Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna toukokuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!
Katsaus toukokuun tapahtumiin
Toukokuussa saunaprojektin hirsityöt valmistuivat veiston osalta. Kehikko tuli päätykolmioita myöten valmiiksi. Samalla jatkettiin rakennusvalmisteluita tontilla sekä kunnan virastossa. Kuun alussa vierailin kiinnostavalla visiitillä yhteistyökumppani Narvin tehtailla, josta on tulossa artikkeli kesän aikana.
Toukokuussa rakentamisen aiheuttamaa stressi lisääntyi. Tähän vaikutti huonosti suunniteltu rakennuslupa-aikataulu, kirvesmiesten muuttuneet aikataulut, vastaavan työnjohtajan rekrytointi ja oma kevätflunssa.
Kesäkuun nyt alkaessa on vielä epäselvää, kuka tulee urakoimaan saunaa heinäkuussa ja myöhästyykö valmistuminen toivotusta alkusyksystä merkittävästi. Työt ovat kuitenkin alulla ja toiveissa on hirsikehikon saaminen rakennuspaikalle ennen Juhannusta!
Painovoimainen ilmanvaihto on perinteisin ilmanvaihtoratkaisu saunaan. Se on myös edelleen tietynlainen mysteeri. Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelun haasteista jotain kertoo Risto Vuolle-Apialan leikillinen suositus pistää seinä täyteen pieniä reikiä, joiden tulppia kylpijä voi sitten mielensä mukaan availla. Samanlaista henkeä edustaa Kyproksen YK-komennuksen aikaisen leirikomentaja Kortekallion toteamus ammuskeluvälikohtauksessa reikiintyneestä saunasta: ”ilmanvaihto on nyt parempi kuin aiemmin”.
Luonnollisen ilmanvaihdon toteuttamisen ei pitäisi olla tällaista arpapeliä.
Vaikka painovoimaisen ilmanvaihdon periaatteet tunnetaan, ei sitä ole rakennusteknisessä mielessä vakavasti tutkittu saunaympäristössä. Tämä todettiin myös koneellista ilmanvaihtoa kuvaavassa artikkelissa. Kuitenkin tällaisia saunoja on Suomessa satoja tuhansia ja lisää tulee. Painovoimainen ilmanvaihto on myös oman saunani ratkaisu (huomio: en käytä termiä painovaimoinen ilmastointi, se viittaa ainoastaan koneelliseen jäähdytykseen). Sähkösaunaan painovoimainen ilmanvaihto ei välttämättä ole suositeltava ratkaisu, mutta siitäkin tässä artikkelissa puhutaan.
Painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaan vaikuttavat seuraavat tekijät (tämä hyvä lista on muokattu Banya Expertilta)
Lämpötilaero ulkoilman ja saunailman välillä
Suhteellisen kosteuden ero ulkoman ja saunailman välillä
Ilma-aukkojen korkeuserot (=paine-erot)
Ilma-aukkojen muotoilu
Ilma-aukkojen etäisyys kiukaasta
Tuulen suunta
Puulämmitteisen saunan minimiratkaisu on tuoda kiukaalle oma tuloilmansa, antaa kiukaan hoitaa poistoilma ja tehdä tuulettamiseen aukko katonrajaan.
Katon poistoventtiili, jossa vetimen avulla luukun saa helposti auki ja kiinni.
Jos saunassa on jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään löylyhuoneen puolelta, on luonnollinen ilmanvaihto yleensä helppo toteuttaa ainakin auttavasti. Kiuas nimittäin korvaa koneellisen poistoilman tehokkaasti imemällä ilmaa saunasta palotilaan. Joidenkin lähteiden mukaan (http://www.tulisijat.tv/tietoa/sivuti.htm) ilmaa kuluu n. kahdeksan kuutiometri per yksi kilo puuta (8m3/puu kg). Jos nyt kiukaan lämmittäminen ottaa vaikkapa kymmenen kiloa puuta, niin kaksikymmentäkuutioisen saunan ilma vaihtuu periaatteessa neljään kertaan lämmityksen aikana.
Korostan, että vaihtuu periaatteessa, sillä kuten koneistetun ilmanvaihdon artikkelissa ja Saunavesan löylyanimaatioista kävi ilmi, ei tämä vielä takaa automaattisesti hyvää ilmanvaihtoa. Olennaista on, että korvausilma tuodaan mieluiten kiukaan yläpuolelle, jolloin raitis, viileä ilma sekoittuu lämpimään eikä päädy suoraan uuniin. Lisäksi pitää muistaa, ettei jatkuvalämmitteistäkään saunaa hehkuta saunomisen aikana yleensä enää yhtä kovalla teholla, kuin lämmitettäessä.
Jotta tämä onnistuu painovoimaisesti eli, että ilma oikeasti virtaa putkesta huoneeseen sisään, pitää korvausilmaputken päihin saada riittävä ilmanpaine-ero. Sähkökiukaan, erityisesti mallin, jossa termostaatti on kiinni kiukaassa, alaosaan ei myöskään saa suoraan johtaa kylmää ilmaa, sille se voi johtaa kiukaan ylikuumenemiseen.
Esimerkkejä painovoimaisen ilmanvaihdon toteutuksesta Alpo S. Reinikaisen kirjasta Suomalainen sauna (1977). Kuva 4+5: Jatkuvalämmitteisen kiukaan vaihtoehtoja, joista 4 Reinikaisen suosittelema. Kuva 6. Jatkuvalämmitteinen puukiuas imurina, erillistä poistoa ei saunomisen aikana tarvita. Kosteuden poistuminen putkistoista pitää myös varmistaa.
Miten kylmä korvausilma saadaan johdettua saunaan?
Viileää ilmaa on perinteisesti tuotu min. 10cm2 halkaisijaltaan olevalla pyöreällä putkella puukiukaan alle. Tämä on ihan toimiva vaihtoehto, esim. Rakennustiedon suositus on tulo- ja poistoilman venttiilien aukkojen pinta-alaksi on vähintään 300cm2. Riittävä ala ei kuitenkaan vielä takaa painovoimaisen ilmanvaihdon toimivuutta.
Esimerkkitoteutus alla olevassa kuvassa:
Vesa Leskinojan Saunavesa.fi-sivustolta löytyvä järkevä esimerkki jatkuvalämmitteisen kiukaan korvausilman tuomisesta kiukaan päälle. Kuvassa on kiukaan päällä myös Vesan keksintö, Veskutin löylynohjain.
Kylmän ilman virtaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että korvausilman otto ulkona sijaitsee vähintään metrin ulostuloaukkoa korkeammalla. Näin kylmempi ja siten myös painavampi ulkoilma ”painuu” ilmanvaihto putkea myöten ulkoa sisälle sopivalla vauhdilla. Putken mutkien pitää myös olla pyöristettyjä, että ilma liikkuu vapaasti. Suositeltavaa on pitää myös kulmat yli 90 asteisina. Viimeisen, kiukaan päälle ilmaa kääntävän mutkan pitäisi olla myös tällainen, ettei löylyä heitettäessä saunaan muodostuva tilapäinen ylipaine tilapäisesti salpaa ilmavirtaa. Esim. 45 asteen kulma tuottaa sopivan 135 asteen käännön.
Asia on havainnollistettu alla olevassa videossa.
Kuten Vuolle-Apiala mainitsi, saunaan voi tehdä myös lisää reikiä, esim. ikkunoita, joilla korvausilmaa saa tilapäisesti lisää. Niiden ei pitäisi kuitenkaan olla ainoa ratkaisu saunan ilmanvaihtoon.
Lisää pohdintaa saunan luonnollisesta ilmanvaihdosta on alla linkitetyssä Erkki Äikäksen Sauna-lehteen vuonna 1986 kirjoittamassa Sisäilmasto ja ilmanvaihto –artikkelissa. Se ilmestyi painovirheen vuoksi kahdessa numerossa, jotka olen tässä PDF:ssä yhdistänyt yhdeksi artikkeliksi – alkuperäisestä puuttuneet kuvat ovat PDF:n viimeisellä sivulla.
Korvausilma ympärivuotisessa käytössä olevassa saunassa
Mikäli saunaa lämmitetään myös talvella, liittyy korvausilmaan mukavuushaasteita. Kovalla pakkasella ulkoilma on nimittäin sekä kuivaa että kylmää, jolla on vaikutusta sekä löylyihin että lämmitykseen.
Jos ulkoilmaa johdetaan lattiatasoon, viilentää se väistämättä alhaalla olevia pintoja, lattiaa ja alalauteita tai askelmia. Myös kiukaan toimintaan se vaikuttaa. Kylmä ilma on kyllä kuivaa ja hapekasta, mutta lämpötila hillitsee kiukaan lämpenemistä. Lattiaa voi lämmittää mahdollisuuksien mukaan erikseen, jolloin haitta pienenee – energiankulutuksen kustannuksella.
Viimeinen tekijä on sitten tuulen suunta saunan ulkopuolella. Tästä puhuttiin saunan sijoituksen yhteydessä, mutta on syytä muistuttaa, että kylmät talvipuhurit puhaltavat yleensä koillisesta. Eli täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä. Uusissa savusaunoissa on sekä lämmityksen että korvausilman vuoksi tehty maantasoon tuloaukkoja, joilla ilmaa voidaan ottaa kohtuullisen tuulen suunnasta.
Kiuas puhaltimena
Imurin lisäksi kuuma kiuas toimii luonnollisena puhaltimena, sillä sen rakenne on avoin alhaalta ylös ja kivien kuumentava ilma nousee itsestään ylös kohtuullista vauhtia. Tämän ansiosta sauna ylipäänsä lämpiää. Varaavissa sähkö- ja puukiukaissa – ja Narvin Löylymestarissa – on kannessa luukku, joka estää tämän ilmavirran ja sitä kautta rajoittaa saunatilan lämpiämistä. Koska puukiukaan sisälämpötilat voivat olla sähkökiuasta kovempia, aiheuttaa puukiuas todennäköisesti suhteellisesti kovemman läpivirtauksen.
Omat kokemukseni ovat sen kaltaisia, että tämä ilmanvaihtoratkaisu ei sellaisenaan tyypillisesti ole riittävä, vaan tarvitaan sopivasti veto myös saunatilasta ulospäin.
Onko hirsisaunassa automaattisesti hyvä ilmanvaihto?
Olen nähnyt useammissa vakavasti otettavissa lähteissä kuvia ja selityksiä hirsiseinän ylivoimasta ilmanvaihdossa. Joissakin kuvituksissa, kuten alla olevassa kuvassa, on esitetty, että ilma läpäisisi ehyen hirsiseinän. Olen epäuskoisena keskustellut asiasta useampaan kertaan hirsirakennusten ja savusaunojen asiantuntijan Risto Vuolle-Apialan kanssa. Hän esitti minulle oman näkemyksensä asiasta.
Hirsiseinä, jonka seinät on tiivistetty sammaleella, läpäisee ilmaa jonkin verran. Se ei kuitenkaan toimi ilmanvaihtokanavana eikä riitä ilmanvaihdoksi. Esimerkiksi raoton ponttilautalattia vaatii lattiatasoon erilliset tulo- ja poistoilma-aukot (tai lattiaräppänät), mahdollisesti säädettävät sellaiset, joista ilma pääsee vaivattomasti liikkumaan.
Kuvalähde: Alpo S. Reinikainen, Suomalainen sauna. 1977
Vanhoissa savusaunoissa ei ollut tiivistä lattiarakennetta, vaan ilma vaihtui Vuolle-Apialan alimman hirsikerran alta, ei hirsikertojen välistä. Tämä on itse asiassa myös toivottavaa, sillä erilaiset ilmavuodot kiukaan tasolla lisäävät savusaunan paloriskiä.
Tasainen lämpöjakauma ei riitä
Täytyy huomauttaa, ettei peräänkuuluttamani tasainen pystysuuntainen lämpöjakauma ole riittävä ehto hyvälle saunakokemukselle. Lämpötila saakin laskea tasaisesti lattiaa kohti, erityisesti jos saunassa peseydytään (kts. artikkeli saunan huoneratkaisuista). Tätä voi helpottaa lisäluukuilla tai ulkoilmaa läpäisevällä rakolautalattialla, jollaista itse olen rakentamassa ja jollaista monissa ulkosaunoissa - myös savusaunoissa - onnistuneesti käytetään. Rakolattiassa ilma vaihtuu sentin toisistaan irtiolevien lattialautojen väleistä.
Oman saunaprojektini lähtökohtana olleessa hikikopissa varvas- ja hartiatasojen lämpötilaero oli varsin hyvä 15 astetta. Kokemus oli kuitenkin varsin infernaalinen. Syynä oli mielestäni sekä ilmanvaihdon lähes täysi puuttuminen, että liian pieni ilmatilavuus, joka tarkoittaa samalla säteilevien seinäpintojen läheisyyttä. Pelkällä lämpömittarilla saunan toimivuutta ei siis voi arvioida.
Suomen saunaseuran toiveesta julkaisen heidän tiedotteensa Satavuotiaiden saunojen keräyksestä:
Arvoisa suomalaisen saunan ystävä,
Suomen Saunaseura on vuonna 1937 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on vaalia suomalaista saunaperinnettä. Seura kerää tätä tavoitetta toteuttaakseen tietoja saunoista, jotka ovat olleet jatkuvassa käytössä vähintään vuodesta 1917 lähtien eli koko Suomen itsenäisyyden ajan.
Keräyksen tulokset julkistetaan vuoden 2017 alkupuolella osana itsenäisyytemme juhlavuoden tapahtumia. Syntyvä aineisto tulee muodostamaan arvokkaan materiaalin suomalaisen saunan historian ja saunakulttuurin tutkijoille. Aineiston uskotaan kiinnostavan myös mediaa.
Saunoista kerättyjä tietoja käytetään ensi sijassa Suomen Saunaseuran hankkeisiin ja Suomi 100 -projektiin liittyviin tapahtumiin. Tiedot tulevat tutkijoiden käyttöön ja niitä voidaan luovuttaa myös medialle saunaa koskevia kirjoituksia varten.
Jos käytössäsi tai tiedossasi on vuonna 1917 tai sitä ennen käyttöön otettu ja edelleen käytössä oleva sauna ja haluat sen tulevan kirjatuksi Suomen Saunaseuran satavuotiaiden saunojen luetteloon, niin pyydämme lähettämään siitä tiedot. Kerätyt tiedot säilytetään Suomen Saunaseuran hallussa ja Seura varaa oikeuden siirtää ne johonkin kansalliseen kulttuuriarkistoon.
Tietojen keräysaika on 1.3.2016 - 30.9.2016. Tarkempia tietoja keräyksestä antaa seuran toiminnanjohtaja Katariina Styrman, sähköposti tj@sauna.fi , puhelin 050–371 8178.
Kiitos osallistumisestasi kyselyyn ja saunaan liittyvän kulttuuriperintömme keräämiseen.
Helsingissä helmikuussa 2016.
Tuomas M. S. Lehtonen
Suomen Saunaseuran puheenjohtaja
Katariina Styrman
Suomen Saunaseuran toiminnanjohtaja
Edellisessä artikkelissa kerroin omasta rakennusluvan hakuprosessistani. Tässä artikkelissa on Suomen suurinta kuntaa koskeva erimuotoinen esimerkki luvan myöntämisen edellytyksistä.
Puhuttaessa Helsingistä, ei tule ensimmäisenä mieleen, että myös siellä on paljon omakotitaloja sekä pihasaunoja, erityisesti rintamiesalueilla. Mikäli Helsingissä haluaa tontilleen saunan, pitää huomioida seuraavat asiat:
Asemakaavan vaikutus (erityisesti talousrakennuksia koskien)
Tontin rakennusoikeus
Liittyminen kunnallistekniikkaan
Etäisyys rajoista
Ympäristövaikutukset
Tontilla on oltava rakennusoikeutta, jotta sinne saa rakentaa mitään. Sauna pitää todennäköisesti liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon, joten tämä pitää huomioida suunnitteluvaiheessa.
Asemakaava Helsingissä sisältää yleensä suhteellisin tarkkoja ohjeita siitä, minkä tyylisiä rakennuksia kaupunginosassa hyväksytään. Kaava voi myös määritellä pientalotontilla tarkan paikan mihin talousrakennuksen voi pystyttää. Helsingin asemakaavoja voi tutkia netissä:
Esimerkki rakentajaa avustavasta kunnan tietopalvelusta Helsingissä
Varsinainen kaava löytyy nimellä kaavadokumentti, valitsemalla vasemmasta valikosta Voimassa olevat, Asemakaavat ja Asemakaavahakemisto. Jos zoomaustaso on riittävän lähellä, tämän jälkeen aluetta klikkaamalla kohdetta avautuu oikeaan reunaan Kaavan tiedot, josta kaavadokumentti löytyy liitteenä.
Ympäristövaikutukset kaupunkialueella
Kuten aiemmassa artikkelissa mainittiin, sauna pitää sijoittaa riittävän matkan päähän tontin rajoista. Tähän liittyvät myös ympäristönäkökulmat. Kysyin saunan lämmitystavan luvallisuudesta Helsingin Ympäristökeskuksen Jukka-Pekka Männiköltä. Hän kertoi, että kaupunki suosittelee sähkökiuasta tiivisti rakennettuihin ympäristöihin puukiukaiden pienhiukkaspäästöjen vuoksi.
Kaupunki ei kuitenkaan lähtökohtaisesti estä puukiukaiden käyttöä. Savusaunaa sen sijaan tuskin saisi pienelle omakotitontille pystyttää, mutta tästäkään ei ole tiukkaa negatiivista linjanvetoa. Yleisesti ottaen kaupunki kannustaa energiatehokkuuteen ja suosimaan pienipäästöisiä puukiukaita. Ympäristökeskuksen mukaan esteitä rakentamiselle voi muodostua lähinnä naapureiden mielipiteistä.
Ympäristökeskuksen Marja Myllynen sanoo: ”Saunojen päästöillä on huomattava osuus pääkaupunkiseudun pienhiukkaseudun pienhiukkaspäästöistä. Helsingin valmisteltavassa Ilmansuojelusuunnitelmassa on tunnistettu, että puunpolton päästöjä pitäisi alentaa ilmanlaadun kannalta ja tehokkaimpia keinoja olisivat saunan kiukaiden päästöt. Toimenpiteeksi on valittu vaatimusten sijaan pehmeät keinot eli viestinnällä vaikuttaminen.” Erityisesti Marja pyrkii kannustamaan polttopuiden pitämiseen kuivana ja vähäpäästöisten kiukaiden hankintaan. Eli tällä hetkellä puulämmitteisestä saunasta saa Helsingissäkin vielä unelmoida vapaasti.
Tämä rakennuslupa-asioista lyhyesti. Koska lupaprosessi edellyttää ammattisuunnittelijan mukana oloa, ei rakentajan mielestäni tarvitsekaan tietää kaikkea yksityskohtaisesti, tai huomio kiinnittyy vääriin asioihin.
Suomenniemellä on saunottu oletettavasti kolmatta tuhatta vuotta. Saunomista ja saunoja on säädelty Suomen alueella ainakin jo 1600-luvun lopulta – todennäköisesti aiemminkin. Suomalaiset ovat aina noudattaneet lakeja ja moraalikoodeja näennäisen kuuliaisesti. Kerroin aiemmassa artikkelissa lain ja määräysten merkityksestä saunan sijoittelulle. Siinä viitattiin saunan luvallisuuteen ja kehotettiin konsultoimaan rakennuskunnan rakennustarkastusta alusta alkaen.
Tässä artikkelissa lisää yksityiskohtia siitä mitä hyvän käytännön mukaiseen rakentamiseen kuuluu ja miten rakennuslupaa haetaan. Sovelluskohteen saunamökki tai talousrakennus, eli ei asunto. Aloitan kuitenkin suunnittelun muodollisesta puolesta, sillä rakennusluvan hakeminen edellyttää tiettyjä suunnitelmia. Tämä artikkeli ei pätevöitä suunnitteluun, mutta antaa oman saunan rakennuttajalle edellytykset keskustella sekä rakennusviranomaisten että ammattisuunnittelijoiden kanssa.
Kaikki alkaa suunnittelusta
Tässä blogissa on puhuttu paljon suunnittelusta ja suunnitteluratkaisuista. Painopisteenä on ollut saunakokemuksen suunnittelu. Tosiasiassa olen vain raapaissut pintaa sen suhteen, millaisia suunnitelmia luvanvarainen rakentaminen todellisuudessa vaatii.
Kotimainen rakennuslupajärjestelmä on mielestäni varsin vaativa. Luvan hakeminen edellyttää pätevän suunnittelijan (rakennusinsinöörin/arkkitehdin tai arkkitehdin; kts. Rakennusvalvonnan video) tekemää pääsuunnitelmaa kohteesta. Myöhemmissä vaiheissa tarvitaan tyypillisesti työpiirustusta sekä mahdollisesti erillisiä lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähkösuunnitelmia, joissa voi olla tarpeen konsultoida kyseisen alan erikoissuunnittelijoita.
Oma saunamökkini rakennetaan piharakennukseksi, johon ei tule juoksevaa vettä, joten kuvittelen pärjääväni pelkästään pääpiirustuksella ja myöhemmin hankittavalla sähkösuunnitelmalla.
Tarvitseeko sauna rakennuslupaa?
Kysyin asiaa Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta. Arkkitehdit Juha Veijalainen ja Henna Helander vastasivat ystävällisesti kysymyksiini. Heidän mukaan pihasauna on aina rakennus, ei kevyt rakennelma, joten sitä koskevat kaikkia rakennuksia käsittelevät määräykset: maankäyttö- ja rakennuslaki, maankäyttö- ja rakennusasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ellet tiedä, että kunnassasi on saunoja koskeva poikkeuskäytäntö, voit olettaa, että lupa uuteen rakennukseen tarvitaan.
Mikäli suunnitelmat ovat ristiriidassa jonkun valtakunnallisen tai paikallisen säännön kanssa, täytyy sitä varten hakea poikkeuslupaa, jonka avulla voidaan tapauskohtaisesti poiketa yleisistä vaatimuksista.
Kun sauna on siis todettu rakennukseksi, pitää seuraavaksi todeta, että kaikki kiinteät rakennukset tarvitsevat rakennusluvan, ellei niillä ole kunnan rakennusjärjestyksessä jotakin poikkeusta. Kun käsittelin asiaa aiemmin, huomautin, että lain hengen mukainen tulkinta kiinteästä rakennuksesta voi tarkoittaa myös lautta- tai tynnyrisaunaa, mikäli sellainen pysyvästi johonkin pysäköidään. Myyjien vakuuttelut siitä, että siirrettävä sauna ei tarvitse lupaa, eivät tässä suhteessa pidä paikkaansa. Tosin, lienee hyvin epätavallista, että rakennusviranomaiset vainoaisivat tällaisia rakennuksia.
Mitä asiakirjoja saunamökin rakennuslupaan vaaditaan?
Rakennusluvan hakeminen sisältää ison tukun liitteitä. Luvan myöntämisen edellytyksenä tontilla pitää olla riittävästi rakennusoikeutta jäljellä ja rakennuksen täytyy sopia paikalliseen asemakaavaan (näistä lisää erillisessä artikkelissa). Oman saunarakennukseni kohdalla tarvittiin seuraavia:
Rakennuslupahakemus
Kiinteistörekisteriote
Karttaote
Asemapiirros
Pohjapiirros
Julkisivupiirrokset
Rakennesuunnitelma
Selvitys naapureiden kuulemisesta
Rakennushankeilmoitus
Varsinaisen lupahakemuksen lisäksi siis kaksi kiinteistöä kuvaavaa dokumenttia (2-3), neljä suunnitteludokumenttia (4-7) sekä kiinteistönaapurien kuulemisselvitys. Naapurien kuuleminen voi olla erityistä mökkialueilla haaste, mikäli tonttinaapureita on useita tai kiinteistöjä hallinnoi kuolinpesä, jonka osakkaista ei ole tietoa. Olen ainakin itse joutunut tämän projektin aikana huomaamaan, ettei edes elossa olevista suomalaisista ole helppoa saada selvää, kuolleista ja heidän perheistään puhumattakaan! Kaikkien mielipidettä vaaditaan, vaikkei se välttämättä lupaan vaikutakaan. Rakennushankeilmoitus (RH-1) menee maistraattiin paikallisen rakennusvalvonnan kautta.
Suunnitteludokumenteista pohjapiirros ja rakennesuunnitelma ovat keskeisimmät. Nämä saattavat mahtua yhdelle pääpiirustukselle. Alla on Heikki Ronkaan tekemä piirustus allekirjoittaneen Suvikallion saunaan:
Pääpiirustus: Pohjapiirrustus, julkisivupiirrustus ja rakennesuunnitelma osana piirustusta
Hyvänä esimerkki saunarakennuksen suunnittelun kokonaisuudesta Lars-Peter Jounilan opinnäytetyössä (Oulunseudun ammattikorkeakoulu), jonka liitteinä kaikki rakennusluvan vaatimat suunnitteludokumentit jopa siistimmässä muodossa kuin allekirjoittaneella. Suunnitelma on siis muodollisesti esimerkillinen, en ota kantaa sen teoreettisiin löylyominaisuuksiin (päivitys 29.9.2020: valitettavasti opinnäytetyö ei tällä hetkellä ole saatavilla verkosta,) :
Lupien hinnoittelu on kuntakohtaista. Kaava on kuitenkin yleensä se, että maksetaan rakennustyypistä riippuvainen perusmaksu ja tähän päälle neliöhinta kokonaisalan mukaan. Kokonaishinnaksi tulee joitakin satoja euroja. Kuntakohtaiset rakennusvalvontaksat löytyvät yleensä suoraan verkosta, esim. Helsingin kaupungin sivuilta. Oma lupani peruskatselmuksineen ja hyväksyntöineen tullee maksamaan pari sataa. Pieni kunta, pieni maksu, mutta paljon työtä.
Varaudu muutoksiin myös valmismökissä
Jos hankit valmissaunapaketin, sinun pitäisi saada suunnitteludokumentit paketin toimittajalta. Kannattaa varmistaa tilausta tehdessä, että näin on ja selvittää mitä piirrosten muuttaminen tulee maksamaan, mikäli jokin ehdotettu ratkaisu ei kelpaakaan paikalliselle rakennustarkastukselle.
Esimerkiksi joissakin saunamökeissä on valmiina polttopuuvarasto. Sain polttopuiden varastoinnista ristiriitaista tietoa, mutta Pelastusopiston vanhempi opettaja Jani Jämsä oikaisi minua asiassa. Kävi ilmi, että parinkin kuution polttopuuvarasto voitaisiin periaatteessa tulkita polttoainevarastoksi, jollaista Rakentamismääräyskokoelman ohjeen E9 perusteella ei saa sijoittaa ilman osastointia rakennuksen yhteyteen. Tämäkin ohje jättää paikalliselle valvonnalle viimeisen sanan, sillä asiaan on myös poikkeusohje, jonka mukaan ”tavanomaisia pienehköjä varastoja ei tarvitse osastoida.”
Ammattiapu on välttämätöntä
Rakennuslupaprosessia omassa projektissani pyöritti myös muodollisena pääsuunnittelijana toiminut Heikki Rongas. Hän hoiti hakemuksen valmistelut, jättämisen ja keskusteli ennen hakemuksen jättämistä mm. jätevesiratkaisun soveltuvuudesta ja suunnitteli sen kohteen mukaan.Tämä on esimerkki yhden Etelä-Suomalaisen kunnan vaatimuksista, toisaalla menettely saattaa olla hieman poikkeava.
Pääsuunnittelija Heikki Rongas ei ole ainoastaan asiantunteva rakennesuunnittelija, vaan myös pätevä valokuvaaja ja kitaristi!
Piirustuksia tehtiin Heikin kanssa pitkään ja hartaasti. Tein itse suuntaa antavia mittakaavapiirrustuksia ruutupaperille, Heikki viimeisteli ne työsti niitä eteenpäin tietokoneympäristössä. Joustava ja luottamuksellinen suhde suunnittelijaan on tarpeen, jos oma mieli on muuttuvainen tai tahtotila vaihtuu projektin aikana. En itse tiennyt projektin käynnistyessä marraskuussa vielä kovinkaan tarkkaan, millainen saunasta tulisi. En tiedä kaikkea vieläkään, kun lupaa on jo haettu.
Varhainen, mutta lopputulokseen olennaisesti vaikuttanut luonnos pohjapiirrustukseksi allekirjoittaneelta
Omat suunnitelmani ovat tarkentuneet kuukausi kuukaudelta, kun olen oppinut lisää materiaaleista ja hyvän löylyn vaatimuksista. Heikki on asiakasta kuunnellen tehnyt useamman revision pohjapiirrustuksesta, mm. vaihtaen materiaalipaksuutta puulaadun mukaiseksi. Eräs omassa suunnitelmissani jatkuvasti päänvaivaa aiheuttanut yksityiskohta oli väliseinä. Koska kiukaani tulee olemaan seinän läpi lämmitettävä tunnelimalli, pitää väliseinä tehdä palonkestäväksi. Mutta koska sauna ei lepää kokonaisuudessaan betonilaatan päällä, on tiilimuurin perusta tehtävä tavanomaista monimutkaisemmalla tavalla.
Jos ja kun hyödynnät omassa projektissasi ulkopuolista suunnittelijaa, mieti tarkkaan millainen suunnitteluprosessi on edessä, miten työskentelette ja mistä maksat. Iteraatiot ja revisiot ovat suunnittelutyölle tyypillisiä. Ne kuitenkin tarkoittavat suunnitelmien parantumisen ja tarkentumisen lisäksi myös lisätöitä. Ja työstä on varauduttava maksamaan. Onkin niin, että pienen rakennuksen hinnasta huomattavan suuri osa, jopa tuhansia euroja, eli kymmeniä prosentteja, voi mennä erilaisiin suunnittelukustannuksiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon. Jos rakentaa omin luvin ja kuvin, ottaa tietoisen riskin mm. vakuutusnäkökulmasta.
Tämä blogi ei anna valmiuksia ammattisuunnitteluun, ainoastaan esittämään saunarakennusta koskevia vaatimuksia ja ratkaisuehdotuksia!
Milloin voi aloittaa rakentamisen?
Luvan hakemisen ja myöntämisen jälkeen pitää tehdä aloitusilmoitus. Tässä yhteydessä rakennusvalvonta vaatii vähintään vastaavan työnjohtajan hyväksynnän. Työnjohtajalta edellytetään pätevyyttä ja toimintaedellytyksiä. Ilmoituksen lisäksi rakennusvalvonta voi vaatia erillistä aloituskokousta. Tämän jälkeen voi alkaa rakentaa perustuksia.
Koneellisen ilmanvaihdon käyttökohteet ovat vuosikymmenien aikana lisääntyneet. Kosteiden tilojen uudisrakentamista asuinrakennuksissa koskevat tarkat ilmanvaihtomääräykset. Saunan ilmanvaihto täytyy tyypillisesti toteuttaa eri tavalla kuin muiden huoneiden tai löylyt kärsivät lopputuloksesta.
Koska ilmanvaihto on yksi kolmesta saunakokemuksen peruspilarista, on sen toteuttaminen koneellisesti periaatteessa hyvä asia. Silloin se ainakin paperilla toimii halutulla tavalla. Toisaalta, monissa kohteissa huono koneellinen ilmanvaihto on täysin tuhonnut saunan. Pahin virhe on poistoilmaventtiilin sijoittaminen ainoastaan saunan kattoon ja pitäminen jatkuvasti täysillä. Tällöin löylyt saattavat päästä suoraan pihalle!
Onnistuneen koneellisen ilmanvaihdon edellytykset tunnetaan
Ilmanvaihdon vaatimuksia on kaksi. Sen pitää jakaa lämpöä tasaisesti saunan eri korkuisiin osiin ja pitää saunan ilma sopivan kosteana ja raikkaana.
Onneksi koneellinen ilmanvaihto voidaan suunnitella varsin toimivaksi. Hyvä uutinen on se, että kaikki aiheeseen liittyvä tieto on tätä nykyä vapaasti saatavilla. Sitä ei tosin ole kovin paljoa. Suomenkielinen tietämys asiasta kiteytyy VTT:n 90-luvulla tekemiin tutkimuksiin, jotka julkaistiin Erkki Äikäksen toimista vuonna 1992. Pyynnöstäni ja toisen raportin kirjoittajan Rolf Holmbergin luvalla VTT julkaisi raportin verkossa toukokuussa 2016 vapaasti kaikkien saataville. Sen voi nyt lukea täältä:
Tämä tutkimus on tärkeimpiä osia suomalaisen saunan rakennusteknistä tietämystä. Edesmennyt sauna-asiantuntija, arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa totesi Tiede-lehden haastattelussa vuonna 2006 http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/otetaan_teknoloylyt, että ”ilman liikkeet tunnetaan riittävän hyvin vasta yhden saunatyypin kohdalla: koneellisesti ilmastoidun sähkösaunan”. Tilanne ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa mihinkään.
Seuraavassa oma yhteenvetoni tämän tutkimuksen mukaisista saunan koneellisen ilmanvaihdon suosituksista.
Tulo- ja poistoilman tasapaino
Nykyään koneellinen ilmanvaihto tarkoittaa poikkeuksetta koneellista tulo- ja poistoilmaa. Tämä on suositeltavaa myös saneerauskohteissa. Jos jommankumman jättää pois, on lopputulos epävarma. Poistoilmakanava voi tosin sijaita myös viereisessä huoneessa mikäli saunan ovi ei ulotu lattiaan asti ja ilma voi siten poistua tätä kautta. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava ratkaisu, sillä sauna kuivuu saunomisen jälkeen tehokkaimmin mikäli kostea ilma pääsee poistumaan katonrajasta, jonne se normaalisti siirtyy. Katonrajaan poistoilmapistettä ei kuitenkaan kannata pelkästään sijoittaa.
Jäljelle jääviä valintoja ovat siis: ilmanvaihtopisteiden sijainti ja ilmanvaihdon määrä. VTT tutki kummankin tekijän yhteisvaikutusta useissa kokeissa, jotka edellä mainitussa raportissa esiteltiin.
Korvausilman tuonti
Korvausilma pitäisi saada sekoittumaan sopivasti saunailman kanssa. Saunailmaa viileämpi korvausilma ei itsestään nouse ylöspäin. Paras ratkaisu on tuoda raitis ilma saunaan kiukaan yläpuolelle (”kiukaan ja katon keskiväliltä”), jolloin se erityisesti löylyä heitettäessä tehokkaasti sekoittuu saunailmaan. Löylyn puhti saattaa hieman vähentyä, mutta kokonaisuudessaan se takaa tasaisimman ilman jakautumisen. Sopiva etäisyys kiukaan yläreunasta on vähintään kymmeniä senttejä, mutta katonrajakin on parempi kuin mikään kiukaan yläreunaa alempi sijainti.
Koneellisen ilmanvaihdon tuloventtiili. Venttiilissä on ilman hajoitin, joka vaikeuttaa myös löylyn pääsyä väärään suuntaan.
Joissakin vanhemmissa kohteissa raitisilma on johdettu painovoimaisesti kiukaan lähettyville. Näissäkin tapauksissa sama sijoitusohje pätee, mutta varauksin. Betonilattioiden kohdalla tämä on edellyttänyt varustautumista jo valuvaiheessa. Jatkuvalämmitteisten puukiukaiden kohdalla tämäkin tarjonnee jonkinlaisen ratkaisun, sillä kiuas imee ympäristöstään ilmaa kuten koneellinen poisto.
Alhaalla johdettu ei kuitenkaan pääse sekoittumaan löylyhuoneen ilmaan samalla tavoin kuin kiukaan päälle tuotu ilma. Toisaalta, mikäli painovoimainen korvausilma ohjataan kiukaan yläpuolelle, voi käydä niin, että se voi muuttua löylyn lyömisen vaikutuksesta poistoilmarööriksi! Toinen syy välttää tällaista ratkaisua.
Poistoilmaventtiilin sijainti
Poistoilman mukana pitäisi saada hiilidioksidi, mahdollinen hien haju ja ylenmääräinen kosteus ulos löylyhuoneesta. Muuten saunassa ilma muuttuu tunkkaiseksi ja kerääntyvä kosteus tekee olon tukalaksi, kun löylyn heittojen välilläkään ei pysty hikoilemaan (löylyn fysiikka -artikkelissa selitetään miksi näin) on. Vaikka kosteus kerääntyy saunan yläkerroksiin, sitä ei kannata sieltä lähteä poistamaan, sillä samalla häviää lämpimin ilma. Löylyt saattavat syöksyä suoraan harakoille.
Ilman kiertoa saunassa on havainnollistettu alla olevassa Saunavesan löylyanimaatioon perustuvassa videossa. Ilmanvaihdon tekninen toteutus jää tässä auki, mutta oletan että kysymyksessä on koneellinen ilmanvaihto.
Poistoilma kannattaa myös tutkimusten mukaan sijoittaa laudetasoa alemmas. Ei välttämättä aivan lattiarajaan kuten animaatiossa, mutta selvästi lämmitettävää aluetta alemmas.
Poistoilmaventtiili lauteiden alla
Kun poisto on ottoa alempana, syntyy saunaan sopiva ilmankierto ja lämpötilaero hartiakorkeuden ja jalkojen tason välillä minimoituu. Väärällä suunnittelulla lämpötilaero voi olla jopa 40 astetta, hyvälle alle 10 astetta Celsiusta. Tällaisella ilmanvaihdolla myös löylyä ohjautuu saunan alaosaan. Tutkimuksessa nimittäin havaittiin myös se mahdollisuus, että matala tuloilma ja korkea poistoilma yhdessä rajoittivat löylyn ainoastaan hartiakorkeudelle. Syntyi niin sanottu oikosulkuvirtaus.
Esimerkki erittäin tasaisesta pystysuuntaisesta lämpötilajakaumasta saunassa. Se on saavutettu sijoittamalla tuloilma korkeudelle T4. Kuvalähde VTT:n raportti T1431.
Rakennustekniikan kannalta lauteiden alle sijoitettava venttiili on hieman haastava, sillä yleensä talotekniikka on sijoitettu välikattoon ja houkutus jättää seinäventtiili pois on monesti suuri. Tähän löytyy kuitenkin alle sadan euron ratkaisu nimeltään saunakanava, jolla katosta voidaan laskea poistoilmaventtiili kätevästi oikealle korkeudelle.
Saunakanava, 100 tai 120 mm, kuva: ilmastointikauppa.fi
Ilmanvaihdon määrä
Ilmanvaihdon suhteellinen määrä vaikuttaa saunakokemukseen. Tuloilman kanssa ilman pitää sopivasti hajautua, ettei se tunnu saunojille vetona. Tutkimuksessa lisääntynyt ilmanvaihto pienensi pystysuuntaisia lämpötilaeroja, todennäköisesti siksi, että lämmin ilma vedettiin tehokkaammin lattianrajan poistosta ulos. Vedonkokemuksesta ei valitettavasti ole minkäänlaista tutkimustietoa, joten seuraavat perustuvat sekä määräyksiin, että VTT:n tutkimukseen.
Ympäristöministeriön rakennemääräykset (D2, 2012) rakennusten sisäilmasta ja ilmanvaihdosta edellyttävät, että saunassa ilman pitää vaihtua 2 litraa/sekunti per neliömetri, kuitenkin vähintään 6 l/s. Saunan kohdalla järkevästi edellytetään, että ilmaa tulee saunaan vastaava määrä. Sauna onkin joka tapauksessa parempi ali- kuin ylipaineistaa (eli ilma lähtee mieluummin kovempaa kuin tulee sisään). Vertailun vuoksi kylpyhuoneen käytönaikainen ilmanvaihtovaatimus on kiinteästi 15 l/s. RT-korteissa suositus on kuitenkin kolminkertainen, 6 l/s/m2, joka saattaa olla jo liikaa.
Vuoden 2017 lopussa Ympäristöministeriön ohjeistus muuttui. Asetus
uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta määrittelee asuintilojen yleiseksi ilmanvaihtotasoksi 6 dm2/s per henkilö ilman huonekohtaisia erityisvaatimuksia. Tämä kattaa siis myös saunan.
Ilmanvaihdon määrän suhteen VTT:n tutkimuksen mukainen suositus on myös selvä. Pienessä saunassa 48-96kg/h. Tämä yksikkö on hieman kiusallinen, sillä ilman paino riippuu lämpötilasta ja kosteudesta (kts. Esko Mäkelän artikkeli). Esimerkiksi 100C lämpöinen ilma painaa 0,95kg/m3. Tästä saadaan, että VTT:n saunassa ilma vaihtui lämpöisenä ollessaan 14-28 l/s, viileänä reilu 10 l/s. Saunan koko oli 2x2x2 metriä, eli ilmanvaihdon taso oli n. 3,5 l/s/m2.
Koska minkäänlaista validointia ilmanvaihdon määrän vaikutuksille subjektiivisella tasolla ei ole tehty, on mahdotonta esittämään parempi veikkauksia kuin tämä 3-7 l/s/m2. Jos ilmanvaihto suunnitellaan säädettäväksi, voidaan tilannetta myöhemmin korjata omien preferenssien mukaiseksi.
Uusissa kohteissa voi siis ehdottaa kahta ratkaisua: helposti säädettävä ilmanvaihdon määrä saunaan ja suljettava ”jälkituuletus”venttiili saunan kattoon lauteiden alla olevan rinnalle.
Rakennustekninen jälkihuomautus
Kostean ilman koneellinen poisto aiheuttaa omia haasteitaan. Esimerkiksi poistoputkien eristäminen ei tunnu saunakokemuksessa, mutta voi estää monia ikäviä kosteusongelmia. Näitä voi syntyä jos poisto on suoraan ulos ja ulkoilma hyvin kylmää. Tämä muistuttaa siitä, että kaikkien ratkaisujen käytännön toteutuksessa on syytä konsultoida rakennustekniikan asiantuntijaa, kuten rakennuslupa-artikkelissa kerrotaan.
Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on Suomen paras savusauna- ja hirsisauna-asiantuntija. Risto on vieraillut yli 500:ssa savusaunassa ja kirjoittanut saunoista ja hirsirakentamisesta kymmenkunta kirjaa.
Saunologian haastattelussa Risto kertoo mm. millainen sauna on ihmisgrilli, miten hyvä sauna suunnitellaan ja kuinka vanhoissa saunoissa peseydyttiin ilman suihkua.
Risto vastaa videolla seuraaviin kysymyksiin, joihin videon YouTube-sivulla voi siirtyä suoraan videon alta löytyvistä linkeistä:
Miten hyvä sauna suunnitellaan: 0:06
Mitä hyvään saunakokemukseen tarvitaan? 01:24
Miten saunan painovoimainen ilmanvaihto onnistuu? 2:51
Mitä mieltä olet pienistä huoneistosaunoista? 4:03
Minkä kokoinen hyvän saunan pitää olla? 4:43
Miten vanhaan aikaan hoidettiin peseytyminen saunassa ilman suihkua? 5:19
Monessako savusaunassa olet vieraillut? 6:25
Montako sauna-aiheista kirjaa olet kirjoittanut? 6:50
Hengittääkö hirsi saunan seinämateriaalina erityisen hyvin? 8:59
Jos paneeli kelpaa saunan sisäseinään, niin millaista paneelin pitää olla? 10:14
Kiinnostavatko saunat suomalaisia laajemmin? 11:05
Miksi savusaunojen suosio tuntuu lisääntyvän? 11:53
Voiko suomalaisia neuvoa saunan rakentamisessa? 12:36
Onko saunahaltijalle sijaa modernissa saunassa 13:32
Kiitokset Ristolle ja SC5 Online:lle haastattelun onnistumisesta!
Kiuasartikkelissa vertasin saunan kiuasta auton moottoriin. Samaan tyyliin voisi sanoa, että kiuaskivet ovat kuin auton moottoriöljy. Kiviä pitää säännöllisesti vaihtaa tai moottori ei lopulta enää toimi. Paraskin kivi hajoaa lopulta lämpökuorman alla. Huoltaminen kuuluu siis kiukaan normaaliin käyttöön. Kiviä ei tarvitse välttämättä vuosittain vaihtaa, mutta ne on hyvä latoa uudelleen, jolloin hajonneet kivet - tai vaurioituneen kiukaan - huomaa ja kiuas toimii kuten pitää.
Kiuaskivien tärkein ominaisuus on määrä. Kivien määrä pitää olla sopivassa suhteessa saunan kokoon. Perusidea on, että mitä tilavampi sauna, sitä enemmän kiviä. Edesmennyt sauna-arkkitehti Pekka Tommila piti kivimäärän ehdottamana alarajana 50 kg, kun saunan kokovaatimus oli 5 m2.
Vanhoissa savusaunoissa kiviä oli Vuolle-Apialan Savusaunan-kiuas kirjan mukaan 10-20 l/m3 – eli varsin runsaasti. Nykyisin suosittu oliviinidiabaasi painaa 3,5kg/l normaaleissa kokoluokissa n. 1,45 kg/l joten vaikkapa omaan 15 m3 saunaani tarvittaisiin tällä ohjeella n. 330 kg kiviä! (15 l/m3 * 15 m3 * 1,45 kg/l)
Saunan kivien laatu
Myös kivien laadulla ja koolla on väliä. Kivillä on suora vaikutus löylykokemuksen laatuun eli ne pitää valita kiukaan haluttujen ominaisuuksien mukaan. Kiuaskivien laatutekijät ovat mm. seuraavat:
Lämmönkestävyys
Lämmönjohtavuus
Lämmönvarauskyky
Koko
Muotoilu
Hajuttomuus
Näistä yksiselitteisin on lämmönkestävyys. Loppujen lopuksi kaikki kivet halkeilevat ja rapautuvat, mutta kestävillä kivillä siinä kestää merkittävästi pidempään.
Saunakiviä on historiallisesti Suomessa kaivettu ylös meren ja jokien pohjista. Nykyään tätä ei voi oikein suositella. Voi käydä kuten puolisoni sukulaisille, jotka olivat käyneet itse kaivamassa savukiukaaseensa kiviä luonnosta, mutta joutuneet pian vaihtamaan ne halkeilun vuoksi teollisesti louhittuihin. Väärin valituista kivistä voi syntyä myös hajuhaittoja. Kilohinnan ja tekniset vaatimukset huomioiden kiuaskivet eivät ole tärkeyteensä suhteutettuna iso investointi. Artikkelin loppupuolelta löytyy listattuna potentiaaliset kivilaadut kotigeologeille.
Tällaisiin savukiukaan oliviinidiabaasilohkareisiin sukulaiseni vaihtoivat itse maastosta kerätyt kivet.
Parhaat kivet tavalliseen kiukaaseen
Jatkuvalämmitteisen sähkökiukaan kivien tärkeimmät ominaisuudet ovat muotoilu, lämmönjohtavuus ja koko. Kivet ovat näkyvillä, joten niiden pitää sopeutua saunan sisustukseen. Vaihtoehtoja ulkonäölle on rajoitetusti, mutta saatavilla on rosoisia, pyöristettyjä ja lähes pyöreitä kiviä; mustia, harmaita ja valkoisia kiviä.
Jatkuvasti lämpiävän kiukaan kivien pitää johtaa hyvin lämpöä. Sähkökiukaassa lämmön on siirryttävä vastuksilta, puukiukaassa pesän ja savukanavien metallipinnoilta. Lämmön varaaminen on toissijaista tässä käyttökohteessa eikä kaupasta vahingossa tule ostaneeksi tässä suhteessa huonoja kiviä.
Koko pitää sen sijaan huomioida niin hankinnassa kuin asettelussa. Rautakaupan hyllystä löytyvät valmiskivet (5-10cm) ovat yleensä sopivia tyypillisiin pikkukiukaisiin. Kivien pitää asettua sähkövastuksiin ja puukiukaan metallipintoihin nähden sopivan tiivisti. Tyypillisesti vastustilaan sijoitettavat kivet ovat sen kokoisia, että juuri vastusten väliin mahtuvat. Sähkövastuksia ei saa täysin eristää, etteivät ne ylikuumene ja vaurioidu. Jatkuvalämmitteisissä saunoissa ilman, savukiukaissa savukaasujen, pitää mahtua virtaamaan kivien välistä ylös, jotta sauna lämpenee. Tämän takia litteät kivet on hyvä sijoittaa pystyasentoon.
Jos kiukaaseen mahtuu reilummin kiviä, voi kiukaan pohjalla käyttää isompia ja pinnalla pienempiä kiviä. Pintakivet voivat olla myös huokoisempia tai röpöläisempiä, jolloin niillä on suurempi pinta-alan veden löylyksi höyrystämistä ajatellen.
Oliviinidiabaasi on tällä hetkellä suosituin, edullisin ja ominaisuuksiltaan paras yleiskivi. Oliviini on painavampi ja varaavampi, mutta maksaa helposti yli tuplat. Jarmo Huotari Narvilta kertoo, että valkoiset, kalkkipitoiset kiuaskivet ovat huokoisempia ja luovuttavat kosteutta rauhallisemmin. Tämä ominaisuus sopii erityisesti pieniin sähkökiukaisiin.
Päivitys 23.9.2017
Vulkaniitti on eräs pitkään tuotannossa ollut, mutta sivummalla parrasvaloista pysynyt kivi. Se muistuttaa oliviinidiabaasia, mutta on sileämpi ja tummempi kivi. Sitä on toimitettu ulkomaille erityisesti Helon kiukaiden mukana, mutta yksi kotimainen ketju pitää sitä hyllyissään. Saatavilla vain alle kymmen senttisenä, joten ensisijaisesti sähkökiukaisiin.
Erikoiskiukaiden kiuaskivet
Varaavat kiukaat vaativat kiviltä erityisesti lämmönkestävyyttä, lämmönvaraavuutta ja sopivaa kokoa sekä muotoilua. Varaavat sähkökiukaat ovat koko ajan kohtuullisen lämpimiä, joten kivien pitää kestää lämpöä tavallista kiuasta paremmin. Tämä saavutetaan yleensä helpoiten kiviä suurentamalla. Esimerkiksi Narvin Löylyvalmis vaatii 10-15cm kokoluokan kiviä sisäänsä. Kivien muotoilulla ei näissä kiukaissa ole muutoin väliä.
Sen sijaan Saunasammon älykiukaissa kivien muodot merkitsevät. Saunasampo-kiukaassa kivien lämmityksessä hyödynnetään puhallusta. Saunasammon keksijän Tapio Yli-Koveron mukaan heidän kokemustensa pohjalta on luonnollinen valinta ollut röpelöinen keraaminen kivi, joka ilmeisesti vastaanottaa ilmavirran lämpöä paremmin. Laadukkaat keraamiset kiuaskivat ovat myös kestävämpiä, mikä voi vähentää huoltotyön tarvetta, joka taas on julkisissa käyttökohteissa kuluerä. Parinkin päivän käytöstä poisto myös harmittaa julkisten saunojen käyttäjiä, joten panostus kestävyyteen on paikallaan.
Kestävyydestään tunnettuja Kerkesin keraamiisia tetrakiuaskiviä Älykiukaassa. Kuva on sävytetty mustavalkoiseksi.
Savukiukaiden kivet ovat vielä oma lukunsa. Niiden perintöön kuuluu erikokoisten kivien käyttö kiukaan eri kerroksissa. Kiukaan pohjalle, lähimmäksi liekkejä asetetaan suuria, jopa monikymmenkiloisia, kuulemakiviä. Kivien koko pienenee pintaa kohden. Kiviä tarvitaan paljon ja niiden on varattava suhteellisen hyvin lämpöä.
Juha Telkkinen käytti omaan savusaunaansa pyöreitä keraamisia kiviä minimoidakseen noen ja muun palamisjätteen tarttumisen kiviin – siis täysin päinvastainen ratkaisu kuin Saunasammossa, mutta hyvästä syystä! Keraamisten kivien varausominaisuudet eivät ole erityisen hyvät, mutta Telkkisen kiuas on muutoin niin hyvin eristetty ja varaa lämpöä sydämeensä, ettei tämä kivien varauskapasiteetista tinkiminen ole löylyjä pilannut. Juhan mukaan sauna pysyy yhdellä lämmityksellä käyttökunnossa 48h.
Suomalaiset kiukaaseen sopivat kivilaadut
Suomessa on yleensä listattu seuraavat kivilaadut kiuaskivikelpoisiksi:
Diabaasi
Oliviini
Oliviinidiabaasi
Peridodiitti
Gabro
Kromimalmi
Risto Vuolle-Apialan kertoo Savusaunan kiuas kirjassaan Kainuun kiuastutkimuksesta vuodelta 1946. Tähän liittyvässä geologisessa selvityksessä kiukaista löydettiin seuraavia lajeja: graniitteja (58%), liuskeita (31%), kvartsiitteja (6%), peridodiittia (3%) ja dioreetteja (1%).
Peridodiitti Wikimediassa
Diabaasi Wikimediassa
Kivilaatujen saatavuustilanne on se, että diabaasia, peridodiittia, gabroa tai kromimalmia ei ole käytännössä kaupasta saatavissa. Joten kaupan on käytännössä vain oliviinia ja oliviinidiabaasia (katso täydellinen listaus kiuaskivien kilohinnat sivulta). Erikoiskokoisia kiviä voi tiedustella suoraan valmistajilta.
Ainoa tämän vuosituhannen aikana tehty vakava testi löytyy TM Rakennusmaailman numerosta 4/2005. Testin toteutti VTT ja siinä saatiin tulokseksi mm. seuraavia tietoja kivistä.
Tuotemerkki
tiheys kg/dm3
huokoisuus %
pirstoluku
ominaislämpö j/cm3K
Kerkes
2.26
0.09
20
2.6
Luonnon kivi
2.66
0.58
16
3.1
Eliittikivi
3.01
2.71
20
3.4
Parhaat Löylyt Oliviini-diabaasi
3.01
0.15
18
3.8
Parhaat Löylyt Pyöristetty
3.01
0.15
5
3.8
Seppälän kiuaskivi Oliviini-diabaasi
3.01
0.27
20
3.7
Oliviini
3.61
0.2
8
4.1
Tiileri
2.56
17.2
17
3.1
Tulikivi vuolukivi
3.05
0.23
20
3.7
Pirstoluku kuvaa montako kertaa kahdestakymmenestä kuumennus-jäähdytys -syklistä kivinäyte säilyi ehjänä. Paras tulos 20, huonoin mahdollinen 0.
Saunaseura tutkitutti 1983 Geologisella Tutkimuslaitoksella oliviinidiabaasi, peridodiitti, hornblendiitti ja vuolukivi-näytteitä asbestihuhujen vuoksi. Asbestia ei näistä kivistä löytänyt, vaikka asbestipitoisia kiviäkin Suomessa on. Tämänkään asian vuoksi en suosittele valitsemaan kiuaskiviä ihan satunnaisesti.
Vuolukivi ja valkoiset kiuaskivet
Valkoisia, kalkkipitoisia kiuaskiviä voi ja kannattaa käyttää ainoastaan kiukaan pinnalla.
Joitakin muita kivilaatuja tavataan saunassa. Vuolukiveä käytetään tasokiukaiden löylypintana ja joidenkin kiukaiden ulkoseinämissä (esim. Sisu ja Tulikivi). Sillä on erinomainen lämmönvarauskyky, mutta sen lämmönkestävyys ei ole riittävä löylykiveksi. Esimerkiksi Tulikivi valmistaa kiukaita, joissa vuolukiveä käytetäänkin pintamateriaalina, ei kiuaskivenä. Sama koskee valkoisia kiviä, jotka sisältävät dolomiittia ja värinantavaa kalsiittiä (10%). Niiden lämmönkestävyys ei ole hyvä, minkä takia kiviä voi käyttää vain (sähkö)kiukaan pinnalla.
Lopuksi Narvin esimerkkivideo kivien ladonnasta kiukaaseen:
Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna huhtikuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!
Pääsiäisenä käynnistyi #abtesti tutkimus juuri kuoritun mäntyhirren rautavihtrillikäsittelystä, tuloksia kk päästä! pic.twitter.com/cjNkNpALH0
Saunologia-projektin alkuvaiheista alkaen minua on ihmetyttänyt suomalaisten kiuasvalmistajien kirjo. Vaikka netissä puhutaan lähinnä parista kiuasbrändistä, tuli muitakin merkkejä vastaan tämän tästä. Itseasiassa niin paljon, että niistä oli pakko tehdä lista, jotta asiaan saisi tolkkua.
Olen tähän mennessä löytänyt yli 30 merkkiä ja satoja kiuasmalleja. Jos tiedät muita kaupan olevia merkkejä, lisää kommentti tai laita viesti ja lisään sen tälle listalle!
Huomautus: Puhun artikkelissa kotimaisista ja suomalaisista kiukaista. Lukijan on syytä tiedostaa, että tämä tarkoittaa kaikkia kiuasmerkkejä, joilla on vähintään edustus Suomessa. Kiukaiden suunnittelu ja valmistus tapahtuu monen "suomalaisen" merkin kohdalla ulkomailla. Jos haluat suosia kotimaisia tuotteita, kannatta varmistaa suunnittelu- ja valmistusmaa. Avainlippumerkki auttaa tässä. Artikkelin loppupuolella lisää kotimaisuusasteesta.
29 kotimaisen kiuasmerkin maa vuonna 2016
Selvityksen lopputulos on hätkähdyttävä. Suomessa on ihmeellisen paljon kiuasvalmistajia. Vaikka onhan meillä saunojakin, mutta mikään muu kodintekniikan tai työvälineiden ala ei ole onnistunut pitämään elossa näin suurta määrää yrityksiä!
2018 päivitys maaliskuussa - Suomessa 24 kiuasmerkkiä
Edellisen vuoden aikana kiuasmerkkien luku jatkoi kutistumistaan. Valmistajista Vuolux ja EkoAntenni poistuvat historian kirjoihin. Vuoluxin tuotemerkki päätyi Harvian omistukseen huhtikuussa. Joulukuussa Ukko Uuni hävisi varaosia lukuunottamatta, niitä varastoi RI T-B Söderholm, Vaasa.
Iloisena yllätyksenä markkinoille tuli myös yhden uuden valmistajan tuote, kun Holvisaunat toi myyntiin Savuhiisi-savukiukaan Holvisaunojen tuotemerkillä keväällä 2017.
Alla olevan taulukon formaattiin on nyt lisätty myös valmistajan kiukailleen ilmoittaman saunakokojen seloste.
2017 päivitys - jäljellä 26 kiuasmerkkiä
Päivitin listan huhtikuun 2017 lopuksi. Listalta poistui "aputuotemerkkejä", ml. IKI:n Cube ja Kajo sekä Misan Laavu, joka on myynnissä päämerkillä. IKI:n Monolith on myös myynnissä IKI:nä. Viimeisimpänä Harvia osti Vuoluxin ja tuotemerkki loppui.
Yksi uutuuskin on mukana, Kevätmessuilla 2017 Hiisikiukaan esitellyt Holvisaunat, joka tekee muutoin lähinnä muurattavia kiukaita.
Päivitys paljasti jäljellä olevan 25 saunatuotemerkkiä. Huhujen mukaan joitakin pieniä toimijoita on tänä vuonna katoamassa markkinoilta.
Lista merkeittäin aakkosjärjestyksessä ja sen voi järjestää tarjottujen mallien perusteella (kts. artikkeli kiuastyypeistä).
Päivitys 17.5.2018: Kumete lisätty uutena Päivitys 9.3.2018: Linkit tarkistettu, kokoluokat lisätty valmistajittain Päivitys 13.9.2016: Mondexille lisätty Avainlippu Päivitys 11.8.2016: Lisätty oikealle sarake Avainlippua käyttävien merkkien kohdalle kesän 2016 tietojen mukaisesti Päivitys 4.7.2016: Aurinkokiuas mennyt konkurssiin vuoden 2016 alussa. Hehkukiukaan valikoimatiedot päivitetty. Päivitys 30.7.2016: Ekolämmöxin varaajakiuas lisätty
Listattujen merkkien lisäksi myynnissä on (ollut) brändittömiä sähkökiukaita (Byggmax) ja kamiinakiukaita telttoihin. Rikosseuraamuslaitos valmistaa vankiloissa edelleen tilauksesta pari puukiuasmallia RST-teräksestä.
Jotkin kotimaiset yritykset valmistavat kiukaita tilaustyönä. Esimerkiksi Tulisydän Oy sekä Refrak Oy rakentavat suuria puukiukaita mm. kertalämmitteisinä.
Pieksamäkeläinen Peltiseppä Mika Häkkinen valmistaa kertalämmitteisiä pönttökiukaita 55 ja 75 cm koossa. Näit jälleenmyy mm. Domus Classica . Sitä ei ole listattu tuotemerkittömänä ja käsittääkseni sarjatuotannon ulkopuolisena erikoistuotteena. Pinterestistä löytyy sekin.
Kiukaiden valikoimasta saa parhaan ymmärryksen alla olevan Pinterest-taulun kautta, johon olen koonnut esimerkkejä kaikista listatuista kiuasmerkeistä, joista kuvia löytyy:
a data-pin-do="embedBoard" data-pin-lang="fi" data-pin-board-width="400" data-pin-scale-height="240" data-pin-scale-width="80" href="https://fi.pinterest.com/alliikkanen/suomalaiset-kiukaat-2016/">
Historiallisesti kiuasmerkkien määrä on laskemaan päin. Niilo Teeren (Sauna 4/1988) mukaan vielä 1960-luvulla teollisia kiuasvalmistajia oli Suomessa yli 300! Viimeksi Suomessa ovat lopettanutt Aurinkokiuas ja Elkotekin Hyvä Sauna -merkit, lisäksi telttaan ja laivaan sopivan 9 kW Kaira-kaasukiukaan valmistus on lopetettu jälleenmyyjien antamien tietojen mukaan. Alkuperäisestä valmistajasta minulla ei ole tietoa, ei saatavilla vuonna 2016.
Vain osalla kiuasvalmistajista on Joutsenlippu avainlippu merkkinä korkeasta kotimaisuusasteesta. Avainlippu-merkki myönnetään hakemuksesta Suomessa tuotteita valmistavalle yritykselle, jonka kotimaisuusaste on vähintään 50%. Kotimaisuusaste tarkoittaa suomalaisten kustannusten osuutta tuotteen tai palvelun omakustannusarvosta. Merkin käyttöoikeuteen liittyy myös muita sääntöjä.
Listatuista kiuasvalmistajista Narvilla, Misalla, Tulikivellä, Starsaunalla (Magnum), Teuvan keitintehtaalla (Parra) ja Mukolla (Veto) on lupa käyttää Avainlippua joillakin tuotteilla. Vain siis joka viidennellä listatuista yrityksistä on tämä tunnus. Syynä on se, etteivät kaikki kotimaiset yritykset enää valmista kiukaitaan Suomessa ja pienemmät yritykset eivät ole välttämättä merkkiä hakeneet.
Kaukoidän tuotannon pioneerina on ollut Sawo Nordic, joka on suomalaisomisteinen, Filippiineillä kiukaita valmistava yritys. Myös muilla valmistajilla on tuotantoa Euroopassa ja sen ulkopuolella, mutta asiasta ei toistaiseksi ole kattavaa selvitystä.
Näiden jossain määrin kotimaisten merkkien lisäksi Suomessa on myynnissä Baltian maissa ja Venäjällä suunniteltuja ja valmistettuja kiukaita. Virossa valmistetaan Huum, Skamet ja Stoveman kiukaita, joista ensiksi mainittu panostaa myös tuotekehitykseen ja muotoiluun kotimaisten yritysten tavoin. Latvialainen Kalvis tekee Stovemanin kanssa lähinnä kopioita suomalaisista tuotteista. Heat by Nature oli tuomassa myyntiin venäläisiä Pech Berezka-kiukaita vuoden 2016 aikana, mutta suunnitelma on sittemmin kariutunut. TylöHelon Ruotsissa valmistettuja Tylö-sähkökiukaita tuodaan Suomeen rajoitetusti.
Harvia johtaa myös kiistattomasti kiuasvalmistajien rankingia vuosittaisen liikevaihdon suhteen. Alla olevasta taulukosta on listattu kiukaita valmistavat yritykset, joiden liikevaihtotiedot ovat julkisesti saatavilla. Kannattaa huomata, että yrityksiä on vähemmän kuin kiuasbrändejä. Tässäkin syynä ovat yrityskaupat. Esimerkiksi Narvi Oy omistaa oman brändinsä lisäksi Aito ja Kota-tuotemerkit.
Taulukkoa luettaessa kannattaa huomioida, että isojen yritysten päämarkkinat ovat Suomen ulkopuolella. Harvian tapauksessa 60% 2013 liikevaihdosta tuli kansainvälisiltä markkinoilta. Ulkomaille myyvien yritysten liikevaihtoluvut välttämättä kerro niiden suhteellisesta markkinaosuudesta kotimaan markkinoilla.
Yritys
LV, €
Osuus
Voitto
Hlöstö
Brändit
1
Harvia
45,647,000 €
62.7%
23.90%
141
Harvia
2
Helo
16,016,000 €
22.0%
-7.10%
109
Helo, Kastor
3
Narvi
3,432,000 €
4.7%
-7.20%
24
Narvi, Aito-kiuas, Kota
4
Misa
1,837,000 €
2.5%
6.00%
17
Misa, Laavu
5
Iki-kiuas
1,473,000 €
2.0%
-17%
13
IKI, Kajo
6
Mondex
1,316,000 €
1.8%
0.60%
4
Mondex
7
Vuolux
737,000 €
1.0%
1
Vuolux
8
Jadeca
183,000 €
0.3%
Hehku-kiuas
9
WarmHeart
49,000 €
0.1%
Sydän-kiuas
10
SaunaSampo
401,000 €
0.6%
2.20%
3
Älykiuas
11
Sauna-Eurox
1,385,000 €
1.9%
4.00%
8
Sauna Granit
12
Aurinkokiuas
303,000 €
0.4%
-8.50%
1
Aurinkokiuas
KOKO BISNESS
72,779,000 €
Yritys
LV, €
Osuus
Voitto
Hlöstö
Brändit
Tieto puuttuu / monitoimialayritykset
13
Tulikivi Oy
37,932,000 €
-6.80%
271
Tulikivi
14
Teuvan keitintehdas 0y
1,308,000 €
-7%
13
Parra
15
Muko Oy
538,000 €
0.20%
5
Veto
Taulukon tiedot ovat perustuvat vuoden 2014 vahvistettuihin taloustietoihin Fonecta Finder ja Asiakastieto -palveluissa.
Epävirallinen tieto Tulikiven kiukaiden osuudesta liikevaihdossa on yli 2 miljoonaa euroa, nostaen sen selvästi Suomen viiden suurimman kiuasyrityksen joukkoon.
