Sauna 1600-luvun historian kirjoissa

Heikki Lyytinen ja kadonneen väitöskirjan metsästys.

Pääsiäisen kunniaksi Saunologiassa kirjoittaa arvostettu saunavieras, viime vuonna upean saunatietokirjan julkaissut Heikki K. Lyytinen. Heikki selvitti iloksemme ensimmäisiä kirjallisia lähteitä, joissa sauna on mainittu. Tässä astutaan yli sata vuotta varhaisempaan historiaan kuin aiemmin julkaistussa Acerbin matkatarinassa Suomessa vuodelta 1799.


Suomen niemen ”varhaisbrändäyksestä ” saunamaaksi -
ja varoittavia sanoja saunomisesta

Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ovat valottaneet jo 1600- ja 1700-luvuilla raporteissaan suomalaisten vanhoja saunoja ja saunomistapoja. Matkaraportit ovat tärkeä lähdealue saunakulttuuristamme. Ne antavat tietoa myös saunojen arkkitehtuurista.

Tällaisia tutkimusmatkailijoita ovat olleet esimerkiksi ranskalaiset Charles Ogier, Briennen herttua Étienne-Charles de Loméine, ranskalainen komediakirjailija ja seikkailija Jean-François Regnard, joka teki huvimatkan Lappiin, Schleswig-Holsteinin herttua Adam Olearius ja pappi Reginald Outhier sekä italialainen Giuseppe Acerbi. Näitä matkailijoita on saunoja koskevassa kirjallisuudessa paljon lainattu.

Erityisesti Acerbi teki Suomen ja suomalaisen saunan Euroopassa tunnetuksi yhden saunakokemuksen perusteella, koska hänen matkakertomuksensa käännettiin useille Euroopan kielille: saksaksi, ranskaksi ja hollanniksi sekä lyhennelmänä myös italiaksi ja tanskaksi. Suomen brändäys saunamaaksi alkoi siis varsin varhain. Tämä on hyvä muistaa, kun nyt olemme UNESCO:n tunnustama saunamaa.

Ei kaikki kovin imartelevaa

Charles Ogierin kuvaukset vuodelta 1634 eivät ole millään tavoin mairittelevia silloisesta saunakulttuurista. Tosin tämä aika oli Euroopassa jo saunakulttuurin rappeutumisen aikaa. Ehkä tuolloin ei ollut ajanmukaista todeta saunomisesta mitään ylistävää, vaikka se saattoi Suomen niemellä olla ainutlaatuista elämän ilotulitusta.

Ogierin mainitsemat niin sanotut finn-bastut merkitsivät yhteissaunomista ja havainnot ovat hänen Ruotsissa näkemästään saunasta. Niissä naispuoliset saunottajat kuvataan varsin estottomiksi miehiä pestessään. Saunoissa harjoitettiin tuolloin myös kuppausta. Ogier kertoo päiväkirjoistaan vuosilta 1634-1635:

”Saunaan tulee miehiä ja rouvia ja nuoria tyttöjä samaan aikaan. Naisilla on vain paita peitteenään, kun taas miehet peittelevät paikkojaan koivuvastalla. Tapa ja hyöty ovat täällä karkottaneet hävyntunteen. Eivät edes siveimmätkään naiset kainostele näihin lämminkylpylaitoksiin menemistä, vaan käyvät niissä miehineen ja poikineen. Monet antavat laittaa kupparinsarvia melkein koko ruumiinsa peitoksi siten vapautuakseen siitä veren runsaudesta, jonka liiallisella juomisella ovat hankkineet, ja tulevat niin verisiksi – hirvittävä näytelmä.”

Saman tyyppinen on myös herttua Loméinen kuvaus vuodelta 1655. Hän luonnehtii saunomista seuraavasti:

”Siellä näimme kummaksemme ja inhoksemme naisia ja miehiä, sikoja ja hevosia, poikia ja tyttöjä, kanoja ja lehmiä – sikin sokin saunassa ilkialastomina, ei vaateriekalettakaan edessä, hikoillen kauheasti kuin kuolemantaudista toipuvat. Meidät nähtyään he menivät huuhtomaan ruumistaan pienelle purolle, johon he olivat tehneet varta vasten avannon jäähän. Sitten he palasivat aivan vakavina ja alastomuuttaan punastumatta tulikuuman uuninsa soppeen.”

Samasisältöinen on saksalaisen maantieteilijän ja matemaatikon Adam Oleariuksen kuvaus Inkeristä. Matkastaan 1634-35 Venäjälle hän kertoo tuon ajan saunomisesta seuraavaa:

”He kestävät kovaa kuumuutta, makaavat hikoillen penkillä, ajatuttavat kuumuuden vihdoilla ruumiiseensa ja hierotuttavat itseänsä niillä (mikä minusta on sietämätöntä). Ja kun he kuumuudesta ovat vallan punottavat ja raukeat, eivät enää kestä saunassa, juoksevat he, niin naiset kuin miehetkin, alastomina ulos, valelevat itseänsä kylmällä vedellä, jopa talvisaikaan piehtaroivat lumessa ja tällä ihonsa hierovat ikään kuin se olisi saippuaa ja sitten takaisin lämpimään kylpyyn.”

Kuva kittiläläisestä maatilasta 1700-luvulta
Regnard Outhier matkapäiväkirjan 1736-1737 kuvitus Kittisvaarasta, Pellon kunnasta: Kittilästä, Kortenniemen talo. Sauna sijaitsee hieman pihapiirin ulkopuolella, ei kuitenkaan Tornio-joen törmällä. Kuvalähde Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikoen.

Saunakulttuuria korkeilta koturneilta

edellisissä matkakuvauksissa on Tuskin mitään epäuskottavaa. Tuon ajan tiedepiireissäkin oli saunomisen tila samasisältöisesti tunnistettu. Valtio-opin ja historian professori Mikael Wexionius tähdensi Suomen yliopistolaitoksen syntyvaiheessa eli Turun Akatemian avajaisissa  vuonna 1640, että kaikki suomalaiset käyvät ahkerasti saunassa:

"Jopa ankarassa pakkasessa he syöksyvät ulos saunasta ja ammentavat innoissaan ja naurussa suin vettä kaivosta, joesta tai järvestä ja kaatavat sitä alastomalle iholleen. Mutta tästä heidän ruumiinsa karaistuvatkin ja tulevat ponnistuksia kestäviksi."

Saunominen ei siis ollut yhdentekevä tapahtuma, koska se mainitaan peräti yliopiston avajaisissa. Olihan puhujana oman aikansa tieteen alat hallitseva ja tuottelias renessanssioppinut professori, joka järjesti Turun akatemian juhlalliset avajaiset ja piti siellä pääpuheen. Puheessaan hän korosti sivistyksen tärkeyttä kansakunnalle. ”Saunasivistys” oli tosin puheessa marginaalissa.

Michael O Wexionius, kuva Wikimedia

Wexionius oli kirjoittanut (Martti Vuorenjuuren mukaan  väitöskirjassaan  v. 1650 ) aiemmin seuraavasti:

”Suomalaiset lapsenpäästäjät vievät vastasyntyneet lapset tavattomaan kuumuuteen saunaan. Siellä he vihtovat lapsia lehtevillä vitsoilla, kunnes lasten iho punottaa kuin ryssännahka (sahviaani). Samalla tavalla tekevät lapsivaimot. Ja yleensäkin suomalaiset käyvät saunakylvyissä erittäin uutterasti. Saunasta poistuessaan he valelevat kovimmallakin pakkasella paljasta ruumistaan hilpeinä ja iloisina jään ja lumen sekaisella vedellä, jota ovat ammentaneet kaivosta, joesta tai merestä. Tästä johtuukin, että heillä näyttää olevan erityisen vankka ruumiinrakenne ja voimakkaat jäsenet. Maan karuus ja ilmasto voimistavat ihmisiä tietysti nekin.”

Mitä tuon ajan lääketieteilijät ajattelivat saunomisesta?

Smålannista syntyisin olevan tutkijan Petrus Linstorphiuksen Turun kuninkaallisessa akatemiassa julkaistu väitöskirja vuodelta 1688 ottaa sivujuonteena kantaa edellä kuvattuihin saunomistapoihin myös terveyden näkökulmasta. Tämän lähteen yllättävä löytyminen on oma tarinansa. Kerrottakoon se seuraavassa:

Täydentäessäni vuoden vaihteessa Terve Löyly-kirjani uudispainosta, luin Uppsalan yliopiston lääketieteen professori Hans Hägglundin mielenkiintoisen kirjan ”Bastuboken”.  Tämä ilmestyi vuonna 2020 ja joka käsittelee varsin monipuolisesti saunomisen terveysvaikutuksia.

Kirjan yhdessä pääkappaleessa kysytään, mitä tiede sanoo saunasta ja terveydestä. Tällöin Hägglund viittaa Turun Kuninkaallisessa Akatemiassa, joka oli yksi viidestä Ruotsin valtion suurvaltakauden yliopistoista, vuonna 1688 julkaistuun väitöskirjaan. Hän antaa ymmärtää, että väitöskirja tarkastelee saunan ja terveyden yhteyksiä ja mainitsee väittelijäksi Petrus Langeliuksen sekä väitöskirjan käsittelevän suomalaista saunaa. Samalla hän tosin toteaa, että tekstin kopio oli kulunut ja vaikeasti luettava, eikä hän hallinnut latinaa. Siksi hän ei käsitellyt teosta enempää. Ilmeisesti Langeliuksen väitöskirjaa oli lainattu samassa hengessä ja samoin johtopäätöksin aiemminkin, siihen sen kummemmin perehtymättä.

Ruotsista Kreikkaan ja takaisin maan pinnalle

Kiinnostuin asiasta entisestään, koska missään vanhoissa lähteissä, joita kirjassani olin käyttänyt, ei mainittu kyseistä julkaisua. Kun sain väitöskirjan käsiini, innostuin vielä enemmän. Väitöskirjan nimi oli ”De Atomis”. Ajattelin oitis, että väitöskirjan teoreettisena perustana on varmaankin kirjassani esittelemä Asklepiadeen oppi, joka vaikutti antiikin Rooman kylpykulttuuriin. Opin tautalla oli Demokritoksen atomioppi.

Lataa PDF: 1688-Langelius-De_atomis

Samalla häivähti ajatus, saattaisivatko hiukkaset (lat. atomus) liittyä jotenkin myös suomalaiseen savusaunaan ja sen lämmitysaikana syntyviin hiukkasiin. Tuohon aikaan atomeilla tarkoitettiin silmälle näkymättömiä pienen pieniä hiukkasia kuten tomuhiukkasia. Olinhan näitä asioita juuri käsitellyt edellä mainitussa kirjassani savusaunan lämmityksen yhteydessä. Ajattelin, että tällä väitöskirjalla olisi saunakulttuurimme kannalta kiinnostavaa kulttuurihistoriallista arvoa.

Mainitun Asklepiadeen teorian mukaan ihmiskeho koostuu alkeishiukkasista, atomeista ja huokosista atomien liikkuessa jatkuvasti huokosten läpi. Nesteiden virratessa kehossa vapaasti keho oli terve. Sairaudet taas johtuivat siitä, että atomit estivät nestevirtauksen huokosissa. Atomien koon, määrän tai väärän liikkumisen ajateltiin aiheuttavan esteitä, kuten tänään puhumme verisuonten ahtautumista. Huokoset saattoivat olla myös liian laajentuneita tai supistuneita, jolloin ne saattoivat aiheuttaa sairastumisen.

Edellä mainittujen kehon elementtien katsottiin pysyvän tasapainossa oikean ravinnon, nesteen, liikkumisen ja kylpemisen avulla. Kylpemisen merkitystä korostettiin hikoilun aiheuttajana erityisesti huokosten ollessa liian supistuneina. Nesteitä taas tarvittiin huokosten ollessa liian laajentuneina.

”Ahmin” tekstiä innostuneena, tosin välillä pysähtyen antiikin latinaa harrastaneelle myöhäislatinan tuntemattomien sanojen kohdalla. Pian kuitenkin havaitsin, että väitöskirja oli kuivaakin kuivempaa hiukkasfysiikkaa, jossa ei suomalaisesta saunasta sen enempää kuin saunomisestakaan mainittu mitään. Kysymys ei ollut suomalaisesta saunasta.

Innostusta seurasi pettymys.

Tämä ei ollutkaan se ”kadonnut” väitöskirja.

Kiinnostava väitöskirjalöydös?

Uppsalan yliopistosta ja Turun yliopiston väitöskirjaluettelosta saadut tiedot osoittivat, että samana vuonna 1688 oli samassa opinahjossa väitöskirjan tehnyt toinenkin Petrus.

Voisiko tämä olla se oikea?

Petrus Linstorphiuksen väitöskirjan aihe oli ”BALSAMUM VITAE Seu DISSERTATIO ACADEMICA De CALIDO INNATO” , suomeksi ”Elämän balsami eli akateeminen väitöskirja synnynnäisestä ruumiinlämmöstä”. Kirja oli noin kahden kymmenen sivun mittainen Tässäkään väitöskirjan nimi ei näyttänyt antavan suuria lupauksia, mutta mainitaan siinä sentään otsikossa lämpö -sana. Hankin kopion tästäkin väitöskirjasta Uppsalan yliopiston arkistosta, Turun yliopiston väitöskirjaluettelon avustuksella.

Lataa PDF: 1688-Calido innato

Kyseessä oli lääketieteen alan väitöskirja, jonka teoreettinen perusta on antiikin lääketieteessä. Väitöskirja sisälsi runsaasti lainauksia antiikin auktoriteeteilta Platonista ja Hippokratesta lähtien. Väitöskirja oli luonteeltaan ajalle ominaisesti hyvin spekulatiivinen.

Väitöskirjassa pyritään selvittämään ihmiskehon elämään ja kuolemaan liittyviä perustekijöitä. Niihin kuuluu esimerkiksi ruumiin lämpö (lat. innatum calidum). Ruumiin nesteillä on myös tärkeä merkitys terveyteen. Lämmöllä, kosteudella, kuumuudella ja kylmyydellä on niin ikään omat heijastusvaikutuksensa ihmisen terveyteen. Väitöskirjassa korostetaan myös kehon ja mielen vahvaa liittoa, ja saunomisessakin kohtuus on terveyden kannalta kaunein hyve. Mielenkiintoisena seikkana väittelijä toteaa, että unen ohjauskeskus on aivoissa eikä sydämessä, kuten Aristoteles väittää.

Ilmeisesti varsin niukkojen saunamainintojen vuoksi väitöskirjan sisältöä ei ole tiettävästi koskaan lainattu saunakontekstissa, eikä kaikille asiasta kiinnostuneille väitöskirja ole avautunut kielensä vuoksi.  Tosin väitöskirjan olemassaoloon on kerran viitattu yhdessä amerikkalaisessa lääketieteen aikakausilehdessä 1960-luvulla. Ajattelin kuitenkin katsoa, oliko tämä niin sanottu oikea, ensimmäinen väitöskirja, johon myös professori Hägglundin oli hyvässä uskossa tarkoitus viitata.

Ennen lukukokemusta olin saanut vihiä, ettei tämäkään väitöskirja käsittelisi saunomista.

Ensimmäiset yhdeksän sivua olivat enemmän puuduttavaa kuin kiinnostavaa lukemista,  mutta kymmenes sivu (s.10) yllätti. Tekstissä oli pysähdyttävä lause heti keskeisen elinehdon eli hapen käsittelyn yhteydessä, jonka puutteen katsottiin johtavan pikaiseen kuolemaan.

Teksti jatkui: ”Ex hoc nimio calido in balneo multi,...occubuisse dicuntur, …” eli suomeksi: ”Monien sanotaan kuolleen saunan liiallisen kuumuuden johdosta.” Saunan liiallinen kuumuus mainitaan siis kohtalokkaana esimerkkinä elämän pituutta käsiteltäessä. Siis jo 1600-luvulla tiedettiin se, mikä tapahtui saunomisen MM-kilpailuissa, kun yksi finalisteista kuoli traagisesti vuonna 2010 kohtuuttoman kuumuuden seurauksena.

Sen jälkeen seurasi sivuja, joissa ei jälleen millään tavoin viitattu saunomiseen, mutta julkaisun sivulla kuusitoista (s.16) palataan esimerkinomaisesti saunomiseen – tällä kertaa tarkoittaen nimenomaan suomalaisen rahvaan (plebeija gens Fennorum) harjoittamaa saunomistapaa, jossa keho ensin pehmitetään saunan kuumuudessa ja kaadetaan sitten kylmää vettä päälle. Rahvas ei pelkää myöskään kastautua joissa ja kaivoissa talvellakaan, vieläpä millään tavoin vahingoittumatta. Väittelijä epäröi, onko kuumuus kylpijöille lainkaan virkistykseksi. Äkillisen lämpötilamuutoksen (mutatio subitea) hän näkee kenelle tahansa (cuivis) turmiolliseksi (perniciosa).

Sen aikaisen terveyskäsityksen mukaan kuuma-kylmä-altistus nähdään siis enemmän tai vähemmän luonnon vastaisena – varsinkin äärimmäisen kuumissa ja kylmissä olosuhteissa. Väitöskirjasta on luettavissa – ainakin rivien väleistä - väittelijän oma näkemys: tuskin löytyy parempaa esimerkkiä ääriolosuhteiden fysiologisista seurauksista ihmiskehoon kuin suomalaisesta saunomisesta.

Se mikä on äärimmäisen omituista, on epäterveellistä.

Itse löydöksestä ja omasta innostuksesta siihen tuli mieleeni antiikin runoilijan Horatiuksen mietelmä: ”Parturiunt montes, nascitur ridiculus mus” eli ”Vuoret ovat synnytystuskissaan, syntyy naurettava hiiri”

Vuoret siis vavahtelivat, mutta löydöksen anti jäi varsin laihaksi. Tosin tämä 1688 teos ”tieteellisesti” vahvisti sen, mitä tutkimusmatkailijat olivat aiempina vuosina ehkä skandaalin hakuisemmin saunasta kertoneet.

Lähteet

Hasan, Jeddi, Karvonen, Martti J. and Pirhonen, Pekka 1965 Physiological Effects of Extreme Heat as studied in the Finnish ”Sauna” bath. In publication ”American Journal of Physical Medicine. Vol. 45. No 3.

Hägglund, Hans 2020 Bastuboken. Heta fakta om bastu och hälsa. Stockholm: Ekerlids Förlag

Langelius, Petrus 1668 De Atomis. Dissertatio academica.  Aboa: Regia academia aboensis 1688-Langelius-De_atomis.PDF

Linstorphius, Petrus 1668  Balsamum vitae seu dissertatio academica de CALIDO INNATO. Aboa: Regia academia aboensis. 1688-calido innato.PDF

Lyytinen, Heikki K. 2021 Terve Löyly. Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin, Jyväskylä: Kustannus Linna


Editorin kiitokset Heikille, Uppsalan kirjastolle ja Risto Elomaalle

2 kommenttia artikkeliin ”Sauna 1600-luvun historian kirjoissa

  1. Kiitos Lassi taas erinomaisesta Saunalogi kirjoituksestasi. Haluaisin mielelläni levittää tätä tutkittua tietoa sauna-harrastajien ja tutkijoiden käyttöön.

    Matti Kivinen

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Matti Kivinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.