Skip to content Saunologia.fi

Tekijä: Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

5

Published on

Seinän läpi viereisestä huoneesta lämmitettäviä puukiukaita on Suomessa rakennettu pitkään. Esimerkiksi esittelemässäni Viherjuuren Tuusulan-saunassa 1940-luvulta oli eteisestä lämmitettävä pönttökiuas. Tällaisien kiukaiden mallinimi on tunnelimalli, SL-malli tai takkakiuas. Itseäni tunnelikiukaat innostivat sen verran paljon, että myös omaan saunaani tuli tunnelikiuas.

Eteisestä lämmitettävä kiuas Viherjuuren saunassa.
Eteisestä lämmitettävä kiuas Viherjuuren saunan pohjapiirrokksesa.

Tällä hetkellä Suomessa tunnelikiukaiden kysyntä on vähäistä, mutta monet suomalaiset kiuasvalmistajat ovat lisänneet niiden tarjontaa (aiemmin) hyvien Venäjän markkinoiden vuoksi. Suomeen tuodaan myös Baltiassa ja Venäjällä valmistettuja tunnelikiukaita. Seinän läpi asennettavat kiukaat ovat nimittäin Venäjällä suosittuja. Käyn seuraavaksi läpi niiden elämyksellisiä ominaisuuksia hyvässä ja pahassa. Näiden tiivistelmä alla olevassa taulukossa:

Hyviä ominaisuuksia Huonoja ominaisuuksia
Pitää saunan puhtaana Vaatii tiiliseinän väliin
Lämmittää myös muita tiloja Ei tulen loimua tai tuoksua saunaan
Minitakka kaupanpäälle Ulkolämmittäminen kylmällä
Pitkätkin puut mahtuvat uuniin Ilmanvaihtovaatimusten muuttuminen
Pitkäkestoisemmat löylyt Kiukaan sijoittelumahdollisuudet

Tunnelikiukaan hyviä ominaisuuksia

Kiukaan lämmittäminen löylyhuoneen ulkopuolelta mahdollista joitakin etuja. Lämmittäminen voi olla sekä helpompaa että siistimpää, kun saunaan ei tarvitse kantaa puita eikä tulipesän luukun tarvitse sijaita lattiatasolla, kuten kiukaissa yleensä. Sauna pysyy myös puhtaana puun roskista, kun klapeja ei tarvitse kantaa sinne, tyypillisesti saunaan puku- ja pesuhuoneiden läpi. Jos kiukaan tulipesän luukku saadaan sijoitettua lattiatasoa ylemmäs, on puiden käsittely ergonomisempaa ja pesään sekä tuhkalaatikkoon näkee paremmin.

Käytännössä luukun korkeuden säätäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Tehdasvalmisteisissa kiukaissa ainoa tapa tulipesän nostamiseksi lattiatasoa ylemmäs on laskea lämmityshuoneen lattiaa saunan vastaavaasti alemmas. Tämä vaatii jo huomattavaa sitoutumista rakennusvaiheessa.

Kota_Kuru_tunnelimalli
Kota Kuru tunnelimalli, hyvin paljon pientä takkaa muistuttava muotoilu. Hormiliitäntä tällä kiviladonnalla taakse.

Kolmas mahdollinen hyöty on kiukaan lämmön jakautuminen myös lämmityshuoneen puolelle. Tähän liittyy kuitenkin pieni mysteeri. Kiuasvalmistajat eivät nimittäin tarkalleen tiedä, kuinka paljon energiaa tulipesän kautta lämmityshuoneen puolelle säteilee. Kun tiedustelin asiaa suurimmilta kiuasvalmistajilta sain varsin vaihtelevia arvioita. Ainoa kirjallisuudesta löytynyt tieto oli n. 10%. Jos otetaan huomioon, että puukiukaiden tehot ovat tyypillisesti luokkaa 10-20 kW, niin vaikkapa 5% lämmitystehon siirtyminen lämmitystilaan tarkoittaakin jopa kilowatin lisälämmitystä!

Mutta kuten sanottu, mitään tiukkaa faktaa asiasta ei ole. Se tiedetään, että lämpöä siirtyy lämmitystilaan lähinnä säteilyn avulla. Tunnelimallisissa kiukaissa tulipesää on pidennetty (tai syvennetty) vastaaviin normaalimalleihin nähden. Lopputuloksena suurin osa lämmöstä siirtyy saunassa olevaan osaan kiukaasta – kuten pitääkin – mutta palamatonta seinää vasten oleva tulipesän reuna luonnollisesti lämmittää jonkin verran ympäröivää rakennetta. Ratkaisun hyvänä puolena kiukaaseen mahtuu pideämpiäkin klapeja.

Viimeinen hyvä ominaisuus on kiukaan vaikutus löylyihin, silloin kun ko. kiuas on jatkuvälämmitteinen (eli tavanomainen). Nimittäin tavallisesti samassa huoneessa lämmitettävä kiuas vaikuttaa olennaisesti löylyhuoneen ilmanvaihtoon. Tämä helpottaa painovoimaisen ilmanvaihdon toteutumista, sillä kiuas poistaa n. 10 m3 ilmaa per poltettu kilo puuta. Tämä on periaatteessa hyvä asia (ja siksi tunnelikiukaan miinuslistalla), mutta se voi myös typistää löylyjen kestoa mikäli ilma löylyhuoneessa kiertää asianmukaisesti.

Seinänläpikiukaan haasteita

Seinän läpi asennettavassa kiukaassa on omat haasteensa. Toisesta huoneesta lämmitettävä kiuas ei ole mahdollisesta jatkuvalämmitteisyydestä huolimatta enää saunan tulisija. Se ei savua tai rätise löylyhuoneeseen, vaan nämä mahdollisesti toivottavat vaikutukset koetaan lämmityshuoneen puolella.

Jos kiuasta lämmitetään ulkoa, voi lämmittäminen ympärivuotisessa käytössä olla talvisaikaan kylmää. Jos kiuas ottaa myös paloilman ulkoa, tämä voi hidastaa lämmitystä. Jos saunassa on painovoimainen ilmanvaihto  tai vaikka ei olisikaan, pitää huomata, ettei puukiuas enää toimi imurina, vaan ilma pitää saada poistumaan myös muulla tavoin. Lämmintä ilmaa kiuas tosin edelleen kierrättää, ei tosin välttämättä yhtä tehokkaasti. Jos kiuasta lämmitetään pukuhuoneessa, syntyy sinne voimakas alipaine, jonka seurauksena löylyhuoneenkin ovi avautua herkästi ellei korvaus ilmaa ole saatavilla pukuhuoneeseen reilusti esimerkiksi avaamalla tuuletusikkunaa.

Viimeinen mainittava ongelma on tunnelimallien suhteellinen vähäisyys Suomen markkinoilla sekä näiden perusmalleja korkeampi hinta. Malleja löytyy vuonna 2016 Aidolta, Helolta, Ikiltä, Kastorilta, Narvilta, Tulikiveltä ja virolaiselta Stovemanilta.  Vuonna 2019 näin myös Parran erikoisen tunnelimallin, jonka läpivienti oli eristetty niin hyvin ettei se vaadi palamatonta väliseinää ympärilleen. Takkakiukaiden hinnat nousevat helposti yli tuhannen euron.

Sijoitteluhaasteet

Tunnelikiuasta ei voi asentaa mihin tahansa vanhan kiukaan paikalle. Kiuasvalmistajilla on omat, hyvin vaihtelevat, vaatimuksensa siitä, millainen palamattomasta materiaalista tehty seinä kiukaan läpiviennin kohdalle vaaditaan. Seinän oletetaan yleensä olevan yhden tiilen paksuinen (n. 130mm), sillä tunnelikiukaiden pidennetty tulipesä ei ole hirveän pitkä. Joiltakin valmistajilta voi saada tilauksesta myös pidemmällä läpiviennillä olevan mallin.

Läpiviennin vaihtelevat turvaetäisyysvaatimukset vaikeuttavat sopivan kiukaan löytämistä

Läpiviennin taakse tulevan seinän ei kuitenkaan tarvitse olla kokonaisuudessaan palamatonta materiaalia. Suojaetäisyydet läpiviennin kohdalla sivuille ja ylös perustuvat ensisijassa valmistajan ilmoituksiin. He ovat testauttaneet tuotteet paloturvallisuuden osalta ja tarjoavat sen perusteella kiuastyyppikohtaiset ohjeet. Pelastusopiston vanhempi opettaja Jani Jämsä kertoo, että Rakennusmääräyskokoelma E3:n perusteella minimieristysvaatimus savuhormille on 100mm ja 100mm joka suuntaan. Tämä 20 cm kokonaispaksuus syntyy kahdesta kerroksesta, joissa ei saa olla läpi meneviä saumoja. Kerrosten tiheys vähintään 80kg/m3.

Stoveman tunnelikiukaan käyttöohjeen esimerkkikuva tunnelikiukaan läpiviennin turvaetäisyyksistä. Kuvasta näkyy, miten palamaton osa on sovitettu puuseinään. Käytännössä toteutus ei ole näin helppo.
Stoveman tunnelikiukaan käyttöohjeen esimerkkikuva tunnelikiukaan läpiviennin turvaetäisyyksistä. Kuvasta näkyy, miten palamaton osa on sovitettu puuseinään. Käytännössä toteutus ei ole näin helppo.

Läpivienti asettaa omat rajoituksensa kiukaan sijoitteluun. Se on käytännössä sijoitettava väliseinän viereen edellä mainitusta pituusrajoituksesta riippuen – huolimatta kevythormin periaatteessa väljistä sijoittelumahdollisuuksista. Tämä taas voi tarkoittaa koko saunan tilajärjestelyn rakentamista kiukaan ehdoilla.

CE-merkinnän vaatimukset

Tunnelimallien lisääntymistä vaikeuttaa myös CE-merkintähaaste. Merkintään liittyvä standardi ei nimittäin ymmärrä tunnelikiukaita. Tunnelimalleille ei mm. ole määritelty omaa testitilaansa, toisin kuin tavallisille kiukailla. Tämän takia kiusvalmistajien käytäntö on tehdä muuten CE-merkityistä kiukaista erillisiä tunnelimalleja, joissa ainoa poikkeus on tulipesän pituus.

Koska kiuas imaisee paloilman yleensä samasta suunnasta kuin puut (esim. tuhkaluukun kautta), täytyy tämä huomioida lämmitystilan ilmanvaihdossa. Jos kiukaan palamiseen tarvittavaa korvausilmaa tuotaisiin normaalisti saunaan, pitää se nyt tuoda lämmityshuoneeseen.

Yhteenveto tunnelikiukaan hyvistä ja huonoista puolista

Takkakiukaan haasteista tuli selvästi hyötyjä pidempi tarina. Odotan itse kiinnostuksella ylittävätkö edut haitat vai eivät, kunhan saan oman kiukaani käyttöön. Tunnelikiukaan voi onneksi vaihtaa suhteellisen pienellä vaivalla takaisin normaalimalliin, mutta toisinpäin tilanne on vaikeampi.

9

Published on

Olen aiemmin kertonut rautavihtrillikokeilusta tuoreelle, kuoritulle hirsipinnalle. Tavoitteena oli sekä puunsuojelu, että pinnan värjääminen. Tämä tapahtui hyvin pian ensimmäisten puiden kuorimisen ja veistämisen jälkeen, maalis-huhtikuussa.

Sillan alta ehti valumaan jonkun verran jokivettä ennen kuin muuten venähtänyt rakennusaikataulu mahdollisti koko hirsikehikon vihtrillikäsittelyn. Kerron tässä artikkelissa käsittelystä sekä sen arvaamattomista lopputuloksista.

Ensimmäisen kokeilun tulokset

Testasin kevättalvella kahden tyyppistä vihtrilliä käsittelemällä vihtrillillä liuoksella pari lyhyttä hirrenpätkää. Herdinsin harmaata puupetsiä sisältävä tuote ei erottunut mitenkään mainittavasti Hangon maalitehtaan pelkästä rautasulfiitista. Tai erottui. Herdinsin kilohinta oli n. 20x hankolaiseen nähden. Hankolainen on myrkyn vihreää, Herdins harmaata.

Molempien aineiden vaikutuksesta tuore hirsi muuttui todella nopeasti kauttaaltaan harmaaksi. Pinta oli suhteellisen tasainen. Tummumisen voimakkuus tuntui riippuvan jonkin verran puun pintakäsittelyn syvyydestä sillä kohtaa. Värisävy, jota kamera ei oikein tavoita, oli sen sijaan ensimmäisten 2-6 viikon aikana varsin vihertävä. Voisi sanoa, että hirsi näytti todella voimakkaasti vihreälle kestopuulle! Samoja kokemuksia on ollut muillakin kokeilijoilla.

160607-Vihtrilli_testin_tulos_kesakuu_6735
Rautavihtrillillä tuoreeltaan käsitelty hirrenpätkä ja sen käsittelemätön aikalainen n. seitsemän viikkoa käsittelyn jälkeen

Noin seitsemän viikon jälkeen viherrys oli kuitenkin kadonnut. Tästä rohkaistuneena päätin muuten töiden seistessä suihkutella hirsikehikon ulkoseinäpintoihin rautavihtrilliä. Käsittelyohjeet perustuivat löyhästi passiivipuutalo-blogin kertomuksiin. Näiden pohjalta katsoin paremmaksi käsitellä kehikon jo ennen sen kasaamista sijoituspaikalle.

Vihtrillin suihkukäsittely

Olin koevaiheessa valmistanut vihtrilliliuosta ohjeen sekoitussuhteen mukaan ja levittänyt sitä kaatamalla sekä tasaamalla pensselillä. Nyt kävin hakemassa K-Raudasta viiden litran pumppupullon kantohihnalla liuoksen suihkutteluun. Otin varmuuden vuoksi 120mm pensselinkin, mutta sille ei tullut käyttöä. Sillä jos suihku toimii kuten pitää, leviää liuos tasaisena sumuna hirren pintaan jättämättä valumajälkiä tai rajoja.

Jos se toimii.

Valmistin liuosta sekoitussuhteella 1kg/10l. Varsin kova, raemainen sulfiitti liukenee lämpimään veteen yllättävän vaivattomasti. Vesi ei ollut kiuhuvan kuumaa, kuten joissakin ohjeissa on ehdotettu. Kaadoin sekaan tavallista käsitiskiainetta muutaman lorauksen. Suojavarustuksena olivat kumikäsineet, työvaatteet ja hengityssuojain, sillä tuulenpuuskat heittivät sumua ajoittain naamalle. Varusteista puuttui kunnollinen ratti sekä kuuppa, sillä päädyin annostelemaan silmämääräisesti arvioitua puolen kilon osuutta pieneen pumppupulloon kumihanskoilla. Lopputuloksena sulfiittia meni kymmeniä grammoja maahan ja pulloonkin päätyi sinne kuulumattomia asioita.

Kiipesin tellingeille ja tein ensimmäisen koekäsittelyn. Liuos tuli aluksi sulavasti pullosta ulos. Hienojakoinen sumu kasteli hirren pinnan nopeasti ja tasaisesti. Valuminen oli vähäistä ja liuos oli helppo kohdistaa halutuille pinnoilla. Nythän tarkoituksena oli käsitellä vain ulkopinnat sekä jättää hirren päät käsittelemättä, koska ne kuitenkin lyhennettäisiin pian. Testimielessä käsittelin ensin ainoastaan takapäädyn, koska tuumin, että leikin voisi jättää kesken, jos tulokset vaikuttaisivat huonoille.

Käyttökelvottomaksi vihtrillin levittämiseen osoittautunut viiden litran pumppupullo
Käyttökelvottomaksi vihtrillin levittämiseen osoittautunut viiden litran pumppupullo

Tämä vaihe sujui nopeasti. Jouduin kertaalleen käymän pumpun sumuttimen puoleiset osat läpi vuotojen ja tukkeumien takia, siinä kaikki. Noin vartissa oli käsitelty takapääty, mukaan lukien päätykolmio. Lopputulos oli kuitenkin aivan jotain muuta kuin olisin aiempien testien perusteella olettanut.

Testiseinä. Oikealla puolella näkyvä seinä käsiteltiin ensin malliksi.
Testiseinä. Oikealla puolella näkyvä seinä käsiteltiin ensin malliksi.

Päätin kuitenkin lounastauon jälkeen jatkaa hommaa. Nyt pumppupullo petti pahemman kerran. Jouduin puhdisteleman suutinosaa jatkuvasti sekä vedellä että paineilmalla. Suuttimessa jossa ollut minkäänlaista säätöä tai kunnollista puhdistusmahdollisuutta. Lopputuloksena ruisku toimi puhdistuksen parikymmentä sekuntia tai pari minuuttia, mutta tämä oli työnteon kannalta todella turhauttavaa. Ilman suutinta pullosta tuli vettä kuin paloletkusta, joten sekään ei ollut vaihtoehto.

Sisulla (tai pikemminkin salmiakilla) siitä selvittiin. Operaatioon aikana kului aikareilu kolmisen tuntia, sulfiittia kului noin kilo ja yhdet valmiiksi kiristetyt hermot. Pää kipeytyi työn aikana, mutta ei tiedä sanoa johtuiko se haitalliseksi luokitellun aineen käsittelystä vai työn heikosta etenemisestä.

Käsittelyn loppuvaikutelma

Kehikko ja päätykolmio joitakin tunteja käsittelyn jälkeen.
Kehikko ja päätykolmio joitakin tunteja käsittelyn jälkeen.

Lopputulos näytti samana päivänä monin paikoin todella hurjalta. Seinä ei ollut juuri mistään kohdasta tarkemmin katsottuna yhtenäisen sävyinen. Uskon, että eräs tärkeä syy tähän oli se, että puu oli pinnastaan ehtinyt kuivahtaa. Lisäksi pinta oli mm. pihkan pintaan tulon ja kuivumisen seurauksena puun omilla aineilla kyllästetty. Tämän vuoksi vihtrilli ei tunkeutunut puuhun enää tasaisesti.

Paikoin käsittelyn jälki oli siis hyvin vaalea, joidenkin hirsien päissä aiemmin mainittujen kalusto-ongelmien takia taas lopputulos oli sysimusta! Hirsien päitä ei pitänyt edes käsitellä ja nämäkin hännät todennäköisesti katkotaan pois. Lopputuloksiltaan käsittely oli kuin raaputusarvan pelaaminen. Koskaan ei tiedä mitä tulee, mutta vanha pinta on raapaisun jälkeen pysyvästi mennyttä. Internetin muiden blogien perusteella vastaavia yllätyksiä on tullut muillekin.

Ääriesimerkki vihtrillin käyttäytymisestä paikoissa, jossa se pääsi tunkeutumaan syvälle puuhun. Hirren pää on muuttunut todella mustan harmaaksi.
Ääriesimerkki vihtrillin käyttäytymisestä paikoissa, jossa se pääsi tunkeutumaan syvälle puuhun. Hirren pää on muuttunut todella mustan harmaaksi.

Koska rakennus saa paistatella päivää ja nauttia sateista vielä pari kuukautta ennen käyttöönottoa, jää jännitettävää millaiseksi se muotoutuu. Tämän astisen perusteella suosittelisin kaikille rautavihtrilliä harkitseville hirsirakentajille käsittely välittömästi veistämisen jälkeen, vaikka parissa erässä, koska puun vastaanottavaisuus aineelle selvästi ajan, lämpötilan ja kosteuden mukana vaihtelee. Sahatuille ja höylätyille pinnoilla vihtrilli tarttuu selvästi kuivahtanutta veistettyä pintaa paremmin.

Koska käsittelin kehikon veistopaikalla, en sijoituspaikalla, toivon välttyväni perustuksen värjäytymisongelmilta, joita Passiivipuutalon rakentajilla oli. Mikäli vesisade ei huuhtele kehikkoa ennen siirtoa, täytyy käyttää puutarhaletkua tai kastelukannua suurimpien suolajäämien pesemiseksi.

Lisää kuvia kohteesta parin kuukauden päästä, kun sävy on oletettavasti muutunut.

Published on

Nykyisen rakennuskäytännön mukaiset uudisrakennusten vaatimukset pohjatöille ovat kovat. Rakennuksia pyritään suojelemaan kylmyydeltä ja kosteudelta. Tämä tapahtuu varmistamalla, että niiden perusta alla on kuivaa, hyvin kosteutta läpäisevää ja painumatonta maa-ainesta. Näin perusta pysyy kuivana, suorana ja ehyenä.

Vaikka oma saunani vapaa-ajan kesäkäyttöön, eikä näin ole kovien energiavaatimusten kohteena, suhtauduin senkin pohjatöihin vakavasti.

Maapohjan muokkaustarpeet

Perustustyöt vaihtelevat rakennuspaikan maaperän mukaan. Työ alkaa aina pintamaan poistamisella. Se, miten syvä kuoppa kaivetaan, riippuu rakennuksesta, sijainnista ja maalajista. Erityisesti energiatehokkaissa asuinrakennuksissa pitää perusta tehdä reilusti routarajan alapuolelle.

Omalla eteläsuomalaisella rinnetontilla lähdin kaivamaan vajaan puolen metrin kuoppaa. Kaivannon leveys tuli rakennuksenleveyden mukaan lisättynä reilulla puolella metrillä suojakaistaletta molemmin puolin. Pituutta otettiin reilummin, jotta saunan taakse jäisi riittävästi tilaa… mahdollisesti myöhemmin tulevalla kylpytynnyrille tai kylmävesialtaalle.

Raivaus ja pintamaan poistaminen

Aloitin hommat raivaamalla tontin huhtikuun alussa. Moottorisahaa ja raivaussahaa käyttäen poistin rakennusalueelta, välittömästä läheisyydestä sekä ajoväylältä puut, pensaat ja muun kasvuston. Biojätettä syntyi kuutioittain. Puun runkoja en aiemmista tukinkaatohommista poiketen katkaissut aivan lyhyeksi, vaan jätin myös maan pinnalle runkoa, josta kaivinkoneen kauhalla saa otteen.

 

160529-tontti_ennen-IMG_6289
Ennen raivausta

 

Raivauksen jälkeen
Raivauksen jälkeen

Saunan paikan lisäksi piti pihaa siistiä sen verran, että paikalle pääsisi sekä kaivurilla kaivamaan pohjia että traktorin puukärryllä tuomaan hirsiä kasauspaikalle. Tässä kohtaa piti mm. karsia kuvassa vasemmalla rehottavaa vuoristomäntyä, jonka varresta löytyi ovenkahvan muotoinen osa. Ilmasto oli töiden lopettamisen jälkeen suotuisa, joten kulotin rinteen, jotta monen vuoden heinäjätteestä päästäisiin eroon ja nähtäisiin, mille maapinta näyttää.

160529-mannynjuurikahva-IMG_6710
Luonnos ovenkahvaksi vuoristomännyn rungosta

Näiden pohjatöiden tämä maa-alue merkittiin paaluilla kaivuutyötä varten, joka tapahtuisi koneellisesti. Parinkymmenen metrin lasikuitumitalla tehtiin noin 5 x 11 metrin paalutus ja katsottiin ristimitalla, että tulos olisi suunnilleen suorakulmio. Ylläolevassa kuvassa näkyy julkisivun reunan merkintä Mahdollisen rakennusalueen koko oli tiedetty jo ennalta varsin tarkaksi, joten varaa siirrellä rakennusta ei tulisi juuri olemaan.

Tässä vaiheessa kävi jo selväksi, ettei nelikulmio olisi täydellinen, sillä eräs nurkkamitoista meni suoraan kiven päälle. Myös takaraja olisi halkaissut vanhan omenapuun juuria, joka haluttiin edelleen säästää.

En sen sijaan erityisesti huomioinut sitä, miten paljon maaperä vietti toiseen suuntaan, t.s. pohjan diagonaalit olivat keskenään eritasoiset.

160529-kaivurityo_IMG_6654

Kaivurityöt

Koska tontti oli rinteessä ja mäen harjalla alle 10 m rakennuspaikasta oli avokalliota, oli kaivurityön eräs jännitysmomentti törmätäänkö peruskallioon. Ei törmätty. Ainoastaan jo aiemmin loivennuttua takanurkkaan piti entisestään loiventaa kauhan kolistessa kallioon.

Pintamaan määrä sen sijaan yllätti. Sitä kertyi varmaankin yli 30 kuutiometriä ja oli vain hyvää tuuria, että onnistuin tämän kaiken noin kolmen tunnin kaivosoperaation aikana pois tontilta kuljettamaan! Tämä johtui maan kallistuksista ja siitä, että osallistuin tähän maansiirtourakointiin omalla vanhalla takavetoisella traktorillani, jossa oli varsin vaatimaton kapasiteetti eikä yhdistelmällä ei voinut kuljettaa montaakaan kuutiota maata kerralla.

Mitä kaivaminen paljasti?

Kaivuutöiden lopputuloksena loiva ylärinne rakennuspaikalle muuttui kertaluokkaa jyrkemmäksi. Jos ei osallistu itse urakointiin, selviää työstä vähemmällä vaivalla, tosin jokin sijoituspaikka jättömaille on hyvä katsoa – tämä on samalla hyvä tilaisuus maanrakennuksen täyttömaaksi toisaalla. Omat maani menivät lähinnä hukkaan, tosin kaikkia isoja kiviä tai juurakoita ei olisi voinut minne tahansa pistää.

160529-kuoppa-IMG_6656

Viimeinen merkittävä löydös koski maalajia. Pohjalta ei onneksi löytynyt juuri lainkaan savea, vaan hiekka- ja multamaata, jopa hajanaista graniittia. Tämän ansiosta maan vedenläpäisykyvyn pitäisi olla luontaisesti hyvä ja vakaa. Savi olisi edellyttänyt syvempää kaivantoa.

Ainoa jälkikäteen mietityttänyt yksityiskohta oli kaivannon syvyys. Koska takareunaa oli pitänyt viistää toista metriä kaivannon tasaamiseksi, ei matalammilta kohdalta kaivettu kuin parikymmentä senttiä (puolen metrin sijaan). Keskimäärin oltiin siis tarpeeksi syvällä, mutta myöhempi täyttö tulisi nostamaan pintamaan tason aiempaa ylemmäs.

Ai niin, löytyihän sieltä tämä:

160529-kolmen_puolen_tonnin_yllatys-IMG_6706
Kolmen tonnin yllätys

Rakennuslupaprosessin edistymisen jälkeen vuorossa on salaojitus, soratäyttö ja pilariperustan anturien valu ja tolppien valu.

Published on

Julkaisen blogin pitkien artikkelien lisäksi silloin tällöin rakennusprojektiin liittyviä päivityksiä Facebookissa ja Twitterissä. Tällä sivulla koottuna toukokuun 2016 keskeiset tapahtumat. Pysyt niistä kärryillä seuraamalla jompaakumpaa tiliä!

Katsaus toukokuun tapahtumiin

Toukokuussa saunaprojektin hirsityöt valmistuivat veiston osalta. Kehikko tuli päätykolmioita myöten valmiiksi. Samalla jatkettiin rakennusvalmisteluita tontilla sekä kunnan virastossa. Kuun alussa vierailin kiinnostavalla visiitillä yhteistyökumppani Narvin tehtailla, josta on tulossa artikkeli kesän aikana.

Toukokuussa rakentamisen aiheuttamaa stressi lisääntyi. Tähän vaikutti huonosti suunniteltu rakennuslupa-aikataulu, kirvesmiesten muuttuneet aikataulut, vastaavan työnjohtajan rekrytointi  ja oma kevätflunssa.

Kesäkuun nyt alkaessa on vielä epäselvää, kuka tulee urakoimaan saunaa heinäkuussa ja myöhästyykö valmistuminen toivotusta alkusyksystä merkittävästi. Työt ovat kuitenkin alulla ja toiveissa on hirsikehikon saaminen rakennuspaikalle ennen Juhannusta!

Some päivitykset

Rakennusmateriaalina siperian lehtikuusi, halkaisijaltaan yli puoli metriä.

Katso myös edellisen kuukauden lyhyet!

60

Published on

Lue myös 4.3.2020 julkaistu: Vaihtoehtoja painovoimaisen ilmanvaihdon toteutukseen - 5 erilaista ratkaisua

Painovoimainen ilmanvaihto on perinteisin ilmanvaihtoratkaisu saunaan. Se on myös edelleen tietynlainen mysteeri. Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelun haasteista jotain kertoo Risto Vuolle-Apialan leikillinen suositus pistää seinä täyteen pieniä reikiä, joiden tulppia kylpijä voi sitten mielensä mukaan availla. Samanlaista henkeä edustaa Kyproksen YK-komennuksen aikaisen leirikomentaja Kortekallion toteamus ammuskeluvälikohtauksessa reikiintyneestä saunasta: ”ilmanvaihto on nyt parempi kuin aiemmin”.

Luonnollisen ilmanvaihdon toteuttamisen ei pitäisi olla tällaista arpapeliä.

Vaikka painovoimaisen ilmanvaihdon periaatteet tunnetaan, ei sitä ole rakennusteknisessä mielessä vakavasti tutkittu saunaympäristössä. Tämä todettiin myös koneellista ilmanvaihtoa kuvaavassa artikkelissa. Kuitenkin tällaisia saunoja on Suomessa satoja tuhansia ja lisää tulee. Painovoimainen ilmanvaihto on myös oman saunani ratkaisu (huomio: en käytä termiä painovaimoinen ilmastointi, se viittaa ainoastaan koneelliseen jäähdytykseen). Sähkösaunaan painovoimainen ilmanvaihto ei välttämättä ole suositeltava ratkaisu, mutta siitäkin tässä artikkelissa puhutaan.

Painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaan vaikuttavat seuraavat tekijät (tämä hyvä lista on muokattu Banya Expertilta)

  • Lämpötilaero ulkoilman ja saunailman välillä
  • Suhteellisen kosteuden ero ulkoman ja saunailman välillä
  • Ilma-aukkojen korkeuserot (=paine-erot)
  • Ilma-aukkojen muotoilu
  • Ilma-aukkojen etäisyys kiukaasta
  • Tuulen suunta

Puulämmitteisen saunan minimiratkaisu on tuoda kiukaalle oma tuloilmansa, antaa kiukaan hoitaa poistoilma ja tehdä tuulettamiseen aukko katonrajaan.

Katon poistoventtiili, jossa vetimen avulla luukun saa helposti auki ja kiinni.
Katon poistoventtiili, jossa vetimen avulla luukun saa helposti auki ja kiinni.

Jatkuvalämmitteisen puusaunan luonnollinen ilmanvaihto – kiuas imurina

Jos saunassa on jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään löylyhuoneen puolelta, on luonnollinen ilmanvaihto yleensä helppo toteuttaa ainakin auttavasti. Kiuas nimittäin korvaa koneellisen poistoilman tehokkaasti imemällä ilmaa saunasta palotilaan. Joidenkin lähteiden mukaan (http://www.tulisijat.tv/tietoa/sivuti.htm) ilmaa kuluu n. kahdeksan kuutiometri per yksi kilo puuta (8m3/puu kg). Jos nyt kiukaan lämmittäminen ottaa vaikkapa kymmenen kiloa puuta, niin kaksikymmentäkuutioisen saunan ilma vaihtuu periaatteessa neljään kertaan lämmityksen aikana.

Korostan, että vaihtuu periaatteessa, sillä kuten koneistetun ilmanvaihdon artikkelissa ja Saunavesan löylyanimaatioista kävi ilmi, ei tämä vielä takaa automaattisesti hyvää ilmanvaihtoa. Olennaista on, että korvausilma tuodaan mieluiten kiukaan yläpuolelle, jolloin raitis, viileä ilma sekoittuu lämpimään eikä päädy suoraan uuniin. Lisäksi pitää muistaa, ettei jatkuvalämmitteistäkään saunaa hehkuta saunomisen aikana yleensä enää yhtä kovalla teholla, kuin lämmitettäessä.

Jotta tämä onnistuu painovoimaisesti eli, että ilma oikeasti virtaa putkesta huoneeseen sisään, pitää korvausilmaputken päihin saada riittävä ilmanpaine-ero. Sähkökiukaan, erityisesti mallin, jossa termostaatti on kiinni kiukaassa, alaosaan ei myöskään saa suoraan johtaa kylmää ilmaa, sille se voi johtaa kiukaan ylikuumenemiseen.

1981-Reinikainen-saunan-ilmanvaihtoratkaisut_IMG_6690
Esimerkkejä painovoimaisen ilmanvaihdon toteutuksesta Alpo S. Reinikaisen kirjasta Suomalainen sauna (1977). Kuva 4+5: Jatkuvalämmitteisen kiukaan vaihtoehtoja, joista 4 Reinikaisen suosittelema. Kuva 6. Jatkuvalämmitteinen puukiuas imurina, erillistä poistoa ei saunomisen aikana tarvita. Kosteuden poistuminen putkistoista pitää myös varmistaa.

Miten kylmä korvausilma saadaan johdettua saunaan?

Viileää ilmaa on perinteisesti tuotu min. 10cm2 halkaisijaltaan olevalla pyöreällä putkella puukiukaan alle. Tämä on ihan toimiva vaihtoehto, esim. Rakennustiedon suositus on tulo- ja poistoilman venttiilien aukkojen pinta-alaksi on vähintään 300cm2. Riittävä ala ei kuitenkaan vielä takaa painovoimaisen ilmanvaihdon toimivuutta.

Esimerkkitoteutus alla olevassa kuvassa:

Saunavesa_painovoimainen_ilmanvaihto
Vesa Leskinojan Saunavesa.fi-sivustolta löytyvä järkevä esimerkki jatkuvalämmitteisen kiukaan korvausilman tuomisesta kiukaan päälle. Kuvassa on kiukaan päällä myös Vesan keksintö, Veskutin löylynohjain.

Kylmän ilman virtaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että korvausilman otto ulkona sijaitsee vähintään metrin ulostuloaukkoa korkeammalla. Näin kylmempi ja siten myös painavampi ulkoilma ”painuu” ilmanvaihto putkea myöten ulkoa sisälle sopivalla vauhdilla. Putken mutkien pitää myös olla pyöristettyjä, että ilma liikkuu vapaasti. Suositeltavaa on pitää myös kulmat yli 90 asteisina. Viimeisen, kiukaan päälle ilmaa kääntävän mutkan pitäisi olla myös tällainen, ettei löylyä heitettäessä saunaan muodostuva tilapäinen ylipaine tilapäisesti salpaa ilmavirtaa. Esim. 45 asteen kulma tuottaa sopivan 135 asteen käännön.

Asia on havainnollistettu alla olevassa  videossa.

Kuten Vuolle-Apiala mainitsi, saunaan voi tehdä myös lisää reikiä, esim. ikkunoita, joilla korvausilmaa saa tilapäisesti lisää. Niiden ei pitäisi kuitenkaan olla ainoa ratkaisu saunan ilmanvaihtoon.

Lisää pohdintaa saunan luonnollisesta ilmanvaihdosta on alla linkitetyssä Erkki Äikäksen Sauna-lehteen vuonna 1986 kirjoittamassa Sisäilmasto ja ilmanvaihto –artikkelissa. Se ilmestyi painovirheen vuoksi kahdessa numerossa, jotka olen tässä PDF:ssä yhdistänyt yhdeksi artikkeliksi – alkuperäisestä puuttuneet kuvat ovat PDF:n viimeisellä sivulla.

1986 Äikäs, Erkki: Sisäilmasto ja ilmanvaihto. Sauna-lehti (PDF)

Korvausilma ympärivuotisessa käytössä olevassa saunassa

Mikäli saunaa lämmitetään myös talvella, liittyy korvausilmaan mukavuushaasteita. Kovalla pakkasella ulkoilma on nimittäin sekä kuivaa että kylmää, jolla on vaikutusta sekä löylyihin että lämmitykseen.

Jos ulkoilmaa johdetaan lattiatasoon, viilentää se väistämättä alhaalla olevia pintoja, lattiaa ja alalauteita tai askelmia. Myös kiukaan toimintaan se vaikuttaa. Kylmä ilma on kyllä kuivaa ja hapekasta, mutta lämpötila hillitsee kiukaan lämpenemistä. Lattiaa voi lämmittää mahdollisuuksien mukaan erikseen, jolloin haitta pienenee – energiankulutuksen kustannuksella.

Viimeinen tekijä on sitten tuulen suunta saunan ulkopuolella. Tästä puhuttiin saunan sijoituksen yhteydessä, mutta on syytä muistuttaa, että kylmät talvipuhurit puhaltavat yleensä koillisesta. Eli täysin päinvastaisesta suunnasta kuin yleensä. Uusissa savusaunoissa on sekä lämmityksen että korvausilman vuoksi tehty maantasoon tuloaukkoja, joilla ilmaa voidaan ottaa kohtuullisen tuulen suunnasta.

Kiuas puhaltimena

Imurin lisäksi kuuma kiuas toimii luonnollisena puhaltimena, sillä sen rakenne on avoin alhaalta ylös ja kivien kuumentava ilma nousee itsestään ylös kohtuullista vauhtia. Tämän ansiosta sauna ylipäänsä lämpiää. Varaavissa sähkö- ja puukiukaissa – ja Narvin Löylymestarissa – on kannessa luukku, joka estää tämän ilmavirran ja sitä kautta rajoittaa saunatilan lämpiämistä. Koska puukiukaan sisälämpötilat voivat olla sähkökiuasta kovempia, aiheuttaa puukiuas todennäköisesti suhteellisesti kovemman läpivirtauksen.

Omat kokemukseni ovat sen kaltaisia, että tämä ilmanvaihtoratkaisu ei sellaisenaan tyypillisesti ole riittävä, vaan tarvitaan sopivasti veto myös saunatilasta ulospäin.

Onko hirsisaunassa automaattisesti hyvä ilmanvaihto?

Olen nähnyt useammissa vakavasti otettavissa lähteissä kuvia ja selityksiä hirsiseinän ylivoimasta ilmanvaihdossa. Joissakin kuvituksissa, kuten alla olevassa kuvassa, on esitetty, että ilma läpäisisi ehyen hirsiseinän. Olen epäuskoisena keskustellut asiasta useampaan kertaan hirsirakennusten ja savusaunojen asiantuntijan Risto Vuolle-Apialan kanssa. Hän esitti minulle oman näkemyksensä asiasta.

Hirsiseinä, jonka seinät on tiivistetty sammaleella, läpäisee ilmaa jonkin verran. Se ei kuitenkaan toimi ilmanvaihtokanavana eikä riitä ilmanvaihdoksi. Esimerkiksi raoton ponttilautalattia vaatii lattiatasoon erilliset tulo- ja poistoilma-aukot (tai lattiaräppänät), mahdollisesti säädettävät sellaiset, joista ilma pääsee vaivattomasti liikkumaan.

1981-Reinikainen-savusaunan-ilmanvaihto-ei-toimiIMG_6690
Kuvalähde: Alpo S. Reinikainen, Suomalainen sauna. 1977

Vanhoissa savusaunoissa ei ollut tiivistä lattiarakennetta, vaan ilma vaihtui Vuolle-Apialan alimman hirsikerran alta, ei hirsikertojen välistä. Tämä on itse asiassa myös toivottavaa, sillä erilaiset ilmavuodot kiukaan tasolla lisäävät savusaunan paloriskiä.

Tasainen lämpöjakauma ei riitä

Täytyy huomauttaa, ettei peräänkuuluttamani tasainen pystysuuntainen lämpöjakauma ole riittävä ehto hyvälle saunakokemukselle. Lämpötila saakin laskea tasaisesti lattiaa kohti, erityisesti jos saunassa peseydytään (kts. artikkeli saunan huoneratkaisuista). Tätä voi helpottaa lisäluukuilla tai ulkoilmaa läpäisevällä rakolautalattialla, jollaista itse olen rakentamassa ja jollaista monissa ulkosaunoissa - myös savusaunoissa - onnistuneesti käytetään. Rakolattiassa ilma vaihtuu sentin toisistaan irtiolevien lattialautojen väleistä.

Oman saunaprojektini lähtökohtana olleessa hikikopissa varvas- ja hartiatasojen lämpötilaero oli varsin hyvä 15 astetta. Kokemus oli kuitenkin varsin infernaalinen. Syynä oli mielestäni sekä ilmanvaihdon lähes täysi puuttuminen, että liian pieni ilmatilavuus, joka tarkoittaa samalla säteilevien seinäpintojen läheisyyttä. Pelkällä lämpömittarilla saunan toimivuutta ei siis voi arvioida.

Lue myös 4.3.2020 julkaistu: Vaihtoehtoja painovoimaisen ilmanvaihdon toteutukseen - sisältää neljä erilaista mallia selityksineen.

Kiitokset:

  • Suomen Sauna-seuralle ja Erkki Äikäksen perikunnalle artikkelin uudelleenjulkaisumahdollisuudesta
  • Saunavesalla kuvan käyttöoikeudesta
  • Pönttöpalvelun Pekka Paasoselle artikkelia koskevasta palautteesta!

Luettavaa:

1986 Äikäs, Erkki: Sisäilmasto ja ilmanvaihto. Sauna-lehti (PDF)

Rakennustieto: Saunan suunnittelu.

Professori Erkki Helamaa Sauna-lehti 2/2005: Löyly heittää saunassa volttia.

Published on

Suomen saunaseuran toiveesta julkaisen heidän tiedotteensa Satavuotiaiden saunojen keräyksestä:

Arvoisa suomalaisen saunan ystävä,

Suomen Saunaseura on vuonna 1937 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on vaalia suomalaista saunaperinnettä.  Seura kerää tätä tavoitetta toteuttaakseen tietoja saunoista, jotka ovat olleet jatkuvassa käytössä vähintään vuodesta 1917 lähtien eli koko Suomen itsenäisyyden ajan.

Keräyksen tulokset julkistetaan vuoden 2017 alkupuolella osana itsenäisyytemme juhlavuoden tapahtumia. Syntyvä aineisto tulee muodostamaan arvokkaan materiaalin suomalaisen saunan historian ja saunakulttuurin tutkijoille. Aineiston uskotaan kiinnostavan myös mediaa.

Saunoista kerättyjä tietoja käytetään ensi sijassa Suomen Saunaseuran hankkeisiin ja Suomi 100 -projektiin liittyviin tapahtumiin. Tiedot tulevat tutkijoiden käyttöön ja niitä voidaan luovuttaa myös medialle saunaa koskevia kirjoituksia varten.

Jos käytössäsi tai tiedossasi on vuonna 1917 tai sitä ennen käyttöön otettu ja edelleen käytössä oleva sauna ja haluat sen tulevan kirjatuksi Suomen Saunaseuran satavuotiaiden saunojen luetteloon, niin pyydämme lähettämään siitä tiedot. Kerätyt tiedot säilytetään Suomen Saunaseuran hallussa ja Seura varaa oikeuden siirtää ne johonkin kansalliseen kulttuuriarkistoon.

Tiedot voit ilmoittaa kotisivujemme kautta:

http://www.sauna.fi/suomen-satavuotiaat-saunat/

Lisätietoa Suomen Saunaseura ry:stä löydät kotisivuiltamme: http://www.sauna.fi .

Lisätietoja Suomen itsenäisyyden juhlavuodesta 2017 löydät täältä: http://suomifinland100.fi/

Keräysaika ja kyselyn yhteystiedot

Tietojen keräysaika on 1.3.2016 - 30.9.2016. Tarkempia tietoja keräyksestä antaa seuran toiminnanjohtaja Katariina Styrman, sähköposti tj@sauna.fi , puhelin 050–371 8178.

Kiitos osallistumisestasi kyselyyn ja saunaan liittyvän kulttuuriperintömme keräämiseen.

Helsingissä helmikuussa 2016.

Tuomas M. S. Lehtonen
Suomen Saunaseuran puheenjohtaja

Katariina Styrman
Suomen Saunaseuran toiminnanjohtaja

Published on

Edellisessä artikkelissa kerroin omasta rakennusluvan hakuprosessistani. Tässä artikkelissa on Suomen suurinta kuntaa koskeva erimuotoinen esimerkki luvan myöntämisen edellytyksistä.

Puhuttaessa Helsingistä, ei tule ensimmäisenä mieleen, että myös siellä on paljon omakotitaloja sekä pihasaunoja, erityisesti rintamiesalueilla. Mikäli Helsingissä haluaa tontilleen saunan, pitää huomioida seuraavat asiat:

  • Asemakaavan vaikutus (erityisesti talousrakennuksia koskien)
  • Tontin rakennusoikeus
  • Liittyminen kunnallistekniikkaan
  • Etäisyys rajoista
  • Ympäristövaikutukset

Tontilla on oltava rakennusoikeutta, jotta sinne saa rakentaa mitään. Sauna pitää todennäköisesti liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon, joten tämä pitää huomioida suunnitteluvaiheessa.

Asemakaava Helsingissä sisältää yleensä suhteellisin tarkkoja ohjeita siitä, minkä tyylisiä rakennuksia kaupunginosassa hyväksytään. Kaava voi myös määritellä pientalotontilla tarkan paikan mihin talousrakennuksen voi pystyttää. Helsingin asemakaavoja voi tutkia netissä:

Esimerkki rakentajaa avustavasta kunnan tietopalvelusta Helsingissä
Esimerkki rakentajaa avustavasta kunnan tietopalvelusta Helsingissä

http://kartta.hel.fi/?setlanguage=fi&e=25496825&n=6673044&r=3.99&w=***&l=opaskartta_helsinki_harmaa%2Csuunnitelmat_valm_asema%2Csuunnitelmat_valm_osayleiskaava%2Csuunnitelmat_liikenne&o=100%2C100%2C100%2C100

Varsinainen kaava löytyy nimellä kaavadokumentti, valitsemalla vasemmasta valikosta Voimassa olevat, Asemakaavat ja Asemakaavahakemisto. Jos zoomaustaso on riittävän lähellä, tämän jälkeen aluetta klikkaamalla kohdetta avautuu oikeaan reunaan Kaavan tiedot, josta kaavadokumentti löytyy liitteenä.

Ympäristövaikutukset kaupunkialueella

Kuten aiemmassa artikkelissa mainittiin, sauna pitää sijoittaa riittävän matkan päähän tontin rajoista. Tähän liittyvät myös ympäristönäkökulmat. Kysyin saunan lämmitystavan luvallisuudesta Helsingin Ympäristökeskuksen Jukka-Pekka Männiköltä. Hän kertoi, että kaupunki suosittelee sähkökiuasta tiivisti rakennettuihin ympäristöihin puukiukaiden pienhiukkaspäästöjen vuoksi.

Kaupunki ei kuitenkaan lähtökohtaisesti estä puukiukaiden käyttöä. Savusaunaa sen sijaan tuskin saisi pienelle omakotitontille pystyttää, mutta tästäkään ei ole tiukkaa negatiivista linjanvetoa. Yleisesti ottaen kaupunki kannustaa energiatehokkuuteen ja suosimaan pienipäästöisiä puukiukaita. Ympäristökeskuksen mukaan esteitä rakentamiselle voi muodostua lähinnä naapureiden mielipiteistä.

Ympäristökeskuksen Marja Myllynen sanoo: ”Saunojen päästöillä on huomattava osuus pääkaupunkiseudun pienhiukkaseudun pienhiukkaspäästöistä.  Helsingin valmisteltavassa Ilmansuojelusuunnitelmassa on tunnistettu, että puunpolton päästöjä pitäisi alentaa ilmanlaadun kannalta ja tehokkaimpia keinoja olisivat saunan kiukaiden päästöt. Toimenpiteeksi on valittu vaatimusten sijaan pehmeät keinot eli viestinnällä vaikuttaminen.” Erityisesti Marja pyrkii kannustamaan polttopuiden pitämiseen kuivana ja vähäpäästöisten kiukaiden hankintaan. Eli tällä hetkellä puulämmitteisestä saunasta saa Helsingissäkin vielä unelmoida vapaasti.

Tämä rakennuslupa-asioista lyhyesti. Koska lupaprosessi edellyttää ammattisuunnittelijan mukana oloa, ei rakentajan mielestäni tarvitsekaan tietää kaikkea yksityskohtaisesti, tai huomio kiinnittyy vääriin asioihin.

4

Published on

Suomenniemellä on saunottu oletettavasti kolmatta tuhatta vuotta. Saunomista ja saunoja on säädelty Suomen alueella ainakin jo 1600-luvun lopulta – todennäköisesti aiemminkin. Suomalaiset ovat aina noudattaneet lakeja ja moraalikoodeja näennäisen kuuliaisesti. Kerroin aiemmassa artikkelissa lain ja määräysten merkityksestä saunan sijoittelulle. Siinä viitattiin saunan luvallisuuteen ja kehotettiin konsultoimaan rakennuskunnan rakennustarkastusta alusta alkaen.

Tässä artikkelissa lisää yksityiskohtia siitä mitä hyvän käytännön mukaiseen rakentamiseen kuuluu ja miten rakennuslupaa haetaan. Sovelluskohteen saunamökki tai talousrakennus, eli ei asunto. Aloitan kuitenkin suunnittelun muodollisesta puolesta, sillä rakennusluvan hakeminen edellyttää tiettyjä suunnitelmia. Tämä artikkeli ei pätevöitä suunnitteluun, mutta antaa  oman saunan rakennuttajalle edellytykset keskustella sekä rakennusviranomaisten että ammattisuunnittelijoiden kanssa.

Kaikki alkaa suunnittelusta

Tässä blogissa on puhuttu paljon suunnittelusta ja suunnitteluratkaisuista. Painopisteenä on ollut saunakokemuksen suunnittelu. Tosiasiassa olen vain raapaissut pintaa sen suhteen, millaisia suunnitelmia luvanvarainen rakentaminen todellisuudessa vaatii.

Kotimainen rakennuslupajärjestelmä on mielestäni varsin vaativa. Luvan hakeminen edellyttää pätevän suunnittelijan (rakennusinsinöörin/arkkitehdin tai arkkitehdin; kts. Rakennusvalvonnan video) tekemää pääsuunnitelmaa kohteesta.  Myöhemmissä vaiheissa tarvitaan tyypillisesti työpiirustusta sekä mahdollisesti erillisiä lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähkösuunnitelmia, joissa voi olla tarpeen konsultoida kyseisen alan erikoissuunnittelijoita.

Oma saunamökkini rakennetaan piharakennukseksi, johon ei tule juoksevaa vettä, joten kuvittelen pärjääväni pelkästään pääpiirustuksella ja myöhemmin hankittavalla sähkösuunnitelmalla.

Tarvitseeko sauna rakennuslupaa?

Kysyin asiaa Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta. Arkkitehdit Juha Veijalainen ja Henna Helander vastasivat ystävällisesti kysymyksiini. Heidän mukaan pihasauna on aina rakennus, ei kevyt rakennelma, joten sitä koskevat kaikkia rakennuksia käsittelevät määräykset: maankäyttö- ja rakennuslaki, maankäyttö- ja rakennusasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ellet tiedä, että kunnassasi on saunoja koskeva poikkeuskäytäntö, voit olettaa, että lupa uuteen rakennukseen tarvitaan.

Mikäli suunnitelmat ovat ristiriidassa jonkun valtakunnallisen tai paikallisen säännön kanssa, täytyy sitä varten hakea poikkeuslupaa, jonka avulla voidaan tapauskohtaisesti poiketa yleisistä vaatimuksista.

Kun sauna on siis todettu rakennukseksi, pitää seuraavaksi todeta, että kaikki kiinteät rakennukset tarvitsevat rakennusluvan, ellei niillä ole kunnan rakennusjärjestyksessä jotakin poikkeusta. Kun käsittelin asiaa aiemmin, huomautin, että lain hengen mukainen tulkinta kiinteästä rakennuksesta voi tarkoittaa myös lautta- tai tynnyrisaunaa, mikäli sellainen pysyvästi johonkin pysäköidään. Myyjien vakuuttelut siitä, että siirrettävä sauna ei tarvitse lupaa, eivät tässä suhteessa pidä paikkaansa. Tosin, lienee hyvin epätavallista, että rakennusviranomaiset vainoaisivat tällaisia rakennuksia.

Mitä asiakirjoja saunamökin rakennuslupaan vaaditaan?

Rakennusluvan hakeminen sisältää ison tukun liitteitä. Luvan myöntämisen edellytyksenä tontilla pitää olla riittävästi rakennusoikeutta jäljellä ja rakennuksen täytyy sopia paikalliseen asemakaavaan (näistä lisää erillisessä artikkelissa). Oman saunarakennukseni kohdalla tarvittiin seuraavia:

  1. Rakennuslupahakemus
  2. Kiinteistörekisteriote
  3. Karttaote
  4. Asemapiirros
  5. Pohjapiirros
  6. Julkisivupiirrokset
  7. Rakennesuunnitelma
  8. Selvitys naapureiden kuulemisesta
  9. Rakennushankeilmoitus

Varsinaisen lupahakemuksen lisäksi siis kaksi kiinteistöä kuvaavaa dokumenttia (2-3), neljä suunnitteludokumenttia (4-7) sekä kiinteistönaapurien kuulemisselvitys. Naapurien kuuleminen voi olla erityistä mökkialueilla haaste, mikäli tonttinaapureita on useita tai kiinteistöjä hallinnoi kuolinpesä, jonka osakkaista ei ole tietoa. Olen ainakin itse joutunut tämän projektin aikana huomaamaan, ettei edes elossa olevista suomalaisista ole helppoa saada selvää, kuolleista ja heidän perheistään puhumattakaan! Kaikkien mielipidettä vaaditaan, vaikkei se välttämättä lupaan vaikutakaan. Rakennushankeilmoitus (RH-1) menee maistraattiin paikallisen rakennusvalvonnan kautta.

Suunnitteludokumenteista pohjapiirros ja rakennesuunnitelma ovat keskeisimmät. Nämä saattavat mahtua yhdelle pääpiirustukselle. Alla on Heikki Ronkaan tekemä piirustus allekirjoittaneen Suvikallion saunaan:

160518-Suvikallio_paapiirros
Pääpiirustus: Pohjapiirrustus, julkisivupiirrustus ja rakennesuunnitelma osana piirustusta

Hyvänä esimerkki saunarakennuksen suunnittelun kokonaisuudesta Lars-Peter Jounilan opinnäytetyössä (Oulunseudun ammattikorkeakoulu), jonka liitteinä kaikki rakennusluvan vaatimat suunnitteludokumentit jopa siistimmässä muodossa kuin allekirjoittaneella. Suunnitelma on siis muodollisesti esimerkillinen, en ota kantaa sen teoreettisiin löylyominaisuuksiin (päivitys 29.9.2020: valitettavasti opinnäytetyö ei tällä hetkellä ole saatavilla verkosta,) :

https://theseus.fi/handle/10024/60546

Jos olet korjaamassa tai laajentamassa saunaa olemassaolevaan rakennukseen, kannattaa lukaista tämä Helsingin Sanomien artikkeli.

Saunan rakennuslupa maksaa satoja euroja

Lupien hinnoittelu on kuntakohtaista. Kaava on kuitenkin yleensä se, että maksetaan rakennustyypistä riippuvainen perusmaksu ja tähän päälle neliöhinta kokonaisalan mukaan. Kokonaishinnaksi tulee joitakin satoja euroja. Kuntakohtaiset rakennusvalvontaksat löytyvät yleensä suoraan verkosta, esim. Helsingin kaupungin sivuilta. Oma lupani peruskatselmuksineen ja hyväksyntöineen tullee maksamaan pari sataa. Pieni kunta, pieni maksu, mutta paljon työtä.

Varaudu muutoksiin myös valmismökissä

Jos hankit valmissaunapaketin, sinun pitäisi saada suunnitteludokumentit paketin toimittajalta. Kannattaa varmistaa tilausta tehdessä, että näin on ja selvittää mitä piirrosten muuttaminen tulee maksamaan, mikäli jokin ehdotettu ratkaisu ei kelpaakaan paikalliselle rakennustarkastukselle.

Esimerkiksi joissakin saunamökeissä on valmiina polttopuuvarasto. Sain polttopuiden varastoinnista ristiriitaista tietoa, mutta Pelastusopiston vanhempi opettaja Jani Jämsä oikaisi minua asiassa. Kävi ilmi, että parinkin kuution polttopuuvarasto voitaisiin periaatteessa tulkita polttoainevarastoksi, jollaista Rakentamismääräyskokoelman ohjeen E9 perusteella ei saa sijoittaa ilman osastointia rakennuksen yhteyteen. Tämäkin ohje jättää paikalliselle valvonnalle viimeisen sanan, sillä asiaan on myös poikkeusohje, jonka mukaan ”tavanomaisia pienehköjä varastoja ei tarvitse osastoida.”

Ammattiapu on välttämätöntä

Rakennuslupaprosessia omassa projektissani pyöritti myös muodollisena pääsuunnittelijana toiminut Heikki Rongas. Hän hoiti hakemuksen valmistelut, jättämisen ja keskusteli ennen hakemuksen jättämistä mm. jätevesiratkaisun soveltuvuudesta ja suunnitteli sen kohteen mukaan.Tämä on esimerkki yhden Etelä-Suomalaisen kunnan vaatimuksista, toisaalla menettely saattaa olla hieman poikkeava.

160518-HeikkiTheMan
Pääsuunnittelija Heikki Rongas ei ole ainoastaan asiantunteva rakennesuunnittelija, vaan myös pätevä valokuvaaja ja kitaristi!

Piirustuksia tehtiin Heikin kanssa pitkään ja hartaasti. Tein itse suuntaa antavia mittakaavapiirrustuksia ruutupaperille, Heikki viimeisteli ne työsti niitä eteenpäin tietokoneympäristössä. Joustava ja luottamuksellinen suhde suunnittelijaan on tarpeen, jos oma mieli on muuttuvainen tai tahtotila vaihtuu projektin aikana. En itse tiennyt projektin käynnistyessä marraskuussa vielä kovinkaan tarkkaan, millainen saunasta tulisi. En tiedä kaikkea vieläkään, kun lupaa on jo haettu.

Varhainen luonnos pohjapiirrustukseksi
Varhainen, mutta lopputulokseen olennaisesti vaikuttanut luonnos pohjapiirrustukseksi allekirjoittaneelta

Omat suunnitelmani ovat tarkentuneet kuukausi kuukaudelta, kun olen oppinut lisää materiaaleista ja hyvän löylyn vaatimuksista. Heikki on asiakasta kuunnellen tehnyt useamman revision pohjapiirrustuksesta, mm. vaihtaen materiaalipaksuutta puulaadun mukaiseksi. Eräs omassa suunnitelmissani jatkuvasti päänvaivaa aiheuttanut yksityiskohta oli väliseinä. Koska kiukaani tulee olemaan seinän läpi lämmitettävä tunnelimalli, pitää väliseinä tehdä palonkestäväksi. Mutta koska sauna ei lepää kokonaisuudessaan betonilaatan päällä, on tiilimuurin perusta tehtävä tavanomaista monimutkaisemmalla tavalla.

Jos ja kun hyödynnät omassa projektissasi ulkopuolista suunnittelijaa, mieti tarkkaan millainen suunnitteluprosessi on edessä, miten työskentelette ja mistä maksat. Iteraatiot ja revisiot ovat suunnittelutyölle tyypillisiä. Ne kuitenkin tarkoittavat suunnitelmien parantumisen ja tarkentumisen lisäksi myös lisätöitä. Ja työstä on varauduttava maksamaan. Onkin niin, että pienen rakennuksen hinnasta huomattavan suuri osa, jopa tuhansia euroja, eli kymmeniä prosentteja, voi mennä erilaisiin suunnittelukustannuksiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon. Jos rakentaa omin luvin ja kuvin, ottaa tietoisen riskin mm. vakuutusnäkökulmasta.

Tämä blogi ei anna valmiuksia ammattisuunnitteluun, ainoastaan esittämään saunarakennusta koskevia vaatimuksia ja ratkaisuehdotuksia!

Milloin voi aloittaa rakentamisen?

Luvan hakemisen ja myöntämisen jälkeen pitää tehdä aloitusilmoitus. Tässä yhteydessä rakennusvalvonta vaatii vähintään vastaavan työnjohtajan hyväksynnän. Työnjohtajalta edellytetään pätevyyttä ja toimintaedellytyksiä. Ilmoituksen lisäksi rakennusvalvonta voi vaatia erillistä aloituskokousta. Tämän jälkeen voi alkaa rakentaa perustuksia.

Artikkelin pääkuva: Heikki Rongas

66

Published on

Koneellisen ilmanvaihdon käyttökohteet ovat vuosikymmenien aikana lisääntyneet. Kosteiden tilojen uudisrakentamista asuinrakennuksissa koskevat tarkat ilmanvaihtomääräykset. Saunan ilmanvaihto täytyy tyypillisesti toteuttaa eri tavalla kuin muiden huoneiden tai löylyt kärsivät lopputuloksesta.

Koska ilmanvaihto on yksi kolmesta saunakokemuksen peruspilarista, on sen toteuttaminen koneellisesti periaatteessa hyvä asia. Silloin se ainakin paperilla toimii halutulla tavalla. Toisaalta, monissa kohteissa huono koneellinen ilmanvaihto on täysin tuhonnut saunan. Pahin virhe on poistoilmaventtiilin sijoittaminen ainoastaan saunan kattoon ja pitäminen jatkuvasti täysillä. Tällöin löylyt saattavat päästä suoraan pihalle!

Onnistuneen koneellisen ilmanvaihdon edellytykset tunnetaan

Ilmanvaihdon vaatimuksia on kaksi. Sen pitää jakaa lämpöä tasaisesti saunan eri korkuisiin osiin ja pitää saunan ilma sopivan kosteana ja raikkaana.

Onneksi koneellinen ilmanvaihto voidaan suunnitella varsin toimivaksi. Hyvä uutinen on se, että kaikki aiheeseen liittyvä tieto on tätä nykyä vapaasti saatavilla. Sitä ei tosin ole kovin paljoa. Suomenkielinen tietämys asiasta kiteytyy VTT:n 90-luvulla tekemiin tutkimuksiin, jotka julkaistiin Erkki Äikäksen toimista vuonna 1992. Pyynnöstäni ja toisen raportin kirjoittajan Rolf Holmbergin luvalla VTT julkaisi raportin verkossa toukokuussa 2016 vapaasti kaikkien saataville. Sen voi nyt lukea täältä:

http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/1992/T1431.pdf

Tämä tutkimus on tärkeimpiä osia suomalaisen saunan rakennusteknistä tietämystä. Edesmennyt sauna-asiantuntija, arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa totesi Tiede-lehden haastattelussa vuonna 2006 http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/otetaan_teknoloylyt, että ”ilman liikkeet tunnetaan riittävän hyvin vasta yhden saunatyypin kohdalla: koneellisesti ilmastoidun sähkösaunan”. Tilanne ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa mihinkään.

Seuraavassa oma yhteenvetoni tämän tutkimuksen mukaisista saunan koneellisen ilmanvaihdon suosituksista.

Tulo- ja poistoilman tasapaino

Nykyään koneellinen ilmanvaihto tarkoittaa poikkeuksetta koneellista tulo- ja poistoilmaa. Tämä on suositeltavaa myös saneerauskohteissa. Jos jommankumman jättää pois, on lopputulos epävarma. Poistoilmakanava voi tosin sijaita myös viereisessä huoneessa mikäli saunan ovi ei ulotu lattiaan asti ja ilma voi siten poistua tätä kautta. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava ratkaisu, sillä sauna kuivuu saunomisen jälkeen tehokkaimmin mikäli kostea ilma pääsee poistumaan katonrajasta, jonne se normaalisti siirtyy. Katonrajaan poistoilmapistettä ei kuitenkaan kannata pelkästään sijoittaa.

Jäljelle jääviä valintoja ovat siis: ilmanvaihtopisteiden sijainti ja ilmanvaihdon määrä. VTT tutki kummankin tekijän yhteisvaikutusta useissa kokeissa, jotka edellä mainitussa raportissa esiteltiin.

Korvausilman tuonti

Korvausilma pitäisi saada sekoittumaan sopivasti saunailman kanssa. Saunailmaa viileämpi korvausilma ei itsestään nouse ylöspäin. Paras ratkaisu on tuoda raitis ilma saunaan kiukaan yläpuolelle (”kiukaan ja katon keskiväliltä”), jolloin se erityisesti löylyä heitettäessä tehokkaasti sekoittuu saunailmaan. Löylyn puhti saattaa hieman vähentyä, mutta kokonaisuudessaan se takaa tasaisimman ilman jakautumisen. Sopiva etäisyys kiukaan yläreunasta on vähintään kymmeniä senttejä, mutta katonrajakin on parempi kuin mikään kiukaan yläreunaa alempi sijainti.

160529-Raitisilmaventtiili-IMG_6699
Koneellisen ilmanvaihdon tuloventtiili. Venttiilissä on ilman hajoitin, joka vaikeuttaa myös löylyn pääsyä väärään suuntaan.

Joissakin vanhemmissa kohteissa raitisilma on johdettu painovoimaisesti kiukaan lähettyville. Näissäkin tapauksissa sama sijoitusohje pätee, mutta varauksin. Betonilattioiden kohdalla tämä on edellyttänyt varustautumista jo valuvaiheessa. Jatkuvalämmitteisten puukiukaiden kohdalla tämäkin tarjonnee jonkinlaisen ratkaisun, sillä kiuas imee ympäristöstään ilmaa kuten koneellinen poisto.

Alhaalla johdettu ei kuitenkaan pääse sekoittumaan löylyhuoneen ilmaan samalla tavoin kuin kiukaan päälle tuotu ilma. Toisaalta, mikäli painovoimainen korvausilma ohjataan kiukaan yläpuolelle, voi käydä niin, että se voi muuttua löylyn lyömisen vaikutuksesta poistoilmarööriksi! Toinen syy välttää tällaista ratkaisua.

Poistoilmaventtiilin sijainti

Poistoilman mukana pitäisi saada hiilidioksidi, mahdollinen hien haju ja ylenmääräinen kosteus ulos löylyhuoneesta. Muuten saunassa ilma muuttuu tunkkaiseksi ja kerääntyvä kosteus tekee olon tukalaksi, kun löylyn heittojen välilläkään ei pysty hikoilemaan (löylyn fysiikka -artikkelissa selitetään miksi näin) on. Vaikka kosteus kerääntyy saunan yläkerroksiin, sitä ei kannata sieltä lähteä poistamaan, sillä samalla häviää lämpimin ilma. Löylyt saattavat syöksyä suoraan harakoille.

Ilman kiertoa saunassa on havainnollistettu alla olevassa Saunavesan löylyanimaatioon perustuvassa videossa. Ilmanvaihdon tekninen toteutus jää tässä auki, mutta oletan että kysymyksessä on koneellinen ilmanvaihto.

Poistoilma kannattaa myös tutkimusten mukaan sijoittaa laudetasoa alemmas. Ei välttämättä aivan lattiarajaan kuten animaatiossa, mutta selvästi lämmitettävää aluetta alemmas.

160529-kiintea_poistoilmaventtiili_IMG_6695
Poistoilmaventtiili lauteiden alla

Kun poisto on ottoa alempana, syntyy saunaan sopiva ilmankierto ja lämpötilaero hartiakorkeuden ja jalkojen tason välillä minimoituu. Väärällä suunnittelulla lämpötilaero voi olla jopa 40 astetta, hyvälle alle 10 astetta Celsiusta. Tällaisella ilmanvaihdolla myös löylyä ohjautuu saunan alaosaan. Tutkimuksessa nimittäin havaittiin myös se mahdollisuus, että matala tuloilma ja korkea poistoilma yhdessä rajoittivat löylyn ainoastaan hartiakorkeudelle. Syntyi niin sanottu oikosulkuvirtaus.

Esimerkki erittäin tasaisesta pystysuuntaisesta lämpötilajakaumasta saunassa. Se on saavutettu sijoittamalla tuloilma korkeudelle T4. Kuvalähde VTT:n raportti T1431
Esimerkki erittäin tasaisesta pystysuuntaisesta lämpötilajakaumasta saunassa. Se on saavutettu sijoittamalla tuloilma korkeudelle T4. Kuvalähde VTT:n raportti T1431.

Rakennustekniikan kannalta lauteiden alle sijoitettava venttiili on hieman haastava, sillä yleensä talotekniikka on sijoitettu välikattoon ja houkutus jättää seinäventtiili pois on monesti suuri. Tähän löytyy kuitenkin alle sadan euron ratkaisu nimeltään saunakanava, jolla katosta voidaan laskea poistoilmaventtiili kätevästi oikealle korkeudelle.

saunakanava-
Saunakanava, 100 tai 120 mm, kuva: ilmastointikauppa.fi

Ilmanvaihdon määrä

Ilmanvaihdon suhteellinen määrä vaikuttaa saunakokemukseen. Tuloilman kanssa ilman pitää sopivasti hajautua, ettei se tunnu saunojille vetona. Tutkimuksessa lisääntynyt ilmanvaihto pienensi pystysuuntaisia lämpötilaeroja, todennäköisesti siksi, että lämmin ilma vedettiin tehokkaammin lattianrajan poistosta ulos. Vedonkokemuksesta ei valitettavasti ole minkäänlaista tutkimustietoa, joten seuraavat perustuvat sekä määräyksiin, että VTT:n tutkimukseen.

Ympäristöministeriön rakennemääräykset (D2, 2012) rakennusten sisäilmasta ja ilmanvaihdosta edellyttävät, että saunassa ilman pitää vaihtua 2 litraa/sekunti per neliömetri, kuitenkin vähintään 6 l/s. Saunan kohdalla järkevästi edellytetään, että ilmaa tulee saunaan vastaava määrä. Sauna onkin joka tapauksessa parempi ali- kuin ylipaineistaa (eli ilma lähtee mieluummin kovempaa kuin tulee sisään). Vertailun vuoksi kylpyhuoneen käytönaikainen ilmanvaihtovaatimus on kiinteästi 15 l/s. RT-korteissa suositus on kuitenkin kolminkertainen, 6 l/s/m2, joka saattaa olla jo liikaa.

Vuoden 2017 lopussa Ympäristöministeriön ohjeistus muuttui. Asetus
uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta määrittelee asuintilojen yleiseksi ilmanvaihtotasoksi 6 dm2/s per henkilö ilman huonekohtaisia erityisvaatimuksia. Tämä kattaa siis myös saunan.

Ilmanvaihdon määrän suhteen VTT:n tutkimuksen mukainen suositus on myös selvä. Pienessä saunassa 48-96kg/h. Tämä yksikkö on hieman kiusallinen, sillä ilman paino riippuu lämpötilasta ja kosteudesta (kts. Esko Mäkelän artikkeli). Esimerkiksi 100C lämpöinen ilma painaa 0,95kg/m3. Tästä saadaan, että VTT:n saunassa ilma vaihtui lämpöisenä ollessaan 14-28 l/s, viileänä reilu 10 l/s. Saunan koko oli 2x2x2 metriä, eli ilmanvaihdon taso oli n. 3,5 l/s/m2.

Koska minkäänlaista validointia ilmanvaihdon määrän vaikutuksille subjektiivisella tasolla ei ole tehty, on mahdotonta esittämään parempi veikkauksia kuin tämä 3-7 l/s/m2. Jos ilmanvaihto suunnitellaan säädettäväksi, voidaan tilannetta myöhemmin korjata omien preferenssien mukaiseksi.

Uusissa kohteissa voi siis ehdottaa kahta ratkaisua: helposti säädettävä ilmanvaihdon määrä saunaan ja suljettava ”jälkituuletus”venttiili saunan kattoon lauteiden alla olevan rinnalle.

Rakennustekninen jälkihuomautus

Kostean ilman koneellinen poisto aiheuttaa omia haasteitaan. Esimerkiksi poistoputkien eristäminen ei tunnu saunakokemuksessa, mutta voi estää monia ikäviä kosteusongelmia. Näitä voi syntyä jos poisto on suoraan ulos ja ulkoilma hyvin kylmää. Tämä muistuttaa siitä, että kaikkien ratkaisujen käytännön toteutuksessa on syytä konsultoida rakennustekniikan asiantuntijaa, kuten rakennuslupa-artikkelissa kerrotaan.

Kiitokset VTT:n tietopalvelulle tutkimusraportin sähköisestä julkaisusta!

Kuvat: VTT:n raportti T1431

2

Published on

Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on Suomen paras savusauna- ja hirsisauna-asiantuntija. Risto on vieraillut yli 500:ssa savusaunassa ja kirjoittanut saunoista ja hirsirakentamisesta kymmenkunta kirjaa.

Saunologian haastattelussa Risto kertoo mm. millainen sauna on ihmisgrilli, miten hyvä sauna suunnitellaan ja kuinka vanhoissa saunoissa peseydyttiin ilman suihkua.

Risto vastaa videolla seuraaviin kysymyksiin, joihin videon YouTube-sivulla voi siirtyä suoraan videon alta löytyvistä linkeistä:

Miten hyvä sauna suunnitellaan: 0:06
Mitä hyvään saunakokemukseen tarvitaan? 01:24
Miten saunan painovoimainen ilmanvaihto onnistuu? 2:51
Mitä mieltä olet pienistä huoneistosaunoista? 4:03
Minkä kokoinen hyvän saunan pitää olla? 4:43

Miten vanhaan aikaan hoidettiin peseytyminen saunassa ilman suihkua? 5:19
Monessako savusaunassa olet vieraillut? 6:25
Montako sauna-aiheista kirjaa olet kirjoittanut? 6:50
Hengittääkö hirsi saunan seinämateriaalina erityisen hyvin? 8:59
Jos paneeli kelpaa saunan sisäseinään, niin millaista paneelin pitää olla? 10:14

Kiinnostavatko saunat suomalaisia laajemmin? 11:05
Miksi savusaunojen suosio tuntuu lisääntyvän? 11:53
Voiko suomalaisia neuvoa saunan rakentamisessa? 12:36
Onko saunahaltijalle sijaa modernissa saunassa 13:32

Kiitokset Ristolle ja SC5 Online:lle haastattelun onnistumisesta!

0
    0
    Ostoskori - Cart
    Kori on tyhjä - Cart is emptyPalaa kauppaan - Return to Shop
    Jatka ostoksia - Continue