Seppo Leskinen ja savusaunan seitsemän salaisuutta

Saunaviisaat haastattelu: räppänämestari Seppo Leskinen

Esittelin edellisessä artikkelissa suomalaisen savusaunan erilaisia muotoja, savukiukaan periaatteita sekä paloturvallisuutta. Suunnittelutekniset ohjeet olivat kuitenkin niukassa. Tällä kertaa asia muuttuu, kun annan Seppo Leskisen kertoa Kansainvälisen Savusaunaklubin suunnitteluohjeista savusaunanrakentajilleSaunologian toisessa Saunaviisaat-haastettelussa. Tämä pitkä artikkeli paljastaa useampia modernin savusaunan rakennusohjeita, joihin et muualla törmää!

Salaperäinen savusaunaklubi

Seppo esiintyy sauna-asioissa Kansainvälinen savusaunaklubin nimissä. Tämä yhdistys on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta savusaunan kehitystyötä varsin hyvässä mediahiljaisuudessa. Heillä on nettisivutkin asianmukaisesti osoitteessa savusauna.fi. Heidän saavutuksistaan on kirjoitettu toistuvasti sekä Sauna-lehdessä että Oma Sauna-lehdessä, mutta suurin osa tiedosta on klubin pitkäaikaisjäsenten korvien välissä.

Klubin räppänämestari Seppo Leskinen on ollut mukana toiminnassa alusta eli vuodesta 1991 pitäen  ja toimi puheenjohtajanakin useita vuosia. Seppo on ehtinyt tähän asti saunoa lähes kuudessa sadassa savusaunassa, joista valtaosa Suomessa ja entisen Neuvostoliiton alueilla.

Seppo on osallistunut aktiivisesti klubin järjestämään savusaunojen arviointiin. Arvioinnissa klubin jäsenistä koostuva raati käy tutustumassa savusaunaan perinpohjaisesti ja arvioi sen tällä hetkellä peräti 198-kohtaisen kriteeristön pohjalta. Yritys- ja yksityissarjoissa riittävästi pisteitä keränneet saunat voidaan palkita Vuoden savusauna –tittelillä, mikäli ne täyttävät seuran kovat vaatimukset.

Vähemmästäkin alkaa kiinnostamaan, miten niitä hyviä saunoja rakennetaan!

Kiinnostavaa on, että toiminta ei ole varsinaisesti julkisuudelta suljettua, mutta siitäkin huolimatta onnistuneesti suojattua. Arviointikriteerejä, tai edes listoja voittajasaunoista, ei ole laajemmin levitelty julkisuuteen.

Samaan aikaan 30 euron jäsenmaksua vastaan klubi kuitenkin jakaa avoimesta vinkkejään saunan rakentamisesta varsin avokätisesti. Avuliaisuudesta huolimatta Seppo kohtaa neuvontatyössään epäuskoa:

”Ne epäilee koko ajan, että toi äijä valehtelee. Ei [mulla] ole penniäkään kiinni niiden saunassa”

 

Onnistuin lähes vuoden yrittämisen jälkeen saamaan omat aikatauluni järjestettyä niin, että tapasin Sepon Tampereella tammikuussa 2017. Pitkän keskustelun tiivistelmänä julkaisen seitsemän savusaunan suunnittelun salaisuutta. Ne selviävät vastauksina seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä on löylytasku?
2. Miten ilmanvaihto toteutetaan savusaunassa?
3. Mistä materiaalista savusauna kannattaa tehdä?
4. Millaisia kiviä savusaunan kiukaaseen?
5. Mistä kitku tai tiku syntyy
6. Miten varmistetaan paloturvallisuus?
7. Mikä on savusaunan lämmön salaisuus

Mikä on löylytasku?

Savusaunapiireissä tunnetuksi tullut käsite löylytasku tarkoittaa löylyhuoneen oven yläpuolista tilaa. Tässä tilassa löyly viipyy miellyttävästi hellien koko kehoa pitkään.

Löylytaskun edellytys on, että saunan tilat on suunniteltu oikein ja kiukaasta irtoaa riittävästi löylyä taskun täyttämiseen vesihöyryllä.

Leskiseltä löytyy tarkka suunnitteluohje löylytaskun synnyttämiseen:

• Oven kynnys 40 cm korkeudella
• Oven korkeus 80 cm ja leveys 100 cm
  (= yläreuna 120 cm lattiasta)
• Kiukaan kivien yläreuna vähintään 10 cm oven yläreunasta ylös
• Jalkalaude 10 cm kivien yläreunasta ylöspäin
• Istumalaude esim. 45 cm jalkalauteesta ylöspäin ja 20 cm irti sivuseinästä
• Katto 120 cm istumalauteesta ylöspäin

Asian havainnollistamiseksi laadin seuraavan kuvan:

Osa suosituksista on mielestäni enemmän tulkinnanvaraisia kuin toiset. Tavoitteena on kuitenkin se, että saunojat ovat löylyn lain mukaisesti selvästi kiukaan yläpuolella, mutta riittävän lähellä kattoa, että löyly saavuttaa heidät. Tällä tavalla toteutetun saunan laskennallinen minimi sisäkorkeus on 320 cm, johon pitää vielä lisätä mahdollinen hirren laskeutusmisvara (ainakin 15 cm).

Saunan kokonaiskorkeus vaikuttaa tällä muodostuvan hyvin suureksi. Seppo muistuttaa, että kiuasta voidaan laskea osittain huonetasoa alemmas, jos se lämmitetään tai tuhkat poistetaan toisesta huoneesta.

Tärkeää, on että sauna on riittävän tiivis kiukaan yläreunan tasolta ylöspäin, niin ettei viileään ilmaan halajava löyly pääse heti karkuun vaan jää saunaan pyörimään ja lämmittämään saunojia.

Oven mittasuhteet kuulostavat nykyisiin esteettömyysvaatimuksiin (kts. ovi artikkeli) tottuneille erikoisille. Matala ovi varmistaa kuitenkin lämmön ja erityisesti löylyn pysymisen saunassa. Juha Telkkisen mukaan tällaisia mittasuhteita noudattavassa saunassa voi heittää löylyä vaikka ovi auki!

Toisaalta on kysymys myös ergonomiasta. Savusaunan matalasta ja leveästä ovesta on tarkoitus käydä sisään kumartaen kylki edellä. Mittasuhteet ohjaavat ihmistä luontaisesti toimimaan näin. Oven mataluus pakottaa jokaisen kumartamaan ja kynnys nostamaan jalkaa. Seppo on tätä testannut vesiämpärin kantokokeella ja havainnut, että sekä kynnyksen poistaminen, että oven nostaminen saavat ihmiset yrittämään kumartumaan eteenpäin, mikä yleensä epäonnistuu.

Kiinnostava käytettävyyttä ja ergonomiaa yhdistävä idea!

Sepon mukaan oven voi kyllä tehdä myös normaalien mittasuhteiden mukaan, jos vain hyväksyy sen, että saunan sisäkorkeudeksi muodostuu tällöin lähes 4 metriä.

Kattoonkin pitää kiinnittää huomiota. Tasakatto on toimiva ratkaisu (katso erillinen artikkeli katon muodosta). Katon on hyvä olla sileä, jolloin löyly liikkuu kattoa myöten sujuvasti eikä törmää esimerkiksi massiivisiin kannattamiin.

Sepon kattoratkaisujen valikoimissa on löylylauta. Lauta on kiukaan levyinen ja sijoittuu kiukaan yläpuolelle seinän ja katon yhtymäkohtaan, 45 asteen kulmaan seinään ja kattoon nähden.

Lauta ohjaa löylyaaltoa suoraan kohti lauteita, eikä pelkästään kiukaan vastapäiseen nurkkaan, johon löyly luontaisesti suuntautuu. Lauteiden puolelle Seppo sijoittaisi 1.5x leveämmän vastaavan laudan.

Myös lauteiden istumatasot vaikuttavat löylyn kiertoon. Jotta lämpö täyttäisi koko löylytaskun, eivät lauteet saa estää ilman liikettä, vaan istuinlauteen ja seinän väliin pitää jättää tilaa.

”Lauteet kun tehdään – tätä mää oon tutkinut paljon. Täällä takana pitää olla istuinlaude 20 cm irti seinästä. Mulla oli irtonainen laude, jota saatiin siirrellä. On mukava nojata seinään, kun on kahdenkymmenen sentin rako takana”.

Seppo kertoo myös käyneensä saunassa, jossa lauteet oli kiukaan vastaisessa nurkassa jätetty rakentamatta, jotta löyly pääsee laskeutumaan rauhassa alaspäin.

Miten painovoimainen ilmanvaihto toteutetaan savusaunassa?

”Sauna laitetaan hengittämään alakautta. Se on ylhäältä ihan ummessa. Menetelmä on yksinkertainen ja toimii oikein hyvin.”

Seppo vannoo ilmanvaihtoon lattiatasolla. Rakolattia tai avoimet seinän vierukset sekä alaräppänät yhdistävät saunan ulkoilmaan. Kun kiuas on kuuma, synnyttää se reunojaan myöten nousevan lämpimän ilmavirtauksen, joka saa ilman saunassa kiertämään. Ja jatkuvalämmitteisestä kiukaasta poiketen mikään ei poista ilmaa suoraan hormiin.

Liukuluukulla varustettuja kenkälaatikon kokoisia alaräppänöitä tarvitaan kaksi vastakkaisilla seinillä. Niiden avulla saadaan aikaa vetoa lattialle. Kesällä luukut pidetään auki, kylmään tai tuuliseen aikaan pienemmällä.

Ilma vaihtuu kunnolla kuitenkin vasta, kun luodaan löylyä. Seppo muistuttaa, että löylyä ei heitetä, vaan luodaan rauhallisesti valuttamalla vettä kiukaan sisälle. Höyrystyessään vesi syrjäyttää löylyhuoneen ilmaa ja työntää ylipaineella ilmaa ulos löylyhuoneesta sieltä mistä se helpoiten ulos pääsee. Tätä varten saunassa on aiemmin mainitut reiät.

yhdestä litrasta vettä tulee 1735 litraa sata-asteista löylyä

Kun löyly tasaantuu, muodostuu Sepon mukaan riittävästi alipainetta, joka imaisee saunaan raitista ulkoilmaa. Se sekoittuu rauhallisesti sisäilmaan ja jatkaa kiukaan ja löylynheiton vaikutuksesta kiertämistään. Löylyt pysyvät raikkaina

Saunologi pohtii, voiko tämä toimia teoriassa? Jos mietitään pelkkää löylyn heiton aiheuttamaa ilman vaihtumista, niin vaikkapa 5 dl löylyn luonti 3 min välein tarkoittaisi tunnissa kymmentä litraa vettä. Tästä tulee Sepon perusteella 17 m3 höyryä. Jos saunan koko olisi 17 m3, vaihtuisi ilma tällä tavoin kerran tunnissa. Tuplaamalla vedenkäytön, kaksi kertaa. Tämä ei laskennallisten suositusten perusteella vielä riitä (suositusten mukainen esim. 6 m2 saunan ilmanvaihtotarve 43 m3/h), mutta ilmaa hyvin ilmeisesti vaihtuu lattiatasossa selvästi tätä enemmän.

Voi myös olla, että voluumia tärkeämpää on se, että raitis ilma sekoittuu hyvin ja se Sepon kuvailemassa mallissa selvästikin toimii.

Mistä puusta savusauna kannattaa rakentaa?

Savusaunan rakennusmateriaali on luonnollisesti puu. Sepon mukaan kestävin puulaji on haapa. Tästä todisteena ovat Venäjän maalta löytyvät toista sataa vuotta vanhat haavasta veistetyt hirsikylät, joiden puu on harmaan pinnan alla vielä kuin uutta. Löylyominaisuuksiin puuvalinta ei Sepon mukaan kuitenkaan vaikuta.

Kysyin Sepolta kannattaako sisäseinät aina pelkata, sillä pelkatussa hirressä on pyöreään nähden enemmän lämpöä sitovaa pinta-alaa.

”Mää arvasin, että sää kysyt tätä. Sillä ei oo mitään väliä. Savusaunassa lämmitetään kiviä, ei saunaa. Hirren piiluttaminen sen sijaan sulkee pintasolukon ja parantaa kosteuden kestävyyttä."

Millaisia kiviä savukiukaaseen?

Räppänämestari suosittelee savusaunaan ensisijassa pyöristettyjä tai täysin pyöreitä Kerkesin keraamisia kiviä. Luonnonkivistä Seppo on kahtaa mieltä. Kiuaskivien louhinta räjäyttämällä aiheuttaa kiviin mikroskooppisia halkeamia ja kiukaan kuumuudessa edistää kivien murentumista. Kivet ovat nopeasti vaihtokunnossa.

Pinnalle Seppo sallii tarvittaessa vaikka täysin luonnon muovaamia kiviä. Näiden luonnonkivien valinnassa Seppo kelpuuttaa täysmustia, pyöreitä rantakiviä. Seppo kertoo seuraavan tarina:

” Isäni kanssa olin rannalta hakemassa kiuaskiviä.
Sano, hae poika mustia.
Sanoin, täs on.
Ei. Siinä on harmaa raita, se halkee siitä.
Se hylättiin”.

Mistä kitku tai tiku syntyy?

Savusaunan ilman vaivaa joskus epämiellyttävä, nenään käyvä haju tai käry. Tätä kutsutaan monilla nimillä, kuten tiku, tikku tai kitku. Ei kuitenkaan vaikuta olevan yleisessä tiedossa, mistä se johtuu. Seppopa tietää.

Savusaunaklubia perustettaessa ensimmäinen puheenjohtaja Eero Välikangas jakoi innokkaille jäsenille selvitystehtäviä. Leskisen kontolle jäi kitkun synnyn ja sisällön selvittäminen. Seppo tutki kitkun syntyä kotonaan olevalla kertalämmitteisellä kiukaalla vaihtelemalla lämmitystä.

”Mää aikaansain sen kitkun. Tutkin mistä helvetistä se tulee ja purin kiukaasta kiviä. Sitten alkoi löytymään.
Sen pyöreän kiven pinnalla oli mustia valumajälkiä. Ne johtui siitä, että kun mää kaadoin vettä kiville, noki alkoi valumaan veden mukana alemmas. Kun vesi haihtui, noki alkoi käryämään.

Sitä kokeiltiin sitten muuallakin ja todettiin, että kun kivien lämpötila on 350 astetta ja se on puhdas!”

Kitkun syynä on siis kivien riittämätön lämmitys. Itse asiassa on niin, että kertalämmitteisen kielletty kivilämpötila-alue on 250-350 astetta. Kylmemmistä kivistä ei irtoa mitään ja kuumemmissa ei ole irtoavaa ainesta.

Miten varmistetaan paloturvallisuus?

Räppänän ja lakeisen vajavainen koko on räppänämestarin mukaan suurin syy savusaunojen ongelmiin. Klubin mitoitusohjeet ovat selvät: mittaa tulipesän pohjan pinta-ala ja suhteuta räppänät siihen:

• Räppänän pinta-ala = tulipesän pinta-ala
• Lakeisen pinta-ala puolet räppänästä

Räppänä sijoitetaan 10 cm katosta kiukaan vastaiselle puolelle saunaa. Lakeinen on molemmista päistään suljettava ja laskeutuu kymmenisen senttiä sisäkaton alareunan alapuolelle.

Kummankin aukon ideaalipaikka on mahdollisimman kaukana kiukaasta, koillispuolella rakennusta, jolloin vallitseva lounaistuuli maksimoi vedon.

Räppänämestari suosittelee lakeista jokaiseen saunaan, vaikka vetoa voi optimoida myös useammalla eri suuntaan aukeavalla räppänällä. Lakeisen nykymalli on yhdistelmä pellistä tehtyä sisäosaa, joka on eristetty puisesta ulkovaipasta. Kun pelti nopeasti lämpiää, syntyy vetoa ja puu pysyy turvallisen viileänä. Hyvä malli lakeisen tekemisestä löytyy Juha Telkkisen kirjasta .

Klubi on innovoinut itse lasiräppänän. Tämä räppänä on yksinkertaisesti alastaittuva tai nostosaranainen lämpöä kestävä lasi-ikkuna. Se avataan lämmityksen aikana alaspäin, tai nostetaan paikoiltaan, ja suljetaan saunomisen ajaksi.

Mikä on savusaunan lämmön salaisuus?

Lämpöä saunaan saadaan ensisijassa löylyn mukana. Avokiuas nostattaa jatkuvasti lämpöä saunaan, mutta kiuas antaa myös säteilyä – kunhan etäisyys saunojiin on kohtuullinen. Säteilyä saadaan kiinnostavalla tavalla myös seinistä:

”Käy sillä lailla, että kun seinät on mustat… kun menet sinne, se antaa infrapunalämpöä. Se menee syvemmälle, kun ihon pintaan ja nostaa jonkin verran ruumiinlämpöä. Sitä tulee hyvin vähän, mutta sen verran, että kokonaisvaikutelma on eri. Rajaportinkin sauna antaa talvella parhaat löylyt, kun sitä on lämmitetty useampi päivä.”

Keskustelu johtaa myös ilmanlaadun ja ionien pariin, mutta niistä olen raportoinut jo aiemmin, joten on aika lopettaa keskustelu.

Viimeisenä vastauksena ilman kysymistä Seppo innostui kertomaan, miten savusauna sytytetään oikein.

”Tehdään pinotuli. Puita näin päin ja sitten toisin päin. Keskelle jätetään aukko, josta sytytetään. Koivun tuohta käytetään mahdollisimmin vähän. Kun näin sytytyt sen, niin lähtee hyvin ja säteilylämpö hyödynnetään.”

---

Keskustelustamme ei meinaa tulla loppua, vaikka muut lounastajat ovat klubin salista jo kadonneet. Haastattelu on ollut minulle erittäin innostava. Yksi asia minua kuitenkin vielä mietityttää. Seppo on siis harrastanut savusaunoja pitkään ja  järjestelmällisesti.

Mikä on motivoinut jatkamaan savusaunaharrastusta lähes 60-vuotta?

”Silkka nautinto.”

Saunologin loppusanat

Haastattelusta huolimatta salaisuuden varjo säilyy edelleen savusaunan yllä. Savusaunaklubin niukka tiedotuslinja ei ilmeisimmin ole muuttumassa ja hallituksen toisena eläkeläisenä jatkava Leskinen ei aio keskeyttää eläkepäiviensä viettoa kirjoittamalla aiheesta kirjaa. Pidän tätä harmillisena.

Uskon, että niukka kirjallisen viestinnän linja tämä selittää ulkopuolisten klubin ohjeita kohtaan kohdistamaa epäuskoa. Onhan niin, etteivät klubin jäsenten pieteetillä tekemät tutkimukset modernin savusaunan kehittämiseksi täytä tieteellisen työn kriteerejä työn menetelmien ja tulosten dokumentoinnin ja julkistamisen suhteen. Toisaalta heidän hyvin tarkat ja perustellut suosituksensa olisi suhteellisen helppo osoittaa toteen myös tieteellistä menetelmää seuraten.

Toisaalta vähempikin riittäisi. Esimerkiksi suurinta epäuskoa aiheuttava räppänien mitoitusohje olisi erittäin helppo demonstroida videolla niin, että tyhmempikin sen uskoo. Mutta Savusaunaklubin digitalisoitumista odotellessa kannattaa savusaunan rakentajan suosiolla liittyä jäseneksi ja ottaa opastus avoimin mielin vastaan.

Klubin neuvojen mukaisesti on rakennettu Juha Telkkisen vuoden 2013 parhaan savusaunan palkinnon voittanut savusauna. Telkkisen kirjasta voi lukea suunnitteluperiaatteita ja ratkaisuja, joiden avulla tulokseen päästiin. Kiuasta ei kannata kuitenkaan sokeasti kopioida, sillä siihen on jo keksitty parannuksia.

Lue myös Saunologian artikkeli: Savusauna ja savukiuas - vanha mutta vireä

Suuret kiitokset Sepolle haastattelusta. Seppoon saa yhteyden Savusaunaklubin kautta.