Savusauna on saunakulttuurin vedenjakaja. Jotkut rakastavat sitä ja jotkut välttelevät sitä. Savusaunoihin liittyy ihailun ohella erilaisia negatiivisia ennakkoluuloja ja huonoja kokemuksia. Saunologia kävi saunomassa vuonna 2022 palkitussa Matti Karttialan nykyaikaisessa savusaunassa Saimaan rannalla Puumalassa. Matin moderni savusauna osoittaa monet piintyneet käsitykset savusaunoista vääriksi. Se on myös erinomainen esimerkki siitä, miten saunanrakennuskulttuuri kehittyy ja ettei vuosituhantinen saunakonsepti ole vielä kehityskaarensa lopussa.
Suomalaisessa savusaunakulttuurissa on nähty monia aikoja. Savusaunojen rakentamista on rajoitettu vuosisatoja niiden paloturvallisuusriskien vuoksi. Sata vuotta sitten tämä tavanomainen saunatyyppi alkoi marginalisoitumaan vauhdilla, kun ulossavuavista pönttökiukaista tuli muotia. Savusaunan loppu oli kuitenkin lähellä, kun 1950-luvulta alkaen sähköiset ja ulossavuavat saunat valtasivat markkinat ja muuttivat käsityksemme saunasta.
Savusauna on kuitenkin kiistatta suomalaisen saunarakennuskulttuurin merkkipaalu. Se edustaa toisaalta vuosisataista kulttuurista jatkumoa ja saunanautinnon tyyssijaa, toisaalta kaikki nykysuomalaiset eivät välttämättä koskaan ole päässeet nauttimaan savusaunasta.
Kun sanon päässeet nauttimaan, tarkoitan myös sitä, että osalle kansalaisista on savusaunaperinteestä jäänyt lähinnä huonoja muistoja. Luotaantyöntävä savusauna on pilkkopimeä, nokinen, palovaarallinen, tulikuuma tai viileän kostea. Silmiä kirvelee tai kurkkua kutittaa. Lämmittäminen vie koko päivän.
Asian ei tarvitsisi olla näin. Saunologia on raportoinut nykyaikaisen savusaunan kehityssuunnista sekä haastatellen savusaunan rakennuskulttuuria elvyttänyttä Kansainvälisen savusaunaklubin aktiiviporukkaa, tutustunut heidän palkitsemiinsa yksityisiin ja julkisiin saunoihin sekä julkaissut Heikki K. Lyytisen kynäilemän artikkelin savusaunan parantamisesta Klubin kriteerein.
Jatkan tällä linjalla esittelemällä yhden nykyaikaisen savusaunan, jossa yhdistyvät paloturvallisuus ja hyvälöylyisyys. Savusauna ilman kompromisseja löytyy tällä kertaa Suur-Saimaan sopukasta ja sen rakensi Matti Karttiala. Minulla oli ilo ja kunnia kylpeä Matin saunassa sateisena heinäkuun päivänä kesällä 2022.
Video saunan sijainnista ja ulkoasusta. Katso YouTube video tästä linkistä, mikäli upotettu video ei näy.
Miten Matin saunasta tuli mallikelpoinen
Matin sauna ei aloittanut olemassaoloaan saunojen eliittiliigasta. Alun perin tämä vuosituhannen vaihteen jälkeen rannan läheisyyteen rakennettu sauna kärsi susihuonosta savukiukaasta ja liian matalasta sisätiloista. Tämä ei kannustanut saunan käyttöön ja se oli pari vuotta jopa kylmillään, sillä tontilla oli muitakin saunavaihtoehtoja. Matti löysi motivaation parantaa omaa saunaansa muun muassa käytyään tutustumassa Juha Telkkisen palkittuun savusaunaan pariinkin otteeseen ja ymmärsi mitä on tehtävä palatakseen tyydyttävän saunan tielle.
Matti päätti parantaa kylpyolojaan ja uudistaa saunaa reilusti. Parannukset kohdistuivat kahteen kriittiseen osaan: kiukaaseen ja kattoon. Saunan malli muuttui. Perinteisempää matalaa itäsuomalaista mäntyhirsirakentamista edustanut sauna kohosi 1,6 m ylemmäs haapaisena ja lauteet sen mukana parveksi. Uudistuksen toteutti perinnerakentaja Vesa Sairanen Punkaharjulta. Saunan tilavuus kasvoi 45 kuutioon. Saunasta tuli käytännössä parvisauna, vaikkei parven alle tehtykään ns. pesutilaa. Matin saunassa peseytyminen ja parfymointi tapahtuvat löylypyhätön ulkopuolella. Matti ei nimittäin halua savusaunassa haistella minkäänlaisia pesuaineista tulevia tuoksuja.
Kiuas on savusaunan paloturvallisuuden, terveellisyyden ja löylyjen miellyttävyyden suhteen aivan ensisijainen elementti. Hyvä kiuas savuaa oikein käytettynä minimaalisesti ja kuumentaa kivet muttei polta saunaa.
Kiukaan suhteen nurkat siivottiin täysin ja tilalle nousi uusi muurattu kiuas. Tämä kiuas on yksi korkeimpia näkemiäni, sillä on mittaa lattiasta 174 cm. Tämä on suoraa seurausta kiukaan suunnitteluperiaatteiden tarkasta noudattamisesta: tulipesän luukku on sijoitettu kätevälle korkeudelle, tulipesässä itsessään on korkeutta vajaa metri ja korkeassa kivitilassa muhii yli 500 kg Kerkesin ”kiviä”. Tämän lisäksi kiukaassa on massaa itsessään lähes kaksi tuhatta kiloa, joten lämpöä riittää varmasti yli vuorokaudeksi. Perjantaina lämmitetty sauna riittää hyvin vielä sunnuntaiaamun löylyihin.
Katon kohottamisen ansiosta kiuas jää kuitenkin löylylavon alapuolelle. Jalkalauteeksi rinnastettava taso on 12 cm kiukaan yläpintaa korkeammalla, joten kylpijät ovat tukevasti löylytaskun sisällä. Ovi jää myös kauas alas, joten sitä voi pitää vaikka auki saunomisen aikana, ilman että löyly karkaa mihinkään.
Moderni savusauna on löylysauna
Moderni savusauna on nimenomaan löylysauna. Saunan saa kyllä myös kuumaksi, mutta useimmat klubin vaikutuspiirissä olevat pitävät saunasta eniten miedon lämpöisenä. Saunan idea onkin, että siellä nautiskellaan löylyistä sopivissa erissä. Kun kiukaassa on riittävästi varautunutta lämpöä, myös löylyä riittää. Löylyn määrästä riippuu, miten kuumalle saunassa tuntuu.
Tämä löylyidea ei mitenkään radikaalisti poikkea vaikka jatkuvalämmitteisten puukiukaiden lämmittämästä saunasta. Se poikkeaa kuitenkin savusaunatraditiosta, jossa on totuttu laadultaan vaihteleviin kiukaisiin, joissa huolimaton löylynheitto nostattaa ilmaan tuhkapilven ja tikua. Tästä syystä joissakin savusaunoissa on päädytty siihen, että saunan lämpötila on korkea ja löylyttely vähäistä.
Lukijaa voi askarruttaa, mitä tämä lämpötilan sanallinen kuvailu tarkoittaa objektiivisin termein. Matin saunassa oli korkeimmillaan vain reilu 50 astetta lämmintä hieman ylälauteen yläpuolelta mitattuna, ilman kosteus saunomisen aikana n. 60 % RH. Tämä vastaa kuitenkin yllättävän hyvin Keräsen, Kylmälahden ja Seppäsen 1940-luvun savusaunojen tutkimukseen joista R.V. Stigell raportoi 1948 Sauna-lehden numerossa 1.
Löylyn heittäminen ei ole aivan kaikki kaikessa modernissakaan savusaunassa. Kun savukiukaan kansi avataan löylyn luomista varten, saunailma alkaa lämpiämään kiukaan läpi virtaavan ilman vuoksi. Virtaukseen voidaan vaikuttaa säätämällä samoja luukkuja, joista ensiöpaloilmaa yleensä syötetään. Mitä helpommin ilmaa tulee sisään alhaalta, sitä helpommin se syöksyy myös ulos ylhäältä. Matin saunassa ilman säätö on lähes kiinni ja virtaus on minimaalista, näin ollen saunakaan ei merkittävästi lämpiä löylyn heitossa. Toisin oli aiemmin Saunologiassa esitellyssä Jussi Niemelän kertalämmitteisessä puusaunassa, jossa löylyluukun avaaminen nosti lämpötilaa erittäin tehokkaasti.
Matin saunan erityispiirteitä: Liikkuva lattia ja leveät portaat
Matin saunassa on monia oivaltavia yksityiskohtia. Eräs näistä on lattia kiukaan edustalla. Lattia nimittäin liikkuu! Lämmityksen aikana noin neliömetrin kokoinen lattia voidaan työntää lauteille johtavien portaiden alle. Näin lämmittäminen tapahtuu parikymmentä senttiä alempaa ja kiukaan edustalla ei ole palavia materiaaleja. Saunottaessa lattia vedetään takaisin paikalleen, kuvassa näkyvä lauteiden niskoja varten oleva rako peitetään ja näin lattia on kynnyksen molemmin puolin samalla tasolla.
Saunan perustus ansaitsee myös kehuja kekseliäisyydestään. Sokkeli ja betonilaatta on valettu yhdellä kertaa, jolloin koko lattia on kantavaa rakennetta. Merkittävää on kuitenkin se, että lattiataso on sisäänkäynnin tason alapuolella.
Saunan osittainen perustaminen maanpinnan alapuolelle on erinomainen idea! Tällä tavoin voidaan kivasti säästää kiukaan perustuksessa korkeutta lauteisiin nähden, jolloin saunan maanpäällisen osan ei tarvitse olla yhtä korkea. Tämä luonnollisesti johtaa betonilaattaan, mutta laatasta ei korkeassa saunassa muutenkaan ole haittaa.
Toinen käyttömukavuutta edistävä tekijä on kunnollinen portaikko. Parin metrin korkeudessa olevalle lavolle nousevat portaat ovat poikkeuksellisen leveät (n. 90 cm) ja valaistu askelmien alta.
Savusaunoissa tavanomaisempia ominaisuuksia ovat lakeinen ja räppänä. Matin saunassa on erittäin reilu ja noin metrin harjalta nouseva lakeinen. Tämä tuo varmuutta lämmittämiseen kelissä kuin kelissä, kun tuulen suunnalla ei ole väliä vedon kannalta. Räppänäkin löytyy ja sitä voidaan operoida lauteilta. Räppänän avulla saunan ilmanvaihtoa voi tarvittaessa tehostaa myös saunomisen aikana. Ilmanvaihto toimii kuitenkin pääasiassa lattiaräppänöiden avulla, joita saunassa on kaksi maan pinnan tason yläpuolella vastakkaisilla seinillä. 
Lattiaräppänä on aina auki. Savunpoiston toiminta on tehokasta savurajan korkeuden perusteella. Savukatto nousee nimittäin selvästi lauteiden istuinkorkeuden yläpuolelle, säästäen istuimia nokeentumiselta. Ainoastaan selkänojat täytyy nostaa pois saunasta lämmityksen ajaksi. Sivuseinien nokisuudesta ei voi arvioida savunkiertoa, sillä hirsissä näkyy myös saunan edellisen elämän jälkiä.
Kiukaan toiminta
Kiuas on Hannu Rasin suunnittelema Rasi 30 kiuas, jota Matin toimesta kehitelty eteenpäin ja paikallisesti muurattu kiuas. Matin mukaan kiukaasta saisi miedot löylyt vielä seuraavanakin päivänä. varastoi siis tehokkaasti lämpöä ja pitää sen tallessa niin pitkään, kun luukut pysyvät kiinni. Yhdestä Rasin suunnittelemasta ja toteuttamasta kiukaasta löytyy kuvia Sampsa Lehdon opinnäytetyöstä.
Heinäkuussa tapahtunutta koesaunomista edeltävänä iltana Matti oli lämmittänyt saunaa 2 tuntia 50 minuuttia. Tämän jälkeen sauna oli siintynyt tunnin, ennen kuin se oli valmiina. Kiuaskivien lämpötila oli tällöin hieman yli 400 ℃. Saunologian saunapartio saapui kuitenkin paikalle vasta seuraavana iltapäivänä, jolloin kivilämpö oli tasaantunut noin sata astetta matalampaan lämpötilaan. Tämä vaikutti edelleen erittäin otolliselle käyttölämpötilalle.
Yhteenveto ja suositukset
Matin nykyaikainen savusauna ei jätä rauhallisesta löylystä nauttivia kylmäksi. Jos arvostaa nopeaa ja superkuumaa hikoilusaunaa, niin savusauna ei ole ensisijainen ratkaisu. Tämän tyyppisen saunan ja kiukaan lämmittäminen ottaa aikansa, mutta vastineeksi saunomisaika on ruhtinaallisen pitkä.
Saunasta on vaikea keksiä mitään parannettavaa. Eräs tällainen asia voisi olla löylynohjaus, sillä tasakattoisessa saunassa löyly tulee automaattisesti yhteen, kiukaasta kauimmaiseen pisteeseen lauteilla. Suuren löylytaskun ansiosta löylyt ovat jakautuneet pystysuunnassa mukavan tasaisesti, mutta lähimpänä kiuasta istuva löylynluoja saa selkeästi miedommat löylyt kuin vastakkaiseen nurkkaan istunut. Laipioon sopiva taite olisi voinut vaikuttaa tähän.
Toinen tietoinen kompromissi on se, että kun saunan pesupiste on sijoitettu ulos, rajoittaa se samalla saunan käyttöä ilmasto-oloihin jolloin vesi ei jäädy. Näin hienon saunan voisi toivoa palvelevan myös sydäntalvella, mutta pesuvesien käsittely talvella on aina oma ongelmansa.
Henkilökohtaisesti pidän Matin saunaa erittäin onnistuneena löylymonumenttina. Löylyistä ei voi sanoa mitään väärää sanaa ja savusaunojen kohdalla tärkeänä terveyskriteerinä käyttämäni silmien kirvely iltasella oli täysin minimaalista. Ehkä juuri ja juuri huomattavaa, mutta vähemmän kuin missään muussa viime vuosina käymässäni savusaunassa.
Suosittelen Saunologian puolesta nykyaikaista savusaunaa ratkaisuksi kaikille rauhallisen löylyttelyn ystäville. Suunnitteluun saa apua Kansainvälisen savusaunaklubin neuvontapalvelusta, Juha Telkkisen tai Jarmo Hiltusen kirjoista (jälkimmäinen ilmestyy englanniksi vuoden 2023 aikana) sekä Saunologian neuvontapalvelusta.
Artikkelin pääkuva: © Matti Karttiala, 2023.
Kiitos Matille Saunologian ottamisesta saunavieraaksi ja Heikki Lyytiselle kohteesta vinkkaamisesta.
