Kirja-arvio: Kaupunkisaunoja vie matkalle Suomen yleisiin saunoihin

Syksyn 2017 saunakirjauutuus on Kaupunkisaunoja. Tämä kirja kertoo tarinoita saunoista kaupungeissa ja kaupunkilaisista saunoissa. Se on onnistunut dokumentti elävästä kaupunkisaunakulttuurista. Saunologin mielestä kirjalla on selvästi paikkansa oppaana maamme julkisiin saunoihin eteläisessä Suomessa.

---

Vuosi 2017 on ollut hyvä saunakirjojen suhteen. Vuoden toinen suuren kustantajan kirjauutuus on Vapaat naiset –ryhmän tekemä ja Gummeruksen kustantama Kaupunkisaunoja. Saunologia julkaisee nyt Kirjamessut-viikonlopun kunniaksi tämän elokuussa ilmestyneen kirjan esittelyn.

Mistä on kysymys?

Kaupunkisaunoja on tarinallinen kirja, joka esittelee 19 julkista saunaa eri puolilta Suomea. Kirja lähti liikkeelle tekijöiden, freelancer ryhmän “sauna ja syömistä” tapaamisista, joka monien vuosien jälkeen konkretisoitui kirjaksi.

Saunat esitellään nykytyyliin ensisijaisesti visuaalisesti, mutta kuvallinen tarinankerronta ei keskity saunaan – tai löylyhuoneeseen – tilana, vaan toimintaan sen ympärillä sekä ihmiseen toiminnan keskiössä. Kirja viivähtää hetken joka kohteessa ja somistelee saunat sanoilla lyhyesti, mutta ytimekkäästi.

Kirjalla on potentiaalisesti saunamatkailua edistävä vaikutus. Tekijät muistaneet liittää sekä esiteltyjen kohteiden yhteyteen että kirjan lopusta löytyvään julkisen saunojen hakemistoon tiedot siitä, miten ja milloin saunaan pääsee. Hyvää palvelua saunakansalle!

Kirjan lyhyt historia

Vapaiden naisien tarina alkoi vuonna 2009, muistelee valokuvaaja Susa Junnola, eräs ryhmän jäsenistä. Saunomisen myötä idea kirjasta alkoi elää. Saunoissa käytiin toistuvasti ja kolme vuotta sitten alettiin vakavasti tekemään kirjaa.

Ryhmän seitsemän jäsentä, Leena Filpus, Susa Junnola, Helen Moster, Riitta Saarinen, Pauliina Susi, Liisa Takala ja Tiina Torppa ovat tehneet kirjan hyvin pitkälle omilla ehdoillaan, omasta intohimostaan. Vaikka jokainen heistä joko kirjoittaa tai kuvaa myös työkseen, ei kirjassa ole tehty tusinajournalismia, vaan kaikki tuntuu tarkkaan hiotulle ja harkitulle.

Kirjan tekijät julkaisutilaisuudessa Hermannin saunalla Helsingissä. Kuva: Gummerus

Kirjaan valikoitui Susan mukaan julkisia saunoja, jotka ovat tavallisille ihmisille julkisin kulkuvälinein saavutettavissa. Ryhmän onneksi, ja ehkä kansan harmiksi, painopiste on Etelä-Suomessa sijaitsevissa saunoissa.

Näissä saunoissa naisjoukko sitten vieraili useampaan otteeseen, lopulta dokumentoiden kokemansa myös valokuvin.

Mitä saunologi tästä ajattelee?

Kirjassa esitellään siis suuri joukko julkisia saunoja. Monet niistä olivat minullekin entuudestaan tuntemattomia. Olen tosin tiedostanut sekä oman tietoni vähyyden että saunapaikkatiedon hajanaisuuden jo aiemminkin. En itse valitettavasti usko kirjan enää olevan tehokas vaikutuskeino, mutta pidän kaikkia julkisen saunan elvyttämiseen liittyviä toimia erittäin arvokkaina. Lähtökohta on siis arvostettava.

Kirjan ottaa lukijan mukaan saunamatkalle. Se kertoo myös saunojen matkasta osaksi kaupunkihistoriaa. Formaatti on mukavan kompakti ja järjestelmällinen. Jokainen saunatarina alkaa otsikolla, perustiedoilla ja esittelykuvalla. Tätä seuraa yksi aukeamallinen tekstiä, jonka jälkeen pari kolme aukeamaa tarjoilevat lisää kuvia, joskus myös valikoidun kirjallisen insertin.

Kirjan tarina kuitenkin elää ja vie mukanaan. Kuvapainotteisuus tarkoittaa sitä, että kovien kansien väliin pakattu n. 180 sivuinen saunaelämys on pian ohitse. Tämä on itseasiassa pieni harmi. On toki hyvä merkki, että kirjaa olisi mielellään lukenut toiset sata sivua!

Formaatti yhtäätlä toimii ja auttaa pääsemään lähelle saunojia niin kuvien kuin sanojenkin kautta. Toisaalta tiukka muoto jättää jotkin tarinat kovin lyhyiksi. Esimerkiksi Löylystä jää paljon tarinaa kertomatta, kun aukeaman tilasta osansa lohkaisee arkkitehtien puheenvuoro. Formaatti myös tarpeettomasti tasapäistää saunoja. Lienee toki selvää, että kirjoittajilla on ollut mielessään maalata suomalaista sielunmaisemaa saunojen kautta enemmän kuin saunologin tyyliin analysoida löylyjen metafysiikkaa.

opaskartta piilotettujen saunojen äärelle

Huomionarvoista on myös se, että jälleen kerran saunoista puhutaan vähän. Kylpykulttuuria saunassa ja sen ympärillä esitellään, mutta useimpia löylyhuoneita ei ole edes kuvissa. Otsikko on toki tehokas, mutta kirjassa on kysymys saunasta verbinä tai toiminnan kohteena, osana kansainvälistyvää kaupunkikulttuuria. Sauna ei ole kirjoittajille tekniikan tai arkkitehtuurin näyteikkuna. Löylyistä ja niiden laadusta ei aina mainita. Saunasuositusten puuttuminen on mielestäni kirjalle pieni puute. Tällaisenaan kirjaa voisi pitää opaskarttana piilotettujen saunojen äärelle.

Jos jäin kaipaamaan lisäsisällön lisäksi jotain muuta, oli se ehkä yllätyksiä tai paljastuksia. Toki monen saunapaikan olemassaolo oli jo sinällään löytö.

Kuvien vankina ja vallassa

Kuvissa esitellään pääosissa jotain muuta kuin löylyhuoneita ja kiukaita. Kuvaajat ovat tallentaneet elävää saunakulttuuria saunojen ympärillä. Susan mukaan kuvauksessa noudateltiin saunapaikkojen henkeä, mikä on minusta onnistunut hyvin.

Kirjan kuvamaailma on pelkistetty ja jyrkkä. Se vetoaa minuun. Kahden kuvaajan tyylit sulautuvat kirjassa yhtä saumattomasti kuin viiden kirjoittajan. Lopputulos tuntuu yhtenäiselle. Mattapaperi saa aikaan vahvan, savusaunamaisen vaimennuksen ilmaisuun. Joitakin kovia se voimistaa, joitakin latistaa, mutta päätin itse pitää siitä.

Valokuviin tekijät hakivat elämän makua, rosoisuutta ja kontrastia. Susan mukaan kuviin haluttiin ehdottomasti myös ulkomaalaisia saunojia visualisoimaan erityisesti pääkaupunkiseudun saunojen kansainvälistä tunnelmaa. Reipasta ja rohkeaa realismia, sanoisin!

Pisteitä tulee myös siitä, että kuvissa on uhmattu tietoisesti silotellun amerikkalaiseksi muuttunutta saunakuvastoa. Tätä kirjaa lukemalla nimittäin joutuu huomaamaan, että monet ihmiset käyvät saunassa alasti! Tämä paljastus tuskin koettelee suomenkielisen kirjan lukijoiden mielenterveyttä, mutta muistuttaa terveesti, että saunakuvastomme kaipasikin jo parempaa korrelaatiota todellisuuteen.

Kunnon kritiikkiin pitää mahtua myös hieman havuja. Kaupunkisaunat on toinen saunakirja tänä vuonna, jonka kansikuvaa en oikein ymmärrä. Ensimmäinen oli Hyvä sauna. Susan mukaan he eivät kuvausaikana ajatelleet kansikuvaa ja sen valinta jäi loppusuoralle. Kriteereinä olivat, että kannessa pitää olla ihmisiä  ja saunan pitää olla urbaani, eikä selvästi tunnistettavissa.

Itse olisin valinnut kanteen, eri kriteereillä, myyvemmän ja miksei tunnistettavankin paikan. Nyt kantta komistava kuva antaa mielestäni tarpeettoman vaatimattoman kuvan kirjan sisältämästä erinomaisesti kuvajournalismista.

Loppusanat

Kokonaisuudessaan kirja on erittäin ansiokas lisä nykysaunakirjallisuuteen niin teoksena kuin oppaana ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille julkisista saunoista ja niiden nykytilasta kiinnostuneille. Mikäli kirjat kuuluisivat Saunologian suositeltuihin saunatuotteisiin, pääsisi tämä listalle mukaan.

Kaupunkisaunojak-kirjan kustansi Gummerus ja sitä on myynnissä monissa verkkokirjakaupoissa.

Kiitos Susa Junnolalle haastattelusta, Gummeruksen Jonna Tapanaiselle arvostelukappaleesta, ja Riikalle editoinnista.