Skip to content Saunologia.fi

Tekijä: Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

2

Published on

Sähkökiukaiden valikoima on värikäs ja malleja löytyy paljon. Tässä artikkelissa esitellään erilaisia sähkölämmitteisiä kiuasmalleja erityisesti huomioiden löylyominaisuudet.

Sähkökiukaita on ollut kaupallisesti tarjolla 1950-luvulta lähtien. Valikoimassa on tapahtunut vuosien varrella suhteellisen vähäisiä muutoksia. Tällä hetkellä myynnissä olevista tyypeistä kannattaa erottaa tornikiukaat, design-kiukaat, varaavat kiukaat ja erikoiskiukaat.

Ennen kiuastyyppien eroihin pureutumista tutustaan yleisestä kiuasoppaasta lainattuun sähkökiukaiden kokemuksellisten ominaisuuksien arviointin:

Sähkökiukaiden ominaisuudet

Hyvät ominaisuudet Huonot ominaisuudet
Sijoiteltavuus Hajua ja ioneita
Lämmittämisen vaivattomuus Äänet
Taloudellinen Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja Kivikapasiteetti (varauksin)
Helppo käyttää Ilman kuivuminen
Lämpöä riittää loputtomasti

Sähkökiukaan hyvät puolet kiteytyvät helppokäyttöisyyteen. Kiukaan voi sijoittaa jopa lauteiden sisälle ja sen saa parhaimmillaan käyntiin vaikka älypuhelimen sovelluksella. Sähkökiuas on jossain mielessä myös ekologinen, sillä sitä voi lämmittää vaikka ekosähköllä ilman pienhiukkaspäästöjä. Toisaalta lämmittämisen helppous voi johtaa myös tarpeettomaan saunan lämpimänä pitämiseen. Sähkö on myös käytännössä ainoa vaihtoehto tiloihin, jossa saunan pitää olla jatkuvasti käyttövalmiudessa.

Sähkökiukaan hyvien ominaisuuksien vuoksi voisi kuvitella, ettei kukaan järkevä ihminen haluaisi enää vaivoikseen puukiuasta. Valitettavasti sähkökiukaaseen myös ei-toivottuja ominaisuuksia.

Ensinnäkin sähkökiuas vaatii reilusti sähköä. Sähköverkon ulkopuolisten mökkien kohdalla ei aurinko-, tuuli-, tai vesivoima todennäköisesti riittää saunan lämmitykseen. Sama ongelma voi tulla vastaan myös vanhoissa asuinrakennuksissa, jos niihin yritetään jälkikäteen asentaa sähkösaunaa.

Saunaelämystä sähkökiuas saattaa latistaa, sillä siitä puuttuu useampia puulämmitteisestä kiukaasta tuttuja moniaistillisia elementtejä. On toki osittain mieltymyskysymys kokeeko sähkökiukaan paukkeen ja natinan, vastusten punahehkun ja vastuksista ajoittain irtoavan käryn miellyttäväksi. Näihin aisteihin liittyvät kokemukset ovat kuitenkin perinteisesti kuuluneet saunaan

Vaikein ominaisuus liittyy saunan ilmaan. On esitetty, että punahehkuisista sähkövastuksista irtoaa ilmaan positiivisia ioneita, erityisesti jos niiden päälle heitetään vettä. Positiivisilla ioneilla havaittiin nimestään huolimatta olevan negatiivisia terveysvaikutuksia ilman laatuun 1970-luvun tutkimuksissa. Ongelma liittyy erityisesti sähkökiukaisiin ja sitä on pyritty joissakin kiukaissa kiertämään, parhaimmillaan eristämällä sähkövastukset kivistä. Tämä on kuitenkin huono ratkaisu kiuaskivien lämmittämisen kannalta.

Ioni-kysymys on saunamaailmassa tietynasteinen myytti, mutta myös suosittu selitys sille, miksi sähkösaunoissa saunominen saattaa väsyttää enemmän kuin virkistää. Uskon, että suurempi sähkökiukaan ongelma on sen olematon vaikutus ilmanvaihtoon. Puukiuas tarvitsee reilusti ilmaa kun sitä lämmitetään puilla. Sähkökiuas kierrättää ilmaa lämmityksen aikana lattiasta kohti kattoa, mutta jatkuvalämmitteisen puukiukaan tyyppistä imua siinä ei käy. Näin ollen saunassa täytyy huolehtia sopivasta ilmanvaihdosta koneellisesti tai painovoimaisesti. Näin toimien sähkökiukaallakin saa varmasti kelvolliset löylyt.

Sähkökiuasmallit

Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden päätyypit
Suomessa vuonna 2016 myynnissä olevien sähkökiukaiden mallit

Tavanomainen sähkökiuas on varmasti jokaiselle tuttu. Peruskiukaat ovat yksinkertaisia, kuution mallisia, seinälle ripustettuja metallilaatikoita, joissa kivitila on auki ylhäältä. Näitä malleja on tarjolla lähes kaikilla sähkökiuasvalmistajilla. Pienimpien mallien hinnat alkavat noin sadasta eurosta.

 

peruskiukaat
Harvian peruskiukaita seinälle hieman erilaisissa sävyissä ja muodoissa Kotkan K-Raudassa. Klassinen muotokieli hyvin tunnistettava.

Peruskiukaiden käyttö on ulkomuodosta riippumatta samankaltaista. Kiuas laitetaan päälle vähintään puolisen tuntia ennen saunomisen aloittamista ja pidetään päällä kunnes saunomisesta on saatu tarpeeksi. Kiuasmallin jatkuvalämmitteisyyden voi puukiukaiden tapaan mainita, mutta käytännössä kaikki sähkökiukaat ovat jatkuvasti lämmitettäviä. Varaavat kiukaat ovat päällä saunomisen lisäksi myös väliaikoina.

Tornikiukaat

Tornikiukaat ovat puukiukaiden verkkomallien vastine, usein myös muotoilullisesti. Niissä kivitilaa ei ole peitetty metallikuorella, vaan kivet on näkyvissä alhaalta ylös ja kiukaat kohoavat parhaimmillaan toista metriä korkeina. Jotkut tornit eivät ole avoimia, vaan ainoastaan korkeita. Korkeuden hyöty on pieni lattiatilan tarve. Korkeuden haitta on se, että mikäli löylyn lakiin on uskominen, ei sauna lämpiä kiukaan yläreunan alapuolelta kunnolla. Tämän takia lauteet pitäisi rakentaa vastaavasti tavanomaista korkeammiksi, jotta varpaatkin lämpenevät.

Kota Saana -pilarikiuas, valmistaja Narvi.
Kota Saana -pilarikiuas, valmistaja Narvi.

Korkeusvaatimukselle löytyy empiiristä todistusaineistoa Rakennusmaailman 3/2011 kiuastestistä. Siinä kuuden tornikiukaan lämmittämässä saunassa oli hartia- ja alalaudekorkeudella lämpötilaeroa keskimäärin 48 astetta! Tämän testaajatkin huomasivat. Kun kiukaiden lämmitystä jatkettiin 80 asteesta edelleen lämpötilaero kasvoi entisestään. Toisaalta, kiukaissa oli jopa 35 cm korkeuseroja keskenään, mutta tämä ei näkynyt mitenkään alalauteiden lämpötilassa.

Tornikiukaisiin mahtuu satakunta kiloa kiviä, mikä on lupaava ominaisuus. Rakennusmaailman testissä näiden kiukaiden löylyominaisuuksia kommentoitiin hyviksi. Kiukaat kuumenevat huipultaan varsin kuumiksi, jopa 400 asteeseen, mutta viskaamalla vettä alemmille tasoille saa kiukaasta miedompaakin löylyä. Testattujen kiukaiden tyypillinen ongelma oli pidemmän päälle saunan ylikuumeneminen. Tämä johtuu kiukaiden avoimesta rakenteesta ja toisaalta termostaatin sijoituksesta osaksi kiuasta useimmissa kiukaissa. Testituloksista lisää erillisessä sähkökiukaan ostajan oppaassa, joka julkaistaan tämän postauksen jälkeen. Tornikiukaiden hinnat alkaen 400 euroa.

Design-kiukaat

Huum Drop -sähkökiuas

Design-kiukaat on hieman kömpelö yleisnimitys kiukaille, joissa perinteisistä neliskulmaisista muodoista on luovuttu ensisijaisesti ulkonäkösyistä. Ulkonäön määräävyys on tärkeää, sillä yleensä kiukaat rakentuvat tiettyjen teknisten ratkaisujen mukaan. Näistä kiukaista on muotoiltu pyöreälinjaisia, jopa pallomaisia, ja niissä on usein verkkokiukaiden tapaan avoin kivitila.

Joissakin kiukaissa teollista muotoilua on hyödynnetty muulla tavoin luovasti, kuten Sawon Dragonfire-kiukaassa, joka on verhoiltu kuvioidulla, lämmönkestävältä sametilla. Näissä kiukaissa ei ole mitään peruskiukaista poikkeavaa löylyominaisuuksien kannalta. Toki poikkeuksellisella ulkonäöllä voi helpommin luoda tunnelmaltaan ainutkertaisen löylyhuoneen. Kiukaiden hinnat ovat vaihtelevia, mutta ne ovat yleensä peruskiukaita kalliimpia.

Sawo Dragonfire -kiuas, saatavana tilauksesta.
Sawo Dragonfire -kiuas, saatavana tilauksesta.

Tasokiukaat

Tasokiukaat lanseerattiin 90-luvulla näkyvästi. Tämä näkyi myös vuolukiven maihinnousuna kiukaisiin. Esimerkiksi Narvi on kuitenkin sittemmin luopunut vuolukivestä mm. sen kestävyysongelmien vuoksi. Toinen vuolukivisen tasokiukaan harmi on kiukaan pinnasta jatkuvasti irtoava vaalea, ilmeisesti talkista koostuva pöly, sekä itse kiven värjäytyminen.

Vuolukivimalleja on kuitenkin edelleen saatavilla. Tasokiukaiden sijoitteluvaatimukset ovat muista poikkeavat, sillä ne on asennettava seinälle. Tämä säästää tilaa, mutta voi vaikuttaa esimerkiksi lauteiden suunnitteluun. Toisaalta tasokiuas voi soveltua matalan kivipintansa puolesta esimerkiksi liikuntarajoitteisen tai pyörätuolilla liikkuvan korjattuun saunaan. Niissä yleensä tuntuva suojaetäisyysvaatimus kiukaan edessä. Tasokiukaat ovat lähtöhinnoiltaan yleensä yli 500 euroa.

Löylyjen kannalta tasokiuas on periaatteessa kelvollinen ratkaisu. Hyvänä puolena kivilaatan takana olevat vastukset ovat turvassa löylyvedeltä ja sitä kautta aiemmin mainittuja ioneista ei pitäisi tulla ongelmaa. Toisaalta tasokiukaan kivimäärä jää suhteellisen pieneksi ja se vaatii tämän vuoksi jatkuvaa lämmitystä. Tämä taas voi lämmittää ja kuivattaa saunaa tarpeettoman paljon, sillä avoin rakenne saa väistämättä koko löylyhuoneen kuumenemaan.

Rakennusmaailman 3/2008 tasokiuastestissä tuomittiin suurin osa tasokiukaista tavallisia kiukaita heikommiksi löylyiltään. Tämä liittynee siihen, että kivien lämpötila jäi testissä keskimäärin reilusti alle 300 asteen, jota testaajat pitivät miniminä kunnon löylyille. Testi myös vahvisti aiemmin spekuloitua löylyn lakia. Testin perusteella sauna ei tasokiukaallakaan lämpene joidenkin tasokiuasvalmistajien markkinointipuheista huolimatta alalauteelta ylös asti – keskiarvoinen lämpötilaero hartiakorkeudelta alalauteelle oli yli 50 astetta.

Varaavat kiukaat

Varaavat kiukaat ovat monelle vieraampi tuoteryhmä, vaikka niitäkin on valmistettu yli viisikymmentä vuotta. Varaavien sähkökiukaiden idea on se, että kiuaskivet pidetään jatkuvasti lämpiminä, mutta kiuas suljetaan kannella. Tällöin kiukaan lämpö ei juurikaan leviä saunaan, mutta löylyluukun avaamisen jälkeen sauna alkaa lämpiämään ja löylyä pääsee heittämään pian, sillä kivet ovat valmiiksi lämpimiä.

Asea-kiuas 1957
Asean varaavan sähkökiukaan mainos vuodelta 1957, Sauna-lehdestä. Kiukaan idea sama kuin nykyisissä varaavissa kiukaissa.

Tekniikan maailma arvioi varaavia kiukaita vuonna 2000. Silloin kokeilussa olleiden Saunasammon että Harvian löylyjä kehuttiin. Molempien käyttäminen vaati tosin omat metkunsa, sillä testiryhmä sai ensi yrittämällä kiukaat jäähtymään turhan nopeasti. Erityisesti Saunasammossa säätövaihtoehtoja onkin runsaasti.

Varaava kiuas ei lämmitä saunaa salaman nopeasti kannen avaamisen jälkeen. Nopeimmin lämpiäminen tapahtuu Saunasammon Älykiukaassa, jossa on markkinoiden ainoana 80-luvulla patentoitu puhallinmekanismi. Se saa saunan ilman lämpiämään lähes välittömästi kuin kiertoilmauunissa. Haittapuolena on puhaltimen aiheuttama meteli.

Yleisesti ottaen "aina-valmis" kiukaiden haasteita on kolme: korkea hinta, jatkuva energian kulutus ja kiuaskivien kestävyys. Kiukaan ”muhimislämpötilasta” riippuen kiuaskivet ovat jatkuvasti kuumina tai todella kuumina. Tämä lämpörasitus on aivan eri luokkaa kuin kerran viikossa lämmitettävässä saunassa.

Varaavat kiukaat sopivat ominaisuuksiensa puolesta parhaiten tiheässä käytössä oleviin saunoihin. Jos löylyhuoneen lämpötilalla on mahdollista välillä laskea, säästyvät kivien lisäksi muutkin saunan rakenteet, kuten puupaneelit, lämpörasitukselta. Jos sauna on oikeasti käytössä 24/7, eroa perinteiseen sähkökiukaaseen ei synny.

Yksityiskäyttöön varaava kiuas on ylellinen, Älykiuas hintansa vuoksi se on suorastaan luksusta. Julkisissa saunoissa se voi hyvin maksaakin itsensä takaisin. Varaavia kiukaita löytyy Saunasammon lisäksi suuremmilta kiuasvalmistajilta. Tällainen kiuas maksaa yli tuhat euroa.

Erikoiskiukaat

Tässä esiteltyjen kiuastyyppien lisäksi markkinoilla on silloin tällöin ollut erilaisia sähkölämmitteisiä erikoiskiukaita. Tällä hetkellä niistä varmaan ainoa on Misan Laavu-kiuas, jota voisi nimittää hybridikiukaaksi, sillä se lämpiää sekä puilla että sähköllä. Tyypiltään se on muutoin tasokiuas. Edellisellä vuosikymmenellä myytiin myös savusaunan sähkölämmitteistä versiota, jossa sähkövastukset oli eristetty täysin ja savun aromi syntyi kuin sähkösavustimella. Idea oli ilmeisesti liian outo selviytyäkseen.


Tämä artikkeli jatkuu seuraavassa postauksessa. Tuleva sähkökiukaan ostajan opas ja esittelee kiukaiden ominaisuuksia ja kertaa kriittisessä hengessä kiukaista olemassa olevaa vertailutietoa.

Published on

Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna heinäkuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!

Katsaus heinäkuun tapahtumiin

Heinäkuussa ollaan hutkittu saunatyömaalla pitkiä päiviä. Ohessa on lätkitty hyttysiä, paarmoja ja ampiaisia. Kuukauden kuluessa on viimeistelty saunan perustukset, siirretty hirsikehikko, (postaus tulossa ensi viikolla), rakennettu vesikattoa ja testailtu Tikkurilan värejä. Ja käyty ahkerasti rakennustarvikekaupoissa, K-Raudassa vähintään kerran viikossa.

Kuukausi on ollut suurten odotusten, karvaiden pettymysten ja hitaan edistyksen aikaa. Erilaisia epäuskon hetkiä on koettua useammalla sektorilla. Ihmisen erehtyväisyys on tullut eteen niin hirsien ulkosäilytyksen ja mitoituksen, kiuastoimituksen kuin katemateriaalitilauksenkin kanssa. Joitakin ratkaisuja, kuten terassitolpitusta, on jouduttu muuttamaan. Räystäslaudat tuli maalattua kahteen kertaan, kun sävy ei enää sijoituspaikalla näyttänytkään hyvälle. Ja löytyi budjettilaskelmistakin pari riviä, jotka oli unohtunut summata yhteen…

Kaikki ongelmat ovat kuukauden aikana alkaneet selviytymään. Projektin hyvin hitaantuntuinen edistyminen ole niistä jäänyt kiinni. Olennaista työlle oli myös oikeiden tekijöiden, sekä talkoolaisten että kirvesmiehen löytyminen loppujen lopuksi sopivaan aikaan.

Heinäkuu rakennustyömaalla päättyy siihen, että vesikatosta on saatu valmiiksi puolet. Katon rakentamisen hitaus selittyy sekä rakennuspaikan kaltevuudelta, hirsirakentamisen uniikeilla haasteilla että tarpeella muuttaa rakennussuunnitelmien yksityiskohtia lennosta. Eiköhän se elokuussa kuitenkin saada valmiiksi.

Tässä kuvia ja videoita tämän kuun toiminnasta Twitter-tililtä:

 

2

Published on

Hirsisaunani perustetaan pilarien varaan. Ajattelin tällaisen perustustyypin olevan nopearakenteinen. Jouduin myöhemmin havaitsemaan olleeni väärässä. Kaiken kaikkiaan perustuksen tekemiseen meni lähes kaksi kuukautta. Aikaa tosin kului enemmän ahdistuneeseen odotteluun kuin varsinaiseen työhön. Tällä välin tuli käytä K-Raudassakin neljä viisi kertaa. Tässä yhteenveto siitä, mitä tapahtui.

Suunnitelmat uusiksi

Edellisen projektipostauksen yhteydessä kerroin perustöiden aloittamisesta koneurakoinnin merkeissä. Tämän jälkeen työmaa jäi odottamaan rakennuslupaprosessin etenemistä ja sijaintikatselmuksen suorittamista, jotta sekä korkeus että sijaintiasema voitaisiin hyväksyä ja perustukset voisi tehdä.

Tässä kohtaa menikin sitten toivottua pidempään. Katselmus saatiin hoidettua kesäkuun puolessa välissä. Rakennusvalvojan ja vastaavan työnjohtajan näkemykset jätevesien käsittelystä sekä routasuojauksesta eivät vastanneet pääsuunnittelijan visiota, joten rakennussuunnitelmia piti tarkistaa.

Alkuperäinen suunnitelma
Alkuperäinen suunnitelma

Perusasiat eivät uusissakaan kuvioissa muuttuneet. Saunamökki nousisi rossi- tai trossipohjalle parin metrin välein tehtyjen Leca-pilariharkkojen varaan. Maan pinnan ja mökin alapohjan väliin jäisi reilu ryömintätila, vähintään 2,5 harkkoa eli noin puoli metriä.

Sen sijaan pilarien toteutus ja routaeristys muuttui hieman. Pilarien perustaksi valettiin edelleen n. 60 x 60 cm levyinen ja 15-25 cm korkea antura. Anturaan istutettiin törröttämään ylöspäin harjateräsnippu, joka jää pilariharkon sisään ja sitoo pilarin kiinni anturaan, kun se täytetään betonilla.

160725-Anturamuotti_IMG_6803

Routaeristys

Idea routaeristyksessä on se, että eristeet suojaavat anturan alapuolista maakerrosta jäätymiseltä. Tällöin anturan ja koko mökin pitäisi pysyä suorassa. Hieman epäintuitiivisesti maa on lämmintä, mutta ilma kylmää. Betonipilari johtaa kylmää maahan, joten maan päälle, kauttaaltaan anturoiden ympärille ja alle, asennetaan eristekerros pitämään maa sulana. Vaihtoehto olisi täyttää anturoiden alapuolinen maa ruotimattomalla maa-aineksella aina paikkakuntakohtaiseen routaeristysrajaan asti, näillä main 100 cm. Tällöinkin mahdolliset vesi- ja viemärijohdot pitäisi eristää erikseen.

Routaeristys tehtiin käytännössä niin, että anturoiden alle asennettiin 100 mm XPS-tyyppistä (mm. Finnfoam brändillä myytävä) routasuojalevyä. Tämä levytyyppi ei vety eikä painu vähällä. Thermisolin projektille K-Raudan kautta lahjoittamat EPS (eli styrox) ruotasuojalevyt hyödynnettiin anturoiden välissä ja ympärillä. Täydellisessä maailmassa EPS-levytys olisi ulottunut 1,5m anturoiden ulkopuolelle. Omassa kohteessani päästiin reunasta riippuen 0,5 – 1 metriin, riippuen siitä oliko vastassa kallio, omenapuu vai rinne…

Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva
Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva

Routasuojauksen alle jäävä maa oli aiemmin kuvattuun tapaan tiivistetty vajaan viiden sadan kilon täristin lätkällä. Maa aines oli luokkaa 0-32 ja muuttuu tiivistämisen seurauksena todella jämeräksi – erityisesti kun se märän kesäkuun aikana pysyi hyvin kosteana.

Tähän tiivistettyyn maahan olikin sitten oma vaivansa kaivaa lapiolla kolot sadevesiviemärille, saunan jätevesiviemärille, sähköjohdolle ja varajohtoputkelle. Viimeksi mainittu näyttää kuvissa hämäävästi vesijohdolle.

Anturavalu

Ennen routaeristyksen sommittelua EPS ja XPS levyjen palapelinä valettiin anturat. Eristyksestä ainoastaan anturoiden alle jäävä osa tehtiin nyt. Valu tapahtui iloisesti juhannusaattona ja johti myöhemmin allekirjoittaneen ihon kesimiseen…

Anturoiden valamista varten projektissa tärkeänä apuvoimana ollut Henkka oli kasannut valumuottilevyistä joitakin valmiita 60x60 cm kokoisia muottilaatikoita, joiden pohjalle leikattiin 240x60 kokoisesta, 50 mm paksusta XPS-levystä sopiva palanen pitämään betoni muotissa. Pidempi pätkä samaa levyä sijoitettiin poikittain koko muotin alle, jottei muotti täyttyisi levyistä kokonaan ja 100 mm eristevahvuus saavutettaisiin. Muotit tehtiin ylijäämän hankituista betonimuottilevyistä, 21-23 mm vanerista.

Pitkä antura
Kiukaan ja pilarien yhdistetty antura. Valu on korkeuseron vuoksi padottu keskeltä.

 

Henkka oli myös hitsannut 6 mm harjateräksestä ja rautaputken pätkistä valmiita itsestään seisovia pilariraudoituksia. Näiden alle asennettiin 35 mm raudoituskorokkeet. Pilarien valu oli siis suhteellisen suoraviivainen operaatio. Paria haastetta lukuun ottamatta.

160725-Anturamuotti_2_IMG_6809

Rakennuspaikkaa oli kertaalleen ensimmäisen täytön ja tiivistyksen jälkeen täytetty lisää samalla 0-32 murskeella, jota aluksi käytettiin. Valitettavasti tämänkin lopputuloksena laser-mittalaitteella vaakitettaessa oli lähes 30 cm korkeusero korkeimman takanurkan ja matalimman etunurkan välillä. Routaeristykseen piti toki jäädä kallistusta vedenkin ohjaamisen takia, mutta ei näin paljoa!

Tämä tarkoitti käytännössä sitä, ettei anturoita voinut valaa samaan tasoon eli korkoon. Tämä olisi tarkoittanut todella korkeaa valua toisessa päässä, jos 15 cm minikorkeudesta pidettäisiin kiinni. Päätettiin siis jättää pilareiden korkeuserojen tasaaminen muurausvaiheeseen ja valaa ne nyt 15-20 cm paksuisiksi.

Seuraava improvisoimista vaatinut kohde oli kiukaan ja tiiliseinänä pohja. Olin aiemmin kaavaillut näiden tekemistä erillisinä valuina, mutta suunnitelma oli vielä valua edeltävänä päivänä auki. Kun kävi ilmi, ettei rakennus vaadi sivusuunnassa rakennusvaiheessa tehdyn väliseinän alahirren säästämistä. Mökin alle tulevien pilareiden päihin tulee 12 mm harjateräksestä tartunta alimpaan hirteen ja lattiakannattimet pitävät väliseinät kiinni toisissaan alhaalta. Päätimme tehdä yhden, pitkän yhtenäisen anturan kiukaan pohjalle ja pilareille. Kiukaan kohdalle tehtiin kiukaan ja turvaetäisyyden levyinen levennys muutoin 60 cm leveään anturaan.

Tämän improvisaation seurauksena varattua sementtimäärä ei sitten enää riittänytkään.

Aiemmista laskelmista poiketen betonia meni anturoihin reilu kuutio, eli yli kolmesataa kiloa sementtiä. Toista tonnia hiekkaa ja kymmeniä litroja vettä. Ulkoa noudettu hiekka oli tosin myös kosteaa, kuten valutalkootkin. Juhannuksen viettoon lähdettiinkin sementin tilapäisen loppumisen myötä ja parin lainasäkin turvin viimeisteltiin työ vähemmän hilpeissä talkoissa Juhannuspäivän puolella…

160725-Betonimylly-IMG_6813Betonin tekemiseen käytettiin kevyttä, ns. valovirtamyllyä. Betoni tehtiin yleissementistä vahvimman käsin valmistettavan  C16/20 (K20) lujuusluokan mukaan. Betonin vahvuutta olisi voinut parantaa entisestään täryttämällä märkä valu, mutta tähän tarvittavaa laitetta ei erinäisistä koordinaatiovirheistä johtuen ollut käytössä.

Anturasta ylöspäin

Harkkolaastin asettelu anturan päälle

Varsinaiset pilarit tehtiin pilariharkoilla parin päivän päästä anturan kuivuttua. Neliskulmaisilla harkoilla saa nopeasti tehtyä korkeankin tornin. Pilari muurataan harkko kerrallaan ja sen sisään jää anturaan upotettua harjateräsnippua reilu puolen metrin pätkä.

Harkot aseteltiin anturaan päälle ensin sinnepäin. Sitten mittailtiin hirsikehikosta otettuja mittojen mukaiset pilarien keskipaikat sentilleen oikein kaikkiin kulmiin. Kun pilarit oli saatu säädettyä tyydyttävästi kohdalleen, ristimitta suunnilleen sentin tarkkuudella, alettiin niitä muuraamaan.

160725-Lecaharkon_muuraus-IMG_6988

Harkkolaastilla aloitettiin anturan päältä harkkojen asettelu. Laastia aseteltiin reilusti anturalle, harkko päälle ja kevyesti kuminuijalla päälle, että harkko istuu kunnolla laastiin. Sitten vatupassilla ja nuijalla harkko vaateriin ja seuraava kerros. Ylimääräiset laastit kaavittiin talteen.

Aiemmasta maan epätasaisuudesta ja anturien eri korkoisuudesta johtuen tässä työvaiheessa piti saunan perustukset saada samalle tasolle. Tämä tapahtui ensin valitsemalla yksi kolmella harkolla ”riittävän” ylös nostettu pilari referenssiksi ja sen jälkeen mittaamalla muiden kolmen harkon tasossa olevien pilareiden korkeusero siihen nähden. Korkeuseron perusteella pilkottiin kulmahiomakoneen ns. timanttilaikalla pilariharkot sopivan korkuisiksi, jotta korkeuserot pilarien välillä tasautuisivat ja rakennus tulisi suoraan. Suurin ero oli kaikesta etukäteisssäädöstä huolimatta lähes 20 cm!

Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla
Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla

Viimeinen työvaihe oli pilarien täyttäminen betonilla. Betonia käännettiin myllyllä viidenkymmenen sementtikilon verran. Yhtään pilariin (keskikorkeus 3,5 harkko) hukkui reilu kymmenen litraa betonia.

Kaiken tämän tohinan lopputuloksena, heinäkuun alussa, oli kuusi saunan alle tulevaa pilaria pystyssä ja samalla korkeudella.

Näiden lisäksi kolme terassipilaria muurattiin, muttei täytetty. Näiden lisäksi kolme terassipilaria jätettiin toistaiseksi kokonaan muuraamatta tekemättä, jotta hirsien kuljetuskalustolla voitaisiin ajaa rakennuksen ja kallion väliin. Kiukaan pohjalle tulevat pilarit muurattiin vain yhteen kerrokseen, jotta ne eivät olisi tiellä hirsikehikon pystytyksessä. Toisaalta ne piti saada anturaan kiinni, koska anturan päälle tulisi ennen hirsikehikon pystytystä uusi 10m3 murskekuorma. Tällä murskeella anturan päälle tulisi 5-10 cm soraa peitoksi – tämä olisi myös saunan ja terassin alapuolen lopullinen täyttökorkeus.

Hommia jäi siis myös rakennukseen pystystä seuraavaan aikaan. Ennen katon rakentamista terassitolppien korkeus pitäisi määrittää ja tolpat muurata haluttuun tasoon. Kiukaan pohjan pilarit samoin. Kiukaan neljän pohjapilarin varaan valettaisiin oma laattansa kiukaalle.

 

Published on

Suomalaiset ajattelevat mielellään saunaa suomalaisena keksintönä. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään läpi, mikä tästä tarinasta on totta ja mikä tarua. Tämä toinen osa kertoo Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Manner-Euroopan saunojen historiasta.

Venäläinen ja Manner-Eurooppalainen ja ruotsalainen sauna

Artikkelin ensimmäinen osa käsitteli saunaa muistuttavien hikoilukulttuurien historiaa eri puolilla maailmaa. Nyt keskitytään Suomen, Ruotsin ja Venäjän saunojen historiaan. Suosittelen tutustumaan ensimmäiseen osaan ennen tämän lukemista käytettyjen lähteiden luotettavuuden ymmärtämiseksi.

Keskiaikainen saunakuri ja kylpyjen viehätys

Eurooppalainen saunakulttuuri on kokenut erilaisia järjestäytymisen aikoja. Saunojen merkitys oli huomioitu lain säädännössä ja kirkon isien määräyksissä jo 500-luvulla. Keskiaikaiseen saunakulttuuriin Keski-Euroopassa kuului kiinteästi erilainen liiketoiminta. Syömisen ja juomisen ohella tarjoiltiin erilaisia palveluita, joista saunottamisen ohella prostituutio löi leimansa koko bisnekselle. Useista yrityksistä huolimatta haureuden harjoittamista ei saatu kiskottua saunoista, vaan leima jäi Manner-Euroopan saunojen ylle lähes pysyvästi.

Keskiaikainen saunakulttuuri ei kuitenkaan hävinnyt yksin siveettömyyden takia. Uskomukset saunan terveysvaikutuksista vaihtelivat paikoista ja aikakausista toiseen. Suurten tautiepidemioiden, erityisesti ruton, aikaan saunomista rajoitettiin tartuntapelon takia. Jonkinmoinen käännekohta oli 1500-luvun puolivälissä Ranskassa puhjennut syfilis-epidemia, josta saunojakin syytettiin. Polttopuitakin haluttiin tähän maailman aikaan säästää.

1300-Luku_Saksalainen_miekkamies_saunassa
Tämä keskiaikaista saunomista kuvaava kuva on esiintynyt suomalaisissa saunateksteissä useasti. Tässä Ojajärven kirjasta digitoidussa kuvassa on neutraali kuvateksti . Oikeassa reunassa näkyvä henkilö on todennäköisesti palvelija, joka huolehttii saunovien upseerien henkilökohtaisten artikkelien turvallisuudesta.

Martti Vuorenjuuren mukaan syfilistä keskeisempi saunakulttuurin kurimus oli taudin hoitokeinona käytetty elohopealääkitys. Se oli nimittäin niin haitallinen (ja todellisuudessa tehoton), että potilaiden oloa helpottamaan tarvittiin terveyskylpyjä, joissa elohopea hitaasti poistui elimistöstä. Lopputuloksena 1500-1700 –luvuilla keskiaikainen saunakulttuuri hiipui lähes koko Euroopassa.

Lääketieteilijöiden usko ja epäilykset höyry- ja lämpöhoitoja kohtaan johtivat vaihtoehtoisiin hikoiluratkaisuihin. 1700-1900 –luvuilla Keski-Euroopassa sivistyneistön suosioon tulivat erilaiset hikoilukaapit. Myös Napoleon höyrytti syyhyistä armeijaansa erityisessä kaapissa. Saunojat siirtyivät siis saunoista koppeihin ja erilaisiin kylpyihin, joihin parantavien voimien luottamus uudella ajalla kohdistui.

Sauna Venäjällä

Venäjällä on saunottu hirsisaunoissa niin pitkään kuin historiallista tietoa löytyy. Vuorenjuuren mukaan itä-suomalainen saunakulttuuri on itse asiassa osa isovenäläistä sauna-aaltoa, joka ulottui keskiajan jälkeen Siperiasta aina Päijänteelle ja Baltian maihin asti.

Hänen nimeämällään ”isovenäläisellä” alueella saunat ja saunatavat muistuttivat toisiaan. Saunat, eli venäläisittäin banjat, tehtiin perinteisesti salvotusta hirrestä ja isot kiukaat savusivat saunaan sisälle. Puurakenteisuus tosin tarkoitti myös arkeologisen todistusaineiston niukkuutta, sillä vanhimmat saunat mätänivät tai paloivat vuosisatojen kuluessa.

Vuorenjuuren sauna-alueet
Yllä oleva kuva: Keskiajan suuri saunakulttuuri Euroopassa (punaisella). Alla isovenäläinen saunakulttuuri (punaisella) Martti Vuorenjuuren Sauna kautta aikain -kirjan mukaan.

Venäläisessä kulttuurissa saunominen oli omatoimista hikoilua vastan säestyksellä. Myös Suomessa tunnetut saunanhaltijat kuuluivat venäläiseen traditioon, vaikka ortodoksinen kirkko ei tätäkään pakanallista perinnettä hyvällä katsonut.

Abbe Chappe d'Auteroche- kuvituskuva venäläisestä saunasta vuodelta 1761
Abbe Chappe d'Auteroche- kuvituskuva venäläisestä saunasta vuodelta 1761

Kun uuden ajan aluksi sauna katosi Manner-Euroopasta, Venäjällä se jatkoi samoihin aikoihin tasaista kulkuaan. Se pysyi kansanomaisena, eikä sitä erityisesti latistettu valtaa pitävien toimesta. Ainoastaan Euroopasta tuttu samaa sukupuolta olevien yhteissaunominen oli säätelyn kohteena. Tämä alkoi jo 900-luvulla ja jatkui aina 1700-luvulle, jollain Katariina Suuri tiettävästi asetti poliisin valvomaan sukupuolierottelun toteutumista. Taustalla ei kuitenkaan ollut Euroopan tapaan pahan elämän ja prostituution kytkeminen, vaan ensisijassa uskonnollisen normin ulottaminen saunoihin. Kielloista huolimatta tapa ei koskaan täysin julkisistakaan saunoista kadonnut.

Sivistyksen ajalla venäläinen sauna on ajoittain tehnyt uusia läpimurtoja. 1800-luvulla saksalaiset ihastuivat venäläisiin saunoihin. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun venäläiset olivat auttaneet savustamaan Napoleonin joukot pois Saksasta 1815. Tämän seurauksena saunat olivat muotia Saksassa noin 1820-1870 –luvuilla.

Venäjällä, sittemmin Neuvostoliitossa, sauna jatkoi ja jatkaa menestystarinaansa. Savusaunat ovat sieltä häipyneet, mutta sosialistiselta aikakaudelta syntyneitä julkisia saunoja on edelleen käytössä ja varakkaat venäläiset rakentavat nykyään itselleen erilaisia ”palkinto”- tai trofeesaunoja. Nämä kesähuviloiden jatkeet ovat yksityisiä luksussaunoja , joissa passaa suomalaiseen tyyliin sosialisoida, politikoida ja ilakoida.

Kertalämmitteinen kiuas Neuvostoliiton terveyskomitean saunaoppaan mallisaunasta.
Neuvostoliiton terveyskomitean saunaoppaan mallisauna 1920-luvulta. Saunassa on korkea kertalämmitteinen kiuas, hirsiseinät ja tyylikäs löylyhuoneen viemäröinti.

Saunan kohtalo Ruotsissa

Manner-Ruotsissa (ei siis Suomenniemellä) tapahtui järjestelmällinen saunakulttuurin sammuttaminen 1700-luvun puolivälistä alkaen. Saunan vastaista propagandaa esitettiin lääketieteellisin perustein, vedoten mm. savun haitallisiin vaikutuksiin lasten silmille. Saunan yletöntä käyttöä vastaan argumentoitiin myös energiataloudellisilla perusteilla. Saunakulttuuri ei sukupuolten yhteissaunomisesta huolimatta ilmeisesti ollut erityisen siveetöntä, sillä moraalisia syitä saunojen sulkemiselle ei hankkeen kärkinä ollut.

Tämä ryhtiliike saunomisen lopettamiseksi oli sen verran tehokas, että kun 1900-luvun alkupuolella ruotsalaiset päättäjät halusivat kohentaa kansakunnan hygieniatasoa, piti saunakulttuurin elvyttämiseen erikseen panostaa. Oli nimittäin käynyt niin, että edellisen 150-vuoden aikana rakennetut ruotsalaiset saunat oli suunniteltu työtiloiksi, kuivaamoiksi ja maltaiden tekoon, ei kylpemiseen.

Suomalaisen saunan historia ja kansainvälinen huomio

Suomi on aina ollut idän ja lännen välissä. Keskiaikaisesta Suomesta tiedetään historiallisesta varsin vähän. Yleinen historian kirjoituksen puutteellisuus vaikuttaa myös siihen, mitä saunoista tiedetään.

Acerbi 1799
Klassinen Acerbin kuvitus Suomalaisista saunojista aivan 1700-luvun lopusta. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Ruotsin kuningaskunta liitti nykyisen Suomen alueet itseensä 1300-luvun alkuun mennessä. Saunavaikutteita oli Vuorenjuuren mukaan tälle alueelle tullut sekä Ruotsista että Venäjältä.

Ruotsin kautta länsirannikolla kantautui keskiaikainen, ruotsalaisittain värittynyt saunakulttuuri. Tähän liittyvät, pinta-alaltaan suuret ja korkeat saunat. Venäjältä taas Karjalaan vaikutti banja-kulttuuri. Kun Suomi 1800-luvulla siirtyi Venäjän tsaarin hallintaan, pääsi karjalainen saunatyyli pitkävaikutteisesti asettamaan standardin sille, mikä Suomessa olisi suomalaisen saunan malli. Myös kansallisromantikkojen ihailu kohdistui tähän saunamalliin, kun saunoja ensimmäisen kerran 1800-luvun alkupuolella kelpuutettiin maalaustataiteen kohteiksi. Tämä 1800-luvun kansallisromanttinen taidesuuna nosti suomalaisen identiteetin osaksi juuri karjalaistyyppisen saunan.

Novgorod black bania
Savusauna Venäjällä, Novgordissa. Malli hyvin itä-suomalaisten kaltainen. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Karjalainen, voisi sanoa venäläistyylinen, savusauna on edelleen monien Suomen saunaharrastajien mielestä oikean ja hyvän suomalaisen saunan perikuva. Se on vaatimattoman kokoinen ja yksinkertainen. Karjalaiseen saunaan kuuluu rakennustyylin lisäksi tiettyjä saunatapoja ja käsityksiä, jotka ovat myös venäläisen ja suomalaisen tyylin kesken monin paikoin yhteneviä. Näitä ovat esimerkiksi vihdan käyttö, löylyn lyönti, jäähdyttely, hikoiluhoitona sekä saunanhaltijaan liittyvät uskomukset.

Kaikki eivät jaa tätä suomalaisen saunan historian tulkintaa isovenäläisen sauna-alueen itärajana. Ilmar Talven mukaan suomalainen saunatraditio oli niin pitkään erillään venäläisestä, että kantasuomalainen saunakulttuuri on omansa.

Suomalainen sauna kansainvälisessä tietoisuudessa

Suomalaisen saunakulttuurin kansainvälinen tunnustus sai pontta 1900-luvun alun olympiaurheilijoiden menestyksestä. Erityisesti Hannes Kolehmaisen Tukholman olympialaisten voittojen ja Paavo Nurmen seuraavien olympialaisten saunaan liitetyt saavutukset saivat maailman kiinnostumaan suomalaisen saunan vaikutuksista. Lauri ”Tahko” Pihkala auttoi omalta osaltaan kansainvälisiä urheilutoimittajia tulkitsemaan suomalaisen saunan hyviä puolia.

Kiinnostus suomalaiseen saunaan kasvoi erityisesti saksanmaalla. Siellä edellisen vuosisadan banjainto oli ehtinyt jo sammua, kun suomalainen sauna sai oman mahdollisuutensa Berliinin olympialaisissa ja niiden. Tämä tapahtui 1930-luvulla, noin sata vuotta venäläisen saunaa buumia myöhemmin. Kiinnostuksen syynä oli se, että kansallissosialistit (eli tutummin natsit) etsivät herrakansalle sopivan karaisevia harrastuksia ja suomalaisen saunan vaatimattomat markkinointipuheet vakuuttivat jopa itse Heimrich Himmlerin. Tämän jälkeen 1930-luvulla saksalaiset upseerit ja virkamiehet hakivat aktiivisesti oppia suomalaisilta saunaharrastajilta. Pian Saksassa alettiin myös panostaa saunan käytön- ja terveysvaikutusten tutkimuksiin niin vakavasti kuin sotaa käyvällä valtiolla on mahdollista, kertoo Tuomo Särkikosken Sauna-seuran historiikki.

Tämä hieman kiusallinen osa suomalaisen saunan kansainvälistä nousua päättyi Saksan sotatappiosta huolimatta suomalaisten voitoksi. Suomalaistyyppinen saunakulttuuri jäi elämään Saksassa taaten hyvät vientimarkkinat tulevien vuosikymmenien suomalaisilla saunatuotteille. Toisen maailmansodan tienoille osui myös jatkuvalämmitteisten puukiukaiden sekä sähkökiukaiden markkinoille tulo. Samaan aikaan uuden teknologian kanssa saunomistavat alkoivat muuttumaan, erityisesti suosien kuumempaa ja kuivempaa saunaa – toisin kuin mihin savusauna-aikana oli totuttu.

Suomalaisen nykysaunan suunta 1900-luvulla

Suomalainen sauna selviytyminen vuosisatojen myllerryksessä on jonkinasteinen ihme. Vuorenjuuri toteaa ettei ”sauna ole koskaan meillä kokenut samanlaista laskukautta kuin useimmissa muissa maissa, varsinkin läntisissä, ja että ilmeisesti tästä saunan tavattomasta erityisasemasta yhteiskunnassamme johtuu saunan suomalainen leima maailmanlaajuisen saunamuodin tunnuksena.” Aiempina vuosisatoina vastaavaa mainetta Euroopassa niittivät kreikkalaiset ja venäläiset kylvyt. Lieneekö syynä suomalaisen saunakulttuurin sitkeyteen juuri kriittisellä hetkellä tapahtunut siirtymä Ruotsin kuningaskunnasta Tsaarin alaisuuteen, sitä ei voi tietää.

Äijät vanhassa savusaunassa. Kuva Helsingin kaupunginmuseo CC-BY v4
Äijät vanhassa savusaunassa. Kuva Helsingin kaupunginmuseo CC-BY v4

Suomessa saunaperinne muuttui 1900-luvulla selvästi. Se on selkeästi yksityistynyt sadassa vuodessa. Vaikka aiemminkin erityisesti maaseudulla oli aina yksityisiä saunoja, vasta 1970-luvun jälkeen innostuttiin rakentamaan saunoja myös rivi- ja kerrostalohuoneistojen yhteyteen. Tähän kehitykseen vaikutti osaltaan sähkökiuasteollisuus, jonka tuotteiden ansiosta saunan pystyi perustamaan lähes minkä tahansa kokoiseen koppiin. Esimerkiksi julkiset saunat lisääntyivät toisen maailman sodan loppuun asti, mutta joutuivat 50-luvulta alkaen taloudellisesti huonoon asemaan ja alkoivat pikku hiljaa kadota. Julkisten saunojen uudisrakentaminen näyttää elpyneen vasta 2010-luvulla.

Sauna kylpytrendinä

Sauna ei ole aina nauttinut Suomessakaan kaikkien kansanryhmien jakamatonta ihailua. Sauna oli jossain määrin rahvaanomainen aktiviteetti ja esimerkiksi Helsingin yläluokka nautiskeli 1900-luvun alkupuolella mieluummin kylvyistä. Kiukaallisten saunojen lisäksi Helsingissä oli samoihin aikoihin myös pelkällä höyryllä lämmitettyjä ”saunoja”.

Taaksepäin historiaan katsottuna on ironista, että viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana monista Helsingin yli satavuotiaista taloista on saneerattu vanhat kylpyammeet pois – samaan aikaan kun uudiskohteisiin on tehty suunnilleen yhtä suuria huoneistosaunoja… Tulevina vuosikymmeninä järkevämpää käyttöä etsitään varmaankin monille huoneistosaunoille.

Tiivistetysti maailman hikoilukulttuurien kehityksestä voisi todeta, että samalla tavalla kuin saunat ovat syntyneet itsenäisesti eri puolilla maailmaa, ovat ne myös hiipuneet yksi kerrallaan – erityisesti venäläistä ja suomalaista saunaa lukuun ottamatta.

Lähteitä

Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikojen. 1967 (omakustanne)

Mikkel Aaland: Sweat http://www.cyberbohemia.com/Pages/sweat.htm

Sauna-lehden vuosikerrat (1/1968, 4/1977, 2/1983, 3/1993, 4/1995)

Bryon MacWilliams: With Light Steam http://withlightsteam.com/

Tuomo Särkikoski: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Gummerus, 2012. [Suomen Sauna-seuran 75 v. historiikki]

Artikkelin pääkuva:

Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Published on

Suomalaiset ajattelevat mielellään saunaa suomalaisena keksintönä. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään, mikä tästä tarinasta on totta ja mikä tarua. Ensimmäinen osa kertoo kaukaisimmista saunakulttuureista.

Artikkelin ensimmäinen osa käsittelee saunaa muistuttavien hikoilukulttuurien historiaa eri puolilla maailmaa. Toisessa osassa keskitytään Suomen, Ruotsin ja Venäjän saunojen historiaan. Niihin tutustuminen selkeyttää myös suomalaisen saunan identiteettiä.

Saunan kansainvälinen historia

Ideoita saunasta, eli lämpimästä tilasta johon mennään hikoilemaan puhdistautumista, tervehtymistä tai sosialisointia varten, löytyy ympäri maailma. Historiallisten lähteiden perusteella ”saunakulttuureita on syntynyt itsenäisesti eri alueilla ja eri aikoina”. Suomalaisten pettymykseksi sauna ei ole syntyjään ainoastaan meidän kulttuuripiiristämme. Suomalainen sauna on heijastumaa sekä vanhoista venäläisistä että viikinkien saunatavoista. Suomalaisen saunan kunniaksi on sanottava, että se on viime vuosisatoina pysynyt koko kansan huvina ja kehittynyt edelleen, maailman monien muiden hikoilukulttuurien kuihtuessa.

Historiallisesti  erilaisia hikoilukulttuureita löytyy niin Antiikin Kreikasta, Pohjois-Amerikasta kuin Skandinaviasta. On hyvä muistaa, että ”sauna” ei kaikissa näissä tapauksissa ole kovinkaan lähellä suomalaisen saunakulttuurin saunaa, mutta kulttuureissa on riittävästi yhtäläisyyksiä yhteisen idean havaitsemiseen – erityisesti hikoilun ja terveydenhoito funktion kautta.

Tietolähteistä: Martti Vuorenjuuri ja muut saunahistorian tulkitsijat

Kansainvälisen, ja suomalaisenkin, saunakulttuurin laajin suomenkielinen tietolähde on Martti Vuorenjuuren kirjoittama kirja Sauna kautta aikojen lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Tässä artikkelissa esitetyt historian viittaukset perustuvat sekä tähän kirjaan, että toisen harrastelijahistorioitsijan, Mikkel Aalandin Sweat-kirjaan, jota voi lukea vapaasti verkossa   – tosin ilman värikkäitä kuvituksia. Kirjoittajan luvalla olen julkaissut valikoituja kuvituksia tämän artikkelin yhteydessä.

Saunakirjallisuutta
Kansikuvia käytetyistä saunakirjallistuuslähteistä: Vuorenjuuri, Aaland ja MacWilliams vasemmalta oikealle.

Vuorenjuuri oli koulutukseltaan musiikkitieteilijä ja ammatiltaan ensisijaisesti kriitikko (kts. Muistokirjoitus vuodelta 2008 ),ei koulutettu historian tutkija. Kirjan epäyhtenäistä, mutta silti näyttävää ja vaikuttavaa esitystapaa täytyy arvottaa tämän taustan kautta.

Virolainen professori Ilmar Talve kritisoi Vuorenjuuren kirjaa tuoreeltaan Turun Sanomissa vuonna 1967 erityisesti turhan voimakkaista yleistyksistä sekä kansan- ja eliittikulttuurin sotkemisesta keskenään. Hän oli itse tehnyt väitöskirjansa pohjoismaisesta saunakulttuurista vuonna 1960 ja oli tässä suhteessa paras henkilö arvioimaan Vuorenjuuren ajatuksia. Toisaalta, saunakulttuurintutkimuksen tärkeimpänä kotimaisena keskustelukanavana toimineessa Sauna-lehdessä kaikki viittaukset kirjaan vuosilta 1968-2005 ovat kritiikittömiä, eli myöhempinäkään vuosina kirjaan ei viitattu negatiivisessa sävyssä. Joten tulkitsen asian niin, että kirjaa voi pitää varauksella edelleen uskottavana esityksenä saunakulttuurien historiasta.

Toisena lähteenä käytetty Aaland teki oman historiantutkimuksensa itsenäisesti, mutta oli tutustunut Vuorenjuuren ajatuksiin Suomessa ollessaan. Näiden herrojen lisäksi amerikkalaisen Bryon MacWilliamsin With Light Steam –kirjaa on käytetty venäläisen saunan tietojen vertailuun. MacWilliams on tehnyt kirjaa varten laajan kirjallisuustutkimuksen nimenomaan venäläisen saunatiedon parissa 2000-luvulla. Seuraavassa oma tiivistelmäni Vuorenjuuren ja Aalandin historiannäkemyksestä.

Saunoja ennen ajan laskun alkua: Kreikka, Rooma ja islamilaiset alueet

Todistusaineisto hikoilukylpyjen historiasta alkaa Kreikasta n. 500 eaa. Kreikan loistoaika alkaa tässä vaiheessa lähestymään loppuaan. Ei kuitenkaan kestä kovinkaan kauaa, kun Rooman mahtavan imperiumin alueella suosittujen kylpylaitosten yhteydessä on kuumia, höyrysaunan tyyppisiä huoneita. Kehitys alkoi Balneumiksi kutsuttuja korttelikylpylöistä, joita rakennettiin koko (vapaan) kansan käyttöön. Esimerkiksi vuonna 79 jaa. tuhkaan hautautuneesta Pompeiista on löytynyt useita tämänkaltaisia kylpylaitoksia. Näillä oli erityinen keskuslämmitys, jota kopioitiin myöhemmin muihinkin kylpylaitoksiin (kts. https://en.wikipedia.org/wiki/Thermae ).

Roomalaisten mahtipontinen kylpyläkulttuuri kiteytyi vuoden 81 jaa. aikana ja jälkeen rakennettuihin termeihin, jättimäisiin kylpylaitoksiin. Näitä kylpyläkeskuksia rakensivat mm. keisarit ja valtio subventoi niiden käyttöä merkittävästi. Vaikka termeissä kylpylä oli keskiössä, oli niissä tarjolla vähintään yhtä paljon muita huvituksia kuin nykyaikaisissa kylpylöissä. Kun Rooman valtakunta rapautui, jäivät sen kuumat kylvyt barbaarien käyttöön. Saunalaitoksia tuhottiin järjestelmällisesti vasta myöhemmin äärikristittyjen toimesta. Vuorenjuuri kutsuu lopputulosta suureksi keskiaikaiseksi saunakulttuuriksi. Sen vaikutusalue ulottui Pohjois-Italiasta ja Pyreneiltä Pohjoismaihin ja läntiseen Suomeen asti.

Ensimmäisen, keisari Tituksen Roomaan rakennuttaman termin pohjakaava. Termeistä ei ole jäänyt juurikaan historiallisia kuvalähteitä. Kuva: Wikimedia
Ensimmäisen, keisari Tituksen Roomaan rakennuttaman termin pohjakaava. Termeistä ei ole jäänyt juurikaan historiallisia kuvalähteitä. Kuva: Wikimedia

Rooman valtakunnan rappion jäljiltä kylpylät löysivät uusia käyttäjiä ja käyttötarkoituksia uusissa kulttuurisissa konteksteissa. Profeetta Muhammedin siunauksella kehittyi islamilaisissa Lähi-idän maissa hammam-nimellä tunnettujen kylpylöiden kulttuuri. Hammamien tehtävä oli ensisijassa edistää uskonnon tarkkojen hygieniavaatimusten toteutumista. Sekä Vuorenjuuri että Aaland kuvailevat lopputulosta puolihämärän, hiljaisuuden ja eristäytymisen hikoilukulttuuriksi. Ei siis kovin kaukana kotimaisesta saunasta! Hammam oli myös keskeinen sosiaalisen toiminnan keskus, puhdistautumisen ja kauneudenhoidon keskus.

Istanbulilaisen Cagaloglu hammamin kylpyhuone, piirros 1800-luvulta. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.
Istanbulilaisen Cagaloglu hammamin kylpyhuone, piirros 1800-luvulta.
Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Hammameja on toiminnassa edelleen ympäri maailman. Suosituimmillaan ne olivat lyhyen aikaa 1800-luvun Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Rakennusteknisesti ne edustavat kreikkalais-roomalaisen kylpylän variaatioita. Kylpylä lämmitetään lattian välityksellä niin kuumaksi, että jalassa on pidettävä puupohjaisia kenkoiä. Höyryä syntyy sekä kuumista kylvyistä että veden liberaalista käytöstä.

Hikoilua välimeren alueen alkupuolella: Amerikka ja Aasia

Tiedot Väli- ja Pohjois-Amerikan intiaanien saunoista ulottuvat aikakauteen 400-600 jaa. Väli-Amerikan Mayat kutsuivat temescaleiksi maaperusteita, tiilillä holvattua hikoilukuoppaa, jota käytettiin ahkerasti erityisesti terveydenhoitoon. Pohjois-Amerikan intiaanien saunakulttuuri oli myös hyvin aktiivinen ja levinnyt lähes koko mantereelle. Se oli yleensä avoin kaikille ja tähtäsi terveyden edistämiseen. Vuorenjuuren mukaan Pohjois-Amerikan intiaanit olivat ehkä ”maailman innokkaimpia saunojia”.

Meksikolainen temescal edestä, takaa ja sisältä. Kuva: Mikkel Aaland. Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.
Meksikolainen temescal edestä, takaa ja sisältä. Kuva: Mikkel Aaland.
Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Aaland jakaa kirjassaan useampia omakohtaisia kokemuksia Pohjois-Amerikasta. Hän huomauttaa, että myös joidenkin intiaaniheimojen saunakulttuuri on suomalaisen tavoin säilynyt yli vuosisatojen. Hän löysi myös 1970-luvun Yhdysvalloista kolme hyvin erilaista hikilaavua sekä tiedon siitä, että myös intiaanit olivat käyttäneet vihdan kaltaista puhdistautumisen apuvälinettä.

Japanissa oli myös useita paikallisia hikoilukylvyn muotoja ennen kuin maa avautui länsimaisille vaikutteille. Useammat suomalaiset kirjoittajat ovat kiinnittäneet huomiota kuumien lähteiden ympärille syntyneisiin kylpylöihin, onseneihin, mutta näiden lisäksi maassa on ollut erilaisia buro-nimisiä hikoilutiloja. Esimerkiksi paljon saunaa muistuttavan kama-buron historia ulottuu ainakin tuhat vuotta taaksepäin, kertoo Aaland. Jo Aalandin 1970-luvun tutkimusmatkan aikaan tämä alkuperäiskulttuuri oli kuitenkin lähes kokonaisuudessaan hiipunut. Vuorenjuuri ei ollut perehtynyt japanilaisiin saunoihin laisinkaan.

Viikinkien ja irlantilaisten saunat

Viikingit terrorisoivat ja hallitsivat laajoja alueita Skandinavian ulkopuolella ensimmäisen vuosituhannen lopulla. He levittivät valtaamilleen alueille myös saunakulttuuria. Tämän kulttuurin Vuorenjuuri tulkitsee itsesyntyiseksi, eikä pelkästään vallattujen alueiden roomalaisperäisen kulttuurin kopioksi. Ruotsista on löytynyt arkeologisia kohteita, joiden nykynäkökulmasta suomalaistyyppiset saunat on ajoitettu noin 200-luvulle jaa. Tämä edustaa mahdollista viikinkisaunojen esihistoriaa. Parhaina viikinkiaikoina, 900-luvulla, myös Islannissa saunottiin. Tämä ilo loppui 1200-luvulla, kun saarelta loppui polttopuu. Tämän jälkeen kylpemiseen alettiin hyödyntämään kuumia lähteitä.

Viimeiseksi mainittakoon irlantilaiset hientalot (ty falluis). Niiden tiedetään olleen käytössä  n. 1000-1800 –luvuilla. Hikitalojen muoto muistutti nykyistä maasaunaa. Ne olivat luolamaisia ja niitä lämmitettiin turpeella. Käyttötarkoituksena oli sairauden- ja kauneuden hoito. Tämä kylpykulttuuri hävisi 1900-luvulle tultaessa ja Aalandin 1970-luvun saunamatkalla siitä oli jäljellä vain puheita.

Ensimmäisen osa loppusanat

Tässä osassa esitettiin, kuinka ympäri maailma on kukoistanut erilaisia hikoilukulttuureita. Niitä löytyi kaikilta mantereilta Afrikkaa ja Australiaa lukuun ottamatta. Näiden kohdallakin kysymys voi olla vain tutkimusmielenkiinnon puutteesta.

Seuraavassa osassa saunahistoriaa kerron suomalaisen saunan venäläisistä ja manner-eurooppalaisista juurista.

Jatka lukemista: Saunan juuret, osa II

Lähteitä

Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikojen. 1967 (omakustanne)

Mikkel Aaland: Sweat. http://www.cyberbohemia.com/Pages/sweat.htm

Sauna-lehden vuosikerrat (1/1968, 4/1977, 2/1983, 3/1993, 4/1995)

Bryon MacWilliams: With Light Steam http://withlightsteam.com/

Kuvalähde:

Photo/Illustration from Sweat by Mikkel Aaland. Copyright 1978. All rights reserved.

Published on

Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna kesäkuun2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!

Katsaus kesäkuun tapahtumiin

Kesäkuussa päästiin pitkän odottelun jälkeen rakennuksen perustustöissä vauhtiin, kun rakennusvalvonta antoi työlle oman siunauksensa.

Kesäkuun aikana rakennussuunnitelmiin tuli erilaisia muutoksia valvovan työnjohtajan sekä rakennusvalvonnan puolelta. Aiemmin suunnitteluilla ollut rakolattia vaihtui seinänvierusta tuulettuvaan malliin, jossa viemärivedet johdetaan lattiarännin kautta saunakaivoon imeytymään. Työmäärää lisäsi kuitenkin enemmän routaeristysmallin muutos, jossa 100mm XPS ja EPS eristeillä suojataan anturatason alapuolella oleva maapohja jäätymiseltä.

Kuvina Twitterissä

22

Published on

Luotettavan kiuastestitiedon puute loistaa internetissä. Erityisesti Suomi24 keskustelupalstalta löytää todella jyrkkäsanaisia, informaatioarvoltaan hyvin kyseenalaisia kiukaiden ”käyttäjäarvioita”. Hyvin harva tiettyä merkkiä solvaava esittää kuitenkaan edes kuvallista todistusaineistoa sanojensa painoksi. Tässä kuitenkin yksi poikkeus.

Kansalaisten kritiikkejä lukiessa kannatta muistaa, että Harvia, Helo ja Narvi ovat Suomen kolme selvästi suurinta kiuasmerkkiä. Pelkästään tilastollisten lainalaisuuksien perusteella on selvää, että näistä löytyy myös eniten valituksia. Oman mausteensa keskusteluun tuovat tiettyjen merkkien fanitrollit. Lopputuloksena verkossa käydään surullisen vähän hyödyllistä kiuaskeskustelua.

Kiuasvalmistaja vastaa kiukaiden elinikäkysymyksiin

Kysyin puukiukaiden kestävyysasioista Narvin tuotantojohtaja Manu Nummelalta. Hän painotti sitä, että vuoden 2013 CE-merkintä vaatimuksen myötä puukiukaat ja niiden suositellut käyttötavat ovat muuttuneet vanhempiin kiukaisiin nähden. Nykykiukaissa palamisen tulisi olla rauhallisempaa ja kiukaan lämpökuormitus hallitumpaa kuin aiemmin, jolloin kiukailta ei vaadittu mitään päästöjen tai hyötysuhteen osalta.

Koska uusissa kiukaissa ei ole tarkoitus polttaa suuria puumääriä hirveällä höökällä, ei tulipesien ei seinämävahvuuksiakaan ole aiheellista liioitella. Kiuas lämpenee myös paremmin, kun kivien ja kuumuuden välissä on kohtuullinen määrä metallia.

Kiukaan saa kyllä rikki

Toisaalta väärällä käytöllä nykykiukaan voi tuhota ehkä jopa helpommin kuin vanhanaikaisen kamiinan Nummela muistuttaa. Käyttäjän mahdollisuuksia lyhentää kiukaan elinikää on useita:

  1. Kivien ladonta
  2. Polttoaineen väärä määrä tai laatu
  3. Liika veto
  4. Kiukaan ilmankierron hidastaminen

Tyypillisin näistä on kiuaskivien väärä ladonta. Kivien pakkaaminen liian tiivisti päällekkäin estää ilmaa virtaamista kiukaan lävitse. Tähän ansaan on helpointa langeta käyttämällä pieniä (5-10cm) kiviä alhaalta asti. Tämä kuumentaa tulipesää tarpeettomasti. Ja kun kivet eivät lämpene kiukaan yläosasta, pistetään lisää pökköä pesään. Tämä valitettavasti vain pahentaa tilannetta.

Jos kiukaan pakkaa täpötäyteen puuta, puu on märkää tai poltetaan jotain kiukaaseen kuulumatonta kuten muoveja, on kiuas myös kovilla. Liiallinen veto on myös ongelma. Se korventaa kiukaan hormeja ja puhaltaa lämpimän ilman niin nopeasti läpi hormiston, etteivät lämpöä tartu kiukaan rakenteisiin. Tuhkaluukun ja hormipellin asennolla säädetään nykykiukaan palaminen rauhalliseksi, niin ettei kiuas humise. CE-merkittyjen kiukaiden mukana toimitetaan käyttöohje, jota kannatta seurata.

Viimeinen virhe on estää kiukaan ilmavirta laskemalla kiuas liian matalalle – esimerkiksi tarkoitusta varten tehtyyn syvennykseen -  tai peittämällä alareunojen ilmanottoreiät. Tällöin käy samalla tavalla kuin ensimmäisessä kohdassa, eli tulipesä kuumenee, kivet eivät.

Lisäksi kannattaa muistaa, että suolaista vettä ei saa kiukaalle heittää. Merenrannoilla ulkosaunojen kiukaiden ruostumista voi hidastaa poistamalla kivet talveksi.

Aina kiukaan pettäminen ei ole käytöstä kiinni. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä kiukaan jälleenmyyjään tai valmistajaan ja vaatia virhevastuun mukaista asian käsittelyä ja korvausta.

Käyttäjävirheiden ennaltaehkäisy

Jos kiukaan toiminnan taloudellisuus ja päästöjen niukkuus on toissijaista, voi panostaa vahvempitekoiseen kiukaaseen. Massaan uskoville on tarjolla ainakin yksi CE-merkitty ratkaisu. Virolainen Stoveman tekee katiskakiukaistaan Heavy-mallia, jonka 8mm paksuista tulisijaa ei hevillä polta puhki. Kiukaiden materiaalivahvuuksista ja rakenteen monimutkaisuudesta saa käsityksen seuraavasta 16m3 kokoluokan peruskiukaiden painovertailutaulukosta

Malli Paino
Harvia 16 46 kg
Helo 16 PK 45 kg
Misa 11108 57 kg
Narvi NC16 72 kg
Stoveman Heavy 16 (verkkokiuas) 92 kg
Sydänkiuas (teholuokka 20m3) 90kg

Kuvalähde: Pixabay

1

Published on

Kesäkuun kiuaskavalkadi jatkuu tällä kertaa uusintajulkaisulla. Vuorossa on 40 vuoden ikäinen Rakennusviesti-lehden sähkökiuastesti.

Puukiuasoppaassa kritisoin Rakennusmaailmaa kapeakatseisesta testaamisesta. Tästä historiallisesta testistä löytyy varsin eksoottisia mittareita kiukaan toiminnalle, mm. löylyaalto ja höyrystyskyky. Artikkeli on digitoitu mikrofilmiä kuvaamalla. Mikrofilmin laatu näkyy ikävä kyllä lopputuloksessa.

Lataa 1976-Rakennusviesti-Suomi_ruotsi_kiuasmaaottelu-Saunologia PDF

Kiitos Rakennusviesti-lehteä aikanaan kustantaneelle Viestilehdet Oy:lle oikeudesta julkaisuun.

Hyvää juhannusta!

51

Published on

Olen aiemmin esitellyt kiuastyyppejä yleisesti sekä puukiukaiden malleja ja ominaisuuksia yksityiskohtaisesti. Tämän kirjoituksen tavoitteena on helpottaa puukiukaan ostamista 2016 Suomessa.

Osta riittävän tehokas kiuas

Kiukaan perusominaisuus on teho, joka ilmoitetaan teknisissä tiedoissa kilowatteina. Sen perusteella voi selvittää, sopiiko kiuas suunniteltuun tilaan. Yksityissaunoihin tarkoitettujen puukiukaiden tehot vaihtelevat noin välillä 10-40 kilowattia. Jonkinmoinen de facto standardi valmistajilla on luokitella kiuastuotteet pienten (alle 16 m3), keskisuurten (16-25m3) ja suurten (25-50m3) saunojen kiukaisiin. Esimerkiksi Helon mallinimet 16 ja 20 viittaavat kahteen pienempään teholuokkaan.

Valmistajat tarjoavat kiukaiden yhteydessä tehotiedon yhteydessä suosituksen siitä, minkä kokoisiin tiloihin kiuas soveltuu. Yleisesti ottaen isompaa puukiuasta voi käyttää myös vähän pienemmässä saunassa, toisin kuin sähkökiuasta.

Kiuastehon suhde saunan tilavuuteen. Kuvalähde: Tommila (toim.) : Rakennan Saunan, 1986. Rakentajain kustannus. Käytetty oikeuden omistajan luvalla.
Kiuastehon suhde saunan tilavuuteen. Kuvalähde: Tommila (toim.) : Rakennan Saunan, 1986. Rakentajain kustannus. Käytetty oikeuden omistajan luvalla.

Puukiukaiden tehoja ei voi suoraan verrata sähkökiukaisiin. Sähkökiukaissa lämpöä ei mene piipusta harakoille. Sen vuoksi saman kokoiseen tilaan tarkoitetut sähkökiukaat ovat matalampitehoisia. Esimerkiksi Narvin 15-16m3 kokoiseen tilaan sopiva puukiuas NC16 on teholtaan 16 kW, NC Electric sähkökiuas 9 kW, eli noin 2/3 puukiukaan tehosta.

Seuraavaksi kannattaa huomioida paljonko kiviä kiukaaseen mahtuu. Mitä enemmän kiviä ja mitä lämpimämmiksi ne voidaan lämmittää (ilman koko saunan kuumentamista), sitä enemmän mahdollisuuksia kiukaan käyttöön tulee. Suuri kivimäärä säilyttää lämmön pidempään ja antaa enemmän löylyä. Verkkokiukaisiin mahtuu eniten kiviä, usein vähintään 200 kg. Toisaalta niiden avoin rakenne edellyttää maltillista ylläpitolämmitystä, ettei saunan lämpötila (siis seinien ja lauteiden pintalämpötila) nouse liiaksi. Tällaisella kiukaalla saa kelvolliset löylyt tavanomaista matalammassa lämpötilassa.

Narvin Velvet katiskakiuas, 160 kg kiviä.
Narvin Velvet katiskakiuas, 160 kg kiviä.

Kivikori on verkkokiukaiden inspiroima puukiukaiden lisävaruste, joka asennetaan kiukaasta pystyyn nousevan hormin ympärille. Tälläkin tavoin kivitilavuutta voidaan lisätä n. 20kg (5-10cm kokoisilla kivillä) ja hyödyntää kiukaan hukkalämpöä niiden lämmitykseen. Kivikorin käyttö ei käytännössä onnistu piippuvesisäiliön kanssa yhdistelmän korkeuden vuoksi.

Narvin kivikori hormiliitäntään
Narvin kivikori hormin ympärille, kapasiteetti n. 20 kg

Muista ominaisuuksista ja varusteista kannattaa huomioida mahdollinen vedenlämmitin ja sen vesitilavuus. Kiukaaseen yhdistettyjen vesisäiliöiden tilavuus vaihtelee kahdesta kymmenestä neljään kymmeneen litraa, samaa luokkaa piippusäiliöiden kanssa. Vedenlämmitykseen tarkoitetut padat ovat tilavuudeltaan moninkertaisia, 50-80 litraa. Niistä riittää vettä jo isommallekin porukalle. Ne tarvitsevat kuitenkin oman horminsa, mielellään erillisessä kylpyhuoneessa. Löylyhuoneessa peseytymisen miellyttävyydestä olen kirjoittanut aiemmin. Pienten vesisäiliöiden ongelma on suuresta tehosta johtuva nopea kuumeneminen ja veden kiehuminen. Kiehuvan kuuman veden kanssa tulee helposti turvallisuusongelmia. Säiliötä ei myöskään saa päästää tyhjäksi tai se voi palaa puhki.

Suojaetäisyydet pitää myös arvioida. Uudessa saunassa tai sähkökiukaasta puuksi vaihdettavassa kohteessa pitää katsoa onko tilaa riittävästi tai miten suojauksen voi toteuttaa.

Puukiukaan valinta: runsauden pulaa ja arvioiden niukkuutta

Puukiuasmerkkejä on Suomessa myynnissä yli kaksikymmentä. Markkinoilta löytyy muotoilultaan ja ominaisuuksiltaan vaihtelevia malleja. Kaikkien suomalaisten puukiukaiden valmistajiin löytyy linkki alla olevasta taulukosta ja Pinterest-taulusta hahmottaa nopeasti kiuasvalikoiman kirjavuuden.

Kiukaiden käytännön toiminnasta on saatavissa aika vähän riippumatonta vertailutietoa niiden teknisten tai kokemuksellisten ominaisuuksien suhteen. Tuorein syvällisempi puukiuasvertailu löytyy Rakennusmaailman numerosta 5/2014. Siihen osallistui tosin vain seitsemän seitsemästätoista suomalaisesta kiuasmerkistä.

Tuotemerkki Valmistaja Sähkö Puu Erikoismallit
Aito-kiuas Narvi X tunneli, kerta
Easy Auvo Kojonkulman hake oy savu, pelletti
Harvia Harvia X X taso
IKI Iki-kiuas X X tunneli
Kastor Helo X X tunneli
Kota Narvi X X
Laavu Misa X X laavu
Misa Misa X X
Mondex Mondex X X taso
Narvi Narvi X X tunneli, savu
Parra Teuvan keitintehdas 0y X
Sisu Sisusauna oy X savu+kerta
Sydän-kiuas WarmHeart X
Tulikivi Tulikivi Oy X X savu, tunneli
Ukko-uuni EkoAntenni Oy X varaaja
Veto Muko Oy X X kostutin
Vuolux Vuolux X X valo

 

 

Rakennusmaailman vertailu 16m3 kokoluokan kiukaista

Edustettuina olivat lähinnä suuret valmistajat (Aito, Harvia, Helo, Kastor, Misa ja Narvi), mutta testin voitto karkasi lahtelaisen pienyrityksen Sydän-kiukaalle. Muutoin Rakennusmaailman kiukaille antamat arvosanat olivat varsin lähellä toisiaan (voittajan yleisarvosana 8,6, vaihteluväli lopuille kiukaille 7,2 – 8,4). Koska muut kiukaat eivät erottuneet toisistaan, kerron minkä takia Sydän todennäköisesti menestyi.

Sydän-kiuas perustuu useampaan omintakeiseen ja patentoituun tekniseen ratkaisuun. Muun muassa palokaasut tekevät tavanomaista monimutkaisemman lenkin ympäri kiuasta. Näiden ansiosta se menestyi tekniikkaa (höytysuhdetta, savukaasujen lämpöä ja lämmön tasaisuutta) painottaneessa testissä hyvin. Valmistaja käyttää kiukaasta nimitystä läpivirtauskiuas. Nähdäkseni kysymys on kuitenkin jatkuvalämmitteisen kiukaan erikoistyypistä. Samaisessa testissä Sydän-kiuas lämmitti laboratoriosaunan lattiaa (tuntemattomalta korkeudelta) selvästi keskimääräistä vähemmän, mikä on hieman ristiriidassa läpivirtausväitteiden kanssa.

Sydän-kiukaan paloprosessi. Kuva: Warmheart oy, käytetty oikeuden omistajan luvalla.
Sydän-kiukaan paloprosessi. Kuva: Warmheart oy, käytetty oikeuden omistajan luvalla.

Rakennusmaailman testi oli kiuasvalikoimaltaan suppea ja painottui muotoiltaan perinteisiin malleihin. Tämä ei anna lukijalle kovin hyviä edellytyksiä tulosten yleistämiseen merkeittäin tai malleittain. Numeerisessa arvioinnissa ei myöskään huomioitu koesaunomisen vaikutuksia, mikä on mielestäni harmillista.

Mielenkiintoista kyllä, ainakin teoriassa olennainen kivimäärä ei näkynyt testituloksissa juurikaan. Sydän-kiukaassa oli eniten kiviä, 60 kg, mutta muissa kivimäärä vaihteli 24 ja 49 kilon väliltä ilman korrelaatiota kokonaistestituloksiin. Kivien lämpötilaa, höyrystyskyky tai löylyaaltojen voimakkuutta ei mitattu. Sydän-kiuas on vanhoillista muotoilua lukuun ottamatta testin perusteella hyvä valinta moniin paikkoihin, mutta myös hinnaltaan kaksi kertaa muiden kiukaiden keskiarvoa kalliimpia.

Erilaisia puukiukaita verkkokaupassa

Rakennusmaailman katiskakiuastesti

Kivimäärältään raskaamman sarjan verkkokiukaita Rakennusmaailma testasi edellisen kerran vuonna 2009 (testi ladattavissa IKI:n sivulta täällä). Tämän testin voitti IKI:n Original. Harvian, Narvin ja Misan kiukaat jäivät testissä tästä niukasti jälkeen lähinnä IKI:n lyhyemmän lämmitysajan ja paremman löylynantokyvyn puolesta. Löylynantokyky taas perustui kivien korkeaan lämpötilaan. Sauna oli tosin lämmitetty myös varsin lämpimäksi, 80 asteeseen jolloin IKI:n kivien lämpötila oli kivunnut 460 asteeseen (40% kilpailijoiden keskiarvoa korkeammaksi). Lehden kymmenportaisella asteikolla antamat arvosanat olivat kuitenkin IKI:n eduksi vain yhden pykälän parempia. IKI on vastaavasti myös kymmeniä prosentteja kilpailijoittaan kalliimpi.

puukiukaat-katiskakiukaat
Katiskakiuastestin kiukaat Taloon.com verkkokaupassa, hinnat joulukuulta 2017.

Mitä hyvä kiuas maksaa?

Puukiukaita löytyy hyvin vaihtelevissa hintaluokissa. Pienet peruskiukaat maksavat korkeintaan pari sataa, erikoiskiukaat helposti toista tuhatta euroa. Sääntö on se, että mitä isompi ja tehokkaampi kiuas, sitä kalliimpi se myös on. Hinta-laatu –suhdetta on vaikea arvioida. Kalliit erikoismallit, esimerkiksi tunnelimallit, tarjoavat ominaisuuksia joita halvemmissa kiukaissa ei ole. Toisaalta suurempi rahallinen investointi ei välttämättä takaa parempia saunaelämyksiä. Kiukaan lisäksi ilmanvaihtoon ja saunan ilmapiiriin pitää myös panostaa!

Rahanarvoisista ominaisuuksista arvostan itse eniten suurta kivitilavuutta. Siitä pääsee nauttimaan edullisimmin pienissä katiskakiukaissa.

Kiuaskustannuksia puntaroidessa kannattaa huomioida, että kiuas on pitkäikäinen investointi. Oikein käytettynä kiuas voi sisämaassa kestää kymmeniä vuosia. Koska kiuas vaikuttaa niin paljon saunakokemukseen, ei saunan parantajan kannata siinä säästellä. Uuden saunan kohdalla se edustaa tuskin edes kymmenystä kaikista kustannuksista.

Mistä kiuas kannattaa ostaa

Kiukaiden ostaminen on nykyaikana periaatteessa helppoa. Olen lisännyt myös tälle sivulle suoria linkkejä verkkorautakauppojen kiuasvalikoimiin esimerkkeinä myynnissä olevista tuotteista. Toisaalta en usko, että edes kiukaan ulkonäöstä saa täysin edustavaa vaikutelmaa pelkästään tuotekuvia katselemalla.

Perinteisissä rautakaupoissa, kuten esimerkiksi K-Rauta –ketjun myymälöissä, on esillä kattavasti erilaisia kiukaita. Nopealla visiitillä saa hyvän käsityksen kiukaiden todellisesta koosta ja materiaalien soveltuvuudesta saunan sisustukseen. Myyjä voi myös varmistaa, että kiuas soveltuu teknisten ominaisuuksiensa puolesta ajateltuun käyttökohteeseen. Tarjouksissa olevien tuotteiden hinnoissa ei yleensä ole eroja verkkokauppojen lähes jatkuviin alennusmyynteihin nähden. Isompien kiukaiden kohdalla toimituksesta kannattaa kuitenkin neuvotella, pienet kiukaat liikkuvat helposti myös henkilöautolla.

Kiukaiden sisuksiin sekä takapuolelle pääsee kurkistamaan rautakaupassa. Tässä Kastor Kotkan K-Raudassa
Kiukaiden sisuksiin sekä takapuolelle pääsee kurkistamaan rautakaupassa. Tässä Kastorin Karhu Kotkan K-Raudassa

Oikean kiukaan löytäminen

Sen oikean kiukaan valintaan on valitettavan heppoiset apuvälineet. Kiukaita uusitaan keskimäärin kymmenen vuoden välein, joten elinikäisestä valinnasta ei ole kysymys. Suurin valinta tapahtuu kiuastyyppien välillä. Harvalla on pahaa sanottavaa kertalämmitteisten kiukaiden löylyistä, mutta niitä rasittavat hinta ja lämmitysaika. Kertalämmitteinen kiuas on selvästi kalliimpi ja vaatii parin tunnin etukäteisvalmistelut. Oma aika- ja rahatalous määrittelee mikä merkitys näillä on

Oma vihjeeni puukiukaan hankintaan tuotteiden muotoiluun tutustuminen internetin kautta. Etsi
1. saunan kokoon,
2. ominaisuustoivomuksiin
3. suojaetäisyyksiin ja
4. budjettiin sopiva malli.

Kun tällainen kandidaatti on löydetty, selvitä lähipiiristä, onko jollakin kaverin kaverilla tällaista kiuasta. Pyydä päästä saunaan. Tämä ei kerro koko totuutta kiukaasta, mutta on parempi kuin markkinointimateriaalin nojautuminen.

Rakennusmaailman testien perusteella kiukaiden erot löylyominaisuuksissa ovat niin pieniä, että täydellinen epäonnistuminen kiuasvalinnassa ei pitäisi olla mahdollista, jos neljä mainittua ominaisuutta on varmistettu. Tosin parempia ja kattavampia kiuastestejä kaivattaisiin kipeästi, kyllähän kiukaita Suomessa myydään toista sataa tuhatta vuodessa!

Published on

Saunoja on perinteisesti lämmitetty puulla ja moni edelleen uskoo puun taikaan saunan lämmityksessä. Savusaunoissa puun laadullakin on merkitystä. Käsittelen tällä kertaa kuitenkin ulossavuavia puukiukaita, joissa polttopuun tärkein laatu on kuivuus. Kerron seuraavaksi mitkä ovat puukiukaiden tärkeimmät ominaisuudet sekä käytännön vaatimukset.

Puukiukaiden kokemukselliset ominaisuudet vertailussa

Esittelin aiemmin kiuasvaihtoehtoja laajasti. Mukana oli seuraava puukiukaiden hyvien ja huonojen ominaisuuksien lista:

Hyvät ominaisuudet Huonot ominaisuudet
Ilmanvaihto Tilavaatimukset
Äänet Pienhiukkaspäästöt
Kivikapasiteetti (varauksin) Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Haju (varauksin) Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Elävän tulen näkyvyys Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Ei sähköriippuvainen Turvallisuusongelmat (varauksin)
Vedenlämmitysmahdollisuudet

Monet puukiukaiden hyvistä ominaisuuksista perustuvat puun polttamisen seurauksiin kuten samankokoisia sähkökiukaita suurempaan tehoon. Se mahdollistaa suuremman kivimäärän lämmittämisen nopeammin. Lämpötehoa on niin paljon, että sillä voi myös lämmittää pesuvettä. Sama syy tuo mukanaan myös huonoja puolia.

Jatkuvalämmitteinen kiuas edistää myös ilmanvaihtoa, mutta toisaalta vaatii lämmityksen aikana myös paljon ilmaa. Tämä täytyy huomioida erityisesti huoneistosaunojen kohdalla, jos talossa on koneellinen ilmanvaihto. Jos huoneistosaunaa uudistetaan, täytyy varmistaa, että saunan tuloilmassa on varauduttu puulämmitteiseen kiukaaseen.

Jos kiuasta lämmitetään saunasta, ulossavuava kiuas tuo huoneilmapiiriin valoa ja savunhajua. Haja-asutusalueella puusaunan saa lämpimäksi vaikka sähkönjakelu olisi katkennut.

Puukiukaan lämmitys edellyttää vaivannäköä. Lämmityspuut on hankittava, pidettävä kuivana ja työnnettävä uuniin kuumenemaan oikeaan aikaan. Kiukaan savut pitää johtaa piippuun ja samalla huolehtia, ettei tule sytyttyä saunaa tulee esimerkiksi huonosti eristetyllä hormilla. Turvallisuus- ja ympäristönäkökulmasta sähkökiuas voi siis olla parempi vaihtoehto.

Puukiuastyypit

Puulla lämmitettävät, saunasta ulossavuttavat kiukaat voi jakaa kahtia: jatkuvalämmitteisiin ja kertalämmitteisiin.

160612-puukiukaat-ulossavuavatJatkuvalämmitteisyys tarkoittaa sitä, että kiuasta pitää lämmittää ennen saunomista ja sen aikana, jotta lämpöä riittää. Tämän tyyppiset kiukaat ovat peruspuukiukaita. Näitä löytyy lähes kaikilta valmistajilta erilaisina malleina ja kokoina.

Kertalämmitteisistä kiukaista ei sen sijaan moni varmaan ole kuullutkaan. Nämä kiukaat lämmitetään kerralla kunnolla. Tämä vie yleensä pari kolme tuntia. Sen jälkeen niistä riittää lämpöä jopa toista vuorokautta – kiukaan koosta ja rakenteesta riippuen. Näitä kiukaita näkee harvoin ja niiden valmistajiakin on vain muutama (lue alta lisää).

Jatkuvalämmitteisistä kiukaista on useampia variaatioita. Suomessa todennäköisesti suosituin on verkkokiuas. Kerron niistä ja kertalämmitteisistä tässä kirjoituksessa myöhemmin. Tunnelikiukaat ovat puukiukaita, joita lämmitetään seinän läpi toisesta huoneesta. Näistä olen kirjoittanut erillisen tunnelikiuas-artikkelin sekä jakanut kokemuksia omasta tunnelikiukaastani.

Näiden lisäksi löytyy myös muita erikoiskiukaita. Tällaisia ovat esimerkiksi Misan nykyään markkinoimat laavukiukaat. Ne ovat hybridikiukaita, joita voi lämmittää sekä sähköllä että puulla. Myös savukiukaita ja sähkökiukaita on risteytetty. Ne eivät kuitenkaan kuulu tämän artikkelin piiriin. Pellettikiuas on uusi tulokas, sen sijaan omakotitalon keskuslämmitysuunin korvikkeeksi sopiva Ukko-uuni on ollut saatavilla jo kymmeniä vuosia.

Katiska täynnä kiviä

Kiukaissa tärkein vaihteleva ominaisuus on kivien määrä. Isompi määrä kiviä mahdollistaa kiukaan monipuolisemman käytön. Edesmennyt saunakirjailija Pekka Tommila esitti, että kiukaassa pitäisi olla aina vähintään 50 kg kiviä (tai 5kg/m3). Ehdotukselle ei ole mitään objektiivista perustetta. Myös kivien laatu, erityisesti lämpökapasiteetti, vaikuttaa asiaan. Mitä enemmän lämpöä varaavia kiviä, sitä enemmän löylyä potentiaalisesti kiukaasta irtoaa. Ja reilun kivimäärän käyttö on nimenomaan verkkokiukaiden idea.

Peruskiukaan variaatioista tässä suhteessa tunnetuin on katiskakiuas tai verkkokiuas, jollaisia Oy Tapiro Ab (nykyinen Iki-kiuas oy) alkoi valmistamaan Suomessa vuonna 1996. Katiskakiukaiden keskeisin ominaisuus on suuri kivitilavuus. Kivimassa on suuri, eikä sitä ole näissä kiukaissa tarkoitus edes kauttaaltaan lämmittää. Erityisesti alimmat kivikerrokset ovat lähinnä koristeita. Tämän huomaa kiukaiden maltillisista suojaetäisyyksistä, jotka perustuvat alhaisiin pintalämpötiloihin. Lisäksi Ikin kiukaassa on palotilassa omalaatuinen, kierteinen savutorvi, joka lämmittää kiviä Rakennusmaailman 8/2009 testin perusteella muita kilpaileva ratkaisuja nopeammin.

 

IKI:n verkkokiukaan tulipesärakenne. Kuvalähde: Rakennusmaailma 8/2009
IKI:n verkkokiukaan tulipesärakenne. Rakenteen ainutlaatuisuus on mutkassa. Kuvalähde: Rakennusmaailma 8/2009

Kiuas oli erottuva ja johti siihen, että myös muut valmistajat innostuivat tekemään saman oloisia kiukaita. Suomessa kiuasmallien lainaaminen on ollut historiallisesti suosittua, eikä muotoilun mallisuojaaminen yleensä onnistu. Näin Ikin oikeustoimet kiuastyypin suojaamiseksi päättyivät vuonna 2009.

Kertalämmitteiset kiukaat

Ulossavuava, varaava pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.
Varaava kertalämmitteinen pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.

Sata vuotta sitten ulossavuavat, kertalämmitteiset kiukaat edustivat kehityksen kärkeä. Niin sanottuja pönttökiukaita valmistettiin usein paikallisesti. Niissä kiviä lämmitettiin suoraan tulen yläpuolella, niin että palokaasut pyyhkivät kivet mennessään nokiseksi. Lämmitystä jatkettiin kunnes kivien lämpötila nousi niin korkeaksi, että noki enimmäkseen paloi pois ja kivet hehkuivat punaisina.

Ennen kiukaan käyttöönottoa lyödään ns. häkälöylyt lähinnä jäljellä jääneen noen poistamiseksi, varsinaisesti häkää ei ulossavuavasta kiukaasta pitäisi huonetilaan päästä. Kiukaita ei voi lämmittää saunomisen aika, sillä muutoin savua olisi karannut löylyhuoneeseen.

Kertalämmitteinen kiuas Neuvostoliiton terveyskomitean saunaoppaan mallisaunasta.
Kertalämmitteinen kiuas Neuvostoliiton terveyskomitean (Bureau of Health) saunaoppaan mallisaunasta vuodelta 1920. Kuvalähde: Aaland, Sweat, 1978.

Tämä historiallinen kiuasmalli on edelleen joidenkin saunaharrastajien mieleen, mutta suurin osa suomalaisista on sellaista tuskin kokenut tai ainakaan ymmärtänyt kokeneensa. Kertalämmitteisellä kiukaalla on hyviä löylyominaisuuksia ja se antaa yhdellä lämmityksellä löylyjä pitkään. Se vaatii kuitenkin vastaavasti myös pidemmän, parin kolmen tunnin lämmitysajan.

Kertalämmitteisiä puukiukaita pääsee kokeilemaan esimerkiksi Helsingin Löyly tai Lonnan saunoissa.

Kertalämmitteisten kiukaiden valikoima on rajattu. Sarjatuotantovalmistajia on vain kaksi: Aito-kiuas ja Helo. Peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa sadan vuoden takaisen mallin mukaisia pönttökiukaita. Muurattuja, tiili ja elementtikiukaiita valmistavat Tulisydän, Refrak ja  Sisu-sauna valmistaa kertalämmitteisiä kiukaita.

Nykyaikaiset kertalämmitteiset kiukaat poikkeavat esi-isistään jonkin verran, mutta 1940-luvulla viimeistely Aito-kiuas on uusiutunut hyvin rauhallisesti.

Narvin jälkimarkkinointipäällikkö Jarmo Huotari esittelee kertalämmitteistä Aito-kiuasta Kevätmessuilla 2016
Narvin jälkimarkkinointipäällikkö Jarmo Huotari esittelee kertalämmitteistä Aito-kiuasta Kevätmessuilla 2016

Valmistaja on lausunut kertalämmitteisen viehätyksestä seuraavaa:

” Kertalämmitteisessä suuri määrä lämpöä on varastoitu kivimassaan. Löylyyn mennään ilmalämpötilan ollessa alhainen. Löylyluukun avaamisen jälkeen alkaa löylyhuone lämmetä ja jos löylyä heitetään, kuuma kosteus tekee kuumuuden tunnetta ihoon nopeammin. --- [kertalämmitteisen] edut tulevat siinä, että kun saunaan mennään saattaa löylyhuoneen ilmalämpötila olla vain 30-50 astetta. Tämän ihminen kokee miellyttävänä lämpönä.”

Puukiukaiden tekniset vaatimukset

Puukiukaisiin liittyy tehon lisäksi muitakin teknisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia. Ne ovat suojaetäisyydet ja hormiliitäntä. Palamisen ympäristöystävällisyydestä ja tehokkuudesta kiinnostunut saattaa myös tutustua kiukaan höytysuhteeseen ja häkäpäästötietoihin. Ensimmäinen vaihtelee noin välillä 60-75%, jälkimmäinen 0,1-0,2%. Tiedot pätevät, kun kiuasta käytetään ohjeiden mukaan. Nykytiedon perusteella näiden teknisten ominaisuuksien vaikutus löylyjen laatuun on olematon.

Kiukaan suojaetäisyys vaikuttaa siihen, miten kiukaan voi saunaan sijoittaa. Suojaetäisyyksiä voi minimoida erilaisilla suojauksilla. Etäisyydet on syytä tiedostaa suunnitteluvaiheessa, sillä suojausten jälkeen kiukaan asettelu tai ulkonäkö voi merkittävästi muuttua. Voi yleistäen sanoa, että puukiukaiden suojaetäisyydet eivät ole koskaan samankokoisia sähkökiukaita pienempiä lämpenemisen vuoksi eikä niiden integrointi saunaan välttämättä onnistu yhtä huomaamattomasti.

Alla olevasta kuvasta selviävät puukiukaiden yleiset suojaetäisyydet, mutta valmistajat voivat testien perusteella esittää näistä poikkeavia arvoja.

Puukiukaiden yleiset suojaetäisyydet, Pelastusopiston ohje, Jani Jämsä ja Ismo Kärkkäinen.
Puukiukaiden yleiset suojaetäisyydet, Pelastusopiston ohje. Lähde: Jämsä Jani, Pientalon palotarkastus - opas aloittelevalle valistajalle, Pelastusopiston julkaisu 1/2006. Kuva: Ismo Kärkkäinen.

Tavallisten puukiukaiden savut on ohjattava savuhormiin. Hormi tarkoittaa joko metallista ja eristeistä tehtyä ns. kevythormia tai perinteistä tiilihormia, joka on osa savupiippua. Tätä ei kannata puukiukaan kohdalla unohtaa. Kiukaissa on hormiliitäntöjä yleensä taakse perinteiseen savupiippuun liittymiseen tai päällä esimerkiksi suoraan kevythormiliitäntään. Kevythormeilla on omat suojaetäisyytensä, jotka kiukaan tapaan kertovat kuinka kauas palavat materiaalit pitää hormista eristää. Hormeista lisää erillisessä, tulevassa artikkelissa.

Puukiukaiden lisävarusteet

Puukiukaissa on rajallinen määrä lisävarusteita. Näistä tärkein on integroitu vedenlämmitin. Se hyödyntää kiukaan suurta tehoa lämpimän veden tuottamiseen. Narvin  Manu Nummelan mukaan viime vuosina yleistyneet hormilämmittimet (tai piippuvesisäiliöt) ovat parempia. Syitä tähän on kaksi.

Piippusäiliössä kiukaan lämpö keskitetään kivien lämmittämiseen eikä käyttäjä voi epähuomiossa hajottaa kiuasta. Vaurio voi syntyä, mikäli vesisäiliössä ei ole riittävästi vettä kiukaan lämmityksen aikana. Piippusäiliössä vesi lämpiää tällöin kiukaan tavallisella ”hukkalämmöllä”, jota tehokkaimmissakin kiukaissa on useita kilowatteja. Misan sivuvesisäiliön mitoitusohjeessa kerrotaan, että yhdysrakenteinen vesisäiliö vastaa lisätehovaatimukseltaan kolmen kuution (3 m3, pari kilowattia) saunatilavuuden lisäystä. Piippumallin vedenlämmitintä ei luonnollisesti voi liittää sähkökiukaaseen.

Ilmankostuttimia on myös integroitu joihinkin kiukaisiin. Kostuttimella pitäisi olla suotuisia vaikutuksia saunaelämykselle, mutta luotettavia arvioita niiden toiminnasta en ole lukenut. Jotkut valmistajat tarjoavat kiukailla myös erilaisia suojakaiteita, joista voi olla iloa, mikäli kiukaan sijoituspaikka on lähellä kulkuväylää tai peseytymispaikkaa.

Puukiukaiden tulevaisuus

Eurooppalaisen yhteisön tuki suomalaiselle saunakulttuurille on ollut EU-standardien lanseerauksesta alkaen uhattuna. Tällä hetkellä puukiukaiden pitää ylittää 50% hyötyaste ja alle prosentin häkäpäästö (hiilimonoksidi CO, happipitoisuus 13%). Tulipesien pienhiukkasista ollaan yleismaailmallisesti huolissaan ja on pelätty, että nämä huolet vaikuttavat tulevaisuudessa myös puukiukaisiin. Pienhiukkaspäästöt ovat paljon kiinni kiukaan käytöstä ja jokainen saunanlämmittäjä voi osaltaan parantaa ilman laatua käyttämällä laadukasta, kuivaa polttoainetta ja noudattamalla kiuasvalmistajan ohjeita lämmityksestä.

Päästöjen lisäksi puukiukaissa ja erityisesti kevythormeissa on kytenyt viime vuosina tulipaloriski. Asiaa on tutkittu ja havaittu, että teräshormien asennukseen saunoissa pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kuten Rakennusmaailman testikin osoitti, kiukaiden palokaasut voivat nousta korkeammaksi kuin CE-standardi hormeilta vaatii. Samaan aikaan Suomessa talojen yläpohjan eristysvahvuudet voivat ylittää standardin 20cm paksuuden. Lopputuloksena voivat paksummat eristeet kärähtää.

Erikoisista puukiukaista, joita markkinoilta löytyy, voisi nostaa yhden rohkean kotimaisen tuoteuutuuden. Kojonkulma Hake oy myy pellettikiuasta, joka on tehty yhdistämällä Narvin kiuas BeQuemin pellettipolttimeen. Samankaltainen ratkaisu on saatavissa myös savusaunan lämmitykseen. Suomessa pelletti on edelleen marginaalituote, mutta kansainvälisillä markkinoilla pelletillä voi olla parempi tulevaisuus. Pellettikiuas, jossa poltin on integroitu kiukaaseen, on vielä näkemättä.

Artikkelin pääkuva: Narvi oy

0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop
    Jatka ostoksia - Continue