En voi väittää, että puiden kaatamisella olisi sinänsä paljoa tekemistä saunakokemuksen kanssa. Jos on suunnittelun lisäksi rakentamassa omaa saunaansa, voi rakennuspuiden omatoiminen käsittely kuitenkin voimistaa hallinnan ja omistajuuden tunnetta saunarakennusta kohtaan. Itse halusin osallistua saunaprojektiini mahdollisimman perinpohjaisesti; hakea honkia omilta tiluksilta, jättää oman jälkeni puiden pintaan.
Oma hirsisaunani veistetään mäntytukeista. Sattumalta pienistä metsävaroistani löytyi päätehakkuuiässä olevaa tukkia. Kävimme katselmoimassa hirsiveistäjän kanssa suoperäisessä maastossa olevaa näreikköä joulukuun 2015 alussa pimeissä tunnelmissa. Tulokset olivat kohtuulliset.
Märkä maaperä on erinomainen kuuselle, ei männylle. Pitkät, vanhat männyt olivat usein sekä hyvin ohuita, että kieroja. Joitakin yksilöitä vaivasi myös tervasroso tai mäntykoro. Puut, jotka vaikuttivat riitävän suorilta eri suunnista katsottuna, kelpuutettiin. Runkojen ei tarvitse olla tikkusuoria, kun niitä voidaan mutkien kohdalta haluttaessa kuitenkin pätkiä.
Merkitsimme ensin keltaisella, myöhemmin punaisella kuitunauhalla käyttökelpoiseksi kuvitellut yksilöt. Näitä löytyi kolmatta kymmentä. Tämä vastasi arviolta reilua puolta tarvittavasta mäntymäärästä.
Puita mittailtiin rinnankorkeudelta ja arvioitiin silmämääräisesti oksarajan korkeuden suhteen. Rinnankorkeudelta halkaisijan pitäisi olla vähintään 30cm, jos ylempänä olevan puun toivotaan jatkuvan 25cm paksuisena edes jonkin matkaa. On nimittäin niin, että vaikka puut näyttävät ensi silmäyksellä tasapaksuilla, ovat mokomat patukan sijaan enemmänkin töttöröitä, jotka alkavat paksuina tyvestä ja hoikentuvat nopeasti latvaa kohden.
Lähiseutujen männikköihin tutustuttuani kävi selväksi, että yleisesti ottaen kasvukäyränsä loppupäähän ehtineistä hongista selvästi alle neljännes on kelvollista hirsirakennusainesta. Jos siis esimerkiksi paikallinen metsänhoitoyhdistys tai muu asiantuntija on arvioinut sopivan ikäisen puuaineksen määrän vaikka 100m3, voisi tästä laskea, ettei siitä hirsirakentamiseen liikene kuin reilu 20m3, jos näinkään paljoa.
Ratkaisuksi niukkuuteen tiedustelin paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä mahdollisuutta ostaa lisää puuta lähialueelta. Noin kuukauden odottelun jälkeen sopiva kohde alle 15 km päästä löytyi, joten puuongelma ratkesi. Tällä hetkellä mäntytukin hinnat ovat varsin kohtuullisella tasolla (noin 60e/m3 + arvonlisävero), joten tämä ei (yksistään) tulisi hytkäyttämään, kokonaisbudjetin ollessa noin viisitoistatuhatta.
Säästääkö omia puita käyttämällä ja itse hakkaamalla?
Ostopuiden hinnoitteluun liittyy kuitenkin jonkun verran ostajan vastuuta. Pitää vastata puiden kaatamisesta ja palstalta tien pieleen kuljettamisesta. Joten hommia tulisi vielä riittämään. Kerron seuraavassa artikkelissa puiden kaadosta ja menekkiarvion hiomisesta.
Kustannusnäkökulmasta harrastelijametsurin vaivannäkö maksaa itseänsä takaisin kunnolla vain jos puut löytyvät omasta metsästä ja kuljetuskalustosta ei tarvitse kärsiä merkittävästi. Tukkipuiden myyntihinnoittelu suosii suurostajia ja valmismökkien valmistajat ovat itsenäistä rakennuttajaa paremmassa asemassa taloudellisesti.
