Suomalaiset tutkijat vaikuttivat 1900-luvulla näkyvästi saunatutkimuksen kehittymiseen. Insinöörien ja rivikansalaisten lisäksi tutkimuksiin osallistui jopa koe-eläimiä! Mitä sitten tapahtui? Onko Australia seuraava saunantutkimuksen suurmaa? Tässä artikkelissa käydään lyhyesti läpi saunan tutkimisen historiaa ja erityisesti olemassaolevan materiaalin saavutettavuutta.
Suomalaiset tutkijat olivat neljä vuosikymmentä saunatutkimuksen huipulla. 90-luvun jälkeen saunatutkimuksen maasto on ollut ylämäen sijaan pelkkää alankoa, satunnaisia huippuja lukuun ottamatta. Saunaan liittyvää tietoa on kuitenkin kasaantunut. Olen koonnut tähän artikkeliin historiaa saunatutkimuksista sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna.
Saunatutkimuksen kenttä on jo pitkään jakautunut kolmeen osaan: lääketieteelliseen, kulttuurihistorialliseen ja rakennustekniseen. Tämä järjestys osoittaa myös tutkimusten tieteellisen määrän ja laadun. Jotkin pitävät folklorea vielä näistä erillisenä aiheena. Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt sekä saunan historiaa että erityisesti niitä harvoja saatavilla olevia rakennusteknisiä tiedonpalasia, kuten koneellisen ilmanvaihdon toteuttamista. Lääketieteestä en ole aiemmin juuri puhunut, vaikka sen saavutukset ovat keskeinen osa saunatutkimuksen kenttää. Tässä kirjoituksessa asia hiemaan paranee, mutta varsinaiset saunalääketieteen saavutukset käytännön vinkkeineen jaan vasta seuraavassa postauksessa.
Kansainvälisen saunatutkimuksen perinne
Saunan historiaan kuuluu erottamattomasti kansanlääkintäperinne. Saunan, tai hikoilukylvyn, käyttöön on kaikissa kulttuureissa liittynyt terveyden- tai sairaudenhoitoon liittyviä uskomuksia. Eikä ihme, kokemuksellisen tiedon perusteella olo saunassa hyvin nopeasti muuttuu suuntaan tai toiseen! Tätä taustaa varten on helppo ymmärtää, miksi lääketieteelliset saunatutkimukset ovat historiallisesti varhaisin muoto. Tehdään lyhyt excursio kansainvälisen saunatutkimuksen puolelle ennen vetäytymistä maamme rajojen sisäpuolelle.
Ensimmäinen suomalaista saunaa koskeva, Ruotsissa julkaistu tutkimus on vuodelta 1765 (Sauna-lehti, 1/1994). Se käsitteli saunan aiheuttamia fysiologisia vaikutuksia ihmisiin. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Berliinissä ilmestyi vuonna1816 kirja, joka käsitteli venäläisten saunojen suotuisia ominaisuuksia ja suositteli niiden rakentamista saksalaisten sotilaiden käyttöön. Tässä oli jo mukana kulttuurihistoriallista saunatutkimusta ja sekä rakennusteknistä saunatietoa. Saksa oli saunatutkimuksen pioneerimaa 1800-luvun alkupuolella, mutta myös Venäjällä julkaistiin Martti Vuorenjuuren mukaan vuosina 1877-1911 yli kolmekymmentä saunaa käsittelevää tieteellistä artikkelia.
Jo toisesta maailmansodasta lähtien Saksassa alettiin tutkimaan saunaa. Saksalaiset saunaharrastajat perustivat myös oman saunaseuransa (Deutscher Sauna-Bund) ja olivat myös mukana edelleen toimivan kansainvälisen saunaliiton perustamisessa. Merkittävin akateeminen työmyyrä oli Berliinin Humboldt yliopiston Eberhard Conradi. Hän tutki saunaa yli 40 vuotta ja sai työstään myös suomalaista tunnustusta, näkyvimmin Suomen Leijonan ritarikunnan I-luokan ritarimerkin muodossa vuonna 2001.
Hän oli muun muassa mukana digitoimassa 1950-luvulla perustettua tutkimuskirjallisuuden tietokantaa. Lopputulos löytyy edelleen verkosta, osoitteessa http://www.saunaliteratur.de/htdocs/. Saksalaisten tuottaman tietouden näkyvyys ja saavutettavuus näin 2000-luvun alun Suomessa on valitettavan heikko. Mutta tämän artikkelin on syytä jo palata harhateiltään takaisin Suomeen, jossa 1900-luvun alkupuolella oli aika havahtua saunatutkimuksen tarpeisiin.
Saunatutkimuksen esiinmarssi Suomessa
Ottaen kansallisvaltiomme lyhyen historian huomioon, ensimmäinen rehellisesti suomalaiseksi luokiteltava saunatutkimus lienee Samuli Paulaharjun aivan 1900-luvun alussa tekemä historiallinen kartoitus karjalaisista saunoista. Se jäi yksinäiseksi, ja julkaisemiseltaan epäonniseksi, episodiksi, joka sai jatkoa vasta sodan vuosina.
Suomen saunaseuran alkumuoto, Suomalaisen saunan ystävät, perustettiin edistämään saunakulttuurin lisäksi saunaan liittyvän tutkimusta 1937. Mukana oli silloin paljon akateemikkoja ja tutkimusten järjestely oli tuloksekasta, vaikkei helppoa, jo 1950-luvulta lähtien. Saunaseuran puheenjohtajan toimi myös aikanaan useampi professori. Akateemisten arvonimet ovat kadonneet seuran viestinnästä vasta viime vuosikymmeninä.
Saunaseura oli tutkimuksessa näkyvästi mukana rakennuttamalla Vaskiniemen löylylaitokseen (Lauttasaari, Helsinki) hyvin varustellut tutkimussaunat olympiavuonna 1952. Muun muassa Helsingin Yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen tutkijat hyödynsivät tiloja. Valtion tekniselle tutkimuslaitokselle (VTT) Erkki Äikäs sai tutkimussaunan lämpiämään 1960-70 –luvuilla ja jatkoi sen toimintaa aina 90-luvulle asti. Lopputuloksena Suomessa tehtiin 1950-80 –luvuilla paljon laadukasta saunoihin ja saunomiseen liittyvää tutkimusta.
"Vaskiniemen tutkimussaunan puolella oli useita laboratoriohuoneita, röntgenhuone ja kokeilusauna, jonne voitiin tarpeen mukaan asentaa erilaisia mittaus- ja tutkimuslaitteita. Sielä oli myös kaksi erilaista kiuasta, toinen puulämmitteinen ja toinen sähkökiuas. Sähkökiuasta käytettiin silloin, kun saunassa haluttiin pitää tietyn ajan tarklleen määrätynasteinen lämpötila ja ilmankosteus." Näin muistellaan Suomen ensimmäistä tutkimussaunaa vuonna 1997 ilmestyneessä Saunaseuran historiikissa "Aatteita ilman vaatteita" (toimittaneet Laaksonen, Valtakari ja Viinikka).
Ehkä hämmentävin saunatutkimus tältä aikakaudelta suoritettiin kuitenkin Helsingin yliopiston omissa ”saunoissa”. Siitä vastasi patologian professori Harald Teir vuosina 1969-70. Hän oli pyrki vastaamaan norjalaiskollegoiden epäilyyn, että saunominen olisi syynä suomalaisten keuhkosyöpien yleisyyteen. Asian selvittämiseksi Teir päätyi saunottamaan rottia. Hän tutki erityisesti tuohon aikaan suositellun kuuman ja kuivan löylyn vaikutuksia antamalla jyrsijöille löylyä parin vuoden ajan erilaisissa olosuhteissa.
Asian selvittämiseksi Teir saunotti rottia.
Hämmentävänä havaintona tutkimusryhmä löysi, että ainoastaan kosteissa ja miedoissa olosuhteissa löylytelleiden rottien terveys vastasi kontrolliryhmää! Muille rotille oli muodostunut enemmän erilaisia kasvaimia mm. keuhkoihin. Tutkimuksen seurauksena Teir päätyi suosittelemaan myös ihmisille kohtuullisia, alle 80 asteen löylyjä. Asiasta uutisoi aikanaan Suomen Kuvalehti numerossa 21/28.5.1971 (Sauna, 1971).
Suomalaisen saunatutkimuksen saavutusten tietynlainen merkkipaalu oli vuonna 1974 järjestetty Helsingin kansainvälinen saunakongressi (VI International Sauna Congress, August 15-17). Siellä esiteltiin paljon alkuperäistutkimuksia, joista monet jäivät alueillaan uraauurtaviksi ja valitettavasti myös toistaiseksi viimeisiksi asianmukaisesti julkaistuiksi.
Nimittäin seuraavina vuosikymmeninä tutkimussaunat viilenivät. Nykyisin Vaskiniemi on muuttunut tuhansien jäsenten saunakeskukseksi ja VTT:n alkuperäinen sauna on poistunut käytöstä. Yhteisöjen saunalaboratoriot lämpenevät tällä hetkellä lähinnä kiukaiden vaatimustenmukaisuuden testaamiseen, tieteellistä tutkimusta tehdään hyvin rajoitetusti. Saunatutkimuksen hiipumisen syynä oli luonnon kiertokulku.
Sauna-seuran osuutta suomalaisen saunatutkimuksen historiassa ei voi liikaa korostaa. Suosittelen kaikille lämpimästi Tuomo Särkikosken kirjoittaman seuran 75-vuotishistoriikin, Kiukaan kutsu ja löylyn lumo, lukemista saunantutkimuksen värikkään historian ymmärtämiseksi.
Saunatutkijoiden sukupolvi taittuu
Vuoteen 2016 on aikaa kulunut 1950- ja 60-lukujen tiedonraivaajasukupolvi niin paljon, että kaikki merkkihenkilöt ovat siirtynyt ajasta iäisyyteen. Ansiokkaasti saunatietoa kerryttivät LVI-tekniikan professori Erkki Äikäs, arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa, professori Niilo H. Teeri, kulttuurintutkija Martti Vuorenjuuri, energia-asiantuntija DI Esko V. Mäkelä ja arkkitehti Pekka E. Tommila.
Kaikki mainitut henkilöt ovat kuolleet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on pääasiallinen syy, miksei tässä blogissa ole esiintynyt sen enempää eläviä saunatutkijoita. Jo vuonna 1992 menehtyi todennäköisesti tunnetuin lääketieteellinen saunatutkija ja alan vaikuttaja professori Harald Teir. Kirjallinen perintö sen sijaan elää. Helamaa, Tommila ja Vuorenjuuri jättivät jälkeensä saunakirjoja, jotka ovat edelleen ajankohtaisia (kts. tietolähteet). Sauna-seuran nykyisistä kunniajäsenistä ainoat akateemikot on lääketieteen professori Lasse Viinikka ja arkkitehti Juhani Katainen. Kumpikaan ei tosin ole jättänyt jälkeensä merkittäviä saunatutkimusjulkaisuja.
Saunatutkimus ei ole löytänyt yhtä näkyviä jatkajia tämän jälkeen. Tässäkin blogissa haastateltu arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on ansiokkaasti jatkanut työtä perinteisten savusaunojen kulttuurihistorian ja rakennusteknologian dokumentoimiseksi. Lääketieteen puolelle ei ole tietääkseni ilmaantunut yhtään pitkäjänteisesti saunan tutkimukseen omistautunutta tutkijaa. Tosin esimerkiksi Minna Hannuksela (Oulun yliopisto) ja Jari Laukkanen (Itä-Suomen yliopisto) ovat tällä vuosituhannella pitäneet tätäkin tutkimuslinjaa elossa. Joissakin teknisten tieteiden tutkimuksissa saunaa on liipattu läheltä. Puukiukaiden päästöjä käsittelevän artikkelin asiantuntijaääni, tohtori Jarkko Tissari on yksi tällainen esimerkki.
Ammattitutkijoiden lisäksi saunasta on tehty lukuisia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opinnäytetöitä tasaista vauhtia. Niihin on tässäkin blogissa viitattu. On kuitenkin sanottava, ettei opinnäytetöiden tuoma lisä saunatietämykseen ole useimmiten niin suuri, että siitä voisi tehdä suuren numeron. Tämä ei tosin ole mitenkään poikkeuksellista millään tieteen alalla. Hyvänä puolena uudet opinnäytetyöt löytyvät kätevästi sähköisinä Theseus.fi-palvelusta.
Eräs mainitsemisen arvoinen kulttuurihistoriallinen saavutus on Laura Puromiehen pro gradu tutkielma Helsingin yliopiston, jossa hän analysoi yhden SKS:n saunakeräysaineiston todella syvällisesti löytäen kiinnostavia näkökulmia suomalaiseen saunomisperinteeseen ja sen merkityksiin. Hän julkaisi hiljattain myös kiuasmainoshistoriaa käsitelleen tutkimuksen Tekniikan Waiheita –lehdessä.
On todettava, ettei tutkimustoiminnan hiipuminen tarkoita suoraan saunatietämyksen tason laskua tai katoa. On kuitenkin fakta, etteivät ehkä fanaattisimmat saunaharrastajat eli savusaunojat, ole siirtäneet viime vuosikymmeninä kertynyttä savusaunaosaamista julkisiin kirjoihin ja kansiin. Tämä on mielestäni tiedon tuottamisen tavoite ainakin näin yleishyödyllisellä alalla!
Tällä vuosituhannalle on akateemisen työn vähäisen voluumin myötä otsikoihin päässyt markkinatutkimus. Esimerkiksi viime vuosina on julkistettu jo Harvian (2016 ja 2016a) ja Sinebrychoffin (2014) sponsoroimat tutkimukset saunomistavoista.
Saunatutkimuksen historiallisesti tärkeimmät dokumentit
Kaiken kaikkiaan Suomessa on tehty ja kirjoitettu 1900-luvun alun jälkeen todennäköisesti enemmän sauna-aiheisia tutkielmia kuin missään muualla maailmassa. Anna-Maija Pietilä päivitti Suomen Kirjallisuuden Seuran tilauksessa vuonna 2005 aiempina vuosikymmeniä kertyneen saunabibliografian. Tässä aihepiireittäin koostetussa listauksessa on toista tuhatta kotimaista ja ulkomaista saunatutkimusviitettä. Bibliografian voi ladata SKS:n sivuilta http://www.finlit.fi/kirjasto/julkaisu/saunabibliografia.pdf.
Pieni, salainen aarreaitta kätkeytyy Suomen Saunaseuran julkaiseman Sauna-lehden arkistoihin. Sauna-lehti oli tärkein, jopa kansainvälisesti ainutlaatuinen, saunaan liittyvien tutkimusten julkaisukanava aina 90-luvulle asti. Se oli vuosikymmenten ajan monien sauna-aiheisten tutkimusten ensisijainen julkaisu- ja tiedotuskanava.
Lehden profiili on seuran toiminnan painopisteen muuttumisen myötä kääntynyt jäsentiedottamisen suuntaan eikä kaikkia vanhoja lehtiä ole sähköisesti saatavilla tekijänoikeussyistä. Tällä hetkellä verkossa luettavina olevat vuosikerrat 2012-2016 sisältävät vain vähän tutkimuksellista sisältöä. Alku vuonna 2016 tapahtuneen verkkosivu-uudistuksen myötä vanhemmat artikkelit, ainakin vuodesta 2007, valitettavasti katosivat sivuilta. Niitä voi löytää kuitenkin esim. Google-haulla Docplayer-sivustolta PDF-muodossa. Kovin käytännöllistä tämä ei kuitenkaan ole Docplayerin heikkouksien vuoksi.
Olen pyrkinyt tämän sähköisen julkaisuni puitteissa mukaan korjaamaan tätä vääryyttä julkaisemalla tekijänoikeudenhaltijoiden luvalla digiversioita Sauna-lehden parhaista tutkimuspaloista. Seura on myös myötämielinen tutkimukselle ja voi antaa hakemuksessa lukuoikeiden tähänkin arkistoon.
Saunaseuran arvokas tutkimuskirjallisuuden fyysinen kokoelma ei tällä hetkellä ole tutkijoiden käytettävissä, sillä seuralla ei ole sen käyttöön soveltuvaa tilaa. Tämä on harmi, mutta seuraa pyrkii tulevaisuudessa parantamaan kirjaston käyttöä. Seuralla on edelleen olemassa tutkimusjaosto.
Suomessa on toimitettu myös merkittävä sauna-aiheisten tutkimusartikkelien kokoelma. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1974. Englanninkielinen ”Sauna studies” sisälsi vuoden 1972 Helsingin kansainvälisen saunakongressin esityksiin liittyviä artikkeleita. Sen toimittaja oli professori, Sauna-seuran puheenjohtaja Harald Teir. Valitettavasti tämä julkaisu jäi sarjassaan ainoaksi, eikä kongressista muodostunut kestävää tieteellisen tiedon esittelyn ja dokumentoinnin foorumia, vaikka tieteellisiäkin esityksiä myöhemmissä tilaisuuksissa pidettiin.
Toinen ja viimeisin kokoomateokseksi laskettava työ oli kotimaisen lääketieteen kustantajan Duodecimin sauna-aiheinen tuplajulkaisu vuodelta 1988. Tällöin ilmestyi yhtä aikaa suomeksi ja englanniksi sauna-aiheinen erikoisnumero Duodecim ja Annals of Clinical Research lehdissä. Lehteen oli löydetty peräti 17 sauna-aiheista artikkelia. Tosin näiden tekstien tieteellinen sisältö oli paikoin varsin vaatimaton, sillä artikkelit olivat katsauksia pahimmillaan ilman ainuttakaan viitettä.
Duodecimin artikkelit ovat vapaasti luettavissa lehden verkkosivuillla, mutta ne löytää vain hakemalla artikkelien nimillä, jotka voit luntata ylläolevasta painetusta sisällysluettelosta.
Duodecimin lehteen oli mahtunut mukaan myös lääketieteen ulkopuolisia tekstejä. Näistä Erkki Helamaan ja Erkki Äikäksen yhteiskirjoitus Hyvän löylyn salaisuus on julkaisun kohokohtia. Duodecimin luvalla olen julkaissut artikkelin sähköisen kopion myös tällä sivustolla. Artikkeli tiivistää tyylikkäästi sen aikaisen ymmärryksen saunan rakennustekniikasta sekä keskeisistä fysiologisista vaatimuksista.
Lataa PDF: 1988-Helamaa_Äikäs-Löylyn_salaisuus-Duodecim_Saunologia
Saunatutkimuksen kansalliset arkistot
Suomessa tilanne on kirjallisuuden saatavuuden kannalta varsin hyvä. Saunakirjallisuutta on tietoisesti koottu ja tallennettu laajasti Kansalliskirjaston lisäksi erityisesti yliopistollisiin kirjastoihin. Paras tapa etsiä kirjastojen materiaaleja on Finna.fi palvelu.
Suomen Kirjallisuuden Seuralla on lisäksi arkistoissaan sauna-aiheista keräysmateriaalia aikalaiskertomuksista sekä saunakirjailijoiden käsikirjoituksia sekä tutkimusmateriaalia. SKS:ltä löytyy esimerkiksi Paulaharjun sekä Vuorenjuuren tutkimusjäämistöä sekä Jussi Rainion julkaisematon kokoelma vepsäläisistä saunoista. Kansallisarkistossa (ei siis Kansalliskirjastossa) sijaitsee Suomen saunan historian kokoelma (kokouspöytäkirjoja ja Sauna-lehti), joka sisältää myös muista medioista koottuja artikkeleita.
Saunantutkimuksen nykytila Suomessa ja maailmalla
Kulttuurihistoriallisen sauna-aineistoja löytyy siis Suomessa hyvin, näiden hyödyntäminen on vain jäänyt puutteelliseksi. Ongelma kautta vuosikymmenten on ollut tutkimuksen rahoittaminen. näin on edelleen. Tällä hetkellä ilmeisesti Suomen ainoa julkisesti rahoitettu saunaa koskeva tutkimushanke on meneillään Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoissa Jari Laukkasen toimesta
Lopputuloksena 80-luvun jälkeen suomalaisia saunatutkimuksia ei ole riittänyt isommissa erissä julkaistaviksi. Yksittäisiä suomalaisonnistumisia on onneksi ollut jopa viime vuosina. Nämä tutkimukset on tehty yksinomaan lääketieteen saralla saunomisen terveysvaikutuksista. Merkittävimpänä Jari Laukkasen ryhmän epidemiologinen tutkimus saunan yhteydestä kuolleisuuteen. Niiden motivaationa vaikuttaa usein olleen terveystieteellisen, ei varsinaisen saunatiedon kartuttaminen.
Jos tilannetta katsotaan paikallisesti tai kansainvälisesti tieteellisten julkaisujen näkökulmasta, niin sauna-aiheisia tutkimuksia ei tällä hetkellä julkaista keskitetysti missään. Sauna-lehti on myös muuttunut voimakkaasti siitä, millainen se oli vielä julkaistessaan saunatutkijoiden vakavahenkisiä tutkimusraportteja. Kansainvälisissä julkaisuissa sauna-artikkeleita esiintyy satunnaisesti siellä ja täällä.
Aiemmin mainittuja saunajulkaisujen viitetietokantoja ei ole aktiivisesti ylläpidetty. Tietokantoja ei ole myöskään linkitetty mahdollisesti saatavilla oleviin sähköisiin julkaisuihin. Saunatutkimuksen rippeitä aiemmilta vuosikymmeniltä on siis toisaalta luetteloitu, mutta listattujen tutkimusten saatavuus voi olla hyvin rajoittunutta kansallisten, fyysisesti rajoitettujen kokoelmin sisällä.
Lähitulevaisuudessa tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Australialainen historiantutkija ja saunaintoilija Jack Stonis (kts. http://thesaunatarian.org/) on perustamassa saunatutkimukselle omaa kansainvälistä julkaisukanavaa, jonka avulla sauna-aiheinen tutkimus pääsisi uudelleen pinnalle. Mukana on myös aiemmin mainittu Jari Laukkanen. Eräs uuden kansainvälisen järjeytymisen voimannäytöksistä pitäisi olla tiedossa Helsingissä vuonna 2020, kun kansainvälinen saunakongressi järjestetään Suomessa ja sen rinnalla ensimmäinen uuden organisaation tutkimuskokoontuminen.
Stonis on tehnyt laajan kirjallisuuskatsauksen aiheeseen ja löytänyt kymmenittäin edelleen avoimia tutkimuskysymyksiä. Toivotaan, että tutkimus löytää tarvitsemansa resurssit, mielellään myös täällä parhaiden saunojen kotimassa.
Tutkimuskysymyksistä ei ole pulaa
Suomalaisen saunatutkimuksen nykytilanne on harmillinen, sillä esimerkiksi suomalaisen saunan rakennustekniikkaan liittyvä tietämys on jäänyt puutteelliseksi. Erityisen vähän tiedämme saunan ilmanlaatutekijöistä ja niiden toteutusratkaisuista, kuten löylyhuoneen ”aerodynamiikan” vaikutuksista löylyille ja tilan lämpiämiselle. Aion itse tänä vuonna julkaista saunarakennustekniikan tutkimuksen manifestin 2000-luvulle.
Saunan käyttötutkimuksia tai nykystandardin mukaisia käyttökokemuksen selvityksiä ei ole tehty. Erkki Helamaan 80-luvun huoneisto- ja talosaunoja käsittelevät tutkimukset (Rakennuskirja oy, Huoneistosauna 1987 ja Talosauna 1991) olivat tämän tyylilajin edelläkävijöitä, mutta menetelmiltään liian karkeita valaisemaan elämyksellisen saunan suunnittelun pohjaa.
Saunaan ja terveyskysymyksiin liittyvän kysymysvuoren pintaa on vasta raapaistu. Monet aiemmin esitellystä Duodecimin erikoisjulkaisun otsikoista ansaitsisivat erillisen tutkimuksen. Esimerkiksi flunssan aikaiseen saunomiseen liittyvät ohjeet eivät perustu mihinkään tutkimukseen. Tästä lisää seuraavassa tutkimuksta käsittelevässä artikkelissa.
Kiitokset:
Juha Nirkko (SKS) ja Risto Elomaa (ISA) sekä Sauna-seura.
Luettavaa
https://saunaspace.com/wp-content/uploads/2014/12/Benefits-and-Risks-of-Sauna-Bathing.pdf
https://saunaspace.com/research-archive/
http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1988_8_584-590.pdf Helamaa ja Äikäs
