Miten käy suomalaisen saunatutkimuksen?

Näin vuonna 2025 saunan päivänä (14.6.2025), saunan elinvoimaisuus kansainvälisesti näyttää vahvemmalle kuin koskaan. Saunan tulevaisuutta ohjaavat tuulet vain tuntuvat puhaltavan kovempina ulkomailta kuin Suomesta. Suomessa sauna-aiheinen teollisuutemme on vielä pelissä mukana, mutta erityisesti saunatutkimuksen suhteen olemme auttamatta jäämässä historian kirjoihin.

Suomen osallisuudella saunan tieteelliseen tutkimukseen on takanaan loistava historia. Viimeisimpänä maailmalla muistetaan Jyväskylän yliopiston professori Jari Laukkasen tutkimusryhmän 2020-luvun taitteen molemmin puolin julkaisema sarja saunan terveysvaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia. Näillä tutkimuksilla on ollut kiistaton vaikutus erityisesti Pohjois-Amerikan terveysvaikutuksista syttyneen saunabuumin räjähdykseen.

Helsingistä koko Suomen saunatoiminnan keskukseksi

Haluan kuitenkin kiinnittää tässä mielipidekolumnissa huomion vanhempaan suomalaiseen tutkimustraditioon, joka keskittyy maantieteellisesti Helsinkiin. Suomen Saunaseura ry, alun perin Suomalaisen saunan ystävät (perustettu 1937) oli akateemikoiden perustama aatteellinen yhdistys. Tuomo Särkikoski on kirjoittanut yhdistyksen historiasta loistavan historiikin Kiukaan kutsu ja löylyn lumo, jota voin lämpimästi suositella kaikille historiasta kiinnostuneille. Saunaseuran ry:n nykysääntöihin kirjattu tavoite on edelleen ylevä ja kuuluu seuraavasti:

Saunaseuran säännöt, §2 tarkoitus (2020)

Seuran tarkoituksena on suomalaisten saunaperinteiden vaaliminen, saunan tuntemuksen syventäminen ja saunomisen merkityksen korostaminen terveiden elämäntapojen ylläpitäjänä.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi Seura:

1) vaalii perinteisiä saunomistapoja
2) kehittää nykyajan suomalaista saunaa
3) edistää suomalaista saunaa koskevaa tutkimustoimintaa
4) jakaa apurahoja saunakulttuurin tutkimiseen ja edistämiseen
5) kerää tietoja ja havaintoja saunoista
6) harjoittaa suomalaista saunaa ja saunomista koskevaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa
7) ylläpitää perinteistä suomalaista saunalaitosta seuran käyttöön sekä esittely- ja tutkimustarkoituksiin
8) edistää samoja tarkoitusperiä toteuttavien yhdistysten ja saunalaitosten syntyä ja toimintaa
9) pyrkii toimimaan suomalaisten saunayhdistysten kattojärjestönä ja voi kuulua jäsenenä ala kansainvälisiin järjestöihin

Yhdistys on vuosikymmenten aikana monella tapaa onnistunut hoitamaan lähes kaikkia tehtäviä. Sillä oli myös merkittävä rooli kansainvälisen saunajärjestö ISA:n tukijalkana ja sitä kautta kansainvälisen saunakongressin tukija.  Tutkimuksen saralla kultaiset vuosikymmenet olivat 1960–1970-luvuilla, jolloin Vaskiniemen saunakeskuksen koesaunassa tehtiin jopa ulkomaisia tilaustutkimuksia fysiologian ja lääketieteen alalla.

Ensimmäisten vuosikymmenten jälkeen seuran aktiivijoukko luonnollisesti vaihtui, mutta toimintaa johtivat pitkään professorit, kuten patologi Harald Teir. Mitä pidemmälle edellinen vuosisata kului, sitä etäämmäksi tutkimus kuitenkin siirtyi. Eräs merkkipaalu oli 1984, kun Saunaseura perusti erillisen Suomalaisen saunan tutkimussäätiön. Tämän tarina jatkui aina vuoteen 2007 asti. Tässä vaiheessa sukupolvia oli vaihtunut niin paljon, ettei saunatutkimus yhdistystoiminnan prioriteettina enää näkynyt käytännön toiminnassa.

Nyt kun vuosi on 2025, on Saunaseura ottanut vielä yhden askeleen tutkimusperinteen karistamisesta kintereiltään. Askeleen, joka menee minun mielestäni liian kauas. Vuoteen 2024 toiminut yhdistyksen tutkimus- ja kulttuuritoimikunta lakkautettiin. Ehdin itse sen piirissä  parin vuoden ajan jollain tapaa edistää saunatutkimusten jatkumista. Tämä innoitti minut kirjoittamaan seuraavassa olevan kirjelmän seuran jäsenlehteen sekä sen johtokunnalle. Edellinen ei suostunut sitä julkaisemaan ja jälkimmäinen vastaamaan, joten jaan huoleni tässä:

Pysyykö Saunaseura tehtäviensä tasalla?

Suomen Saunaseuralla on sääntöjensä perusteella yhdeksän tehtävää. Lista on kattava ja todellisuudessa seuran toiminta on pitkään keskittynyt kahteen: saunatapojen vaalimiseen seuran omassa saunalaitoksessa.

Vuoden 2025 vaihteessa johtokunta päätti, että parin muun tehtävän edistämiseen omistautunut tutkimus- ja kulttuuritoimikunta (”tuku”) lakkautetaan. Toimikunnan tehtäviä yhdistettiin viestintätoimikuntaan, mutta viestintätoimikunnan jatkaessa lähes aiemmalla kokoonpanolla, on selvää, että johtokunta löi näin lisää nauloja tutkimus- ja kulttuuritehtävien hoidon arkkuun.

Työskentelin parin vuoden ajan tukun jäsenenä ja olin järkyttynyt tukun kohtaamasta äkkilopusta ja johtokunnan sen tehtäviä kohtaan osoittamasta ylenkatseesta. Tutkimuksen arvostuksen puute oli toki ollut näkyvissä koko toiminta-ajan, sillä johtokunnan tapana oli kyllä kuulla tukun ehdotuksia esimerkiksi apurahojen jakamisesta, mutta tehdä päätökset itsenäisesti.

Tutkimuksen hiipuminen on seuran piirissä ollut historiallisesti hidas ja monivaiheinen tapahtuma. Tutkimuksen kulta-aikojen jälkeen tutkimusta koitettiin ylläpitää säätiönä (1984-2007). Nyt on pistetty loppu sitä seuranneelle aikakaudelle ilman hautajaisia. Pitkäaikaisten jäsenten keskuudesta on kuulunut erilaisia selityksiä tutkimuksen vääjäämättömälle tuholle, mutta suora kausaalivaikutus on sillä, että mikäli tekemiselle ei anneta mahdollisuuksia, ei sitä myöskään vahingossa tapahdu.

Seurassa kyllä saadaan asioita aikaan, jos halutaan. Jos katsotaan tilannetta kulttuurityön puolella, niin siellä Saunaseuran menneiden vuosikymmenten henki on kantanut. Seura on tälläkin vuosikymmenellä tukenut altruistisesti mm. Jämsän saunakylän toimintaa summalla, jolla on tässä kontekstissa ollut merkitystä. Myös Sauna Unescoon ja sitä seuranneen Saunaringin kohdalla Saunaseura on kulttuuritehtävässään onnistunut.

Katson, että seuran tulisi katsoa peiliin ja tarkastella rehellisesti itselleen asettamiaan tehtäviä. Jäsenenä edustaisin mieluummin yhdistystä, joka toimii niin kuin sanoo. Koska nykyisten tehtäviä on enemmän kuin seurassa halutaan hoitaa, ehdotan sääntömuutosta, jossa epämieluisat tehtävät jätettäisiin sääntöjen ulkopuolelle. Olisi rehellisempää toimia voittotavoittelemattomana Vaskiniemen saunaseura osakeyhtiönä golf-klubien tapaan, kuin koko Suomea edustavana kattojärjestönä, joka ei ole tehtäviensä tasalla.

–allekirjoittanut

Miten suomalainen tutkimus jatkaa tästä?

Olen kevään 2025 aikana ollut puhumassa sekä norjalaisten että brittien järjestämissä saunakonferensseissa. Näissä on ollut paikalla sadoittain tuoreita sauna-aktiiveja ja saunainnon tunne vahva ja tuore. Etupäässä yhdistys- että yritysväkeä, mutta kiinnostavaa kyllä, myös tutkijoita. Nämä tutkijat toimivat kotimaissaan, mutta pyrkivät saamaan osansa saunabuumin tuomasta nosteesta. Uusien tutkijoiden käsitykset saunasta ovat vain kovin kirjavia ja tutkimuksen kannalta tärkeä saunan perusosaaminen puuttuu. Ilman hyvää perusymmärrystä siitä, millaista kestävä saunomisperinne voi olla, on tutkimusta hankala mielekkäästi tehdä.

Suomessa saunatutkimuksen tilanne on kaikilla rintamilla sen sijaan hiipunut. Aiemmin mainittu Jari Laukkanen ei koskaan saanut laajempaa rahoitusta saunatutkimuksen jatkamiseen ja mm. hänen väitelleet oppilaansa ovat poistuneet Suomesta. Viimeisimpänä Earric Lee kertoi olleensa hyvin kiitollinen Suomelle ilmaisesta maisteri- ja tohtorikoulutuksesta. Nyt hän työskentelee tutkijana Kanadassa, kuten myös Setor Kunutsor, joka myös työskenteli aiemmin Laukkasen kanssa Suomessa.

Toisella saralla Jarkko Tissarin päästölaboratorion puukiuastutkimukset on myös toistaiseksi tauolla. Viimeisin päätös toukokuulta 2025 puukiukaiden päästöstandardin muutoksesta ei tule motivoimaan senkään jatkamista, sillä uusien vaatimusten puuttuessa motivaatiota tuotekehityspanostuksiin ei luonnostaan synny.

Kuka auttaisi saunatutkimusta?

Juuri nyt saunatutkimukseen myös Suomessa tarvittaisiin lisää puhtia. Saunaseuran merkitys yhtälössä on hyvin kahtiajakoinen. Seura jatkaa edelleen avustusten jakamista, mutta näiden rahallinen suuruus on niin pieni, ettei siitä nykymallilla voi toivoa suurta vaikuttavuutta. Seuran tapa jakaa avustuksia ei myöskään tähtää vaikuttavuuden maksimointiin systemaattisesti. Toisaalta niin pitkään kuin Saunaseura pitää kiinni historiallisesta auktoriteettiasemasta, on vaikea nähdä, että maahan mahtuisi toista vastaavaa organisaatiota.

Mitä yhdistysmaailmassa sitten voitaisiin tehdä? Saunaseura ei luonnollisestikaan voi paikata Suomen Akatemian tai Business Finlandin (pohjimmiltaan siis hallitusten aiheuttamia) tutkimusrahoituksen aukkoja, mutta se voisi ottaa vakavasti tehtävänsä saunan tuntemuksen edistämiseksi – ei entisestään supistaa vaikutustyötä tai siirtää sivuun tästä kiinnostuneita tekijöitä. Itse näen, että tutkimustulevaisuuden pitimiksi tarvittaisiin kansallista perusrahoitusta (valtion instanssit tai säätiöt), akateeminen kivijalka (yliopisto) sekä kyvykäs ideologinen toimija (yhdistys). Valitettavasti Suomessa näistä ei löydy yhtäkään. Soveltavan tutkimuksen osarahoitukseen ovat ajoittain Harvian kaltaiset yritykset lyhytjänteisesti kyllä osallistuneetkin. Meillä on saunateollisuutta, joka operoi, sillä kapealla tutkimuskentällä, jolle löytyy suoria sovelluksia, mutta tämän R&D investointien rajallinen osuus ei tee siitä ”uutta Nokiaa”.

Allekirjoittaneella ei ole tarjota helppoja ratkaisuja, rahaa tai valtavasti aikaa tämän ongelman selvittämiseen. Olen kuitenkin itse halukas ja rajallisesti kykenevä auttamaan saunateknologiaan ja saunan tekniseen toimintaan liittyvissä asioissa ja aion jatkaa niiden amatöörimaista tutkiskelua toistaiseksi. Oman työni painotus tulee olemaan enenevässä määrin kansainvälinen, sillä en halua, että suomalaisen saunan merkitys unohtuu, kun saunasta puhutaan yhä uusilla kielillä ja alueilla.

Toivoen parasta, pelätän pahinta.

Saunan päivä on epävirallinen liputuspäivä, jota vietetään kesäkuun toisena lauantaina. Tampereen Rajaportin saunalla juhlinta alkaa Saunarauhan julistuksella klo 15.

Julkaisun kuvalähde: Pixabay, Merja Partanen.