Saunamökin perustusten teko

Hirsisaunani perustetaan pilarien varaan. Ajattelin tällaisen perustustyypin olevan nopearakenteinen. Jouduin myöhemmin havaitsemaan olleeni väärässä. Kaiken kaikkiaan perustuksen tekemiseen meni lähes kaksi kuukautta. Aikaa tosin kului enemmän ahdistuneeseen odotteluun kuin varsinaiseen työhön. Tällä välin tuli käytä K-Raudassakin neljä viisi kertaa. Tässä yhteenveto siitä, mitä tapahtui.

Suunnitelmat uusiksi

Edellisen projektipostauksen yhteydessä kerroin perustöiden aloittamisesta koneurakoinnin merkeissä. Tämän jälkeen työmaa jäi odottamaan rakennuslupaprosessin etenemistä ja sijaintikatselmuksen suorittamista, jotta sekä korkeus että sijaintiasema voitaisiin hyväksyä ja perustukset voisi tehdä.

Tässä kohtaa menikin sitten toivottua pidempään. Katselmus saatiin hoidettua kesäkuun puolessa välissä. Rakennusvalvojan ja vastaavan työnjohtajan näkemykset jätevesien käsittelystä sekä routasuojauksesta eivät vastanneet pääsuunnittelijan visiota, joten rakennussuunnitelmia piti tarkistaa.

Alkuperäinen suunnitelma
Alkuperäinen suunnitelma

Perusasiat eivät uusissakaan kuvioissa muuttuneet. Saunamökki nousisi rossi- tai trossipohjalle parin metrin välein tehtyjen Leca-pilariharkkojen varaan. Maan pinnan ja mökin alapohjan väliin jäisi reilu ryömintätila, vähintään 2,5 harkkoa eli noin puoli metriä.

Sen sijaan pilarien toteutus ja routaeristys muuttui hieman. Pilarien perustaksi valettiin edelleen n. 60 x 60 cm levyinen ja 15-25 cm korkea antura. Anturaan istutettiin törröttämään ylöspäin harjateräsnippu, joka jää pilariharkon sisään ja sitoo pilarin kiinni anturaan, kun se täytetään betonilla.

160725-Anturamuotti_IMG_6803

Routaeristys

Idea routaeristyksessä on se, että eristeet suojaavat anturan alapuolista maakerrosta jäätymiseltä. Tällöin anturan ja koko mökin pitäisi pysyä suorassa. Hieman epäintuitiivisesti maa on lämmintä, mutta ilma kylmää. Betonipilari johtaa kylmää maahan, joten maan päälle, kauttaaltaan anturoiden ympärille ja alle, asennetaan eristekerros pitämään maa sulana. Vaihtoehto olisi täyttää anturoiden alapuolinen maa ruotimattomalla maa-aineksella aina paikkakuntakohtaiseen routaeristysrajaan asti, näillä main 100 cm. Tällöinkin mahdolliset vesi- ja viemärijohdot pitäisi eristää erikseen.

Routaeristys tehtiin käytännössä niin, että anturoiden alle asennettiin 100 mm XPS-tyyppistä (mm. Finnfoam brändillä myytävä) routasuojalevyä. Tämä levytyyppi ei vety eikä painu vähällä. Thermisolin projektille K-Raudan kautta lahjoittamat EPS (eli styrox) ruotasuojalevyt hyödynnettiin anturoiden välissä ja ympärillä. Täydellisessä maailmassa EPS-levytys olisi ulottunut 1,5m anturoiden ulkopuolelle. Omassa kohteessani päästiin reunasta riippuen 0,5 – 1 metriin, riippuen siitä oliko vastassa kallio, omenapuu vai rinne…

Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva
Routaeristeistä on kasattu anturoiden ympärille yhtenäinen, lievästi kallistettu peitto. Eristevahvuus 100mm, materiaali vaihteleva

Routasuojauksen alle jäävä maa oli aiemmin kuvattuun tapaan tiivistetty vajaan viiden sadan kilon täristin lätkällä. Maa aines oli luokkaa 0-32 ja muuttuu tiivistämisen seurauksena todella jämeräksi – erityisesti kun se märän kesäkuun aikana pysyi hyvin kosteana.

Tähän tiivistettyyn maahan olikin sitten oma vaivansa kaivaa lapiolla kolot sadevesiviemärille, saunan jätevesiviemärille, sähköjohdolle ja varajohtoputkelle. Viimeksi mainittu näyttää kuvissa hämäävästi vesijohdolle.

Anturavalu

Ennen routaeristyksen sommittelua EPS ja XPS levyjen palapelinä valettiin anturat. Eristyksestä ainoastaan anturoiden alle jäävä osa tehtiin nyt. Valu tapahtui iloisesti juhannusaattona ja johti myöhemmin allekirjoittaneen ihon kesimiseen…

Anturoiden valamista varten projektissa tärkeänä apuvoimana ollut Henkka oli kasannut valumuottilevyistä joitakin valmiita 60x60 cm kokoisia muottilaatikoita, joiden pohjalle leikattiin 240x60 kokoisesta, 50 mm paksusta XPS-levystä sopiva palanen pitämään betoni muotissa. Pidempi pätkä samaa levyä sijoitettiin poikittain koko muotin alle, jottei muotti täyttyisi levyistä kokonaan ja 100 mm eristevahvuus saavutettaisiin. Muotit tehtiin ylijäämän hankituista betonimuottilevyistä, 21-23 mm vanerista.

Pitkä antura
Kiukaan ja pilarien yhdistetty antura. Valu on korkeuseron vuoksi padottu keskeltä.

 

Henkka oli myös hitsannut 6 mm harjateräksestä ja rautaputken pätkistä valmiita itsestään seisovia pilariraudoituksia. Näiden alle asennettiin 35 mm raudoituskorokkeet. Pilarien valu oli siis suhteellisen suoraviivainen operaatio. Paria haastetta lukuun ottamatta.

160725-Anturamuotti_2_IMG_6809

Rakennuspaikkaa oli kertaalleen ensimmäisen täytön ja tiivistyksen jälkeen täytetty lisää samalla 0-32 murskeella, jota aluksi käytettiin. Valitettavasti tämänkin lopputuloksena laser-mittalaitteella vaakitettaessa oli lähes 30 cm korkeusero korkeimman takanurkan ja matalimman etunurkan välillä. Routaeristykseen piti toki jäädä kallistusta vedenkin ohjaamisen takia, mutta ei näin paljoa!

Tämä tarkoitti käytännössä sitä, ettei anturoita voinut valaa samaan tasoon eli korkoon. Tämä olisi tarkoittanut todella korkeaa valua toisessa päässä, jos 15 cm minikorkeudesta pidettäisiin kiinni. Päätettiin siis jättää pilareiden korkeuserojen tasaaminen muurausvaiheeseen ja valaa ne nyt 15-20 cm paksuisiksi.

Seuraava improvisoimista vaatinut kohde oli kiukaan ja tiiliseinänä pohja. Olin aiemmin kaavaillut näiden tekemistä erillisinä valuina, mutta suunnitelma oli vielä valua edeltävänä päivänä auki. Kun kävi ilmi, ettei rakennus vaadi sivusuunnassa rakennusvaiheessa tehdyn väliseinän alahirren säästämistä. Mökin alle tulevien pilareiden päihin tulee 12 mm harjateräksestä tartunta alimpaan hirteen ja lattiakannattimet pitävät väliseinät kiinni toisissaan alhaalta. Päätimme tehdä yhden, pitkän yhtenäisen anturan kiukaan pohjalle ja pilareille. Kiukaan kohdalle tehtiin kiukaan ja turvaetäisyyden levyinen levennys muutoin 60 cm leveään anturaan.

Tämän improvisaation seurauksena varattua sementtimäärä ei sitten enää riittänytkään.

Aiemmista laskelmista poiketen betonia meni anturoihin reilu kuutio, eli yli kolmesataa kiloa sementtiä. Toista tonnia hiekkaa ja kymmeniä litroja vettä. Ulkoa noudettu hiekka oli tosin myös kosteaa, kuten valutalkootkin. Juhannuksen viettoon lähdettiinkin sementin tilapäisen loppumisen myötä ja parin lainasäkin turvin viimeisteltiin työ vähemmän hilpeissä talkoissa Juhannuspäivän puolella…

160725-Betonimylly-IMG_6813Betonin tekemiseen käytettiin kevyttä, ns. valovirtamyllyä. Betoni tehtiin yleissementistä vahvimman käsin valmistettavan  C16/20 (K20) lujuusluokan mukaan. Betonin vahvuutta olisi voinut parantaa entisestään täryttämällä märkä valu, mutta tähän tarvittavaa laitetta ei erinäisistä koordinaatiovirheistä johtuen ollut käytössä.

Anturasta ylöspäin

Harkkolaastin asettelu anturan päälle

Varsinaiset pilarit tehtiin pilariharkoilla parin päivän päästä anturan kuivuttua. Neliskulmaisilla harkoilla saa nopeasti tehtyä korkeankin tornin. Pilari muurataan harkko kerrallaan ja sen sisään jää anturaan upotettua harjateräsnippua reilu puolen metrin pätkä.

Harkot aseteltiin anturaan päälle ensin sinnepäin. Sitten mittailtiin hirsikehikosta otettuja mittojen mukaiset pilarien keskipaikat sentilleen oikein kaikkiin kulmiin. Kun pilarit oli saatu säädettyä tyydyttävästi kohdalleen, ristimitta suunnilleen sentin tarkkuudella, alettiin niitä muuraamaan.

160725-Lecaharkon_muuraus-IMG_6988

Harkkolaastilla aloitettiin anturan päältä harkkojen asettelu. Laastia aseteltiin reilusti anturalle, harkko päälle ja kevyesti kuminuijalla päälle, että harkko istuu kunnolla laastiin. Sitten vatupassilla ja nuijalla harkko vaateriin ja seuraava kerros. Ylimääräiset laastit kaavittiin talteen.

Aiemmasta maan epätasaisuudesta ja anturien eri korkoisuudesta johtuen tässä työvaiheessa piti saunan perustukset saada samalle tasolle. Tämä tapahtui ensin valitsemalla yksi kolmella harkolla ”riittävän” ylös nostettu pilari referenssiksi ja sen jälkeen mittaamalla muiden kolmen harkon tasossa olevien pilareiden korkeusero siihen nähden. Korkeuseron perusteella pilkottiin kulmahiomakoneen ns. timanttilaikalla pilariharkot sopivan korkuisiksi, jotta korkeuserot pilarien välillä tasautuisivat ja rakennus tulisi suoraan. Suurin ero oli kaikesta etukäteisssäädöstä huolimatta lähes 20 cm!

Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla
Harkko mataloituu rälläkällä katkaisemalla

Viimeinen työvaihe oli pilarien täyttäminen betonilla. Betonia käännettiin myllyllä viidenkymmenen sementtikilon verran. Yhtään pilariin (keskikorkeus 3,5 harkko) hukkui reilu kymmenen litraa betonia.

Kaiken tämän tohinan lopputuloksena, heinäkuun alussa, oli kuusi saunan alle tulevaa pilaria pystyssä ja samalla korkeudella.

Näiden lisäksi kolme terassipilaria muurattiin, muttei täytetty. Näiden lisäksi kolme terassipilaria jätettiin toistaiseksi kokonaan muuraamatta tekemättä, jotta hirsien kuljetuskalustolla voitaisiin ajaa rakennuksen ja kallion väliin. Kiukaan pohjalle tulevat pilarit muurattiin vain yhteen kerrokseen, jotta ne eivät olisi tiellä hirsikehikon pystytyksessä. Toisaalta ne piti saada anturaan kiinni, koska anturan päälle tulisi ennen hirsikehikon pystytystä uusi 10m3 murskekuorma. Tällä murskeella anturan päälle tulisi 5-10 cm soraa peitoksi – tämä olisi myös saunan ja terassin alapuolen lopullinen täyttökorkeus.

Hommia jäi siis myös rakennukseen pystystä seuraavaan aikaan. Ennen katon rakentamista terassitolppien korkeus pitäisi määrittää ja tolpat muurata haluttuun tasoon. Kiukaan pohjan pilarit samoin. Kiukaan neljän pohjapilarin varaan valettaisiin oma laattansa kiukaalle.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.