Saunan kiukaan pohjan valu ja seinän läpi lämmitettävän kiukaan muuri

Yksinkertaisimmillaan vaikkapa savusaunan kiukaan voisi perustaa suoraan tiivistetyn hiekan ja murskeen päälle. Kiukaasta voi kuitenkin tulla sen verran painava kokonaisuus, että kiukaalle on hyvä tehdä kunnolliset betonista valetut perustukset. Tämäkin on standarditoimenpide, mutta lisää vaikeusastetta hommaan saa mikäli kiuas tulee pilariperustaiseen rakennukseen ja jos kiukaan malliksif on suunniteltu seinän toiselta puolelta lämmitettävää tunnelikiuasta. Tällaiseen hullutteluun itse intouduin.

Tunnelikiuas vaatii saunan ja lämmityshuoneen (tai ulkoseinän) läpiviennin ympärille palamattoman muurin. Käytännössä kiuasvalmistajien valmisratkaisut on mitoitettu niin, että kiuas tulee hyvin lähelle yhden tiilen (n. 13 cm) paksuista muuria. Muurin leveys ja korkeusvaatimukset läpiviennin ympärillä vaihtelevat, kuten tunneliartikkelissa kuvasin.

Itse päätin ratkaista muurin rakentamisen tekemällä suunnitellun kiukaan läpiviennin turvallisuusohjeiden levyisen (tässä tapauksessa 4 tiiltä, n. 115 cm) muurin. Se muurattaisiin kiukaan kanssa saman betonilaatan päälle.

Muurin korkeus oli seuraava kysymysmerkki. Koska kiuasvalmistajien suosituksen ovat keskenään hyvin erilaisia ja kiukaan taakse tarvitaan myös kevythormin eristämättömälle matkalle - sekä vedenlämmittimen taakse - palosuojattua pintaa, päätin tehdä suunnilleen huonekorkuisen tiilin muurin.

Tämä tarkoitti, että kahden sadan kilon kiukaan lisäksi perustan pitäisi kestää yli kolmen sadan kilon tiiliseinä!

Piippu tulisi olemaan metallihormi, jonka paino kohdistuisi välikaton kannattajiin. Piippua ei siis muurattu. Jos piippu olisi tehty muuraamalla, olisi perustuksesta tullut myös erilainen.

Alhaalta ylös

Kiukaan perustukset tehtiin neljässä osassa, tämän jälkeen oli vielä tiilimuurin vuoro. Työjärjestys oli seuraava:

1. Anturan valu
2. Pilarien muuraus
3. Aluslaatan valu
4. Laatan tasoitus ja kaakelointi
5. Tiilimuurin muuraus
6. Tiilimuurin tasoitus ja maalaus

Perustan valaminen alkoi rakennuksen pilarien pohjatöiden yhteydessä. Tällöin päädyttiin siihen, että kiukaan perustus tehtiin osaksi koko rakennuksen yhden pilarilinjan levyistä valua. Valun paksuudeksi tuli tällä kohtaa noin 20 cm. Valu oli pohjaltaan routasuojattu ja raudoitettu. Se peitettiin lopulta 5-10 cm murskekerroksen alle.

Anturaan upotettiin pilareja varten pari harjaterästä jokaista neljää pystypilaria varten. Niiden paikat on merkitty oheisessa piirroksessa mustalla L-muotoisella kulmalla.

Pian anturan valmistumisen jälkeen muurasin harkot (kaaviokuvassa b). Tämä tapahtui rakennuksen pystytykseen nähden kahdessa osassa, niin että muurasin ensin kerroksen harkkoja, jonka jälkeen anturan päälle ja ensimmäisen harkkokerroksen ympärille levitettiin täyttömaata.

Seuraavaksi koottiin hirsikehikko tähän ympärille ja sen jälkeen muurasin loput harkot paikoilleen. Näin toimittiin siksi, ettei hirsikehikkoa pystytettäessä olisi montaa ylimääräistä pilaria tiellä.

Pilarien paikat tuli anturavalun aikana arvioitua väärin, joten kahden pilarin kiinnitykset anturaan piti tehdä uusiksi ennen kuin tämä työ pääsi vauhtiin.

Kiukaan pohjan valu

Kiukaan alla pitää olla palamatonta materiaalia, usein suositus on vähintään 6 cm betonilaatta. Meikäläisen rakenteessa oli syytä toimia tämän malliin mukaan.

Hirsikehikko ei ollut varsinaista väliseinää, mutta kuitenkin hirsiä sen verran, että se pysyisi kasassa. Muun muassa alin hirsikerta meni pilarien yläpuolelta ja se piti nyt katkaista. Väliseinän seuraava rakenne oli 2 hirsikertaa ylhäällä, välikaton kohdalla. Hirren katkaiseminen ei tulisi vaikuttamaan mökin rakenteeseen, sillä hirsissä oli pilarien päässä kiinnitys, joka vähentäisi sivuleviämisen uhkaa, samoin sivuseinän suuntaiset lattiajuoksut tulisivat pitämään alimpia hirsikerroksia kiinni toisissaan. Joten alimman hirren poistamisen jälkeen valamaan tolppien varaan.

Kiukaan pohja valettiin siis ”ilman päälle” tai pikemminkin 22 mm muottivanerista leikattujen kappaleiden päälle ja väliin niin että harkoista tulevat harjateräkset käännettiin tulevan laatan suuntaisesti. Kiukaan pohjan, ja myös väliseinän pohjan, pinta-alaksi tuli reilu neliö (n. 1,1 x 1,2 m), paksuudeksi vajaa 9 cm.

Kiuas valettiin käsin tehtyä yleissementtiä ja vahvinta mahdollista suhdetta käyttäen. Pari päivää valamisen jälkeen muotti purettiin ja todettiin valun kestävän kasassa.

Pohja sai tämän jälkeen kuivua lähes kaksi kuukautta, ennen kuin muut rakennustyöt olivat niin pitkällä, että tuli ajankohtaiseksi jatkaa hommia.

Kiukaan pohjaa piti seuraavaksi tasoittaa ja tehdä siihen sopiva (kaaviokuvassa c reilusti liioiteltu) kaato, niin kiukaan ohi tai läpi valuva vesi ohjautuisi haluttuun suuntaan. Tätä toimenpidettä edelsi tarkkaavainen mittailu kiukaan sijoituspaikan suhteen, koska tässä vaiheessa päätettäisiin mihin tiilimuuri tarkalleen ottaen asettuu.

Tiilimuurin suhteellinen sijainti väliseinään (tai niihin hirrenpäihin, jotka sitä edelleen edustivat) oli erittäin tärkeä kevythormin sijoituksen kannalta. Koska kiukaassa ei olisi pelivaraa vaan se tulisi 30 mm tiiliseinästä, pitäisi tiiliseinä sijoittaa niin, että metallihormin suojaetäisyydet ylhäällä oleviin hirsiin ja muihin palaviin rakenteisiin säilytetään.

Tämä olikin mielenkiintoinen yhtälö, mutta väliseinän paikka lopulta selvisi – kuten selvisi sekin että hormiin piti hankkia 100 mm mutkapala, jolla kevythormi saadaan kauemmas väliseinästä.

Kun muurin paikka oli laskettu, katsoin linjalangalla väliseinän hirsien päistä ja ruuvasin vanerin pätkän seinän merkiksi. Tämä osoittautui tarpeelliseksi, sillä kiukaan pohjasta ei ollut tullut täysin suorakulmaista, eikä rakennukseen nähden täysin saman suuntaista…

Kiukaan pohjan tasoitin Weberin 3100 laastilla, jonka piti K-Raudan ohjeiden mukaan sopia kosteisiin tiloihin ja kestää riittävästi lämpöä. Kyseinen laasti on varsin äkäistä kovettumaan, mutta toisaalta tämä myös helpottaa pienen kaadon aikaan saamista. Tasoituksen jälkeen pintaan asennettiin vielä 10 x 10 cm kokoiset keraamiset lattialaatat. Viimeisin kerros kakkua on kestävyydeltään minulle arvoitus. Kiuas tulee lämmittämään laattoja ja kiinnitysmateriaalia jonkin verran, joten parin kymmenen käyttökerran jälkeen tiedetään ovatko laatat vielä paikoillaan…

Tiilimuuri pystyyn

Muuria varten tulin hankkineeksi hyvän tavan vastaisesti klassisia punasavesta tehtyjä umpitiiliä. Hormit ja muut itsessään seisovat rakenteet kannattaisi muurata reikätiilellä, joka tekee rakenteesta sivusuunnassa tukevamman.

Kun hankin itse väärät tarvikkeet, jätin luonnollisesti toteutuksen ammattilaiselle… Osallistuin suunnitteluun kuitenkin vielä sen verran että muuriin lisättiin pukuhuoneen puolelle yksityiskohdaksi pieni hylly tulitikkujen, kynttilöiden, tms. säilytystä varten n. 130 cm korkeudelle lattiasta (tai siitä mihin lattian pitäisi tulla).

Muurista tuli tavoitteiden mukainen. Koska se piti molemmin puolin maalata, toisaalta vaaleaksi toisaalta tummaksi harmaaksi, oli seuraavaksi se vielä tasoitettava. Ennen tasoitusta hioin tiilellä ja kovametallilaikalla rappausroiskeet pois ja tiilihyllyn kulmat pyöreiksi.

Tasoitus tehtiin valmistajan ohjeiden mukaisesti Weber 137 oikaisulaastilla. Tämän laastin erikoispiirre on se, että sitä voi käyttää kerralla aika paljon, mutta laastin sisältämä kuitu tekee täysin tasaisen pinnan tekemisen käytännössä mahdottomaksi.

Saunan puolelle jätin karkean pinnan maalille, mutta pukuhuoneen vaalean sävyn vuoksi tein lopputasoituksen edelleen saman firman Tiilitasoitteella. Sillä amatöörikin saa nopeasti todella tasaista jälkeä aikaan. Nyt kumpikin pinta oli maalausvalmiina. Saunaan laitettiin Teknoksen SuperLateksia, pukuhuoneeseen on tulossa blogia sponsoroineen Tikkurilan Muuri-maalia. Jälkimmäistä olisin mielelläni käyttänyt myös saunassa, mutta Tikkurilan sävyt muurille olivat turhan vaaleita saunan tavoiteltuun tummaan ilmeeseen nähden.

Saunan puolen maalauksen ja laattojen saumauksen jälkeen kiuas tuotiin paikoilleen ja hormin asentelu saattoi alkaa. Alakattohan ei voinut viimeistellä ilman hormia, läpiviennin paikka vaatii omia ratkaisujaan. Saunan puoli jouduttiin maalaamaan kahteen kertaan, sillä ensimmäinen sävytetty maali osoittautui aivan väärän väriseksi. K-Rauta oli samaa mieltä kanssani sävytysvirheestä ja teki korvaukseksi uuden, oikean värisen sävytyksen. Ongelma oli ilmeisesti Tikkurilan sävylle annetussa väärässä kaavassa.

Näin kiukaan pohja lopulta valmistui, useiden viikkojen aikana, hyvin pienissä erissä. Nyt kaikki valut ehtivät kuivumaan aika hyvin ennen kuin seuraavaan työvaiheeseen piti siirtyä.

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä kiukaan pohja väliseinineen on käyttökunnossa. Muuria ei kokonaisuudessaan ole saatu viimeisteltyä, sillä lokakuun kylmyys teki muurin maalamisen mahdottomaksi, ennen kuin ovat ja ikkunat saadaan tukittua niin, että muuri ja huoneet saadan lämmitettyä 10 asteeseen.

Loppumietinnät

Vaikka tässä käytettiin paljon Weberia, täytyy sanoa, ettei kaikki sujunut ihan toivotulla tavalla. Olisin mieluiten käyttänyt heidän valmiiksi sävytettyä julkisivulaastiaan saunan tiilimuurissa, jolloin seinää ei olisi tarvinnut erikseen maalata. Ongelmaksi muodostui hinta, sillä 25 kg säkin toimituskustannukset olisivat olleet tuotteen hintaan nähden vähintään kaksinkertaiset, tehden hankinnan järjettömäksi. Vika ei siis ollut tuotteen, vaan maksajan lompakon...

Kiukaan pohja tuli nyt tehtyä tulevaisuutta kestävällä tavalla. Jälkikäteen on kuitenkin mietityttänyt oliko seinän läpi lämmitettävä kiuas järkevä valinta etenkään pieneen saunaan – niin paljon lisävaivaa siitä on rakentamisen ja tilasuunnittelun kannalta. Suurin ongelma on se, ettei kiuasta voi puurakenteisessa saunassa sijoittaa lähelle nurkkaa. Nurkkasijoitus olisi tilankäytön kannalta optimaalinen. Turvaetäisyyksien vuoksi kiuas tulee yli 50 cm nurkasta, jättäen nurkkaan vaikeasti hyödynnettävää hukkatilaa. Täysin keskelle väliseinää kiuasta taas ei voinut sijoittaa, sillä hormi olisi tällöin pitänyt vetää katonkannattajan eli kurkihirren lävitse…

Kevythormin käyttö oli toinen kyseenalainen valinta. Prosessin aikana olen alkanut arvostaa perinteistä tiilihormia, sillä se on määräävän roolinsa vuoksi muuta suunnittelua helpottava tekijä. Vaikka se vielä lattiapinta-alaa, niin erilaisine kulmayhteineen (eli metalliputken mutkineen, joilla kiuas hormiin liitetään) se mahdollistaa kuitenkin joustavasti erilaisten kiukaiden käytön. Toisaalta kevythormin käyttöpituudeksi tuli 2,2 m, tosin kiukaan pohjan tasolta piipun nokkaan matkaa on nelisen metriä, joten muurattu piippu olisi ollut lähes viisi metriä korkea rakennelma.