Skip to content Saunologia.fi

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

3

Edelleen 2000-luvun Suomessa vakavat saunakeskustelut alkavat savusaunasta ja loppuvat savusaunaan. Myös moni markkinointipuhe vetoaa savusaunamaisiin ominaisuuksiin. Aihe on sen verran hengellinen ja moninainen, että olen antanut sen odottaa aikaansa saunablogin julkaisulistalla. Tärkeytensä vuoksi sen käsittely on ollut vain ajan kysymys. Se hetki on nyt!


Mikä on savusauna? Puulämmitteinen sauna, josta palokaasut poistuvat räppänästä tai lakeisesta


Savusauna on muista saunatyypeistä poikkeava moniaistinen kokonaisuus. Savusaunaan liittyy monia arjesta poikkeavia elementtejä, jotka tekevät siitä hyvän vaihtoehdon toteuttaa saunan hartaita toimintoja.

Savusauna on erillinen rakennus, jonne siirtyminen ja jonka lämmittäminen vaatii erityistä vaivaa. Savusaunan tunnelma on vastakkainen arkitodellisuuden visuaaliselle uuvuttavuudelle ja melulle. Savuisuus, hämyisyys, hiljaisuus ja läpäisevä lämpimyys yhdistetään yleensä savusaunaan. Tätä on vaikea toisintaa muissa saunatyypeissä.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu savusauna mahdollistaa monenlaisia saunaelämyksiä, mutta on vaativampi kuin esimerkiksi jatkuvalämmitteinen sauna

Toisaalta savusaunoihin liittyy useita voimakkaita ennakkoluuloja kuten hidas lämmitysaika, surkea paloturvallisuus ja noen aiheuttama likaisuus. Savusauna kuitenkin elää jo voi hyvin 2000-luvun Suomessa. Risto Vuolle-Apialan mukaan savusaunoja oli vajaa sata vuotta sitten jopa yli 200,000 tuhatta, nyt niitä lienee noin kymmenes osa tästä. Saunoja on kuitenkin rakennettu tasaisesti lisää, sillä 80-luvun aallonpohjan jälkeen niiden luku on 2-3 kertaistunut.

Haapasavu ja huuva
Savusaunat ovat monen matkailukohteen valtti. Jotkin kohteet, kuten Helsingin Saunasaari, rakentuvat tällaisten saunojen varaan. Kuvassa Saunasaaren Haapasavun kiuas huuvineen

Savusaunoista ovat kiinnostuneet niin harrastajat kuin elämysmatkailuyrityksetkin. Tämä on kokonaisuudessaan erinomainen kehitys suunta, joka parantaa saunomismahdollisuuksien monipuolistumista maassamme!

Savusaunan sitkeä selviytyminen on kiinnostava juttu. Erityisesti siitä syystä, että maamme kymmenet tuhannet savusaunat ovat kaikki varsin yksilöllisiä eikä savusaunojen kaupallistaminen bränditasolla ole saanut savua purjeisiin. Harrastajakulttuuri, joka elää – käsittämätöntä kyllä –  lähinnä suullisena perintönä on kuitenkin vahva ja moninainen.

Tämän vuosisadan suomessa on sekaisin useita erilaisia savusaunan rakennustyylejä. Yli satavuotiset länsisuomalaiset suuret mallassaunat ja itäsuomalaiset pikkusaunat (kylyt) ovat esimerkkeinä myös uudiskohteille. Lisäksi perinteisiä saunoja on edelleen pystyssä myös erilaisten museoiden (esim. Seurasaari ja Himoksen uusi saunakylä) ulkopuolella. Kahden historiallisen savusaunatyypin lisäksi 2000-luvulla saunotaan moderneissa savusaunoissa, maasaunoissa sekä savusaunamaisissa kertalämmitteisissä saunoissa. Yhteistä näille kaikille on se, ettei malleja juuri tunneta tavaramerkeillä vaan saunatyyppien mukaan.

Jämsän saunakylään matkalla oleva kunnostettava historiallinen, matala savusauna

Mikä tekee savusaunasta erityisen?

Kansainvälisen Savusaunaklubi on suomalainen vakavien savusaunaharrastajien yhdistys. Sen jäsenneuvonnasta vastaavan veteraanijäsenen Seppo Leskisen mukaan savusaunan tärkein periaate on se, että savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa. Ja kiviä pitää olla riittävästi, 10 litraa saunan tilavuuskuutiota kohti.

savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa

Lämmityksen yhteydessä savu virtaa kiukaan läpi ja poistuu löylyhuoneesta katon lakeisesta ja kiukaan vastaisen sivuseinän räppänästä. Räppänöitä voi olla useampiakin. Modernien saunan rakentajien mukaan savua ei pitäisi tulla ulos ovesta, vaan lakeisen ja räppänän pitää riittää.

Juha Telkkisen savusaunan katolla oleva torni ei ole piippu vaan lakeinen.Kuva: Juha Telkkinen, http://www.telkkinen.fi/kirja/

Paloturvallissyistä on yleistynyt myös ratkaisu, jossa kiukaan palokaasut kootaan huuvaksi kutsulla kiukaan päälle laskettavalla kuvulla ja johdetaan tavalliseen savuhormiin. Savua voidaan sopivassa kohtaa päästää myös löylyhuoneeseen, jolloin saadaan savusaunamainen vaikutelma. Tämä ei Kansainvälisen Savusaunaklubin mukaan kuitenkaan ole savusauna, vaan kertalämmitteinen sauna.

Saunaa lämmitettäessä saunaan muodostuu ns. savuraja tai savukatto, jonka alapuolella ilma kirkasta, yläpuoli taas savun täyttämä. Savun vaikutuksesta sauna saa sekä väriä että tuoksua. Saunan kiukaan toiminnasta ja savunpoistosta riippuen savua ja nokea saattaa kertyä tarpeettomankin paljon. Savu tarttuu savurajan yläpuolisiin pintoihin.

Nokeentuminen on aina antanut savusaunalla oman ilmeensä. Esimerkiksi ikkunoiden sijoittaminen savusaunaan on tästäkin syystä ollut rajoitettua, sillä savurajan yläpuoliset ikkunat (peittämättöminä) nokeentuvat nopeasti. Savusaunaklubi on sittemmin keksinyt suositella lasitettua, alastaitettavaa tai poisnostettavaa räppänää, joka toimii saunottaessa myös ikkunana.

Savusaunan lämmittäminen ei ole hätäistä hommaa. Saunarituaali saa heti lisäaikaa, jos lämmitettävänä on savukiuas. Nykyaikaisen savusaunan lämmitys vie 2-4 tuntia, jonka päälle tulee hiilloksen poisto, erilainen välisiivous, kiukaan siintyminen ja häkälöylyt. Näihin menee helposti tunti tai toinen. Siintyminen tarkoittaa aikaa, jolloin kiukaan lämpötila alkaa tasaantumaan ja saunaa voidaan tarpeen mukaan tuulettaa. Häkälöylyt luodaan ennen saunomista hään ja muiden saunaan palamisen jättämien kaasujäämien tuulettamiseksi ulos. Vasta tämän jälkeen sauna on käyttökunnossa.

Savukiuas

Savusaunan moottorina toimii savukiuas. Tällaisen kiukaan ”esiaste” on rauniokiuas, jota voisi kuvailla myös kivikasaksi. Rauniokiukaat edustavat enemmän itäsuomalaista perinnettä kun taas Länsi-Suomen suurissa saunoissa oli useammin myös muurattuja kiukaita. Myös modernit savusaunan kiukaat tehdään useimmin muuraamalla (tai latomalla) tulitiilistä ja tavallisista tiilistä.

Saunasaaren Maisemasavun kiukaassa on sopivasti kiviä

Savukiukaita valmistetaan myös kaupallisesti. Mm. Sisu ja Tulikivi tarjoavat valmiita savukiukaita, näiden lisäksi on pienyrityksiä, joilla on osaamista kiukaiden muuraamiseen (katso listaus kaikista kotimaisista kiukaista), kuten Saunasaneeraus. Kiukaiden räätälöinti on kuitenkin tavallista sekä ylivertaisten kaupallisten ratkaisujen puuttuessa että  savusaunojen yksilöllisten rakenteiden vuoksi.

Modernien savukiukaiden rakenteet ovat monimutkaisia, mutta myös tehokkaita. Tulipesän korkeus ja paloilman saanti vaikuttavat palamisen onnistumiseen. Kansainvälisen Savusaunaklubin ohje on tehdä tulipesästä 80-100 cm korkea jolloin palaminen on mahdollisimman täydellistä, nokea muodostuu vähän ja sauna kivinään pysyy puhtaana.

Tamperelainen Saunasaneeraus on harjoitellut Savusaunaklubin ohjeiden mukaisten modernien savukiukaiden tekemistä. Leskisen mukaan he ovat jo varsin hyviä. Esimerkkikiuas on selvästikin ainakin riittävän korkea. Lisää kuvia

Lopputuloksena savukiukaan hyötysuhde on erinomainen, sillä Klubin mittaamat savukaasulämpötilat räppänän suulla ovat alle sata-asteisia. Jos tätä vertaa jatkuvalämmitteisten puukiukaiden 500-700 asteen lämpötiloihin, niin ymmärtää, että savukiuas vanhanaikaisena ratkaisuna lämmön siirtämiseen tulesta kiviin onkin ollut varsin mainio! Vertailu ei tosin ole täysin reilu, sillä savusaunaa pitää lämmittää ovi auki, jolloin räppänästä poistuu savukaasujen lisäksi myös raitista ilmaa, joka pitää lämpötilat matalina.

Yllä olevan kuvan kiukaassa ei vielä näy kantta, mutta eristetystä metallikannesta on paljon iloa. Sulkemalla kansi lämpö säilyy kiukaassa ja löylyä riittää pidempään. Saunan lämmityksen loppuvaiheessa kantta suljetaan, kunnes rakoa on enää 3-5 cm. Tämä kuumentaa kiviä ja auttaapolttamaan kaiken noen kivistä. Kansi suljetaan tuhkan poiston ajaksi ja avataan vasta tuhkalöylyjen (n.s. häkälöylyt) heiton kohdalla.

Savusaunan kiukaat ovat massiivisia ja tulevat helposti painamaan lähes tonnin. Kiuas vaatii kunnolliset perustustyöt ja käytännössä oman pohjavalunsa. Jälkikäteen sellaista ei kannata yrittää puulattian päälle.

Suuri osa massasta on kiuaskiviä. Esimerkiksi suurehkon, 27 m3, savusaunan suositeltu 270 litran kivitilavuus vetäisi lähes 800 kg oliviinidiabaasia! Savusaunan kertalämmitteinen kiuas koettelee kiuaskiviä. Kiukaissa käytetään pohjalla isoja kiviä, jotka sietävät parhaiten kuumuutta. Kivet pienenevät asteittain pintaa kohti. Alimmaisina kivinä käytetään peridotiittia tai keraamisia Kerkes-kiviä, joilla molemmilla on erinomainen lämmön kesto. Kerkesin ”kivien” lämmönvarauskyky on kevyempänä kuitenkin heikompi (lue lisää kiuaskivistä), sillä ne ovat käytännössä lasia. Kivien pitää Leskisen mukaan olla pyöreitä tai pyöristettyjä, jotta ne pysyvät mahdollisimman puhtaina.

Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkesit ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kuva: Pekka Paasonen

Suuren kiukaan, erityisesti kansitetun ja rakenteeltaan varaavan, erinomainen puoli on se, että kiuas säilyttää lämpönsä jopa 48 tuntia lämmityksen jälkeen! Sauna säilyy myös käyttökelpoisena, koska missään vaiheessa ei pyritä lämmittämään itse saunaa (eli seiniä ja lauteita) kovin kuumaksi, vaan lämpö varastoidaan kiukaaseen. Kiukaasta lämpö päästetään vapaaksi mahdollista kantta avaamalla ja löylyä luomalla. Kiukaasta saadaan tällöin myös säteilylämpöä.

Paloturvallisuus

Savusaunan tulipalovaaroihin on puututtu jopa lainsäädännöllä jo satoja vuosia sitten. Tänäkin päivänä savusaunan sijoittelua ohjaavat säännökset, joiden mukaan se pitää rakentaa muista rakennuksista erilleen. Edelleen on ikävä tosiasia, että savusaunoja palaa suhteessa useammin kuin jatkuvalämmitteisiä saunoja. Esimerkiksi viime vuoden noin kahdesta sadasta tulipalosta toistakymmentä oli savusaunoja (asia näkyy ilkeästi myös Googlesta).

Näin ei tarvitsisi olla. Seppo Leskisen mukaan yhtäkään Savusaunaklubin palkitsemaa savusaunaa ei ole vielä palanut.

Merkittävimpiä syitä ovat huoleton lämmittäminen ja noen kertyminen saunaan. Nokihan on hiilipölyä ja siten myös edelleen palava yhdiste, vaikka onkin kerran tulipesästä päässyt karkuun!

Savusaunojen paloturvallisuutta voi parantaa seuraavasti:

  1. Minimoidaan kiukaan päästöt
  2. Huolehditaan riittävistä savun poistumisaukoista
  3. Suojataan kriittiset kohdat palamattomalla aineella
  4. Minimoidaan vaikeasti puhdistettavat onkalot, joihin noki voi tarttua

Jos toimivassa savukiukaassa poltetaan puhtaita puita, ja kuoretonta koivua, syntyy nokea ja muita palamisen sivutuotteita vähemmän ja savusaunan palokuorma pysyy pienenä. Kun kiuas on korkea ja polttopuita kerrallaan vain vähän, ei tuli lieskahtele kivien läpi.

Kun savulla on riittävän hyvät poistumismahdollisuudet, se nousee korkealle huonetilassa ja poistuu suorinta reittiä ulos. Nokea jää saunaan vähemmän ja ennen kaikkea saunan rakenteet eivät pääse lämpenemään.

Jos sauna on rakennettu puusta, kuten yleensä, voi sen seiniä olla tarpeen suojata vähintään kiukaan läheisyydessä palonsuojalevyillä. Erilaiset kolot esimerkiksi palonsuojalevyjen ja hirsiseinän välissä keräävät nokea. Noki taas voi myöhemmin leimahtaa. Tällaiset kolot onkin syytä täyttää palovillalla tai muulla palamattomalla eristeellä.

Loppusanat – mites sen likaisuuden kanssa?

Tämä artikkeli oli johdatus savusaunan maailmaan, jossa esittelin savusaunan elämää ja mahdollisuuksia nykyaikana. Tulevassa postauksessa vielä lisää savusaunan suunnittelun salaisuuksia Seppo Leskisen suusta kuultuina. Täysin kattavaa savusaunan suunnitteluopasta ei kuitenkaan ole toistaiseksi näköpiirissä.

Niin ja se nokisuus.

Aiemmin kävi ilmi, että noki liittyy huonoon palamiseen. Erityisesti matalien rauniokiukaiden kanssa sauna väistämättä nokeentuu. Jos sauna sen sijaan toteutetaan modernien ohjeiden mukaan, ei nokea juurikaan muodostu ja niin sauna kuin kylpijät pysyvät enimmäkseen puhtaina, väittää Seppo Leskinen.

Hyvällä suunnittelulla kylpijöiden pitäisi siis  tulla saunasta puhtaampina ulos kuin sisään. Jos siis näytä savusaunomisen jälkeen samalle kuin alla olevassa kuvassa, on saunassa vielä jotain parannettavaa!

Nokinenä

Kiitos Seppo Leskiselle, joka haastattelua käytetty yhtenä lähteenä myös tähän artikkeliin. Kiitos myös Risto Niemiselle saunan lämmityksestä!

 

 

Lue lisää savusaunoista:

Savusaunoihin liittyviä neuvoja löytyy kirjallisuudesta. Paras kokonaisuus modernin savusaunan kannalta on Juha Telkkisen savusaunakirja. Risto Vuolle-Apialan kirjoista taas löytyy esimerkkejä historiallisten savusaunojen malleista ja ohjeita rauniokiukaan rakentamiseen. Rakennustiedon RT-korteista löytyy myös muurattujen savukiukaiden malleja, ne eivät tosin ole ajan tasalla ja korttipäivitys on tällä hetkellä vielä selvästi kesken.

Luettavaa netissä:

http://www.sauna.fi/saunatietoa-2/saunan-rakentaminen-ja-kaytto-2/hyva-savusauna-2/

http://verkkokauppa.spek.fi/savusaunan_paloturvallisuusopas

Lopputyö savusaunan turvallisuudesta lhttps://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/69815/Pekkala%20Jukka.pdf?sequence=1

Moderni savukiuas, joka toimii automaattisesti pelleteillä: http://www.pellettienergia.fi/Tuoteuutuudet

4

Edellinen sauna ja terveys -artikkeli käsitteli saunomisen kehossa aiheuttamia, välittömiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia. Saunomisella on monia pidempiaikaisia vaikutuksia, joista enemmistö toivottuja. Saunominen on tutkimusten mukaan yhteydessä sikeämpään uneen, harvempiin flunssiin, vähäisempään masennukseen sekä jopa pidempään elinikään! Tässä artikkelissa esitellään pidemmän aikavälin vaikutuksia yleisluontoisesti. Tutkimusta on kuitenkin enemmän kuin yhteen saunablogin postaukseen kannattaa tunkea.

Toisinkuin monissa saunomisen välittömissä vaikutuksista, pitkän aikavälin terveysvaikutuksissa kiinnostavaa se, ettei niitä välittömästi huomaa eikä niitä myöskään osaa ennakoida. Tämän takia on välttämätöntä tutkia asioita tieteellisen menetelmän mukaisesti. Tämä tekee niistä myös potentaalisesti kiinnostavampia.

Koska tämän saunablogin painopiste on saunan suunnittelussa, niin on syytä painottaa että

Terveysvaikutukset jäävät väistämättä saavuttamatta, mikäli sauna on niin kehno, ettei siellä ehdi lämpiämään

Tutustutaan nyt terveyshyötyihin, joita saunominen voi tuoda. On syytä huomauttaa, että tämä katsaus kattaa ainoastaan omasta mielestäni tärkeimmät kohokohdat. Saunatutkimuksia erityisten vaivojen hoidosta on tehty enemmän kuin yhdessä blogipostauksessa on mielekästä esitellä.

Paavo Nurmi ja sauna
Helsingin Sanomat otsikoi vuonna 1932 juoksijalegenda Paavo Nurmen kunnon salaisuudeksi saunan

Sauna ja uni

Monet kokevat unien maittavan erityisen hyvin saunan jälkeen. Koska unirytmin säätely ja nukahtaminen ovat yhteydessä ruumiinlämmön muutoksiin, on helppo kuvitella jonkinmoinen yhteys asioiden välille.

Sauna ja nukkumista käsittelevistä tutkimuksista on kuitenkin ankara pula. Asiasta löytyy valtavasti toisen ja kolmannen käden keskustelua, mutta sillä ei vaikuta olevan mitään todellista tieteellistä pohjaa.

Ilmeisesti ainoat tutkimukset Suomessa, ja koko maailmassa, ovat vuosilta ’73 ja ’82 ja koskevat miehiä. Näistä ensimmäisessä Putkonen ja Elomaa tutkivat viisi 18-vuotiasta miestä. He havaitsivat tutkittavien nuorten miesten unen laadussa positiivisia muutoksia, syvän unen vaiheen pidentymistä, saunomisen (3 x 10 min, 90°C) jälkeen vertailussa saunattomiin iltoihin. Ruumiinlämmön lisäksi muutokset perustuvat ilmeisesti aivojen välittäjäaineiden muutoksiin (kts. lyhyt aikaiset vaikutukset), joiden vaikutus tuntuu vielä useita tunteja myöhemmin. Tutkimuksista raportoitiin Sauna Studies –kirjassa 1976. Markku Partinen tutki myös nuoria miehiä. Unettomuutta selvittäneessä kyselyssä tiedusteltiin myös saunomisesta. 40% vastaajista koki saunomisen parantavan unenlaatua. Muut eivät raportoineet positiivisia vaikutuksia.

Sauna ja pitkäaikaissairaudet

Suomalaisten sydänterveys ei ole koskaan ollut kansainvälisessä vertailussa kehuttavalla tasolla. Tästä syystä erityisesti ulkomailla on epäilty maassamme runsaasti harjoitetun saunomisen saattavan liittyä sekä sydän- ja verisuonitautien yleisyyteen, että niiden aiheuttamiin kuolemiin. Tätä suomalaiset eivät tietenkään ole uskoneet.

Saunominen koettelee sydäntä eri tavoin. Kuumuus nostaa ruumiinlämpöä ja aiheuttaa hikoilua. Verenpaine voi saunassa laskea aiheuttaen heikkoa oloa tai huimausta, mutta se palautuu myöhemmin normaaliksi. Tämän taustalla on verisuonten laajentuminen ja verenkierron painopisteen siirtyminen kohti ihon pintaverisuonia. Pitkäaikaisesti tästä ei kuitenkaan muodostu ongelmaa.

Kuolleisuutta on tutkittu pitkälle aikavälillä eikä saunan ja sydänkohtausten välillä ole huomattavaa yhteyttä. Toisaalta tiedetään, että ankara alkoholinkäyttö saunomisen yhteydessä lisää erityisesti tapaturmaisen kuoleman riskiä miehillä, mutta ei ole hyväksi sydämellekään.

Tutkimuksista on kuitenkin myös saatu todistusaineistoa saunan hyödyistä sydänterveydelle. Japanilaisen kardiologin Chuwa Tein tutkimusryhmä on tutkinut sydäntä ja saunaa vuosikymmeniä. Hänen tutkimuksissaan on havaittu mm. että saunominen parantaa sydämen vajaatoiminnan oireita. Japanissa on myös saatu positiivisia kokemuksia saunan käytöstä sydänkohtauksen jälkeisessä kuntoutuksessa – tosin ainoastaan rotilla infrapunasaunassa!

Laukkann 2015 - Saunomisen tiheys ja kesto - kuolleisuus
Tanjaniina Laukkasen saunomisen ja kuolleisuuden yhteyttä selvittänyt tutkimus havaitsi tiheän ja pitkäkestoisen saunomisen vähentävän kuoleman riskiä tarkkailujaksolla. Y-akselilla riskitaso, korkeampi luku huonompi.

Professori Jari Laukkasen tutkimusryhmä Itä-Suomen Yliopistosta on jatkamassa samankaltaisia tutkimuksia, mutta nimenomaan suomalaisen saunan oloissa. Laukkasen tutkimusryhmä sai vuonna 2015 selville, että runsas saunominen vaikutti ehkäisevästi sydänkuolemiin. Niiden miesten ryhmässä, jotka 80-luvulla raportoivat saunovansa usein ja pidempään kerralla oli kuolleisuus parin kymmenen vuoden kuluttua selvästi vähäisempää. Vuonna 2016 tutkimusryhmä raportoi saman seuranta-aineiston perusteella, että saunominen laskee myös Alzheimerin taudin ja dementiaan sairastumisen riskiä, jos saunassa käydään tiheästi.

Tulokset ovat erittäin lupaavia ja herättäneet paljon kansainvälistä huomiota. Koska kysymyksessä on korrelatiivinen epidemiologinen tutkimus, ei se voi kuitenkaan todistaa saunan tuottavan näitä terveysvaikutuksia. Laukkasen ryhmä onkin nyt tutkimassa saunomisen vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoon ymmärtääkseen tekijöitä, jotka voisivat selittää yhtettä kausaalisesti.

Muista pitkäaikaissairauksista esimerkiksi reumaan saunomiselle ei ole vaikutusta. Sen oireet saattavat tosin tilapäisesti muuttua (Isomäki, 1988).

Sauna tukee painonhallintaa

Saunassa hikoilu poistaa kehosta nestettä. Tämä ”laihdutustemppu” on koitunut monelle kilpaurheilijalle kohtaloksi. Tutkimusten mukaan sauna voi auttaa laihtumaan myös turvallisemmin. Japanilaistutkijat havaitsivat, että toistuva saunominen (60 asteessa, 15 min.) vähensi elintasosairauksista kärsivien rasvaprosenttia vertailuryhmään nähden jo kahden viikon aikana. Myös tämä muutos selitettiin hormonitoiminnalla.

Saunominen ennaltaehkäisee flunssaa

Keskieurooppalaisen tutkimuksen perusteella saunominen voi ehkäistä flunssan saamista. Kahden, 25 hengen ryhmän vertailussa saunojilla oli vähemmän flunssaa kuin ei-saunojilla puolen vuoden vertailujakson aikana. Ennaltaehkäisyn on tavanomaisen flunssa (englanniksi common cold) kannalta merkittävää, sillä flunssaa ei voi lääkityksellä parantaa.

Suomalaiset lääkärit (Vuori  sekä Laitinen, Lindqvist ja Heino)eivät suosittele saunomista flunssassa, sillä sen uskotaan pahentavan ylähengitystieinfektiota (joka on siis flunssa tavallinen diagnoosi). Epäilen itse tämän viittaavan erityisesti kuumaan ja kuivaan saunaan, kostea ja lämmin ilma ärsyttänee tulehtuneita osia ainakin vähemmän. Tiettyihin hengitystietulehduksiin höyryhengitystä jopa suositellaan, joten asian selvittäminen on selvästi kesken.

Sauna ja henkinen hyvinvointi

Saunan yhteydestä mielenterveyteen ei ole juuri tehty tutkimuksia, tosin unen laatua koskevan tutkimuksen voisi ehkä tällaiseksi luokitella. Moni suomalainen kokee suoranaista pakkoa päästä saunaan säännöllisesti ja saunasta vieroittautuminen aiheuttaa omien kokemusteni mukaan ainakin tilapäistä ahdistusta. Tutkimukset saunan kaltaisista kuumista olosuhteista antavat syyn olettaa, että saunomiseen liittyvä lämpöaltistus voi olla hyväksi meille myös psykologisella tasolla.

Yhdysvaltalaistutkimus vuodelta 2016 vertasi infrapunalämmittimillä tehdyn lämpöhoidon vaikutuksia hämyhoitoon. Janssen ja kollegat havaitsivat, että kuuden viikon hoitojakson aikana vakavasta masennuksesta kärsivien henkilöiden masennus selvästi helpotti lumehoidokkeihin verrattuna.

Masennus ja sauna
Jo kaksi viikkoa infrapunasaunomista helpotti masennuksesta kärsivien tilaa hämäyssaunassa aikaa viettäneisiin nähden Janssenin tutkimuksesta

Saunojen sivuvaikutukset

Saunalla on myös joitakin muita tunnettuja ei-toivottuja vaikutuksia. Sauna voi pahentaa ihon kutinaa esimerkiksi atooppisesta ihottumasta kärsivillä. Hiljattain sydänkohtauksesta tai sydänleikkauksesta toipuneen ei kannata ensimmäisenä palata saunaan. Avohaavojen tai muiden akuuttien iho-ongelmien kanssa saunaan ei myöskään kannata välttämättä mennä. Kihtiin taipuvaisten ei taas kannata ryypiskellä saunan yhteydessä tai oireet voivat pahentua.

Ylenmääräinen alkoholinkäyttö johtaa saunassa helposti tapaturmiin. Moni miespuolinen lukija tuntenee jonkun äijän, joka on syystä tai toisesta päätynyt ”nojailemaan” kiukaaseen turhan tukevasti. Tapaturmien lisäksi ankara saunominen ja ryyppääminen lisäävät sydänkohtauksen riskiä. Tosin jotain saunassa kannattaa joka tapauksessa juoda jotakin kuivumisen ehkäisemiseksi.

Liian ankara peseminenkään ei ole eduksi. Hannuksela raportoi 1988 miesten saunaseurasta, jotka päättyivät iholääkärin vastaanotolle kuurattuaan ihoaan päivittäin. Seurauksena oli hilseilevä ihottuma joka katosi hienovaraisemmalla peseytymiselle. Tämä ei siis liittynyt mitenkään saunomiseen, vaan rituaalin muihin hullutuksiin.

Liika lämpö ei kuitenkaan ole hyväksi. Olen jo aiemmin kertonut Helsingin yliopiston ja Harald Teirin rottakokeista 70-luvun alussa. Näissä hän havaitsi kuumassa ja kuivassa ilmassa saunoneiden rottien kehoon kehittyvän vertailuryhmää ja viileämmän ja kuivan saunan ryhmää enemmän kasvaimia. Tämä johti myös ihmisille suunnattujen saunaohjeiden tarkistamiseen kohti ”kahdeksankympin rajoitusta”. Kiinnostavaa kyllä, tätä suositusta ei edes tutkimuksen henkisessä kotipesässä, Suomen saunaseuran Vaskiniemen saunoissa, ole erityisesti noudatettu.

Siitepölyallergikoille voi vihtominen laukaista allergiareaktion.

Turvallinen savun tuoksu – vain onko sittenkään?

Savusauna on monille suomalaisille saunakulttuurimme korkein ilmentymä. Jos savusaunaa tarkastellaan vain fysiologisesta näkökulmasta, siinä on joitakin potentiaalisia haasteita. Savusaunoja olosuhteet heti lämmityksen jälkeen ovat yleensä hyvin kuumat ja kuivat, selvästi suomalaisten saunasuositusten vastaisia (kts. Saunastandardit).

Savusauna ja ilmanlaatu
Häsäsen ja kumppanien Sauna-lehdessä 1983 julkaisemia hälyttäviä havaintoja savusaunan ilmanlaadusta. Tässä taulukossa yhden PAH-yhdisteen, BAP:n vertailuarvoja heidän tutkimistaan kolmesta saunasta.

Savusaunan ilmassa saattaa olla ulossavuavia kiukaita (kiuastyypit) enemmän palamisen lopputuotteita, kuten pienhiukkasia. Vuonna 1983 julkaistussa, hengitysilman polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) altistuksen tutkimuksessa todettiin, että erityisesti savusaunan ilma voi olla huomattava PAH-yhdisteiden ja bentso (a) pyreenin (BAP) lähde. Myös kertalämmitteinen sauna altisti haitallisille yhdisteille. Pahimmat vaikutukset olivat välittömästi savusaunan lämmityksen loputtua. Tutkimuksessa oli kuitenkin mukana ainoastaan yksi savusauna ja kaksi kertalämmitteistä saunaa.

Tämä näkemys saunan sisäilmasta ei varmastikaan kerro koko totuutta ja jälleen kerran tutkimukset pitäisi toistaa, sillä eri rakenteisten savukiukaiden päästöt voivat olla radikaalisti erilaisia.

Tutkimusten taustaa ja raportoinnin haasteita

Terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Eräs mielestäni olennainen useimpien tutkimusten raportointiin sekä katselmointiin liittyvä puute on se, ettei kaikki saunomiseen ja saunomisolosuhteisiin liittyviä tekijöitä ole vakioitu tai raportoitu. Mikäli kansainvälisissä tutkimuksissa ei ole erikseen raportoitu suomalaisia saunomisoloja, niin yleensä kyseessä on jokin muu hikoilukylpy tai hypertermiamenetelmä. Tällöin lämpötilat ovat matalampia ja saunat muutoin poikkeavia.

Huomioitavia tekijöitä tärkeysjärjestyksessä ovat:

  1. Ilmanlämpötila
  2. Ilmankosteus
  3. Muut ilmanlaatutekijät
  4. Vilvoittelutapa
  5. Pintojen lämpötila ja emissiviteetti
  6. Saunojan asento
  7. Vilvoittelu- ja saunomisjaksojen pituudet
  8. Valaistustaso
  9. Sisustus (ympäristön moniaistinen ärsykkeisyys)

Ja niin edelleen.  Olennaisinta olisi ymmärtää lämpökuorma, joka perinteisissä ilmalämmitteisissä (kiuas) saunoissa syntyy ilmanlämmön ja –kosteuden sekä pintojen säteilylämmön yhteisvaikutuksesta. Infrapunasauna toimii tässä suhteessa eri tavalla. Valitettavasti harvoissa aiemmin siteeratuissa tutkimussa näitä asioita on dokumentoitu kovinkaan hyvin (puhumattakaan pelkästään eläimillä tehdyistä tutkimuksista). Joten saunatutkimuksen saralla riittää vielä tekemistä.


Tässä pintapuolinen raapaisu saunan terveysvaikutuksista.  Lisää saunan terveysvaikutuksista voi lukea Hannukselan ja Ellahamin sekä Jack Tsoniksen katsausartikkeleista.

Kiitos Professori Lasse Viinikalle aihepiiriä koskevien tietojen jakamisesta.

9

Tämä on jatkoa sauna savupiippujen ominaisuuksia (ml. tiilipiipun ja kevythormin eroja) käsitelleelle artikkelille. Tässä postauksessa valitaan savuhormin sijoitus,  suojaetäisyydet ja esitellään Saunologin mutkikas savuputki! Artikkeli paljastaa myös porsaanreiän turvallisuusvaatimuksissa.

Hormin sijoitus suhteessa kiukaaseen

Tiilipiipun muuraaminen on yleensä hyvin perustavanlaatuinen rakennustoimenpide. Sellaista ei helposti perusteta jälkikäteen. Tämän vuoksi kiukaan sijoittelu tapahtuu jossain määrin hormin ehdoilla. Kevythormin kohdalla itse hormin sijoitteluvaihtoehtoja on enemmän. Kevythormin kaikilla osilla on kuitenkin omat suojaetäisyyteensä, jotka rajoittavat sijoittelua kattotuolien tai väliseinien suhteen.

Voi käydä niin kuin  minulla, eli eristetyn (254 mm ulkohalkaisijaltaan olevan) hormin osa uhkaa jäädä liian lähelle väliseinää. Omassa tapauksessani ongelma johtui siitä, että sisäkaton tasolta vesikattoon jatkuva pyöröhirsinen väliseinä on huomattavan paksu. Tiilimuuri oli tehty suoraan väliseinän alapuolelle, keskelle seinää. Seinän läpi asennetun kiukaan asemassa ei ollut yhtään pelivaraa. Kevythormin asentaminen suoraan kiukaan hormilähdöstä ylöspäin olisi tuonut eristeen kiinni hirteen (senkin jälkeen kun hirttä oli jyrsitty tasaisemmaksi) ja jättänyt piipun vinoon.

hormin mutka
Suvikallion saunan valiseinä oli liian lähellä eristettyä hormia. Ratkaisuksi hormin linjaa siirrettiin alkupäässä etäämmälle väliseinästä

Ratkaisuksi tähän ongelmaan on onneksi tarjolla säädettäviä kulmia. Tiilimuuriin muurattava kulma, nimellä muurausrengas. Näiden avulla voi savuputken kulkua kääntää 45 tai 90 astetta – tai ainoastaan siirtää pystyputken linjaa vaakatasossa sivuun.  Säädettäviä, sekä kiinteitä, kulmapaloja saa joissakin kokoluokissa valmiina, esimerkiksi Schiedelilla on useamman kokoisia 45 ja 90 asteen kulmia.

Itse päädyin hankkimaan omani (125 mm hormin 100 mm siirtokappale) suoraan hormeja valmistavalta Jalotakalta tilaustyönä. Ikävämpi puoli on se, että haponkestävä teräs on kallista ja valmiitkin kappaleet maksavat viitisenkymppiä, tilauksesta vähän päälle.

Suojaetäisyydet

Eristetyllä teräshormilla on oma mallikohtianen suojaetäisyys, yleensä 5-7 cm. Tiilihormin suojaetäisyys on 100 mm. Sekä teräs- että tiilipiipun kohdalla pitää muistaa, että hormiyhteen eristämätön alaosa kuumenee.

Hormin lämmön suojaaminen
Eristämättömän hormin suojaetäisyydet sivulta katsottuna. Vihreä vaakasuuntainen katkoviiva osoittaa tyypillistä tulkintaa mahdollisen suojauksen tarpeesta. Toisaalta lämpösäteily ulottuu samalla teholla koko vihreän viuhkan alueelle, eli kuvassa myös alemman katkoviivan alapuoliseen osaan palavaa rakennetta (musta katkoviiva). Hormin eristetty osa sekä kiuas varjostavat säteilyä (kiukaan säteilyä ei ole kuvassa).

Savukaasujen korkea lämpötila saa suoran putken tai mutkan pahimmillaan hehkumaan punaisena. Tämä tarkoittaa, että tämän hormin osan säteilylämmön varalta palavat materiaalit pitää suojata. Suojaetäisyydet määriteltiin aikanaan Rakennusmääräyskokoelman osan E8 mukaan lämmin-, kuuma-, polttava- ja hehkuvapintaisiin. Tällöin suojaetäisyydet olivat 1000mm sivulle ja 1200mm ylöspäin.

Se on nyt historiaa. Ainakin enimmäkseen, sillä nykyään turvallisuusmääritykset perustuvat kansallisiin soveltamisstandardeihin ja CE-merkinnän edellyttämiin testeihin. Koska hormitarvikkeet on testattu, löytyy tuotteista, pakkauksista tai käyttöohjeista tarvikekohtainen turvaetäisyys. Esimerkiksi Harvian eristämättömien savuputkien turvaetäisyydet ovat pintavaihtoehdosta riippuen 375 – 500 mm sivulle, 375 – 1000 mm ylöspäin. Narvilla ruostumattomalla Kota-hormilla 700 mm (RST). Testaamattomiin tuotteisiin E8:a voitaisiin tosin periaatteessa soveltaa edelleen, mutta… (huom. E8 koski vain  paikalla muurattuja tulisijoja, eli tyypillisesti ei kiukaita tai vesipatoja. RakMK E8 ohjetta ei voi soveltaa CE-merkittyjen tuotteiden, kuten jatkuvalämmitteisten kiukaiden ja yhdysputkien suojaetäisyyksien pienentämiseen.).

On kuitenkin niin, että kansallinen soveltamisstandardi SFS 7011 2013 (Metallisavuhormiputkille ja yhdysputkille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot) jättää tällä hetkellä hormituotteille porsaanreiän. Sen mukaan testitulosten puuttuessa riittävän turvaetäisyytenä voidaan pitää kolme kertaa putken halkaisijan etäisyyttä palavasta materiaalista. Eli esim. 125 mm putken (käytännössä 127 mm) kohdalla 381 mm.

3x halkaisijan suuruinen porsaanreikä, eikun turvaetäisyys

Tämän porsaanreiän hyödyntäminen keskusteluissa rakennustarkastuksen kanssa voi olla viihdyttävää. Mutta jos verrataan porsaanreiän kokoa CE-testattujen tarvikkeiden etäisyyksiin käy ilmi, että ollaan riskialueella. Kannattaa siis käyttää järkeä. Jos 400 mm päässä 125 mm punahehkuisesta putkesta on puuta, saattaa kovassa käytössä alkaa hiiltymään ja lopulta syttyä.


Päivitys 27.2.21
Sain yhteydenoton tuotteiden paloturvallisuuden ja asennusturvallisuuden kanssa tekemisissä olevalta asiantuntijalta, joka huomautti, että SFS standardin "porsaanreikä" on vaarallinen ja sitä ollaan tukkimassa. TUKES on tutkinut asiaa ja tätä suojaetäisyyskerrointa on päivitetty 5 x putken halkaisijaan!

Sain samalla vinkin, että FISE on julkaissut rakennusvirhekortin aiheesta Kiukaan ja yhdysputken riittämätön suojaetäisyys, tähän kannattaa ehdottamasti tutustua, jos kiukaan tai hormin asentaminen on ajankohtaista. Siinä kiinnitetään huomiota siihen millaiset turvaseinät ovat kelvollisia CE-hyväksyttyjen kiukaiden kanssa.


Alla olevasta kuvasta näkyy hormin säteilyn seinää lämmittävä vaikutus saunologin saunassa.

Seinän lämpiäminen
Seinä lämpenee hormin kohdalta säteilyenergian ansiosta, mutta ei huolestuttavan paljoa.

Jos haluat tietää miten mahdollinen oma eristysratkaisu toimii, voit seurata viranomaisten turvallisuustestitapaa:

CE-merkityissä tuotteissa suoritustasoilmoituksen (DoP) mukaiset suojaetäisyydet testataan ohtamalla lämpötilaltaan T-luokan mukaista ilmaa (esim. T600:ssa lämpötila on 700°C) . Savupiippu tai yhdyshormi sijoitetaan nurkkaan valmistajan ilmoittaman suojaetäisyyden päähän ja puurakenteisen nurkkarakenteen pintalämpötila mitataan. Se ei saa ylittää 85 °C. Kesti kokeelle voi olla 6 tuntia, ellei lämpötila vakiinnu ennen. Nokipalotestissä lämpötila on 1000°C , mutta aika on rajattu 30 minuuttiin ja pintalämpötila saa nousta 100 C:hen. Näiden pohjalta määräytyy minimietäisyys, niin savupiippujen kuin yhdyshormien kohdalla.

Miten estää pintojen kuumeneminen?

Vaihtoehdot ovat:

  • Palavien materiaalien suojaus
  • Hormin eristäminen tai suojaaminen

Aiemmin mainittu piippulämmitin sekä kivikorit toimivat myös suojina. Molemmilla ratkaisuilla eristämättömän hormiputken säteilylämmön leviäminen katkeaa ja suojaetäisyys palaviin materiaaleihin pienenee. Yleinen tulkinta on, että vesisäiliö vastaa yksinkertaista suojausta, jolloin suojaetäisyydet puolittuvat. Yksinkertainen suojaus pienentää turvaetäisyyksiä 50%, kaksinkertainen 75%. Kaksinkertainen suojaus tarkoittaa käytännössä kahta päällekkäistä suojaa, joiden välissä on ilmarako.

Nämä  ovat kuitenkin vain tulkintoja. Periaatteessa kaikkien osien pitäisi olla CE-hyväksyttyjä ja asennettu tuotteen mittauksiin perustuvien "suoritustasotietojen", erityisesti turvaetäisyydet huomioonottaen. Ei ole täysin selvää, mitä vakuutusyhtiö sanoaa, mikäli CE-hyväksymätön tuote on osallisena saunapaloon, vaikka ratkaisu olisikin ollut paikallisen rakennusvalvonnan hyväksymä.

Kevythormi ja suojasein
Mallikuvissa hormi lähtee yleensä aina kauniisti kiukaan päältä suoraan ylöspäin. Tässä kiukaan sekä hormin tausta on suojattu suojaseinillä aina eristetyn osan alkuun asti. Kuva ja seinä Narvin

Palavat materiaalit voi suojata myös erilaisilla palamattomilla levyillä, joiden taakse jää ilmarako. Tuotteita löytyy nimillä suojaseinä, palonsuojalevy sekä kiukaantaustalevy. 1 mm paksu teräslevy on varmasti näistä helpoin, halvoin, yksinkertaisin asentaa ja sävyttää. Samoja kiukaantaustalevyjä ja suojia, joita kiukaan suojaukseen käytetään, voi hyödyntää myös tässä. Nämä ovat usein myös terästä tai muuta palamatonta materiaalia, esimerkiksi kuitusementtiä. Muun muassa Narvilta on saatavilla myös erillisiä hormisuojia sekä kattosuojia. Vuoluxin hormisuoja niminen tuote vastaa Narvin kivikoria, mutta myös vähemmän koristeellisia suojuksia on saatavissa.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon FISE:n virhekortissa mainittu haaste että tuotteiden pitää olla keskenään CE-hyväksyttyjä, mikä ei useimmissa tuotteissa toteudu.

Eräs kiinnostava ja suojaetäisyydet minimoiva piippuratkaisu pientaloihin on lämmön talteenottopiippu. Ns. LTO-piippu on varustettu lämmönvaihtimella, esimerkiksi titaanivesikiurukalla, joka siirtää savukaasuista lämpöä veteen. Tämä parantaa kokonaisuuden hyötysuhdetta, mutta ei tavanomaisissa käyttökohteissa ole mahdollinen.

Esimerkki Ekolämmöxin vesikiertokiukaasta, joka on varustettu yrityksen omalla LTO-piipulla

 

Rakennekuva Ekolämmöxin lämmön talteenottopiipusta

Saunologin kevyt, mutta monimutkainen hormi

Oma kiukaani palokaasut painelevat pihalle Kota 15 (120 mm halkaisija) hormista. Hormin eristetyn osan ulkoreuna on 10 cm väliseinästä (turvavaatimus 7 cm). Kattotuoli on katkaistu hormin kohdalta asennuksen aikana ja tuettu. Läpiviennin ympärillä ei ole sisäkatossa normaalia PU-eristettä. Jätän tarkoituksella tarkemmat asennusohjeet jakamatta, sillä jokaisen hormin kannalta paloturvallisuuden kannalta on sopivan lämpöluokan valinta ja oikea asennus.

ohjeiden mukainen asennus!

Tarkista hormin ripustus, tiivistys ja turvaetäisyys aina hormin toimittajan ohjeista. Vakuutusyhtiö tuskin osoittaa sinulle myötätuntoa, jos tulipalon on syy on ”jonkun nettiohjeen” mukaan asennettu hormi...

Kevythormi osineen
Kota 15 kevythormi on aikamoinen palapeli. Sen voi koota periaatteessa itse, mutta ohjeita on syytä noudattaa tarkkaan.

Eristettyhormi ei kuitenkaan lähde liikkeelle suoraan kiukaan päältä. Kiukaan  lähtöliitännässä on kiinni noin 60 cm pituiseksi lyhennetty  RST sisäputki (Kota 1000 mm eristämätön liitosputki; jatko-osa), joka kulkee vedenlämmittimen (Kota 30 l; myös nimellä piippusäiliö, hormisäiliö tai piippumallin vedenlämmitin, korkeus 38 cm). Tämä putki päättyy aiemmin mainitun mutkakappaleen muhviin. Mutkan yläosa yhtyy sitten eristettyyn hormiin. Eristetty osa alkaa vasta n. 190 cm korkeudessa. Toisin sanoen, hormin ensimmäinen osa päättyy korkeudessa 340 cm, hyvän matkaa sisäkaton ja eristeiden yläpuolella.

hormin mutka
Suvikallion saunan valiseinä oli liian lähellä eristettyä hormia. Ratkaisuksi hormin linjaa siirrettiin alkupäässä etäämmälle väliseinästä
hormimutka
Suvikallion saunan hormi ja sen mutka edestä katsottuna

Kolmesta metristä hormia on vielä jatkettu 120 cm hormijatkeella (Kota 15 jatko 1200 musta). Näin ollaan noustu lattiatasosta jo yli neljä ja puoli metriä. Minulla oli varalla vielä yksi 600 mm jatko, mutta tätä ei enää tarvittu. Piipun huippu nousi tässä vaiheessa jo harjan yläpuolelle sen verran paljon ettei vedon tai määräysten takia piippua enää tarvinnut korottaa.

Viimeinen modifikaatio koskee läpivientiä. Hirsirakennuksen piippu on nimittäin ikävästi sellainen kohde joka kärsii rakennuksen lasehtimisesta (eli hirsien painumisesta) kaikista eniten. Hormipaketeissa on mukana erilaisia kumisia läpivientikauluksia vesikattoon. Päätin kuitenkin jättää tällaisen kauhistuksen asentamatta ja teetin peltisepällä kattopellistä kauluksen, jonka sitten tiivistin. Tiivistäminen jatkunee sitten useamman vuoden ajan, sillä katto laskee alaspäin piipun pysyessä paikoillaan (ellei ihmeitä tapahdu). Ilmastointitorven kanssa ulkonäkö on ainakin harmoninen ja materiaali paloturvallinen. Tästä ei valitettavasti ole kuvaa.

Hormi on nyt omasta mielestäni valmis. Kun asiasta on keskusteltu rakennustarkastajan kanssa myöhemmin tänä vuonna selviää lopullisesti tarviiko hormin yläviistoon suuntaan olevaa lautaa ja seinää suojata lisää. Kulmapätkän maalaaminen mustaksi on tosin vielä haaveena, katsotaan tapahtuisiko se ensikesänä.

Päivitys: tarina päättyi niin, että eristämättömän osan yläpuolelle asennettiin 45-asteen kulmassa koko tiilimuurin levyinen palonsuojana toimiva kuitusementtilevy (Luja).

Kiitos Jalotakan, Harvian ja Narvin asiantuntijoille, Jani Jämsälle Pelastusopistosta turvaetäisyyksien täsmentämisestä ja Industrian Jari Valtoselle PSR-hankkeesta tiedottamisesta! 

Jos hormien turvallisuusnäkökulmat kiinnostavat enemmän, katso Rakennusteollisuuden aihetta käsittelevän erittäin laajan ja syvällisen RTT/PSR tapahtuman videoinnit syyskuulta 2020 :
youtube.com/watch?v=WPqWGu2e518&list=PLruXRLQbESYGk8zh0eS7efTkH3K8Kb1Qj

 

6

Tässä artikkelissa täydennetään kiuastietoa savupiipun suunnittelun osalta. Esittelen piippuvaihtoehtoja sekä erityisesti kevythormin mitoitusta.


Savupiippu on välttämätön ja usein esteettisesti harmillinen osa puusaunaa. Sen höydyt saunan toiminnalla sinänsä ovat minimaaliset, mutta se asettaa omia vaatimuksiaan saunan rakenteelle ja sisätiloille. Tämän artikkelin ja sen jatko-osan lukemalla ymmärrät, miksei hormia voi kätevästi piilottaa kevyen väliseinän sisälle.

Vaihtoehtoja ulossavuavan puukiukaan palokaasujen poistamiseksi on kaksi: kevythormi tai tiilipiippu. Piippu tarkoittaa yleisesti katolle johtavaa kanavaa, jota myöten voidaan kuljettaa poistoilmaa tai savukaasuja. Yleensä ihmiset puhuvat savupiipuista, joissa yksi tai useampia piippuun kuuluvia hormeja on käytössä palokaasujen johtamiseen sekä vedon aikaansaamiseen. Savusaunoissa ei tarvita piippua, mutta niihin saatetaan rakentaa erehdyttävästi savupiippua muistuttava lakeinen tehostamaan savujen poistumista saunasta.

Rakennusmääräyskokoelman E3 esimerkkikuva hormista ja tulisijasta auttaa ymmärtämään sanastoa.
Rakennusmääräyskokoelman E3 esimerkkikuva hormista ja tulisijasta auttaa ymmärtämään sanastoa: tulisija (1), liitinhormi (2), yhdyshormi (3), savuhormi (4), seinämä (5), sulkupelti (6), sääsuoja (7), puhdistusluukku (8), kondenssiputki (9)

Metallipiippu, valmispiippu eli kevythormi on viime vuosikymmeninä yleistynyt ratkaisu myös puulämmitteisten saunojen hormiksi. Se koostuu ruostumattomasta tai haponkestävästä teräksestä valmistetusta sisäputkesta, joka on eristetty pyöreällä, kuumuutta kestävällä eristävällä kerroksella. Kevythormin voi monissa tapauksissa jopa jälkiasentaa vaikkapa seinän ulkopuolelle (jolloin sitä kutsutaan ulkohormiksi), toisinkuin muuratun piipun.

Päivitys 23.1.2017: Ja ei unohdeta kolmatta edelleen myynnissä olevaa ratkaisua. Elementtipiippu tai harkkopiippu rakennetaan kevytbetoniharkoista (tai vastaavista) ja sen sisältä löytää sisäpiipun. Sisäpiippu on yleensä metallia. Elementtipiipun pystyttäminen on tiilen muuraamista helpompaa ja sen suojaetäisyydet ovat pienempiä kuin kevythormin. Tilaa se vie vähemmän kuin tiili, mutta enemmän kuin kevythormi. Se ei kuitenkaan varaa lämpöä tiilen tavoin ja maksaa kevythormiin vertailussa liian paljon ollakseen varteenotettava ratkaisu saunaan.

Kaksi tulisijaa yhteen hormiin?

Kiukaan ja vaikka vesipadan voi sijoittaa tarvittaessa samaan hormiin. Molemmilla on kuitenkin oltava oma hormipelti. Rakennusmääräyskokoelmassa E3 asiasta sanottiin näin :

Kaksi saman asuinhuoneiston tai talousrakennuksen samassa tasossa olevaa ja samaa polttoainetta käyttävää tulisijaa voidaan yhdistää samaan savuhormiin. Tällöin savuhormi mitoitetaan tulisijojen yhtäaikaiselle käytölle ja kumpikin tulisija varustetaan erillisellä sulkupellillä.

20200630_123245-yhdyshormin-pelti
Tässä kuvassa kiukaan yhdyshormiin on tehty kiinteästi oma sulkupelti. Toisella puolella seinää vastaava ratkaisu samassa hormissa olevalle takalle.

Onko kevythormi vaarallinen?

Kevythormit ovat saaneet kuitenkin paljon negatiivista huomiota niiden aiheuttamien tulipalojen vuoksi. Mm. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että väärät asennukset ja tulipesien ohjeiden vastainen käyttö lisäävät tulipaloriskiä. Syynä ovat eurooppalaiset vaatimukset, jotka eivät vastaa suomalaisia eristysvaatimuksia tai kiukaiden hukkalämpöä. Asiasta lisää tutkimustietoa Palolaboratorion sivuilta sekä CE-merkintää käsittelevässä artikkelissa .

Hormin läpiviennin eristeen lämpeneminen

Näin paksu eristekerros metallihormin ympärillä lämpenee. Tampereen Teknillisen Yliopiston Perttu Leppäsen julkaisema tutkimusraportti http://www.paloturvallisuus.info/Portals/2/Materiaalit/PSR-hanke/PSR_%20Testauksia%20savupiippujen%20paloturvallisuudesta%20TTY.pdf

Valmistajien antamia ohjeita noudattamalla myös kevythormi on turvallinen vaihtoehto. Keskeistä on suojaetäisyyksien noudattaminen ja läpivientien eristekerrosten kohtuullinen paksuus.

Noudata hormin asennusohjeita!

Suurin paloriski muodostuu silloin, jos eristetty kevythormi menee katon yli 300 mm paksun eristekerroksen läpi ja kiuasta lämmitetään pitkään kuivilla haloilla suurilla panoksilla. Eriste kuumenee keskeltä ja saattaa lopulta syttyä palamaan, aiheuttaen ikävän yläpohjan tulipalon. Jos kevythormi asennetaan paikkaan, jossa eriste paksuus ylittää 30 cm, kannattaa paloturvallisuusasioihin perehtyä syvemmin kuin tässä artikkelissa on järkevä ohjeistaa.

Materiaalikustannusten ja asennuksen helppouden lisäksi kevythormi on tehokas. Se sitoo itseensä minimimäärän energiaa, jolloin itse tila, kuten sauna, lämpiää nopeasti, koska piipun lämpiäminen on helppoa. Tämä on yleensä saunan käytön kannalta hyvä asia.

Taloon.com hormeja

Otos Taloon.com:n verkkokaupan valikoista kevythormeja ja jatko-osia, eri kokoluokissa eri valmistajilta. Kuvaruutukaappaus 17.1.2017. Kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen verkkokaupan nykyiseen valikoimaan.

Tiilessä vara parempi?

Muurattu piippu on kaikille rakentajille tuttu ja sitä kautta siihen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet tunnetaan paremmin. Muurattu piippu on monessa mielessä hyvä, mutta myös vaativa ja kalliimpi ratkaisu. Puukiukaiden kanssa se ratkaisee kuitenkin monia ongelmia.

Muun muassa sen että piipun kanssa kaupanpäälle syntyy palonkestävä muuri. Jos lämmittää saunan läheisyydessä vesipataa tai takkaa, saa muurattuun piipun pienellä vaivalla rinnakkaisen hormin.

muurattu savupiippu ja erilaiset hormit

½ kiven ja yhden kiven hormien variaatioita muuratuiksi piipuiksi. Kohden puolikkaan hormi täysin kuvitteellinen versio.

Muurattu piippu on myös ongelmallinen. Tiili sitoo ja luovuttaa lämpöä, ja mikäli sitä ei ole pintakäsitelty, myös kosteutta. Kylmillään tai ylläpitolämmöllä olevissa rakennuksissa tämän huomaa erittäin hyvin. Suuri tiilimuuri ja piippu siirtävät huoneilmaan viileyttä ja kosteutta pitkään ilman lämpötilan noustua. Tiili on huono eriste, hyvä lämmönjohde ja aiheuttaa näin väistämättä lämpöhäviöitä (tai tiilimuurin takaisen tilan lämpenemisen).

Toisaalta tiilipiippu on ekologinen, varmasti paloturvallinen ja energiatehokas. Energiatehokkuus johtuu siitä, että piippu nappaa automaattisesti itseensä energiaa palokaasuista ja luovuttaa niitä sitten hitaasti ympäristöönsä. Jos sauna sijaitsee vaikkapa omakotitalon muutoinkin lämpimänä olevassa siivessä, tämä lämmön talteenotto ja luovutus on ihan paikallaan. Ulkosaunassa vähän eri juttu.

Hormiin ja väliseinään kannattaa käyttää reikätiiliä eli ns. hormitiiliä. Lue lisää tiilipiipuista: http://www.tiileri.fi/tiedostot/piippu_esite1.pdf

Tiilihormi

Tiilerin esimerkki tiilihormista

Säännöllinen nuohoaminen pakollista

Tiilipiipun säännöllinen nuohoaminen on tärkeää. Kevythormin metallipinta tarjoaa noelle vähemmän tarttumisvaihtoehtoja, mutta sekään ei ole huoltovapaa. Kaikki piiput on lain vaatimusten mukaan eli asunnon yhteydessä vuosittain, vapaa-ajan asunnon saunan joka kolmas vuosi. Tämä koskee jok’ikista rakennusta, jossa on tulipesä! Myös rakennusluvattoman omistajan kannattaa sisäistää määräyksen palonsuojelullinen sanoma. Noen kerääntymisestä seuraava hormipalo on erittäin ikävä yllätys. Nokipaloa ei tulipesän käyttäjä edes välttämättä heti huomaa.

Nuohota saa laillisesti itse ainoastaan paikallisen pelastusviranomaisen luvalla, sillä nuohoojan vastuulla on (teoriassa) muutakin kuin pelkkä röörien pitäminen puhtaana, esimerkiksi hormin kunnon arviointi ja mahdolliset vedon mittaukset.

Katso video miten ammattinuohooja suoriutuu tehtävästä:

Kevythormien lämpöluokitukset

Hormeja on saatavilla useissa lämpöluokissa eri käyttötarkoitusten mukaan. Olen aiemmin mm. puukiuasstandardin yhteydessä puhunut savukaasujen lämpötilasta, jotka asettavat kiukaan hormin lämpövaatimuksen. Käytännössä kaikki puukiukaat on aina syytä liittää T600 hormiin, sillä kiukaat saa poikkeavalla käytöllä helposti hetkellisesti kuumenemaan vähintään 600 asteeseen.

Jos jossain on myynnissä halvan oloinen hormi, kannattaa aina ensinnä katsoa onko sen lämpöluokitus tämä.

Koolla on väliä

Kiukaissa on halkaisijaltaan vaihtelevan kokoisia hormilähtöjä. Koot vaihtelevat 100 – 150 mm välillä. Riippuen siitä, millaisen hormin valitset, täytyy hankkia myös hormiyhde eli yhdyshormi joka sopii kiukaan ja hormin väliin. Lähtöihin on saatavilla muuntimia tai supistimia, joilla esimerkiksi 129 mm lähdön voi pienentää 100 milliin. Erilaisia palikoita katsellessa kannattaa varmistaa löytyykö putken päästä muhvi, eli paksumpi osa, jossa sisähalkaisija kasvaa juuri ulkohalkaisijaa suuremmaksi.

Hormiliitännät sijaitsevat kiuasmallista riippuen joko päällä, sivulla tai molemmilla puolilla. Kevythormiin liittyminen onnistuu parhaiten päältä lähtevällä putkella.

Kevythormi osineen

Kevythormi on aikamoinen palapeli. Sen voi koota periaatteessa itse, mutta ohjeita on syytä noudattaa tarkkaan.

Hormin pituuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Valmiit hormit eivät ole valtavan pitkiä. Toisaalta hormin pitää tulla alaspäin sisäkatosta vähintään 400 mm paloturvallisuussyistä ja nousta keskilinjastaan vähintään 800 mm vesikaton yläpuolelle. Jos piippu ei ole katon harjalla, pitää jokaista alkavaa metriä kohden korottaa piippua 100 mm. Eli kahden metrin päästä harjalta hormin pitäisi olla 1000 mm yli kattotason. Viimeinen Jos piipun nousukorkeus ylittää 1200 mm, niin tarvitaan nuohousta varten erillinen nuohoustaso tai piipputikkaat.

Kannattaa siis varautua siihen, että tarvitset joko yli 2 m pitkän piipun tai sopivan jatkopätkän 1500 mm korkeaan piippuun, joka on yleisin pituus. 1,5 m piipusta 80% kun menee määräysten täyttämiseen.

Erikoishormit

Kiinnostavimmat hormi-innovaatiot maassamme ovat mielestäni Härmä Airin Air ja Water piiput. Air piippuun on integroitu paloilmalle korvausilmakanava, jota myöten ulkoa voidaan tuoda tulisijalle korvausilmaa. Korvausilma jäähdyttää samalla piippua. Ilmakanava on oltava yhdistettävissä ilmatiivisti tulipesään, ilmaa ei saa tulla mistään muualta. Markkinoilla ei tietääkseni ole yhtään tällaiseen ilmansyöttöön suunniteltuja puukiukaita.

Water piippu on lämmöntalteenotto-piippu (LTO), eli sillä voidaan kerätä kiukaan hukkatehoja talteen vesilämmitykseen.

Jatko ilman eristettä

Jatkopätkä voi olla joko samaa eristettyä savuhormia tai pelkkä putki (savuputki). Pelkkä putkikin maksaa yli 50 e/m ja se myydään yleensä metrin pätkänä, jonka asentaja lyhentää käyttöpituuteen. Putkia on saatavana ruostumattomasta teräksestä (RST) harmaalla pinnalla tai valmiiksi maalattuna mustaksi. Jos teräspinta on harjattua (mattaa), voi sen itse maalata kuumakestospraylla (musta, harmaa ja valkoinen saatavilla). Kiiltävässä rosterissa maali ei pysy kiinni.

Hormi pitää yleensä tiivistää kiukaan liitännästä tulenkestävällä sauma-aineella. Esimerkiksi Kodan hormeissa saumamassa (tulisementti) ja muut kiinnitystarpeet tulevat mukana.

Tiilimuurin voi tehdä tarpeen mukaan reikiä sopivaan kohtaan. Hormiliitännän ympärille voi lisätä erillisen kivikorin, jos haluaa hyödyntää hukkalämpöä ja lisätä kiukaan kivimassaa. Piippulämmitin ajaa samaa asiaa. Erilaisilla kulmasavuputkilla voi esimerkiksi päältä olevan lähdön kääntää tiilihormiin.

Riittääkö veto?

Veto muodostuu ilmanpaine- ja lämpötilaeroista. Kiukaiden rakenne on moniin muihin tulisijoihin nähden sen verran yksinkertainen, ettei kiukaiden kanssa yleensä ole veto-ongelmia lyhyilläkään piipuilla. Veto-ongelmia esiintyy lähinnä erityisissä olosuhteissa kylmillään tai peruslämmöllä olevissa rakennuksissa. Lisää vetoa voisi kehittää tarvittaessa hormi-imurilla. Saunan puukiukaan kuumat palokaasut eivät kuitenkaan ole yhteensopivia tavallisten imurien kanssa.

Hormi-imuri mekaaninen

Rotorventin valmistama mekaaninen hormi-imuri, jota myy mm. Eskon. Laite toimii tuulivoimalla. Näyttää hienolle, muttei todennäköisesti kestä saunan savuhormin lämpötilaa. Mutta on se komea.

Mekaanisten hormi-imurienkin lämpötilaluokitus on 200 C, joten niidenkään laakereiden eliniältä saunan hormin nokassa ei kannata toivoa liikoja. Eskon myy Exodraftin korkeiden lämpötilojen savukaasuimuria. Se sietää 500 astetta jatkuvasti ja 750 asteen lämpötilaa hetkellisesti. Laite maksaa kuitenkin lähes tuhat euroa enemmän kuin mekaaninen imuri. Onneksi tällaista ei useimmiten saunassa tarvitse.

Viimeinen hormin varuste on hormipelti. Tämä jostain syystä puuttuu useimmista kevythormeista, jolloin ne vaihtavat ilmaa jatkuvasti ja kiukaan luukut on syytä sulkea hyvin käytön jälkeen. Toisaalta kaikissa nykyisten vaatimusten mukaisissa hormipelleissä 3% hormin pinta-alasta on reikää, jotta häkä pääsee poistumaan hormista vaikka luukun laittaisi "kiinni" ennen aikaisesti. Nykyaikainen hormi on siis aina auki. Tarvitaanko peltiä sitten mihinkään? Vedon säätöön pellillä ei pitäisi olla tarvetta (pl. poikkeusolosuhteet).


Hormitarina jatkuu seuraavassa osassa suojaetäisyyksien ja suojausratkaisujen esittelyllä. Kerron myös omaan saunaani tehdystä mutkikkaasta hormista ja paljastan hormiasennusten porsaanreiän!

Kiitos Jalotakan, Harvian ja Narvin asiantuntijoille sekä Jani Jämsälle Pelastusopistosta turvaetäisyyksien täsmentämisestä!

2

Saunologia tutki laudemateriaalien kokemuksellisia ominaisuuksia. Tässä postauksessa pilottitukimuksen tulokset. 12 testaajaa haisteli ja tunnusteli 8 eri materiaalia. Näytteet jakoivat jakoivat mielipiteitä – testaa aina ennen hankintaa!


Saunologian laudepaketin yhteydessä päivittelin uusien laudemateriaalien suurta valikoimaa ja niihin liittyvien kokemusten rajallisuutta. Mietin samalla, että tiedon puutteelle voisi varmaan tehdä. Tässä testiraportissa selviää mitä tapahtui.

Järjestin 2016 pikkujoulukaudella leikkimisen testitilaisuuden Vastaisku-saunaseuran jäsenille. Testin yhteydessä 11 saunan ystävää sai tilaisuuden tutustua sekä uusiin että perinteisiin laudemateriaaleihin sekä sormi- että nenätuntumalla. Tässä kevyen käyttäjäkokemustestin tuloksia.

Laudelauta tuli uunista ulos.
Laudelauta tuli uunista ulos.

Miten testattiin?

Tutkimuksessa saunojat pääsivät yksi kerrallaan hipelöimään ja nuuhkimaan kahdeksaa laudenäytettä (kuvassa), jotka oli lämmitetty 65-70 asteen lämpötilaan kiertoilmauunissa. Lautoja vertailtiin kahdessa neljän kappaleen erässä, toisen erän odotellessa uunissa. Lautojen lisäksi vertailumateriaalina oli mukana saman lämpöinen lasilevy. Sen avulla kosketustuntumaa kalibroitiin kuuman ja sileän tuntuiseen vertailukappaleeseen. Hajuaistia terästettiin kostuttamalla lautoja sumutinpullolla.

Testi käynnissä
Testi käynnissä

Testiin osallistui 7 miestä ja 5 naista. He saivat tutustua näytteisiin rauhassa omaan tahtiin saunatilojen keittiössä. Keskimäärin aikaa kului n. 11 minuuttia per henkilö. Arviointi tapahtui useamman tunnin kuluttua saunaillan aikana eikä osallistujien alkoholin kulutusta tai veren alkoholipitoisuutta kontrolloitu.

Mitä testattiin?

Kahdeksan laudemateriaalinäytettä normaalia 90-95 mm laudelautaa n. 25 cm mittaisina paloina. Kuusilaudan näyte oli kuitenkin poikkeava, sillä se oli saunan katossa käyttämääni sävytettyä piiluhirsipaneelia. Mänty oli n. 15 mm paksua sileää seinäpaneelia. Magnolia oli 160 mm leveää. Materiaalit olivat:

  • Haapa
  • Kuusi
  • Mänty
  • Tervaleppä
  • Lämpökäsitelty haapa
  • Lämpökäsitelty mänty
  • Lämpökäsitelty tervaleppä
  • Lämpökäsitelty magnolia

Materiaalinäytteistä 5/8 lahjoitti Sunsauna.

8 laudemateriaalinäytettä esillä
Kaikki kahdeksan näytettä samalla keittiön työtasolla tutkittavana

Arvioitavat ominaisuudet olivat sileys ja lämmön tuntu joita arvioitiin sormituntumalla sekä tuoksun voimakkuus ja miellyttävyys. Arviointi tapahtui kymmenportaisella asteikolla (1-10). Tuoksua pyydettiin myös kuvailemaan. Lopuksi arvioitiin todennäköisyyttä hankkia kyseistä materiaalia omaan saunaan.

Ulkonäköä ei pyydetty arvioimaan koska tämän tutkimuksen oli ensisijaisesti palvella blogin yleisöä, jolle on netissä tarjolla runsaasti kuvia, mutta ei haju- tai tuntoaistimuksia laudemateriaaleista.

Esimerkki täytetystä arviointilomakkeesta
Esimerkki täytetystä arviointilomakkeesta

Seuraavissa kuvissa olevat tulokset ominaisuuksien yleisarvioita (keskiarvot) lukuunottamatta normalisoitu jokaisen vastaajan käyttämän asteikon mukaan (eli kaikista numeroista on vähennetty kaikkien keskiarvo) parantamaan niiden keskinäistä vertailukelpoisuutta. Tämän seurauksena arvioiden keskiarvo on 0 ja osa materiaaleista on saanut negatiivisia arvioita.

Osallistujille ei kerrottu ennen arviointia tai sen aikana mistä materiaaleista on kyse tai miten kalliita ne ovat. Kukaan osallistuja ei arvannut materiaaleja ja suurin osa ei sanonut tunnistavansa varmasti niistä yhtäkään. En tosin tätä erikseen kysynyt.

Tulokset: Tuoksut jakavat mielipiteet!

Minulla oli ennen testiä minimaaliset olettamukset lopputuloksista. Arvelin kuitenkin, että kosketusominaisuuksien suhteen arvioijilla olisi enemmän samankaltaisia mielipiteitä kuin hajuominaisuuksien. Tuoksujen suhteen epäilin paljastuvan, että kauneus on katsojan nenässä ja makumieltymykset ovat henkilökohtaisia, vaikka kokeneista ja samoissa paikoissa paljon saunoneista harrastajista olikin kysymys.

Kehädiagrammi
Kehädiagrammi kaikkien materiaalien kaikista keskimääräisistä arvioista. Kuusen karheus poistettu outlierina.

Tulosten perusteella näin myös kävi. Yksiselitteisiä suosikkeja ei syntynyt. Odotus siitä, että kosketusaistin varassa tehdyissä arvioissa on vähemmän eroavuuksia kuin hajuaistin, toteutui. Koska kaikki materiaalit olivat höylättyä lautaa, arvioitiin ne sileiksi. Poikkeuksena kuusi, jossa oli voimakas pintakuvio. Tällä selittyy myös kuusen saama erikoinen arvosana.

Lämpö ja sileys
Yli testaajien keskiarvoistetut, normalisoidut arvosanat pinnan lämpimyydestä ja karheudesta.

Sileimmäksi arvioitiin haapanäytteet, sekä tavallinen että lämpökäsitelty. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että tutkimusmateriaalia kertyi liian vähän tilastollisesti luotettavien päätelmien tekemiseksi. Joten tässä seuraavassa esitettäviin tuloksiin kannattaa suhtautua lähinnä suuntaa antavina. Tutkimuksen toteuttaminen suuremmalla osallistujajoukolla voisi todennäköisesti paljastaa materiaalien väliset mielipide-erot luotettavasti.

Tuoksut ja ostaminen
Yli testaajien keskiarvoistetut, normalisoidut arvosanat näytteen tuoksun voimakkuudesta, miellyttävyydestä ja ostotodennäköisyydestä.

Tuoksujen arviointi olikin sitten mielipiteitä jakava tehtävä. Arviot myös vaihtelivat kosketusperustaisia arviointeja enemmän. Eniten raadin neniä miellyttivät kuusi sekä lämpökäsitelty mänty. Jälkimmäinen koettiin myös usein tuoksultaan voimakkaaksi – vaikkei niin voimakkaaksi kuin magnolia. Lämpöhaavan arvosana on myös hieman keskimääräistä korkeampi, mutta osallistujien kommenteissa se ei erottunut merkittävästi muista.

Hajujen sanalliset arvioinnit
Kootut sanalliset arviot laudemateriaaleista. Kaikki testaajat eivät löytäneet sanoja kuvaamaan havaintojaan.

Sanalliset arvioinnit tuoksuista olivat niin kirjavia, ettei niistä voi tehdä kattavaa yhteenvetoa. Voimakkaan tuoksuinen magnolia kirvoitti eniten lausuntoja, terva ja savu mainittiin useampaan kertaan. Lämpömänty tuoksui myös tervalle useamman nenään, sen sijaan perusmänty (jota ei muuten lauteissa kannata muutoin käyttää) herätti monella klassisen tuoreen puun hajuaistimuksen.

Pyysin lopuksi kaikkia arvioimaan, miten todennäköisesti valitsisivat kyseisen tuotteen omaan saunaansa. Tuoksujen miellyttävyyden ja ostotodennäköisyyden välinen korrelaatio oli positiivinen ja kohtalaisen voimakas (r=.56, p<.01). Tämä tarkoittaa, että ne näytteet jotka oli arvioitu miellyttävämmän tuoksuisiksi, saivat korkeamman ostotodennäköisyyden arvion. Lämpökäsitelty mänty sekä lämpöhaapa saivat tässä parhaat pisteet.

Johtopäätökset

Älä osta laudemateriaalia nenä tukossa. Vaikka numerot näyttävät kuvissa kauniille, kannattaa huomioida, että arvioissa oli niin paljon eroja ihmisten välillä, ettei tästä kannata tehdä johtopäätöksiä edes tämän saunaseuran tarkoista mieltymyksistä.

170113-laudemateriaalitesti-tuoksutus_7938

Suosituksena lauteiden hankkijoille on, että laudemateriaalia kannattaa ehdottomasti pyrkiä haistamaan ennen hankintaa. Erityisesti lämpökäsitellyt materiaalit tuoksuvat kosteana ja lämpimänä voimakkaasti ja pitkään käyttöönoton jälkeen. Kannattaa varmistaa, että edes itse pitää valitsemansa materiaalin tuoksusta.

Esimerkiksi itse yllätyin siitä, miten vastenmielisille jotkin lämpökäsitellyt puut tuoksuivat.

Tämä ”tutkimus” oli sekä kevythenkinen ajanviete saunailtaan että pilotti saunakokemukseen vaikuttavien tekijöiden subjektiivisen arvioinnin mahdollisuuksista.

170113-laudemateriaalitesti_palikat1-4_7935

Jos tutkimuksesta olisi halunnut tieteellisesti vakavamman, olisi materiaalien haistelu kuivana vs. kosteana pitänyt myös tehdä erikseen, mieluiten sokkona. Nyt kehotin kaikkia tekemään arvionsa kostutetun pinnan tuottaman, voimakkaamman tuoksun perusteella.

Paremmin tarkoitukseen sopivissa tiloissa olisi järkevää pitää näytteitä osallistujien välillä pidempään lämpimässä, tai käyttää kahta testisarjaa, etteivät ne ehdi jäähtymään. Tällöin ne saisi myös kaikki kerralla testattavaksi.

Ei muuta kuin nenäpystyssä laudeostoksille!

Kiitokset

Testin toteuttamisen mahdollisti Sunsauna, lauteita suunnitteleva ja toimittava  yritys. Kiitos J-Ph Huuskolle yhteistyöstä.

Kiitos Saunaseura Vastaiskun testiin vapaaehtoisesti osallistuneille jäsenille sekä yhdelle ulkopuoliselle testaajalle ajastaan! 

21

Saunan maalaaminen voi tarkoittaa kahta asiaa: joko löylyhuoneen sisätilojen pintakäsittelyä tai saunamökin ulko- ja sisäpintojen maalaamista. Tässä artikkelissa keskitytään sisämaalaukseen ja oikeiden maalien valintaan, erityishuomiona hengittävyys ja maalien turvallisuus. Esittelen joitakin marginaalisia maalituotteita ja kerron mitä rajoituksia maalien valintaan liittyy. Loppuun mahtuu tarinaa oman saunamökkini pintakäsittelystä ulkoseinien molemmin puolin.

Tärkeä muistutus:

Kokeile väriä aina ennen kuin maalaat! Erityisesti sävytetyt pintakäsittelyaineet voivat yllättää maalarin ikävästi.


Päivitys 1.2.2022 Artikkelissa on tiivistelmä TM Rakennusmaailma 2017 saunasuojatestistä.

Päivitys 10.6.2020 Artikkelin loppuun on lisätty varoittava tarina lukijan talosaunan remontista, jossa pintakäsittely oli osaltaan syynä sairaalareissuun!

Päivitys 24.1.2017 Petsausvaihtoehtoja paljastui äskettäin lisää. Sopivilla rautasulfiitin kaltaisilla kemikaaleilla puu voidaan saada vaihtamaan väriään ilman varsinaista pintakäsittelyä. Käsittelytavat ovat historiallisia ja täältä Colorian blogista löytyy ilmeisesti yli sata vuotta vanha ohjeistus, joka kattaa erityisesti jalopuiden petsaukseen monen kirjaviin sävyihin.

Kiinnostava variaatio tästä on Visantin Saunakirjasta poimittu seuraava resepti: 3-4% pyrogallushappoa levitetään petsattaville puupinnoille, huoneen ilmanvaihto suljetaan ja tilan lattialle tuodaan avoin astia 30-45% ammoniakkia. Tämä sävyttää puun ilmeisesti antiikkiruskeaksi. Vanhan ajan temput vaikuttavat tästä ajasta arvioituna lähes alkemialle, taikojen toistettavuutta rajoittaa kemikaalien saatavuus.


Saunan sisäpuolinen pintakäsittely – kannattaako sauna maalata?

Saunan pintakäsittelyn vaikutukset ovat lähes 100%:sti esteettisiä. Saunan pintakäsittelyn avulla voi puu- ja tiilipintoja suojata likaantumiselta sekä helpottaa niiden siivoamista. Kuten  seinistä kertovassa postauksessa kerroin, ei mikään tunnettu pintakäsittely paranna saunan lämpö- tai ilmanlaatutekijöitä.

Saunan voi siis halutessaan jättää käsittelemättä. Käsittelystä ei ole merkittäviä hyötyjä, mutta kustannuksia ja mahdollista huoltomaalausvaivaa pitkässä juoksussa muodostuu.

Itse en omaan hirsisaunaani alun perin suunnitellut pintakäsittelyä. Mm. Panu Kaila ja Risto Vuolle-Apiala kannattavat saunan sisäseinien jättämistä käsittelemättä. Vuolle-Apiala ensisijaisesti perinnesyistä, Kaila hengittävyyden takia.

Käsittelin oman saunani ulkoa rautavihtrillillä, mutta se ei ole soveltuva käsittelyaine sisätiloihin, etenkään kuumaan ja kosteaan saunaan. Päädyin kuitenkin lopulta sävyttämään saunani sisäpuolelta noudattaen Kailan ohjeita mahdollisimman kevyen pintakäsittelyn suhteen. Hän ehdotti kahvin tapaista luonnollista sävytettä. Epäilin itse kahvin toimivuutta, lähinnä sen (vähäisen) rasva- ja sokeripitoisuuden vuoksi. Päädyin lopulta teolliseen petsiin joka on pelkkä väriaine. Miten tähän päädyttiin?

170104-amello_lahikuva_20161015_113038

Mitä maali on?

Maali on yksi ratkaisu puun tai muun rakennusmateriaalin pintakäsittelyyn. Maali sisältä sideainetta, liuotinta, apuainetta sekä mallipigmenttejä. Erilaiset maalit kuten öljy, akrylaatti, silikaatti, kalkki, savi, multa jne. sisältävät vaihtelevan kombinaation näitä aineita. Apuaineista homeenestoaineet ovat tärkeitä kosteissa ja viileissä olosuhteissa. Maalit eroavat lakoista peittävyydeltään, lakoista puuttuu pigmentti, minkä takia ne ovat kuivuttuaan läpinäkyviä.

Saunan sisämaalin valinta

Saunan maaleihin liittyy pari suurta haastetta. Saunan pintakäsittelyn eräs haaste on ollut sopivien aineiden tai ”saunamaalien” valikoima. Suurin osa tavanomaisesti sisämaaleista ei sovellu saunan lämpötiloihin. Esimerkiksi mikään Osmon puuvaha ei kestä lämpöä Tämän vuoksi markkinoille on tuotu erityisesti saunaan tarkoitettuja pintakäsittelytuotteita, kuten Tikkurilan Supi Saunasuoja ja Supi Saunavaha. Teknokselta löytyy vastaavat akrylaatti- ja vahapohjaiset tuotteet.

Näiden tuotteet mahdollistavat puusaunan sävyttämisen niin ettei maali ainakaan lämpötilan vuoksi irtoa seinästä. Niitä on myös testattu, joten niistä ei pitäisi irrota kuumanakaan ei-toivottuja kemikaaleja huoneilmaan.

Saunan eri kohteille on kuitenkin omat tuotteensa. Erityisen herkkä kohde ovat lauteet, joihin Tikkurilan tuotteista suositellaan ainoastaan Saunavahaa. Seinät, katot peitelaudat voi käsitellä myös vahalla tai sitten Saunasuojalla. Jos lattia on puuta, kuten saunamökeissä saattaa olla, niin siihen kannattaa valita jokin kestävämpi tuote, esim. öljypohjainen maali. Lattia ei kuitenkaan lämpene toisin kuin ylempänä olevat rakenteet.

Ei maali saunaa tee

Nimestään huolimatta mainitut saunamaalit eivät ole välttämättä mitenkään erityisen hyväksi saunalle, ainakaan mitä tulee hengittävyyteen tai ilmanlaatuun.

Maalien vesihöyrynvastukset Unto Siikasen Rakennusfysiikka-kirjan mukaan kertoo seuraavaa erilaisten aineiden höyrynvastuksista (Zp (m2sPa)/kg x 10-9):

Materiaali Höyrynvastus Zp
Puukuitulevy n. 0,5
Silikaattimaali 0,7-0,8
Akrylaattilateksi 2,5-4,0
Alkydimaali 9,5-16,0
Muovikalvo 0,1 mm 200

Akrylaatti sulkee siis höyryä selvästi. Siitä huolimatta akrylaatti ei ole nykyisin sama tuote kuin pahamaineinen lateksi 50-60 vuotta sitten. Nimi kuitenkin elää. Erilaiset akrylaattimaalit (akryylilateksi, akryylimaali, akrylaattimaali) ovat vesiohenteisia niin sanottuja dispersiopintakäsittelyaineita. Niissä veden haihtuminen mahdollista maalipinnan syntymisen ja kovettumisen. Pinta on yhtenäinen

Kylmillään olevien saunarakennusten pintakäsittely on sitten toinen ongelma.. Alle kymmenen asteen lämpötilassa ja ilmankosteuden noustessa syntyy hyvät olosuhteet homeiden kasvulla.Kosteus ja hengittävyys asiat pitää miettiä tarkkaan, tai voi käydä niin, että maali irtoaa seuraavan kevään jälkeen maalin ja puupinnan väliin päässeen kosteuden aiheuttaman homehtumisen vuoksi.

Esimeriksi pellavaöljymaalit, joissa ei ole erillistä homeenestoa, tarjoavat itse asiassa ravinteita homeiden kasvulle. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa ja sulkee siksi osan muutoin saunaan mahdollisesti kelvollisista maaleista pois pelistä – ainakin ulkosaunojen osalta. Jäljelle jää kuitenkin koko joukko saunaan soveltuvia maaleja. Sitten huonot uutiset.

Kukaan ei tiedä miten maalit tarkalleen ottaen saunassa toimivat.

Tunnetut saunamaalit ovat kyllä turvallisia, mutta niiden käyttäminen ohennettunakin ei muuta mihinkään sitä, että ne ovat akryylipohjaisia. Akryylipohjaiset saunasuojat vähentävä puuseinän hengittävyyttä ja vähentävät siten sen hygroskooppista potentiaalia, josta seinäartikkelissa puhuin. Akryyli on käytännössä liimaa ja lopputulosta on verrattu saunan sullomisella muovipussiin. Tämä on ehkä liioittelua, mutta toistaiseksi ei ole parempaakaan tietoa.

Muiden pintakäsittelyaineiden, kuten saunavahan, vaikutuksista en ole onnistunut löytämään luotettavaa tietoa. Valmistajiltakaan sitä ei kuluttajille heru. Periaatteessa ideaalinen maali olisi hengittävä, mutta likaa hylkivä materiaali joka kuitenkin sitoo maalipigmentin tiukasti kiinni seinään.

Onko maali myrkkyä?

Lähdetään siitä, ettei yksikään maali ole tarkoitettu nautittavaksi sisäisesti. Historiallisesti maalit sisälsivät todellisia myrkkyjä kuten lyijy, kromi ja kadmium. Vaarallisesti ainesosat ovat sittemmin hävinneet maaleista sitä mukaa, kun on ymmärretty niiden olevan myrkkyä. Tämän vuosituhannen ongelma on erilaisten yhdisteiden nopea lisääntyminen ilman vastaavaa tietoa niiden terveysvaikutuksista.

161018-gas_mask-pixabayMaalien ”terveellisyys” erilaisten kemikaalipäästöjen suhteen mietityttää joitakin. Eräs ihmisille ja ympäristölle haitallisten kemikaalien ryhmä ovat orgaaniset liuotteet eli VOC yhdisteet (volatile organic compounds). EU on asettanut maalien VOC päästöille omat raja-arvonsa, jotka on maalien tuoteselosteissa esitetty. Käytännössä saunamaalit jakaantuvat kahteen ryhmään, nolla VOC-päästöisiin ja maksimirajan alittaviin tuotteisiin. Vesiohenteisina maalien tapauksessa raja on korkeintaan 130 g/l. Esimerkiksi Supi Saunavaha kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

VOC yhdisteet ovat kuitenkin vain yksi ryhmä haitallisia aineita. Toinen sisämaalien päästöistä kertova merkintä on Rakennusmateriaalien M päästöluokitus, joista M1 on paras taso. M1 päästöluokitus huomioi VOC yhdisteiden lisäksi muita kemikaaleja, kuten formaldehydin ja ammoniakin. Toisinkuin VOC, M1 on tuotekohtainen, vapaaehtoinen sertifiointi, joka löytyy lähinnä suurimpien maalitehtailijoiden tuotteista – kuten yllä mainitusta Supi Saunavahasta.

Kemikaaliyliherkkien ihmisten maalivalintojen spekulointiin eivät kuitenkaan olemassa olevat standardit riitä. Esimerkiksi sittemmin kyseenalaiseen maineeseen noussut Maria Nordin mainitsi blogissaan jo 2015 (ennen siirtymistään vaihtoehtohoitojen myyjäksi) koko joukon kemikaaleja, jotka eivät välttämättä kuulu VOC tai M1 mittausten piiriin. Hän suosittelee varman päälle pelaajille kalkki- ja savimaaleja. Näitä myyvä Biofarben kertoi kuitenkin, etteivät nämä tuotteet sovi saunaan lämpö- ja kosteuskestävyysominaisuuksiensa vuoksi.

Kun saunassa ei nykyään enää asuta, niin suhtautuisin saunan kemikaalikuormitusriskeihin suhteellinen rauhallisesti. Toisaalta saunaan ei pidä mennä sutimaan mitä tahansa edellisen vuosikymmen purkinpohjaa, koska kaikki maalit eivät sinne missään tapauksessa sovi. Mikäli epäilee tai tietää olevansa jollekin kemikaalille allerginen, kannattaa tämä toki huomioida. Samalla pitää muistaa, että myös "luonnonmukainen" puu tuottaa ilmaan omia päästöjään.

Vaihtoehtoisia saunan pintakäsittelyaineita

Koska tulin itse siihen tulokseen, että sauna pitää sävyttää, mutta en kaipaa muita pintakäsittelyn vaikutuksia, lähdin kyselemään myös pienvalmistajilta maalivinkkejä. Eräs vinkki löytyi myös netistä.

Selvittäessäni pienempien maalivalmistajien saunatuotteita löysin seuraavan valikoiman vaihtoehtoisia tuotteita, joiden valmistajat kertoivat näiden sopivan puun sävyttämiseen:

Myöhemmin kävi ilmi, että myös Liberonilla oli tarjolla spriipohjaista petsiä sekä Kuultomaalia. Petsi ei ole oikeastaan pintakäsittely- vaan väriaine esimerkiksi Amellon kanssa suositellaan erillistä öljykäsittelyä. Wikipedian mukaan spriipetsit kuivuvat nopeasti eivätkä vaikuta puun pintaan (syiden eläminen) näkyvästi.

Eräs blogin lukija vinkkasi ystävällisesti Tikkurilan Kivitex silikaattimaalista, jolla saunan tiilimuurin tai muun betonipinnan voisi käsitellä. Silikaattimaalit ovat ominaisuuksiltaan hyviä, lämmön kestäviä, hengittäviä ja emäksisinä luontaisesti hometta torjuvia. Valitettavasti maali ei sovellu puupinnoille.

On myönnettävä, ettei ymmärrykseni pintakäsittelyn teoriasta ehtinyt projektin aikana kehittyä riittävästi, jotta olisin voinut järkeillä mikä näistä akrylaatin vaihtoehdoista olisi saunaan paras vaihtoehto. Asioista kiinnostuneelle lukijalle voi suositella Puuproffan pintakäsittelyopasta sekä Mikkolan ja Böökin Ikkunakirjaa (Moreeni, 2011).

Saunamökin pintakäsittelysuunnitelma

Teoreettisista pohdinnoista seuraavaksi käytännön toimiin oman saunani maalaamiseksi.

Blogia vuonna 2016 sponsoroinut Tikkurilan avusti mökin pintakäsittelyn suunnittelussa. Tikkurilan Maalilinja (puhelinnumero 010 8608600, arkisin 8-19) auttaa tuotevalinnoissa kaikkia kuluttajia, mikä on ainakin alkuun pääsemisessä hyväksi. Maalauspalvelut pystyvät myös konsultoimaan värivalinnoissa ja heillä on valmiiksi mietittyjä värikokonaisuuksia, joiden avulla saunamökin ulkoilmeen pystyy rakentamaan nopeasti.

Tein Tikkurilan avustuksella seuraavan pintakäsittelysuunnitelman:

(Suunnitelmataulukon voi avata myös tästä linkistä)

Suunnitelma oli hyvä apu tuotevalinnoissa, mutta jätti vielä aika monta asiaa auki. Suurin puute oli värisävyjen tarkoituksellinen aukijättäminen tässä vaiheessa, mikä pakotti raapimaan päätä asian suhteen monasti myöhemmin. Syy oli tosin selvä ja maalarin päässä.

Värisävyn ja maalin valinta – kokeilukulttuurin puolesta

Massiivihirsiseinän pintakäsittely on kertaluokkaa merkittävämpi valinta kuin paneloidun seinän, sillä kerran sävytetyn seinän väriä ei myöhemmin enää helposti vaihdeta. Käsittelyaineesta riippuen väripigmentti voi tunkeutua sen verran syvälle puuhun, ettei pintaa pysty pelkästään hiomalla palauttamaan ”alkuperäiseen” tilaansa.

Väritutkimus
Värisävyn ja peittävyyden tutkimista oikean puumallin avulla

Testailin saunan sisäsävyä ennen käsittelyä useampaan kertaan. Tällöin käytössä oli vielä Tikkurilan kuultavia saunasuojia, joiden eri sävyjä kokeilin. Kokeileminen on välttämätöntä sillä peittävyyttä oli todella vaikea ennakoida. Erityisesti sävytettyjen värien peittävyys ei ole yhtä hyvä kuin valmissävyjen. Tähän on syynä valmissävyissä käytettävä erilainen pigmentti.

Tikkurila värikartta
Tikkurilan saunatuotteita voi sävyttää kuultavat sisävärit kartan sävyillä, tässä vain osa sävyistä

Tässä vaiheessa oli jo päätetty, että saunan ja pukuhuoneen sävyt tulisivat olemaan erilaiset ja saunasta tulisi tummemman puoleinen. Värin lisäksi kokeilu paljastaa pintakäsittelyaineen mahdollisen vaikutukset puun syihin ja tunkeutumisen esimerkiksi omassa seinässäni pinnassa olevan pihkan alle.

Useampien kokeilujen jälkeen värisävyvalinta päätyi Tikkurilan kuultavan sisävärikartan tummimpaan sävyyn, Hiileen. Kokeilut tapahtuivat jo kesällä, hyvän aikaa ennen käsittelyä.

Villa värisävy
Kokeilu pukuhuoneen sisäseinän pinnassa Villa-värisävyllä. Kertakäsittely peittää yllättävän voimakkaasti alla olevan värivaihtelun

Koska pintakäsittely tosiaan venähti pitkälle syksyyn, ehti ajatus ja ymmärrys maalauksen vaikutuksesta kehittyä. Päädyin kasvavan epätietoisuuden vallitessa jättämään Saunasuojan tai Vahan käytön väliin ja hankin lopulta 4 litraa Amellon saunapetsiä. Valinta perustui osaltaan toisen bloggaajan kokemuksiin, mutta enemmän ihan pelkkään arpapeliin ja ajatukseen siitä, että pintakäsittely jäisi minimiin mutta sävytys maksimoituisi.

Amellon petsi
Amellon petsi työvälineineen käyttövalmiudessa. Kuvattu ulkona maalihöyryjen vähentämiseksi

Kuten todettu, mitään luotettavaa tietoa suuntaan tai toiseen ei ollut saatavilla. Olisin voinut oikeastaan valita minkä tahansa muun tuotteen, Colorian, Uulan tai Perinnetaidon öljyn. Amellon valmis savusauna sävy vaikutti sopivalle, joten tilasin ensin 2 sitten toiset 2 litraa kyseistä nestettä. Suomessa sitä saa valitettavasti ainoastaan Netraudan tilausvalikoimasta.

Vedonlyönti osoittautui sävyn suhteen voitokkaaksi. Minulla ei ole valitettavasti toistaiseksi mitään tapaa todeta, onko tuote muutoin sen parempi kuin akryylipohjaiset saunasuojatkaan.

Petsauksen alku. Petsi kuivui kylmissä (+5-10 C) oloissa nopeasti. Seinä piti käsitellä kahteen kertaan tasaisesti peittävän pinnan aikaansaamiseksi.
Petsauksen alku. Petsi kuivui kylmissä (+5-10 C) oloissa nopeasti. Seinä piti käsitellä kahteen kertaan tasaisesti peittävän pinnan aikaansaamiseksi.

Pitää muistaa, että seinien lisäksi saunassa on aika monta muutakin mahdollisesti sävytettävää kohdetta. Itse valitsin kattopaneeleihin valmiiksi tuntemattoman valmistajan saunavahalla pintakäsitellyn Aureskosken paneelin. Lauteita ei sävytetty. Kuusilattiat käsittelin itse Tikkurilan Supi Lattiaöljyllä ja tasoitetun tiilimuurin Teknoksen SuperLateksilla.

SuperLateksin sävytys epäonnistui ensimmäisellä kerralla ja seinästä tuli aluksi tumman myrkyn vihreä. Syynä oli värikarttamuunnos, jonka kaava oli värinsekoitusohjelmistossa väärä. K-Rauta teki onneksi uuden erän korvauksetta eri koodilla ja lopputulos oli paljon parempi – lähes neutraali tumman harmaa.

Toinen pintakäsittely
Toinen käsittely lautojen ollessa jo paikoillaan. Käsittely alkaa hyvän tavan mukaan sisäänkäynnin vastaisesta nurkasta...

Hirsiseinän pintakäsittely

Ulkovärisävyjen päättäminen oli lähes mahdotonta, koska mökin rautavihtrillikäsittely  ei paljastanut todellisiaan kasvoja välittömästi. Senkin jälkeen, kun käsittely oli purrut ja hirsikehikko siirretty rakennuspaikalle, sävyjen hakeminen eteni yrityksen ja erehdyksen kautta.

Rautavihtrilliastia
Seinien lisäksi käsittelin monia muita ulko-osia, kuten tässä terassin kattoa kannattavat pystytolpat, rautavihtrillilä. Vihtrilliä on valmistettu ohjeen mukaan lämpimään veteen, tilkalla käsitiskiainetta.

Ensimmäisiä ”pakkoliikkeitä” oli räystäslautojen sävyn valitseminen, joka tuli ajankohtaiseksi, kun kattoa alettiin rakentamaan. Se tuli hieman yllätyksenä.

Tein ensimmäinen veikkauksen sopivaksi räystäsväriksi, maalasimme laudat Tikkurilan Vinha pohjamaalilla ja kertaalleen keskiharmaaksi sävytetyllä Vinhalla molemmin puolin lautaa. Meni pahasti pieleen.

Räystäslauta maalattuna
Sävyjen yhteensopivuus mökin vihtrillin aiheuttaman muutoksen kanssa selvisi vasta käyttöpaikalla. Tässä ensimmäinen tyydyttävän värinen lauta on jo asennettuna.

Kun vein ensimmäisen maalatun räystäslaudan sijoituspaikan lähelle, pisti heti silmään, että värin täytyy olla tummempi. Samalla väriä murrettiin neutraalista harmaasta selvästi (puna)ruskeaan. Ruskeasta löytyi ensimmäisellä yrittämällä värikarttaa konsultoiden sopivampi sävy.

TM Rakennusmaailman testi saunasuojista

Rakennusmaailman maaliskuussa 2017 ilmestyneessä testissä testattiin seitsemän tuolloin saatavilla ollutta saunasuojaa sekä verrokkituotteena parafiiniöljyä. Testissä arvosteltiin käsiteltävyyttä, kiiltoastetta sekä puhdistettavuutta ja pihkaantuvuutta. Testikappaleet myös vanhennettiin lämpökäsittelyllä, joka toistettiin 160 kertaa. Käsittelyaineiden hengittävyyttä (vesihöyrynläpäisevyys) ei testattu, mutta artikkelissa painotetaan ettei suojattu ole höyryä läpäisemätön.

Testattujen saunasuojien arvosanat vaihtelivat 7,6 - 8,3:een. Erot olivat pieniä, kärjessä olivat kotimaiset Teknos ja Tikkurila, tämän jälkeen Eskaro, Ilves, Maston ja Värimylly. Parafiiniöljy sai arvosanan 7,9.

Suojien vaikutuksesta todettiin, ettei käsittely estä kellastumista mutta se helpottaa puhdistettavuutta. Parafiiniöljyn hyvinä puolina mainittiin käsiteltävyys, jälki sekä olematon vaikutus kiiltoon. Artikkelissa todetaan:

Saunasuojat tuovat löylyhuoneen puhdistettavuuteen selvää helpotusta. Saunasuojien ulkonäkö ei kuitenkaan uutena yllä parafiiniöljyllä käsitellyn puun tasolle.

Artikkeli ei mielestäni ole ristiriidassa tällä sivulla esitettyjen väitteiden kanssa. Puhdistettavuus on täysin validi arvo käsittelyaineelle, mutta ei minusta välttämätön syy käsitellä saunaa.

Tutkitutin itse samoihin aikoihin saunaan kelpaavia pintakäsittelyaineita Metropolian ammattikorkeakoulussa tavoitteena saada tietoa vesihöyrynläpäisevyydestä, mutta valitettavasti koesarjan tekeminen oppilastyönä ei johtanut julkaisukelpoisiin tuloksiin. Asiaan olisi mukava palata, mutta katsotaan.

Loppumietelmiä maaleista ja pintakäsittelystä.

Suurilla maalivalmistajilla on tuotteita läjäpäin ja niiden houkutuksena on erityisesti hyvä saatavuus. Tikkurilan ja Teknoksen maaleja saa mm. lähes kaikista rautakaupoista ja Prismoista hyvin pitkälle samoihin hintoihin. Vastaavia tuotteita on pienemmilläkin valmistajille, mutta niiden markkinointi- ja myyntimahdollisuudet ovat rajoitetummat.

Maalaaminen on suhteellisen työnintensiivistä hommaa. Olemme tähän mennessä tehneet lähes kaiken pintakäsittelyn talkootöinä. Pienen mökin kohdalla töitä ei ole valtavan paljoa, mutta useat käsittelykerrat ja kuivumisajat tarkoittavat, että mikään ei valmistu ihan käden käänteessä.

maalaustalkoot
Maalaushommissa useampi maalari ei tee huonompaa soppaa ja aikakin kuluu viihtyisämmin sekä nopeammin

Jos rakennustyötä ja maalaamista ostaa, kannattaa mahdollisuuksien mukaan hankkia pintakäsiteltävät materiaalit valmiiksi käsiteltyinä. Saunassa tosin ovet ja ikkunat kannattaa jättää puuvalmiiksi, ellei valmistaja pysty poikkeuksellisesti tekemään käsittelyä saunaan soveltuvalla aineelle.

Tätä kirjoitettaessa maalaukset saunalla ovat edelleen kesken. Niitä jatketaan ensi vuonna. Pukuhuoneen osa tiilimuuria maalataan Tikkurilan Muurimaalilla ja pukuhuoneen seinähirret käsitellään vaalealla saunasuojalla hirren kostumisen aiheuttamien sävyerojen tasaamiseksi. Tai näin suunnittelin, mutta seuraavana vuonan olimme jo tottunut tähän ja päätimme jättää käsittelemättä.

Ikkunan ja oven pieluslaudat ja smyygit täytyy vielä monin paikoin pohjamaalata sekä pintamaalata, sillä niiden käsittely jäi täysin syystalven jalkoihin. Puun pitää kuitenkin ehtiä kunnolla kuivua talven jäljiltä, eli touko-kesäkuussa päästään vasta viimeistään ulkopinnat.

Pieleen mennyt pintakäsittely vei lukijan sairaalaan

Saunologian lukija, ahkera saunoja Rouva Joensuusta lähestyi minua ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2020 kertoen heidän taloyhtiönsä saunaremontista. Remontin yhteydessä saunatilat oli kauttaaltaan sävytetty käsittelemällä pinnat ohjeiden vastaisesti useampaan kertaan. Lopputuloksena oli kaunis, täysin peittävä maalipinta.

Kakku oli kuitenkin vain päältä kaunis, sillä Rouva koki muutosten olennaisesti heikentäneen hänen saunomiskokemustaan. Pukuhuone tila muuttui höyryiseksi ja saunatiloista ei enää voinut poistua virkistyneenä ja kuivahtaneena vaan ulos oli lähdettävä edelleen iho nihkeän kostenana. Rouvan mukaan tilojen lämmitys oli vajavaista, lisäksi ilmanvaihdossa on selvästi puutteita, mikä tämän 50-luvun rakennuksessa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Rouva vaihtoi harmistuneena lähes 40 vuotta palvelleen taloyhtiön saunan paikallisen uimahallin saunaan. Saunominen mutkistui, mutta kokemus oli kuitenkin miellyttävämpi.

Korona-aika kuitenkin surullisesti sulki myös tämän uimahallin saunan. Rouvan oli palattava taloyhtiön saunan käyttäjäksi. Hän kertoo seuraamuksista näin:

Jouduin palaamaan kotisaunaan. Kuusi viikkoa märässä saunassa riitti saattamaan minut sairaalakuntoon. Sain lopulta huimauskohtauksen ja seuraava vaihe olisi kuulemma ollut tajuttomuus. Sairaalassa todettiin, että syynä huimaukseen oli veren suolapitoisuuden  vaarallinen aleneminen. Olin nimittäin jatkanut päivittäistä säännöllistä nesteen nauttimista entiseen malliin, vaikka hikoilin nyt vähemmän saunakäynneillä. Ruumiin nesteet laimenivat, kun sama suolamäärä jakaantui suurempaan elimistöön jäävään nestemäärään.

Sairaalassa tilanteeni korjaantui vuorokaudessa. Sain niukemmin nesteitä, minkä ansiosta vereni suolapitoisuus nousi takaisin normaaliksi.

Sairaalakeikan jälkeen toimin saunassamme seuraavasti: menen saunaan ennen saunavuorojen alkamista. Loion kylpylakanan päällä kuiviltaan runsaan tunnin ajan. Saunan lämpö ehtii sinä aikana nousta n. 45 asteesta 70 asteeseen. Hikoilen jonkin verran, vaikken yhtä paljoa kuin normaalissa 80 asteessa.

En käytä vettä edes peseytymiseen, koska kosteus leviäisi muuten saman tien pesuhuoneesta pukuhuoneeseen, jolloin minulle tulisi taas vilu ja vilustumnen. Kuivaan itseni siitä vähäisestä hiestä oikein karkealla pyyhkeellä hankaamalla, mikä tekee hyvää ja saa minut kestämään pukuhuoneen viileyttä.

Näin Joensuussa. Tämä olkoon muistutuksena sekä varovaisuudesta pintakäsittelyn kanssa sekä siitä, että onnistuneen saunakokemuksen taustalla olevasta tilasuunnittelun kokonaisvaltaisesta haasteesta, jossa lämmön, ilmanlaadun ja sisustuksen hallinta ei suju pelkällä värisilmällä ja spa-trendien tarkkailulla.


Kiitokset Panu Kailalle, Risto Vuolle-Apialalle ja Tikkurilan Maalilinjan työntekijöille haastatteluista.

Katsele Panu Kailan haastattelu hengittävyydestä:

Lue lisää:

Puuproffan erinomainen katsaus pintakäsittelymenetelmiin, tuotteisiin ja väripigmentteihin: http://www.puuproffa.fi/PuuProffa_2012/7/pintakasittely/pintakasittely

Perinnemestarin ulkoseinien maalausohjeita:
http://www.perinnemestari.fi/?id=65&id2=83

Saunologia ei ole vielä päässyt vuoden ikään, mutta vuodenvaihde on luonteva aika ennakoida mitä ensi vuonna saattaa tapahtua. Tässä postauksessa ensi vuoden suunnitelmia, erityisten saunojen etsintäkuulutus, läpinäkyvyysraportti partnerisuhteista ja lukijoista sekä mahdollisuus vaikuttaa ensi vuoden sisältöihin nimettömällä palautelomakkeella.

Sisällökäs saunablogi 2017

Ensi vuonna blogi kehittyy sisällön ehdoilla. Helmikuun jälkeen blogi on esitellyt kaikki saunan suunnittelun ja rakentamisen keskeiset vaihteet. Tämän jälkeen julkaisut tulevat hieman muuttamaan muotoaan.

Vuoden vaihduttua tiedossa on myös pari kokoavaa artikkelia, joiden avulla blogin kahdesta sisältöteemasta – saunan suunnittelusta palasineen ja omasta saunamökkiprojektistani – saa paremman yleiskuvan. Tämän vuoden laudepaketti on hyvä esimerkki yhdestä tällaisesta osakokonaisuudesta.

Blogin julkaisutahti tulee ensi vuonna rauhoittumaan. Kahden viikkojulkaisun sijaan nykyisiä pitkiä postauksia tulee noin kerran viikossa, välissä lyhyempiä saunamaailman kuulumisia. Toivon pystyväni julkaisemaan blogissa myös useampia alkuperäiseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia, jotka räjäyttävät saunansuunnittelutietämyksen tälle vuosituhannelle!

Uusi teemoja ensi vuonna ovat saunominen ja saunan käyttö, kiinnostavat saunaprojektit sekä kokonaiset saunat. Eräs näistä on seuraava:

Etsintäkuulutus: ainutlaatuisia saunoja!

Ensi vuoden aikana haluasin kirjoittaa saunoista, joissa on jotain poikkeuksellista saunaelämyksen, rakennustekniikan tai kokonaisarkkitehtuurin puolesta. Tarkoituksellisen erikoisuuden tavoittelu, kuten sauna soutuveneessä, ei tavoitteena, vaan pikemminkin esimerkiksi savesta tehty maasauna, aurinkolämmöllä lämpiävä sauna tai höyry- ja savusaunan yhdistelmä sauna. Tavoitteeni on vierailla saunassa ja levittää uusia saunaideoita koko kansalle.

Ilmoita oma tai tuttavasi sauna rohkeasti! Lähetä sähköpostia tai täytä tämä lomake.

Sisältöä yhteistyöllä

Tämä vuosi muuttanut käsitystäni bloggaamisen ajankäyttövaatimuksista realistisempaan suuntaan. Saunologian on tarkoitus olla uskottava, avoin ja ilmainen saunatiedon lähde. Laadukkaan sisällöntuotannon mahdollistavat osaltaan blogin sponsorit, jotka vähentävät tämän toistaiseksi harrastusmaisen projektin ajallisille ja taloudellisille resursseille aiheuttamaa kuormaa.

Tänä vuonna olen harjoitellut sisällön tuotantoa, joka on rehellistä ja avointa, mutta jollain tapaa yhteistyökumppanien intressien mukaista. Blogia seuranneet voivat itse arvioida tässä onnistumista, mutta omasta mielestäni olen pystynyt välttämään aatteellisuuden ja kaupallisuuden pahimmat karikot. Kritiikitöntä ylistystä yhteistyökumppaneiden tuotteista ei ole pyydetty eikä tuotettu.

Blogilla on ollut tänä vuonna kourallinen yhteistyötahoja, joiden valinnan perusteena oli yhteys rakennusprojektiin. Vuonna 2017 yhteistyökuviot hieman muuttuvat. Osa muutoksista tulee ainakin kokeiluna näkymään sivustolla aiemmasta poikkeavalla tavalla.

Toisaalta tulen myös panostamaan sponsoroinnin läpinäkyvyyteen. Pääyhteistyökumppanina jatka Narvi näkyy tulevaisuudessa aiempaa enemmän visuaalisesti. Yhteistyösopimukseen kuuluvan artikkelin yhteyteen Artikkelien, joissa käsitellään yhteistyökumppanien tuotteita tai palveluita, yhteydessä on ensi vuonna aina tästä kertova tagi, ”partnerisisältöä”.

Blogissa tullaan näkemään myös valikoituja, saunateemaan liittyviä, mainoksia. Mainostajat on tarkkaan valittu, mutta sivustolla mainostamista ei katsota vielä yhteistyöksi. Kuten yhteistyösopimuksilla, mainostuloilla katetaan blogin ylläpitämisen ja tuotannon kuluja. Kuka tahansa verkkomarkkinointia ymmärtävä tietää aiemmin mainittujen tunnuslukujen perusteella, että tässä on kysymys tulonmenetysten kompensoimisesta, ei ammattimaisesta kirjoittamisesta. Blogi tuottaa siis ainoastaan satunnaisia sivutuloja.

Yleisö- ja läpinäkyvyysraportti

Blogi avautui helmikuussa 2016. Siitä alkaen sen lyhyitä taukoja lukuun ottamatta palvellut kansaa avoimin ovin, öin ja päivin. Vuoden aikana blogi on tavoittanut parikymmentä tuhatta lukijaa ja palvellut yli 30 000 sivulatausta. Sivuston lukijamäärä lähti kesän jälkeen hyvään, lähes +50% kuukausikasvuun ja on jatkunut näin tähän asti.

Idea blogin sisällöstä on vuoden aikana sekä oman ymmärryksen että lukijapalautteen kasvaessa kehittynyt. Jossakin vaiheessa sivuston tunnuslauseeksi vakiintui ”parasta tietoa saunasta”. Tätä olisi voinut vielä jatkaa tarkennuksella ”kaikelle kansalle” sillä vuoden aikana olen yhä paremmin ymmärtänyt mission keskeiseksi sisällöksi harvojen ja valittujen hallussa olevan tiedon saattamisen kaikkien netin käyttäjien saavutettavaksi. Tämä kaikki tämä lukijoille ilmaiseksi.

Vapaan tiedon jakamisen esikuvani on ollut Wikipedia. Toisaalta mitään saunatietosanakirjaa en ole halunnut tehdä ja blogityylinen julkaisumuoto on ollut minulle ensi sijassa käytännön ja markkinoinnin motivoima valinta.

Keskeinen sisältö ja motivaattori tiedon hankintaan on tänä vuonna ollut myös oma saunaprojektini. Se on joistakin hidasteista huolimatta edennyt siihen pisteeseen, että suunnittelu- ja rakennusprojektista ei ole paljoa kerrottavaa jäljelle vuodelle 2017. Alla olevat kuvat ilmentävät tämänhetkistä tilannetta.

161218-ulkovalaistus_7942 161218-laudevalaistus_cariitti_7984

Vuoden aikana kiinnostukseni on enenevässä määrin siirtynyt myös uuden tiedon tuotantoon olemassaolevan tiedon katselmoinnin sijaan. Tähän on syynä ollut mm. toistuva törmääminen nykyisen saunatiedon rajoihin. Tätä teemaa tulen ensi vuonna jatkamaan myös uudenlaisen sisällön turvin.

Uuteen vuoteen!

Kiitoksia kaikille blogia tänä vuonna seuranneille. Voitte halutessanne jättää omia juttutoiveitanne ja
nimettömiä palautteita tammikuun ajan tällä lomakkeella.

Uskon, että löydätte kiinnostavaa sauna-aiheista lukemista Saunologiasta myös ensi vuonna!

Pysykää puhelimen äärellä!

18

Saunalla on aina jonkinlainen sisäseinä, saunarakennuksella myös ulkoseinä. Tässä artikkelissa käydään läpi saunan sisäseinän  kannalta merkittäviä tekijöitä.


Sauna ei ole sauna ilman seinää, sillä lämpö häviää nopeasti isonkin nuotion ympäriltä. Suomessa on kokeiltu paljon erilaisia siirrettäviä ja kevytrakenteisia saunoja, joissa seinän virkaa tekee esimerkiksi telttakangas tai pressu. Tällaisessa ”saunassa” vieraillut pääsee usein nauttimaan erinomaisesta ilmanvaihdosta - jos vain tarkenee olla saunassa vähissä vaatteissa.

Seinämateriaalin valintaperusteita

Saunan seinien tärkein tehtävä on eristää löylyhuone ympäröivästä tilasta. Eristäminen tarkoittaa saunan lämmön pitämistä mahdollisimman tehokkaasti saunassa. Kattoa käsittelevässä artikkelissa totesin, että katto on saunan tärkein eristettävä kohde. Jos sauna on muotoilultaan kuutio tai ”kuusitahokas”, niin seinät ovat yhtä tärkeitä.

Eristämisen lisäksi seinät ovat olennainen lämmönlähde kylpijän näkökulmasta. Hyvin lämmitetyn sauna seinät säteilevät lämpöä. Vaikutuksen huomaa voimakkaimmin pienissä saunoissa, joissa etäisyys seiniin on pieni. Monien saunaihmisten mielestä saunakokemuksella on tärkeää, että lämpösäteilyä saadaan kehoon tasaisesti joka suunnasta eikä esim. pelkästään kiukaasta. Savusauna on tässä suhteessa varmaankin ideaalisin malli, sillä sen nokeentuneiden tummien pintojen säteilevyys (eli emissiviteetti) on todennäköisesti lähes maksimaalinen.

Seinillä on myös muita vaikutuksia saunakokemukseen. Seinät ovat lauteiden ohella saunan näkyvimpiä elementtejä, vaikuttaen paljon saunan tunnelmaan. Seinämateriaali ja pintakäsittely vaikuttavat saunan sisäilmaan, kosketustuntumaan ja hygieniaan.

Seuraavaksi käyn läpi suosituimmat seinämateriaalit, puun, lasin, keraamiset laatat, tiilet ja kivilaatat, näiden ominaisuuksien suhteen. Lista ei ole täysin kattava uusien kivi- ja lasimateriaalien. Moniaistiseen saunaelämykseen seinät vaikuttavat myös tuoksullaan. Tässä suhteessa puu on ainoa hajuaistia voimakkaasti stimuloiva materiaali, tiili saattaa tuoksua vähän, lasit, kivet ja keramiikka eivät yleensä ollenkaan.

Eristys

Saunan seinien eristys ja höyrynsulku ovat talosaunojen rakentamisessa itsestäänselviä asioita. Saunomiseen vaikuttavista asioista voi sanoa, että paremmin eristetty seinä tarkoittaa nopeammin lämpiävää saunaa. Höyrynsulku taas on välttämätön ratkaisu useimmissa talosaunoissa estämään saunan kosteuden kulkeutumista talon rakenteisiin. Löylyjen kannalta sillä ei ole merkitystä.

Saunamökissä sisäseinäratkaisu on yleensä hyvin suoraa sukua ulkoseinälle. Eristyksen tyyppi on voimakkaasti kiinni siitä, millaisessa käytössä saunamökki on, esimerkiksi onko se kuivana pidettävä lämmin tila. Kylmillään olevan mökin eristäminen pitää suunnitella ammattilaisten kanssa tarkasti, jotta home- ja kosteusvauriolta vältytään, sillä seinärakenteisiin päätyy väistämättä vuodenaikojen vaihtuessa kosteutta. Esimerkiksi Kingspanin SPU Sauna-satu nimellä myytävä polyuretaanieristelevy on kosteutta, höyryä ja lämpöä kestävä tuote. Itse käytin SPU-eristettä löylyhuoneen ja pukuhuoneen katon eristykseen.

seinän rakenne
Hieman vanhentunut näkemys saunan seinän kokonaisrakenteesta. Ilmarako sisäseinän puolelta puuttuu. Kuva: Tommila (toim.) Rakennan saunan, 1986. Käytetty luvalla

Omassa saunamökissäni ei ole löylyhuoneen seinissä lisäeristystä, vaan ulkoseinänä toimiva hirsi on myös saunan sisäseinä. Hirsirakennuksen lisäeristäminen voisi olla kuitenkin järkevä myös saunan kohdalla, mikäli hirsi on ohutta. Tällöin saunan sisäseinän rakenteeksi tulisi: ulkoseinä, eriste, höyrynsulku, ilmarako ja seinäpanelointi. Ratkaisu voisi olla energiataloudellisesti hyvä ja nopeuttaa erityisesti kylmillään olevan saunarakennuksen lämpiämistä. Eristeen kosteuskäyttäytyminen on vaan mietittävä hyvin tarkkaan.

Omat lauteeni tein yhdessä puusepän kanssa paikan päällä
Lauderunkon takaa pilkottaa käsitelty hirsiseinä

Seinän vaikutus ilmanlaadulle - hengittävyys

Saunan seinien sisäilmavaikutukset ovat huonosti tunnettuja. Suomessa saunat on perinteisesti valmistettu puusta. Puuta käytetään yleensä myös saunan verhoiluun, vaikka löylyhuone sijaitsisi betonitalon kivijalassa. Puu taas on tunnettu ”hengittävänä” materiaalina. Hengittävyys määritellään eri yhteyksissä eri tavoin. Saunan tapauksessa olennaista on erottaa pinnan höyryn ja kosteuden läpäisevyys.

Jos pinta läpäisee höyryä, liikkuvat erilaiset kaasumaiset aineet pinnan läpi. Käsittelemätön puu voi varastoida ja luovuttaa esimerkiksi kosteutta ja hiilidioksidia. Jos pinta läpäise kosteutta, imeytyy vaikka vesi sen läpi ja materiaali kuivuu sitten omaa vauhtiaan.

Onko puun hengittävyydellä sitten jotain merkitystä saunan ilmanlaadulle?

Tieteellisten kriteerien perusteella kukaan ei tiedä hengittävyydestä, eivätkä edes kaikki sauna-asiantuntijat tähän usko. Toisaalta monet puristit ovat sitä mieltä, että sauna pitäisi tehdä käsittelemättömästä massiivihirrestä, jolla on hengittävyys-näkökulmasta hyvin suotuisat ominaisuudet.

Puurakentamisen fundamentalisti ja arkkitehtuurin emeritusprofessori Panu Kaila selittää allaolevassa Perinnemestari.fi tuottamassa videossa mitä hengittävyys tarkoittaa.

Videossa viitataan ainoaan asian kannaltarelevanttiin tutkimukseen, jossa tutkittiin erilaisten sisämateriaalien vaikutusta makuuhuoneilman kosteus- ja hiilidioksiditasoihin eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 2001 valmistunut tutkimusraportti kertoo, että läpäisevä seinämateriaali tasaa ilmanlaadun vaihteluita (case 1) vertailussa läpäisemättömäksi käsiteltyyn (case 2) nähden. Tutkimuksen olosuhteissa esimerkiksi suhteellinen kosteus nousi päivänaikana liiaksi terveellisyyden ja mukavuuden raja-arvoihin nähden höyryä läpäisemättömässä seinässä.

Sisäilman RH % seinämateriaalin mukaan
Sisäilman suhteellisen kosteuden vaihtelut keskiarvoisen vuorokauden aikana tapauksissa: (1 - sininen viiva) höyryä läpäisevä (puukuitu) seinä ja (2 - punainen viiva) höyrytiivis seinä. Lähde: Figure 25.  Simonson, Salonvaara & Ojanen, 2001. VTT

Tästä tutkimuksesta voisi siis todeta, että hengittävä seinä tasaa miellyttävällä tavalla huoneilmaa. Saunan kohdalla voisi olettaa, että hengittävä seinä olisi toivottava ominaisuus. Puu ja tiili toimivat saunamateriaaleina juuri tällä tavalla, mikäli niitä ei ole pinnoitettu tai pintakäsitelty.

Hengittävyyden vaikutukset ovat oletettavasti suurimmat kylmien ulkosaunarakennusten kohdalla, joissa rakenteiden kosteus on lähtökohtaisesti korkea. Sisätiloissa kuivat puupaneelit eivät todennäköisesti juuri paranna tyypillistä kuivan ilman ongelmaa.

Hengittävyys vaikutus on kaksiteräinen miekka. Mikäli pitää kosteista löylyistä, hengittävyys on toivottu ulkosaunan tapauksessa, mutta ei sisäsaunan. Mikäli mielii kuivaa ja kuumaa, kuiva paneeli sisäsaunassa voi ehkä absorpoida kosteutta, ulkosaunassa päinvastoin. Toisaalta pitää huomata, että kosteuden luovutus tai imeytyminen tapahtuu sen verran hitaasti, ettei se ehdi vaikuttaa saunan kosteustasapainoon käytön aikana, ainoastaan lämmitysjaksolla. Seinän luovuttama kosteusmäärä ei ole myöskään kovin suuri.

Hengittävät materiaalit tasaavat norjalaisten tutkijoiden mukaan myös lämpötilaeroja. Aiheesta kirjoittanut Puu-lehti (Puu patterina?) toteaa, että kun puu imee kosteutta, sen pinta samalla lämpeää. Vastaavasti kuivuessa se jäähdyttää ympäristöään. Tämä perustuu ns. faasienergiaan eli höyrystymis- ja tiivistymislämpöihin.

Samojen tutkimusten mukaan samailmiö toistuu saunan kuusipaneeleissa. Heidän mukansa löylyä ei tarvitse heittää kovinkaan paljoa, siihen että kuusipaneelin kapasiteetti tasata löylyä  tulee käytetyksi.

Asiaa pitäisi kokonaisuudessaan tutkia laajemmin. Näitä puun lämpö- ja ilmanlaatuvaikutuksia on tutkittu vain pienellä joukolla puumateriaaleja eikä vertailevaa tutkimusta muihin materiaaleihin tai pintakäsittelyvaihtoehtoihin ole tarjolla. Puu-lehti toteaa, että "puun kosteuspuskurointikyky on kolme kertaa suurempi kuin betonin ja tiilin sekä kaksi kertaa suurempi kuin kipsin". Suurin osa saunojen seinämateriaaleista, ml. uudet lämpökäsitellyt, ovat tutkimatta.

Seinä polttaa! Seinä palaa!

Ilmanlaadun lisäksi seinämateriaali vaikuttaa kosketustuntumaan. Materiaalin lämmönjohtavuus liittyy sen tiheyteen. Klassinen ratkaisu eli puu johtaa lämpöä huonosti ja sopii siten hyvin seinään. Ainoastaan puun mahdollinen pihkaisuus (erityisesti mänty, kuusi varauksella) voi pilata puun kosketustuntumaa.

Lasi ja keraamiset laatat ovat puuhun nähden kuumempia materiaaleja. Kysymys ei korkeissa lämpötiloissa ole myöskään pelkästä tuntumasta. Suurempi lämmönjohtavuus tarkoittaa myös suurempaa palovammariskiä, jos materiaalit kuumenevat yli sadan asteen.

Puu vanhenee saunassa

Toisaalta puu on saunassa kovilla. Erityisesti savusaunan lämmitys voi nostaa saunan pintalämpötilan kiukaan tai katon tuntumassa lähelle syttymispistettä (yli 200 astetta). Muun tyyppisissä saunoissa tällaisia lämpötiloja ei esiinny. Mutta pienempikin lämmittäminen ikäännyttää puuta ja puulämmitteisessä saunassa paloturvallisuusmääräykset edellyttävät usein seinän suojaamista kiukaan tai hormin tuottamalta lämpöenergialta.

Paneelin vanheneminen
Kovassa käytössä olevassa saunassa ohut puupaneeli ikääntyy nopeasti. Paksumpikin paneeli pirstoutuu ajanmittaan

Puu kuivuu saunassa äärimmilleen ja esimerkiksi paneloidun puuseinän laudat voivat jopa irrota pontista, saaden seinän irvistelemään ikävästi. Tällainen puu tuntuu 10-20 vuoden kotikäytön jälkeen todella hauraalle. Sen ulkonäkö myös usein muuttuu, puulajista riippuen harmaaksi, kellertäväksi tai rusehtavaksi.

Kovassa käytössä olevissa julkisissa saunoissa puu ei kestä kovinkaan pitkään, ellei saunassa ole varaavaa kiuasta laskemassa löylyhuoneen keskilämpötilaa.

Tässä suhteessa muut, epäorgaaniset materiaalit ovat vahvoilla.

Hygieenisyys ja siisteys

Hygienian suhteen puuseinien ilot ovat ristiriitaiset. Puuseinä voi myös likaantua. Erityisesti käsittelemätön puu on hengittävä siinä negatiivisessa mielessä, että erilainen rasva, nesteroiske tai pesuaine imeytyy siihen jättäen jopa pysyvän jäljen. Sama ongelma on klassisen savitiilen kanssa. Puun pitäminen siistinä riippuu sen pintakuvioinnista. Tasaiseksi höylätty puupaneeli on helppo puhdistaa, muotoiltu paneeli, kuten oman saunani piiluhirsipaneelikatto tai veistetty pyöröhirsi on paljon vaikeampi siivottava.

Hygienian suhteen suomalainen sauna on siinä mielessä hyvä ympäristö, että yli 60 asteen lämpötila tappaa virukset ja bakteerit tehokkaasti. Puu on lisäksi antibakteerinen materiaali, jolloin myös saunan puiset alatasot pysyvät helpommin ”puhtaina”.

Lasin ja keraamisten laattojen tilanne on toinen. Erityisesti lasipintoja on helppo puhdistaa, mutta ne eivät pysy puhtaana itsestään. Vuonna 2001 toteutetussa Terve sauna –tutkimuksessa havaittiin, että kaakelipinnoilta löytyi siivoamisesta huolimatta tarpeettoman korkeita bakteerimääriä. Tässä tapauksessa ongelma liittyi mataliin lämpötiloihin ja lauteisiin. Seinien kanssa saunoja ei yleensä joudu kosketuksiin, mutta niihin liittyvä siivousvaatimusta ei kannata unohtaa (lue lisää saunan hygieniasta).

 

Ominaisuus Puumateriaalit Keraaminen laatta Lasi Tiili Verhoilukivi / kiviseinä
Hinnat alk. €/m2 sis. ALV pelkkä materiaali 20€ 10€ 150€* 60€ 40 €
Tarvitsee lisäsuojausta puukiukaan lähellä Kyllä Ei* Kyllä Ei Kyllä
Emissiviteetti* 0,8-0,9 0,9 0,94 0,91-0,93 0,7-0,95
Plussat Tuttu ja luotettu
Hengittävä
Hygieeninen
Värivaihtoehdot
Puun tuoksu
Kestävä
Helppohoitoinen
Kestävä
Puhdistettavuus
Varmasti lämmön kestävä
Hengittävä ja varaava
Uusi ja erottuva materiaali
Kestävä
Miinukset  Ikääntyy
Paloturvallisuus
 Hygienia Rikkoutumisvaara
Hygienia
Puhdistettavuus
Varaavuus
Puhdistettavuus

* Lähteet: Unto Siikanen, Rakennusfysiikka. RT, 2014 ja http://www.omega.com/literature/transactions/volume1/emissivityb.html

Puumateriaalit – STS, STP ja STV paneelit

Puun ominaisuuksista onkin jo puhuttu varsin laajasti. On paikallaan mainita, että erilaiset puuvaihtoehdot ovat keskenään erilaisia. Esimerkiksi lämpökäsiteltyjen puulaatujen oletettu elinikä saunassa on pidempi kuin käsittelemättömien. Tarjolla on mm. lämpökäsiteltyä haapaa, mäntyä ja magnoliaa käsittelemättömien kuusen, tervalepän ja haavan lisäksi. Myynnissä on myös mäntyä, joka on lämpökäsittelemättömänä riski tuottamaan pihkaa. Lisäksi tarjolla on erikoispuumateriaaleja, kuten katajalaattapaneleita (saunaverhoilutuote, ei perinteinen paneli) sekä tuppeen sahattua tervaleppää.

Lämpökäsitellyt tuoksuvat perusmateriaaleja voimakkaammin. Pintakäsittely voi peittää puun oman tuoksun sekä tuoda tilalle oman kärynsä.

Puupaneelin voi pintakäsitellä saunaan sopivilla aineilla. Tästä lisää tietoa seuraavassa postauksessa LINKKI TULOSSA Maaleja voi sävyttää varsin laajasti, joten puu mahdollistaa monenkirjavat seinävaihtoehdot. Paneeleja saa myös valmiiksi sävytettynä, mikä on todennäköisesti kokonaisuudessaan halvin vaihtoehto, mikäli valmissävyt vain miellyttävät silmää. Jos paneelit maalaa itse, niin kannattaa maalata ne ennen asennusta. Laudan pontti nimittäin tulee näkyviin hitaasti ja varmasti paljastaen puun oman värin.

Saunapaneeleita myydään kolmella yleisellä profiilimuodoilla, jotka tunnetaan kirjainyhdistelmillä STS, STP ja STV. Ensimmäinen kirjain viittaa sisäkäyttöön (S=sisäkäyttö, U=ulkokäyttö), toinen ponttaukseen (T=täyspontti, Y=yläpontti) ja kolmas profiiliin muotoon. Muotovaihtoehdot ovat viistetty tai vino (V), pyöreä (P) ja suora (S).

Puupaneelin STS, SPV, STP profiilit
Puutukku.fi esimerkki paneelien muotoilusta

Paneelit ovat yleensä pinnaltaan tasaisia. Esimerkiksi aikanaan suosittuja pinnaltaan pyöristettyjä paneeleita ei tällä hetkellä löydy mistään. Pari poikkeusta on. Yksi näistä on Aureskosken piiluhirsipaneeli, jossa tasainen pinta on käsitelty muistuttumaan piiluttua pelkkahirttä. Käytin tätä paneelia katossa, mutta sitä voi laittaa myös seinään. Joistakin paikoista löytyy niin sanottua sormipaneelia, jonka pinta näyttää sivusta katsottuna sormenpäiden sivuprofiilille.

Puupaneelin profiileja
K-Raudan verkkokaupan joulukuussa 2016 tarjoamia puupaneeleita epätavallisilla profiileilla. Kuvaruutukaappaus.

Puupaneelit kiinnitetään piilonaulauksella tai ruuvaamalla alusrimoihin. Paneelien paksuus vaihtelee 14-28 mm ja leveys 70 – 195 mm (peittävä leveys 8-12 mm vähemmän). Mitä paksumpi ja leveämpi paneeli, sitä huonommin sitä tukevamma kiinnityksen se vaatii (kts. https://lopella.fi/katto-ja-seinapaneelin-asennus/ ). Aiemmin mainitun hengittävyyden kannalta paneelin paksuudella ei ilmeisesti ole väliä, sillä hygroskooppiset vaikutukset tapahtuvat vain n. 5 mm syvyydellä pinnasta.

Lasiseinät ja kiviseinät

Kiviseinäelementtien käyttö erityisesti pientalojen saunoissa on viimevuosina päässyt hyvään vauhtiin. Elementtipohjainen kiviseinä on saunassa kuitenkin ensisijassa ulkonäöllinen ratkaisu. Se on ohut eikä sellaisenaan kestä puukiukaan lämpöä. Kiviä on saatavilla eri sävyissä ja muodoissa (kts. esim. http://www.saunainter.com/fi/saunan_rakennustarvikkeet/saunan_kiviseinat/).

Harvia on lanseerannut markkinoille valmiin kiviseinän ja Cariitilla on tarjolla lasimurskaseinä. Kokonaisuuksien lisäksi kivilaattoja voi ostaa pienissä paketeissa ja rakentaa niistä haluamansa kokoisia seiniä.

Valmiiden laattojen lisäksi kiviseinän voi tehdä vapaamuotoisesta luonnonkivestä.  Esimerkiksi Ikikivi Nilsiästä valmistaa vaaleasta liuskekivestä myös saunaan sopivia laattoja, jotka voidaan muurata kiinni betoni/harkko/tiiliseinään.

Cariitin murskelasiseinä
Cariitin murskelasiseinä

Lasimurskaseinän etu on valon läpäisevyys. Lasitiiltä käyttämällä päästään samanlaiseen lopputulokseen. Lasitiili on kuitenkin väliseinä materiaali ja lähes kymmenen senttiä paksu elementti. Tämän ansiosta se tosin on myös eristävä rakenne. Kivipaneelit ovat vain parikymmentä milliä paksuja, joten ne voi kiinnittää vaikkapa paneloidun seinän päälle.

Lasitiili-ikkuna
Lasitiili toimii seinä- tai ikkunaelementtinä saunaan. Kuvan tapauksessa sisäseinän läpi tulee muista huoneista ja ikkunoista luonnonvaloa muutoin ikkunattomaan saunaan.

Kiveä ei ole ajateltu maalattavaksi. Periaatteessa sen pitäisi olla mahdollista, mikäli kyllästyy kiven väriin. Toisaalta seinän voinee tällöin myös vaihtaa. Maalauksen sijaan kivipinnat suositellaan lakattavaksi lämpöä kestävällä lakalla, joka parantaa kiven puhtaana pysymistä samalla tavoin kuin puupintojen pintakäsittely.

 

161226-kamp_spa_sauna_kiviseina_7727

Tiili

Puulämmitteisissä saunamökeissä tiilimuurit ovat olleet tarpeen niin pitkään kuin kiukaat ovat savunneet ulospäin eli suunnilleen sata vuotta. Tiilimuuri on kohtuullinen eriste ja kestää lämpöä ongelmitta. Se myös varaa lämpöä, mikä on sitten ristiriitainen ominaisuus. Toisaalta kerran lämmittyään sauna pysyy pitkään lämpöisenä, mutta erityisesti kylmillään olevan saunan lämmittäminen viileänä ja kosteana vuodenaikana vaatii huomattavan paljon lämpöenergiaa. Tämä hidastaa saunan lämmittämistä. Ilmaa sisältävä reikätiili on tässä mielessä parempi valinta muuriin kuin täystiili.

161226-saunan_tiiliseina_8170

Tiilet ovat lähtökohtaisesti myös poikkeuksetta punaisia tai vaaleita. Tiiliseinän voi kuitenkin rapata, jolloin siitä saa nopeasti valkean. Laastien värivalikoima on kuitenkin suppea. Weberillä on saatavissa sävytettäviä julkisivutasoitteita, joilla periaatteessa saunankin tiilimuurin voi käsitellä. Näiden saatavuus voi muodostaa hidasteen, koska hinnoittelu ei huomioi saunamökinrakentajaa toimituskulujen suhteen, jotka ovat korkeammat kuin itse tuote.

Vaihtoehdoksi jää tiilimuurin tasoittaminen esimerkiksi tiilitasoitteella. Tämän jälkeen muurin voi maalata saunaan sopivalla maalilla. Tällaisia pintakäsittelyaineita on muutama, Tikkurilan Muuri maalissa on kourallinen vaaleita sävyjä, Teknoksen Superlateksia voi sävyttää monin värisävyin, myös tummilla sävyillä.

Seinien tarina jatkuu saunablogin seuraavassa postauksessa pintakäsittelypohdinnoilla!

Kiitos Unto Siikaselle kirjallisuusvinkeistä!

Tässä artikkelissa: millaisia vaihtoehtoja saunan valaisuun on, mihin saunassa saa asentaa sähkövalaisimia ja millaiset valot hankin omaan saunaani.

Suomessa on saunassa aina tarvittu lisävaloa. Tutkimukseni mukaan suomalaiset suosivat hämäriä saunoja. Savusaunojen valta-aikana saunassa oli säkkipimeää, ellei jokin tuikku tai päre olisi valaissut tiloja. Oma mielipiteeni on se, että jonkinlainen harkittu valaistus saunassa pitää olla. En arvosta pikimustassa savusaunassa kompuroimista olivat löylyt sitten miten makoisat tahansa. Onneksi tähän on tyylikkäitäkin ratkaisuja. Löylyihin valot eivät vaikuta, mutta tunnelmaan sitäkin enemmän.

Päreistä atomiaikaan

Valaistus on eräs saunateknologian osa-alue, joka on muuttunut nopeasti parin kymmenen vuoden aikana. Tyypillisesti hyvin ankeista hehkulamppuvaloista pinta-asennettuine varjostimineen ollaan lopulta pääsemässä eroon. Saunoihin saatiin ensin kuituprojektorilla tehtyjä pieniä kohdevaloja, sitten LED-valaistuksia. Jälkimmäinen teknologia on toistaiseksi vain rajoitetusti hyödynnettävissä saunassa.

Nykyaikaiset saunavalot voi jakaa kahtia: laudevaloihin ja saunavaloihin. Laudevalot valaisevat lähinnä lauteita. Saunavalot valaisevat koko saunaa yleensä katon tai seinien välityksellä. Näiden lisäksi on käyttöön tullut kiuasvalaisimia kuten kuituvalojen kiuaskuitu- ja linssi, jolla voidaan kohdentaa valoa myös kiukaaseen.

Toki perinteisiäkin valoja, kynttilät ja lyhdyt mukaan lukien, voi saunassa edelleen käyttää. Tilasta riippuen ne voivat olla täysin riittäviä. Nämä vaihtoehdot sopivat hyvin kohteisiin, jotka eivät ole sähköverkon piirissä. Toisaalta nykyaikaisten valojen sähkökulutus on sen verran pientä, että niitä pystyy käyttämään myös akuilla esimerkiksi aurinkosähköllä ladattuna.

Hyödynnä luonnonvalo

Ikkunasta saa saunaan valoa ilmaiseksi. Aukon ei tarvitse olla kovinkaan suuri, jotta se valaisee. Toisaalta on tullut muotiin tehdä saunoihin suuria maisemaikkunoita sekä lasiseiniä, joiden avulla valoa saadaan paljon. Ikkunoista kirjoitin aiemmin omassa artikkelissaan.

Klassinen ohje on suunnata pieni saunan ikkuna länteen, jolloin sieltä saadaan ilta-aurinkoa.  Jos kysymyksessä on maisemaikkuna, saattaa tämä harvoina aurinkoisina iltoina myös sokaista. Etelään avautuvat ikkunat päästävät auringon valaisemaan sekä lämmittämään, mikä voi olla erillisissä saunarakennuksessa myös eduksi.

Valaistussuunnittelu

Minulla ei ole voimakkaita mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa valaista sauna. Tästä artikkelista löytyy kuitenkin tietoa valaistuksen toteuttamisen rajoitteista. Niiden avulla voi helpottaa suunnitelijan elämää, mutta valinnanvaraa on silti paljon.

Suunnittelussa suosittelen lähtemään liikkeelle oman maun mukaisista esimerkeistä. Kuvia kohteista löytyy onneksi netistä vaikka kuinka paljon. Alla olevasta Pinterest-taulusta voi hakea innostusta oman saunan valaisun suunnitteluun:


Sähkövalaistuksen viranomaisvaatimuksia

Sähkövalaisimia ei saunassa saa sijoittaa ihan miten sattuu. Blogin yhteistyökumppani Cariitin Antti Bragge avasi minulle SFS 6000-7-703 sähköasennusstandardin vaatimuksia saunojen suhteen. Bragen mukaan läheskään kaikki sähkömiehet, valaisinkauppiaista puhumattakaan, eivät ole tietoisia tästä standardista.

Standardin keskeisin sisältö on se, että puolen metrin säteelle saunan kiukaasta ei saa asentaa kiukaaseen kuulumattomia sähkölaitteita. Suoja-alue jatkuu tästä saunan kattoon asti. Metri saunan lattiasta ylöspäin saa asentaa laitteita, jotka kestävät 125 asteen lämpötilan (johdot 170 asteen). Laitteiden täytyy myös olla vähintään IP24 koteloituja.

Saunan sähköasennusten turva-alueet SFS 6000-7-703
Saunan sähköasennusten turva-alueet SFS 6000-7-703 standardin mukaan

Muistin virkistykseksi sähkölaitteiden IP-numeroiden merkitys

Ensimmäinen numero:

Laite on suojattu vieraiden esineiden ja pölyn sisäänpääsyltä seuraavasti:

Toinen numero:

Laite on suojattu veden sisäänpääsyn haitallisilta vaikutuksilta seuraavasti:

0 Suojaamaton

1 Kun esineen halkaisija on yli 50 mm

2 Kun esineen halkaisija on yli 12,5 mm

3 Kun esineen halkaisija on yli 2,5 mm

4 Kun esineen halkaisija on yli 1,0 mm

5 Pölysuojattu

6 Pölytiivis

0 Suojaamaton

1 Pystysuoraan tippuvalta vedeltä

2 Tippuvalta vedeltä (+/- 15 astetta)

3 Satavalta vedeltä (+/- 60 astetta)

4 Roiskuvalta vedeltä

5 Vesisuihkulta (joka suunnasta)

6 Voimakkaalta vesisuihkulta

7 Lyhytaikaisesti upotettuna

8 Jatkuvasti upotettuna

Valaisimien omia vaatimuksia

Uusilla valaisinmalleilla, kuituvalaisimilla ja LED-valoilla on omat erikoisvaatimuksensa. Kuituvalaisin on näistä huolettomampi. Kunhan projektori sijoitetaan kotelointivaatimusten mukaisesti sopivaan tilaan (usein pukuhuoneen puolelle), ei valokuitujen sijoitteluun ole juuri rajoituksia. Toki pitää huomioida, mitä valmistaja sanoo laitteen sijoituksesta saunaan, joka on epätavallisen kuuma asennuskohde projektorille.

On syytä tarkentaa, että kuituvalaisimien valolähteenä toimivan projektorin polttimo on nykyään useimmiten LED, mutta edelleen on myönnissä myös halogeenipolttimolla valaistuja kuituvaloja. Myös tämän sivun Hong Kong -mainoksessa näkyvä Cariitin toinen valaisin on halogeeni. Kuituvalaisin voi siis olla LED tai halogeeni, tällä on merkitystä sekä energiankulutukseen että valotehoon, joista molemmissa LED vetää pidemmän korren - hinnan kustannuksella...

Ledit eivät kestä korkeita lämpötiloja pitkällisesti!

Varsinaiset LED-valot, eli valaisimet joissa ei ole valokuitua ledin edessä, sisältävät tuottavat myös pienen määrän lämpötehoa. Ledien elektroniikka ei kestä korkeita lämpötiloja pitkällisesti (Tj ja Tc lämpötilarajat). Tämä takia Cariitti ei suosittele niiden käyttöä saunan katossa tai lauteiden ylätasolla.

Mitään erityisiä sauna-ledejä ei ole olemassa. Lämpötilarajaeroja voi olla, mutta yleisesti ottaen teknologia ei ole vielä täysin saunakelpoista. Lämpötilan ylittäminen voi lyhentää valaisimien muutoin pitkää elinikää hyvin radikaalisti. Asiasta voi lukea lisää Cariitin led-tietopaketista.

Lähde https://commons.wikimedia.org/wiki/User:Viferico CC-4 Share Alike international

Led-nauhojen asennukset tulisi suorittaa käyttäen alumiinikiskoa. Se johtaa valaisimen synnyttämää lämpöä pois valaisimesta ja pitäen sen viileänä ja pidentäen elinikää. Asennuskiskoja on saatavilla usein samoista paikoista, tosin eri hyllystä, kuin valojakin. Yllätys voi tosin olla, että 30€ ledinauhan kisko maksaa 20€…

alumiininen led asennuskisko
Asennuskisko esimerkki. Alumiinikisko asennetaan tasaista pintaa vasten, nauha pujotetaan sen sisään ja suljetaan diffuusorikalvolla päältä. Näin valaisin ei kuumene vaikka onkin asennettu kiinni puun pinnalle.

Valaisimien malleja

Kuitu- ja LED-saunavalaisimet myydään sekä valmiina saunavalaistussarjoina että erillisinä komponentteina. Valaistussarjoihin kuuluu usein projektori ja nippu valokuituja, eli valolähde ja valosäteen ulostulopaikka. Nämä voi ostaa myös erikseen, jos haluaa räätälöidä oman valaistuspakettinsa. Valittavaa riittää.

Led-valaisimia saa hyvin monituisissa muodoissa. RGB-ledien ansiosta esimerkiksi valonsävyn tai –värien suhteen rajoituksena on vain mielikuvitus (ja hyvä maku…). Cariitin VPL30-C-BT-IP65 projektorivalaisinta voi ohjata älypuhelimen sovelluksella ja ohjelmoida erilaisiin valaistustiloihin. Jos ei halua itse ohjelmoida valojaan, voi hankkia esimerkiksi tulenloimua tai revontulia simuloivan version.

Vaikka ei kaipaisi saunaansa diskotunnelmaa, muissakin malleissa on valittavana värisävy. Värilämpötila vaikuttaa nimensä mukaisesti valosävyn lämpimyyteen. Esimerkiksi 3000 K (K=kelviniä) on lämmin, 2000 K jo erittäin hehkulamppumainen lämpötila, kuten artikkelin lopun saunan ulkovalaistus kuvasta näkee.

Kytkentä ja lisävarusteet

Osa projektoreista on liitettävissä suoraan pistorasiaan, jolloin asennukseen ei tarvi edes sähkömiestä. Tällöin projektori tosin yleensä pitää sijoittaa saunan ulkopuolelle. Itse annoin sähköasentajan kytkeä projektorin, mutta asensin kuidut itse aiemminkin projektissa avustaneen Henkan kanssa.

Tässäkin on oma vaivansa. Kuvassa näkyvä, lauteiden taakse piilotettu puupalikka ja lähes 70m kuitua olivat välttämättömiä kokonaisuuden kannalta. Lauteet voi toki suunnitella alusta pitäen niin, ettei tällaisia lisäosia välttämättä tarvi. Artikkelin lopussa näkyy lopputulos tavanomaisesta kuvakulmasta.

161221-valokuidun_laudekiinnitys_7812
Kuidun kiinnitys lauteisiin erillisen puupalikan avulla. Palikka on ruuvattu ja liimattu lauteisiin. Kuidussa on kierre ja lukitusrengas, joka ei näy senkin sisältä kuvauskulmasta.

Ledit ovat perinteisesti olleet hyvin kapeavalokeilaisia, jolloin on tarvittu linssejä muuttamaan valon kohdennusta. Nykyään on saatavilla myös nauhoja, joissa valo jakautuu tasaisesti ilman selvää valopistettä. Näitä on jo pari vuotta nähty esimerkiksi Audin ja Mersun valoissa.

Cariitin Linear valo tekee suoran valokuvian, jossa ei ole aukkoja
Cariitin Linear valo tuottaa suoran valokuvian, jossa ei ole aukkoja

Linssejä voi kuitujen kanssa käyttää joka hajottamaan tai kohdentamaan valoa. Itselläni on Cariitin kiuaslinssin kohdentamassa valoa kuidun päästä kiukaan kivipintaan sopivan levyiseksi keilaksi. Tämä on käytännöllistä erityisesti sellaisen tumman kiukaan kanssa, jossa kivipinta-ala on pieni ja löylynheiton osuma-alue pieni.

Kuituvalaisinten integroiminen saunakalusteisiin on myös tullut mahdolliseksi. Eri asia, miten toivottavana tätä mahdollisuutta voi pitää. Cariitin sivuilta löytyy tällä hetkellä varsin villin näköisiä saunavalaisintuotteita.

Minulla ei ole näkymystä siitä, millainen malli sopii varmasti mihinkin saunaan. Sähköturvallinen ja oikein asennettu valaisin luo sopivaa saunatunnelmaa, mutta ei vaikuta löylyihin. Modernien valaisimien ylikäytöllä (vrt. yllä oleva Cariitin mallikuva) saattaa saunaan tulla hyvin hi-tech tunnelma.

Valotehon säätö

Hehkulamppumaailmassa valotehoja mietittiin aina watteina. Led aikakaudella watit eivät enää oikein toimi. Olennaista on huomioida valolähteen himmennettävyys.

Kuituvalojen tehonmäärää ensisijassa projektori. Esimerkiksi Cariitin mallistossa on 1, 10 ja 30 watin LED-projektoreita. Tehokkaampaa mallia ei voi asentaa saunaan, vaikka se onkin IP65 koteloitu.

Kuituvaloissa yksittäisen valokuidun halkaisija määrää, kuinka suuren osan projektorin valosta se nappaa. Kuitusarjoissa voi olla eri paksuisia kuituja, esimerkiksi kiuaskuitu on usein muita paksumpi.

Kiuaslinssi
Kiuaskuitu ja kiuaslinssi patentoituna saunologin saunan seinään kuvausta varten. Linssin kohdentaa valokeilan kiukaaseen.

Kuituprojektoreissa on usein myös mekaaninen himmennysvaihtoehto, eli valokuitunipun voi vetää irti projektorin linssistä, jolloin vähemmän valoa menee nippuun (ja tulee toisesta päästä ulos. Monia projektoreita voi myös himmentää asianmukaisella käyttökytkimellä.

Yksittäisiä Led-valoja ei yleensä voi himmentää muutoin kuin varjostamalla tai peittämällä. Sähköinen himmennys ei ole monissa lampuissa mahdollista.

Suvikallion saunan valaistus

Suvikalliolla on sähköliittymä, joten oli luontevaa sähköistää myös saunarakennus. Saunamökkini valaistus jakautuu kolmeen: löylyhuoneen valoihin, pukuhuoneen valoihin ja ulkovaloihin. Sisävalot katkaistaan sisältä, ulkovalaistus on kytketty sarjaan pihan muiden valaisinten kanssa ketjuttamalla sähköt läheiseltä käpyvalaisimelta.

Löylyhuoneessa valaisee Cariitin tarjoama laudevalaisinsarja Vpl30-S832. Se on lähes tulkoon vakiotuote, jossa on yksinkertainen 8 kuidun nippu, joista yksi kiukaalle. Kiuaskuidun päässä on metrin kuitujatko flex03 ja Cr 09 kiuaslinssi. Projektorin teho on himmennetty minimiin vetämällä valokuitunippua ulospäin.

161218-laudevalaistus_cariitti_7984

Projektori on asennettu lauteiden alle ja kuidut vedetty johtokiinnikkeillä halutuille paikoille. Kuidut on kiinnitetty puisiin asennuskappaleisiin ja lukittu paikoilleen lukkorenkailla. Kiuaslinssi on toistaiseksi asennettu paikoilleen patenttiratkaisulla käyttäen katonrajaan ruuvattua reikävanteen pätkään, jonka reiän ympärille kuidun lukitusrenkaat on kiristetty.

Pukuhuoneessa on K-Raudan Led-nauhavalaistus (Energie, 9,6w) orsien yläpinnoilla. Led-nauha on asennettu alumiinikoteloon, jossa on nauhan päällä valkoinen diffuusori. Valaistus on siis kokonaisuudessaan epäsuora ja sävyltään erittäin lämmin. Valaistuksen taso on ehkä jopa turhankin suuri, joten mietimme pitäisikö valoa mekaanisesti himmentää.

Led-nauha epäsuorasti valaistus
Pukuhuoneen epäsuora valaistus tulee katto-orsien yläpinnasta katon kautta. 2 x 10 w LED nauhat.

Ulkovalaistus on vielä kesken. Sisäänkäynnin puolella on ovea ja tilapäisiä rappusia valaisemassa kaksi hyvin klassista, tekopatinoitua kuparinruskeaa seinävalaisinta (Eglon Abira). Niissä hohtavat 1,7 watin (100 lumenia) tunnelma Ledit hyvin lämpimällä (2000 K) sävyllä (Biltema 46-3347). Valo näyttää hyvin uskottavasti klassiselle hehkulampulle. Valaisimen voisi kääntää ylösalaisin, tämä on vielä pohdinnasa.

lämmin led valo
Hyvin perinteisen näköinen pihalyhty kätkee sisälleen modernin, alle 2 watin LED-polttimon

Tulevaisuudessa ulkovalaistus laajenee ensisijaisten rappusten suuntaan ja mahdollisesti julkisivun puolelle. Ulkovalaistus näyttää tällä hetkellä tälle:

161218-ulkovalaistus_7942

Tähän onkin hyvä päättää tämä joulunaluspostaus. Mukavaa joulua niille, jotka ehtivät artikkelin kimppuun tuoreelta aatonaattona 2016!

Kerroin edellisessä artikkelissa ikkunoiden suunnittelusta ja kokemuksellisista sekä teknisistä ominaisuuksista. Tällä kertaa ikkunatarina päättyy ikkunoiden hankinnalla sekä Suvikallion hirsisaunan ikkunasuunnitelmilla ja asennuksella.

Ikkunan suunnittelijan muistilista

Aiemmassa postauksessa kävin läpi ikkunoiden monimutkaista ominaisuusvyyhtiä. Tee-se-itse suunnittelija-rakennuttajan on syytä sisäistää nämä asiat ennen kaupan tekoa. Tässä 12-kohtainen lista ostoksilla huomioitavaksi:

  1. Mitoitus
  2. Energialuokitus (erit. asuinrakennus)
  3. Ei pintakäsittely, vain suojakäsittely
  4. Karkaistu lasi ylhäällä ja kiukaan lähellä
  5. Syvyys seinän mukaan
  6. Helat ja vetimet, sisältyvätkö toimitukseen
  7. Saranointi ja avautumissuunta (kätisyys: oikea/vasen, sisään/ulos)
  8. Ikkunaristikko
  9. Hyönteissuoja
  10. Sulkijakahvan suhteellinen paikka
  11. Ikkunalasi vai tuuletusluukku (TLU)
  12. Ikkunan ulkopuitteiden ja tippapeltien väri

Tämä lista ei ole edes kattava ikkunoiden koko ominaisuusluetteloon nähden. Ikkunakaupassa tehdään edelleen perinteistä asiantuntijamyyntiä, joten Suomen lukuisten ikkunatehtaiden myyntiedustajat sekä rautakaupat auttavat mielellään mökin rakentajaa ikkunaostoksissa. Suosittelen itse suoraa asiointia tehtaan kanssa. Eräs edullinen, mutta valikoimaltaan rajoitettu hankintakanava on Suomen Ylijäämävarasto.

Saunologin ikkunasuunnitelmat

Piirros ikkunoiden sijoittelusta
Piirros ikkunoiden sijoittelusta julkisivun puolella

Itse hahmottelimme ikkuna-aukkoja ensin paperilla mittakaavapiirrosten avulla. Tämän jälkeen luonnosteltiin hirsiseinän ulkopintaan peittämällä ajatellun ikkuna-alueen:

Prototyyppi-ikkuna
Ikkunapaikkojen mallit hirsiseinällä. Ikkunoiden korkeus kasvoi tästä versiosta 30 cm

Lopulta päädyimme tilaamaan 12M korkuiset mökki-ikkunat, yhden 3M ja 9M tuuletus- ja normaali-ikkunan. Saunaan laitettiin modulimitoista hieman poikkeava 53 cm leveä mökkituuletusikkuna, joka löytyi valmistajalta suoraan. Kaikki ikkunat olivat 131 mm syviä paksun hirsiseinän asennushaasteiden kompensoimiseksi.

Pukuhuoneen kahden ikkunan paikkojen valinta oli helppoa, niille ei myöskään ollut juuri vaihtoehtoja. Saunan ikkunan sijainti jäi sen sijaan alustavaksi.

175mm olisi ollut myös olemassa ja jälkikäteen ajateltuna olisi sopinut vieläkin paremmin hirsiseinäämme. Hirsiseinän keskipaksuus oli nimittäin selvästi 131 mm leveämpi, vaikka varauksen leveys ei keskimäärin näin olekaan.

Ikkunan pieliä ei tässä vaiheessa vielä mietitty. Suunnittelimme jossakin kohtaa koristeellisia ikkunanpieliä, mutta loppujen lopuksi päädyimme perinteiseen ja yksinkertaistettuun ratkaisuun.

Ikkunanpielet pihasaunassa
Ikkunanpielet joulukuussa 2016. Osa laudoista jäi toistaiseksi maalaamatta. ilmaston vuoksi

Tarjousikkunat

Tarjouspyyntömme näytti kesäkuussa tälle:

Saunan ikkunaksi:

1 kpl:Mökki-tuuletusikkuna MS-SK-131 leveys 53cm x korkeus 119cm, ei ristikkoa, avautuu oikealle (syvyys 96 käy, jos syvyys 131 ei saatavilla)

Päätyyn:

1 kpl: Mökki-ikkuna MS-SK-131 leveys 89cm x korkeus 119cm, ristikko 2 ruutua vierekkäin, avautuu oikealle

Julkisivulle vierekkäin tulevat:

1 kpl: Mökki-tuuletusikkuna MS-SK-131 leveys 29cm x korkeus 119cm, avautuu oikealle, hyttysverkolla, ei ristikkoa.

1 kpl: Mökki-ikkuna MS-SK-131 leveys 89cm x korkeus 119cm, ei ristikkoa, avautuu vasemmalle

Päädyin itse hankkimaan standardikokoisia, suojakäsiteltyjä mökki-ikkunoita K-Raudan kautta. Valmistajaksi valikoitui HR-Ikkuna, jonka valmistaman MS ikkunan U-arvo 2,45. Tällä ei tosin ollut valinnalle mitään merkitystä. Täytyy kuitenkin vertailun vuoksi sanoa, että vastaavan kolmilasi-ikkunan (MSE) U-arvo on alle 1eli MS ikkuna läpäisee lämpöä yli kaksi kertaa enemmän!

Olisi siis voinut olla järkevää laittaa ainakin löylyhuoneeseen kolmikerroslasi vähentämään lämpöhäviöitä sillä hirsiseinän oma U-arvo on todennäköisesti myös alle yhden.

Ikkunaratkaisu oli ensisijassa taloudellisten rajoitteiden motivoima. Näin ostettuna toimitettujen ikkunoiden hinnaksi tuli  n. 150€ kappale. Valinnan tekohetkellä oli rakennustyömaalla käynnissä useampia muita stressaavia vaiheita eikä huomiota riittänyt mökki-ikkunavalmistajien tuotteiden mahdollisten erojen selvittelyyn tai tämän kirjoituksen vaatimaan taustatutkimukseen.

Ikkunan pielet
Ikkunan pieliin käytettiin mm. tuppeen sahattua lautaa lautaa sekä erikoismittaan kavennettua lautaa.

Pintakäsittely ja asennus

Maalasimme ikkunan ulkopuitteet kahteen kertaan ennen asennusta, sillä tiesin, että jälkikäteen maalaaminen ikkunan ollessa jo asennettu, olisi vaikeampaa. Ikkunan karmin sivuja ei ikkunan entisöijän neuvojen mukaan maalattu, jotta puun kosteus voi vaihtua. Saman lähteen mukaan hyväksi puuikkunan pinta-käsittelyaineeksi valittu öljypohjainen. Tikkurilan Teho Ikkunamaali. Se vedettiin reilusti n. 5 mm ikkunalasin päälle lisätiivisteeksi. Pohjamaalina käytettiin tärpätillä ohennettua Tehoa. Lasin puhdistustyökalulla ylimääräinen maali poistettiin kuivumisen jälkeen niin, että jäljelle jäi n 2-3 mm maalia lasin ulkoreunoille.

Ikkunoiden maalaus ennen asennusta
Ikkunat maalattiin vaakatasossa, mikä helpottaa työtä. Ikkunoiden avaaminen ei tosin ole ihan helppoa

Ikkunat maalataan mahdollisesti vielä kolmanteen kertaan keväällä. Pohjamaalaukset tehtiin elokuussa, ikkunoiden toimituksessa kesti nimittäin syystä tai toisesta jonkin verran odotettua pidempään. Pokat ehtivät kuitenkin rauhassa kuivumaan, sillä asennus sai odottaa syksyyn. Syyskuussa ikkuna-aukot sahattiin hirsiseiniin ja veistettiin sahalla karapuiden paikat ikkunan pieliin. Ikkunakarmit ruuvattiin karapuihin ja tiivistettiin samaa pellavarivettä käyttäen kuin seinätkin.

Ikkunapelti
Ruskea ikkunapelti osui väriltään lähes yksiin maalatun pokan kanssa. Osa kehyksistä on vielä maalamatta.

Lopuksi hankimme paikalliselta peltisepältä ikkunoiden  kehysten ruskeaa sävyä  mukailevat  ikkunapellit eli ikkunalistat, jotka olivat tässä kohteessa seinän syvyyden vuoksi täysin välttämättömät. Ikkunalautojen ja syvien smyygien maalaaminen samalla ruskealla jäi ensi vuoteen, sillä ikkuna-asennus valmistui vasta lokakuun puolella, ilmaston jo jäähdyttyä ja kostuttua alle ja yli suositeltavien käsittelyolosuhteiden.

Lue lisää:

RT-kortti 41-10644 sisältää paljon lisää teknistä tietoja ikkunoiden ominaisuuksista ja asentamisesta:- PUUIKKUNAT JA NIIDEN ASENNUS RTS 08:9 : -versio 1.2.08
http://www.rakennustieto.fi/channels/public/www/rane/attachments/5fIPeDhrH/5wpimBQSi/Files/CurrentFile/rt-lausunto08-9_puuikkunat.pdf

Mikkola, Juulia ja Böök, Netta. Ikkunakirja - Perinteisen puuikkunan kunnostaminen. Moreeni 2011.

0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop