Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Hyvien löylyjen salaisuus paljastuu keväällä 2019!
Saunologian suunniteltua kesähiljentymistä on seurannut pidempi hiljainen jakso elokuusta näihin päiviin. Sivutoimisen saunologin elämässä on ollut sauna-aikakortilla, kun useampi muu projekti on akuutisti vaatinut huomiota runsain mitoin. Viime viikolla julkaistun kognitiotieteen tutkielman jälkeen aikaa vapautuu myös Saunologian uusien artikkeleiden valmisteluun.
Sauna-asiat eivät kuitenkaan ole julkaisupaaston keskellä kaikonneet mielestä. Olen viimeisen puolen vuoden aikana edistänyt maaliskuussa tehdyn kustannussopimuksen mukaista saunatietokirjaa vakavissani. Lisäksi sain mahdollisuuden käydä jakamassa saunatietämystä Aalto-yliopiston arkkitehtuuriopiskelijoille, joiden sauna-aiheisista lopputöistä Saunologiassakin tullaan todennäköisesti vielä kuulemaan.
Hyvien löylyjen salaisuus –työnimellä etenevä hanke on liikkunut mukavan ripeästi niin, että kesän jälkeen sain lähettää käsikirjoituksen Rakennustiedon kustannustoimittajan lisäksi myös kymmenelle suomalaiselle rakennus- ja sauna-alan asiantuntijalle. Kiitettävän moni otti tehtävän vastaan. Syyskuun loppuun mennessä olin heidän palautteensa huomioon ottaen valmistellut käsikirjoituksesta seuraavan version. Realistinen tavoite on, että kirja ilmestyy keväällä 2019.
Ensimmäinen kirja lajityypissään ikinä! Ensimmäinen suunnitteluaiheinen saunatietokirja kymmeneen vuoteen!
Nyt lokakuussa huomioni keskittyy taas valokuvaukseen sekä kiuaskiviaiheisiin selvitystöihin, joten Saunologiaankin saadaan lisäsisältöä.
Lassi A Liikkanen, Hyvien löylyjen salaisuus. Rakennustieto, 2019. Kirja saattaa valmistuessaan näyttää tälle. Tai sitten jollekin ihan muulle.
Kirjan sisältöä on Saunologiassa spekuloitu jo viime vuonna. Kirjan rakenne noudattaa nykyajatteluani ohjaavaa neljän elementin mallia saunakokemuksesta: lämpö, ilman laatu, löylyhuoneen rakenteet sekä kulttuuri. Tulen paljastamaan lisää malliin pohjautuvasta hyvien löylyjen salaisuudesta myös tällä sivustolla vielä vuoden 2018 aikana. Kirjasta tulee n. 250 sivuinen, pehmeäkantinen ja värikuvitettu.
Saunologian julkaisuihin nähden kirja tulee olemaan läpileikkaava, täydentävä ja erityisesti lukunautintoon panostava tuote. Se ei sisällä olennaisesti erilaista tietoa kuin Saunologia.fi, mutta esitys on looginen sekä kattava ja esitysmuoto blogityyppistä verkkojulkaisua hiotumpi. Kirjan kirjoittamisen aikana olen myös korjaillut Saunologiassa olleita epätarkkuuksia tai suoranaisia lainsäädännön muuttumisesta johtuvia asiavirheitä (kuten ilmanvaihdon kohdalla oli ehtinyt käymään).
Kärsivällisyyttä hyvät lukijat, kirja on lopulta tulossa! Saunologiakin jatkaa matkaansa hitaasti, mutta vääjäämättömästi saunatiedon piilotettujen helmien ja hiomattomien timanttien äärelle.
Kirja julkaistaan Suomeksi. Kirjan käännösmahdollisuuksia muille kielille mietitään, kunhan kotimaan yleisö on vakuutettu saunatiedon tarpeellisuudesta.
Kalma Saun on Tallinnan tällä hetkellä vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sauna. Saunologi otti lyhyet löylyt Kalmassa ja opastaa Tallinnan turistit Kalman pariin. Saunaa suositellaan kuumista löylyistä pitävälle elämysmatkailijalla.
Mistä on kysymys?
Kalma on 1920-luvulla rakennettu julkinen sauna, jossa on erilliset miesten ja naisten yleiset saunaosastot sekä kaksi vuokrasaunaa.
Julkiset saunat ovat avoinna päivittäin:
Ma-pe 11.00 – 22.00 La-su 10.00 – 23.00
Sisäänpääsy vaihtelee päivän mukaan, korkeintaan 11e viikonloppuisin.
Kalma sijaitsee Baltijaamin lähistöllä, vanhan kaupungin länsi-puolella.
Vierailin miesten osastolla, jossa on kaksi saunaa erillisten pesuhuoneiden yhteydessä. Noin 40-asteinen höyrysauna sekä yli 90-asteinen puulämmitteinen löylysauna.
Kalmasaunan sisäänkäynnin takaa löytyy palvelutiski, jolta voi ostaa perussaunatarvikkeita, ml. vihtoja, juotavaa ja peseytymisvälineitä. Pääsymaksun suoritettuaan pääsee saunaosastolle, jossa saa lukittavan pukukaapin avaimen. Kaapit ovat pieniä, mutta niitä kuuluu hintaan kaksi. Saunoissa ollaan oman sukupuolen kesken alasti.
Ota mukaan saunaan:
Pyyhe
Istuinalunen
Sandaalit
Saunahattu
Peseytymisvälineet
Eväät
Vihtoja ja juotavaa voi ostaa kohtuuhintaan saunasta. Henkilökunta puhuu ainakin englantia, viron ja venäjän lisäksi.
Kalma Sauna sijaitsee Tallinnan vanhan kaupunkin länsipuolella
Millaiset löylyt?
Kalman pukeutumistilat eivät ole juhlavat, mutta riittävät. Pesuhuoneet ovat selvästi tilavampia ja saunojen ylläpitoon on myös jonkin verran panostettu. Monia lukijoita varmaan kiinnostavat löylyt, joista nyt kokemusta saatiin miesten osastolta.
Kalman höyrysauna on oudosti muiden tilojen peränurkassa, mutta toimii mainosti. Lämpötila reilu 40 astetta, höyryä puskee jatkuvasti ja ilma on liikkeessä. Sauna on kohtuullisen siistissä kunnossa. Ainoastaan höyryttimen jatkuva puhina häiritsee rentoutumista.
Kalman päänähtävyys on miesten puulämmitteinen sauna. Siellä on kuusi laudetasoa ja törkeän kuuma. Kuumuudesta huolehtii näyttävä, useamman kuution kokoinen, ilmeisesti jatkuvalämmitteinen puukiuas. Ilmanvaihto on koneellinen ja varsin tehokas.
Sanoinko jo, että saunassa on kuuman lisäksi erittäin kosteaa? Tyylillisesti Kalma muistuttaa Pietarin ja Moskovan banjoja ja suurin osa Kalman asiakkaista puhui oman käyntini aikaan venäjää.
Lämpötilan takia saunahatun käyttäminen on järkevää. Näin tekevät useimmat asiakkaat, joilla on vakiovarusteena myös vihta. Erilaisia vihtoja on myynnissä 2-3 eurolla saunassa.
Lämmittelyn jälkeen voi pulahtaa reilun kokoiseen kylmävesialtaaseen, joka tosin ei ole erityisen kylmä, lähempänä 20 astetta. Jäähtyyhän sielläkin, kun aikansa lilluttelee.
Kalma on piristävä, aika neuvostomainen sauna, jossa pääsee nopeasti erilaisen saunakulttuurin makuun. Vihdontapalveluita ei Kalmassa tarjota, joten tämä ei ole suomalaiselle niin mullistava uutuus.
Suositellaan kokeilunhaluiselle kuumien löylyjen ystäville. Koettavaa on rajallinen määrä, joten pari tuntia Kalmassa riittää hyvin paikan olennaisen sisällön kokemisen.
Edellisessä Saunologian artikkelissa lämmitettiin saunassa vettä peseytymistä varten. Kun vesi on kertaalleen käytetty, se pitää hallitusti käsitellä. Tässä jutussa käydään läpi jätevesivaatimuksia sekä esitellään mökkisaunan harmaavesien imeytyksen esimerkkiratkaisu saunapalloa käyttäen.
Saunan lattiassa täytyy olla viemäröintiratkaisu. Betoni- ja laattalattiassa usein viemärikaivo, puulattiassa esimerkiksi lattian levyinen viemärikouru. Lattian täytyy olla kalteva, eli siinä on oltava riittävä kaato, jotta vesi valuu viemäriin. Mitä vedelle tämän jälkeen tapahtuu, on ympäristön ja sen viihtyvyyden kannalta tärkeä asia. Rakennuslainsäädännöllisesti se on monimutkainen ja valitettavan tulkinnanvarainen kysymys.
Koska Saunologiassa on vuosien varrella seurattu tiukasti mökkisaunan rakentamisen yksityiskohtia, käydään nyt viimein tämänkin aiheen kimppuun. Toimiva viemäröinti on kuitenkin saunaelämyksen näkökulmasta välttämättömyys.
Määräykset saunan jätevesistä
Jos sauna sijaitsee muun rakennuksen yhteydessä, koskevat sitä yleensä samat vaatimukset kuin koko kiinteistöäkin. Asiassa on kuitenkin monta mutta erityisesti kunnallisten viemäriverkostojen ulkopuolella haja-asutusalueilla. Jos kunnallinen viemäröinti löytyy, sauna ehdottomasti järkevää ja usein myös pakollista siihen liittää.
Ympäristölakia on muutettu useita kertoja ja ennen vuotta 2004 rakennetuissa kiinteistöissä jätevesien käsittely voi olla puutteellista nykyvaatimusten mukaan. Jos tällaista kiinteistöä korjataan esimerkiksi rakentamalla sinne uusi märkätila kuten sauna, voi koko kiinteistön jätevesijärjestelmä mennä uusiksi.
Vuonna 2017 voimaan tulleen Ympäristölain mukaan kaikki alle 100 m vesistöistä ja pohjavesialueella olevat kiinteistöt täytyy ajanmukaistaa marraskuuhun 2019 mennessä. Kuten yleensä, laki määrittää vain minimivaatimukset ja paikallinen rakennusvalvonta voi (täysin) oman mielensä mukaan asettaa muita vaatimuksia. Aina varma ohje saunan rakentajalle onkin seuraava:
Selvitä aina etukäteen kunnan rakennusvalvonnan kanta jätevesien käsittelyyn
On todennäköistä, että vaatimukset vastaavat tässä esitettyjä periaatteita, mutta joustavan lainsäädännön takia tästä ei ole täyttä varmuutta.
Uponor saunapallon asennusohje. Palloon liitetty parin metrin salaojaputki imeytyksen tehostamiseksi tiiviilllä maaperällä.
Yleisesti ottaen vaatimukset perustuvat oletettuun veden käyttömäärään. Mikäli jätevettä syntyy niin vähän, että siitä ei aiheudu ympäristölle, ei jätevesiä tarvitse puhdistaa, vaan ne voidaan imeyttää maaperään. Vesistöön jätevettä ei kuitenkaan koskaan saa suoraan johtaa.
Pieniksi määriksi luokitellaan yleensä kantoveden kohteet, eli kohteet joissa ei ole paineistettua vettä. Tulkinnan tekee kuitenkin viime kädessä rakennusvalvonta, ei saunan rakentaja.
Kantovesisaunan imeytysjärjestelmä
Kantovesisaunassa jätevesiratkaisuksi ja imeytysjärjestelmäksi kelpaa esimerkiksi saunakaivo niminen vettä läpäisevä viemärikaivo. Imeytysjärjestelmän voi teoriassa toteuttaa myös ilman kaivoa imeytyskuopan ja kivipesän avulla, mikäli haluaa minimoida teknologiset ratkaisut ja muovin käytön:
Imeytyskuoppa lähteessa Ympäristöhallinnon yhteinen tietopalvelu. Copyright: Santala, 1990
Saunapalloja valmistaa Suomessa useampiakin yritys, mutta kaikkien tuotteiden toimintaperiaate on sama. Imeytyskaivo läpäisee vettä hitaasti ja imeyttää sen kaivon ympärille tehtyyn imukykyiseen maa-ainekseen kuten hiekkaan tai soraan. Pallon tilavuus on 200-300 litraa, joten se riittää aiemmin esitettyjen laskelmien mukaisesti huonosti läpäisevässäkin maaperässä noin 20 hengen käyttöön.
Pallo on tilankäytön kannalta erittäin tehokas, mutta myös muun muotoisia kaivoja on tarjolla, esimerkiksi Rotomonin saunakaivo, joka on pitkulainen ja matala, jolloin sen upotussyvyys on alle puolet saunapallon kaivannon tarpeesta.
Kuva: Rotomon, matala saunakaivo rasvanerotuskaivolla
Kaivoja valmistavan Rotomonin mukaan tavallisenkin kaivon käyttöikä on ainakin kymmenen vuotta. Kaivo on kuitenkin vuosittain syytä tarkistaa ja irtoroskat, kuten lehdet, poistaa, jotta vesi pääsee imeytymään vapaasti.
Hienostuneempaa jäteveden veden käsittelyä
Saunakaivon yhteyteen, viemärilinjassa sitä ennen, voidaan liittää rasvakaivo. Siinä on sako-osa eli rasvanerotin, joka ohjaa rasvaista vettä omaan umpisäiliöön ja muun veden saunakaivoon. Umpisäilö on suunniteltu tyhjennettäväksi, jolloin saunakaivo säilyy pidempään käyttökelpoisena.
Saunakaivoja voidaan myös varustaa mekaanisille ja kemiallisilla suodattimilla. Näiden avulla saadaan imeytettävästä vedestä vieläkin puhtaampaa, esimerkiksi fosfaattien osalta. Suodatinjärjestelmät ovat pakkasenkestäviä, mutta vaativat ajoittain suodatinten vaihtoa.
Eräs vaihtoehto kantovesisaunaan on hiekkapohjainen imeytyskenttä saunan alle. Tällaisia on historian juoksussa tehty paljonkin. Tässä ratkaisuissa ajatellaan biologisen hajoamisen hoitavan lattian alle kertyvän ihmispohjaisen aineksen multaamisen. Kansainvälisen savusaunaklubin suositusten mukaisesti ratkaisu toimii yhdessä rakolattian kanssa. Sillä, että lattian päällä on savusauna, ei kuitenkaan ole tähän merkitystä.
Itse en päässyt Suvikallion saunaan tällaista rakentamaan alustavista suunnitelmista poiketen, sillä rakennusvalvonta edellytti kaiken veden keräämistä jo lattiatasossa. Lukuisia kertoja aiemmin mainitusta Juha Telkkisen savusaunasta pesuvedet kertyvät lattian alla maa/hiekkapohjan avulla muotoillun uima-allasmuovikalvon päällä yhteen viemäröintipisteeseen. Muovin päällä on suuria kiviä, jolloin muovi pysyy aina paikoillaan. Telkkisen mukaan ratkaisu on hygieeninen ja hajuton. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että vettä käytetään likaan nähden riittävästi ja ratkaisu ei kokonaisuudessaan kerää likaa enempää kuin biologisesti hajoaa.
Haiseeko tai loriseeko viemäri?
Saunan puhdasta tunnelmaa mahdollinen viemärin haju varmasti häiritsee. Korjaustoimenpiteet kannattaa kuitenkin aloittaa saunasta: viemärikaivosta tai –kourusta ja puhdistaa ne kunnolla. Tämän jälkeen voi kääntää nenän kohti imeytyskaivoa.
Imeytyskaivon pitäisi olla tuulettuva. Tämä yleensä riittää hajuhaittojen pitämiseen poissa. Saunan viemärilinjaan voi kuitenkin liittää myös vesilukon, joka estää ilman virtaamisen sen lävitse. Mikäli sauna on talvella kylmillään, pitää lukko suojata jäätymiseltä, mikä voi olla hankalaa. Pilariperustuksellisessa saunassa lukon voi asentaa niin lattian ja maan väliin, että se käännetään 90 astetta putkiston suunnassa, jolloin vesi pääsee valumaan vapaasti sen lävitse, eikä pääse jäätymään.
Itse harkitsin vesilukkoa lattian alle, mutta hajuhaittoja ei ole esiintynyt, joten en näe tarpeelliseksi suositella tätä. Jätevesimäärien ja maaperän imeytyvyyden vaihteluiden vuoksi ei ole täysin mahdotonta, että viemäristä nousisi kaasuja.
Kuva: Uponor, Saunapallo. Tuuletusputki ja huoltoluukku jäävät näkyviin maan pinnalle
Ainoa itseäni häiritsevä tekijä on veden lorina, jonka vaimentamiseksi en ole löytänyt hyvää ratkaisua. Lyhyiden tutkimusten perusteella viemärin kulmien pitäminen loivina ja viemärinputkistoa ympäröivän maa-aineksen huolellinen tiivistäminen vähentävät äänihaittoja. Esimerkiksi Uponorin kiinteistöviemäröintijärjestelmän mahdollinen osa on betoninen äänenvaimennin / pohjakulma. Itse vaihtaisin nykyiset 90-asteen kulmat tämän perusteella 45-asteisiksi.
Paineistetun veden saunan vesienkäsittely
Jos vesi juoksee saunan vesihanasta paineella, tarvitaan hienostuneempi viemäriratkaisu imeytyskenttineen ja kaivoineen. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksista on väännetty kättä koko 2010-luku, joten on mahdollista, että joidenkin vuosien päästä vaatimukset muuttuvat. Tällaisessa kohteessa kannattaa käyttää myös moderneja lattiakaivoja ja muita hienostuneempia ratkaisuja, joiden suunnitteluvastuu on parempi jättää LVIS-suunnittelijalle. Tästä syystä en käsittele aihetta enempää tässä artikkelissa.
Saunamökin kannalta kiinnostava asia voisi olla WC kantoveden vessassa, mutta se voidaan korvata myös kompostoivalla, polttavalla tai jopa jäädyttävällä biokäymälällä. Saunologi palaa asiaan mahdollisesti myöhemmin.
Saunassa on aina oltava vettä. Mökkisaunassa veden lämmittäminen hoidetaan usein saunatiloissa. Tässä jutussa esitellään saunaveden tyypilliset lämmitysratkaisut: muuripata, integroitu vesisäiliö sekä hormilämmittin. Juttu paljastaa vaihtoehtojen suurimmat ongelmat sekä kuinka suuren säiliön erilaiset saunojamäärät vaativat.
Kaikki alkaa puhtaasta vedestä
Vesi on yksi suomalaisen saunan erottamaton elementti. Puhdasta vettä tarvitaan löylyn heittoon, peseytymiseen sekä janon sammuttamiseen. Puhtaus on olennaista kaikissa kolmessa mainitussa käyttötarkoituksessa. Löylyvedeksi käytettävän veden tulee ehdottomasti olla puhdasta, sillä veden epäpuhtaudet päätyvät löylyn mukana saunojien hengitettäväksi. Tästä syystä järviveden käyttö ei ole suositeltavaa varsinkaan sinilevävaaran aikana. Merivettä ei luonnollisesti voi käyttää. Kuten saaristolaiset tietävät, pelkästään suolainen meri-ilma tekee kiukaalle hallaa, vedestä puhumattakaan.
Mistä vettä saadaan?
Saunan vesiratkaisuja on kaksi: paineistettu vesijohtovesi ja kantovesi. Paineistettua vettä saa aikaan useammallakin menetelmällä, joista kunnalliseen verkkoon liittyminen on selkein ratkaisu aina kun se on mahdollista. Vesiratkaisu vaikuttaa sekä peseytymismahdollisuuksiin että viemäröintivaatimuksiin. Viranomaisten ajattelu menee sitä rataa, että mitä helpompi vettä on käyttää, sitä olennaisempaa on peseytymisestä syntyvien pesuaine- ja rasvapitoisten vesien käsittely. Jätevesien käsittely ei kuitenkaan ole tämän jutun aiheena, vaan siitä lisää tulevassa artikkelissa.
Veden lämmitys ja lämpimän käyttöveden tarve saunassa
Saunomisen kannalta lämmin käyttövesi on erittäin olennaista. Käyttövettä tarvitaan vähintään löylynheittoon, mutta perinteisessä käytössä saunassa myös peseydytään. Lämpimän käyttöveden (n. 37C) tarve on täysin riippuvainen peseytymistavoista ja peseytyjien lukumäärästä. Oikea mitoitus on tärkeää riippumatta siitä miten vettä tuotetaan - mikään ei ole niin ikävää kuin peseytyä kylmässä vedessä tai jäädä kokonaan peseytymättä!
Lämmintä vettä kuluu ilman paineistettua suihkua 5-20 litraa / saunoja. Suihkun tyypillinen virtaus on 12 l / minuutissa, joten suihkun kanssa lämmintä vettä on varattava enemmän. Toisaalta tyypillisestä 300 litran lämminvesivaraajasta, joka lämmittää veden esimerkiksi 60 asteiseksi saadaan sekoitettaessa 10 asteiseen veteen satoja litroja käyttölämpöistä vettä joka riittää kymmenille saunojille.
Alla olevassa taulukossa on esitetty kuinka paljon 35-asteista vettä saadaan eri kokoisissa vedenlämmittimissä, jos vesi on lämmitetty 60 tai 90-asteiseksi. Taulukossa on lisäksi mainittu kuinka monelle kylpijälle vesi todennäköisesti riittää (15 l/hnk kulutuksella) ja paljonko polttopuita laskennallisesti kuluu tämän vesimäärän lämmitykseen. Laskelmat tehty ominaislämpökapasiteetin laskentakaavalla.
Kantoveden lämmitys ja yllättävät mukavuusnäkökulmat
Saunassa veden lämmityksen perusratkaisut ovat erillinen vesipata, kiukaaseen integroitu vesisäiliö ja piippuvedenlämmitin. Joillakin kiuasmerkeillä, kuten Ikillä, on tarjolla myös lämmönvaihtimella varustettuja kiukaan ulkopuolisia vesipatoja. Vedenlämmittäminen metalliastioissa kiukaan vieressä tai lauteilla voi olla myös mahdollista erityisesti savusaunoissa. Kaikissa ratkaisuissa on hyvät ja huonot puolensa.
Vesipata on suurin ja kaunein
Erillinen vesipata paras vaihtoehto, jos vettä tarvitaan runsaasti. Sen voi toteuttaa useammalla tavalla. Tehdasvalmisteinen polttopuilla lämmitettä alle sadan litran metallipönttö on tässä suhteessa varmasti suosituin ratkaisu, mutta padan voi myös muurata itse kuten minkä tahansa muunkin tulisijan.
Padan toinen hyvä puoli kapasiteetin lisäksi on riippumattomuus kiukaan lämmityksestä. Padallinen lämmintä vettä lämpiää yleensä jo yhdellä pesällisellä. Tämän jälkeen vesi säilyy tunteja käyttölämpöisenä.
Muurattu pata Kaurilan saunassa.
Kääntöpuolena erillispata vaatii tilaa noin neliön ja puulämmitteisenä myös savuhormin. Nämä vaikuttavat olennaisesti sen sijoitteluun. Padalla on myös puukiukaan tapaan omat turvaetäisyytensä palaviin rakenteisiin joiden takia sitä ei saa sijoittaa myöskään aivan kiinni kiukaaseen ilman asianmukaisia suojauksia. Esimerkiksi Kota Muuripadan etäisyydet ovat sivuille 150 mm.
Henkilökohtaisesti minua häiritsee padoissa toisen tulisijan operoinnin vaiva. Vaikka vedet saa lämpiämään usein jo yhdellä pesällisellä, on senkin lämmittämisessä oma työnsä puiden kantamisesta pesutilan siivoamiseen polttopuujätteestä.
Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat muuripadasta:
Kapasiteetti
Hormiliitäntä (sijoitus, koko)
Suojaetäisyydet
Lattiatilan käyttö
Integroidut vesisäiliöt
Kaupan on useita puukiuasmalleja, joihin on integroitu vesisäiliö. Toteutukset vaihtelevat valmistajittain sijoittelun ja tilavuuden suhteen. Suurin säiliö lienee Misan 46 litrainen sivuvesisäiliö. Säiliöt on yleensä sijoitettu kiukaan jommallekummalle puolelle, mikä on huomioitava kiuasta ostettaessa. Mitä lähempänä tulipesän reunaan säiliö on, sitä tehokkaammin vesi lämpenee. Tämä ei valitettavasti ole pelkästään hyvä asia.
Olen vuosien varrella saanut pariltakin Saunologian lukijalta palautetta integroiduista säiliöistä, jotka keittävät vettä tarpeettoman tehokkaasti. Saunan höyrystyminen ei ole ihmisiä haitannut, veden äänekäs kupliminen sen sijaan on. Ongelma on jatkuvalämmitteisen kiukaan kanssa jälkikäteen mahdoton kiertää. Sitä korostaa yleensä suhteellisen pieni vesitilavuus.
Jos vesisäiliö vaurioituu, esimerkiksi toistuvan ilman vettä –lämmittämisen seurauksena, menee koko kiuas vaihtoon.
Tilanne on joidenkin väitteiden mukaan parempi Kota Luoston tai Misan sivuvesisäiliön tapaisissa tuotteissa, joissa vesisäiliön ja tulipesä eivät ole toisissaan kiinni.
Toinen kiukaaseen kiinnitetyn säiliön rajoite on se, että ratkaisu sopii käytännössä vain löylyhuoneisiin joissa myös peseydytään. Vettä voi laskea tai kantaa toki myös saunasta ulos, mutta kiehuvan kuuman veden käsittelyyn liittyy paljon riskejä. Viimeinen kielteinen ominaisuus on se, että vedenlämmittämisen vaatima energia on pois saunan lämmityksestä. Kokonaisuudessaan tällä on vähän merkitystä, mutta tämä on syytä huomioida ettei hanki alitehoista kiuasta.
Hyvä puoli integroidussa säiliössä on, että vettä lämpiää saunan kanssa samaa vauhtia ja samalla vaivalla ilman toista tulisijaa. Tilaa säiliöllinen kiuas vie vain vähän enemmän kuin sama malli ilman säiliötä. Integroidut vesisäiliöt ovat myös parhaimmillaan lähes huomaamattomia, kuten Harvian ES Pro 20 –mallissa.
Harvia etusäiliöllinen malli ES. Kuva: Harvia
Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat integroidusta säiliösta:
Kapasiteetti
Kätisyys
Säiliön sijoittelu
Kiukaan teholuokitus
Piippuvedenlämmitin
Kolmas jo vuosikymmeniä käytössä ollut lämmitysratkaisu on piippuvedenlämmitin. Siinä kiukaan päälle, hormin ympärille asennetaan metallista valmistettu säiliö. Vesi lämpiää tällöin piipusta muuten lähinnä karkuun menevällä hukkaenergialla, jolloin säiliön vaikutus saunan lämpiämiseen on minimaalinen. Lämpiäminen on kuitenkin hitaampaa kuin integroidulla säiliöllä. Omien kokemusteni mukaan veden lämpiäminen 30 litran Kota piippusäiliöllä 20 kW kiukaaseen liitettynä kestää noin puolitoista tuntia.
Kota piippuvedenlämmitin, 30 litraa, ruostumatonta terästä, 115 mm hormille
Hormivedenlämmitin tai vesisäiliö hormissa toimii muuten enemmän integroidun säiliön tapaan. Se kärsii myös kiehumisesta, mikäli saunaa lämmitetään pitkään. Vesisäiliöitä on käytännössä tarjolla vain kiukaisiin, joiden hormiliitäntä on korkeintaan 115 mm. Säiliöiden hinnat vaihtelevat välillä 150-300 euroa ja niitä valmistavat Kodan (Narvi) lisäksi ainakin Misa, IKI, Harvia, Jeremias, Vilpra ja Stoveman.
Eräs ongelma on vesisäiliön sijoituskorkeus. Yllä mainittu Kodan säiliö on 38 cm korkea ja kun se sijoitetaan vaikkapa 90 cm korkean kiukaan päälle, nousee veden täyttökorkeus lähes puoleentoista metriin. Tämä ei ole veden käsittelyssä erityisen ergonomista. Markkinoiden todennäköisesti suurin, Stovemanin 38 litran lämmitin kohoaa 80 cm jolloin sen täyttäminen voi olla normaalimittaisille ihmisille jo mahdotonta ilman rappusia. Toisaalta lämmintä vettä voidaan laskea ylempää, mikä mahdollistaa esimerkiksi juoksutuksen silikoniletkua myöten vaikka toiseen huoneeseen.
Harvia Thermio lämmittimeen kuuluu 2m letkun päässä oleva lämminvesihana.
Harvian Thermio vedenlämmitin on ainoa hormilämmitin, johon on vakiona liitetty juoksutusletku ja hana letkun päähän. Lähes yhtä hyvän ratkaisun voi toteuttaa muihinkin säiliöihin, kunhan hankkimalla niihin elintarvikekelpoisen silikoniletkun. Monissa vesihanoissa on valmiiksi liitinpesä, eli hammastettu metallipää jonka päälle letkun voi pujottaa. Jos hanassa on vain ulkokierre, mittaa sen koko ja hanki esim. IKH:sta sopivan kokoinen pesä.
Vahvuuksia hormisäiliössä muihin nähden on vielä kaksi: säiliön voi vaihtaa ja se toimii samalla hormin eristeenä. Hormisäiliö peittää paljasta hormiputkea, jolloin suojaetäisyydet palaviin materiaaleihin puolittuvat. Käytännössä täytetty hormisäiliö pitää yläpuolisen osan lämpötilat aina kurissa, parantaen energiatehokkuuden lisäksi paloturvallisuutta. Tutkimustietoa palokaasulämpötiloista hormin toisessa päässä ei kuitenkaan valitettavasti ole. Olen itse mitannut ainoastaan vesisäiliön yläpuolisen eristämättömän putken pintalämpötiloja.
Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat piippulämmittimen kanssa:
Kapasiteetti
Hormin halkaisija
Kokonaiskorkeus
Muut ratkaisut
Lämmönvaihtimet eri muodoissaan ovat eräs myös erittäin pitkään käytetty ratkaisu käyttöveden lämmittämiseen saunassa. Niissä yleensä vettä kierrätetään kiukaan kivitilan tai hormin välittömässä läheisyydessä esimerkiksi kupariputkessa. Lämpiävä vesi kiertää itsestään ylöspäin kylmästä lämpimään ja vesi siirtyy erilliseen lämminvesitankkiin tai pataan. Kotimaisista valmistajista Ikillä on pitkään ollut tällainen kiukaan vieressä seisova vesipata valikoimissaan, lisäksi Mika Häkkisen pönttökiukaiden kaveriksi on saatavissa lämmönvaihtimella lämpiävä vesipata.
Mika Häkkisen pönttökiuas ja lämmönvaihtimella siihen yhdistetty vedenlämmitin. Kuva: Mika Häkkinen
Lämmönvaihdin ratkaisu muistuttaa teknisesti integroitua kiuasta, mutta suurimpana haittana vaatii lähes yhtä paljon tilaa kuin erillinen pata. Kokonaisuus näyttää myös usein varsin erikoiselle.
Käytettävyys- ja turvallisuushuolia
Kaikkien veden lämmitinten heikkoudet liittyvät käytettävyyteen. Ne ovat teknisesti erittäin yksinkertaisia eivätkä auta käyttäjää sen pidemmälle pesuveden sekoittamisessa. On poikkeuksellista, jos niihin voi edes liittää sekoittajan ja kylmän veden (tämä usein edellyttää paineistettua järjestelmää). Toisekseen kaikki säiliöt ovat pelkkää ruostumatonta terästä; niitä ei ole esimerkiksi mitenkään eristetty. Tällöin säiliön pinnasta voi saada lievän palovamman. Eristämättömässä säiliössä vesi myös jäähtyy nopeaan ja toisaalta vesi säiliössä lämmittää pienissä määrissä saunaa.
Esimerkiksi vedenlämpötilamittareita en ole nähnyt integroituna yhteenkään pataan tai lämmittimiin, samoin mitta-asteikko täyttöasteelle puuttuu. Tämä johtaa helposti veden ylikuumenemiseen tai tarpeettomaan lämmittämiseen, jos kulutuksen arvioi yläkanttiin ja lämmittää varmuuden vuoksi aina täyden padan.
Vinkkejä lämpimän veden käyttöön
Vettä ei ole välttämättä pakko keittää saunatiloissa, löyly- tai pesuhuoneessa, vaan lämmitys onnistuu myös saunan ulkopuolelta. Tällöin veden juoksutus saunaan pitää järjestää tavalla tai toisella.
Veden lämmityskapasiteetin rajat saattavat tulla vastaan, jos saunassa on paljon kylpijöitä. Peseytymisjärjestelyt vaikuttavat vedenkäyttöön. Vettä saunassa peseydyttäessä voi säästää käyttämällä esimerkiksi ladattavaa retkisuihkua, joka helpottaa veden kohdentamista eikä edellytä paineistettua vettä. Saunan tunnelmaan Saunologian aiemmin esittelemän kaltainen retkisuihku voi kuitenkin vaikuttaa, eikä ladattavaa suihkua voi ajatella pysyvänä ratkaisuna kapasiteetin alimitoitukseen.
Seuraavaksi julkaistavassa artikkelissa katsotaan lyhyesti mitä saunan vesille tapahtuu lämmittämisen ja käytön jälkeen.
Puukiukaat ovat suomalaisille rakkaimpia saunan lämmittimiä. EU viranomaiset ovat kuitenkin iskeneet niihin silmänsä siinä mielessä, että Suomelta edellytetään vuonna 2018 kokonaisinventaariota maamme kaikista hiukkaspäästöistä sekä mustasta hiilestä. Näistä on tähän asti kiukaiden osalta ollut vain karkeita arvioita. Nyt Itä-Suomen yliopiston Kiuas-hanke tutkii suosituimpien puukiukaiden päästöjä uudessa, ainutlaatuisessa Simo-laboratoriossa. Saunologia kertoo miten tutkitaan ja että kiukaiden päästöistä tähän asti on paljastunut hurjasti vaihtelevia hiukkasmääriä, mutta lopullisten julkistaminen vielä odotuttaa.
Päivitetty 13.8.2018: Tuloksia ja mittasuureita tarkennut, kuvia vaihdettu.
Puhtaus on suomalaisen saunan tärkeimpiä elementtejä. Puhdas sauna havaitaan silmillä ja nenällä. Kaikkia ilman epäpuhtauksia ei kuitenkaan haista tai näe, mutta niillä voi olla ikäviä pitkäaikaisia terveys- ja ympäristövaikutuksia. Pienhiukkaset ovat tällainen uhka, joka tutkimusten mukaan aiheuttaa moninaisia terveyshaittoja, mm. vaikuttaen tuhansiin ennenaikaisiin kuolemiin. Tämän vuoksi on tärkeää, että saunan lämmittäminen itsessään tuottaa mahdollisimman vähän päästöjä liikenteestä ja teollisuudesta syntyvien ilmansaasteiden rinnalle.
Miksi tällaista tehdään?
Saunologiassa on aiemmin kirjoitettu siitä, miten huonosti suosittujen puukiukaiden ympäristövaikutukset ja päästöt tunnetaan. Kiukaisiin liittyvän tutkimuksen olemattomuus selittyy osallaan sillä, ettei asialla ole ollut riittävästi merkitystä esim. tutkimus- tai innovaatiorahoituksen puitteissa, jotta sen tutkiminen olisi ollut mahdollista.
Tutkimuksen puute minua ällistyttää, sillä puukiukaita on käytössä todennäköisesti yli miljoona! Kotitalouksien puun käytöstä saunoissa tapahtuu vajaa viidennes. Kiukaissa palaa puita laskennallisestiyli miljoona kuutiota. Täysin vähäpätöisestä ilmiöstä ei siis ole kysymys. Tähdet päätyivät kuitenkin vasta vuonna 2017 sellaiseen asemaan, että kiukaiden päästöjen perinpohjainen tutkiminen tuli mahdolliseksi.
Syynä oli osaltaan pakko. EU:n sisällä jäsenmaat on velvoitettu seuraamaan erilaisia päästöjä niin sanottujen inventaarioiden avulla. Koska aiempien selvitysten perusteella on syytä olettaa myös kiukaiden vaikuttavan tiheästi asuttujen alueiden hiukkaskuormaan, ei asiaa voinut enää jättää arvailujen varaan.
Mittalaitteet ja tarkkailuhuone sijaitsevat toisessa kontissa kuin sauna
Suomessa päästöjen raportoinnista vastaa Ympäristöministeriö. Ministeriön ja muiden julkisten toimijoiden tuella rahoitettiin Itä-Suomen yliopistoon Kiuas niminen tutkimusprojekti. Samaan aikaan Kuopioon saatiin myös rahoitusta takka- ja sauna-alan yritysten tuotekehityshankkeeseen, joiden ansiosta yliopisto pystyi rakentamaan uuden Simo-nimisen mittausaseman liikuteltavaan konttiin Kallaveden rannalle. Tavoitteena on ensimmäistä kertaa Suomessa saada kattava kuva, millaisia päästöjen markkinoilla olevista puukiukaista tyypillisessä käytössä syntyy.
Simon esite. Kuva: Itä-Suomen yliopisto
Suomen ympäristökeskus Syke on mukana tietojen hyödyntämisessä. Sykkeen Niko Karvosenoja kommentoi projektia seuraavasti:
Kiuas-hankkeen tärkein tavoite on parantaa tietopohjaa puukiukaiden pienhiukkasten ja mustan hiilen päästöjen päästökertoimista, joita käytetään mm. Suomen virallisesti raportoitavien päästöinventaarioiden laskennassa ja pienpolton terveysvaikutuksia arvioivissa mallinnustutkimuksissa. Kiukaiden päästöjä on joitain vuosia sitten mittailtu, joihin mittauksiin perustuvat nykyään käytössä olevat päästökertoimet. Vuodesta 2013 vaadittu kiukaiden CE-merkintä, joka ei sinänsä sääntele hiukkaspäästöjä, mutta sen hyötysuhde- ja häkäpäästövaatimukset ovat saattaneet parantaa kiukaita jonkin verran myös hiukkasten suhteen vähäpäästöisemmäksi. Tätä päivitystä hankkeella ajetaan takaa:
Simo-laboratorio
Kahdesta kontista muodostuva Simo-laboratorio syksyllä 2017 Kallaveden rannalla yliopiston kampuksella
Laboratoriossa voidaan tutkia eri polttoaineiden vaikutuksia päästöihin sekä saunan energiataseeseen. Energiatase tarkoittaa sitä, kuinka paljon energiaa jää saunan sisälle ja kuinka paljon häviää savukaasujen ja ilmanvaihdon kautta. Lähes kaikki olosuhdetekijöitä voidaan mitata ja hallita. Esimerkiksi hormin vetoa voidaan säätää automaattisesti.
Reaaliaikaista monitorointia
Laboratorion ainutlaatuinen piirre on mahdollisuus tutkia päästöjä reaaliajassa. Tämä ei ole aiemmin ollut mahdollista. EU:ta kiinnostavista päästöistä kaikki voidaan PAH-pitoisuuksia lukuun ottamatta tutkia reaaliaikaisesti. Hiukkasten kemiallinen koostumus määritetään perinteiseen tapaan keräämällä hiukkasnäytteitä suodattimeen, jotka analysoidaan manuaalisesti.
Laboratoriossa voidaan tutkia myös takkoja ja muita pientulisijoja, tässä jutussa kiukaat ovat kuitenkin ensisijalla. Laboratorio on rakennettu kahden kontin sisään, jotta sitä voidaan pienellä vaivalla siirtää. Kontti tulee liikkumaan mm. tulisijavalmistajien tiluksille, kunhan Kiuas-projektin mittaukset saadaan ensin Kuopiossa valmiiksi.
Tutkimusprotokolla määrittää lopputulokset
Vuonna 2017 Itä-Suomen Pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratorion yliopistotutkija Jarkko Tissari sai tutkimusryhmänsä johdolla laboratorion käyttökuntoon. Saunologi kävi ottamassa ensimmäiset testilöylyt jo lokakuussa, mutta tutkimukset käynnistyivät vasta tänä vuonna.
Simon isä Jarkko
Saunologia on toiminut yhteistyössä Kiuas-hankkeen kanssa osallistumalla asiantuntijatyöhön, jossa on määritetty mittausmenetelmää päästöjen arviointiin joulukuusta 2017 alkaen. Tissarin tutkimusryhmän luotsaama työ on vaatinut uusia ideoita. Menetelmässä on otettu mallia puukiukaiden CE-testistandardista, mutta sitä ei ole kokonaisuudessaan voitu soveltaa. Tämä tarkoittaa vastauksia kysymyksiin kuten, kuinka paljon puuta poltetaan kerralla, millaista se on, heitetäänkö mittausten aikana löylyä ja millainen veto tulisijaan kohdistuu.
Lopullisessa mittausjärjestelyssä saunan koko (16m3), polttotapa (3+3+1 kg), polttoaine (koivu, <20% kosteus), veto (6 Pa sytytyksessä) ja löylynheitto vakioidaan.
Mittauksiin valittiin yhteensä kahdeksan kiuasta neljältä suurelta ja yhdeltä pieneltä puukiuasvalmistajalta, jotka ovat kokosuosituksiltaan testisaunaan sopivia. Kaikki kiukaat ovat teholuokituksen pienemmästä päästä. Kiuasmallit ovat tavanomaisesti saatavilla olevia tuotteita, eivät prototyyppejä.
Tutkimussaunassa on ihan tavallinen peräseinälaude ja saunominenkin onnistuu
Kiukaan käytön lisäksi on ollut tehtävä päätöksiä siitä, miten hiukkasmittauksia tarkalleen ottaen tehdään. Syynä tähän on se, ettei kaikista päästöistä ole olemassa yleisesti, kansainvälisesti hyväksyttyjä standardimittamenetelmiä, tai ne ovat vasta valmisteilla. Monia mittauksia ei esimerkiksi ole mahdollista tehdä ilman näytteiden laimentamista eli ilman sekoittamista savukaasuun. Muutoin mittarit menevät tukkoon.
Suositeltavasta laimennusmenetelmistä ei tiedeyhteisössä ole kuitenkaan vielä yksimielisyyttä. Tämän seurauksena projektin sivutuotteena on syntymässä ainakin kansallinen standardiluonnos päästöjen mittaamisen teknisistä yksityiskohdista. Tavoite on julkaista SFS-standardi vuonna 2019, joka luotettavasti ja laajasti mahdollistaisi hiukkaspäästöjen tutkimuksen, myös puukiukaiden kohdalla.
Hiukkaisten lukumääräpitoisuus ja lukumääräjakauma
Tutkimus ripeästi täyteen vauhtiin
Kuopiossa on päästöjä tutkittu parikymmentä vuotta. Yliopiston piirissä on myös kaupallistettu hiukkastutkimusmenetelmä (kts. http://www.venacontra.com/). Tissarin ja Itä-Suomen Yliopiston pitkän kokemuksen ansiosta projekti on päässyt tuottavaan vaiheeseen erittäin nopeasti.
Sekä näytteistys- että asetelmakysymykset saatiin tyydyttävästi ratkaistua kevättalvella 2018 ja UEF:n tutkimusryhmä aloitti kiukaiden testaamisen huhtikuussa. Kesäkuussa 2018 tutkija Valtteri Nieminen oli ryhmänsä puolesta esittelemässä ensimmäisiä tutkimustuloksia kansainvälisessä saunakongressissa. Suomen Saunaseura huomioi Tissarin pitkäjänteisen työn viimeisimmän vaiheen onnistumisen myöntämällä tälle Löylynhenki-palkinnon kesäkuussa 2018.
Tissari tutkijoineen ehti ennen kevään huoltotaukoa suorittamaan mittaussarjat kolmelle kiukaalle. Kiukaiden identiteettiä ei ole paljastettu, mutta joukossa on kahden eri tehoisia kiukaita.
Alustavista tuloksista selviää, että kiukaiden päästöissä on selviä eroja. Lisäksi kiukaiden hiilidioksipäästöt poikkeavat selvästi CE-testistandardin mukaisesti ilmoitettavista päästöistä, ja valitettavasti yläkanttiin. Kiukaiden keskimääräinen CO2-päästö ylittää standardin vaatimukset moninkertaisesti. Muutenkin eri hiukkaspäästöjen välillä on kiukaiden välillä suuria eroja. Esimerkiksi mustahiili ja PM1 päästöissä Kiuas2 ja Kiuas1 välinen ero on 3-5 –kertainen!
Valtterini Niemisen esityksestä
Kuvista selviää lisäksi, ettei hiukkaspäästöjen välillä ole selviä korrelaatiota. BC ja PM1 päästöjen suhteen paras Kiuas1 tuottaa selvästi enemmän hiukkasia lukumääräisesti.
Tutkimustuloksilla tulee valmistuessaan olemaan monia kiinnostavia vaikutuksia, sillä tutkimuksen sivutuotteena saadaan ainutlaatuista tietoa kiukaiden toiminnasta, joilla niiden käyttöä voidaan aiempaa paremmin ohjeista.
Esimerkiksi alla olevasta höytysuhdetta kuvaavasta kaaviosta selviää, että panosten lisääminen lähes hiillokselle aiheuttaa hyötysuhteen romahtamisen täyttöjen välillä.
Puukiukaan hyötysuhteen vaihtelu lisäysten välillä. Kuva: Itä-Suomen yliopisto
Kiinnostavat tulokset odottavat
Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä millaisia tulokset kokonaisuudessaan ovat. Saunologian lukijoita kiinnostaa varmasti se, miten eri kiuasmerkit ja –mallit menestyvät ainutlaatuisessa päästötestissä. Hankkeen johtoryhmä ei ole toistaiseksi ottanut kantaa milloin, jos koskaan, tulokset tällä tasolla julkaistaan, olen kuitenkin kuluttajien puolesta esittänyt vetoomuksen, että näin olisi tärkeää tehdä.
Mikäli päästötietoja ei saada julkisuuteen, ei niillä voi ohjata kuluttajien ostokäyttäytymistä
Mikäli päästötietoja ei saada julkisuuteen, ei niillä voi ohjata kuluttajien ostokäyttäytymistä. Tästä projektissa ollaan samaa mieltä, joten uskon, että tulokset saadaan vielä julkisuuteen, kun koesarjat valmistuvat. Kiuas-projektissa ei ole taloudellisia siteitä kiuasvalmistajiin, joten tässä suhteessa poliittista vaikuttamista ei pitäisi tapahtua; rinnakkaisessa projektissa niitä tosin on. Rinnakkainen Simo-hanke toisaalta tähtää siihen, että tulisijavalmistajat saisivat mahdollisuuden tutkia ja kehittää hiukkaspäästöjä omissa tuotteissaan, joka on tähän asti ollut käytännössä käytännössä mahdotonta.
Tulen kirjoittamaan asiasta välittömästi lisää, kun kerrottavaa on! Jatkan syksyllä yhteistyötä Kiuas-hankkeen kanssa saatujen tulosten tuomiseksi koko kansan tietoisuuteen.
Kiitokset Jarkko Tissarille vierailun isännöinnistä ja ehdottoman tärkeästä työpanoksesta suomalaisen saunan puhtaan tulevaisuuden eteen!
Miltä kuulostaisi savusauna, joka käynnistyy kännykällä, pysyy kertalämmityksellä käyttökunnossa parikin päivää, savuttaa vain nimellisesti ja on erittäin paloturvallinen? EasyAuvo pellettilämmitteisen savusaunan kiukaan avulla tämä kaikki onnistuu! Saunologia kävi kokeilemassa Loimaalla Kojonkulman Suomen parhaaksi yrityssavusaunaksi valittua kylpylaitosta Jukolan saunaa ja jututti Konsta Heinosta, kiukaan keksijää ja saunan rakentajaa. Moderni savusauna palkitsi saunavieraat poikkeuksilla löylyillä.
Mies ja kiuas, Konsta Heinonen on kehittänyt EasyAuvo 2.0 pellettikiukaan
Savusaunan uusi aika
Pellettilämmitteinen savusauna edustaa varsin erilaista ajattelua savusaunamaailmassa. Pellettilämmitys tarjoaa vaivattomuutta, tarkkuutta, tehokkuutta ja paloturvallisuutta, joista ei tavanomaisella savusaunan yhteydessä ole voinut edes uneksia. Kiuasta voi mm. etäohjata kännykällä saunan yhteydessä olevan kosketusnäytön lisäksi. Ainoa säännöllinen ylläpitotoimi on pellettisäiliön täyttäminen, tuhkaakin syntyy poikkeuksellisen vähän. Kourallinen tuhkaa pitää poistaa kattilasta 4-5 lämmityksen jälkeen.
Automaatio-ohjaus ja toimintaperiaate avaa vaivattomuuden lisäksi uusia käyttömahdollisuuksia. Pellettikiuasta voi jopa välilämmittää saunomiskertojen välillä, jos löylyaikaa on tarve jatkaa esimerkiksi uuden löylyseurueen kanssa. Kunhan kivet saadaan uudestaan hehkuvan kuumiksi, ei saunan siintymistä tarvitse odotella, vaan häkälöylyjen ja tuuletuksen jälkeen voi saunomista välittömästi jatkaa.
Saunan sydän 2.0
Konsta Heinonen on työskennellyt pitkään teollisten hake- ja pellettilämmitysjärjestelmien parissa. Jossakin vaiheessa hän intoutui kokeilemaan pellettilämmittimen yhdistämistä saunaan. Tämän jälkeen Kojonkulmalle nousi ensimmäinen prototyyppi pellettisaunasta sekä –kiukaasta.
Saunan takana on tilaa ohjauskeskukselle. Konsta Heinosen käsi lepää pellettisäiliön kannelle
Pellettikiukaan kaupallistamisessa aiempi osaaminen lämmityskeskuksista oli korvaamattoman tärkeää. Konsta sai tämän ansiosta mm. kehitettyä ohjauselektroniikan ja –keskuksen kosketusnäyttöineen suhteellisen helposti ja edullisesti. Ohjauskeskus sisältää myös erilaisia turvaominaisuuksia, ml. saunan lämpötila-anturin, jolla saunan liiallinen lämpiäminen voidaan estää. Poltin, pellettisäiliö ja ohjauskeskus on kaikki paketoitu yhdelle betonielementille.
Lämmittäminen on vaivatonta. Kiukaan lämpiämistä ohjaa moderni teollisuuslogiikka, jolla on suomenkielinen käyttöliittymä. Käyttöliittymää hallitaan riittävän kokoisen kosketusnäytön avulla. Komentoja voi antaa myös tekstiviestillä. Kiukaan saa toimimaan ajastettuna tai etäohjattuna, tosin turvallisuussyistä ohjelmoinnit toimivat vain viikko kerrallaan. Kiukaan luukku pitää luonnollisesti saada auki ennen odotettua lämmitystä. Tämä onnistuu lisävarusteena saatavalla moottorilla tai sitten käsipelillä.
Pellettilämmitteisyyden toinen merkittävä etu on erinomainen palaminen. Itä-Suomen Yliopiston Jarkko Tissarin tutkimuksissa pellettilämmittimet ovat olleet päästöjen osalta aina parhaasta päästä puun polttimia. Keskeistä on, että palaminen jatkuvasti pientä ja tasaista ja polttoaineen homogeenisuuden ansiosta olosuhteet voidaan pitää optimaalisina.
Koska kiukaassa poltetaan kerralla vaatimaton määrä puute ihanteellisella ilmamäärällä, syntyy savukaasuja vähän ja ne ovat puhtaita. Nokea syntyy kyllä jonkin verran, mutta moninkertaisesti vähemmän kuin perinteisellä kiukaalla. Lämpöä syntyy kuitenkin myös rauhallisesti, minkä ansiosta lämpö varastoituu lähinnä kiviin eivätkä saunan puurakenteet lämpene vaarallisesti. Tähän kiinnitti huomiota myös Kansainvälisen savusaunaklubin testiryhmä, joka palkitsi saunan vuoden 2015 parhaana yrityssavusaunana. Myös vuoden 2018 yrityssaunapalkinto meni tällaisella kiukaalla lämpiävälle, Ilkka Sirénin saunalle Lempäälässä.
EasyAuvo 2.0 kokonaisuudessaan toimitusvalmiudessa. Ei muuta kun töpseli seinään tämä kiuas on käyttövalmis!
Lopputuloksena on parin vuoden ajan ollut myynnissä EasyAuvo 2.0 –niminen savusaunan kiuaskokonaisuus. Kiuas on tehonsa puolesta tarkoitettu suuriin, n. 30-60 m3 kokoisiin saunoihin. Pienempiin se ei mahdukaan, sillä sen ulkomitat ovat mittavat. Pelkän kiukaan tilavuus on noin puolitoista kuutiota. Kiuas myös toimitetaan betonilaatan laatan päällä, joka on asennuskohteessa integroitava saunan muuhun lattiaratkaisuun. Kiuas maksaa noin 15,000 euroa. Käyttökustannuksia pelleteistä tulee n. 10€ lämmitys. Kaupallisessa käytössä mahdollisuudet säästää ihmistyön määrää ovat merkittävät,sillä tuskin yksikään savusauna lämpiää alle parin tunnin työllä .
Kiuasta voi ostaa hieman erilaisilla kivitilavuuksilla riippuen sijoituspaikasta. Tavanomainen kivitilavuus on n. 450 kg. Jukolassa 200 kg kivistä on Kerkesin kuulia. Kivien päällä on kiukaassa kansi, joka säilöö lämmön pidempään.
Ei kiuasta ilman saunaa
Kiukaan kokeileminen tai ihasteleminen ilman saunomista on turhanpäiväistä. Heinonenkin ymmärsi, että prototyyppi kiuas sekä sauna joutavat historiaan ja ansaitsevat kunnon esittelytilan.
Jukolan sauna Loimaalla
Jukolan savusauna valmistui 2014 isännän suunnitelmien mukaan hirsipaketista. Kysymyksessä on kaksi erillistä hirsirakennusta, joiden väliin jää terassi. Pienempi yksihuoneinen rakennus toimii keittiö, ruokailu, seurustelu- ja pukeutumistilana saunojien tarpeista ja ulkoilmasta riippuen.
Kiuas kotonaan. Kiukaan muotoilu ei herätä suuria tunteita, metallikuori kätkee sisäänsä kaksikerrosrakenteen.
Varsinainen Jukola saunarakennus edustaa tyyliltään korkeaa länsisuomalaista parvisaunaa, jonka sisäkorkeus peräti 4,5 metriä! Kiuas sijaitsee luonnollisesti lattiatasolla ja parven alle jää sopiva reilu kaksi metriä tilaa.
Koska nousua parven päälle on näin paljon, sinne johtavat portaat tekevät yhden mutkan matkalla. Askelmia kahden ja puolen metrin korkeuteen kertyy kaksitoista, mutta portaiden etenemä on riittävä mukavaan nousuun. Saunan ”yläkerrassa” on L-muotoinen lauderatkaisu, josta toinen osa on selvästi korkeammalla. Lauteen jalkataso tai lavo on kuitenkin kokonaisuudessaan reilusti kiukaan yläreunaan korkeammalla, eli löylytaskussa. Kiuas pilkottaa lattiassa olevasta reiästä.
Savukiuas ylhäältä katsottuna
Saunassa on joitakin oivaltavia yksityiskohtia. Esimerkiksi lattialämmitys on toteutettu lämpökierukalla, jota lämmitetään saunan yläkerran lämmössä.
Jukolan saunassa yhdistyy pellettikiukaan lisäksi poikkeuksellisen korkea löylytasku, jotka molemmat ovat kokemisen arvoisia. Aloitan pellettilämmityksen vaikutuksista.
Ensihavainto on se, että pellettilämmityksen seurauksena saunassa on saunomisen aluksi jälkeen erittäin maltillinen, noin 40 asteen lämpötila. Penkit tai lattialaudat tuntuvat juuri ja juuri lämpimille. Lämpötila alkaa tasaisesti kohoamaan, kun kiukaan luukku avataan ja löylyä heitetään. Isännän sanojen mukaan pari ensimmäistä kauhallista menevät seinien lämmitykseen.
Jukolan lauteet ovat kahdessa tasossa ja ne on fiksusti suojattu selkänojiksi taittuvilla levyillä.
Vaikka pellettikiukaasta syntyy hieman nokea, ovet seinäpinnat tavanomaiseen savusaunaan nähden uskomattoman siistejä! Akustiikka ei toisaalta ole erityisen savusaunamaisen vaimea. Ero johtunee siitä, ettei hirsi- ja paneelipintoja peitä paksu noki, vaan ne ovat lähes puhtaita. Yksikseen saunassa ollessa eroa tuskin huomaa. Jos Jukolan sauna täyttyy paristakymmenestä puheliaasta saunojasta, voi pölinä olla melkoinen.
Saunan tuoksu on tavanomaisesta poikkeava. Pehmeän, ja joskus tukahduttavan, noen sijaan on aistittavissa erityinen epätavanomainen aromi, jota en osaa kuvailla. Tämä on pellettilämmityksen seurausta. Pelleteissähän palaa pääsääntöisesti havupuu, joilla savusaunaa ei yleensä lämmitetä.
Näkymä Jukolan saunan parvelta, keskellä löylytorvi johtaa veden suoraan kiukaan sisälle
Ilmanlaatu saunassa saa arvosanan hyvä. Jos saunan oven jättää auki, niin tilanne paranee. Se, että ovea ylipäänsä voi saunomisen aikana pitää auki ilman löylyelämyksen vesittymistä, on merkittävä etu. Oven avaaminen tuo selvästi löylyihin lisää raitista ilmaa, toisaalta hieman samalla vaimentaen niitä. Tämä taas kutsuu kaatamaan enemmän vettä.
Saunan pystysuuntainen ulottuvuus tarjoaa teoriassa erinomaiset mahdollisuudet kunnolliseen löylyn kiertoon. Joidenkin arvioiden mukaan saunan löylytasku, eli kiukaan yläreunan ja sisäkaton välinen tila, on Suomen suurin ja saunoja mahtuu sinne erittäin hyvin. Ja täytyy todeta, että korkeaan löylytaskuun riittää kiukaasta erinomaisesti löylyä. Löylyn tulosuunnan huomaa, mutta ei aikaakaan kun se jo kutittelee korvien sijaan jalkapohjia! Tämä on poikkeuksellinen, erittäin miellyttävä löylykokemus.
Jukolan saunan löylygraafista näkyy saunan lämpiäminen ensimmäisten löylyjen kanssa. Löylyaallot standardikorkeudella eivät täysin kerro koko totuutta löylyjen pituudesta, mutta huippu on selvästi myös aistittavissa.
Koska lauteilta on matkaa kiukaan kivipintaan lähes pari metriä, on löylynluontia varten tehty löylytorvi. Sitä pitkin valutetaan löylyvesi kiukaalle. Löylytorven päähän asennetun hidastimen ansiosta löyly hiipii hitaasti. Torvi on hieman kuin Löylynsielu mutta nyt mittasuhteet ovat sellaiset, että sillä on oikeasti merkitystä. Koska torvi on pari tuumaa paksu ja monta metriä pitkä, vetää se litratolkulla vettä, joten löylynkesto on täysin kiinni saunojien sietokyvystä.
Löylytorvi sivusta
Yhteenveto
Pellettisavusauna on todellinen saunainnovaatio. Jos 1900-luvun suurimmat keksinnöt olivat pönttökiukaan jälkeen jatkuvalämmitteiset puu- ja sähkökiukaat, voi 2000-luvulla pellettikiukaasta vielä tulla puulämmitteisen saunan pelastaja. Perusteknologia ja polttoainelogistiikka ovat ainakin valmiiksi kohdallaan. Pellettilämmityksellä saadaan aikaan toimiva saunan lämmitys vaivattomasti ja turvallisesti ympäristönäkökulmia unohtamatta. Se vaikuttaa myös sopivan nykyaikaiselle automaation puolesta. Jukolan saunassa ei sinänsä ole mitään radikaalisti aiemmasta perinteestä poikkeava ratkaisuja, mutta kokonaisuus kiukaan ympärillä muodostaa ainutlaatuisen yhdistelmän.
Kivet hohkaavat asianmukaisesti punahehkuisina lämmityksen jälkeen.
EasyAuvo 2.0 pellettikiukaan ainoa harmi on sen koko. Kiukaan polttimen teho on 50 kW, mikä perinteisellä laskentakaavalla riittää yli 40 m3 kokoisen saunan tarpeisiin. Koska pelkkä kiuas vie puolitoista kuutiota tilaa, sen sijoittaminen pieneen saunaan on mahdotonta. Tällaisenaan kiuas soveltuu ainoastaan matkailupalvelukohteisiin. Turun Herran kukkarossa tällaiseen kiukaaseen pääsee jo tutustumaan. Seuraavaksi pellettipolttojärjestelmä onkin menossa Helsingin Uuteen saunaan Jätkäsaaressa. Kiukaat uudessa saunassa ovat tosin kotkalaisen Refrakin käsialaa.
Konstan mukaan savukiuasta voi räätälöidä myös pienempiin kohteisiin. Jos tämä kiinnostaa, kannattaa olla suoraan yhteydessä valmistajaan. Konsta on myös suunnitellut 30-50 m3 kokoluokkaan myös jatkuvalämmitteisen pellettivariaation Narvin ison kiukaan tulipesän jatkeeksi: http://hake.fi/jatkuvalammitteinen-pellettikiuas/
Jukolan saunaa voi varata ryhmille tilaussaunakäyttöön, joten kokonaisuuteen pääsee halutessaan tutustumaan.
Kojonkulman hake myy EasyAuvo 2.0 kiuasta hintaan 15,500 € - osta täältä
Kun suunnittelin Suvikallion saunaan peseytymisratkaisuja, olin vakuuttunut klassisen pesuämpäriratkaisun riittävyydestä kantovesi-järjestelyn kanssa. Kun Pihatukun Pete Lohi suositteli minulle Kevätmessuilla retkisuihkua olin skeptinen kyseisen laitteen eduista. Pikatestin perusteella laite jää kuitenkin saunaamme pysyvästi, tai ainakin kunnes maltillisemman värinen vaihtoehto tulee vastaan.
Retkisuihkun pääosat, suihkupää ja pumppu
Mistä on kysymys?
Retkisuihku tai akkusuihku on tavallista suihkua muistuttava muovisen oloinen kannettava suihku. Siinä on kolme osaa: suihkupää, letku ja pumppuyksikkö. Suihku toimii akkuvirralla upottamalla pumppuyksikkö veteen, esimerkiksi saaviin. Tämän jälkeen suihku käynnistyy pumpun nappia painamalla. Vettä suihkuaa toisesta päästä niin pitkään kunnes vettä riittää.
Ladattava suihku toiminnassa.
Saunologian arvio
Laite toimii juuri kuten pitääkin. Se tarjoaa vaivattoman tavan käyttää suihkua paikoissa, joissa ei muuten ole paineistettua lämmintä vettä. Suihku helpottaa erityisesti lapsiperheen pesutoimia, vähentäen vedenkulutusta.
Laitteen käytettävyys on riittävän hyvä. Laitteessa ei ole yritetty tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja, joten suihku toimii juuri kuten voi olettaa. Ainoastaan virtanappulan integrointi pumppuun on hieman rasittava valinta. Jos olet esimerkiksi pesemässä hiuksia, ei mielellään työntäisi käsiään vesikiuluun vaahtoisina suihkun käynnistämiseksi. Nappulan sijoittaminen kahvaan olisi ideaalia, tosin laitteen hinta ja monimutkaisuus tästä varmasti nousisi.
Retkisuihkun pohjassa on heppoinen vedensuodatin
Lyhyen käyttökokeilun perusteella on vaikea ennakoida miten edullinen ja muovisen oloinen apparaatti tulee kestämään pidempää käyttöä.
Parin kuukauden testaamisen perusteella epästandardin USB-johdon katoaminen pelottaa eniten. Tämä uhka ehti jo hetken aikaa toteutua, kunnes johto lopulta muuttopakkailun yhteydessä löytyi. Ylipäänsä erikoisen latausliittimen käyttäminen vaikuttaa huonolle idealle, kun mitään selvää syytä olla käyttämättä yleisiä USB mikro tai mini B liitäntöjä ei ole.
Retkisuihkun sisällä on pieni litium-ioni -akulla toimiva pumppu, jossa riittää virtaa yllättävän pitkään. Johdon näkyvä osa on pyöreä latausliitin, toisessa päässä normaali USB A -liitin.
Laitteen väritys on varsin räikeä. Rakenteeltaan identtistä mallia on muilla jälleenmyyjille myynnissä keltaisena (Hong Kong), vihreä-valkoisena (Puuilo) ja turkoosina (Opal). Mikään näistä ei kuitenkaan istu merkittävästi paremmin esimerkiksi Suvikallion saunan maanläheiseen ja tummaan ilmeeseen.
Hyvää:
+ Menee pieneen tilaan
+ Toimii yhdellä latauksella pitkään
+ Sopiva vedenvirtaus
+ USB-lataus
+ Käytettävyys (varauksella)
Parannettavaa:
Epästandardi USB-latausjohto
Vettä jää suihkun sisään
Värimallit räikeitä
Koska tuote ei ole varsinainen saunatuote, ei se saa Saunologian suositeltu saunatuote –merkkiä, mutta pidän sitä silti erittäin kiinnostavana apuvälineenä vaikka mökkisaunaan.
Ennen syksyä puljataan Saunologiassa vielä lisää vesien kanssa!
Juhannus on erinomaista aikaa valmistaa vihta sekä vasta ja tästäkin syystä vihtomissesongin huippupiste. Tiesitkö, että vihdan voi säilöä pienellä vaivalla kotioloissa vuodeksi eteenpäin? Hyvin tehty vihta myös kestää oikein käsiteltynä useamman käyttökerran. Vaikka vihdan tekoon suositellaan yleensä rauduskoivua, lue täältä vinkit myös muiden perinteisten puulajien kokeiluun vihdanrakentelussa.
Saunologiassa on alkukesästä ollut toistuvasti suitsutusta vihdonnan puolesta. Ensin seikkailtiin Moskovan ja Pietarin julkisissa saunoissa vihdottavana, viimeisimpänä käytiin Kansainvälisessä saunakongressissa. Juhannuksen koittaessa on aika jakaa vinkkejä vihdan elinkaaren varrelle säilöntään ja käyttöönottoon sekä esitellä vaihtoehtoisia vastamateriaaleja. Esittelen lyhyesti myös vaihtoehtoista vihdan käyttöä.
Vihta vai vasta?
Suomessa on käytetty pitkään kumpaakin sanaa. Ammoisina aikoina kielenkäyttö vaihteli selvästi maantieteellisesti niin, että suunnilleen Päijänteen itäpuolella käytettiin vastoja, länsipuolella vihtoja. Googlen hakukoneen trenditietojen perusteella termiä vihta käytetään Suomessa tätänykyä enemmän.
Vihdat ja vastat
Vihdan ja vastan tekoaika
Kansanviisauden mukaan paras aika koivuvihtojen tekoon on kesä-heinäkuussa. Ajankohdan optimoinnissa keskeinen asia on lehden riittävä koko sekä pehmeys. Olosuhteiden vaihtelu voi aikaistaa tai myöhäistää tilaisuutta. Kukaan ei kiellä tekemästä vihtoja loppukesästä, mutta tällöin lehdet voivat olla turhan kovia.
Koivun tai muun puun oksia ei voi ilman maanomistajan lupaa käydä repimässä metsästä.
Minkä puun oksista voi tehdä vastan?
Vaikka koivu, erityisesti rauduskoivu, on nykysuomalaisten parhaiten tuntema vaihtoehto, ei se ole ainoa. Koivu, kataja ja pihlaja ovat perinteiset vihta-ainekset. Katajan saatavuus on kuitenkin heikko, mutta lähinnä perinteen katoaminen on hävittänyt pihlajan. Vihdan tekemistä voi kokeilla käytännössä mistä tahansa lehtipuusta, vaikka vaahterasta tai lepästä.
Kesäkuun toinen viikonloppu vuonna 2018 oli myös Pohjois-Suomessa poikkeuksellisesti kypsää aikaa koivuvihtojen tekemiseen.
Etelämpänä Baltiassa vihdontaan käytetään lukuisia muitakin puulajeja. Tammi taas hallitsee Venäjällä, mutta Suomesta on vaikea löytää riittävän isoa tammea. Mikäli sellainen sattuu maillasi kasvamaan, kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Katajavihta saattaa kuulostaa varsin masokistiselle ratkaisulle, mutta todellisuudessa katajavihta on sulatuksen ja liotuksen jälkeen yllättävän pehmeä. Se ei kuitenkaan kestä pitkää käyttöä.
Saunavihdan teko-ohje
Verkosta löytyy lukuisia ohjeita vihdantaittoon. Suosittelen näistä itse saunamestari Pentti Hakalan opetusvideota, jonka YLE tarjoaa katseltavaksemme ja jonka jokin kolmas osapuoli ladannut YouTubeen harhaanjohtavan selitteen kanssa lyhennelmänä.
Miten saunavihta säilötään?
Vihdan säilömisen yksityiskohdat riippuvat puulajista. Koivun säilönnän keskeiset tekniikat ovat kuivattaminen ja pakastaminen. Pakastettaessa vihta pitää pakata mahdollisimman ilmatiiviisti, tyhjiöpussin tai kelmun avulla.
Katajavihta on vain yksi kuudesta Jamskijen saunakaupan tuotteesta, joka on sulatettu käyttöä varten pakasteesta. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Naapurini Hilkka on vanhempi karjalaisrouva, joka on ikänsä noudattanut suvussaan kiertänyttä säilöntäreseptiä. Ilokseni hän jakoi tämän kanssamme. Hilkan suvun historia ulottuu väestön laskennan alkuun viiden sadan vuoden taakse, joten niksit ovat todennäköisesti hyvin vanhat.
Hilkka kerää vihdakset viikkoa Juhannuksen molemmin puolin. Vihtojen säilöntä talven varalle alkaa niiden valmistuksen jälkeen kuivauksella. Hilkka kuivaa vihdat pystyasennossa parin päivän ajan, olosuhteista riippuen, katon alla, mutta muutoin lähes ulkoilmaolosuhteissa.
Kuivatuksen jälkeen vihdat varastoidaan viileässä taloyhtiön kellarikomerossa laatikkoon ladottuna kerroksittain. Vihtojen väliin heitetään karkearakeista suolaa. Tämä vaikuttaa vihtojen säilyvyyteen niin, että etteivät ne mm. kuivu liiaksi. Tällä menetelmällä vihta säilyy helposti vaikka seuraavaan kesään!
Kuivatun vihdan käyttöönotto
Pakastettu vihta on sulatuksen jälkeen nopeasti käyttövalmis. Kuivatun vihdan käyttöönotto sen sijaan vaatii hieman kärsivällisyyttä. Vihta herätetään upottamalla se veteen. Mitä kuumempaa vettä, sitä nopeammin vihta virkoaa. Venäläisten mukaan kylmä vesi on vihdalle parempi vaihtoehto.
Jamskije, Pietarin banjat, Saunologia.fi
Vihtaa liotetaan kunnes se on pehmennyt. Tämän jälkeen se nostetaan vedestä pystyyn, sitä ei tarvitse liuottaa, mutta varsi voi olla edelleen vedessä. Erilaiset vihdat vaativat vaihtelevia aikoja liuotusta, mutta periaate on sama.
Saunavastaa ei säilytetä kuumassa, mutta vihdan (varovainen) lämmittäminen löylyn avulla on hyvä konsti saada siitä enemmän aromia ilmaan.
Venäläinen vihdonta ammattilaisen suorittamana
Vihdontavinkkejä
Saunakongressi-artikkelin lopuksi kerroin ”suurvenäläisestä” (ts. baltialainen ja venäläinen, kts. saunan juuret osa 1) vihdontaperinteestä, jossa vihtaa käytetään enemmän hierontavälineenä kuin piiskana. Vihdonta on hoito tai palvelus toiselle ihmiselle, ei itsensä ankaraa pesemistä. Lainaan edellisen artikkelin Rimas Kavaliuskasin vihdontatyöpajan vinkit hieman muokattuina tähän jatkoksi:
Toisin kuin suomessa ajatellaan, vihdoilla ei ole tarkoitus hakata ihoa niin pitkään että siitä irtoaa lian lisäksi nahka, vaan liettualaiset siirtävät vihtojen avulla hoidettavaan henkilöön lämpöä ja puun lehdistä irtoavia yhdisteitä. Tämä voi edellyttää joskus voiman käyttöä, mutta vihdonnassa on muitakin tasoja. Se on kuitenkin ensisijaisesti vihdottavan henkilön hoitamista vihtojen ja lämpimän ilman avulla. Vihdottavan hyvä olo, turvallisuus ja mukavuus on ensisijaista.
Video liettulaisesta vihdontatapahtumasta
Vihdonta alkaa ilman kosketusta. Vihtoja aloittaa kuuman ilman liikuttelun katosta alaspäin vihtojen avulla. Ensin lämmitetään ja vihdotaan jalat. Vihdottava makaa vatsallaan, jalat koukussa ja jalkaterät kohti kattoa.
Vihta lämmitetään lämpimässä ilmassa ja se painetaan päin jalkoja. Lämpimän ilman ja vihtojen kontaktin avulla saadaan jalat lämpiämään. Rimasin mukaan vihdottava voi rentoutua vasta, kun jalat ovat lämmenneet. Tämän jälkeen edetään ylempiin ruumiin osiin, varoen kuitenkin sydäntä ja jatkuvasti suojaten pää kuumuudelta sekä vihtomiselta.
Therme Erdingin banjassa on tarjolla venäläistä vihdontaa - Russian banya aufguss involves whisking with a venik
Varsinainen vihtakontakti tapahtuu erilaisilla intensiteettitasoilla, joita Rimas sanoo olevan kolme. Kovimmalla tasolla meno voi muistuttaa rumpusooloa ja huonosti valmistettujen vihtojen lehdet sinkoilevat ympäri saunaa. Tekniikat ovat erittäin vaihtelevia, mutta niitä yhdistää rytmikkyys ja dynaamisuus. Vihdonta kestää seitsemästä kahteen kymmeneen minuuttia.
Saunologia aina kiinnostavan saunaolosuhteen merkitys vihdonnalle on merkittävä. Rimas kertoo, että sopiva vihdontaolosuhde selviää ilman kastepisteen perusteella. Sen pitää olla 40-50 asteen välillä. Löylyn luonti vihdonnan aikaisesti on olennaista. Sen avulla saunan kattoon luodaan ”löylykakku” (vapor cake), jos vihdoilla kaavitaan lämmintä ilmaa.
Yhtä tärkeää on myös raittiin ilman saanti. Sitä tarjoillaan vihdottavalle käsittelyn aikana. Se saadaan ikkunasta, ovesta tai tarkoitukseen tehdystä tuuletusluukusta noin 5-10 minuutin välein. Vihdottavalla pitää olla koko operaation ajan mukava olo.
Abbe Chappe d'Auteroche- kuvituskuva venäläisestä saunasta vuodelta 1761. Kuvasta saa käsityksen sekä vihdan käytöstä että sen mahdollistavasta lauderakennelmasta.
Vihtoessa saatat huomata, että suomalainen sauna on harvoin suunniteltu vihtomisen ehdoilla. Toista henkilöä vihdottaessa korkeusero vihdottavan ja vihtojan makuu ja seisomatasojen välillä saisi olla lähes ruokapöydän verran, eli 80-90 cm. Tässä välissä suomalaisen saunan lauteilla on yksi ylimääräinen askelma, joka rajoittaa ulottuvuutta. Jos innostut erilaisesta vihtomisperinteestä, kannattaa miettiä pieniä muutoksia saunaan, esimerkiksi nostettavaa tai irroitettavaa välilaudetta.
Näillä vinkeillä saat tuot perinteiseen Juhannussaunaan uusia ulottuvuuksia! Ei kun rohkeasti kokeilemaan!
Minkä takia 30 ihmistä eri puolilta maailmaa istuu suomalaisen saunan lauteilla Ruotsissa baltialainen vihta päässään? Mitä ovat termiset kylvyt? Entä mikä on löylykakku? Tämä ja monta muuta asiaa selviää Saunologian matkakertomuksesta International Sauna Congress XVII –tapahtumaan Haaparannassa. Vihtojen lisäksi artikkeli puhuu Japanin saunakulttuurin nopeista käänteistä ja uudesta kansainvälisestä saunatutkimuksen julkaisusta.
International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Mistä on kysymys?
Kansainvälinen saunajärjestö ISA järjestää neljän vuoden välein eri puolin maailmaa International Sauna Congress –nimistä tapahtumaa. Tapahtuma on luonteeltaan jotakin tieteellisen, taiteellisen ja kaupallisen kongressin välimaastosta. Tapahtumaan tulee puheenvuoroehdotuksia ympäri maailmaa, joista kongressin järjestäjä koostavat ohjelman. Tapahtuma on siinä suhteessa erityinen, ettei saunatutkimuksella ole mitään muutakaan kansainvälistä keskustelufoorumia.
International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Vuonna 2018 järjestelyvastuussa oli Ruotsin saunajärjestö Bastuakademi, joka oli valinnut tapahtuman paikaksi Torniojokilaakson, Haaparannan kaupungin sekä Kukkolaforsenin tapahtumakeskuksen. Jälkimmäinen on pitkään tunnettu monista saunoistaan, lisäksi sillä on kiinteät yhteydet Bastuakademiin.
Kongresisin saapui lähes 200 osallistujaa yli 20 maasta. Parhaiten edustettuina olivat luonnollisesti ruotsalaiset, tämän jälkeen etuoikeutetusti suomalaiset. Esitysohjelmistossa suomalaiset kuitenkin selvästi parhaiten esillä. Pidin itsekin esitykset yhteensä lähes 80 hengelle suomalaisen saunan suunnittelun mysteereistä sekä suomalaisten saunatavoista. Kansainvälistä tunnelmaa saatiin Baltiasta, Venäjältä, Japanista, Kiinasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta.
International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Haaparannassa ja Torniossa keskusteltiin ja saunottiin kaksi päivää. Tänä aikana oli vieraiden puheenvuorojen lisäksi tavanomaista järjestötoimintaan liittyvää pönötystä sekä erittäin kiinnostavia sauna-aiheisia näytöksiä ja demonstraatioita – luonnollisesti saunassa. Saunoja oli Kukkolaforsenilla omasta takaa useampia, mutta lisäksi liikuteltavia saunoja oli paikalle saapunut Moskovasta asti! Luonnollisesti myös suomalaiset saunarauhanturvajoukot ja heidän ruotsalainen vastinparinsa olivat valvomassa vieraiden lämpiminä pysymistä valoisina mutta viileinä Pohjois-Ruotsin iltoina.
Saunarauhanturvajoukkojen venäläistä tekoa oleva kuljetusvaunu vakuuttaa
Saunatapahtuman sisältö oli sen verran monimuotoista, ettei sen esitteleminen kokonaisuudessaan ole järkevää. Tarina jatkuu parilla kohokohdalla. Tapahtuman koko sisällöstä kiinnostunut voi tutustua esitysten abstrakteihin täällä: http://www.bastuakademien.se/sauna-congress/abstract-39800726
Venäläisten maihinnousu
Venäläiset olivat tuoneet paikalle raskasta banjakalustoa lähes Uralin takaa. Liikkuvista banjoista suurin osa oli erilaisia telttaversioita, parhaimmillaan halkaisijaltaan lähes 8 metrisiä, mutta mukana oli myös yksi saunaperävaunu. Niitä on suomessakin nähty, mutta tässä tapauksessa puulämmitteisen saunan erikoisuus oli se, että se oli suunniteltu täysin vihdontakäyttöön. Vaunun sisällä oli vihdonta/hieromapöytä vesisumusuihkuineen ja tärinämekanismeineen. Valaistus oli venäläiseen tyyliin räikeä, lämpöä ja kosteutta niin paljon, ettei valokuvaaminen käytettävissä olevassa ajassa ollut mahdollista. Tällä venäläisten virallisella saunasuurlähetystöllä oli selvästi jotain tekemistä VVD-kiuasmerkin kanssa, mutta yhteistyön luonne jäi epäselväksi. Kiitos kuitenkin saunologin juhannussaunaan lahjoitetuista tammivihdoista!
Venäläinen banjavaunu. Huomaa selvästi pyörien väliin tehty sauna sekä kiukaan lämmitysluukku aisan puolella.
International Journal of Sauna Studies ja terminen kylpy tutkimuskohteena
Australialainen yliopistolehtori Jack Tsonis oli paikalla esittelemässä saunatutkimukselle merkittävää hanketta, International Journal of Sauna Studies IJSS –lehden perustamista. Tällaista julkaisua ei ole aiemmin onnistuttu perustumaan, joten nyt tavoiteltu sähköinen, open access kausijulkaisu on onnistuessaan merkittävä askel saunatutkimukselle!
Vai onko? Nimittäin Tsonis nosti omassa puheenvuorossaan esille sen, että sauna-aiheisten tutkimusten yhteismitallisuuden ja alan metodologisen tason nostamisen eteen pitää tehdä rutkasti töitä. Saunologian lukijoille ei toivottavasti tule yllätyksenä, että sauna – tai hikoilukylpy – kulttuureja on runsaasti eri puolilla maailmaan (kts. historia osa 2). Kongressissa esiintynyt Mikkel Aaland tekee parhaillaan tv-dokumenttisarjaa asian havainnoillistamiseksi. Suurin osa näistä ei kutsu itseään saunaksi, eikä sauna sanana ole niille välttämättä kuvaavin.
Erilaisten kylpyjen maailma Jack Tsoniksen mukaan.
Siksi Tsonis ehdottaa termistä kylpemistä (thermic bathing) kattokäsitteeksi tutkimukselle, jonka kohteena on erilaisen lämmön alaisuudessa tapahtuva ”kylpeminen”. Jack jakoi kylpyjen kentän kolmeen osaan: hydrotermisiin (vesi), atmostermisiin (ilma) ja phototermisiin (säteily). Ilmakylvyt etenevät tästä vielä kosteisiin (humid), puolikosteisiin (semihumid) ja kuiviin (dry) kylpyihin. Suomalainen sauna kuuluisi näistä puolikosteihin kylpyihin.
Tästä ehdotuksesta voi olla montaa mieltä, sillä useimmissa saunoissa saadaan runsaasti myös säteilylämpöä, mutta Jackin sanoin, ehdotus on vähiten huono tähän mennessä keksityistä. Nimittäin aiheen tutkimuksen kansainvälisen diplomaattisen ilmapiirin takia emme voi Suomesta käsin vaatia kaikkia kutsumaan hikoilukylvyn laitoksia saunoiksi, ja se ei olisi suomalaisellakaan saunalle hyväksi. Määritelmää täytyy kuitenkin vielä tarkentaa, esimerkiksi sen suhteen mikä on kostean ja puolikostean ero, ennen kuin se voidaan julkaista IJSS:n ensimmäisessä numerossa. Itse ehdotan kastepistettä kriteeriksi kuivan ja puolikuivan välille – tai ehkä kahden ääripään välillä on dynaaminen, suomalaisen saunan vaihtuva ilmasto.
Japanin saunan uudet aallot
Kongressiin oli saapunut suosittu japanilainen saunan ystävä, saunalähettiläs ja sarjakuvataiteilija Katsuki Tanaka, joka oli todennäköisesti tapahtuman suurin julkkis (omalla maallaan) . Hän on kuvannut sarjakuvissa japanilaista saunomista ja esitteli tämän aikakausia nyt lukuisten paljastavien valokuvien kautta.
Katsuki Tanaka. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Tanakan mukaan sauna elää Japanissa toista tulemistaan. Ensimmäiseen aaltoon vaikuttavat aikanaan suomalaiset, jotka toivat saunan Tokion olympialaisiin 1964. Saunasta muodostui pian käsite kaupunkilaisten palveluna, jonne stressaantuneet työläiset hakeutuivat pitkien päivien päätteeksi päästelemään höyryjä, ja usein myös yöpymään. Tässä kulttuurissa saunasta tuli yksi asia, joka päivän aikana suoritettiin.
Japanilainen kaupunkisauna n. 90-luvulla. Saunominen otetaan tosissaan.. Kuva: Katsuki Tanaka. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Nyt saunasta on tullut uudestaan muodikas, osittain Tanakan sauna-aiheisten sarjakuvien ansiosta. Saunaelementit kelpaavat jopa toimistojen sisustukseen!
Kulttuuri on kuitenkin muuttunut. Nuoret japanilaiset ovat innostuneet erilaisista mobiilisaunoista ja saunomisesta kaupunkien ulkopuolelle. Esimerkiksi keväällä vietettyihin suomalaistyyppisen savusaunan avajaisiin arvottiin n. 200 pääsylippua, kun kolmessa minuutissa kiinnostuneita ilmoittautui yli tuhat!
Japanilainen saunaharrastajien kokoontumine 2018. Kuva: Katsuki Tanaka. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Uusi kulttuuri ei enää ole velkaa suomalaisille, vaan vaikutteita on haettu eurooppalaisesta aufgussista ja venäläisestä vihtomisesta. Kulttuuri on dynaamista ja hakee vielä muotoaan. Suomalaisia kiukaita ja kiuaskiviä Japanissa kuitenkin edelleen arvostetaan.
Valokuvaaja Miki Tokairo
Valokuvaaja Miki Tokairo oli toinen japanilainen puhujavieras. Hän esitteli erittäin kiinnostavaa – ja täysin termisten kylpyjen ulkopuolista – kylpymuotoa nimeltä metsäkylpeminen tai metsän ”ottaminen” (vrt. auringon ottaminen, sun bathing englanniksi). Tämä 80-luvulta kehitetty rentoutumismuoto ottaa lähtökohtaisesti passiivisen asenteen ajankäyttöön. Tämän harjoitteen on osoitettu tuottavan monia saunomisen kanssa samankaltaisia terveyshyötyjä verenpaineesta hermoston aktivoitumiseen (parasympaattinen) ja rauhoittumiseen (sympaattinen).
Metsäkylpijä on metsässä ainoastaan olemassa, ei tekemässä mitään, kuten meditaatiossa tai tietoisen läsnäolon harjoituksissa. Japanilaisittain haaste on nimenomaan rauhoittua zenmaisesti tilaan, jossa ei tehdä yhtään mitään. Tähän saa halutessaan opastusta, sillä maassa on tarjolla sertifioitua harjoitusta ja oppaita, jotka saattelevat kylpijän metsän huomaan rauhoittumaan esimerkiksi jooga-matolla maaten.
Miki ei kuitenkaan ollut kongressissa vain puhumasta tämän erikoisen kylvyn puolesta, vaan miettimässä miten tämä kulttuuri voisi yhdistyä saunaan, kuten ennen saunaa, saunan jälkeen. Saunassa energian rytmi on hyvin erilainen, saunomisen aikana mennään kuumasta kylmään ja takaisin, rentoudutaan ja valpastutaan. Metsäkylvyssä taas haetaan tasaisuutta.
pohjimmiltaan suomalaisten tapa sijoittaa saunat luonnon helmaan edustaa tiedostamatonta hakeutumista metsäkylvyn syleilyyn
Miki pohti, että ehkä pohjimmiltaan suomalaisten tapa sijoittaa saunat luonnon helmaan edustaa tiedostamatonta hakeutumista metsäkylvyn syleilyyn. Täytyy sanoa, että tämä ajatus tuli minulle kirjaimellisesti metsistä, vaikka olen aina jotenkin sympatiseerannut puun halailijoita.
Kongressin antoisin esitys minulle oli liettualaisen Rimas Kavaliuskasin luento ja työpaja liettulaisen vihtomiskulttuurin uudesta noususta. Tapahtumassa vieraili myös kaksi muuta vihtahoitojen maailman kärkinimeä, Birutė Masiliauskienė ja venäläinen mestari Vasily Lyakhov. Rimas kouluttaa liettuassa vihtojia ja mm. suomalaiset Jussi Mari Keski-Korsu ja Jussi Niemelä ovat ottaneet Rimasilta oppia vihdan käsittelyyn. Kongressin aikana minulle selvisi myös, että latvialaisilla on myös ehkä vielä naapureitaan pidempi vihdontakulttuuri, joka ei tosin maan ulkopuolelle näy yhtä hyvin.
Työpaja esityksineen oli hyvin suosittu ja parhaimmillaan aromaterapiaosuuden kohdalla saunassa oli kolmisenkymmentä ihmistä. Suurimmalla osalla oli kylmään veteen kastettu koivuvihta pitämässä päätä kylmänä.
Mikkel Aaland ja Masaka Tanaka, kongressin arvovieraat. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Rimas kertoi esityksessään sekä vihtojen käytöstä että vihtahieronnan periaatteista. Hän luokittelee vihtomisen kosketus- ja phytoterapiaksi, ja onhan siinä elementtejä myös klassisesta hieronnasta. Biruten mukaan parantaminen, niin henkinen kuin fyysinen, on tärkeä osa liettulaisen saunamestarin eli pirtininkasin ammattia.
Toisin kuin suomessa ajatellaan, vihdoilla ei ole tarkoitus hakata ihoa niin pitkään että siitä irtoaa lian lisäksi nahka, vaan liettualaiset siirtävät vihtojen avulla hoidettavaan henkilöön lämpöä ja puun lehdistä irtoavia yhdisteitä. Tämä voi edellyttää joskus voiman käyttöä, mutta vihdonnassa on muitakin tasoja. Se on kuitenkin ensisijaisesti vihdottavan henkilön hoitamista vihtojen ja lämpimän ilman avulla. Vihdottavan hyvä olo, turvallisuus ja mukavuus on ensisijaista.
Vihdonta alkaa ilman kosketusta. Vihtoja aloittaa kuuman ilman liikuttelun katosta alaspäin vihtojen avulla. Ensin lämmitetään ja vihdotaan jalat. Vihta lämmitetään lämpimässä ilmassa ja se painetaan päin jalkoja. Lämpimän ilman ja vihtojen kontaktin avulla saadaan jalat lämpiämään. Rimasin mukaan vihdottava voi rentoutua vasta, kun jalat ovat lämmenneet. Tämän jälkeen edetään ylempiin ruumiin osiin, varoen kuitenkin sydäntä ja jatkuvasti suojaten pää kuumuudelta ja vihtomiselta.
Varsinainen vihtakontakti tapahtuu erilaisilla intensiteettitasoilla, joita Rimas sanoo olevan kolme. Kovimmalla tasolla meno voi muistuttaa rumpusooloa ja huonosti valmistettujen vihtojen lehdet sinkoilevat ympäri saunaa. Tekniikat ovat erittäin vaihtelevia, mutta niitä yhdistää rytmikkyys ja dynaamisuus. Vihdonta kestää seitsemästä kahteen kymmeneen minuuttia.
Työpajaosallistujat harjoittelemassa. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Saunologia aina kiinnostavan saunaolosuhteen merkitys vihdonnalle on merkittävä. Rimas kertoo, että sopiva vihdontaolosuhde selviää ilman kastepisteen perusteella. Sen pitää olla 40-50 asteen välillä. Löylyn luonti vihdonnan aikaisesti on olennaista. Sen avulla saunan kattoon luodaan ”löylykakku” (vapor cake), josta vihdoilla kaavitaan lämmintä ilmaa. Yhtä tärkeää on myös raittiin ilman saanti. Sitä tarjoillaan vihdottavalle käsittelyn aikana. Se saadaan ikkunasta, ovesta tai tarkoitukseen tehdystä tuuletusluukusta.
Tarkempi ohjeistus vihtomisen saloista ei mahdu tähän artikkeliin. Vihdontaan palataan pikapuoliin, sillä Saunologian juhannusjulkaisussa tiedossa vinkkejä vihdontaan juhannussaunassa!
Vanha savusauna Kukkolaforsenilla. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Loppuhuomautus
Suomalainen saunakulttuuriaktivisti (kuvassa alla), Tommi U. on valmistelemassa saunaspektaakkelia Burning Man 2019 -festivaalin yhteyteen. Erilaisista saunakulttuureista ja äärimmäisistä kokemuksista kiinnostuneille se on varmasti oikea suunta ja kannattaa ottaa yhteyttä tiimiin Sauna on Fire-kollektiivin kautta, mikäli tämä kiinnostaa.
Tommi valmistautumassa seuraavaan biisonien juoksutukseen rummun tahdissa. International Sauna Congress 2018, Haparanda. Saunologia.fi
Kiitos kongressin järjestäjille, Miki Tokairolle haastattelusta ja Tommille matkaseurasta! Oikoluvusta kiitos Rani ja Nuppu.
Tässä Saunologian venäläisen saunan kolmannessa osassa esittelen kaksi banjaa Pietarin keskustasta sekä kerron lyhyesti Pietarista turistikohteena. Esiin nostan erityisesti Degtjarnyje banjat, jotka ansaitsevat Saunologian Suositeltu saunakohde -merkin ensimmäisenä venäläisenä kohteena! Ainutlaatuisten venäläisten löylygraafien ohella esittelyssä myös banja, jossa löylymittarikin uupui.
Pietari - ja löylyä riittää
Pietari kutsuu luoksensa kesällä 2018 todennäköisesti ennätysmäärän suomalaisia vierailijoita. Jalkapallon lisäksi Suomea lähimmästä miljoonakaupungista löytyy kymmenittäin kiinnostavia saunakohteita eli banjoja, joissa vierailua lämpimästi suosittelen.
Pietari on venäläisestä saunaturismista kiinnostuneelle suomalaiselle fyysisesti yksinkertainen matkakohde. Pietariin voi matkustaa kätevästi junalla tai laivalla. Jälkimmäisellä kulkuvälineellä voi säästää viisumikulut (n. 80-90 euroa) ja käyttää ne sitten laivan ravintoloihin ja kauppoihin. Allegro-juna kulkee Helsingin ja Pietarin väliä ällistyttävän kätevästi kolmessa ja puolessa tunnissa, sisältäen rajamuodollisuuksiin kuluvan ajan. Omalla autolla en suosittele Pietariin lähtemään, vaikka se onkin mahdollista
5 miljoonan ihmisen kaupunkiin pääsee junalla reilussa kolmessa tunnissa!
Pietarista löytyy banjavalikoimaa runsaasti. Saunamatkailua Pietariin harrastavan Jarmo Lehtolan mukaan suurkaupungista löytyy noin sata erilaista banjaa! Tällä kertaa esittelyssä kaksi tunnetusti laadukasta kohdetta, Degtjarnyje ja Jamskije. Mikäli venäläinen sauna on entuudestaan täysin vieras, kannattaa lukaista myös johdanto venäläiseen saunakulttuuriin.
Hinta riippuu viikonpäivästä ja kellonajasta. 400-700 ruplaa (n. 20-38€) hintaan sisältyy kahden tunnin saunavuoro.
Verkkosivut:http://d1a.ru/ Google Translate / Chrome auttaa, tiedot verkossa niukat.
Uusvanha sauna
Vuonna 2016 uudistettu, alun perin 1950-luvulla avattu Degtjarnyje banja edustaa banjojen uutta aikaa. Porraskäytävästä pukuhuoneisiin tämä banja kiiltelee uutuuttaan ja kätkee neuvostoperinteen tehokkaasti eurooppalaisen yleisilmeen taakse. Tervakadusta nimensä saanut paikka ei muistuta lainkaan tervasta. Eurooppalainen naamio ei kuitenkaan ole ihan täydellinen, vaan venäläiset ovat kuorruttaneet sitä yksityiskohdilla, jotka paljastavat venäläisen tyylitajun parhaat tai pahimmat puolet. Ainoastaan löylyhuoneeseen, ainakaan miesten puolella, ei modernistin koura ole kajonnut.
Degtjarnyje on organisoitui naisten ja miesten kerroksiin (2. ja 3. kerros). Katutasolla sijaitsee banjan ravintola, jota minullekin on suositeltu. Saunologi tutustui miesten osastoon. Siellä saunominen alkaa kassalta, josta tilataan haluttu palvelu (esim. 2h saunajakso ja vihdonta kahdella vastalla). Maksu tapahtuu poistuttaessa.
Degtjarnyje Pietarin banjat, Saunologia.fi
Kassalta voi lunastaa tarvitsemansa lisävarusteet, kuten pyyhkeen, saunahatun tai sandaalit. Pukukaappia varten saa kassalta magneettirannekkeen, joka sattuu rannekkeeseen merkittyyn kaappiin. Tällainen uusista kotimaisista uimahalleista ja kylpylöistä tuttu käytäntö on Venäjällä poikkeuksellinen, yleensä vaatteita käsittelee sauna-avustaja eli banstsiki.
Degtjarnyje eräs pukuhuone on kuin mikä tahansa (huonolla maulla) toteutettu suomalainen vilvoitteluhuone. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Saunoja ohjataan tarvikkeineen ravintola-alueen läpi riisuuntumaan yhteen noin kymmenestä tilavasta puku- ja jäähdyttelyhuoneesta. Huoneen voi halutessaan myös vuokrata omaan käyttöön. Sandaalit odottavat numeroidun kaapin lattialla. Kaappi on riittävän suuri jopa talvipukeutuneelle saunaturistille. Lukittuun kaappiin jätetään ylimääräiset tavarat, mutta saunaan siirryttäessä mukana pitäisi olla:
Sandaalit
Saunahattu
Peseytymisvälineet
Saunalakana tai muu istuinalusta
Pyyhe tai vastaava lannevaate
Saunatiloissa toivotaan säädyllistä pukeutumista ja tässä saunassa olen ainoana nähnyt shortseissa tai muissa housuissa saunovia ihmisiä (todennäköisesti turisteja).
Degtjarnyjen tiloissa käyttäydytään siivosti. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Suihkun kautta saunaan
Saunan pesuhuonetilasta ei voi erehtyä. Se on hyvin valaistu ja päiväsaikaan kylpee päiväsaikaan luonnonvalossa. Suuren pesuhuoneen seinien sisältä löytyy pesupenkkejä, vesihanoja, suihkuja ja suuri kylmävesiallas. Suihkutilat on järjestetty poikkeuksellisen hyvin jopa yksityisyyttä huomioiden.
Vihtojen pehmitys ennen käyttöä on olennainen osa venäläistä saunamenoa. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Pesuhuone on venäläisittäin suhteellisen kuiva ja kohtuullisen lämmin. Tämän ansiosta tilassa tarkenee hyvin peseytyä, mutta toisaalta siellä voi myös jäähdytellä ilman pakkoa poistumista pukeutumistiloihin.
Taisteluvarustus kylmävesialtaan edessä, löyly on edellisessä erässä ehtinyt lyömään kunnolla. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Degtjarnyjen miesten löylyhuone avautuu puuoven takaa pesuhuoneesta. Jo ovella vierailijaa tervehtii tutun lämmin, kuivien koivun lehtien tuoksuinen saunailma. Huone on kohtuullisen kokoinen U-rakenteinen. Istuintasoja on käytännössä vain yksi korkean lavon huipulla. Lavon päällä on viisi täyspitkää vihdontapenkkiä, jotka toimivat myös penkkeinä.
Degtjarnyjen löylygraafi standardikorkeudelta mitattuna. Lämpötila sekä kosteus ovat tasaiset, löylyt kuitenkin juuri ja juuri erottuvat tästä mittauksesta. Kastepiste on jatkuvasti yli ruumiinlämmön, indikoiden todella kuumia olosuhteita.
Käyntikerralla, sunnuntaiaamupäivällä, lämpötila oli huomattava, muttei erityisen korkea. Käyttämäni mittalaite rekisteröi huippulämmöksi 76. Lämmön kokemusta kuitenkin voimistaa reilu kosteustilanne (RH 28%), joka tekee ilmasta sopivan kuumottavan. Henkilökunta luo löylyä säännöllisin väliajoin maltillisissa määrin. Löylyt eivät ole erityisen väkevät, mutta kyllä ne silti huomaa.
Degtjarnyje pesuhuonetila on avara ja valoisa. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Tilasimme matkaseurani, venäläisen nykykirjallisuuden asiantuntija Tuukka Sandströmin kanssa vihdonnat, hänen mukaansa alustuksella, että emme olleet vakiovihdottavia. Lopputuloksena saamamme käsittely oli nopea ja hienovarainen, lätkittävänä olisi mielellään ollut pidempäänkin.
Degtjarnyjen kiuas käy kuumana kaasulämmityksen ansiosta. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Vihdonnan jälkeen ymmärtää ilman bantsikin suositustakin käydä kastautumassa kylmävesialtaassa. Nautimme saunottelun lomassa venäläisittäin kotikaljaa (kvasia) ja teetä. Ravintolasta olisi saanut tuhdimpiakin palveluita, mutta pitäydyimme kahden tunnin sauna-ajassa ja ruokailimme toisaalla.
Degtjarnyjen baari. Kylmäaltaassa ei ole jätskiä vaan jäädytettyjä vihtoja. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Ensimmäinen suositeltu saunakohde Venäjällä
Suosittelen Degtjarnyje hyväksi ensimmäiseksi askeleeksi löytöretkelle banjojen maailmaan. Paikka ei ole ehkä löylyiltään ainutlaatuisin, mutta paikka on suunniteltu palveluksi niin hyvin, että länsimaisen turistinkin vaatimustaso täyttyy eikä mikään yksityiskohta pistä turistia polvilleen.
Seuraavista syistä paikka saa Saunologian suosituksen:
Jamskije banjat edustavat vanhemman tyylin ja sanotaan vaikka neuvostohengen mukaista kaupunkibanjaa. Tällä kaupungin ytimessä olevalla saunalla on takanaan kunniakas menneisyys. Perimätiedon mukaan saunassa ovat hikoilleet niin Dostojevski, Musorgski, Blok, Gumiljov ja jopa Lenin!
Jamskijen saunakauppa on parhaita saunaturistin ostospaikkoja Pietarissa. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Suurten moskovalaisten banjojen tyyliin, Jamskije banjassa on useampi osasto, miehille kaksi ja naisille yksi sekä ravintola. Saunan katutasossa toimii erinomaisesti varusteltu saunatarvikemyymälä, josta kannattaa ostaa mukaan vihta ja tuliaisiksi vaikkapa mainioita venäläisiä saunahajusteita. Nämä ovat erittäin kohtuullisen hintaisia ja aivan omaa luokkaansa Suomessa myytäviin keinotekoisiin saunaparfyymeihin nähden.
Naiset miesten yläpuolella
Rappusia käymällä löytyvät ensin miesten osastot, naiset ovat täällä miesten yläpuolella. Toisesta kerroksesta löytyy miesten luksusosasto, kolmannesta omana kohteenani ollut yleinen osasto.
Miesten yleinen osasto toisessa kerroksessa. Jamskije, Pietarin banjat, Saunologia.fi
Yleisellä osastolla palvelu oli erittäin venäläistä. Lipputiskillä ruplat vaihtuivat sisäänpääsyyn ja välittömästi tämän jälkeen naulakkopalvelija vastaanotti päällysvaatteeni. Sisäänkäynti johti siis suoraan pukeutushalliin, joka oli pistetty tiivisti täyteen metallisia kaappeja. Kaapit olivat reilun kokoisia, mutta muuten tilaa ei ollut selvästikään ajateltu kansalle tarvittavan kovin runsaasti.
Huomasin poistuessani tilan jatkuvan pienen oviaukon takana vielä jonkin verran toiseen suuntaan, mutta sielläkin oli lauantaiaamuna aikamoinen kuhina.
Jamskijen pukukaappi edustaa hyvin toiminnallista muotoilua. Lukkoon sitä ei kuitenkaan saa. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Let’s löyly
Pukuhuoneeseen jätin viimeisetkin tavarani, tosin saunologin työvälineet, saunahattu, shampoo, istuinalunen, pyyhe, sandaalit kamera ja lämpötilaloggeri piti luonnollisesti ottaa mukaan. Tästä paketista elektroniikan kantaminen saunaan hieman epäilytti, mutta tulin lopulta huomaamaan, että diskreetti kuvaaminen saunoissa ei ollut ongelma, vaikka älypuhelimia ei kukaan onneksi banjan pesu- ja löylytiloissa näprännytkään.
Jamskijen pesutilat olivat tilavat ja valoisat. Koko sali on yhtä suurta tilaa, jossa on noin neljän hengen kokoinen kylmävesiallas, vesisaavi ja useita suihkuja. Peseytyminen ei täällä kuitenkaan tarkoita nopea suihkuttelu vaan venäläiset asiakkaat paneutuivat puhdistautumiseen huolella ja lukuisilla lisävarusteilla.
Tammi, kataja ja koivu likuamassa Jamskijen vadeissa, Pietarin banjat, Saunologia.fi
Löylyhuoneen ovi ei täälläkään ole koristeltu. Myös löylytilat ovat varsin pelkistetyt. Löylyhuoneesta löytyy kaksi lauderakennelmaa, yksi peräseinälaude tyyppinen portaikkolaude ja toinen tyypillinen venäläinen lavo.
Jamskijen löylygraafi standardikorkeudelta mitattuna (yli 85C, asteikko loppuu), kunnes mittari on tapahtanut lavon ylätasolle. Minimaalinen kosteudenvaihtelu kertoo löylyn vaikutus ole näissä olosuhteissa enää merkittävää. Kastepiste on jatkuvasti yli ruumiinlämmön
Ja lämmintä piisaa. Lauteet ovat ensimmäisistä askelmista lähtien niin kuumat ettei niillä mielellään tassuttele paljain jaloin. Tilanne paranee, tai pahenee, kun lähestytään kattoa. Löylyn heittäminen korventaa saunojia lisää, mutta se tuntuu vakioasiakkaita vain lämmittävän. Jos kisaturisti haluaa etsiä löylykilpailu seuraa, kannattaa kokeilla täältä (en tosin suosittele näyttämään venäläisille mallia löylynheitossa, siihen vaikuttaa olevan oma järjestelmänsä johon en ehtinyt pääsemään sisään).
Yleisarvio Jamskijesta
Jamskije on kelvollinen esimerkki banjasta, joten siellä vierailu ei ole mikään vikatikki. Suurimpana hidasteena on se, ettei henkilökunta juurikaan puhu englantia, joten venäjää taitamattomalle kokemus ei ole paras mahdollinen. Hyvällä tuurilla kanssasaunojista, joku osaa ylittää kielimuurin.
Itse tapasin pukuhuoneessa yhtä vähän suomea kuin itse venäjää puhuvan saunojan. Toveruuden hengessä sain palan leipää, jonka päälle oli leikattu noin sentin siivu possun niskaa ja päälle ryypyn vodkaa. Vaikea olisi ollut kieltäytyäkään.
Katajavihta on vain yksi kuudesta Jamskijen saunakaupan tuotteesta. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Saunatunnelmaa Jamskijesta siis löytyy, mutta turistiystävällisyydessään se häviää Degtjarnyjelle. Vähintään kaupan takia siellä kuitenkin kannattaa piipahtaa sen keskeisen sijainnin vuoksi.
Pietari saunamatkailukohteena
Pietaria on pidetty Venäjän intellektuellina ja taiteellisena pääkaupunkina. Moskovaan nähden kaupungista huokuu jonkinlaista dekadenssia. Suomalaisittain paikka tuntuu väistämättä autenttiselle neuvostoliitolle.
Suomen asema (Finlandijski voksal) on Pietarin matkan luonnollinen lähtö- ja päätepiste. Metroasema (Ploschad Lenina) sijaitsee juna-aseman välittömässä läheisyydessä. Pietarin banjat, Saunologia.fi
Pietarissa matkailu on nykyaikana suhteellisen helppoa. Alustatalouden kärkipalvelut AirBnB ja Uber majoittavat ja kyyditsevät turisteja edullisesti. Erityisesti Uber pelastaa älypuhelimella varustetun matkailijan lukuisilta patikkamatkoilta tai turhautumisilta julkisen liikenteen kanssa. Eikä maksa juuri mitään! Rahojen suhteen turistin turvallisin vaihtoehto on edelleen tuoda mukanaan käteistä matkan tarpeisiin ja vaihtaa ne rahanvaihtopisteessä rupliksi. Esimerkiksi Jamskijen saunan vieressä, Vladimirskayan metroaseman yläpuolella katutasossa on 24/7 vaihtopaikka (kts. www.valuta812.ru). Monet vaihtopisteet toimivat muutoin vain perinteisinä pankkipäivinä, mikä voi olla viikonlopputuristille ongelma.
Pietarin viisi metrolinjaa ovat matkailijalle elämys, mutta erityisesti matkatavaroiden kanssa varsin kankea tapa liikkua lyhyempiä matkoja.
Kuten Moskovassa, Pietarissa on erittäin monipuolinen julkinen liikenne, mutta sen kanssa kuluu matkailijalta helposti paljon aikaa. Metrossa kannattaa ehdottomasti pelkästään nähtävyytenä käydä, mutta muutoin asemilla tuhlautuu paljon aikaa. Koska kaupunkilaiset ovat olleet aina tyytymättömiä julkisen liikenteen palveluihin, on virallisten taksien lisäksi kaduilla aina liikennöinyt ”pimeitä Ladoja”. Nyt niiden tilalla ajavat Uberin ja paikallisten vastineiden kaltaiset yksityisautot. Esimerkiksi Uber maksaa ruuhkahuippujen ulkopuolella alle puolet tavallisesta taksista.
Pietarissa taksilla ajaminen onkin helppoa, erityisesti älypuhelinsovelluksen avulla. Uberille on useampia paikallisia ja hinnaltaan jopa halvempia vaihtoehtoja. Yandex Taxi Ride Hailing Service toimii Pietarissa ja Moskovassa, Taxovichkof ainoastaan Pietarissa.
Uberilla pääsee Pietarissa, täällä kuljettajat eivät häpeile työnantajaansa. Kuva: Wikimedia: Hipsta.space
Pietarissa voi ongelmitta myös kävellä keskustan alueella. Liikenteessä on syytä pitää silmänsä auki, mutta leveät jalkakäytävät ja monet katujen alikulut edistävät turvallisuutta. Kengän pohjien kulumiseen on syytä varautua, sillä etäisyydet ovat petollisen suuria. Tsaari on suunnitellut kaupungin mittakaavan muistuttamaan kansalaisia valtiovallan suuruudesta ja tavallisen rahvaan askeleen lyhyydestä. Katujen välit ovat pitkiä, autoliikenne meluisaa ja kaduilla pyyhkii ikuinen tuuli.
Pietarissa on monipuolinen ravintolatarjonta. Sekaruokavaliota noudattavan on helppoa poimia suuhunsa vaikka mitä, aina maukkaasta venäläisestä pikaruoasta moderneihin aasialaisiin aterioihin. Hintataso on kohtuullinen. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa tehdä varaus etukäteen. Erikoisruokavalioita ajatellen kannattaa etsiä ravintola etukäteen, esimerkiksi vegaaniruokaa ei joka paikassa tarjoilla.
Pietari on mielestäni suhteellisen turvallinen paikka. Jokaisen suurkaupungin tavoin sieltä löytyy varmasti huonoa seuraa ja ikäviä yllätyksiä, jos niitä lähtee etsimään. Suurempia vedätyksiä ulkomaalaisiin ei kuitenkaan kohdistu ja esimerkiksi mainituilla sähköisillä taksipalveluilla pääsee ohi kieliongelmista ja hintaneuvotteluista.
Vesijohto vettä ei voi juoda. Saunaan lähtiessä kannattaa siis tankata pullovettä. Monet kioskit ovat auki pitkään, niistä ei tosin enää myydä vahvoja alkoholeja, joten janoisen turistin on tyydyttävä mietoihin juomiin.
Tässä oppaassa esitellyt banjat edustavat vain pientä, valikoitua osaa koko kaupungin tarjonnasta (siitä hienommasta päästä). Lisää ohjeita pietarilaisiin saunoihin löytämiseksi saat seuraavista Jarmo Lehtolan linkkivinkeistä:
Sauna-lehti 3/2016 listasi seuraavat paikat: Mytninskaja, Kruglaja, Sestroskie, Bateninskie ja Smolna. Lisävinkkinä naismatkailijoille: Venäläisen saunabloggaaja Anna Artemevanmukaan Degtjarnye on ainoa paikka jossa on aina naispuolinen bantstiki vihtomassa, Banya 54 ja Voronezhskie bani tarjoavat naisten vihdontaa miesten suorittamana. Annan blogista löytyy myös lisää tietoa uudesta nuorten banjakulttuurista (venäjäksi).
Kiitoksia Tuukka Sandströmille venäjän koukeroiden selventämisestä sekä kuvausavusta!
