Puulajit ja polttopuiden valinta - saako saunassa polttaa muuta kuin koivua? Tämä artikkeli avaa saunapuukori–artikkelisarjan, jossa esitellään puukiukaan käyttöön ja polttopuihin liittyviä temppuja ja välineitä. Ensimmäisessä osassa aloitetaan saunapuiden valinnasta, sen jälkeen kuivataan ja varastoidaan klapeja, tehdään halkoja, poltetaan niitä ja lopuksi mietitään mistä puita voi ostaa.
Puulämmitteinen kiuas lämmitetään polttopuilla. Tarkemmin ottaen puihin hiilenä varastoituneella energialla. Puut ovat edullinen ja ekologinen tapa lämmittää, kunhan huolehtii parista perusasiasta.
Ne ovat:
- Polttoaine on puhdasta puuta
- Puu on riittävän kuivaa
Kiukaassa poltetaan tarkemmin sanottuna klapeja, eli 20-50 cm pitkiä ja 4-15 cm halkaisijaltaan olevia pilkottuja puita. Haloiksi kutsutaan 50-100 senttisiä polttopuita. Saunapuu on yleensä 25-30 cm mittainen klapi, vaikka eri puolilla Suomea nimitykset vaihtelevat.
Klapin pituus valitaan kiukaan tulipesän koon mukaan, yleensä 25-35 cm. Paksuuden suhteen voi antaa yleisohjeita. Pienemmät puut palavat isompia nopeammin ja syttyvät myös helpommin, joten yksityissaunojen pienissä puukiukaissa puiden on hyvä olla halkaisijaltaan selvästi alle 10 senttisiä. Tätä suuremmilla puilla voi lämmittäminen kestää tarpeettoman pitkään aiheuttaen myös turhia päästöjä. Sytyttämistä varten olisi hyvä olla tätäkin pienempiä, mielellään alle 5 cm tikkuja.
Muoviroskien, pahvin ja sekalaisen rakennusjätteen erottaminen puusta ei pitäisi keskimääräiselle kuluttajallekaan ylitsepääsemätön haaste. Tällaista jätettä ei saa kiukaassa polttaa. On tulipesiä ja polttolaitoksia, joissa pahvit ja muovit palavat, mutta kiukaaseen ei kannata laittaa muuta kuin puuta. Koivu ei ole huono valinta, mutta tässä artikkelissa perustellaan miksi sekapuu käy saunaan yleensä oikein hyvin.
VTT on määritellyt polttopuun ihanteelliseksi kosteudeksi 15-20% suhteellista kosteutta. Puun kuivuuden arviointiin yksinkertaisin vaihtoehto on kopautustesti. Jos puut eivät yhteen lyötäessä kolahda, eivät ne todennäköisesti ole kuiviakaan. Tosin myös puut, jotka ovat kuivuneet vasta pinnasta, saattavat myös kolista.
Puun kosteushan on määritelty niin, että kosteusprosentti tarkoittaa veden painoa koko puun painosta, eli se on aina alle 100%. Kuluttajan ei ole kuitenkaan helppo varmistua kosteustilanteesta. Mittaustakin varten puu on ensin halkaistava, sillä vasta sisäosa paljastaa puun todellisen kosteustilanteen.
Kerron seuraavaksi ensin puulajin valinnasta ja sitten puun kuivumisesta, joilla molemmilla on suuri merkitys puusaunan lämpiämiseen.
Mitä puuta saunanuuniin?
Polttopuulajin keskusteluttaa saunan omistajia. Jatkuvalämmitteisten kiukaiden valmistajien näkökulmasta puulaji on aika yhdentekevää, kunhan käytetään kuivaa puuta.
Mikä on paras polttopuu? Kuiva.
Kostean puun polttaminen kotioloissa on tyhmää. Se tuhlaa energiaa ja aiheuttaa päästöjä. Viime vuosina on kuultu kummia uutisia siitä, että teollisesti on tuoreen (jopa 50% kostean) puun polttamisesta saatu hyviä kokemuksia. Tämä onnistuu kuitenkin vain polttolaitoksissa, joissa myös höyrystyneen veden energia otetaan talteen ja polttolämpötila on erittäin korkea, +800-1000°C.
Koivu on lämmittäjien klassikkosuosikki polttopuuna. Suomessa noin kolmannes käytetystä puusta on koivua. Tärkein seikka, joka tukee koivun käyttöä on sen ominaispaino. Koivu on lähes kolmanneksen muita yleisiä kotimaisia puulajeja tiheämpää. Suurempi paino tarkoittaa suurempaa energiamäärää. Siten samaan kokoiseen puukoriin mahtuu kilomääräisesti enemmän koivua kuin vaikkapa kuusta. Meillä harvinaiset jalopuut kuten tammi tai pyökki ovat vielä tiheämpiä.
Koivun käyttöä puoltaa myös klapien raaka-aineen, koivukuidun edullinen hankintahinta ja hyvä saatavuus. Suomalaisista talousmetsistä muuhun käyttöön sopivammista puista maksetaan moninkertaisia kuutiohintoja, koivutukkikin maksaa lähes kolme kertaa enemmän kuin kuitu.
| Puulaji | Lämpöarvo kWh/kg | Paino kg/p-m3 | Paino kg/i-m3 | Energiasisältö kWh/p-m3 | Energiasisältö kWh/i-m3 |
|---|---|---|---|---|---|
| Koivu | 4,15 | 410 | 243 | 1700 | 1010 |
| Mänty | 4,15 | 328 | 195 | 1360 | 810 |
| Kuusi | 4,10 | 322 | 193 | 1320 | 790 |
| Leppä | 4,05 | 304 | 183 | 1230 | 740 |
| Haapa | 4,00 | 333 | 198 | 1330 | 790 |
Kuivan polttopuun (kosteus 20%) lämpöarvo, irto- ja pinokuutiometripaino ja energiasisältö puulajeittain. Lähde: Halkoliiteri http://www.halkoliiteri.com/?id=587
VTT:n Eija Alakangas kertoo, että tutkimuksissa on havaittu tiheiden puulajien, kuten koivun ja Keski-Euroopassa suositun pyökin kaasuuntuvan hitaammin ja palavan siten rauhallisemmin.
Lars Myttingin kirjasta löytyy seuraavia ominaispainoja eri puulajeille:
| Puulaji | Paino kg/m3 |
|---|---|
| Pyökki | 570 |
| Tammi | 550 |
| Saarni | 540 |
| Koivu | 500 |
| Tervaleppä | 440 |
| Mänty | 440 |
| Haapa | 400 |
| Kuusi | 380 |
| Harmaaleppä | 360 |
Kiinnostavaa kyllä, puulajeista ei helposti löydy kovinkaan kattavia tietoja niiden tiheysjakauman, kosteuskäyttäytymisen (tasapainokosteus), haitallisten aineiden tai muiden polttamisen ja säilyttämisen kannalta merkityksellisten ominaisuuksien suhteen. Mytting esimerkiksi mainitsee lepän kuivuvan alle 10% kosteuteen, mikä lisää sen suhteellista lämpöarvoa merkittävästi.
Koivussa on myös huonoja ominaisuuksia. Näistä tärkein on koivun kuoren kemiallinen koostumus, joka aiheuttaa palaessaan nokeentumista. Noki taas ei ole missään tulisijassa ja ilmakehässä toivottu yhdiste. Koivua voidaankin siksi kuoria ja käyttää kuoret johonkin muuhun käyttötarkoitukseen (ei, ei edes sytykkeeksi).
Toinen koivun ongelma on sen kovuus ja kiinteys, eli kääntöpuoli hyvästä energiasisällöstä. Kuivista koivuklapeista on todella vaikea tehdä pienempää pilkettä esimerkiksi sytykkeiksi. Kuusi ja haapa ovat tässä suhteessa hyviä puita sytyttäjälle.
Miksi puulajilla ei ole suurta merkitystä
Puiden tiheyserot vaihtelevat myös lajien sisällä. On täysin mahdollista löytää hitaasti kasvanutta mäntyä, joka on nopeakasvuista koivua raskaampaa, vaikka keskimäärin näin ei kuitenkaan ole. Lajiketta tärkeämpää on puun paino, sillä tulisijojen käyttöohjeet on tehty kilomääräisiä panoksia käyttäen.
Jos poltat koivua etkä sekapuita tai pelkkää kuusta, niin kuuden klapin sijaan panoskoko voikin olla vain neljä klapia! Vaaka ja kokemus auttavat oikean puumäärän arvioinnissa.
Mielestäni voikin hyvillä mielin suositella saunan uuneihin sekapuuta. Puukiukaiden eivät ole päästöjensä takia paras mahdollinen kaveri kaarnaiselle koivulle. Sekapuulla polttolämpötila pysyy kohtuullisena ja kiukaan elinikä pitenee, eikä hormisto kuumene tarpeettomasti.
Muoveja, roskia, pahveja, vaippoja tai edes vanhoja lehtiä ei pidä saunan lämmittämiseen käyttää. Itä-Suomen yliopiston tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että pienetkin määrät muita aineita tavallisissa tulipesissä aiheuttavat kymmenkertaiset pienhiukkaspäästöt, jotka päätyvät myös saunan lämmittäjän keuhkoihin hyvin pienellä viiveellä.
Savusaunan ja kertalämmitteisen kiukaan puut
Kertalämmitteinen kiuas ja erityisesti savukiuas ovat sitten asia erikseen. Savusaunoissa polttopuut ovat osa saunatunnelmaa palamisen jättämällä tuoksullaan. Tästä syystä harrastajat suosivat leppää savusaunan lämmityksessä. Kansainvälisen Savusaunaklubin Seppo Leskinen kertoo, että toivottu hajuste pitää polttaa ensimmäisen pesällisen mukana, kun savu vielä kiertelee saunassa verkkaisasti ja tarttuu viileisiin pintoihin.
Kuorittu koivu on myös suositeltu savusaunapuu, sillä noen minimoinen pitää saunaa siistinä ja parantaa paloturvallisuutta. Savusaunassa havupuiden kipinöinti voi olla turvallisuusriski, jos kiuas on matala ”rauniokiuas”. Nykyaikainen korkea savukiuas (kts. savusauna-artikkeli) polttaa sekapuita vaivattomasti ja Leskisen mukaan havupuiden sekoittaminen sopii polttokuvioihin mainiosti. Koivun kuorta eli tuohta pitää sen sijaan välttää.
Kertalämmitteisen kiukaan kanssa tilanne on vähän samanlainen kuin savusaunassa, mutta vaikutukset ovat paljon pienempiä. Leppää, ja miksei muitakin lehtipuita, voi kokeilla aromin vuoksi, mutta eroa ei välttämättä huomaa. Sekapuun käyttöä ei myöskään ole ongelma, sillä kipinät menevät hormiin, eivät löylyhuoneeseen.
Seuraavassa saunapuukori-artikkelissa puiden säilytyksestä ja kuivaamisesta!
Lue lisää
VTT: Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuudet –julkaisun polttopuita käsittelevä osuus sisältää hyvän tiivistelmän myös saunan polttopuista. Luettavuus on sitten eri juttu. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2016/T258.pdf
Mikähän olisi paras tapa päästä eroon koivuklapeista revitystä tuohesta? Jos tuohet polttaa esim. avonuotiossa, veikkaan, että ainakin palamista valvova henkilö altistuu niistä irtoavalle noelle paljon pahemmin, kuin jos tuohi palaisi koivuklapien seurana kiukaassa.
Tuohen hajoaminen kompostissa lienee myös hidasta.
Jos tuohta käyttää pieninä määrinä ja polttaa normaalisti jo hyvin palavassa tulipesässä, ei tästä pitäisi aiheutua erikoisempia päästöjä.
Ainakaan Itä-Suomen Yliopiston tutkimuksissa ei kiukaiden päästöissä havaittu merkittäviä eroja, vaikka tiedetäänkin että tuohessa on erilainen koostumus.
Vertasivatko he siis tuohellisten koivuklapien polttoa tuohettomiin?
Kyllä, yksi tutkimus lukuisten joukossa. Ryhmän tutkimustuloksista on Saunologiassa useampia julkaisuja:
Tutkimus: Puukiukaiden päästöt pistävät valmistajat ymmälleen
Tutkimus: Puukiukaiden päästöt pistävät valmistajat ymmälleen
Pienhiukkasten suodattamisessa suuri lupaus
Tutkimus: sähkökiukaista pienhiukkasia saunailmaan
Tuli sellainenkin mieleeni, että voisiko sytykkeenä käyttää ihan vain kuivia risuja/ranganpätkiä. Tontillani syntyy valtavat määrät paju-, kuusi ja pihlajarisua kaikissa kokoluokissa.
Miksei jos on se on riittävän kuivaa ja pientä niin se syttyy nopeasti.
Syttyminen aiheuttaa suurimman osan päästöistä joten tärkeintä on, että vaihe ei kestä kauaa.
Voiko kirsikkapuun isompia oksia käyttää saunan ja takan uunissa polttopuina ?
Hei, varmasti mutta kuivata ne kunnolla. Hedelmäpuut usein varsin tiheitä joten lämpöä tilavuuteen nähden hyvin
Jos ystävällisesti vastaisit miun sähköpostiini.
Tassa kaks vanhan kansan viisautta:
Isä kertoi, etää jos koivua laittaa kiukaan uuniin, niin tuohet pitää ottaa pois.
Meillä sauna lämmitettiin aina leppähaloilla. Minkä takia. Kts. seuraava.
Meillä levinuuni, jossa äiti paisto leipiä, paisto laatikoita, kinkkuja jne..
Leivin uunin lämmityksenn käytettiin kuivia kuusihalkoja.
No, mistähän syystä ?
No siitä syystä, että kuivat koivuhalot olisivat kuumentaneet leivin uunin liian kuumaksi, ja uunin muuraukset, ja piipun hormi, olisivat, pitkässä juoksussa rapautuneet.
Että näin.
Kuiva leppä, kiukaan alla. No, kiuas ei niin noppeesti lämpene, mutta tullee lepposemmat löylyt.
Ja, kuivaa koivua keittiön puuhellaan, kova lämpö kuumentaa hellan, ja miedommat lämmöt vasta piipun hormin.
Hei Erkki,
Kiitos vinkkien jakamisesta. Tiilihormien kestävyys on tosiaan rajallinen. Kiukaiden kanssa sinne tulee reippaasti lämpöä. Kevytpiipun kanssa ei pitäisi olla huolta hajoamisesta, eristysten ollessa kunnossa ei myöskään palovaarasta.
Mikäli olet yrittänyt lähettää sähköpostia tällä sivustolla mainittuun osoitteeseen en ole sitä valitettavasti saanut.
Lassi