Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Vuoden 2021 Kirjamessut houkuttelevat esiin uuden saunakirjan. Carita Harjun Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness on melkein kolmen sadan sivun värikäs teos täynnä vinkkejä uusiin tapoihin nauttia saunasta ja elämästä. Omasta hyvinvoinnista ja saunasta kiinnostuneille suunnattua kirjaa voi suositella ihmiselle, joka kaipaa uusia vinkkejä saunaelämyksensä rikastuttamiseen.
Mistä on kysymys?
Sauna from Finland -sauna-alan yhteistyöjärjestön perustaja ja pitkäaikainen toiminnanjohtaja Carita Harju on julkaissut uuden saunasta ideoita hyvinvointiin ammentavan kirjan. Caritan teos on hänelle kolmas sauna-aiheinen (kts. Kirja-arvio: Carita Harju: Sauna aito suomalainen elämys). Se ilmestyy nyt Suomen kielellä, mutta ”saunafulness”:ia pyritään varmasti viemään myös kansainvälisen ”wellness ja mindfulness” -yleisön tietoisuuteen.
Kirjassa on 272 neliväristä sivua, erittäin tyylikäs. Hanna Palosaaren taitto ja runsaasti eloisia kuvituskuvia joista on kiittäminen Hanna Palosaarta, Julia Alakuljua sekä Anna Ruotasta. Mattapaperilla harmaahko Jaana Virrosen kansikuva ei tee täyttä oikeutta muun kuvituksen värikkyydelle.
Osa sisällysluettelosta.
Kirja on kaksiosainen teos, jonka ensimmäinen osa kokoaa laajasti yhteen erilaisia saunaa ja hyvinvointia käsitteleviä näkökulmia sekä tutkimustuloksia. Tutkimuksen kannalta sisällössä on paljon yhtymäkohtia Laukkasten Sauna, keho ja mieli -kirjaan.
Kirjan omalaatuisempi puoli onkin toisessa osassa, jossa Carita esittelee Saunafulness-lähestymistavan viidenkymmenen hyvinvointireseptin kautta. Näissä resepteissä on rohkeasti mukana aktiivista kehonhuoltoa joogan ja kiinalaisen perinteen sovelluksina saunaan. Saunafulnessia on mahdoton olla vertaamatta 2021 keväällä julkaistuun Terhi RuudunHoitava sauna -kirjaan, joka oli varsinainen hyvinvointireseptien keittokirja.
Omalla polullaan
Harjun kirjan ainekset ovat monimuotoisempia Ruudulla, mutta toisaalta syvyyttä ei vastaavasti voi olla ihan yhtä paljon sillä aihepiirin vaihdokset ovat suurempia. On kuitenkin huomautettava, ettei teemansa puolesta yhtenevillä kirjoilla ole sisällön osalta juurikaan päällekkäisyyttä.
Caritan kirjasta löytyy paljon uniikkeja ideoita ja sen reseptit ovat käytännönläheisiä ja onnistuvat enimmäkseen ilman suuria ennakkovalmisteluja. Reseptit on myös kivasti jaoteltu kolmeen osaan eri puolille saunamatkaa: ennen saunaa, saunassa ja saunan jälkeen. Reseptien hyvä puoli on, etteivät ne yleensä vaadi erikoisia raaka-aineita tai erikoisvalmisteluja.
Tätä teosta voi selvästi pitää saunakirjana jopa Saunologian sumealla logiikalla!
Esimerkkiaukeama Carita Harjun kirjasta näyttää miten kuva ja teksti elävät sovussa läpi kirjan.
Kenelle kirja sopii?
Kirjan Suomessa julkaissut kustantamo Viisas elämä on tunnettu erityisesti naisille suunnatusta elämäntapakirjallisuudesta. Kuten Terhi Ruudun kirjan kanssa spekuloin, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneet naiset ovat kirjan selkein kohderyhmä. Kustantajan kuvauksen kirjasta lukemalla käy nopeasti ilmi vetoaako sisältö sinuun:
Carita Harju valottaa teoksessaan, miten saunomisesta on tullut entistä tärkeämpi hyvinvoinnin lähde: se vähentää stressiä, tekee hyvää sydämelle ja parantaa unen laatua.
Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness sisältää uutta tietoa saunan monista terveyshyödyistä ja myös hyviä vinkkejä oman saunahetken rikastuttamiseen. Kuin huomaamatta sauna tarjoaa luonnollisen ja kiireettömän meditatiivisen tilan, jossa voit aidosti pysähtyä ja antaa mielen rauhoittua.
Saunologin kirja tämä ei siis lähtökohtaisesti ole, enkä siksi tästä juuri ilmestyneestä kirjasta halunnut kirjoittaa siitä arvostelua vaan uutisen. Kirjan puolesta on sanottava, että sen reseptit ovat sen verran helppoja, että niitä nopeasti kokeilla myös vähemmän vannoutunut, satunnainen saunakirjallisuuden ystävä sukupuolen katsomatta.
Tämän uutisen yhteydessä en voi kuitenkaan olla huomauttamatta siitä, että kirjan lopun ”faktalaatikoihin” on eksynyt fiktiivisiä aineksia (kuka muukaan tätä faktojen tarkistusta tekisi? ...).
Vuonna 2020 Jari Laukkasen kanssa julkaisemamme vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan 65% miehistä ja 52% naisista (18-75 -vuotiaat suomalaiset) saunoo viikoittain, kun Harjun nimeämättömän ”tutkimuksen” mukaan luku on 90%. Tämä on aivan huimasti yläkanttiin.
Toinen selvä asiavirhe on suomalaisten saunojen lukumäärän ja autojen lukumäärään suhteen myytin toistaminen. Suomessa ei missään tapauksessa ole autoja enempää saunoja. Asiasta olen kirjoittanut pitkästi aiemmin, mutta ilmeisesti täytyy vielä toistella viestiä, että myytti murtuisi eikä höpöjuttuja toisteltaisi kaavamaisesta vuodesta toiseen.
Saunassa tiheimmin säännöllistä huolenpitoa tarvitseva asia ovat kiuaskivet. Mutta mistäs tiedät milloin kivet on aikaa vaihtaa? Tästä Saunologian oppaasta saat selvät vinkit kivien kunnon arviointiin, pidät kiukaasi kunnossa ja löylyt raikkaina!
Kiuaskivien vaihto on tärkeä osa saunan pitämistä toimintakuntoisena ja siistinä. Ikääntyessään kivet murenevat ja halkeilevat, vaikuttaen negatiivisesti kiukaan toimintaan ja saunan viihtyisyyteen. Saunologiassa on aiemmin julkaistu ohjeet sekä puu- että sähkökiukaan kivienvaihtoon, joita seuraamalla työ sujuu kätevästi.
Toistuvasti olen kuitenkin törmännyt kysymykseen milloin kiuaskivet pitää vaihtaa, tai miten usein kiukaan kivet tarkistetaan?
Selvää vaihtoväliä kiville ei voi valitettavasti antaa vaikka tietäisi miten paljon kiuas on käytössä. Käyttömäärät ennakoivat vaihtotarvetta. Kuten kehittämäni Saunologian kiuaskivien testiprotokollan julkaisussa kerrottiin, esimerkiksi kerran viikossa lämpeävän, puolitoista tuntia kerrallaan käytettävän saunan kivet kestävät yleensä pari kolme vuotta ongelmitta.
Oliviinikivi oli haljennut kauniisti kahtia. Saunologian kiuaskiviprotokolla 1.0
Paras vaihtoehto on tarkkailla kiviä säännöllisesti. Ota tavaksi vaikka kerran vuodessa latoa kivet kiukaaseen uudestaan, jolloin ne tulevat tarkastetuksi.
Tämä tarkastusväli sopii keskimäärin korkeintaan kerran pari viikossa lämpiävälle kiukaalle ja sitä kannattaa noudattaa vaikka kiukaassa olisi keraamiset, tavanomaista kestävämmät kivet. Niin sanotut koriste- tai pintakivet, eli valkoiset dolomiitit tai punaiset graniitit, vaativat tiheämpää valvontaa, sillä niiden hajoaminen ikääntymisen seurauksena aiheuttaa suurempia ongelmia. Kertalämmitteisessä puu- tai savukiukaassa kiuasta kannattaa tarkkailla selvästi tiheämmin.
Valkoinen kiuaskivi eli dolomiitti on muuttunut huokoiseksi ja hauraaksi, mutta on edelleen pääasiassa kasassa.
Lähtiessäsi penkomaan kiuasta, ole varovainen käsitellessäsi kiuaskiviä ja puuhatessasi kiukaan kanssa, sillä molempien terävistä reunoista voi saada haavoja. Käytä käsineitä ja suojalaseja tarpeen mukaan. Otsalamppu helpottaa myös työskentelyä. Kiukaan on hyvä olla jäähtynyt ja mahdollisen sähkökiukaan ajastuksen poissa käytöstä vahinkojen ehkäisemiseksi. Varminta on jos ”sulake” on irrotettu ja sähkönsyöttö kokonaan katkaistu.
Runsas löylyttäminen voi värjätä kiven uuteen uskoon.
Tällaisia kiviä ei kannata enää käyttää kiukaassa
Mistä sitten tiedät, että kivi kannattaa siirtää kiukaasta kukkapenkkiin? Seuraavassa vinkit vanhan kiven tunnistukseen ilmeisimmästä epätavallisimpaan.
Kivi on rikki. Kivestä puuttuu osia tai kivi on haljennut.
Värimuutokset. Kiukaan pinnalla oleva kivi on vaihtanut väriä valkoiseen, harmaaseen, vihreään tai mihin tahansa suuntaan. Saksassa kalkkeutumista tarkkaillaan julkisissa saunoissa, mutta vaikka se ei ole välttämättä vaarallista, ei tällaista kiveä kannata enää käyttää.
Kivi halkeaa lyötäessä toiseen kiveen. Lyö kiveä ensin varovasti, sitten hieman kovempaa. Kivi voi haljeta, joten kannattaa katsoa missä testin tekee, esim. puulattia voi vaurioitua, jos kivenpala on iso.
Kivi tuntuu hauraalle lyötäessä. Kivi ei ole vielä täysin loppu, mutta se kannattaa todennäköisesti jo vaihtaa.
Jos käytät tavallisia kaupasta saatavia kiuaskiviä, eli tekniseltä nimeltään murskattuja luonnonkiviä, ei niiden vaihtamista kannata odotella. Vaikka koko kivisetin voi vaihtaa tarkastuksen yhteydessä vaikkei mikään mainituista kriteereistä täyttyisi, jos laskee omalle ajankäytölleen mitään hintaa. Kiuaskivet ovat kuitenkin verrattain edullisia . Jos kiviä on satoja kiloja, kustannus on toki erilainen, mutta ns. verkkokiukaissa yleensä alhaalla ja sivuilla olevat kivet säilyvät pidempään.
Luonnonkivi lohkeilee pikku hiljaa pienemmiksi palasiksi.
Kiuaskivet eivät ole ongelmajätettä ja ne kannattaa loppusijoittaa omalle pihalle eikä turhaan sotkea kaatopaikkajätteeseen.
Tämä artikkeli on tuotettu osana Saunologian ja kiuaskiviä valmistavan Sauna-Euroxin yhteistyötä
Recognizing sauna rocks which have gone old is not hard and every sauna owner should know how. Check out four tips for figuring out when it is the time to have new stones for your sauna heater to avoid damaging your heater or decreasing your sauna pleasure!
Regular inspection and replacement of sauna stones is the most frequently needed sauna maintenance procedure (well, after cleaning). Sauna stones degrade over time and unless they are serviced, their aging will negatively influence the operation of the heater, cause additional thermal load for it, waste energy, reduce sauna air quality, and create a mess.
Changing and inspecting sauna stones is normal maintenance item for both electric and wood-burning heaters. How often it needs to be done fully depends on the amount of sauna use.
Based on my research into the longevity and durability of the stones, I recommend that If your sauna is being used once a week for two hours, commercially produced sauna stones should last at least couple of years. I suggest they would be best inspected annually.
At the other extreme, commercial saunas heated every day will require maintenance at least quarterly. The type of stone will affect the expected lifespan, but this pales in comparison to the effect created by the amount of use.
One of the methods I have used to study sauna stones is to heat them to 700 degrees Celsius (1300 F) and drop into ice cold water. Proper stone will survive this easily.
Inspecting the stones
Always wait until the heater is fully cooled down (And turned off, timers disabled, preferably totally disconnected from the mains) before doing any work around. When inspecting the stones, you take care to avoid cuts from the heater or broken stones. Wearing gloves is a good precaution. A headlamp may come very handy with heater models that are “closed” from the sides.
In the inspection, the majority of the stones should be removed from the heater for the assessment of stone and heater integrity.
In an electric heater, pay attention to possible structural damage to heating elements (bends, dents, and other damage) as well the body. In wood-burning stoves, check out how the firebox looks like, is it badly misshapen or are any welding seams cracking . Sometimes you may need a hammer to release stones jammed due to thermal expansion. The stone may be okay, but you should remove if you can to release tension and make room for the proper re-installation of the stones.
Usually the heater gets messy because of broken stones
Four signs that the stone should be changed
Inspect the stones both visually and by gently banging the stones against one another. Watch out for the following signs that can tell you that the stone should be discarded:
Stone is chipped or broken into pieces.
Stones have changed their color from dark to gray, white, green, black, or anything out of the original. Usually this happens for the topmost stones as a consequence of making steam as mineral residues builds up.
Stones breaks or chips when it hits another stone. Start gently, repeat the test with more force.
The stone feels fragile or hollow when it this another stone.
All stones that are falling apart should be immediately replaced. In Finland, I usually recommend just replacing all of the stones that don’t look like they are good as new because their price is negligible in comparison to the effort of just inspecting. Elsewhere in the world, the stones may be in a shorter supply and prices higher so I don’t make the same recommendation, just get rid of the broken and strange coloured ones.
Strong discolouration, a green tint, due to unknown properties of water.
After you’re done re-install the old, still usable stones or the new ones. Saunologia currently does not have a specific guide for stone replacement in English but check out the videos below for visual cues on how to replace the stones. The first video is for electric heaters, the second for wood-burning ones. Pay attention to the orientation of the stones, they are laid like arrowheads pointing upwards, not sideways. This maintains good airflow between them.
Typical very end-of-life signs for small natural stones
For disposal, I recommend placing the old stones back to the nature at your backyard. They are not hazardous and shouldn’t end up in the landfill.
Acknowledgement: this article has been produced as a part of collaboration between Saunologia and our partner Sauna-Eurox sauna stones manufacturer.
Saatko saunomisesta hyötyä allergioiden, ihotautien tai astman hoitoon vai onko saunominen joskus aiheuttanut sinulle allergisia oireita tai kohtauksen? Saunologia kerää suomalaisten kokemuksia saunomisesta ja allergioista sähköisen kyselytutkimuksen avulla.
Voit kertoa sekä havaitsemistasi muutoksista allergioissa että saunomisen aiheuttamista allergisista yms. reaktioista. Vastaa omien kokemustesi pohjalta niin pitkältä ajalta kuin muistat. Tutkimuksen toteuttaa saunatiedon erikoismedia Saunologia.fi yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa. Tutkimuksesta vastaa Lassi Liikkanen, FT., Dosentti.
Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan 3 kpl saunatuotepalkintoja 26.10.2021, jotka toimitetaan ilmaiseksi manner-Suomeen. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja arvonnan tulos ilmoitetaan myös Saunologian sosiaalisen median kanavissa. Arvottavien palkintojen arvo alittaa arpajaisverolain määrittelemän raja-arvon.
Kutsu myös ystäväsi kertomaan kokemuksista!
Kaikki annetut vastaukset käsitellään luottamuksellisesti eikä henkilötietoja luovuteta eteenpäin tai yhdistetä vastauksiin. Tutkimuksesta tiedottamista varten saadut yhteystiedot poistetaan viimeistään kahden vuoden kuluttua tai puoli vuotta siitä, kun niitä ei tarvita tarkoituksiin, joihin tiedot luovutettiin.
Tutkimusaineisto on Saunologian ja Allergia-, iho- ja astmaliiton käytössä, mutta aiheesta kiinnostuneet tutkijan voivat pyynnöstä saada siihen käyttöoikeuden.
Kyselylomake on Google Forms -palvelussa, mutta Google ei liity tutkimukseen tai arvontaan millään muulla tavalla. Jos Google ilmoittaa sinun myöhemmin voittaneen 100 miljoonaa dollaria, se ei ole tämän kyselyn ansiota vaan ihan likaista puijausta.
Saunologia kerää tietokantaa Suomessa myytävien puukiukaiden päästötiedoista. Haussa on ympäristötehokkain kiuas. Keräykseen liittyy kilpailu, jossa eniten tietoja syöttänyt sekä parhaan kiukaan löytänyt palkitaan. Osallistu ilmoittamalla vaikkapa oman kiukaasi tiedot netissä. Kilpailu jatkuu 10.10.2021 asti
Miksi puukiukaiden päästötietokantaa tarvitaan?
Vuodesta 2013 on jatkuvalämmitteisistä eli tavanomaisista puukiukaista vaadittu CE-merkinnän yhteydessä suoritustasomerkintää. Merkintä perustuu standardoituun laboratoriatestiin. Testaus ei ole täydellinen, se ei ole kovin realistinen ja jättää huomioimatta esim. pienhiukkaspäästö. Se on kuitenkin kaikille EU-markkinoille haluaville yhtenäinen ja tarjoaa näin vertailukelpoista tietoa.
Kun kiukaita sitten tänä päivänä markkinoidaan myös ympäristöväittein, olisi hyvä pystyä kätevästi vertaamaan satunnaisesti valittua kiuasta keskiarvoisiin suoritustasotietoihin.
Tämä ei kuitenkaan onnistu sillä ainakaan julkisuudessa ei tällaisia tietoja ole.
Nyt Saunologia haluaa korjata asian! Pyrin joukkoistamisella keräämään tietokannan joka tulee vapaasti kaiken saunakansan käyttöön ja jonka tulosten yhteenveto julkaistaan myös Saunologiassa.
Tämän jälkeen voidaan vastata kysymykseen onko jokin kiuas höytysyhteeltaan tai häkäpäästöiltään keskikastia vai poikkeuksellinen.
Osallistu kiuasdatan keräämiseen!
Tiedot tulevat avoimeen käyttöön ja jo kerättyä tietoja voi tarkastella verkko-osoitteessa:
Kysyttävät tiedot löytyvät käyttöohjeista tai kiukaan yhteydessä olevan CE-merkinnän vierestä. Merkki voi olla tarra kiukaan alaosassa tai printattu suoraan esim. tuhkaluukkuun. Lähes kaikilla valmistajilla (katso listaus kaikista Suomen kiuasvalmistajista) tietoja löytyy myös netistä liitetiedostoissa (käyttöohje).
Oheisessa kuvassa englanninkielinen esimerkki. Siinä tärkeimmät tiedot ovat: Carbon monoxide emission = hiilimonoksidi eli häkäpäästö, Total efficiency = kokonaishyötysuhde ja thermal output = lämpöteho löylyhuoneeseen.
Löylymestarin CE-vaatimusten mukainen tyyppikilpi
Huomioi, että lukujen desimaalierottimena pitää pilkun sijana käyttää pistettä (0,02 --> 0.02).
Lomakkeella kysytään myös tietolähdettä (mahdollisen PDF tiedoston verkko-osoite), syötä tämä mahdollisuuksien mukaan. Valokuvia CE-merkeistä en ota vastaan, mutta varaudu todistamaan annettujen tietojen paikkansa pitävyys.
Saunologia palkitsee kaksi osallistujaa 1610.10.21 mennessä:
eniten yksilöllisiä, aiemmin ilmoittamattomia tietoja lähettäneen henkilön
ensimmäisenä ympäristötehokkaimman kiukaan ilmoittaneen. Ympäristötehokkuuden mittarina toimii yhteenlaskettu ranking CO-päästön ja hyötysuhteen yhdistelmänä: mitä parempi sijoitus kummassakin sitä korkeampi ranking.
Palkinnot ovat sauna-aiheisia tuotepalkintoja, jotka toimitetaan vain Manner- Suomeen.
Tätä varten lisää tietojen perään nimimerkki, sähköposti tai puhelinnumero josta sinut tunnistaa ja jolla sinuun saa yhteyden. Mahdolliset nimi- ja yhteystiedot poistetaan pysyvästi vuoden loppuun mennessä eikä niitä käytetä muihin tarkoituksiin.
Saunologia kävi kokeilemassa vuoden 2021 tuoreinta kiuasmerkkiä. Juup Original -kiukaan design on vanhaa perintöä, mutta tuote erottuu tänäkin vuonna massasta monin poikkeuksellisin ratkaisuin. Tämä jatkuvalämmitteinen kiuas ei sovi ihan joka saunaan vuoksi, mutta se rikastuttaa mukavasti kotimaista kiuastarjontaa. Lämpiääkö sauna Juup-kiukaalla vartissa, no, sekin selviää!
Tarinamme alkaa Juupin historialla, josta siirrytään kaksi sukupolvea ja viisikymmentävuotta eteenpäin nykypäivän löylykokemuksiin.
Kuivan sauna kuuma kiuas heräsi horroksesta
Juup-kiukaan tarinan alku osuu 1950- ja 60-lukujen kultaisella ajanjaksolle, jolloin myös esimerkiksi Aitokiuas sai alkunsa. Insinööri Gösta Juup oli ahkera saunoja, joka eräänä päivänä sai kuulla lääkäriltä sydänviasta. Lääkärin mukaan saunominen ei olisi enää hänelle terveellistä. Kysymys ei ollut vain siitä, että saunomista olisi pitänyt rajoittaa yhteen kertaan päivässä vaan se olisi pitänyt lopettaa tykkänään!
Tämä suositus ei mennyt himosaunojalle jakeluun tuosta vaan. Gösta järkeili, että syyn täytyi piillä löylyn vaikutuksessa saunailmastoon. Niinpä insinööri päätti ratkaista tilanteen teknologialla ja rakentaa kiukaan, jonka kanssa löylyttelyä ei tulisi ikävä, mutta saunomista voisi jatkaa. Sitkeän kehittelyn jälkeen syntyi oma kiuas, johon liittyvää teknologiaa jopa patentoitiin. Ensimmäisen patentin (31463; 1960) aiheena oli säteilyn avulla saunaa lämmittävä kiuas. Ideat eivät jääneet tähän. Syntyi myös toiveita kiukaan myymisestä muille kuivan ja kuuman saunan ystäville.
Juup kiukaan patentin havainnekuva. Vanhassa mallissa alempi luukku oli neliskanttinen ja kivikori kaareva.
Patentoiminen tai tuotteistamisesta haaveilu ei kuitenkaan johtanut kiukaan kaupallistamiseen, ei ensimmäisessä tai toisessa sukupolvessa, vaikka hieno reklaamikin painettiin. Mainoksessa huomio kiinnittyy mm. väitteisiin että saunan lämmittäminen 170 asteeseen on vaivatonta ja 120 astettakin sujuu 10 minuutissa.
Kiukaan käyttö jatkui sukupolvelta toiselle, mutta suuremmalle yleisölle se pysyi piilossa.
Juup-kiukaan mainos 1960-luvulta.
Vasta lähes 70-vuotta myöhemmin pojanpoika Christian Juup koki eräänä päivänä herätyksen. Christian kertoo, että tilanne kiteytyi Facebookista ruudulle putkahtaneeseen lauseeseen: ”Is it one day or day one?” Hän päätti, että nyt olisi se ensimmäinen päivä.
Christian ja saunakoira elementissään.
Uuden elämän alku
Suvun mökillä vuosikymmeniä lämmittänyt kiuas ei olisi enää vain ruosteista perintöä vaan se tuotaisiin päivänvaloon. Saataisiin selvillä voisiko papan hieno keksintö kiinnostaa muitakin ihmisiä. Pian kävi ilmi, että kyllä kiinnostais. Christian ei päätynytkään kiuasyrittäjäksi omine nokkinensa, vaan sai seurakseen pari muutakin Göstan ihmeeseen uskovaa. Oy Juup Ab perustettiin 2019.
Sauna sukupolvia yhdistävänä kokemuksena herätti Juup-kiukaan eloon. 60-luvun prototyyppi ei sellaisenaan kelvannut tuotantomallin esikuvaksi eivätkä patentit olleet uusittavissa, vaan Juupilla lähdettiin maltillisesti mukauttamaan Juup Originalia nykyajan vaatimuksiin esim. hormiliitännän suhteen. Pienimuotoista tuotekehitystyötä tehtiin ulkopuolisen yrityksen ja oman hitsauskoneen avulla, kunnes kiuas saatiin sovitettua toimimaan tyypillisen hormikoon (115 mm) kanssa.
Vuoden 2021 alkupuolella haasteet tuotteen kaupallistamisessa valmistuksen ja EU-vaatimusten mukaisuuden suhteen oli voitettu ja tämä ”erikoinen tötterö” kiukaaksi oli valmis esiteltäväksi suomalaisille.
Christian kertoo, että juuri nyt kiuasyritys liikkuu maltillisesti ja pyrkii edistämään laadukasta kotimaista kiuasrakentamista äkkirikastumisen sijaan. Keväällä 2021 yritys sai kivasti lisänäkyvyyttä useammassakin paikallismediassa ja pomppasi esiin myös Saunologian tutkassa.
Juup Originalin sivuprofiili. Viimeistely ei vastaa täysin tuotantoa.
Juupin tekniset erikoisuudet
Juup Original -kiuas poikkeaa tavanomaisista jatkuvalämmitteisistä kiukaista monessakin mielessä. Pyöreä kiuas on poikkeuksellisen korkea (140 cm) ja kauttaaltaan metallia (117 kg). Kiukaassa on kaksi pientä ohjusputkille näyttävää luukkua kyljessä, eri korkeuksilla. Kiuaskivet pilkottavat pinnalla eräänlaisesta padasta, hormin noustessa niiden viereltä.
Rakenne kiukaan sisällä on hyvin yksinkertainen, siellä on vain paljon tyhjää tilaa pystysuunnassa. Original-kiukaan ohjeellinen mitoitus on 14-40 m3. Eurooppalaisten testistandardien mukaisten mittausten suhteen kiuas on kelvollista tasoa.
Alkuperäisen kiukaan mainoksen mielikuvissa räjähtävä lämpiäminen pistää väkisin silmään. Voiko kiuas lämmittää saunan alle vartissa? Entäpä kiuaskivet? Pakkohan sitä oli kokeilla!
Tapaaminen Juupin, sekä miehen että kiukaan, kanssa koitti sateisena toukokuun päivänä Turun rannikolla. Paikkana oli Juupin vanha rantasauna, josta oli tehty tilapäinen tuotekehitystila.
Juupin laboratorio Itämeren rannalla.
Sauna on varsin tyypillinen n. 60-luvun tyylin edustaja. Reilu löylyhuone, betonilattia, kehno eristys, iso muuri ja pieni ikkuna. Näistä syntyy laskennallisesti lähes 40 kuutiota lämmitettävää tilaa, minkä pitäisi olla riittävä haaste useimmille kiukaille.
Halusin ehdottomasti nähdä koko lämmitysoperaation, joten seurasin alusta pitäen vierestä silmä kovana, kun yrittäjä - ehkä jo hieman hikoillen - pisti klapeja kiukaaseen. Tässä kohtaa minulle selvisi mm. se, miksi kiukaassa on kaksi luukkua. Selvisi muutakin, mutta tuli myös useampia yllätyksiä.
Olin odottanut, että tehokas kiuas loisi saunatilaan nopeasti kuuman ja mahdollisesti hyvin kuivan tunnelman. Olin väärässä.
Kokemuksia Juup-kiukaasta
Kiukaan lämmitysvalmistelut ovat lyhyet. Kiukaaseen ei voi latoa kovinkaan isoja klapeja, vaan jämptin kokoiset n. 25 cm pitkät sytytyspuut kolisteltiin yläluukusta tynnyrin sisuksiin. Tämän jälkeen Christian sytytti kiukaan alaluukun kautta käyttäen paperia sytykkeenä ja pitäen sormia ristissä. Pian tuttu kohina valtasi huonetilan.
Jatkoimme jutustelua kiukaan läheisyydestä. Juup Original tuottaa löylyhuoneeseen voimakkaan ilman läpivirtauksen, minkä huomaa pian sytytyksen jälkeen. Sauna alkaa kyllä lämmetä!
Vartin jälkeen vaatetusta on alettava vähentämään, mutta saunan pinnat eivät ole vielä lämmenneet tuntuvasti. Vaikutelma muistuttaa aiempia kokemuksiani muinaisten roomalaisten kylpylöiden tepidariumien eli lämminilmahuoneiden jäljitelmistä.
Puolen tunnin jälkeen alkaa tuntua sille, että viimeisetkin vaatekappaleet on pakko poistaa ja siirtyä varsinaiseen löylytestiin. Muuten on saunomisen jälkeen pukeuduttava takaisin hikimärkiin asusteisiin. Ilma on siis jo lämmintä, mutta kylmillään olleen saunan pinnat eivät. Kylmä rakenne lämpene silmänräpäyksessä. Lämpökamera vahvisti kokemuksen.
Sauna lämpiää, mutta jopa samalla korkeustasolla erot ovat suuria, kiitos säteilyenergian vaikutuksen etäisyyden neliön suhteessa.
Tehoihin nähden kiukaan höytysuhde on hyvä. Tätäkin tärkeämpää on, että kiuasta voi polttaa erilaisilla panoksilla, mikä helpotta ja monipuolistaa sen käyttöä. Löylyhuoneen lämpötilaa voi näin säätää. Monilla suuritehoisilla kiukailla käyttö ”vajaateholla” on vaikeaa, tulipesä jäähtyy liian paljon primaaripaloilman ansiosta ja pieni määrä puita ei kerta kaikkiaan pala.
Juupin vaikutuspiirissä
Kiuas kyllä säteilee lämpöä tuntuvasti. Vaikkei kiukaan pintalämpötila nousekaan mahdottomaksi, on säteilevää pinta-alaa niin paljon, lähes 2 m2 vaikkakin eri suuntiin, että säteilyn tuntee vielä parinkin metrin päässä. Tällä on merkitystä saunomisen kannalta sillä vastaavaa vaikutusta ei yleensä jatkuvalämmitteisen – tai eristetyn kertalämmitteisen – kiukaan kanssa koe. Tämä voisi olla iloksi ihmisille, jotka eivät halua nousta tai pysty nousemaan löylyihin ylälauteelle.
Lämpökamerakuvassa nähdään kuinka kuumana kiuas käy.
Kun lopulta päästiin asiaan, huomataan, että löylyissä jaksaa viipyä. Kiuasta on mahdotonta arvioida saunatilasta ja ilmanvaihdosta riippumatta. Tässä tapauksessa ilmanvaihto on hyvin pelkistetty, vain aukko kiukaan takana olevassa seinässä, lattiatasossa. Ratkaisevaa on kuitenkin kokonaisuus ja se toimii. Saunassa tulee lämmin, ja pidemmän päälle hiki. Puiden lisäysväli oli puolisen tuntia. Reilun tunnin saunomisen aikana saunan lämpömittari pysyy juuri alle sadassa, lämpökameran mukaan rakenteiden pintalämpötilat ovat myös hitaasti lämmenneet, mutta lämpötilajakauma ei ole vielä tasaantunut.
Kiuas osuu silmään
Juup ei ole kiuas, jonka olemassa oloa voi saunassa peitellä. Kiukaan muotoilu on varsin karheaa, sanotaanko insinöörimäisen yksinkertaistettua. Teollisen muotoilun kosketusta ei huomaa. Aiemmin mainittu Aitokiuas on kelpo verrokki, mustalla viimeistelyllä (artikkelin pääkuvassa) tyyli on samankaltainen. Kiukaan perusviimeistely on kuitenkin tavallinen teräs, joka saa nopeasti päälleen ruosteisen harson. Tämä lopputulos on näkyy kaikissa Juupin saunassa otetuissa kuvissa.
Tätä ei voi olla huomaamatta.
Kiukaan suurin heikkous on löylykapasiteetissa. Kiuaskiviä on mahdotonta mahduttaa suurta määrää tai saada niitä erityisen kuumiksi. Henkilökohtaisesti pidin löylyjä riittävinä siinä vaiheessa kun ilman lämpötila oli noussut selvästi yli 80 asteen. Tiedän ettei tämä löylykapasiteetti kuitenkaan riittäisi kaikille.
Liika löylyttely on myös ongelma kivipadan rakenteen vuoksi, sillä ylimääräinen vesi jää lillumaan padan pohjalle ja höyrystyy sitten omia aikojaan. Tuotekehityksen aikana tilannetta on korjattu, sillä välillä pohja oli kupera, jonka seurauksena vesi jäi helpommin seisomaan.
Uuden ja vanhan mallinen pata.
Kiukaan korkeus herättää varmasti Saunologian valistuneissa lukijoissa aiheellisia epäilyksiä siitä, mitä löylyn lain vääjäämättömästä rikkomisesta seuraa. Ja tottahan se on, että saunaan muodostuu aika vaihteleva pystysuuntainen lämpötilajakauma. Lämpötilaero ei kuitenkaan liikaa häiritse vaikka sen huomaa, voimakas konvektio tuntuu tasoittavan tilannetta.
Oma tulkintani tilanteesta on se, että kun kiuasta testattiin viileässä ja kosteassa ulkosaunassa niin saunan pinnat, joista lämpötilaa mitataan, jäävät viileiksi. Ne eivät lämpene edes 40 kW tehoisella lämmittimellä. Saunassa oleva ihminen kokee kuitenkin myös ilmassa olevan lämpöenergian sekä kiukaan suoran säteilyenergian, jolloin kokemus lämmöstä voi poiketa siitä, mitä rakenteiden lämpötilan perusteella voisi olettaa. Rakenteet toki vaikuttavat sekä suoran johtumisen että säteilyn kautta, mutta tässä kohteessa kiuas tuntuu pääsevän niskan päälle.
Lämpötilajakauma saunomisen loppuvaiheesta. Pystysuuntaiset erot ovat edelleen huomattavat.
Kiukaan markkinoinnissa käytetty alle vartin lämpiämisaika ei kuitenkaan ole täysin totta. Mikäli sauna on pieni ja hyvin eristetty, niin alle puoli tuntia, miksei jopa vartti, on realistinen. Juupin alkuperäinen kiuas oli myös selvästi tehokkaampi kuin nykyinen jolloin lyhyemmät ajat ovat voineet olla mahdollisia. Sanoisin kuitenkin, että kiuas on poikkeuksellisen tehokas mikäli sauna on käyttökelpoinen jo ensimmäisen panoksen jälkeen. Vastaavantyyppiseen tulokseen voidaan päästä muillakin tekniikoilla kuten Sydän-kiuas on osoittanut.
Yhteenveto
Kenelle Juup sopii? Kiuas on sen verran tavanomaisesti poikkeava, ettei sitä kannata hankkia ymmärtämättä omia saunamieltymyksiään. Koko kansa kiuasta tästä tuskin tulee. Suurin merkitys on sillä, millaiseen lämpötilaan on tottunut ja millaiseen saunaan kiuasta suunnittelee. Bingo syntyisi siitä, mikäli seuraavat tekijät pitävät paikkansa:
pidät kuumasta saunasta (>90 astetta),
pidät kuivasta saunasta,
saunasi on kohtuullisen kokoinen (laskennallisesti selvästi alle 30 m3),
lämmität saunaa usein ja
olet valmis investoimaan kiukaaseen puolitoista tonnia.
Saunologia ei ole aiemmin myöntänyt kiukaille Suositeltu saunatuote -merkkiä, eikä tee sitä nytkään. Yllä oleva lista selittää, miksi tämän kiukaan kohdalla suosittelussa on aika monta varausta. Jos ne täyttyvät, niin sitten tuote voi hyvin sopia saunaasi.
Vertailukohta pitää kuitenkin hakea saman teholuokan eli 30 kW kiukaista, joiden hintahaitari on leveämpi alkaen reilusta kuudesta sadasta aina tuhanteen kahteen sataan. Kalliimpiakin malleja löytyy, mutta tässä seurassa Juup on vain kallis, ei omassa sarjassaan. Kiuas on toisaalta kotimaista työtä ja täyttä terästä, joten hinnalle on perusteita.
Juupin taival on vasta alkanut. Yritys kehittelee uusia variaatioita kiukaasta ja on kiinnostava nähdä millaisia kiukaita on tiedossa. Ensimmäisenä odotellaan nykyistä pienempää kiuasta. Muutostoiveista itse ehdotin Juupille poikkeuksellisen syöttöluukun takia variaatiota, jossa ylempi luukku menisikin toiseen huonetilaan ja kiukaasta tulisi tunnelimalli. Tässä tapauksessa ei pitäisi tarvita kovin suurta palamatonta läpiviennin ympäröintiä.
Nykyinen konstruktio on hämmentävän yksinkertainen, joten voin uskoa, että kiukaan suorituskykyä pystytään vielä parantamaan uusilla paloilmaratkaisuilla. Luulen itse, että kiukaan epätavallinen korkeus on edullinen sen hyötysuhteelle ja matalille päästöille: tulella on tilaa palaa kuten nykyaikaisissa savusaunan kiukaissa.
Kaiken kaikkiaan on ilo nähdä ”uusvanha” kiuasmerkki markkinoilla hämmentämässä kenttää, jossa puukiuasinnovaatiot ovat muuten tiukassa. Juup näyttää, että asioita voi tehdä eri tavalla ja silti päästä hyviin tuloksiin.
Mitä saunologia oppi tästä? Ainakin sen, ettei kostea ja viileä löylyhuoneen rakenne muutu silmänräpäyksessä kuivaksi ja "kerrostalomaiseksi" saunaksi, vaikka sinne iskettäisiin Juupin kaltainen kanuuna. Tämä oli minusta hyvä juttu. Ultimaalisen kiukaan etsintä kuitenkin kohdallani vielä jatkuu.
Kiitokset Christian Juupille mahdollisuudesta tutustua kiukaan tarinaan sekä todellisuuteen ja Matti Hämäläiselle lämpökameran lainasta.
Saunologiassa on tänäänkin (31.8.2021) tuplajulkaisu päivä kotimaisen saunakultturituotannon kunniaksi. Esittelen toistaiseksi uusimman saunakirjan, yhden saunadokumenttielokuvan sekä saunalaulukokoelman! Kaikki tämä on ilmestynyt tai ilmestymässä noin vuoden aikana, joten on elokuun päätteeksi luontevaa korjata kaikki talteen! Erillisessä julkaisuissa esittelen Terhi Ruudun näyttävän Hoitava sauna -kirjan, joka ilmestyi keväällä 2021.
Torsti Lehtinen: Stadilaiset lauteilla
Aviador kustannus julkaisi elokuussa 2021 uuden sauna-aiheisen kirjan, Stadilaiset lauteilla. Kirjan aiheena ovat Helsinkiin sijoittuvat saunatarinat. Kaupungin museon arkistosta napattu Eino Heinosen kansikuva Elannon saunan (Helsinginkatu 2) jonosta vuodelta 1950 henkii historiaa (katso lisää kuvia Finnasta).
Kirjan kirjoittanut Torsti Lehtinen (s. 1942) on tunnettu kääntäjä ja kirjailija. Saunatarinatkin onkin kuratoitu vahvasti 50- ja 60-luvuilla varttuneiden kokemusten mukaan.
Ennen kirjan julkaisua olin kuullut useammalta taholta, että tulossa olisi stadin saunojen historiikki. Historian tutkielmaa tästä kirjasta ei kuitenkaan tullut.
Kuvailisin kirjaa saunateemaiseksi aforismikokoelmaksi. Liiankin tutun kaavanomaisesti siinä aluksi kaivellaan pintapuolisesti kylpemisen historiaa ja sen jälkeen vaellellaan ilman suuntaviittoja eri aikakausien Helsinkiä sinne tänne kuin ajatuksen virtaa seuraillen. Onneksi matka käy säännöllisesti kylpylästä toiseen.
Torsti Lehtinen Stadilaiset lauteilla kirja, osa sisällysluetteloa
Pääasiassa kirjassa esiintyy stadissa varttuneita tarinaniskijöitä. Tällaisenaan se on ehkä parhaimmillaan iäkkäämpien kaupunkilaisten muistojen herättelijä. Nuoremmille kirja vilauttelee sensaationhakuisia ajankuvia ja muistuttelee yhden aikakauden stadin slangin koukeroista.
Lehtisen kirjoitustyyli on erittäin sulava, ammattimainen ja konstailematon. Tämän ansiosta 150-sivuinen kirja tulee luetuksi nopeaan. Kovakantisena teos tuntuu käsissä kokoistaan suuremmalle, mutta en voi pitää kirjaa 29,50€ ovh:n arvoisena. Esimerkiksi Viime vuonna julkaistu Heikki Lyytisen Terve löyly maksaa kuusi euroa enemmän, mutta on sisällöltään kaikin puolin ylivertainen lähde myös erilaisille anekdooteille.
Kun Heikki Lyytinen tuli jo mainittua, niin mainitaanpa, että sama mies oli mukana vuonna 2020 myös toisen saunakulttuurituotteen sisällöntuotannossa. Savusaunan kutsu DVD on tuottaja Juha Venäläisen ja kuvaaja Irma Pokelan käsialaa ja esittelee valikoituja paloja Keski-Suomen savusaunakulttuurista. Mukana on Heikin sauna, vieraileva vihtamestari Pentti Hakala, Tupaswillan maailman suurin sauna ja savusaunayritys.
Savusaunan kutsu DVD kansi
Tuotetta on muodoltaan vajaan kolmen vartin dokumentaari, johon on sujautettu pari Teuvo Oinaan musiikkiesitystä mukaan. Kuvaus ja äänitys on tehty laadukkaasti, mutta tuotanto on hieman kotikutoinen. DVD:tä myy Jeleppi hintaan 40€, joka on myös kustantanut tuotannon: http://jeleppi.fi/index.php/tarinat-musiikilla/savusauna/
Saunologin vinkki veronmaksajana:
Olisi erittäin kiva, mikäli YLE näyttäisi dokumentin joskus Teemalta. DVD:nä tai ladattavana tallenteena se ei tähän hintaan muuten leviä mihinkään.
Saunalaulukokoelma Lauteilla
Tampereen suunnassa puuhataan lokakuussa 2021 ilmestyvää äänilevyä. Levyn aiheena tietenkin saunominen!
Lauteille nimiseen kokoelmaan kutsuttiin 18 artistia. Kappaleet ovat sekä uutta tuotantoa että vanhoja helmiä. Tallenteen kansikuvaksi tulee oheinen Jouni Kopsan taitelema lasimaalaus:
Saunateemainen lasimaalaus, taiteilija Jouni Kopsa.
CD:llä esiintyvät niin kansanmuusikot kuin pop- ja rock -artistitkin, tässä aakkosjärjestyksessä: Mikko Alatalo, Haulibros, Suvi Karjula, Anne-Mari Kivimäki, Mirja Korkka, Kormus, Gilbert Kuppusami, Pekko Käppi, Kielo Kärkkäinen, Juha Lehti, Jouko Mäki-Lohiluoma, Elina Nora/Nastolan Pikkupelimannit, Ismo Oikarinen, Petra Poutanen/Naiskuoro Tellus ja Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro, Ilkka Kuusniemi/Pispalan Sälli, Rantavahdit, Heikki Salo, Vastavirta-orkesteri ja Kusti Vuorinen. Eli Tampereen parhaat voimat leveällä rintamalla!
Lokakuussa Tampereelle odotetaan levynjulkistustapahtumaa. Musiikkihankkeen taustavoimina toimivat Pispalan saunayhdistys ry, Pispalan musiikkiyhdistys ry ja Kulttuuriyhdistys Sisunartut ry. LIsätiedot Eevamaija Miettinen-Kopsa.
YLE:n lyhytdokumentti
Rusinana pohjalla muistutus minulle vastikään paljastuneesta YLE:n Keski-Suomen paikallistoimituksen lyhytdokumentista kesältä 2020. Siinä pujahdetaan mm. Saunakylän saunoissa ja esitellään ”saunamaakuntaa” laajemminkin.
Terhi Ruudun tietokirjauutuus Hoitava sauna tarjoilee reseptejä hyvinvointiin. Annokset kootaan Suomen luonnon raaka-aineista suomalaisen saunan ruokapöytään. Laaja-alaisesti luonnon antimia yhdistelevien ohjeiden lomasta löytyy myös ajatuksen ruokaa, mutta teos on selvästi suunnattu itsensä ja lähimmäisten terveyden hoidosta ja hyvinvoinnista kiinnostuneille. Kirjassa kerrotaan poikkeuksellisen laajasti erilaisten saunavihtaan kelpaavien puulaatujen uskotuista ominaisuuksista, mutta muulta osin se ei nimestään huolimatta ole varsinainen saunakirja - lupaava lahjaesine kylläkin!
Mistä on kysymys?
Helsingissä toimiva saunaterapeutti Terhi Ruutu julkaisu toukokuussa 2021 hoitava sauna – reseptejä hyvinvointiin –kirja Tammen kustantama. Sen kanssa rinnakkainen, sisällöllisesti yhtenevä, ammattimaisesti käännetty julkaisu Sauna therapy – recipies for well-beingilmestyi yhtaikaa omakustanteisena.
Tyylikkäillä Katri Kapasen valokuvilla kuvitettu kirja huokuu tyyneyttä ja arvokkuutta. Kirjan taitossa on osattu luoda valokuvakerronnalla kirjan henkeä erinomaisesti tukeva kokonaisuus. Tätä riittää 216 sivun verran ja valokuvia seitsemisenkymmentä. Kovakantinen kirjan sivut ovat raskaita ja kannet tukevia, joten kirja tuntuu sivumääräänsä pidemmälle.
Kirjan on Ruudun esikoisteos. Kirjailija kertoo, että tämän hankkeen myötä hän ensimmäistä kertaa rohkaistui kokeilemaan siipiään tekstintuottajana. Terhi uskoo vakaasti siihen, että ihminen oppii mitä vain kunhan yrittää. Vuosi 2020 oli Terhille hyvä paikka opetella. Helmikuussa tehdyn kustannussopimuksen jälkeen hän sai kirjan valmiiksi pikavauhtia.
Sisältöä laidasta laitaan
Kirja sisältää runsain mitoin erilaisia itsehoito-ohjeita ja reseptivinkkejä. Teoksen sisällysluettelo, josta kuva alla, kertoo kirjassa käsiteltävien teemojen kirjasta.
Kirjan pääsisältöä ovat erilaisten luontaishoitojen reseptit. Osa näistä liittyy luontevasti saunaan, osa hoidoista taas hyödyntää puita, hyötykasveja ja kukkia tavoilla, jotka eivät liity saunaan.
Kirjassa on jonkin verran taustatietoa sekä saunaperinteistä että kasveista, mutta painopiste on ohjeilla hoitavien tuotteiden valmisteluun sekä käyttöön. Kirjallisuuslähteinä on mainittu useampia erittäin paljon syvällisempiä kotimaan kasveja käsitteleviä tietokirjoja, kuten Sinikka Piipon Villivihannekset.
Kirja esitystyylistä saa käsityksen seuraavasta valokuvasta, jossa eräs hoidoista on esitetty. Siinä on edustavasti noin yhden sivun mittaan taitettu ohje ja aihetta tehostava kuvituskuva.
Mitä mieltä saunologi oli kirjasta?
Tämä ei ole kirja-arvostelu, vaan esittely, sillä en koe mahdolliseksi sisällöllisesti arvioida suurinta osaa kirjan sisällöstä.
Luontevinta minulle on kommentoida kuvitusta. Kirjan kuvitustyyli muistuttaa suuresti parin vuoden takaista, seesteistä Sauna-kirjaa. Markkinointihenkisyys puskee näissäkin kuitenkin läpi. Ehkä oudoin yksityiskohta on kuitenkin se, ettei yhdessäkään kymmenistä kuvista ole tunnistettavaa löylyhuonetta edes taustana. Kirjailija kertoo tämän olleen tarkoituksena. Hän on suunnitellut kirjan visuaalisen ilmeen kiinnittämään lukijan huomion niihin saunaelämyksen ja hyvinvoinnin elementteihin, joita hän haluaa työssään tukea. Mikäli tämän tekstin lukija on tutustunut allekirjoittaneen teokseen Hyvien löylyjen salaisuus, voi ymmärtää miksi olemme tässä täysin eri ääripäissä.
Tekstisisällössä kiinnitin huomiota kuitenkin pariin tiedolliseen väitteeseen tai toteamukseen joita ei saunologin tyylille uskollisena voi jättää kommentoimatta.
Kirjassa yksi osio käsittelee osmoosia eli biofysikaalista ilmiötä jossa neste (yleensä vesi) siirtyy puoliläpäisevän kalvon läpi tasapainottaen puolten väkevyyttä. Kirjoittaja selittää mm. suolalakanahoitoa osmoosin kautta. Esimerkki on pintapuolisesti oikean suuntainen, mutta iho ei todellisuudessa on esitetyn kaltainen puoliläpäisevä materiaali vaan valikoivasti (puoli)läpäisevä, eivätkä nesteet siirry sen läpi vapaasti. Vaikkapa tiskauksen tai lämpimän kylvyn jälkeen havaittava sormien ja varpaiden rypistyminen ei johdu siitä, että nestettä olisi siirtynyt ihon läpi meihin ja iho tämän takia turvonnut. Ominaisuus on biologinen ja neurologiset vauriot voivat estää sitä toimimasta.
Toinen huomio tulee reseptistä kaulakääre vilustumiseen, jonka selitykset ovat lähempänä Saunologian toimialuetta. Hoidossa viileä, kostea kääre sidotaan kaulalle ja ”kääre alkaa luovuttaa mietoa kosteaa lämpöä”. Tässä selityksessä on useampi asia pielessä, sillä viileä kääre ei fysiikan lakien mukaan luovuta lämpöä. Kaikki lämpö tulee tässä tapauksessa ihmisestä. Lämmöllä ja kosteudella ei ole myöskään mitään yhteyttä toisiinsa. Kosteuden ja lämmön tunteet ovat varmasti todellisia, kuten hoidon mahdollinen vaikutuskin, mutta niiden selittäminen pseufofysikaan termein ei tee niistä yhtään uskottavampia.
Vastaavia esimerkkejä löytyisi lisääkin, mutta niiden esitteleminen ei ole tarpeen. Opetus on se, että kirjaa ei voi eikä kannata lukea kirjaimellisesti, vaan käyttää inspiraation, ei informaation lähteenä.
Yhteenveto
Tyylikäs kirja saunaankin liittyvästä aihealueesta, josta ei ole Suomeksi ehkä koskaan aiemmin ollut tarjolla vastaavaa kirjaa. Kirjan saunasuhde jää etäiseksi ja jos kirjaa katsoisi tuntematta Terhin Terhen-konseptia laajemmin, voisi ajatella, että sauna on otettu kirjan otsikkoon ja sisällön rikastuttajaksi sen hyvinvointi trendin vetovoiman takia. En usko, että näin on, mutta kirja ei siis ole himosaunojan vaan ensisijaisesti suomalaisen luonnon parantavan potentiaalin löytämisestä tai saunakokemuksen monimuotoistamisesta kiinnostuneille saunojille.
No, onhan suhde saunaan vähintään yhtä läheinen kuin sauna-aiheisilla keittokirjoilla, joiden esittelystä edelleen pidättäydyn. Kirjaa voikin pitää saunamaailman keittokirjana enemmän kuin tietokirjana.
Tässä ohjeessa muutetaan klassinen Kota piippuvesisäiliö käyttäjäystävällisemmäksi. Muutosten jälkeen kuuma vesi kulkee letkua pitkin käyttökohteeseen. Vettä lasketaan puisesta kahvasta kiinni pitäen. Säiliön kyljessä olevasta lämpömittarista näkee miten kuumaa vesi on!
Miksi tuunaamaan vedenlämmitintä?
Piippuvesisäiliö on nerokkaan yksinkertainen puukiukaan lisälaite, joka sopii erilaisiin kiukaan päältä lähteviin hormiliitoksiin. Piippusäiliöitä on myynnissä toistakymmentä, hinnaltaan 150-450 euroa. Mitat vaihtelevat, mutta perusrakenne on hyvin samankaltainen ja yleensä ruostumatonta terästä (materiaalimerkintä rst). Ainoa poikkeus on Harvian Legend –säiliö, johon on liitetty fiksusti letku ja hana säiliön ulkopuolelle.
Harvia Legend vedenlämmitin piippuun 25 litraa, n. 400 €. Kuva (C) Harvia
Omassa saunassani on Narvin valmistama Kota 30 piippusäiliö, jonka design on säilynyt lähes muuttumattomana yli 50 vuotta, ehkä jopa 60. Käytettyäni vuoden verran Kotaa alkoivat sen tietyt ominaisuudet harmittaa.
Kota 30 vedenlämmitin RST, n. 350 €. Nykyinen tuotantomalli. Kuva (C) Narvi.
Ensinnäkin säiliön puhdistaminen ja tyhjentäminen on hankalaa, sillä hana ei ole pohjalla, vaan kyljessä. Säiliö ei tyhjene kokonaan vaikka hanan irrottaisi kokonaan. Toiseksi veden laskeminen kiukaan vieressä on hieman hermostuttavaa: kiuas on kuuma ja vesi voi olla polttavaa. Kolmanneksi veden määrä ja lämpötila ovat tuntemattomia. Tämä on huono sillä, vesisäiliötä ei ohjeen mukaan pitäisi päästää täysin tyhjäksi ja toisaalta en haluaisi koskaan kiehuttaa vettä säiliössä.
Nähtyäni ensimmäisen kerran Legend-säiliön aloin miettimään onnistuisiko Kodan tuunaaminen samaan malliin. Lisäksi halusin eroon säiliön rumasta punaisesta vesihanasta. Se on myös metallisena turhan lämmin käsitellä.
Tähän projektiin meni sitten useampi vuosi ja säiliöön syntyi useampi viritys. Nyt tätä kirjoittaessani vuonna 2021 on viimeisin setti ollut käytössä yli vuoden.
Letkusta se lähti
Ensimmäisenä lähdin selvittämään letkun kiinnitysmahdollisuuksia. Kodan mukana tulevassa hanassa (pallolaskuhana) on valmiiksi 1” ulkokierre. Tähän voi ostaa rautakaupasta letkuliittimen, jossa on vastaava sisäkierre. Tämä on helppo löytää, esim. K-Raudasta.
Tämän jälkeen puuttuu letku. Silikoniletkun sisähalkaisija vastaa letkuliittimien liitännän ulkohalkaisijaa. Tässä kohtaa menee vaikeaksi, sillä letkuja ei saa ihan joka paikasta. Löysin itse letkun IKH:sta. Myymälässä tuotteita oli enemmän kuin verkossa.
Myymäläkäynnillä mukana olleen letkuliittimen avulla arvioin sopivan koon, joka oli 12 mm sisähalkaisijaltaan. Letkua piti ostaa kerralla kolme metriä. Valittavana oli teollisuus- ja elintarvikelaatuista letkua, joista suosittelen jälkimmäistä.
Tämän jälkeen kokeilemaan. Uusia ongelmia tuli pian vastaan. Ensimmäinen ongelma oli se, että silikoniletku kuuluu kategoriaan letkuja, jotka eivät ole erityisen taipuisia vaan veden laskeminen edellyttää letkusta kiinni pitämistä tai letku suoristuu ja karkaa astiasta. Jos säiliön vesi oli päässyt lähelle kiehumispistettä, ei letkua voinut pidellä kädessä ongelmitta.
Lisäksi se, ettei letkun ”käyttöpäässä” ollut venttiiliä aiheutti sen, että letkun laskeminen kädestä säiliön venttiilin sulkemisen jälkeen roiskutti letkun tyhjäksi lattialle. Kiehuvan kuumien pisaroiden sinkoilun iholle huomaa…
Kahva: Puihin meni
Seuraavassa vaiheessa päätin jatkaa kustomointia ja tehdä letkun toiseen päähän puisen kahvan. Toiveissa oli, että kahvasta ei tarvitsisi pitää kiinni, vaan sen voisi laittaa astiaan ja antaa kuuman veden lorotella itsekseen.
Kahvan ohella päätin tehdä työn alla olleeseen kiukaan suojakaiteiseen sopivan korkean kiinnityspisteen, johon kahvan voi ripustaa. Näin kuumaa vettä ei roiskuisi letkusta ulos.
Puinen kahva silikoniletkun päässä.
Kahvan tein haapalankusta, kun kiukaan suojakaidekin valmistumassa samasta materiaalista. Silikoniletkun ulkohalkaisijaa vastaavan reiän muotoilu jäi vaikeaksi. Päädyin lopulta laajentamaan porattua reikää pyöröviilalla, mutta tulos ei koskaan ollut täysin tyydyttävä. Letkun läpivienti oli kostealla kelillä todella tiukka, mutta kun puu on kuivaa, se meinaa luistaa. Letku olisi parempi lukita reilumman kokoiseen reikään jollakin muulla tavalla, mutta en keksinyt vielä miten.
Puutöihin ryhdyttyäni innostuin samalla askartelemaan puista kädensijaa vesisäiliön metallisen laskuhanan ympärille. Tämä työ alkoi sillä, että irrotin käyttövivun ja valitsin suunnilleen sopivan puupalikan sen ympäröimiseksi. Kahvan mentävä reikä porattiin useammalla vaiheella palikkaan, varmistettiin sopivuus ja viimeisteltiin kahvan muotoilu hiomalla ja vuolemalla.
Sovitus oli tiukka, mutta päätin olla jättämättä mitään sattuman varaan ja liimasin puukahvan kiinni metalliin käyttäen puuhiontapölyn ja puuliiman sekoitusta. Tätä ennen laitoin hanan pintaan kerroksen Colorian öljyvahaa, jota olen vastaavissa käyttökohteissa aiemmin menestyksekkäästi käyttänyt.
Lämpömittari: Nyt mennään sataa (ja sen ylitse)!
Viimeinen tuunaus liittyi mittausfiksaatiooni. Sähköisten kuumavesilämmittimien lämpötila säätö on pitkään ollut vakio-ominaisuus hyvästä syystä. Puulämmitteinen pönttö paljastaa lämpötilan kuitenkin vasta kiehuessaan eli liian myöhään.
Koska lämpötila-antureita tarvitaan erilaisiin keskuslämmitysjärjestelmiin, niin niitä voi ostaa myös varaosina. Haasteena minulle oli löytää sopivaa kombinaatiota mittarista, jonka lämpötila-alue on 0-100 Celsius-astetta (tai 0-120), pituus riittävän lyhyt ja kiinnitys mahdollisuus kierteellä ja tiivisteellä hanan tavoin säiliön kylkeen. Tällaista ei löytynyt ja kiinnittäminen osoittautui vaikeaksi.
Lämpömittari kiukaan piippuvesisäiliössä
Kiinnitykseen olisi tarvittu soveltuva anturitasku, eli käytännössä metallinen läpivientikappale, jonka sisälle varsinaisen mittarin voisi sovittaa. Koska vesisäiliössä ei entuudestaan ollut kierrettä, tai mitään muuta kuin sileää, pari milliä paksua RST-pintaa, en vakuuttunut siitä, että taskuakaan olisi saanut ongelmattomasti kiinni säiliöön (hitsaaminen ei nyt ollut vaihtoehto). Tämä erilaisten LVI-asioista minua ymmärtävien hyvää tarkoittavista neuvoista huolimatta.
Päädyin lopulta siihen, että hankin LVI-liikkeestä 60 mm pitkän ja 10 mm halkaisijalle olevaan suoraan upotukseen tarkoitetun 0-120 astetta lämpömittarin. Saman tyyppinen tuote on saatavilla esimerkiksi Suomen Lämpömittarin verkkokaupassa.
Mittari kylkeen
Mittarin kiinnittäminen oli ongelma. Päätin ottaa riskin ja porata reiän säiliön alanurkkaan ja kiinnittää anturin kuumaa kestävällä silikonilla paikoilleen. Vararatkaisuna ostin 8 mm pultin, mutterin ja kaksi tiivistysrengasta siltä varalta, että homma menisi välittömästi pieleen.
Mutta tällä kertaa oli tuuria. Mittari pysyi silikonin avulla tiivisti paikoillaan eikä ole ensimmäisen vuoden aikana alkanut vuotamaan talvella sattuneesta jäätymisestä huolimatta. Vähäinen vuoto ei myöskään olisi ongelma, sillä säiliössä ei ole syytä muutenkaan säilyttää vettä, ainoastaan lämmittää sitä käytön aikana.
Poraamista varten kannattaa varmistaa, että käytössä on terävä HSS poranterä - tai mieluummin kaksi, sillä itse yleensä teen pienemmän lähtöreiän. Jos säiliö on jo asennettu paikoilleen eivät työskentelyolosuhteet ole välttämättä parhaat mahdolliset ja ruostumaton teräs on kovaa. Voiteluöljyn käyttö helpottaa myös puuhaa (kts. Skilin ohje metallin poraukseen).
Kannattiko?
Lopputulos on ratkaissut alkutilanteen ongelmat varsin kivasti. Veden käsittely on nyt varmemman ja miellyttävämmän oloista ja kuuman veden roiskuminen on paljon vähäisempää.
Kaikkia ongelmia tämä hanke ei korjannut ja hiottavia yksityiskohtia jäi jäljelle. Kahvan kiinnitys letkuun ei ole ongelmaton ja olisi suoraan sanottuna hyvä, jos vedentulon voisi sulkea myös toisesta päästä. Jousikuormitteinen letkupuristin voisi auttaa.
Projektin ulkopuolelle jäi säiliön perusongelma, eli tyhjennettävyyden parantelu. Säiliötä ei saa helpolla tyhjäksi eikä myöskään puhtaaksi samasta syystä, eli hanan korkeasta kiinnityskohdasta johtuen. Tästä taas seuraa se, että ulkorakennuksessa sijaitsevassa säiliössä on lämpimällä kelillä tuoretta hyönteissoppaa ja talvella sama ötökköliemi jäätyy vajaan sentin kerrokseksi säiliön pohjalle. Tämä ongelma pitäisi korjata jo tehtaalla.
Hinta-laatu -suhteen arviointi
Projekti työllisti satunnaisesti useamman vuoden ajan, mutta mihinkään työvaiheeseen ei kulunut montaa tuntia. Lämpömittarin kanssa materiaalien hankinta oli vaikeaa, kun en halunnut ostaa palasia netistä sokkona ymmärtämättä soveltuvatko ratkaisuun.
Kustannukset olivat maltillisia: letku ja lämpömittari olivat ainoat yli 10 euron osat. Lopputuloksena lämpimän veden käsittelyn käytettävyys ja turvallisuus kohenivat selvästi. Jos tätä vertaa Harvian Legend-ratkaisuun, on omani joustavampi, mutta pidän Legend-mallia myös hyvänä, jos hanalle löytyy paikka saunassa. Itselläni sopivaa paikka ei ollut aloittaessani tuunaushankkeen.
Mutta kenelläkään muulla ei ole piippusäiliössä lämpömittaria! 🙂 (vielä). Puuttumaan jäi vielä vedenpinnan tason ilmaisin, jonka voisi tehdä laittamalla pienemmän silikoniputkin säiliön kylkeen. Tämäkin vaatisi omat läpivientikappaleensa ja kaksi reikää.
Vinkkejä lämpömittarin fiksumpaan asentamiseen otetaan vastaan.
