Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Saunologia järjestää historian ensimmäisen webinaarin eli verkon välityksellä tapahtuvan ääni/videoluennon maanantaina 11.12.2017 klo 19-20!
Webinaarin teemana on saunan suunnittelu ja korjaaminen. Eräs jo tiedossa oleva tapaus on kellarisaunan muutos puusaunasta sähkösaunaksi.
Webinaari on käytännössä verkon yli seurattava luento, jonka sisältöön sinä voit vaikuttaa etukäteen ja tapahtuman aikana.
Webinaariin voi osallistua maksutta YouTuben välityksellä. Kysymyksiä saunasta webinaariin käsitelväksi voi lähettää somessa, sähköpostilla tai webinaarin aikana YouTubessa.
Tarkkaile tätä sivua ja laita aika muistiin. Webinaarin nettiosoite julkistetaan tällä sivulla tapahtumapäivänä!
Erikoisten vaiheiden jälkeen, vaivihkaa toteutunut Saunologian saunamatka tapahtui 11.11. Paraisilla, Pompen Saunarantissa. Mukaan mahtui yhteensä 14 täysikokoista saunan ystävää sekä yksi alle saunaikäinen.
Saunarantti oli paikkana erittäin onnistuneesti sijoitettu. Ympäröivästä, tiheästä loma-asutuksesta huolimatta vaikutelma oli kuin autiosaarella.
Snorkel Hot Tube paljussa kamina on vedessä
Saunarantti valikoitui saunakohteeksi Kansainvälisen savusaunaklubin suositusten perusteella. Häggin perheen noin 20-vuoden ikään selviytynyt sauna edustaa Savusaunaklubin toiminnan alkuvaiheissa hyväksi havaittuja kohteita.
Kansainväinen savusauna klubin suosituslaatta vuosien takaa on edelleen oven karmissa
Kuumat ja kuivat saunat
Savusaunassa on maltillisen kokoinen kiuas. Tämä tarkoittaa n. 2-3 h saunomisaikaa. Hyvänä puolena tällaisen kiukaan kanssa pääsee kokemaan kaikki savusaunan löylyt: kuumat ensilöylyt, kosteammat välilöylyt ja miedot jälkilöylyt.
Saunarantin savusauna oli saunologin odotusten veroinen. Sauna oli aika kuiva, mutta ilmanlaatu ja –vaihto oli riittävän hyvä. Kuivuus ja kuumuus sopi erittäin hyvin vastapainoksi marraskuisen ulkoilmaston kylmyydelle ja kosteudelle.
Saunarantin löylygraafit: vasen puoli savusaunasta, oikea sähkösaunasta. Lämpötila skaalan ulkopuolella.
Saunan lisäksi saunamatkailijoita hemmoteltiin kahdella lämminvesipaljulla. Viileää merivettä oli tarjolla riittävästi laiturin päässä.
Paljuissa mieleen jäi kiinnostava tekninen ratkaisu, kaminan upottaminen veteen. Tämän pitäisi varmasti parantaa lämmityksen hyötysuhdetta. Kuvissa näkyvät amerikkalaisten Snorkel Hot Tubsin paljut ovat palvelleet paikalla alusta asti!
Kiitos kaikille mukana olleille ja Marcus Häggille isännöinnistä!
Vantaan metsien siimeksessä piilee yksi pääkaupunkiseudun tärkeimmistä saunakohteista, Kuusijärvi ja Cafe Kuusijärven saunakompleksi. Tässä arviossa kerron saunoista sekä savusaunojen hiiltyneestä historiasta. Saunakohdearviossa se saa kiitosta savusaunojen tarjoamisesta saunaturisteille. Risuja tulee palvelun pienistä epäkohdista ja heikosta suoriutumisesta suurien kävijämäärien edessä. Plussat riittävät ansaitsemaan kohteelle Saunologian Suositellun saunakohteen merkinnän.
Saunamatkailijan pikaohje
Tarjolla kaksi aitoa savusaunaa sekä sähkösaunoja järven rannalla! Luvassa hieman hajanainen ja paikoin puutteellinen palvelu, mutta taattu saunaelämys. Viikonloppuisin paikka on ajoittain turhan ruuhkainen.
Vantaan Kuusijärven virkistysalueen saunat ovat avoinna päivittäin. Pienet savusaunat ovat käytössä kello 13:00/14:00 alkaen ja suuri kello 15:00 eteenpäin. Sähkösaunat ovat lämpiminä kello 9:00 alkaen. Saunomisaika loppuu kello 20:30 mennessä.
Sähkösaunat ja iso savusauna ovat periaatteessa esteettömiä, mutta lauteille pääsy voi olla vaikeaa.
Päivitys 20.2.2019: Kuusijärvelle saatu uusi, palanutta korvaava Sisu-savusauna, joten savusaunoja on taas kolme! Järveltä katsottuna oikeanpuolimmainen sauna on hieman isompi ja ei yhtä kuuma kuin vasemmalla (lännessä) oleva.
Hyvää
Savusaunat
Aukioloajat
Uintimahdollisuudet
Parannettavaa
Pukutilat
Sekava kokonaisuus
Ruuhkahuiput
Saunologian arviot
Löylyt
★★★★☆
Ilmanlaatu
★★★★☆
Vilvoittelumahdollisuudet
★★★★☆
Pesu- ja pukeutumistilat
★★☆☆☆
Oheispalvelut
★★★★☆
Vinkit
Vinkit: Ota mukaan uima-asu, sandaalit ja oma pyyhe. Vältä ruuhkahuippuja ja vieraile arkisin tai viikonloppuisin heti savusaunojen avauduttua (klo 15).
Saunaan Vantaalle?
Vantaa ei ole pääkaupunkiseudun matkailukohteista tunnetuin. Helsingin turistikohteiden jälkeen turistin suuntana on usein vaikkapa Nuuksion kansallispuisto - suomalainen luontokokemus Espoon puolella.
Vantaalaisilla on kuitenkin oma helmensä; se on Kuusijärven virkistysalue Sipoonkorven kansallispuiston tuntumassa. Kuusijärvellä on myös saunamatkailijalle tarjolla jotakin ainutlaatuista nimittäin päivittäin lämpiävä aito savusauna! Tällä hetkellä savusaunoja on kaksin kappalein. Näiden lisäksi sähkösaunoja löytyy miehille ja naisille molemmille kaksi. Alueella on myös erinomaiset talviuintimahdollisuudet.
Cafe Kuusijärvi ravintolarakennus
Kuusijärvi on Vantaan kaupungin kohde, mutta sen tiloja ja saunoja operoi erillinen yritys Cafe Kuusijärvi. Alueen kehittämisestä vastaa kuitenkin Vantaan kaupungin tilapalvelut.
Saunoilla on paljon aktiivikäyttäjiä, niin uimareita kuin saunojia. Jälkimmäiset ovat järjestäytyneet omaksi yhdistyksekseen, joka tunnetaan nimellä SaunaMafia. Nimestään huolimatta yhdistys ei käytä valtaa saunatoimintaan. Sen sijaan se auttaa ihmisiä saunomaan, esimerkiksi tarjoamalla omat päivittyvät ohjeensa saunavierailuun. Jäsenyys ei ole edellytys saunojen käytölle eivätkä jäsenet saa palveluista alennusta.
Viikonloppuisin saunat eivät ole paikallisen mafian suosiossa, sillä ne täyttyvät erilaisista saunaturisteista.
Laitureita on niin paljon, että niistä on pitänyt tehdä kartta.
Reitti löylyihin
Kuusijärvi sijaitsee Vanhan Lahdentien (140) alkupäässä, Kehä III:n ja Lahden moottoritien (E75/4) risteyksen koillispuolella (osoite Kuusijärventie 3, 01260 Vantaa). Kuusijärvelle pääsee julkisilla kulkuneuvoilla Korson tai Tikkurilan juna-asemien kautta busseilla (esim. pysäkki V9719 Kuusijärvi), mutta yleensä matkailijat saapuvat hiljattain laajennetulle pysäköintialueelle omin ajoneuvoin. Pysäköinti on ilmaista rajoitetun ajan.
Kuusijärven päärakennus saavuttaessa tieltä
Ensimmäisenä paikalle saapuvan saunaturistin tulee suunnata Café Kuusijärven päärakennukseen. Sieltä löytyy lipunmyynti ja ravintola. Lippuja löytyy useille eri alennusryhmille, kuten alla olevasta lokakuun 2017 hinnastosta selviää. Se lipputyyppi, jonka saunaturisti haluaa ostaa on aikuisten kertalippu savusaunaan. Tämä maksaa kirjoitushetkellä 12€. Lippu tarjoaa nimestään huolimatta sisäänpääsyn myös sähkösaunoihin. Ostotodisteena saa rannekkeen.
Kuusijärven saunahinnasto, 2017 syksyllä
Lipun hankinnan jälkeen kannattaa käyttää päärakennuksen välittömästi vasemmalta löytyviä pukutiloja. Savusaunat sijaitsevat noin sadan metrin päässä idässä, mutta niiden pukutila on luokattoman huono. Päärakennuksella on myös lukollinen lokero arvotavaroille. Muutoin ulkovaatteita ja reppuja säilytellään pukuhuoneessa miten sattuu.
Saunaranneke
Aina viikonloppuisin paikassa käy kova kansainvälinen kuhina, johon törmää jo pukuhuoneessa. Tilat ovat käyttäjämäärän nähden pahasti alimittaiset. Tämä on valitettavan tavallista julkisissa saunoissa. Pukuhuoneen vierestä löytyvät kuitenkin hyvät suihkutilat, joten peseytyminen onnistuu talon saippuoilla ennen uimista ja saunomista. Joinakin päivinä pesutarpeet ovat iltaan mennessä jo loppuneet.
Pukuhuonetilasta pääsee suoraan sähkösaunoihin, joissa saunotaan yleensä ilman vaatteita oman sukupuolen edustajien seurassa. Savusaunoja varten on pukeuduttava uima-asuun ja kuljettava ulos parvekkeen kautta. Päärakennukselta vaelletaan nurmikon ja hiekkarannan toiselle puolelle. Matkalla ensimmäisenä vasemmalla puolella metsän reunassa nököttää yksinäinen pieni savusauna ja metsän reunassa iso rantasavusauna.
Cafe Kuusijärven päärakennuksen miesten pukuhuone sunnuntaina syksyllä 2017
Historiaa: saunoja ja savusaunoja
Kuusijärven savusaunat ovat siitä erityisiä, että ne ovat käytössä joka päivä. Kova käyttö on tehnyt saunoille tepposensa kahteen kertaan.
Ensin vuonna 2011 tammikuussa paloi Risto Vuolle-Apialan suunnittelema ensimmäinen suuri savusauna. Tätä korvaamaan saatiin 2012 kesällä kaksi Sisu-savusauna. Nämä jäivät paikalle pysyvästi.
Kahdessa vuodessa valmistui myös uusi korvaava, suuri savusauna. Se tuli maksamaan noin 300,000€. Kaupunki hankki uuden saunan tällä kertaa konsultoimatta esimerkiksi alkuperäistä arkkitehtiä. Käyttäjiä edustavan Saunamafian edustajat saivat kommentoida suunnitelmia, tosin Vantaan Sanomien haastattelussa he eivät olleet täysin tyytyväisiä toteutuneeseen saunaan.
Jorma Rinteen kuva palaneesta saunasta Vantaan Sanomissa 2011
Hetken aikaa Kuusijärvellä oli siis kolme savusaunaa. Vastoinkäymiset jatkuivat taas toukokuussa 2016, kun toinen pienistä savusaunoista paloi. Uutisessa olevan pelastuslaitoksen arvion vastaisesti sauna purettiin ja hävitettiin paikalta, joten jäljelle on jäänyt vain yksi sauna.
Kuten Löylyn saunapalonkin kohdalla, palot ovat usein kiinni sekä saunan suunnittelusta, lämmittämisestä ja huollosta tapahtuneista virheistä. Toista savusaunaa kuitenkin kaipaillaan Kuusijärvelle. Saunamafian puheenjohtaja Ari Tahvanaisen mukaan saunojen lämmittäminen ja huolto on nykyään paremmalla tolalla kuin aiemmin ja ylläpidon huolimattomuus ei samalla tavalla uhkaa saunoja. Ison saunan palon Ari laittoi hirsirakennuksen pystytolppien säätövaran laskun unohtamisen piikkiin. Pieni sauna taas paloi lakeisen nokeentumisen vuoksi.
Vanha vitsi siitä, että kunnon savusauna palaa ainakin kerran, ei todellisuudessa pidä paikkansa. Savusauna palaa usein vain yhden ja viimeisen kerran. Jos sauna ylipäänsä pääsee syttymään, on siinä minusta jo jotain suunnitteluvikaa.
Savusauna palaa vain yhden ja viimeisen kerran
Vantaan kaupungin tilavastaava Pasi Salo sanoo, että uuden pikkusaunan hankinta ei ole rahasta kiinni. Tavoite on saada tontille uusi sauna vuonna 2018. Projektin hidasteena on vain paperitöitä.
Kuusijärven löylyt
Ensisijainen syy itselleni palata Kuusijärvelle ovat savusaunat. Erityisesti pienessä savusaunassa tunnelma on ainutlaatuinen. Sinne mentäessä pitää huomata ottaa oven oikealta puolelta puinen istuinalunen eristämään takapuolta kuumista lauteista.
Kuusijärven pieni savusauna. Palonsuojeluvarusteet näkyvästi esillä.
Pienessä savusaunassa on ensinnäkin erinomainen ilmanvaihto. Syynä tähän nähdäkseni erittäin reilut lattiaräppänät. Toisekseen saunassa on törkeän kuuma. Olo on kuin kinkulla kiertoilmauunissa. Ilma on kuuma valmiiksi ja tilkkakin löylyä puskee ankarasti lisälämpöä joka suunnasta.
Pienen saunan porstuasta löytyvät lauteiset, joita kannattaa ehdottamasti käyttää
Kuumaa vaikutelmaa korostaa saunan läpitunkematon pimeys. Ikkunasta, ja lasiräppänästä huolimatta saunassa ei näe juuri mitään, esimerkiksi lauteita. Saunaan mahtuu kerralla kuitenkin varmaan 8 henkeä. Tästä seuraa omia haasteitaan, mutta saunomiskokemus on mahtava! Lämpötila on niin korkea, että mittarinikin nuukahti 85 asteen kohdalla ja tarkka lämpötila jäi selvittämättä, uskon sen olleen lähellä sataa.
Pieni lasiräppänä
Vaikka savusaunassa on monia perinteisen itä-suomalaisen savusaunan hyviä puolia, on siellä valitettavasti myös yksi huono puoli. Tämän seurauksena ilmaan tulee löylyjen myötä ”tikua”, jonka itse koen savuaromin sijaan saunomisen jälkeisenä silmien karheutena. Tilanne ei ole paha ja ei häiritse saunomista. Kansainvälisen savusaunaklubin Seppo Leskisen mukaan syynä on kiukaan rakenne.
Suuri savusauna ja miesten sähkösaunat
Saunamatkailijoita kiinnostavat luonnollisesti myös muiden saunojen löylyt ja saunomisolosuhteet. Eräs yhteinen tekijä kaikille saunoille on, että ne ovat varsin kuumia ja kohtuullisen kuivia. Tämä koskee niin sähkö- kuin savusaunojakin. Lämpötila-asteikolla mennään usein n. 90-100 välissä. En voi valitettavasti vahvistaa sähkösaunojen lukemia. Ari Tahvanaisen mukaan savusaunoissa lukemat ovat usein yli sata-asteisia, jopa yli 120!
Kuusijärven Iso rantasavusauna järveltä
Vaihtelua saunojen välillä kuitenkin onneksi on. Pienemmän miesten sähkösaunan lämpötila on mittarin mukaan reilusti toista sataa astetta, suuremman selvästi vähemmän.
Savusaunoissa on luonnostaan kosteampaa. Erityisesti ison savusaunan sijainti uintipaikan välittömässä läheisyydessä ja käyttö uima-asuihin sonnustautuneina tarkoittaa sitä, että vettä tulee tilaan niin saunojien mukana kuin löylykiulunkin kautta. Asian näkee myös löylygraafista.
Tällä kertaa täytyy huomauttaa, ettei lämpömittarilla ollut riittävästi aikaa sopeutua saunojen välillä siirtymiseen, joten lämpötilat ovat suuntaa antavia. Suuren savusaunan mittaaminen jäi myös väen paljouden ja aikataulujen vuoksi puutteelliseksi.
Kosteuden suhteen lukemat ovat kuitenkin hyödyllisempiä. Ne kertovat, että savusaunoissa kosteustaso pysyy löylynheitosta riippumatta korkealla. Löylyt tuntuvat kyllä, mutta niiden merkitys entuudestaan kuumassa saunassa ei ole suuri. Sähkösaunoissa ilmanvaihto on sen sijaan voimakasta ja löylyn luonnin vaikutus näkyy selvästi voimakkaana lyhytaikaisena vaihteluna. Myöskään suuren savusaunan ilmanvaihdossa ei ole valittamista.
Loppusanat
Kuusijärvi saa Saunologian Suositellun saunapaikan merkin. Syynä on ensisijaisesti se, että tämä Vantaan saunapoukama tarjoaa perinteistä suomalaista savusaunaelämystä päivittäin ympäri vuoden. Tähän ei yksikään muu toimija toistaiseksi pysty, ei pääkaupunkiseudulla, eikä koko maassa.
Kuusijärvellä on myös erinomaiset ulkovirkistys- ja uintimahdollisuudet, mukaan lukien avanto- ja talviuintimahdollisuudet. Ravintola tarjoaa laajan ruoka- ja juomavalikoiman. Sen sisällöllinen arvostelu jääköön muiden tehtäväksi. Lisäksi saunapalvelu on erittäin kohtuullisesti hinnoiteltu (12€) satunnaisen vierailijan näkökulmasta. Toistuvassa käytössä hinta on korkeahko.
Järvimaisema ja erittäin laajat laiturit
Kuusijärvellä on saunapalveluna paljon parannettavaa. Jäähdyttelytilat ja pukutilat ovat heikot. Katettua jäähdyttelytilaa ei käytännössä ole ja pukutilat ovat heikosti ilmastoidut ja ahtaat. Lukittavia kaappejakaan ei ole pukuhuoneissa, ainoastaan aulassa. Ison savusaunan pukutilat ovat surkeat.
Viikonloppuisin Kuusijärvi pyörii usein kapasiteettinsa huipulla. Tämä tekee monen arvostaman rauhallisen, hiljaisuudesta nauttimisen mahdottomaksi, kun erityisesti isossa savusaunassa käy jatkuva pulina. Savusaunoista todetaan suoraan Kuusijärven verkkosivuilla, ettei löylyjä aina riitä iltaan asti. Lisäksi vierailijamäärä ensi kertaa suomalaista saunaa kokeilevia pienryhmiä on suuri. Suuria ryhmiä ei edes oteta vastaan.
Lisää saunatilaa sekä pukutiloja kaivattaisiin siis kipeästi. Saunojen välisten reittien kattaminen, tai edes puisten kävelysiltojen tekeminen niiden välillä tekisi myös alueella liikkumisesta mukavampaa. Nyt rantasandaalit ovat jokaisen vakiokävijän ehdoton lisävaruste. Kansainvälisillä standardeilla palvelu on siis kehnoa, mutta suomalaisten saunapalvelujen tasoon nähden kelvollinen suoritus.
Tämä käyttötesti esittelee noin vuoden ajalta kertyneitä kokemuksia Narvin tunnelimallisesta Löylymestari-kiukaasta. Tässä 30 vuotta sitten suunnitellussa puukiukaassa on edelleen monia lyömättömiä ominaisuuksia. Löylyjen suhteen kiuas saa hyvän arvosanan. Muotoilu ja käytettävyys eivät sen sijaan täysin tyydytä. Testi esittelee laajasti tunnelikiukaan edut ja haitat, kertoo miten nopeasti kiuas lämpeää ja jakaa vinkkejä kiukaan tuunaamiseen.
Nimellisteho 20 kW, 10-25 m3. Kivitilavuus ilmoitettu 100 kg, testattu 95 kg. Omapaino 115 kg. Avainlipputuote, suunniteltu ja valmistettu Suomessa.
Hyvää
Löylyt
Tunnelimallin viisi etua: siisteys, helppous, tulipesän pituus, lämmitysturvallisuus ja takkaefekti
Löylyluukku
Parannettavaa
Puun kulutus
Tulipesän käyttö, erityisesti sytytys
Seinän läpi lämmitettävä kiuas käytössä.
Kun saunologi ja Löylymestari tutustuivat
Tämä julkaisu on Saunologian historian ensimmäinen kiuastesti. Testissä on suhteellisen vähän objektiivisia mittareita, sen sijaan painopiste on erityisesti seinän läpi lämmitettävän kiukaan käyttäjäkokemuksen kuvailussa. Hieman ironista on, että esiteltävä kiuas ei ole uutuus, vaan maltillisesti uudistettu versio vuoden 1987 kiukaasta. Miksi ihmeessä tällainen valinta?
Löylymestarin perusversio nykymallissan.
Kun noin kaksi vuotta sitten aloitimme Suvikallion saunan suunnittelun, eräs kantava ajatus kiukaan valintaan oli sen lämmittäminen toisesta huoneesta. Tämä rajoitti kiuasvaihtoehtoja, tosin ensisijaisesti positiivisella tavalla, sillä puukiukaita Suomessa riittää läkähdyttävän paljon.
Varhainen luonnos pohjapiirrustukseksi, kiukaan läpivienti väliseinästä jo suunnitteilla
Kun vuonna 2016 sain Saunologian yhteistyökumppaniksi Narvin, valinnat päätyivät lähinnä Löylymestariin ja Aito-kiuas 47/57:än. AK houkutteli, mutta siinä oli pari ongelmaa. Ensinnäkin AK on erittäin korkea ja toisekseen vedenlämmityksen yhdistäminen siihen ei ole helppoa. Korkeus taas on ristiriidassa löylyn lakia mukailevan sisätilojen suunnittelun kanssa ja saunan korkeus alkoi tässä vaiheessa jo selviämään. Valinta päätyi siten Löylymestariin, joka vaikutti ominaisuuksiltaan otolliselle valinnalle. Luotin myös Narvin puukiuasosaamiseen yleisesti.
Löylymestarinkin kanssa tuli pieniä haasteita. Vaikka Narvin oma piippuvedenlämmitin on ollut valikoimissa jo 60-luvulta, ei Löylymestaria oltu suunniteltu käytettäväksi sen kanssa. Löylymestarin päällä on ns. löylyluukku tai lämpöhattu, joka aukeaa ylöspäin. Havaittuani asian Narvin nyt jo edesmenneessä Vantaan showroomissa, tajusin että asialle pitää tehdä jotain.
Lopputuloksen suunnittelimme Narvin kanssa Saunologia edition –version kiukaasta, jossa löylyluukun avautumissuunta on käännetty sivulle. Tämän ansiosta kiukaan päälle voidaan sijoittaa vedenlämmitin.
Löylymestarin Saunologia-edition avautuu sivulle, ei päälle. Luukun liikettä ei tosin rajoita mikään, joten käsittelyn pitää olla hellävaraista.
Löylymestarin mallihistoria ja ominaisuudet
Löylymestari tuli Narvin valikoimiin 80-luvun lopulla. Tähän aikaan yhtiö oli keskittynyt ainoastaan puukiukaisiin myytyään sähkökiuasliiketoiminnot pois (lue lisää Narvin historiasta). Yritystä johti vielä perheyrityksen oma sukupolvi. Sen viimeisinä voimannäytteenä oli tämä kiuas, joka on monessakin suhteessa poikkeuksellinen.
Narvin 50-vuotisjuhlavuonna 1987 paikallislehti siteerasi toimitusjohtaja Mikko Rautavuorta: ”Viimeisimmän mallimme olemme nimenneet Löylymestariksi. Sen käyttöidea on siinä, että kiuasta lämmitettäessä kivet ovat peitettyinä. Uudessa kiuastyypissä on myös lisätty sen lämmönvaraamiskykyä”. Suurin muutos oli korkea kivimäärä. Kuten myöhemmin käy ilmi, ei kiuasta nykyään suositella lämmitettäväksi ”kivet peitettyinä.”
Löylymestari merkittävimmät erot muihin jatkuvalämmitteisiin puukiukaisiin olivat päältä suljettavissa oleva kivitila ja tulipesän vuoraaminen tulitiilillä. Molemmat ominaisuudet toivat selvästi mieleen tuolloin samalla paikkakunnalla kilpailijan valmistaman Aito-kiukaan.
Muutoin Löylymestari hyödynsi yrityksen muista puukiukaista tuttuja ratkaisuja, kuten kivitilan kiertävää tuplaputkistoa. Kiviä siihen mahtui lähes 100 kg, mikä oli sekin irtiotto jatkuvalämmitteisten keskiarvoista kohti kertalämmitteisten maailmaa. Tällä hetkellä vastaavia tuotteita ei kuitenkaan edelleenkään ole markkinoilla Harvia Classic Topia lukuun ottamatta. Malli on siis säilynyt valikoimissa pian 30 vuotta! Ei kuitenkaan täysin muuttumattomana.
Löylymestari Royal oli linjoiltaan pyöreämpi
Tällä vuosituhannella kiukaasta tehtiin näyttävä, pyöristetty Royal-malli, jonka kansi oli valmistettu alumiinipohjaisesta silumiinivalusta. Se jäi pois samalla, kun perusmallia vuonna 2013 uudistettiin CE-vaatimusten mukaiseksi. Muutoksen näkyvimmät seuraukset ovat tulipesän toisioilman ohjauslevyt. Myyntiin tuli myös tunneliversio, jota olen itse kattavasti testannut.
Löylymestarin CE-vaatimusten mukainen tyyppikilpi
Oma kiukaani on liitetty kevythormiin. Seinän läpi asennus asettaa hormin sijainnille vaatimuksia, joihin on kiinteällä savupiipulla vaikea vastata. Jos kiuasta tulee myöhemmin vaihdettua, on uuden kiukaan sovittelu hormiin sitten hoidettava sopivilla mutkakappaleilla, koska katossa olevaa reikää on vaikea siirtää.
Miten lämpöhattu vaikuttaa?
Kivitilan sulkeminen lämpöhatulla hidastaa löylyhuoneen lämpiämistä merkittävästi. Tavallisestihan sauna helposti jatkaa kuumenemistaan, kun lämmitystä jatketaan, vaikka tavoitteena olisi ylläpitää tiettyä lämpötilaa kuten 60 tai 80 astetta. Löylymestarin kannen vaikutus näkyy selvästi alla olevasta kuvasta, jossa kello 19:00 luukku on puiden lisäämisen jälkeen suljettu.
Lämpöhattu sulkeutui 19:00. Tämän jälkeen hyvin alkanut saunan lämpiäminen tyssäsi kuin seinään. Tai se jatkuu, mutta paljon hitaammin.
Kokemuksia: Tunnelikiukaan viisi etua ja haitat käytännössä
Olen kirjoittanut tunnelikiukaista aiemmin erillisen artikkelin. Kokemuksia seinän läpi lämmitettävästä kiukaasta on kuitenkin kertynyt lisää ja ne ovat pääasiallisesti positiivisia. Vahvuuksia ovat siisteys, helppous, tulipesän pituus, lämmitysturvallisuus ja takkaefekti.
Saunan lämmittäminen pukuhuoneesta on käytännöllistä. Sauna pysyy merkittävästi siistimpänä, kun polttopuita ei tarvitse tuoda sinne. Toki siivoamista on sitten pukuhuoneessa, mutta se on saunaan verrattuna kuivempi ja valoisampi tila, joten ongelma pysyy hallinnassa.
Toinen ilo on se, ettei kuumassa ja hämärässä saunassa tarvitse lämmityksen aikana käydä kyykkimässä. Tämä helpottaa saunan lämmitystä kummasti
Kolmas etu on, että pidennetty tulipesä mahdollistaa myös standardikokoa pidempien klapien polttamisen. Tätä ei tietenkään suositella, enkä itsekään polttaisi järjestelmällisesti ylipitkiä puita. Arinan ulkopuolella ne eivät myöskään kunnolla pala, eikä pohja tai katto kestä polttoa. Hyöty on se, että jos jokin klapeista sattuu olemaan pidempi, ei sitä tarvitse takoa tulipesän luukulla läpi takaseinämästä, vaan ennen seuraavaa lisäystä yksinkertaisesti työntää hieman eteenpäin.
Neljäntenä hyötynä mainittakoon turvallisuus, sillä pitkän tulipesän reunoilla ei käytännössä ole polttavan kuumia pintoja, joihin näppinsä voisi polttaa.
Ja viimeinen ilo on pukuhuoneeseen saatava nautinto elävästä tulesta. Parikin vierailijaa on ihastellut pukuhuoneen pientä takkaa, kunnes ovat kuulleet katselevansa kiuasta!
Eräs tunnelikiukaan ominaisuus ei ole selvästi hyvä eikä huono. Sykähdyttävän katseluelämyksen lisäksi kiukaasta nimittäin saadaan säteilylämpöä lämmitystilaan, meidän tapauksessa pukuhuoneeseen. Jos pukuhuone on muutoin kylmä tila, on tästä höytyä. On kuitenkin ollut täysi mysteeri, kuinka paljon lämpötehoa pukuhuoneeseen tunnelikiukaasta siirtyy.
Lämmittääkö tunnelikiuas lämmityshuonetta?
Vertailin itse tilannetta lämmittämällä pukuhuonetta ensin tunnin 750 watin sähkölämmittimellä ja sen jälkeen sytyttämällä tulen kiukaaseen. Mittasin huoneilman lämpötilan muutosta. Mittauspisteen etäisyys kummastakin lämpölähteestä oli n. 2 m. Ovet ja ikkunat pidin mahdollisimman paljon kiinni.
Lopputulos näkyy alla olevassa kuvassa ja siitä voi päätellä, ettei ilma pukuhuoneessa lämpiä kiukaan vaikutuksesta ainakaan tehokkaammin kuin sähkölämmittimellä. Pitää toki huomata, että näiden lämpövaikutukset ovat hyvin erilaiset. Voi kuitenkin sanoa, ettei nimellistehosta, 20 kW, merkittävän suurta osaa siirry lämmityshuoneeseen, vaan kiuaskiviin ja löylyhuoneeseen.
Viileän pukuhuonen lämmitystä sähköllä ja takkaluukun avulla
Eräs lämpövaikutus liittyy väliseinään. Tulipesä läpivientiin tarvittava seinä on palamatonta materiaalia. Narvi ei anna seinälle erityisiä kokovaatimuksia, vaan suosittelee pitäytymään kiukaan turvaetäisyyksissä. Omassa saunassani seinä on tiiltä, joten se varaa lämpöä itseensä. Käytännössä seinä puskuroi lämpöä ensin sisään, sitten myöhemmin ulos. Tämä hillitsee kiukaan huonetta lämmittävää vaikutusta.
Harvialla on tähän tilanteeseen kiinnostava ratkaisu. Solide ulkosaunamalliston saunoissa on nimittäin käytössä Harvia Duo lasiseinä. Tässä seinässä on vain vähän massaa. Ohut lasi mahdollistaisi myös lyhyemmän tulipesän. Lasin huono puoli on eristävyys, eli löylyhuoneen lämmitessä myös toinen puoli seinää lämpiää enemmän.
Soliden saunan malli
Harvian väliseinän rakenne
On tosin täysin tapauskohtaista, onko seinän lämpiäminen hyväksi vai pahaksi. Jos saunan pukuhuoneessa esimerkiksi majoitutaan, on lämmön tasaaminen höydyksi. Itse en näin jälkikäteen olisi valinnut Harvian seinää, mutta olisin ehkä laittanut oman tiiliseinäni yläreunaan rivin lasitiiliä, jotka olisivat päästäneet hieman valoa mutta vain vähän lämpöä lävitseen.
Tunnelin pimeä pää
Haittapuoliakin tunnelikiukaaseen ja tulipesän pituuteen liittyy. Löylymestari on 20 kW tehoinen kiuas. Tämä heijastuu myös tulipesän leveydessä, tai pikemmin kapeudessa. Ohjekirjan mukaisen 5 kg sytytyspanoksen (kuivaa puuta) ahtaminen kiukaaseen on aika vaikeaa. Kiukaan suuaukko tuntuu ahtaalle ja kädet osuvat helposti johonkin nokiseen kohtaan tulipesän rakenteissa. Lisäksi ohje tulipesän täyttämisestä korkeintaan puolilleen nopeasti ylittyy.
Kuvassa vihreänä esitetty polttopuu sijoitetaan seinän läpi lämmitettävässä kiukaassa lähes pituutensa verran tulipesän uumeniin
Puita on käytännössä mahdoton asetella juurikaan muuten kuin päällekkäinen. Tämä tekee pesän sytyttämisen muuten kuin yhdestä reunasta alhaalta tai keskeltä mahdottomaksi.
Seuraus on se, että jos puut pyrkii fiksusti sytyttämään päältä (kts. ohje päältäsytyttämiseen), niin kiukaan syttyminen (tai puiden…) kestää pahimmillaan puoli tuntia! Ideaaliratkaisu olisi se, että tulipesä olisi reilusti leveämpi, ei niin syvä ja korkeammalla. Tätä yhtälöä kukaan ei olekaan vielä saanut ratkaistua…
Löylymestarin nimellisteho on 20 kW. Valmistaja suosittelee sitä 10-25 m3 kokoisiin saunoihin. Oma löylylaboratorioni on n. 16 m3 kokoa, mutta ilman peruslämmitystä. Sauna sisältää 2 m2 tiilimuuria, yhden ikkunan, kevytrakenteisen oven ja paljon massiivihirttä. Materiaalit huomioivan laskentakaavan mukaan kiuas onkin teholtaan pienin mahdollinen. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun tarkastelee toteutuneita lämmitysaikoja.
Sytytyspanos ja lisäys (oikea ja vasen) valmiina käyttöön
Saunan testilämmittäminen alkoi kylmänä vuodenaikana. Saunan sai lämpimäksi vaikka paukkupakkasella, mutta puuta ja aikaa kului runsaasti. Pahimmillaan kesti lähes 2,5 h ennen kuin referenssinä ollut 55 asteen sisälämpötila oli saavutettu. Lämmittäminenkään ei tosin ollut ihan jämptiä.
Kesäaikana sitten korjasin tilannetta. Ladoin kivet uudestaan ja kalibroin silmäni uudestaan ohjeiden mukaiseen klapimäärään, 5 kg sytytykseen ja 3 kg lisäykseen. 5 kg puuta osoittautui olevan tulipesään minusta liikaa, 3 kg lisäys onnistuu hyvin. Joka tapauksessa lopputuloksena lämpiämisaika lopulta nopeutui yli puolesta toista tunnista alle puoleentoista tuntiin.
Kesällä sauna lämpeni parhaimmillaan aikaan 1h 5 min.
Vaihtelua lämpiämisajoissa oli kuitenkin edelleen paljon. Keskimäärin saunan lämpiäminen otti lähemmäs puolitoista tuntia. Syynä se oli se, että syttyminen oli epätasaista. Tämä johtui sytyttämisen haasteista, joista kerroin aiemmin. Kun pesä kunnolla syttyy, on palaminen sen jälkeen reipasta ja tasaista.
Takka, ei kun kiuas, lämpiää
Kiukaan todellisen hyötysuhteen tai päästöjen arvioiminen on kotikonstein aika mahdotonta. Tyypillisesti lämmitykseen menee 12-17 kg puita, riippuen saunotaanko 1,5 vai 2,5 h.
Hyvä merkki hyötysuhteesta ja päästöistä on se, ettei savua juuri piipusta näe. Ainoastaan puiden lisäämisen kohdalla tupruttaa näkyvää savua. Naapureita tämä tietysti harmittaa, koska nyt eivät savun perusteella tiedä milloin on sauna lämpimänä…
Lämmitystietojen lopuksi infrapunakuva kuumasta kiukaasta. Siitä näkyvä kylkien lämpeneminen kertovat, ettei yksinkertainen rakenne vaihda lämpöä ilmaan erityisen tehokkaasti, vaan metallipinnat kuumenevat huomattavasti ja niitä täytyy varoa. Suojaetäisyydet 25 cm sivuille ovat siis kohdallaan.
Narvi Löylymestari infrapunakuvissa käyttölämpöisenä: A) Yleiskuva, (B) päältä (C) alta, ja (D) väliseinän lämpiäminen
Kiviä, kiviä
Lämmittämisen lisäksi löylyttelyyn vaaditaan kiuaskiviä. Kiukaan mukana Narvin tehtaalta tuli peruskivipaketti oliviini-diabaasia, 80 kg 10-15 cm ja 20 kg 5-10 cm. Näillä tuli löylyteltyä alkuun, mutta testasin sittemmin erilaisia vaihtoehtokiviä. Kokeiltua tuli mm. Kerkesin keraamisia kiviä (80 kg) sekä pintakivenä vulkaniittia (20 kg) ja Mt. Shasta tulivuorikiveä.
Löylymestari on lastattu Kerkesin tetra-mallisilla kivillä
TULOSSA Lue myös: pikatesti keraamisten kivien vaikutuksesta jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmitysaikaan
Eräs havainto kivistä on se, että nimelliskivipaino 100 kg on hieman yläkanttiin. Ensimmäisellä yrittämällä sain ladottua reilun 95 kg. Kun lähdin myöhemmin kokeilemaan kuinka paljon lämmitysaikaa saisi lyhennettyä, tein kiukaaseen taas selvästi väljemmän ladonnan ja arvelen jäljelle jääneen n. 90 kg kiviä. Lopputuloksena sauna myös lämpeni nopeammin.
Väljyyden lisäksi kannattaa katsoa, etteivät pienet pintakivet tuki sivukanavien aukkoja, joista lämmin ilma virtaa kivien päälle ja sitten saunatilaan.
Kiviä, kiviä, liikaa kiviä. Tämä ladonta hidasti selvästi saunan lämmitystä.
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole vertailla kiuaskivien löylyominaisuuksia. Niistä voisi tiivistetysti sanoa, että kivimateriaalia tärkeämpää on pitää kiuas lämpimänä. Mikään käytetyistä kivistä ei tässä kiukaassa ime itseensä niin paljoa lämpöä, että kiukaan toiminta vastaisi kertalämmitteistä kiuasta.
Nimi on enne. Vaikutelmia löylyistä
Löylymestari on osoittautunut vuoden aikana löylyiltään kelvolliseksi kiukaaksi. Suuri kivitilavuus mahdollistaa kunnon löylyt. Kosteita löylyjä hallitaan vedellä, jota kiuas jaksaa höyrystää kivasti kerralla parikin litraa.
Luukun pinta-ala on reilu puolet kiviosan pinta-alasta. Tämä tarkoittaa, että kiukaassa on kiviä, jotka varastoivat lämpöä, mutta joille ei voi heittää löylyä. Tämä ei onneksi ole ongelma, sillä kiviä on korkeussuunnassa riittävästi ja vesi ehtii osumaan maata kohti matkatessaan sen verran moneen kuumaan kiveen, että löylyä riittää.
Rajoitetun kokoinen löylyluukku vaatii automaattisesti kiinnittämään huomiota löylynluontiin. On selvästi parempi valuttaa vettä kiville rauhallisesti kuin päiskiä ympäri kiuasta, sillä metallipinnoista ei löylyä kuitenkaan irtoa.
Joka kerta kun saunologi ja Löylymestari ovat ottaneet yhteen, on saunasta poistunut saunologi pää punaisena
Kiuas on kuitenkin syytä pitää jatkuvasti kuumana. Vaikka kiuas imitoi kertalämmitteistä, ei siihen varastoidu samanlaista määrää lämpöä. Tulipesä on luonteeltaan, mahdollisesti mm. metallisten toisioilmanohjureiden vuoksi, sellainen ettei siellä voi polttaa kovin pieniä panoksia kiukaan pitämiseksi valmiustilassa.
Polttamalla vähintään pari kiloa (3-4 klapia) kerralla saa kiukaan pysymään käyttökunnossa jatkuvasti. Samalla on tosin taiteltava löylyluukun kanssa, jottei saunan lämpötila pääse nousemaan tarpeettoman korkeaksi. Valmistajan suosittelema lisäys 3 kg on jo sen verran paljon, että sillä sauna väistämättä jatkaa kuumenemista, ellei luukkua sulje.
Näin sitä löylyä luodaan! Haihtava vesi jäähdyttää kivet
Saunomisen jälkeen
Kiukaassa on pitkän tulipesän vuoksi myös pitkä tuhkalaatikko. Kiuasta voisi lämmittää vaikka puoli päivää ennen sen täyttymistä. Toisaalta laatikko ei ole erityisen korkea, joten se kannattaa tyhjentää joka käytön jälkeen.
Tuhkaluukun asennolla (sisällä, ulkona) säädellään kiukaan paloilmaa ja polttotehoa (kts. artikkeli polttamisesta). Arinan primaari-ilmaa ei voi erikseen säätää, vaan valmistaja suosittelee vähentämään ilman määrää kokonaisuudessaan sytytyspanoksen jälkeen. Tämä lienee suhteessa puun määrään. Pienemmän panoksen myötä kiukaan tehokin tosin laskee.
Puukiukaan tuhkalaatikkoa pitää tyhjentää säännöllisesti. Liian täysi tuhkalaatikko hidastaa palamista ja vahingoittaa arinaa.
Tuhkaluukkuun liittyy myös yksi ikävä käytettävyyspuute. Luukulla nimittäin säädetään palamiseen käytettävää ilma. Asetusta muutetaan sytytyksen jälkeen 50 mm 30 milliin. Tätä varten luukussa tai pesässä voisi olla joku oikeaan asetukseen ohjaava, vaikkapa visuaalinen tai taktiilinen vihje. Ilman vihjettä on asetus ensin kertaalleen mitattava ja myöhemmin muistin varaisesti asetettava uudelleen.
Ilmanohjauslevyt, kuvassa arinan molemmin puolin hieman vinosti pystyssä, oikein asennettuina. Asensin levyt ensin väärinpäin.
Toinen pienempi omituisuus on se, että toisioilmanohjauslevyt voi asentaa keskenään väärin päin. Tämä ei sinänsä vaikuta toimintaan, mutta tekee pesästä entistä ahtaamman. Tämän olisi voinut ratkaista muotoilulla tai vaikka stanssaamalla vasen-oikea –merkinnät levyihin.
Loppumietteitä
Löylymestari on kolmenkymmenen vuoden malli-iästään huolimatta mielestäni käyttökelpoinen kiuas. Kiuas tuntuu hieman vanhentuneelle teknisesti ja muotoilultaan. 80-luvun linjat ovat väistämättä tällä vuosikymmenellä väistämättä iäkkään näköisiä. Teknistä ikää viestivät kiukaan turvaetäisyydet. Sen ominaisuusvalikoima on edelleen kilpailukykyinen, vaikka hyötysuhde (= puunkulutus) ei erityisesti vakuuta. Käytännössä se kuitenkin toimii hyvin, sytyttämisvaikeuksia lukuun ottamatta.
Jatkuvalämmitteiseksi kiukaaksi pidän Löylymestaria kelvollisena tuotteena. Kiuas toimii meillä pienien tuunausten jälkeen ongelmitta. Löylyluukun käsittely on pitkän liikeradan takia vähän herkkää. Kannen paiskominen aiheuttaa helposti kuuman (ja ohuen) kansipellin vääntyilyä. Olen nyt kertaalleen kääntänyt saranat ympäri välyksen takia. Toinen yksityiskohta, jota olen tuunannut on takkaluukun kahva. Se oli käsittelemätöntä puuta ja siihen alkoi selvästi kertyä nokisia jälkiä. Hioin ja käsittelin sen sitten sävyttämättömällä saunavahalla suojatakseni puuta.
Käsitelty kahva
Ainoa ominaisuuksiltaan Löylymestarin kanssa kilpaileva tuote on Harvian Classic 400 Top Duo. Se on myös seinän läpi lämmitettävä puukiuas kannella. Kivitilavuutta on kuitenkin vähemmän, kilpailija on 5 cm korkeampi ja sen teholuokitus on peräti 30 kW. Tämä tarkoittaa sekä tehokkaampaa lämmitystä (ja suurempaa saunakokoa) että suurempaa puun kulutusta, joten tässä teoreettisessa vertailussa en olisi tänäkään päivänä valinnut sitä saunaani. Kiuas ei myöskään ole Suomessa yleisesti myynnissä.
Oikea kertalämmitteinen kiuas, johon ei tarvisi saunomisen aikana kajota, sen sijaan kiehtoo yhä. Mutta nyt ollaan Löylymestarin kanssa hyviä kavereita!
Syksyn 2017 saunakirjauutuus on Kaupunkisaunoja. Tämä kirja kertoo tarinoita saunoista kaupungeissa ja kaupunkilaisista saunoissa. Se on onnistunut dokumentti elävästä kaupunkisaunakulttuurista. Saunologin mielestä kirjalla on selvästi paikkansa oppaana maamme julkisiin saunoihin eteläisessä Suomessa.
Vuosi 2017 on ollut hyvä saunakirjojen suhteen. Vuoden toinen suuren kustantajan kirjauutuus on Vapaat naiset –ryhmän tekemä ja Gummeruksen kustantama Kaupunkisaunoja. Saunologia julkaisee nyt Kirjamessut-viikonlopun kunniaksi tämän elokuussa ilmestyneen kirjan esittelyn.
Mistä on kysymys?
Kaupunkisaunoja on tarinallinen kirja, joka esittelee 19 julkista saunaa eri puolilta Suomea. Kirja lähti liikkeelle tekijöiden, freelancer ryhmän “sauna ja syömistä” tapaamisista, joka monien vuosien jälkeen konkretisoitui kirjaksi.
Saunat esitellään nykytyyliin ensisijaisesti visuaalisesti, mutta kuvallinen tarinankerronta ei keskity saunaan – tai löylyhuoneeseen – tilana, vaan toimintaan sen ympärillä sekä ihmiseen toiminnan keskiössä. Kirja viivähtää hetken joka kohteessa ja somistelee saunat sanoilla lyhyesti, mutta ytimekkäästi.
Kirjalla on potentiaalisesti saunamatkailua edistävä vaikutus. Tekijät muistaneet liittää sekä esiteltyjen kohteiden yhteyteen että kirjan lopusta löytyvään julkisen saunojen hakemistoon tiedot siitä, miten ja milloin saunaan pääsee. Hyvää palvelua saunakansalle!
Kirjan lyhyt historia
Vapaiden naisien tarina alkoi vuonna 2009, muistelee valokuvaaja Susa Junnola, eräs ryhmän jäsenistä. Saunomisen myötä idea kirjasta alkoi elää. Saunoissa käytiin toistuvasti ja kolme vuotta sitten alettiin vakavasti tekemään kirjaa.
Ryhmän seitsemän jäsentä, Leena Filpus, Susa Junnola, Helen Moster, Riitta Saarinen, Pauliina Susi, Liisa Takala ja Tiina Torppa ovat tehneet kirjan hyvin pitkälle omilla ehdoillaan, omasta intohimostaan. Vaikka jokainen heistä joko kirjoittaa tai kuvaa myös työkseen, ei kirjassa ole tehty tusinajournalismia, vaan kaikki tuntuu tarkkaan hiotulle ja harkitulle.
Kirjan tekijät julkaisutilaisuudessa Hermannin saunalla Helsingissä. Kuva: Gummerus
Kirjaan valikoitui Susan mukaan julkisia saunoja, jotka ovat tavallisille ihmisille julkisin kulkuvälinein saavutettavissa. Ryhmän onneksi, ja ehkä kansan harmiksi, painopiste on Etelä-Suomessa sijaitsevissa saunoissa.
Näissä saunoissa naisjoukko sitten vieraili useampaan otteeseen, lopulta dokumentoiden kokemansa myös valokuvin.
Mitä saunologi tästä ajattelee?
Kirjassa esitellään siis suuri joukko julkisia saunoja. Monet niistä olivat minullekin entuudestaan tuntemattomia. Olen tosin tiedostanut sekä oman tietoni vähyyden että saunapaikkatiedon hajanaisuuden jo aiemminkin. En itse valitettavasti usko kirjan enää olevan tehokas vaikutuskeino, mutta pidän kaikkia julkisen saunan elvyttämiseen liittyviä toimia erittäin arvokkaina. Lähtökohta on siis arvostettava.
Kirjan ottaa lukijan mukaan saunamatkalle. Se kertoo myös saunojen matkasta osaksi kaupunkihistoriaa. Formaatti on mukavan kompakti ja järjestelmällinen. Jokainen saunatarina alkaa otsikolla, perustiedoilla ja esittelykuvalla. Tätä seuraa yksi aukeamallinen tekstiä, jonka jälkeen pari kolme aukeamaa tarjoilevat lisää kuvia, joskus myös valikoidun kirjallisen insertin.
Jokainen saunatarina alkaa tällaisesta aukeamasta.
Kirjan tarina kuitenkin elää ja vie mukanaan. Kuvapainotteisuus tarkoittaa sitä, että kovien kansien väliin pakattu n. 180 sivuinen saunaelämys on pian ohitse. Tämä on itseasiassa pieni harmi. On toki hyvä merkki, että kirjaa olisi mielellään lukenut toiset sata sivua!
Formaatti yhtäätlä toimii ja auttaa pääsemään lähelle saunojia niin kuvien kuin sanojenkin kautta. Toisaalta tiukka muoto jättää jotkin tarinat kovin lyhyiksi. Esimerkiksi Löylystä jää paljon tarinaa kertomatta, kun aukeaman tilasta osansa lohkaisee arkkitehtien puheenvuoro. Formaatti myös tarpeettomasti tasapäistää saunoja. Lienee toki selvää, että kirjoittajilla on ollut mielessään maalata suomalaista sielunmaisemaa saunojen kautta enemmän kuin saunologin tyyliin analysoida löylyjen metafysiikkaa.
opaskartta piilotettujen saunojen äärelle
Huomionarvoista on myös se, että jälleen kerran saunoista puhutaan vähän. Kylpykulttuuria saunassa ja sen ympärillä esitellään, mutta useimpia löylyhuoneita ei ole edes kuvissa. Otsikko on toki tehokas, mutta kirjassa on kysymys saunasta verbinä tai toiminnan kohteena, osana kansainvälistyvää kaupunkikulttuuria. Sauna ei ole kirjoittajille tekniikan tai arkkitehtuurin näyteikkuna. Löylyistä ja niiden laadusta ei aina mainita. Saunasuositusten puuttuminen on mielestäni kirjalle pieni puute. Tällaisenaan kirjaa voisi pitää opaskarttana piilotettujen saunojen äärelle.
Jos jäin kaipaamaan lisäsisällön lisäksi jotain muuta, oli se ehkä yllätyksiä tai paljastuksia. Toki monen saunapaikan olemassaolo oli jo sinällään löytö.
Kuvien vankina ja vallassa
Kuvissa esitellään pääosissa jotain muuta kuin löylyhuoneita ja kiukaita. Kuvaajat ovat tallentaneet elävää saunakulttuuria saunojen ympärillä. Susan mukaan kuvauksessa noudateltiin saunapaikkojen henkeä, mikä on minusta onnistunut hyvin.
Kirjan kuvamaailma on pelkistetty ja jyrkkä. Se vetoaa minuun. Kahden kuvaajan tyylit sulautuvat kirjassa yhtä saumattomasti kuin viiden kirjoittajan. Lopputulos tuntuu yhtenäiselle. Mattapaperi saa aikaan vahvan, savusaunamaisen vaimennuksen ilmaisuun. Joitakin kovia se voimistaa, joitakin latistaa, mutta päätin itse pitää siitä.
Valokuviin tekijät hakivat elämän makua, rosoisuutta ja kontrastia. Susan mukaan kuviin haluttiin ehdottomasti myös ulkomaalaisia saunojia visualisoimaan erityisesti pääkaupunkiseudun saunojen kansainvälistä tunnelmaa. Reipasta ja rohkeaa realismia, sanoisin!
Satunnaisia Instragram käyttäjien kirjasta lataamia kuvia automaattisesti koottuna #kaupunkisaunoja
Pisteitä tulee myös siitä, että kuvissa on uhmattu tietoisesti silotellun amerikkalaiseksi muuttunutta saunakuvastoa. Tätä kirjaa lukemalla nimittäin joutuu huomaamaan, että monet ihmiset käyvät saunassa alasti! Tämä paljastus tuskin koettelee suomenkielisen kirjan lukijoiden mielenterveyttä, mutta muistuttaa terveesti, että saunakuvastomme kaipasikin jo parempaa korrelaatiota todellisuuteen.
Kunnon kritiikkiin pitää mahtua myös hieman havuja. Kaupunkisaunat on toinen saunakirja tänä vuonna, jonka kansikuvaa en oikein ymmärrä. Ensimmäinen oli Hyvä sauna. Susan mukaan he eivät kuvausaikana ajatelleet kansikuvaa ja sen valinta jäi loppusuoralle. Kriteereinä olivat, että kannessa pitää olla ihmisiä ja saunan pitää olla urbaani, eikä selvästi tunnistettavissa.
Itse olisin valinnut kanteen, eri kriteereillä, myyvemmän ja miksei tunnistettavankin paikan. Nyt kantta komistava kuva antaa mielestäni tarpeettoman vaatimattoman kuvan kirjan sisältämästä erinomaisesti kuvajournalismista.
Loppusanat
Kokonaisuudessaan kirja on erittäin ansiokas lisä nykysaunakirjallisuuteen niin teoksena kuin oppaana ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille julkisista saunoista ja niiden nykytilasta kiinnostuneille. Mikäli kirjat kuuluisivat Saunologian suositeltuihin saunatuotteisiin, pääsisi tämä listalle mukaan.
Helsingin julkisista saunoista Saunologia esittelee nyt Kaurilan perinnepihasaunan. Kaurilan sauna tarjoaa ainutlaatuisen aikamatkan niin tilojen kuin löylyjensä puolesta. Se saa myös Saunologian Suositeltu saunakohde –merkinnän onnistunessat kokonaisvaltaisesta saunakokemuksen toteutuksesta.
Kaurilan sauna Helsingissä on tämänkertaisen saunapaikka-arvion kohteena. Tämä sauna edustaa klassista pihasaunaa ja tarjoaa unohtumattoman saunaelämyksen vuosisadan takaa. Se toimii julkisena saunana kolmena päivänä (ma-ke) viikossa ympäri vuoden sekä loppuviikon tilaussaunana. Hienosti toteutettu konsepti palkitaan Saunologian Suositeltu saunakohde –merkinnällä.
Saunakohteen tiivistetty arvio
Hyvää:
Upea saunakonseptin toteutus
Kosteat ja lämpimät löylyt
Juuri sopiva palvelukokonaisuus
Parannettavaa:
Kiukaan kuumana pysyminen kävijöiden vastuulla
Tilat rajalliset
Ilmanvaihto ja laudekorkeus
Julkisen saunan kahden tunnin vuorolippu maksaa 16€. Lippuja voi ostaa netistä pari kolme viikkoa etukäteen https://www.punsseli.fi/products.html?id=6822/. Kylpypyyhe, laudeliina ja pesuaineet kuuluvat hintaan. Saunaan voi siis lähteä ilman mitään erityisvarusteita.
Jokaista kahden tunnin vuoroa kohden on myynnissä vain 10 lippua, joten saunassa ei koskaan tule ahdasta. Tavallisen saunalogistiikan sääntöjen mukaan väkeä voisi ottaa enemmänkin, mutta rajoitteena taitaa olla ensisijaisesti pukuhuone.
Maanantaisin miehille ja naisille on omat vuorot (2h / vuoro, nimellä lenkkisauna). Tiistaisin sekasauna (2 x 2h vuorot) ja keskiviikkona naisten saunapäivä (2 x 2h). Erityisesti naisten maanantaiset vuorot myydään yleensä aina loppuun etukäteen, joten kannattaa katsoa netistä ennen kuin lähtee paikalle ilman varausta. Poikkeuksista aukioloissa tiedotetaan viimeistään samana päivänä klo 14 mennessä.
Saunassa saa halutessaan vihtoa, mutta oma vihta kannattaa ottaa mukaan. Sauna ei ole esteetön, mutta on liikuntarajoitteisen henkilön saavutettavissa.
Saunologian arviot
Löylyt
★★★★☆
Ilmanlaatu
★★★☆☆
Vilvoittelumahdollisuudet
★★★★☆
Pesu- ja pukeutumistilat
★★☆☆☆
Oheispalvelut
★★☆☆☆
Vinkit
Voit ottaa mukaan: Omat juomat, kylpytakki, viileällä kaudella suihkusandaalit. Sekasaunassa uima-asu sallittu.
Kylmävesi juoksee perinnesaunalle, mutta juomavesi tarjoillaan näin. Juomalasit vasemmalla hyllyssä (ei kuvassa).
Yhden naisen saunayritys
Saunologian saunakonseptien ja saunapaikkojen artikkelisarjaan liittyy tänään Kaurilan sauna Helsingin Meilahdessa. Kyseessä on n. 1900-1950 vuosikymmenten pihasaunoja mukaileva pastissi alle viiden kilometrin päässä Helsingin ytimestä. Saunaa emännöi monitoiminainen Saara Lehtonen. Hän valmistaa myös saunalla myytävää kosmetiikkaa ja kynttilöitä.
Saara pyörii saunalla vastaanottamassa asiakkaita ja huolehtii ehtiessään saunan jatkuvasta lämmityksestä.
Kaurilan pihapiiri koostuu yli sata vuotta vanhoista puurakennuksista. Saunalle nimensä antanut päärakennus on oikeasti Pohjois-Karjalasta, Kaurilasta, Niiralan nykyisen raja-aseman lähistöltä. Sauna on rakennettu Tuusulasta tuotuun tupaan, jonka todennäköisesti makuuhuoneena toiminut huone on muunnettu nyt onnistuneesti saunaksi. Saunatupa on sisustettu vanhaan tyyliin, ei kuitenkaan ankaran puritaanisesti. Julkisessa käytössä se on ollut vuodesta 2009.
Kokonaisuus luo vierailijalle vaikutelman siirtymisestä n. sata vuotta taaksepäin maaseutuelämän hiljentymispisteeseen ilman sähkövaloja tai vesivessaa. Saunarakennus on sisustettu perinteiseen tyyliin puisin huonekaluin, pellavatekstiilein ja kynttilöin. Saunan ainutlaatuinen tunnelma syntyy lukuisten yksityiskohtien hienovaraisesta hallinnasta.
Kaurilan sauna tieltä keskikesällä
Matka löylyihin
Pihasauna sijaitsee osoitteessa Heikinniementie 9. Helsingin keskustasta tultaessa Seurasaaren bussi 24 pysähtyy lähistöllä (pysäkki 1299, Heikinniementie). Myös Allergiatalon / Paciuksenkadun raitiovaunu- sekä bussipysäkki vat alle kilometrin päässä. Talon edustalla ja tien varressa on riittävästi pysäköintitilaa. Lisäksi pihalta löytyy pyöräteline. Sauna on tieltä katsottuna heti vasemmalla, suuren keltaisen päärakennuksen vieressä.
Kaurilan terassi kesäterässä.
Saunaan saavuttaessa ensimmäisenä vastassa on kehotus jättää kengät ulos. Viimeistään tässä vaiheessa paikan emäntä on jo ehtinyt tervehtimään saunojaa lämpimästi. Liput myydään yleensä etukäteen verkossa, mutta jos tilaa riittää, niin kauppa onnistuu myös paikan päällä vaikka kortilla.
Vaatteet riisutaan saunatuvassa, joka onkin löylyhuoneen lisäksi paikan ainoa huone. Saunaan ei sisälly vesiklosettia, vaan hädässä palvelee saunaterassin toisesta päästä löytyvä ulkohuussi – jälleen perinteiseen tyyliin. Saunatuvan hämäristä onkin lyhyt matka vielä hämyisempään löylyhuoneeseen.
Pukeutumistilana toimivaa tupaa hallitsevat perinteiset huonekalut ja koriste-esineet.
Millaiset olivat löylyn 1900-luvun alun saunassa?
Löylyhuone on varsin hämyinen, valaistuksen pilkottaessa jatkuvalämmitteisen kiukaan lasiluukun lisäksi vain kapeasta katoon rajaan sijoitetusta ikkunasta.
Kaurilassa on lauteilla tilaa noin kymmenelle aikuiselle kerrallaan. U-muotoiset lauteet nousevat riittävän korkealla ja suurehkon saunan ilmatilavuus on riittoisa.
U-lauteet Kaurilan tapaan.
Saunassa on jatkuvalämmitteinen puukiuas, mallia verkkokiuas. Sen merkki vaihtui alkusyksystä 2017 Harvian Legendistä Ikin Löyly-Ikiin. Kävin varmuuden vuoksi kokeilemassa molempien löylyt, mutta tässä raportoidaan nykyisestä kiukaasta. Kuvissa esiintyy vanha kiuas. Sanoisin, ettei löylyissä ollut merkittävää eroa.
Saunomisessa on käsityön henkeä siinä mielessä, että jatkuvalämmitteisen kiukaan ruokkiminen on vierailijoiden vastuulla. Nykyisen Iki-kiukaan kanssa tämä on oma haasteensa, kiitos puuttuvan arinan. Johtuen saunan pitkistä käyttöjaksoista vaihtoehtoja jatkuvalämmitteiselle puukiukaalle ei valitettavasti oikein ole tarjolla, pellettikiukaita lukuunottamatta.
Iki-kiukaan käyttöön kuuluu hiilien kasaaminen tarkoitukseen muotoillulla työkalulla.
Sauna on lämmitetty vain 60 asteeseen, joten löylykokemus synnytetään ensisijaisesti löylyä luomalla. Tätä varten kiviä kiukaassa on muhkeat 400 kiloa. Löylyä saakin loihdittua runsaasti valuttemalla vettä kärsivällisesti kiukaan päälle tai heittämällä sitä kylkeen. Tässä suhteessa saunan tunnelma on myös autenttinen, vaikka sata vuotta sitten löylyt olisikin otettu savu- tai pönttökiukaasta.
Kaurilan saunan yleiskuva lauteilta
Löylyt ovat runsaat ja kosteat. Lauteiden ja kiukaan mitoitus tuottavat aluksi vaikutelman, että jalkalaude on liian korkealla, mutta saunan lämmetessä ja kostuessa saunomisen aikana jalkoja ei enää tarvitse nostella tilavalle ylälauteelle. Lämpötilajakauma on kuitenkin sellainen, ettei noin 2,5m korkeassa saunassa voi juuri alalauteilla löylytellä. Toisaalta, peseytyminenkään ei ole tuskallisen kuumaa.
Löylygraafi Kaurilasta kertoo löylyjen olevan lämpötilaltaan miedot, mutta kosteudeltaan tuntuvat.
Ilmanvaihto saunassa on kohtuullisen hyvällä mallilla. Lauteiden takaa, yläseinältä löytyy avattava räppänä ja ikkunan raoista vaihtuu ilma myös tasaista vauhtia. Raitista ilmaa sekoittuu riittävästi ja löylyissä viihtyy hyvin. Suurin mitoitushaaste onkin normaalikorkuinen oviaukko, joka vaihtaa ilmaa saunasta tupaan tehokkaasti.
Kun ei vielä ollut suihkuja
Vettä lämmitetään suuressa vesipadassa. Tänne ei kannata kastautua.
Saunan kannalta pukeutumis- ja peseytymistilat ovat nykystandardein puutteelliset niin varusteiltaan kuin määrältään. Toisaalta pukutilat ovat kuitenkin tyylin ja esikuvan aikakauden mukaiset. Valaistus on myös hämärä, joten pimeänä vuodenaikana pitää olla tarkkana ottakseen mukaansa omat varusteensa muiden joukosta.
Peseytyminen tapahtuu saunatilassa, josta löytyy suuri lämminvesipata. Huolellisuutta vaaditaan, että huljuttelee itseään vain sopivaksi sekoitetulla vedellä. Samalla pääsee kokeilemaan talon omia pesuaineita. Suihkua ei kuitenkaan ole, vaan peseytyminen tapahtuu vanhaan malliin valelemalla vettä.
Peseytymisvälineistöä
Jäähdyttely löylyjen välillä onnistuu mukavasti. Vilvoittelutilaa on terassilla sopivasti ja saunatuvasta löytyy istumatilaa, jos ulkona jäähtyy turhan nopeasti.
Yhteisöllinen saunakokemus
Kaurilassa usein helposti uutta saunaseuraa.
Saunan pienet suunnittelu- ja käytettävyyshaasteet unohtuvat kuitenkin Kaurilan hyvässä hengessä nopeasti. Kaikilla vuoroilla tapaa yleensä uusia ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun. Usein keskusteluja tulee käydyksi myös ulkomaan kielellä.
Löylyjen heitto ja ovien aukominen sujuvat yleensä hyvin koordinoidusti, eikä löylyjä päästetä harakoille. Paikan emäntäkin saattaa pyörähtää löylyissä saunottamassa turisteja, mikäli muilta kiireiltään ehtii.
Yhteisöllinen tunnelma on taika, johon on helppo sukeltaa
Yhteisöllinen tunnelma on taika, johon on helppo sukeltaa sisään. Sen tuottavat yhdessä sekä Kaurilan emäntä, rajoitetun vierasmäärä ja intiimi, rauhoittava tila.
Tyylikäs kokonaisuus
Erittäin hienona yksityiskohtana saunasta löytyy vieraille jotain pientä naposteltavaa. Tämä kuuluu Saaran mukaan perinteeseen vieraanvaraisuuteen. Yleensä tarjolla on Saaran leipomaa herkullista oluthiivaleipää. Vesisäiliössä on aina raikasta vettä. Myynnissä on myös alkoholittomia virvoitusjuomia. Varsinaisia ravintolapalveluita ei julkisen saunan ohessa kuitenkaan ole.
Kaurilassa on aina pöytä koreana
Suositeltu saunakohde
Kaurilan sauna saa Saunologian Suositellun saunakohteen –merkinnän. Kaurilan sauna on tasapainoinen palveluelämys ja nostalginen paluu pihasaunaan. Pihasauna on yksi saunatyyppi (eli saunakonsepti), joka on talo- ja huoneistosaunojen aikakaudella muuttunut harvinaiseksi ja jonka elossa pitäminen on kunnioitettavaa kulttuurityöä. Samankaltaista julkista saunaa ei ole lähistöllä tarjolla. Aiemmin arvioitu Lonnan sauna muistuttaa samasta aikakaudesta, mutta se ei ole Kaurilan tapaan vanhojen hirsien sisällä.
Se, että Kaurilassa on vain yksi sauna on sekä vahvuus että heikkous. Jos tarjoaa vain yhden ruokalajin, on sen oltava hyvää. Näin onneksi myös Kaurilan saunassa on.
Päivitys 9.11.2017: Kyselyaikaa jatkettu päivällä! Vielä ehdit vastata.
Tänään käynnistyy Saunologian lukijakysely! Kerro mitä mieltä olet Saunologian sisällöstä, sen uskottavuudesta ja siitä mistä haluaisit lukea tulevaisuudessa. Vastausaikaa kuukausi.
Voit halutessasi vastattuasi osallistua saunatuotteiden arvontaan. Arvonnan palkintoina (5 kpl) erilaisia blogissa esiteltyjä saunatuotteita kuten löylykauhoja ja –kiuluja!
Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita ja vastaaminen onnistuu vaikka puhelimella, joten eikun täyttelemään: https://sc5.typeform.com/to/YwJa0n
Kyselyyn vastaaminen kestää 4-8 minuuttia. Vastausten avulla pyrin kehittämään blogia sekä sisällöllisesti että taloudellisesti kestävään suuntaan. Kyselyyn voi vastata 9.11.2017 10.11.2017 klo 23:59 asti. Palkinnot arvotaan 11.11.201710.11.2017. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti sekä yhteenveto palkinnoista julkaistaan Saunologian sivustolla.
Tiedot tallennetaan luottamuksellisesti eikä vastauksia välitetä eteenpäin tai julkaista tunnisteellisesti.
24.10.2017:
Matka on peruuntunut yrityksen pyynnöstä. Korvaavaa matkapäivää ei ole toistaiseksi tiedossa. Pahoittelen Saunologian puolesta tapahtunutta! t. Lassi
Saunologia järjestää lukijasaunan isänpäivän aattona lauantaina 11.11.2017 Kojonkulmaan, Loimaalle saunomaan Suomen parhaaksi yrityssavusaunaksi valitussa Jukolan Saunassa. Tässä saunassa on paljon kiinnostavia ominaisuuksia, alkaen pellettilämmitteisestä savukiukaasta Suomen korkeimpiin löylytaskuihin.
Saunaan pääsee 15 eurolla (sauna-aikaa 12-18 välillä) ja omatahtinen kenttälounas kustantaa korkeintaan 10 euroa. Kuljetukseen on tarjolla apua, mutta matka ei kuulu osaksi saunaa.
Matkan toteutumiseksi paikalle tarvitaan kourallinen saunamatkailijoita. Tule yksin tai isommalla joukolla!
Miten se toimii?
Ilmoittaudu sunnuntaihin 29.10.2017 klo 23:59 mennessä. Tämän jälkeen matkalle voi vielä mahtua, mutta jos joudut perumaan oman osallistumisesi tämän jälkeen, sitoudut maksamaan lounaan.
Loimaalle ei ole tarjolla varsinaista yhteiskuljetusta, mutta pyrin ennakkoilmoittautumisen avulla yhdistämään autoilijat ja autottomat saunamatkailijat. Matkustuskulut jokainen seurue saa hoitaa itse.
Ota mukaan vähintään pyyhe ja sandaalit sekä muuta tarvitsemaasi tavaraa. Paikassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten erityisen rakkaat saunajuomat voi ottaa mukaan. Omasta laudeliinastakaan ei ole haittaa.
Perillä odottaa lämmin sauna sekä ruokaa omaan tahtiin. Sauna-aikaa on jopa kuusi tuntia, joten Suomen parhaista löylyistä ehtii nauttimaan kaikessa rauhassa. Väliajalla pidän lyhyen esityksen kiukaiden historiasta ja saunayrityksen isäntä Konsta Heinonen kertoo saunasta.
Erilliset pukutilat miehille ja naisille. Saunominen suomalaisessa sekasaunahengessä perinteitä ja muita ihmisiä kunnioittaen, jokainen varustautukoon haluamallaan tavalla.
Maksu suoritetaan paikan päällä.
Mikäli joudut peruuttamaan tulosi, ilmoita siitä myös 29.10. mennessä sähköpostilla saunologia@gmail.com.
Saunologia testasi kuusi pieniin ja suuriin saunoihin soveltuvaa kauhaa. Joukosta löytyy viisi suhteellisen uutta tuotetta ja erityisenä uutuusryhmänä kolme pallokauhaa! Kaksi valmiin oloista tuotetta sai ensimmäisinä Suositellun saunatuotteen merkinnän. Artikkelissa myös kourallinen kiinnostavia kauhoja esittelyssä testin ulkopuolelta.
Tästä testistä löydät sopivat tuotteet niin pieneen kuin isoonkin saunaan!
Huomioi nämä saunakauhan hankinnassa:
Minkä kokoinen saunasi on? Isoon saunaan pidempivartinen kauha
Onko kauha kokonaan metallia? Se kuumenee saunassa
Kauha, kuuppa, nappo, koussikka, kousa ja kippo - nimiä erilaisille saunassa käytettäville löylyn luontivälineille riittää. Mutta onko löylykauha tarpeeton saunakomiste? Eikö löylyä saa kaatamalla vettä kiukaalle saavista, kousasta tai suoraan letkusta? Ettei vaan kyseessä olisi tarpeeton miehinen käsivarren jatke! Vai onko kauhoissa eroja?
Suomalaisen saunan näkökulmasta kauhan symboliarvo on suuri. Täytyy myöntää, että ainoaksi saunaemojin kansallisesti tunnistettavaksi piirteeksi jäänyt kauha kuvaa hyvin suomalaisen saunan löylyjen itsemääräämisoikeutta: löylyä omalla kauhalla. Löylykauhan kannattaja käyttää löylyvaltaa saunassa. Joten kannattaa kauhan olla kunnossa!
Unicode konsortion hyväksymä versio saunaemojista
Testijoukko
Testissä oli mukana kuusi varsinaista kilpailijaa seuraavilta brändeiltä (aakkosjärjestyksessä): Mastermark, Pinetta, Pönttöpalvelu, Rauman kiulu- ja tynnyritehdas, Rento, ja Saunia.
Kauhalla on väliä
Suomessa ei tietääkseni ole koskaan aiemmin tehty löylykauhatestiä, joten saunologin oli raivattava tilaa uudelle käsitteistölle. Löylykauha on tärkeä saunomisen turvallisuuden, ergonomian ja jopa mukavuuden kannalta.
Hyvän saunakokemuksen kannalta kauhan keskeisiä ominaisuuksia ovat tilavuus, käsiteltävyys ja ulottuvuus. Katson ulottuvuuden näistä ensisijaiseksi, sillä ilman sitä ei löylyn luominen onnistu. Turvallisuus tarkoittaa sekä paloturvallisuutta että lämmön johtavuutta ja otepinnan pitävyyttä myös kosteana. (huom. tämän testin kauhoja ei arvioitu savusaunaturvallisuuden näkökulmasta, jossa esim. kauhan kärventyminen ei ole tavatonta)
Seuraavaksi tulee tilavuus. Sekä liian suuri että liian pieni kauha aiheuttavat omia ongelmiaan. Pienellä kauhalla voi kumota vettä toistuvasti, mutta jossain vaiheessa tulee siinäkin raja vastaan, joten löylykauhan tilavuuden on olla käyttötarkoitukseen sopiva. Sopivuus on kiinni tarvittavasta löylymäärästä, johon taas vaikuttaa kaksi tekijää:
Löylyhuoneen ja löylytaskun tilavuus: miten suureen tilaan löylyä levitetään
Saunojien löylymieltymykset, kuivempaa vai kosteampaa saunomista
Näiden lisäksi kiukaan löylykapasiteetti voi erityisesti pienten sähkökiukaiden kohdalla asettaa rajoituksia sille, miten paljon kapasiteettia tarvitaan.
Tilavuuden suhteen kauhat voi mielestäni jakaa vähintään kahteen sarjaan: pienten ja suurten saunojen kauhat. Yleisiä saunoja ajatellen voisi olla tarve erottaa vielä erittäin suurten saunojen kauhat, tosin tällaisia ei juurikaan ole.
Mihin raja vedetään?
Suurin osa marketeissa ja rautakaupoissa myynnissä olevista, toisiaan muistuttavista kauhoista ovat koko luokkaa 2-3 dl. Katsoisin, että nämä ovat kaikki pieniä.
Saunian kauhat ovat hyvin esillä Espoon Bauhausissa. Variaatiot mallien välillä hyvin maltillisia.
Jos yksityissaunojen tyypillinen koko on reilu 3,5 m2 eli noin 8 m3 , niin löylytasku on tästä noin 6 kuutiota. Puoli litraa vettä (n. 0,8 dl/m3) nostaa ilmankosteutta jo reilusti, jos lämpötila on +75C ja kosteus oli 18% RH, niin kosteus ampaisee tilapäisesti jopa 60% RH, entalpian ollessa 428 kJ/kg ja kastepisteen 58C! Sanotaan nyt siis, että puoli litraa vettä on jo paljon keskimääräiseen saunaan.
Käsiteltävyys ja ulottuvuus
Käsiteltävyys on ergonominen ominaisuus. Pysyykö kauha kädessä, kuumeneeko se, onko veden kaataminen tai heittäminen helppoa, onko siinä muita ergonomisia ongelmia? Kauhan omapaino ja painopiste täytettynä vaikuttavat myös asiaan.
Ulottuvuus on itse asiassa eräs käytettävyyden ja käsiteltävyyden alalaji, mutta se on löylykauhalla myös turvallisuustekijä. Kiukaan kuumuus ja kiukaan kiviltä sihahtava kuuma höyry vaativat sopivaa etäisyyttä kiukaaseen. On myös monia saunoja, joissa kiukaan ja saunan mittasuhteet ovat sellaiset, ettei löylyn lorottaminen kiville käsivarren mitan päästä seisten ole mahdollista.
Ulottuvuus tiivistyy yksinkertaisesti kauhan pituuteen sekä veden heitettävyyteen. Kauhalla on lähinnä minimipituus, omien kokemusteni mukaan n. 50 cm, jonka alittaminen riskeeraa käyttäjän sormet palovammojen armoille, kun vettä kaadetaan useampia desejä.
Vesikauha on myös eräs ratkaisu löylyttelyyn. Sormet ovat kuitenkin vaarassa palaa.
Heitettävyys
Tutkin testin kauhojen osumatarkkuutta löylykauhakilpailulla. Siinä vettä loiskittiin kiukaan sijaan tavallisiin 10 litran ämpäreihin, jotka oli sijoitettu 1,5 m, 2,3 m, ja 3,0 m päähän heittopaikasta. Kilpailuun osallistui koko perhe, joten mukaan saatiin niin ikä- kuin sukupuolihajontaakin. Menestyskriteerinä oli se, kuinka suuri määrä heitetystä vedestä silmämääräisesti arvioituna osui ämpäriin.
Löylykauhojen testaamista vedenheittokilpailulla
Testissä paljastui nopeasti pari asiaa. Ensinnäkin osalla kauhoista ei vettä voinut heittää ollenkaan. Näillä kauhoilla ainoa vaihtoehto on veden kaataminen suoraan kiukaalle. Toimintasäteen määrää käsivarren pituuden lisäksi kahvan pituus. Parhaiten ja hallitusti vesi liisi perinteisesti muotoilluista kauhoista, joissa seinämä kallistui maljan pohjasta ulospäin sopivassa kulmassa. 90 astetta oli jo aivan liikaa.
Pallomaisella kauhalla ei voi heittää vettä
Toimiviksi havaitiin Rauman Tynnyritehtaan ja Rennon kauhoja. Tynnyritehtaan Perinteinen kauha oli Puolison mielestä turhan suuri ja painava, joten loppu perhe piti Rentoa parhaana. Tynnyri oli tosin ainoa, jolla itse sain vettä osumaan säännöllisesti jopa 3 m päähän.
Kilpailussa perän pitäjiksi jäivät Saunia ja Höyrykauha, joille 1,5 m oli jo liikaa. Tämä johtui niiden liian lyhyestä varresta ja maljan pallomaisesta muotoilusta. Jälkimmäinen on näistä keskeisempi tekijä sillä jopa Orthexin varrettomalla vesikauhalla osui puolentoista metrin kohteeseen.
Yhteenveto
Testiin löytyneet kauhat osoittavat, että löylykauhojen alueella maassamme riittää edelleen yritystä. Kaikki ideat eivät ole ainakaan vielä voittavia, mutta on hienoa, että tätä suomalaisen saunakokemuksen yhtä ydintuotetta jaksetaan edelleen kehittää.
Testissä ei ollut mukana varsinaisesti yhtään huonoa tuotetta. Erot kauhojen välillä olivat pieniä, tosin pallokauhojen keskinäisessä vertailussa Mastermark vie voiton selkeimmin. Olennaisin havainto on se, että kauha on syytä valitan saunan – ja kiukaan – koon mukaan. Vaikka pallokauhoihin mahtuu paljon vettä, ei sitä saa kiukaalle, jos ulottuvuus ei riitä.
Pienten saunojen kauhat eivät olleet ensisijaisessa testiympäristössä omiaan, mutta mitään niistä ei tarvinnut viskata nurkkaan. Toisin kävi testiryhmän ulkopuoliselle Kaukoidän tuotteelle, johon kyllästyin jo ennen testin alkua pahasti… (se näkyy kuitenkin joissakin kuvista)
Pallokauhojen maihinnousu on alkanut, jää nähtäväksi tuleeko niitä saataville myös hintaluokassa, joka saa suuremmat massat niistä innostumaan. Nyt voi karkeasti ottaen sanoa, että jos kauha maksaa yli 20 euroa, se on jo kallis. Oikeasti mikään tuotteista ei ole kovin kallis, mutta vertailussa marketin hyllyllä viidenkympin pallokauha tuntuu väistämättä arvokkaalle. Toisaalta 20 euron Pisara-setti on suorastaan naurettavan ellei jopa surkean edullinen – kysymyksessä on kuitenkin hieno tuote.
Saunologian tuotesuositukset - ja ensimmäistä kertaa julkisuuteen tulevat Suositeltu saunatuote -merkit - menevät tällä kertaa tuotteille, joihin en usko kenenkään pettyvän. Rennon Pisara on pirteä ja Mastermarkin Pallokauha harmonista uutta suomalaista muotoilua.
Tuotteet ja arviot: pienten ja keskisuurten saunojen kauhat
Huomautus mitoista: pituus mitattu kahvan päästä maljan keskelle.
Mastermarkin hovimuotoilija Ari Kostamo sai idea tähän kauhaan pesupallosta, jota hänen poikansa käytti kylpyleikeissä. Mastermark toi vuoden tuotekehityksen tuloksen markkinoille tämän Suomi 100 vuotta teematuotteena. Näin ollen se on tämän testin toinen juhlatuote ja myös mallisuojattu.
Kostamo kertoo huomioineensa tuotteessa erityisesti ulottuvuuden ja turvallisuuden. Kauhassa on vertailun massatuotantovalmisteisista pisin varsi. Kun huomioidaan, että kulhon tilavuus on lähes puoli litraa, saadaan tästä isoonkin saunaan hyvin soveltuva kauha.
Testiryhmän ainoana Mastermarkissa on myös viimeistelty myyntipakkaus.
Kauha on mielestäni pallokauhoista kypsin kokonaisuus. Se on tasapainotettu hyvin ja sen käsittely on miellyttävää. Mittasuhteet ovat myös visuaalisesti kohdallaan. Ainoa erikoinen yksityiskohta on käsittelemätön haapakahva. Itse käsittelin kahvan välittömästi parafiiniöljyllä tasaisemman ikääntymisen varmistamiseksi. Ari kertoi, että viimeistelemättömyys oli tietoinen valinta, koska tuote on usein nimiöitävä tai muutoin räätälöitävä yrityslahja. Vaalean puun voi siis käsitellä oman värisilmänsä mukaiseksi vaikka saunavahalla (kts. maalit).
Hyvää
Mukava käsitellä
Riittävä vetoisuus isompaankin saunaan
Tasapainoisen näköinen design
Parannettavaa
Kahva vaatii huolenpitoa
Heitettävyys
Pinetta Höyrykauha
Pinetta Höyrykauha
Pituus: 52 cm, paino: 334 gr, kapasiteetti: 2,5 dl
Pinetalle Lastu Designin Teemu Halkosaaren muotoilema Höyrykauha on yksi juuri myyntiin tullut Suomi100-valikoiman juhlatuote. Tuotteessa poikkeuksellista on, että sille on myönnetty mallisuoja syksyllä 2016.
Höyrykauha on Halkosaaren idea erityisesti pieniin sanoihin. Suunnittelija haki miellyttävämpää saunomiskokemusta, jossa löylyt eivät hyökkäisi ärhäkästi niskaan. Tämä on ratkaistu kauhassa tekemällä kauhan kahvasta putki, jonka päässä on reikiä, joista vettä valutetaan kiukaalle.
Kauha on kokonaisuudessaan ruostumatonta terästä. Aasiassa tehty viimeistely on varsin siistiä, mutta materiaali on käytettävyyden ja kestävyyden kompromissi ensimmäisen kustannuksella. Teräs näyttää hyvälle, mutta on hieman lipevä sekä johtaa tehokkaasti lämpöä, eli tuntuu kuumalle. Käyttöohjeessa sitä suositellaankin säilyttämään kiulussa.
Kauhaa ei voi pitää saunassa kovinkaan korkealla edes vesiastiassa tai siihen tarttuminen käy tuskalliseksi. Kauhaan olisi ehkä voinut lisätä otepinnan silikonista tai hamppunarusta, tosin, koska tuotteen idea on se, että sitä voidaan käyttää löylyveden kumoamiseen kummastakin päästä.
Näen tuoteideassa hyviä tavoitteita, mutta vielä hyvin rajallisen hyödynnettävyyden. Jos tuotetta vertaa Löylynsieluun, niin sielu tuottaa suunnilleen saman lopputuloksen helpommalla. Höyrykauhan suihkupäästä vesi pakenee myös parissa sekunnissa, mikä oli Löylynsielun kohdalla minusta liian vähän. Toisin kuin sielussa, tässä kauhassa ei valumista voi hidastaa.
Höyrykauhan uniikki idea on veden sirottelu höyrypäästä, jossa on kourallinen tähän tarkoitettuja reikiä.
Vesi purkautuu Höyrykauhasta neljässä viidessä sekunnissa, suunnilleen samalla vauhdilla kuin aiemmin testatussa Löylynsielussa. Sirontakuvion säde on kuitenkin leveä, arviolta jopa yli 90 astetta, minkä vuoksi suihku on suunnattava tarkkaan kiukaan päälle. Tämä vaikeuttaa suihkupään hyödyntämistä.
Kauha on lyhyt. Koska veden heittäminen perinteisesti ei oikeastaan ole mahdollista, rajoittaa se käyttökohteita. Kauhan käsiteltävyys on kuitenkin kohtuullinen eikä painopiste ole täysin kulhossa.
Hyvää
Tuore idea
Ulkonäkö
Parannettavaa
Ulottuvuus
Kuumenee
Laaja sirontasäde
Rauman Kiulu- ja Tynnyritehdas, Löylykauha 60 cm
Rauman Kiulu- ja Tynnyritehdas, Löylykauha 60 cm
Pituus: 53 cm, paino: 397 gr, kapasiteetti: 2,5 dl
Tämän vertailun mustana hevosena otin mukaan yhden perinteitä kunnioittavan löylykauhan. Se on Rauman Kiulu- ja Tynnyritehtaan valmistama puinen, koivusta valmistettu kauha. Tämä kauha on kaukana mallisuojan piiristä, sen design on Tynnyritehtaan muun valikoiman tavoin ajatonta. Valitsin mallin osittain sattumalta, osittain siitä syystä, että Rauman tehtaan muiden tuotteiden, kuten saunan vesisaavien viimeistely on tehnyt minuun vaikutuksen.
Valinta, 60 cm kauha, on malliston suurin tuote, koska hain tarkoituksella kisaajaa suurten saunojen sarjaan. Valinta oli onnistunut. Perinteisessä mallissa ovat monet asiat kohdallaan.
Kauhaa on miellyttävä käyttää, vaikka sen paino jakoi testaajaperheen mielipiteitä. Se olikin testin painavin yksilö.
Muotoilu on ajattoman lisäksi toimivaa. Koivusta saa märilläkin näpeillä hyvän otteen. Jos löylyä on pakko heittää, on tämä niin sanottu pitkän kantaman vesitykki, jolla kastelee kiukaan jopa kolmen metrin etäisyydeltä! Pieni tilavuus on ainoa selvä miinus
Täytyy kuitenkin myöntää, että malli on hieman kolho. Särmikäs ja iso. Tämän huomaa erityisesti siinä, ettei kauhan suhteellisen pientä vesitilavuutta voi hyödyntää käytännössä koskaan täysin. Tämä siksi, että kulhon reunat ovat niin paksut, että kauha pitää aina kallistaa johonkin suuntaan, jolloin vesi karkaa. Puun kestävyys on kuitenkin hyvä, kunhan kauhan muistaa välillä poistaa kiulusta eikä sitä vahingossa tuikkaa kiukaaseen.
Rennon saunakiulu ja –kauhakokonaisuus Pisara on valmistettu UPM:n Formi biokomposiitista. Tämä on kiinnostava materiaali, jossa on jopa puolet puukuitua. Erilaiset muovit eivät ole saunassa mitään uutta, mutta Formin ominaisuudet ovat hyvin kohdallaan. Pisara ei kuumene saunassa merkittävästi puuta enempää. Pintarakenne on myös sellainen, että kauhasta saa hyvän otteen.
Tuotteessa on myös sellainen hauska ominaisuus, että vettä voi myös valuttaa vartta pitkin.
Pisaran varsi toimii Höyrykauhan tapaa veden juoksutukseen
Materiaalin ansiosta tuotteen kotimaisuusaste nousee, sillä se voidaan valmistaa myös Suomessa. Tuotteella on sekä Avainlippu että Design from Finland –merkinnät.
Värivalikoima hyvä, värisävyjen mallit on löydetty luonnosta sekä sisustustrendeistä, kertoo Rentoa edustava Riikka Vilmasenaho. Värit valikoituvat myös sen mukaan, mikä oli teknisesti mahdollista komposiittimassan värjäyksessä. Värit ovat nimeltään turve, tuohi, sammal, jää ja ahomansikka. Vaihtoehtojen ansiosta voi hyvin täsmätä millaisen värisuoran saunaansa Rennon hyllystä kasaa.
Pisara myydään samanvärisen kiulun kanssa. Kiulu ei vaikuta tässä kauhatestissä arvosteluun, mutta on minusta heikompi tuote kuin kauha. Kiulusta ei saa hyvää otetta ja erityisesti märin käsin sitä on mahdoton kantaa täytenä.
Tuote saa Saunologian Suositeltu saunatuote –merkinnän ensisijaisesti pirteästä ja toimivasta muotoilusta sekä erinomaisesta hinta-laatu –suhteestaan.
Saunia Globe on ensimmäisenä markkinoille vuonna 2015 ehtinyt pyöreään muotoon perustuva kauhan ja kiulun yhdistelmä. Idean isän Arttu Korpelan mukaan kokonaisuus alkoi kiulusta ja kauha syntyi sen jälkeen.
Saunian Globe "saunamalja" eli pyöreäksi muotoiltu kiulu ja kauha.
Molemmissa tuotteissa on samaa muotokieltä. Pohja on muotoiltu niin, että tuotteet pysyvät pystyssä – tosin erikoisessa kulmassa – ja kiulun aukko on hieman vinossa, jotta vettä saa helpommin pois sieltä. Kiulun vetoisuus on jopa yli 5 litraa, joten tämä pieneen saunaan tarkoitettu paketti riittää pitkäänkin saunailtaan yhdellä tankkauksella!
Saunian rosteripinta kiiltää kauniisti, mutta sisäpuolelta viimeistely paljastaa tuotteen valmistusmaan. Tuotekokonaisuus ei ole valtavan kallis, joten tämä kauneusvirhe ei vaikuta juurikaan tuotteen käyttöarvoon.
Kahva on käsittelemätöntä pyökkiä ja sointuu hyvin yhteen teräksen kanssa. Tuote on kuitenkin jo ilman lastia täysin etupainoinen ja lyhyen kahvan takia erityisesti täytettynä hieman kömpelön oloinen. Korpelan mukaan kauhasta voi heittää vettä sivuttain, mutta en itse saanut hyviä tuloksia kuin suoran valuttamalla. Tässäkin varren lyhyys tulee vastaan, sillä jo alle puolesta litrasta vettä tulee niin runsaasti höyryä, että käsi täytyy vetää kauemmas.
Kokonaisuus ei ole huono, mutta ei hätkäytä. Muotoilun suhteen pidempi varsi olisi tehnyt tuotteesta tasapainoisemman ja käytettävämmän.
Hyvää
Vetoisa kauha
Parannettavaa
Ulottuvuus
Ekstra: Erittäin suurten saunojen ja kiukaiden kauhat
Markkinoilla ei oikeastaan ole Mastermarkia pidempiä kauhoja. Tosiasia on kuitenkin, että meillä on kymmeniä tuhansia saunoja, erityisesti savusaunoja, joissa 60-senttinenkään kauha ei ole riittävän pitkä turvalliseen ja mukavaan löylyn luontiin.
Tätä puutetta korjaamaan PönttöpalvelunPekka Paasonen on suunnitellut hyvin erilaisen löylykauhan. Tai oikeastaan kolme eri pituista versiota samasta perustuotteesta. Pituudet ovat väliltä 1,4 ja 1,9 m, mutta Pekka toimittaa tilaustyönä lähes minkä tahansa mittaisen kauhan.
Luomiskauha ja sen luoja
Nämä kauhat on suunniteltu suurille kiukaille tai suuriin saunoihin. Omassa käytössäni olen havainnut sen käyttökelpoiseksi myös maltillisen kokoisessa 5 m2, 16 m3 saunamökissäni, jossa lauderakennelma rajoittaa kauhan käyttöä. Pitkän kauhan varsi ulottaa kiukaalta lauteelle, josta voi pienellä ranneliikkeellä kaataa vettä kiukaan päälle.
Kauha on muotoilultaan maltillinen käyttöesine, toisaalta Pekka on onnistunut tasapainottamaan galvanoidun metallikauhan tummaksi pintakäsitellyllä varrella. Kauha on tosin niin pitkä ja tukeva, ettei sen käsittely ole ihan helppoa ellei sauna ole todella tilava. Heitettävyyskin on niin ja näin, toisaalta se onkin tuotteen konseptin vastainen ajatus. Kauha toimii parhaiten kun sen voi rauhassa nostaa kiukaan päälle ja rauhallisesti valuttaa vettä kiukaalle.
Luomiskauha vaatii käsittelyyn joko tilaa tai hyvin rauhallisia otteita. Perinteinen veden loiskuttelu ei ole mahdollista.
Luomiskauhaa on saatavana myös variaationa, jossa on pohjassa pieni reikä, jolloin kauhasta syntyy eräänlainen löylyautomaatti. Verrattuna muihin testin kauhoihin, on itsestään selvää minkä ongelman Pekan kauhalla voi ratkaista. Luomiskauha on myös hyvin turvallinen, kunhan sitä ei jätä kiukaan päälle pitkäksi aikaa hiiltymään.
Koska kauha on erikoistuote, ei sitä voi suositella varauksetta kuin suurimpiin saunoihin. Galvanoitu maljaosa on kauhan eliniän kannalta vertailun ruostumattomasta teräksestä tehtyihin astioihin nähden heikoin lenkki. En tosin usko ruosteen koristavan pintaa kovin nopeasti, jos kauhaa käyttää ja säilyttää siististi.
Saunakauhoja testin ulkopuolelta
Testin ulkopuolelle jäi pari kiinnostavaa tuotetta, jotka mainitsen tässä.
Sawon Dragonfire sarjaan kuuluu Steamshot ja Steamwater nimiset löylykauha ja vesikulho. Näiden suorastaan aggressiivinen muotoilu kuuluu yhteen Stefan Lindforsin suunnitteleman kiukaan kanssa ja ovat taatusti erottuva yksityiskohta saunaan kuin saunaan.
Pönttöpalvelun Pekka tarjosi koekäyttöön myös todella erikoisen kauhakonseptin, nimittäin teleskooppikauhan. Tälläkään ei löylyä voi oikein heittää, mutta hyvä ulottuvuus mahdollistaa liruttelun vielä metrin päästä. Kokoontaitettuna kauha on niin kompakti, että ahkera saunoja voi pitää sitä vaikka aina repussa mukana varmuuden varalta...
Pönttöpalvelun teleskooppikauha mukautuu pieniin ja isoihin tiloihin. Tilavuutta tosin vain desi.
Ja lopuksi takaisin raskaaseen sarjaan. Alla vuoden 2017 parhaan savusaunan palkinnon voittaneen Markku Tuomikorven tilaustyönä tehty kauha, joka muistuttaa hieman Pinetan valikoimissa olevaa Arto design saunakauhaa:
Toisesta päästä suljettu mutkakappale pitkän tikun päässä on kokemäkeläisen sepän käsialaa. Keksinnön esikuvassa oli vielä rei'itetty venttiili höyrykauhamaiseen veden annosteluun
Kiitokset kaikille artikkelissa mainituille yrityksille, yksilöille ja asiantuntijoille tuotteiden toimittamisesta testattavaksi sekä haastatteluista!
