Hirsien suojelu ennen rakentamista – sinistäjäsieni ja rautavihtrilli

Hapuilen jälleen suunnittelu- ja rakennusprosessin kuvailusta sivupolulle. Tällä kertaa aiheena hirsien suojaaminen pahalta maailmalta ennen varsinaista rakennuksen kasaamista.

Kun tukki on kuorittu, se voi alkaa välittömästi kuivumaan. Se on kuitenkin edelleen hyvin kostea ja se pitää varastoida niin, että kuivuminen onnistuu. Muuten puu alkaa pian kärsimään homeista ja sienistä. Hirsityömaalla rakennuspuut on ripoteltu ympäriinsä eivätkä kuorimattomatkaan puut odottele kevättä tiiviissä nipussa.

Sinistäjäsieni vaanii kosteaa mäntyä

Varoittavana esimerkkinä sienistä alla oleva valokuvaa. Kerroin aiemmin, että keräsin työmaalta sytykkeeksi muovipussin männyn vähäkaarnaista kuorimajätettä pohjalle ja nostin sisälle ”kuivumaan”. Kahdessa viikossa joillekin siivuille kävi. Eivät ne umpinaisen pussin pohjalla kuivuneet, mutta lämpenivät sen verran 5 asteen yläpuolelle, että sinistäjäsieni pääsi valloilleen.

160326-sinistajasieni-2vkoa
Kaksi viikkoa muovipussin pohjalla muiden lastujen joukossa +10C asteessa muhinut männynlastu on selvästi sinistynyt.

Sinistäjäsieni on yleisnimi joukolle käytännössä kaikkialla asustavia sienilajeja, jotka kostean männyn pintaan (myös kuoren alle) päästessään värjäävät sitä. Sinistäjä sieni on honkarakentajalle lähinnä ulkonäköhaitta sillä se ei lahota puuta, kuten lahottajat sienet. Joidenkin tietojen mukaan sinistäjäsieni voi jopa parantaa puun kestävyyttä muita vaaroja vastaan.

Ulkonäkötekijänä se on merkittävä, sillä se värjää puun kuorikerrosta pintaa syvemmältä. Sen vaikutukset häviävät ajan myötä normaalin harmaantumisen alta, mutta jos haluaa kyllästää tuoreen vaalean seinän johonkin läpikuultavaan sävyyn, pitäisi sinistymistä torjua.

Ensisijainen konsti sinistymien estoon on tehokas kuivatus tai säilytys niin viileässä, ettei sieni vielä herää eloon. Asiasta löytyy internetlähteistä epäyhtenäisiä tietoja, mutta joidenkin väitteiden mukaan myös hyvin korkea kosteus pitäisi sinisyyden kurissa, tosin muut homeet voivat tällöin iskeä puuhun kiinni. Toisaalta taas myös koneellinen kuivattaminen voi luoda otolliset olosuhteet homeiden ja sienien kasvulle sen jälkeen kun rakennuspuu on asennettu käyttökohteeseensa (http://puusuutari.blogspot.fi/2016/01/sahatavaran-laatu-ja-maalaaminen.html ) Päätän tämän seuraavaan Tanelin Luoman Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä löytyneeseen lainaukseen :

”Sinistäjäsienten rihmasto kasvaa, jos puun kosteus on 30 – 120 % ja ihanteellinen lämpötila + 22°C - + 28 °C ja kasvulämmön raja-arvot ovat – 3°C- + 40 °C (Siikanen 2008, 76.; Siikanen, U. 2008. Puurakentaminen. Tampere: Rakennustieto Oy)”

Hirsien suojauskokeilu rautavihtrillillä

Omalla kohdallani alkoi huoli sinistäjäsienen ja homeiden vaikutuksesta kalvaa mieltä yllämainitun havainnon jälkeen, kun kaarnan alta oli suurella vaivalla raaputettu esiin kauniin vaaleaa hirrenpinta. Vaikka talvikaadettujen mäntyjen pitäisi olla suhteellisen hyvin suojassa sinistymiseltä, mietin vaihtoehtoja suojata puita. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tuli esiin rautavihtrilli.

160403-valkea_puu

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti (rauta II sulfaatti, ferrosulfaatti) on puun pintakäsittelyyn soveltuva kemiallinen yhdiste, jota käytetään myös multamaalien, kuten punamullan jonkinlaisena sideaineena. Se myös hidastaa homehtumista sekä sienten toimintaa. Se hapettaa metallia, joten sitä täytyy käyttää harkitusti etteivät naulat ruostu tai rappaukset värjäydy. Rautasulfaatti harmaannuttaa puuta auringonvalossa ennenaikaisesti, mikä voi sopia erityisesti jos tavoitteena on kelohonkaa muistuttava harmaa hirsipinta. Toisaalta rautavihtrillillä käsitellyn pinnan voi myöhemmin myös maalata, joten se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Passiivipuutaloblogissa on hyviä esimerkkikuvia vihtrillikäsittelyn tuloksista: http://www.passiivipuutalo.com/2013/07/rautavihtrilli-ja-epasiistit-suolot.html

Nämä ominaisuudet vetosivat minuun, mutta netissä varoiteltiin, ettei aine välttämättä tartu tai vaikuta pyöröhirteen. Joten ei auta kun kokeilla. Joten hirsiveistäjän kanssa virittelimme kaksi vajaan metrin mittaista testihirrenpätkää. Toinen hirsi käsiteltiin rautavihtrillillä (n. 500g/10L seossuhde) ja toinen ei.Kuva ennen käsittelyä yllä ja seuraava päivänä alla. Käytetty Herdinsin vihtrilli löytyi K-Raudan hyllystä ja sisältää sulfiitin lisäksi harmaat vesipetsiä, joka värjää puun pinnan lyhytaikaisesti harmaaksi.

160325-ABtesti-vihtrilli-day0
Rautavihtrillikoe, päivä 0: koe alkaa. Kaksi vastikään kuorittua hirren pätkään, joista pidempi käsitellään rautasulfiitilla.

Hirret nostettiin käsittelyn jälkeen eteläseinustalle ottamaan kevätaurinkoa. Palaan Kuvat ennen käsittelyä ja seuraavana päivänä alla. Hirret nostettiin sitten eteläseinustalle ottamaan kevät aurinkoa ja palaan asiaan huhtikuun lopussa, kun vesisateen, auringonvalon,  ja vihtrillin yhteisvaikutukset voivat näkyä kunnolla.

Taustalla oli myös ajatus testata, voisiko hirsikehikon ulkopinnat käsitellä kauttaaltaan jo ennen kasausta loppusijoituspaikalle ei-toivottujen värjäytymien estämiseksi. Alla oleva kuva on seuraavalta päivältä näyttää harmaan petsin sävyn selvästi.

Rautavihtrilli koe, päivä 1
Rautavihtrilli koe, 1. päivä käsittelyn jälkeen.

Lähteitä:

http://www.kysy.fi/kysymys/sinistajasieni-puun-pinnalla-sisalla-asunnossaonko-haittaa-terveydelle-ja

http://www.puuhuolto.fi/Opas/Tunne_puuraakaaineen_lahoviat_opas.pdf

http://www.kp24.fi/uutiset/305531/Panu-Kaila-Puunsuoja-on-puunsy%C3%B6j%C3%A4 Kailan skeptinen näkemys rautavihtrillin hyötyihin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.