Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Kun nuori amerikkalainen toimittaja lähti vuonna 1996 etsimään itseään Venäjälle, hän arveli palaavansa pian takaisin Yhdysvaltoihin. Hän ei aavistanut viettävänsä Moskovan nopeasti muuttuvassa ilmapiirissä kaksitoista ennen paluutaan. Hän ei myöskään aavistanut rakastuvansa viehättäviä venäjättäriä palavammin kuumana käyvään venäläiseen saunaan eli banjaan.
Bryon MacWilliamsin omaelämänkerrallinen esikoisteos With Light Steam julkaistiin Illinoisissa 2014. Entinen Venäjän kirjeenvaihtaja kertoo teoksessaan matkastaan venäläisen saunakulttuurin ja -verkostojen syövereissä. Kirja koostuu saunamatkakertomuksista, joiden välillä nuori mies ehtii rehvakkaaseen sävyyn luettelemaan vierestään yksi kerrallaan poistuvien naisten etunimiä.
Kirjailija on nimennyt kirjan luvut venäläisten saunan merkitystä ylistävien lausuntojen mukaan; ”sauna on kaikki/filosofia/pyhä/yhteisö”. Jokainen luku avaa näkökulman erilaiseen saunaan ja sen merkitykseen nyky-Venäjällä. Kirjan ansiot ovat yksityiskohtaisessa venäläisten saunatapojen kuvailussa.
Banjojen kirjo on nimittäin suuri. MacWilliams kertoo ahtaista ja ruuhkaisista edelleen toimivista neuvostosaunoista Moskovasta. Hän kirjoittaa myös yksinäisistä luksus- tai trofeesaunoista Uralin toisella puolella sekä epätoivoisen vaikeasta matkastaan venäläiseen ”mustaan banjaan” eli savusaunaan.
Itseeni eniten kirjassa vetosi sen välittämä kuva monimuotoisesta, dogmeja kaihtavasta ja asialleen omistautuneesta saunakulttuurista. Erityisen kiinnostavaa oli venäläistä saunakokemusta rikastavan vihtomiskulttuurin todella monipuolinen ja yksityiskohtainen kuvailu. Se sai suomalaiset vastatoimet tuntumaan alkeellisille!
Saunakokemusten lisäksi kirjaa värittävät sinne tänne ripotellut saunahistorian tietopalat. Näitä mies oli ennen FSB:n maastapoistumisvihjeitä käynyt Venäjän valtionkirjastossa poimimassa vanhoista venäjänkielisistä lähteistä. Ne on kirjassa myös listattu.
Kirja ei ole kaunokirjallisuuden merkkipaalu ja sisältää joitakin epäuskottavia yksityiskohtia. Tästä huolimatta se on suositeltava viihdyttävä ja helppo englanninkielinen teos saunan ystäville. Samalla Suomessa kirjaa lukiessaan voi pitää itseään onnekkaana, kun ei kirjailijan tavoin tarinan lopuksi joudu pysyvästi eroon suuresta rakkaudestaan.
Mikä on suomalaisen löylyn suositusalue? Onko 80 Celsius-astetta ja 15 % suhteellista kosteutta ainoa oikea suomalaisen saunan ilmasto? Saako alle 200 asteisille kiville heittää vettä?
Kerroin suomalaisen saunatutkimuksen historiaa käsittelevässä kirjoituksessa siitä, miten saunan rakennustekninen toiminta on ollut yksi saunatieteilijöiden kiinnostuksen kohteista toisesta maailmansodasta lähtien. Olen aiemmin esitellyt myös saunan lämpötilan ja kosteuden merkitystä löylykokemukselle.
Sauna lämpötila ja ilmankosteus
Eräs saunan toimintaa koskevista tutkimuskysymyksistä on ollut se, miten erityisesti suomalaisen saunan ihanteellisia löylyttelyolosuhteita voisi mitata tai määrittää. Työn eräänlainen lähtölaukaus oli heti sodan jälkeen Työtehoseuran toimesta aloitettu (1947) maalaissaunojen, 25 savusaunan ja 50 uloslämpiävän sauna, mittaus (Sauna-lehti, 1/1948).
1940-luvulla Kainuun alueella tehdyn savusaunatutkimuksen tuloksia Risto Vuolle-Apialan piirtämässä kaaviossa hänen kirjastaan Savusaunan kiuas. Julkaistu luvalla.
Siinä tutkittujen savusaunojen keskilämpötila oli 76 astetta, suhteellisen kosteuden (RH) ollessa 29% (kts. yllä oleva kuva). Ulossavuavat saunat olivat viileämpiä, keskimäärin 63 asteisia ja 49% RH. Absoluuttinen kosteus oli siis lähes vakio, 70 g/m3. Kuten myöhemmin selviää, tämä on myöhempien tulkintojen mukaan hyvin kostea olosuhde.
Tämän ja myöhemmän tutkimustyön lopputuloksena saatiin seitsemänkymmentä luvulla hahmoteltua niin sanottu suomalaisen löylyn suositusalue. Tämä alue määriteltiin saunan lämpötilan ja kosteuden funktiona. Lämpötilaksi suositeltiin 75 ja 105 asteen välistä aluetta, kosteuden vaihdellessa 27 %:sta 7 %:in. Asian ensimmäisiä graafisia esityksiä löytyy Erkki Äikäksen 1970 INTERBAD-kongressin esitelmässä (Sauna-lehti 4/1970) ja Niilo Teeren 1974 saunakongressin esityksessä (Sauna Studies, 1976). Seuraava kuvasarja osoittaa tämän idean elinkaaren aina viimeisimpään vaiheeseen asti.
Erkki Äikäs. 1971. Sauna-lehtiTommila (toim.) Rakennan saunan .1988. Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.Risto Vuolle-Apiala: Savusaunan kiuas -kirjasta (2001) oleva kaavio. A. suomalainen suositus, B saksalainen suositu. C huoneistosaunojen tutkimustulos, D talosaunojen tutkimustulos, E-F edustavat Riston mukaan 40-luvulla tutkittujen saunojen jakauman.
Viimeinen kuva on yllättäen Risto Vuolle-Apialan Savusaunan kiuas –kirjasta ja Risto on lisännyt siihen toisen arkkitehdin, Helamaan 80-luvulla huoneisto- ja talosaunoja (C ja D alueet vastaavasti) koskevat tutkimushavainnot. Nämä kertovat suomalaisten todellisten saunaolojen poikkeavan suosituksista. Helamaan Huoneistosauna-tutkimusraportin (1988) perusteella kuluttajat eivät näe tässä mitään ongelmaa. F-alue kuvaa vanhojen aiemmin mainitun 40-luvun tutkimuksen havaintoja.
Saunaolot ovat siis selvästi aikojen kuluessa muuttuneet, mutta eivät missään vaiheessa vastanneet kovinkaan hyvin ”suosituksia”. Eräs hyvä syy tälle on varmaankin se, että kuten lämpömittari-artikkelissa mainitsin, ei ilmankosteuden mittaaminen saunaolosuhteissa ole kovin helppoa.
Viisarilla pyöreän mittataulun pinnasta kosteuslukemaa näyttävät mittarit saattavat näyttää radikaalisti liian suuria suhteellisen kosteuden lukemia. Vuolle-Apialan kaaviossa saunatkin ovat keskimäärin suositusta kuivempia.
Viimeksi edellisenä viikonloppuna näin taulussa 110C / 70% RH lukeman, joka on täysin eri planeetalta. Alla vastaavankaltaisia laitteita sekä yksi digitaalinen mittari, jonka ei kuitenkaan luvata toimivan yli 35 asteen lämpötilassa.
Pian viidenkymmenen vuoden ikäistä ”alustavaa” suositusta ei ole sen kummemmin muutettu. Saunatutkijat ymmärsivät ehkä itsekin tulleensa hieman heikoille vesille, sillä alusta pitäen pelkästään suosituksen tulkintakin aiheutti ongelmia tavallisille saunojille. Tätä voi pitää pienoisena teknisesti orientoituneiden tutkijoiden tulosten viestintäongelmana, sillä Äikäksen suosituksessa alun perin käyttämä absoluuttisen kosteuden määrä oli helposti sotkettavissa tutumpaan suhteelliseen kosteuteen.
Kiukaan kivien lämpötila
Saunan kivien riittävästä tai oikeasta lämpötilasta on myös keskusteltu pitkään. Koska suomalaiseen saunaperinteeseen kuuluu löylynlyönti, on jokin kuuma pinta saunasta löydyttävä. Kysymys on, kuinka kuumia kivien pitää olla?
Suomessa on runsaasti savusaunojen ja kertalämmitteisten kiukaiden nimeen vannovia. Näissä kiukaissa kivien lämpötila käyttökunnossa voi olla 400-600 asteen luokkaa.
Kertalämmitteisen savusaunan kivet pitää lämmittää punahehkuisiksi, niin ei tule myöhemmin nokea niskaa.
Tekniikan maailma käytti aiemmin kriteerinä 300 asteen lämpötilaa sille, kykeneekö kiuas lämmittämään kiviä riittävän kuumiksi. Lehden vanhan mielipiteen mukaan liian alhainen lämpötila johtaa laadultaan heikompaan löylyyn. Myös useampi varaava, heti valmis sähkökiuas pyrkii säilyttämään kivien lämpötilan tällä tasolla.
Tästä kriteeristä ei kuitenkaan enää viimeisimmässä 2013 testissä puhuttu eikä löylykapasiteettia arvosteltu. Vuoden 2003 puukiuastestissä arvioitujen kiukaiden lämpötila vaihteli välillä 215-305 astetta. Vuonna 2011 arvioitujen sähköisten pilarikiukaiden lämpötilat olivat 280 ja 407 asteen väliltä.
Kivilämpötilan vaikutusten löylyihin ei ole kuitenkaan järjestelmällisesti tutkittu, joten ei asiasta ei ole juuri enempää sanottavaa. Harvoja numeerisesti perusteltuja esityksiä asiasta on energiakriisin jälkeinen laskentakaava siitä, että tyypillisten kivien 300 asteen lämmitys kuluttaa energia 0,070 kWh/kg (Äikäs, 2/1977 Sauna-lehti). Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mitä enemmän kiviä, sitä enemmän energiaa niiden lämmittäminen kuluttaa.
Ilmanlaatu
Ilmanvaihdon suunnittelusta ja toteutuksesta niin mekaanisesti kuin painovoimaisesti olen kirjoittanut aiemmin. Sen pääperiaate on, että ilman täytyy vaihtua saunassa useampia kertoja tunnissa ja mitä enemmän ihmisiä saunaan mahtuu, sitä enemmän täytyy myös ilman liikkua. Rakentamismääräysten mukainen vaatimus on vähintään 6 l/s (tai 2 l/s/m3, jos sauna on yli 3 m3). Kokonaisuuden kannalta myös muiden tilojen, pesuhuoneen, pukuhuoneen jne. ilmanvaihto täytyy hoitaa asianmukaisesti.
Muiden ilmanlaadun tekijöiden suosituksia saunaoloihin en ole nähnyt. Huoneilman kohdalla erityisesti hiilidioksiditasojen vaikutus ollaan tiedostettu, mutta tähän liittyviä raja-arvoja ei tietääkseni kukaan ole saunaan soveltanut. Sama pätee saunan sisäilman savuisuuteen, häkäpitoisuuteen ja otsonipitoisuuteen. Otsoni on yhteydessä ilman ionipitoisuuteen, josta olen kirjoittanut erillisen artikkelin.
Tuntemattomia ilmanlaatutekijöitä voi toki olla muitakin. Blogin lukija Pekka Paasonen on useampaan kertaan pyytänyt minua kiinnittämään huomioita luonnonkivien toimintaan saunassa. Hänen mukaansa on mahdollista, että luonnonkivistä lämmitettessä irtoavat pienet määrät kemikaaleja voivat aiheuttaa yliherkille saunojille reaktioita, esim. hengitysvaikeuksia. Asiaa ei ole tutkittu, mutta kaasuallergiahypoteesi olisi hyvä selvittää.
Yhteenveto – ongelmia ja ratkaisuja
Suomalaisen saunatutkimuksen kulta-aikoina oli kova halu selvittää ja perustella suomalaiseen saunaan sopivat olosuhteet. Työssä päästiin alkuun ja esitettiin tässäkin nähty löylyn suositusalue, johon myöhemmin liitettiin empiirisiä tutkimustuloksia suomalaisten käytännön olosuhteista.
Työ jäi kuitenkin ilmiselvästi kesken.
Myös syntyneen suosituksen sovellusmahdollisuudet jäivät epäselviksi, sillä suomalaiset saunat eivät yleensä näytä vastaavan suosituksia. Niin sanottu käyttäjävalidointi – eli suositusten mukaisten olosuhteiden testaaminen suuremman saunakansan keskuudessa - jäi siis tekemättä, toisaalta siihen ei ole ollut välineitäkään, sillä mitään koko kansan jakamia käsitteitä löylynlaadusta ei oikeastaan ole olemassa.
Eräs syy on se, että saunan ilmankosteuden mittaaminen luotettavasti ei ole helppoa. 60-luvun lopulla Saunaseura oli mukana kehittämässä erityistä Saunahygroa, jota G.W. Sohlberg AB myös valmisti juuri tätä tarkoitusta varten. Tämäkin innovaatio on kuitenkin jäänyt saunahistoriaan. Keksintöä aikanaan kritisoineet olisivat varmaan nyttemmin sitä mieltä, että myyntin jääneet laitteet eivät ole varmasti hygroa parempia.
GWS:n Saunahygro mittasi sekä kuiva että märkä lämpötilan ja visualisoi näiden yhteyden löylyn voimakkuuteen
Aiemmin viitattujen tutkimustulosten perusteella aiemmin kritisoimani kiukaan ilmankostuttimella olisikin tämän perusteella käyttöä saunan olosuhteiden korjaamisessa!
Kiukaan lämpötilan mittaaminen olisi nykyteknologialla helppoa, halpaa ja tarkkaa, mutta tämä vaatisi yhtälailla lisätutkimuksia riittävän tai hyvän kivilämpötilan löytämiseksi. Projektista haastavan tekee löylyn ja höyryn yhteys saunassa vallitsevaan, vaihtelevaan lämpötilaan.
Nämä kaksi on jo itsessään ongelma, mutta suurempi ongelma on olematon ilmanlaadun kokonaisuuden ymmärtäminen. Senkin jälkeen, kun kosteus ja lämpötila on saatu paikoilleen, jää jäljelle tukku tekijöitä joiden merkitystä löylykokemuksen ei tunneta.
Suomalaisen löylyn vakioille ja saunastandardeille on siis olemassa jonkinlaiset suuntaviivat, mutta ne eivät vielä johda maaliin asti. Lähes 50-vuotisten suositusten ymmärtämistä helpottaisi, jos yleisesti käytössä olisi tarkkoja lämpö- ja kosteusmittareita. Tälle vuosituhannelle päästäisiin, jos yhtälöön lisättäisiin muut ilmanlaatutekijät raja-arvoineen.
Kuriositeettina mainittakoon keskieurooppalaisen saunavalmistaja Klafsin Sanarium-konsepti. Tässä he ovat ottaneet vakavasti kosteuden ja lämmön säätelyn yhden sähkösaunan puitteissa. Säätö- ja kiuasjärjestelmä lupaa jopa viisi erilaista saunaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelminä:
Vilvoittelutila on tärkeä osa saunarakennusta. Suomen olosuhteissa pääsy ulkoilmaan on yleensä varma ratkaisu jäähdyttelyyn. Parhaassa tapauksessa tästä voi vielä jatkaa matkaa ulkovesistön - tai paljun - viileään syleilyyn.
Ulkosaunan tapauksessa terassi on kätevä tapa laajentaa saunan käyttötiloja sekä tarjota vilvoittelutilaa. Terassille pääsy pitää siis varmistaa jo aikaisessa vaiheessa.
Suunnitteluvalinnat
Terassin suunnittelun kannalta tärkeimpiä valintoja on sen suunta rakennuksen ympärillä. Tämä ratkaisee niin sen mihin terassilta näkee kuin sen mistä terassille näkee. Kun saunasta saavutaan useimmiten ulkoilmaan kiireellä ja kevyellä vaatetuksella on hyvä miettiä terassin, rakennuksen ja ympäröivän maaston merkitystä sekä sille hiveleekö alastonta vartaloa kylmä koillistuuli vai naapurin lämmin katse.
Itse päädyin siihen, että uloskäynti saunarakennuksesta tapahtuu (kylmälle) pohjoispuolelle, joka on julkisivun kääntöpuolella. L-mallinen terassi jatkuu tästä kohti länttä, jossa on varsinaiseksi oleskelualueeksi ajateltu osio. Täällä toivotaan iltaisin nautittavan laskevan auringon kajosta.
Ensimmäinen viimeistellympi saunaluonnos
Saunamme terassin kooksi tuli noin 15 m2, suunnilleen saman verran kuin sisätilojen käyttöala. Terassin pinta-alaa voi tuskin koskaan olla liikaa. Päädyin itse rakennusprojektin jo alettua vielä leventämään terassia kumpaankin suuntaan, koska tajusin jättäneeni terassin pystytolppien vaikutuksen huomioimatta. Tällainen asia pitäisi muistaa suunnitteluvaiheessa, sillä se tulee väistämättä aiheuttamaan ongelmia jälkikäteen.
Terassimme on kokonaisuudessaan katettu. Kattaminen lisää paljon käyttömukavuutta, kun terassi pysyy ainakin seinän vierustoiltaan kuivana. Tällöin terassilla voi säilyttää ainakin kesäaikaan pihakalusteita ja ehkä jopa polttopuita.
Korotettu terassi
Korotettu terassi vaatii kaksi erityisrakennetta, portaat ja kaiteet.
Terassisuunnitelmaan liittyy ainakin pilariperustaisen rakennuksen kohdalla myös ajatus rappusista, joiden avulla kannelle noustaan. Näidenkin kohdalla alkuperäinen visio muuttui rakennuksen edistymisen myötä. Pohjakaavassa rappuset on sijoitettu kulmaan, mutta mökkitontin rakennusten keskinäisen harmonian vuoksi ne tullaan rakentamaan länsiterassin puolelle. Tämä onnistuu tosin vasta, kun ympäröivä maa on täytetty lopulliselle tasolle.
Kaiteet ovat lain ja turvallisuuden vaatima lisävaruste, jos putoamiskorkeus ylittää 500 mm. Kaiteisiin ja käsijohteisiin liittyy useampia vaatimuksia korkeuden ja tiiviyden suhteen (kts. rakentamismääräyskokoelma F2). Kaiteiden kohdalla on myönnettävä, että suunnitelmani ovat edelleen keskeneräiset enkä ole edes perehtynyt niitä koskeviin vaatimuksiin. Onneksi niillä ei ole toistaiseksi kiirettä.
Lämpökäsitelty mänty on terassilautana suhteellisen kova, hieman punaruskea materiaali. Sävy yllättävän lähellä vihtrillikäsiteltyä raakalautaa, jota kuvan lattiajuoksuissa
Viimeinen suunnittelun puolelle menevä valinta koskee rakennusmateriaalia. Saunaa on tähän mennessä rakennettu lähinnä käsittelemättömästä ja myöhemmin rautavihtrillillä käsitellystä raakapuusta. Kestopuuta on käytetty niukasti, ainoastaan terassin perustuksissa, harkkopilarien nokassa. Joten kestopuuta ei haluttu myöskään terassin pintamateriaaliksi.
Säätä kohtuullisesti kestäviä vaihtoehtoja kestopuulle on jonkin verran. Haaveena oli löytää jotain hirren kanssa saman sävyistä, eli mieluummin harmahtavaa tai harmaaksi sävytettävää ainetta. Budjetin kärsiessä ylikuormituksesta päädyin lopulta lämpökäsiteltyyn mäntyyn kokoluokassa 117 x 26 mm, jota löytyi B-luokan tavarana alle kolmen euron metrihintaan puuliikkeen takapihalta.
Terassilaudat vaativat vahvat perustukset reunoja myöten
Lämpökäsitelty mänty on läpikotaisin ruskeaa. Männyn lämpökäsittely n. 200c lämpötilassa hävittää puusta lahoamisherkkiä aineita sekä pihkan. Lämpökäsitelty puu säilyttää Lunawoodin mukaan myös paremmin muotonsa. Lopputulos on siis säänkestävä ulkopuu ilman myrkkyjä tai kemikaaleja. Kääntöpuolena puun sävyttäminen tuoreelta ei ole omien kokemusteni mukaan mahdollista. Alla kuva yrityksestä käsitellä puuta Tikkurilan keloharmaalla puuöljyllä.
Terassin pitkien juoksujen jäykistämistä varten juoksujen väliin tehtiin välituet, jotka laitettiin paikoilleen vasta laudoituksen lähentyessä, niin että ne jäisivät piiloon lautojen alle
Terassin rakentaminen
Terassin rakentamisessa suurin työ on pohjan valmistelu. Terassin lattiajuoksujen väliksi valittiin 600 mm, jonka uskottiin pysyvän 26 mm laudan kanssa notkumatta. Rakentamisen aikana tuli vastaan yksi suunnitteluvalinta terassin käytettävyyteen liittyen. Tämä oli lautojen rako.
Terassilautojen väliin jäävä tila on sekä uhka että mahdollisuus. Isompi rako nopeuttaa kuivumista ja helpottaa roskien lakaisua, mutta liian isoon rakoon tarttuvat varpaat ja välistä tippuvat avaimet ja kännykät.
10 mm mitta
Valitsin itse raoksi 10 mm, jonka mittana käytettiin terassiruuvikotelon kantta. Suosittuja mittoja ovat myös timpurin kynän ulkomitat 12 tai 6 mm, mutta näistä ei kumpikaan nyt tuntunut sopivalle. Pienempi rako olisi näyttänyt leveän laudan parina turhan vaatimattomalle, isompi ei ollut mielekäs. Aika näyttää miten vakioisena sentin ilmarako terassilautojen välissä myöhemmin pysyy.
Terassilaudat ruuvattiin kiinni ruskeilla 55 mm terassiruuveilla (tavallisia, ei ruostumattomia RST). Lunadeck laudan omia kiinnikkeitä ei ollut heti saatavilla sillä hankkimani lauta oli vanhaa mallia. Osin tämän takia asensin laudan harhaoppisesti uritettu puoli alas, ei ylöspäin. Vanhan mallinen lauta oli uria lukuun ottamatta symmetrinen, jolloin kiinnitysura ei näy riippumatta siitä kumminpäin lauta asennetaan.
Ruostumattomien ruuvien käyttöä harkitsin kyllä, sillä terassin päällä olevan aluslaudoituksen rautavihtrilli saattaa vielä valahtaa ruuvien niskaan sopivissa olosuhteissa. Tulevaisuus tulee kertomaan säästinkö väärässä paikassa.
Terassin rakentelussa on hyvä olla kaksi miestä, jos sattuu niin että lautojen huolellista valinnasta huolimatta kaikki 4,5 metriset laudat eivät ole suoria. Lautoja voi nimittäin pakottaa suoristumaan pienellä voiman käytöllä ja ruuvaamalla niitä samaan aikaan kiinni lattiajuoksuun. Tämä ei kuitenkaan onnistu kovin helposti ilman kaksia käsipareja.
Kokonaisuudessaan terassin rakenteluun kului kahdelta harrastajalta kaksi päivää. Eniten aikaa meni pohjatöihin sekä reunakohtiin. Esimerkiksi terassitolppien kierrot tehtiin huolellisesti ensin sahaamalla pistosahalla sinnepäin oleva muoto ja sen jälkeen hiomalla laikalla lauta tarkasti parin millin päähän hirren muodosta.
Loppusanat
Kirjoitushetkellä terassin kansi on valmis, mutta terassikiertävä sivureunan laudoitus kaipaa vielä yhtä kerrosta. Rappusista on tehtynä ainoastaan tilapäinen ratkaisu, näyttää hyvin todennäköiselle, että se jää tänä vuonna ainokaiseksi tavaksi nousta mökin korkeuksiin.
Valmiista terassista ei valitettavasti vielä ole ollut mahdollista ottaa edustuskelpoista kuvaa, sillä rakennusmateriaali on välittömästi vallannut lattiapinnan itselleen...
”Älkää nyt kylmällä vedellä kylpekö!” Löylyveden lämpötila mietityttää säännöllisesti saunojia. Kokemus kertoo, että niin viileällä kuin lämpimälläkin vedellä saa löylyt.
Jos asiaa tarkastelee fysiikan näkökulmasta, niin on selvää että kiukaan sekä löylyn kannalta paras valinta on kuuma vesi. Turvallisuusnäkökulmasta lämmin tai viileä vesi on kuitenkin parempi vaihtoehto. Tutustutaan ensin fysiikkaan.
Bongasin äskettäin verkosta Jyväskylän yliopiston Arkipäivän fysiikkaa –kurssin harjoitustyön Saunafysiikkaa ja Löyly. Näissä esitettiin selkeästi, että kuuman (80 C) ja kylmän (10 C) veden höyrystämisen vaatima energiamäärän ero on 12,5 % suurempi kylmälle vedelle. Energian kulutuksen näkökulmasta vaikutus ei siis ole suuri, koska höyrystymisenergian osuus kokonaisuudesta on niin suuri.
Laskentakaava veden höyrystämisen vaatimalle energiamäärälle
Eron voi kuitenkin huomata, mikäli kiuaskivien lämpötila (energialataus) ei ole kovin suuri. Tätä voi itse kokeilla vertailemalla vaikkapa kiehuvaa ja kylmää vettä. Kuuman höyryn iskiessä iholle voi höyrystymisenergian vastailmiön myös kokea (kts. saunan lämmöstä).
Kiinnostaa kyllä, professori Timo Vesala on huomauttanut, että vesi voi höyrystyä ilman kuumenemista sataan asteeseen. Kuulostaa siis sille, että asia tarvitsisi varmentavan empiirisen tutkimuksen.
Ahkeran saunojan kannattaa käyttää lämmintä – tai kuumaa – vettä myös sen takia, että se vähentää kivien kuormitusta. Kivet rasittuvat lämmönsiirrossa ja rapautuvat ajan myötä. On selvä, että kylmän veden käyttö nopeuttaa ikääntymistä. Ei ole tosin laskentakaavaa sille, miten suuri vaikutus tällä on (asiasta löytyy järkevää spekulaatiota tästä Skepsis ry:n keskusteluketjusta). Kuuman veden käyttö sopii kuitenkin lähinnä kokeneille saunojille kontrolloituihin oloihin.
Viileän tai lämpimän veden käyttöön on myös omat perusteensa. Jos kivissä riittää lämpöä, ei vedenlämmittämisen vaatima energiaero ole kovin suuri ja näin ollen fysiikan voi unohtaa. Yli 60-asteinen vesiastia on saunassa myös käyttöturvallisuuden kannalta riski. Tuntuu nimittäin ikävälle, jos sen vilvoittelumielessä kumoaa vahingossa niskaansa tai siihen hämärässä saunassa vahingossa upottaa kätensä tai jalkansa.
Kiukaalle voi siis heittää kylmää vettä, kunhan kiukaan pitää kuumana. Kylmälle kiukaalle ei pidä heittää sitten minkäänlaista vettä...
Tarkoitukseni on ollut viimeviikkoina jakaa yksityiskohtia saunaprojektin etenemisestä. Tämän suhteen projekti on onneksi dokumentaation edellä sillä alkusyksy on osoittautunut haasteelliseksi ajaksi tälle rakentajalle. Useampi homma on juuttunut paikoilleen.
Elokuun sitkeä yskä vaihtui lyhyen terveen päivän jälkeen täysin rampauttavaksi räkätaudiksi, jossa ensimmäinen viikko meni täysin sänkypotilaskunnossa. Kolme lääkärikäyntiä tuotti vain kasan lääkkeitä.
Lääkärin Määräämät. Yksi ruisku vielä unohtui
Sairastelu on rajoittanut omia rakennustyö mahdollisuuksiani ja lopulta myös kirjoittelua. Etätyömaa on tässä kohtaa osoittautunut haastavaksi. Kahden sadan kilometrin päässä olevalle kohteelle ei noin vain hypätä - etenkään muun elämän vaatimusten välissä. Vaikka olen työllistänyt kirvesmiestä oman ajan ja osaamisen laajentamiseksi, niin käytännön pakko työn ohjaamiseksi ja valvomiseksi paikan päällä on aiheuttanut harmaita hiuksia
Auton mittariin on alle neljässä kuukaudessa kertynyt 10.000 km, tuplat normaalista. Tästä voi laskeskella että edestakaisia, n. 2 * 200km reissuja on tullut parikymmentä. Siis noin kerta viikkoon. Autoilun kustannukset rakennusbudjetissa ovat rahallisesti kuitenkin kohtuulliset. Kaasuautoni edullisin tankkauspiste matkan varrella mahdollistaa polttoainetalouden, jossa 100km syö vain noin 5€. Ylimääräistä kulunkia siis noin 300€.
Tähän nähden matkailun henkinen kustannus on selvästi kovempi, kun tietää ratissa ja tien vieressä vietetyn vähintään 80h ylimääräistä. Tälle voi laskea kovemman hinnan, jos ei ole tehty ammattiautoilijoiden kanssa samasta aineesta. Lähinnä moottoritiekilometreistä koostuva summa ei sinänsä ole mahdoton, mutta olisin käyttänyt tästä ajasta vaikkapa 40 h rakennushommissa.
Eivät kaikki asiat toki ole menneet täysin pieleen.
Olemassaoleva tukikohta rakennustyömaalla on auttanut töissä valtavasti. Samoin ulkorakennuksen ylimääräinen jääkaappi. Sähköt, vedet ja miesten ulkovessa riittää pitkälle. Pelkästään ulkogrilli on auttanut muonituksessa ja lopoukesänä lahjaksi saatu sähkögrilli on tehnyt siitä luvattoman helppoa. Ilman näitä avuja olisin tuskin laiskana toimistorottana edes lähtenyt projektiin.
Valitsin projektin yhteistyökumppaniksi Kotkan K-Raudan, joka sijaitsee työmaamatkan varrella. Etäisyys rakennuspaikalle on noin 50km, n. 45min peräkärryn kanssa. Tämä on ollut kohtuullinen kompromissi sillä se ei ollut lähin vaihtoehto, toisaalta se on pystynyt toimittamaan valtaosan materiaaleista kilpailukykyisesti. Se on kuitenkin liian kaukana siihen, että sinne kannattaisi lähettää työmiestä tuntipalkalla hakemaan unohtunutta hienotasoitetta...
Riittävän luotettavan rakennusmiehen ja talkoolaisten löytäminen on ollut eduksi. Luottamus siihen, että itse tehtyjen päätösten toteuttaminen sujuu suunnitelmien mukaan parantaa unen laatua. Ei sillä, en ole toistaiseksi ole käyttänyt rakennuspalvelua, josta ei erityisesti viestinnän suhteen löytyisi parantamisen varaa, mutta ehkä tämä korjautuu tulevaisuudessa virtuaalitodellisuuden avustuksella
..
Ideoita etäsuhteeseen
Jälkikäteen ajateltuna rakentajan elämää etätyömaalla voisi helpottaa joillakin keinoin, joita en itse ole onnistunut hyödyntämään.
Yksityiskohtaisen tarkka rakennus suunnitelma
Paikallinen, säännöllisesti vieraileva valvoja
Tili lähimpään rautakauppaan
Pidempiä yhtäjaksoisia työmaamatkoja
Suurin yksittäinen parannettava asia olisi todella tarkka suunnitelma rakennuksesta kaikkine materiaaleineen ja työkuvauksineen. Tämä säästäisi päänvaivaa erityisesti puuttuvien tarve aineiden suhteen.
Tarpeettoman monta peräkärrymatkaa tehneenä kattavan materiaalisuunnitelman tekemistä puoltaa myös se, että tavarat voisi tilata kerralla toimitettuna - tai vuokrata itse rekka-auton... Tämä vähentäisi myös yllätyksiä puuttuvien tarvikkeiden kustannusten suhteen. Itse ajattelin aiemmin, että olisi vaikeaa varastoida kaikki tavarat tontilla ja siksi järkevämpää hankkia pienissä erissä. Tämä Lean-periaate (pienet erät) ei jälkeenpäin tunnu fiksulle, mutta vastakkaisen idean toteutus olisi edellyttänyt alunperin tarkempia rakennesuunnitelmia.
Jos rakennuspaikka sijaitsee paljon kauempana, on kaikki tämä itsestään selvää.
Toinen kehitysalue olisi omien suunnittelu- ja valvontavastuiden delegointi esimerkiksi vastaavalle tyonjohtajalle. Tämä tosin heijastuisi myös kyseisen palvelun hinnassa. Itse valitsin hommaan työmaapäällikkön joka enimmäkseen matkailee suurten työmaiden välillä 60.000 km vuodessa ja hoitaa työmaalla vain tärkeimmät tarkastukset.
Tämä on ensimmäinen - ja toivottavasti viimeinen - täysin älypuhelimella kirjoitettu postaus.
Miten saunan lämpömittari toimii varmasti oikein? Mikä on märkälämpötilamittari?
Saunan lämpötila mitataan yleensä pään korkeudelta eli reilu metri ylälauteelta ylöspäin. Mittarin sijoittelussa kannattaa kuitenkin pitää mielessä kaksi asiaa.
Mittari pitää sijoittaa mahdollisimman etäälle kiukaasta. Jos mittari on lähellä kiuasta, mittaa se myös kiukaan säteilylämpöä, samaan tapaan kuin aurinkoon sijoitettu ulkolämpömittari.
Saunassa on lämpimintä ylhäällä, suoraan kiukaan yläpuolella. Mitä alemmas ja kauemmas kiukaasta mittarin sijoittaa, sitä matalampia mitatut lämpötilat ovat.
Suositeltu "standardimittapiste" on metri ylälauteelta. Eli jos jotakin paikkaa voi suositella niin tätä.
Kunhan ensimmäistä ohjetta noudattaa, mittarin sijoituksella ei ole loppujen lopuksi valtavan suurta merkitystä, ellei yritä hakea saunaansa yleisesti vertailukelpoista lämpötilaa. Jos kaipaa referenssiä, suositeltu "standardimittapiste" on metri ylälauteelta ylöspäin. Huomaa, että uusissa sähkösaunoissa, joissa lämpötilan voi valita, anturi sijoitetaan kattoon ja mittari näyttää näin olla useimmiten selvästi matalampaa lämpötilaa.
Lasiputkimittari on yleensä viisarillista tarkempi mittalaite.
Jos haluaa saada lämmittämisen kannalta sopivan vertailulämpötilan, kannattaa mittari sijoittaa paikkaan, josta se on mahdollisimman helppoa lukea. Erityisesti ”elohopea”mittarien eli käytännössä värjättyä alkoholia sisältävien mittareiden kohdalla kulma, josta pylvään korkeus näkyy, on usein niin kapea että kannattaa huolehtia mistä lämpötila näkyy. Digitaalisen mittarin näytön voi toki helposti sijoittaa vaikka löylyhuoneen ulkopuolelle tai rakennuksen ulkoseinään.
Jos saunalla on paljon käyttäjiä, kannattaa noudattaa yli hartiankorkuista suositusta.
Rakennusmaailma 2005 testasi lämpömittareita
Mittareiden näyttämä lämpötila ei myöskään aina pidä paikkaansa. Rakennusmaailma 4/2005 testasi 7 saunalämpömittaria. Lähes jokaisessa lämpötila oli pielessä. Pahimmillaan todellisen lämpötilan ollessa 80 astetta oli mittarin arvio jopa 30 astetta alakanttiin! Jos siis haluat vertailukelpoisen lämpötila-arvion, täytyy hankkia tarkka mittari. Nestemittarin tarkkuuden voi tarkistaa helposti upottamalla sen kiehuvaan veteen. Jos lämpötila poikkeaa sadasta asteesta, on jotain vialla.
Ilmankosteusmittari on myös teoriassa erittäin käyttökelpoinen lisälaite. Valitettavasti käytännössä perinteiset hiuskosteusmittarit (joissa kosteus vaikuttaa karvan pituuteen) eivät ole huhupuheiden mukaan ole saunan lämpötiloissa lainkaan tarkkoja. Tarkan kosteuden saa mitattua märkälämpötilamittarilla ja vertailemalla sitä kuivalämpötilamittariin, jollaisia mittarit normaalisti ovat.
Märkälämpötilan mittaaminen perustuu siihen, että mikäli suhteellinen ilmankosteus on alle 100% (kts. artikkeli saunafysiikasta LINKKI), nestemäinen vesi höyrystyy ja jäähdyttää pintaa, jolta se katoaa. Mitä kuivempaa, sitä suurempi ero märän ja kuivan lämpötilan välillä on. Yksinkertaisin hygrometri märkälämpötilan mittaukseen on kostutettu kengännauha alkoholitäytteisen laboratoriolämpömittarin päässä. Myös digitaalisia laitteita saa rahalla.
Masonin hygrometri mittaa märkälämpötilaa pienen vesisäiliön avulla
Suomalaiset tutkijat vaikuttivat 1900-luvulla näkyvästi saunatutkimuksen kehittymiseen. Insinöörien ja rivikansalaisten lisäksi tutkimuksiin osallistui jopa koe-eläimiä! Mitä sitten tapahtui? Onko Australia seuraava saunantutkimuksen suurmaa? Tässä artikkelissa käydään lyhyesti läpi saunan tutkimisen historiaa ja erityisesti olemassaolevan materiaalin saavutettavuutta.
Suomalaiset tutkijat olivat neljä vuosikymmentä saunatutkimuksen huipulla. 90-luvun jälkeen saunatutkimuksen maasto on ollut ylämäen sijaan pelkkää alankoa, satunnaisia huippuja lukuun ottamatta. Saunaan liittyvää tietoa on kuitenkin kasaantunut. Olen koonnut tähän artikkeliin historiaa saunatutkimuksista sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna.
Saunatutkimuksen kenttä on jo pitkään jakautunut kolmeen osaan: lääketieteelliseen, kulttuurihistorialliseen ja rakennustekniseen. Tämä järjestys osoittaa myös tutkimusten tieteellisen määrän ja laadun. Jotkin pitävät folklorea vielä näistä erillisenä aiheena. Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt sekä saunan historiaa että erityisesti niitä harvoja saatavilla olevia rakennusteknisiä tiedonpalasia, kuten koneellisen ilmanvaihdon toteuttamista. Lääketieteestä en ole aiemmin juuri puhunut, vaikka sen saavutukset ovat keskeinen osa saunatutkimuksen kenttää. Tässä kirjoituksessa asia hiemaan paranee, mutta varsinaiset saunalääketieteen saavutukset käytännön vinkkeineen jaan vasta seuraavassa postauksessa.
Kansainvälisen saunatutkimuksen perinne
Saunan historiaan kuuluu erottamattomasti kansanlääkintäperinne. Saunan, tai hikoilukylvyn, käyttöön on kaikissa kulttuureissa liittynyt terveyden- tai sairaudenhoitoon liittyviä uskomuksia. Eikä ihme, kokemuksellisen tiedon perusteella olo saunassa hyvin nopeasti muuttuu suuntaan tai toiseen! Tätä taustaa varten on helppo ymmärtää, miksi lääketieteelliset saunatutkimukset ovat historiallisesti varhaisin muoto. Tehdään lyhyt excursio kansainvälisen saunatutkimuksen puolelle ennen vetäytymistä maamme rajojen sisäpuolelle.
Ensimmäinen suomalaista saunaa koskeva, Ruotsissa julkaistu tutkimus on vuodelta 1765 (Sauna-lehti, 1/1994). Se käsitteli saunan aiheuttamia fysiologisia vaikutuksia ihmisiin. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Berliinissä ilmestyi vuonna1816 kirja, joka käsitteli venäläisten saunojen suotuisia ominaisuuksia ja suositteli niiden rakentamista saksalaisten sotilaiden käyttöön. Tässä oli jo mukana kulttuurihistoriallista saunatutkimusta ja sekä rakennusteknistä saunatietoa. Saksa oli saunatutkimuksen pioneerimaa 1800-luvun alkupuolella, mutta myös Venäjällä julkaistiin Martti Vuorenjuuren mukaan vuosina 1877-1911 yli kolmekymmentä saunaa käsittelevää tieteellistä artikkelia.
Yllä oleva kuva: Keskiajan suuri saunakulttuuri Euroopassa (punaisella). Alla isovenäläinen saunakulttuuri (punaisella) Martti Vuorenjuuren Sauna kautta aikain -kirjan mukaan.
Jo toisesta maailmansodasta lähtien Saksassa alettiin tutkimaan saunaa. Saksalaiset saunaharrastajat perustivat myös oman saunaseuransa (Deutscher Sauna-Bund) ja olivat myös mukana edelleen toimivan kansainvälisen saunaliiton perustamisessa. Merkittävin akateeminen työmyyrä oli Berliinin Humboldt yliopiston Eberhard Conradi. Hän tutki saunaa yli 40 vuotta ja sai työstään myös suomalaista tunnustusta, näkyvimmin Suomen Leijonan ritarikunnan I-luokan ritarimerkin muodossa vuonna 2001.
Hän oli muun muassa mukana digitoimassa 1950-luvulla perustettua tutkimuskirjallisuuden tietokantaa. Lopputulos löytyy edelleen verkosta, osoitteessa http://www.saunaliteratur.de/htdocs/. Saksalaisten tuottaman tietouden näkyvyys ja saavutettavuus näin 2000-luvun alun Suomessa on valitettavan heikko. Mutta tämän artikkelin on syytä jo palata harhateiltään takaisin Suomeen, jossa 1900-luvun alkupuolella oli aika havahtua saunatutkimuksen tarpeisiin.
Saunatutkimuksen esiinmarssi Suomessa
Ottaen kansallisvaltiomme lyhyen historian huomioon, ensimmäinen rehellisesti suomalaiseksi luokiteltava saunatutkimus lienee Samuli Paulaharjun aivan 1900-luvun alussa tekemä historiallinen kartoitus karjalaisista saunoista. Se jäi yksinäiseksi, ja julkaisemiseltaan epäonniseksi, episodiksi, joka sai jatkoa vasta sodan vuosina.
Paulaharjun karjalaisten saunojen kokoomateos julkaistiin lähes 80 vuotta myöhemmin SKS:N toimesta.
Suomen saunaseuran alkumuoto, Suomalaisen saunan ystävät, perustettiin edistämään saunakulttuurin lisäksi saunaan liittyvän tutkimusta 1937. Mukana oli silloin paljon akateemikkoja ja tutkimusten järjestely oli tuloksekasta, vaikkei helppoa, jo 1950-luvulta lähtien. Saunaseuran puheenjohtajan toimi myös aikanaan useampi professori. Akateemisten arvonimet ovat kadonneet seuran viestinnästä vasta viime vuosikymmeninä.
Saunaseura oli tutkimuksessa näkyvästi mukana rakennuttamalla Vaskiniemen löylylaitokseen (Lauttasaari, Helsinki) hyvin varustellut tutkimussaunat olympiavuonna 1952. Muun muassa Helsingin Yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen tutkijat hyödynsivät tiloja. Valtion tekniselle tutkimuslaitokselle (VTT) ErkkiÄikäs sai tutkimussaunan lämpiämään 1960-70 –luvuilla ja jatkoi sen toimintaa aina 90-luvulle asti. Lopputuloksena Suomessa tehtiin 1950-80 –luvuilla paljon laadukasta saunoihin ja saunomiseen liittyvää tutkimusta.
"Vaskiniemen tutkimussaunan puolella oli useita laboratoriohuoneita, röntgenhuone ja kokeilusauna, jonne voitiin tarpeen mukaan asentaa erilaisia mittaus- ja tutkimuslaitteita. Sielä oli myös kaksi erilaista kiuasta, toinen puulämmitteinen ja toinen sähkökiuas. Sähkökiuasta käytettiin silloin, kun saunassa haluttiin pitää tietyn ajan tarklleen määrätynasteinen lämpötila ja ilmankosteus." Näin muistellaan Suomen ensimmäistä tutkimussaunaa vuonna 1997 ilmestyneessä Saunaseuran historiikissa "Aatteita ilman vaatteita" (toimittaneet Laaksonen, Valtakari ja Viinikka).
Ehkä hämmentävin saunatutkimus tältä aikakaudelta suoritettiin kuitenkin Helsingin yliopiston omissa ”saunoissa”. Siitä vastasi patologian professori Harald Teir vuosina 1969-70. Hän oli pyrki vastaamaan norjalaiskollegoiden epäilyyn, että saunominen olisi syynä suomalaisten keuhkosyöpien yleisyyteen. Asian selvittämiseksi Teir päätyi saunottamaan rottia. Hän tutki erityisesti tuohon aikaan suositellun kuuman ja kuivan löylyn vaikutuksia antamalla jyrsijöille löylyä parin vuoden ajan erilaisissa olosuhteissa.
Asian selvittämiseksi Teir saunotti rottia.
Hämmentävänä havaintona tutkimusryhmä löysi, että ainoastaan kosteissa ja miedoissa olosuhteissa löylytelleiden rottien terveys vastasi kontrolliryhmää! Muille rotille oli muodostunut enemmän erilaisia kasvaimia mm. keuhkoihin. Tutkimuksen seurauksena Teir päätyi suosittelemaan myös ihmisille kohtuullisia, alle 80 asteen löylyjä. Asiasta uutisoi aikanaan Suomen Kuvalehti numerossa 21/28.5.1971 (Sauna, 1971).
Suomalaisen saunatutkimuksen saavutusten tietynlainen merkkipaalu oli vuonna 1974 järjestetty Helsingin kansainvälinen saunakongressi (VI International Sauna Congress, August 15-17). Siellä esiteltiin paljon alkuperäistutkimuksia, joista monet jäivät alueillaan uraauurtaviksi ja valitettavasti myös toistaiseksi viimeisiksi asianmukaisesti julkaistuiksi.
Nimittäin seuraavina vuosikymmeninä tutkimussaunat viilenivät. Nykyisin Vaskiniemi on muuttunut tuhansien jäsenten saunakeskukseksi ja VTT:n alkuperäinen sauna on poistunut käytöstä. Yhteisöjen saunalaboratoriot lämpenevät tällä hetkellä lähinnä kiukaiden vaatimustenmukaisuuden testaamiseen, tieteellistä tutkimusta tehdään hyvin rajoitetusti. Saunatutkimuksen hiipumisen syynä oli luonnon kiertokulku.
Sauna-seuran osuutta suomalaisen saunatutkimuksen historiassa ei voi liikaa korostaa. Suosittelen kaikille lämpimästi Tuomo Särkikosken kirjoittaman seuran 75-vuotishistoriikin, Kiukaan kutsu ja löylyn lumo, lukemista saunantutkimuksen värikkään historian ymmärtämiseksi.
Saunatutkijoiden sukupolvi taittuu
Vuoteen 2016 on aikaa kulunut 1950- ja 60-lukujen tiedonraivaajasukupolvi niin paljon, että kaikki merkkihenkilöt ovat siirtynyt ajasta iäisyyteen. Ansiokkaasti saunatietoa kerryttivät LVI-tekniikan professori Erkki Äikäs, arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa, professori Niilo H. Teeri, kulttuurintutkija Martti Vuorenjuuri, energia-asiantuntija DI Esko V. Mäkelä ja arkkitehti Pekka E. Tommila.
Kaikki mainitut henkilöt ovat kuolleet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on pääasiallinen syy, miksei tässä blogissa ole esiintynyt sen enempää eläviä saunatutkijoita. Jo vuonna 1992 menehtyi todennäköisesti tunnetuin lääketieteellinen saunatutkija ja alan vaikuttaja professori Harald Teir. Kirjallinen perintö sen sijaan elää. Helamaa, Tommila ja Vuorenjuuri jättivät jälkeensä saunakirjoja, jotka ovat edelleen ajankohtaisia (kts. tietolähteet). Sauna-seuran nykyisistä kunniajäsenistä ainoat akateemikot on lääketieteen professori Lasse Viinikka ja arkkitehti Juhani Katainen. Kumpikaan ei tosin ole jättänyt jälkeensä merkittäviä saunatutkimusjulkaisuja.
Nimimerkki RVA on suomalaisen savusauantietämyksen jatkamisen elävä legenda. Kuva helmikuulta 2016.
Saunatutkimus ei ole löytänyt yhtä näkyviä jatkajia tämän jälkeen. Tässäkin blogissa haastateltu arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on ansiokkaasti jatkanut työtä perinteisten savusaunojen kulttuurihistorian ja rakennusteknologian dokumentoimiseksi. Lääketieteen puolelle ei ole tietääkseni ilmaantunut yhtään pitkäjänteisesti saunan tutkimukseen omistautunutta tutkijaa. Tosin esimerkiksi Minna Hannuksela (Oulun yliopisto) ja Jari Laukkanen (Itä-Suomen yliopisto) ovat tällä vuosituhannella pitäneet tätäkin tutkimuslinjaa elossa. Joissakin teknisten tieteiden tutkimuksissa saunaa on liipattu läheltä. Puukiukaiden päästöjä käsittelevän artikkelin asiantuntijaääni, tohtori Jarkko Tissari on yksi tällainen esimerkki.
Ammattitutkijoiden lisäksi saunasta on tehty lukuisia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opinnäytetöitä tasaista vauhtia. Niihin on tässäkin blogissa viitattu. On kuitenkin sanottava, ettei opinnäytetöiden tuoma lisä saunatietämykseen ole useimmiten niin suuri, että siitä voisi tehdä suuren numeron. Tämä ei tosin ole mitenkään poikkeuksellista millään tieteen alalla. Hyvänä puolena uudet opinnäytetyöt löytyvät kätevästi sähköisinä Theseus.fi-palvelusta.
Saunologi tutkimusmatkalla Helsingin yliopiston entisessä opiskelijakirjastossa etsimässä Puromiehen gradua
Eräs mainitsemisen arvoinen kulttuurihistoriallinen saavutus on Laura Puromiehen pro gradu tutkielma Helsingin yliopiston, jossa hän analysoi yhden SKS:n saunakeräysaineiston todella syvällisesti löytäen kiinnostavia näkökulmia suomalaiseen saunomisperinteeseen ja sen merkityksiin. Hän julkaisi hiljattain myös kiuasmainoshistoriaa käsitelleen tutkimuksen Tekniikan Waiheita –lehdessä.
On todettava, ettei tutkimustoiminnan hiipuminen tarkoita suoraan saunatietämyksen tason laskua tai katoa. On kuitenkin fakta, etteivät ehkä fanaattisimmat saunaharrastajat eli savusaunojat, ole siirtäneet viime vuosikymmeninä kertynyttä savusaunaosaamista julkisiin kirjoihin ja kansiin. Tämä on mielestäni tiedon tuottamisen tavoite ainakin näin yleishyödyllisellä alalla!
Tällä vuosituhannalle on akateemisen työn vähäisen voluumin myötä otsikoihin päässyt markkinatutkimus. Esimerkiksi viime vuosina on julkistettu jo Harvian (2016 ja 2016a) ja Sinebrychoffin (2014) sponsoroimat tutkimukset saunomistavoista.
Saunatutkimuksen historiallisesti tärkeimmät dokumentit
Kaiken kaikkiaan Suomessa on tehty ja kirjoitettu 1900-luvun alun jälkeen todennäköisesti enemmän sauna-aiheisia tutkielmia kuin missään muualla maailmassa. Anna-Maija Pietilä päivitti Suomen Kirjallisuuden Seuran tilauksessa vuonna 2005 aiempina vuosikymmeniä kertyneen saunabibliografian. Tässä aihepiireittäin koostetussa listauksessa on toista tuhatta kotimaista ja ulkomaista saunatutkimusviitettä. Bibliografian voi ladata SKS:n sivuilta http://www.finlit.fi/kirjasto/julkaisu/saunabibliografia.pdf.
Pieni, salainen aarreaitta kätkeytyy Suomen Saunaseuran julkaiseman Sauna-lehden arkistoihin. Sauna-lehti oli tärkein, jopa kansainvälisesti ainutlaatuinen, saunaan liittyvien tutkimusten julkaisukanava aina 90-luvulle asti. Se oli vuosikymmenten ajan monien sauna-aiheisten tutkimusten ensisijainen julkaisu- ja tiedotuskanava.
Ensimmäisinä vuosinaan Sauna-lehdessä julkaistiin vakavia artikkeleita saunomisesta ja myös tutkimuksista. Vuoden 1948 ensimmäisessä numerossa oli R.V. Stigellin raportti 75 saunan tutkimuksesta, joka myöhemmin löytyi myös RVA:n Savusaunan kiuas -teoksesta.
Lehden profiili on seuran toiminnan painopisteen muuttumisen myötä kääntynyt jäsentiedottamisen suuntaan eikä kaikkia vanhoja lehtiä ole sähköisesti saatavilla tekijänoikeussyistä. Tällä hetkellä verkossa luettavina olevat vuosikerrat 2012-2016 sisältävät vain vähän tutkimuksellista sisältöä. Alku vuonna 2016 tapahtuneen verkkosivu-uudistuksen myötä vanhemmat artikkelit, ainakin vuodesta 2007, valitettavasti katosivat sivuilta. Niitä voi löytää kuitenkin esim. Google-haulla Docplayer-sivustolta PDF-muodossa. Kovin käytännöllistä tämä ei kuitenkaan ole Docplayerin heikkouksien vuoksi.
Olen pyrkinyt tämän sähköisen julkaisuni puitteissa mukaan korjaamaan tätä vääryyttä julkaisemalla tekijänoikeudenhaltijoiden luvalla digiversioita Sauna-lehden parhaista tutkimuspaloista. Seura on myös myötämielinen tutkimukselle ja voi antaa hakemuksessa lukuoikeiden tähänkin arkistoon.
Saunaseuran arvokas tutkimuskirjallisuuden fyysinen kokoelma ei tällä hetkellä ole tutkijoiden käytettävissä, sillä seuralla ei ole sen käyttöön soveltuvaa tilaa. Tämä on harmi, mutta seuraa pyrkii tulevaisuudessa parantamaan kirjaston käyttöä. Seuralla on edelleen olemassa tutkimusjaosto.
Pienie osa Suomen Saunaseuran kirjakokoelmaa Helsingissä. Kokoelma on luetteloitu, muttei kirjastokäytössä. Kuva Risto Elomaa
Suomessa on toimitettu myös merkittävä sauna-aiheisten tutkimusartikkelien kokoelma. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1974. Englanninkielinen ”Sauna studies” sisälsi vuoden 1972 Helsingin kansainvälisen saunakongressin esityksiin liittyviä artikkeleita. Sen toimittaja oli professori, Sauna-seuran puheenjohtaja Harald Teir. Valitettavasti tämä julkaisu jäi sarjassaan ainoaksi, eikä kongressista muodostunut kestävää tieteellisen tiedon esittelyn ja dokumentoinnin foorumia, vaikka tieteellisiäkin esityksiä myöhemmissä tilaisuuksissa pidettiin.
Toinen ja viimeisin kokoomateokseksi laskettava työ oli kotimaisen lääketieteen kustantajan Duodecimin sauna-aiheinen tuplajulkaisu vuodelta 1988. Tällöin ilmestyi yhtä aikaa suomeksi ja englanniksi sauna-aiheinen erikoisnumero Duodecim ja Annals of Clinical Research lehdissä. Lehteen oli löydetty peräti 17 sauna-aiheista artikkelia. Tosin näiden tekstien tieteellinen sisältö oli paikoin varsin vaatimaton, sillä artikkelit olivat katsauksia pahimmillaan ilman ainuttakaan viitettä.
Duodecin-lehden vuoden 1988 saunanumeron (8) sisällystluettelo
Duodecimin artikkelit ovat vapaasti luettavissa lehden verkkosivuillla, mutta ne löytää vain hakemalla artikkelien nimillä, jotka voit luntata ylläolevasta painetusta sisällysluettelosta.
Duodecimin lehteen oli mahtunut mukaan myös lääketieteen ulkopuolisia tekstejä. Näistä Erkki Helamaan ja Erkki Äikäksen yhteiskirjoitus Hyvän löylyn salaisuus on julkaisun kohokohtia. Duodecimin luvalla olen julkaissut artikkelin sähköisen kopion myös tällä sivustolla. Artikkeli tiivistää tyylikkäästi sen aikaisen ymmärryksen saunan rakennustekniikasta sekä keskeisistä fysiologisista vaatimuksista.
Lataa PDF: 1988-Helamaa_Äikäs-Löylyn_salaisuus-Duodecim_Saunologia
Saunatutkimuksen kansalliset arkistot
Suomessa tilanne on kirjallisuuden saatavuuden kannalta varsin hyvä. Saunakirjallisuutta on tietoisesti koottu ja tallennettu laajasti Kansalliskirjaston lisäksi erityisesti yliopistollisiin kirjastoihin. Paras tapa etsiä kirjastojen materiaaleja on Finna.fi palvelu.
Suomen Kirjallisuuden Seuralla on lisäksi arkistoissaan sauna-aiheista keräysmateriaalia aikalaiskertomuksista sekä saunakirjailijoiden käsikirjoituksia sekä tutkimusmateriaalia. SKS:ltä löytyy esimerkiksi Paulaharjun sekä Vuorenjuuren tutkimusjäämistöä sekä Jussi Rainion julkaisematon kokoelma vepsäläisistä saunoista. Kansallisarkistossa (ei siis Kansalliskirjastossa) sijaitsee Suomen saunan historian kokoelma (kokouspöytäkirjoja ja Sauna-lehti), joka sisältää myös muista medioista koottuja artikkeleita.
Eräs suomalaisen saunatutkimuksen unohdettu sivu, ote Jussi Rainion erittäin yksityiskohtaisesta saunakeräysmateriaalista. SKS:n arkisto.
Saunantutkimuksen nykytila Suomessa ja maailmalla
Kulttuurihistoriallisen sauna-aineistoja löytyy siis Suomessa hyvin, näiden hyödyntäminen on vain jäänyt puutteelliseksi. Ongelma kautta vuosikymmenten on ollut tutkimuksen rahoittaminen. näin on edelleen. Tällä hetkellä ilmeisesti Suomen ainoa julkisesti rahoitettu saunaa koskeva tutkimushanke on meneillään Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoissa Jari Laukkasen toimesta
Lopputuloksena 80-luvun jälkeen suomalaisia saunatutkimuksia ei ole riittänyt isommissa erissä julkaistaviksi. Yksittäisiä suomalaisonnistumisia on onneksi ollut jopa viime vuosina. Nämä tutkimukset on tehty yksinomaan lääketieteen saralla saunomisen terveysvaikutuksista. Merkittävimpänä Jari Laukkasen ryhmän epidemiologinen tutkimus saunan yhteydestä kuolleisuuteen. Niiden motivaationa vaikuttaa usein olleen terveystieteellisen, ei varsinaisen saunatiedon kartuttaminen.
Jos tilannetta katsotaan paikallisesti tai kansainvälisesti tieteellisten julkaisujen näkökulmasta, niin sauna-aiheisia tutkimuksia ei tällä hetkellä julkaista keskitetysti missään. Sauna-lehti on myös muuttunut voimakkaasti siitä, millainen se oli vielä julkaistessaan saunatutkijoiden vakavahenkisiä tutkimusraportteja. Kansainvälisissä julkaisuissa sauna-artikkeleita esiintyy satunnaisesti siellä ja täällä.
Aiemmin mainittuja saunajulkaisujen viitetietokantoja ei ole aktiivisesti ylläpidetty. Tietokantoja ei ole myöskään linkitetty mahdollisesti saatavilla oleviin sähköisiin julkaisuihin. Saunatutkimuksen rippeitä aiemmilta vuosikymmeniltä on siis toisaalta luetteloitu, mutta listattujen tutkimusten saatavuus voi olla hyvin rajoittunutta kansallisten, fyysisesti rajoitettujen kokoelmin sisällä.
Jack Stoniksen Saunatarian.org verkkosivuston tavoitteena on yhdistää maailman hikikylpijät myös tutkimuksen saralla
Lähitulevaisuudessa tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Australialainen historiantutkija ja saunaintoilija Jack Stonis (kts. http://thesaunatarian.org/) on perustamassa saunatutkimukselle omaa kansainvälistä julkaisukanavaa, jonka avulla sauna-aiheinen tutkimus pääsisi uudelleen pinnalle. Mukana on myös aiemmin mainittu Jari Laukkanen. Eräs uuden kansainvälisen järjeytymisen voimannäytöksistä pitäisi olla tiedossa Helsingissä vuonna 2020, kun kansainvälinen saunakongressi järjestetään Suomessa ja sen rinnalla ensimmäinen uuden organisaation tutkimuskokoontuminen.
Stonis on tehnyt laajan kirjallisuuskatsauksen aiheeseen ja löytänyt kymmenittäin edelleen avoimia tutkimuskysymyksiä. Toivotaan, että tutkimus löytää tarvitsemansa resurssit, mielellään myös täällä parhaiden saunojen kotimassa.
Tutkimuskysymyksistä ei ole pulaa
Suomalaisen saunatutkimuksen nykytilanne on harmillinen, sillä esimerkiksi suomalaisen saunan rakennustekniikkaan liittyvä tietämys on jäänyt puutteelliseksi. Erityisen vähän tiedämme saunan ilmanlaatutekijöistä ja niiden toteutusratkaisuista, kuten löylyhuoneen ”aerodynamiikan” vaikutuksista löylyille ja tilan lämpiämiselle. Aion itse tänä vuonna julkaista saunarakennustekniikan tutkimuksen manifestin 2000-luvulle.
Saunan käyttötutkimuksia tai nykystandardin mukaisia käyttökokemuksen selvityksiä ei ole tehty. Erkki Helamaan 80-luvun huoneisto- ja talosaunoja käsittelevät tutkimukset (Rakennuskirja oy, Huoneistosauna 1987 ja Talosauna 1991) olivat tämän tyylilajin edelläkävijöitä, mutta menetelmiltään liian karkeita valaisemaan elämyksellisen saunan suunnittelun pohjaa.
Saunaan ja terveyskysymyksiin liittyvän kysymysvuoren pintaa on vasta raapaistu. Monet aiemmin esitellystä Duodecimin erikoisjulkaisun otsikoista ansaitsisivat erillisen tutkimuksen. Esimerkiksi flunssan aikaiseen saunomiseen liittyvät ohjeet eivät perustu mihinkään tutkimukseen. Tästä lisää seuraavassa tutkimuksta käsittelevässä artikkelissa.
Kiitokset:
Juha Nirkko (SKS) ja Risto Elomaa (ISA) sekä Sauna-seura.
Sydän-kiuas voitti viimeisimmän Rakennusmaailman puukiuasvertailun vuonna 2014. Sen jälkeen se on kerännyt itselleen sekä äänekkäitä kannattajia että vastustajia, muttei merkittävää asemaa alan keskeisissä jälleenmyyntipisteissä. Tämä tarina valottaa miksi.
Lähes viisikymmentä vuotta sitten Reijo Vierimaa totesi, etteivät puukiukaat ole mistään kotoisin. Seuraavina vuosikymmeninä suurempien polttoenergialähteiden parissa työskennellyt toisinajattelija alkoi vakavasti miettiä ratkaisuja tehokkaampaan ja puhtaampaan puun polttamiseen jatkuvalämmitteisissä kiukaissa. Syntyi sarja pieniä keksintöjä, joista 2000-luvun alussa rakentui kaupallisesti riittävän valmis tuote, jota hän tällä hetkellä myy nimellä Sydän-kiuas.
Sydän-kiukaan sinnikäs keksijä
Vierimaan tavoitteena on ollut jatkuvasti saada aikaan parempi puukiuas. Hänen mukaansa suomalaiset kiuasvalmistajat ovat olleet laiskoja eivätkä vakavasti yrittäneet tehdä kiukaista parempia. Vuosituhannen vaihtuessa ja EU-ajan alkaessa Vierimaa uskoi ajan koittavan, jolloin kiukaisiinkin kohdistuisi edes jonkinlaisia hyötysuhde- tai päästövaatimuksia. Tässä veikkauksessa hän oli oikeassa – ainakin osittain (kts. kiukaiden päästöjä koskeva artikkeli).
Vaikea matka markkinoille – kymmenen vuotta takarivissä
Vierimaa ei varmasti ole ainoa suomalainen Pelle Peloton, joka päättänyt tehdä omanlaisensa kiukaan. Vaikka savukiukaat unohdettaisiin, luulen että kiuasseppiä on elossa edelleen satoja. Tilanne on toki erilainen kuin sata vuotta sitten jolloin tuhannet kyläsepät nikkaroivat pönttökiukaita paikallisen mallin mukaan, mutta siitäkin aikakaudesta on jäljellä enää yksi tuote.
Matka kotisaunan ihmekiukaasta kaupalliseen onnistumiseen on nimittäin pitkä, kivinen ja kallis. Idea, keksintö ja innovaatio ovat kolme eri asiaa. Tämän on Vierimaakin saanut kokea.
Keksijä syömässä "omaa ruokaansa"
Vierimaan kiuas sai ensimmäisen mahdollisuuteensa vuonna 2003, kun monitoimialayhtiö Hägert & Fältmarsch Oy Ab lisensoi tuotteen omakseen ja perusti aputoiminimen Sauna Academy. Tuotemerkki Tornadon alku näytti lupaavalle, kun seuraavan vuoden alkuun kiuastestiä valmistellut Tekniikan Maailman Rakennusmaailma kiinnostui kiukaan testaamisesta.
Rakennusmaailman kuvat Tornadosta olivat perinteisistä tuotemainoksista poikkeavat
Kiuas ei kuitenkaan testiviivalle kelvannut. Lehteen painetun selityksen mukaan kysymys oli testikappaleesta, jossa oli puutteellinen dokumentaatio, ei sarjatuotantomallista. Vierimaan mukaan todellinen syy oli kuitenkin poliittinen. Kiuas esiteltiin lehdessä kuitenkin mairittelevin arvioin, ainoastaan vertailukelpoinen pisteytys jäi arvostelusta pois. Uusintamahdollisuuden Vierimaan keksintö sai vasta kymmenen vuotta myöhemmin (lue testituloksista Puukiukaan valitseminen -artikkelista).
Hägert & Fältmarschin tuotanto takkuaa
Tornadon polku oli muutenkin vaikea. Hägert & Fältmarsch ajautui pian Tornadon lanseerauksen jälkeen talousvaikeuksiin, lopulta konkurssiin, osana entisten Wärtsilän telakoiden alihankintaketjua. Vierimaan onneksi patentit eivät jääneet konkurssipesän omistukseen. Vierimaan oli lopulta pakko ottaa koko kiuasbisnes omaan hallintaansa ja etsiä yhteistyökumppani, joka hoitaisi ainoastaan kiukaan valmistuksen, jättäen tuotteistuksen, myynnin ja markkinoinnin Vierimaan Warmheart Oy:lle. Nimi jäi kuitenkin edelliselle valmistajalle, joten vuonna 2005 myyntiin tuli Sydän kiuas. Vierimaa hoitaa kaiken liiketoiminnan itse, ainoastaan luotettu virolainen alihankkija valmistaa kiukaat. Vierimaan mukaan kiuasta valmistetaan siellä missä se laadukkaasti ja kustannustehokkaasti on mahdollista.
Missä yksikään kiuas ei ole koskaan käynyt
Kiuas on sittemmin pysynyt syystä jos toisestakin marginaalituotteena. Se nousi suurempaa tietoisuuteen vasta 2013, kun se voitti viimeisimmän puukiuasvertailun Rakennusmaailmassa. Rakennusmaailman mittarit olivat kiukaan painotuksille suotuisat ja marginaali oli aika selvä.
Sydän-kiuas on jostain syystä sosiaalisessa mediassa suhteettoman huomion kohteena. Olen aiemmin kommentoinut erityisesti Suomi24 kiuaskeskusteluja, joissa tämä marginaalituote epätavallisen usein mainitaan. Ottaen huomioon yrityksen vaatimattoman markkinointilinjan, tätä on hieman vaikea ymmärtää.
En lähde spekuloimaan tätä enempää, oli tilanne internetpeikkojen ja fanihaltioiden keskuudessa mikä tahansa, suurin kauppaketjuihin Sydän-kiuas ei ole kuitenkaan vieläkään päässyt.
Kiuas ei ole koskaan valmis, parantamisen varaa on aina. Tämä kiuas on vasta alkua.
Vierimaa toteaa. Kiuas elää jatkuvasti, mutta markkinointiviestintä tämän suhteen on ollut ainakin minulle vaikeaselkoista. Vierimaa kertoi kuitenkin, että pian kiukaasta tulee selvästi isompi sisarmalli aina 30m3 kokoisiin saunoihin asti. Tähän saakka tilauksesta tehtiin korkeampaa kiuasta, mutta siitä ollaan uuden mallin myötä luopumassa.
Vierimaan lähestyessä vääjäämättä eläkeikää nuorempien saunan ystävien on odotettava kauhulla, tai innolla, mitä tälle keksinnölle tulevaisuudessa tapahtuu. Henkilökohtaisesti toivon Vierimaan patenttien jatkavan eloaan sekä alan kehityksen stimuloinnin että puhtaamman ympäristön vuoksi. Jos kiukaiden kilpa-ajoja järjestetään tulevaisuudessakin vain kymmenen vuoden välein ei teknisellä etumatkalla tosin ole kovin suurta merkitystä. Tästä seuraavassa lisää.
Saunologin arvio Sydän-kiukaasta
Vierimaa tutustutti allekirjoittaneen Sydän-kiukaan historiaan sekä nykykuntoon kesäasunnollaan Lahden liepeillä. Seurasin kiuasta lämmityksestä saunomiseen. Minulle ei ole – hyvässä tai pahassa – syytä uskoa, että esittelytilannetta oli manipuloitu normaalista saunomisesta suuntaan tai toiseen.
Testin tiivistetyt havainnot
+ tehostaa saunan ilmanvaihtoa selvästi
+ lämmittää isonkin saunan tehokkaasti
- löylyt miedot
Testisauna
Reijo on miettinyt myös saunarakennuksen hirren varauksen omalla tavallaan - maksimoimaan varauksen leveyden!
Tulosten ymmärtämisen vuoksi esitellään sauna. Reijon sauna on pääasiassa hirsirakenteinen. 28m3 kokoisen, lapekattoisen saunan yhdessä nurkassa on täyskorkea muuri. Hirren lisäksi puupaneeliverhoilu. Pesuhuoneesta saunaan johtava ovi on lasia ja alhaalta auki. Saunassa, tai koko talossa, ei ole Vierimaan mukaan koneellista ilmanvaihtoa (en alkanut tekemään tästä etsiväntyötä). Korvausilma saunaan tulee noin 40 cm lattiasta kulkevasta 100 mm ilmastointiputkesta, joka päättyy noin metri päässä kiukaassa. Erillistä poistoilmaa ei, ainoastaan kiukaan savuhormi.
Vaikutelmat käytöstä ja löylyistä
Reijo sytytti kiukaan täydellä pesällisellä. Tämä ei näyttänyt tuottavan kiukaalle suurempia ongelmia. Kiukaassa on omintakeinen paloilmansäätötanko, jota pitää osata sopivassa kohdin avata tai sulkea. Pian sytytyksen jälkeen kiukaan markkinointilauseen, läpivirtauskiukaan, idea tuli esiin. Kiuas todellakin kierrättää saunan ilmaa todella tehokkaasti lävitseen ja saunan lämpiäminen alkaa nopeasti.
Paperilla Onni 20 kiuas on tilaan alimitoitettu. Infrapunalämpömittarin mukaan saunan lämpötila nousi kuitenkin kolmessa vartissa melkein kahdeksaan kymppiin. Aloituspanoksestakin oli tosin jäljellä melkein pelkkiä hiiliä, sillä aikaa oli vierähtänyt keskustelun lomassa ajatettua pidempään. Henkilökohtaiset mieltymykseni ovat yleensä 70 asteen luokkaa, joten epäilin hieman saunan lämpötilaa.
Kun tuli aika hikoilun, oli sauna tasaisen lämmin. Lämpötilaero kiukaan yläreunan tasalla olevan jalkalauteen ja hartiatason välillä oli noin kaksikymmentä astetta, joten jalkoja ei tarvinnut tämän takia halailla. Saunasta ei löytynyt rajuja lämpötilaeroja, katon korkeimmassakaan kohdassa ei ylletty sataan asteeseen. Oli uskottava, että ilmankierto kiukaan läpi ja sitä kautta lämmönvaihto saunatilaan todella toimii erittäin mallikkaasti.
Ja toimi se löylyjen aikanakin. Sydän-kiuas tarjoaa paljon pehmeää, mutta kuivakkaa lämpöä ja vaihtuvaa ilmaa. Saunassa jaksaa jutustella pitkään. Kiuas auttaa siis selvästi painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa ja ilman pysymistä raikkaana myös hartiakorkeudella. Ilmankosteuden mittaria ei ollut mukana, joten vaikutelma ilmankosteudesta on täysin aistinvarainen.
Vaikeita valintoja ominaisuuksien välillä
Kokemus ei kuitenkaan ollut täysin ristiriidaton. Havaintoni löylyjen laadusta oli sama kuin Tekniikan maailman testiryhmän vuonna 2003. Kiuas kuumentaa ensisijassa löylyhuoneen ilmaa (ja pintoja), ei kiuaskiviä. Kivilämpötilat pinnasta mitattuna olivat kahden sadan asteen molemmin puolin ja löylyt sitä myöten miedot. Saunan tilavuus ja katon muotoilu vaikutti varmasti myös asiaan. Reijon mukaan tämä oli myös tavoitteena ja pidetään sitä siis onnistuneen suunnittelun ja toteutuksen lopputuloksena.
Henkilökohtaisesti kaipaan kuitenkin löylyiltä mahdollisuutta tuikata tuntuvat höyryt ja niitä ei (ehkä epäoptimaalisenkaan lämmityksenkään takia) irronnut. Täytyy sanoa, että huomasin kaipaavani tätä vasta havaittuani sen puuttuvan. Jos tästä näkökulmasta arvioi Tekniikan maailman vertailutuloksia, oli Sydän-kiukaalle itse asiassa hyväksi päästä 2014 testiin, jossa arviointikriteereistä oli poistettu löylykapasiteetti ja korvattu puunkulutus hyötysuhteella. Eri kriteereillä ja painotuksilla menestys olisi ollut toisenlaista.
Kokonaisuutena vaikutelma kiukaasta oli positiivinen ja pysyn aiemmassa arviossani että Sydän-kiuas on varmasti käyttökelpoinen vaihtoehto useimpiin tämän mallista puukiuasta kaipaaville. Löylyjen suhteen kannattaa etsiä koelöylypaikka varmistuakseen, sopiiko kiukaan tyyli omiin mieltymyksiin vai ei.
Muotoilullisesti kiuas on vanhahtava. Kiukaan onnistuneet arvot ovat ympäristöystävällisyys, paloturvallisuus ja tehokkuus lämpimien ja kuivien löylyjen loihtimisessa. Seuraavan sukupolven mallin turvaetäisyydet sivuille tulevat myös olemaan 5 cm luokkaa, jolloin kiukaan sijoiteltavuus on erinomainen.
Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna elokuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!
Katsaus elokuun tapahtumiin
Elokuun aluksi rakennus sai kaipaamansa kruunun eli bitumihuopakaton päälleen. Heinäkuun aikana pitkään ja hartaasti tehdyn kattotyön loppu onnistui omasta näkökulmastani helposti, sillä tällä kertaa päävastuussa oli rakennusammattilainen.
Allekirjoittaneen epäkiitolliseksi vastuutehtäväksi noin kuukauden rakentelun jälkeen jäi loppupyykki. Rakennussiivoaminen on tällaisessa räätälöidyssä puurakentamisessa aikamoinen urakka, sillä erilaista puusilppua ja muovienergiajaetta syntyy paljon. Rakensin polttopuumittaisille puupalikoille saunan takaseinällä tilapäisen hyllyn, keräsin nyrkin kokoiset sytykkeet isoihin ämpäreihin ja taapeloin pidemmät puut takaisin läjään. Lähes kahden päivän homma…
Merkittävin voitto katon lisäksi saatiin ovi- ja ikkunaosastolla. Kesällä tilatut ikkunat saapuivat puolentoista kuukauden (!!!) viiveellä, samoin Virosta Starkin kautta ostettu saunan ovi. Rakennuksen ulko-ovi lähti rakentumaan paikallisen puusepän verstaalla erittäin ripeästi, kun saunan omistajat saivat designin ruutupaperilla valmiiksi.
Elokuussa huomasin myös, että joitakin suunnitteluratkaisuja on edelleen tekemättä. Ovien ja ikkunoiden väri ehdittiin ratkaista. Lauderatkaisujen suhteen ollaan edelleen kahden pohjakaavamallin varassa. Heinäkuussa vaivanneet ikävät yllätykset onneksi vähenivät ja elokuusta jäi toiveikas, tosin varsin hidastunut olo.
Syyskuun alkaessa oli 95% (toivottavasti) sisärakentamiseen vaadittavista materiaaleista jo tontilla ja terassin rakentamisen aloittamisen suunnittelun pohtiminen kovassa vauhdissa… Terassista lisää syyskuun aikana.
Tässä kuvia ja videoita tämän kuun toiminnasta Twitter-tililtä:
Reilun kahden viikon jälkeen saunan katto on niin tiivis että seuraavaksi pitää tehdä reikiä. Mutta iloitaan ensin! pic.twitter.com/VcxIjO8Q6p
Tämä artikkeli opastaa puukiukaan esilämmitykseen sekä kertoo miten kiuaskivet ladotaan vaihdon yhteydessä sähkö- ja puukiukaaseen. Esilämmitys kannattaa tehdä pari kertaa ennen asennusta, sillä kiukaasta tulee ylimääräisiä päästöjä jopa viidenteen lämmitykseen asti!
Kun kiuas vaihtuu tai uusi sauna saa ensimmäisen kiukaansa, tarvitsee käyttöönotettaessa vähintään asentaa kivet paikoilleen.
Jos kysymyksessä on puukiuas, pitää se myös esilämmittää kiukaassa olevien suojamaalien ja –öljyjen poistamiseksi sekä maalin kovettamiseksi. Muistutus toimenpiteestä on yleensä mainittu myös käyttöoppaassa. Sähkökiukaan kanssa tämä ei ole tarpeellista, eikä käytännössä useimmiten edes mahdollista.
Nämä ovat yleispätevimmät ohjeet, jotka jatkuvalämmiteisen kiukaan käyttöönottoon voi antaa. Kiukaiden mallien monipuolistuessa asennukseen liittyy monia mallikohtaisia hienouksia, jotka selviävät käyttöohjeesta. Esimerkiksi tähän Narvin kiukaasen on käyttäjän pitänyt asentaa ilman ohjauslevyt arinan päälle tarjoilemaan toisiopaloilmaa tulipesän yläosaan.
Monissa Narvin puukiukaissa on vuonna 2016 vinosti pystysuoraan arinan (reikäinen metallilevy) päälle asennettavat toisioilmanohjauslevyt, jotka käyttäjän tulee asentaa paikoilleen
Näin esilämmität kiukaan
Esilämmitys tehdään mieluiten ulkona palamattomalla alustalla ennen kuin kivet on laitettu paikoilleen. Kiukaaseen kannattaa asentaa jonkinlainen piipuntapainen hormiliitäntään vedon parantamiseksi.
Esilämmitystä (tai sisäänajoa) varten puukiuas on ulkona, savuhormissa metrinen putken pätkä ja tulipesä normaalisti ladattuna
Kiuas sytytetään normaalisti käyttöohjeen mukaista aloituspanosta noudattaen (jos et tiedä panoksesta, niin vähintään puoli pesällistä). Kiukaan sytyttyä alkaa myös hormin ulkopuolelta nousta käryä. Tiedät onnistuneesi esilämmityksessä, kun käry loppuu, todennäköisesti hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäisen pesällinen puita on palanut. Käryn kanssa samaan aikaan ilman tulee myös epäterveellisiä pienhiukkasia, joita ei aistinvaraisesti voi kuitenkaan huomata.
Vuonna 2021 Itä-Suomen Yliopiston tutkimustulosten perusteella yksi tai edes kaksi esilämmitystä ei vielä riitä, vaan epätavallinen määrä pienhiukkasia irtautuu vielä viidenteen lämmitykseen asti. Tästä syystä suosittelen lämmittämään kiukaan ainakin kahteen kertaa ulkona, ja tämän jälkeen vielä parin seuraavan lämmityksen aikana pitämään ikkunan - paremman puutteessa oven - auki.
Kivien asentaminen kiukaaseen
Kiuaskivien vaihtaminen tai ensimmäisten kivien asennus uuteen kiukaaseen alkaa sopivien kivien hankinnalla. Olen kirjoittanut aiheesta sekä yleisen että yksityiskohtaisen artikkelin helpottamaan kivien valintaa. Näiden lisäksi kannattaa tutustua kiukaan valmistajan antamiin ohjeisiin, jos sellaisia löytyy. Joissakin tapauksissa kiukaan valmistaja on voinut erikseen kieltää tietyntyyppisten kivien käytön takuun raukeamisen uhalla.
Hankinnan jälkeen kivet huuhtaistaan ja sen jälkeen ladotaan paikoilleen. Jos olet vaihtamassa kiviä vanhaan kiukaaseen, on ensimmäinen toimenpide vanhojen, vähintäänkin rikkoutuneiden kivien poisto ja kivimurskan poistaminen kiukaasta. Tavallisissa jatkuvalämmitteisissä kiukaissa työhön ei tarvita lapiota toisinkuin alla olevan kuvan savusaunassa:
Kerkesit ja oliviini-diabaasit savukiukaassa kahdestaan. Kerkesit ovat pyöreitä palloja, diabaasit pieniä murusia ja terävämpiä murikoita. Kuva Pekka Paasonen
Tarvitseeko kiuaskivet pestä ennen käyttöönottoa?
Kun kivet on hankittu, kannattaa ne ensin huuhdella. Kaupallisesti valmistetut kivet on pesty tehtaalla, mutta kuljetuksen jäljiltä kivistä irtoaa pölyä. Kivipöly on parempi jättää kiukaan ulkopuolelle. Peseminen onnistuu helposti upottamalla tai huljauttamalla kivet yksi kerrallaan ämpäriin. Pesuastian pohja kertoo pian olivat kivet putipuhtaita vai eivät. Kivien mureneminen ei koskaan lopu, mutta huuhtelu vähentää ensimmäisellä lämmityksellä kivistä irtoaa käryä ja saunaan tulevaa pölyä.
kiuaskivien kevytpesuohjelmaPesun lopuksi kivipöly näkyy pesuastian pohjalla
Kivien ladonnan periaatteet
Kivien oikea ladonta on ehdottoman tärkeää sekä sähkö- että puukiukaan toiminnan ja eliniän kannalta. Perusidea on että sähkökiuas ladotaan tiheämmin pienemmillä kivillä, puukiuas harvemmin suuremmilla kivillä. Mutta sähkökiuastakaan ei saa ahtaa niin täyteen ettei ilma pääse kiukaan lävitse. Kivien ladonnan vaikutuksesta löylyihin ei ole olemassa erityistä tutkimustietoa, vaan tässä esitetyt ohjeet perustuvat kivi- ja kiuasvalmistajien suosituksiin.
Savukiukaan kivien ladonta ja valinta on oma haasteensa. Siihen liittyvää sääntöä, ettei valon pitäisi paistaa kiukaan tulipesästä pinnan läpi voi hyödyntää myös muiden kiuastyyppien kanssa – tällöin ei löylyvesikään pääse valumaan kiukaasta läpi. Savukiukaan ladonnosta ei tällä kertaa enempää.
Kun kivet on huuhdottu, on hyvä laittaa hanskat käteen ja asentaa kivet paikoilleen. Kivien asettelua helpottaa, jos ne voi levittää kaikki levälleen ja valikoida joka kohtaan sopivan murikan. Esimerkiksi suosittujen oliviini-diabaasi kivien keskikoon hajonta on useimmissa pakkauksissa niin suuri, että kivet kannattaa ladonnan aikana lajitella esimerkiksi pieniin pieniin ja suuriin pieniin kiviin.
Joidenkin kivien sekä kiukaiden mukana tulee omat ladontaohjeensa. Niitä kannattaa noudattaa. Keraamisia kiviä valmistava Kerkes tarjoaa tilaajalle jopa kiuaskohtaiset ohjeet! Seuraavassa yleisohjeet.
Puu- ja sähkökiukaan kivien vaihto
Puukiukaassa suuremmat kivet tulevat kiukaan pohjalle. Tulipesän katon yläpuolella on kuuminta ja siellä tarvitaan eniten lämpöä sitovaa massaa. Kivistä ei kuitenkaan pidä yrittää palapeliä, jolla metallipinta peittyisi, vaan kivien väliin pitää jäädä tilaa, josta lämpöä säteilee ylempänä oleviin kiviin. Pitkulaiset kivet kannattaa asentaa pystysuuntaisesti. Kivien koko pienenee pintaa kohti. Pienissä pintakivissä on enemmän pinta-alaa höyrystämään vettä ja toisaalta ohjaamaan sitä alemmille kiville, jos lämpökapasiteetti loppuu.
Jos kiukaaseen on hankittu valkoisia kiuaskiviä tai vuolukiveä, kannattaa ne asetella koosta riippumatta pintaan, sillä ne eivät kestä lämpöä muiden kivilajien tavoin (lue lisää kivitutkimuksista). Kivet olisi syytä välillä latoa uudestaan, sillä lämpö liikuttelee kiviä ajan oloon ja pienet kivet voivat tippua alemmas, sähkökiukaassa vieläpä vääriin paikkoihin.
Sähkökiukaassa kivet pitää asetella vastusten väliin tiiviimmin. Niitä ei saa kuitenkaan kiilata tiukasti, sillä vastuksen pitää mahtua lämmetessään laajenemaan, mikä voi estyä jos kummallakin puolella on kivi vastassa. Kivien ei pitäisi myöskään jäädä painamaan vastuksia. Kun ladonta on valmis, peittävät kivet vastukset kokonaan näkyvistä.
Viimeinen vinkki uusien kivien käyttöönottoon tulee Saunasite.comia pitäneeltä Tapio Yli-Koverolta. Hänen mukaansa luonnon materiaalista valmistettujen kivien mureneminen alkaa ensimmäisestä kuumennuksesta ja ensimmäisistä löylyistä lähtien. Jos saunan värimaailma on vaalea, niin löylyjen aiheuttama höyrypesu voi pölläyttää kylmän vesipesun jäljiltä jääneet tummat kivipölyt vaaleiden pintojen päälle. Ratkaisuksi Tapio ehdottaa aloituslöylyjen heittoa lämpöä kestävän harsokankaan läpi, jolloin tämä pölykerros jää haaviin. Tämä vinkki on itselläni toistaiseksi kokeilematta, mutta kannattaa ehkä uudessa valkoiseksi sisustetussa saunassa harkita.
