Toisen maailman sodan jälkeinen uudelleen rakentamisen aika nosti suomalaisen saunatutkimuksen maailman kärkeen. Tässä pamfletissa näkökulma suomalaisen saunatieteen nykytilaan ja tulevaisuuteen. Tästä julkaisuista löydät sekä nettijatkon printtiartikkeliin että pidennetyn version artikkelista. Saunan päivän kunniaksi myös Saunologiassa tuplajulkaisuviikko!
Nettijatko
Sauna-lehden juhlanumeron 2/2017 (9.6.2017) artikkelissa viitatut nettilähteet:
Tuleva International Journal of Sauna Studies:
http://saunaresearch.org/
Jack Tsoniksen katsaus saunatutkimusten tilaan:
http://openjournals.library.usyd.edu.au/index.php/LA/article/view/11424/10827
FDS palosimulaattoriohjelmisto:
https://pages.nist.gov/fds-smv/
Corentin MacQueronin julkinen esitys saunasimulaatiosta:
https://issuu.com/corentin/docs/sauna_simulation_paper_be
Simulaatiomalli Githubissa:
https://github.com/Koranten/SAUNA
MacQueronin YouTube video löylystä mallinnettuna FDS:llä:
https://www.youtube.com/watch?v=FTlJ9l9KTkw
Ja lämpötehon liikkeitä kuvaava animaatio:
Onko saunatutkimuksella tulevaisuutta Suomessa? - Laajempi versio
Toisen maailman sodan jälkeinen uudelleen rakentamisen aika nosti suomalaisen saunatutkimuksen maailman kärkeen. Saunaseuralla oli myös keskeinen rooli tutkimuksen mahdollistajana. Kuudessa kymmenessä vuodessa tutkimustoiminta on kuitenkin hiipunut. Sen tulevaisuus roikkuu hiuskarvan varassa eikä seurasta ole enää yksin sen pelastajaksi. Tässä pamfletissa näkökulma suomalaisen saunatieteen nykytilaan ja tulevaisuuteen.
Saunatieto kulutustavarana
Tutkimustyön tehtävä on tuottaa tietoa. Osa tästä tiedosta voi olla käytännöllistä ja hyödynnettävää, joka ruokkii innovaatiovetoista taloutta. Toinen tieteenihanne on tieto itsensä vuoksi. Tieteellisen tiedonnälän tyydyttämisen lisäksi se ruokkii globaalisti miljoonia tietoahmatteja.
Nykyään tieto kulkee useimmiten taskussa. Kymmenen vuoden ajan on käynnissä ollut teknologinen vallankumous, joka mullistanut tiedonjakelun ja –kulutuksen todennäköisesti pysyvästi. Se on ajanut perinteisen lehden- ja kirjankustantamisen kriisiin sekä muuttanut ihmisten mediasuhdetta syvästi.
Tieteelliseen tutkimukseen perustuvasta tiedosta on tullut informaation osa-alueena Internetin myötä kulutustavaraa, jolla on vain hieman valeuutisia korkeampi informaatioarvo. Sosiaalisten verkostojen, Suomessa erityisesti Facebookin, merkitys ihmisten informaatiotulevan personoinnissa on kiistämätön. Se myös palkitsee informaationtuottajia tarkoitushakuisesta kohuotsikoinnista ja totuuden muokkaamisesta (maksavan) yleisön ennakkoluulojen mukaiseksi kuten Yhdysvaltojen viimeisten presidentin vaalien valeuutiskohu sekä kotimaisen MV-lehden suursuosio osoittavat.
Tieteen omat järjestelmät ovat omalla tavallaan syyllistyneet samaan. Määrällisten kriteerien soveltaminen tutkimusrahoitukseen sekä työnohjaukseen ovat luoneet ilmapiiriä, jossa on fokusoitu tieteellisen populismiin. Vaikka tilanne ei ole iltalehdistömäisen huono, ammattimainen tieteily muuttunut jossain määrin kulutustuotteiden tehtailuksi. Ja saunaan liittyvä tieto ei ole päässyt mukaan tuotantolinjalle.
Tausta
Aloitin oman tutustumiseni suomalaisen saunatiedon lähteisiin vasta reilu vuosi sitten. Silloin mielenkiintoni kohdentui ensisijaisesti suunnittelu- ja rakennustekniseen tietoon, lähdinhän suunnittelemaan omaa saunamökkiä. Oma projektini käynnistyi tyypillisen 2000-luvun pika-informaationkuluttajan turhautumiselle. Turhauduin siihen, ettei Internet lainkaan vastannut haluamallani tavalla saunaan koskeviin kysymyksiin.
Täytyy sanoa, ettei tiedonkulutukseni onneksi ole pelkästään pikaruoan varassa, vaan yli kymmenen vuoden tieteellisen uran tausta nostaa vaatimuksiani jonkin verran. Tästä huolimatta nälkä kasvoi syödessä ja varastot tuntuivat nopeasti hiipuvan.
Näiden kokemusten pohjalta aloitin Saunologia.fi nimiseksi projektiksi kulminoituneen työn saunan suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvän tiedon kasaamiseksi, jäsentämiseksi ja julkaisemiseksi. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, ettei jäljellä – ainakaan suomen ja englanninkielisessä kirjallisuudessa – ole tutkimusta joka valaisisi monia vastauksetta jääneitä kysymyksiä joihin olen projektin aikana törmännyt.
Havaintoja hajaannuksesta
Kun olen reilun vuoden aikana ehtinyt sulatella myös selluloosapohjaista tietoa, näkemykseni ovat jossain määrin muuttuneet. Oman projektini kuluessa on ollut sekä palkitsevaa että hämmentävää. Palkitsevaa on ollut löytää paljon minulle uutta tietoa ja osaamista saunaan liittyen. Olen ollut kiitollinen pitkäaikaisten sauna-aktiivien kuten Risto Vuolle-Apialan, Risto Elomaan, Matti Kivisen ja lukuisten muiden minulle, ja kauttani koko Internetille, lahjoittamasta ajasta.
Internetin pintapuolisen selailun antama vaikutelma tiedon häviämisestä tai olemattomuudesta on osoittautunut vääräksi. Sen sijaan sanoisin nyt, että kansallinen saunatieto tämän päivän Suomessa on erittäin hajaantuneessa tilassa eikä kokonaisuudessaan edes kirjallisessa muodossa.
Lohdutukseksi englanninkielisestä maailmasta voi sanoa aivan samaa. Koska saunatutkimuksesta ei ole muodostunut selkeää soveltavan tutkimuksen aluetta, siltä puuttuu toistaiseksi keskitetty julkaisukanava, joka noudattaisi tieteellisiä julkaisuperiaatteita. Periaatteista keskeisin on julkaisuprosessin vertaisarviointi.
Minulle hämmentävää on ollut huomata, millaiseen tilaan saunatietämys Suomessa on vuosikymmenten aikana päätynyt. Suomi on kuitenkin historiallisesti ollut merkittävä tekijä sekä sauna-aatteen että –tutkimuksen kansainvälisen tietoisuuden nostattamisessa
Saunatutkimus oli kukkeimmillaan 70-luvulla, tämän jälkeen tutkimuksen voluumi hiljalleen hiipui. Aikakauden merkkipaalu on Helsingin 1974 kansainvälisen saunakongressin tutkimusjulkaisu, jonka kaltaista tieteen kansainvälisellä kielellä tehtyä, pitkistä artikkeleista koostuvaa painettua julkaisua ei ole sittemmin tehty. Suomalaiset lääketieteen tutkijat ovat tosin vastuussa myös maailman tiettävästi viimeisimmästä sauna-aiheisesta kausijulkaisun erikoisnumerosta, mutta tästäkin on pian 30 vuotta.
Vahvojen saunaperinteiden vuoksi monilla ihmisillä on liian ruusuinen näkemys suomalaisen saunatiedon tilanteesta. Olihan minullakin, mutta otetaan esimerkki. Sain sauna-aiheisesta tietokirjaehdotuksestani ison kustantajan kustannusneuvostolta sellaista palautetta ”että eiköhän tämä tieto ole netissä”.
Vakuuttavankuuloinen näkemys, mutta valitettavasti väärä.
Voin nykyisellään suurella itseluottamuksella väittää, että kaikkea saunatietoa ei ole vielä digitoitu julkiseen käyttöön ja satunnainen guuglaaja ei ole voinut saada siitä kovin hyvää kuvaa.
Pitkän linjan sauna-aktiivien näkemys tiedon jäsentyneisyyden tilasta voi olla erilainen myös siitä syystä, että saunamaailmassa vallitsee edelleen voimakas suullisen tiedon välityksen perinne. Toisaalta, mikä olisikaan sopivampi keskustelun Vaskiniemen lauteille!
Mielestäni yli kahden miljoonan saunan maassa ei ainakaan saunanrakennustiedon pitäisi olla suullista salatietoa. Ja älkäämme unohtako miljoonia kyseenalaisesti suunniteltuja tai toteutettuja saunoja ja Suomi24.fi keskustelupalstan sensuroituja ”saunakeskusteluja”, jotka edustavat toista nykyajan todellisuutta.
Arvio lähihistoriasta ja nykyisyydestä suomessa
Saunantutkimuksen kenttiä voidaan jäsentää useampien perustieteenalojen kautta. Yksinkertainen kolmijako on lääketiede, kulttuurihistoria ja suunnittelu- ja rakennustieteellinen. Nämä tieteenalat ovat luonnollisesti kulkeneet eteenpäin myös Suomessa, tutkittiin saunoja tai ei.
Tieteen kehityksen myötä menetelmällisesti saunatutkimuksen valmiudet ovat paremmat kuin koskaan. Rakennustekniikan puolella myös tekniset välineet ovat uusiutunet rajusti. Myös kokonaan uusia tieteenaloja, erityisesti tietotekniikan varaan, on rakentunut sitten suloisen 70-luvun.
Saunan perusrakennetekninen tuntemus ei pitäisi olla rakettitiedettä, siitä huolimatta monia asioita tunnetaan huonosti. Monien suomalaisten on vaikea uskoa, että emme tunne saunan perustekijöitä kovinkaan perusteellisesti. Niin oli myös minun.
Hyvä esimerkki ilmanlaatu, joka on lämmityksen ja estetiikan rinnalla yksi kolmesta isosta osa-alueesta. Ilmanlaatutekijöitä tutkittiin jo 50-vuotta sitten, mutta lämpötilan ja suhteellisen kosteuden jälkeinen maailma on edelleen sekava. Ionit, happi, hiilidioksidi, häkä, PAH- ja pienhiukkaset, otsoni, kiuaskivien kaasut, uusien puumateriaalien tuoksut – mikä suhteellinen merkitys näillä on saunaelämykseen tai saunomisen terveysvaikutuksiin? Eräs rakennustekninen ratkaisu ilmanlaatuun on painovoimainen ilmanvaihto. Se on käytössä sadoissa tuhansissa saunoissa, mutta tutkimukseen perustuvia ohjeita sen oikeasta toteutuksesta ei ole.
Positiivinen lähihistoria
Suomalaisen saunatutkimuksen tyrehtyminen on erikoista. Yleisesti maassamme tehdyn tutkimuksen määrä lisääntyi julkaisuina mitattuna tasaisesti aina viime vuosiin nähden. Saunan jääminen kehitystahdista kertonee resurssien kohdentamisesta pienenevään määrään tutkimusaiheita, sittemmin myös resurssien vähentymisestä. Suomessa oli aiemmin jonkin verran kiinteää saunatutkimusinfrastruktuuria, nyt ns. tutkimussaunat on purettu ja jäljellä on kourallinen lauteettomia kiuaslaboratorioita.
Lääketieteellinen saunatutkimus on sinnitellyt Suomessa pisimpään. Se on myös ainoa selvästi elossa oleva osa-alue, jos otetaan kriteeriksi tieteen tekemiselle kansainvälinen vertaisarvioitu julkaiseminen. Kansainvälisyys ei ehkä ollut saunatutkimuksen kulta-aikoina tärkeää, mutta standardien täytyy olla ajan hengen ja tutkimuspolitiikan linjausten mukaiset.
Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen välillä sukkuloiva professori ja kardiologi Jari Laukkanen on viime vuosina suunnannut tutkimusryhmänsä mielenkiinnon kohti saunaa. Sen tulokset sekä sydänterveyttä että dementiasta kahdelta viime vuodelta ovat olleet kansainvälisesti merkittäviä. Tutkimusryhmä on saanut paljon positiivista näkyvyyttä tälle epidemiologiselle tutkimukselle, joka on liittyy pitkäaikaiseen Sepelvaltimotaudin vaaratekijät –tutkimukseen.
Nyt ryhmällä on käynnissä Sauna ja sydänterveys –projekti. Sitä sen rahoittaa Tekes yhdessä pienen yritysryhmän kanssa. ”Selvitämme kokeellisin mittauksin, millaisia muutoksia kehossa ja erityisesti verenkiertoelimistössä tapahtuu saunomisen aikana”, Laukkanen kertoo.
Uuden tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu. Syksyllä 2016 Jyväskylän seudulla mitattiin muun muassa verenpainetta, sykettä, sykevälivaihtelua, valtimoiden jäykkyyttä ja useita veren merkkiaineita sadalta tutkimushenkilöltä. ”Saunominen laski verenpainetta ja sillä oli myönteisiä vaikutuksia verisuonten toimintaan. Sykekin nousi, kun saunassa oltiin kyllin pitkään” paljastaa Laukkanen. Tutkimukset jatkuvat tänä vuonna.
Salatiedettä sivukujilla
Yksittäisiä opinnäytetöitä niin AMK kuin yliopistotasolla, on valmistunut tasaista tahtia. Niistä on myös säännöllisesti kirjoitettu tässä lehdessä. Saunaspesifin asiantuntijuuden puute on kuitenkin uskoakseni vaikuttanut menetelmällisesti laadukkaiden kysymyksen asettelun tasoon negatiivisesti. Yliopistotasoiset opinnäytteet pystyvät parhaimmillaan tuottamaan alalle uutta tietoa, mutta ainoastaan, jos ne linkittyvät oikein olemassa olevaan tietoon alalla.
VTT:n saunatutkimuksen historia päättyi toistaiseksi 15 vuotta sitten ansiokkaaseen Terveen saunan tekijät –tutkimukseen. VTT:n ilmapiiri on tutkimuspoliittisten muutosten seuraukseni nähdäkseni kiristynyt. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa, että seuran 2010 vuosikertomuksessa mainittu puulämmitteisten saunojen ilmanvaihto –tutkimushanke ei päässyt Risto Elomaan mukaan edes Tekes-hakukierrokselle asti.
Aiemmin vihjaistua hiljaista tietoa meillä on todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Onhan saunojen määrän myötä sauna-asiantuntijoitakin aivan väistämättä miljoonia. Vakavimmin asiaan on suhtautunut Kansainvälinen savusaunaklubi, joka on sisäistänyt rakennuskokemuksellista tietoa riveihinsä ja jäsentensä saunoihin. Juha Telkkisen Savusauna-kirja on tästä erinomainen esimerkki. Rakennusteknisenä tutkielmana sitäkään ei voi pitää eikä se dokumentoi paljoakaan klubin merkittävästä työstä saunojen teknisen laadun kehittämiseksi.
Todennäköisesti Suomessakin tälläkin hetkellä jossakin kammiossa tehdään aihepiiriin liittyvää tutkimusta kaikessa rauhassa ja radiohiljaisuudessa. Sen ansiosta jonakin päivänä voimme iloisesti yllättyä uuden sauna-aiheisen väitöskirjan valmistumisesta. Tai sitten emme.
Ulkomailla tapahtuu
Saunatutkimuksen episentteri on ollut 70-luvun jälkeen selvästi Suomen ulkopuolella. Muun muassa japanilaiset ja amerikkalaiset ovat tehneet runsaasti hikoilukylpyjen vaikutuksiin liittyvää tutkimusta. Tällä vuosikymmenellä kiinnostavimpia tutkimuksia rakennustekniikan osalta on tullut mm. Norjasta. Siellä on tutkittu puurakentamisen teknologiaa, mukaan lukien saunoja.
Itseäni kiehtovaa tietokonemallintamista on myös kokeiltu ulkomailla, niin saunan lämpiämisen kuin saunojien lämpökuorman ymmärtämiseksi. Simulointi on rakennustekniikan kannalta erinomainen työkalu, jonka avulla voidaan kustannustehokkaasti testata ratkaisuja etukäteen. Ranskalaisen insinööri Corentin MacQueronin käväisi vierailulla Tampereen teknillisessä yliopistossa. Hänen intohimonsa saunaa kohtaan johti kiinnostavaan harrasteprojektiin.
Hän on suomalaisten tutkijoiden avustuksella mallintanut puulämmitteisen saunan lämpiämistä ja löylyjä amerikkalaisen NIST:n kehittämällä palosimulaatio-ohjelma FDS:llä. Tämä työ ei ole vielä tuottanut julkaisuja, mutta lähestymistapaa kommentoinut palosimuloinnin asiantuntija Jukka Vaari VTT:ltä uskoo sen soveltamismahdollisuuksiin saunaympäristössä. Oheisessa kuvassa esimerkki mallinnustuloksista, joissa vertaillaan kahden eri korkuisen kiukaan vaikutusta löylyhuoneen lämpiämiseen
Asiaan on kuitenkin ehkä tulossa historiallisesti ainutlaatuinen muutos, kun australialainen Jack Tsonis on järjestellyt ensi vuodeksi käynnistyvää kansainvälistä saunantutkimuksen lehteä, International Journal of Sauna Studies:ia. Tsonis julkaisi myös vastikään laajan katsauksen saunatutkimuksiin ja –tutkimusalueisiin (linkki nettijatkoissa). Tämän perusteella saunatutkimukselle olisi valtavasti erilaisia suuntia. Arkeologia, psykologia, terveystieteet tai sosiologia. Hänen artikkelinsa kuvailee näihin liittyviä kysymyksiä laajemmin.
Tiedon hyödyntäminen
Tutkimusrahoitukseen liittyvä ongelma on tiedon hyödyntäminen. Kaupallisten toimijoiden on vaikea nähdä julkisen tiedon hyötyjä oman liiketoimintansa kehittämisessä. Sauna-alalla on myönnetty rajallinen määrä patentteja ja myös käyty mallisuojaan liittyviä oikeustaisteluita Saunateknologiateollisuuden tutkimus- ja tuotekehitystyön kommentointi onkin asia erikseen. Tämä on syytä kuitenkin pitää mielessä mietittäessä saunatutkimuksen rahoitusta. Näen itse, että saunatutkimuksen jatkaminen Suomessa on kulttuurityötä saunamaa-identeetin vahvistamiseksi ja saunaosaamisen pönkittämiseksi.
Tutkimuksen tekemisen lisäksi sen kerryttämien tietojen vieminen käytäntöön olisi suomalaisen saunakulttuurin ja –teknologian edistämisen kannalta tärkeää. Lääkäreille saunaan liittyvät suositukset eivät onneksi ole sen huonomman tiedon varassa kuin monien muiden lääketieteen kysymysten.
Saunologia.fi-projektini saattaa edistää pienrakentajien ja remontoijien saunaymmärrystä, mutta ei poista rakennusinsinöörien ja arkkitehtien koulutusohjelmista saunaspesifin suunnittelutiedon puutetta. Rakennusteknisen tiedon edistäminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin terveystieteellinen, sillä terveysvaikutuksia saunomisesta ei voi toivoa ilman saunoja, joissa kykenee hyvillä mielin saunomaan riittävän pitkään.
Miten eteenpäin käytännössä? Let’s make Finnish Sauna Great Again
Miten saunatutkimus voisi Suomessa jatkua? Tutkimuksen tekeminen vaatii resursseja. Suurin osa käytetystä tutkimusrahoituksesta on kotimaista valtion ja säätiöiden kassasta, sitten eurooppalaista ja viimeiseksi kansainvälistä. Särkikosken historiikista käy ilmi, ettei saunatutkimuksen rahoittaminen koskaan ole ollut helppoa.
Aiempina vuosikymmeninä akateemikkojen perusmäärärahat ja liikkumavarat olivat kuitenkin nykyistä tulos tai ulos –keskeistä toimintamallia joustavampia mahdollistaen sivutoimisen saunantutkiskelun. Nykyään tämä on yhä epärealistisempi malli. Joukkorahoitus, tai yksittäiset suuremmat lahjoitukset sauna miljonääreiltä tai miljonaarisaunojilta voisivat olla eräs vaihtoehto. . Tutkimussaunojen puutteeseen työ tuskin kaatuu, mutta esimerkiksi tutkimuslaitosten yhteinen mobiilitutkimussauna voisi hyvin vastata maamme saunatutkimustarpeisiin.
Saunaseuran eri aikoina eri nimillä tunnettu tutkimusjaosto on ainoa tuntemani erityisesti saunatutkimusta rahoittava taho, mutta se ei missään vaiheessa ole ollut riittävän suuri yksin rahoittamaan tutkimusta. Rahahanoja on siis katseltava perinteisistä, kilpailluista lähteistä.
Yksittäiset hankkeet eivät takaa jatkuvuutta, vaikka auttavat saunatutkimuksen liikkuvien kulujen kattamiseen. Pysyvyyttä synnyttäisi myös jonkin yliopiston sitoutuminen aiheeseen. Risto Elomaa on harmitellut suomalaisten yliopistojen kiinnostuksen puutetta saunaan kohtaan. On totta ettei saunaan liittyvää oppituolia tuskin voisi kuvitella paremmin mihinkään toiseen maahan! Toisaalta vallitsevassa tiedepoliittisessa ympäristössä, joka kannustaa fokusoimaan ja profiloitumaan ei ole erityisen hyvä saunan kaltaisen poikkitieteellisen aiheen kannalta.
Yhteistyö on välttämättömyys. Suomi on pieni maa ja saunatutkimuksen jatkuvuus on voimakkaasti kiinni eri toimijoiden yhteistyöstä. Tutkimuksen pitäisi olla myös lähtökohtaisesti julkista, jotta tieto ja osaaminen liikkuvat ja verkostovaikutuksia voi syntyä. Tutkimusrahoituksessa vallitseva kilpailuasetelma on mielestäni ruokkinut salailevaa linjaa, johon en itse usko. Valitettavasti tämä piilolinja on myös hyväksytty Saunaseuran tutkimusjaostossa.
Tämä kirjoitus on perustellut saunantutkimuksen jatkamisen tarvetta ja mahdollisuuksia Suomessa. Toivon, että se luo inhorealismin lisäksi myös toivoa siitä, että tutkimukselle on mahdollisuuksia. Sauna-lehti oli pitkään merkittävä julkaisukanava tutkimuslöydöksille, nyt tulokset on syytä julkaista kansainvälisillä. Saunan kaveriksi tarvitaan avoimuutta, yhteistyötä ja sisua. Tässä hengessä julkaisin verkossa oman aloitteeni saunan ilmanlaatua koskevaan tutkimukseen, jonka toteuttaminen edellyttäisi täydentävien teknologian osa-alueiden konsortiohanketta.
