Mikä on suomalaisen löylyn suositusalue? Onko 80 Celsius-astetta ja 15 % suhteellista kosteutta ainoa oikea suomalaisen saunan ilmasto? Saako alle 200 asteisille kiville heittää vettä?
Kerroin suomalaisen saunatutkimuksen historiaa käsittelevässä kirjoituksessa siitä, miten saunan rakennustekninen toiminta on ollut yksi saunatieteilijöiden kiinnostuksen kohteista toisesta maailmansodasta lähtien. Olen aiemmin esitellyt myös saunan lämpötilan ja kosteuden merkitystä löylykokemukselle.
Sauna lämpötila ja ilmankosteus
Eräs saunan toimintaa koskevista tutkimuskysymyksistä on ollut se, miten erityisesti suomalaisen saunan ihanteellisia löylyttelyolosuhteita voisi mitata tai määrittää. Työn eräänlainen lähtölaukaus oli heti sodan jälkeen Työtehoseuran toimesta aloitettu (1947) maalaissaunojen, 25 savusaunan ja 50 uloslämpiävän sauna, mittaus (Sauna-lehti, 1/1948).
Siinä tutkittujen savusaunojen keskilämpötila oli 76 astetta, suhteellisen kosteuden (RH) ollessa 29% (kts. yllä oleva kuva). Ulossavuavat saunat olivat viileämpiä, keskimäärin 63 asteisia ja 49% RH. Absoluuttinen kosteus oli siis lähes vakio, 70 g/m3. Kuten myöhemmin selviää, tämä on myöhempien tulkintojen mukaan hyvin kostea olosuhde.
Tämän ja myöhemmän tutkimustyön lopputuloksena saatiin seitsemänkymmentä luvulla hahmoteltua niin sanottu suomalaisen löylyn suositusalue. Tämä alue määriteltiin saunan lämpötilan ja kosteuden funktiona. Lämpötilaksi suositeltiin 75 ja 105 asteen välistä aluetta, kosteuden vaihdellessa 27 %:sta 7 %:in. Asian ensimmäisiä graafisia esityksiä löytyy Erkki Äikäksen 1970 INTERBAD-kongressin esitelmässä (Sauna-lehti 4/1970) ja Niilo Teeren 1974 saunakongressin esityksessä (Sauna Studies, 1976). Seuraava kuvasarja osoittaa tämän idean elinkaaren aina viimeisimpään vaiheeseen asti.
Viimeinen kuva on yllättäen Risto Vuolle-Apialan Savusaunan kiuas –kirjasta ja Risto on lisännyt siihen toisen arkkitehdin, Helamaan 80-luvulla huoneisto- ja talosaunoja (C ja D alueet vastaavasti) koskevat tutkimushavainnot. Nämä kertovat suomalaisten todellisten saunaolojen poikkeavan suosituksista. Helamaan Huoneistosauna-tutkimusraportin (1988) perusteella kuluttajat eivät näe tässä mitään ongelmaa. F-alue kuvaa vanhojen aiemmin mainitun 40-luvun tutkimuksen havaintoja.
Saunaolot ovat siis selvästi aikojen kuluessa muuttuneet, mutta eivät missään vaiheessa vastanneet kovinkaan hyvin ”suosituksia”. Eräs hyvä syy tälle on varmaankin se, että kuten lämpömittari-artikkelissa mainitsin, ei ilmankosteuden mittaaminen saunaolosuhteissa ole kovin helppoa.
Viisarilla pyöreän mittataulun pinnasta kosteuslukemaa näyttävät mittarit saattavat näyttää radikaalisti liian suuria suhteellisen kosteuden lukemia. Vuolle-Apialan kaaviossa saunatkin ovat keskimäärin suositusta kuivempia.
Viimeksi edellisenä viikonloppuna näin taulussa 110C / 70% RH lukeman, joka on täysin eri planeetalta. Alla vastaavankaltaisia laitteita sekä yksi digitaalinen mittari, jonka ei kuitenkaan luvata toimivan yli 35 asteen lämpötilassa.
Pian viidenkymmenen vuoden ikäistä ”alustavaa” suositusta ei ole sen kummemmin muutettu. Saunatutkijat ymmärsivät ehkä itsekin tulleensa hieman heikoille vesille, sillä alusta pitäen pelkästään suosituksen tulkintakin aiheutti ongelmia tavallisille saunojille. Tätä voi pitää pienoisena teknisesti orientoituneiden tutkijoiden tulosten viestintäongelmana, sillä Äikäksen suosituksessa alun perin käyttämä absoluuttisen kosteuden määrä oli helposti sotkettavissa tutumpaan suhteelliseen kosteuteen.
Kiukaan kivien lämpötila
Saunan kivien riittävästä tai oikeasta lämpötilasta on myös keskusteltu pitkään. Koska suomalaiseen saunaperinteeseen kuuluu löylynlyönti, on jokin kuuma pinta saunasta löydyttävä. Kysymys on, kuinka kuumia kivien pitää olla?
Suomessa on runsaasti savusaunojen ja kertalämmitteisten kiukaiden nimeen vannovia. Näissä kiukaissa kivien lämpötila käyttökunnossa voi olla 400-600 asteen luokkaa.
Tekniikan maailma käytti aiemmin kriteerinä 300 asteen lämpötilaa sille, kykeneekö kiuas lämmittämään kiviä riittävän kuumiksi. Lehden vanhan mielipiteen mukaan liian alhainen lämpötila johtaa laadultaan heikompaan löylyyn. Myös useampi varaava, heti valmis sähkökiuas pyrkii säilyttämään kivien lämpötilan tällä tasolla.
Tästä kriteeristä ei kuitenkaan enää viimeisimmässä 2013 testissä puhuttu eikä löylykapasiteettia arvosteltu. Vuoden 2003 puukiuastestissä arvioitujen kiukaiden lämpötila vaihteli välillä 215-305 astetta. Vuonna 2011 arvioitujen sähköisten pilarikiukaiden lämpötilat olivat 280 ja 407 asteen väliltä.
Kivilämpötilan vaikutusten löylyihin ei ole kuitenkaan järjestelmällisesti tutkittu, joten ei asiasta ei ole juuri enempää sanottavaa. Harvoja numeerisesti perusteltuja esityksiä asiasta on energiakriisin jälkeinen laskentakaava siitä, että tyypillisten kivien 300 asteen lämmitys kuluttaa energia 0,070 kWh/kg (Äikäs, 2/1977 Sauna-lehti). Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mitä enemmän kiviä, sitä enemmän energiaa niiden lämmittäminen kuluttaa.
Ilmanlaatu
Ilmanvaihdon suunnittelusta ja toteutuksesta niin mekaanisesti kuin painovoimaisesti olen kirjoittanut aiemmin. Sen pääperiaate on, että ilman täytyy vaihtua saunassa useampia kertoja tunnissa ja mitä enemmän ihmisiä saunaan mahtuu, sitä enemmän täytyy myös ilman liikkua. Rakentamismääräysten mukainen vaatimus on vähintään 6 l/s (tai 2 l/s/m3, jos sauna on yli 3 m3). Kokonaisuuden kannalta myös muiden tilojen, pesuhuoneen, pukuhuoneen jne. ilmanvaihto täytyy hoitaa asianmukaisesti.
Muiden ilmanlaadun tekijöiden suosituksia saunaoloihin en ole nähnyt. Huoneilman kohdalla erityisesti hiilidioksiditasojen vaikutus ollaan tiedostettu, mutta tähän liittyviä raja-arvoja ei tietääkseni kukaan ole saunaan soveltanut. Sama pätee saunan sisäilman savuisuuteen, häkäpitoisuuteen ja otsonipitoisuuteen. Otsoni on yhteydessä ilman ionipitoisuuteen, josta olen kirjoittanut erillisen artikkelin.
Tuntemattomia ilmanlaatutekijöitä voi toki olla muitakin. Blogin lukija Pekka Paasonen on useampaan kertaan pyytänyt minua kiinnittämään huomioita luonnonkivien toimintaan saunassa. Hänen mukaansa on mahdollista, että luonnonkivistä lämmitettessä irtoavat pienet määrät kemikaaleja voivat aiheuttaa yliherkille saunojille reaktioita, esim. hengitysvaikeuksia. Asiaa ei ole tutkittu, mutta kaasuallergiahypoteesi olisi hyvä selvittää.
Yhteenveto – ongelmia ja ratkaisuja
Suomalaisen saunatutkimuksen kulta-aikoina oli kova halu selvittää ja perustella suomalaiseen saunaan sopivat olosuhteet. Työssä päästiin alkuun ja esitettiin tässäkin nähty löylyn suositusalue, johon myöhemmin liitettiin empiirisiä tutkimustuloksia suomalaisten käytännön olosuhteista.
Työ jäi kuitenkin ilmiselvästi kesken.
Myös syntyneen suosituksen sovellusmahdollisuudet jäivät epäselviksi, sillä suomalaiset saunat eivät yleensä näytä vastaavan suosituksia. Niin sanottu käyttäjävalidointi – eli suositusten mukaisten olosuhteiden testaaminen suuremman saunakansan keskuudessa - jäi siis tekemättä, toisaalta siihen ei ole ollut välineitäkään, sillä mitään koko kansan jakamia käsitteitä löylynlaadusta ei oikeastaan ole olemassa.
Eräs syy on se, että saunan ilmankosteuden mittaaminen luotettavasti ei ole helppoa. 60-luvun lopulla Saunaseura oli mukana kehittämässä erityistä Saunahygroa, jota G.W. Sohlberg AB myös valmisti juuri tätä tarkoitusta varten. Tämäkin innovaatio on kuitenkin jäänyt saunahistoriaan. Keksintöä aikanaan kritisoineet olisivat varmaan nyttemmin sitä mieltä, että myyntin jääneet laitteet eivät ole varmasti hygroa parempia.
Aiemmin viitattujen tutkimustulosten perusteella aiemmin kritisoimani kiukaan ilmankostuttimella olisikin tämän perusteella käyttöä saunan olosuhteiden korjaamisessa!
Kiukaan lämpötilan mittaaminen olisi nykyteknologialla helppoa, halpaa ja tarkkaa, mutta tämä vaatisi yhtälailla lisätutkimuksia riittävän tai hyvän kivilämpötilan löytämiseksi. Projektista haastavan tekee löylyn ja höyryn yhteys saunassa vallitsevaan, vaihtelevaan lämpötilaan.
Nämä kaksi on jo itsessään ongelma, mutta suurempi ongelma on olematon ilmanlaadun kokonaisuuden ymmärtäminen. Senkin jälkeen, kun kosteus ja lämpötila on saatu paikoilleen, jää jäljelle tukku tekijöitä joiden merkitystä löylykokemuksen ei tunneta.
Suomalaisen löylyn vakioille ja saunastandardeille on siis olemassa jonkinlaiset suuntaviivat, mutta ne eivät vielä johda maaliin asti. Lähes 50-vuotisten suositusten ymmärtämistä helpottaisi, jos yleisesti käytössä olisi tarkkoja lämpö- ja kosteusmittareita. Tälle vuosituhannelle päästäisiin, jos yhtälöön lisättäisiin muut ilmanlaatutekijät raja-arvoineen.
Hapesta ja ioneista erillisessä saunatieto-postauksessa.
Jälkikirjoitus: Sanarium
Kuriositeettina mainittakoon keskieurooppalaisen saunavalmistaja Klafsin Sanarium-konsepti. Tässä he ovat ottaneet vakavasti kosteuden ja lämmön säätelyn yhden sähkösaunan puitteissa. Säätö- ja kiuasjärjestelmä lupaa jopa viisi erilaista saunaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelminä:
