Hirsisaunan lattiaratkaisut ja saunakokemus

Saunan lattia on yllättävän tärkeä yksityiskohta löylykokemukselle. Tässä kirjoituksessa pohdin saunanlattian toivottuja ominaisuuksia, esittelen oman saunani puulattian rakennetta sekä lattian mahdollista merkitystä saunan ilmanvaihdolle.

Saunamatkan tärkein etappi alkaa kontaktilla lattiaan. Paljaan jalan kosketus saunan lattiaan antaa ensimmäisiä aistimuksia löylyistä. Odotus suomalaisen saunan tuntumasta on lämmin, tukeva ehkä hieman kostea. Lattia ei ole turkkilaisten kylpylöiden tyyliin niin kuuma, että siellä on pakko käyttää jalkineita, eikä niin liukas, että siinä kulkeminen on tasapainoiluun harjoitus. Lattian pitää myös herättää luottamusta kantavuudeltaan, niin ettei sille astumista tarvitse pelätä.

Saunan lattian elämykselliset vaatimukset ovat siis selvät: miellyttävän tuntuinen eri lämpötiloissa, kosteanakin pitävä ja jalkojen alla tukevan tuntuinen.

Erilaiset puumateriaalit sopivat saunalattiaan hyvin. Puu johtaa huonosti lämpöä ja tuntuu siksi siedettävälle niin kuumana kuin viileänä. Puulaatujen suhteen on jonkin verran eroja kosteuskäyttäytymisessä, kulutuskestävyydessä ja liukkaudessa, mutta puun mahdollinen pintakäsittely vaikuttaa tähän yhtä lailla merkittävästi. Pintakäsittelyssä ei kannata tähdätä kovaan lakkapintaan, joka olisi vesitiivis, mutta samalla liukas.

Lattialautaa
Etukäteen pintakäsiteltyä lattialautaa

Betoni on sekä paljaaltaan tai pinnoitettuna yksi tavallinen saunan lattiavaihtoehto niin mökeillä kuin asuintaloissa. Paljas betoni on hyvin pitävä, mutta imee vettä ja on erityisesti kylmiltään epämiellyttävä materiaali. Betonin voi toki pinnoittaa ja betoniin voi upottaa lattialämmityselementtejä, joiden avulla voi sähkön tai nestekierron avulla saada lattian lämpenemään miellyttävälle tasolle. Kylmän lattian tuntua voi myös vähentää erillisillä puuritilöillä.

Erilaiset keraamiset laatat voivat ominaisuuksiltaan sopia saunan lattiaan, kunhan huolehtii, että niissä on sopiva pintarakenne liukastumisen välttämiseksi. Lattialaatat eli klinkkerit on luokiteltu ja merkitty eri käyttökohteisiin sopiviksi mm. liukkaudeneston (tai liukastumiseston) sekä kosteuskäyttäytymisen suhteen, kannattaa varmistaa, että saunan tyyliin sopiva laatta soveltuu saunakäyttöön ennen ostamiseta. Lisätietoja laattojen luokituksista ja ominaisuuksista löytyy esimerkiksi Kaakelikeskuksen oppaasta.

Mitä puuta lattiaan? Raakalauta ja lämpöpuu

Saunologian lukija havahdutti minut lisäämään lattian puumateriaalisvalintoja koskevan osan 11.8.2017:

Se millaista puuta lattiaan valitsee, ei ole ihan samantekevää. Kuusen ja männyn välillä kuusi vie voiton. Kuiva kuusi hylkii vettä mäntyä tehokkaammin. Elämyksellisten ominaisuuksien lisäksi lattian kestävyys voi myös mietityttää. Kestopuuta harva haluaa sisätiloihin.

Mikäli on huolissaan lattian rakennusteknisestä kosteuskestävyydestä, voi harkita lämpöpuuta. Biologisen rasituksen, eli ensisijassa kosteuden, kannalta puutavaralla on viisi rasitusluokitusta standardissa EN 335-1. Näistä kolmas luokka vastaa suunnilleen saunaa ollen ”toistuvasti tai useasti kostea” käyttökohde.

Lämpöpuu on luokiteltu kelpaavaksi toistuvasti kosteisiin olosuhteisiin, ei jatkuvasti märkiin. Se on varmasti raakapuuta pitkäikäisempi materiaali lattiaan, jos lattian kuivuminen epäilyttää.

Saunan lattian kohdalla täytyy huomauttaa, että mikäli saunan ilmanvaihto toimii hyvin ja sauna kuivatetaan asiallisesti saunomisen jälkeen, ei lattian kestävyydestä pitäisi tulla kysymystä. Oman saunani lattia on puolessa tunnissa peseytymisen jälkeen jo pintakuiva.

Jos käyttää lämpöpuuta, pitää muistaa että se tuo mukanaan myös oman tuoksunsa. Kannattaa etukäteen kokeilla pitääkö siitä vai ei, sillä tuoksu ei häviä ihan äkkiä. Lämpöpuuta ei myöskään voi sävyttää ensimmäisenä vuonna, vaan on elettävä sen kuparin ruskean sävyn kanssa.

Omaan saunaani valitsin lattiamateriaaliksi raa’an pontatun kuusilaudan kokoluokassa 90 x 28 mm. Kuusi ei ole täydellinen saunan lattialauta, sillä siinä tuppaa olemaan erilaisia epätasaisuuksia kuten ns. pihkarännejä, jotka ulkonäön lisäksi vaikuttavat negatiivisesti lattian kuivumiseen. Kuusi oli eräänlainen taloudellisen rajoitteiden sekä logistiikan ohjaama kompromissi umpilattiaan. Mikäli saatavilla olisi ollut leveämpää lautaa, olisin käyttänyt sellaista.

Puulattian pintakäsittely

Maalaaminen tai kyllästys parantaa puulattian kestoa estämällä lautojen kastumista. Itse käsittelin lattian projektiani K-Raudan kautta sponsoroineen Tikkurilan sävytetyllä Supi Lattiaöljyllä. Tikkurila ei kerro mitä raakaöljyä tuotteessa, mutta maininta kasviöljystä kohdistaa epäilyt tuttuun pellavaan. Maali oli sävytetty Tikkurilan läpikuultavien sisämaalien kartan sävyllä Ukkonen (3436), joka hieman sinertävä tumman harmaa.

Käsittely tapahtui kaksivaiheisesti. Ensiksi käsittelin laudat pikapuoliin sahalta noudon jälkeen ympäriinsä kertaalleen. Öljysin talkoomiehen kanssa laskennallisen kulutuksen (+15%) verran puuta käyttöpuolelta sekä pontista. Pontti eli toisen lattialaudan kanssa sisäkkäin menevä lovetus kannattaa käsitellä, sillä sinnekin varmasti vettä päätyy vaikkei sitä enää asennuksen jälkeen pysty maalaamaan.

lattian_kasittely-20160825

Toinen käsittely tapahtui, kun lattialaudoitus oli valmis ja suurimmat työt löylyhuoneessa saatu päätökseen – eli suurta vahinkoa lattialle ei ollut enää odotettavissa. Lattiaöljyn alin käsittelylämpötila on 5 astetta (kosteus alle 80%). Tämän vuoden lokakuussa oltiin jo varsin lähellä näitä lukemia, tosin oli vuodenaikaan nähden miellyttävän kuivaa (70-80%).

Suhteellisen matalasta suhteellisesta ilmankosteudesta huolimatta lattialaudat olivat selvästi imeneet ilman kosteutta itseensä ja pontit olivat turvoksissa. En tästä syystä lähtenyt hiomaan lattiaa tässä vaiheessa, sillä tasoitus ei todennäköisesti olisi tuottanut haluttua tulosta. Hionta ja uusintakäsittely voi tulla ajankohtaiseksi parin vuoden päästä kuivana vuodenaikana. Pukuhuoneen lattia ei ole vielä kirjoitushetkellä tehty ja tarkoitukseni on kuivattaa sen lattiaan tulevia lautoja rauhallisesti mökin peruslämmössä ennen asennusta myöhempien rakoilujen vähentämiseksi.

Toinen pintakäsittely
Toinen käsittely lautojen ollessa jo paikoillaan. Käsittely alkaa hyvän tavan mukaan sisäänkäynnin vastaisesta nurkasta...

Öljyn levittämiseen soveltuu aika hyvin mikä tahansa lautaa hieman kapeampi pensseli. Itse käytin keinokuituista. Pensselit puhdistin lopuksi Tikkurilan Pensselipesulla, joka on erikoinen biologisesti hajoava pesuaine. Tärpättiin tottuneelle se toimi yllättävän hyvin ilman voimakasta ominaishajua.

Saunan puulattia ja viemäröinti

Saunologin saunassa on tarkoitus voida auttavasti peseytyä. Vettä käytetään tämän lisäksi luonnollisesti löylyn lyöntiin. Vesi ei ole valitettavasti puulattian ystävä. Märkien tilojen tyypillinen betonilattia rakennetaan tekemällä sopiva kaato eli viemäriä kohti viettävä kallistus jo valuvaiheessa. Suositus kaadon jyrkkyydelle on vähintään 2%. Veden liike edellyttää suotuisaa pintarakennetta, mitä karkeampi betoni tai laatta, sitä heikommin vesi virtaa.

Puulattian voidaan tehdä kaato myös lattiaa kannattavien koolausten avulla. Tärkein kysymys on kuitenkin se, mihin vesi johdetaan lattialla. Periaatteessa betonilattioista tutun viemärikaivon voi tehdä myös puulattialle, mutta yksinkertaisempi vaihtoehto on  valmis viemärikouru. Näitä voi tehdä jopa puusta, mutta myynnissä on myös alumiinista valmistettu, teleskooppinen kouru, joka riittää aina 2,5 metriä leveän saunan lattiaan. Itse päädyin tällaiseen ratkaisuun. Sen avulla hulevedet voi koota viemärikaivon tavoin yhteen 50 mm viemäriputken lähtöön. Lattiaan tarvitaan kallistuksen lisäksi kourun kohdalle15 – 50 mm rako veden kouruun valuttamista varten.

Masterhousen esimerkkikuva kourun asennuksesta. Rako omaan järkeeni turhan kapea, muutoin hieno esimerkki.
Masterhousen esimerkkikuva kourun asennuksesta. Rako omaan järkeeni turhan kapea, muutoin hieno esimerkki.

Oman lattiakourun leveydeksi tuli 30 mm, jotta kouru pystyy sormin, tiskiharjalla ja imurin ohuella suulakkeella tarvittaessa siivoamaan. Valmistajan mallikuvan mukaisesti laudoitus kannattaa tehdä juoksumaan kohti kourua, jolloin myös ponttiin mennyt vesi ainakin teoriassa valahtaa kouruun. Kourun sijoitin huoneen keskikohdan sijaan lähemmäs lauteiden päätyä, niin ettei sinne vahingossa pysty astumaan.

161023-lattiakouru_alhaalta_7405
Lattiakouru lattian alapuolelta katsottuna. Epäsiistin näköinen laudotus on maalatun ponttilauden satunnaisesti väritettyä alapuolta.

Kannattaa huomata, että tehdasvalmisteisesta lattiakourusta syntyy yksi ehjä ja varsin tiivis rakenne. Lattiaan ei siis tule reikää vaan lattiakannattimien väliin asennettava kouru peittää reiän tiivisti. Kourun ainoa reikä on viemäriliitäntä, jonka kautta esimerkiksi ilma ei juuri kulje suuntaan tai toiseen.

Lattiaani ei liittynyt muita erikoisia rakenteita. Lattiaa ei alapohjasta eristetty. Tämä siksi, että rakennusmies kyseenalaisti ratkaisun kosteuskäyttäytymisen. Lattialautojen välistä eristeen päälle päätyvä vesi saattaisi jäädä sinne turhan pitkäksi aikaa kostuttamaan lattiakannattimia sekä lautoja. Nyt lattian periaate on vuotaa vettä saunan alle sopivasti seinän vierustoilta ja kiukaan reunan ympäriltä (lue kiukaan perustuksista), niin että mahdolliset valumat pääsevät luonnollisesti kuivumaan. Jos saunaan mennään talvella, niin lattialle voi asettaa vaikka vanha maton.

Lattia ja löylyt – lattia osana ilmanvaihtoa

Viimein lattiaan liittyvä asia rossipohjaisessa ulkosaunassa on lattian osuus ilmanvaihtoon. Eräs klassinen saunan ilmanvaihtoratkaisu on rakolattia, jonka avulla saunaan saadaan raitista ilmaa. Jatkuvalämmitteinen kiuas voi saada näin myös korvausilmaa palamiseen.

Fysiikan lakien näkökulmasta alhaalta päin toteutettu ilmastointi ei vaikuta hyvälle idealle. Saunan ilma kerrostuu, lämmön ja kosteuden kertyessä ylimmälle tasolle, kuten painovoimainen ilmanvaihto –artikkelissa  on selitetty.

Lämpökäsitelty mänty on terassilautana suhteellisen kova, hieman punaruskea materiaali. Sävy yllättävän lähellä vihtrillikäsiteltyä raakalautaa, jota kuvan lattiajuoksuissa

Ilmaa voi kuitenkin liikuttaa kahdella tavalla. Ensimmäinen on jatkuvalämmitteinen kiuas, jota lämmitetään saunasta. Kiukaan lämmityksen sekä palamisen aiheuttama ilmavirta sekoittaa ilmaa aina jonkin verran.

Toinen vaihtoehto on runsas löylyttely. Löylyn heittäminen aiheuttaa saunaan tilapäisesti voimakkaan ylipaineen, joka työntää löylyhuoneesta ilmaa ulospäin. Ilma menee sieltä mistä helpoiten pääsee ja jos tämä paikka on lattian tasossa, niin sekin kelpaa. Löylyn tasaannuttua syntyy alipaine, joka imee saunaan takaisin ilmaa.

Rakolattian tiellä on kuitenkin joitakin ongelmia. Löyly- ja pesuvesien keruu rakolattiasta nykyisten jätevesimääräysten mukaisesti on vaikeaa. Jos rakennukseen tulee vesijohto, niin saattaa olla jopa mahdotonta. Kunnan rakennusviranomainen voi kieltää kyseisen ratkaisun kokonaan.

Olen aiemmin viitannut Juha Telkkisen hyvin dokumentoituu savusaunaan, josta rakolautalattia löytyy. Juha oli toteuttanut jätevesien keruun rakolautalattian alle niin, että saunan alla on kaadoksi muotoiltu maakerros, jonka päällä on paksu muovikalvo (allasmuovia), joka johtaa likavedet keräävään viemäriin. Muovin päällä on kiviä pitämässä sitä paikoillaan.

Joidenkin mielestä tällaiseen ratkaisuun voi liittyä hygieniaongelmia ja hajuhaittoja, mutta Juhan mukaan tällaisista ongelmista ei ole kärsitty. Rakolattian käytännön toiminnan kannalta on tärkeää, etteivät raot ole kuivanakaan vuoden aikana liian suuria jolloin pienetkään varpaat eivät jää laudan rakoihin kiinni. Terassin laudoituksessa  käytetty 12 mm yläraja lienee tähänkin hyvä.

Lattiasta puuttuva palanen. Takanurkassa irroitettava lauta yhtenä ilmanvaihto-aukkona.
Lattiasta puuttuva palanen. Takanurkassa irroitettava lauta yhtenä ilmanvaihto-aukkona.

Kuten todettu, omaan saunaani ei rakolattiaa rakennusvalvonnan kanssa neuvottelun jälkeen päätetty tehdä. Päädyin itse kompromissina myös Salvoksen saunamökeissä käytettyyn ratkaisuun, jossa lattialaudoitus on seinän vierestä 3-15 mm avoin. Aika näyttää onko tämä riittävä.

Eräs mm. maapohjaisissa savusaunoissa käytetty ilmanvaihtoratkaisu on ns. lattiaräppänä, jollaisia rakennetaan yleensä pari kappaletta vastakkaisille seinille. Näin niitä voidaan tuulen suunnan ja lämpötilan mukaan säätää. Tällainen aukko omasta saunasta toistaiseksi puuttuu. Suunnitelma on kuitenkin tarpeen vaatiessa laajentaa lattiassa olevia reikiä irrottamalla jokin pätkä lattialaudoitusta toisesta reunasta, jossa se ei ole naulattu kiinni. Koska tähän ilmastointiratkaisuun ei ole olemassa testattuja suosituksia, täytyy edetä kokeilemalla, kunhan sauna on ensin muutoin käyttökunnossa.

Tuuletusrako lattiassa
Suurin tuuletusrako, n. 80 x 6 cm seinän vierustalla alhaaltapäin katsottuna. Laudoitus vasemmalle ylhäällä, seinähirsi oikealla ylhäällä. Vaaleat laudat alhaalla ovat lattian kannatinrakenteita (raakalankkua).

Post scriptum - toimiiko tämä lattia kylmällä?

Teoriassa järkevä lattiaratkaisu pääsin ensimmäisen kerran käytännön testiin, kun saunaa lämmitettiin ensimmäisen kerran marraskuun lopulla +4C tuulisessa ja kosteassa ulkolämpötilassa. Kun lämpömittarissa oli saavuttanut 65 asteen rajan, niin lattian pintalämpötila oli 25C! Sama pintalämpötila tulkitsi 65 astetta 55 asteeksi, lämpötilaero oli siis vain 30 astetta (2,5 m korkeuseroa). Näin ollen lämmin ilma kiersi hyvin ja saunan ilmanvaihto toimi odotetusti. Lattia myös tuntui lämpimältä.

Asia kunnossa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.