Näin vesi lämpiää puusaunassa

Saunassa on aina oltava vettä. Mökkisaunassa veden lämmittäminen hoidetaan usein saunatiloissa. Tässä jutussa esitellään saunaveden tyypilliset lämmitysratkaisut: muuripata, integroitu vesisäiliö sekä hormilämmittin. Juttu paljastaa vaihtoehtojen suurimmat ongelmat sekä kuinka suuren säiliön erilaiset saunojamäärät vaativat.

Kaikki alkaa puhtaasta vedestä

Vesi on yksi suomalaisen saunan erottamaton elementti. Puhdasta vettä tarvitaan löylyn heittoon, peseytymiseen sekä janon sammuttamiseen. Puhtaus on olennaista kaikissa kolmessa mainitussa käyttötarkoituksessa. Löylyvedeksi käytettävän veden tulee ehdottomasti olla puhdasta, sillä veden epäpuhtaudet päätyvät löylyn mukana saunojien hengitettäväksi. Tästä syystä järviveden käyttö ei ole suositeltavaa varsinkaan sinilevävaaran aikana. Merivettä ei luonnollisesti voi käyttää. Kuten saaristolaiset tietävät, pelkästään suolainen meri-ilma tekee kiukaalle hallaa, vedestä puhumattakaan.

Mistä vettä saadaan?

Saunan vesiratkaisuja on kaksi: paineistettu vesijohtovesi ja kantovesi. Paineistettua vettä saa aikaan useammallakin menetelmällä, joista kunnalliseen verkkoon liittyminen on selkein ratkaisu aina kun se on mahdollista. Vesiratkaisu vaikuttaa sekä peseytymismahdollisuuksiin että viemäröintivaatimuksiin. Viranomaisten ajattelu menee sitä rataa, että mitä helpompi vettä on käyttää, sitä olennaisempaa on peseytymisestä syntyvien pesuaine- ja rasvapitoisten vesien käsittely. Jätevesien käsittely ei kuitenkaan ole tämän jutun aiheena, vaan siitä lisää tulevassa artikkelissa.

Veden lämmitys ja lämpimän käyttöveden tarve saunassa

Saunomisen kannalta lämmin käyttövesi on erittäin olennaista. Käyttövettä tarvitaan vähintään löylynheittoon, mutta perinteisessä käytössä saunassa myös peseydytään. Lämpimän käyttöveden (n. 37C) tarve on täysin riippuvainen peseytymistavoista ja peseytyjien lukumäärästä. Oikea mitoitus on tärkeää riippumatta siitä miten vettä tuotetaan - mikään ei ole niin ikävää kuin peseytyä kylmässä vedessä tai jäädä kokonaan peseytymättä!

Lämmintä vettä kuluu ilman paineistettua suihkua 5-20 litraa / saunoja. Suihkun tyypillinen virtaus on 12 l / minuutissa, joten suihkun kanssa lämmintä vettä on varattava enemmän. Toisaalta tyypillisestä 300 litran lämminvesivaraajasta, joka lämmittää veden esimerkiksi 60 asteiseksi saadaan sekoitettaessa 10 asteiseen veteen satoja litroja käyttölämpöistä vettä joka riittää kymmenille saunojille.

Alla olevassa taulukossa on esitetty kuinka paljon 35-asteista vettä saadaan eri kokoisissa vedenlämmittimissä, jos vesi on lämmitetty 60 tai 90-asteiseksi. Taulukossa on lisäksi mainittu kuinka monelle kylpijälle vesi todennäköisesti riittää (15 l/hnk kulutuksella) ja paljonko polttopuita laskennallisesti kuluu tämän vesimäärän lämmitykseen. Laskelmat tehty ominaislämpökapasiteetin laskentakaavalla.

Vedenlämpö säiliössäC	Säilön tilavuus	35-asteista vettä	Henkeä	Kg polttopuuta*
60	20	40	2.7	0.4
60	25	50	3.3	0.5
60	30	60	4.0	0.6
60	50	100	6.7	1.0
60	80	160	10.7	1.7
90	20	64	4.3	0.7
90	25	80	5.3	0.8
90	30	96	6.4	1.0
90	50	160	10.7	1.7
90	80	256	17.1	2.7

* oletettu polttopuun lämpöteho 4 kWh/kg, hyötysuhde 0,7

Kantoveden lämmitys ja yllättävät mukavuusnäkökulmat

Saunassa veden lämmityksen perusratkaisut ovat erillinen vesipata, kiukaaseen integroitu vesisäiliö ja piippuvedenlämmitin. Joillakin kiuasmerkeillä, kuten Ikillä, on tarjolla myös lämmönvaihtimella varustettuja kiukaan ulkopuolisia vesipatoja. Vedenlämmittäminen metalliastioissa kiukaan vieressä tai lauteilla voi olla myös mahdollista erityisesti savusaunoissa. Kaikissa ratkaisuissa on hyvät ja huonot puolensa.

Vesipata on suurin ja kaunein

Erillinen vesipata paras vaihtoehto, jos vettä tarvitaan runsaasti. Sen voi toteuttaa useammalla tavalla. Tehdasvalmisteinen polttopuilla lämmitettä alle sadan litran metallipönttö on tässä suhteessa varmasti suosituin ratkaisu, mutta padan voi myös muurata itse kuten minkä tahansa muunkin tulisijan.

Padan toinen hyvä puoli kapasiteetin lisäksi on riippumattomuus kiukaan lämmityksestä. Padallinen lämmintä vettä lämpiää yleensä jo yhdellä pesällisellä. Tämän jälkeen vesi säilyy tunteja käyttölämpöisenä.

Kääntöpuolena erillispata vaatii tilaa noin neliön ja puulämmitteisenä myös savuhormin. Nämä vaikuttavat olennaisesti sen sijoitteluun. Padalla on myös puukiukaan tapaan omat turvaetäisyytensä palaviin rakenteisiin joiden takia sitä ei saa sijoittaa myöskään aivan kiinni kiukaaseen ilman asianmukaisia suojauksia. Esimerkiksi Kota Muuripadan etäisyydet ovat sivuille 150 mm.

Henkilökohtaisesti minua häiritsee padoissa toisen tulisijan operoinnin vaiva. Vaikka vedet saa lämpiämään usein jo yhdellä pesällisellä, on senkin lämmittämisessä oma työnsä puiden kantamisesta pesutilan siivoamiseen polttopuujätteestä.

Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat muuripadasta:

• Kapasiteetti
• Hormiliitäntä (sijoitus, koko)
• Suojaetäisyydet
• Lattiatilan käyttö

Integroidut vesisäiliöt

Kaupan on useita puukiuasmalleja, joihin on integroitu vesisäiliö. Toteutukset vaihtelevat valmistajittain sijoittelun ja tilavuuden suhteen. Suurin säiliö lienee Misan 46 litrainen sivuvesisäiliö. Säiliöt on yleensä sijoitettu kiukaan jommallekummalle puolelle, mikä on huomioitava kiuasta ostettaessa. Mitä lähempänä tulipesän reunaan säiliö on, sitä tehokkaammin vesi lämpenee. Tämä ei valitettavasti ole pelkästään hyvä asia.

Olen vuosien varrella saanut pariltakin Saunologian lukijalta palautetta integroiduista säiliöistä, jotka keittävät vettä tarpeettoman tehokkaasti. Saunan höyrystyminen ei ole ihmisiä haitannut, veden äänekäs kupliminen sen sijaan on. Ongelma on jatkuvalämmitteisen kiukaan kanssa jälkikäteen mahdoton kiertää. Sitä korostaa yleensä suhteellisen pieni vesitilavuus.

Jos vesisäiliö vaurioituu, esimerkiksi toistuvan ilman vettä –lämmittämisen seurauksena, menee koko kiuas vaihtoon.

Tilanne on joidenkin väitteiden mukaan parempi Kota Luoston tai Misan sivuvesisäiliön tapaisissa tuotteissa, joissa vesisäiliön ja tulipesä eivät ole toisissaan kiinni.

Toinen kiukaaseen kiinnitetyn säiliön rajoite on se, että ratkaisu sopii käytännössä vain löylyhuoneisiin joissa myös peseydytään. Vettä voi laskea tai kantaa toki myös saunasta ulos, mutta kiehuvan kuuman veden käsittelyyn liittyy paljon riskejä. Viimeinen kielteinen ominaisuus on se, että vedenlämmittämisen vaatima energia on pois saunan lämmityksestä. Kokonaisuudessaan tällä on vähän merkitystä, mutta tämä on syytä huomioida ettei hanki alitehoista kiuasta.

Hyvä puoli integroidussa säiliössä on, että vettä lämpiää saunan kanssa samaa vauhtia ja samalla vaivalla ilman toista tulisijaa. Tilaa säiliöllinen kiuas vie vain vähän enemmän kuin sama malli ilman säiliötä. Integroidut vesisäiliöt ovat myös parhaimmillaan lähes huomaamattomia, kuten Harvian ES Pro 20 –mallissa.

 

Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat integroidusta säiliösta:

• Kapasiteetti
• Kätisyys
• Säiliön sijoittelu
• Kiukaan teholuokitus

Piippuvedenlämmitin

Kolmas jo vuosikymmeniä käytössä ollut lämmitysratkaisu on piippuvedenlämmitin. Siinä kiukaan päälle, hormin ympärille asennetaan metallista valmistettu säiliö. Vesi lämpiää tällöin piipusta muuten lähinnä karkuun menevällä hukkaenergialla, jolloin säiliön vaikutus saunan lämpiämiseen on minimaalinen. Lämpiäminen on kuitenkin hitaampaa kuin integroidulla säiliöllä. Omien kokemusteni mukaan veden lämpiäminen 30 litran Kota piippusäiliöllä 20 kW kiukaaseen liitettynä kestää noin puolitoista tuntia.

Hormivedenlämmitin tai vesisäiliö hormissa toimii muuten enemmän integroidun säiliön tapaan. Se kärsii myös kiehumisesta, mikäli saunaa lämmitetään pitkään. Vesisäiliöitä on käytännössä tarjolla vain kiukaisiin, joiden hormiliitäntä on korkeintaan 115 mm. Säiliöiden hinnat vaihtelevat välillä 150-300 euroa ja niitä valmistavat Kodan (Narvi) lisäksi ainakin Misa, IKI, Harvia, Jeremias, Vilpra ja Stoveman.

Eräs ongelma on vesisäiliön sijoituskorkeus. Yllä mainittu Kodan säiliö on 38 cm korkea ja kun se sijoitetaan vaikkapa 90 cm korkean kiukaan päälle, nousee veden täyttökorkeus lähes puoleentoista metriin. Tämä ei ole veden käsittelyssä erityisen ergonomista. Markkinoiden todennäköisesti suurin, Stovemanin 38 litran lämmitin kohoaa 80 cm jolloin sen täyttäminen voi olla normaalimittaisille ihmisille jo mahdotonta ilman rappusia. Toisaalta lämmintä vettä voidaan laskea ylempää, mikä mahdollistaa esimerkiksi juoksutuksen silikoniletkua myöten vaikka toiseen huoneeseen.

 

Harvian Thermio vedenlämmitin on ainoa hormilämmitin, johon on vakiona liitetty juoksutusletku ja hana letkun päähän. Lähes yhtä hyvän ratkaisun voi toteuttaa muihinkin säiliöihin, kunhan hankkimalla niihin elintarvikekelpoisen silikoniletkun. Monissa vesihanoissa on valmiiksi liitinpesä, eli hammastettu metallipää jonka päälle letkun voi pujottaa. Jos hanassa on vain ulkokierre, mittaa sen koko ja hanki esim. IKH:sta sopivan kokoinen pesä.

Vahvuuksia hormisäiliössä muihin nähden on vielä kaksi: säiliön voi vaihtaa ja se toimii samalla hormin eristeenä. Hormisäiliö peittää paljasta hormiputkea, jolloin suojaetäisyydet palaviin materiaaleihin puolittuvat. Käytännössä täytetty hormisäiliö pitää yläpuolisen osan lämpötilat aina kurissa, parantaen energiatehokkuuden lisäksi paloturvallisuutta. Tutkimustietoa palokaasulämpötiloista hormin toisessa päässä ei kuitenkaan valitettavasti ole. Olen itse mitannut ainoastaan vesisäiliön yläpuolisen eristämättömän putken pintalämpötiloja.

Ostajan muistilista, huomioi nämä seikat piippulämmittimen kanssa:

• Kapasiteetti
• Hormin halkaisija
• Kokonaiskorkeus

Muut ratkaisut

Lämmönvaihtimet eri muodoissaan ovat eräs myös erittäin pitkään käytetty ratkaisu käyttöveden lämmittämiseen saunassa. Niissä yleensä vettä kierrätetään kiukaan kivitilan tai hormin välittömässä läheisyydessä esimerkiksi kupariputkessa. Lämpiävä vesi kiertää itsestään ylöspäin kylmästä lämpimään ja vesi siirtyy erilliseen lämminvesitankkiin tai pataan. Kotimaisista valmistajista Ikillä on pitkään ollut tällainen kiukaan vieressä seisova vesipata valikoimissaan, lisäksi Mika Häkkisen pönttökiukaiden kaveriksi on saatavissa lämmönvaihtimella lämpiävä vesipata.

Lämmönvaihdin ratkaisu muistuttaa teknisesti integroitua kiuasta, mutta suurimpana haittana vaatii lähes yhtä paljon tilaa kuin erillinen pata. Kokonaisuus näyttää myös usein varsin erikoiselle.

Käytettävyys- ja turvallisuushuolia

Kaikkien veden lämmitinten heikkoudet liittyvät käytettävyyteen. Ne ovat teknisesti erittäin yksinkertaisia eivätkä auta käyttäjää sen pidemmälle pesuveden sekoittamisessa. On poikkeuksellista, jos niihin voi edes liittää sekoittajan ja kylmän veden (tämä usein edellyttää paineistettua järjestelmää). Toisekseen kaikki säiliöt ovat pelkkää ruostumatonta terästä; niitä ei ole esimerkiksi mitenkään eristetty. Tällöin säiliön pinnasta voi saada lievän palovamman. Eristämättömässä säiliössä vesi myös jäähtyy nopeaan ja toisaalta vesi säiliössä lämmittää pienissä määrissä saunaa.

Esimerkiksi vedenlämpötilamittareita en ole nähnyt integroituna yhteenkään pataan tai lämmittimiin, samoin mitta-asteikko täyttöasteelle puuttuu. Tämä johtaa helposti veden ylikuumenemiseen tai tarpeettomaan lämmittämiseen, jos kulutuksen arvioi yläkanttiin ja lämmittää varmuuden vuoksi aina täyden padan.

Vinkkejä lämpimän veden käyttöön

Vettä ei ole välttämättä pakko keittää saunatiloissa, löyly- tai pesuhuoneessa, vaan lämmitys onnistuu myös saunan ulkopuolelta. Tällöin veden juoksutus saunaan pitää järjestää tavalla tai toisella.

Veden lämmityskapasiteetin rajat saattavat tulla vastaan, jos saunassa on paljon kylpijöitä. Peseytymisjärjestelyt vaikuttavat vedenkäyttöön. Vettä saunassa peseydyttäessä voi säästää käyttämällä esimerkiksi ladattavaa retkisuihkua, joka helpottaa veden kohdentamista eikä edellytä paineistettua vettä. Saunan tunnelmaan Saunologian aiemmin esittelemän kaltainen retkisuihku voi kuitenkin vaikuttaa, eikä ladattavaa suihkua voi ajatella pysyvänä ratkaisuna kapasiteetin alimitoitukseen.

Seuraavaksi julkaistavassa artikkelissa katsotaan lyhyesti mitä saunan vesille tapahtuu lämmittämisen ja käytön jälkeen.