Onko hammam turkkilainen sauna?

Hammam ei ole sauna. Turkkilainen kylpylä hammam on Suomessa huonosti tunnettu Välimeren alueen kylpymuoto. Julkisia hammameja ei Suomesta löydy, Viron kylpylöistä löytyy joitakin virityksiä tällä nimellä, mutta vasta keski-Euroopassa on mahdollista löytää perinteelle uskollisia kylpylöitä. Sieltä matka kylvyn kotimaahankin on jo lyhyt. Suomenkielisessä Wikipediassa hammamia kutsutaan turkkilaiseksi höyrysaunaksi sekä saunaksi. Kerron nyt hammamin teknologiaan vedoten miksi hammam ei ole turkkilainen sauna eikä höyrysauna. Tämän hammam-artikkelisarjan seuraavissa osissa syöksyn syvemmälle hammam-kylpemisen saloihin.

Hammamien historia

Sana Hammam (حمّام ) tulee arabiasta ja tarkoittaa lämmittelyyn ja kylpyyn liittyvää paikkaa. Hammam-kylpymuodon historia on hyvin tunnettu. Se liittyy Rooman valtakunnan tuhoon ja islamilaisten valtakuntien nousuun Pohjois-Afrikassa ja Välimerellä. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että muslimit omaksuivat roomalaisten vanhan kylpyläkulttuurin palasia itselleen. He toimivat uskonnollisten hygieniavaatimusten motivoimina, erityisesti ns. ghusl-puhdistautuminen edellyttää koko kehon kylpyä. Tähän tarpeeseen hammam vastasi. Roomalaisten kylpylöiden hypokaustiksi kutsuttu lämmitysjärjestelmä kelpasi sellaisenaan roomalaisten kylpylöitä keskimäärin vaatimattomimpiin ja nimenomaan puhdistautumiseen omistautuviin hammameihin.

Hammameiden kulta-aika oli keskiajan loppuvaiheilla, niin sanotun Ottomaanien (eli myöhemmin Turkin) valtakunnan aikana 1300–1800-luvuilla. Ottomaanien valtakunnan laajentuessa välimerellä ja Afrikassa, muslimikulttuurin vaikutuspiiri laajentui ja hammameita perustettiin uusille alueille. Hammamin yksi synonyymi, ottomaanien kylpy, on peräisin tältä ajalta. Myöhemmin Englannissa hammamia alettiin kutsumaan myös turkkilaiseksi kylvyksi.

Hammam-kylpylän osa-alueet

Alkuperäinen hammam hypokausti lämpeni polttopuilla. Tuli lämmitti vettä, vesi rakenteita ja kylpijöitä suoraan, lisäksi savukaasut lämmittivät seinät läpäiseviä savukanavia. Tämä tarkoitti sitä, että lämmittäminen oli kylpylässä taka-alalla, toisin kuin saunoissa. Tärkeämpää oli se, mitä sisätiloissa tapahtui. 

Hammamissa on roomalaiseen tapaan kolme eri lämpöistä tilaa: frigidarium, tepidarium ja caldarium; viileä-, lämmin- ja kuumahuone. Aikaa vietetään kaikissa tiloissa, mutta hahmma-rituaalin pääosat: lämmittely, ihon kuorinta ja tätä seuraava vaahtopesu ja -hieronta tapahtuivat kuumimmassa, useimmiten marmorilla verhoillussa huoneessa, caldariumissa. Viileä frigidarium taas oli oleskelutila. 

Itse kylpyrituaalin ohessa hammamit saivat eri aikoina erilaisia sosiaalisia merkityksiä. Esimerkiksi tiettyjen yhteiskuntaluokkien musliminaisten rajoitetussa elämässä hammam saattoi olla harvoja vapauttavampia paikkoja oman kodin ulkopuolella muiden vertaisten ja lasten kanssa. Huomion arvoista on, että esimerkiksi sulttaani Suleiman Suuren aikana (1520-1566) hallitsija puolisoineen rakennutti useampia myös naisia palvelevia hammameja. Tämän sosiaalisen käytön takia myös caldariumin ulkopuoliset tilat olivat tärkeitä hammam-perinteessä. Hyvin pitkään hammamien asiakaskunta oli tietyn yhteiskunta- tai ammattiluokan edustajia, eli esimerkiksi merimiehet käyttivät tiettyjä hammameja ja kutojat toisia.

Hammam lämmitysteknologia

Rooman valtakunnan tekninen perintö säilyi hammamien kautta elossa yli tuhat vuotta keisarikunnan kaatumisen jälkeen. Esimerkiksi nykyisessä Istanbulissa (Bysantin ajoista nimi Konstantinopoli aina 1930 saakka) on edelleen pystyssä osia lähes 1700 vuotta vanhasta akveduktista, jonka kautta vesi virtasi myös kaupungin lukuisiin hammameihin.

Tänä päivänä erinomaisen käsityksen menneisyydestä saa hammam-museossa, kuten Zeyrek Cinili Hammamissa Istanbulissa. Museossa on onnistuttu poikkeuksellisen hyvin erilaisia apuvälineitä käyttäen visualisoimaan menneisyyttä, vaikka entisöity hammam toimiikin todella nykyaikaisella tekniikalla, lukuisten maakaasupolttimien ja valtavien lämminvesivaraajien voimalla.

Zeyrek Cinilin museosta  löytyy nerokas pienoismalli vanhasta lämmitysjärjestelmässä, animaatio systeemin toiminnasta sekä mahdollisuus kurkistaa vanhan järjestelmän sisuksiin! Järjestelmä on omalla tavallaan ollut nerokas. Palaminen on lämmittänyt ensisijassa vettä, joka on tuottanut sivutuotteena höyryä ja palokaasujen lämpö on ohjattu monimutkaisia hormistoja pitkin seinien lämmittämiseen.

Lämmön lähteenä ollut yksi ainoa tulipesä ei ole erityisen valtava, vaikka puuta on mennyt päivässä varmasti useampi motti. Toisaalta järjestelmä on vaatinut jatkuvaa lämmittämistä, sillä vesimassaa ei ole saanut päästää jäähtymään. Jäähtymään päässeen marmoripalatsin uudelleen lämmittäminen kestää päiviä.

Turkissa sisustuskivenä ollaan käytetty ns. Marmara-marmoria, jota louhitaan saman nimiseltä saarelta Marmaranmereltä, Istanbulin eteläpuolella. Kyseinen marmori on hyvin tasaisen vaaleaa sekä sileää, mahdollistaen harmonisen sisustuksen sekä helpon puhtaanapidon. 

Kiinnostava yksityiskohta hammamperinteessä ovat niissä perinteisesti käytetyt kengät. Puupohjainen sandaali (nalin) suojaa jalkoja kivilattian kuumuudelta. Kun hammameja lämmitettiin vielä puilla, lämpötilassa oli todennäköisesti ajoittaisesti suurtakin vaihtelua ja pinnat olivat jalkapohjille liian kuumia. Nykypäivänä kaikki hammamit eivät tarjoa puukenkiä ja paikallisten mukaan myös lämpötilat ovat miedompia (alle 50 C), todennäköisesti myös tasaisempia kiitos nykyteknologian.

Hammam ei ole sauna

Sanaa sauna käytetään suomen kielessä varsin kirjavasti. Eikä siinä mitään, jos puhutaan saunomiseen soveltuvista tiloista tai tapahtumista, kuten turvesauna, morsiussauna, jääsauna, kekrisauna ja niin edelleen. Sen sijaan saunan käyttämistä kylpytilaa kuvaavana yleisenä substantiivina en sulata.

Infrapunahuone tai -koppi, höyryhuone eikä hammam ole sauna. Hammam ei ole myöskään höyryhuone. Hammamien höyryisyys on tänä päivänä vaihtelevaa ja nykyaikaisessa hammamissa perusilmankosteus voi olla matala eikä sinne tuoteta höyryä erikseen. Vanhanaikaisissa lämmitysjärjestelmissä höyryä esiintyi todennäköisesti osin sivutuotteena, sillä suurien vesimassojen lämmittäminen ja siirto vuosituhanten takaisella tekniikalla ei ehkä pitänyt kaikkea höyryä putkissa.

Monien länsimaiden nykyaikaiset ”hammam-asiantuntijat” ovat kuitenkin keksineet, että höyryinen sisäilma on kiiltävien kivipintojen kanssa välttämätön hammam-tunnusmerkki. Tämä ei turkkilaisesta näkökulmasta pidä paikkaansa.

Suomalaisen saunan määritelmä

Mikä ero sitten saunaan on? Kysymykseen ei voi vastata ottamatta ensin kantaa siihen mikä sauna on. Saunasta on olemassa useampia erilaisia määritelmiä. Olen itse tykästynyt kansainvälisen saunaliiton ISA:n määritelmään, joka mielestäni pienillä muutoksilla kelpaa hyvin kuvaamaan nyky-Suomen erilaisten sauna-aikakausien tuottamaa saunojen monimuotoista tilaa. Monimutkaisempiin määritelmiin, kuten Saunamestarien killan 20-osaiseen määritelmään vuodelta 2023, en ole tykästynyt, sillä se on mielestäni liian rajaava ja siksi vaikea hyödynnettävä ohjenuora.

Syksyllä 2025 ilmestyvää englanninkielistä Finnish sauna -kirjaani varten tein pieniä tarkennuksia aiempaan englanninkieliseen saunamääritelmääni, joka taas perustui ISA:n määritelmään. Suomeksi käännettynä se menee näin:

Sauna on kuuma huone, jonka seinät on valmistettu mieluiten puusta. Sitä lämmitetään kiukaalla, joka saa energiansa sähköstä, puusta, maakaasusta tai muusta energialähteestä. Kiukaassa on riittävä määrä kiviä tuottamaan tilaan havaittavaa löylyä. Kiuasta voidaan lämmittää ennen saunomista tai sen aikana. Saunan lämpötila vaihtelee yleensä 60°C ja 105°C (140°F ja 220°F) välillä mitattuna metri ylälauteen yläpuolelta, tai katosta, jos katto on tätä alempana. Ilmankosteus vaihtelee kiuaskiviltä tuotetun löylyn vaikutuksesta. Kosteuden vaihtelun vuoksi kastepisteen huiput ylittävät tilapäisesti ihmisen ruumiinlämpötilan.

Hammam ei ole edes huono sauna

Jos suomalaisen saunan määritelmää vasten tarkastellaan hammamia, niin on selvää ettei se täytä miltään osin saunan määritelmää. Hammam on valtava tila, joka lämpiää lattian ja seinien välityksellä. Klassisen hammamin katto kohoaa korkeuksiin kupolina, jossa on reikiä tai ikkunoita. Rakennus on kiveä ja pinnat usein marmoria. Hammamin ilmankosteus vaihtelee rajallisesti siellä käytettävän pesuveden seurauksena. Kosteutta ei muuteta tarkoituksena saada aikaan havaittavaa vaikutusta kylpijään. Ainoa yhteensopiva tekijä on hammammien jatkuvalämmitteisyys.

Suomessa satunnaisesti käytetty termi ”turkkilainen sauna” on sekä hammamia että saunaa kohtaan alentava ilmaisu, enkä suosittele sen käyttöä. Hammamiin ei mennä vain hikoilemaan vaan puhdistautumaan ja todennäköisesti sosialisoimaan. Tässä suhteessa kulttuureilla on yhteisiä piirteitä. Julkinen hammam on kuitenkin ensisijaisesti palvelukokemus, toissijaisesti rakennettu tila. Suomalaisen saunan näen jokseenkin käänteisesti, sillä erityisesti nykyaikana jokainen saunan käyttäjä luo oman kokemuksensa, sauna tarjoaa vain puitteet, ei koko sisältöä.

Kerron hammam-artikkelisarjan seuraavissa osissa siitä, mikä on turkkilaisen kylvyn ytimessä.

Kiitokset Elizabet Kurumlu (https://www.hailizhere.com/) ja Ergin Iren opastuksesta ja haastatteluista.