Saunan päivää vietetään joka kesäkuun toinen lauantai. Päivän kunniaksi on saunajärjestön tavaksi tullut tehdä saunan rauhan julistus jostakin julkisesta saunapaikasta. Saunarauha ei ole uusromanttinen keksintö, vaan vuosisatainen periaate. Näin meitä valistaa Saunologian vakiosaunavieras, saunahistorian asiantuntija Heikki K. Lyytinen:
Saunassa kaikessa rauhassa
Saunarauhalla on pitkä historiallinen perinne. Sen olemassaoloon vaikutti keskiajalla erityisesti Euroopassa saunatapojen rauhattomuus. Ruotsin vallan ajan Suomessa se on ollut erityinen osa kotirauhaa. Saunarauhasta säädettiin kotirauhan yhteydessä. Muita rauhanlakeja olivat esimerkiksi tori- ja kaupparauha, laivarauha, naisrauha, käräjärauha ja kirkkorauha.
Rauhanlait ovat Ruotsin kuninkaan Birger-jaarlin ajalta. Hän oli Ruotsin hallitsijana vuosina 1248-1266, ja hänet tunnetaan maineikkaana lainlaatijana.
Saunarauha tunnetaan myös Baltian maissa. Esimerkiksi saunarauha julistetaan tätä vuonna myös Virossa kesäkuun toisena lauantaina kuten Suomessa.
Rauhan lähtökohtana on ollut Suomessa saunan pyhyys. Sellaisena se tunnetaan myös suomalaisessa kansanrunoudessa. Tuskin sauna on tänäänkään rentouttavan rauhoittumisen paikka ilman rauhaa. Keho ja sielu tarvitsevat sitä.
Tänään saunarauha ilmenee myös kylpyrauhana. Se on huomaavaista löylykäytöstä. Saunarauhan julistus on taas osa saunakulttuurimme elvytettyä perinnettä. Julistuksella ei ole historiallista vastinetta, vaikka niin on annettu ymmärtää. Joulurauhan julistuksella on oma historiansa. Joulurauhan julistus on myös perinteisessä sanamuodossa toisin kuin saunarauhan julistus, joka löytyy tämän tarinan lopusta.
Saunarauhan pitkä perinne
Eurooppalaisesta saunakulttuurista on säilynyt suunnaton määrä tietoa 1200-luvulta lähtien. Sauna ei ole ollut siis missään suhteessa historiaton. Myös saunaa koskeva lainsäädäntö on hyvin vanhaa. Jo germaanien latinankielinen laki ”lex Bavariorum” (vrt. lat. Bavaria = Baijeri) vuosilta 511- 535 mainitsee saunan. Myös vanhimpiin skandinaavisiin lakiteksteihin sisältyy säännöksiä saunasta.
Sauna esiintyy teksteissä rauhoitettuna paikkana ja oikeudellisesti erityisasemassa. Saunarauha oli rauhan lakien piirissä niin sanottu erityisrauha. Myös saunan paloturvallisuus edellytti erityisasemaa.
Vanhempi Västgöta-laki, joka on koottu vuosien 1219 - 1225 välillä ja sitä sovellettiin ennen vuotta 1350, pitää jonkun haavoittamista tai surmaamista saunassa tihutyönä, josta sai kaksinkertaisen rangaistuksen. Myös varkaus saunassa saattoi johtaa jopa hirttotuomioon, riippuen varastetun tavaran arvosta, ellei pystynyt lunastamaan henkeään sakoilla kuten seuraavassa muinaisruotsinkielisessä säännöksessä todetaan:
”Hwar sum stiæl i bastuwu æller af siælsins husbondæ til half mark. lösi sin hals meþ XL. markum æller hengi.”
Saunassa tapahtuvaa varkautta koskeva säännös vuodelta 1345 (Bjärköarätten)
Myöhemmissäkin keskiaikaisissa laeissa saunassa tapahtuva väkivalta katsottiin valanrikkomiseksi ja sitä rangaistiin yhtä ankarasti, kuin jos väkivallanteko olisi tapahtunut käräjillä, kirkossa tai kodissa.
Rangaistuksen ankaruus johtui keskiajan saksalaiseen oikeuskulttuuriin perustuvasta lainsäädännön periaatteesta, jonka mukaan heikkoa suojataan lailla. Alaston oli saunassa myös aseeton ja siten puolustuskyvytön.
Samaa periaatetta sovellettiin Visbyn kaupungin laissa, jossa on niin ikään saunarauha mainittu, myös käymälän kohdalla: se joka haavoittaa tai surmaa henkilön, ”joka istuu mukavuudessaan”, saa saman rangaistuksen, kuin jos teko olisi tehty saunassa. Joku voisi sanoa suomeksi sievistelemättä ja iskuvoimaisesti, että kysymys oli ”paskarauhasta”(”pax alvi exonerandi”). Saunarauha kuului niin sanottuihin tilannerauhoihin, jolloin ihminen oli lauteilla avuttomuuden tilassa.
sitä rangaistiin yhtä ankarasti, kuin jos väkivallanteko olisi tapahtunut käräjillä, kirkossa tai kodissa.
Maunu Eerikinpoika vahvisti vuonna 1349 kaupunkilaissaan ikivanhoina pidetyt saunarauhaa koskevat säännökset. Vuoden 1538 ruotsalainen laki säätää, että saunarauhan rikkonut olkoon kunniaton mies, joka ei saa vannoa valaa eikä todistaa oikeudessa.
Saunarauha osa kotirauhaa
Ruotsin vallan ajan Suomessa vuoden 1580 Kristofferin maanlaissa saunarauha ilmaistiin seuraavassa vanhakielisessä muodossa:
”Nijn palio quin Talonpoica on sisälle ottanut huonettans ia tomtins cans, iosa hän pällä asu, sijnä tule hänen olla koto rauha, ia caikille hänen omillens. Nytt seiso Sauna vlokona kartanosta, paia, ycteinen huone eli aitta, näisä huoneis tule miehen nauttia sama kotorauha, quin cardanosakin eli tomtisa. Se quin sijnä teke hänelle wahingon, olkan walan sakon rickonutt.”
Saunarauha kuului siten kotirauhan piiriin, tosin hieman miehen erityisasemaa korostavassa patriarkaalisessa hengessä kuten muinaisen suomalaisneidon romanttisessa saunomistoiveessa:
"Jos mie saisin suuren sulhon, mustakulman ja korian, heti saunan lämmittäisin, joka päivä pään pesisin."
Keskiajalla saunatapojen rauhattomuus vaati saunarauhaa
Saksan saunalaitoksessa keskiajalla arvovaltaiset henkilöt saapuivat saunoihin hyvin pukeutuneina palveluskuntineen. Tavallinen rahvas sen sijaan riisuutui jo kotona vaatteiden varastamisen pelossa juosten alastomana tai puolialastomana pitkin kujia saunaan. Varkauksien estämiseksi saunalaitoksissa oli vartijat. Usein saunojat luovuttivat aseensa, joita vahtimestari vartioi.
Vartijoita tarvittiin myös saunarauhan ylläpitämiseen. Heti ensilöylyjen jälkeen saunojat alkoivat juoda tolkuttomasti olutta ja viiniä. Jäähdyttelyn aikana kietouduttiin lakanaan ja jatkettiin sen jälkeen juhlimista. Saksalaiseen saunalaitokseen kuului myös bordelli – löylyjen oheinen rentoutumis- ja virkistäytymismuoto. Keskiaikaista saunomismentaliteettia kuvaa hyvin seuraava saksalainen saunahuuto:
”Viini antaa minulle paljon iloa, sitten harpunsoitto, viulumusiikki, tanssi ja saunominen”
Siksi ei ollut mitenkään epätavallista, että saunarauhan turvaajia tarvittiin myös riitojen ratkaisemisessa. Usein riitoja ratkottiin kättä pidemmällä.
Saunarauha tunnetaan myös suomalaisessa kansanrunoudessa
Rauha tunnetaan myös Suomen kansan vanhassa runoudessa saunan yhteydessä. Elias Lönnrotin Muinaisia loitsurunoja -julkaisussa on tunnettu saunaloitsu seuraavassa muodossa, jossa myös saunarauhaan viitataan:
Terve löyly, terve lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Löyly on poika Auterisen,
Auterettaren tekemä.
Tule löylyhyn Jumala,
Isä ilman lämpimähän,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan;
Luohuttele liika löyly,
Liika lämmin pois lähetä,
Läpi vintilän lävestä,
Napakairan kaivamasta!
Saunan pyhyys saunarauhan lähtökohtana
Myös rauhaa edellyttävä pyhyys on liittynyt suomalaiseen saunaan ja saunomiseen. Se velvoitti saunojan omaksumaan rauhallisen ja pidättyvän käytöstavan. Saunassa ei ollut soveliasta riidellä, remuta eikä kiroilla, ei viheltää, ei isolla äänellä hoilottaa eikä mainita Jumalan nimeä. Ja jos suusta ei saanut päästellä mitä tahansa, kehon sanattomatkaan päästöt eivät olleet luvallisia. Lauteilla siis vaietaan, ja ajatukset punotaan sanoiksi vasta vilvoitteluvaiheessa.
Yösauna ja kohtuuttomat löylyt eivät myöskään kuuluneet asiaan. Siitä ”saunatontin haltija”(vrt. ruotsin tomtegubbe) eli saunatonttu piti huolen.
Mikael Agricola toteaa tontun tehtävästä Dauidin Psalttarin esipuheessa: ”Tontu honen menon hallitzi quin Piru monda villitsi.” Jos talon väki ei pysynyt tässä suhteessa ryhdissä, seuraukset siitä olivat hyvin vakavat tai jopa kohtalokkaat. Saunassa siis kaikessa rauhassa.
Saunan pyhyyden taustalla on shamanistinen maailmankuva. Sen mukaan pyhällä saunatilalla oli oma suojelijansa, jota tervehdittiin saunaan mennessä. Se toimi yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä. Saunalöylyn isä tunnettiin nimellä Auterinen. Kynnyksen yli astuttaessa mentiin pyhään tilaan alastomana ja suojattomana. Sinne ryömittiin kuin karhunpesään uudestisyntymään. Tapahtuma oli herkkä ja arkaluontoinen. Sisään astuttiin riisuuntuneena kunnioittavasti ja mieli valppaana – suojana vain alastomuuden pyhyys ilman titteleitä ja muita muodollisuuksia.
Ilman saunarauhaa sauna ei ole rauhoittumisen paikka
Tänään saunakansan piirissä saunan pyhyys on osittain kadonnut, mutta saunarauhan idea ei ole miksikään muuttunut. Myös Suomen Saunaseuran toiminnan keskeinen periaate on saunarauha. Osa saunarauhaa on nimenomaan saunomisen yhteydessä kylpyrauha. Se tarkoittaa hyvien saunatapojen noudattamista, huomaavaista ja rauhallista käytöstä sekä mahdollisuutta yksityisyyteen.
Huomaavaisella ja rauhallisella käytöksellä tarkoitetaan hiljaisuutta tai maltillista äänenkäyttöä. Saunassa ollaan rauhoittumassa, siellä ei arvostella tai moitita eikä pureta työasioita tai ristiriitoja toisten kuullen. Kylpyrauha konkretisoituu huomaavaisena löylykäytöksenä. Saunaan tulija tai sieltä lähtevä kysyy toisilta saunojilta, haluavatko he lisää löylyä.
Sauna on rauhoittavan itsetutkiskelun, mielen hiljentymisen ja eräänlainen ”pään selvittämisen” paikka ja mielellään selvin päin, ehkä joskus jopa turvallinen pakopaikka kaiken kiihtyvän keskellä. Tietoisuuden painopiste putoaa päästä ja ajatuksista kehoon, joka samalla tuntuu menettävän painovoimansa. Olo on höyhenen kevyt ja etiketeistä irronnut.
Tietoinen kehollinen läsnäolo on silloin tila, jossa henkisiä elämyksiä voi saavuttaa, ehkä kokea myös arjen katkaisevan pyhyyden tunteen. Kehossa läsnäoleminen on moniaistinen, tasapainoinen ja terveellinen tila, jossa ihminen on luonnostaan silloin, kun mieli ei ole stressaantunut. Mielen maailmassa on silloin tavanomaista enemmän sallivuutta ja oman itsen hyväksyntää. Sen voi kokea vain paikassa, jossa vallitsee rauha – sanan varsinaisessa merkityksessä saunarauha, jossa suomalainen voi olla aidosti oma itsensä – olla se, mikä on.
Uuden saunarauhan perinne ja julistus
Kansainvälinen savusaunaklubi on elvyttänyt tämän vanhan saunaperinteen ja julistanut vuodesta 1995 lähtien kaikkia koskevan saunarauhan suomalaisen saunan päivänä, kesäkuun toisena lauantaina. Tekstin on laatinut Savusaunaklubin perustaja Eero Välikangas. Saunarauhan julistus on siis uudissanoitus, jolla ei ole historiallista vastinetta. Se on siis saunarauhaidean sanallistettu mukaelma. Julistus ilmentää arjen katkaisevaa kiireettömyyttä, hyväntahtoisuutta, iloa, hiljaisuutta, toistemme kunnioittamista, avoimuutta ja saunomisen häiriötöntä rauhaa.
”Tänäkin vuonna itse kullakin olkoon oikeus saunoa rauhassa mielisaunassaan.
Saunaan älköön kukaan tulko miekka sojossa, vaan paljaaksi riisuutuneena, iloisesti hymyillen käsi ojossa.
Torat, riidat ja kännykät jätettäköön kuuloetäisyydelle kauemmas saunasta.
Saunaan älköön tulko rietas ajatus, kateus eikä kostonhimo.
Suvaitsevuus ja avoin mieli ovat tervetulleita.
Mistään ei ole niin hyvä mennä kuin lämmitetyn saunan ovesta.
Suokaamme tänäkin vuonna toisillemme ja itsellemme saunarauha!”
Lähteet
Holmbäck, Åke & Elias Wessén 1946 Svenska landskapslagar tolkade och förklarade för nutidens svenskar, femte serien, Äldre västgötalagen, Yngre västgötalagen, Smålandslagens kyrkobalk och Bjärköarätten. Stockholm: Geber.
Kerkkonen, Gunvor 1956 Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid. Från vikingtid till reformátionstid. Band IV. Hesingfors: A.B. Örnförlaget.
Lyytinen, Heikki K. 2021 Terve Löyly. Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin, Jyväskylä: Kustannus Linna.
Vuorenjuuri, Martti 1967 Sauna kautta aikojen. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Otava
