Saunologia esittelee eksoottisen kiuaskivivaihtoehdon, Mount Shasta Sauna stonesit. Tulivuorikivien käyttökokeilu osoittaa, että niistä saa selvää hyötyä erityisesti sähkökiukaan liian ärhäköiden löylyjen hillitsemiseen. Tässä suhteessa Suomen kalleimmat kivet ovat erittäin kiinnostava vaihtoehto kiukaan lisälaitteisiin verrattuna. Käyttökokemukset ja pakkauskoko jättävät kuitenkin hieman hampaankoloon.
Alkusoitto: Vieraalla maalla kaukana
Yhdysvaltojen länsirannikolla osavaltioiden välinen tie numero 5 matkaa yli kaksi tuhatta kilometriä aina Kalifornian San Diegosta Washingtonin osavaltion läpi Kanadan Vancouveriin. Tie itsessään on tylsä ja pomppuinen, mutta matkan varrelle mahtuu monen moisia lännen ihmeitä.
Pohjois-Kaliforniassa kohoaa taivasta vaste siluettina horisontissa yksinäinen vuori. Se siintää hyvällä säällä jo parin sadan kilometrin päässä. Se on Mount Shasta, lumihuippuinen, aktiivinen tulivuori. Shasta ja Shastina huiput muodostavat yhden yli neljään kilometrin korkuisen uinuvan jättiläisen.
Pohjois-Kalifornia on kokonaisuudessaan vulkaanisesti aktiivista aluetta. Mannerlaattojen törmäyskohdissa ollaan pitkään odoteltu suurta järistystä. Niitä on historiassa tapahtunutkin. Alueelta löytyy mm. Lassenin vulkaaninen luonnonpuisto, jossa on paljon näyttäviä, tuoreen oloisia ja edelleen höyryäviä muistutuksia pinnan alla kuplivasta voimasta.
Osavaltion historia on liian lyhyt muistaakseen edellisen tulivuoren purkauksen tarkalleen, mutta siitä on vain joitakin satoja vuosia. Alueella on toki ollut asukkaita jo tuhansia vuosia ennen espanjalaistan valloittajien aikaa. Mutta tämä Saunologian artikkeli ei kuitenkaan perustu intiaanien hikimajaperinteeseen. Ei, kysymyksessä on suomalaisen uudisraivaajan tarina tämän vuosituhannen vaihteesta. Vulkaanista toimintaa saamme kuitenkin kiittää yhdestä erikoisesta maan antimesta, Mount Shastan kiviksi (Mount Shasta Sauna Stones) nimetyistä tulivuorkiuasikivistä.
Mistä on kysymys?
Yrittäjä Ohto Pöyhönen, diplomi-insinööri ja metallurgi, lähti ensimmäisen kerran töihin vieraille maille Tukholmaan 1990-luvun alussa. Parin vuoden jälkeen perhe saapui Helsingin kautta Fiskarsiin. Ohton matka länteen ei ollut vielä kuljettu loppuun asti. Yli kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2005 Ohto siirsi elämänsä lähipiireineen kerta luokkaa lännemmäs, pohjoiseen Kaliforniaan. Siellä Ohto viihtyi viisi vuotta. Tänä aikana mies ei malttanut luopua saunomisesta, vaikka saunatarpeet olivat tiukassa.
Kiukaita oli saatavissa, mutta kunnon kiviä ei meinannut löytää. Ei ennen kuin Ohto oli aikansa samoillut läheisen Mount Shastan rinteillä ja yrityksen ja erehdyksen –menetelmällä löytänyt sopivan esiintymän tämän mystisen tulivuoren synnyttämiä murikoita. Kiveksi valikoitui mahdollisimman kestävä, sopivan kokoinen tuote tulivuoren sisuksista.
Amerikan vuosien aikana Ohto perusti kiviyrityksen ja hoiti luvat kivien kaupalliseen keräilyyn. Kansallispuistossa, jossa on normaalisti kielletty kaiken irtaimen poistaminen tämä oli ennen kuulumatonta! Lopulta lupa heltisi. Tänäkin päivänä kivien keräily herättää puistonvartijoiden ja alkuperäisväestön keskuudessa kysymyksiä, joihin Ohto vastaa esittämällä itsensä USA:n sinetöimän lupa-asiakirjan.
Koska kiuaskiville ei ole merkittäviä markkinoita jenkeissä, päätti Ohto alkaa laivamaan niitä Suomeen. Vuodesta 2012 kahden kilon pakkauksiin kerätyt, kotimassa testatut, kiuaskivet ovat olleet myynnissä erinäisissä verkkokaupoissa. Vuonna 2014 ne tulivat myös Bauhausin valikoimiin.
Vaihtoehdot houkuttelevat
Henkilökohtaisesti ajatus vaihtoehtoisten kiuaskivien käytöstä on jo pitkään kutkuttanut. Suomessa on rajallinen määrä kiuaskivimateriaaleja ja nämä ovat erityisesti ulkonäöltään kovin samankaltaisia.
Laavakivi tai magmakivi oli pyörinyt itsellänikin jossain kohtaa mielessä, sillä onhan tällainen kivi ”tuotantoprosessin” jäljiltä varmasti ainakin kohtuullisen kestävä ja viimeistelyltään uniikki, lupaavan huokoinen ja kiinnostavan rosoinen.
Kiven ominaispaino on selvästi tavanomaista pienempi, se sisältää siis enemmän ”ilmaa”, tai vähemmän kiveä, kuin samankokoinen kotimainen kiuaskivi. Vertailin yhtä Shasta kiveä saman kokoluokan oliviini-diabaasiin. Arvioin keittiövälinein, grammavaa’alla ja desilitramitalla, Shastan kiven ominaispainoksi n. 1,73 kg/dm3, diabaasin 2,64 kg/dm3.
Laavakivi on siis kolmanneksen keveämpää, tai diabaasi suhteessa puolet painavampaa. Kannattaa huomata, että kivien epäsäännöllisen muodon vuoksi todellisuudessa oliviini-diabaasia mahtuu yhteen litraan (1 dm3) vain n. 1,5 kg. Sama painomäärä Shasta stones -kiviä vie tilaa noin 1,5-kertaisesti. Esimerkiksi 40 kg sähkökiukaaseen tarvitsisit vain n. 25 kg vulkaanisia kiviä (eli 10 pakettia), jos täyttäisit niillä koko kiukaan. Tätä ei kuitenkaan suositella.
Laavakiven keveys tarkoittaa sitä, että kiven lämpökapasiteetti vietyä tilaa kohden on myös matalampi. Löylyjen näkökulmasta löylyistä tulee väistämättä miedommat, sillä kivessä on rakenteensa vuoksi enemmän pinta-alaa ja vähemmän sitoutunutta lämpöä. Odotettavissa on, että vesi jää kiven pinnalle pitkäksi aikaa kiehumaan.
Laavakivellä on luonnollisesti myös kotimaisista kivistä jonkin verran poikkeava koostumus. Kivien tärkeimmät osaset on tutkittu Suomessa ja listattu myyntilaatikon kylkeen. Kiviasiantuntija Teppo Hurmeen mukaan magnesium kiven yhtenä tärkeänä sidosaineena auttaa sitä pysymään kasassa.
Miten kiviä käytetään?
Mt. Shasta on täyte- tai pintakivi, eli se sijoitetaan tavallisten kiuaskivien sekaan tai päälle. Valmistajan ohje on tarkalleen ottaen sijoittaa kivet kuumimpaan paikkaan kiukaassa. Tämä tarkoittaa puukiukaassa hormiputkien läheisyyttä, sähkökiukaassa keskellä kiukaan vastuksia. Sähkökiukaan malli vaikuttaa asiaan. Verkkokiuas ja umpinainen kiuas lämpenevät eri tavoin.
Ohto on itse käyttänyt kiviä verkkokiukaassa (pilarikiuas, kts. kiuasmallit) myös tavallisten kivien joukossa. Tämä luo kiukaan kylkiin ”vesitaskuja”, joista vesi ei valahdakaan alaspäin, vaan jää kuplimaan pinnalle.
Ensimmäiset löylyveden pisarat haihtuvat nopeaan, mutta tämän jälkeen lämpöä pitää hakea syvemmältä kivestä tai kiukaasta ja höyrystyminen hidastuu.
Kts. video YouTubessa
Koska kiviä markkinoidaan sähkösaunaan ”puusaunamaisin löylyin” tulee vertailu toiseen äskettäin testattuun samaa tavoittelevaan tuotteeseen, Löylynsieluun väistämättä mieleen. Nämä eivät toimi ihan samalla tavoin. Löylynsielussa 2,5 dl vettä johdetaan suppilon läpi kiukaan sisuksiin. Jos suppilon teräsvillat on tiivistetty, kestää valuminen viitisen sekuntia. Höyrystyminen tapahtuu kuitenkin nopeasti.
Kuten videolta nähtiin, hidastavat Shasta Stonesit höyrystymistä huomattavasti enemmän. Ensimmäinen löylyaalto tulee nopeasti, mutta tämän jälkeen kestää kymmeniä sekunteja – itse asiassa video loppui kuvaajan kärsimättömyyden takia minuutin kohdalla ennen kuin vesi on höyrystynyt.
Testasin kiviä myös puukiukaan kanssa, mutta hyödyt eivät olleet tälläkään kertaa (kts. Löylynsielu arvio) yhtä suuret kuin sähkökiukaan kanssa. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että sähkökiukaan kanssa käy helpommin niin, että kivet lämpenevät (turhankin) kuumiksi, alla olevassa kuvassa jopa 400 asteisiksi. Tällöin löylyn tasaamisesta on hyötyä. Asiaan todennäköisesti vaikuttaa sähkökiukaan tehomitoitus tilaan nähden, mitä niukemmin tehoja, sitä kuumemmat kivet. Jatkuvalämmitteisellä puukiukaalla tilanne on erilainen ja pintalämpötilat ehkä maltillisempia, jolloin höyrystyminen voi hidastua turhankin paljon.
Ainoa sivujuonne on se, että olen toistuvasti kokenut kivistä mahdollisesti irtoavan jotain löylyjen mukana. Tunne on kuin olisi hiekkaa hampaiden välissä. Yritin kaapata tätä kiinni puuvillaharsoon, mutta en saanut silmin erottuvaa näytettä eikä käsillä ollut mikroskooppia, joten asia jäi sikseen. Olen kuitenkin kokenut tämän useamman kerran, joten uskon kokemukseni olevan todellinen.
Kivillä on myös lämmitettäessä oliviini-diabaaseista poikkeava ominaistuoksu. Se ei ole voimakkaampi, mutta selvästi erilainen aromi.
Miksi merta edemmäs kalaan?
Suomessa on pitkään nostettu kiuaskiviä jokien uomista ja meren pohjista. Onko mitään tarvetta etsiskellä kiviä maailman toiselta puolen?
Haastattelin yrittäjää hänen kunnianhimoisesta hankkeestaan. Minua mietitytti onko kivien rahtaaminen Tyynenmeren rannoilta kymmenen tuhannen kilometrin päähän järkevää?
Pöyhöselle kivien tuominen Kaliforniasta on itseisarvo. Hänelle ei ole väliä löytyisikö vastaavaa esimerkiksi Islannista. Vaikkei mies uskokaan itse Shastan taikavoimiin, on tunneside alkuperämaahan vahva. Laivarahtina kaksi kiloa kerrallaan myytävät kivet aiheuttavat myyjän mukaan Suomen matkallaan yhtä paljon päästöjä kuin Etelä-Amerikasta laivattavat banaanit. Kiertotalouden ja jätteiden parissa työskentelevä Pöyhönen ei pidä päästöjä suurena ongelmana.
Kun asuin vuoren lähistöllä, pysähdyin aamuisin hetkeksi joka kerta nähdessäni vuoren, yhä uudestaan ja uudestaan
Ohto toteaa
Mies jatkaa kertomalla, että kiviin ja kristalleihin suurempaa yhteyttä tuntevat ihmiset aistivat Mount Shasta -kivissä erityistä vetovoimaa.
Pohdintaa
En itse ota kantaa taikavoimiin, mutta uskon että ne ovat varsin uniikki ratkaisu liian ärhäköihin löylyihin. Verrattuna kiukaan lisälaitteisiin, kuten Löylynsieluun tai erilaisiin löylynannostelijoihin, kivien käyttäminen löylyntasaajina on nokkelaa, koska näin se soveltuvat ainakin fyysisesti hyvin yhteen erilaisten kiukaiden kanssa. Uskokaa tai älkää, savusaunaa ei näilläkään kivillä kerrostaloon tule…
Kivien suurin ongelma on se, että niiden kilohinta on aivan omalta mantereeltaan ollen lähes 40-kertainen kotimaiseen perustuotteeseen nähden (2,5 kg myyntipakkaus, 29€ + postikulut, kilohinta n .11 €/kg vrt. oliviini-diabaasi jopa 0,25 €/kg). Tämä nostaa kivien kokeilukynnystä.
Yhdestä jälleenmyyntipakkauksesta ei myöskään saa edes täyttä pintakerrosta, jos pintasijoitus ja yhtenäinen ulkonäkö ovat vaatimuslistalla. Pienehkössa testisaunassa yksi paketti kuitenkin riitti jo muuttamaan löylyominaisuuksia.
Toinen kysymysmerkki ovat kivien mahdolliset terveydelliset sivuvaikutukset löylykäytössä. Niihin on valitettavasti mahdoton ottaa kantaa. Suomesta, ehkei edes koko maailmasta, löydy laboratoriota, jossa tällaisia asioita testattaisiin. Tässä suhteessa kiviä ei voi epäillä sen epäterveellisimmiksi kuin kotimaisiakaan luonnon antimia.
Kivet esilämmitetään, mutta terveen järjen mukaisesti suosittelisin esim. sähkösaunassa asennuksen jälkeen lämmittämän saunan reilusti normaali käyttölämpötilaa kuumemmaksi (esim. 100 astetta, jos normaalisti 80), avaamaan ovat ja ikkunat (tai koneellisen ilmanvaihdon), heittämään reilusti löylyä ja tuulettamaan saunan (laita kiuas hetkeksi pois päältä) niin pahimmat kivistä mahdollisesti irtoavat höyryt eivät tule hengitettäviksi enää myöhemmin. Tämä on pseudotieteellinen ratkaisu, mutta tekisin itse nykyään näin.
Kiuaskivet eivät kuulu Saunologian suosittelemien tuotteiden joukkoon, mutta Mount Shasta Sauna Stonesin kohdalla voi sanoa tuotteen olevan kokeilemisen arvoinen, jos kipakat löylyt vaivaavat. Sinä aikana, kun ehdin kiviä testaamaan, eivät ne kärsineet merkittävää vauriota tai tuottaneet muita ikäviä yllätyksiä. Pitkäaikaisia testituloksia joudutaan kuitenkin odottelemaan ensi vuoteen.
Yhteenvetona voisi sanoa, että irrallisena tuotteena laavakivi on visuaalisesti varsin erikoinen. Kuten videon testikiukaassa, se voi hypätä helposti silmille ja sopii siten ehkä parhaiten kotimaisista kivistä vulkaniitin kaveriksi sähkökiukaaseen. Odotellaan, että jokin kiuasvalmistaja tekisi laavakivien estetiikka korostavan kiukaan.
Tässä välissä voit tilata kiviä esimerkiksi suoraan Pöyhösen verkkokaupasta:
Jos kaipaat vieläkin oudompia kiviä, käy ihmettelemässä kokoelmaa venäläisiä kiukaan täytteitä (vinkki: käytä Google Chrome selaimen automaattikäännöstä äläkä usko kaikkea, mitä siellä väitetään): http://banya-expert.com/poleznie-soveti/kakie-kamni-luchshe-ispolzovat-dlya-bani.html
Kiitokset Ohto Pöyhöselle haastattelusta sekä kivien toimittamisesta kokeiltaviksi!
