Tee itse: tuunaa puukiukaan piippuvesisäiliön

Tässä ohjeessa muutetaan klassinen Kota piippuvesisäiliö käyttäjäystävällisemmäksi. Muutosten jälkeen kuuma vesi kulkee letkua pitkin käyttökohteeseen. Vettä lasketaan puisesta kahvasta kiinni pitäen. Säiliön kyljessä olevasta lämpömittarista näkee miten kuumaa vesi on!

Miksi tuunaamaan vedenlämmitintä?

Piippuvesisäiliö on nerokkaan yksinkertainen puukiukaan lisälaite, joka sopii erilaisiin kiukaan päältä lähteviin hormiliitoksiin. Piippusäiliöitä on myynnissä toistakymmentä, hinnaltaan 150-450 euroa. Mitat vaihtelevat, mutta perusrakenne on hyvin samankaltainen ja yleensä ruostumatonta terästä (materiaalimerkintä rst). Ainoa poikkeus on Harvian Legend –säiliö, johon on liitetty fiksusti letku ja hana säiliön ulkopuolelle.

Omassa saunassani on Narvin valmistama Kota 30 piippusäiliö, jonka design on säilynyt lähes muuttumattomana yli 50 vuotta, ehkä jopa 60. Käytettyäni vuoden verran Kotaa alkoivat sen tietyt ominaisuudet harmittaa.

Ensinnäkin säiliön puhdistaminen ja tyhjentäminen on hankalaa, sillä hana ei ole pohjalla, vaan kyljessä. Säiliö ei tyhjene kokonaan vaikka hanan irrottaisi kokonaan. Toiseksi veden laskeminen kiukaan vieressä on hieman hermostuttavaa: kiuas on kuuma ja vesi voi olla polttavaa. Kolmanneksi veden määrä ja lämpötila ovat tuntemattomia. Tämä on huono sillä, vesisäiliötä ei ohjeen mukaan pitäisi päästää täysin tyhjäksi ja toisaalta en haluaisi koskaan kiehuttaa vettä säiliössä.

Nähtyäni ensimmäisen kerran Legend-säiliön aloin miettimään onnistuisiko Kodan tuunaaminen samaan malliin. Lisäksi halusin eroon säiliön rumasta punaisesta vesihanasta. Se on myös metallisena turhan lämmin käsitellä.

Tähän projektiin meni sitten useampi vuosi ja säiliöön syntyi useampi viritys. Nyt tätä kirjoittaessani vuonna 2021 on viimeisin setti ollut käytössä yli vuoden.

Letkusta se lähti

Ensimmäisenä lähdin selvittämään letkun kiinnitysmahdollisuuksia. Kodan mukana tulevassa hanassa (pallolaskuhana) on valmiiksi 1” ulkokierre. Tähän voi ostaa rautakaupasta letkuliittimen, jossa on vastaava sisäkierre. Tämä on helppo löytää, esim. K-Raudasta.

Tämän jälkeen puuttuu letku. Silikoniletkun sisähalkaisija vastaa letkuliittimien liitännän  ulkohalkaisijaa. Tässä kohtaa menee vaikeaksi, sillä letkuja ei saa ihan joka paikasta. Löysin itse letkun IKH:sta. Myymälässä tuotteita oli enemmän kuin verkossa.

Myymäläkäynnillä mukana olleen letkuliittimen avulla arvioin sopivan koon, joka oli 12 mm sisähalkaisijaltaan. Letkua piti ostaa kerralla kolme metriä. Valittavana oli teollisuus- ja elintarvikelaatuista letkua, joista suosittelen jälkimmäistä.

Tämän jälkeen kokeilemaan. Uusia ongelmia tuli pian vastaan. Ensimmäinen ongelma oli se, että silikoniletku kuuluu kategoriaan letkuja, jotka eivät ole erityisen taipuisia vaan veden laskeminen edellyttää letkusta kiinni pitämistä tai letku suoristuu ja karkaa astiasta. Jos säiliön vesi oli päässyt lähelle kiehumispistettä, ei letkua voinut pidellä kädessä ongelmitta.

Lisäksi se, ettei letkun ”käyttöpäässä” ollut venttiiliä aiheutti sen, että letkun laskeminen kädestä säiliön venttiilin sulkemisen jälkeen roiskutti letkun tyhjäksi lattialle. Kiehuvan kuumien pisaroiden sinkoilun iholle huomaa…

Kahva: Puihin meni

Seuraavassa vaiheessa päätin jatkaa kustomointia ja tehdä letkun toiseen päähän puisen kahvan. Toiveissa oli, että kahvasta ei tarvitsisi pitää kiinni, vaan sen voisi laittaa astiaan ja antaa kuuman veden lorotella itsekseen.

Kahvan ohella päätin tehdä työn alla olleeseen kiukaan suojakaiteiseen sopivan korkean kiinnityspisteen, johon kahvan voi ripustaa. Näin kuumaa vettä ei roiskuisi letkusta ulos.

Kahvan tein haapalankusta, kun kiukaan suojakaidekin valmistumassa samasta materiaalista. Silikoniletkun ulkohalkaisijaa vastaavan reiän muotoilu jäi vaikeaksi. Päädyin lopulta laajentamaan porattua reikää pyöröviilalla, mutta tulos ei koskaan ollut täysin tyydyttävä. Letkun läpivienti oli kostealla kelillä todella tiukka, mutta kun puu on kuivaa, se meinaa luistaa. Letku olisi parempi lukita reilumman kokoiseen reikään jollakin muulla tavalla, mutta en keksinyt vielä miten.

Puutöihin ryhdyttyäni innostuin samalla askartelemaan puista kädensijaa vesisäiliön metallisen laskuhanan ympärille. Tämä työ alkoi sillä, että irrotin käyttövivun ja valitsin suunnilleen sopivan puupalikan sen ympäröimiseksi. Kahvan mentävä reikä porattiin useammalla vaiheella palikkaan, varmistettiin sopivuus ja viimeisteltiin kahvan muotoilu hiomalla ja vuolemalla.

Sovitus oli tiukka, mutta päätin olla jättämättä mitään sattuman varaan ja liimasin puukahvan kiinni metalliin käyttäen puuhiontapölyn ja puuliiman sekoitusta. Tätä ennen laitoin hanan pintaan kerroksen Colorian öljyvahaa, jota olen vastaavissa käyttökohteissa aiemmin menestyksekkäästi käyttänyt.

Lämpömittari: Nyt mennään sataa (ja sen ylitse)!

Viimeinen tuunaus liittyi mittausfiksaatiooni. Sähköisten kuumavesilämmittimien lämpötila säätö on pitkään ollut vakio-ominaisuus hyvästä syystä. Puulämmitteinen pönttö paljastaa lämpötilan kuitenkin vasta kiehuessaan eli liian myöhään.

Koska lämpötila-antureita tarvitaan erilaisiin keskuslämmitysjärjestelmiin, niin niitä voi ostaa myös varaosina. Haasteena minulle oli löytää sopivaa kombinaatiota mittarista, jonka lämpötila-alue on 0-100 Celsius-astetta (tai 0-120), pituus riittävän lyhyt ja kiinnitys mahdollisuus kierteellä ja tiivisteellä hanan tavoin säiliön kylkeen. Tällaista ei löytynyt ja kiinnittäminen osoittautui vaikeaksi.

Kiinnitykseen olisi tarvittu soveltuva anturitasku, eli käytännössä metallinen läpivientikappale, jonka sisälle varsinaisen mittarin voisi sovittaa. Koska vesisäiliössä ei entuudestaan ollut kierrettä, tai mitään muuta kuin sileää, pari milliä paksua RST-pintaa, en vakuuttunut siitä, että taskuakaan olisi saanut ongelmattomasti kiinni säiliöön (hitsaaminen ei nyt ollut vaihtoehto). Tämä erilaisten LVI-asioista minua ymmärtävien hyvää tarkoittavista neuvoista huolimatta.

Päädyin lopulta siihen, että hankin LVI-liikkeestä 60 mm pitkän ja 10 mm halkaisijalle olevaan suoraan upotukseen tarkoitetun 0-120 astetta lämpömittarin. Saman tyyppinen tuote on saatavilla esimerkiksi Suomen Lämpömittarin verkkokaupassa.

Mittari kylkeen

Mittarin kiinnittäminen oli ongelma. Päätin ottaa riskin ja porata reiän säiliön alanurkkaan ja kiinnittää anturin kuumaa kestävällä silikonilla paikoilleen. Vararatkaisuna ostin 8 mm pultin, mutterin ja kaksi tiivistysrengasta siltä varalta, että homma menisi välittömästi pieleen.

Mutta tällä kertaa oli tuuria. Mittari pysyi silikonin avulla tiivisti paikoillaan eikä ole ensimmäisen vuoden aikana alkanut vuotamaan talvella sattuneesta jäätymisestä huolimatta. Vähäinen vuoto ei myöskään olisi ongelma, sillä säiliössä ei ole syytä muutenkaan säilyttää vettä, ainoastaan lämmittää sitä käytön aikana.

Poraamista varten kannattaa varmistaa, että käytössä on terävä HSS poranterä  - tai mieluummin kaksi, sillä itse yleensä teen pienemmän lähtöreiän. Jos säiliö on jo asennettu paikoilleen eivät työskentelyolosuhteet ole välttämättä parhaat mahdolliset ja ruostumaton teräs  on kovaa. Voiteluöljyn käyttö helpottaa myös puuhaa (kts. Skilin ohje metallin poraukseen).

Kannattiko?

Lopputulos on ratkaissut alkutilanteen ongelmat varsin kivasti. Veden käsittely on nyt varmemman ja miellyttävämmän oloista ja kuuman veden roiskuminen on paljon vähäisempää.

Kaikkia ongelmia tämä hanke ei korjannut ja hiottavia yksityiskohtia jäi jäljelle. Kahvan kiinnitys letkuun ei ole ongelmaton ja olisi suoraan sanottuna hyvä, jos vedentulon voisi sulkea myös toisesta päästä. Jousikuormitteinen letkupuristin voisi auttaa.

Projektin ulkopuolelle jäi säiliön perusongelma, eli tyhjennettävyyden parantelu. Säiliötä ei saa helpolla tyhjäksi eikä myöskään puhtaaksi samasta syystä, eli hanan korkeasta kiinnityskohdasta johtuen. Tästä taas seuraa se, että ulkorakennuksessa sijaitsevassa säiliössä on lämpimällä kelillä tuoretta hyönteissoppaa ja talvella sama ötökköliemi jäätyy vajaan sentin kerrokseksi säiliön pohjalle. Tämä ongelma pitäisi korjata jo tehtaalla.

Hinta-laatu -suhteen arviointi

Projekti työllisti satunnaisesti useamman vuoden ajan, mutta mihinkään työvaiheeseen ei kulunut montaa tuntia. Lämpömittarin kanssa materiaalien hankinta oli vaikeaa, kun en halunnut ostaa palasia netistä sokkona ymmärtämättä soveltuvatko ratkaisuun.

Kustannukset olivat maltillisia: letku ja lämpömittari olivat ainoat yli 10 euron osat. Lopputuloksena lämpimän veden käsittelyn käytettävyys ja turvallisuus kohenivat selvästi. Jos tätä vertaa Harvian Legend-ratkaisuun, on omani joustavampi, mutta pidän Legend-mallia myös hyvänä, jos hanalle löytyy paikka saunassa. Itselläni sopivaa paikka ei ollut aloittaessani tuunaushankkeen.

Mutta kenelläkään muulla ei ole piippusäiliössä lämpömittaria! 🙂 (vielä). Puuttumaan jäi vielä vedenpinnan tason ilmaisin, jonka voisi tehdä laittamalla pienemmän silikoniputkin säiliön kylkeen. Tämäkin vaatisi omat läpivientikappaleensa ja kaksi reikää.

Vinkkejä lämpömittarin fiksumpaan asentamiseen otetaan vastaan.