Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tiesitkö, että myös muualla maailmassa ihmiset heittävät löylyä kiuaskiville? Myös Venäjällä saunaperinne on elää monimuotoisena ja siellä on kiukaissa jos jonkinlaisia kiviä. Saunologia esittelee nyt joukon kirjavia kiviä idästä! Tämä julkaisu aloittaa Saunologian kivikausi-julkaisusarjan, jossa tutustutaan syvällisesti niin luonnon kuin keinotekoisinkiin kiviin.
Saunologiassa on aiemmin esitelty jollain tapaa kaikki kotimaassa myynnissä olevat kiuaskivivaihtoehdot ja niihin liittyvät tutkimukset sekä katselmoitu hintoja ja käyty Sauna-Euroxin kivitehtaalla. Erilaisia mahdollisesti kiuaskelpoisia kiviä löytyy kuitenkin runsaasti ympäri maailmaa. Tällä kertaa huomio kohdistuu itänaapurin mittavilla sisämarkkinoilla liikkuviin kirjaviin kiviin. Osa näistä on ulkonäöllisesti sen verran jännittäviä, että ne voisivat kiinnostaa saunan sisustajia. Aloitetaan kuitenkin lyhyellä geologian oppitunnilla.
Kiuaskivigeologian perusteet
Jokainen erottaa kyllä kiven orgaanisista materiaaleista, mutta monelta on voinut unohtua kuinka monimuotoinen suomalainenkin kallioperä on. Kivi ei nimittäin yleisyydestään huolimatta mikään yksinkertainen alkuainekimpale, vaan luonnollisten prosessien tuloksena syntynyt mineraalien yhdistelmä (Geologia.fi). Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin vaikka puhdas kulta, kivi on aina yhdistelmä erilaisia mineraaleja. Mineraalit taas ovat alkuaineista koostuvia kemiallisia yhdisteitä.
Kivilajit luokitellaan yleensä niiden synty-ympäristön mukaan kolmeen luokkaan: metamorfisiin kiviin, sedimenttikiviin sekä magmakiviin. Kiuaskivet ovat pääsääntöisesti erilaisia magmakiviä eli muodostuneet alun perin sulamalla.
Kiuaskivistä puhuttaessa otsikoissa ovat niin sanotut kivilajikkeet. Nämä tarkoittavat erilaisia tyypillisiä mineraaliyhdistelmiä. Wikipedian mukaan yhdessä kivilajissa on usein 3–5 erilaista mineraalia: esimerkiksi graniitissa on kvartsia, maasälpää ja kiillettä. Vaikka tietyt mineraalikoostumukset esiintyvät usein tietyllä tavalla yhdessä, ei kallio koostu tarkkarajaisista, keskenään mineraalirakenteeltaan täysin samankaltaisista (homogeenisista) esiintymistä, vaan koostumus vaihtelee ja on tunnistettavissa erilaisia alalajeja ja variaatioita. Esimerkiksi kiuskivenä tunnettu peridotiitti on itseasiassa nimi kiviluokalle, joka sisältäää runsaasti oliviinia, ei vain kivilaji.
Mineraalikoostumus ei myöskään suoraan määrää sitä millainen kivi on: myös syntyhistoria ratkaisee. Esimerkiksi gabrolla (syväkivi), diabaasilla (juonikivi) ja basaltilla (pintakivi) on sama mineraalikoostumus (Geologia.fi).
Mineraalien kiertokulku ja kiviaineksi muodostuminen Kiviteollisuusliiton esityksen mukaan. Lähde: https://www.suomalainenkivi.fi/kiviteollisuusliitto/geologia/
Kiuaskivien yhtäläisyyksiä voi hahmottaa alla olevasta kuvaajasta. Läheisyys auttaa ymmärtämään miksi kivilajit käyttäytyvät kiuaskäytössä mahdollisesti samaan tapaan.
Kiuaskivien sijainti sedimentti, metamorfisten ja magmakivien taksonomiassa
Kun geologia on teoriassa hallussa, esittelen seuraavaksi kahdeksen kummallista kiveä virolaisen myyjän Vitaun valikoimista. Kivet on valittu satunnaisesti ja esitelty tässä täysin ulkonäkölähtöisesti. Vitaulla on näiden lisäksi vielä kourallinen muita Suomessa tuntemattomia kiuaskiviä. Tiheys- ja lämpökapasiteettitiedot perustuvat jälleenmyyjän ilmoitukseen.
Kvartsiitit
Kvartsiitit ovat enimmäkseen kvartsia sisältäviä kiviä. Kivi on puristuslujuudeltaan erittäin kova, mutta ei välttämättä kestä kovia lämpötiloja. Jälleenmyyjän mukaan kvartsiittien tiheys on n. 2680 kg/m3 ja lämpökapasiteetti 0,7 kJ/kg°C
Punainen kvartsiittiVakoinen kvartsiittiKvartsiitti
Kvartsiittien tavoin rodingiitiksi kääntämäni kivilaji on metamorfinen. Ominaispaino 2990 kg/m3 ja lämpökapasiteetti 0,9 kJ/kg°C
Rodingiitti (rhodingite) on metamorfinen kivi
Muut kivet
Porfyriitti (vulkaniitti)
Porfyriitti on poikkeuksellisen vaalea vulkaniitti eli magmakiviin ja pintakiviin kuuluva kivi. Porfyyri on kivityyppi, ei varsinaisesti laji, joten tämä on kotigeologin tulkinta asiasta.
Doleriitti on läheistä sukua kotimaiselle diabaasille ainakin ulkonäön puolesta. Tiheys: 3000 kg/m3, lämpökapasiteett 1,05 kJ/kg°C
"Kromiitti", mahdollisesti oliviini tai peridotiittisukuinen painava kivi
Kromiitiksi kutsutun kiven todellinen olemus on toistaiseksi mysteeri. Se vaikuttaa syväkivelle painonsa vuoksi, mutta on suhteellisen vaalea, vaaleampi kuin diabaasit. Kromiitti (eli mineraali) se ei kauppanimestään huolimatta ole, mutta voi tätä mineraalia sisältääkin. Kuka tietää?
Viimeinen esimerkki ei tietenkään ole kivi, vaan kappale valurautaa. Tämän huomaa ruosteenpunaisesta ominaisväristä.
Rautaa käytetään Venäjällä kivien asemasta jonkin verran. Jälleenmyyjän mukaan sillä voisi korvata 30% (puu)kiukaan alimmista kivistä, jolloin sauna lämpenee tehokkaammin. Löylyä kuvaillaan kuitenkin turhan äkäiseksi, jos kiukaassa on pelkkää rautaa, joka johtaa lämpöä olennaisesti kiviä paremmin..
Tiheys: 7200 kg/m3, lämpökapasiteetti 0,5 kJ/kg°C
Seuraavassa kivikausi-sarjan artikkelissa tutustutaan kivierikoisuuksiin tarkemmin. Koska suomalaiset ovat epäluuloisia kaiken ulkomaisen saunamaterian suhteen, joten kivien esittelyn lisäksi niitä on luonnollisesti kokeiltava ainakin pikaisesti sen selvittämiseksi voivatko ne edes teoriassa selviytyä saunassa.
Kivinäytteet Saunologialle toimitti virolainen Vitau, jolta kiviä voi suoraan tilata. Jos kaupankäynti virolaisten kanssa mietityttää, ota yhteyttä Saunologian kautta!
Vitaun sivuilta löytyy tuotteista lisää englanninkielistä tietoa, on tosin huomautettava että tiedot eivät kokonaisuudessaan ole kovin vakuuttavia sotkien iloisesti geologian käsitteitä toisiinsa.
Itä-Suomen Yliopiston Kiuas-hanke on vuosiin ensimmäinen tieteellinen tutkimus puukiukaiden polttoteknisestä toiminnasta. Sen tuloksia on syystäkin Saunologiassa odoteltu pitkään. Hanke päättyi 31.3.2019 ja sen loppuraportti on nyt julkaistu. Tässä keskeisiä poimintoja projektin saavutuksista, jotka kertovat päästöjen kehittyneen tällä vuosikymmenellä parempaan suuntaan, mutta tilanteen olevan edelleen erittäin huonolla tolalla, sillä markkinoilla on edelleen näennäisesti standardin täyttäviä kiukaita, joiden päästöt ovat uusilla mittareilla erittäin korkeat. Tutkimus avaa näkymiä vähäpäästöisempään puusaunaan, mutta jättää toistaiseksi paljon hampaan koloon.
ISY:n Jarkko Tissarin vetämän tutkimushankkeen toteutuksesta on Saunologiassa raportoitu jo aiemmin. Silloin käytiin paikan päällä tutkimuskontissa saunomassa sekä tutustuttiin mittalaitteistoihin. Joten jatketaan tarinaan suoraan siitä, mitä tutkimuksissa on selvinnyt.
Simon isä Jarkko
Projektin saavutukset
Tutkimushankkeen yksiselitteinen kärkitulos on kiukaiden päästömittausmenetelmä. Ennen hanketta ei ole ollut olemassa menetelmää, jolla puukiukaiden päästöjä pystyttäisiin luotettavasti ja kattavasti tutkimaan. Voimassaolevien EU-laajuisten tuotevaatimusten (CE-merkki) osana mitattava häkäpäästö on vain yksi, ei lainkaan vaarallisin päästötyyppi.
Ongelmana mittauksille ovat aiemmin olleet puukiukaiden päästöjen korkea määrä ja savukaasujen korkea lämpötila, jotka ovat vaikeuttaneet esimerkiksi muiden tulisijojen päästöjen mittaamiseen tarkoitettujen ratkaisujen käyttöä. Nyt nämä ongelmat on selätetty ja tarjolla on ensi kertaa kansalliseksi standardiksi ehdotettava mittaustapa. Tutkijoiden kehittämä järjestelmä analysoi erikokoisten pienhiukkasten määriä, massaa sekä mustan hiilen että erilaisten PAH-yhdisteiden osalta.
Ottaen huomioon, että mittausjärjestelmä on projektin pääsaavutuksia, jää sen luotettavuuden ja tarkkuuden (reliabiliteetti ja validiteetti) tarkastelu raportissa vähälle huomiolle. Tarkkuuden suhteen tiedetään, että järjestelmässä oli käytössä monille päästötyypeille sekä uusia, reaaliaikaisia että perinteisiä suodatinnäytemittaustapoja, joiden tarkkuuden arviointia on kuitenkin jo tehty erikseen aiemmin.
Tutkimuksen haasteellisuus tulee esiin parhaiten ensimmäisestä liitekuvasta L1. Kuvaan on koottu jopa 35 mittausta samalla kiukaalla (”Kiuas 1”). Hajonta testien välillä on huomattavaa, silmämääräisesti arvioituna keskihajonta ylittää keskiarvon mustan hiilen sekä hiukkaslukumäärän osalta.
Saman kiukaan päästöt vaihtelet käyttötavasta ja polttoaineesta riippuen runsaasti. Tästä aikasarjasta on korostettu vihreällä ja punaiselle pienimmät ja suurimmat päästöt sekä laskettu vaihteluvälin suuruus. Huom. mittaukset eivät siis ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, myös polttojakson pituus vaihtelee. Alkuperäinen vuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Hajontaa selittää se, että mukana on erilaisia kokeita. On siis todettava, että tämä tutkimus vaikuttaa on erittäin herkälle muutoksiin tulisijan käyttäytymisessä, käytössä ja olosuhteissa. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kiukaiden keskinäisessä vertailussa olosuhteet on vakioitu mahdollisimman pitkälle. Toisella kiukaalla tehdyt mittaukset, joissa tavoitteena oli nimenomaan toistaa aiempia havaintoja, osoittivat kaikilla mittareilla alle 20% eron mittausten välillä.
Saunojia tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan lämmitä. Onneksi projekti tuotti myös jonkin verran vähintään alustavia tuloksia siitä millaisia päästöjä tällä hetkellä myynnissä olevat, tyypilliset kiukaat edustavat. Edustavuus on raportin taustaoletus, sillä hanke syntyi osin tarpeesta estimoida valtakunnan tasolla puuhiukkasten osuutta päästöistä. Raportissa kiukaiden valintaperusteista ei juuri puhuta eikä niiden merkkejä tai malleja paljasteta suuren yleisön pettymykseksi.
Puun kosteus (11, 18 tai 28%) vaikuttaa ensisijaisesti hyötysuhteeseen ja sitä kautta saunan lämpiämiseen. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Raportissa on useampia havaintoja, jotka haastavat tämänhetkisen CE-protokollan suositukset, tai pikemminkin osoittavat sen puutteita vertailussa todellisiin käyttötapoihin. Tissari totesi Saunologian haastattelussa, että CE-testijärjestelyssä on liikaa vapauksia esimerkiksi polttopuun kosteuden, panoskoon, kiukaan kivimäärän ja vedon suhteen. Itseäni harmittaa myös ergonomianäkökulman lähes täydellinen ohittaminen. Mutta takaisin EU-standardien maailmasta Kiuas-hankkeeseen.
Kiinnostavimmat havainnot ovat seuraavat:
Kiukaiden päästöt ovat kehittyneet hieman parempaan suuntaan tällä vuosikymmenellä ja on syytä epäillä tämän olevan yhteydessä CE-merkinnän vaatimuksiin
Korkeampi hyötysuhde ei ennusta pienempiä päästöjä.
Integroitu vesisäiliö ei vaikuta merkittävästi päästöihin.
Kostea polttopuu heikentää hyötysuhdetta, muttei yksiselitteisesti lisää päästöjä, pikemminkin niitä syntyy kuivaa puuta poltettaessa enemmän
Löylynheitto tai kiukaan kivimäärä ei suoraan vaikuta päästöihin.
Hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan.
Puulajien ja puun kuoren polttamisen vaikutus päästöihin on pienempi kuin kiuasmallien väliset erot
Puulajeista leppä, tarkemmin sanottuna harmaaleppä, tuotti kokonaisuudessaan suurimmat päästöt. Tämä on kiinnostavaa ottaen huomioon, että savusauanan lämmittäjät käyttävät leppää lämmityksen juuri sen tuottaman aromin kanssa. Ehkä kaikki pahat hiukkaset eivät olekaan niin ei toivottuja?
Kuori ei yksiselitteisesti lisää päästöjä toisin kuin olisi voinut olettaa. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Huolestuttava, mutta raportissa vain yhdellä virkkeellä käsitelty, havainto on, että hiukkaspäästöjä päätyy myös saunan sisäilmaan. Tissarin mukaan havainnot tehtiin varsinaisen koesarjan ulkopuolisissa oppilastöissä, minkä takia niitä ei tässä raportoitu. Asia on kuitenkin suhteellisen tärkeä ja olen itse kehottanut tutkijoita tarkastelemaan kertalämmitteisten kiukaiden saunomisen aikaisia päästöjä.
Onko tällä kaikella mitään yhteyttä sitten Saunologian alkuperäisessä tähtäimessä olleeseen saunomiselämykseen? Hyvin vähän, se on myönnettävä. Puukiukaiden keskeiset haasteet liittyvät korkeuteen, lämmönjakautumiseen, käytettävyyteen ja hyötysuhteeseen eivätkä nämä ole hiukkaskeskustelun ytimessä. Toivon kuitenkin, että huomion kiinnittäminen hiukkaaseen kiihdyttäisi myös tuotekehitystä muilta osin.
Kiuastekniikan puutteet syynissä
Toisiopaloilman puute on tutkijoiden mukaan suurin yhteinen ongelma. Ongelma on sekä ilman saamisessa (määrä) että sen jakautumisessa tulipesässä paloprosessin kannalta sopiviin kohtiin (laatu). Tämä tarkoittaa, että käyttäjällä on joitakin mahdollisuuksia vaikuttaa päästöihin, mutta on toistaiseksi mahdoton antaa yksiselitteisiä ohjeita miten kutakin kiuasta pitäisi käyttää. Testeissä havaittiin, että kaksi esimerkkikiuasta tuottivat eri suuntaisia tuloksia päästöjen lisääntymisen tai vähentymisen suhteen ensimmäisen ja toisen panoksen välillä.
Tissarin mukaan paloilma-asiaa on monimutkainen. Ensinnäkin tulipesän toiminta muuttuu sen lämmitessä, ero on suurin ensimmäisen ja seuraavien panosten välillä. Sama määrä polttopuuta kaasuuntuu primaaripaloilman vaikutuksesta kuumassa tulipesässä nopeammin. Monissa kiukaissa toisiopaloilmaa ei kuitenkaan saada suhteessa enempää, mikä vaikuttaa palamisolosuhteisiin negatiivisesti ja olosuhteet päästöjen syntymiselle ovat otolliset.
Kertalämmitteinen kiuas käväisi myös testeissä, mutta sen tuloksista kerrottiin vain vähän. Kuten olettaa saattoi, kertalämmitteisen kiukaan hyötysuhde oli parempi kuin yhdenkään jatkuvalämmitteisen eivätkä päästöt eronneet keskimääräisistä verrokkikiukaista. Kertalämmitteisyyden edut energian talteenotossa ovat siis kiistattomat. Jos siis mietitään savusaunaa, on siinä hyötysuhteen kannalta erinomainen konsepti, vaikka rauniokiukaan päästöt ovat varmaankin olleet tolkuttomia.
Kansa haluaa tietää
Projektin suurin puute on nyt ilmeinen. Nostin asian esiin jo yli vuosi sitten saadessani mahdollisuuden vaikuttaa tutkimushankkeen valmisteluun ulkopuolisena asiantuntijana, mutta tämä ei valitettavasti auttanut. Puute on tunnisteellisten mittaustulosten jättäminen pois raportista.
Lista raportissa kuvailluista testeistä nimeää osallistujat vain "kiukaina 1-8". Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Tutkimustulosten suurin mahdollinen vaikutus minusta on yhteys ihmisten ostopäätöksiin niin, että pienipäästöisen kiukaan haluava voisi sellaisen luottavaisin mielin ostaa. Jo nyt osa valmistajista on sortunut mainostamaan kiukaita pienipäästöiseksi sillä seurauksella, ettei kuluttaja ole mitään mahdollisuuksia arvailla mikä on totuus. Esimerkiksi Saunologiaa lukemalla on käynyt toivottavasti selväksi, ettei realistista ja kattavaa mittaustapaa kiukaan päästöille ole ollut tähän asti olemassa, joten tällaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja.
Päätöksen tulosten anonymisoinnista teki projektin johtoryhmä yhdessä tutkijoiden kanssa. Jarkko Tissarin mukaan pääasialliset syyt ovat ne, että menetelmää kehitettiin yhä mittauksia tehdessä, valmistajien kanssa ei sovittu julkaisemisesta projektia aloitettaessa ja . Argumentit eivät ole täysin vedenpitäviä, sillä tehdyt koesarjat on suoritettu mielestäni CE-testiä hallitummin (ja sitä mukaillen, tosin valmistajien normaaliohjeista olennaisesti poikkeavalla tavalla) ja toisaalta hanke on toteutettu valmistajista riippumatta (vaikkakin rinnakkaisessa hankkeessa tietyt valmistajat olivat mukana). Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että katson asioita tässä tapauksessa kuluttajien edustajan, en tiukan tieteellisten silmälasien lävitse.
Suurin syy anonymisointiin on todennäköisesti kuitenkin poliittinen, sillä Tissarin laboratorio pyrkii käynnistämään uuden nelivuotisen tuotekehityshankkeen jo tänä kesänä suurimpien kotimaisten toimijoiden kanssa. Jatkohankkeen ja Itä-Suomen Yliopiston havitteleman tutkimuslaboratoriotyön edellytys on hyvät suhteet valmistajiin. Tulosten julkaisu nyt olisi väistämättä sahannut tätä oksaa ja antanut negatiivista julkisuutta testissä heikoimmin menestyneille malleille.
Tissari toteaa pitkän aikavälin tavoitteista seuraavaa:
Haluan vaikuttaa siihen millainen on Suomen ilmanlaatu tulevaisuudessa. KIUAS hankkeen pohjalta näen tässä suurta potentiaalia siitnä, että voimme oikeasti auttaa kiuasvalmistajia eteenpäin.
Luotetaan siis tutkijoiden kanssa siihen, että tämä tulosten pihtailu johtaa pitkällä aikavälillä siihen tilanteeseen, että suosituimpien kiuasmallien päästöistä saadaan julkista tietoa. Epämiellyttävä puoli tässä odottelussa on se, että se voi kestää pitkään. Vaikka kehitysprojekti käynnistyisi tänä vuonna, on nykyisten tulosten valossa selvää, ettei monikaan kiuas kestä päivänvaloa sellaisenaan, vaan edessä on tuotekehitystä ja tämän jälkeistä tuotannonvalmistelua, pahimmillaan useita vuosia, ennen kuin vapaaehtoiset testitulokset ovat käytettävissä.
Saunologian edustamassa kuluttajanäkökulmassa päättynyt hanke lisää valitettavasti tietämättömyyden ahdistusta, sillä nykyiset tulokset todistavat sen puolesta, ettei mikään yksittäinen mittari - kuten käytössä oleva CO - kerro kokonaispäästöistä riittävästi. Tarvitaan laajempaa mittaristoa ja eri päästöjä on kyettävä mittaamaan erikseen. Esimerkiksi kaikki kiukaat alittavat CE-standardin häkäpäästövaatimuksen, mutta tämä ei takaa mitään muiden päästöjen tasoista.
Keskeisimmät hankkeessa määritetyt päästöt: musta hiili, PAh ja PM1-koon hiukkaset. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Keskeisimmät hankkeessa määritetyt päästöt: musta hiili, PAh ja PM1-koon hiukkaset. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Keskeisimmät hankkeessa määritetyt päästöt: musta hiili, PAh ja PM1-koon hiukkaset. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Valoa savuhormin päässä?
Raportissa esitellään joitakin ajatuksia siitä, miten päästöasiaa voitaisiin tulevaisuudessa ratkaista. Mukana on mm. ehdotus uudeksi ympäristömerkiksi, jossa kiukaille annettaisiin arvosana 0-10 yhden desimaalin tarkkuudella niiden päästöjen määrän (mg/nm3) perusteella. Voisiko tämä auttaa kuluttajia valitsemaan kiukaan?
Visualisointi raportissa ehdotetusta uudesta päästömerkistä. Kuvalähde: Kiuas-hankkeen loppuraportti, 2019.
Ehkä. Positiivisesti ajateltuna se olisi ainakin parempi kuin ei mitään. Negatiivisesti ajateltuna tässä on useampia ongelmia. Nyt on jo olemassa useampia ympäristömerkkejä, kuten Joutsenmerkki ja Allergiatunnus, joita ei käsittääkseni toistaiseksi ole kukaan ottanut käyttöön. Tissarin mukaan he ovat ajatelleet, että Simo-merkki voisi toimia myös osaperusteena Joutsenmerkin myöntämiselle. Toisaalta CE-merkintä on pakollinen ja olisi luontevampaa liittää eri päästötyypeistä vähintään ilmoitusvelvollisuus, ellei suoritustasomerkintä, sen yhteyteen - kunhan CE-testiprotokollaa ensin tarkennettaisiin ja päivitettäisiin vastaamaan todellisia käyttöolosuhteita .
Esimerkki: CE-vaatimusten mukainen tyyppikilpi löytyy kaikista nykyään myynnissä olevista jatkuvalämmitteisistä puukiukaista.
Eräs konkreettinen ongelma on, ettei toistaiseksi Suomessa ole vastaavia laboratorioita kuin Kuopion SIMO. Valmistajilla on myös rajalliset mahdollisuudet perustaa perustaa omia hiukkastutkimuslaitoksiaan. Tissarin mukaan hiukkasten päästöjen mittausten vaatimat laitteistoinvestoinnit ovat kymmeniä tuhansia, toisaalta tarvitaan myös henkilökuntalaiteresursseja, joten Suomessa todennäköisesti Harvia olisi ainoa, jolla olisi tähän varaan.
Kun mittausmenetelmä on nyt kehitetty, olisi eduksi, että sen tuottamaa dataa saataisiin julkisuuteen. Ehdotetun merkin avulla tämä voisi onnistua jopa suhteellisen nopeasti, ainakin suhteessa EU standardin, kotimaisten standardien ja kansallisen lainsäädännön muutoksiin. Tissari on tekemässä kansalliselle standardoimisjärjestölle SFS:lle esityksen mittausjärjestelyyn sisältyvän pienhiukkasten mittaustatavan standardoinnista. Mikäli tämä hyväksytään, on jo otettu askel kohti mittausmenetelmän oikeuttamista.
Tämän jälkeen kysymys on siitä innostuvatko valmistajat tekemään kiukaille vapaaehtoisia päästömittauksia, jotka nostaisivat kiukaiden suhteellisen maltillisia tuotekehityskustannuksia. CE-merkinnän edellyttämät testit ovat jo jonkinmoinen menoerä, useiden tuhansien eurojen luokkaa. Valmistajien halukkuus osallistua ja julkaista vapaaehtoisten tutkimusten tuloksia jää nähtäväksi, sillä kuka haluaisi käyttää merkkiä markkinoinnista ellei testitulos ole paremmasta päästä?
Olen huolissani kiukaani päästöistä, mitä voin tehdä?
Tämän tutkimuksen tulosten julkaisun jälkeen kuluttajat jäävät kiusalliseen välitilaan. Nyt on vakuuttavaa dataa kiukaiden välisistä päästöeroista, mutta ei juuri mitään osviittaa millainen kiuas ympäristötietoisen saunojan kannattaisi hankkia. Nykyisen standardin vaatimusten mukaisista päästötiedoista häkäpäästö (CO) vaikuttaa huomionarvoiselle, vaikkei riittävälle signaalille päästöjen koko kirjosta, sillä korrelaatio CO:n ja muiden päästöjen välillä ei ole kovin korkea (tämän näkee hajontakuvioista ja lineaarisen regression selitysasteesta).
Nyt on siis on odotettava kärsivällisesti 3-8 vuotta mitä tuleman pitää: uutta ympäristömerkkiä tai EU-standardin päivitystä? Mahdollisesti jo tänä vuonna käynnistävä jatkohanke voi myös tuoda julkisuuteen mallikohtaisia päästötietoja.
Tai, valveutuneet Saunologian lukijat voivat tutustua raporttiin ja muihin tutkimuksen ympärillä syntyneisiin dokumentteihin ja pientä salapoliisilogiikkaa käyttäen päätellä mitä merkkejä ja malleja tutkimukseen osallistuneet kiukaat edustivat… Kuka ehtii ensin?
Nykyiset kiukaan omistajat voivat pitää päästöt kurissa kiinnittämällä huomiota laadukkaaseen polttoaineeseen, maltilliseen panoskokoon ja riittävän paloilman määrään. Mikäli kaikesta huolimatta piipusta tupruttaa toisella panoksella jatkuvasti näkyvää savua, kannattaa etsiskellä uutta kiuasta, jossa on mahdollisimman pienet CO-päästöt. Lisää vinkkejä julkaistaan Saunologiassa vielä ennen Juhannusta!
Syttis on ekologinen ja tehokas tapa helpottaa tulipesän sytyttämistä päältä
Saunologian onnittelut ja suurkiitokset Jarkko Tissarille hankkeen ideoinnista ja läpiviennistä sekä kaikille KIUAS-hankkeen edustajille yhteistyöstä. Tällä työllä on merkittävät edellytykset edistää suomalaista puukiukaiden tuotekehitystä ja ilmanlaatua 2020-luvulla.
Kirjoittaja osallistui korvausta vastaan Kiuas-hankkeen asiantuntijaryhmän työhön vuonna 2018.
Video Vekan toistaiseksi viimeistelemättömän pro gradu -tutkielman sisällöstä, jossa tutkittiin roskien polton päästövaikutuksia: https://www.youtube.com/watch?v=74I-ogiSX9c
Vuoden ensimmäinen kirja-arvio kohdistuu poikkeukselliseen uutuuteen. Heli ja Ville Blåfieldin Saunavuoro on harvinainen journalistinen tutkielma 2010-luvun saunakulttuurista. Kirja, joka kertoo mitä suomalainen sauna tällä hetkellä todellisuudessa on: ilman tekoripsiä tai photoshoppia, keskellä vanhempien taistelua löylyistä karkaavien tenavien kanssa! Kirja erottuu vuosikymmenen muista saunakirjoista ja jää elämään aikalaistarinana toivottavasti seuraavalle vuosisadalle asti. Lue mitä siinä itse näin.
Vedin kirjan arvostelukappaleen ulos mitäänsanomattomasta pahvikuoresta ja aloin kiivaasti silmäilemään sitä. En ehtinyt ensimmäistä sivua pidemmälle, kun verenpaineeni nousi.
Ei kai nyt taas!
Vasta yksi hyvätunnelmainen kirja oli pilattu asiattomalla asiatekstillä, miksi hitossa suomalaisten saunojen lukumäärä kiinnostaa tätäkin esseistiä? Asianperehtymättömille tiedoksi, että julkaistuani toissa vuonna virallisia totuuksia kritisoineeni arvioni saunojen lukumäärästä, sain pian Seppäsen Markun Oulusta oikaisemaan minua, että jotain on pielessä. Suomalaiseen tapaan epäsuorasti, mutta kuitenkin. Päädyimme sittemmin asiassa aselepoon, jota huomasin edellisen Sauna-lehden numeronkin kunnioittaneen ensimmäistä kertaa instituution puolesta kyseenalaisten Seurassa pitkään liputetun arvion puolesta. Markun kanssa jouduimme (mielestäni) molemmat myöntämään tietämättömyytemme asiassa. Jostain syystä tässä kirjassa Markun lukuja tarkastellaan lähes desimaalin tarkkuudella niin kuin asialla olisi merkitystä tai se olisi faktaa.
Mutta eipäs unohdeta Saunavuoroa, nyt kun pulssi on taas tasaantunut.
Vaikka sauna on keskeinen osa suomalaista keskivertokulttuuria, se harvoin nousee otsikoihin ellei sitä kohtaa häväistys tai erityinen kansainvälinen ylistys. Kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite maaliskuussa 2019 otti asiakseen huomioida tulevan saunakirjan jo kuukautta etukäteen, oli selvää, että käsillä oli jotain erityistä.
Sisarusten, valokuvaaja Heli ja toimittaja Ville Blåfieldin (ex-HS), maaliskuun 2019 lopussa julkaiseman Saunavuoro kirjan saama etukäteisjulkisuus ei suoraan sanottuna tullut täytenä yllätyksenä. Ennen tätä Teoksen kustantamaa kirjaa parivaljakko julkaisi reilun puolentoista vuoden ajan Rapport-palvelussa kirjan pohjana olevaan 19-osaista juttusarjaa palanen kerrallaan. Saunologiankin sosiaalisessa mediassa nostin muutamia näistä julkaisuista esille.
Kirja ja digitaalinen artikkelisarja ovat kuitenkin asia erikseen. Rapportin Sauna-Suomi -sarjan kanssa en koskaan itse tullut läheiseksi, mutta kirjasta tilasin hyvissä ajoin itselleni kappaleen. Uutuus yllätti iloisesti ja osoittaa kirjan formaattina ajassa, jossa kaikki yli 300 merkkiä on liian pitkä luettavaksi, edelleen tärkeäksi. Mikäs se sellainen kirja sitten on?
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro
Mistä on kysymys?
Sisarukset saivat idean saunakirjaansa kolmisen vuotta sitten. Idea oli, kuten niillä tapaa olla, kunnianhimoinen ja sen välineeksi valikoitui juuri käynnistynyt Rapport. 2017 parivaljakko aloitti ensimmäisen mittavan yhteisprojektin (ellei yhdessä vietettyä lapsuutta sellaiseksi lueta), joka sitoi heidät yhteen noin kahdeksi vuodeksi.
Blåfieldien ajatus oli kiertää saunomassa kaikissa Suomen maakunnissa ja kertoa journalistiseen tyyliin, millaista se suomalaisten saunaelämä oikeasti on. Mielijohteesta saunakiertue päätettiin toteuttaa maakunnittain aakkosjärjestyksessä, mikä varmisti, että keskimääräistä saunareissua kohden mittariin tuli yli 600 kilometriä, yhteensä melkein 13.000!
Jokaisessa paikassa on saunottu ja katseltu ja kuunneltu saunojien tuntoja ja tarinoita. Näistä kirjaan on kasattu 3-4 aukeaman mittaisia kuvavoittoisia reportaaseja, joissa tekstin keskimääräinen pituus jää selvästi alle kahden.
Saunakohteet eivät valikoituneet parhaiden mainoskuvien perusteella, vaan tekijät hyödynsivät Facebookin puskaradiokanavia hakeakseen saunakohteita ympäri Suomen. Loppujen lopuksi kohteita löytyi sen verran, että useimmiten jäi valittavaakin ja kameran eteen pääsivät hyvinkin erilaiset saunaseurueet ympäri maan. Tietoinen toiston välttely selkeästi onnistui.
Heli Blåfield kertoo, että alusta pitäen toiveena oli tehdä kokonaisuudesta lopulta kirja. Teoksen ja taitosta vastanneen Dog Designin avulla se myös onnistui. Rapportilla oli kuitenkin myönteistä vaikutusta työn etenemiseen. Jatkuva julkaisusykli pakotti viimeistelemään julkaisukelpoista sisältöä pienissä erissä ja kypsytti näkemyksen esimerkiksi kuvamateriaaliin hyvissä ajoin ennen kuin kirjasta oli tietoakaan. Myös saunaisännille ja –emännille oli helppo kertoa julkaistujen tarinoiden kautta, millaista julkisuutta saunan oven raottaminen tulisi tietämään.
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro - kiertuekalenteri
Alastomuutta ja alkoholia
Reilun kolmen vuoden aikana minulla on ollut ilo esitellä Saunologiassa useampia saunakirjoja. Useampia näistä voi pitää suomalaista saunaa ja saunakulttuuria salonkikelpoisesti markkinointikirjoina. Olen toistuvasti kritisoinut näissä sitä, että vaikka kuinka ollaan kaavittu koko saunamaailmamme kirjo kuviin ja sanoihin, on tunnelma kuin kiiltokuvakirjassa ja tietyllä tavalla etäällä todellisuudesta. Lifestyle-lehdistä tuttu ”stailaus” on siivonnut useimmat elämisen maut, tuoksut ja tunteet sivuun. Ei näy export-oluttölkkejä, roikkuvia mahoja tai hapsottavia hiuksia.
Nyt näkyy.
Saunavuoro ottaa tämän päivän suomalaiseen saunakulttuuriin terveen journalistisen lähestymistavan, jossa saunomisen osaa arkipäivässä – tai juhlassa – esitellään sen enempää kaunistelematta tai kauhistelematta. Helin mukaan ”kirja on tehty rakkaudesta dokumentarismiin” ja se näkyy lopputuloksessa.
Näkemys on erittäin ihmiskeskeinen ja elämänmakuinen, jossa saunat, saunojat tai heidän tapansa eivät ole pelkkiä sosiaalisen median huippuhetkiä, vaan osa normaalielämän jatkumoa. Itse asiassa 21 tarinan keskellä loistavat poissaolollaan morsiussaunat, juhannusvihdan sitomiset sekä hupaisat poikien pitkän kaavan ”saunaillat”, joita yleensä jaksetaan suomalaisesta saunakulttuurista puhuttaessa muistella.
Tätä ei pidä tulkita niin, että pitäisin saunomisen huippuelämyksiin keskittyviä kirjoja jotenkin vähempiarvoisina. Ajattelen niin, että erittäin tärkeää, että jos joku arvioi viidenkymmenen tai sadan viidenkymmenen vuoden päästä 2018 saunakulttuuria Suomessa, on nykyajasta jäljellä muitakin todisteita kuin siloteltuja mainoksia ja kauniita kuvakirjoja. Laura Seesmeren viime vuonna julkaistuissa väitöskirjassa tehtiin juuri tämänkaltaista kuva-analyysia ja havaittiin kuvamaailman muutoksia. Tällaisiin tutkimuksellisiin tarkoituksiin Saunavuorosta tulee erinomainen lähdeteos!
Arvostan siis arkipäivän saunaan tutustumista. Saunakulttuurin näennäisten polttopisteiden sijaan Blåfieldien tarkkailevat silmät ja kamera kiertävät hämyisissä saunoissa, sottaisissa pukuhuoneissa ja satunnaisten hätäpoistumisteiden oviaukoissa jäähdyttelemässä. Ville on kuunnellut, Heli kuvannut ja saunakansa on puhunut.
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro
Ville kirjoittaa alun esseessä, että ”sauna ei ole pelkästään pimeä soppi, se on myös ikkuna”. Se on erityinen ikkuna suomalaisten mielen maisemaan. Tämä näyttää pätevän siinä mielessä hyvin, että tekijät ovat päässeet hyvin lyhyenkin tutustumisen aikana poikkeuksellisen lähelle ihmisiä. Sauna avaa tässä mielessä erityisen yhteyden saunojien.
Tämän oli huomannut kirjassa 13. löylyissä esiintyvä iranilainen Mahdi, joka tutustui Vaasassa suomalaisiin lopulta saunan kautta. Missään muualla ei valtaväestöön onnistunut luomaan suhdetta, mutta kuten Kekkonen aikoinaan havaitsi, sauna on hyvä paikka lähentää kansainvälisiä suhteita.
Mutta mites se erotiikka ja viina? Helin lehtikuvajournalistista tyyliä noudatteleva kuvaus ei jätä epäselväksi sitä, että suomalaiset saunovat edelleen yleensä alasti aseksuaalisesti. Alastomuudella ei kuitenkaan kirjassa mässäillä ja tuntuukin, että suomalaiset ovat vuosikymmenten aikana kehittäneet ujomman suhteen ”saunaruumiiseensa” kuin vaikkapa 70-vuotta sitten. Taustalla voi olla viime vuosikymmenten alastomuuden seksualisointi ja amerikkalaistuminen – tai jotain muuta. Mutta amerikkalaisihanteiden mukaisesti alkoholin käyttöä ei sen sijaan tarvitse ujostella.
Kyynisen tieteilijän huomautus: muistetaan että kirjassa esiintyvät saunapartiot ovat väistämättä tietoisia toimittajista ja käyttäytyvät sen mukaan hieman eri tavoin kuin ilman valvovaa silmää – riippumatta siitä pyrkivätkö toimittajat johdattelemaan heitä suuntaan tai toiseen, jota en tässä jaksa epäillä.
Kahdessa kolmasosasta kuvista tissutellaan mietoa alkoholijuomaa. Eikä pelkästään niitä hienoja pienpanimo-oluita. Kirjan tapahtumapaikoilla nautiskellaan kohtuudella, mutta suomalaisessa saunassa ei lasketa prosentteja, oli niitä tai ei. Alkoholin ja alastomuuden integraatio suomalaisessa 2000-luvun alun saunakulttuurissa on näin kiistatta osoitettu. Onneksi olkoon.
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro
Saunologin pohdintoja
Kriitikon onnittelut ovat ironiset joten palataan suosiolla ruotuun. 21 valikoidun saunakokemuksen perusteella ei pidä esittää vahvoja väitteitä siitä, mitä sauna kaikille suomalaisille edustaa. Tämä ei ole tutkimus, tämä on tarkkanäköistä journalismia, jossa on uskottava tarinan autenttisuuteen.
Uskottavuutta lisää se, ettei kirjan kertojaääni selitä, analysoi tai arvota, vaan kuvailee kaunistelematta. Kamera kiinnittää katseen myös pieniin epäyksityiskohtiin. Kokonaisuus ei kuitenkaan huku yksityiskohtiin. Kirjaa on erittäin helppoa lukea. Aloittaa mistä tahansa, lopettaa mihin vaan. Joka kohdasta pääsee nopeasti sisälle yhteen saunatodellisuuteen.
Helin valokuvaustyyli on dokumentaristinen, toisaalta kirjassa on tavanomaista lehtikuvaa rohkeampia rajauksia ja rajumpia, vaikkakin luonnollisia, sävyjä. Tyylistä tulee viimeaikaista saunakirjoista mieleen erehtymättömästi Kaupunkisaunoja, joka ilmestyi kun kaksikko oli vasta aloittanut Suomen kiertueensa. Yhtäläisyydet eivät ole siinä mielessä yllättäviä, että Heli myöntää itse ihailleensa Kaupunkisaunojan kuvaaja Liisa Takalan tyyliä jo pitkään.
Kuvat ovat tavallaan rosoisia, jos niitä vertaa vaikka edellisessä arvostelussa olleeseen Viola Virtamon Sauna-kirjaan. Saunavuoron kuvat eivät viimeisen kohteen avausta lukuun ottamatta estetisoi perinteisiä saunakuvaston elementtejä (vesi, laituri, puut lehdessä ja mitä näitä nyt on), mutta kirjan taitto onnistuu yhdistämään kuvat kokonaisuudessaan ajan tyyliin sopivaksi kollaasiksi.
Saunaelämä kuin vesi
Kirjassa ei minusta ole mitään suurta tarinaa tai draaman kaarta. Siinä on pieniä paloja saunaelämää kuin cocktail-tilaisuudessa alkuruokia. Kirjan pienoinen ongelma on juuri se. Tarinat herättävät ruokahalun ja loppuvat heti kun se on noussut. Tästä voi kiittää Villen erinomaisen juoksevaa ja vaivatonta kirjoitustyyliä. Tarinoiden lyhyt merkkimäärä mahdollistaa kuitenkin vain lyhyen sukelluksen kunkin saunaseurueen sen hetkiseen saunasuhteeseen, kunnes areena jo vaihtuu.
Kirja kulkee kuin taajamajuna hitaasti ohi pienten ja persoonallisten asemien - kiskoilla, joilla matka on päämäärää tärkeämpi. Tarinat valuvat kuin hiekka läpi sormien. Itse jäin kaipaamaan juuri tätä: selkeitä huippuja tai sattumia sopassa, vaikka ymmärrän etteivät ne olleet tämän konseptin kanssa yhteensopivia. Tekijöiden filosofia jokaisen ihmisen laulun arvoisuuden on toteutunut varsin puhtaasti.
Heli ja Ville Blåfield (2019) Saunavuoro. Suomalainen saunaetiketti on kirjan uusia, Rapportista poikkeavia osia. Tässä siitä maistiainen.
Toinen teksti-ilmaisun alue, jolta olisin toivonut sävykkäämpää kerrontaa on itse saunominen ja löylyt. Nyt kirjailija toteaa jo aluksi ”aina samat löylyt”, eikä löylyn laatua jäädä ruotimaan myöhemminkään. Tämä on kuitenkin hyväksyttävää, sillä kirja ei opas löylyjen maisteluun vaan tarinoita saunojista. Toki tarinoissa on sen verran tarttumapintaa, että jokainen varmasti löytää sieltä oman helmensä (ainoastaan savusaunojia saattaa jäädä kismittämään). Saunologia lämmitti saunagraffitien sekä erikoisten kiuaskivien asettelun esittely. Heli taas kertoi liikuttuneensa voimakkaasti Kanta-Hämeessä lapsiperheen saunavuorolla:
Tässä saunassa kohtasin oman lapsuuteni, kun saimme mahdollisuuden tulla osallistumaan lapsiperheen viikon rauhallisimpaan hetkeen
Yhteenveto
Saunavuoro on kirja, jota on helppo suositella kaikille saunojille kuin peiliin katsomista. Kirjastakin moni löytää todennäköisesti itsensä, vaikkei olisikaan noin sadan kuvatun kansalaisen joukossa. Kirjan kääntäminen esimerkiksi japaniksi voisi olla perusteltua, vaikka kulttuurisen kontekstin ymmärtäminen voisi olla haastavaa – suomalainen sauna on niin voimakkaasti iskostunut jokaiseen nurkkaan, että sen seurauksia kirjassa esitetyssä mittakaavassa voi olla vaikea ymmärtää. Missä on se suomalaisen saunan pyhyys kaiken arkipäiväisen keskellä?
Mökkisaunomisen sesonki on alkamaisillaan. Nyt on hyvä aika lämmitellä vanhoja saunamuistoja valokuvien äärellä ja osallistua Saunologian valokuvakilpailuun! Lähetä kuva, joka edustaa sinulle ”saunaa parhaimmillaan”: pihasaunaa, mökkisaunaa, savusaunaa tai vaikka peräkärrysaunaa!
Osallistu liittämällä valokuvasi kommenttina Facebook-postaukseen tai kilpailusivun (https://saunologia.fi/sauna-parhaimmillaan-2019/) kommenttiin linkkinä kuvaan viimeistään 28.4.2019. Mikäli laitat linkin kilpailusivulle, laita oikea sähköpostiosoite, niin että sinuun voi ottaa yhteyttä.
Maanantaina 29.4.2019 kolme parasta palkitaan sauna-aiheisilla tuotepalkinnoilla (arvoltaan 20-80e) elähdyttämään kesän saunailtoja!
Kuvien parhaimmisto julkaistaan kesällä Saunologia.fi-sivustolla. Parhaat otokset voivat myös päästä osaksi saunologi Lassi Liikkasen kesällä julkaistavaa Hyvien löylyjen salaisuus –tietokirjaa.
Tule mukaan ja onnea kilpailuun, vinkkaa ehdottomasti kaverillesi ja jaa tämä juttu!
Kilpailun ehdot ja säännöt
Voit osallistua mistä päin maailmaa tahansa, mutta palkinnot toimitetaan vain Manner-Suomen postiosoitteisiin. Kilpailuun osallistuvien kuvien täytyy olla osallistujan omia ja niiden tekijänoikeudet henkilöllä itsellään. Jos kuvissa esiintyy tunnistettavia ihmisiä, huomaa että sinulla pitää olla heiltä, tai heidän huoltajiltaan, lupa kuvan julkaisuun.
Osallistuja antaa Lassi Liikkaselle ja Saunologia.fi-palvelulla kilpailukuvien täysikokoisiin versioihin (min. 2 Mpix) käyttöoikeuden sähköisessä ja painetussa muodossa, tekijänoikeus säilyy luonnollisesti kuvaajalla. Yksi ihminen voi osallistua useammalla kuvalla, mutta yksi kuvaaja voi saada vain yhden palkinnon.
Osallistu linkkaamalla kuvaan alla olevassa kommenttitilassa!
Saunologiassa on vuosien varrella kierrelty maistelemassa löylyjä, kokeilemassa saunoja ja tutustumassa saunakulttuuriin maamme rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa ei lähdetä merta edemmäs kalaan, vaan saunamatka vie Helsingin Kalliosta löytyvään Kaken grilliin, jossa kokoontuu säännöllisesti kovien löylyjen ystäviä koettelemassa henkilökohtaisia löylyrajoja. Saunologi kävi toteamassa löylyt kovemmaksi kuin missään muualla!
Kuntosalien ja uimahallien saunat ovat suomalaisen saunakulttuurin kätkettyjä helmiä. Sen jälkeen kun n. 60-70 –luvuilla muodostui normaaliksi yhdistää saunoja, sittemmin spa-elementtejä, uimahallien yhteyteen, on saunaan ollut mahdollista päästä muuallakin kuin varsinaisessa julkisessa saunassa. Toki uimahallin saunassa saunominen ei yleensä ole kaikkinensa erikoinen kokemus, sillä esimerkiksi seurustelu- ja vilvoittelutiloja tai ravintolapalveluita ei julkisten saunojen tapaan ole tarjolla. Osa uimahallien saunoista on kuitenkin käymisen arvoisia ja jopa poikkeuksellisia. Näin on myös Kaken grillin kohdalla.
Kovien löylyjen kulttuuri
Kaken grilli sauna ei ole erityinen paikka arkkitehtuurin tai sisustuksen puolesta. Kaken grillin erikoistarjouksena ovat aivan poikkeuksellisen ankarat löylyt.
Kovissa löylyissä on erikoinen viehätyksensä, jota on vaikea ymmärtää ellei ole päässyt kokeilemaan Kaken grillin kaltaista löylysaunaa. Saunassa, jossa löylyn määrälle ei helposti löydy ylärajaa. Henkilökohtainen kipukynnys ylittyy jopa alalauteella lopulta lähes keneltä tahansa.
Kaken grillillä iho saa nopeasti punakamman värin.
Löylykilpailut ovat Suomessa olleet hieman huonossa maineessa sen jälkeen, kun venäläinen kilpailija menehtyi viimeiseksi jääneissä Heinolan saunomisen MM-kilpailuissa 2010. Tämän tragedian taustalla oli monia syitä, joista yhtenä uskotaan olleen kiellettyjen kipulääkkeiden ja puuduttavien voiteiden käyttö, erikoisten olosuhteiden lisäksi (kts. Lasse Viinikan artikkeli Sauna-lehdessä 4/2016). Kaikki suomalaiset löylyjen ystävät jäivät kuitenkin eloon, eikä rakkaasta harrastuksesta ole luovuttu. Ainoastaan selvästi epäterveelle tasolle ajautunut kilpaurheilu lieveilmiöineen on jäänyt sivummalle. Alan näkyvin tapahtuma on tällä vuosikymmenellä todennäköisesti ollut joutsenolaisen Saimaan saunaseuran Löylycup.
Kaken grillillä pääsee kuitenkin kohtaamaan löylyharrastajia ympäri maailmaa ympäri vuoden. Grillillä otetaan harva se päivä kunnon löylyt suhteellisen pienen harrastajajoukon voimin. Noin kerran kuussa kokoonnutaan lauantaina tunnin mittaiseen löylyiloitteluun.
Kauko Myller vierailemassa hänen mukaansa nimetyllä kioskilla. Kuva: Urheiluhallit-lehti
Kaken grillin nimi ja idea tulee alan elävästä legendasta Kauko Myllerista. Kake sai viime syksynä lopulta myös nimilaatan saunan ovenpieleen. Sama sauna oli ehtinyt hallissa palvella saunojia jo noin 15 vuotta. Jo tätä ennen hallissa oli ollut erillinen kuuma sauna, kuulemma hallin johtajan kunnianosoituksena Kakelle.
Kulttuurin tunnusmerkkejä ovat tavat ja oma kieli. Suomeahan Grillillä puhutaan, mutta sanastossa on termejä, jotka eivät aluksi kerro mitään. Näistä vakioasiakas Eero Kirves saunaveljineen sivisti minua.
Vettä valellaan kiukaalle useammalle eri tyylillä. Tippa tai alakauha on tyylilaji, jossa kaikki lauteilla olijat saavat nakella vesikauhalla omaan rauhalliseen tahtiin. Pokerissa taas kukaan ei saa heittää yhtä kauhallista enempää ellei minuuttia viimeisestä kauhallisesta ole kulunut. Löylyvuoron päättää usein mylläri tai alaämpäri, jossa Kaken henkeä kunnioittaen löylyä luodaan kymmenen litran ämpärillinen kerrallaan. Vettä kuulemma kulunut parhaimmillaan toista sataa litraa.
Kaikkien tyylilajien takana on loppujen lopuksi runsas veden kaataminen kiukaalle. Tahti ja annoskoko vain vaihtelevat. Pisimpään ylälauteilla takapuoltaan pitävä lunastaa lopuksi kanssasaunojien kunnioituksen.
Touhu tapahtuu osallistujien kesken herrasmiessopimuksen varassa ilman muodollisuuksia. Ainoa selvä tyylirike on heittää löylyä vain poistuakseen saman tien saunasta (kaikki osallistujat ovat kuitenkin paikalla vain nauttiakseen löylyistä). Tämä on sen verran vakava etikettivirhe, että Grillillä siihen syyllistyneelle annetaan puoleksi vuodeksi pohjaton kauha, jolla löylyn heittohaluja voi hillitä…
Eero Kirves on tutuimpia partoja Kaken grillillä ja viihtyy hyvin sekä kuumassa että kylmässä
Selkäsaunan suunnitteluspeksit
Minkälainen sauna se Kaken grilli on? Kovat löylyt ovat selvästi saunan suunnittelulle erikoiskohde. Kovien löylyjen ottaminen edellyttää saunalta riittävää peruslämpötilaa, ehkä noin 90 asteesta ylöspäin. Tällöin kastepiste nousee helposti koko ajan ihon lämpöä korkeammaksi ja lisälöylystä saadaan helpommin kuumotusta iholle. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kiukaan löylykapasiteetin ja tehojen pitää riittää, ilmanvaihdon olla oikein järjestetty ja ilmatilavuuden kompakti.
Kaken grillillä nämä asiat ovat kohdallaan. Aiemmin myös Kaakelipalvaamona tunnetun saunan ylälauteelle mahtuu tiukasti aseteltuna kahdeksan miestä, mutta tilaa ei muihin suuntiin ole kuin nimeksi. Sauna on kaakeloitu, joten kaikki löyly pysyy tiukasti kopissa, kunnes pesuhuoneen ilmanvaihto kiusallisen hitaasti imee sen pois.
Ilmanvaihdon taso on arviolta selvästi nykyisiä rakennusvaatimuksia alhaisempi, mutta toisaalta ratkaisu toimii riittävästi raittiin ilman kierron näkökulmasta. Löylyhuoneessa on yksi poistoilmaventtiili myös suunnilleen oikeaoppisesti istumatasojen alla, mutta sen ilmanvaihtoteho ei selvästikään ole säädetty huomattavaksi – jos venttiili ylipäänsä toimii (en ole ehtinyt toistaiseksi varmistamaan). Ilmanvaihdon toimivuudesta kertoo, se että saunan lämpötilajakauma alimmalta askeleelta kattoon on varsin tasainen.
Toimivassa ilmanvaihdossa ilma poistetaan jalkalauteen alapuolelta, jolloin kuuma ilmaa kiertyy luontaisesti alemmas
Sauna on sähkölämmitteinen, mikä on luotettava tapa varmistaa kiukaan pysyminen jatkuvasti tikissä ja palautuminen ankaran löylyttelyn jälkeen. Kiuas on tehoiltaan tilaan nähden selkeästi ylimitoitettu, mikä mahdollistaa korkean saunalämpötilan sekä kivien pysymisen kuumina.
Kunnon ”selkälöylysaunan” toiminnan huomaa siitä, että se, muiden saunojen tavoin, lepotilassaan toimii miellyttävänä seurustelutilana. Sitten kun kiukaalle kaadetaan pari litraa vettä, keskustelu hiipuu, mutta kiuas ei. Hetken päästä löylynheitosta ilma alkaa vaihtumaan oviaukosta.
Saunologin vaikutelmia
Täytyy alkuun todeta, että en itse ole kuumien saunojen tai pikasaunomisen erityinen ystävä, joten syvällisempi tutustuminen Grillikulttuurin mietitytti etukäteen. Vielä ratikkamatkalla pohdin onko tässä kulttuurikierroksessa mitään tolkkua. Helsingin kadulla poikkeuksellisen lämmin helmikuun aurinko kuitenkin nostatti mielialaa. Urheiluhallin kassahenkilö tunnisti määränpääni välittömästi ja pukukaapin kortti kädessä oli myöhäistä kääntyä ympäri.
Kaken grilli saunamiehineen löytyi pesutiloista nopeasti. Sen tunnistaa nimikyltin lisäksi siitä, että sieltä poistuu poikkeuksellisen punanahkaisia ukkoja. Parrastaan helposti tunnistettava Eero Kirves on täällä saunomassa harva se päivä, niin myös tänäkin lauantaina.
Kovassa saunomisessa tärkeää on omien rajojen tunnistaminen, kunnioittaminen ja riittävä nesteytys. Petri Guilland tankkaa kolmatta litraa löylykäynnin aikana, ilman sitä ei hiki irtoa eikä löylyissäkään viihdy samalla tavalla.
Pesulämpötilaltaan Grilli ei ole poikkeuksellisen kuuma, noin 90 astetta (kaikille tämä ei ole vielä riittävästi). Grillin taika on siinä, miten siellä luotu löyly iskee hillittömästi joka paikkaan alimmalta askelmalta kattoon. Kuuminta on luonnollisesti ylälauteella. Löyly ei myöskään pakene mihinkään, vaan jää pitkäksi aikaa saunaan leijumaan. Ja kun sitä laitetaan lisää, niin tunnelma entisestään tiivistyy! Lopulta harva lähtee saunan täyskorkeasta ovesta selkä suorana.
Löylyn tulisuutta on hankala sanoin kuvailla. Olen erityisesti Venäjällä päätynyt erilaisiin pätseihin puolivahingossa, mutta missään ei ole tullut vastaan sellaista höyryä kuin Kaken grillillä. Tutustuin itse erilaisiin kilpailutyyleihin keski- ja ala-askelmalla istuen, mutta yksi erä ilman saunahattua jätti korvalehtiin tästä huolimatta punoituksen koko päiväksi.
Löylygraafi Kaken grillin löylyhuoneesta yhden session aikana. Huomio kannattaa kiinnitttää vihreän kastepisteviivaan.
Lämpötilamittari oli myös samaa mieltä. 68 asteen kastepiste on korkein mittaamani. Tämä tarkoittaa 730 kj/kg energiapitoisuutta (entalpiaa), mikä on 75% Heinolan viimeisen MM-saunan arvioidusta energiatasosta. Tavallisessa 80-asteisessa saunassa ilman energiapitoisuus on kolmannes Kaken huipuista ja esimerkiksi Kuusijärven kuumissa saunoissa kastepiste pysyi yleensä 50 asteen alapuolella. Mittauksiin täytyy suhteella suuntaa-antavina, mutta ne on suoritettu samalla laitteella, joten pidän niitä keskenään vertailukelpoisina.
Ei ollut erityisen sisäänlämpiävä, vaan saunasta löytyi juttuseuraa jopa poikkeuksellisen paljon. Tunnelma ei ollut mitenkään tiukkapipoinen vaan kaikki läsnäolijat olivat paikalla selvästi ensisijaisesti päästääkseen nauttimaan kunnon löylyistä.
Saunan vakiokävijät tunnistaa ronskien otteiden lisäksi ulkonäöltä. Ankaran löylyttelyn seurauksena useamman ukon keho "marmoroitunut" pysyvästi. Erikoisen punertavan kuvion iholle tehnyt ilmiö on lääketieteellisesti nimeltään lämpöihottuma, erythema ab igne.
Miten grilliin kivutaan?
Jos ajatus selkänahan palvauksesta Kaakelipalvaamossa houkuttaa, niin Kaken grilliin on helppo löytää.
Grilli on oikealta nimeltään Helsingin Urheiluhallien Kallion toimipisteen (os. Helsinginkatu 25) uimahallin miesten osaston kuuma sauna. Sauna on erittäin hyvin saavutettavissa joka päivä aamusta iltaan nimellisellä 5,5 euron sisäänpääsymaksulla. Tähän hintaan voi viipyä vaikka koko päivän. Urheiluhallilla on omat ratikkapysäkkinsä, joten sinne pääsee julkisella liikenteellä. Ainoa epäkohta on se, että grilli palvelee ainoastaan miehiä, sillä se sijaitsee miesten suihkuosastolla.
Kuva: Urheiluhallit
Saunan kylkiäisinä Urheiluhallista löytyy hyvin varusteltu uimahalli hyppytorneineen. Saunojia hellii eniten kylmävesiallas, jossa pisimpään grillissä kypsyneet saunojat viipyvät myös muita kauemmin.
Helsingin Urheilutalon sisäänkäynti kadun puolelta
Hirsisaunassa on rakennustyyppinä ainutlaatuinen monellakin tapaa. Käsinveistetty hirsirakennus on yksilöllinen ja elegantti luomus. Hirsirakennuksen ylläpito on kuitenkin muita rakennustyyppejä vaativampaa, sillä perinteinen hirsi elää pitkään veistämisen ja rakennuksen pystyttämisen jälkeen. Lähes stabiilin rakennuksen saa aikaan vain vanhoista hirsistä tai moderneista lamellihirsistä.
Olen itse seurannut oman saunani elämistä nyt pari vuotta. Kokonaisuudessaan rakennus on laskenut noin kolme tuumaa harjalta mitattuna. Tämän huomaa kevytpiipun ja vesikaton läpiviennissä, jota olen kahteen otteeseen tiivistänyt liimamassalta edellisen liimakerroksen ”kohotessa ylemmäs”, ts. piipun pysyessä paikoillaan ja rakennuksen valuessa alemmas.
Oma saunani on tehty käsityönä tuoreesta männystä käyttäen vanha-aikaisia nurkka- ja seinävarauksia. Rakennustavan lopputuloksena runko on parissa vuodessa elänyt aika paljon hirren kuivaessa ja painuessa. Modernista hirsirakentamisesta kirjan tehneen Jarmo Hiltusen mukaan nykyaikaiset kiilautuvat salvokset ja alivaraukset tuottavat olennaisesti tiiviimmän lopputuloksen. Risto Vuolle-Apialan mukaan nurkkiin olisi voinut rakennusvaihessa myös tehdä tiivistysloven, josta kasattaessa sen olisi voinut tehokkaasti täyttää. Tämän rakennuksen kannalta nämä tiedot tulivat vähän liian myöhään.
Viime vuonna lämmin ja kuiva toukokuu 2018 aiheutti saunalla silmin nähtäviä muutoksia seinävarauksissa ja useampi ämmännurkka avautui. Hirret ovat halkeilleet, tosin ensisijaisesti varauksen suuntaan, sen alareunaan tehdyn uran mukaan, joten tässä suhteessa tilanne on pysynyt jotenkin hallinnassa.
Tiivistämistarpeen havaitseminen
Lämpökamerakuvien kollaasi hirsisaunan lämpövuodoista yksinkertaisten salvosten avauduttua ennen lisäeristämistä. Pintalämpötila on pahimmillaan kymmeniä asteita plussan puolella vaikka ulkona on -20 astetta.
Edellisen kesän aikana nurkissa tapahtui niin paljon elämistä, että aprikoin jo syksyllä, että saunaa pitäisi todennäköisesti tiivistää, jos saunan haluaa talvella pitävän lämpöä. Tammikuun pakkasten aikaan pääsin tarkistamaan arveluitani käyttäen lämpökameraa. Kun saunan lämmittää ulkolämpötilan ollessa parikymmentä pakkaselle, näyttää lämpökamera nopeasti vuotavatko varaukset. Tällä kertaa näky oli suorastaan järkyttävä.
Lähes kaikissa nurkissa oli huomattavaa vuotoa.
Nurkkien lämpövuoto oli niin voimakasta, ettei sen havaitsemiseen olisi tarvinnut edes lämpökameraa. Kovalla pakkasella pahimpien reikien kohdalle muodostui ulkoseinään huurretta, joka kertoo kuuman ja kostean ilman vuotamisesta pihalle. Saunologi ei kuitenkaan jätä mitään tutkimatta, jos mittalaite sattuu löytymään vaikkapa kunnan Rakennustoimesta, joten kävin tarkasti läpi kaikki nurkat… (kiitos Kaakon kaksikolle lainasta). Jälkiviisaana voi kuitenkin sanoa, että silmämääräinen tarkastus olisi riittänyt, käytännön paikkaustyössä kameraa ei enää tarvitse.
Valkoinen huurre hirsipinnoilla, nurkassa ja hirren päässä olevassa halkeamisurassa, kertoo mistä höyry on vuotanut ulos. Sama nurkka näkyi lämpökamerakuvissa vasemmalla alhaalla.
Oma kysymyksensä on, tarvitseeko vuotavia nurkkia paikata. Oma saunani on ympärivuotisessa käytössä ja saunon mielelläni kovimmillakin pakkasilla. Jos sauna vuotaa pahasti, epäilen sen lämpiämisen väistämättä hidastuvan ja jäähtymisen taas nopeutuvan. Jos aukot ulkoilmaan ovat suuria, voi seinän rakoon muuttaa myös erilaisia pieneläimiä, jotka sitten pääsevät myös saunan puolelle.
Jos kysymyksessä on savusauna, ovat ilmavuodot savurajan yläpuolella myös paloturvallisuusriski. Näin ollen paikkailu on minusta paikallaan. Toisaalta, tiettyyn pisteeseen asti vuotavat nurkat voivat parantaa ilmanvaihtoa ulossavuavan kiukaan kanssa eivätkä pienet vuodot kesäkäytössä olevassa saunassa haittaa. Kannata kuitenkin hallittua ilmanvaihtoa, en vetoa aiheuttavia ilmavuotoja.
Salvosten riveäminen rakennuksen valmistumisen jälkeen
Ilmavuotoja voi paikata jälkikäteen käyttäen samanlaista eristettä kuin hirsirakentamisen aikana salvoksiin laitettiin. Oman saunani varaukset täytettiin pellavanauhalla, joten käytin pellavanauhaa myös paikkailuun. Jos olet käyttänyt jotain muuta, niin kannattaa jatkaa samalla materiaalilla.
Alun perin varausten päälle laitettiin 100 mm leveää ja n. 15 mm paksua pellavanauhaa, mutta tiivistysvaiheessa kannattaa käyttää ohuempaa nauhaa. 50 mm leveä ja ohut jälkitiivistepellavanauha on ainakin omassa saunassani ollut hyvä valinta. Jotkin nurkkasalvokset ovat tosin avautuneet niin rajusti, että myös 100 mm nauhaa voi työntää niihin ongelmitta. Olen ostanut suurimman osan käyttämistäni tarvikkeista Domus Classicasta.
Hirsiseinän tiivistäjän työkaluja. Keskeisimmät ovat ohut lyöntivaarna ja tylsä, tasapäinen taltta. Vasaraa tai pikkuautoa ei oikeasti tarvittu tässä ollenkaan.
Olen kokeillut myös 50 x 30 mm kokoista nauhaa, jota kuvissakin näkyy, mutta se on enimmäkseen liian paksua. Sitä voi repiä kahtia, mutta tämä ei ole kovin käytännöllistä, joten suosittelen ohuempaa nauhaa.
Oman kuudentoista kuution saunani tarpeisiin kaksi pakettia, eli 20 m, ei oikein riittänyt. Suosittelen hankkimaan nauhaa kerralla reilummin. Se säilyy, kunhan sen saa säilytettyä kuivassa pois jyrsijöiden ulottuvilta. Riippuu hirsien tilasta miten leveää nauhaa voi käyttää. Omien kokemusteni perusteella 5 cm on hyvä, 2 cm on turhan kapoista suurimpaan osaan oikeasti vuotavista nurkista.
N. 50 x 30 mm kokoinen nauha mahtuu vain suurimpiin rakoihin.
Hirsiseinän tiivistäjän työkalut
Tiivistenauhan lisäksi tarvitaan sormia ohuempia työkaluja nauhan tunkemiseen varausten väliin. Tarkoitukseen on myynnissä metallinen työkalu nimeltään tilkerauta, mutta en ole itse tällaista kokenut tarpeelliseksi. Olen itse käyttänyt seuraavia:
Ohut (n. 3 mm) lyöntivaarna
Tasapäinen 20 mm lyöntitaltta (tylsä)
2x5” lankusta leikattu pitkäkylkinen kolmio
Imuri
Otsalamppu
Käsineet
Tässä on kolme eri kokoista työkalua, joista vaarna ja taltta ovat olleet minulle hyödyllisimmät. Vaarna sopii pienempiin koloihin ja ohuelle nauhalla, taltta taas isompiin reikiin. Taltan kanssa täytyy kiinnittää huomiota miten päin sitä käyttää ja mikäli se ei ole aluksi riittävän tylsä, täytyy olla tarkkana, ettei raavi seiniä. Tässä työssä taltta kyllä tylsyy.
Puinen kolmio korvaa aluksi mainittua tilkerautaa. Sen avulla olen viimeistellyt seinävarausten väliin tungetun pellavan paikoilleen. Käsineet oman maun mukaan, ilman otsalamppua en pysty omassa saunassani työskentelemään, joten pidän sitä pakollisena varusteena.
Tässäkin kohtaa käytetään lyöntivaarnaa, jonka kapean kärjen ansiosta mahtuu pieniinkin koloihin
Kun työ on tehty, kannatta pellavasta irtoava puu ja kangasaines imuroida, roskaa kertyy nimittäin aika paljon (riippuu käytettävästä nauhasta) ja se tarttuu esimerkiksi märkään ihoon turhankin hyvin.
Ulkoseinien kohdalla kannattaa tiedostaa, että linnut pitävät pellavanauhasta ja tulevat irroittamaan sitä seinästä kuten pystyvät, joten tiivistenauhan on syytä olla tiukkaan sullottu. Vaihtoehtoisesti nauhan päälle voi vetää tervapohjaista käsittelyainetta. Saunan sisäpuolella törröttävää eristettä kannattaa taas välttää kosteusteknisistä syistä.
Näin tiivistät
Itse noudattamani perusohje on se, että tiivistän löylyhuoneessa vähintään kaikki kiukaan yläreunan yläpuoliset nurkat ja seinät tunkemalla niihin niin paljon nauhaa kuin mahtuu. Eristävyyden kannalta olisi optimaalista, että eriste täyttäisi raon juuri ja juuri niin ettei ilma pääse virtamaan siitä läpi, mutta eristettä ei kuitenkaan sullota tiukasti. Koska hirsiseinässä raot ovat kuitenkin epäsäännöllisiä ja eriste suunnilleen vakiokokoista, olen itse päätynyt junttamaan eristettä sen verran, että varauksesta tulee tiukka. Ajatus on se, että on parempi kun eristettä varmasti on joka paikassa kuin että, joku paikka jää vahingossa kokonaan vaille.
Jos nurkat ja seinät olisivat auki säännöllisesti, voisi nauhan juoksuttaa kauniisti katosta lattiaan tai nurkasta toiseen, mutta näin ei käytännössä koskaan ole, vaan jokainen rako on hoidettava erikseen.
Aloitan itse eristämisen katon rajasta nurkka kerrallaan. Käyn nurkan ja viereiset seinävaraukset läpi, tähän mennessä seinien eristämistarve on ollut minimaalinen, sen sijaan lähes kaikki nurkat ovat vaatineet lisäeristettä. Nurkissa olen sullonut parhaimmillaan metrin eristenauhaa yhteen varaukseen!
Eristenauha katkeaa helposti käsin vetämällä. Kannattaa tosin huomata, että joka repäisyllä tilaan tulee myös roskaa.
Kun eriste pysyy tiukasti paikallaan eikä törrötä ulospäin, on kohde valmis. Työ on itsessään palkitsevaa, mutta hidasta. Itse olen käyttänyt n. 45 minuuttia yhden 10 metrin rullan parissa. Suuremman saunan tilkitsemiseen kannattaa siis varata useampia tunteja ja reilusti juotavaa, ainakin jos lämmittää saunaa samaan aikaan!
Työn iloa! 🙂
Odottelen tulevaisuudessa mahdollisuutta kuvata nurkat uudestaan nyt kun tiivistys on suoritettu.
Nämä ohjeet perustuvat ensisijaisesti allekirjoittaneen lyhyeen yritys ja erehdys –menetelmällä hankittuun kokemukseen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä tiivistämishommiin, jätä ihmeessä kommentti!
Saunologian kokeiltava kävi Northern Pails start-up yrityksen Suomessa suunnittelema Zone-kaiutin tai monitoimituote. Laite toimii kaiuttimen lisäksi vesikiuluna, joten sille löytyy luontevasti paikka saunasta. Vaan mille saunasoundit kuulostivat?
Northern Pails Zone -kaiutin saunakäytössä - Saunologia.fi
Mistä on kysymys?
Varhaisessa vaiheessa oleva etelä-suomalainen yritys on kehittänyt parin vuoden ajan äärimmäisiä olosuhteita sietävää kannettavaa kaiutinta. Kaiuttimen kehittänyt insinööri Jarno Voutilainen sai idean 2017 ja alkoi kehittelemään tästä prototyyppia. Vuonna 2018 tuote patentoitiin. Ensimmäinen tuotteen joukkorahoituskampanja toteutettiin onnistuneesti myös vuonna 2018.
Kaiutin on valmistettu muovista ja painaa itsessään pari kiloa. Kaiutinta on saatavan sekä mustana että valkoisena. Kaiuttimessa ei ole liikkuvia osia, kuuden nappulan hallintapaneelin lisäksi siinä on kumiluukku virta- ja ääniliitännöille. Ei näyttöjä, vaan laite antaa käyttäjälle palautetta äänimerkein ja musiikilla. Kaiutin on toteutettu 2-tie ratkaisuna, eli siinä on kahdelle kanavalle oma diskanttielementti ja yhteinen matalien taajuuksien elementti pohjassa. Valmistaja kutsuu äänimaisemaa 360 asteiseksi. Rakenne on kokonaisuudessaan modulaarinen eli se voidaan korjata.
Kaiutin on roiskevesisuojattu (IPx4) ja sen vetoisuus on neljä litraa. Kaiutin on 28 cm korkea ja 27 cm halkaisijaltaan yläreunasta. Se toimii sekä kuumissa että kylmissä olosuhteissa. Äänen lisäksi kaiuttimessa on ääni- ja liiketunnistimeen perustuva valojärjestelmä, joka haluttaessa valaisee ympäristöä monin eri värein. Tuotetta ladataan omalla laturillaan ja yhdellä latauksella se toimii noin kymmenen tuntia.
Northern Pails Zone -kaiutin saunakäytössä - Saunologia.fi
Ääntä kaiuttimeen saadaan ensisijaisesti Bluetoothin yli, mutta tarvittaessa siihen voi liittää miniplug (3.5mm) liitännällä minkä tahansa analogisen stereoäänilähteen. Bluetoothin kantama vaihtelee kymmenestä metristä eteenpäin. Musiikkia voidaan toistaa myös muistikortilta, tosin sen selailuun ei ole sen kummempaa käyttöliittymää.
Kokeiltavana oli tulevan tuotantokappaleen ennakkomalli tai prototyyppi, joka vastasi fyysisesti mitoiltaan lopputuotetta. Elektroniikka ei kuitenkaan ollut täysin valmista, vaan digitaalista äänisignaalinmuokkausta (DSP) simuloitiin puhelinsovelluksen avulla.
Saunologin vaikutelmia
Kaiuttimen muotoilu on nykyaikaa ja jokainen voi valokuvista muodostaa siitä oman mielipiteensä. Materiaalin tuntuma on hieman muovinen, mutta tämä ei ole häiritsevää. Kehittäjien mukaan materiaali vaihtuu pitävämpään suuntaan tuotantomallissa. Ämyrissä ei ole kahvaa, mutta muovissa riittää juuri pitoa senkin jälkeen, kun sinne on laskettu neljä litraa vettä. Painopiste on sopivan matala, joten ämpäri ei uhkaa kaatua, kuten muovisilla kipoilla on joskus tapana.
Kun laitteen käynnistää, se todella herää eloon. Kaiuttimesta helähtää epätavallinen tervetuliaismusiikki ja valaistus aktivoituu. Äänipalautetta käytetään useimpien, muttei kaikkien toimintojen yhteydessä.
Valaistus: Turkoosi
Valaistus elää omaan elämäänsä tai sen voi ”pysäyttää” johonkin monista perusväreistä tai sammuttaa. Itse pidän saunassa säädettävyydestä enemmänkin kuin jatkuvasta diskofiiliksestä.
Northern Pails Zone valaistuna siniseksi
Laitteen käyttö kaiuttimena oli kiitettävän selkeää. Android-puhelimella kaiutin liitetään Bluetooth-laitteeksi, tämän jälkeen esimerkiksi Spotify osaa soittaa musiikin suoraan kaiuttimesta. Kaiuttimessa olevilla nappuloilla voi ohjata soittolistaa ja vaihtaa äänenvoimakkuutta.
Northern Pails Zone -kaiutinta voi komentaa kuudella nappulalla: valaistus, volume (+/-), play/pause sekä puhelinkäytön painike
Käytettävyys on siis riittävällä tasolla, entäpä ääni? Laitteen perusäänenlaatu vaatii DSP:tä, joka tulee (tulevaisuudessa) laitteen mukana. Sieltä voi valita erilaisia äänitiloja omien mieltymysten ja musiikin mukaan. Uskon, että äänenlaatu on useimmille riittävä ja koska lopullista soundia ei voitu testata, puhutaan mieluummin äänenvoimakkuudesta.
Voluumia laitteesta lähtee saunakäyttöön sopivasti. Testi suoritettiin pienessä, alle 10 m3 saunassa, jossa laitteen rajojen tullessa vastaan desibelejä oli riittävästi. Suurempiin tiloihin tai äänekkäämpiin tilaisuuksiin äänivoimavarat kuitenkin mietityttävät, kosteissa grillibileissä juhannuksena saattaa Zone jäädä mieskuorolle auttamattomasti kakkoseksi. PA-käyttöön tämä ei siis sovellu.
Yhteenveto
NP Zone on rohkea kotimainen tuoteuutuus, jonka avulla saa vaikka saunaan tilapäisesti musiikkia ilman johdotuksia. Tätä voi kokeilla vaikka sähkösaunassa luonnonäänien tai muun rentoutumista edistävien äänimateriaalien kanssa. Koska kaiutin on kannettava, voi saunomisen lomassa kantaa terasille eikä tarvitse pelätä mitä sille tapahtuu, jos esimerkiksi paljusta loiskahtaa sen päälle vettä.
Tuotteen vaikutelma oli positiivinen ja vaikka siinä on jotain hiomista kuten prototyypeissa yleensä on, se vaikuttaa jo nyt kelvolliselle ratkaisulla tunnelmanluontiin ja musiikintarpeeseen ääriolosuhteissa. Muotoilun suhteen jäin itse toivomaan vieläkin pelkistetympää laitetta esimerkiksi mattamustana ilman yhtäkään näkyvää nappulaa.
Zone on tuotteena lähtölaukauspisteessä ja sen tuloa kauppoihin vauhditetaan nyt käynnissä olevan joukkorahoituskampanjan avulla. Maaliskuun 2019 puoleen väliin asti voit ennakkotilata kaiuttimen hintaan 179€ IndieGoGo-palvelusta, jolloin tuotteen pitäisi saapua toukokuussa 2019. Mikäli kampanjan tavoitteet eivät täyty, et menetä rahojasi. Myöhemmin kaiuttimen hinnaksi tulee n. 350 euroa.
Saunologian edellisessä julkaisussa kuultiin keraamisia kiuaskiviä valmistavan Kerkes oy:n Teppo Hurmeen jyrkkiä mielipiteitä luonnonkivistä. Tässä artikkelissa Suomen johtava kiuaskivien valmistaja ottaa kantaa lukijoita mahdollisesti vaivaamaan jääneisiin väitteisiin kiuaskivistä. Saunologin tiivistelmä asiasta on se, että luonnonkivien tuotanto kiuastuotteiksi on hallittu prosessi, jossa huomioidaan kaikki tunnetut riskit turvallisuus etunenässä. Luonnonkivituotteiden poikkeuksellisen vähäiset reklamaatiomäärät kertovat, että keskimäärin kivien kanssa pärjätään erinomaisesti.
Luonnonkivien vaaroista varoittanut haastattelu saattoi nostattaa lukijoissa useampia kysymyksiä: ovatko luonnonkivet todellinen terveysuhka? Samaan aikaan toin esiin, ettei kiviä ole juurikaan tutkittu.
On tunnustettava, että kivien piileviä uhkia maalaillut artikkeli oli tarkoituksella provokatiivinen.
Ei myöskään ole niin, etteikö kiviä olisi tutkittu. Kivien valmistajat nimittäin ovat kyllä käyttäneet resursseja kivien ja maaperän erilaisiin tutkimuksiin eri tutkimuslaitosten kanssa. Tutkimuskia ovat tehneet mm. GTK, VTT, TTL, ammattikorkeakoulut ja yksityiset laboratoriot.
Omat kriteerini tutkimukselle ovat kuitenkin sen verran korkeat etten yleensä laske tutkimukseksi muuta kuin tieteellisen julkaisuprosessin läpäisseet raportit, joissa menetelmät ja tulokset ovat julkisia ja jonkun alan asiantuntijan arvioimia.
Koska kysymys luonnonkivien turvallisuudesta on nostettu esiin, niin kysytään alan ammattilaiselta, Sauna-Eurox Oy:lta, miten kiuaskivien laatua valvotaan ja turvallisuus varmistetaan (kivien tuotanoprosessista tarkemmin omassa miten kiuaskiviä valmistetaan -artikkelissa.)
Seuraavassa viisi saunologin esittämää väitettä otsikoissa ja niiden perässä ja välissä kiviyrityksen toimitusjohtaja Vesa Rintalan vastaukset kysymyksiin tammikuulta 2019. Aloitetaan kivien alkulähteiltä eli Suomen maaperästä (lisää tietoa maaperämme kalliokoostumuksesta esimerkiksi täältä: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_205.pdf).
Toimitusjohtaja Rintala raaka-aineiden ympäröimänä. Kuva vuodelta 2017.
Miten kiuaskiviksi valmistettavat esiintymät valitaan?
Tärkein kiuaskiven ominaisuus on tietenkin turvallisuus. Turvallisuuteen vaikuttavat tekijät selvitetään mineraalikoostumuksella. Epäkelvollisia aineita on lukuisia, mutta ensisijaisesti vältetään mm. erilaisia asbestikuituja, kiisuja ja muita tunnettuja terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi asbestia ei ole löydetty raaka-aineena käytettyjen oliviinidiabaasi- ja vulkaniittiesiintymien homogeenisilta osilta. Tutkimustuloksien määrä lasketaan sadoissa . Myös mahdolliset rakotäytteet on tutkittu.
Seuraavaksi tärkeimpiä ovat muut kiuaskivelle sopivat ominaisuudet kuten lämmönvarauskyky, lämmönjohtavuus ja lämmönvaihteluiden kestävyys. Niiden tulee olla kiviaineksessa vähintään kohtuullisella tasolla. Meidän valikoimissa on myös koristekiviä, jotka täyttävät oikein käytettynä kyllä turvallisuuskriteerin, mutta eivät välttämättä ole muilta ominaisuuksiltaan parhaita mahdollisia.
Miten hyvin luonnonkivien ominaisuudet tunnetaan?
Olemme tutkineet 80-luvun alusta alkaen varsinkin oliviinidiabaasia Satakunnan alueelta. Tunnemme kuin omat taskumme missä on hyvä kiuaskiviaines. Potentiaalista kiviesiintymistä on määritetty riskialueita ja turvallisia alueita, joista parhaita edelleen käytetään raaka-aineen ottoon. Lisäksi olemme valmistaneet ja tutkineet muutkin käytössä olevat kiuaskivilajit sekä kymmeniä muita mahdollisia kivilajeja. Tunnemme terveen oliviinidiabaasin ja tunnemme ei terveet kivet. Käytännössä esimerkiksi haittaa aiheuttavat kiisupirotemäärät ammattilainen pystyy erottamaan silmälläkin.
Miten kivien laatua valvotaan?
Sauna-Euroxilla on käytössä laadunvalvontajärjestelmä, jolla tuotteiden yhtenäinen korkea laatu varmistetaan. Tähän kuuluu kymmeniä vuosia jatkunut laadunvalvontayhteistyö Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kanssa. Heillä on ylivoimaisesti parhaat laitteet ja paras ammattitaito kiven analysoimiseen sekä raaka-ainealueiden tutkimiseen. Tutkimusmenetelmistä tarkin on käyttää näytteistä otettuja ohuthiettä, joista pystytään määrittämään koostumukset äärimmäisen hyvin. GTK:n lisäksi Työterveyslaitos (TTL) tutkii näytteistä asbestipitoisuuksia. Asbestia koskevat vaatimukset edellyttävät poikkeuksellisen tarkkoja tutkimuksia, joita kukaan muu ei tee.
Pestyt kivet saapuvat tarkastettavaksi liukuhihnaa pitkin. Saunologia.fi
Valmistusprosessissa valvonta jatkuu. Tuotantovaiheessa kiuaskivien silmämääräisessä valikoinnissa pystymme helposti valikoimaan pois pienimmätkin riskitekijät - oliviinidiabaasissa riskit ovat sen tunnetun koostumuksen takia mitättömiä.
Poistamme noin 30-50 prosenttia raaka-aineesta oman laaduntarkkailumme yhteydessä. Teemme näin vaikka aikaisemmat selvitykseni kertovat, että tähän ei välttämättä olisi tarvetta.
Tuotantolinjalla kontrolloimme käytännössä jokaisen kiuaskiven, joka kivilaatikkoon tipahtaa. Poistamme noin 30-50 prosenttia raaka-aineesta oman laaduntarkkailumme yhteydessä. Teemme näin vaikka aikaisemmat selvitykseni kertovat, että tähän ei välttämättä olisi tarvetta. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että emme ota pienintäkään riskiä väärien kivien ja ainesosien joutumisesta laatikkoon. Lisäksi pystymme tällä tavalla myös valvomaan raaka-ainettamme, ettei siinä tapahdu huomaamattamme muutoksia.
Karkearakeinen oliivinidiabaasi joutaa tälle hetkellä valitettavasti ainoastaan hylkyyn. Sitä päätyy joskus sattumalta myös myyntieriin, mutta se on täysin turvallinen ja käyttökelpoinen tuote.. Saunologia.fi
Onko teidän mielestänne kiviä tutkittu riittävästi?
On turha väittää, ettei kiuaskiviä olisi tutkittu!
Pyrimme tutkimaan käytettävät kivet kaikin mahdollisin keinoin varmistaaksemme tuotteiden korkean laadun. Meidän tapana ei kuitenkaan ole julkaista tilaamiamme tutkimuksia yksityiskohtaisesti kaikelle kansalle, tietoja hyödynnetään firman sisällä tuotteen laadun pitämiseksi huipussaan.
Mitä kuluttajan, joka epäilee luonnonkivien aiheuttavan ongelmia, pitäisi tehdä?
Asiakkaiden palaute on kuin viimeinen etappi laadunvalvontaa! Negatiivista palautetta tulee meille hyvin vähän. Viimeksi tullut epäily kiisuista on vuodelta 2015 ulkomailta. Oli kysymys saunan tummumisesta. Tutkitutimme tapauksen kivet GTK:lla ja emme löytäneet niistä syytä tummumisen aiheuttajaksi. Reklamaation aiheita saattaa olla kiven koko, kiven murentuminen tai muu vastaava. Suurimman poikkeuksellisen nopeasta murentumisesta on aiheuttanut liian tiivis ladonta. Näissäkin tapauksissa useimmiten muhjusta suurin osa on yleensä vastuspölyä.
Jos epäilee vakavasti kivien aiheuttavan ongelmia, kannattaa olla yhteydessä jälleenmyyjään tai valmistajaan. Me käsittelemme kaikki reklamaatiot ja pyrimme selvittämään mistä on kysymys, tarvittaessa vaikka tutkimuksin. Reklamaatioita tulee kuitenkin harvinaisen vähän verrattuna vaikka muihin valmistavan teollisuuden aloihin. Esimerkiksi iho-oireita aiheuttavista kiuaskivistä emme ole saaneet palautetta. Teoriassa iho-oireet voisivat olla mahdollisia, tänä päivänä ihmiset ovat herkistyneet monille tekijöille.
Kiitos Sauna-Euroxin Vesa Rintalalle nopeista vastauksista kysymyksiin!
Saunologin johtopäätökset
Sauna-Euroxin luonnonkivien tuotanto kiuastuotteiksi on hallittu prosessi, jossa huomioidaan kaikki tunnetut riskit turvallisuus etunenässä. Tuotantoprosessista valmistuu hintaansa nähden erittäin toimiva ja helppokäyttöisiä kivituotteita, joissa ei nykytutkimusten mukaan ole mitään systemaattista ongelmaa. Koska niin suuri osa suomalaisista on kivien kanssa tekemisissä, on vaikea uskoa niiden merkittäviin terveyshaittoihin.
Olen kuitenkin toisaalta sitä mieltä, että kivien tutkimusta on syytä jatkaa ja kehittää uusia menetelmiä niiden potentiaalisten vaikutusten havainnointiin. Erityisesti korkeissa lämpötiloissa saunailmaan mahdollisesti irtoavia yhdisteitä olisi kiinnostavaa tutkia: onko niitä, kuinka paljon ja voivatko ne olla terveysvaikutteisia? Mutta toistaiseksi saunotaan rauhassa, omassakin kiukaassani lämpiää lauantai-iltana vulkaniitti.
Sauna-Eurox on Saunologian yhteistyökumppani vuonna 2019.
Saunologian saunaviisaat haastattelussa on Teppo Hurme, keraamisista kiuaskivistä tunnetun Kerkesin toinen perustaja. Teppo on parissa kymmenessä vuodessa tullut tunnetuksi sauna-alalla kansainvälisesti ja saanut myös Suomessa tunnustusta. Tässä haastattelussa Teppo puhuu suunsa puhtaaksi luonnonkivien vaietuista kääntöpuolista, sekä siitä miksi laskeva lämpöisten kiukaiden aikana kaikki oli oikeasti paremmin. Tavanomaisestai poiketen tämä tarina on mielipidekirjoitus. Myöhemmin julkaistavassa artikkelissa käydään läpi mitä erityistä Kerkes-kivissä objektiivisesti ajatellen on.
Teppo Hurme on pitkäaikainen sauna-alan yrittäjä ja sisäinen saunologi, joka on tutkinut kiukaiden ja kiuaskivien symbioosi kymmeniä vuosia. Hän herätti oman kiinnostukseni ainutlaatuisilla väitteillään luonnon kivien syvimmästä olemuksesta. Kun Sauna-lehdessä 4/2018 julkaistiin Tepon lyhyen haastattelun jälkeen Timo Korkeaojan pohdinta kiuaskivien koostumuksesta, päätin puolentoista vuoden odottelun jälkeen tuoda julki, mitä kaikkea Teppo ajattelee kivissä olevan sisällä ja vikana. Mikäli ei toisin mainita, mielipiteet ja väitteet ovat Tepon, ja perustuvat hänen välittämiinsä kokemuksiin ja mielipiteisiin - eivät kolmannen osapuolen julkisesti esitettyihin tutkimuksiin.
Kovia väitteitä kovista kivistä
Haastattelin Teppoa ensimmäisen kerran Kerkesin tehtaalla kesällä 2017. Voit kuunnella Tepon häkyllyttävimmät väitteet alla olevalta kahden minuutin videolta, tai lukea samat teesit videon jälkeen.
Luonnon kivet ovat kuin Pandoran lipas!
Teppo on tehnyt kaikenlaisia kokeiluja luonnonkivimateriaalien kanssa. Murskaaminen ja sulattaminen kuuluvat keraamikon toimintatapoihin. Jos joku lähtee tutkimaan kiuaskiviä, hän yleensä tekee tarkastelleen kiviä huoneenlämpötilassa, parhaimmillaan mikroskoopin ja vaikka ohuthiontanäytteiden avulla, jolloin kivien koostumus selviää (vrt. Rakennusmaailma 4/2005). Tästä tarkastelusta jää kuitenkin jotain huomaamatta.
Luonnonkivien kuumentaminen saa niissä aikaan erilaisia muutoksia. Tepon mukaa Kivistä irtoaa lämmitettäessä fluoriyhdisteitä, rikkiä ja suoloja. Näistä ainoa helposti havaittava on rikki, jonka haistaa.
”Kun lämmitetään kiviainesta, sieltä lähtee näitä kaasuja. Kasvit kuolee, kärpäset tippuu katosta Kun 450 asteessa oli uuni, ei koira tullut sisään. Tein kokeen ruutanoilla, ne kuoli. Vesi ottaa hyvin kaasuja”
Tepon mukaan erilaisia suoloja (reaktiotuotteita) kivissä on runsaasti. Nämä tulevat esille, kun kiviä lämmitetään ja näkyvät pinnalla valkoisena kerroksena.
Kevyesti lämmitetyn luonnonkiven pinnalla valkoista kerrosta.
Kiven sisällä voi Tepon mukaan piillä muitakin yllättäviä yhdisteitä:
”Fluori, kloori, arseeni, radon – näitä sisältävillä yhdisteillä on matala haihtumispiste, neljä sataa astetta. [sähkökiukaan] Vastuksissa on tällaisia lämpötiloja. Silloin jos joku hehkuu punaisena, on sen lämpötila on jo ainakin 512 astetta. Hehku alkaa näkymään jo 400 asteen jälken"
Mä luulin, että ihmiset valehtelevat minulle kun väitettiin, että kivet syttyvät palamaan. Kävi ilmi, että kivissä on metaania tai vetyä joka palaa. Riippuu mistä paikkaa kalliota kivi otetaan.
Nämä havainnot kielivät siitä tosiasiasta, ettei luonnonkivi ole koskaan täysin homogeenistä. Esiintymien välillä ja sisällä kivien koostumus vaihtelee.
Kivi tuli uunista ulos. Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä leivos oli Tepon mukaan alunperin oliviinikivi. N. Yli 1240-1250 asteen lämpötilassa käytyään sen rakenne on sulanut.
Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä kaikkea kivistä todella irtoaa ja onko tämä ongelma vai ei. Olen aiemmin uudelleenjulkaissut Saunologiassa Max Forsmanin gradu tutkielman, jossa havaittiin erityisesti peridotiitista irtoavan saunailmaan asbestia. Asbestin analysoiminen kuuluu nykyään normaalina seulontatoimena kauppoihin meneville kivilaaduille. Muutoin ei ole edes tiedossa minkä yhdisteen varalta kiviä pitäisi tutkia.
Olen aiemmin esitellyt maamme johtavan luonnon kiviä tuotteistavan ja Saunologian 2019 kumppanin Sauna-Euroxin tuotantotoimintaa. Artikkelista selviää pintapuolisesti miten kiuaskiviä nykyisellään laadunvalvotaan.
Löyly, sen voi maistaa
Teppo siis korostaa, että luonnonkivistä irtoaa koko niiden elinkaaren aikana erilaisia yhdisteitä saunailmaan löylyjen mukana. Teppo kehottaa maistamaan löylyä hieman kuten viininmaistellussa ryystetään ilmaa viinin mukana. Mikäli makuhermot (tai mielikuvitus) ovat kunnossa, voi huomata kevyen suolaisen maun herkällä kielen kärjellä (kielessä ei mikään tietty alue maista tiettyä makua, kuten sata vuotta sitten kuviteltiin). Uusien kivien kohdalla voi suussa tuntua jopa konkreettista hiekkaisuutta.
Luonnonkivien ikääntymistä katsellessa on kuitenkin selvä, että kivistä varmasti irtoaa sitä ja tätä saunailmaan. Raskaimmat osat murentuvista kivistä tippuvat kuitenkin kiukaan kivitilan pohjalle tai valuvat höyrystymättömän löylyveden mukana lattialle. Luonnonkivien esipesusta riippuu kuinka paljon likaa (osittain samaa kiviainesta) siitä heti käyttöönoton jälkeen irtoaa.
Rautaa ja nikkeliä piilossa?
Tepon perheyhtiö Kerkes Oy on pian kolmekymmentä vuotta tuottanut omia keramiikasta valmistettuja saunakiviään. Eräs niiden ominaisuus luonnonkiviä kevyempi ominaispaino.
Tavallisissa kivissä on rautaa ja nikkeliä, joiden ansiosta ne varastoivat myös lämpöä. Me ei olla haluttu meidän kiviin näitä metalleja.
Tepon sanojen mukaan tavallisissa kivissä on usein nikkeliä jopa 3% ja rautaa 9%, mutta näitä ei kuulemma näe tuoteselosteessa. Nikkeli voi olla sen verran paljon, että jotkut ihmiset saavat saunan jälkeen nokkosihottumaa. Kannattaa kokeilla ottaako magneetti kiinni oman kiukaasi kiuaskiviin.
Happoja sisältävät aineet ruostuttavat myös terästä.
Kiuashommat menivät mönkään 50-luvulla
Luonnonkiviä on käytetty kiukaissa aina. Miksi niiden sisältämät yhdisteet ovat ongelma nyt satoja tai tuhansia vuosia saunomisen alkamisesta?
”50-luvulla kun alkoi tulemaan jatkuvalämmitteisiä kiukaita. Tämän jälkeen alettiin puhumaan ilmanvaihdon nopeuksista. Kun puu palaa, vaihtuu ilman tehokkaasti. Tämän takia puukiuas on parempi kuin sähkökiuas, kun ilman vaihto on tehokasta. Sen takia ne tuntuu paremmalta ne löylyt. Se on ihan sama millä se hehkuva metallia tai vastus lämpenee. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ihan oikeesti. ”
Kiuaskivistä irtoavien yhdisteiden ongelmat tulevat esille nimenomaan jatkuvalämmitteisissä kiukaissa. Alenevalämpöisissä kiukaissa, siis käytännössä kertalämmitteisissä ja savukiukaissa, ei tätä samalla tavalla tapahdu, sillä niissä kivien kuumimmat hetket tapahtuvat ennen saunomista. Jatkuvalämmitteisissä kiukaissa päinvastoin.
Minä en rakenna omiin saunoihini ilmanvaihtoa. Mitä jos tavallisessa huoneessakin olisi kahdeksankertainen ilmanvaihto? Siellähän tuulee melkein. Mä pyydän että otetaan ilmanvaihto pois saunasta, enkä rakenna omiin saunoihin ilmanvaihtoa. Ei sitä tarvi, jos kivistä ei tule ulos mitään myrkkyä.
Teppo esittää paljon hurjia väitteitä kiuaskivistä ja aihetta pitäisi selvästi tutkia. Osaisiko joku tutkia kiviä tai löylyä Suomessa perusteellisesti?
Mä tutkitutin kiviä Moskovan yliopistossa. En ole löytänyt yhtään tutkimusta, jossa olisi menty oikein pitkälle.
Teppo Hurme Kerkeksen tehtailla.
Totta vai tarua?
Mitä Tepon väitteistä pitäisi ajatella? Suomessa kiuaskivien vaikutuksista saunailmaan ei ole tiettävästi tehty kuin yksi julkaisukelpoinen tutkimus. Muu arvointi perustuu koostumukseen huoneenlämmössä. Tepon kanssa keskustelu päätyy usein vulkanologiaan, tulivuoria tutkivaan tieteenalaan, sillä maamme syväkivimateriaalien sisältämät kaasut ovat Tepon mukaan osin samoja kuin tulivuorenpurkauksissa ilmoille pääsevät. Kuten maamme aktiivisten tulivuorten määrästä voi päätellä, emme ole tämän tutkimusalueen suhteen parhaalla mahdollisella vyöhykkeellä.
Saunologia Tepon epätavanomaiset ajatukset kivistä innostavat. Kiuaskivet ovat erittäin keskeinen osa suomalaista saunaa ja vaikuttaa äkkiä sille, että emme tiedä niistä juuri mitään. Toisaalta niissä voi edelleen piillä yllättäviä riskejä. Jos katsotaan taaksepäin aikanaan esiteltyihin ioni-tutkimukseen (kts. myös tutkimusjulkaisu), niin herää kysymys, että ovatko ionitkin osittain peräisin halkeilevista kivistä, eivätkä kiukaan metalliosista. Metallin vaarallisuuteen en itsekään jaksa Tepon tavoin uskoa.
Tepon kivistä esittämien lukuisten väitteiden keskellä on kuitenkin vaikea arvioida mikä on totta ja mikä tarua, tai vähintään liioittelua. Teppo siteeraa mielellään erilaisia faktoja, joista useimmat heitot ovat ainakin suunnilleen paikkansa pitäviä, tarvittaisiin kuitenkin kemistiä ja geologia muodostamaan näistä tarkempia tutkimuskelpoisia hypoteeseja, sen verran epätarkkoja keraamikon laukaukset paikoin ovat. Laukaukset ovat toisaalta tervetulleita, sillä aiheen tutkimukseen pitäisi lopulta havahtua ja Teppo olisi itse mielellään osallistumassa hypoteesien kehittylyyn.
Omat perustietoni alueelta ovat liian huterat kokonaisvaltaiseen kriittiseen arviointiin, voin vain todeta että empiriaa kaivattaisiin lisää. Ei voi unohtaa, että Teppo on kuitenkin yrittäjä, jonka tuotteen arvo (ja arvokkaita hänen tuotteensa ovat) riippuu osittain siitä, että perinteiset kiuaskivet ovat ongelma, hänen kehittämänsä Kerkesit ratkaisu. Kieltämättä monia ongelmia Kerkesit ratkaisevatkin. Riippuu käyttökohteesta, mikä tämän ratkaisun arvo on. Tätä asiaa käydään läpi tulevassa Saunologian julkaisussa, joka esittelee nimenomaan näitä tuotteita.
Johtopäätökset
Ennen kuin luonnonkivien käyttäytyminen saunaolosuhteissa on perin pohjin selvitetty, kehotan kaikkia luonnon kivien käyttäjiä maistelemaan saunailmaa sekä esilämmittämään kiuaskivet kunnolla ensimmäisellä käyttökerralla ja pysymään tällöin itse pois saunasta!
Vuosi 2019 käynnistyi sauna-asioissa intensiivisesti, että kristallipallon näkymien jakaminen teille meinasi unohtua. Nyt kerron mitä siellä näkyy sekä mitä vuonna 2018 sykähdytti saunologia ja lukijoita eniten!
Vuodenvaihde ennakoi Saunologian seuraavan toimintavuoden starttia. Nyt on tiedossa jo neljäs vuosi saunatietoa! Vuodessa saunatiedon leviäminen on entisestään parantunut ja vuoden 2018 aikana lähes 200,000 suomalaista kävi lukemassa Saunologian artikkeleita yli 350,000 kertaa. Lukuaikaa kansalaisemme käyttivät siis lähes kolmen vuoden edestä. Myös ulkomaalaisia lukijoita on nähty 71:stä eri maasta (vähintään 10 kävijää kustakin). Vuonna 2019 uskon kasvun edelleen jatkuvan noin 40% tahdilla.
Jos mietit omalle saunatuotteellesi tai -palvelullesi hyvää viestintäkanavaa, Saunologia voi olla juuri se.
2018 opetuksia
Henkilökohtaisesti vuosi 2018 oli tuotannon puolesta haastava ja kuten vuoden sitten sen alussa ennakoin, ei vuonna 2018 julkaistu juttuja samaan tahtiin kuin aiemmin. Taloudellisesti Saunologia harrastuksen kuormittavuus on myös haaste, mutta tänä vuonna pyrin ensisijaisesti innostamaan Saunologian mukaan uusia sisällöntuottajia! Vuonna 2018 sisältöä oli mukana toimittamassa pari muutakin kirjoittajaa, mutta päävastuu on ollut tiukasti allekirjoittaneella. Niin pitkään kuin liiketoimintamalli ei mahdollista suurempaa ajankäyttöä, on projektia jatkettava sauna-aatteen nimissä ja sisältöä ilmestyy pari kolme kertaa kuukaudessa.
Mutta enemmänkin mahtuu, jos hyviä saunajuttuja on tarjolla! Mikäli sinulla on pöytälaatikossa sauna-aiheisia kirjoituksia tai kovalevyllä saunavalokuvia, joita haluaisit kymmenien tuhansien ihmisten ihasteltavaksi, ota yhteyttä sähköpostilla: info@saunologia.fi
Jos ei ole juttua, mutta idea mistä pitäisi kirjoittaa, anna kuulua vaikka kommenttina tälle sivulle. Kaikki asialliset kommentit hyväksytään mahdollisimman pikaisesti.
2018 isoimmat jutut
Haluan nostaa viime vuodesta kolme minulle poikkeuksellisen tärkeää juttua:
Jokainen tarina on tuotettu omalla tinkimättömällä tavallaan ja sisältää uusia näkymiä saunan maailmaan.
Luetuimmat artikkelit vuonna 2018
Lista ei ole olennaisesti mullistunut aiemmista vuosista, mutta lauteet ja pintakäsittely ovat jostain syystä nousseet kiuas- ja kiuaskivijuttuja suositummiksi.
2019 sisältöjä on suunniteltu jo hartaasti. Toivon, että mukaan mahtuu viime vuonna luvattujen sisältöjen kaltaista tavaraa tämänvuotista enemmän.
Saunan historiasta, kiuaskivistä ja painovoimaisesta ilmanvaihdosta on tulossa tarinaa ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Odottelen kuumeisesti Itä-Suomen Kiuas-tutkimushankkeen tulosten julkistusta maaliskuussa, koska ensimmäistä kertaa ehkä ikinä on kiukaista tarjolla jotain tieteellisestikin validia tutkimustietoa!
Kevään aikana selviää myös mitä Saunologian kiuaskivilaboratoriossa on opittu kiuaskivien kestävyydestä. Mahdollisesti myös puretaan saunaa, tutustutaan digitaalisiin saunan etäkäynnistys- ja seurantalaitteisiin sekä kaikkea muuta.
Isänpäivän kunniaksi ehdin viimeistelemään Saunologian kiuaskivitestilaboratorion! Testaus tulee viemään sitten kuukausia mutta tapahtuu automatisoidusti #sauna#tutkimus#isäjututpic.twitter.com/MmaJf9qBn1
Keväällä 2019 tulee ilmestymään myös Saunologian innoittama sauna-aiheinen tietokirjani, jota täällä on jo mainostettu. Kunhan kirja ilmestyy huhtikuun loppuun mennessä, sen voi ostaa edulliseen lukijahintaan myös Saunologian kautta. Sattumalta samoihin aikoihin julkistetaan myös Suomen nykyisen saunaprofessorin, Jari Laukkasen ja tutkija Tanjaniinan Laukkasen yhteinen kirja Sauna, keho ja mieli (Docendo, 2019). Tämä uumoilee mahdollisesti sitä, että kesän korvilla kirjojen julkaisujen puitteissa tapahtuu ehkä jotain jännää.
Sauna, keho ja mieli (Jari Laukkanen, Tanjaniina Laukkanen) Docendo, ISBN : 9789522916099
Kannattaa seurata Saunologiaa sähköpostilistan kautta tai sosiaalisessa mediassa, jossa sauna-asiallisia päivityksiä harva se päivä!
