heating up faster than before. If you change the type of stones, the steam might also feel different.

Narvi Velvet puukiuas ja löylyn luonti. Löyly menee sinne missä saunassa on lämpimintä.

Harvia's instructional video on stone stacking:

7

Published on

Tiistaina 14.11.2023 Itä-Suomen Yliopisto (ISY) järjesti erinomaisen webinaarin puunpoltosta ja päästöistä. Tutkimusjohtaja Jarkko Tissarin esityksessä vedettiin yhteen sekä ISY:n Kiuas-1 ja Kiuas-2 hankkeiden tuloksia kiukaiden päästöistä kuuden vuoden ajalta. Merkittävin paljastus oli, että Simo puukiuaslaboratoriossa oli testattu myös yksi sähkökiuas. Tästä kiukaasta oli mitattu pienhiukkaspäästöjä lämmityksen aikana. Jo aiemmin oli havaittu, että puukiukaasta tulee päästöjä myös suoraan sisäilmaan kuumien metallipintojen vuoksi. Sähkökiukaassa päästölähde ovat kuumenevat vastukset.

Polttotuloksia ja -tekniikkaa

Tissari esitti aikasarjana havaintoja tuotekehityksessä olevista kiukaista, joita ISY laboratoriossa on tutkittu Kiuas-2 hankkeen aikana vuosina 2019-2023. Kiukaiden tuotekehitystyö on tuottanut useampia positiviisia muutoksia mitatuissa yksilöissä. Kiukaiden hyötysuhde on parantunut (keskimäärin aiemmin 65%, nyt 69%). Häkäpäästöt vähentyneet -43%, ja pienhiukkasmassa (PM2.5) vähentynyt -41%, mutta hajonta on edelleen suurta. Noki eli musta hiili -päästöissä ei ollut vastaavaa positiivista kehitystä nähtävissä. Tuloksista ei nostettu esiin vähäpäästöisiä kiuasmalleja.

Jarkko Tissarin esityksen kuva PM2.5 päästöjen kehityksestä projektin mittausten kuluessa vuodesta 2018 eteenpäin

Kiukaiden tulokset eivät kuitenkaan ole vieläkään keskimäärin paraatikelpoisia. Tissarin verratessa niitä varaavien tulisijojen EcoDesign-vaatimuksiin, ainoastaan OGC hiilivedyt olivat keskimäärin raja-arvojen paremmalla puolella.

Puukiukaille ei kuitenkaan ole vielä määritelty laajoja päästömääräyksiä kuten takoille. Suomalaisvetoinen työryhmä on kuitenkin vastuussa tuotestandardityöstä, jonka odotetaan valmistuvan vuoden aikana. Uusien puukiukaiden päästövaatimusten standardin EN 15821 voimaantuloon voi mennä vuoteen 2027. Valitettavasti tämän ajan kuluttajat joutuvat edelleen tekemään puukiuasvalintansa epätietoisuuden vallassa. Paras asia, jonka voi tehdä on hankkia edes häkäpäästöiltään (CO) mahdollisimman hyvä kiuas. Tämä siitäkin huolimatta, että matalilla päästötasoilla hään korrelaatio muiden päästöjen kanssa ei ISY:n datan perusteella ole hyvä ennuste. Itse valitsin tästä syystä vuosi sitten Narvi NC 16 puukiukaan, jonka häkäpäästö 0,07% on edelleen Saunologian pienen rekisterin perusteella paras markkinoilla oleva.

Tuloksia kiukaiden paloilman ohjauksen vaikutuksesta päästöihin esiteltiin myös. Väitöskirjatutkija Sampsa Väätäinen vuonna 2023 julkaistuista tuloksista ilmenee, että eri tavat syöttää paloilmaa vaikuttavat moninkertaisesti palamisen päästöihin. Suotuisammaksi havaittiin arinalta tulevan primaarin paloilman rajoittaminen ja ohjaaminen panoksen sivuille. Kiinnostavaa kyllä, esimerkiksi LumoX EkoAir toimii juuri näin. Fuel-lehdessä (Volume 331, Part 1, 1 January 2023, 125769) julkaistu tutkimusartikkeli on tällä hetkellä luettavissa netissä ilmaiseksi.

Väätäisen tutkimusasetelman kuusi erilaista tapaa ohjata paloilmaa. Lähde Väätäinen et al. 2023. Fuel. Volume 331, Part 1, 1 January 2023,

Saunologin pohdintaa

Sähkökiukaiden vastusten ja puukiukaiden kuumien teräsosien päästöt ovat kiinnostava uusi tieto. Sähkökiukaiden heikkouksista on vuosien varrella spekuloitu paljon, mm. ioniteorian valossa. Todennäköisemmälle tuntuu nyt, että jos sähkösaunan ilmanvaihdossa on puutteita, voi siellä syntyvä huonovointisuus kummuta erilaisten metallihiukkasten läsnäolosta. Asia kaipaisi selvästi lisäselvitystä, esimerkiksi mahdollisista vastusmateriaalien eroista.

Puukiukaiden päästöjen suhteen Kiuas-hankkeiden suurin tilapäinen pettymys oli uuden kotimaisen päästömerkin hyllytys. Tätä oli suunniteltu jo pitkälle, mutta se hylättiin monesta perustellusta syystä. Valitettavasti projekteista ei saatu kuluttajille nyt mitään kättä pidempää. Joudumme odottamaan ainakin kolme vuotta, ennen kuin uusi tuotestandardi voi antaa kiukaan ostajille valaistusta niihin päästöihin joita silmä ei näe, mutta joilla on vaikutusta hyvinvointiimme.

Kiuas-hankkeet ovat nyt ISY:n osalta ohitse, mutta kiukaiden kehitystyötä Tissari haluaa vielä jatkaa. Kiuas-2 loppuraportti julkaistaan vuoden 2023 loppuun mennessä.

Webinaarin esitysten materiaalit, mukaan lukien Jarkko Tissarin esitys, ovat luettavissa ISY:n verkkosivuilta: https://sites.uef.fi/real-life-emissions/ajankohtaista-puun-pienpoltosta-seminaarin-esitykset/

Published on

Sauna-aiheisia kirjoja ilmestyy Suomessa ja maailmalla silloin tällöin. Tällä kertaa kasasin yhteen esittelyyn kuusi kappaletta 2022-2023 ilmestyneitä kirjoja, joiden uskon kiinnostavan saunologian lukijoita ja heidän lähipiiriään.

Loppuvuoden lahjasesongin kunniaksi on myös Hyvien löylyjen salaisuus 2.0 saatavilla Saunologian verkkokaupassa alennuksella, 25€ kotiin toimitettuna marraskuun 2023 ajan! (2023 vuoden keskihinta 29€).

Juulia Mikkola, Leino Kuuluvainen ja Netta Böök: Ilmakirja (Moreeni, 2022)

Aloitan kirjalla, joka ilmestyi jo vuonna 2022 ja osoittautui niin suosituksi, että sitä on tänä päivänä saatavilla enää rajoitetusti. Kirja ei ole varsinainen saunakirja, mutta kirjan teema – painovoimaisen ilmanvaihdon historia ja tekniikka – on monelle saunatekniikan ystävälle kiinnostava.

Pieni joukko rakennusalan ammattilaisia on sinnikkäästi edistänyt painovoimaisen ilmanvaihdon palauttamista hyväksyttävien ilmanvaihtoratkaisujen osaksi. Tästä syntyi ensin Ympäristöministeriön julkaisema Painovoimaisen ilmanvaihdon opas, sitten Museoviraston korjauskortti ja lopulta kesällä 2022 Moreeni kustannuksen julkaisema Ilmakirja.

Haastattelin Ilmakirjan pääkirjoittajaa, arkkitehti Juulia Mikkolaa kirjan tekemisestä sekä painovoimaisen ilmanvaihdon toteuttamisesta erityisesti saunan ilmanvaihdon suhteen, joka ei muutoin kirjassa pääse parrasvaloihin.

Ilmakirja lyhyesti

Pidän kirjaa tärkeänä kulttuurisena artefaktina erityisesti siksi, ettei siinä on perehdytty aiheeseen monelta eri kantilta ja dokumentoitu uskottavasti kaikki käytettävissä oleva tieto yhteen paikkaan. Reiluun kolmeen sataa sivuun mahtuu tekstin suhteen jonkun verran toistoa mikä kielii kiireisestä tuotantoaikataulusta

Kirjallisesti ja kuvituksellisesti kirja palvelee tarkoitustaan. Erityisesti kuvamateriaalia on kiitettävän paljon, vaikka sen aukot ovat historiallisesti ilmeisiä. Esimerkkejä painovoimaisesta ilmanvaihdosta löytyy nimittäin Suomesta vain rajallisesti. Kirjan kuvituksessa näkyvimmin edustettuina ovat pääkaupunkiseudun rakennukset. Suomen maa-alueen ulkopuoliseen rakennuskulttuuriin viitataan vain harvakseen.

Kirjassa on minun näkökulmastani tiettyjä puutteita. Sisällöllisesti Ilmakirja pysyy kyllä hyvin raiteillaan keskittyen painovoimaiseen ilmanvaihtoon, mutta aihepiirin käsittelylle olisi minusta ollut edullista avartaa hieman enemmän koneellisen ilmanvaihdon kehityshistoriaa. Mikkolan mukaan päätös jättää koneellinen ilmanvaihto pois oli tietoinen valinta.

Nyt kirjoituksen näkökulma on linssi paitsioon jätetyn painovoimaisen ilmanvaihdon etuihin ja kamppailuun marginaalissa. Koneellisen ilmanvaihdon nousun syitä, hyötyjä ja haittoja, olisi voinut aika pienellä tekstimäärällä avata paljon enemmän. Sinänsä tämä on uskollisuutta otsikolle, mutta lyhyt taustoitus ”vastustajasta” olisi mielestäni tässä sivumäärässä ollut perusteltua.

Ilmankirja sisältää runsaasti historiallista kuvamateriaalia

Kuka ilahtuisi Ilmakirjasta?

Pidän kirjaa hyvänä hakuteoksena sekä rakennustekniikan historiasta että suomalaisten rakennusmääräysten kehityksen historiasta kiinnostuneille. Se palvelee myös erinomaisesti erikokoisten asuinrakennusten painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelijoita.

Harmillisesti kirja ei käsittele saunatiloja erikseen. Saunojen kohdalla olisi pitänyt edes sanoa, että suunnitteluhaasteet ovat poikkeukselliset. Tässä kohtaa voin kuitenkin täydentää Ilmakirjan antia, sillä luvalla julkaisen ohessa Juulia Mikkolan haastattelun aikana tekemän pikainen havainnepiirros painovoimaisen ilmanvaihdon toteuttamisesta sähkösaunaan poistohormia käyttäen:

Painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö sähkösaunassa, Juulia Mikkolan luonnos.

Tiivistettynä ratkaisu muistuttaa suuresti koneellisen ilman vaihdon suosituksia sillä poikkeuksella, että korvausilma tuodaan lähempänä kiukaan yläosaa (ei katosta). Poisto tapahtuu mieluiten tiilihormista lauteiden alta. Tällä tavalla  ilmankierron saunassa pitäisi toimia hyvin, kuten tutkimusten mukaan toteutetun koneellisen järjestelmän kanssa. Suosittelen pientaloon sähkösaunaa harkitsevan tutustuvan myös Hyvien löylyjen salaisuus 2.0-kirjan mietteisiin ilmanvaihdosta.

Harmillisesti kirjan ensimmäinen painos on jo loppuunmyyty. Sitä on kirjoitushetkellä jäljellä joissakin Suomalaisen kirjakaupan myymälöissä sekä esim. Domus Classicassa. Suomalaisen saatavuustiedot kirjalle näkyvät verkkokaupassa kohdassa Myymäläsaatavuus. Hinta 35 €.

Kirjailijat odottavat, että kirjasta saataisiin uusi painos viimeistään ensi vuodeksi.

Urmas Hõbepappel, Liisa Hõbepappel, Silja Nellis, Siim Nellis: Saun : ajalugu, kultuur, tervis, ehitus (Populus alba, 2023. ISBN 9789916418277)

Urmas Hõbepappel, Liisa Hõbepappel, Silja Nellis, Siim Nellis: Sauna : History, culture, health, construction (Populus alba, 2023 ISBN 9789916420492 nidottu)

Toisena esittelyssä on englannin- ja vironkielistä uutta saunatietokirjallisuutta. HUUM, Turu Uuringute ja Thermory ovat yhteisesti tuottaneet ”virolaisen version” Saunan historiasta Martti Vuorenjuuren ja Heikki K. Lyytisen suomalaisten kirjojen tyyliin. Luonnollisesti kirjassa käydään läpi juuri virolaisen saunan historiaa ja tapakulttuuria, toisin kuin suomalaisteoksissa. Tämä on suomalaiselle lukijalle myös arvokasta, sillä Tamara Habictin klassikkoteos virolaisesta saunasta on ollut aina saatavilla vain viroksi ja Ilmar Talven tunnettu väitöskirja ruotsiksi.

Kulttuurin ja historian lisäksi tästä kirjasta löytyvät myös tiivistetyt saunan suunnittelu-, rakennus- ja käyttöohjeet. Kirjaa varten on teetetty myös tutkimusta virolaisten saunomisesta. Sen tulokset muistuttavat suuresti Suomessa kesällä 2020 tekemämme tutkimuksen tuloksia.

Kirja on lähes nelisataasivuisena kohtuullisen pitkä, mutta taitto on yksipalstaista ja maltillista, joten tekstimäärä ei ole aivan valtava. Tämä johtaa väistämättä siihen, että laajan asiakokonaisuuden käsittelyssä osa aiheista tulee käsitellyiksi vain hyvin pintapuolisesti.

Englanninkielisen kirjan jakelu on toistaiseksi epäselvä, mutta virolaisen version voi ostaa netistä noin neljälläkymmenellä eurolla.

Emma O’Kelly & Maija Astikainen: Sauna. The Power of Deep Heat. (Welbeck publishing, 2023)

Englantilaisen ja suomalaisen asiantuntemuksen yhdistelmänä syntyi tänä vuonna uusi englanninkielinen saunakirja. Kirjailija Emma O’Kellyn sanoittama ja Maija Astikaisen valokuvittama kirja on hengeltään johdatus suomalais-virolaiseen saunaperinteeseen kuvin ja sanoin.

Kirja käsittelee saunomisen rituaalia, vaikutuksia ja paikkoja laajasti. Rehellisyyden nimissä kohteena ei ole vain Suomi, vaan suomalaistyyppinen sauna ympäri Pohjoismaita ja Viroa. Kyseenalaisin askel liittyy Keski-Euroopan vallanneen aufgus-kulttuurin esittelyyn. Se ei varmaan yhdenkään suomalaisen tai virolaisen kirjoittajan saunakirjaan olisi mahtunut.

Kirjasta löytyy suomalaisellekin paljon inspiroivaa saunakuvastoa, vaikkei tarinallisesti missään osiossa päästä sellaisiin syvyyksiin, jotka muuttaisivat näkemystämme saunan luonteesta. On kuitenkin piristävää katsella saunaa selvästi tuoreesta perspektiivistä. Saunamatkailuvinkkejä annetaan runsaasti ja nämä varmasti siivittävät myös suomalaista saunojaa maailmalle.

Saatavilla verkkokirjakaupoista, esim. Suomalainen.com hintaan 35€ ilman postikuluja.

Kaarina Kailo: Sauna, naiseus, elämänkaari – perinnekulttuurin paluu (Basam books, 2022)

Pitkän linjan saunakulttuuritieteilijä Kaarina Kailo julkaisi vuonna 2022 uuden sauna-aiheisen tietokirjan. Kustantaja kuvailee kirjaa seuraavasti.

Saunassa - suomalaisen perinnekulttuurin mikrokosmoksessa - on kautta aikain uudistuttu sekä eheytetty niin kehoa kuin mieltä. Tämä uutuusteos keskittyy saunan elämänkaarirituaaleihin ja unohdettuun, jopa vaiennettuun feminiiniseen puoleen ja kulttuurihistoriaan. Kirjassa esitellään saunarituaaleja synnytys-, morsius- ja hääsaunoista sekä lemmennostatussaunoista vainajan viimeisiin löylyihin. Teoksessa tarkastellaan myös erityisesti naisten rituaali- ja sosiaalisessa asemassa tapahtuneita muutoksia.

Voin pintapuolisen tutustumisen perusteella vahvistaa esittelyn pitävän paikkansa, kirja on nimenomaan feminiinisen saunakulttuurin- ja historian reflektiota. Se sijoittuu jossain määrin samaan kulttuuritutkimuksen seuraan Laura Seesmeren Sauno itsellesi menneisyys -väitöskirjan kanssa, vaikka on menetelmällisesti erilainen teos.

Kailon kirja on valitettavasti jo loppuunmyyty, mutta sitä on saatavilla käytettynä.

Lisa Gerholm Luhanko: Bygga bastu. (Natur & kultur, 2022)

Naisenergian linjoilla mennään myös teknisempään kirjallisuuden lajiin. Ruotsalainen Lisa Luhanko julkaisi vuonna 2022 kirjan pihasaunan rakentamisesta. Kirja ei itse alleviivaa naisenergiaa, mutta sen lähestymistavasta uniikin tekee nimenomaan se, että sahan ja poran varressa on nimenomaan nainen eikä iänikuinen remonttireiska. Luhanko ei tosin ole ihan satunnainen vasaran heiluttaja, vaan rakennuskonservoinnin ammattilainen, joten työt sujuvat kirjassa kuin Strömssössä.

Aukeama Bygga Bastu -kirjasta.

Kirja on kuvitettu tyylikkäästi valokuvittelu ja sopii ruotsia taitavan saunan rakentajan kirjahyllyyn kivasti. Reilun sadan sivun kuvaus pihasaunaprojektista ohjeistaa tärkeimmät työvaiheet ja vielä vähän lisää. Kirjassa kerrotaan mm. puun polttokäsittelystä, keittomaalista sekä perinneikkunoiden kunnostuksesta.

Kirjasta saa runsaasti inspiraatiota ensimmäisen saunaprojektin käynnistämiseen! Saatavilla uutena verkkokirjakaupoista, esimerkiksi Suomalainen.com hinta 36€ plus postikulut.

Jarmo Hiltunen: Building a Traditional Finnish Smoke Sauna (omakustanne, ilmestyy 2023)

Lopuksi palataan rakentamisen mustalle puolelle. Useamman ansiokkaan hirsityökirjan kirjoittanut ja kuvittanut Jarmo Hiltunen kunnostautuu nyt saunakirjallisuuden alalla. Olen ollut mukana hyvin pienessä roolissa editoimassa Jarmon kansainvälisille markkinoille suunnattua savusaunan rakennusmanuaalia. Luhankon tavoin kirjan keskiössä on yhden saunan rakennusprojekti.

Tämä kirja tulee ilmestymään vuoden 2023 loppuun mennessä. Se tulee myyntiin ainakin Amazonin print-on-demand -verkostossa. Suomessa kirja tulee olemaan saatavilla myös perinteisten kanavien kautta. Tietoa kirjasta saa Jarmon verkkosivulta http://www.saarisauna.fi/.

Susanna Søberg: Winter swimming: the nordic way towards a healthier and happier life (Maclehose, 2022)

Tämän artikkelin pääkuvan taustalla pilkottaa vielä yksi kiinnostava, mutta vanhempi kirja. Tanskalaisen Susanne Søbergin Winter Swimming julkaistiin englanniksi vuonna 2022, mutta tanskaksi jo 2019. Kirja on avantouintioppaan ja tutkimuksen sekoitus.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa sekä kylmäaltistuksesta haaveileville, että siihen jo tottuneille. Kovakantinen kirja maksaa Adlibriksessa vain 22€, mutta kansimateriaali on vähän heikkoa eikä sietänyt enää valokuvausta.

Kiitos Jarmo Hiltuselle, Juulia Mikkolalle sekä Moreenin kustannustoimittajalle haastattelusta ja kirjeenvaihdosta sekä Risto Elomaalle kirjavinkkauksista!

Published on

Saunan voi nykyään tilata kotipihalle valmiina suoraan netistä. Saunan vastaanottaminen on kuitenkin erilainen asia kuin koiranruokapaketin. Saunologia kävi seuraamassa Ehtasauna Vihta L -valmissaunan toimitusta ja esittelee, miten sauna ilmestyy tyhjästä täyteen käyttökuntoon parissa tunnissa.

Tilaa sauna netistä

Saunologiassa on aiemmin esitelty kotimaisten saunamökkien tarjonnan kirjoa ja kumppanimme Ehtasaunan netissä toimivaa Seppo-nimistä saunan räätälöintityökalua. Työkalu on suunniteltu helpottamaan oman näköisen saunamallin löytämistä.

Mäntsäläläiset Vesa ja Anne tykästyivät Ehtasaunan mutkattomaan tilausmalliin loppukesästä 2023. Verkkotyökalulla Vesa muokkasi Vihta-mallistosta sopivan, ulkoa tummaksi pintakäsitellyn saunamallin.

Saunaseppo näyttää saunan hyvin pitkälle sellaisena kuin se on valmistuessaan.

Toimituksen suhteen pariskuntaa onnisti. Kesällä omiin tarpeisiin räätälöity saunamökki oli saapumassa Porvoon lähistöllä sijaitsevan piilopirtin pihaan jo kaksi kuukautta myöhemmin. Saunologi rynnisti paikalle aamukahdeksaksi katsomaan kuinka kaikki käy ns. viimeisen kilometrin aikana.

Oheisesta videosta käy selville millaiseen paikkaan saunaan laskeutui.

Mitä valmissaunan vastaanottaminen vaatii tilaajalta?

Saunan tilaaminen netistä on vielä hieman monimutkaisempi prosessi kuin vaikka kahvipaketin. Perhossa toimiva Ehtasauna varmistaa ostajalta tilauksen yksityiskohdat ja mahdolliset muutostoiveet puhelimitse tai sähköpostilla. Tämän jälkeen tuotanto voi käynnistyä heti ostajan maksettua saunasta varausmaksun. Tuotantoon kuluu tilanteesta riippuen viikkoja tai kuukausia. Tällä välin ostaja voikin vain odotella, kunnes sauna on valmiina toimitettavaksi!

Tai ei ihan. Ostajan vastuulle tyypillisen ns. löylyvalmiin saunan kanssa jää kaksi tärkeää asiaa:

  • Rekalle sopivan ajotien turvaaminen sijoituspaikalle
  • Saunamökin perustustyöt

Tie on tärkeä osa valmissaunaa, sillä Ehtasauna saapuu tontille yhtenä isona pakettina, yhdellä isolla rekka-autolla. Auton pitää pystyä ajamaan sijoituspaikan viereen, sillä isokaan kuorma-auton nosturi ei pysty nostamaan useamman tonnin painoista saunaa kymmenien metrien päähän auton lavalta. Tarkat vaatimukset etäisyydelle ja tielle pitää aina varmistaa toimittajalta.

Valmissaunapaketti saapuu rekan lavalla.

Esimerkkikohteessa tietä oli parannettu syksyn aikana useammalla tapaa. Lähtökohtana oli kapea tie puiden välissä, josta osa oli avokalliota. Mäen päälle johtava pikkutien pohjaa oli tasoitettu erilaisella murskemateriaalilla. Tietä oli myös avarrettu poistamalla ajouran ympäriltä puustoa. Tie jatkui tulevan saunan sijaintipaikan vierelle, niin että rekan keula puski lopulta hieman metsän puolelle.

Valmissaunan perustaminen pilareille sujuu helposti missä vain

Uuden saunan omistaja Vesa oli toteuttanut perustukset valmistajan piirustusten mukaan. Sijoituspaikka oli mäen päällä kalliolla. Sinne tasoitettiin ensin selvästi saunaa isompi tiivistetty sorapatja, joka on myös kapillaarisesti katkaiseva perustus. Soran pintakerrokseen upotettiin betonisia perustuspilareita (BCE TP 300) kaksitoista kappaletta. Perustuspilari on näppärä ratkaisu välttää valutöitä rakennuspaikassa, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sähköä.

Perustuspilari murskepetiin upotettuna.

Perustuspilareiden korkeusasemat tasattiin ja niiden päälle asennettiin metalliset säätö- ja kiinnityslevyt. Kuvissa näkyvä kiinnityslevy on Vesan mukaan turhan pieni ja siinä on vain yksi reikä. Parempi vaihtoehto on hankkia reilun kokoinen pilarikenkä tai teräslaatta, joka sopii yhteen seinämateriaalin kanssa. Näissä tuotteissa valikoimaa riittää, esimerkiksi pilarivalmistaja BCE:n sivuilta löytyy runsaasti vaihtoehtoja.

Pilareita on useampaa kokoa. Tässä lyhytjalkainen (300 mm) malli.

Valmissaunan vastaanotto

Kun edellytykset saunan toimitukselle ovat kohdallaan, loppu sujuu kuin tanssi. Ainakin jos toimituksen hoitaa kokenut ammattilainen. Näin kävi esimerkkikohteessa, jossa kuljetusauto lähti nousemaan viimeistä mökkitien pätkää klo 7.55 ja poistui 9.55 mennessä.

Kuljettajan tavoite oli ehtiä toimittamaan seuraava sauna vielä samana päivänä!

Vajaan kahden tunnin aikana rekan lavalta purettiin järjestyksessä terassi, sauna ja terassin katto.

Kauko-ohjattavan nosturin turvin yksi monitoimikuljettaja voi purkaa kuormaa ja samalla asetella saunan perustuksilleen. Erittäin näppärää ja saa parin tonnin saunan näyttämään kevyelle!

Nosturin kauko-ohjain mahdollistaa saunan asennuksen yhden ihmisen voimin.

Ensimmäisenä nostettiin terassi saunan katolta ja asetettiin se paikoilleen. Tämän jälkeen nousi itse saunamökki. Mökki oli kuljetuksen ajaksi suojattu kaikki sivuiltaan muovilla.

Terassia on kuljetettu saunan katolla.

Ehtasaunan terassin katto on kätevästi saranoitu kuljetusta varten räystään alle.

Terassin katto on saranoitu ja nostetaan ylös kannatintolppien asennusta varten.

Kun itse sauna istuu perustuksilla, voidaan katto nostaa oikeaan asentoon nosturin avulla. Sitten saunan sisällä kulkeneet terassitolpat kiinnitetään paikoilleen ja sauna on savuhormin jatko-osaa lukuun ottamatta valmis.

Parin tonnin saunaa on käsiteltävä varovasti.

Miten valmis on löylyvalmis sauna?

Löylyvalmis sauna kuoriutuu paketistaan uudelle rakennuspaikalle hämmentävän nopeasti. Jäljelle jää vain pakkausjätettä, muovia, pahvia ja lautoja sekä pari polttopuuksi kelpaavaa hirren pätkää. Tämän lisäksi puukiukaaseen pitää tehdä esilämmitys ja tämän jälkeen latoa kiuaskivet, jotta saunomaan päästään.

Sauna on tärkeä saada sentilleen oikeaan paikkaan perustusten päälle.

On täysin realistista, että aamulla saunan vastaanottanut ihminen on jo iltaan mennessä tehnyt kaikki valmistelut, loppusiivouksen ja päässyt nauttimaan uuden saunan löylyistä.

Viimeisenä liitetään savuhormin jatkopalat piipun päähän.

Ostajien vaikutelmia uudesta saunasta

Haastattelin Vesaa ja Annea saunan saavuttua. Molemmat vaikuttivat silmin nähden tyytyväisille siihen, mitä paketista paljastui. Heidän mielestään sauna vastasi hyvin odotuksia ja sopi tontille jopa odotettua paremmin. Annea oli aiemmin mietityttänyt saunan korkeus mäen huipulla, mutta saunan nyt istuessa puiden katveessa, se osoittautui paikkaan sopivan kokoiseksi.

Omistajien kertoman mukaan Ehtasaunasta  saatiin illan aikana myös makoiset löylyt. Ainakin saunologi vakuuttui, että saunan voi hyvällä menestyksellä ostaa myös netistä avaimet käteen -periaatteella, kunhan ymmärtää esim. 3d-visualisoinnin perusteella mitä on hankkimassa.

Ehtasauna on Saunologian markkinointikumppani vuonna 2023

2

Published on

Lauteet ovat näkyvin osa suomalaista saunaa. Lauteiden ilmeinen käyttötarkoitus on tehdä saunojalle paikka istua alas tai käydä maaten. Lauteisiin liittyy lukuisia suunnittelu- ja rakennekysymyksiä. Tässä artikkelissa on yhteenveto tärkeimmistä suunnitteluvalinnoista: peruslaudemalleista, materiaaleista ja mitoituksesta. Saunologian arkistoista löytyy runsaasti täydentävää tietoa.

Aloitetaan peruskysymyksistä. Tarvitaanko lauteita mihinkään? Voiko saunaan vain kärrätä puisen keinutuolin tai puutarhakalusteet?

Lauteiden varassa sauna lepää tai kaatuu. Saunassa seisoskelu ei ole miellyttävä tapa nauttia löylyistä. Jos tätä on kuitenkin yrittänyt, niin on varmasti huomannut, ettei löylyt yleensä tavoita kuin yläruumiin. Varpaita saattaa muutenkin paleltaa. Tämä johtuu lämpimän ilman kerrostumisesta saunan yläosaan.

Kerrostuminen tapahtuu luonnostaan saunan lämmetessä katosta lattiaan päin, kohoavan kuuman ilman vaikutuksesta. Jos sauna lämpiää hyvin pitkään, kuten julkiset sähkösaunat, lämpötilaerot pikkuhiljaa tasoittuvat, mutta mitä lyhyempi lämmitys- ja käyttöaika, sitä suurempi haaste kerrostuminen on.

Corentin Macqueronin FDS-simulaatio-ohjelmalla tuottama malli saunan lämmityksestä kahdelle eri korkeudelle asennetulla kiukaalla. Kuva osoittaa jakauman muutosta kiukaan korkeuden funktiona.

Lauteet ovat mukavuuden ohella ratkaisu siihen, miten lämpimimmästä ilmasta saadaan kiinni.

Löylyn laki ja lauteiden mitoitus

Kansatieteilijä Sakari Pälsin sanoittama löylyn laki ohjeistaa saunamaakareita laittamaan jalkalauteen kiukaan kivipintaa ylemmäs. Muutoin ei kunnon löylyistä kannata edes haaveilla.

Löylyn laki on lauteiden mitoitusta ohjaava suunnitteluohje. Tämä heuristiikka ei ole laki tai sääntö, vaan saunan rakennusperinteen vanhojen viisauksien tiivistymä.

Sakari on ollut tässä kerrostumisen vastaisen ratkaisun jäljillä. Todellakin, jos painovoimaista ilmanvaihtoa käyttävässä saunassa jalkalaude, eli ylimmäisen istumalauteen alapuolella oleva laude, asetetaan selvästi (100–200 mm) kiukaan yläpuolelle, saadaan aikaan suhteellisen tasalämmin tila saunojalle päästä varpaisiin. Lämpötilan kokemus tasoittuu entisestään, mikäli saunoja asettuu makuulle lauteelle.

Lauteiden mitoitus onkin ensisijaisesti yksinkertainen yhtälö, jossa huomioidaan saunan sisäkaton ja kiukaan korkeus erilaisten istuin- ja makuutasojen suhteellisen korkeuden mitoittamiseksi. Jos saunassa on tilaa, kannattaa istumatasoja tehdä eri korkeudelle niin saunojat voivat hieman vaikuttaa itse lämpö- ja löylykuormaan.

Katto ohjaa lämpöä

Kiukaan ohella laudesuunnitelmissa on huomioitava katto. Vaikka löylyn lain huomioiminen tasoittaa lämpötilajakaumaa, ei lämpöä voi jakaa loputtomaan suureen tilaan. Suomalaisessa saunassa katto sijaitsee 1000–1200 mm ylälaudetta ylempänä. Tähän tilaan mahtuvat kaikki hyvin istumaan ja löylytkin ovat tuntuvat.

Jalkalauteen yleisin, ergonominen korkeus on -450 mm ylälauteelta. Tästä voi laskea, että mikäli keskikokoinen saunoja mahtuu seisomaan jalkalauteella, ovat ne liian kaukana katosta. Tämä heikentää löylyjä ja on huonoa energiataloutta.

Kattomallit ja löylyt
Hahmotelmia löylyn kierrosta kiukaalta saunan katon tuntumaan laipion muodon mukaan. Vaihtoehto b löylyille huono.

Katon muodot vaikuttavat myös löylyihin. Tasakatto on toimiva ratkaisu, holvi tai kupoli erinomainen. Kallistetut ja eri tasoiset katot pitää suunnitella huolella niin, ettei löylyä vahingossa vangita tai päästetä nousemaan saunojien ulottumattomiin.

Lauteiden mitoitus vaakatasossa

Pystysuunnan jälkeen laudesuunnitelmia tarkastellaan horisontaalisesti. Itse aloitan koko saunan suunnittelun siitä, montako ihmistä kerrallaan lauteilla halutaan istumaan. Suositus on, että jokaiselle aikuiselle saunojalle varataan 600 mm leveä ja 600 mm syvä istumapaikka, eli 0,36 m2. Tästä voidaan laskea, kuinka paljon laudepinta-alaa tarvitaan millekin henkilömäärälle mitoitetulla saunalle.

Tyypillisesti yksityissaunojen lauteista tehdään 1800–2400 mm pitkät. Kahden metrin pituisille lauteille mahtuu myös makaamaan. Nämä ovat keskeisimmät mitoitusvaatimukset istumalauteelle. Mikäli laudetasoja on useampia, mitoitus menee niiden käyttötarkoituksen mukaan. Jalkalaudetaso voi olla istumalaudetta kapeampi, askelten tai laudejakkaran mitoitus taas noudattaa enemmän rappusista olevia nousun ja etenemän ohjetta.

Laudemateriaalit ja niiden pintakäsittely

Laudemateriaalina käytetään yleensä aina puuta ja hyvästä syystä. Suomessa perinteiset puulajit, haapa, kuusi, leppä ja apachi ovat sopivia lämmönjohtavuudeltaan, jolloin ne eivät saunan lämmössäkään ihan äkkiä korvenna takapuolta. Julkisissa saunoissa laatoitetut betonilauteetkaan eivät ole tavattomia, mutta ne täytyy peittää puisella istumatasolla tai jäähdyttää vesikierrolla, muuten niiden päällä ei voi istua. Puu on kuitenkin kokemuksellisesti ylivertainen materiaali.

Erilaisia laudemateriaaleja vuosien takaa.

Puulaatujen ja käsittelyjen välillä on eroa, mutta oman saunan kanssa merkittävien tekijä on varmasti hinnan ja ulkonäön yhdistelmä. Lämpökäsiteltyjen materiaalien kohdalla ominaistuoksu kannattaa huomioida. Se tosin katoaa, mikäli lauteet pintakäsittelee.

Pintakäsittelyä en itse yleisesti ottaen suosittele, ainoastaan suojakäsittelyä parafiiniöljyllä. Yksityissaunassa tällä pärjää jo hyvin pitkälle. Mikäli lauteisiinsa kaipaa välttämättä väriä, voi sävytettäviä saunavahoja käyttää mutta tarkasti valmistajan ohjeiden mukaan, muutoin lauteet muuttuvat muovisenoloisiksi.

Laudemalli valitaan saunan mukaan

Jos Suomessa on lähes kolme miljoonaa saunaa, niin on lauteissakin malleja varmasti tuhansia variaatioita. Lauteita löytyy niin perinteisiä savusaunoissa käytettyjä lavomalleja, julkisista saunoista tuttuja puuritiläisiä betonirappuja sekä moderneja seurustelulauteita. Erikseen on myös mainittava parvisauna, jossa lauteet ovat tärkeä osa sisätilojen kokonaisarkkitehtuuria, sillä lauteiden alapuolinen tila on myös käytössä.

Lauteiden suunnittelu tapahtuu nopeiten kynällä ja ruutupaperilla, kun huoneen mittasuhteet on saatu selville.

Laudemallin valinta riippuu löylyhuoneen tarpeista. Mitä suurempi tila, sitä enemmän vaihtoehtoja. Ulkonäöllisesti ja rakenteellisesti merkittävä valinta on sen välillä seisovatko lauteet lattialla vai onko ne kiinnitetty seinään. Esimerkiksi hirsirakenteisissa saunoissa itseseisovat rakenteet ovat suositeltavia tai voidaan käyttää laudehirttä.

Huoneistosaunojen 2000-luvun suurin muoti-ilmiö ovat olleet ns. seurustelu- tai II-tyypin lauteet, jossa kaksi istumalaudetta ovat toisiaan vastapäätä yhtenäisen jalkalaudetason molemmin puolin. Pilarityyppinen sähkökiuas on integroitu jalkalauteen tasolle. Näitä sisustuslehtien ihailemia ratkaisuja vaivaavat kuitenkin monet ongelmat.

Klassinen lauderatkaisu, tällä kertaa laudejakkaralla, joka voidaan nostaa pois tieltä siivouksen ajaksi. Kiva, personaallinen kiukaan suojakaide. Kohde 24 Lilla Hygge.

Älä unohda siivottavuutta, huollettavuutta ja turvallisuutta

Eräs saunan viihtyisyyden kannalta tärkeä tekijä on mahdollisuus siivota ja huoltaa löylyhuone perin pohjin. Lauteiden, lattian ja viemärikaivon peseminen säännöllisesti on tärkeää kovassa käytössä olevassa saunassa eikä sitä voi yksityissaunassakaan montaa vuotta laiminlyödä. Valaistus ja lauteet yhdessä vaikuttavat siihen, miten helposti tämä onnistuu.

Peräseinälauteet, joiden istuintasot voi kääntää tai irrottaa ovat puhtaanapidon kannalta helpoimmat. Vielä jos alimmat askelmat ovatkin laudejakkara niin lattialle on esteetön pääsy, kun jakkaran kantaa pois saunasta.

Toisin on seurustelulauteiden kanssa. Pahimmillaan integroidut laudetasot on tehty niin, ettei niiden alle pääse lauteita purkamatta. Kiuaskivienkin vaihtaminen saattaa olla käytännössä mahdotonta. Matalan jalkalauteen alla ryöminen lattiarätin kanssa ei myöskään houkuttele. Mitä enemmän nostamalla irrotettavia osia lauteissa on, sitä vaivattomammin myös seurustelusaunan siivous käy.

Viimeiseksi mainittakoon turvallisuus. Mitä pienempi tai korkeampi sauna, sitä suurempi tarve on huomioida laudesuunnittelussa erilaisten turvakaiteiden ja käsijohteiden tarve. Pelkästään yksi pystysuuntainen käsijohteena toimiva tanko voi merkittävästi helpottaa lauteille nousua, jos lauteiden askelmista tulee jyrkät tai kapeat.

Yksityiskohdissa loputtomasti hiomista

Lauteiden suunnitteluun ja toteutukseen liittyy vielä runsaasti muita yksityiskohtia, joilla saunaan saa lisää tunnelmaa. Eräs ominaisuus, josta harvoin puhutaan, on lauteiden sopiva ”tuulettuvuus” eli ilman ja löylyn kiertäminen lauteiden takaa sekä kuivuminen saunomisen jälkeen. Lauteita ei siis kannata rakentaa täysin tiiviiksi tai kiinni takaseiniin, jos toivoo ilman ja löylyn kiertävän mahdollisimman hyvin. Toimivien lauteiden toteutustapoja on loputtomiin.

Lue lisää lauteista

Published on

Saunologia koesaunoi kolme hotellin huoneistosaunaa ja koki iloisia yllätyksiä sekä odottamattomia pettymyksiä. Kävi ilmi, että hotellisaunan voi toteuttaa monella tapaa hyvin sekä huonosti. Reissulla opin, että löylyhuoneen jälkeen tärkein tila saunaelämyksen kokonaisuuden kannalta on terassi.  Hotellihuone ympäristö voi tietyillä rajoituksilla tarjota kohtuullisenkin hyvän saunaelämyksen, mutta missään kolmesta kohteesta ei osuttu joka sektorilla oikeaan.

Pandemia-aikana, vuosina 2020–2021 sekä 2022 sähkökriisin jälkeen monissa paikoissa suljettiin yhteiskäyttösaunoja. Tällöin saunattomien suomalaisten kuin vierasmaalaisten vieraiden vaihtoehdoksi tuli etsiskellä yksityisiä vuokrasaunoja mistä ikinä niitä löytyi.

Eräs vaihtoehto päästä omaan saunaan hetkeksi ovat hotellihuoneiden yhteyteen sijoitetut saunat. Näitä löytyy jonkin verran, yleensä hieman tavallista isompien huoneiden ja arvokkaampien sviittien yhteydestä. Houkuttelevaa on, ettei samassa kokoluokassa saunallinen huone ole useinkaan sen kalliimpi ja yöpyminen mahdollistaa saunomisen aamuin illoin. Vaan miten on, voiko hotellihuoneen sauna olla oikea elämys?

Saunologin ja paremman puoliskon muodostama testiryhmä selvitti asiaa kolmen erilaisen huonesaunan näkökulmasta. Kohteet valikoituivat melko satunnaisesti. Mukaan tuli kaksi hotelliketjusaunaa, keskiluokan Scandic ja luksusketju Lapland Hotels. Lisäksi saunottiin yksityisessä Boutique Hotel Sawohousessa. Scandic ja Sawohouse sattuivat olemaan molemmat Kuopiossa, lappilainen sauna ironisesti Helsingin ytimessä.

Seuraavassa esittelen saunat yksi kerrallaan, mutta paljastan poikkeuksellisesti yhteisen lopputuloksen heti. Se on, että keskimääräiseen hotellihuoneeseen on vaikea yhyttää yhtä aikaa sekä hyvät saunaelämyksen puitteet että toimiva sauna. Näiden lisäksi olisi hyvä löytyä parveke.

Haaste on muistuttaa kerrostaloasuntojen saunoja: tilaa on vähän, ilmanvaihto pauhaa ja rauhallinen vilvoittelu ulkosalla on vaikea järjestää. Saunomisen iloa hotellisaunasta yleensä kuitenkin aina saa, kunhan ei odota liikoja ja muistuttaa kansainvälisille vieraille, että parempiakin löylyelämyksiä maasta löytyy.

Boutique Hotel Sawohouse

 

Sawohousen hotelli sijaitsee Kuopion eteläpuolella. Hotelli on tyyliltään Suomessa epätavanomainen, motellin ja majatalon yhdistelmä. Hotellin saunallinen huone on suuri kolmio.  Huoneessa on sänkypaikkoja peräti seitsemälle. Myös huoneistosauna ja kylpyhuone on mitoitettu poikkeuksellisen reilusti. Kylpyhuoneessa on nykytyylin mukainen laatoitus ja kaksi suihkua. Löylyhuoneen pinta-ala on lähes 6 m2 ja siellä on II-mallinen laude. Saunan yleisilme on tuore ja moderni. Saunaa voi sanoa konstailemattomaksi. Sawohousessa on myös äskettäin remontoitu, kuvien perusteella tyylikäs yhteiskäyttösauna, mutta siihen ei ollut vierailuhetkellä mahdollista tutustua.

Käynti saunaosastoon käy avokeittiöstä.

Sawohousen saunakokemus

Perinteisen mallisen sähkökiukaan ohjaus on integroitu kiukaaseen. Toisin sanoen säätö on saunojan omissa käsissä, joten voi itse päättää kuinka kuumassa haluaa saunoa. Kiuaskivien huoltoväli oli käyntihetkellä mennyt pahasti ohitse ja kivien ulkonäkö sekä tuoksu kertoivat akuutista vaihtotarpeesta. Sauna oli kuitenkin muutoin siisti, hajuton ja laudeliinat paikoillaan.

Seinät on käsitelty tummiksi, mutta lauteet säästetty ylenmääräiseltä käsittelyltä, joten niillä pysyy hyvin aloillaan tai jaloillaan. Löylytilan estetiikka ei ole silmiä hivelevä, muttei häiritseväkään.

Sawohousen huonesaunassa mahtuu saunomaan koko huoneellinen, tai vielä enemmänkin vieraita. Jos saunojia on vain kaksi, kumpikin mahtuu lauteille pitkälleen sekä pituuden että leveyden puolesta, mistä erityispisteet.

Sawohousen saunassa on mittaaa.

Lauteiden korkeusasema kiukaaseen nähden on hyvä, sillä matala peruskiuas jää jalkalauteen alapuolelle. Katto on kuitenkin jäänyt liian korkealle ylälauteeseen nähden, joten kovien löylyjen saaminen on vaikeaa. Kiuaskivien määrä ja laatu myös vaikuttaa löylyihin negativiisesti.

Saunassa on toimiva ilmanvaihto, joten siellä jaksaa oleskella riittävän pitkään. Kun sitten kaipaa jäähylle, tulee lasiovi vastaan. Tai oikeastaan sen yläkarmi, jonka korkeus vaikuttaisi olevan 190 cm, mutta matalampikin saunoja saattaa tavoittaa otsallaan karmin käydessään alas lauteilta laskeutuva askelmia ovensuussa. Ei osunut omalle kohdalle, mutta mielestäni pieni suunnitteluvirhe.

Oviaukko jää harmillisen matalaksi lauderakennelmaan nähden.

Viimeinen osa saunomista on vilvoittelu. Tämä jää puolitiehen, sillä suihkusta tullaan suoraan huoneiston keittiöön ja laatoitetulle lattialle. Huoneistossa on onneksi erillinen hätäpoistumiseen suunniteltu takaovi, jota voi olosuhteista riippuen käyttää jäähdyttelyyn – talven pimeydessä miksei vaikka hankeen pyörähtämiseen. Täytyy vaan varmistaa, että pääsee myös takaisin sisälle.

Kokonaisvaikutelma Sawohousen huoneen saunasta on, että se sopii parhaiten isomman porukan seurustelusaunaksi. Kaksi rauhallista saunojaa voi myös joogata siellä täydessä rauhassa, joten käyttömahdollisuuksia saunalle varmasti on. Viilentyminen on haaste, mutta hikoilupuoli on riittävästi hallinnassa. Remontoimalla saunasta voisi saada erittäin hyvän ilman suurta lisävaivaa.

Sawohouse kokonaisarvosana 3.5/5

Scandic Kuopio

Kuopion keskustassa sijaitseva Scandic on keskikokoinen, viisikerroksinen hotelli. Junior suite -huoneissa on sauna, kaksi huonetta ja neljän hengen majoituspaikat. Hotellissa on allasosasto ja huoneesta löytyvät kylpytakit, ei sandaaleja.

Kylpyhuone on siisti tilaihme, toinen suihku on ammeessa.

Scandicin sauna on pieni, 2,5 m2 kokoinen sauna kompaktin ja siistin kylpyhuoneen jatkona. Saunan lisäksi sieltä löytyy kylpyamme. Koko osasto näyttää uuden puhtoiselle, mutta löylyhuoneessa ei ole merkkiäkään täysin uuden tilan tuoksuista. Löylyhuone on nimittäin kauttaaltaan sävytetty himmeällä, kuultavalla saunasuojalla tai -vahalla. Käsittelyt on tehty siististi ja saunassa ei ole esimerkiksi ikävää sivutuoksua käytetyistä tuotteista.

Kiuas on nurkassa, mutta silti esillä.

Scandicin saunaa dominoi Tulikiven Kuura pilarikiuas. Tämä yli 1 500 euron hintainen kiuas on näyttävä vuolukivinen sijoitus löylyhuoneen taikaan. Kiuaskivet ovat perinteisiä ja hyvässä kunnossa.

Kiukaan Touch Screen -ohjauspaneeli on sijoitettu kylpyosaston oven ulkopuolelle. Paneeli näyttää hienolla, mutta sen käytettävyys on luokattoman huono. Jos hyvin käy, niin sen avulla satunnainen käyttäjä saa saunan lämpiämään. Mitään takeita tästä ei kuitenkaan ole ja huoneessa ei ole ilmeisisä ohjeita kiukaan käyttöön. Kiukaan mallikaan ei selviä ihan helposti, joten laitteen kanssa voi mennä sormi suuhun.

Ohjauspaneeli ja hämmentävä varoituslappu. Ohjeita ei ole.

Kiukaan lisäksi huomio kiinnittyy pienen ikkunan toisella puolella avautuvaan näkymään Kallaveteen, ainakin tästä huoneesta. Hämärämpinä hetkinä katse saattaa eksyä huoneen erikoiseen valaisimeen, joka sirottaa valoa toispuolisesti jalkalauteen yläpuolella istuinlauteen alla.

Kokemuksia Scandicin huonesaunan löylyistä

Kun kiukaan on saanut toimintaan, sauna lämpiää tasaista tahtia. Kiukaan vuolukivipinnat eivät merkittävästi lämpiä, minkä ansiosta pienessä saunassa ei huomaa epämiellyttävän voimakasta lämpösäteilyä. Tämä on yleinen ongelma pienissä saunoissa.

Ilmanvaihto saunassa toimii riittävän hyvin. Se on toteutettu koneellisesti niin, että raikas ilma tulee saunan katosta olevasta venttiilistä ja poistuu oven alta pesuhuoneeseen. Ilmanvaihdon taso on hieman vaatimaton ja oven pielessä onkin varoitus siitä, ettei ovea huonetiloihin saa pitää saunottaessa auki, jottei palovaroitin aktivoidu.

Saunomisen kannalta maltillinen iv-voluumi on hyvä, kunhan ilman todella vaihtuu. Näin tuntuu täällä tapahtuvan, joten saunassa istuskelu ja löylynheitto on miellyttävää.

Saunomisen kannalta saunan suurin ongelma ovat lauteet. Saunaan valittu pohjakaava on typistänyt laudeleveyden 120 senttiin, johon mahtuu noin 2,5 aikuista. Aikuinen ei mahdu lauteille pitkälleen millään tapaa ja lauteiden syvyys jää alle 60 cm, joten niillä ei ole ihan helppo nostaa jalkoja syliinkään.

erinomaisen saunan illuusio säilyy niin pitkään kuin jaksaa pidellä jalkoja ylälauteella

Lauteet ovat Scandicin suurin heikkous. Olisin sijoittanut ne toisinpäin.

Toinen ongelma on kiukaan ja lauteiden korkeussuhde. Löylyn lain törkeä rikkominen tuntuu välittömästi, jos varpaat laskee jalkalauteelle. Löylyä ei sinne tule ja lämpötilakin on tuntuvasti viileämpi. Lämpötilan säätö on myös päin honkia, sillä seinän lämpötila-anturin mukaan menevä ohjauspaneeli on säädettävä reilusti, 15–20 astetta toivottua todellista lämpötilaa korkeammalle.

Näistä puutteista huolimatta Scandicin sauna saa hyvän arvosanan ja on tämän hotellikiertueen paras huonesauna. Oma terassi antaa erinomaisen mahdollisuuden vilvoitteluun ja hotellin yleiselle saunaosastolle ei tule ikävä.

Scandic kokonaisarvosana 4/5

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels -ketjun Bulevardin hotelli Helsingissä antaa itsestään vaikuttavan yleiskuvan. Kysymyksessä onkin 4-tähden hotelli, jonka huonehinnat alkavat yli 200 eurosta. Tilojen ilme vastaa odotuksia.

Hotelli on uudenveroisessa kunnossa ja moitteettoman siisti. Lukuisat yksityiskohdat tuovat etelään mystifioitua Lapin tunnelmaa. Sama tunnelma jatkuu Mystique Deluxe Sauna -huoneeseen, jonka viimeistely on tyylikäs ja äänimaisema etäännyttää nopeasti Helsingin kantakaupungin vilskeestä. Suoraan sanottuna huoneiden äänieristys on niin hyvä, että sijainti kantakaupungin sisärajalla unohtuu helposti kokonaan.

Bulevardin saunat on sertifioitu Sauna from Finlandin laatumerkinnällä. Olen vitsaillut, että Saunologian toimiala alkaa siitä, mihin Sauna from Finlandin päättyy, eli löylyhuoneen ovelta. Tämä ei ihan pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi saunan puhtaus ja siisteys on tärkeä osa SfF laatumerkinnän kriteerejä. Mutta muutoin sertifiointi keskittyy lähinnä saunakokemuksen löylyjen ulkopuolisiin tekijöihin. Täytyy todeta, että olen ollut SfF:n henkilöjäsenenä jo kuusi vuotta.

Saunomiseen panostaminen näkyy jo ennen saunaan menoa. Infojärjerjestelmästä löytyy saunomisohjeita ja huoneen tilaajalahjana saunamedian omistajalle toimitettu Pohjoisen kauneus -paketti (59 €) sisältää saunaankin sopivia tuotteita. Lisäksi ketju markkinoi Carita Harjun Saunafulness -itsehoitopakettia saunojille (50 / 109 €).

Kokemuksia Lapland Hotels Bulevardin huonesaunasta

Bulevardin saunassa saunoja istuu jännässä välitilassa lasikuutiossa, kuin akvaariossa, kylpyhuoneen ja huoneen välillä. Hyvänä puolena tässä on mahdollisuus nähdä ulos huoneen ikkunoista saunottaessa.

Saunologi akvaariossa.

Bulevardin huonesaunassa ei ole helppoa saada hyviä löylyjä ja se lämpene hitaasti. Se tuntuu ilkeästi sanottuna ensituntumalta enemmän ruotsalaiselle kuin suomalaiselle saunalla. Syyt sen kehnoon toimintaan ovat ilmeisiä tarkasteltaessa sen toteutusta.

Huonesauna on kokonaisuudessaan antiteesi hotellin muuten yhtenäisen tyylikkäälle, pohjoista luontoa korostavalle linjalle. Saunassa ei ole mitään käsittelemätöntä luonnon materiaali, seinät ovat lasia ja laattaa. Katto ja takaseinä ovat umpeen käsiteltyä paneelia sekä laudelautaa, joka tuntuu kädessä enemmän muoviselle kuin puiselle. Onneksi sauna ei lämpiä helposti niin kuumaksi, että tästä tulisi ongelma.

On saunassa hyviäkin puolia. Sauna on moitteettoman siisti, hajuton ja varusteet saunomista ajatellen kohdallaan. Valaistuksena toimivat katon pistemäiset, todennäköisesti LED-valot. Saunan valaistus on yhdistetty kylpyhuoneosaston valaistukseen, joten lasiseinän läpi sitä valaisee ensisijaisesti suihkun kattovalo, pienet ledit luovat lähinnä tunnelmaa.

Saunomiseen tottumattomille turisteille hotellin viihdejärjestelmään sisältyy kattavat saunomisohjeet, jotka talon yleisen tyylin mukaisesti hieman maustavat saunamytologiaa. Sauna from Finlandin ohjeistuksesta mukautetut ohjeet on englannin kielellä toteutettu hieman hätäisesti, mutta silti paljon paremmin kuin muualla.

Lämpö tiukassa ja löylyt katossa

Lämpiäminen onkin oma ongelmansa. Vastaanotossa kerrottiin saunan lämpiämisen ottavan kolme varttia. Tämä ei ole yhtään alakanttiin vaan lämpiäminen kestää noin tunnin 80 ℃ tavoitelämpötilaan. Tämän jälkeen tuli yllätyksenä, että kiuas meni pois päältä 20 minuuttia tämän jälkeen. Tämä sinänsä ole suuri ongelma, nimittäin sauna pysyy tämän jälkeen lämpimänä vielä kauan runsaan kivimassan ansiosta. Jälkeenpäin selvisi, että lyhyt käyttöaika ei ole virhe vaan suunniteltu ominaisuus, jota varten kiuasvalmistaja on jopa muuttanut ohjainlaitteen ohjelmistoa.

Coolius saunassa on monimerkityksinen juttu.

Saunan mitat ovat 1,4 x 1,55 m eli 2,1 m3 ja sauna on 2,3 m korkea eli aika tarkkaan 5 m3. Huonetta lämmittää Harvian Cilindro -sähkökiuas, jonka tarkka malli ei ollut selvillä, mutta tuotesarjan pieninkin malli on teholtaan 6,8 kW. Tämän pitäisi periaatteessa riittää hyvin tämän kokoiseen peruslämpimään saunaan, mutta lasiseinät selvästi ottavat osansa lämpöenergiasta ja lämpiäminen on hidasta. Lasiseinät ovat poikkeuksellisesti tiivistä tuplalasia, mikä mahdollistaa saunan toimimisen vaikkei selvästikään silti ole riittävän hyvä materiaali.

Lauteet ovat kompaktit ja kiuas on jostain syystä haluttu näennäisesti integroida, vaikkei sille olisi tarvetta. Lauteille mahtuu kaksi aikuista. Jalat voi nostaa kiukaan suojakaiteelle, tosin löylyä heitettäessä täytyy varoa polttamasta varpaitaan. Tästä ei vierailijoita muistettu varoittaa, eikä ilmiöön törmäisi, ellei sauna olisi näin pieni.

Sauna lasiovi on poikkeuksellisen korkea (230 cm) ja harva. Pelkästään pystykarmin ja ovilehden ulkoreunan väliin jää vähintään 6 mm rako, jos ovi on ”kiinni”. Tämä tarkoittaa, että lämmintä ilmaa virtaa jatkuvasti ulos saunasta. Tilanne pahenee, mikäli ovea menee aukomaan. Saunan lämpötila tippuu jokaisella avauksella näkyvästi.

Ovi fuskaa.

Viimeinen ”staattinen” ongelma on lauderakennelma, johon on onnistuttu nikkaroimaan nousuaskelma, Tällöin istuinlaude on saatu aika tarkkaan metrin korkeudelle. Kiukaan yläpinta nousee puolestaan n. 90 cm lattiasta. Tarkkaavainen lukija pystyy jo tästä päättelemään, että saunan katto jää harmillisen kauas, 130 cm, ylälauteen yläpuolelle. Lukema on tämän kokoluokan saunassa aivan liikaa. Vastaavasti voidaan ennustaa, että jalkalauteen tasolla on viileää. Näin on, vaikkei lämpötilaero absoluuttisesti ole suurin suuri, sen huomaa selvästi, jos varpaansa alas laskee. Pienten ihmisten onneksi lauteille mahtuu kyhjöttömään myös polvet ylhäällä, koripalloilijoille tämä voi olla vaikeaa.

Saunassa on muun huoneen tavoin koneellinen ilmanvaihto. Valitettavasti se on toteutettu niin, että saunan heikkoudet entisestään korostuvat. Raikasta ilmaa tulee oikea oppisesti katosta kiukaan yläpuolelta, mutta poistuu vastakkaiseen kulman kattoon sijoitetusta poistoventtiilistä samaa vauhtia. Tämä takaa löylyn katoamisen pikavauhtia.

Näkymä saunaan kylpyhuoneesta katsottuna

Löylyä tarkalla kädellä nilkkoihin asti

Parhaat löylyt saa liruttamalla kiukaalle vettä hyvin rauhallisesti. Tämä tuntuu painavan löylyä alemmas huonetilassa ja jos saa samalla nostettua jalkansa istumalauteelle, niin on mahdollista saavuttaa lähes koko kehon löylyelämys.

Jos minun pitäisi parantaa kyseistä saunaa, niin olisin aloittanut laskemalla kattoa ja muuttamalla ilmanvaihtoa. Cilindron tyyppinen kiuas ei myöskään ole käyttöön omimmillaan, vaikkakin Scandicin aiempi esimerkki osoittaa, että pilarikin voi toimia hyvin hotellissa.

Esimerkillinen huonesaunan varustelu.

Erityisiä vilvoittelutiloja ei huoneen yhteydestä löydy. Ylimmän kerroksen sviiteissä on saunan lisäksi oma parvekkeensa, joka avaisi tämänkin vaihtoehdon. Toisaalta, saunassa on vaikea saada sellaista lämpöä, että perusteelliseen jäähdyttelyyn muualla kuin viileässä suihkussa olisi edes tarvetta. Myös huoneen tehokas ilmanvaihto antaa mahdollisuuden karistaa ylimääräinen lämpökuorma kehosta.

Näillä käyttövinkeillä Bulevardin sauna saa arvosanan tyydyttävä. Uskon, että sopivilla muutoksilla saunasta saisi myös hyvän. Hinta-laatu -suhteella arvioituna se jää valitettavan kauas, vaikka on selvää, että luksushotellissa kaikki maksaa tavallista enemmän.

Lapland Hotels kokonaisarvosana 3/5

Lapland Bulevardin yhteiset saunat

Koska huonesaunasta jäi hieman vaisu vaikutelma, päätimme käydä kokeilemassa myös yhteisiä saunoja. Yhteiskäyttösaunat miehille ja naisille kellaritiloissa ovat avoinna kello 17–22. Ne edustavat samaa tyyliä kuin huonesauna, mutta isommassa koossa. Näissä saunoissa on sitten varmasti kuuma, mutta muutoin samoja ongelmia kuin huonesaunassakin. Lauteet jäävät mataliksi ja kiuas on 1,3 m korkea. Ilmanvaihto voisi toimia paremmin, mutta miesten saunassa katon suljettava poistoventtiili on rikki ja löylyt jäävät jälleen roikkumaan hartiatasolle, sinne kiukaan yläpuolelle.

Muutoin yhteiset saunatilat ovat moitteettomassa kunnossa ja sertifikaattinsa ansainneet. Ainoastaan vettä joutuu juomaan suoraan hanasta, mutta tämä on varsin pieni puute muutoin toimivassa kokonaisuudessa.

Lapland hotels: hieno hotelli, huono sauna

En yllättänyt, siitä millaiset saunat Bulevardin Deluxe-huoneesta sekä yleisistä tiloista löytyivät. Hotellin ylelliseen tyyliin nähden saunat ovat valitettavan keskinkertaisia tai jopa huonoja. Ne on sisustuksellisesti yhdistetty taidokkaasti osaksi huoneen ja kylpyhuoneosaston kokonaisuutta, mutta kakku on valitettavasti vain päältä kaunis.

Neljän tähden hotellissa pitäisi olla neljän tähden sauna.

Hotellin hintatason huomioon ottaen minua jää harmittamaan, että hotelli on selvästi panostanut kansainvälisten vieraiden saunakokemukseen, mutta tärkein osa tätä arvolupausta jää lunastamatta. Toinen puoli tätä on toteutetun saunan energiankulutus. Suhteessa siihen, mikä sen käyttöarvo on, häviää lämpöä saunassa hurjasti. Suurin osa ”hukkaenergiasta” saataneen talteen lämmityskaudella, mutta viimeisimmän energiakriisin jälkimainingeissa pienikin hukka tuntuu pahalle.

Toivoa sopii, että kansainvälisen yleisön saunakokemus jää tämän hotellisaunan varaan, ympäristössä, jossa puitteet huippulaatuiselle elämyksellekin olisivat olemassa.

Kolmen saunan kokemuksella

Loppusanoiksi hotellisaunakiertueesta voi sanoa, että kyllä huonesauna voi luoda lisäarvoa hotellikäynnille, vaikkeivat huonesaunat saunojen aatelia olekaan. Jos huoneesta löytyy terassi tai parveke, niin potentiaali erinomaiseenkin saunakokemukseen kuitenkin on. Yhteiskäytössä olevien saunojen heikolle toteutukselle en sen sijaan voi antaa anteeksi. Hyvää saunaelämystä ei voi valitettavasti toteuttaa pelkkien puitteiden varaan, myös itse saunan on toimittava hyvin.

Kiitokset Laplan Hotels Bulevardin hotellipäällikkö Nathalie Huberille vierailun helpottamisesta

3

Published on

Ilman jatkosotaa emme nauttisi tai kärsisi nykyisen kaltaisista jatkuvasti saunaa lämmittävistä puukiukaista. Näin väitän tässä sotahistoriallisessa kirjoituksessa, joka ruotii täisaunan merkitystä jatkuvalämmitteisen puukiukaan yleistymiseen ja tuo esille uuden näkökulman suomalaisen saunan historiankirjoitukseen. Väitteeni on, että rintamakokemukset muuttivat pysyvästi veteraanien ajatuksia saunan eri muodoista ja avasivat markkinat kuiville ja nopeasti lämpiäville puu- ja sähkösaunoille sodan jälkeen.

Sodan väitetään siivittävän keksintöjen syntymistä. Keksintöjä tehdään kuitenkin vähintään yhtä paljon rauhan aikoina, mutta sota voi vauhdittaa niiden käyttöönottoa. Näin vaikuttaa historian valossa käyneen Suomessa jatkuvalämmitteiselle puukiukaalle, jonka nousu parrasvaloihin tapahtui jatkosodan jälkeen. Jatkosodassa se oli teknisesti tarpeellinen ratkaisu lämmittämään täisaunoja. Sodan jälkeen veteraanit olivat valmiita asentamaan sellaisen myös kotisaunoihinsa. Aiemmin palvelleet kertalämmitteiset kiukaat jäivat nopeasti marginaaliin. Täisaunan vaikutus on tärkeä, aiemmin sivuutettu osa historiaa, jonka vaikutukset kannattelevat tänä päivänä mm. maailman suurinta kiuasvalmistaja Harviaa.

1900-luvun alun huolia Suomenniemellä

Itsenäinen Suomi välttyi tuhoisalta ensimmäiseltä maailmansodalta. Täällä sen sijaan kärsittiin kansalaissodasta. Rajojen sisäpuolisen kahnauksen etu oli se, etteivät kaikki sota-ajan pandemiat iskeneet maahamme pahimmilla voimalla. Maailmansodan tuliaisina Eurooppaan rantautunut espanjantauti tappoi Suomessa jopa 30 000 ihmistä vuodesta 1918 vuoteen 1920, tämä oli hieman vähemmän kuin juuri päättynyt kansalaissota. Toisesta tuhoisasta taudista, pilkkukuumeesta ei kuitenkaan näinä vuosina erityisesti kärsitty.

Pilkkukuume, ”tyyfus” (Typhus exanthematics), oli kyllä suomalaisia piinannut jo aiemmin. Tauti oli vaarallinen. Kuumetaudin saaneista kuoli 10 %, hyvissä olosuhteissa vähemmän, huonoissa selvästi enemmän. Taudin aiheuttaja oli riketsiabakteeri (Rickettsia prowazekii), joka elää mm. vaatetäin ulosteessa. Bakteeri oli tunnistettu Saksassa vuonna 1916, mutta varsinaista lääkettä jouduttiin odottamaan aina 40-luvulle, kun antibiootit tulivat käyttöön.

Vaatetäi. Pediculus humanus corporis, uros. Kuvalähde Wikimedia / DCD

Vaatetäi (Pediculus humanus corporis) on alle 3 mm pituinen loiseläin. Ihminen saa pilkkukuumetaudin vaatetäin puremasta. Huonon hygienian ja ahtaiden asumisjärjestelyiden takia tämäkin leviämistapa voi olla erittäin tehokas. Tauti ei siis tartu ihmisestä toiseen, mutta sairas vaatetäi välittää tautia ihmiseltä toiselle. Hiuksissa elävä täilaji ei levitä tätä tautia. Bakteeri voi tarttua myös ulostepölyä hengitettäessä. Vaatetäin ja tämän lukuisten munien hävittäminen onnistuu tehokkaimmin kuumentamalla tai hitaammin kemiallisesti. Pienessä pakkasessa vaatetäi ei kuole ja toisaalta sen matkatessa pummilla sotilaspuvun hihassa, se pysyy jatkuvasti sopivan lämpimässä.

Suomessa vaatetäit olivat 1900-luvun alussa ruodussa. Niitä esiintyi, mutta tämä ei siviiliväestöä haitannut, kun torakat, kirput ja luteet olivat myös seurana. Samaa ei voinut sanoa ensimmäisen maailmansodan runtelemista maista, kuten Neuvostoliitosta. Kun toinen maailmansota alkoi, Neuvostoliitossa pilkkukuumetta esiintyi siellä täällä, mukaan lukien sotaväessä.

Täisauna Hartoisissa. Vaatteita asetetaan ripustimille. Tässä kohtaa käytössä ei vielä ole viimeisimpiä keksintöjä. Kuvalähde: Sotamuseo / Finna.fi

Historian hetki: itärintama kylmenee

Talvisota 1939 oli Suomelle alkushokista huolimatta torjuntavoitto. Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941 uusilla kuvioilla. Suomen joukot etenivät Neuvostoliiton alueelle aina lokakuuhun asti. Tämän jälkeen rintamalinja ei enää siirtynyt idemmäksi, vaan sota vaihtui menetyksiä aiheuttaneesta hyökkäyssodasta hitaasti tappavaksi asemasodaksi. Asemasota käynnistyi synkissä merkissä, sillä talvi tuli aikaisin ja edellytykset linnoittautumiseen olivat heikot. Sotilaat oli sijoitettava pikaisesti ties millaisiin tiloihin.

Hyökkäyssodassa tuli esiin uusia puolia Talvisotaan nähden. Neuvostojoukoista otetut sotavangit ja kankaiset sotasaaliit olivat kuin Troijan hevonen ja kantoivat mukanaan uuden vihollisen, vaatetäin. Yhdistelmä heikkoja varusteita, ankaraa ilmastoa ja puutteellista hygieniaa loi oivalliset puitteet uudelle ongelmalle.

Vaatetäin invaasio alkoi hyvin pian asemasodan alettua loppuvuonna 1941. Vuoden 1942 alussa tilanne oli jo hyvin huono. Jopa puolella sotilaista oli täitä.

Pienet vihulaiset matkustivat sotilaiden kyydissä myös lomille ja vitsaus levisi näin siviiliväestöön. Mekanismi oli sama, jolla espanjantauti oli päässyt siirtymään ensimmäisen maailmansodan aikana amerikkalaisjoukoista Euroopan siviiliväestöön. Sotilaiden ja siviilien lisäksi pilkkukuume villiintyi sotavankileireillä ympäri maata. Sairastuneista ja myöhemmin kuolleista suurin osa oli vankeja. Suomen sotilailla vakavaa pilkkukuumetta esiintyi lopulta vain hyvin vähän, kiitos tehokkaiden täiden torjuntatoimien.

Sotaan täitä vastaan

Ymmärrystä täiden torjumiseen oli olemassa sodan alusta pitäen, mutta koska Suomessa ei ollut tätä ennen koettu vaatetäiepidemiaa rintamaoloissa, pääsi se aluksi yllättämään. Tieteellisesti vaatetäiden ja punapilkkukuumeen yhteys oli ehditty todistamaan, mutta lääkehoitoa ei vielä ollut ja rokotteiden valmistaminen oli tehotonta. Rokotteita saatiin kyllä silloin tällöin rintamalle, mutta ne riittivät vain kriittisimmissä tehtävissä työskenteleville, ja kuten nykyiset koronapiikit, ne eivät estäneet sairastumista, ainoastaan vakavia tautimuotoja.

Saunotus muodostui nopeasti keskeiseksi aseeksi täisodassa. Vaatetäiden lisäksi sen avulla päästiin eroon muistakin syöpäläisistä. Täit ja niiden munat kuolivat vaatteista ja ihmisten ihokarvoista riittävän pitkään kuumassa ilmassa oltuaan. Noin puoli tuntia 80°C lämpötilassa muodostui yleisimmäksi lääkkeeksi.

7/JR 45 rakentaa itselleen korsusaunaa. Syyskuu 1941. Kuvalähde: Sotamuseo / Finna

Saunominen oli tuttua ja rintamasaunoja rakennettiin heti asemasodan alusta pitäen. Ongelma oli se, että rintamasodan olosuhteissa saunominen oli hieman haastavaa ja saunat eivät erityisen hyvin soveltuneet nimenomaan täiden nitistämiseen. Haaste muodostui siitä, että saunotettavaa riitti, mutta rintamalla yleinen maaperustainen savusauna ei kauaa pysynyt tarvittavassa lämpötilassa eikä savusaunaa voinut yhtä aikaa lämmittää ja kylpeä. Ennen täisaunoja käytössä oli täikaaappeja vaatteiden kuumentamiseen, mutta näillä ei yksinään saatu riittäviä tuloksia.

Uusia aseita kehittelemään

Puolustusvoimien kaasusuojelujoukoissa lähdettiin ideoimaan parempaa saunaratkaisua. Toiminnasta vastasi Päämajan kaasusuojelutoimisto, jota johti eversti Uolevi Poppius. Käytännössä vastuussa ratkaisun löytymisestä olivat Poppiuksen alaisuudessa työskentelevät insinöörit.

Haaste oli selkeä: saunat piti saada kuumaksi pikaisesti ja pysymään kuumina jatkuvasti. Lisäksi ratkaisun oli oltava helposti liikuteltava. Kaikki piti tehdä toisin kuin maa- ja hirsipohjaisissa savusaunoissa, joissa oli suurista luonnonkivistä kootut tai muuratut kiukaat.

Ratkaisu oli ilmeinen: luovutaan rintamien saunoissa käytetyistä kertalämmitteisistä kiukaista, sekä savukiukaista että tynnyrikiukaista, ja tehdään ympärille kevytrakenteinen sauna. Jatkuvalämmitteinen puukiuas oli esitelty Kastorin (nyk. osa TyloHeloa) tehtailla jo 1930-luvulla, mutta siitä ei vielä ollut tullut hittiä. Armeijan insinöörit eivät kuitenkaan ottaneet Kastorin kiuasta malliksi, vaan kehittävät armeijan aiemman, täikaappeihin kehitetyn, kamiinan pohjalta erityisen kamiinakiukaan käytettäväksi täisaunoissa syksyllä 1941.

Todennäköisesti ensimmäisiä saunakamiinoita. Täisauna. (yksikkö 2029)

Suomen lähestymistapa ei ollut uniikki. Myös itärajan toisella puolella saunamaisia (eli banjamaisia) ratkaisuja sovellettiin ja Virossa oltiin käytetty saunotusta myös ensimmäisen maailman sodan jälkeen samaan tehtävän. Yhtä toimivaa, mobiilia konstruktiota ei aikaan muualla kuin Suomessa.

Toisen maailmansodan muillakin rintamilla kärsittiin pilkkukuumeesta. Saunan sijaan esimerkiksi Yhdysvaltojen joukot käyttivät täiden torjuntaan onnistuneesti DDT:tä Italiassa ja Afrikassa sodan loppuaikoina. DDT tehosi hyvin ja sen käyttö oli soveliasta myös amerikkalaisille, kun kenenkään ei tarvinnut riisuuntua käsittelyn ajaksi. DDT:n haittavaikutukset ihmisille ja ympäristölle ymmärrettiin vasta myöhemmin.

DDT:tä käytetään vaatetäin torjuntaan toisen maailmansodan loppuvuosina liittolaisten riveissä erityisesti Pohjois-Afrikassa.
Kuvalähde: CDC/Wikimedia

Kaminakiuas ja täisauna

Täisaunaa lämmittävän kaminakiukaan idea oli yksinkertainen. Pyöreässä alaosassa on kamiina joka lämmittää samanmuotoista yläosaa, joka on täytetty kivillä. Tämän lisäksi kiukaaseen liitettiin lämpimän ilman välittämiseen käytetty putkisto, joka johti ilmaa toiseen huonetilaan käsikäyttöisen puhaltimen avulla. Siellä saunovan miehistön varusteet olivat kuumenemassa saunomisen ajan.

Saunaparakin pystytys (täisauna). Kuvalähde: Sotamuseo / Finna.fi

Täisauna ei ollut kertalaatuinen keksintö, vaan sitä paranneltiin koko sodan ajan. Tästä syystä täisaunoista löytyy erilaisia pohjapiirustuksia. Sotamuseon arkistoista peräisin olevat valokuvat esittelevät milloin mitäkin, yleensä dokumentoimatonta, variaatiota isosta (IDS) ja pienestä desinfektiosaunasta (PDS). Nämä kantoivat mm. nimiä IDS/42, IDS/43, PDS/42 ja PDS/43.

PDS/42. Pienen desinfektiosaunan piirustukset vuodelta 1942. Saunologia.fi

Saunat olivat kovassa käytössä. Keskimäärin vuonna 1942 puhdistettiin kuukausittain yli 200 000 miestä ja saman verran varusteita. Saunotuskäytäntö tuotti puolustusvoiton. Kesän 1942 jälkeen täiepidemia rintamalla saatiin hallintaan eikä se saunotusten jatkuessa enää puhjennut. Siviiliväestössä, keskitysleireillä ja väestönsiirtoleireillä täitaistelua käytiin kuitenkin jatkosodan loppuun asti. Suomi myi täisaunoja myös saksalaisille.

Täisaunan funktionaalinen arkkitehtuuri

Täisaunan merkittävin asia oli eittämättä kiuas, mutta sauna oli itsessään oivaltava. Kevyeksi ja liikuteltavaksi parakkirakennukseksi suunniteltuun saunaan kuului neljä huonetta. Riisuuntumishuone (likainen), löylyhuone, vaatteiden käsittelyhuone ja pukeutumishuone. Kiuaskamiinat lämmittivät koko rakennuksen kerralla aktiivisen ilmankierron ansiosta.

Aktiivinen ilmankierto tarkoitti sitä, että kiukaan läpi puhallettiin mekaanisesti ilmaa. Ilma johdettiin putkia pitkin vaatteiden lämmityskoppeihin. Puhaltaminen perustui käsikäyttöiseen pumppuun, joten henkilökuntaa tarvittiin saunan lämmitykseen, vähintään kolme henkeä kahdessa vuorossa.

Täisaunan lämpimän ilmankiertojärjestelmän kierto perustui käsikäyttöiseen puhaltimeen. Kuvalähde: Sotamuseo, Finna.

Eversti Poppius kirjoittaa täisaunasta Sauna-lehden numerossa 2/1950 seuraavasti:

Saunan ilma on kuivaa, ja on peruslämpö pidettävissä niin korkeana, että löylyä ei tarvitse paljoakaan lyödä. Lämpöä ei tässä tapauksessa voida varastoida kiviin, vaan sitä on jatkuvasti nopeasti kehitettävä saunaan. Tämä aikaansaadaan kiuasrakennelmalla, joka mahdollisimman nopeasti luovuttaa puista kehittyvän lämmön säteilynä saunaan.

Poppius oli selvästi itse tyytyväinen saunoihin muutoinkin kuin desinfiointilaitoksina. Hänen kirjoituksensa päättyy sanoihin ”[täisaunat] olivat hyviä suomalaisia saunoja.” Mitä muuta mies olisikaan voinut todeta, tunnettiinhan nämä kevytrakenteiset saunat sodan jälkeen myös yleisesti nimellä Poppius-sauna! Tämä siitä huolimatta, ettei eversti (myöhemmin kenraaliluutnantti) itse niiden suunnitteluun tai toteutukseen osallistunut kuin vastuun ja kunnian kantajana.

Käyttäjien tyytyväisyydestä en ole löytänyt raportteja, mutta saunaolosuhteet olivat ilmeisesti erikoiset. Pakolla saunotettua siviiliväestöä (venäläiset) pyörtyi puolen tunnin saunotuksen aikana.

Videossa Puolustusvoimain katsaus 45 vuodelta 1942 esitetään saunova miesjoukko kumartelemassa syvään löylyn luonnin hetkellä, mikä on saunan korkean lämpötilan ja lähtökohtaisen kuivuuden huomioiden ymmärrettävää. Löylyttely oli kuitenkin vain osa protokollaa, ensin tuli hikoilla 10 minuuttia kuivassa, peseytyä ja tämän jälkeen ottaa löylyt ennen kuin 40 minuutin saunomisvuoro loppui.

Katso video Saunologian YouTube-kanavalta

Kaminakiukaan ei pitänyt olla kiuas

Aiemmin tuli esiin täisaunatoiminnan johtajan näkökulma, mutta paljon myöhemmin ääneen pääsi myös yksi alainen. Kaasujoukoissa työskennellyt LVI-insinööri Aarne Oksanen muisteli katkerasti 1980-luvulla kaminakiukaan kehittämistä ja yleistymistä. Hänen kirjoittamansa artikkeli ilmestyi Sauna-lehdessä 1985. Oksanen kirjoittaa:

”[peltikamiinat] oli tarkoitettu tilapäisiksi lämmityslaitteiksi ei niiden tehokkuuteen näin ollen sota-ajasta johtuen kiinnitetty huomiota. Sotien jälkeen valppaat liikemiehet oivalsivat kamiinoiden markkina-arvon saunan lämmityslaitteina ja ryhtyivät valmistamaan niitä. …. Perinteinen saunamme sai kilpailijan: korvikesaunan, joka toimii keinosydämellä. ”

Täisaunan kamiinakiuas. Kuvalähde: Sotamuseo / Finna.fi

Kamiinakiukaan käyttäminen teki saunasta Oksasen mielestä liian kuuman ja kuivan. Oikea tapa lämmittää saunaa oli kivien suora lämmittäminen, jolloin saunasta ei tule ”hygroskooppista säteilykammiota”, joka täisaunassa oli ollutkin tavoitteena. Oksanen jatkaa:

”tällaisen keveän mielihyvän tunteet voi antaa vain kertalämmitteiselle kiukaalla lämmitetty kunnollinen suomalainen sauna. Vain sillä voimme säätää saunamme lämpötilan ja kosteussuhteet kukin haluamallamme tavalla. --- useimmat henkilöt sotien jälkeisistä ikäluokista eivät ole koskaan kylpeneetkään perinteisessä saunassa eivät näin ollen tiedä kuinka ne vaikuttaa kylpijän mielentilaan ja tunteisiin”.

Oksanen siis katsoi, ettei kamiinakiuas ollut kiuas, vaan oikea (kertalämmitteinen) kiuas oli ainoa oikea, ylivertainen tapa lämmittää saunaa.

Oksanen toteaa Sauna-lehdessä, että sekä jatkuvalämmitteisen puu- että sähkökiukaan yleistymisen jälkeen saunojen ilmanvaihtoon alettiin kiinnittää huomiota. Syynä oli se, että ”kamiinasaunoissa on epämiellyttävä ja ahdistava olo”. Hänen mukaansa ilmanvaihtonormeissa vuonna 1955 määrättiin että saunaan pitäisi tulla 20 m3/h ilmaa per kylpijä, vuodesta 1966 15 m3/h/hnk. Oksanen piti tätä ylireagointina saunailman pilaaviin liian kuumiin ja kuiviin kiukaisiin.

Varsin huomattavia uudet suositukset olivatkin, mutta Oksasen teesi kosteuden katoamisesta jatkuvan lämmityksen seurauksena ei ollut fysiikan näkökulmasta perusteltu sillä ainoastaan suhteellinen kosteus lyhyellä aikavälillä laskee, mikäli ilmanvaihto ei korvaa ilmaa kuivemmalla. Saunomisolosuhteet kyllä olivat tuntuvasti erilaiset.

Sota loppui, kiuas selviytyi

Jatkuvalämmitteinen puukiuas oli siis rauhan ajan keksintö, mutta yleistyi vasta sodan myötä. Uskon, että kiuaskamiinoiden menekin edistämiseksi oli tehty Suomen armeijassa (termi Puolustusvoimat otettiin virallisesti käyttöön vasta 1974) merkittävää pr-työtä. Tästä syntyi sekä kysyntää jatkuvalämmitteisille kiukaille että kipinä alkaa valmistamaan niitä kaupallisesti ympäri Suomea.

Näin 80 vuotta myöhemmin on selvää, että jatkuvalämmitteinen kiuas voitti taistelun markkinoista, vaikkei kertalämmitteisiä kiukaita ole koskaan täysin markkinoilta pois ajettukaan. Ilman täisotaa meillä todennäköisesti olisi hyvin erilainen kiuaskanta kuin on, sillä kertalämmitteisten kiukaiden ehdoton markkinajohtaja sylinterimäinen Aitokiuas lepää edelleen vahvasti 50-luvun suunnitteluperinteiden varassa.

Ison täisaunan prototyyppi jossakin kotirintamalla. Kuvalähde: Sotamuseo / Finna.fi

Onko sitten täisaunaa syyttäminen suomalaisen saunan kuivasta imagosta? Uskon, että täisauna vaikutti kyllä suuresti muutosvauhtiin, mutta ”kuivasaunan” idea oli jatkuvalämmitteisen kiukaan tavoin kyllä noussut jo esiin saunan ystävien keskuudessa aiemminkin.

Tämä käy ilmi Tuomo Särkikosken Suomen Saunaseuran historiikista (2012) sekä Hilleri Viherjuuren 1940 toimittamasta Saunakirjasta. Esimerkiksi Stigellin (1940) kirjoitus vertailee rautakiuasta ja kivikiuasta ensimmäisen eduksi, Särkikoski taas avaa ajankuvaa ennen sotaa. Kummassakin puhutaan varoittavaan sävyyn liian viileistä höyrysaunoista ja ihannoidaan reilua kuumuutta. Kamiinakiukaan jälkeläiset toimittivat juuri tätä ja samalla tyypilliset saunomisolot muuttuivat kuivemmiksi ja kuumemmiksi.

Eräiden suomalaisten saunan ystävien mieliä uudet kiukaat siis lämmittivät. Joidenkin väitteiden mukaan kiuasvalmistajia oli Suomessa parhaimmillaan jopa satoja, vuonna 2022 Saunologian lukujen mukaan 21. Sekin on paljon erikoisteollisuutta pieneen maahan. Tästä saamme mielestäni osaltaan kiittää jatkosotaa.

Tämän artikkelin pääasiallinen lähde on Helen Laurentin kattava pro gradu tutkielma Suuri täisota sekä Päämajan julkaisut Desinfektiosaunan käyttöohje (1942) ja Rakennusopas kenttärakentamista varten (1943). Versio artikkelista julkaistiin ensimmäisen kerran Tekniikka ja Talous -lehden numerossa 27/2022 (2.9.2022).

Published on

Savusauna on saunakulttuurin vedenjakaja. Jotkut rakastavat sitä ja jotkut välttelevät sitä. Savusaunoihin liittyy ihailun ohella erilaisia negatiivisia ennakkoluuloja ja huonoja kokemuksia. Saunologia kävi saunomassa vuonna 2022 palkitussa Matti Karttialan nykyaikaisessa savusaunassa Saimaan rannalla Puumalassa. Matin moderni savusauna osoittaa monet piintyneet käsitykset savusaunoista vääriksi. Se on myös erinomainen esimerkki siitä, miten saunanrakennuskulttuuri kehittyy ja ettei vuosituhantinen saunakonsepti ole vielä kehityskaarensa lopussa.

Suomalaisessa savusaunakulttuurissa on nähty monia aikoja. Savusaunojen rakentamista on rajoitettu vuosisatoja niiden paloturvallisuusriskien vuoksi. Sata vuotta sitten tämä tavanomainen saunatyyppi alkoi marginalisoitumaan vauhdilla, kun ulossavuavista pönttökiukaista tuli muotia. Savusaunan loppu oli kuitenkin lähellä, kun 1950-luvulta alkaen sähköiset ja ulossavuavat saunat valtasivat markkinat ja muuttivat käsityksemme saunasta.

Savusauna on kuitenkin kiistatta suomalaisen saunarakennuskulttuurin merkkipaalu. Se edustaa toisaalta vuosisataista kulttuurista jatkumoa ja saunanautinnon tyyssijaa, toisaalta kaikki nykysuomalaiset eivät välttämättä koskaan ole päässeet nauttimaan savusaunasta.

Kun sanon päässeet nauttimaan, tarkoitan myös sitä, että osalle kansalaisista on savusaunaperinteestä jäänyt lähinnä huonoja muistoja. Luotaantyöntävä savusauna on pilkkopimeä, nokinen, palovaarallinen, tulikuuma tai viileän kostea. Silmiä kirvelee tai kurkkua kutittaa. Lämmittäminen vie koko päivän.

Asian ei tarvitsisi olla näin. Saunologia on raportoinut nykyaikaisen savusaunan kehityssuunnista sekä haastatellen savusaunan rakennuskulttuuria elvyttänyttä Kansainvälisen savusaunaklubin aktiiviporukkaa, tutustunut heidän palkitsemiinsa yksityisiin ja julkisiin saunoihin sekä julkaissut Heikki K. Lyytisen kynäilemän artikkelin savusaunan parantamisesta Klubin kriteerein.

Jatkan tällä linjalla esittelemällä yhden nykyaikaisen savusaunan, jossa yhdistyvät paloturvallisuus ja hyvälöylyisyys. Savusauna ilman kompromisseja löytyy tällä kertaa Suur-Saimaan sopukasta ja sen rakensi Matti Karttiala. Minulla oli ilo ja kunnia kylpeä Matin saunassa sateisena heinäkuun päivänä kesällä 2022.

Video saunan sijainnista ja ulkoasusta. Katso YouTube video tästä linkistä, mikäli upotettu video ei näy.

Miten Matin saunasta tuli mallikelpoinen

Matin sauna ei aloittanut olemassaoloaan saunojen eliittiliigasta. Alun perin tämä vuosituhannen vaihteen jälkeen rannan läheisyyteen rakennettu sauna kärsi susihuonosta savukiukaasta ja liian matalasta sisätiloista. Tämä ei kannustanut saunan käyttöön ja se oli pari vuotta jopa kylmillään, sillä tontilla oli muitakin saunavaihtoehtoja. Matti löysi motivaation parantaa omaa saunaansa muun muassa käytyään tutustumassa Juha Telkkisen palkittuun savusaunaan pariinkin otteeseen ja ymmärsi mitä on tehtävä palatakseen tyydyttävän saunan tielle.

Matti päätti parantaa kylpyolojaan ja uudistaa saunaa reilusti. Parannukset kohdistuivat kahteen kriittiseen osaan: kiukaaseen ja kattoon. Saunan malli muuttui. Perinteisempää matalaa itäsuomalaista mäntyhirsirakentamista edustanut sauna kohosi 1,6 m ylemmäs haapaisena ja lauteet sen mukana parveksi. Uudistuksen toteutti perinnerakentaja Vesa Sairanen Punkaharjulta. Saunan tilavuus kasvoi 45 kuutioon. Saunasta tuli käytännössä parvisauna, vaikkei parven alle tehtykään ns. pesutilaa. Matin saunassa peseytyminen ja parfymointi tapahtuvat löylypyhätön ulkopuolella. Matti ei nimittäin halua savusaunassa haistella minkäänlaisia pesuaineista tulevia tuoksuja.

Pesunurkka on terassilla, saunan ulkopuolella. Vesi tulee pienestä lämminvesivaraajasta.

Kiuas on savusaunan paloturvallisuuden, terveellisyyden ja löylyjen miellyttävyyden suhteen aivan ensisijainen elementti. Hyvä kiuas savuaa oikein käytettynä minimaalisesti ja kuumentaa kivet muttei polta saunaa.

Kiukaan suhteen nurkat siivottiin täysin ja tilalle nousi uusi muurattu kiuas. Tämä kiuas on yksi korkeimpia näkemiäni, sillä on mittaa lattiasta 174 cm. Tämä on suoraa seurausta kiukaan suunnitteluperiaatteiden tarkasta noudattamisesta: tulipesän luukku on sijoitettu kätevälle korkeudelle, tulipesässä itsessään on korkeutta vajaa metri ja korkeassa kivitilassa muhii yli 500 kg Kerkesin ”kiviä”. Tämän lisäksi kiukaassa on massaa itsessään lähes kaksi tuhatta kiloa, joten lämpöä riittää varmasti yli vuorokaudeksi. Perjantaina lämmitetty sauna riittää hyvin vielä sunnuntaiaamun löylyihin.

Näkymä laudetasolta kiukaalle.

Katon kohottamisen ansiosta kiuas jää kuitenkin löylylavon alapuolelle. Jalkalauteeksi rinnastettava taso on 12 cm kiukaan yläpintaa korkeammalla, joten kylpijät ovat tukevasti löylytaskun sisällä. Ovi jää myös kauas alas, joten sitä voi pitää vaikka auki saunomisen aikana, ilman että löyly karkaa mihinkään.

Lauteiden ja kiukaan mittasuhteita on vaikea mahduttaa kuvaan. Tässä kuvassa portaiden alapuolinen liikkuva askelma on työnnettynä portaikon alle.

Moderni savusauna on löylysauna

Moderni savusauna on nimenomaan löylysauna. Saunan saa kyllä myös kuumaksi, mutta useimmat klubin vaikutuspiirissä olevat pitävät saunasta eniten miedon lämpöisenä. Saunan idea onkin, että siellä nautiskellaan löylyistä sopivissa erissä. Kun kiukaassa on riittävästi varautunutta lämpöä, myös löylyä riittää. Löylyn määrästä riippuu, miten kuumalle saunassa tuntuu.

Tämä löylyidea ei mitenkään radikaalisti poikkea vaikka jatkuvalämmitteisten puukiukaiden lämmittämästä saunasta. Se poikkeaa kuitenkin savusaunatraditiosta, jossa on totuttu laadultaan vaihteleviin kiukaisiin, joissa huolimaton löylynheitto nostattaa ilmaan tuhkapilven ja tikua. Tästä syystä joissakin savusaunoissa on päädytty siihen, että saunan lämpötila on korkea ja löylyttely vähäistä.

Lukijaa voi askarruttaa, mitä tämä lämpötilan sanallinen kuvailu tarkoittaa objektiivisin termein. Matin saunassa oli korkeimmillaan vain reilu 50 astetta lämmintä hieman ylälauteen yläpuolelta mitattuna, ilman kosteus saunomisen aikana n. 60 % RH. Tämä vastaa kuitenkin yllättävän hyvin Keräsen, Kylmälahden ja Seppäsen 1940-luvun savusaunojen tutkimukseen joista R.V. Stigell raportoi 1948 Sauna-lehden numerossa 1.

Kiukaan löylyluukku on kaksiosainen. Tällä tavoin kiviin varastoitunutta lämpöä voi hyödyntää järjestelmällisesti, vaikka lämpö kivitilassa kyllä itsestään tasaantuu ajan kanssa. Kannen avausmekanismi ei ole vielä valmis ja Matti operoi kiuasta paksut hanskat kädessä.

Löylyn heittäminen ei ole aivan kaikki kaikessa modernissakaan savusaunassa. Kun savukiukaan kansi avataan löylyn luomista varten, saunailma alkaa lämpiämään kiukaan läpi virtaavan ilman vuoksi. Virtaukseen voidaan vaikuttaa säätämällä samoja luukkuja, joista ensiöpaloilmaa yleensä syötetään. Mitä helpommin ilmaa tulee sisään alhaalta, sitä helpommin se syöksyy myös ulos ylhäältä. Matin saunassa ilman säätö on lähes kiinni ja virtaus on minimaalista, näin ollen saunakaan ei merkittävästi lämpiä löylyn heitossa. Toisin oli aiemmin Saunologiassa esitellyssä Jussi Niemelän kertalämmitteisessä puusaunassa, jossa löylyluukun avaaminen nosti lämpötilaa erittäin tehokkaasti.

Matin saunan erityispiirteitä: Liikkuva lattia ja leveät portaat

Matin saunassa on monia oivaltavia yksityiskohtia. Eräs näistä on lattia kiukaan edustalla. Lattia nimittäin liikkuu! Lämmityksen aikana noin neliömetrin kokoinen lattia voidaan työntää lauteille johtavien portaiden alle. Näin lämmittäminen tapahtuu parikymmentä senttiä alempaa ja kiukaan edustalla ei ole palavia materiaaleja. Saunottaessa lattia vedetään takaisin paikalleen, kuvassa näkyvä lauteiden niskoja varten oleva rako peitetään ja näin lattia on kynnyksen molemmin puolin samalla tasolla.

Lattia lämmitysasennossa lauteilta katsottuna.

Saunan perustus ansaitsee myös kehuja kekseliäisyydestään. Sokkeli ja betonilaatta on valettu yhdellä kertaa, jolloin koko lattia on kantavaa rakennetta. Merkittävää on kuitenkin se, että lattiataso on sisäänkäynnin tason alapuolella.

Lattia paikoillaan. Hahlo liittyy siihen, miten lattia liukuu portaikon kannattimen ympärille.

Saunan osittainen perustaminen maanpinnan alapuolelle on erinomainen idea! Tällä tavoin voidaan kivasti säästää kiukaan perustuksessa korkeutta lauteisiin nähden, jolloin saunan maanpäällisen osan ei tarvitse olla yhtä korkea. Tämä luonnollisesti johtaa betonilaattaan, mutta laatasta ei korkeassa saunassa muutenkaan ole haittaa.

Toinen käyttömukavuutta edistävä tekijä on kunnollinen portaikko. Parin metrin korkeudessa olevalle lavolle nousevat portaat ovat poikkeuksellisen leveät (n. 90 cm) ja valaistu askelmien alta.

Räppänä hohtaa lauteiden takaseinällä.

Savusaunoissa tavanomaisempia ominaisuuksia ovat lakeinen ja räppänä. Matin saunassa on erittäin reilu ja noin metrin harjalta nouseva lakeinen. Tämä tuo varmuutta lämmittämiseen kelissä kuin kelissä, kun tuulen suunnalla ei ole väliä vedon kannalta. Räppänäkin löytyy ja sitä voidaan operoida lauteilta. Räppänän avulla saunan ilmanvaihtoa voi tarvittaessa tehostaa myös saunomisen aikana. Ilmanvaihto toimii kuitenkin pääasiassa lattiaräppänöiden avulla, joita saunassa on kaksi maan pinnan tason yläpuolella vastakkaisilla seinillä.

Lattiaräppänä on aina auki. Savunpoiston toiminta on tehokasta savurajan korkeuden perusteella. Savukatto nousee nimittäin selvästi lauteiden istuinkorkeuden yläpuolelle, säästäen istuimia nokeentumiselta. Ainoastaan selkänojat täytyy nostaa pois saunasta lämmityksen ajaksi. Sivuseinien nokisuudesta ei voi arvioida savunkiertoa, sillä hirsissä näkyy myös saunan edellisen elämän jälkiä.

Lauteet eivät nokeennu saunassa pahasti. Sen sijaan selkänojat ovat siirrettävää mallia ja nostetaan alakerrasta lauteille, kun saunominen alkaa.

Kiukaan toiminta

Kiuas on Hannu Rasin suunnittelema Rasi 30 kiuas, jota Matin toimesta kehitelty eteenpäin ja paikallisesti muurattu kiuas. Matin mukaan kiukaasta saisi miedot löylyt vielä seuraavanakin päivänä. varastoi siis tehokkaasti lämpöä ja pitää sen tallessa niin pitkään, kun luukut pysyvät kiinni. Yhdestä Rasin suunnittelemasta ja toteuttamasta kiukaasta löytyy kuvia Sampsa Lehdon opinnäytetyöstä.

Kiukaan ydinosa ja kuoren sovitus on päältä katsottuna erittäin siististi viimeistelty. Sauma on päältä katettuna graniittilevyillä. Metallinen löylyluukku istuu hienosti Kerkesien täyttämän kivitilan päälle.

Heinäkuussa tapahtunutta koesaunomista edeltävänä iltana Matti oli lämmittänyt saunaa 2 tuntia 50 minuuttia. Tämän jälkeen sauna oli siintynyt tunnin, ennen kuin se oli valmiina. Kiuaskivien lämpötila oli tällöin hieman yli 400 ℃. Saunologian saunapartio saapui kuitenkin paikalle vasta seuraavana iltapäivänä, jolloin kivilämpö oli tasaantunut noin sata astetta matalampaan lämpötilaan. Tämä vaikutti edelleen erittäin otolliselle käyttölämpötilalle.

Muuratussa kiukaassa on runsaasti toisioilman syöttöaukkoja, joihin ohjataan ilmaa kiukaan sivustalta suljettavista kanavista.

Yhteenveto ja suositukset

Matin nykyaikainen savusauna ei jätä rauhallisesta löylystä nauttivia kylmäksi. Jos arvostaa nopeaa ja superkuumaa hikoilusaunaa, niin savusauna ei ole ensisijainen ratkaisu. Tämän tyyppisen saunan ja kiukaan lämmittäminen ottaa aikansa, mutta vastineeksi saunomisaika on ruhtinaallisen pitkä.

Saunasta on vaikea keksiä mitään parannettavaa. Eräs tällainen asia voisi olla löylynohjaus, sillä tasakattoisessa saunassa löyly tulee automaattisesti yhteen, kiukaasta kauimmaiseen pisteeseen lauteilla. Suuren löylytaskun ansiosta löylyt ovat jakautuneet pystysuunnassa mukavan tasaisesti, mutta lähimpänä kiuasta istuva löylynluoja saa selkeästi miedommat löylyt kuin vastakkaiseen nurkkaan istunut. Laipioon sopiva taite olisi voinut vaikuttaa tähän.

Toinen tietoinen kompromissi on se, että kun saunan pesupiste on sijoitettu ulos, rajoittaa se samalla saunan käyttöä ilmasto-oloihin jolloin vesi ei jäädy. Näin hienon saunan voisi toivoa palvelevan myös sydäntalvella, mutta pesuvesien käsittely talvella on aina oma ongelmansa.

Henkilökohtaisesti pidän Matin saunaa erittäin onnistuneena löylymonumenttina. Löylyistä ei voi sanoa mitään väärää sanaa ja savusaunojen kohdalla tärkeänä terveyskriteerinä käyttämäni silmien kirvely iltasella oli täysin minimaalista. Ehkä juuri ja juuri huomattavaa, mutta vähemmän kuin missään muussa viime vuosina käymässäni savusaunassa.

Martti Karttiala saunansa terassilla löylyjen välillä. Isännän sopii nauttia tämän saunan löylyistä.

Suosittelen Saunologian puolesta nykyaikaista savusaunaa ratkaisuksi kaikille rauhallisen löylyttelyn ystäville. Suunnitteluun saa apua Kansainvälisen savusaunaklubin neuvontapalvelusta, Juha Telkkisen tai Jarmo Hiltusen kirjoista (jälkimmäinen ilmestyy englanniksi vuoden 2023 aikana) sekä Saunologian neuvontapalvelusta.

Artikkelin pääkuva: © Matti Karttiala, 2023.

Kiitos Matille Saunologian ottamisesta saunavieraaksi ja Heikki Lyytiselle kohteesta vinkkaamisesta. 

Saunakissakin arvostaa savusaunaa
0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop
    Jatka ostoksia - Continue