Puukiukaiden päästöt pääsivät pälkähästä

Saunologiassa vuosia seurattu puukiukaiden päästövaatimusten muuttumista. Pitkään odotettu standardimuutos, jonka ajateltiin yhtenäistävän kiukaiden ja muiden pienen tulisijojen vaatimukset toi lopulta tullessaan yllätyksen. Keväällä 2025 julkaistu päivitys vahvisti sen, ettei puukiukaille tule uusia päästörajoja – ainoastaan uusia ilmoitusvaatimuksia. Päästellä saa vanhaan malliin. Nyt vahvistettu muutos on kiuasvalmistajille kyseenalainen helpotus, mutta kiukaan ostajat se jättää ensisijaisesti valmistajien markkinoinnin armoille, sillä kiukaiden vähäpäästöisyyden seuraaminen on entistä monimutkaisempaa.

Tausta

Nykyiset EU:n laajuiset tuotevaatimukset jatkuvalämmitteiselle puukiukaat ovat olleet voimassa jo vuodesta 2013. Koko Saunologian toiminnan ajan ala on innolla ja kauhulla odottanut vaatimuksiin kohdistuvan uudistuksen tapahtumista. Uuden standardin odotettiin tiukentavan kiukaiden päästövaatimuksia tai pahimmassa tapauksessa kieltävän puukiukaat kokonaan. Korona-aika lykkäsi uudistusta, mutta kesäkuussa 2025 uusi aika lopulta koitti. Veikkaukset eivät käyneet toteen.

Uudet vaatimukset

Vuosien odotuksen jälkeen päivitykset standardeihin ovat lopulta täällä. Ne löytyvät dokumentista SFS-EN 16510-2-10:2025:en Multi-firing sauna stoves fired by natural wood logs (edeltävä standardi oli EN 15281 vuodelta 2010/2011). Requirements and test methods. Tätä on Suomessa valmisteltu Timo Harvia (Harvia Oyj) koollekutsumassa WG-3 komiteassa Tulisijat CEN/TC 295. Standardi vahvistettiin 6.6.2025 ja sitä seuraa kahden vuoden siirtymäaika, kunhan julkaisu EU:n virallisessa lehdessä julistettu, joka ei vielä tapahtunut. Standardi on ostettavissa SFS:n verkkokaupasta: https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/CEN/ID2/1/1355143.html.stx.

Lopputulos on teollisuudelle huojennus. Uusia päästövaatimuksia ei tullut mutta kiukaiden suoritustasoilmoituksiin vaaditaan uuden tyyppisiä päästötietoja. Mittauksiin tulevat nyt mukaan hiukkasmassa (ml. pienhiukkaset), hiilivedyt (VOC) ja typen oksidit (NOx). Aiemmista vaatimuksista säilyvät häkäpäästöt (CO) ja hyötysuhde. Kahden vuoden siirtymäaikana valmistajien on mitattava nämä uudet tiedot ja vanhan standardin mukaisia tuotteita ei enää voi myydä.

Narvi Löylymestarin 2013 CE-vaatimusten (2010 standardi) mukainen tyyppikilpi. Tähän tarvitaan 2027 uusia tietoja.

Tämä on ympäristötietoisia kuluttajille pieni voitto mutta ei mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla edistä alan kehittymistä tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan.

Odotuksia vastaan

Ennen uudistusta alalla yleisesti odotettiin, että päivityksen lopputuloksena kiukaat saisivat muita pienpolttolaitteita, kuten takkoja ja kaminoita, vastaavat vaatimukset. Nämä olisivat olleet kiukaille erittäin haastavat ja edellyttäneet teollisuudelta edelleen merkittäviä tuotekehitysinvestointeja. Esimerkkinä Saksassa tuli tämän vuoden alussa käyttöön niin sanottu BImSchV 2 standardi, joka koskee myös kiukaita. Sen seurauksena siellä tarjolla olevien puukiukaan määrä kutistui merkittävästi.

Uudistusta odotellessa Suomessa ja Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa vedettiin läpi 2 kansainvälisesti merkittävää kiukaiden tutkimushanketta. Kiuas 1 ja 2 hankkeet keskittyivät laajan teollisuuskonsernion palvelemiseen ja niiden tuloksena monet yritykset oletettavasti pystyivät parantamaan tuotteitaan. Keskeinen uusi tekijä oli pahamaineisten pienhiukkasten massan vähentäminen polttotuotteissa. Tutkimushankkeessa siinä määrin, että kuopiolaiset luopuivat omista suunnitelmistaan kehittää kansallinen päästömerkki. Pidin itse tätä ideaa erinomaisena ja harmittelin jo vuosia sitten, ettei siihen uskallettu lähteä. Eräs syy oli odotus siitä, että uudet eurooppalaiset vaatimukset korvaisivat tänään tämän tarpeen.

Nyt nähdään, että näin ei käynyt ja kuluttajat tulevat jäämään edelleen vaille selkeää näkemystä kiukaiden ympäristövaikutuksista. Koska kaikki kiuasvalmistajat kilpaa kehuvat omien tuotteidensa vähäpäästöisyyttä, tulee olemaan kuluttajille haastavaa arvioida, mitkä kiukaat todellisuudessa ovat vähäpäästöisiä ja mitkä eivät. Uudet mittasuureet itse asiassa tarjoavat valmistajille erinomaisuuden valita, mitä kiukaan päästökomponenttia vähäpäästöisyyden markkinoinnissa hyödynnetään.

Valmistajien kannalta uudet vaatimukset ovat siis helpotus, mutta myös kustannus. Koska kiukaiden pitää tulevaisuudessa raportoida uudet päästötyypit, on kiuasmalleilla on edessään uudenlainen laboratoriokierros. Kiukaita ei siis tarvitse muuttaa, mutta niiden toiminnasta pitää olla uudenlaisia dokumentteja. Koska standardeja vastaava testaustyö on kallista, voi tämä vaikuttaa negatiivisesti kilpailutilanteeseen suosien suurimpien kiuasvalmistajien tuotteita, joilla ei ole vaikeuksia maksaa uudelleen sertifioinnin kustannuksista.

Toivoa vihreämmästä tulevaisuudesta

Saunologin päätelmä tästä vuosikausia kestäneestä muutoksesta on, että odotukset olivat kovat, mutta lopputulos laihan lainen. Hyvänä puolena lähivuosina kuluttajilla on enemmän tietoa käytettävissään, huono puoli on se, ettei tiedon tulkintaan ole yksiselitteisiä viranomaisten suosituksia, vaan tuotevalintaan tehdessä päästöt jäävät oman harkinnan varaan. Suomalainen kiuasteollisuus saa siis jatkaa entisellään ainoastaan Saksan ja Itävallan alueella BImSchV 2 -vaatimusten keskellä tiukkaa puukiukaat ovat toistaiseksi kauppasaarrossa.

Kaikkea toivoa ympäristöystävällisemmistä kiukaista ei kuitenkaan tarvitse heittää. Itä-Suomen Yliopiston Jarkko Tissarin mukaan on mahdollista, että puukiukaat tulevat vielä EU:n Ympäristölainsäädönnön pariin ns. EcoDesign (Ekosuunnitteluvaatimusten) myötä.

”Uusi standardi mahdollistaa sen, että kiukaat voidaan ottaa EcoDesignin piiriin”, kertoo Tissari.

Edellinen ekosuunnitteluvaatimus astui voimaan 2022 ja kohdistui käytännössä kaikkiin muihin puunpienpolttolaitteisiin paitsi puukiukaisiin. Vaatimuksia uudistetaan neljän vuoden välein, joten jäämme seuraavaksi odottamaan nähdäänkö kaikesta huolimatta jo vuonna 2026 muutoksia tuotevaatimuksissa, vai jäädänkö odottamaan seuraavaa vuosikymmentä – jolloin nyt julkaistun standardin vaikutukset ovat jo siirtymäkauden jäljiltä näkyvissä.