Savusauna ja savukiuas – vanha mutta vireä

Edelleen 2000-luvun Suomessa vakavat saunakeskustelut alkavat savusaunasta ja loppuvat savusaunaan. Myös moni markkinointipuhe vetoaa savusaunamaisiin ominaisuuksiin. Aihe on sen verran hengellinen ja moninainen, että olen antanut sen odottaa aikaansa saunablogin julkaisulistalla. Tärkeytensä vuoksi sen käsittely on ollut vain ajan kysymys. Se hetki on nyt!


Mikä on savusauna? Puulämmitteinen sauna, josta palokaasut poistuvat räppänästä tai lakeisesta


Savusauna on muista saunatyypeistä poikkeava moniaistinen kokonaisuus. Savusaunaan liittyy monia arjesta poikkeavia elementtejä, jotka tekevät siitä hyvän vaihtoehdon toteuttaa saunan hartaita toimintoja.

Savusauna on erillinen rakennus, jonne siirtyminen ja jonka lämmittäminen vaatii erityistä vaivaa. Savusaunan tunnelma on vastakkainen arkitodellisuuden visuaaliselle uuvuttavuudelle ja melulle. Savuisuus, hämyisyys, hiljaisuus ja läpäisevä lämpimyys yhdistetään yleensä savusaunaan. Tätä on vaikea toisintaa muissa saunatyypeissä.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu savusauna mahdollistaa monenlaisia saunaelämyksiä, mutta on vaativampi kuin esimerkiksi jatkuvalämmitteinen sauna

Toisaalta savusaunoihin liittyy useita voimakkaita ennakkoluuloja kuten hidas lämmitysaika, surkea paloturvallisuus ja noen aiheuttama likaisuus. Savusauna kuitenkin elää jo voi hyvin 2000-luvun Suomessa. Risto Vuolle-Apialan mukaan savusaunoja oli vajaa sata vuotta sitten jopa yli 200,000 tuhatta, nyt niitä lienee noin kymmenes osa tästä. Saunoja on kuitenkin rakennettu tasaisesti lisää, sillä 80-luvun aallonpohjan jälkeen niiden luku on 2-3 kertaistunut.

Haapasavu ja huuva
Savusaunat ovat monen matkailukohteen valtti. Jotkin kohteet, kuten Helsingin Saunasaari, rakentuvat tällaisten saunojen varaan. Kuvassa Saunasaaren Haapasavun kiuas huuvineen

Savusaunoista ovat kiinnostuneet niin harrastajat kuin elämysmatkailuyrityksetkin. Tämä on kokonaisuudessaan erinomainen kehitys suunta, joka parantaa saunomismahdollisuuksien monipuolistumista maassamme!

Savusaunan sitkeä selviytyminen on kiinnostava juttu. Erityisesti siitä syystä, että maamme kymmenet tuhannet savusaunat ovat kaikki varsin yksilöllisiä eikä savusaunojen kaupallistaminen bränditasolla ole saanut savua purjeisiin. Harrastajakulttuuri, joka elää – käsittämätöntä kyllä –  lähinnä suullisena perintönä on kuitenkin vahva ja moninainen.

Tämän vuosisadan suomessa on sekaisin useita erilaisia savusaunan rakennustyylejä. Yli satavuotiset länsisuomalaiset suuret mallassaunat ja itäsuomalaiset pikkusaunat (kylyt) ovat esimerkkeinä myös uudiskohteille. Lisäksi perinteisiä saunoja on edelleen pystyssä myös erilaisten museoiden (esim. Seurasaari ja Himoksen uusi saunakylä) ulkopuolella. Kahden historiallisen savusaunatyypin lisäksi 2000-luvulla saunotaan moderneissa savusaunoissa, maasaunoissa sekä savusaunamaisissa kertalämmitteisissä saunoissa. Yhteistä näille kaikille on se, ettei malleja juuri tunneta tavaramerkeillä vaan saunatyyppien mukaan.

Jämsän saunakylään matkalla oleva kunnostettava historiallinen, matala savusauna

Mikä tekee savusaunasta erityisen?

Kansainvälisen Savusaunaklubi on suomalainen vakavien savusaunaharrastajien yhdistys. Sen jäsenneuvonnasta vastaavan veteraanijäsenen Seppo Leskisen mukaan savusaunan tärkein periaate on se, että savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa. Ja kiviä pitää olla riittävästi, 10 litraa saunan tilavuuskuutiota kohti.

savusaunan lämmityksessä lämmitetään kiukaan kiviä, ei saunaa

Lämmityksen yhteydessä savu virtaa kiukaan läpi ja poistuu löylyhuoneesta katon lakeisesta ja kiukaan vastaisen sivuseinän räppänästä. Räppänöitä voi olla useampiakin. Modernien saunan rakentajien mukaan savua ei pitäisi tulla ulos ovesta, vaan lakeisen ja räppänän pitää riittää.

Juha Telkkisen savusaunan katolla oleva torni ei ole piippu vaan lakeinen.Kuva: Juha Telkkinen, http://www.telkkinen.fi/kirja/

Paloturvallissyistä on yleistynyt myös ratkaisu, jossa kiukaan palokaasut kootaan huuvaksi kutsulla kiukaan päälle laskettavalla kuvulla ja johdetaan tavalliseen savuhormiin. Savua voidaan sopivassa kohtaa päästää myös löylyhuoneeseen, jolloin saadaan savusaunamainen vaikutelma. Tämä ei Kansainvälisen Savusaunaklubin mukaan kuitenkaan ole savusauna, vaan kertalämmitteinen sauna.

Saunaa lämmitettäessä saunaan muodostuu ns. savuraja tai savukatto, jonka alapuolella ilma kirkasta, yläpuoli taas savun täyttämä. Savun vaikutuksesta sauna saa sekä väriä että tuoksua. Saunan kiukaan toiminnasta ja savunpoistosta riippuen savua ja nokea saattaa kertyä tarpeettomankin paljon. Savu tarttuu savurajan yläpuolisiin pintoihin.

Nokeentuminen on aina antanut savusaunalla oman ilmeensä. Esimerkiksi ikkunoiden sijoittaminen savusaunaan on tästäkin syystä ollut rajoitettua, sillä savurajan yläpuoliset ikkunat (peittämättöminä) nokeentuvat nopeasti. Savusaunaklubi on sittemmin keksinyt suositella lasitettua, alastaitettavaa tai poisnostettavaa räppänää, joka toimii saunottaessa myös ikkunana.

Savusaunan lämmittäminen ei ole hätäistä hommaa. Saunarituaali saa heti lisäaikaa, jos lämmitettävänä on savukiuas. Nykyaikaisen savusaunan lämmitys vie 2-4 tuntia, jonka päälle tulee hiilloksen poisto, erilainen välisiivous, kiukaan siintyminen ja häkälöylyt. Näihin menee helposti tunti tai toinen. Siintyminen tarkoittaa aikaa, jolloin kiukaan lämpötila alkaa tasaantumaan ja saunaa voidaan tarpeen mukaan tuulettaa. Häkälöylyt luodaan ennen saunomista hään ja muiden saunaan palamisen jättämien kaasujäämien tuulettamiseksi ulos. Vasta tämän jälkeen sauna on käyttökunnossa.

Savukiuas

Savusaunan moottorina toimii savukiuas. Tällaisen kiukaan ”esiaste” on rauniokiuas, jota voisi kuvailla myös kivikasaksi. Rauniokiukaat edustavat enemmän itäsuomalaista perinnettä kun taas Länsi-Suomen suurissa saunoissa oli useammin myös muurattuja kiukaita. Myös modernit savusaunan kiukaat tehdään useimmin muuraamalla (tai latomalla) tulitiilistä ja tavallisista tiilistä.

Saunasaaren Maisemasavun kiukaassa on sopivasti kiviä

Savukiukaita valmistetaan myös kaupallisesti. Mm. Sisu ja Tulikivi tarjoavat valmiita savukiukaita, näiden lisäksi on pienyrityksiä, joilla on osaamista kiukaiden muuraamiseen (katso listaus kaikista kotimaisista kiukaista), kuten Saunasaneeraus. Kiukaiden räätälöinti on kuitenkin tavallista sekä ylivertaisten kaupallisten ratkaisujen puuttuessa että  savusaunojen yksilöllisten rakenteiden vuoksi.

Modernien savukiukaiden rakenteet ovat monimutkaisia, mutta myös tehokkaita. Tulipesän korkeus ja paloilman saanti vaikuttavat palamisen onnistumiseen. Kansainvälisen Savusaunaklubin ohje on tehdä tulipesästä 80-100 cm korkea jolloin palaminen on mahdollisimman täydellistä, nokea muodostuu vähän ja sauna kivinään pysyy puhtaana.

Tamperelainen Saunasaneeraus on harjoitellut Savusaunaklubin ohjeiden mukaisten modernien savukiukaiden tekemistä. Leskisen mukaan he ovat jo varsin hyviä. Esimerkkikiuas on selvästikin ainakin riittävän korkea. Lisää kuvia

Lopputuloksena savukiukaan hyötysuhde on erinomainen, sillä Klubin mittaamat savukaasulämpötilat räppänän suulla ovat alle sata-asteisia. Jos tätä vertaa jatkuvalämmitteisten puukiukaiden 500-700 asteen lämpötiloihin, niin ymmärtää, että savukiuas vanhanaikaisena ratkaisuna lämmön siirtämiseen tulesta kiviin onkin ollut varsin mainio! Vertailu ei tosin ole täysin reilu, sillä savusaunaa pitää lämmittää ovi auki, jolloin räppänästä poistuu savukaasujen lisäksi myös raitista ilmaa, joka pitää lämpötilat matalina.

Yllä olevan kuvan kiukaassa ei vielä näy kantta, mutta eristetystä metallikannesta on paljon iloa. Sulkemalla kansi lämpö säilyy kiukaassa ja löylyä riittää pidempään. Saunan lämmityksen loppuvaiheessa kantta suljetaan, kunnes rakoa on enää 3-5 cm. Tämä kuumentaa kiviä ja auttaapolttamaan kaiken noen kivistä. Kansi suljetaan tuhkan poiston ajaksi ja avataan vasta tuhkalöylyjen (n.s. häkälöylyt) heiton kohdalla.

Savusaunan kiukaat ovat massiivisia ja tulevat helposti painamaan lähes tonnin. Kiuas vaatii kunnolliset perustustyöt ja käytännössä oman pohjavalunsa. Jälkikäteen sellaista ei kannata yrittää puulattian päälle.

Suuri osa massasta on kiuaskiviä. Esimerkiksi suurehkon, 27 m3, savusaunan suositeltu 270 litran kivitilavuus vetäisi lähes 800 kg oliviinidiabaasia! Savusaunan kertalämmitteinen kiuas koettelee kiuaskiviä. Kiukaissa käytetään pohjalla isoja kiviä, jotka sietävät parhaiten kuumuutta. Kivet pienenevät asteittain pintaa kohti. Alimmaisina kivinä käytetään peridotiittia tai keraamisia Kerkes-kiviä, joilla molemmilla on erinomainen lämmön kesto. Kerkesin ”kivien” lämmönvarauskyky on kevyempänä kuitenkin heikompi (lue lisää kiuaskivistä), sillä ne ovat käytännössä lasia. Kivien pitää Leskisen mukaan olla pyöreitä tai pyöristettyjä, jotta ne pysyvät mahdollisimman puhtaina.

Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkesit ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia. Kuva: Pekka Paasonen

Suuren kiukaan, erityisesti kansitetun ja rakenteeltaan varaavan, erinomainen puoli on se, että kiuas säilyttää lämpönsä jopa 48 tuntia lämmityksen jälkeen! Sauna säilyy myös käyttökelpoisena, koska missään vaiheessa ei pyritä lämmittämään itse saunaa (eli seiniä ja lauteita) kovin kuumaksi, vaan lämpö varastoidaan kiukaaseen. Kiukaasta lämpö päästetään vapaaksi mahdollista kantta avaamalla ja löylyä luomalla. Kiukaasta saadaan tällöin myös säteilylämpöä.

Paloturvallisuus

Savusaunan tulipalovaaroihin on puututtu jopa lainsäädännöllä jo satoja vuosia sitten. Tänäkin päivänä savusaunan sijoittelua ohjaavat säännökset, joiden mukaan se pitää rakentaa muista rakennuksista erilleen. Edelleen on ikävä tosiasia, että savusaunoja palaa suhteessa useammin kuin jatkuvalämmitteisiä saunoja. Esimerkiksi viime vuoden noin kahdesta sadasta tulipalosta toistakymmentä oli savusaunoja (asia näkyy ilkeästi myös Googlesta).

Näin ei tarvitsisi olla. Seppo Leskisen mukaan yhtäkään Savusaunaklubin palkitsemaa savusaunaa ei ole vielä palanut.

Merkittävimpiä syitä ovat huoleton lämmittäminen ja noen kertyminen saunaan. Nokihan on hiilipölyä ja siten myös edelleen palava yhdiste, vaikka onkin kerran tulipesästä päässyt karkuun!

Savusaunojen paloturvallisuutta voi parantaa seuraavasti:

  1. Minimoidaan kiukaan päästöt
  2. Huolehditaan riittävistä savun poistumisaukoista
  3. Suojataan kriittiset kohdat palamattomalla aineella
  4. Minimoidaan vaikeasti puhdistettavat onkalot, joihin noki voi tarttua

Jos toimivassa savukiukaassa poltetaan puhtaita puita, ja kuoretonta koivua, syntyy nokea ja muita palamisen sivutuotteita vähemmän ja savusaunan palokuorma pysyy pienenä. Kun kiuas on korkea ja polttopuita kerrallaan vain vähän, ei tuli lieskahtele kivien läpi.

Kun savulla on riittävän hyvät poistumismahdollisuudet, se nousee korkealle huonetilassa ja poistuu suorinta reittiä ulos. Nokea jää saunaan vähemmän ja ennen kaikkea saunan rakenteet eivät pääse lämpenemään.

Jos sauna on rakennettu puusta, kuten yleensä, voi sen seiniä olla tarpeen suojata vähintään kiukaan läheisyydessä palonsuojalevyillä. Erilaiset kolot esimerkiksi palonsuojalevyjen ja hirsiseinän välissä keräävät nokea. Noki taas voi myöhemmin leimahtaa. Tällaiset kolot onkin syytä täyttää palovillalla tai muulla palamattomalla eristeellä.

Loppusanat – mites sen likaisuuden kanssa?

Tämä artikkeli oli johdatus savusaunan maailmaan, jossa esittelin savusaunan elämää ja mahdollisuuksia nykyaikana. Tulevassa postauksessa vielä lisää savusaunan suunnittelun salaisuuksia Seppo Leskisen suusta kuultuina. Täysin kattavaa savusaunan suunnitteluopasta ei kuitenkaan ole toistaiseksi näköpiirissä.

Niin ja se nokisuus.

Aiemmin kävi ilmi, että noki liittyy huonoon palamiseen. Erityisesti matalien rauniokiukaiden kanssa sauna väistämättä nokeentuu. Jos sauna sen sijaan toteutetaan modernien ohjeiden mukaan, ei nokea juurikaan muodostu ja niin sauna kuin kylpijät pysyvät enimmäkseen puhtaina, väittää Seppo Leskinen.

Hyvällä suunnittelulla kylpijöiden pitäisi siis  tulla saunasta puhtaampina ulos kuin sisään. Jos siis näytä savusaunomisen jälkeen samalle kuin alla olevassa kuvassa, on saunassa vielä jotain parannettavaa!

Nokinenä

Kiitos Seppo Leskiselle, joka haastattelua käytetty yhtenä lähteenä myös tähän artikkeliin. Kiitos myös Risto Niemiselle saunan lämmityksestä!

 

 

Lue lisää savusaunoista:

Savusaunoihin liittyviä neuvoja löytyy kirjallisuudesta. Paras kokonaisuus modernin savusaunan kannalta on Juha Telkkisen savusaunakirja. Risto Vuolle-Apialan kirjoista taas löytyy esimerkkejä historiallisten savusaunojen malleista ja ohjeita rauniokiukaan rakentamiseen. Rakennustiedon RT-korteista löytyy myös muurattujen savukiukaiden malleja, ne eivät tosin ole ajan tasalla ja korttipäivitys on tällä hetkellä vielä selvästi kesken.

Luettavaa netissä:

http://www.sauna.fi/saunatietoa-2/saunan-rakentaminen-ja-kaytto-2/hyva-savusauna-2/

http://verkkokauppa.spek.fi/savusaunan_paloturvallisuusopas

Lopputyö savusaunan turvallisuudesta lhttps://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/69815/Pekkala%20Jukka.pdf?sequence=1

Moderni savukiuas, joka toimii automaattisesti pelleteillä: http://www.pellettienergia.fi/Tuoteuutuudet

2 kommenttia artikkeliin ”Savusauna ja savukiuas – vanha mutta vireä

  1. Tässä blogissa on ollut paljon hyödyllistä tietoa, kiitos. Olemme kunnostaneet 20-luvun hirsitalon. Siinä on ennen ollut sauna, jonka purimme pois alta. Pihalla olisi saunan paikka, vedetkin on vesi ja viemäröintikin on vedetty. Pitäisi rakentaa/siirtää siihen joskus sauna

    Vastaa
    1. Ulkosaunassa on kieltämättä oma viehätyksensä. Kylmänä vuoden aikana se toisaalta sitten myös palauttaa menneisyyteen - ellei tee talousrakennuksesta myös lämmitettyä. Intoa projektiin!

      Savusaunan rakentaminen pihapiiriin on sitten oma asiansa. Etäisyys muihin rakennuksiin täytyy tarkistaa paikallisen rakennusneuvonnan kanssa (kts. saunan sijoitus

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.