Toivon mahdollisimman monen Saunologian lukijan ehtivän nauttimaan saunomisesta jouluna ja uutena vuotena pitkään ja rauhassa.
Saunologiaa lisää taas uuden vuoden jälkeen!
Saunologian joulukortti 2018
Tekijä: Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Book review – Viola Virtamo – Sauna
The 2018 season for gifting is at hand. Saunologia supports sauna-minded people by introducing a book which might come handy in filling Santa’s bag. The latest addition to Finnish sauna literature comes from young photographer Viola Minerva Virtamo. It is beautifully illustrated book that you’ll love to put your hands on and breath in the rural Finnish sauna spirit so elegantly captured on its pages. Despite the fact that the literary part does not live up to the high standards set by the visual expression, it presents itself as a worth token of Finnish sauna life style. It is also a rare instance of a Finnish sauna book created by Finns but made accessible for English audiences.
Lyhyesti suomeksi (brief in Finnish):
Viola Virtamon tuore kuvakirja suomalaisesta saunasta on näyttävä teos ja arvokkaan tuntuinen lahja valokuvataiteen ystäville. Vaikka teoksen tietokirjaosuus heikentää kokonaisuutta, on se vahvan kuvatyylinsä ansiosta mukava lisä dokumentaariseen saunakirjallisuuteen, esittäen 2000-luvun ei-urbaanin saunan ihailua tunteikkaasti.
What is this thing?
Viola Virtamo is a young Finnish freelance photographer and designer http://www.violaminervavirtamo.com/ . After a two-year project, she has created a book called Sauna published by Finnish Cozy Publishing in October 2018. This hard cover book has 210 colored pages filled mostly by steep, darkish photographs of Finnish sauna, nature and sauna bathers as discovered in their preferred rural habitat – where few Finns live anymore but many love to visit .
Although the photography dominates the book and Viola’s name is alone on the cover, photography is not the full story. Writers Liisa Talvitie and Heli Thorén have contributed a text that spans topics describing different types of saunas to a sauna glossary. Five stories about sauna culture and three recipes are also found between the covers. Book is bilingual, presented in both Finnish original as well as in an English translation by Rebecca Watson.
Impressions of Saunologist
Reviewing the book as a photographic art piece is a treat. Photos are balanced, carefully laid out, the printing paper emphasizes the high contrast and dark shade which at least now in the heart of dark winter time seems appropriate. Photography style is quite documentary, providing carefully selected but still convincingly authentic glimpses into pure Finnish nature and pieces of sauna culture found in the middle of it.
Style is recognizable from both contemporary lifestyle magazines, which Viola has worked, as well as from domestic artistic photography movements of the recent decades by which she is not part to cause of her young age.
All of this makes the book pleasurable to leaf through and mentally transport yourself to the height of the Finnish summer. The book looks great and feels like it must be taken seriously. If I could rename the book, I would call it Nordic nature, sauna, and wrappings.
As such I also like the fact it pretty well represents what I believe to be the contemporary sauna bathing at those over 500,000 summer cottages and villas around Finland. Although it is not emphasized, I also appreciate the documentation of the fact that Finnish people still privately enjoy sauna in the nude, although many other visual documents try to do away with this non-American tradition.
The documentary feels more like a dream than a reality for a Finnish person such as myself. It is expressive of the 21st century ideals of spending quality time outside Facebook, in a world where iPhone does not exist (at least for a couple of hours at a time). But then again, hey, both Finns and foreigners are definitely allowed to dream how sauna in the beautiful Finnish nature at best feels like!
Only critical comment I can make regarding the visuals is that after few readings, or leafing through it, it is hard to escape seeing subtle product placements. It is not very disturbing, but it’s there.
Words, what do they say?
After much praise, my main criticism fall upon the text. In an interview, Viola told me that initially they thought of only including short personal stories among the photos. Now there are still few of those, but most of the text reads as a non-fiction book about saunas. As my Finnish readers know, I have reviewed a few of these on Saunologia in the past years.
My main issue is this: there are photos and there’s text, but they’ve got little to do with one another. The text deals exclusively with saunas in urban and rural Finland, although the photos are exclusively about rural and picture perfect nature landscape of Finland. Sometimes with sauna, sometimes without. Another issue is that I can’t really find the story line of how the topics included in the text have been chosen. The glossary section does, I admit, cover many of the essential elements that make up the present Finnish sauna culture, but the opening part on Finnish sauna types just strikes me as odd.
Then comes the content beneath the headlines. Now, I will say for the authors that they’ve clearly worked hard in order to explain the concepts and customs so people foreign to Finnish bathing culture might understand it. Unfortunately I’m so deep inside that I can’t tell, but I got the impression that even a person new to sauna could by reading this understand something of this age old complicated tradition.
So I asked my neighbor for help. He's originally from Japan and has lived in Finland for a couple of years. He found the book's writing well accessible and liked the emphasis the book made on the connection between nature and sauna. This convinced me that the text is successfully geared towards foreigners.
To support this orientation, I admire that explanations about Finnish sauna are mostly sound. Thus I believe the text under Glossary part can provide a meaningful introduction to Finnish sauna culture for those who don’t know it by heart.
Saunological disagreement
But there are few points that I disagree strongly with. First and foremost is a section called About Finnish saunas. Now as an aspiring man of science, saunologist and a private member of the Sauna from Finland association, I need rebuke the claim the authors make about the history of sauna, or sweat bathing.
Because for some reason the very first thing you’ll encounter in the book is a statement that the Mayas actually invented sauna bathing in approximately 500’s, well before Finns.
This comparison is not only absurd but also false.
In Finland we need to admit that the written history of sauna does not extend to very far. Written history of Finland is just not very extensive and we can’t escape the fact that two thousand years ago, this land was inhabited by very small amount of people who’d never been touched by advanced cultures like those of Roman or Mayan origin.
However archeological evidence and linguistic origins of the word “sauna” extend the history of sauna all the way to somewhere between 0-1000 A.D. Most Finns like to think that there’s a strong reason to believe that sauna could have existed already in the stone age (which ended sometime around 1000 BC) and that the proto language of Baltics, which Finnish language is derived from, may have used some variation of the word “sauna” already before year 0. There is too much uncertainty and a wide range of possible years of origin to enroll Finnish sauna in ‘there first’ history competition.
And more importantly, the comparison is absurd because of a well known historical fact that Romans built notable hot air bathing facilities already well before the reckoning. Although these establishments were much less sauna like than the Mexican temescal, they did provide opportunities for sweat bathing (please see Mikkel Aaland's electronic version of Sweat for details).
The vague treatment of the history pops up here and there, but it failed to make me as frustrated as in this point again. One point I do like to bring up is the way book lays out a convincing story of how the regular sauna day has switched from Saturday to Friday. This presumably happened as the working week was reduced to five in during 1960’s.
Sounds plausible, but is unfounded.
The only noteworthy study I know of from 1991 by Professor Erkki Helamaa (Helamaa, 1991: Asuntosauna. Rakennustieto) clearly shows that the increasing number of saunas has made sauna more popular across the week, but overall Saturday still remains as the most desirable sauna day at least among the surveyed urban neighborhoods.
I maybe got bit too excited about history, but less make a comment about the present as well.
Because the book ends up with a small catalogue of (mostly) public saunas in three big Finnish cities. I am surprised by their inclusion , but I’d like to point out that another Finnish book from last year, called Kaupunkisaunoja that does a much better job in extensively listing and introducing saunas also outside these locations (and also check this website: https://saunat.co/yleiset-saunat/ for saunas in 15 cities). So the book would have benefited from some saunological fact checking. Now it mentions to very obscure or generic references which are unlikely to convince even a slightly educated reader of the extensiveness of background research.
How did it read?
The style of the Finnish text is subtle and nuanced, at least in comparison to the strong photographic expression. The English translation has a hard time keeping up to the Finnish standards. I fear there are several bits that have been lost in translation, possibly because of the intent of keeping the English version concise. Unfortunately this makes the English version less lively and unsaturated than the Finnish version.
The English translation also has some issues with the choice of words. The prime example is translation of the bunch of leaves used in sauna, which in Finnish is called vihta or vasta and is generally be translated as a whisk. Sauna bucket is okay, although industry usually prefers pail, which some people understand to refer to a water carrying solution.
Finally, from the Glossary, I would like to note that nobody (should) talk about continuously heated saunas. I believe the risk of misunderstanding is small, but a sauna is a building, which can be heated with a continuously or “multi-firing” stove, or with single wood-fired stove in advance. The sauna itself is not much (if at all) different regardless of how it is heated up. The terms “wood” and “electric” sauna which has similar strange meaning are for some reason in common use in Finland.
Recommendations
By now, it should be clear that this is an impressive book by photography and an ambiguous book by writing. The fact that the book has been printed in two languages laid out next to one another means that the amount of text to read is limited. This format provides easy reading experience and a joy of discovering inviting pictures of moments you want to dive into. It feels precious despite its moderate under 30€ price tag so it will be a welcomed gift outside Finland.
I can warmly recommend this for people who would like to get a feeling of Finnish nature, rural lifestyle and sauna practice. The text part helps in understanding the culture, but will leave many questions unanswered and provide a somewhat confusing overall impression about Finnish sauna. But I do think well fits under publishers slogan Dream cozy.
You can order the book from e.g. Finnish Design Shop who offer international delivery:
https://www.finnishdesignshop.com/books-lifestyle-sauna-p-20870.html
Big thanks for Viola Minerva Virtamo for the interview and Ulla-Maija Lähteenmäki of Cozy for providing the book.
Aitokiuas osa 2 – käyttäjäkokemuksia ja hankintaopas
Aitokiukaan tarinan ensimmäisessä osassa palattiin olympiavuoden 1952 tunnelmiin Aitokiukaan päästyä myyntiin. Jutussa kurkistettiin myös Kekkosen edustussaunaan Tamminiemessä, jossa piileskeli AK-78 hyvin maastoutettuna lattiatasossa. Tässä artikkelin jatko-osassa kuullaan Aitokiukaan käyttäjäkokemuksia ja pohditaan kriittisesti kiuastyypin hyviä ja huonoja puolia.
Käyttäjät kehuvat kilpaa
Haastattelin artikkelia varten AK-käyttäjiä ympäri Suomen. Kourallinen kiinnostuneita löytyi mm. Facebookin kautta ja kaikki paljastuivat pitkän linjan Aitomiehiksi (jostain syystä yhtään naista ei ilmoittautunut haastateltavaksi vaikka talouksissa oli kyllä myös naispuolisia saunojia). Kiukaita oli käytössä neljäseiskasta kuuskasiin ja kaikilla oli vähintään kymmenen vuoden historia kiukaan kanssa takanaan.
Kiukaan pitkäikäisyys on hämmentävää. Harras AK-harrastaja Helsingistä kertoo, että hänen kotonaan on ollut pikkupojasta lähtien AK-57. Samainen yksilö palveli noin neljäkymmentä vuotta! Kymmenen vuotta sitten oli kuitenkin pakko vaihtaa uudempaan. Toiseen viisseiskaan, luonnollisesti.
On mukava tapahtuma lämmittää kiuasta kunnolla pari kolme tuntia
Kaikkien mielestä Aitokiukaan viehätys piilee löylykapasiteetissa. Kovinkaan löylyttäjä ei saa vaikkapa hyvin lämmitettyä 68:a hiipumaan. Jo 57:lla pääsee löylyihin myös seuraavana päivänä, jos sauna ja kiuas on lämmitetty edellisenä päivänä kunnolla. Eräs Saunologian lukija raportoi lisäeristetyn ja laajennetun AK-95:n tarjoavan löylyt jopa kolmen päivän päästä! Hyvä lämmittäminen pitää saunan myös puhtaana. Mikäli ”pikalämmittää” saunan, on löylyhuoneen nokeentuminen riskinä.
Lämmittäminen on sitten oma hommansa. Ryhmän pienimmäinen 47 lämpiää parhaimmillaan reilussa tunnissa neljällä pesällisellä. Siirryttäessä suurempiin yksilöihin kasvavat lämmitysajat useampiin tunteihin. AK-68:ia lämmittävä Jorma kertoi viettävänsä jopa viisi tuntia lämmityshommissa! Kiukaissa oli käytössä erilaisia luonnonkiviä.
Jos kiuasta ei ole pitkään aikaan lämmitetty, voi vedon kanssa olla haasteita. Tiilihormin esilämmitys kuumailmapuhaltimella onkin havaittu hyväksi ratkaisuksi vedon parantamiseen. Keraamisten kivien käyttäminen lyhentää lämmitysaikoja, kuten pian kerrotaan, mutta harva niitä käyttää. Mitä ilmeisemmin hinnan takia.
Kovassa käytössä olevat kiukaat ovat kokeneet eriasteisia kolhuja vuosien varrella. Arinaa, tuhkaluukun peltiä ja malliston omaleimaista ”hoitokoukkua”, jolla kiukaan päällä oleva löylyluukku avataan, on jouduttu korjailemaan sekä eristeitä vaihtamaan. Kiuaskiviä on luonnollisesti vaihdettava silloin tällöin. Vanhimpia harrastajia harmittaa, ettei alkuperäisiä peridotiittikiviä reilummassa koossa ole enää saatavissa.
Video: Aake Kalliala ja AK
Erilainen ja monipuolinen vaihtoehto
AK:n kanssa voi loihtia erilaisia saunaolosuhteita. Kaikki ihmiset eivät välitä tyypillisestä AK:n tuottamasta miedon, alle 70C lämpöisestä, mutta nopeasti kostuvasta saunailmasta. Siihen ei tarvitsekaan tyytyä, jos vain avaa löylyluukun ja odottelee hetken, niin johan lämpenee! Oheisessa kaaviossa näkyy kuinka tunnin ja kolmen tunnin lämmitysaikana löylyhuone lämpeni yli sataan asteeseen.
Aitokiuas mahdollistaa käyttäjälle monia erilaisia löylyelämyksiä ja saunomisolosuhteita. Alla rakennusneuvos Syvähuo’on mietteitä vuodelta 1952, kun hänen suunnittelemansa Aitokiukaat olivat tulossa käyttöön hänen rakennuttamassaan Suomen Saunaseuran Vaskiniemen saunakeskuksessa:
Oma saunani on kuivаsаuna, jossa pidän sadan asteen lämpöä ja käytän vettä ainoastaan vihtoessa. Mutta kyllä savusaunankin löyly on niin makea, että vertailua on vaikea suorittaa. Olenkin sitä mieltä, että savusauna on nyt kokemassa uuden renessanssin, kun Sauna-seurankin jäsenet saavat siihen kunnolla tutustua. Vaskiniеmessä onkin pyritty siihen, että lämpöä riittää tarpeeksi pitkäksi aikaa. Kiukaasta se riippuu. Tähän saakka savusaunan löyly on riittänyt vain pariksi tunniksi yleensä, mutta Vaskiniemessä on päästy 8-10 tuntiin.
Jalo Syvähuoko, Sauna-lehti 3/1952
Lähes 70 vuotta sitten tehty läpimurto koski siis ensisijassa lämpökapasiteettia sekä lämmönpitävyyttä. Kiukaan kehittäjä tunnustautui kuuman ja kuivan saunan ystäväksi, joten käsitykset siitä, että AK olisi ainoastaan matalien lämpötilojen kosteiden löylyjen kiuas ovat eittämättä vääriä. Löylyominaisuuksien objektiivinen vertailu on valitettavan hankalaa ja se jää valitettavasti tämän artikkelin ulkopuolelle.
Nimittäin AK-mallisto on käytännössä ainoa kertalämmitteinen kiuas, jota on tarjolla eri kokoisiin saunoihin. Sen kanssa kilpailevat lähinnä yksilölliset muuratut kiukaat ja esimerkiksi Refrakin tai Warmheartin räätälöimät, suurin saunoihin sopivat kiukaat. Pieni, polttotekniikaltaan samankaltainen kiuas on saatavilla Helolta, kun taas peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa tilauksesta pari kokoa klassisia pönttökiukaita, jotka ovat rakenteeltaan hieman yksinkertaisempia. Aitokiukaan käyttö on erilaista kuin esimerkiksi pellettisavukiukaan .
Läpi harmaan kiven
Eräs AK-harrastajia harmittava seikka on, että kiukaassa alun perin käytettyjä peridotiittikiviä ei ole enää vuosikymmeniin saanut ja muut vaihtoehdot eivät ole tarjonneet vastaavia ominaisuuksia vastaavaan hintaan. Tilalle on kuitenkin tullut jotain ehkä parempaa.
Eräs kiinnostava ulkopuolinen vaikuttaja on ollut keraamisista kiuaskivituotteistaan tunnetun Kerkesin panostus AK mallistoon. Kerkes on oman historiansa alusta pitäen markkinoinut kivilajitelmia AK-malleihin. Kerkes on panostanut AK-mallistoon merkittävästi kehittäen uusien ”kivi”kokojen lisäksi kaaret nielun päälle sekä massaussarjan tulitiilien välisten rakojen tiivistämiseen.
Raot ovat onneksi lopulta kadonneet, kun tiilet ovat vaihtuneet elementteihin ja pienempiin kiukaisiin on lisätty metallilieriö kivien ja tiilien väliin, kuten edellisessä artikkelissa kerrottiin. Lieriö on muuten eräs kiuasmaailman käyttäjäinnovaatio, jonka Narvi otti käyttöön tällä vuosikymmenelle mahdollisesti Sepe Leskisen vinkistä. Sepe oli ainakin teetättänyt oman kiukaaseensa vastaavan lieriön kyllästyttyään liikkuviin ja rakoileviin tiiliin jo edellisellä vuosikymmenellä. Ja kyllä, Sepekin käyttää kiukaassaan Kerkesin kuulia.
Kerkesin argumentti on, että heidän keraamiset kivensä ovat erinomainen vaihtoehto Aitokiukaisiin kestävyytensä ja lämpiämisnopeutensa ansiosta. Myös Narvi on vakuuttunut tästä siinä määrin, että kiukaita myydään tehtaalta joko oliviinikivillä tai Kerkeseillä varustettuna. Kerkes-kivet lisäävät edellisen artikkelin taulukossa mainittuihin ov-hintoihin n. 20% lisää. Alla taulukon keskeiset osat uudestaan.
| Tekniset tiedot | AK-47 | AK-57 | AK-57K | AK-68 | AK-78 | AK-95 | AK-110 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Löyly-huoneen tilavuus | 8–12 m3 | 9–20 m3 | 11–23 m3 | 14-26 m3 | 19-30 m3 | 24-34 m3 | 31-90 m3**) |
| OVH | 1450€ | 1700€ | 2100€ | 3900€ | 5500€ | 7400€ | 11300€ |
Kerkesin käytettäessä nopeampi lämpiäminen perustuu sekä optimaalisen tehokkaaseen savukaasujen virtaukseen että keraamisten kivien kevyempään ominaispainoon. Jälkimmäisen ominaisuuden ansiosta ne saavuttavat käyttölämpötilan ja puhdistuvat nopeammin. Pyöreät kivet ovat suosiollisia myös sen suhteen ettei niissä ole tarttumapinta-alaa noelle ja muille palamisjätteille, joita ei löylyjen mukana myöskään haluta saunailmaan.
Luonnon kivistä uusien kiukaiden mukana toimitettava oliivinikivi on myös käyttökelpoinen vaihtoehto erityisesti, jos haluaa maksimoida kylpyajan sillä oliviini on lämpökapasiteetiltaan Kerkesiä parempi. Tosin lämpiäminen kestää väistämättä pidempään ja kuluttaa enemmän polttopuita, sillä lämmön talteenoton tehokkuus ei muutu ja tulisijan tehokin pysyy samana. Kiviä voi aina vaihtaa, jos oma preferenssi lämmitys- ja saunomisajan välillä muuttuu.
Yhteenveto
Aitokiuas on omalaatuinen kiuasratkaisu. En voi rehellisesti suositella sitä varauksetta kaikille, sillä maailmalla liikkuu myös käytettyjä Aitokiukaita, joiden käyttäjät ovat päättäneet vaihtaa eeppisen löylygeneraattorin helpompaan, halvempaan ja vaatimattomampaan löylykeittimeen. Saunomisen iloista tosissaan nauttiville se on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto.
Pieniä Aitokiukaita aina 68:an asti voi hankkia verkkokaupoista. Isompien kiukaiden kohdalla on otettava yhteyttä rautakauppaan, joka vahvistaa hinnan ja kertoo toimitusehdoista. Toimitus onnistuu todennäköisesti suoraan käyttöpaikalle.
Jos kiukaan sopivuus omaan käyttöön vielä mietityttää, seuraavassa ajatuksia siitä, mikä kiukaassa viehättää ja mitä haasteita siihen liittyy.
Vahvuuksia
- Runsaasti lämpöä varastoivaa massaa
- Eristetty, lämpöä varastoiva rakenne
- Kertalämmitteinen kiuas keskittyy saunomiseen
- Pitkäikäinen hankinta
- Säilyttää arvonsa (varauksella)
Kertalämmitteisyys ja eristetty rakenne muuttaa kiukaan saunomismahdollisuudet. Verrattuna jatkuvalämmitteiseen kiukaaseen, on vapauttavaa ettei kenenkään tarvitse saunomisen aikana enää nähdä vaivaa ja muistella puiden lisäämistä tulipesään. Kiukaaseen varastoituva lämpömäärä mahdollistaa kohtuullisen käytön jälkeen löylyt vielä seuraavanakin päivänä, vähintään parin pesällisen lisälämmityksellä.
Kuten jo sanottu, AK:n vahvuus on myös se, ettei kiuas ole kertakäyttötavaraa. Uskoo nykyaikaisten kiukaiden laadusta yleisesti ottaen mitä tahansa, AK kestää normaalikäytössä varmasti kymmeniä vuosia. 68-malliin asti käytössä olevat emaloidut vaipat ovat myös ruostumisen suhteen vastustuskykyisiä. Suuremmissa malleissa maalatun vaipan ruostuminen vaikuttaa ulkonäköön nopeammin. Pieniä Aitokiukaita on myynnissä myös käytettynä, joten Aitolöylyjen omistajaksi pääsee edullisesti, jos sietää kiukaan ulkopinnassa käytön jälkiä.
Löylyjen hinta
Eräs merkittävä ominaisuus AK:ssa on sen huomattava korkeus. Aitokiuas on nimittäin rakenteensa vuoksi olennaisesti nykyään vallitsevia jatkuvalämmitteisiä kiukaita korkeampi. Jo malliston pienin kiuas AK-47 on yli metrin korkuinen ja vaikka korkeus ei kasva suhteessa halkaisijaan, suositellaan 57 mallista alkaen saunan sisäkorkeudeksi vähintään 270 senttiä. Löylyn lain mukainen suositus on kiukaan yläpinnan korkeuden perusteella listattu myös yo. taulukkoon ja se vaihtelee kahdesta ja puolesta metristä yli kolmeen metriin.
Löylyn lakiin on suhtauduttava tietyllä varauksella, mutta niin tutkimusten kuin omien kokemusteni mukaan ei Aitokiuaskaan pysty kumoamaan ilman kerrostumisen vaikutuksia. Pitkä lämmitysaika tosin kyllä tasaa ongelmaa. Jos olisin itse nyt suunnittelemassa saunamökkiä, rakentaisin sen sisäkorkeudeksi kolme metriä, vaikka ihan vaan siltä varalta, että saunaan tulisi lopulta AK! Tai sitten voi toimia kuten Tamminiemessä ja Vaskiniemessä ja rakentaa kiukaan lämmitystilan kellariin.
AK:hon liittyy myös pari muuta varjopuolta. Näistä ehkä tärkeimmät ovat mitoitusvaatimukset sekä vedenlämmityksen hoitaminen. Kiukaan turvaetäisyydet ovat huomattavat eristetystä ulkovaipasta huolimatta. Tämä antaa ymmärtää, että kiukaan eristepaksuutta olisi pitänyt alun perin olla lisää. pyöreä muoto ei ole tilankäytön kannalta optimaalinen yleensä neliskanttisessa löylyhuoneessa.
Jos AK on tulossa kantoveden saunamökkiin, haaste voi olla ettei kiukaaseen ole saatavilla integroitua vedenlämmitintä, vaikka sellaisen voisi eri tavoin toteuttaa. Mm. 57-malliin oli tarjolla vaippavesisäiliö lisävarusteena, mutta tällä hetkellä tällaista ei ole myynnissä. Piippulämmitin ei ole mahdollinen hormiliitännän koon (150 mm) vuoksi, tiettävästi suurin piippusäiliö on Parran 143 millinen, muut ovat 115 millisiä. Rakenteen vuoksi vedenlämmitys onnistuisi todennäköisesti helpoiten lämmöntalteenottopiipun (LTO) kanssa.
Kiukaan korkeuden lisäksi viimeinen huomioitava tekijä on lämmitysaika. AK lämpiää paremmasta hyötysuhteestaan huolimatta hitaasti, koska kivet ja niitä ympäröivät elementit lämmitetään olennaisesti kuumemmiksi kuin tavallisessa kiukaassa. Toisaalta, Aitokiukaassa on sitten lämmittyään olennaisesti enemmän lämpöreserviä. Mallista riippuu kestääkö lämmittäminen tunnin vai useampia tunteja. Harva väittää saavansa AK:ta lämpimäksi tätä nopeammin. Jos tätä vertaa jatkuvalämmitteisten suorituskykyisimpiin malleihin, ei vertailu näytä kovin reilulle.
Suurimpien mallien lämpiäminen voi kestää huolettomalla lämmittäjälle lähes koko päivän ja viedä puoli mottia klapeja. Tähän ei kaikilla kärsivällisyys riitä, sillä lämmittäminen on tehtävä huolella ja kiukaan sekä hormin luukut muistettava pitää muina aikoina visusti kiinni, kuten alla olevasta videosta käy ilmi. Hormin pituuteen on myös kiinnitettävä huomiota, lyhin mahdollinen hormi ei välttämättä vedä riittävän hyvin ja entisestään hidastaa operaatiota.
Viimeisenä kyseenalaisena yksityiskohtana valmistaja Narvi myi hetken aikaa Aito-brändillä myös jatkuvalämmitteisiä kiukaita, jotka eivät olennaisesti poikenneet Narvi-brändin puukiukaista. Nyt nämä ovat onneksi poistuneet valikoimista. Jos tutkit käytettyjen kiukaiden markkinoita, kiinnitä huomiota, ettet osta mitä tahansa ”Aitoa” puukiuasta, vaan Aitokiukaan, jonka tunnistaa pyöreästä muodosta.
Parannettavaa
- Pyöreä muoto ja turvaetäisyydet vaativia sijoittelulle
- Lämmitysaika & puun kulutus
- Korkeus
- Vedenlämmitys
- Totuttua enemmän asennustyötä
Yhteenvetona todettakoon, että AK on vaativan saunojan ja kärsivällisen lämmittäjän kiuas, joka vaivanpalkkana antaa löylyt, jotka jäävät mieleen ja joista voi iloita vielä seuraavanakin päivänä.
Lue ja katsele lisää:
Juho Olkkosen opetusvideo Ak-57:n lämmityksestä
Video: erään AK-harrastajan näkemyksiä Aitokiukaasta Narvin esittelyvideolla:
Toisen AK-käyttäjän kokemuksia blogissa:
http://koti.ts.fi/juurrutus/aitokiuas-tulikokeessa/
Aitokiukaan valmistaja Narvi on Saunologian pääyhteistyökumppani vuonna 2018
Aitokiuas osa 1 – legendan synty ja selviytyminen
Millaisen puukiukaan saa yhdellätoista tuhannella eurolla? Aitokiuas perheen muhkein versio, AK-110 edustaa lähes 70-vuotiasta kiuasmallistoa, jonka tarinan Saunologia nyt kertoo. Tässä ensimmäisessä osassa kurkistetaan legendaarisen AK:n historiaan ja esitellään kuuluisan Tamminiemen edustussaunan erikoisasennus.
Mitä yhteistä on Tamminiemen saunalla ja Suomen saunaseuran Vaskiniemen saunakeskuksella? Kummassakin 50-luvun rakennuksessa on edelleen käytössä 50-luvulla suunniteltu Aitokiuas. Aitokiuas tai aakoo on suomalaisen kiuasmaailman kulttiesine, jolla on uskollinen, jopa fanaattinen, kannattajakuntansa. Vaikkei kiuas ole koskaan noussut koko kansan suosioon, on se ansainnut näin itsenäispäivän aattona esittelyn yhtenä maamme kiuasteollisuuden suurista saavutuksista. Tässä artikkelissa esittelen kiukaan historian, rakenteen, malliston, käyttäjien kokemuksia sekä omat suositukseni uutta saunan moottoria etsivälle löylyjen rakastajalle.
Aitokiuas on ollut tehdastuotannossa jo seitsemällä vuosikymmenillä. Se on löytänyt tiensä niin kerrostalojen saunaosastoille kuin kaukaisten erämaasaunojen lämmön lähteeksi. Olen esitellyt Aitokiukaan tuotemerkin tarinaa aiemmin osana Narvin tehtaiden historiaa. Siinä tarinassa selvisi, että Aitokiuas on kiertänyt useamman omistajan käsien kautta ennen kuin se asettui osaksi Narvi Oy:n tarjontaa Rauman Lapissa tällä vuosituhannella. Kiuas on hienoisesti muuttunut aikojen saatossa, mutta kukaan ei ole hennonnut kajota siihen liiemmin. Kurkistetaan aluksi mistä tarina alkoi.
AK - historiaa lähes 70 vuoden takaa
Rakennusneuvos Jalo Syvähuoko suunnitteli kiukaan alunperin 1940-50-luvuilla. Kiuasta suunniteltiin ja testattiin yhteistyössä niin Suomen Saunaseuran kuin VTT:nkin kanssa. Kiukaalle haettiin ainakin kahta patenttia vuonna 1950. Mitä ilmeisemmin se tuli myyntiin olympiavuonna 1952 jolloin myös Saunaseuran Vaskiniemen saunalaitos avautui.
Aitokiuas tuli välittömästi käyttöön Saunaseuran saunoissa, kuten oheisesta mainoksesta samalta vuodelta selviää. Näin ollen se on lähes yhtä vanha kuin vanhin edelleen myynnissä oleva sarjavalmisteinen kiuas, jatkuvalämmitteinen Veto-kiuas vuodelta 1949.
Kiukaalle saatiin samoihin aikoihin myös kaksi patenttia, (integroitua) savupeltiä (numero 26716) ja saunanuunia koskevat (28025). Kiukaan kehitys oli alkuvuosina kiivasta.
Jo 50-luvulla kiukaasta laadittiin kaupunkikaasulla toimiva versio. Ora Patoharju kirjoittaa Sauna-lehdessä 4/1977 seuraavaa: “Kokeilin nestekaasusovellutusta näillä tilapäisillä pohtimilla myös kerran ystäväni arkkitehdin kauppakiukaassa, joka on Aitokiuas No 47. 3 kg:lla nestekaasua ja yhdellä Sievert-polttimella kiuas lämpisi 1 1/4 tunnissa tavallisen 2 tunnin puulämmityksen sijasta ja löyly oli oivallinen, tavanomaisen kertalämmitteisen kiukaan laatuinen.”
Vaikka tässäkin tarinassa puhutaan paljon Aitokiukaasta, niin kyseessä oli varhaisista vaiheesta alkaen enemmänkin kiuasmallisto. Aitokiuas-malleja oli kuusi ja ne oli nimetty tai pikemminkin numeroitu pyöreän kiukaan halkaisijan mukaan. Mallit olivat AK 47, 57, 68, 78, 95 ja 110. Kokoerot sarjan sisällä olivat siis huomattavia neljästä kymmenestä seitsemästä sataan kymmeneen senttiin. AK110:n myös painaessa lähes kymmenkertaisen määrän pienimpään 47:ään verrattuna! Kaikkien rakenne oli samankaltainen: tulipesä alhaalla, nielu, kivitila ja kansi. Mittasuhteet kuitenkin muuttuivat.
Miten kertalämmitteinen kiuas toimii?
Aitokiuas-mallisto on kokonaisuudessaan kertalämmitteinen. Kertalämmitteisessä kiukaassa palokaasut kulkevat kivitilan lävitse hormiin. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään puilla ennen saunomista. Saunomisen aikana puita ei enää polteta. Löylyhuone lämpenee lämmitysaikana vain rajoitetusti, mallista ja lämmitystavasta riippuen. Tämä riippuu hormiratkaisusta, sillä kiuas itsessään on eristetty, eli lämpöä ei kiukaasta merkittävästi vuoda. Tämä on toistaiseksi tunnetuista ratkaisusta hyötysuhteeltaan tehokkain tapa lämmittää kiviä.
Kiukaan rakenteen pitää tämän vuoksi olla tiivis, niin että lämmitys aikana savut menevät hormiliitännästä pihalle. Kiukaan päällä on raskas, saunomisen ajaksi avattava löylyluukku. Jos sen avaa lämmitysaikana, muuttuu sauna savusaunaksi. Näinkin kiuasta voi toki käyttää, jos sauna kuten Vaskiniemen saunat, on alunperin suunniteltu.
Kertalämmitteisen kiukaan veto ei ole rakenteen vuoksi samalla tasolla suuria metallisia savukanavia käyttävien jatkuvalämmitteisten kanssa. Pitkä piippu tehostaa palamista ja lyhentää lämmitysaikaa.
Kun lämpöä saunaan halutaan lisää, avataan löylyluukku ja alhaalta voidaan raottaa tulipesän luukkua, jolloin ilma alkaa virtaamaan kivitilan lävitse ja löylyhuoneeseen saadaan lämpöä. Luukkuja sulkemalla voidaan hallita saunan lämpötilaa. Lämmityksen jälkeen hormipelti on suljettava, tai kivet alkavat jäähtymään, kun lämmin ilma imeytyy hormiin. Ennen saunomista luodaan yleensä nokilöylyt, jotta kiviin mahdollisesti jäänyt noki saadaan pois.
Narvin video AK-47:n asennuksesta tai pikemminkin kasaamisesta kertoo kaiken olennaisen kiukaan rakenteesta:
Kekkosen kiuas
Historiallisesti näkyvimpiä Aitokiukaan käyttäjiä oli presidentti Urho Kekkonen. Myös Kekkosen poliittiset saunavieraat saunoivat alusta pitäen aitolöylyissä. Tamminiemen sauna ajettiin sisään seinältä löytyvän todistuksen mukaan 14.9.1956 ja Kekkoset asettuivat taloksi myöhemmin samana vuonna.
Tamminiemen kiuas verhoiltiin tuntemattomaksi jääneiden suunnittelijoiden toimesta liuskekivellä. Pinnan alla puhisi kuitenkin AK-78, jota lämmitettiin noin kerran viikossa. Lämmitysaika oli neljä viisi tuntia. Massiivisen kiukaan kätkemisen mahdollisti ainoastaan se, että kiuas oli suunniteltu lämmitettäväksi löylyhuoneen alapuolisesta tilasta, jolloin suurin osa kiukaan massiivisesta rakenteesta jäi piiloon. Kekkosella oli itse asiassa käytössään myös pienempi AK ja hänen ansioikseen on ehkä luettava se, että valmistajan tietojen mukaan samainen Ak-68 päätyi myös Nikita Hrustseville neuvostovaltioon!
Tamminiemessä löylyttely kävi Kekkosen sairastettua vähemmälle. Kekkosen ajan jälkeen alue museoitiin ja sauna on sittemmin muuttunut vuokrattavaksi. Vuokrahinta asetettiin alun perin niin, ettei historiallinen sauna olisi liian kovalla käytöllä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana varaushinta on kuitenkin laskenut yli 8000 eurosta 3200 3500 euroon. Tälläkään hinnalla sauna ei lämpene kuin kymmenisen kertaa vuodessa, vain harva haluaa maksaa saunasta lähes kymmenkertaista hintaa muihin vuokrakohteisiin nähden.
YLEn Elävästä arkistosta löytyy kirjoitushetkellä dokumentti Presidentin päivä, jossa on mahdollisuus kurkistaa Kekkosen saunapuuhia kameran silmän kautta:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/03/presidentin-paiva
Viisikymmentä luvun opeilla kilpailukykyä 2000-luvulla
Aitokiukaan konsepti on uniikki ja konstruktio niin hyvä, että se on kestänyt aikaa. Kiukaassa oli mm. alusta alkaen säädettävä toisiopaloilmakanava, vaikkei sitä tällä nimellä patenttihakemuksessa esiteltykään. AK tuli markkinoille aikakaudelle, jolloin kiuasmuoti alkoi muuttumaan ja kertalämmitteisistä kiukaista siirryttiin jatkuvalämmitteisiin, niin puu- kuin sähkötoimisiin “saunauuneihin”, kuten 50-luvulla kiukaita vielä usein nimitettiin. Kertalämmitteisten maailmassa on säilynyt vain vähän kilpailua. AK:lle on ehtinyt muodostua aikojen saatossa maine ja uskollisia kannattajia.
Eräänä menestyksen edellytyksenä AK:n kivimäärä on ollut aina tarkasti mitoitettu saunan kokoihin nähden pyrkien varmistamaan kertalämmitteisen kiukaan optimaalisen toiminnan. Se vaihtelee nykytietojen mukaan 60 aina 400 kiloon asti. Kokonaispaino on kuitenkin merkittävästi suurempi. Kuten oheisesta taulukosta selviää, vaihtelee kivimäärän suhde löylyhuoneen (keskimääräiseen) suositustilavuuteen aika paljon mallien välillä.
| Tekniset tiedot | AK-47 | AK-57 | AK-57K | AK-68 | AK-78 | AK-95 | AK-110 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Löyly-huoneen tilavuus | 8–12 m3 | 9–20 m3 | 11–23 m3 | 14-26 m3 | 19-30 m3 | 24-34 m3 | 31-90 m3**) |
| Löyly-huoneen tilavuus, keskim | 10 | 15 | 17 | 20 | 25 | 28 | 60 |
| Kivi-määrä kg (keraaminen) | 60 | 90 | 130 | 200 | 260 | 340 | 440 |
| Kivimäärä/ keskim. Tilavuus, kg/m3 | 6,0 | 6,0 | 7,6 | 10,0 | 10,4 | 12,1 | 6,7 |
| Kokonais-paino / Kivi-määrä*) | 250 kg / 60 kg | 360 kg / 90 kg | 435 kg / 130 kg | 680 kg / 200 kg | 915 kg / 260 kg | 1200 kg / 340 kg | 2125 kg / 400 kg |
| Korkeus | 101 cm | 116 cm | 138 cm | 139 cm | 140 cm | 146 cm | 158 cm |
| Löylyn lain mukainen huone-korkeus | 256 | 271 | 293 | 294 | 295 | 301 | 313 |
| Halkaisija | 47 cm | 57 cm | 57 cm | 68 cm | 78 cm | 95 cm | 110 cm |
| Liitin-hormin ulko-halkaisija | 150 mm | 150 mm | 150 mm | 150 mm | 210 mm | 210 mm | 290 mm |
| Liitin-hormin alareunan korkeus lattiasta | 128 cm | 146 cm | 173 cm | 177 cm | 189 cm | 193 cm | 204 cm |
| Ulkokuori | emaloitu | emaloitu | emaloitu | emaloitu | musta, maalattu | musta, maalattu | musta, maalatt |
| OVH | 1450€ | 1700€ | 2100€ | 3900€ | 5500€ | 7400€ | 11300€ |
AK-kiukaiden suojaetäisyydet palavaan materiaaliin ovat sivuille 500 mm, eteen 1 000 mm, ylös 1 200 mm, taakse 500 mm. Kiukaan ja ympäröivän palamattoman rakenteen väliin on jäätävä vähintään 50 mm rako. Mallit ovat yleisesti ottaen aina mustaksi maalattua tai emaloitua peltiä.
Pienimmillään kiviä on vain noin 6 kg/m3, enimmillään kaksinkertainen määrä! Saunologian kiuaskivien mitoitusohjeisiin nähden 12 kg/m3 on varsin hyvä suoritus, jääden vain neljänneksen savusaunojen 15 kg/m3 ohjeesta. Isoimpien mallien kohdalla täytyy huomioida, että kivimassa on vain noin kolmannes kiukaan koko massasta. Kiukaan paino muodostuu tulipesää ja kivitilaa ympäröivästi kuoresta. Kuori valmistetaan nykyään tulenkestävistä betonielementeistä. Kunnollisen lämmityksen jälkeen siihen on varastoitunut selvästi enemmän lämpöenergiaa kuin kivimäärän perusteella voisi olettaa.
Aiemmin mainittu Tamminiemen saunan malli AK-78 oli valittu aika tarkkaan suositusten mukaisesti: peruslämmitetyn löylyhuoneen koko n. 12 m2, tilavuus n. 26 m3. AK-95 olisi ollut sinne auttamattomasti liian iso, 68 taas liian pieni. Tamminiemessä oli fiksusti rakennettu kiukaan ympärille pyöreä, kiukaan korkuinen suojamuuri liuskekivistä. Näin suojaetäisyyksistä päästiin ainakin sen aikaisten tulkintojen mukaan eroon.
Muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen
On siis useampia syitä miksei AK:n tuotekehitykseen ei ole tarvinnut merkittävästi panostaa. Tuoteryhmän marginaalisuuden vuoksi se jäi myös 2010-luvulla toteutetun puukiuasstandardin ulkopuolelle, sillä voimassaolevat CE-merkintä vaatimukset koskettavat vain jatkuvalämmitteisiä kiukaita.
Narvin omistuksessa 2009 jälkeen kiuasmalleja on hienovaraisesti parannettu. Kiukaita on saatavissa valkoiseksi emaloituina ja 47:än on tarjolla tunnelimuotoista tulipesää toisesta huoneesta lämmittämiseen. Korotettu malli, AK-57K on myös edelleen saatavilla. Aiemmin kiukaissa oli erinäisiä ongelmia tulitiilten ja eristemateriaalin kanssa. Tähän saunaharrastajat ja Kerkes oy kehittivät omia ratkaisujaan, joiden avulla villaa ei päädy kivitilaan. Kerkes toteutti myös keraamiset liekinohjaimet nielun päälle, joiden avulla kivien tipahtaminen tulipesään estetään.
Narvi kuunteli markkinoita ja on korvannut suurissa kiukaissa aiemmin käytetyt erikoistiilisarjat kivitilan ympärillä betonielementeillä. Pienempiin kiukaisiin tuli metallisylinteri tai lieriö kivien ja eristeiden väliin. Samoin valumassasta tehdyt nielun kaaret kuuluvat nyt varusteisiin.
Mihin muuhun kiukaaseen, tai ylipäänsä kuluttajatuotteeseen, on saatavilla valmistajan toimesta kunnossapitopaketteja?
Kiuasta voi pitää myös poikkeuksellisena kiertotalouden edelläkävijätuotteena kiukaiden kategoriassa, sillä siihen on saatavissa saneerauspaketti. AK 47 ja 57 saneerauspaketin avulla kiukaan elinikää voi entisestään pidentää vaihtamalla hajonneita eriste-elementtejä. Myös muita varaosia on hyvin saatavilla Narvin verkkokaupasta, esimerkiksi: https://kauppa.narvi.fi/category/60/ak-57. Jos osaa ei näy, kannattaa ensin hakea sähköinen asennusopas, tunnistaa varaosan nimi ja etsiä kaupasta sen avulla. Jos tämäkään ei auta, soittakaa Narvin tekniseen asiakaspalveluun. Varaosatoimituksen merkitys korostuu, sillä kiukaan odotettu elinikä on kymmeniä vuosia.
Ensimmäinen osa päättyy, lue osa 2 - käyttäjäkokemuksia ja hankintaopas
Aitokiukaan valmistaja Narvi on Saunologian pääyhteistyökumppani vuonna 2018
Kiitokset Suomen Saunaseuralle pääsystä Sauna-lehden arkistoihin, Museovirastolle tiedoista ja Tamminiemen kuvausluvasta ja Narville tuotetiedoista.
Miksi ilman kiertäminen saunassa on tärkeää?
Juuri päättyneessä marraskuussa saunologin piti viimeistellä tietokirjan käsikirjoitusta, mutta niin saunahommat kuin päätyö ovat olleet seisahduksissa sitkeän flunssan takia. Silloin tällöin energia on riittänyt saunakirjakokoelman silmäilyyn. Sieltä paljastuikin varsinainen kadonnut aarre, kotimaista saunatutkimusta vuodelta 1940.
Viherjuuren toimittama Saunakirja on käsittääkseni ensimmäinen saunatietokirja, samalla myös viimeinen savusauna-aikaa ylpeästi edustava ja sen lopun merkkipylväs. Se sisältää kokoelman puolitieteellisiä kirjoituksia eri aiheista. Näistä minua eniten inspiroi R. V. Stigelin saunatekninen tutkimusraportti Selostuksia ja havaintoja saunaa koskevista lämpöteknillisistä kysymyksistä.
Stigel selittää erittäin selkeästi miksi ilmankierto saunassa on ensisijaisen tärkeää:
Edellä esitetyt havaintotuloksetkin osoittavat, että ilmalla, kuten tunnettua on hyvin pieni lämmönjohtokyky (0,000054), joten lämmön siirtymisessä on ilman virtauksella mitä suurin merkitys. Jos ilma on täysin suljetussa tilassa, tapahtuu ilman lämpiäminen hyvin hitaasti sekä ylöspäin että vaakasuoraan suuntaan, mutta jos ilman samalla päässe vähänkin liikkumaan, lämpiää se huomattavasti nopeammin. Täten voidaan ymmärtää, mikä tärkeä merkitys räppänällä on saunan lämmityksessä. Myös voidaan näiden tulosten perusteella todeta, että saunan ilmassa välikaton asennolla voi olla jokin merkitys. Jos välikatto on vinossa asennossa, panee se ilman paremmin liikkeelle kuin jos se on aivan vaakasuorassa asennossa.
s. 210
Räppänän maininta saatta hieman yllättää. Se on mainittu, koska kirjoitus viittaa savusaunaan, jota lämmitettäessä savu poistuu katonrajan reiästä seinässä eli Räppänästä. Ilman tätä savusauna luonnollisesti myös syttyisi tuleen.
Tämä selitys auttaa myös ymmärtämään löylyn lain merkitystä silloin kun löylyhuoneessa ei ole koneellista ilmanvaihtoa muuttamassa ilman liikettä.
Alla vielä toinen poiminta samasta tekstistä, tutkimustuloksia pahviputkeen eri etäisyyksille asetettuja lämpöanturien lämpötilan muutoksista lämmitettäessä toisesta päästä putkea. Tämä osoittaa vapaan pystysuuntaisen virtauksen olennaiseksi lämmön siirtymiselle.
Lähde:
H. J. Viherjuuri (toim.) Saunakirja. 1940. Otava.
Viimsi SPA Itämeren monipuolisin saunamaailma Tallinnassa
Vuonna 2018 Saunologia on etsiskellyt kiinnostavia saunakohteita Itämeren rannoilta. Pietarin jälkeen seuraava pysähdys osui luontaisesti Tallinnaan, josta löytyikin vuoden toiseksi suositelluksi saunakohteeksi yltävä Tallinn Viimsi SPA. Viimsin viehätys on moninaisuus niin saunojen kuin niihin liitettyjen saunarituaalien suhteen. Toteutuksen kauneusvirheistä huolimatta uskon Viimsin tarjoavan vaihtelevimman kokoelman saunaelämyksiä, jonka Itämeren liepeiltä voi toivoa löytävänsä: puusaunoja, sähkösaunoja, höyrysaunoja, infrapunasauna, hamam sekä lämpiä ja kylmiä altaita. Erittäin hyvä saunakohde pariskunnille.
Tallinn Viimsi SPA pähkinän kuoressa
Kaksi saunaosastoa, 15 saunaa, ravintoloita, ilmaisia saunarituaaleja ja saunahoitopalveluita.
Sijainti:
Randvere tee 11, Viimsi 74001, Viro (Google-karttalinkki)
(n. 12 km, 15-25 min Tallinnan satamasta autolla)
Ilmainen pysäköinti.
Vierailuvinkit. ota mukaan:
- Uima-asu
- Saunahattu
- Vihta/vasta (myös myynnissä)
- Suihkusandaalit (kangastossut hotellivieraille)
Spa ja saunakeskus avoinna
Ma-Su 09:30 - 22:00
Sisäänpääsy Spahan ja saunakeskukseen, hinta vaihtelee 10€, 12€ ja 19€ päivästä ja vuorokaudenajasta riippuen. Lippu voimassa 2.5h, jatkoaika minuuttikohtaisesta lisämaksusta. Paljon erilaisia hintoja kanta-asiakkaille, perheille ja erikoisryhmille: https://www.spatallinn.ee/fi/saunakeskus/
Spa18+ avoinna
Ma 15:00 – 22:30; 25€
Ti-Pe 12:00 – 22:30; 30€
La-Su, juhlapyhät 11:00 – 22:30; 35€
Saunarituaaleja päivittäin
Lippu voimassa 3h, jatkoaika minuuttikohtaisesta lisämaksusta
Hotellin vieraille Spa18+ sisäänpääsy 20€
Pyyhkeitä vuokrattavana, uima-asuja ja vihtoja myynnissä.
Uima-asu pakollinen, miehille ja naisille omat pukutilat ja suihkut.
Viimsi ei ole kokonaisuudessaan esteetön, vaikka osa tiloista soveltuu liikuntarajoitteisille.
Verkkosivut: https://www.spatallinn.ee/fi/
Facebook: https://www.facebook.com/viimsispa
Virolaiset eivät ole saunalle vieraita
Viro kuuluu muiden Baltian maiden kanssa saunakulttuurivyöhykkeeseen, jossa sekä venäläiset että neuvostoaikaiset vaikutteet näkyvät voimakkaasti. Tallinnassa vanhin toimiva julkinen sauna Kalma on peräisin 1920 luvun itsenäisyyden vuosilta, mutta jollain tapaa muistuttaa neuvostoajoista. Uudet tuulet ovat kuitenkin puhaltaneet Suomen lahden etelärantaa jo jonkin aikaa ja tänä päivänä Tallinnan alueelta löytyy hyvin erilaista saunatarjontaa. Ja kysymyksessä on tiukasti saunomiseen keskittyvät palvelut.
Viimsi on Tallinnan pohjoispuolinen kunta, jonka rajaa Tallinnan puolella ei helposti edes huomaa. Kylpyläkeskus ViimsiSPA sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä Tallinnan matkustajasatamasta. ViimsiSpan kutsuminen kylpyläksi on hieman kompromissi painotuksessa monitoimikeskuksen eri palvelujen välillä. Samassa korttelissa on hotelli, ravintoloita, terveysklinikka, lastenkeskus, elokuvateatteri, kylpylä, kuntokeskus, uimahalli, vesipuisto sekä aikuisten kylpyläosasto tai saunamaailma. Todennäköisesti jotakin unohtui mainita.
Viimsi ei ole Saunologiassa viime vuonna esitellyn Therme Erdingin kaltainen jättimäinen teemapuisto, vaan kokoelma maltillisen kokoisia nähtävyyksiä eri aiheista. Erdingin tavoin palatsin eri osat ovat nousseet eri aikoina. Hotelli avattiin 2002, kylpylä ja saunamaailma 2010 ja Spa18+ saunakeskus 2014. Spa18+ on yhdistetty lyhyellä yhdyskäytävällä kylpylähotelliin. Syksyllä 2018 Merle Eekin suunnittelma Spa18+ uudistettiin. Saunologia luonnollisesti puhuttelivat eniten kylpylän saunaosasto sekä Spa18+, aikuisille suunnattu saunamaailma.
Video: Merle Eek puhuu kylpylän suunnitelmista ja esittelee tiloja
Kävin kesä-syyskaudella 2018 Viimsissä kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla en ollut missään yhteydessä yrityksen edustajiin. Jälkimmäisellä kerralla piti järjestellä käynti valokuvaamista varten etukäteen ja kylpylä sponsoroi majoituksen, saunomisen kustansin kuitenkin itse. Kummallakin kerralla mukana oli erilaista saunaseuraa lapsista aikuisiin.
Hotellista saunamaailmaan
Viimsin hotelli ja kylpylä ovat olleet nykypaikallaan joitakin kymmeniä vuosia, mutta saunamaailma Spa18+ avattiin lokakuussa 2014. Hotelli on siisti, muttei Tallinnan nykytarjonnassa mitenkään poikkeuksellinen. Virolaisia, suomalaisia ja venäläisiä vieraita riittää tasaisesti ympäri vuoden. Suomalaisena hotellin kanssa asiointi onnistuu verkossa Suomeksi, paikan päällä lähinnä Englanniksi sillä vain osa työntekijöistä puhuu Suomea.
Hotellin majoitushintaan kuuluu kylpyläosaston käyttöoikeus, jolla pääsee nauttimaan jo noin puolesta saunatarjonnasta. Hotellihuoneesta löytyy valmiina kylpytakki. Spa18+ on kuitenkin lunastettava erillinen sisäänpääsyoikeus.
Hotellin puolelta kylpylään saavuttaessa päädytään eri pukuhuoneeseen kuin Spa18+ oman sisäänkäynnin kautta, joka sijaitsee elokuvateatterin aulassa. Pukuhuoneet kylpylöiden välillä ovat varsin erilaiset. Kuvissa näkyy Spa18+ puolen modernit pukukaapit, sen sijaan Span ahtaanpuoleinen pukuhuone, joka on myös uimaosaston käytössä on vanhahtava. Molemmilla puolilla on kuitenkin lukittavat kaapit, joten toiminnallisesti näissä ei ole eroa. Ainoastaan Spa18+ kylpytakit ovat erisävyiset.
Kylpylöissä käy kovin kuhina viikonloppuisin. Spa-puoli täyttyy sekä lapsiperheistä että eläkeläisistä, Spa18+ taas on omien havaintojeni mukaan löytänyt yleisönsä n. 30-50 vuotiaista pariskunnista sekä satunnaisista kaveriporukoista. Spa18+ kävijät saapuvat voittopuolisesti oman vastaanottonsa kautta. Kummallakin osastolla käytetään uima-asuja.
Kylpylän kahdeksan saunaa
Viimsin saunat jakautuvat siis kahteen osastoon. Osastojen välillä voi kulkea avainrannekkeen avulla vapaasti. Kylpylän sisältä löytyvien ravintoloiden ansiosta kylpylässä voisi viettää vaikka koko päivän.
Kylpylän saunamaailmassa tai saunakeskuksessa, kuten he itse sitä kutsuvat, on kahdeksan saunaa: neljä erilaista variaatiota sähkölämmitteisestä saunasta eri tavoin toteutettuina, kaksi höyrysaunaa, yksi puu- ja sähkölämmitteinen sauna sekä infrapunasauna. Infrapunasauna lämpiää vain lisämaksusta, näiden lisäksi on erikseen vuokrattava yksityissauna (alk 35e/h), joka jäi saunologilta näkemättä. Ulkokautta löytyvä iso sähkölämmitteinen Ulkosauna kuuluu laskelmiin, mutta se on varattavissa ryhmien käyttöön ja saattaa sen vuoksi olla päivisin pois yleisestä käytöstä.
Kylpylän saunoissa suoritetaan ympäri viikon erilaisia performansseja, joita kutsutaan saunarituaaleiksi. Viikonloppuisin tapahtumia on tiheämmin kuin viikolla. Mukana on jos jonkinlaista tekemistä ohjatuista suola- ja hunajahoidoista virolaiseen aufgussiin ja venäläiseen vihdontaan.
Näitä ohjaava henkilökunta puhuu yleensä viroa, todennäköisesti myös englantia ja venäjää. Pariin esitykseen osallistuneena toteutuksen taso on kirjava, mutta riittävän viihdyttävä perustelemaan ohjelman olemassaolon. Hikoilu täyteen ahdetussa saunassa noin kolmen kymmenen viroksi kovaan ääneen kailottavan kanssasaunojan kanssa kourallinen jäitä hatussa jäi ainakin pysyvästi mieleen! Kuten saksalaisissa saunaloissa, tämä palvelu sisältyy hintaan.
Saunojen laatu vaihtelee. Lämpötiloiltaan saunoja on joka lähtöön, ilmanvaihto yleensä toimii riittävän hyvin, jotta saunoissa on miellyttävää oleskella. Mikään saunoista ei ole lopputuloksena valtavan kuuma. Eräs sähkösaunoista oli loppusyksystä selvästi korjauksen puutteessa, muutoin kaikissa saunoissa oli tarjolla omanlaisensa löylyelämys.
Eräs mieleenpainuva piirre monissa saunoissa on niiden äänimaisema, joka on luotu taustamusiikin avulla. Musiikki on enimmäkseen huomaamatonta, mutta erityisesti katajapaneloidun saunan intialaistyyppinen ääniraita ei mielestäni istunut saunan tyyliin.
Osa saunoista on esitelty Span verkkosivuilla yksityiskohtaisesti: https://www.spatallinn.ee/fi/saunakeskus/saunat/
Spa18+ saunat
Aikuisten saunaosastolla on kourallinen lisää saunoja: kaksi höyrysaunaa, neljä erilaista tavanomaisempaa saunaa sekä hamam. Tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa. Sisääntulokerroksessa on suuren uima-altaan lisäksi onseniksi nimetty kuuma vesiallas sekä kylmävesiallas. Koska tarjonta väkisinkin vertautuu kylpylään, ei Spa18+ vetonaulana voi pitää mitään yksittäistä saunaa, ainoastaan valikoidumman asiakaskunnan ja hieman prameammat puitteet.
Spa18+ puolella on tarjolla myös samankaltaisia saunarituaaleja, joita voi kokea myös kylpylässä.
Mutakäsittelyihin valmisteltu ”Saarenmaan mutasauna” on kaakeloitu kauttaaltaan ja sen yhteydessä on kaksi suihkua. Muta on valmiina purkitettuna odottamassa kylpijöitä. Kuten kylpylässä, myös täällä on yksi puulämmitteinen sauna, jossa puukiukaan tukena ja turvana on tosin myös sähkökiuas.
Suolaa ja hunajaa tarjoillaan höyrytyyppisen saunan edustalla. Alakerrassa on myös yksinkertainen juomapiste, jossa tarjoillaan myös hedelmien paloja.
Spa18+ inspiroivin sauna on uima-altaan viereinen ”sanarium Liekki”, jossa on epätavanomainen penkkilaude, ei näkyvää kiuasta ja lasiseinän taakse sijoitettu takka.
Tässä saunassa äänimaisema tuntuu harmonisimmalle. Sanarium keski-eurooppalaisen saunatuotemerkki Klafsin saunakonsepti, joka on tässä tapauksessa ohjelmoitu lähinnä kuumailmakylvyksi. Saunassa ei ole erityisen lämmin, mutta omalla tavallaan viehättävä tunnelma. Totuuden nimessä se muistuttaa roomalaisten kylpylöiden kuumailmahuonetta (tepidarium) enemmän kuin mitään suomalaisen tunnistamaa saunaa.
Selvin pettymys on hamam, eli turkkilaista kylpylää muistuttava suuri kupolikattoinen "sauna" tai hikoilukylvynhuone. Hamam on roomalaisen perinteen mukaisesti lattialämmitetty tila. Tätä periaatetta Viimsissäkin hyödynnetään, mutta lämpötila on erittäin mieto ja ilmastointi sen verran huomattava, että siellä ainoastaan juuri ja juuri tarkenee kosteissa uimavarusteissa.
Spa18+ puolen ainoaksi eksklusiiviseksi ominaisuudeksi jäävät alakerran muta- ja suola/hunajahoitokäytössä olevat saunat jatkuvasti saatavilla olevine tykötarpeineen.
Saunoja on esitelty myös Spa18+ verkkosivulla:
https://www.spatallinn.ee/fi/spa18/saunat-ja-rituaalit/
Yhteenveto
Viisitoista "saunaa" saman katon alla on erittäin kiinnostava tarjous. Kokonaisuuden hinta alkaa 25 eurosta henki, joten yksittäisen saunan kokemiselle ei jää kovaa hintaa. Toki kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa ja saunamaailman yhteydessä on paljon muutakin koettavaa kuin saunat: erilaiset kylpyläelementit ovat myös kohdallaan, vaikkei tässä esittelyssä ole keskitytty niihin.
Viimsin toteutus paikoitellen ontuu, mutta paikassa on sen verran yritystä, että kokonaisuudessaan laitos yltää hyvään arvosanaan. Sitä voi suositella saunojensa puolesta, vaikka on hieman vaikea sanoa onko paikka pohjimmiltaan enemmän kuin kylpylä vai saunakeidas. Aikuisten saunamaailma Spa18+ on varmasti saunovien pariskuntien mieleen.
Ehdottomasti merkittävin valtti Viimsilla ovat saunoihin tuodut seremoniapalvelut. Niitä on säännöllisesti ja ne ohjelmallistavat kylpylässä vierailua mukavasti. On seremonioiden sisällöstä sitten mitä mieltä tahansa, kertakäynnillä ne rikastavat kokemusta kiistattomasti ja antavat syyn viipyä kylpylässä pidempään.
Viimsissä on saunojen ulkopuolellakin niin paljon erilaista palvelutarjontaa, että matkailukohteena siellä saa varmasti ajan kulumaan hyvin. Saunatarjonnassa parantamisen varaa olisi lähinnä tiedottamisessa niin, että saunojen olosuhteista ja tapahtumista kerrottaisiin niin tarkasti kuin mahdollista. Nyt ilmoitustaululta löytyy ohjelma, mutta erityisesti kylpylän puolella ohjaus oikealle paikalle loppuu siihen. Ainoastaan saunan ovelle ennen seremoniaa ilmestyvä Stop-kyltti ennakoi tulevaa saunarituaalia.
Viimsin hotelli on ok, muttei erotu Tallinnan tarjonnasta erityisesti. Tässä suhteessa Viimsiin voi tehdä päivämatkan saunomaan ja yöksi palata Tallinnan ytimeen tai jopa iltalaivalla Helsinkiin. Toisaalta hotelliin kuuluva ilmainen Span käyttö mahdollistaa vielä aamulla kylpylä- ja saunakeskusvisiitin, joten ei tämäkään vaihtoehto ole huono. Hotellissa ei ole ilmastointia, mikä saattaa olla hyvä huomioida, jos matkailee kesähelteillä. Toinen mainittava puute, on ettei uima-asuja voi vuokrata, ainoastaan ostaa, joten ei kannata unohtaa simmareita kotiin.
Viimsi Spa saa Saunologian suositellun saunapaikan 2018 merkin seuraavista ansioista:
- Paljon erilaisia saunoja
- Siistit tilat
- Monipuolinen englanninkielinen palvelu
- Lukittavat kaapit
- Viihdettä saunojen ohellaa
Viimsin saunat eivät ole järjestelmällisesti onnistuneita, mutta uskon useimpien löytävän itselleen pari uutta saunamuistoa tuliaisiksi Suomeen. Paikka on kiistatta erittäin monipuolinen ja esimerkiksi tässä suhteessa ylivertainen Vantaan Flamingon kymmenessä vuodessa degeroituneeseen aikuisten kylpyläosastoon.
UNESCO Support Letter
Saunologiassa mainostetun saunominen UNESCOon projektiin kuuluvat hakemuksen tukiyhteisöjen muodolliset tukikirjeet. Tällä sivulla on Saunologian hakemusta puoltava kannanotto, jonka versio tulee osaksi Suomen hakemuksen liitteitä.
ENDORSEMENT OF NOMINATION
In the Finnish language, the word sauna is a verb, a noun and an adjective. No wonder it is recognized around the world. In Finland, sauna is an institution that far surpasses everything else in terms of breadth and history in the living culture.
Although the prehistoric origins of sauna remain a mystery, it has arguably been present in the area of Finland ever since the lands were re-populated after ice age. And importantly, it has remained, thou not unchanged by the forces of urbanization and technological evolution, it still means a lot for many.
I have personally enjoyed sauna longer than I can recall. With Saunologia, I’ve taken the mission to support the best design and engineering practices related to sauna to all interested people in Finland a abroad.
I thus heartily endorse the proposal to include Finnish sauna bathing at the Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity of UNESCO.
5th November in Helsinki, Finland
On behalf of Saunologia.fi,
Lassi A Liikkanen, Principal Saunologist
info@saunologia.fi
Saunologia.fi is an Internet-based non-profit media that disseminates information about saunas for Finnish and foreigners alike. It is focused on design and construction of proper Finnish style saunas and aimed for Finnish audiences. It annually reaches over 200,000 readers and has contributed to improved sauna construction around the world.
Saunakokemuksen neliapila
Mitä hyvään saunakokemukseen tarvitaan? Mielestäni saunaelämysten vaatimuksena on sauna, jossa kolme tärkeää tekijää on kohdallaan ja saunakulttuuri kukoistaa. Tässä artikkelissa esittelen neliapilaksi kutsumani saunakokemuksen mallin.
Neliapilaa etsimässä
Hyviä ja huonoja saunakokemuksia on meillä kaikilla. Jos kaksi saunojaa kipuaa samoille lauteille, voi toisen kokemus olla nautinnollinen ja toisen tuskainen. Joitakin saunoja kaikki kehuvat, tai haukkuvat, kilpaa.
Jos on sillä tavalla onnellisessa asemassa, että vasta suunnittelee saunan rakentamista tai peruskorjausta, on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että saunan tarjoamista kokemuksista tulee ainakin itselle mieleiset – jos vain ymmärtää mitä vaatia.
Aloitin itse saunantutkimusmatkan kolme vuotta sitten. Aloin etsiä vastauksia siihen mikä saunasta tekee hyvän. Olen saanut huomata, että helppona teknillisinä haasteena pitämäni sauna on loputtoman monipuolinen aihe. Vuosien varrella kokemuksia, näkemyksiä ja tietoa saunan suunnittelusta on niin paljon, että olen tänä vuonna kasannut löydöistä keskeisimmät tietokirjan käsikirjoitukseen.
Suuren tietomäärän keskellä minun on ollut toistuvasti pakko nostaa katse ja miettiä millaisesta kokonaisuudesta on kysymys. Kuten suunnistuksessa karttaa, tarvitaan saunan suunnittelussa kokonaiskuvaa siitä mitä ollaan tekemässä, tai yksityiskohdat vievät mennessään eikä metsää näe puilta. Saunakokemuksen neliapilasta on tullut minulle kartta hahmottaa, mistä saunakokemuksessa on kysymys.
En ole ollut matkassa täysin ilman apuja. Vuosikymmenten varrelle moni edesmennyt sauna-ajattelija on tehnyt siitä, mikä tekee suomalaisesta saunasta saunomisen arvoisen.
Maininnan arvoisia ovat kaksi Suomen saunaseuran Sauna-lehdessä ilmestyneet ehdotukset kolmenkymmenen vuoden takaa. Professori Niilo Teeri esitti vuonna 1988 ajatuksiaan hyvästä saunasta. Hänen mukaansa saunassa tasapainoteltavia asioita ovat lämpötila, löylyt & kosteus, säteilylämpö sekä ilmanvaihto.
Arkkitehti Pekka Tommila pisti samana vuonna vielä paremmaksi. Tommilan Saunanautinnon sinfonia jakaantui kolmeen osaan: saunarakennukseen, ympäristötekijöihin sekä kylpemiseen. Tommila pilkkoi sinfoniaan yhä pienempiin osiin päätyen yhdeksään alaotsikkoon ja peräti sataan tekijään!
Viimeisenä aiempien sukupolvien saunatietäjänä mainittakoon pitkän linjan sauna-aktiivi Matti Kivinen. Haastattelin häntä Saunologiassa maaliskuussa 2018 julkaistua tarinaa varten. Matti paljasti oman näkemyksensä ns. saunan näkymättömistä salaisuuksista. Nämä olivat kreikkalaisten alkuaineiden tapaan maa, tuli, vesi ja ilma. Näiden keskinäisen tasapainon saavuttaminen on saunan suunnittelun onnistumisen edellytys.
Kaikissa ehdotuksissa on puolensa, itse kannatan yksinkertaisuuden vuoksi yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua. Professori Niilo Teeri on vaikuttanut omien ajatusteni kulkuun vuosien varrella eniten.
Olen itse vuosia tutkinut ja suunnittelut fyysisiä ja digitaalisia tuotteita sekä palveluita silmällä pitäen käyttäjäkokemusta, eli sitä mille tuotteen käyttäminen tuntuu ja miten se liittyy suunnittelijan tekemiin valintoihin. Alalla yleisesti hyväksytty ajattelumalli on, että elämykset perustuvat aina onnistumiselle toiminnallisuuden ja käytettävyyden osa-alueilla. Palvelun on toimittava ja oltava hyvin käytettävissä, tämän jälkeen se voi erottautua kokemuksellaan. Kun innostuin saunojen salaisuuksista, tämä näkökulma tuntui sopivalle ja jostain syystä puuttuvan alalta. Oma saunakokemusmallini on sittemmin rakentunut saman näkemyksen päälle.
Löydä saunaelämyksen neliapila
Saunatutkimusmatkan kuluessa olen löytänyt, tai pikemminkin kasannut, saunaelämyksen mallin jota kutsun tässä neliapilaksi. Sen lehdet ovat lämpö, ilmanlaatu, löylyhuoneen rakenteet ja saunakulttuuri ja saunomisseura. Kolme ensiksi mainittua ovat etusijalla, kun pohditaan miten saunasta saadaan unohtamattomien elämysten keskipiste. Saunakulttuuri vaatii itselleen materiaaliset puitteet, mutta se toteutuu vain saunojien ajatusten, puheiden ja tekojen kautta.
Neliapila pitää kasvattaa jokaisella unelmien saunatontilla erikseen. Sen periaatteet pätevät hyvinkin erilaisiin saunoihin, niin savusaunoihin kuin auton peräkärryssä kulkeviin, vaikka itse sauna toteutetaankin hyvin eri tavoin.
Terälehtien tasapaino on ratkaisevaa suunnittelussa onnistumiselle. Suunnittelijan täytyy hallita suhteellisin yksinkertainen, mutta toisistaan riippuvista tekijöistä muodostuva kokonaisuus, jossa minkään yksittäisen elementin erinomainen toteuttaminen ei takaa onnistumista.
Olemme Saunologia.fi yhteistyökumppani Narvin kanssa tehneet seuraavan videon Täydellisen saunakokemuksen jäljillä, jossa selitän näkemykseni neljässä minuutissa:
Apilanlehti tarvitsee vartensa
Tommilan sinfonia sisälsi paljon tekijöitä, jotka ovat selvästi oman neliapilani ulkopuolella, sillä katson asioita tiukasti löylyhuoneen rajojen sisältä. Saunan sijoittaminen, mitoittaminen ja sovittaminen ympäröivään rakennettuun ja luonnolliseen ympäristöön on myös tärkeää. Sijoituspaikkana Saimaan tuulinen saari, töölöläisen kerrostalon ullakko tai Kaamasen jänkä asettaa arkkitehtuurille sekä lopputuloksen tuottamalle saunakokemukselle luonnollisesti erilaiset raamit. Yhteistä on kaikille se, että yhteys ulkoilmaan tuntuu erottamattomalle osalle hyvää suomalaista saunaa.
Saunan suunnittelua ohjaa siis suuri joukko valintoja. Tärkeää on ratkaista löylyhuoneen suunnitteluhaaste niin, ettei saunasta tule vain kallista ja näyttävää kulissia.
Kolme lehteä kerrallaan
Lämpö on saunassa ensimmäinen vaatimus. Keskeisin asia ei pelkästään ole kiuas, vaan tärkeää on muistaa kiuaskivien sekä löylyhuoneen lämpiämisen vaikutus. Suomalaisessa saunassa kiviin varastoitava lämpö on alkuperäinen lämmön salaisuus ja löylyjen lähde. Myös jatkuvalämmitteisten kiukaiden aikana on hyvä kunnioittaa löylyhuoneen tilavuuteen perustuvia kivitilavuuden mitoitusohjeita. Näin saunan käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset. Viimeaikaiset kiuastrendit ovat onneksi tehneet tästä mahdollista erilaisissa kohteissa. Toki myös kiukaan tehomitoitus löylyhuoneen koon mukaan on tärkeää. Tehoa pitää olla tilavuuteen ja materiaaleihin nähden sopivasti. Ei liikaa, ei liian vähän.
Ilmanlaatu on mielestäni monien lupaavien saunojen suurin kompastuskivi. Hyvä ilmanlaatu toteutuu parhaiten toimivalla ilmanvaihdolla. Ymmärrettävä selitys on, että ilmanlaatu ymmärretään kokonaisuudessaan poikkeuksellisen huonosti. Esimerkiksi painovoimainen ilmanvaihto yhtenä saunan ilmanlaadun varmistamisen ratkaisuna on käytännössä täysin tutkimaton teknologia! Koneellisen ilmanvaihdon, eli mekaanisen tulo- ja poistoilman, hyviä ratkaisuja on tutkittu jo 1990-luvulla, mutta tänäkin päivänä niiden soveltaminen on epäyhtenäistä eikä vaihtoehtoisia ratkaisuja ole toteutettu ainakaan saunanautintoa ajatellen.
Lämpö ja raitis ilma saunassa eivät ole mitään ilman sopivia löylyhuoneen rakenteita. Katto, lauteet ja kiuas ovat kolmiyhteys, joita ei voi suunnitella toisistaan riippumatta. Paraskaan ilmanvaihto kiertoilmasaunassa ei kumoa niitä fysiikan lakeja, jotka näkyvät lämpimän ilman kerrostumisena löylyhuoneen eri korkeustasoilla. Lauteiden ja katon sopiva muotoilu mahdollistaa sen, että löylyistä päästään nauttimaan, istuen, maaten tai vaikka seisten. Monien harrastajien keskuudessa kiertää vahva usko Sakari Pälsin kirjailemaan ns. löylyn lakiin. Ajatus kiuasta korkeammista laudetasoista on aiheellinen, sillä löyly kiertää huoneessa vain lämmön perässä, se ei lämmitä kylmää lattiaa. Laki ei tarkalleen ottaen ole tosi, mutta hyödyllinen sääntö se siitä huolimatta on.
Moni kakku päältä kaunis on mielestäni osuva vertaus sille, mikä monissa uusissa saunoissa on ongelmana. Tämä tapahtuu helposti silloin, kun sauna suunnittelu on tehty pelkästään estetiikan ehdoilla.
Löylyhuoneen ulkonäköön vaikuttavat tekijät löytyvät myös neliapilamallin rakenteet- terälehdeltä. Rinnastan löylyhuoneen ulkonäön täytekakun kuorrutukseen. Ymmärrän kuitenkin sen, ettei monikaan edes halua maistaa vastenmielisen näköistä kakkupalaa – tai saunoa rumassa saunassa. Pidän toisaalta erinomaisena, että nykyään suunnittelijalle on esimerkiksi laudemateriaalien kohdalla valittavana lukuisia teknisiltä ominaisuuksiltaan erinomaisia materiaaleja, jotka erottuvat lähinnä ulkonäöllään. Esteettisten valintojen merkitystä ei ole tarkoitus vähätellä, mutta mallissa korostustuvat saunan näkymättömät voimat: lämpöä ja ilmanvaihto, jotka näkyvien rakenteiden ohella mukana mahdollistamassa kokonaisvaltaista saunaelämystä.
Jokaisesta terälehdestä riittäisi paljon enemmän kerrottavaa. Näitä tarinoita on jo vuosien varrella kertynyt runsaasti Saunologia.fi alle, mutta hiotussa muodossaan saunakansa pääsee nauttimaan niistä keväällä 2019, kun Rakennustiedon kustantama Hyvien löylyjen salaisuus -kirja tulee kaupan.
Uskon, että hyvien löylyjen salaisuus on neliapilamallin avulla kenen tahansa löydettävissä! Seuraamalla mallin ääriviivoja suunnittelun ja rakentamisen aikana syntyy lopputuloksena hyviä kokemuksia mahdollistava sauna: sauna, jossa viihdytään pitkään ja joka mahdollistaa saunomisen himoitut terveysvaikutukset.
Saunominen Unescoon – valitse sopiva tapa vaikuttaa!
Saunologia on mukana tukemassa suomalaisten saunajärjestöjen yhteistä saunominen Unescoon -kansanperintöhanketta. Hankkeen tavoite on itseoikeutetusti saada suomalainen saunomisperinne listatuksi Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle.
Myös yksittäiset ihmiset voivat liittyä projektin tukijoukkoihin toimimalla 15.11.2018 mennessä kahdella tavalla :
Vaihtoehto 1
Lapset piirtämään! Piirustuskilpailu 0-15 -vuotiaille
Tee saunaan tai saunomiseen liittyvä piirros! Palkintona on mahtava setti piirustusvälineitä.
Saunominen Unescoon -hankkeessa halutaan esitellä koko maailmalle tämä meille tuttu tapa. Vaikka saunominen tapahtuu saunassa, liittyy siihen monenlaisia erilaisia tapoja olla ja toimia. Saunan taikaa on toisinaan vaikea sanoin kuvailla.
Kilpailuun voi osallistua lähettämällä A4-kokoisen piirroksen postitse osoitteella
Suomen Saunaseura
Piirustuskilpailu
Vaskiniementie 10,
00200 Helsinki
Liitä mukaan
piirtäjän nimi,
ikä,
osoite
huoltajan puhelinnumero ja/tai
sähköpostiosoite.
Piirustusten tulee olla Saunaseuralla 15.11.2018
Saunominen Unescoon –hankkeen ohjausryhmä valitsee piirustukset, jotka julkaistaan Sauna-lehdessä tai liitetään hakemuksen materiaaleihin. Lähettämällä piirustuksen annat tähän luvan.
Julkaise korkeintaan minuutin mittainen video saunomisesta
Osallistuneiden ryhmien kesken arvotaan pääsy (max 20 henkilöä) Kesän Saunalle Ouluun sekä toiselle ryhmälle Suomen Saunaseuralle Helsinkiin.
- Kutsu saunomaan tuttu tai vieras porukka.
- Vastatkaa yhdessä kyselyyn osoitteessa http://www.sauna.fi/unesco/osallistu
- Kuvatkaa lyhyt (korkeintaan 1 min. pitkä) videotervehdys jaettavaksi Facebookissa @saunominenunescoon tai Instagramissa #saunominenunescoon
Videoista koostetaan sisältöä Unesco-hakemukseen, joka esittelee saunomiskulttuuri maailmalle.
Kyselyyn voi vastata myös ilman videon tekemistä.
Sekä lasten että iäkkäämpien osallistumisesta saa lisätietoja hankekoordinaattorilta: annamaria.peltokangas@sauna.fi
Myös Saunologia tukee Sauna Unescoon hanketta
Marraskuussa 2018 julkaisen Saunologian oman tuen ilmaisun hankkeelle.
Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland
Saunatutkimusklassikko – kiukaan korkeuden merkitys
Saunologian ekslusiivisten uudelleenjulkaisujen sarja jatkuu tällä kertaa artikkelilla Ilman lämpötilat ja niiden jakautuminen saunassa. Juttu on julkaistu alunperin Sauna-lehdessä 1965 ja sen on laatinut myöhemmin alan tutkimukseen myöhemmin suuresti vaikuttanut Erkki Äikäs. Artikkeli on julkaistu uudelleen Suomen Saunaseuran ja Äikäksen perikunnan luvalla.
Artikkelin keskeinen sisältö on esitellä Saunaseuran Vaskiniemen tutkimussaunan aikanaan edistyksellistä tutkimusasetelmaa sekä lajissaan ainutlaatuisia tutkimustuloksia, jotka kyseenalaistavat korkeiden kiukaiden toimintaa luonnollisen ilmanvaihdon löylyhuoneissa. Tutkimus ottaa kantaa myös puu- ja sähkökiukaiden toimintaan, tosin tutkimusasetelma ei ole mielestäni riittävän vertailukelpoinen asiaa koskeviin johtopäätöksiin.
Inspiroivia lukuhetkiä!
Lue: Erkki Äikäs (1965) Saunan ilman lämpötilat ja kiuaskorkeudet, Sauna-lehti. PDF-tiedosto