Tutkimustietoa kiuaskivistä ja ajatuksia ostajalle

Kirjoitin aiemmassa artikkelissa kiuaskivien merkityksestä saunakokemukselle. Pääväitteeni oli, että kivien pitää olla oikeaa laatua ja ennen kaikkea kunnossa. Kivien vaihtaminen on varmasti yleensä helpoin ja halvin tapa parantaa löylyjä! Kritisoin myös luonnonkivien käyttöä. Tässä postauksessa laajennan näkemystä ja annan luonnonkiville ävhän armoa.

Tässä artikkelissa syvennyn eri kivilaatujen sisältöön sekä Rakennusmaailman (Kiuaskivet koskesta vai kaupasta?, RM 4/2005) että Kuningaskuluttajan teettämien tutkimusten pohjalta. Tutkimukset ovat menetelmiltään eri maailmoista, mutta rikastavat kuvaa kivien käytöstä ja merkityksestä. Rakennusmaailman kiviä testasi kaksi laboratoriota, YLE:n testiryhmä koostui saunomiskilpailujen osanottajista. Edellisessä luotettiin monenlaisiin mittauksiin, toisessa pelkkään aistinvaraiseen arviointiin.

Molempiin testeihin otettiin mukaan yleisimpiä oliviini-diabaaseja, keraamisia kiviä sekä luonnosta poimittuja kiviä. Tulokset olivat yllättäviä, samoin kuin mineraalimäärityksen havainnot kivilaaduista.

luonnonkiviä välimereltä
Luonnonkivien suhteen väri-, koko- ja muotovalikoimaa riittää. Kuvassa Välimeren kiviä.

Testien tulokset

Yleisarvosanoiltaan kummassakin testissä luonnon kivet (RM:n mukaan ”kosken kivet”) menestyivät erittäin hyvin. Kuningaskuluttaja rankkasi ne kärkeen, RM kakkoseksi. Sen sijaan keraamiset kivet, ja nimenomaan Kerkes, jakoivat mielipiteet. Kerkes nimittäin voitti Rakennusmaailman testin, mutta jäi toiseksi viimeiseksi Kuningaskuluttajan testissä. Oliviini-diabaasit pärjäsivät kummassakin testissä kuitenkin kelvollisesti, tullen toiselle ja kolmannelle sijalle.

Tuote Yleisarvosana
Kerkes 9.2
Luonnonkivi 9.0
Parhaa Löylyt Eliitti 8.5
Parhaat Löylyt Perinteiset 8.5
Parhaat Löylyt Pyöristetty 8.1
Peri Sauna Stones 7.9
Seppälän kiuaskivi 8.1
Suomen kiuaskivi (oliivini) 7.8
Tiileri 8.5
Tulikivi 7.3

Tätä kokemusten ja laboratoriomittausten eroa selittää Kerkesin kohdalta parhaiten sen muita matalampi lämmönvarauskyky (ominaislämpö ja ominaispaino). Kun nämä kivet pistetään samaan pieneen kiukaaseen muiden rinnalle, ei niistä saa pitkään kuumia löylyjä. ”Sähkökiukaassa Kerkes ei tuottanut kovia löylyjä, kosteat ja pehmeät kyllä, jos sellaista arvostaisi. Puukiukaassakin se antoi hyvät löylyt vain kuumana.” kirjoitti Kuningaskuluttaja.

Rakennusmaailman testi sen sijaan painotti käytettävyyttä (ladottavuus, tasakokoisuus) ja kestävyyttä eikä edes mitannut löylykapasiteettia. Kahdesta ensiksi mainitusta ominaisuudesta Kerkes sai täyden kympin, mikä antoi riittävästi etumatkaa muihin nähden testivoittoon.

RM:n kiinnostavin tietoa kivien eliniän kannalta oli pirstoutumistesti, jossa kuumat kivet tiputettiin kylmään veteen kaksikymmentä kertaa. Toistojen määrä oli rajoitettu, mutta alle puolet kivistä kesti tämän. Vuolukivet selvisivät yllättäen myös ehjinä, mutta pahasti pirstaloituneina. Lisäksi sähkökiuasartikkelin yhteydessä mainittu vuolukiven värinmuuttuminen tuli esiin kiven muuttuessa ruosteiseksi. Vuolukivi jäi viimeiseksi, mutta sai hyvät arviot lämmönvarauskyvystä ja lämmönjohtavuudesta.

160505-Kiuaskivilaatikot-KotkanKRaudasta

Neljäs aiemmassa kiuaskiviartikkelissa mainittu kivityyppi, oliviini, oli myös mukana RM:n testissä. Testi vahvisti kiven hyvän lämmönvarauskyvyn, mutta kivi todettiin kestävyydeltään yllättävän heikoksi. Sen pirstoluku (8) oli huonompi kuin muiden, pyöristettyjä kiviä lukuunottamatta. Pyöristetyt oliviini-diabaasit eivät muutoin saaneet moitteita, mutta pyöristäminen selvästi heikentää kiveä. Toisaalta pyöristetyt kivet ovat helpompi latoa ja ne ovat käsittelyn vuoksi tasakokoisempia.

Mitä kiuaskivet oikeasti sisältävät?

Rakennusmaailman testin yksi yllätys ainakin minulle oli kivien koostumus. Oliivini-diabaasina myytävien kivien sisuksista löytyi enimmäkseen maasälpää ja kivien lajiksi määritettiin oliviinigabro. Maasälvän lisäksi kivet sisälsivät oliviinia (14-20%) ja pyrokseenia (6-12%). Oliviinin geologinen luokitus oli troktoliitti, vaikka se sisälsikin 73% oliviinia ja vain 11% maasälpää.

Luonnon kivet sen sijaan koostuivat tasaisesti kvartsista (29 %), kalimaasälvästä (27%) ja plagioklaasista (34 %). Se, mitä itse kukin luonnosta löytää lienee täysin oman geologisen harrastuneisuuden varassa… Itse en lähtisi arvailemaan mitä mikin möhkäle on syönyt, koska kaikki mineraalit ovat minulle yhtä vieraita.

Keraamisten kivien koostumus on todellisuudessa lähinnä lasia. Kerkes on sintrattu 1300 asteessa ja lasittuminen on voimakasta (90 %), Tiilerissä oli mukana myös kvartsia (30%) ja kivi oli edelleen hyvin huokoinen (17% vs. alle prosentti muissa kivissä). Tämä selittää kivien lämpöominaisuuksia. Sintraus tarkoittaa materiaalin muuttamista jauhemaisesta kiinteään olomuotoon lämmittämällä sitä lähes sulamispisteeseen. Parhaat Löylyt Eliittikiven koostumus ei analyysin perusteella ollut muuttunut, vaikka sekin oli lämpökäsitelty ja rakenne oletettavasti sintraantunut.

Näistä tiedoista voi olla iloa, mikäli kiviä etsiskelee jossakin muussa maailmankolkassa. Lisää suomalaisista kivistä voi lukea Geologian tutkimuskeskuksen malminetsijän oppaasta. Alla kuva oppaasta löytyvästä magmakivien luokituksesta, joka sisältää tässäkin mainitut kivilaadut.

Magmakivien taulukko
Taulukko magmakivien yksinkertaistetusta luokituksesta. Lähde: Geologian tutkimuslaitoksen opas malminetsintään, 1993

Voiko luonnonkiviä käyttää?

Kritisoin aiemmassa artikkelissa amatöörin valitsimien luonnonkivien käyttöä arpapeliksi. Olen edelleen samaa mieltä, mutta molemmat testit toisaalta rohkaisevat kokeilemaan luonnon kiviä erityisesti pienemmissä, jatkuvalämmitteisissä puu- ja sähkökiukaissa. Joten jos ensi kesänä on aikaa käydä järvellä, joella tai hiukkakuopalla, niin oman maun mukaan kiviä poimimaan ja kopistelemaan!

Kivien toisiinsa takomisen lisäksi kiviä voi myös testikuumentaa vaikkapa nuotiolla, mutta tämän jälkeen kauniit sävyt täytyy palauttaa pesemällä kivet kunnolla. Tämäkään ei toisaalta takaa sitä, etteikö kauniiden kivien sisällä voi piillä rikin eli mädänhajuinen tai muu ikävä yllätys. Esimerkiksi jos kivi sattuisi sisältämään asbestia, jota Suomessa luonnostaan esiintyy. Teollisesti valmistettuja kivien kanssa riskit ovat hallitumpia.

Keraamisten kivien paikka

160505-KerkesKivet_Saunasampo

Keraamisilla kivillä on selvästi oma yleisönsä. Tiilerin suhteen en tosin edelleenkään ymmärrä mikä se kiukaassa on – ehkä tämä johtuu myös tuotteen minulle vastenmielisestä ulkonäöstä ja assosiaatiosta huonoon saunaan. Tiileri menestyi joka tapauksessa kelvollisesti RM:n testissä, Kuningaskuluttajan vertailussa se ei ollut mukana. Epäilen, että löylykokeissa sen kohtalo olisi ollut yhtä karu kuin Kerkesin. Tiileri menestyi objektiivisesti hyvin pirstoutumistestiä lukuun ottamatta.

Kerkesin kivillä on sen sijaan oma paikkansa. Se paikka ei ole tavallisessa jatkuvalämmitteisessä kiukaassa pintakivenä. Kerkesin, ja Eliittikiven, kovat kestävyysominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa vasta kovemmassa käytössä. Näin on esimerkiksi kertalämmitteisissä puukiukaissa ja jatkuvasti lämpiminä olevissa sähkökiukaissa. Kivien hinta on niin kova, ettei niitä muihin käyttökohteisiin oikein voi suositella. Erityisesti kertalämmitteisissä kiukaissa, kuten savusaunoissa, kivien kova lämmitys kompensoi luontaista lämmönvarausta ja parantaa löylyominaisuuksia. Ehjä Kerkes toimii varmasti paremmin kuin pirstoutunut luonnon kivi.

Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkeist ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kuva Pekka Paasonen
Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkeist ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kiuasta on lämmitetty toista sataa kertaa, 5-6h kerrallaan. Kuva Pekka Paasonen, Pönttöpalvelu.fi

Tätä mieltä on myös blogin lukija, Pönttöpalvelun Pekka Paasonen. Hän hankkii osan elannostaan hoitamalla savukiukaita ja lähetti minulle yllä olevan kuvan huoltamastaan Kuusijärven savusaunan kiukaasta. Kiukaassa on ollut sekaisin oliivini-diabaasia (jota Pekka kutsuu ”luonnon kiveksi”) ja isoja Kerkesin kuulia. Diabaasi on muuttunut sitä pienemmiksi palasiksi, mitä alempana kiukaassa se on ollut.

Jos kiuaskivien käyttökohteen on tavallinen jatkuvalämmitteinen sauna, on markkinoita hallitseva oliviini-diabaasi (eli oliviinigabro) on sen sijaan varma valinta. Se ei maksa paljoa ja on saatavilla erilaisissa kokoluokissa käyttövalmiina. Kiukaan pintakiviksi voi sitten esimerkiksi ulkonäön perusteella hankkia pyöristettyjä, valkoisia tai luonnonkiviä löylyjen tästä todennäköisesti kärsimättä. Tieteellisesti uskottavia testejä kivien kokemuksellisista eroista löylyissä ei ole vielä tehty, joten kannattaa mennä sen mukaan, mihin itse uskoo.

Lue myös artikkeli kiuaskivien käyttöönotosta!

P.S. Peridotiitti

Peridotiitti on eräs vanha erityisesti savusaunoissa käytetty kiuaskivi. Se on huonosti saatavilla ja jäi siksi pois kiviartikkelien ensimmäisestä versiosta.

Kivi on kuitenkin erinomaisen kestävä ja esimerkiksi Saunaseuran kovassa käytössä olevissa savukiukaissa on suosittu nimenomaan peroditiittia. Sitä on louhittu Orimattilassa pitkään, mutta tällä hetkellä aktiivista kaivostoimintaa on ilmeisesti vain Pennalassa. Tällä hetkellä Misa myy peridotiittia sähkökiuaskoossa, isompien kivien perään täytyy soitella Pennalaan - yrityksestä en löytänyt tietoja.

Lukemista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/23/luonnonkivilla-parhaat-loylyt Kuningaskuluttajan artikkeli

http://tupa.gtk.fi/julkaisu/opas/op_038.pdf Geologian tutkimuslaitoksen opas malminetsintään

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.