Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Joukko kansainvälisen kylpykulttuurin ystäviä pyrkii käynnistämään Helsingissä omien sanojensa mukaan Suomen ensimmäisen hammamin.
Helsinki Hammam -hanke kerää tällä hetkellä joukkorahoituksella peruspääomaa tämän toteuttamiseksi. Saunologia on hankkeessa mukana vain tiedottamisen kautta, sillä hankkeen puuhanaiset lähestyivät minua seuraavalla viestillä:
Mikä on Helsinki Hammam?
Helsinki Hammam on Suomen ensimmäinen hammam-sauna ja urbaani keidas. Hammamissa rentoudutaan miedossa 50 asteen lämmössä, perinteisellä ja terveyttä edistävällä tavalla hierottavana ja pestävänä, samalla nauttien virkistävää teetä kauniisti kaakeloidun tilan lempeässä tunnelmassa.
Helsinki Hammam tavoittelee 20.000 euron summaa, jonka avulla haetaan lisärahoitusta ja käynnistetään hammamin toiminta. Helsinki Hammam avataan vuoden 2020 loppuun mennessä. Rahoituksen lisäksi etsimme meille sopivia tiloja Helsingin seudulta.
Joukkorahoituskampanjaan voi osallistua FundYou.io‐sivustolla osoitteessa:
Helsinki Hammamin joukkorahoituskampanja on käynnistynyt ja jatkuu tammikuun loppuun 2020. Kutsumme mukaan kaikki helsinkiläiset saunakulttuurin ystävät, jotka haluavat olla rikastuttamassa suomalaista kulttuuria.
Kampanjavastikkeet on suunniteltu niin yksityishenkilöille, ystäväporukoille kuin työyhteisöillekin. Kampanjan rahoittajat voivat ostaa mm.
5 tai 10 henkilön hammam-kokemuksen, joka sisältää erikseen räätälöidyt hammam-hoidot joko valmiissa Helsinki Hammamissa tai asiakkaan itsensä osoittamissa saunatiloissa
Linan korkealaatuisia hammam-pyyhkeitä tai Helsinki Hammamin postikorttikokoelman.
Vuonna 2019 Saunologia tavoitti lähes 300 000 saunatiedon ystävää Suomessa. Nyt vuoden vaihtuessa esittelen kootusti vuoden 2019 luetuimmat ja kiinnostavimmat julkaisut sekä paljastan jatkuuko Saunologian toiminta vuonna 2020. Aiempien tapaan kannustan kaikkia kiinnostuneita tarjoamaan Saunologiaan liittyvää sisältöä ja ideoita aktiivisesti! Iloista alkavaa saunavuotta!
2019 kohokohdat
Vuonna 2019 Saunologian ympärillä tapahtui paljon kaikenlaista. Juhlimisen arvoista oli sekä Saunologian lukijamäärien tasainen kasvu sekä Hyvien löylyjen salaisuus –kirjan julkaisu. Saunologia tavoitti viime vuonna yli 300 000 ihmistä, joista lähes 95% Suomesta.
Saunologian inspiroiman tietokirjani julkaisua juhlittiin Juhannusviikolla ja tuolloin esiinnyin suorassa YLE:n radio- ja TV-lähetyksissä puhumassa sauna-asioista. Kokonaisuudessaan kirjan vastaanotto oli kuitenkin pettymys, sillä esimerkiksi ensimmäinen arvio kirjasta ilmestyi vasta joulukuussa pienessä aikakauslehdessä.
Hyvien löylyjen salaisuus julkistustilaisuus
Sisällöllisesti vuoden 2019 Saunologia-julkaisuissa oli paljon sellaista, mistä olen ylpeä. Olen pystynyt omasta mielestäni pitämään Saunologian julkaisemisen standardit korkealla.
Toisaalta olen joutunut havaitsemaan Suomen saunapiirit sen verran pieniksi, että täällä on helppo hankkia nopeasti paljon ikävän ihmisen mainetta. Positiivisesti ajateltuna pitäisi varmaan olla otettu siitä, että saunayritysten toimitusjohtajat v*ttuilevat henkilökohtaisesti. Taloudellisesti puuha on kuitenkin edelleen harrastelua ja siitä syystä työn merkityksellisyys pitäisi löytyä jostain muualta kuin pankkitililtä.
Vuonna 2019 julkaistiin jonkin verran saunan perusasioita käsitteleviä juttuja, saunakulttuuritarinoita ja erityisesti useampi vieraskirjoittajan artikkeli. Tästä kiitos Untolle ja Heikille! Mikäli et seurannut koko vuoden julkaisuja silmä tarkkana, niin tässä lukuvinkkeinä keskeisimmät julkaisut viime vuodelta:
Vuoden 2019 julkaisuista ehdottomasti luetuin oli kuten ajattelinkin listaus kotimaisista saunamökkivalmistajista. Tämän jälkeen Ilta-Sanomat edisti jutullaan kiuaskivitutkimuksen tunnettuutta ja kolmannelle sijalle pääsee kotimaisen innovaation esittely:
Kokonaisuudessaan vuoden luetuimpien juttujen listalla on useampia klassikkojuttuja saunan suunnittelun perusasioista – ja toista vuotta peräkkäin kärjessä lauteiden mitoituksesta kertoja juttu:
Edellisenä vuonna mahdollisuutena tuottaa uutta Saunologia sisältöä ja ylläpitää verkkosivustoa ovat muuttuneet aiempaa rajallisemmiksi. Aiemmin mainittu kirjaprojekti söi olennaisesti tätäkin aikaa vuonna 2019. Aika on paikoin ollut niin kortilla, että olen vakavasti harkinnut tämän harrastuksen jäädyttämistä kokonaan toistaiseksi.
Toisaalta hyvin antoisaa puuhaahan tämä on ollut, mutta korkeissa laatustandardeissa pysymiseksi kirjoittaminen, kuvaaminen ja taittaminen vie runsaasti aikaa, joka on valitettavasti käytettävä ensisijaisesti toimeentulon hankintaan ja muuhun elämää tukevaan toimintaa kuten syöminen, saunominen, lasten hoito ja shoppailu.
Monien onnistumisten varjossa suurimmaksi harmiksi on vuosien varrella kasvanut mahdottomuus hyödyntää Saunologian näkyvyyttä kaupallisesti tavalla, joka mahdollistaisi ammattimaisemman ja säännöllisemmän sisällön tuotannon. Tätä haastetta en ole valitettavasti vieläkään ratkaissut ja se tulee todennäköisesti koitumaan puuhan kohtaloksi.
Mutta ei vielä. Toisaalta, se hetki voi koittaa tänäkin vuonna, mikäli harrastamisen tasapaino muun elämän vaatimusten kanssa ei parane. Valitettavan paljon Saunologiaan kuluvasta ajasta on suoraan poissa saunomiselta, mikä on suurin ongelma.
Saunologia ei ole katoamassa internetistä, mutta sisällön tuottaminen on vakavasti uhattuna. Joitakin suunnitelmia edelleen on.
London calling
Vuonna 2020 Saunologiaa julkaistaan noin kerran kuukaudessa. Merkittävin uusi alue tulee olemaan englanninkielisen sisällön lisääntyminen suhteessa kotimaiseen. Kansainvälisiä suomalaisen saunan ystäviä varten on tarkoitukseni julkaista käännösversioita keskeisimmistä artikkeleista sekä viimeistellä Finnish Sauna Essentials –julkaisukokonaisuus. Saattaapi olla, että englanninkielisen kirjankin tekeminen lähtee vielä käyntiin.
Sisällöllisistä teemoista ei ole vielä kokonaiskuvaa, mutta ainutlaatuisen sisällöntuotannon hommat jatkuvat ensimmäisenä japanilaista nykysaunakulttuuria käsittelevällä jutulla. Kulttuurin vastapainoksi esitellään myös uusia saunainnovaatioita, joista pari on jo tiedossa. Viimeinen tavoitteeni on löytää kaksi kotimaista suosittelemisen arvoista julkista saunapaikkaa. Näistä yksi selviää viimeistään helmikuussa!
2020 mitä rakkaat lukijani voivat tehdä Saunologian pystyssä pitämiseksi.
Hanki kirjani ellei sinulla ole sitä jo
Kirjoita kirjasta arvio
Ehdota rohkeasti juttuideoita, tarjoa valokuvia
Kerro kiinnostavista tuotteista tai tapahtumista
Vinkkaa vierailun arvoinen saunapaikka!
Saunaan sopii myös kutsua, jos ei pahastu siitä, ettei yhden miehen testiryhmä ehdi kylpemään joka paikkaan (eikä lainkaan niin useasti kuin haluaisin). Joten kannattaa laittaa pitkä voimassaoloaika.
Englantia ymmärtäville lukijoilleni vielä vinkkinä seuraava tilaisuus helmikuussa 2020:
Sauna design lecture at Aalto University 4th February 2020
I will have a public talk at Aalto Design Factory (room the Stage) on Tuesday 4th of February at 5.30pm. The talk describes the most important design secrets around classic Finnish sauna, focusing mostly on three areas: heat, air quality, and interior design. The talk is based on his book, Hyvien löylyjen salaisuus (Rakennustieto, 2019; Saunologia.fi/kirja). The talk will be followed by a chance to try out two unique saunas of ADF!
Talk begins 17.30, saunas will be warm after 18.30. Bring your own drinks.
The event is organized in collaboration with Polyteknikkojen Saunaseura, Aalto School of Engineering, and Saunologia.fi. Please sign-up for the event via Facebook or by email info@saunologia.fi so we can prepare for the number of bathers.
Toteutimme Narvin kanssa pilottitutkimuksen löylyn lain paikkansa pitävyydestä syksyllä 2019. Vertailimme erikorkuisia sähkökiukaita samassa teholuokassa selvittääksemme miten kivipinna korkeus vaikuttaa saunan lämpiämiseen. Selvisi, että löylyn laki pätee umpikylkisiin kiukaisiin, mutta verkkokiuas lämmittääkin saunaa paremmin kuin laki ennustaa!
Kansatieteilijä Sakari Pälsin (Sauna, 1961. Otava) lanseeraama löylyn laki on eräs suomalaisen saunan suunnittelun kansaperinteen eläviä myytti. Niin sanotun ensimmäisen löylyn lain mukaan löylyhuone on toteutettava niin, että saunoja jää jalkapohjiaan myöten kiuaskivien yläpuolelle. Muuten vaarana ovat napalöylyt, tai mikä pahempaa, hartialöylyt, varpaiden kipristellessä kylmyydessä (laista hieman lisää artikkelissa lauteiden mitoitus ).
Löylyn lain peruste on lämpimän ilman kerrostuminen. Lämmin sekä kostea ilma nousee ylöspäin. Tästä aiheutuu esimerkiksi saunatilassa suuria lämpötilaeroja katon ja lattian välille. Löylyä ei kylmempiin osiin saada.
Olen kirjassani käsitellyt tätä asiaa perinpohjaisemmin ja tullut siihen tulokseen, että löylyn laki on kokemusperäisen tiedon perusteella erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon saunoissa hyödyllinen yleistys (kts. Saunatutkimusklassikko: kiukaan korkeuden merkitys). On kuitenkin selvää, ettei se päde sellaisenaan koneellisen ilmanvaihdon saunoissa (kts. VTT tutkimus alla) tai edes painovoimaisissa kohteissa, joissa lämmitys jatkuu pitkään.
On myös kiuastyyppejä, kuten Saunasammon puhaltimelliset kiukaat, joissa tapahtuva voimistettu ilmankierto eli konvektiolämmitys voi vaikuttaa tilanteeseen. Tähän on virossa kehitetty jopa erillinen lisälaitteensa, nimeltään Saunum. Kotimaassa Sydän-kiukaan valmistaja myös väittää tuotteessa olevan lämmönvaihtimen muuttavan tasapainoa. Näistä väitteistä ei kuitenkaan ole selvyyttä, sillä varsinaisia tutkimuksia tuotteista ei ole julkaistu.
Myöskään löylyn laista ei ole koskaan tehty suoria tutkimuksia siinä mielessä kuin se edellyttäisi löylyhuoneen lämpötilajakauman seuraamista erilaisten kiuaskorkeuksien suhteen. Tämä on vaivannut minua pitkään, joten päätin ottaa härkää sarvista.
Narvi Velvet puukiuas ja löylyn luonti. Löyly menee sinne missä saunassa on lämpimintä.
Toteutimme Saunologian kumppani Narvin kanssa syksyllä 2019 pienen koesarjan Narvin tuotekehityslaboratoriossa. Laboratoriossa on mahdollista seurata tarkasti saunan lämpenemistä eri tavoin. Tutkimuksessa haluttiin selvittää saman teholuokkaan kuuluvien sähkökiukaiden muotoseikkojen (korkeus ja avoimuus) vaikutusta löylyhuoneen lämpiämiseen.
Tutkimus on luonteeltaan kokeilu, johon valittiin mukaan todellisia, tavallisia sähkökiukaita. Kysymyksessä ei ole tieteellisen tarkka testaus löylyn laista, mutta hallituissa olosuhteissa suoritettuna sen pitäisi kertoa jotain ”oikeiden” kiukaiden potentiaalisista eroista.
Miten tutkittiin: tutkimusasetelma
Tutkimus toteutettiin 8,5 m3 kokoisessa laboratoriotilassa. Siinä on painovoimainen, vaatimaton ilmanvaihto: poistoilma-aukko (n. 100 mm halkaisija) katon rajassa kiukaan vastakkaisella seinällä ja raittiin ilman tulo lattian rajassa. Kevyesti eristetty tila on sisäpuolelta käsittelemätöntä vaneria lattiasta kattoon. Laboratoriossa on peruslämmityksenä n. 20 asteen lämpötila.
2019 Löylyn laki -testin kiuaskolmikko: Narvi NC, Style ja Saana
Laboratorioon tuotiin erillisinä päivinä testilämmitystä varten kolme kiuasta noin viikon aikana:
Narvi NC Electric 6 kW seinäkiuas , 58 cm korkea, asennettuna korkeus 65 cm, 25 kg kiviä. Suojaetäisyys 5/8 cm (sivulle/eteen)
Narvi Style 6,8 kW lattiakiuas, 100 cm, 60 kg kiviä. Suojaetäisyys, 5/5 cm
Narvi (ent. Kota) Saana 6,8 kW lattiakiuas, 90 cm, 80 kg kiviä. Suojaetäisyys, 12/12 cm
Kiukaiden korkeudet mittakaavassa Löylyn laki -pilottitutkimuksessa suhteutettuna laboratoriotilaan.
Kiukaat on tarkoitettu keskenään samankokoisiin tiloihin, mutta niiden tehot vaihtelevat hieman. Kivimäärä on Saanassa yli kaksinkertainen NC:hen nähden. Ensimmäisessä kokeilussa seinäkiuasta käytettiin käyttöohjeiden vastaisesti ilman kiviä sillä ajatuksella, että kivien ladonnan vaikutus poistettaisiin. Tästä aiheutui kuitenkin ongelmia suojaamattoman vaneriseinän kuumentuessa suorasta lämpösäteilystä aivan liikaa.
Kiukaat ladottiin varsinaisissa testeissä täyteen normaalikokoisia luonnonkiviä. Tämän jälkeen aloitettiin vähintään kahden tunnin mittainen lämmitysjakso oven pysyessä kiinni. Löylyä ei heitetty. Termostaatti oli pois toiminnasta, eli sauna sai lämmitä vapaasti täydellä teholla.
Mittaukset suoritettiin yksinkertaisilla termistoreilla, jotka kiinnitettiin samalla pystysuuntaiselle linjalle noin 1,2 metrin päähän kiukaasta (kattoperspektiivistä katsottuna). Anturit sijoitettiin 40 cm välein katosta alaspäin aina -160 cm katosta tasolle asti. Kattosensori oli muista poiketen keskellä saunaa, n. 30 cm katosta alaspäin. Tietokoneohjelma rekisteröi anturien lämpötilan minuutin välein.
Hypoteesit
Jos jalka- ja istuinlauteelle lasketaan 45 cm ja istuinlauteelta kattoon niukka 105 cm eli yhteensä 150 cm, pitäisi kiukaan yläreunan olla 50 cm korkeudella. Löylyn lain perusteella ainoastaan matala NC-kiuas kelpaisi lämmittämään laboratoriotilaa. NC:kin ylittää suosituksen kymmenellä sentillä, muut reilusti enemmän. Koska laboratoriossa ei edes ole lauteita, jätetään tämä kauneusvirhe huomioimatta ja keskitytään lämpötilajakaumien mahdollisiin eroihin. Lämpötilajakauman pitäisi olla tasainen katosta vähintään pisteen -120cm, mielellään jopa -160cm pisteen tasolle asti.
Odotukseni oli, että lämpötilaeroja kiukaiden välillä syntyisi pisteissä -80 ja -120 cm, jotka vastaavat suunnilleen korkeimman Style-kiukaan ja matalimman NC-kiukaan kivipinnan korkeuksia. Korkean verkkokiukaan, Saanan, oletin käyttäytyvän lähes samalla tavoin kuin Stylen.
Mitä havaittiin? Tutkimustulokset
Kaikki kiukaat lämmittivät saunaa odotetusti. Löylyhuoneen lämpötila kohosi tunnissa n. 65-70 asteeseen katon pisteessä ja saavutti kahdessa tunnissa yli 85 asteen lämpötilan kaikilla kiukailla.
Kiinnostavinta on kuitenkin se, miten sauna lämpeni sisäkaton alapuolisissa osissa. Tässä kiukaiden välille muodostui selkeitä eroja. Erot olivat osittain odotetun kaltaisia ja löylyn lain mukaisia.
Klikkaa kuvia avataksesi suuremman kuvaajan:
Löylyn laki -testi: Narvi Saana lämpötilajakauma
Löylyn laki -testi: Narvi Style lämpötilajakauma
Löylyn laki -testi: Narvi NC electric lämpötilajakauma
Ensinnäkin kiukaiden välillä ei ollut juurikaan eroja siinä, miten katon ja mittauspisteen -40 cm lämpötila kehittyi. Tämä oli odotettua. Sen sijaan tasoilla -80 ja -120 cm erot olivat näkyviä. Korkea, suljettu pilarikiuas Style lämmitti 80 cm katosta (eli 20 cm kiukaan kivipinnan yläpuolelta) laskeuduttaessa jo olennaisesti heikommin. Lämpötilaero kattoon oli 36 astetta, -40 cm pisteeseen 26 astetta. Matalan seinäkiukaan kohdalla ero oli -80cm pisteeseen 24 astetta, -40 cm pisteeseen vain 14.
Hämmästyttävin tulos koski kuitenkin korkeaa, mutta avointa Saana kiuasta. Suureksi yllätykseksi se tuotti testitilassa pienimmät lämpötilaerot mittauspisteiden välille!
Saanan tuloksissa ei ole eroa matalaan NC-seinäkiukaaseen -40 cm tai -80 cm pisteissä, mutta -120 cm ja erityisesti -160 cm tasoilla lämpötilaerot ovat jopa 15 astetta pienempiä Saanan eduksi!
Johtopäätöksiä: valitse saunasi mittasuhteisiin sopiva (verkko)kiuas
Tässä tutkimuksessa käytetty aikajakso sekä testiyksilöt valittiin sillä perusteella, että ne edustavat sekä tavanomaisia käyttöaikoja että yleisesti käytettyjä kiukaita yksityistalouksissa. Johtopäätökset ovat selvät.
Jos saunasi on matala, ei kannata änkeä sinne korkeaa umpinaista kiuasta. Ylipäänsä näin matalaa (2m) saunaa ei kannata rakentaa, jos sitä voi välttää, koska mikään ainakaan tässä testatuista kiukaista ei lämmitä tilaa tasaisesti edes oman kivirajansa yläpuolelta.
Narvin sähkökiukaista NC:n lisäksi Minex ja Slim ovat tässä suhteessa suositeltavimpia valintoja pieniin, esimerkiksi 220 cm korkuiseen saunaan. Näiden lisäksi Saana, pieni pilarikiuas, vaikuttaisi soveltuvan yllättävän hyvin pieniin tiloihin korkeudestaan huolimatta. Narvin valikoimissa on myös monia muita sähköisiä verkkokiukaita, kuten Softy, Smooth ja Velvet Electric.
Narvin verkkokiuas valikoima joulukuussa 2019.
Style edusti testissä korkeaa pilarikiuasta. Tulosten ja odotusten perusteella se vaatisi tästä suhteessa huomattavasti korkeamman tilan (jopa 260 cm) – tai erilaisen ilmanvaihdon tuottaakseen sopivan lämpötilajakauman ja riittävän korkea löylytaskun.
Testin erilaisten rajoitteiden vuoksi (näistä lisää lopussa) tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Eri korkuisissa tiloissa testaaminen ja lisätoistot myös muunmerkkisillä kiukailla vahvistaisivat havaintoja. Toisaalta sähkökiukaiden erittäin yksinkertaisen rakenteen vuoksi uskon näidenkin havaintojen antavan käsitystä myös muunmerkkisten, vastaavien kiukaiden toiminnasta.
Löylyn lain muutos valmisteluun
Tämän alustavan tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, ettei löylyn lakiin ole sellaisenaan luottamista. Se vaikuttaa sekä liian optimistiselle että harhaanjohtavalle ohjesäännölle saunan lämpiämisestä. Tämä ei tosin tule varmaan monellekaan harrastajalle yllätyksenä, sillä esimerkiksi Kansainvälisen savusaunaklubin suosituksiin kuuluu jalkalaudetason nostaminen kymmenisen senttiä kivipinnan yläpuolelle.
Invalidiliiton kiertoilmasauna. huomaa epätavalliset lauteet
Tekniset ratkaisut voivat myös vaikuttaa ilman kerrostumiseen. Näistä radikaaleimpana esimerkkinä olen raportoinut Invalidiliiton kiertoilmasaunasta, jossa ilmankierrätyksen ansiosta lämpötila on lattiasta kattoon hyvin tasainen. Aiemmin mainittu Saunum tähtää samaan hieman kompaktimmalla kiuasmaisella ratkaisulla, jossa ilma kiertää myös koneellisesti.
Itselleni kiinnostavin havainta oli huomata korkean verkkokiukaan muista poikkeava käyttäytyminen. Kukaan ei voi tosin tämän perusteella väittää verkkokiukaidenkaan lämmittävän huonetta tasaisesti lattiasta kattoon. Toisaalta ainakin asennuksessa, jossa kiuasta ei ole integroitu lauteisiin, voi tämän tutkimuksen perusteella lopputulos olla paljon parempi kuin mitä löylyn lain ja kiukaan korkeuden perusteella voisi olettaa.
Saana pilarikiuas integroituna lauteisiin. Integrointi vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi lämpötilajakaumaan.
Löylyn laki pitäisi siis rukata uusiksi. Tässä ehdotus. Löylyn lain luenta Liikkasen mukaan:
Saunojan on mahduttava kokonaisuudessaan löylytaskuun. Jos löylyhuonetta lämmitetään kiinteäkylkisellä kiukaalla, muodostuu löylytasku eli suhteellisen tasalämpöinen osa huonetilaa parikymmentä senttiä kiukaasta avautuvan kivipinnan yläpuolelle.
Tämä olkoon saunologin tulkinta Pälsin leikkimielisestä suunnitteluohjeesta. Tämäkin vaatisi vielä lisää tutkimusta siitä, miten löylytasku todellisuudessa käyttäytyy erilaisissa löylyhuoneissa ja esimerkiksi erilaisten ilmavirtausten vaikutuksesta. Koneellisen ilmanvaihdon tiedetään tutkimusten perusteella vaikuttavan asiaan merkittäväksi.
Pälsi vastaan verkkokiuas
Jos pohditaan mistä Pälsi alun perin päätyi tähän tulkintaan, niin on ensinnäkin selvää, ettei laki koskaan tukenut mikään tieteellisen tarkka empiirinen tutkimus vaan saunaharrastajan henkilökohtaiset havainnot. Fyysikko tai insinööri Pälsi ei ollut, vaan arkeologian ja kansatieteen arvostettu tutkija, ei mikään saunologi (joka oli Pälsille enemmänkin haukkumasana).
Lähinnä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaikuttanut Pälsi kohtasi Suomessa lähinnä erilaisia kertalämmitteisiä ulossavuavia kiukaita, pönttöjä ja muurattuja kiukaita. Uskon Pälsin pettymysten korkeiden löylyluukkujen vaikutuksiin löylyhuoneen tasalämpöisyydelle olleen niistä peräisin. En usko Pälsin kritiikin kummunneen verkkokiukaiden tapaisista savusaunojen rauniokiukaista, joiden käyttäytyminen muistuttanee enemmän verkkokiuasta ja joita tavattiin itäsuomalaisissa, matalissa savusaunoissa.
Narvi Saana -pilarikiuas (tuotemerkki vaihtunut).
Mistä verkkokiukaan poikkeava toiminta sitten johtuu? Tässä nähtyä alustavaa tulosta voisi selittää monin tavoin. Painotan kuitenkin heti alkuunsa, ettei verkkokiuas ole laadullisesti eri kategoriassa kuin tiiviskylkinen kiuas, jos sitä verrataan esimerkiksi kiertoilmasaunassa koettavaan tasalämpöisyyteen. Se on kuitenkin olennaisesti parempi kuin yhtä korkea suljettu pilari.
Selittävä tekijä voisi olla esimerkiksi laajempi säteilyenergian luovuttama pinta-ala. Kiukaiden kylkien lämpötiloja ei mitattu, mutta turvaetäisyyksistä voi päätellä jotain siitä, miten paljon ne lämpenevät. Pilarissa huippulämmöt ovat pintakivissä, mutta kuumaa pintaa on alempanakin ja turvaetäisyydet suurempia. Tällöin pinta säteilee ja lämmittää ainakin löylyhuoneen lähimpiä seiniä. Riittääkö tämä selitykseksi – en osaa sanoa.
Löylyhuoneen lämpiämisen fysiikka ansaitsee lisää tutkimusta
Jatkotutkimuksia ajatellen tässä pilottitutkimuksessa on runsaasti parantamista. Ensinnäkin tutkimuskohteena oleva kiuas pitäisi määritellä nykyistä tarkemmin. Tässä saatiin makua siitä, että kiukaan korkeuden lisäksi kiuastyypillä on väliä. Jos halutaan tutkia vain kivipinnan korkeutta, voitaisiin käyttää eri korkeuksille asennettavaa seinäkiuasta tai lattiakiuasta, joka nostetaan jalustalla eri korkeuksille. Olisi ideaalista, että kiuas pysyy mahdollisimman samankaltaisena tehoa, kivimäärää ja ladontaa myöden. Keraamiset kivet auttaisivat ladonnassa.
Vaikutusten mittaamista voisi myös parantaa. Ensisijaisesti haluaisin huoneeseen useamman mittauspaikan eri seinille. Anturien määrä per seinä voisi olla suurempi, mutta se ei mielestäni ollut suurin rajoite tässä tutkimuksessa. Olisi hyvä mitata myös kiukaan kivitilan lämpötila, joka nyt epähuomiossa jäi pois. Style-kiukaassa kivien lämpötila oli oletettavasti jonkin verran suurempi kuin muissa, vaatimattomamman huonelämpötilan vastapainona. Kivien lämmön pitäisi pysyä samana korkeudesta riippumatta. Ilmanvaihdon tason mittaaminen ja vakioiminen olisi hyvä lisä kontrolloituihin olosuhteisiin.
Mittausjaksoa olisi myös hyvä jatkaa kahdesta kahdeksaan tuntiin, jotta voitaisiin nähdä miten lämpötilajakauma kehittyy ajan mittaan. Omien kokemusteni sekä fysiikan lakien mukaan lämpötilaerot pidemmän päälle tasoittuvat, mutta ei kahdessa tunnissa.
Suuresti toivoisin tällaisen yksinkertaisen kuuloisen asian ratkeavan myös simulaatiotutkimuksella, jolloin tästä kiukaiden kanssa näpertelystä päästäisiin kokonaan eroon. Suomessa hetken aikaa opiskellut ranskalainen insinööri Corentin Macqueron on tietääkseni ainoa saunan lämpökäyttäytymisen mallintamisesta innostunut, nykyaikaisilla välineillä asiaan paneutunut ihminen.
Corentin Macqueronin FDS-simulaatio-ohjelmalla tuottama malli saunan lämmityksestä kahdelle eri korkeudelle asennetulla kiukaalla.
Corentin teki pyynnöstäni pari vuotta sitten FDS-ohjelmistolla mallinnuksen kiukaan korkeuden vaikutuksesta. Mallissa oli tiettyjä ongelmia, mutta paras yritys näkyy alla. Siinä kerrostumisen erot täysin identtisillä, mutta eri korkeudella olevilla puukiukailla ovat räikeitä. Katon lämpötila on myös kohonnut yli 150 asteeseen.
Saunologilla ei muuta sanottavaa. Heittäkää vettä ja tukekaa saunatutkimusta.
Kiitos Narvi Oy ja tuotantopäällikkö Manu Nummelalle testin käytännön toteutuksesta.
Kaarevaseinäinen sauna keskellä kuivaa aavikkoa. Satoja kiloja kiuaskiviä kymmenen tuhannen kilometrin päähän Suomesta. Satakunta vapaaehtoista hääräämässä kellon ympäri kaksi viikkoa reissulla, joka maksaa tuhansia euroja. Kaikki tämä, jotta maailman ihmiset kokisivat suomalaisen saunan löylyjen autuaallisen kosketuksen. Mistä on kysymys?
Suomalaisen saunakulttuurin viemisessä ulkomaille otettiin syksyllä 2019 askel aivan uudelle tasolle. Tämä tapahtui maailman suurimman taide- ja vaihtoehtokulttuurifestivaali Burning Manin ulkoilmanäyttämölle. Tapahtuman yhdeksi projektiksi valikoitunut Steam of Life nostatti pohjois-Nevadan pölyiselle aavikolla tyhjästä suomalaisen saunan. Lähes sadan vapaaehtoisen voimin operoitu sauna lämpisi tapahtumaviikon ajan kaksi kertaa päivässä saunasivistyneiden ja useimmiten suomalaisten saunatonttujen hellässä huomassa.
Steam of Life –projektin henkinen isä, saunaharrastaja Tommi Ullgrén kertoo nykyidean saaneen alkunsa vuonna 2018. Tästä polte kehkeytyi nopeasti kunnon roihuksi, kun projekti toteutui syksyllä 2019. Sen siemenet oli kuitenkin kylvetty jo aiemmin, kun kokeneet Burning Manin osallistujat, Tommi mukaan lukien, ajoivat Piilaakson suomalaisten rakentaman saunabussin (2016-2017) Nevadan autiomaahan. Steam of Life nosti homman kuitenkin ihan uudelle tasolla.
Uutta projektia alkoi juonimaan Vertaiskulttuuri Eldis ry:n porukka Sauna on Fire. Tällä jengillä oli kokemusta jo useammasta onnistuneesta Burning Man -projektista. Mukaan hankkeeseen liittyivät myös JKMM-arkkitehtitoimiston Hannu Rytky ja Samppa Lappalainen. Kunnianhimoisen saunahankkeen edellytykset olivat pian kasassa, kun mukana oli kolmekymmentä potentiaalista aavikkolöylyttelijää ja saunatonttua.
Siirrettävä muttei vedettävä sauna
Burning Man on poikkeuksellinen tapahtuma monessa mielessä. Tapahtuman luonteeseen kuuluu mm. se, että kaikki useiden neliökilometrien tapahtuma-alueelle rakennettavat asiat puretaan – tai poltetaan – tapahtuman lopuksi pois. Tämä tarkoittaa, että ne pitää noin viikossa ennen festivaalin alkua pystyttää. Toimintaperiaatteisiin ei kuulunut saunoja koskevia poikkeussääntöjä.
Alkutekijät aavikolla. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.
Steam of Life sauna olikin rakenteeltaan poikkeuksellinen ja prosessin vaatimusten mukainen. Se rakennettiin pääasiassa 2x4”-mäntylankuista (eli kakkosnelosista), jotka yhdistettiin toisiinsa metallitangoilla. Rakennustarvikkeet hankittiin Yhdysvalloista, mutta kiuas kivineen matkustivat Suomesta asti Nevadaan. Projektille saunan sydämeksi hankitun puulämmitteisen IKI Löyly -kiukaan kävivät asentamassa tehtaan edustajat.
Ennen tapahtumaa vapaaehtoiset ahkeroivat Nevadassa Renon urbaanissa ympäristössä sahaten ja poraten neljä päivää lankkuja sopivan kokoiseksi, sillä rakennusmateriaali ei saanut tuottaa aavikolla roskaa. Tämän jälkeen tarpeet rahdattiin rekalla keskelle autiomaata .
Erilaisen saunan rakentajat.. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.
Saunan arkkitehtuuri on kiinnostavan epätavanomainen lähinnä kuutiomaisiin koppeihin tottuneelle suomalaissilmälle. JKMM:n arkkitehtien (Marcus Kujala, Hannu Rytky, Päivi Aaltio ja Samppa Lappalainen), suunnittelema sauna on löylyhuonetta myöten muodoltaan pyöreä ja sen sisälle muodostuu nerokas avoin, mutta yksityinen tila. Hannu Rytkyn mukaan tilan muotokieli syntyi halusta toisistaan arkkitehtuurin keinoin suomalaisen saunan luonnetta. Tässä tapauksessa pyöreä muoto yhdistyi mm. suomalaisen saunarituaalin syklisyyteen ja toistuvuuteen lämmittelyn ja jäähdyttelyn välillä.
Saunan havainnekuva ilmasta. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.
Saunan tuhansista lankuista koostuva rakenne on avoin. Lankkujen väliin jäävät raot on sisäseinissä tukittu vanerilevyillä. Ilmanvaihto toteutuu mm. lattiarajaan luontaisesti syntyvillä aukoilla. Ainoastaan pystysuuntaiset mittasuhteet eivät ole saunologin mieleen. Hannu kertoo, että JKMM suunnittelee piirustusten julkaisua julkiseen käyttöön tulevaisuudessa.
Ilmavuus ja valoisuus viehettävät lankkurakenteessa. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.
Suomalaisten jämäkkä ote saunan rakentamiseen huomattiin jo Renossa. Vapaaehtoisten muodostama tehdas pilkkoi lankkutaapelin parissa päivässä vain vähän ennen tapahtumaa, jättäen amerikkalaisten viikkoja kestäneet taideprojektit taakseen. Burning manin toimintamalliin kuuluu paloturvallisuustarkastus. Kun tarkastajat kuulivat suomalaisten rakentaneen saunan, tämän installaation tarkastaminen päätettiin jättää väliin tarpeettomana.
Lähes valmis taideteos. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.
Saunaan ainakin kaksi kertaa päivässä
Saunan valmistuttua ensimmäisenä siitä pääsi nauttimaan rakentajien armeija. Tämän jälkeen yhteisötaidehanke alkoi palvelemaan yli 70 000 festivaalivierasta houkuttaen löylyihin yli tuhat kävijää viiden päivän aukiolonsa aikana. Koulutettujen saunatonttujen tehtävänä oli opastaa kiinnostuneet vierailijat suomalaisten saunatapojen pariin, auttaa heitä viihtymään löylyissä ja pitää kyly lämpimänä.
Saunaan riittää tulija. Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.
Suomalaisten Steam of Life ei ollut tapahtuman ainut sauna. Burning Manin spa-listasta näkyy, että saunaksi luokiteltuja majoja oli lähes kymmenen kappaletta, niin Venäjältä kuin Amerikoistakin. Oman lisänsä saunamaailmaan toi saunakirjailija ja uuden Perfect Sweat -saunadokumentin isä Mikkel Aaland, joka oli paikalla kuvaamassa jaksoa dokumenttisarjaansa. Tämä tullaan näkemään mahdollisesti vuonna 2020.
Aavikon ainutlaatuiset löylyt
Steam of Life oli näyttämö monenlaisille saunaelämyksille. Jo peruslöylyt suurella kotimaisella puukiukaalla olivat taiteilijoiden sieluja hivelevät. Tommin mukaan aavikon kuivuus haihdutti hien ja kosteuden iholta saunan ulkopuolella niin tehokkaasti, että raikastava viileys saapui lämpötilasta riippumatta nopeasti ja varmasti. Aavikon viileässä yössä lisälämpö tuli jo tarpeen.
Ilmanvaihto on varmistettu tällaisella lattiaratkaisulla. Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.
Oma lukunsa olivat saunassa improvisoidut monimuotoiset saunarituaalit. Koivuvihtoja käytettiin harkiten niiden aiheuttaman lehtiroskan vuoksi ja nokkelat saunatontut loihtivat myös muita spektaakkeleja. Eksoottisin toimitus oli Tommin vinkkelistä saunassa pidetty kahden suomalaisen osallistujan hääseremonia, jota saunavelho sai todistaa hyvin erityisestä näkökulmasta!
Burning Man 2019, Steam of Live paviljonki. Kuva: (C) Mikkel Aaland. All rights reserved.
Tomusta ja tuhkasta
Tapahtuman lopuksi saunaa ei tapahtuman perinteiden vastaisesti poltettu. Seremoniallinen koivunuotion loppupoltto suoritettiin saunan sisäpihalla, jonka jälkeen sauna pistettiin pakettiin ja pysäköitiin ainakin vuodeksi nevadalaiseen varastoon.
Kuva: (C) Hannu Rytky, JKMM arkkitehdit.
Hannu kertoo saunan olevan rakennuksena muuntautumiskykyinen. Tämän vuoden kokemusten perusteella saunan voisi toteuttaa Hannun mukaan vastaavaan käyttöön nykyistä suurempana.
Haastattelun lopussa ja lukemattomien lämpimien muistojen keskellä Tommin katse siintää jo vuodessa 2020, kun hän toteaa ”sauna palaa vielä aavikolle”.
sauna palaa vielä aavikolle
Suurkiitokset Tommi Ullgrénille kaikesta ja Mikkel Aalandille sekä Hannu Rytkylle valokuvista!
Saunologian kahdessa aiemmassa artikkelissa esiteltiin infrapunasaunaa teoriassa ja käytännössä sekä jaettiin henkilökohtaisia kokemuksia niissä kylpemisestä. Nyt vuorossa vertailu, jossa arvioidaan millaisia eroja perinteisellä saunalla ja IR-saunalla on. Lisäksi annan ohjeet, joiden avulla jokainen voi muuttaa perinteisen sähkösaunan tilapäisesti infrapunasaunaksi!
Mitä eroa infrapunakylvyllä ja perinteisellä saunalla on?
Jos tarkastellaan saunaratkaisuja teknisesti, niin kylpytyyppien ero suositellussa lämpötehossa on käytännössä olematon. Oma kutinani on, että tyypillisesti IR-huoneet ovat perinteisiä saunoja tilavuudeltaan pienempiä kotikäytössä. Tämän mahdollistaa sen, ettei kiukaan tyyppistä tilaa vievää ja turvaetäisyyttä vaativaa lämmintä tarvita.
Koska infrapunasauna on kuiva tila, helpottaa se tämän tyyppisen ratkaisun jälkiasentamista mihin tahansa. Infrapunakopista ei synny uutta märkätilaa ja sähkövaatimukset eivät edellytä erikoisratkaisuja. Esimerkiksi 16A sulakkeen taakse saisi noin 4m3 IR-saunan lämmittimet. Ilmanvaihto IR-huoneeseenkin kyllä tarvitaan jo hikoilunkin takia.
Perinteinen sauna
Infrapunakylpy
Lämpötila
60-110
40-60
Kosteus
Vaihtelee
Kuiva
Lämmönsiirto
Säteily, konvektio, kondensoituminen
Säteily
Lämpiämisaika
20-60 min
10-20 min
Lämmitin
Kiuas
Säteilypaneeli
Ottotehontarve
Hyvin korkea
Korkea
Löyly
Kyllä
Ei
Ilmanvaihto
Tarpeellinen
Tarpeellinen
Viemäröinti
Tarpeellinen
Ei
Toinen asia on sitten saunan varsinainen toiminta. Perinteinen sauna lämmittää saunojaa säteilyn, konvektion, suoran johtumisen sekä kondensoitumisen latentin energian avulla. Infrapunasaunassa korostuu luonnollisesti säteilyenergia, mutta arvioiden mukaan näin säteilyenergia on yleensä vallitseva voima myös perinteisessä saunassa (kts. Macqueron ja Leppänen, 2017) .
Tämä on usein ymmärretty tietämättömästi tai tarkoituksellisesti väärin. Esimerkki tyypillisestä väärästä mielikuvasta perinteisen ja infrapunasaunan eroista alla olevassa kuvassa. Tässä tapauksessa lähteenä on tieteellinen julkaisu (Vatanvaser & Humblin, 2012), mutta ajatus on yhtä lailla väärä. Konvektio on kyllä tärkeä osa perinteisen saunan lämpökokonaisuutta, muttei säteilyenergiaa tärkeämpi.
Yleinen väärinkäsitys perinteisestä saunasta. Toisinkuin kuvasta käy ilmi, on konvektiivinen lämmönsiirto säteilyä pienemmässä osassa. Kuva: Vatansever & Hamblin. Photonics Lasers Med. 2012 Nov 1; 4: 255–266.
Entäpä sitten säteilyn laatu? Säteilyalueista puhuttiin teoria-artikkelissa. Suomessa näkyvimmin myynnissä olevat kaukaisen IR-alueen (IR-C) lämmittimet ovat itse asiassa varsin saman tyyppisiä kuin tavallinen sauna. Mitä viileämpi kiuas, sitä lähempänä se on näitä IR-saunalämmittimiä.
Tässä suhteessa voidaan siis miettiä mitä iloa ja haittaa on kiukaan huolellisesta eristämisestä. Mitä vähemmän kuumaa pinta-alaa, sitä pienemmäksi kiukaan ensisijainen säteilyvaikutus käy ja suuremmassa roolissa on lämmenneiden pintojen säteily.
Infrapunasäteilyn vaikutussyvyys aallonpituuden funktiona. Viiva osoittaa millä syvyydellä ihon pinnasta 95% säteilystä on absorptoitunut. Kuvalähde: Philips Infraphil -hehkulampun käyttöohje. 2010
Ei ole mitään syytä, miksei tavanomaisessa saunassa voisi päästä samanlaiseen vaikutukseen. Lämpötila pitää ainoastaan säätää matalammaksi ja löylyn luontia välttää. Toimivaa vaikutelmaa edistää hyvin eristetty kiuas riittävän suuressa (arviolta yli 4m2) ja kauttaaltaan lämmenneessä saunassa. Tällöin lämpösäteilyä saadaan suhteellisen tasaisesti joka suunnasta. Mitä yhtenäisempiä saunan rakennusmateriaalit ovat, sitä tasaisempaa säteily on. Esimerkiksi suuret lasipinnat eivät välttämättä säteile samalla tavoin kuin puupaneelit.
Ei ole mitään syytä, miksei tavanomaisessa saunassa voisi päästä samanlaiseen vaikutukseen.
Kiuaskokonaisuuden lämpötila on myös merkittävä tekijä. Jos kiukaan lämpötila kohoaa yli 400 asteen, tapahtuu Planck’n lain mukaan teoreettisesti lämpösäteilyn piikin siirtyminen kohti lyhyempiä aallonpituuksia. Säteilyn energiamäärä myös kasvaa olennaisesti, sillä fysiikan lakien mukaan energia on sidottu lämpötilan neljäntee potenssiin.
Ideaalin mustan kappaleen säteilyenergian jakauma eri lämpötiloissa (K). Nuolet osoittavat säteilyenergian huippua. Muokattu lähteestä ICNIRP, 2006. Health Physics 91(6).
Jos tarkastellaan aallonpituuksien säteilyhuippua esittävää kuvaa, havaitaan että säteilyn keskitaajuudessa tapahtuu kiinnostava muutos nimenomaan n. 400-800 Celsius-asteen välillä. Piikki osuu IR-B kohdalla ja IR-A säteilyä saadaan huomattavia määriä. Tämä voi vaikuttaa kokemukseen säteilystä, sillä jo IR-B säteily tunkeutuu osittain syvemmälle ihoon, IR-A merkittävästi. Mielenkiintoista kyllä, IR-A säteilyn määrä lisääntyy radikaalisti jo lämpötilan noustessa sadasta neljäänsataan asteeseen!
Ehkäpä IR-A säteilyn osuus saunan energiataseesta onkin osa selitystä eristämättömien, kuumana käyvien sähkökiukaiden koetulle heikommuudelle? Tiedä tuosta, mutta kiinnostava perinteistä saunaa koskeva havainto kaiken infrapunailun keskellä.
Kokeile! Infrapunakylpy perinteisessä saunassa
Johtuen teknologioiden samankaltaisuudesta, voi infrapunasaunakokemuksen simuloida tietyllä tasolla myös tavallista sähkösaunaa käyttäen. Toimi näin:
1) Aseta saunan tavoitelämpötila korkeintaan 70 asteeseen, mieluummin 60 asteeseen.
2) Anna saunan lämmetä huomattavasti tavanomaista pidempään. Näin sauna lämpiää kauttaaltaan ja varaa lämpöä rakenteisiinsa.
3) Kytke sauna pois päältä ja odota lämpötilan laskevan alle 60 asteen.
Nyt voit jättää löylykiulun pesuhuoneeseen ja mennä lauteille hikoilemaan infrapunalämmössä! Säteilyteho ei vastaa aktiivista IR-koppia, mutta antaa ensi makua. Niin pitkään kun lämpötila ei tipahda alle 50 asteen, homman pitäisi toimia. Mikäli saunassasi on paljon lasi-, tiili- tai laattapintoja, voi se kuitenkin jäähtyä liian nopeasti.
LISÄEFEKTI OMALLA VASTUULLA:
Mikäli saunassasi on perinteinen päältä avoin kiuas, voit peittää sen tilapäisesti sammutuspeitteellä, kun olet kytkenyt saunan päälle. Tämä minimoi kiukaan konvektiovaikutuksen ja varmistaa, että lämmön ensisijainen lähde on saunan pinnoista tuleva säteily.
Yhteenveto – onko IR-kaappi vaihtoehto saunalle?
Tässä käsiteltyjen teknisten erojen vuoksi infrapunahuone eroaa monessa asiassa perinteisestä saunasta. Itseasiassa monien “IR-saunojen” perinteistä saunaa muistuttava ulkoasu on usein pelkkää silmänlumetta, sauna voisi näyttää myös joltain ihan muulta. Tosin käsittelemätön puu on lämmönjohtavuus ominaisuuksien puolesta hyvä verhoilumateriaali. Toisaalta käytännössä suuri ongelma on se, että IR-ratkaisujen jälleenmyynnissä vallitseva malli on myydä kokonaisia saunamoduleja, ei saunan palasia, kuten perinteisessä saunabisneksessä.
Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!
As some of you know, I published a book about the collected wisdom of Finnish sauna design in Summer 2019, in Finnish. Many people have been asking me about the possibility of enjoying the same content in English.
Well, now is your chance to make that possible on Kickstarter!
Lyhyesti Suomeksi:
Olen käynnistämässä joukkorahoitushankkeen Hyvien löylyjen salaisuus -kirjani versioinnista englanniksi. Kampanja käynnistyy 19.11.2019 ja myös suomenkieliset tukijat ovat erittäin tervetulleita - erityisesti apu kampanjan tiedottamisesta englanninkieliseen maailmaan otetaan kiitollisuudella vastaan ! 🙂
On Tue 19th Nov 2019, I am starting a campaign on the crowdfunding platform Kickstarterto raise funds to create the English edition of the book. We are not talking about a translation, but a version created for internationalaudiences from the start! The book will include some 50% of similar content with the Finnish book and new stuff specifically designed for sauna lovers outside Finland.
This means that for approximately a month, you will have an opportunity to pledge different rewards on Kickstarter (see campaign page). For instance, the printed book will be $29 USD + shipping. The total value of pledges counts towards campaign target, some 12,000 USD (means I need 300+ supporters). If the target is reached, your credit card will be charged and I will eventually receive most of the funds to fund the writing, production, printing, and distribution of the book.
Fingers crossed and if everything goes as planned, the book should reach the campaign supporters by Christmas 2020. If the campaign fails, the production will not commence in early 2020 and the world will have to wait bit longer. And I will also know something about the attractiveness of the current offer.
I have decided against trying to find a regular publisher for the book as I would love to get started with the project ASAP.
So dear reader, if you feel like the world deserves to learn the secrets of Finnish sauna design, please visit the campaign page, pledge a reward, and share the campaign with everyone you know might be interested!
Tämä artikkeli esittelee infrapunalämmitetyn tilan eri muotoja sekä saunologin kokemuksia infrapunasaunoista. Infrapunahuone ei ole yksi tietynlainen sauna, vaan joukko erilaisia ratkaisuja, joka on osittain yllättävän päällekkäinen ja yhteensopiva tavanomaisten ”kiuassaunojen” kanssa. Infrapunakoppi näyttäytyy jännittävänä vaihtoehtona tiloihin, joihin tavanomainen sauna ei sovellu.
Tämä artikkeli on jatkoa infrapunasauna teoriassa -artikkelille, jossa on selitetty perusteellisesti infrapunalämmityksen perusteet. Suosittelen lukemaan sen ensin, mikäli esimerkiksi IR-A,B ja C säteily ei kuulosta tutulle.
Infrapunalämmittimellä varustetuista kopeista on muodostunut tavaksi käyttää termiä infrapunasauna. Tämä siitä huolimatta, että niissä ei suomalaisesta näkökulmasta ole saunan tunnusmerkkejä: ne toimivat ja niitä käytetään eri tavalla. Kysymyksessä on selvästi nokkelan markkinointi-ihmisen älynväläys nimetä tämä hikoilukylpykonsepti kotimaista tuotetta vastaavalla tavalla. Infrapunahuone, -kylpy tai -koppi voisi olla kuvaavampi termi.
Infrapunasaunaratkaisut eri tiloihin
Kun keskustelu kääntyy infrapunasaunoihin tai –koppeihin, niin voidaan hahmottaa kolme erilaista ratkaisua:
Kostean tilan infrasauna
Kuivan tilan infrasauna
Hybridisauna
Tämän lisäksi irtolämmittimiä voidaan käyttää lämpöhoitoihin (lämpöterapia), mutta niiden kohdalla ei voida puhua varsinaisesta ”saunasta”, sillä koko kehon hikoilua tavoitteleviin termisiin kylpyihin niitä ei voi verrata.
Infrapunakaappi olohuoneessa. Kuva: TyloHelo.com
Kuivan tila koppi on helppo. Koska infrapunakopissa ei tarvita vettä, ei se ole märkätila, joten sellaisen asentaa itse mihin vain ja kytkeä töpselin pistorasiaan. Hyvässä kopissa on aina jonkinlainen ilmanvaihto.
Kostean tilan ratkaisut myydään Suomessa valmiina kokonaisuuksina. Näin myyjä vastaa niiden kokonaistoimivuudesta ja turvallisuudesta. Märkätiloihin on saatavana myös yhdistettyjä suihku-IR-sauna-höyrysauna -koppeja. Tällainen tuote on luonnollisesti sitten liitettävä putkimiehen toimesta vesiliitäntään ja viemäriin. Asennuspaikkana on märkätila.
Kolmas vaihtoehto on hybridisauna, joka tässä tapauksessa tarkoittaa perinteisen kiuaslämmitteisen ja infrapunakopin yhdistelmää. Siinä saunojia lämmittävät myös IR-paneelit. Infrapunasäteilijät voivat olla näkyviä, tai ne voidaan asentaa saunan ohuen (< 12 mm) paneloinnin taakse. Näkymätön kalvoteknologia säteilee puupaneelin välityksellä. Tällainen ratkaisu on haastavaa huoltaa – panelointi on purettava.
Käytettävälle tekniikalle yhdistelmäsauna on vaihtoehtona haasteellisin. Tästä syystä hybridisaunan rakentajalle on valinnanvaraa olennaisesti vähemmän kuin kuivasaunalle. Kotimaisen Rauduspuun Duetto-lämmitin on yksi tällainen tuote. Se on IP56-luokiteltu (oli aiemmin IP67, mutta valmistaja laski sittemmin luokitusta) ja sopii täten hyvin erilaisiin käyttökohteisiin, myös tavallisiin saunoihin.
Jos asiaa tarkastelee kuitenkin tilan käytön taloudellisuuden vuoksi, on yhdistelmäsauna ehdottomasti suositeltava ratkaisu. Kiuas termostaatteineen mahdollistaa myös peruslämpötilan nostamisen ja ylläpidon nopeasti ja tarkasti. Infrapunasäteilijöiden lämmittämän huoneen yhteyteen tarvitaan myös lämpötilarajoitin. Kaikkiin saunatyyppeihin pitäisi asentaa ajastin turvallisuus- ja käyttömukavuussyistä.
Yhdistelmäsauna eli Infrapunahuone integroituna tavalliseen sähkösaunaan. Kuva: Rauduspuu.
Sähköturvallisesti
Kostean ja kuivan tilan infrasaunat voivat näyttää aika samoilta, mutta laitteiston kotelointivaatimukset ovat luonnollisesti erilaiset. Erilaisia määräyksiä sähkölaitteista märkätiloissa on jonkin verran. Käytännössä lämmittimien täytyy olla vähintään IPx4 tasoisia eli roiskevesisuojattuja. Tukesin nykyiset vaatimukset näkyvät alla olevasta kuvasta (IR-paneeli on lämmitin, joten sitä koskee poikkeus):
Mika Toivonen, Tukes johtava asiantuntija, kertoo että infrapunakoppeja koskettaa kansainvälinen standardi EN 60335-2-53, jossa määritellään (sähkö)saunoille turvallisuustestausvaatimuksia. Infrapunasaunaan tarkoitettuja lämmittimiä käsitellään tässä suhteessa hyvin pitkälle samalla tavoin kuin sähkökiukaitakin. Yhteenveto näistä testeistä löytyy Joni Heikkilänlopputyöstä. Saunoiksi kutsuttuja suihkukaappeja, joihin on integroitu pari IR-säteilijää sekä höyrygeneraattori sen sijaan käsitellään "monikäyttöisinä suihkukaappeina" (IEC 60335-2-105).
Kiinnostava rajankäynti, johon Toivonen ei osannut ottaa kantaa, on se, että muuttuuko mikä tahansa tila infrapunalämmittimen asennuksen jälkeen sitten esimerkiksi sähköasennusstandardin SFS 6000 tarkoittama saunatila, mikä asettaisi aivan uusia vaatimuksia. Järki sanoisi kuitenkin että ei…
Saunatar Elite monitoiminen suihkukaappi, jossa suihkun lisäksi höyrysauna ja infrapunaominaisuudet. Kuva: Saunatar.fi
Älä tee itse - sanoo kauppias
Hieman outoa kyllä, kukaan ei markkinoi jälkiasennettavia märän tilan lämmittimiä näkyvästi tee-se-itse -ratkaisuihin. Ehkäpä suurimmat jälleenmyyjät pyrkivät pelaamaan toisaalta varman päälle ja toisaalta välttelemään kiuasbisneksen taloudellista sudenkuoppaa laitteiston polkumyynnissä. On kuitenkin huomattava, että sekä Harvia että TyloHelo, maailman suurimmat Suomessa vaikuttavat saunalämmitinyritykset, tarjoavat molemmat hybridisaunaan jälkiasennettavia lämmittimiä.
Suomessa uskoisin kaikkien, jotka saunasta pitävät ja sellaiseen on mahdollisuus, jo hankkineen itselleen tavallisen saunan. Jäljellä on kuitenkin ihmisiä, joiden asuntoon ei tavallinen sauna esimerkiksi liian pienten tilojen tai puutteellisen ilmanvaihdon takia sovellu. Jälkiasennettava, räätälöity IR-lämmitys voisi olla tähän sopiva ratkaisu joustavamman asennuksen vuoksi.
Toisaalta ne, joiden tavanomainen sauna on enimmäkseen käyttämättömänä, voisivat löytää uutta kylpemisen iloa asentamalla saunaansa lämmittimet. Tosin ison saunan muuttaminen infrapunakopiksi on jo tuhansien eurojen investointi. Ja kuten pian selviää, ei tämä välttämättä ole edes tarpeellista.
Saunologi infrapunakylvyssä
En ole itse säännöllinen infrapunakylpijä. Kävin tätä juttua varten verestämässä kokemuksia parissa Suomeen, julkiseen kohteeseen asennetussa infrapunasaunassa. Infrapunasaunat eivät ole toistaiseksi ollenkaan yhtä yleisiä kuin tavanomaiset saunat, mutta niihin törmää siellä täällä julkisissa paikoissa kuten hotelleissa ja kuntosaleilla.
Ensimmäinen yritys päästä jälleenmyyjän suosittelemaan kohteeseen Helsingin ytimessä päättyi kuntosalilla siihen, että sauna oli tilapäisesti pois käytöstä ”sensorivian” ja varaosien saatavuuden kanssa. Seuraavana päivänä olin sattumalta Tampereella Lapland Hotelsin saunaosastolla osana World Sauna Forumia LINKKI. Täällä olikin tarjolla viihdejärjestelmällä varustettu infrapunahuone, joten tilanne korjaantui välittömästi!
Kero Infrapunahuone Lapland Hotels, Tampere. Viihdejärjestelmä on näkyvällä paikalla, lämmitinpaneelit hieman piilossa rimojen takana. Kuva: Lapland hotels.
Laplandin IR-sauna on varustettu Harvian IR-lämmittimillä (malli Radiator Comfort 435W), joiden teho on 400 W per paneeli aallonpituudella 4-4,5 mikrometriä. Kyseessä on siis selvä etäisen IR-säteilyn (IR-C) sauna. Lämmittimiä on hieman toistakymmentä, mutta teho jää silti alle Rauduspuun mitoitusohjeen mukaisesta tehosta mukaan (n. 1 kW / m3; lasi-, betoni- ja kaakelipinnat lisäävät tehontarvetta 1,2 kW/m2).
Tunnelma saunassa oli välittömästi varsin lämmin. Saunan penkkien puiset osat olivat yllättävän kuumia, arviolta vähintään 50°C erityisesti paneelien läheisyydessä, joten seiniin ei auttanut nojailla. Infrapunalämmittimen olemassaoloa ei välittömästi havaitse. Lämmityksen seuraukset sen sijaan tulevat pienen odottelun jälkeen selviksi. Tilanteen pakosta ehdin viipymään penkillä vain reilut kymmenisen minuuttia, joka riitti hikoilun alkamiseen. Täytyy mainita, että olin käynyt lämmittelyksi testaamassa osaston perinteisiä saunoja tätä ennen, joten hikoilulle oli hyvä lähtökohta.
Vaikutelma lämmön tasaisuudesta jäi kuitenkin tässä ajassa vajaaksi. Erityisesti jalkojen osalta tunnelma oli viileä. En tosin pyrkinytkään nostamaan niitä penkille, joten ne varmaan jäivät paitsi suorasta säteilystä.
Kohti lämpimiä yllätyksiä
Helsingissä palasin sittemmin takaisin Kampin Fressiin. Tällä kuntokeskusella on omat IR-saunat miehille ja naisille. Myös miesten sauna oli nyt toiminnassa. Henkilökunnan kertoman mukaan aiemmin sauna oli tarpeettomasti päällä 24/7. Nyt sinne oli asennettu korkeintaan 60 min kylvyn mahdollistava ajastin. Ohjeeksi kerrottiin, että sauna pitää laittaa päälle puku- ja pesutilojen välistä löytyvästä kytkimestä vartti ennen käyttöä.
Ajastin on kriittinen osa myös kodin infrapunahuonetta.
Annoin tässä tapauksessa saunan lämmetä noin 20 minuuttia etukäteen. Yllätys oli jonkinmoinen sillä astuessani sisällä saunassa oli varsin lämmin! Mittarin mukaan lähes 50 astetta. Arviolta 5-6 neliön saunassa oli perinteinen laudejärjestely, kymmenen kotimaisen Rauduspuun 900W Duetto IR-säteilijää ja lukuvalaistus. Päädyin muiden asiakkaiden poissa ollessa lopulta makaamaan ylälauteelle. IR-paneelit oli asennettu katon rajasta alaspäin ja päättyivät juuri ylälauteen korkeudelle joten etäisyys paneeleihin oli makuuasennossa lauteella mahdollisimman lyhyt.
Kokemus oli tähänastisista paras. Aluksi oli hieman vaikeaa valita sopivaa asentoa tai rauhoittua olemaa heittämättä löylyä. Kymmenessä minuutissa hiki alkoi irtoamaan kuin ei koskaan aiemmin! Istuinalusen lisäksi olisikin pitänyt varata erillinen hikoilupyyhe. Vesipullon olin sentään tajunnut ottaa saunaan mukaan. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen saunomista olisi voinut vieläkin jatkaa, mutta päätin jättää lisäkokeilut seuraavaan kertaan. Ilmanvaihto oli hyvä eikä saunan lämpötila muuttunut alkulukemista.
Infrapunasauna Kampin Fressin miesten pukuhuonetiloissa.
Vaikutelma oli, että makaaminen lauteilla oli istuma-asentoa parempi tapa nauttia lämpösäteilystä. Ottaen huomioon, että etäisyys vaikuttaa säteilyenergian voimakkuuteen, tämä on itse asiassa odotettua. Tähän nähden on kiinnostavaa että paneelit ylipäänsä asennetaan yleensä pystyasentoon myös pienemmissä saunoissa! Kaikki teknologiat eivät sitä kuitenkaan vaadi.
Toinen kuntokeskus Helsingin Salmisaaressa tarjosi varsin samankaltaisen kokemuksen. Siellä käytössä oli nimittäin saman tyyppinen Duetto -säteilijä. Salmisaaren unisex spa-osastolla sauna on reilun kokoinen, istumapaikkoja on lähes neliömaisesti huonetta kiertävillä lauteilla toistakymmentä. Myös säteilijöitä on lähes kaksikymmentä, valaistus tasoltaan voimakkaampi ja perinteinen. Salmisaaren Elixiassa peruslämpötila on selvästi matalampi, mikä tuntui hieman hillitsevän hikoilun alkamista (tai sitten kysymys oli satunnaisvaihtelusta).
Viihdyin toisella kokeilulla saunassa melkein 25 minuuttia ja hikoilu oli jälleen voimakasta. Kokemus ei mitenkään olennaisesti poikennut aiemmasta. Tällä kertaa asettauduin lämmittelemän nurkkaan jalat penkillä. Tässä asennossa epäilen saaneeni suurimman osan säteilystä kolmesta kennosta, mutta joka tapauksessa lämmitystä oli riittävästi. Suosittu ei ollut tämäkään koppi myöhäisiltapäivän hetkenä: ainoastaan saunan poistoilmanvaihtoventtiilin suhina piti saunologille seuraa.
Kokonaisuudessaan kokemukset lämmittivät mieltä ja kehoa mukavasti. Kokeilun harmillinen rajoite on se, että saunojen säteilijät ja perusratkaisut olivat hyvin samankaltaisia. Olisi ollut kiinnostavaa kokeilla lähi-infrapunasaunaa vertailun vuoksi.
Yhteenveto – onko IR-huone vaihtoehto saunalle?
Infrapunahikoilu ei sovi kiireiselle saunojalle, mutta jos tiedostaa vaatimukset, niin antaa infrapunateknologia hyvän mahdollisuuden rentoutua rauhassa. En tässä kirjoituksessa halunnut ottaa kantaa infrapunalämmittelyn erityisiin terveysvaikutuksiin, mutta useista syistä en toistaiseksi usko, että niillä on uniikkeja, perinteisestä saunasta poikkeavia terveyshyötyjä. Ainakaan silloin, kun säteily on etäistä IR-C:ta, jota tavallisissa saunoissa nautiskellaan. Palaan mahdollisuuksien mukaan asiaan myöhemmin.
Infrapunasauna, hehkusta päätellen myös runsaasti IR-A säteilyä. kuva: Pixabay, käyttäjä solskin
Mikä tekee infrapuna-asioista vaikeita?
On myönnettävä, etten saanut infrapunatutkimusteni kautta täysin tyydyttävää kokonaiskuvaa infrapunasäteilyä hyödyntävien tuotteiden mahdollisuuksista ja rajoitteista. Teen tämän artikkelin päätteeksi yhteenvedon asioista, joista aiheutuu hämmennystä infrapunasta puhuttaessa, jotta pääsemme jatko-osassa kiinni käytännön asioihin.
1) Infrapunan laatua voidaan mitata useilla eri tavoilla ja edes eri aaltoalueiden määrittely ja nimeäminen ei ole aina yhdenmukaista. Eri yhteyksissä käytetään aallonpituuteen viitattaessa erilaisia yksiköitä nanometreistä mikrometreihin (mikroneihin) tai sentin negatiivisiin potensseihin. Tämä vaikeuttaa infrapunaan liittyvien käsitteiden hahmottamista.
2) Infrapunateknologiat ovat suuri perhe keskenään hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja ja käyttöönotettuja ratkaisuja. Jos katsotaan onnistuneesti kaupallistettuja tuotteita, on niidenkin kesken eroja eivätkä jälleenmyyjät yleensä ole halukkaita tai kykeneviä kertomaan millaisesta lämmittimestä on tarkalleen ottaen kysymys. Sen sijaan keskustelu kääntyy nopeasti siihen, että laitteet ovat erilaisten tuote- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia. Osa teknologioista on myös epäsuoria, eli ne saavat jonkun muun tuotteen säteilemään. Tämä hankaloittaa taas infrapunasäteilijöiden keskinäistä arviointia.
3) Suurin huoli on kuitenkin epäyhtenäinen ymmärrys eri tyyppisten säteilijöiden vaikutuksista ihmisen kehoon ja sitä kautta terveyteen. Tähän asiaan ei tässä jutussa yritetty ottaa kantaa, vaikka se on erityisesti kansainvälisessä IR-saunojen mainonnasta aivan keskeinen argumentti.
Saunologian infrapunainen lanka jatkuu vielä yhden artikkelin verran! Seuraavassa jutussa käydään läpi perinteisen ja infrapunasaunan eroja ja samankaltaisuuksia sekä kerrotaan miten infrapunakylpyä voi kokeilla perinteisessä saunassa!
Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!
Infrapunasauna on kansainvälisesti katsottuna jopa suomalaista saunaa suositumpi rakennelma. Mutta mistä infrapunahikoiluttimissa on pohjimmiltaan kysymys? Tässä artikkelissa käyn läpi infrapunasäteilyn teoriaa, infrapunasäteilijöiden toiminnan perusteita ja niiden vaikutuksia ihmiseen.
Punahehkuisen, kiukaattoman hikoiluhuoneen maihinnousu Suomeen on tapahtunut viime vuosikymmeninä hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Muualla päin maailmaa infrapunasaunoiksi kutsuttuja laitoksia on kuitenkin myyty menestyksekkäästi jo pitkään. Infrapunasaunojen markkinoinnin ympärillä pyörii kuitenkin paljon huuhaata eikä niiden suhde tavalliseen saunaan ole lainkaan yksiselitteinen. Tämän takia olen jo vuosia hautonut asian perusteellista selvittämistä. Sen aika on nyt käsillä tämän kaksiosaisen artikkelin kautta.
Infrapunasauna on kansainvälisessä vertailussa ehdottamasti Google hakujen suosituin saunatyyppi (seuraa sinisen viivan irtiottoa vihreästä höyrysaunaviivasta).
Infrapunalämmityksen perusteet
Saunologiassa on aiemmin esitelty tavanomaisen saunan lämpöasioita (esim. Miten löyly vaikuttaa saunan lämpötilaan?). Suomalaisessa saunassa lämpöä saadaan monin eri tavoin, näistä lämpösäteily on tärkein lämpiämismuoto. Tämä lämpösäteily saadaan juurikin infrapunasäteilynä! Myös esimerkiksi varaavat tulisijat luovuttavat lämpönsä voittopuolisesti infrapunasäteilynä.
Lämpökameralla otettu kuva lämmitetystä vuolukivitakasta ja sen takana olevasta tiilihormista. FLIR E6 lämpökameran herkkyysalue on 7.5–13 mikrometriä eli IR-C -alueen alkupäässä.
Infrapunasäteilyä on monenlaista. Infrapunasäteily sijoittuu aallonpituudeltaan näkyvän valon ja mikroaaltojen välimaastoon. Infrapunaksi laskettavan säteilyn aallonpituus vaihtelee 0,76 mikrometrista 1000 mikrometriin (µm, micron, 1000 nanometria; alle 4 x10^14 Hz). Tämän alueen sisällä puhutaan lähi-, keskipitkästä ja etäisestä infrapunasta (myös IR-A,-B ja -C alueet) viitaten näiden säteilyalueiden etäisyyksiin valosta eli näkyvistä aallonpituuksista.Alla olevasta kuvasta selviää miten infrapunasäteily vertautuu muihin elektromagneettisen säteilyn muotoihin.
Elektromagneettisen säteilyn tyypit aallonpituuden mukaan. Kuvalähde: Wikimedia. Alkuperäinen: NASA, suomentanut Lassi Liikkanen
IR-alueiden määritelmät vaihtelevat hieman eri standardoimisjärjestelmien välillä (ISO 20473 vs. CIE). Näistä lähi-infrapuna on lähellä näkyvää punaista, etäinen sen sijaan lähempänä mikroaaltoja. CIE:n määrittämien raja-arvojen mukainen luokitus yhdellä lisukkeella on esitetty alla olevassa taulukossa:
Nimi
Lähi
IR-A
Keskipitkä
IR-B
”Semipitkä”
(epästandardi)
Etäinen
IR-C
Luokka
0,76 - 2 µm
(760 nm)12500-4000 cm-1
2 – 3 µm
4000-400 cm-1
3 -12 µm
3 – 1000 µm
400-5 cm-1
Esimerkki
Aurinko ja tähdet
Lämmittimet
IR-sauna
Kaukosäätimet
Eri aallonpituudet ovat yhteydessä säteilijän sisäiseen lämpötilaan: mitä kuumempi säteilylähde sitä lyhyempi aallonpituus. Lämpötilan kohotessa myös säteilyenergian teho kasvaa, itse asiassa eksponentiaalisesti (Stefan-Boltzman lain mukaan säteilyenergia = vakio * lämpötila ^4). Toinen hyödyllinen fysiikan laki on Wienin siirtymälaki, joka määrittelee säteilyenergian huipun mikrometreinä (lasketaan tuloksena kaavasta 2989/T, jossa T on absoluuttinen lämpötila Kelvineinä). Mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi aallonpituista säteilyä.
Ideaalin mustan kappaleen säteilyenergian jakauma eri lämpötiloissa (K). Nuolet osoittavat säteilyenergian huippua. Muokattu lähteestä ICNIRP, 2006. Health Physics 91(6).
Lähi-IR säteilyä saadaan mm. auringosta ja tähdistä ja sitä hyödynnetään esimerkiksi sotilasteknologiassa sekä tutkimuslaitteissa (kts. Edmund Opticsin esimerkit). Pitkää infrapunasäteilyä taas käytetään esimerkiksi sähkölaitteiden kaukosäätimissä, eikä se sovellu lämmitykseen.
Itsekin käytän infrapunalaitteita säännöllisesti lämpömittarointiin. Esimerkiksi Fluken 561 infrapunalämpömittari rekisteröi säteilyä 8-14 mikrometrin taajuuksilta. Tämä on todettu hyväksi kiinteiden kappaleiden lämpötilan mittaamista varten. Tätä selittää yllä oleva kuva, jonka perusteella tätä kuumempia kohteita ei myöskään luonnossa juuri esiinny.
Joissakin erityistapauksissa käytetään alle 8 mikrometrin alueelle sovitettuja mittareita, mutta yli 20 mikrometrin mittaamiseen soveltuvia laitteita ei ole yleisesti käytössä. Erillisellä infrapunaspektroskoopilla voidaan tutkia sitten säteilyenergian jakautumista eri osa-alueille. Tätä tekniikkaa käytetään erilaisten materiaalien analysointiin.
Infrapunasäteily ja ihminen
Tässä kuvailtu säteilylämmittimien fysiikka on vasta puolet infrapunan ymmärtämistä. Toinen puoli koostuu siitä, miten ihmisen keho reagoi erilaiseen säteilyyn. Tässä kohtaa siirrytään alueelle, josta Internetistä löytyy toinen toistaan uskomattomampia pseudotieteellisiä väitteitä esimerkiksi infrapunasaunan terveysvaikutuksista. Eräs fakta tähän liittyen on se, että myös ihmiskeho infrapunasäteilee, 3-50 mikrometrin alueella (voimakkaimmin 9.4 mikrometrin kohdalla). Monimutkaisen asiasta tekee kuitenkin se, että ihon eri kerrokset absorboivat infrapunasäteilyä eri tavoin, kuten kuvasta nähdään.
Infrapunasäteilyn vaikutussyvyys aallonpituuden funktiona. Viiva osoittaa millä syvyydellä ihon pinnasta 95% säteilystä on absorptoitunut. Kuvalähde: Philips Infraphil -hehkulampun käyttöohje (PDF) 2010
Oheinen kuva on peräisin Philipsin valmistaman infrapunaterapialampun käyttöohjeesta. Kuva esittää säteilyenergian tunkeutumista eri syvyyksille ihossa aallonpituudesta riippuen. Esityksen perusteella 1 mikrometrin säteily (IR-A, lähi) vaikuttaa jopa 6 mm ihon pinnan alaisiin kudoksiin.
Keskipitkäsäteily tunkeutuu myös useita millimetrejä ihan alle, pitkä vaikuttaa vain aivan pintakerroksiin. Aihetta käsittelevässä tieteellisessä katsauksessa (https://doi.org/10.1097/01.HP.0000240533.50224.65, PDF) todetaan, että IR-säteily ei ylipäänsä ole merkittävä terveydellinen riski. Lähi- ja keskipitkän alueen säteilylle annetaan tietyt energiarajat, joissa säteily on turvallista. Etäisen IR-alueen säteilyä ei lasketa terveysuhaksi, mutta siitäkin puhutaan. Katsaus ei ota kantaa positiivisiin terveysvaikutusiin.
Mutta myöskään pelkkä käsitys infrapunasäteilyn absorptiosta ei riitä selittämään sen vaikutuksia. Nykyisen informaation välityksen kulttuuriin kuuluu, että erityisesti vaikuttajamarkkinoinnin parissa toimivat ihmiset ottavat käyttöön erittäin vikkelästi esimerkiksi lääketieteellisen kuuloisia kuvauksia vahventamaan omia kokemuksiaan.
Esimerkiksi ammattibloggari Hannamari Rahkonen kirjoitti Yellowmood-blogissa seuraavasti:
”infrapunasäteily aktivoi luonnollista kasvuhormoniamme, joka on tärkeä osa rasvanpoltossa sekä lihaskasvussa. Infrapunasäteet lämmittävät ihon sekä alimmaiset kudokset ja koska ihon jälkeen päällimmäisenä kerroksena on rasvakudos, vaikuttaa säännöllinen infrapunasäteily myös rasvan palamiseen ja ihon tasoittumiseen.”
Vastaavia ja hurjempia tarinoita löytyy englanniksi runsaasti. Tässä artikkelissa en ruodi tällaisten lääketieteellisten väitteiden mahdollista todenmukaisuutta .
Infrapunasäteilijät
Kaikki objektit maapallolla vastaanottavat ja lähettävät jatkuvasti infrapunasäteilyä. Koostumuksesta ja lämpötilasta riippuu millaista ja kuinka paljon.
Esimerkiksi perinteinen wolfram-lankainen hehkulamppu oli ns. musta kappale eli ideaalinen säteilijä, jonka säteilyenergiasta valtaosa (>95%) oli infrapuna-alueella. Näkyvää valoa syntyi vain juuri sen verran, että lamppua pidettiin toimivana, kunnes ne sittemmin täällä EU:n alueella korvattiin vaihtoehtoisilla ja suhteessa enemmän näkyvää säteilyä tuottavilla valaisimilla. Niin sanottujen IR-lamppujen ja tavallisten hehkulamppujen ero on siis pieni.
Hehkulampun säteilyspektri selittää lampun heikon hyötysuhteen ja lämpimän, punavoittoisen värisävyn. Lähde: Wikimedia, https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/47/2200K_Spectrum.jpg
Infrapunalämmittämiseen tarkoitetut laitteet on suunniteltu tuottamaan tietyn tyyppistä infrapunasäteilyä. Kuten on jo käynyt selväksi, säteilyä saadaan lähes mistä tahansa. Nykyteknologialla säteilyä voidaan kohdistaa ihmiseen vaikka säteilevän taulun tai tekstiilin, esimerkiksi tyynyn tai peiton, avulla. Näkyvää valoa ei tarvita.
Infrapunasaunoiksi kutsutuissa tiloissa käytetään kuitenkin yleensä erityisiä tähän tarkoitukseen suunniteltuja säteilypaneeleja. Syitä on kaksi: uskomus käyttötarkoitukseen soveltuvasta säteilyalueesta ja soveltuvuudesta käyttökohteeseen. Näihin tutustutaan tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Infrapunalämmitinten toimintaperiaatteet
Kuten aiemmin esitetystä voi päätellä, syntyy infrapunasäteilyä millä tahansa lämmittimellä. Erilaiset kuumat (>1000°C) ja näkyvästi hehkuvat lämmittimet tuottavat lähi-infrapunaa. Tällainen lämmitin toimii esimerkiksi polttamalla butaania tai maakaasua. Perinteisesti käytetyin oli volframi (Tungsten) hehkulamppu.
Näiden lämmitinten käyttöä ihmisten lämmittämiseen suoraan tai lähietäisyydeltä rajoittaa palovammariski. Niillä on kuitenkin ollut lääketieteellisiä käyttötarkoituksia, mutta infrapunasaunoissa teknologia ei ole suosittua.
Keskipitkäsäteily soveltuu myös lähinnä teolliseen käyttöön. Sitä saadaan esimerkiksi kvartsipohjaisista säteilijiöistä, jotka voivat edelleen tuottaa myös näkyvää valoa. Pitkäinfrapuna on kuitenkin ensisijainen ja käytetyin ratkaisu ihmisten lämmitykseen ja myös saunoihin.
Pitkää infrapunaa tuottavat lämmittimet perustuvat erilaisiin metallifilamentteihin tai hiilikuituun. Näiden toimintalämpötila on matala eivätkä ne tuota näkyvää valoa. Keraamiset säteilijät toimivat sekä keski- että etäisellä IR-alueella.
Erilaisia IR-lämmittimiä Iso-Britanniassa valmistavan Herschelin vertailukuva selittää erityyppisten säteilijöiden eroja. Aallonpituusalueiden säteilyn energiasuhteet vaihtelevat olennaisesti halogeenilampun, hiilikuitulampun ja keraamisen säteilijän välillä.
Infrapunasäteilyn alueet ja erityyppisten säteilijöiden tuottaman säteilyn osuminen niille. Kuva: Herschel.co.uk (lämmitinvalmistaja erilaisille IR-laitteille)
Erilaisilla ratkaisuilla on erilainen lämpenemisaika. Esimerkiksi keraamisen lämmittimen lämpiäminen voi kestää jopa 10 minuuttia. Asia monimutkaistuu mikäli tarkastellaan infrapunasaunaksi tarkoitettua tilaa, jonka ilmaa ja pintoja lämmitetään infrapunalämmittimillä. Jotta tilassa tarkenee esimerkiksi alasti oleskella, on tila lämmitettävä jonnekin 30-60 asteen välille. Tämä voi ottaa aikansa.
Kotimainen Rauduspuu valmistaa keraamiseksi luokiteltava lasisäteilijöitä. Tuula Andresson, eräs yrityksen perustajista, kertoo että heidän tuotteillaan ”sauna” lämpiää noin vartissa, jos säteilijöiden teho on mitoitettu oikein. He suosittelevat lämmittäjien tehomitoitusta sähkökiukaan tehosuositusten tavoin tilan koon mukaan (n. 1 kW / m3; lasi-, betoni- ja kaakelipinnat lisäävät tehontarvetta 1,2 kW/m2). Myöhemmin jaettavien kokemusteni perusteella tämä vaikuttaakin suoraan siihen, miten lämpimäksi IR-sauna saadaan.
Yhteistä kaikille lämmittimille on se, että ne lämpiävät myös pinnaltaan. Tämän takia käyttäjänja lämmittimen välinen suora kosketus on vältettävä, ettei synny palovammoja. Tästä syystä lämmitinelementtien eteen yleensä asennetaan puiset ritilät, jotka lämpenevät vähemmän ja johtavat lämpöä huonommin jolloin niihin voi nojailla, ainakin jos pitää pyyhettä kehon ja puuritilän välissä. Lämmittimiä ei saa peittää.
Infrapunalämmitinelementit Alibaban verkkokaupassa ovat edullisia ja monenmuotoisia. Soveltuvuudesta ja ominaisuuksista vähän tarkkaa tietoa.
Saunologian infrapunatarina jatkuu seuraavassa osassa, jossa esitellään käytännöllisemmin infrapunasaunojen ratkaisuvaihtoehtoja, millaisia infrapunasaunat ovat ja hankkimiani kokemuksia infrapunakopeista. Kolmannessa artikkelissa pohditaan infrapunasaunan ja perinteisen saunan suhdetta toisiinsa.
Tätä artikkelia varten on haastateltu Rauduspuun Tuula Anderssonia, Saunattaren Seppo Metsälää ja Kotispan Aila Kentalaa sekä TkT Rauno Pääkköstä. Kiitokset haastatelluille!
Saunaravintola Kuuma Tampereella on Suomen tuoreimpia kaupunkisaunoja. Tammerkosken varrella, Ratinan vastapäätä, lämpeää kuusi päivää viikossa kaksi julkista saunaa miesten ja naisten yhteiskäytössä. Sauna-arvio paljastaa erilaisia haasteita saunapalveluissa, mutta kannustaa Tampereen kävijöitä rohkeasti kokeilemaan Kuumaa vähintään sen hybridisaunan vuoksi.
Parina viime vuonna uusien julkisten saunojen määrä Suomessa on ilahduttavasti lisääntynyt. Tampereella asiasta ollaan oltu erityisen innoissaan jopa siinä määrin, että kaupunki katsoi lähiseutujensa kanssa ansaitsevan maailma saunapääkaupunki –tittelin. Vuonna 2018 kaupunkiin avattiinkin näyttävästi kaksi uutta saunaravintolaa, Kuuma ja Tullin Sauna, laventamaan Rajaportin saunasta tunnetun kaupungin julkista tarjontaa.
Tullin Sauna ei kuitenkaan selvinnyt kuin reilun vuoden ja hakeutui kesällä 2019 konkurssiin, joten kesäkuusta 2018 lämmennyt Kuuma jäi yksin kannattelemaan saunan uuden aallon lippua. Kun World Sauna Forumin tapahtumapaikaksi sattui tämä Laukontorin lämmin lisäosa, oli luonnollista kirjoittaa siitä esittely myös Saunologian lukijoille.
World Sauna Capital -kyltti. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Kaksi saunaa (puu ja puu-sähkösauna) miesten ja naisten yhteiskäytössä. Uimapuku pakollinen. Erilliset pukutilat, kylmävesiallas. A la carte ravintola.
Aukioloajat (talvi 2019-2020; sauna ja ravintola)
ma-ti klo 11-21
ke-to klo 11-22
perjantai klo 11-23
lauantai klo 12-23
sunnuntai suljettu
Keittiö sulkeutuu puoli tuntia ennen muita palveluita
Pääsymaksu
Ma-pe, ennen 17.00 10€ (alennettu 8€)
Ma-Pe, jälkeen 17.00 15€
La, koko päivän 15€
Lipunmyynti ravintolan ensimmäisen kerroksen kassalla. Ei varauksia tai sähköistä lipunmyyntiä. Maksua vastaan saa kääntöporttiin ja pukuhuoneen kaapin lukitsemiseen sopivan rannekkeen.
Ota mukaan:
uima-asu (pakollinen), pyyhe, pefletti ja sandaalit.
Pyyhe- tai uima-asuvuokra 2€
Kylpyaika: samana päivänä niin pitkään kuin haluaa.
Hyvää:
Sijainti
Aukioloajat
Uintimahdollisuudet
Parannettavaa
Pukutilat
Miesten suihku
Jäähdyttelytilat
Puusaunan rappuset
Saunologian arviot
Löylyt
★★★★☆
Ilmanlaatu
★★★★☆
Vilvoittelumahdollisuudet
★★★☆☆
Pesu- ja pukeutumistilat
★★☆☆☆
Oheispalvelut
★★★★☆
Saunaravintola Kuuma, Tampere. Kuva kävelysillalta.
Mistä on kysymys?
Kuuma saunaravintola toteuttaa nykyaikaisen ravintolakulttuurin toimintamallia. Paikka on suunniteltu tiloiltaan ensi sijassa monipuoliseksi ruoka- ja juomaravintolaksi ja sauna on mahdutettu tiloihin, jotka anniskelutoiminnalta on jäänyt ylitse. Kuumassa on suuri baari viikonloppuihin, kesäsesonkiin ja yksityistilaisuuksiin toisessa kerroksessa ja pienempi lounasravintola sekä saunatilat alakerrassa. Sisätilojen jatkeena on runsaasti ulkotilaa jäähdyttelyyn ja luonnonvesialtaassa kastautumiseen Tammerkosken virkistävissä syleilyssä.
Saunaravintola on Ville Iivosen (Lumo Nordic, Sauna Finlandia) käsialaa. Iivonen oli varhaisessa vaiheessa mukana Löyly Helsinki saunaravintolan suunnittelussa. Löylyn osalta Iivosen osuus jäi rajalliseksi, mutta Kuumassa Iivonen on mukana yhtenä pääomistajista sekä operoinnissa. Tiettyjä yhtäläisyyksiä saunojen väliltä onkin helppo löytää, kuten aiempi kuvaus tilojen yhdistelystä ja paikasta kertoo.
Saunojen suhteen Kuumassa on tarjolla kaksi erilaista molemmille sukupuolille käytössä olevaa ”uimapukusaunaa”. Sukupuolille on erilliset pukuhuoneet, naisten pukuhuoneessa on myös omat suihkut. Miesten käytössä on saunoja yhdistävän välitilan kolme huurrelasikopitettua suihkua.
Kummassakin saunassa on puulämmitteistä tunnelmaa. Sisältä katsottuna oikealla puolella on kertalämmitteinen puusauna, jossa on useammasta pääkaupungin kohteesta tuttu kotkalaisen Refrakin toteuttama korkea kiuas pienellä löylyluukulla. Saunassa on toistakymmentä istumapaikkaa, tosin näistä kolmasosa tavanomaista pienemmällä jalkatilalla.
Vasen sauna, "moderni savusauna", on sitten eri maata. Lauteet ovat suuret, tyylikkäät ja selkeät. Näkymä Tammerkosken toiselle puolella on upea. Sauna on toteutettu Suomen saunaseuran savusaunojen tyyliä mukaillen ja huoneen nurkassa on varsin massiivisen näköinen kivikasa kiukaan päällä.
Savusauna. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Ulkonäkö ja tuoksu vihjaavat kuitenkin savusaunan ystävälle, että tässä on jotain vialla, sillä sauna on poikkeuksellisen noeton ja lähes hajuton. Kysymyksessä ei olekaan ”aito” savusauna, vaan hybridisauna, jossa puuta poltetaan lähinnä näön ja aromin vuoksi ja suuri osa savusta menee kiltisti suoraan hormiin. Kiukaan pohjalla lämpöä saadaan kahdesta sähkökiukaasta, minkä löylynheittäjä pian huomaa.
Saunojen lähtölämpötila kokeilupäivänä n. 18:00 oli 80 astetta. Kertalämmitteinen lämpesi tästä illan aikana vielä lisää, savusauna hieman jäähtyi. Savusaunan kiuaskivien pintalämpötila oli keskimäärin alle 100 astetta (!) ja kertalämmitteisen 300-400 astetta. Savusaunan kiukaan sisuksissa lämpöä on enemmän, muttei mahdottomasti.
Tässä esitettyjä lukuja ei voi suoraan standardina, kuinka lämmintä saunoissa keskimäärin on. Kertalämmitteisen saunan lämpötila on täysin riippuvainen siitä, millaisessa käytössä sauna on päivän aikana ollut. Mikäli saunojia ei ole aiemmin juurikaan ollut, voi lämpötila olla aluksi maltillisempi. Pitämällä löylyluukkua kiinni ei lämpötilaa myöskään pääse huomaamatta kohoamaan.
Miesten pukuhuone. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Naisten pukuhuone. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Kokemuksia Kuumasta
Matka saunaan konkretisoituu ravintolan kassalla. Saunaan pääsee pääsymaksua vastaan saatavalla magneettirannekkeella. Tämä moderni ratkaisu avaa kääntöportin sekä toimii avaimena pukukaappiin. Pukukaappeja on tarjolla kahta kokoa, mutta kumpikaan näistä ei ole talvivarustetulle saunamatkaajalle kuin täpärästi riittävä.
Saunatiloihin johtava kääntöportti ja magneettirannekkeen lukija. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Visuaalisesti Kuuma on miellyttävän neutraali ja rauhoittava kokemus. Rakennuksessa ja erityisesti löylyhuoneissa on käytetty runsaasti erilaisia perinteisiä puumateriaaleja, jotka tuovat tuoreeseen tilaan iättömyyttä ja jatkuvuutta. Saunoissa on moderni lähes seinän levyinen korkea ikkuna, jolta avautuu tyylikäs koskinäkymä Ratinan suuntaan. Saunoihin ei myöskään kantautunut ravintoloista muun elämisen ääniä.
Kummassakin saunassa oli pienen tauon ja kuivahtamisen jälkeen erikoinen tuoksu. Tämä oli kertalämmitteisessä poikkeuksellisen voimakas ja osittain, mutta ei kokonaan, vihjaten puutteelliseen siivoamiseen. Tuoksu laimeni ja siihen tottui saunomisen aikana, joten en pidä suurena ongelmana.
Hyvänä puolena kumpikin sauna tarjoaa hieman erilaisen löylykokemuksen mikä puoltaa niiden erillistä olemassaoloa. Savusaunassa on hieman maltillisempi lämpötila ja kivien viileys tuottavat varsin leppoiset löylyt. Saunan ikkunan yläpuolella kummassakin nurkassa sijaitsevat ilmanvaihtoluukut kiinni laitettuna löylyistä saa nauttia kohtuullisen pitkään. Tila on miellyttävä ja rauhoittava.
Kertalämmitteinen sauna oli lähtökohtaisesti omaan makuuni liian Kuuma. Penkeille ei siedä kunnolla istua ilman alustaa. Jos kiukaan löylyluukku on auki, ei ikkunan viereisellä ”piippuhyllyllä” oikein voi nostaa jalkoja ahtaasta välistä kiuasta kiertävän kaiteen päälle, ellei halua kypsentää niitä. Löyly sinänsä on luotettavan intensiivistä, joten kovemman löylyn ystävät varmasti pitävät tästäkin. Se mistä kukaan ei pidä, on korkealle laudetasolle johtavat huonosti valaistut epätavalliset askelmat. Portaiden muotoilu ei täytä minkään sortin ohjeita ja on suoraan sanottuna erittäin vaarallinen. Syitä nykyiseen kompromissiin on Iivosen mukaan useita, mutta mikään näistä ei minusta oikeuta jatkuvaa tapaturmariskiä, jonka ne muodostavat.
Ulkoallas. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Ulkoalueet ovat kokonaisuuteen sopivat. Viileää tai kylmää vettä on riittävästi, vaikkei allas talviuimareille riitäkään, saa satunnainen kastautuja viidessäkin metrissä olonsa hyvin virkeäksi.
Pukuhuoneet ovat nykymuodin tapaan auttamattomasti aivan liian pienet. Suomen viileitä vuodenaikoja ajatellen on myös harmillista, ettei sisällä ole lainkaan tavallisille kylpijöille suunnattuja jäähdyttely- tai seurustelutiloja. Saunojen ”aulatilassa” on penkkitilaa korkeintaan kouralliselle ihmisiä. Pukuhuoneessa voi oman sukupuolen kesken ehkä seisoskella, mutta penkkitilaa on sielläkin niin vähän, ettei se ole suositeltavaa. Ottaen huomioon, että miten monessa paikassa tämä sama tilan ahtaus on vaivana, on surullista, ettei siitä päästä tässäkään uudisrakennuksessa eroon. Iivosen mukaan kompaktiin tilan käyttöön on syynä alkuperäissuunnitelmista kutistunut rakennusala.
Yksityiskohtia, jotka tarvitsevat huomiota. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Muista täydentävien tilojen haasteista, perinteinen lattian vesilammikko-ongelma uhkaa täälläkin sukkien kuivana pysymistä. Miesten pukutiloissa ei ole omaa suihkua. Näitä käyttäneenä koin hankalaksi loppupeseytymisen niin, että saisin yhteisissä tiloissa suihkussa kuoriuduttua uima-asusta ja kietouduttua pyyhkeeseen pukuhuoneeseen siirtymistä varten, kun suihkukoppi itsessään oli tiloiltaan niukka – niin pitkään kuin automaattisuihkusta ripotteli katosta vettä lähes koko kopin leveydeltä, oli operaatio erittäin hankala. Ajatus peseytymisestä vaatteet päällä ei sovi yhteen oman käsitykseni kanssa hyvästä saunakokemuksesta. Miesten pukutilojen yksityisyyttä haastaa myös suoraan aulatilaan avautuva ovi, jonka eteen tarkoitettu verho vaikuttaa jälkiasennukselle.
Saunojen ikkunat ulkoa, huomaa ilmanvaihtoratkaisut. Saunaravintola Kuuma, Tampere.
Saunan jälkeinen rauhoittuminen pukuhuoneessa kärsi toisella käyntikerralla omaan makuuni liian rytmikkäästä ja vokaalisesta musiikista. Äänenvoimakkuudessa ei ollut sanomista, mutta se oli riittävä estämään rauhoittumisyritykseni. Saunoista puuttuvat lämpömittarit ja pukuhuoneista kellot, Iivosen mukaan tavoitteena on ajattomuus. Itse olisin tässä arvostanut hiljaisuutta ja hetken rauhoittumista pään sisäiseen maailmaan ilman taustamusiikkia, jonka valitseminen kaikkien kylpijöiden maun ja tunnelman mukaan on todennäköisesti täysin mahdotonta.
Ravintolapalvelut eivät varsinaisesti kuulu Saunologian sauna-arvostelujen piiriin, mutta niiden olemassaolosta voi jo antaa plussaa. Tapahtumatarjoilujen perusteella ruoka on myös hyvää! Ruokaa ei kuitenkaan tarjoilla sauna-alueelle, joten nälkäisen saunojan kannattaa aikatauluttaa kevyt ateria ennen kylpemistä tai lopettaa saunominen viimeistään puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.
Kuuma on kokeilemisen arvoinen saunapaikka. Kokonaisuudessaan kokemuksesta jää enemmän plussaa kuin miinusta, vaikka täytyy todeta, että puutteelliset sisätilat tekevät Kuumasta satunnaisille saunojille lähinnä lämpimien vuodenaikojen (touko-syyskuu) kohteen. Kylmässä viihtyville nykyjärjestelyssä ei pitäisi olla ongelmia. Kovin suuren ryhmän kanssa en kuitenkaan saunaan lähtisi, ellet sitten pääse paikalle arkisin päivällä jolloin tilaa on paremmin tarjolla.
Iivoselle riittää omien sanojensa mukaan ideoita toiminnan kehittämiseen tulevaisuudessa. Ainoa asia, jonka hän suostui paljastamaan, on toive saada arkipäiviin lisää saunovia yritysryhmiä ja elvyttää sitä kautta saunadiplomatiaa. Kosken rannassa voi ehkä olla tilaa myös jollekin laajennukselle – saa nähdä mitä Ville keksii, kunhan peruspalvelun särmät on saatu hiottua.
Kiitos Ville Iivoselle haastattelusta ja onnittelut tamperelaisille, jotka saavat nauttia Kuumasta kuusi päivää viikossa!
Artikkelin kuvat on poikkeuksellisesti kuvattu ainoastaan älypuhelimella.
The program of the third Word Sauna Forum held in Tampere, Finland on 3-4th of October concluded with a panel discussion about the “business potential of the best sauna experience in the world”. The discussion was cut short due to time constraints in middle of an interesting debate on the relative standing of infrared heat and so called IR saunas in comparison to traditional Finnish saunas. The discussion was fueled by a question from Jenifer Felan (Organic Sweat Shack, US) regarding the differences in health benefits between infrared and traditional sauna. The most vocal response from the panel came from Jake Newport (Finnmark Sauna, UK). Jake verbosely testified how traditional saunas also provide much radiant energy, thus overpowering IR solutions in most aspects.
I felt the discussion never reached a satisfactory state after that, but the time ran out for me to respond, so this is my take on the topic (admitting that my personal study of IR technology is still not ready for full exposure).
According computer simulations and some empirical research (not from Finland thou) the radiation energy across wavelengths slightly exceeds (3:2) heat energy transfer from convection (i.e., air borne conduction) in typical Finnish sauna conditions (Macqueron and Leppänen, 2017, DOI: 10.13140/RG.2.2.19394.68808). The actual situation varies according to the stove insulation, operation and the sauna room size. The conventional wisdom (Teeri, 1988) is that the sauna room should be evenly and appropriately warm and the stove relatively cool from outside so the radiant energy is received in good balance from all directions, not just the stove.
Simulation of convection heat in a wood-powered Finnish sauna. Simulation and image by Corentin MacqueronSimulation of radiant heat in a wood-powered Finnish sauna. Simulation and image by Corentin Macqueron
Bit of math: if you are running a 9 kW electric heater on full power for an hour, the resulting 9 kWh energy consumption should thus generate some 5 kWh of radiant energy. IR heaters are usually far less powerful. In practice, likely less, as the sauna in the stove temporarily capture of some of the energy. The exact energy balance in a real room will be subject to many variables such as ventilation, or if steam is generated (vaporizing 1.5 liters of water would consume 3700 kJ, equaling app. 1 kWh of energy).
However, we need to acknowledge a knowledge gap in basic sauna technology questions such as this. To best of my knowledge, there have been no studies to investigate the relative contribution of different wavelengths emitted across different types of saunas (variable temperatures and interior materials) which would help to make comparisons with infrared radiators heated saunas. My previous reference to a simulation is far too crude to count, I would like to empirical measurements and spectral energy. For instance, is traditional smoke sauna superior in this regard?
It is known that IR heaters can be attuned to specific wavelengths which will have different penetration and absorption responses in a medium such as human skin, bones, and other soft tissues. Without research that clarifies this, it is impossible to extrapolate precisely how much of the health benefits of IR radiation will be attained in a traditional sauna. A good deal, Jake has guessed, but how much exactly, we can only guess.
More research, please
I will now divert from the original question to the overall theme of the panel which started off from the best sauna experience. While there’s much work done to provide smooth customer journeys through sauna service by removing self-evident hurdles on the way to delight, such as the sauna service certification process by Sauna from Finland, we are nowhere near understanding the variance in actual experience any better. The physiological and health effects of different types of heat therapy environments are under constant interest and CEO Pekka Lettijeff from TyloHelo announced they are starting to support Swedish professor Hans Hägglund to pursue such research among clinical cohorts in Sweden.
What I would like to see, and even conduct, is research that would actually address the primary experience of sauna. I am not looking for a Kansei engineering type of reductionist account of good sauna experience, but I am not satisfied by leaving too much for subjective speculation. There are great individual differences probably due to both genetics and acclimatisation, but we should pursue much better understanding of which factors in the sauna environment will lead to different experiential outcomes. This could lead to various results. For instance, the Germans are convinced everyone should begin a sauna session with a warm foot bath presumably to promote sweating. This has no equivalent in Finnish sauna tradition, but I personally feel that similar smooth start works for me with sauna. However, this is clearly not the case for everyone.
So dear Finnish sauna enthusiasts around the world, I admit we’ve got several sauna knowledge gaps around the sauna design and utilization wisdom. They are easy to miss.
There’s still room and need for much research around basics sauna physics and engineering!
