Kirjoitin aiemmassa artikkelissa kiuaskivien merkityksestä saunakokemukselle. Pääväitteeni oli, että kivien pitää olla oikeaa laatua ja ennen kaikkea kunnossa. Kivien vaihtaminen on varmasti yleensä helpoin ja halvin tapa parantaa löylyjä! Kritisoin myös luonnonkivien käyttöä. Tässä postauksessa laajennan näkemystä ja annan luonnonkiville ävhän armoa.
Tässä artikkelissa syvennyn eri kivilaatujen sisältöön sekä Rakennusmaailman (Kiuaskivet koskesta vai kaupasta?, RM 4/2005) että Kuningaskuluttajan teettämien tutkimusten pohjalta. Tutkimukset ovat menetelmiltään eri maailmoista, mutta rikastavat kuvaa kivien käytöstä ja merkityksestä. Rakennusmaailman kiviä testasi kaksi laboratoriota, YLE:n testiryhmä koostui saunomiskilpailujen osanottajista. Edellisessä luotettiin monenlaisiin mittauksiin, toisessa pelkkään aistinvaraiseen arviointiin.
Vaikka itse uskon aistinvaraisen arvioinnin käyttöön, oli Kuningaskuluttajan käyttämä testiasetelma mielestäni epäluotettava ja kehotan lukijoita suhtautumana sen tuloksin varauksella.
Molempiin testeihin otettiin mukaan yleisimpiä oliviini-diabaaseja, keraamisia kiviä sekä luonnosta poimittuja kiviä. Tulokset olivat yllättäviä, samoin kuin mineraalimäärityksen havainnot kivilaaduista.
Päivitys 20.2.2018 – uusi vanha tutkimuslöytö
Lisäsin päivityksessä tähän artikkeliin tiedostoliitteenä harvinaisen poikkeuksen kiuaskivitutkimusten joukossa. Vuonna 1998 valmistunut Max Forsmanin pro gradu työ käsitteli kiuaskivistä oikeissa käyttöolosuhteissa ilmaan irtoavien epäorgaanisten hiukkasten pitoisuuksia. Havainnot tukevat käsitystä, ettei kiuaskiviä kannata poimia luonnosta umpimähkään. Tutkimuksen perusteella louhittavat kivet on syytä tutkia erityisesti asbestin varalta, koska kivistä voi irrota ensimmäisillä käyttökerroilla huoneilmaan vaarallisen korkeita pitoisuuksia.
Lataa PDF tästä: Forsman (1997)
Testien tulokset
Yleisarvosanoiltaan kummassakin testissä luonnon kivet (RM:n mukaan ”kosken kivet”) menestyivät erittäin hyvin. Kuningaskuluttaja rankkasi ne kärkeen, RM kakkoseksi. Sen sijaan keraamiset kivet, ja nimenomaan Kerkes, jakoivat mielipiteet. Kerkes nimittäin voitti Rakennusmaailman testin, mutta jäi toiseksi viimeiseksi Kuningaskuluttajan testissä. Oliviini-diabaasit pärjäsivät kummassakin testissä kuitenkin kelvollisesti, tullen toiselle ja kolmannelle sijalle.
| Tuote | Yleisarvosana |
|---|---|
| Kerkes | 9.2 |
| Luonnonkivi | 9.0 |
| Parhaa Löylyt Eliitti | 8.5 |
| Parhaat Löylyt Perinteiset | 8.5 |
| Parhaat Löylyt Pyöristetty | 8.1 |
| Peri Sauna Stones | 7.9 |
| Seppälän kiuaskivi | 8.1 |
| Suomen kiuaskivi (oliivini) | 7.8 |
| Tiileri | 8.5 |
| Tulikivi | 7.3 |
Tätä kokemusten ja laboratoriomittausten eroa selittää Kerkesin kohdalta parhaiten sen muita matalampi lämmönvarauskyky (ominaislämpö ja ominaispaino). Kun nämä kivet pistetään samaan pieneen kiukaaseen muiden rinnalle, ei niistä saa pitkään kuumia löylyjä. ”Sähkökiukaassa Kerkes ei tuottanut kovia löylyjä, kosteat ja pehmeät kyllä, jos sellaista arvostaisi. Puukiukaassakin se antoi hyvät löylyt vain kuumana.” kirjoitti Kuningaskuluttaja.
Rakennusmaailman testi sen sijaan painotti käytettävyyttä (ladottavuus, tasakokoisuus) ja kestävyyttä eikä edes mitannut löylykapasiteettia. Kahdesta ensiksi mainitusta ominaisuudesta Kerkes sai täyden kympin, mikä antoi riittävästi etumatkaa muihin nähden testivoittoon.
RM:n kiinnostavin tietoa kivien eliniän kannalta oli pirstoutumistesti, jossa kuumat kivet tiputettiin kylmään veteen kaksikymmentä kertaa. Toistojen määrä oli rajoitettu, mutta alle puolet kivistä kesti tämän. Vuolukivet selvisivät yllättäen myös ehjinä, mutta pahasti pirstaloituneina. Lisäksi sähkökiuasartikkelin yhteydessä mainittu vuolukiven värinmuuttuminen tuli esiin kiven muuttuessa ruosteiseksi. Vuolukivi jäi viimeiseksi, mutta sai hyvät arviot lämmönvarauskyvystä ja lämmönjohtavuudesta.
Neljäs aiemmassa kiuaskiviartikkelissa mainittu kivityyppi, oliviini, oli myös mukana RM:n testissä. Testi vahvisti kiven hyvän lämmönvarauskyvyn, mutta kivi todettiin kestävyydeltään yllättävän heikoksi. Sen pirstoluku (8) oli huonompi kuin muiden, pyöristettyjä kiviä lukuunottamatta. Pyöristetyt oliviini-diabaasit eivät muutoin saaneet moitteita, mutta pyöristäminen selvästi heikentää kiveä. Toisaalta pyöristetyt kivet ovat helpompi latoa ja ne ovat käsittelyn vuoksi tasakokoisempia.
Mitä kiuaskivet oikeasti sisältävät?
Rakennusmaailman testin yksi yllätys ainakin minulle oli kivien koostumus. Oliivini-diabaasina myytävien kivien sisuksista löytyi enimmäkseen maasälpää ja kivien lajiksi määritettiin oliviinigabro. Maasälvän lisäksi kivet sisälsivät oliviinia (14-20%) ja pyrokseenia (6-12%). Oliviinin geologinen luokitus oli troktoliitti, vaikka se sisälsikin 73% oliviinia ja vain 11% maasälpää.
Luonnon kivet sen sijaan koostuivat tasaisesti kvartsista (29 %), kalimaasälvästä (27%) ja plagioklaasista (34 %). Se, mitä itse kukin luonnosta löytää lienee täysin oman geologisen harrastuneisuuden varassa… Itse en lähtisi arvailemaan mitä mikin möhkäle on syönyt, koska kaikki mineraalit ovat minulle yhtä vieraita.
Keraamisten kivien koostumus on todellisuudessa lähinnä lasia. Kerkes on sintrattu 1300 asteessa ja lasittuminen on voimakasta (90 %), Tiilerissä oli mukana myös kvartsia (30%) ja kivi oli edelleen hyvin huokoinen (17% vs. alle prosentti muissa kivissä). Tämä selittää kivien lämpöominaisuuksia. Sintraus tarkoittaa materiaalin muuttamista jauhemaisesta kiinteään olomuotoon lämmittämällä sitä lähes sulamispisteeseen. Parhaat Löylyt Eliittikiven koostumus ei analyysin perusteella ollut muuttunut, vaikka sekin oli lämpökäsitelty ja rakenne oletettavasti sintraantunut.
Näistä tiedoista voi olla iloa, mikäli kiviä etsiskelee jossakin muussa maailmankolkassa. Lisää suomalaisista kivistä voi lukea Geologian tutkimuskeskuksen malminetsijän oppaasta. Alla kuva oppaasta löytyvästä magmakivien luokituksesta, joka sisältää tässäkin mainitut kivilaadut.
Voiko luonnonkiviä käyttää?
Kritisoin aiemmassa artikkelissa amatöörin valitsimien luonnonkivien käyttöä arpapeliksi. Olen edelleen samaa mieltä, mutta molemmat testit toisaalta rohkaisevat kokeilemaan luonnon kiviä erityisesti pienemmissä, jatkuvalämmitteisissä puu- ja sähkökiukaissa. Joten jos ensi kesänä on aikaa käydä järvellä, joella tai hiukkakuopalla, niin oman maun mukaan kiviä poimimaan ja kopistelemaan!
Kivien toisiinsa takomisen lisäksi kiviä voi myös testikuumentaa vaikkapa nuotiolla, mutta tämän jälkeen kauniit sävyt täytyy palauttaa pesemällä kivet kunnolla. Tämäkään ei toisaalta takaa sitä, etteikö kauniiden kivien sisällä voi piillä rikin eli mädänhajuinen tai muu ikävä yllätys. Esimerkiksi jos kivi sattuisi sisältämään asbestia, jota Suomessa luonnostaan esiintyy. Teollisesti valmistettuja kivien kanssa riskit ovat hallitumpia.
Keraamisten kivien paikka
Keraamisilla kivillä on selvästi oma yleisönsä. Tiilerin suhteen en tosin edelleenkään ymmärrä mikä se kiukaassa on – ehkä tämä johtuu myös tuotteen minulle vastenmielisestä ulkonäöstä ja assosiaatiosta huonoon saunaan. Tiileri menestyi joka tapauksessa kelvollisesti RM:n testissä, Kuningaskuluttajan vertailussa se ei ollut mukana. Epäilen, että löylykokeissa sen kohtalo olisi ollut yhtä karu kuin Kerkesin. Tiileri menestyi objektiivisesti hyvin pirstoutumistestiä lukuun ottamatta.
Kerkesin ja Eliittikiven kestävyysominaisuudet puolustavat hintaansa kovassa käytössä. Näin on esimerkiksi kertalämmitteisissä puukiukaissa ja jatkuvasti lämpiminä olevissa sähkökiukaissa. Kivien hinta on niin kova, että muissa käyttökohteissa se mietityttää. Toisaalta blogia seuraava ja olla olevan kuvan toimittanut Pekka Paasonen on toistuvasti painottanut minulle miten kätevää on, kun pienenkään kotisaunan kiuaskiviä ei tarvitse kytätä tai lattiaa siivota kivimuruista.
Kerkesin lämpökapasiteetti on luonnon kiviä pienempi. Tällä on sekä huonoja että hyviä vaikutuksia. Erityisesti kertalämmitteisissä kiukaissa, kuten savusaunoissa, kivien kova lämmitys kompensoi luontaista lämmönvarausta. Koska energiaa ei varastoidu yhtä paljon, kestää lämmitys myös lyhyemmän aikaa.
Tätä mieltä on myös blogin lukija, Pönttöpalvelun Pekka Paasonen. Hän hankkii osan elannostaan hoitamalla savukiukaita ja lähetti minulle yllä olevan kuvan huoltamastaan Kuusijärven savusaunan kiukaasta. Kiukaassa on ollut sekaisin oliivini-diabaasia (jota Pekka kutsuu ”luonnon kiveksi”) ja isoja Kerkesin kuulia. Diabaasi on muuttunut sitä pienemmiksi palasiksi, mitä alempana kiukaassa se on ollut.
Jos kiuaskivien käyttökohteen on tavallinen jatkuvalämmitteinen sauna, on markkinoita hallitseva oliviini-diabaasi (eli oliviinigabro) on sen sijaan varma valinta. Se ei maksa paljoa ja on saatavilla erilaisissa kokoluokissa käyttövalmiina. Kiukaan pintakiviksi voi sitten esimerkiksi ulkonäön perusteella hankkia pyöristettyjä, valkoisia tai luonnonkiviä löylyjen tästä todennäköisesti kärsimättä. Tieteellisesti uskottavia testejä kivien kokemuksellisista eroista löylyissä ei ole vielä tehty, joten kannattaa mennä sen mukaan, mihin itse uskoo.
Lue myös artikkeli kiuaskivien käyttöönotosta!
P.S. Peridotiitti
Peridotiitti on eräs vanha erityisesti savusaunoissa käytetty kiuaskivi. Se on huonosti saatavilla ja jäi siksi pois kiviartikkelien ensimmäisestä versiosta.
Kivi on kuitenkin erinomaisen kestävä ja esimerkiksi Saunaseuran kovassa käytössä olevissa savukiukaissa on suosittu nimenomaan peroditiittia. Sitä on louhittu Orimattilassa pitkään, mutta tällä hetkellä aktiivista kaivostoimintaa on ilmeisesti vain Pennalassa. Tällä hetkellä Misa myy peridotiittia sähkökiuaskoossa, isompien kivien perään täytyy soitella Pennalaan - yrityksestä en löytänyt tietoja.
Kiitos Max Forsmanille pro gradun julkaisuluvasta!
Lukemista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/23/luonnonkivilla-parhaat-loylyt Kuningaskuluttajan artikkeli
http://tupa.gtk.fi/julkaisu/opas/op_038.pdf Geologian tutkimuslaitoksen opas malminetsintään
Itselläni on yksiössä sauna, jossa on pieni sähkökiuas. Lauteille mahtuu ylös kaksi henkilöä, ehkä kolme jos ei ole liian leveitä kavereita eikä tiivis tunnelma haittaa. Saunoin kyseisessä saunassa 19 vuotta, eikä kiviä vaihdettu kertaakaan kyseisenä aikana. En tiedä mitä kiviä saunassa oli käytetty, mutta eivät olleet mitään keraamisia tms. erikoiskiviä, ja uskoisin että ihan “tavallisia” saunakiviä olivat. Kivet olivat väriltään hieman tummahkoja ja “röpelöisiä”, normikokoisia pikkukiukaaseen – vaikka nämä tiedot eivät toki kerrokaan riittävästi jotta kivimateriaalia voisi kunnollisesti veikata. En osaa sanoa kovin tarkasti kuinka usein saunoin, sillä toki vuodenaikakin vaikutti asiaan – kesällä ei juuri tullut saunottua, talvella kylmässä välillä useammankin kerran kuukaudessa – mutta voisin sanoa karkeana keskiarvona että saunoin ehkä noin kerran kuukaudessa noiden vuosien aikana, yhteensä noin puoli tuntia kahteen sessioon jaettuna (pieni tauko välissä). Vasta yli viidentoista vuoden jälkeen huomasin että kivien lämmön sitovuus oli heikentynyt merkittävästi. Kun vettä heitti kiukaalle sen ollessa kuuma, kesti todella pitkään ennen kuin vesi haihtui kivien päältä. Puhutaan jopa kymmenistä sekunneista. Eli vettä piti heitellä paljon, mutta kyllä siitä silti ihan hyvät löylyt sai. En siis tuntenut ylitsevuotavaa tarvetta vaihtaa kiviä, vaikka ajattelinkin että kohta se on kuitenkin pian edessä. Tässä kohtaa on myös hyvä mainita, että lattialta ei vuosien varrella löytynyt oikeastaan ollenkaan kivipölyä. Lopulta tuli kuitenkin aika vaihtaa kiuaskivet 19 vuoden jälkeen. Ostin oliviini-diabaasikiviä, kokoluokka 10-15 cm (en muuten suosittele niin isoja kiviä pikkukiukaaseen, oli hyvin lähellä ettei pakkauksesta löytynyt riittävän KAPEITA kiviä vastusten väliin, mutta latominen onnistui kuitenkin lopulta suureksi helpotuksekseni suositusten mukaisesti niin että vastukset pysyivät suorassa). 20 kg kivipakkauksen kantaminen on myös hyvin raskasta puuhaa ja tuntuu aika hullulta touhulta, kun kerran luonnossakin on niitä kiviä ilmaiseksi saatavilla. Kun sitten poistin kiukaasta vanhat kivet, en nähnyt kiukaan pohjallakaan kivipölyä, mutta kivet olivat kyllä heikentyneet, ja osa lohkesi tyhjennettäessä ainakin osittain pienemmiksi paloiksi. Siinä sitten poimin kiukaan pohjalta kaikki pienetkin kivet ja yritin varmuuden vuoksi myös vähän imuroida, mutta eihän se kunnolla onnistunut kun oli aika tiukat välit vastuksilla. Kun lopulta sitten kokeilin saunoa ensimmäisen kerran uusilla kiuaskivillä, huomasin että lämpö haihtui kivistä nyt taas nopeammin, mutta lämmönsitomiskyky ei vaikuttanut kummoiselta. Taas sai heitellä vettä yhtä runsaasti kuin vanhoilla kuluneilla kivillä. Mutta normilöylyt irtosivat silti tuttuun tyyliin. Pistää kuitenkin miettimään kuinka asiat saattavat joskus kestää todella hyvin vastoin yleisiä käsityksiä. Veikkaan että jos kiviin olisi koskettu noiden vuosien aikana, niin ainakin jotkut niistä olisivat siinä tilanteessa lohjenneet. Eli oli varmasti parempi antaa vaan kivien olla kunnes oli vaihdon aika. Toki rankemmalla saunomisella kuntoa pitäisi seurata tarkemmin.
Kiitos raportista.
Tulkitsen sitä itse niin, että kivet voivat kestää vuosia, jos käyttö on maltillista. Niitä kannattaa vaihtaa sitten kun ne ovat oikeasti rikki, mutta tämä riippuu voimakkaasti siitä, miten usein kiuasta käyttää.
Uusien kivien vaihdon vaikutukset riippuvat uusien kivien ominaisuuksista: kivilaatu on voinut tässä vaihtua.
Lisäksi kuulostaa siltä että kivet ovat liian isoja, mikä vaikuttaa negatiivisesti kokonaisuuden toimintaan.
Lassi
Minulla on Aitokiuas ja se vaatii kiveltä paljon,koska kivien lämpötila nousee hyvin korkeaksi. Asteita en voi mitata,mutta jotakuinnii keltaisiksi niin että osa kivistä jopa lasittuu. Nämä lasittuneet ovat olleet luonnonkiviä. Oliviinidiabaasi kestää kohtuu hyvin ja keraamiset kivet kestävät,mutteivat sido tarpeeksi lämpöä.
Etsin tietoa kiven lasittumislämpötiloista,mutten ainakaan vielä löytänyt.
Kiitokset mielenkiintoisista tiedoista.
Olen nähnyt samaa muissakin Aitokiukaussa. Kerkesin Hurme sanoi muistaakseni että lämpötila on lähempänä tuhatta. Harmillisesti peridotiittia ei saa
Päivitysilmoitus: Passing water on sauna stones and other pipe dreams – The Vole Creek Down
Erinomaiset kirjoitukset aiheesta!
On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon Rakennusmaailman VTT:llä teettämä pirstoutumista mittaava testi kertoo kivien kestävyydestä saunassa. Tulikuumien kivien tiputtaminen jääkylmään veteen ei lainkaan vastaa kiukaaseen ladottujen kivien kohtaamia olosuhteita ainakaan silloin, kun käytetään oikean lämpöistä vettä. Esimerkiksi Mäntyharjun oliviinikiven pirstoutumista testissä selittänee sen sisältämät kloriitti-serpentiinijuonet, jotka ilmeisesti helpottavat kivien lohkomista (ks. Suomen Kiuaskivi Oy:n sivut).
Tällaisenaan testi kelpaa ehkä lähinnä sen arvioimiseen, että ovatko kiven ominaisuudet aivan onnettomat vai hyvät, mikä selittänee useimpien testissä olleiden tuotemerkkien pieniä eroja pirstoutumisessa. Vaikka on hyvin mahdollista kävellä kirjastoon lukemaan testi itsekin, olisi myös hyödyllistä tietää kuinka monta laatikollista ja erää kiviä alistettiin kokeille. Todellisen kestävyyden selvittämiseksi tarvittaisiin paljon laajempi tieteellinen tutkimus aiheesta; kuten sanoit, tieteellisesti uskottavaa tutkimusta aiheesta ei juuri ole ainakaan siitä kokemuksellisesta puolesta. Näyttäisi jäävän toivomisen varaa myös ”kovan” tutkimuksen tilaan, joten näiden testien valossa taitaa jäädä uskonkappaleiden varaan tämä kiuaskivien valinta. Harmi!
Hei,
kiitos kommentista!
Testissä käytetty menetelmä on jokseenkin keinotekoinen eikä sen tuloksia oltu dokumentoitu minusta tyydyttävällä tavalla.
Olen itse talven aikana pyrkinyt sekä kehittämään ko. menetelmää eteenpäin että kehittämään paremmin tarkoitukseen sopivaa (validimpaa) menetelmää. Työ on kuitenkin hyvin hidasta enkä päässyt pirstolukutestin suhteen haluaamani lopputulokseen. Senkin tulokset esittelen kuitenkin tällä vuosipuoliskolla.
Lassi
Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos siitä!
Osui silmään tuo peroditiitin louhinta Pennalassa. Paikallinen isäntä Petri Greijula ainakin louhinut ja myynyt kiveä siellä pari vuotta takaperin: http://www.greijula.fi
Hei Ville!
Kiitos vinkistä.
Pennalan kivituotanto on hieman undergroundia, mutta ilmeisesti paikan päällä kävijöille on kiviä riittänyt. Harmillista, että kaupallinen saatavuus on niin heikko kuin on.