Saunaan liittyi Suomessa vielä esiteollisena aikana runsaasti maagisia uskomuksia. Mikä oli saunatontun tehtävä, miksi saunaa piti varjella ja miten saunomista käytettiin parannukseksi? Entä mikä oli neljäs, huonommin tunnettu parannuskeino saunan, tervan ja viinan jälkeen? Lue Saunologian juhannustarina ja astut ensi kerralla saunaan uusin silmin!
Tämä artikkeli on yksi niistä, jonka tekemistä olen pakoillut kahden vuoden kierron ajan. Juhannus kuitenkin tuntuu oikealle ajankohdalle asian käsittelyyn, sillä se on harvoja juhlia, jolloin kristitty kansa lähentyy pakanallista perinnettä ja ennen kaikkea saunoo usein maalaismaisemissa.
Saunominen ei ole enää fyysisesti tarpeellinen toimitus tai henkisesti samanlaista kuin sata vuotta sitten. On kuitenkin kiinnostavaa mökkisaunan ja yöttömän yön hämärissä yrittää palata satojen vuosien takaisiin tunnelmiin kertaamalla millaisia ajatuksia saunasta on elätelty.
Tässä esitetyt saunauskomukset on kerätty ensisijaisesti Risto Pulkkisen kirjasta Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus, 2014). Suomen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko on koonnut Pienen saunakirjan. Molemmat teokset ammentavat ensisijaisesti 1800-luvun ja seuraavan vuosisadan vaihteen keräysaineistoista.
Sauna porttina tuonpuoleiseen
Sauna oli pakanallisessa perinteessä paikka, jossa oli epätavallisen vahva yhteys kuoleman jälkeiseen maailmaan. Saunaan astuttaessa saatettiin tehdä ristinmerkki. Saunaan liittyvä luontainen alastomuus teki myös ihmisestä suojattomamman elementeiltä ja taioilta.
Pulkkinen kirjoittaa saunasta seuraavasti:
”Erillisenä rakennuksena se jo käytännön syistä valikoitu näyttämöksi sellaisille arkaluontoisille tapahtumille ja rituaaleille, jotka eivät ylimääräisiä silmäpareja kaivanneet. Siellä synnyttiin ja siellä pestiin ruumiit… Siitä tuli parannuspaikka ja taikojentekopaikka.
Saunan tuonpuoleiseen viittaavaa luonnetta on vahvistanut myös kiukaasta nouseva löyly. Samalla löyly-sanalla esi-isämme ovat kutsuneet ruumiintoimintoja ylläpitänyttä sielua tai elämänvoimaa.”
Professori Juha Pentikäisen mukaan löyly viittaa myös suoraan kristillisen kolmiyhteisen Jumalan henkiseen ilmentymään.
Saunan luonne muuttui vuorokauden aikana. Kylpemisen tuli tapahtua päivällä, sillä ”yö kuului vainajille ja muille tuonpuoleisille olennoille”. Pulkkinen kertoo myös, että erityisen paheksuttavaa oli saunoa pyhäpäivää vasten. Tämä kuvastaa kiinnostavasti tilannetta, jossa pakanalliset ja kristilliset maailmankuvat ja uskomukset ovat jo vakiinnuttaneet ristiriitaisen yhdessäolon.
Saunatonttu saunarauhan vaalijana
Saunatontun tai saunahaltijan tehtävä on varjella saunan erityistä tilaa. Useimmissa uskomuksissa saunatonttu ajatellaan harmaakolttuiseksi pikku-ukoksi. Nykyään moni puhuu tontuista, mutta tonttu on itseasiassa ruotsalainen lainasana. Tomtegubbe tarkoittaa kirjaimellisesti tonttiukkoa, mikä on toki luontevasti yhdistettävissä esimerkiksi saunahaltijan tehtävään - kun nimi hahmolle on keksitty.
Työtä ukolla riitti. ”Saunatonttu huolehti saunasta ja takasi hyvän saunomisen, mutta samalla se määräsi saunomisen rajat ja rankaisi niiden rikkomisesta”, kirjoittaa Pulkkinen.
Saunatontun rangaistusmenettely oli äärimmäinen. Kansantarinoissa väärin saunovia kohtaa ankara loppu. Seuraava Seitsemän veljeksen -tarina on esimerkillinen:
SIMEONI. Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta.
JUHANI. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus!
SIMEONI. Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä.
Näiden pelotteiden ansiosta suhtautuivat saunojat saunahaltijaan kunnioittavasti. Kunnioitus edellytti sekä saunan jättämistä haltijan käyttöön iltasella sekä ajoittaisia tarjoiluja saunassa. Kun muistetaan, että tämän aikakauden saunat olivat savusaunoja, joissa lämpö ei riittänyt tuntitolkulla, on ymmärrettävä, että nämä tiukat uskomukset myös mahdollistavat saunomisen koko tilan väelle. Saunotonttu oli siis tehokas moraalinvartija.
Haltijan oli riippuvainen saunarakennuksesta – olihan se paikan vartija. Tätä selitettiin uusien saunojen rakentamisen yhteydessä eri tavoin. Tontun esimerkiksi ajateltiin muuttavan suvun mukana tai siirtyvän tarvittaessa uuteen saunaan. Tähän saatettiin tarvita avuksi riittejä, kuten vanhan tulisijan tuhkien vieminen uuteen paikkaan.
Toisaalta uusiakin tonttuja saattoi syntyä. Uuden saunan ensimmäinen lämmitys oli tässä tapauksessa merkittävä rituaali, jossa tonttu asettui saunaan ja saattoi omaksua lämmittäjän ulkoisia piirteitä. Tonttuja havaittiin kuitenkin vain harvakseltaan, usein ilta- tai aamuhämärän puuhailemassa. Tämä oli huono enne ja kertoi siitä, että jotain oli vialla saunan pidossa. Tulipalon edellä tontun sanottiin ahkerasti koettavan kantaa tavaroita turvaan.
Haltijoiden olomuoto ja käyttäytyminen vaihtelee tarinasta toiseen. Seuraavassa tarinassa esiintyy poikkeuksellinen haltija sekä erityistä saunahaltijalogiikkaa:
”Saunan haltija muutti vanhasta saunasta uuteen. Eräässä talossa Uudellakirkolla (Kalanti) rakennettiin uusi sauna. Kerran eräänä hämyisenä suviehtoona talonväki huomasi, kuinka vanhasta saunarakennuksesta lähti valkoisiin puettu tyttönen uuteen saunaan. Väki epäili sitä saunanhaltijaksi, mutta meni sentään uuteen saunaan katsomaan perään, eikä mitään tyttöä näkynyt saunassa. Silloin tiedettiin, että se oli saunan haltija, joka muutti vanhasta saunasta uuteen”
-- Pulkkinen, s. 83
Juhannuksen taika
Saunan yhteys henkimaailmaan antaa juhannusloitsuille erilaista pontta kuin vaikka perunakellari. Juhannustaikojen logiikka liittyy osittain siihen, että rituaaleissa siirretään kukkeimmillaan olevasta kesästä kasvuvoimaa oikeilla aineksilla ja riiteillä taiantekijöille.
Juhannus tunnetaan erityisesti lemmentaikojen huippuhetkenä. Juhannustaikoja siteerataan edelleen populaarimediassa tiheään, joten ne ovat ainakin sananparsina hyvin kestäneet aikaa. Seuraava lemmennostatus on eräs yksityiskohtaisimmin saunaa kuvaavista (se oli tosin Pulkkisen mukaan liian roisi Lönnrotin alun perin julkaistavaksi):
"Neuvo Neitsyillen miestä kylvettäissä. Sauna lämmitetään puilla, jotka ikän kuin humalan varsi seipään ympäri, ovat toinen toiseensa kietoutuneet ja takeltuneet. Vasta tehdään varvuista jotka kasvavat kolmen tien haarasta ja vastaan sisälle pitä pantamaan kolme pohjan puolla kasvannuta puun koproo. Loihtia lukeissa loihtosanoja sieppa innossaan tapin saunan ovesta irti ja sanoo ”näin on seiskään kaikki kyrvät, näin on karat kankistukoon”. Kylpemisen jälkeen pannaan neiton, jota kylvetettiin, kaulaan orihevosen länkeet ja vaskikello kuin kolmen ruumiin veossa on ollut hevosen kaulass”
-- Pulkkinen, s. 294.
Lemmenloitsut ovat perinteessä olleet naisten heiniä, miehisiä näkökulmia on kuultu vain satunnaisesti.
Sauna kansanparannuskeinona
Ryyppäämisen ja löylyttelyn sijaan sauna toimi kirjaimellisesti köyhän sairaalana ja erilaisten kansanhoitokeinojen suorituspaikkana. Saunomiseen liittyvien rituaalien, kuten erityisten polttopuiden tai poikkeuksellisten vihdasten, lisäksi luettiin loitsuja ja hyödynnettiin parantavia rohtoja.
Tautien pois pesemiseen uskottiin sillä idealla, että tauti otetaan pois ja siirretään veden mukana eteenpäin, esimerkiksi takaisin sinne mistä se oli tullut. Erilaisia rohtoja tarvittiin antamaan vedelle voimaa ja taikariimejä vaikutuksen takaamiseen.
Parannussauna oli tärkeä osa monia lääkinnällisiä rituaaleja. Se saattoi alkaa esimerkiksi ukkosen kaataman puun käyttämisellä saunan lämmitykseen. Ukkosesta oli jäänyt puuhun erityistä voimaa. Myös pihlaja- ja leppä olivat tehokkaita lämmityspuita parannussaunaan.
Parantava vihta saattoi syntyä lepästä. Vihtominen aloitettiin päästä ja lopetettiin varpaisiin. Näin tauti ajettiin pois ruumiista, vihtaan. Parannussaunan jälkeen vihta silputtiin ja haudattiin.
Jos ei sauna, terva, viina ja ? auta
Apteekki-ajattelusta on jäänyt elämään tällekin vuosituhannelle yksi sanonta, josta moni tuntee vain alkuosan.
Jos ei sauna, terva ja viina auta niin kaivetaan hauta
Mutta onko olemassa neljäskin "lääke" sananlaskussa "jos sauna, viina ja terva ei auta, tauti on kuolemaksi"?
Ensinnäkin tämän vanhan sananlaskun tulkinta menee helposti pieleen. Tämä mahdollisesti jo 1800-luvulla käytössä ollut sanonta ei todennäköisesti tarkoita sitä mitä sillä tällä vuosisadalla ymmärrämme, eli intensiivistä saunomista ja löylyttelyä. Alkoholin käyttökin saattoi olla myös ulkoista.
Juha Nirkko vastasi tiedusteluuni sananlaskun historiasta. Hänen mukaansa sanonta ei ollut 1800-luvun alussa niin hyvin tunnettu, että olisi tarttunut Lönnrotin taskuun. Asiaa 1980-luvulla tutkineen Matti Kuusen mukaan 1950-luvulla arkistoituna oli 183 toisintoa, joista 79:ssä toistuivat juuri sauna, viina ja terva. Näiden lisäksi neljäntenä taikaelementtinä esiintyi usein viittaus naisiin, jonka perusteella uskomus on ollut miesten hokema. Olihan naisten alkoholin käyttökin pitkään miehiä pienimuotoisempaa.
SKS:n digiarkistosta löytyy päiväyksellä 09.02.2009 (ilmeisesti) Nirkon käsialaa oleva julkinen vastaus:
Matti Kuusi on kirjoittanut tästä sananlaskusta artikkelin "Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi" Kalevalaseuran Vuosikirjaan 63 (Kansa parantaa, SKS 1983). Hänen mukaansa sananlasku ei ollut 1800-luvun alussa ainakaan yleisesti tunnettu eikä esim. Lönnrotin kokoelmissa.
Kuusen mukaan 1950-luvulla arkistoituna oli 183 toisintoa, joista 79:ssä oli juuri nämä kolme ja kaikissa mahdollisissa järjestyksissä. Lähes sadassa on mukana vain kaksi tai yksi lääkkeistä. Jää siis vain muutamia, joissa tilalla tai lisänä on se salaperäinen neljäs lääke. Näitä ovat:
tärpätti, piki(öljy), suola, kahvi, paistettu silakka, taika,
saunan sijaan löyly, vihta,
viinan sijaan paloviina, ryyppy.
Ja Kuusen mukaan erityishuomiota vaativat seuraavat:
- Jolle viin ja saun ja naise aut, ni sitt on kuolem. Muurla 1913
- Jollei sauna, vanhapiika ja viina auta, niin muutoin tulee kuolema. Mäntyharju 1915 (leikillisesti, tarkoittaen vanhanpiian intohimoista hyväilyä)
- Jos ei terva, viina, vittu ja sauna auta, niin sitte ei auta mikään. Kannonkoski 1936
- Kolme lääkettä, jos ei ne auta, sitte tulee kuolema: sauna, viina ja vaimoväki. Viljakkala 1936 ("Ei nekään muuten auta, tarttee tehlä niin että rupee hikoileen.")
- Jos ei viina, terva, pillu ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi. Viljakkala 1936
- Jos ei terva, viina, sauna ja vaimoväki auta, niin ei mikää auta. Viljakkala 1937 ("Mutta siinä täytyy olla kolmasti tukka silmillä.")
Jo antiikin mietelauseista löytyvät kylvyt, viinit ja lempi (balnea, vina, venus) jotka toisaalta pitävät yllä ja toisaalta turmelevat ruumiimme. Kuusen tulkinta on, että 1800-luvun mittaan apuneuvot ovat mahdollisesta yhteisskandinaavisesta vanhemmasta muodosta lisääntyneet ja ilmaisu kepeytynyt ja osittain erotisoitunut.
SKS:n aiheeseen liittyvä vastaus löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://dbgw.finlit.fi/verkkotietopalvelu/arkisto.php?lang=FIN hakusanalla sauna.
Näillä mietteillä seuraavaan kerran saunaan!
Kiitos jälleen mielenkiintoisesta artikkelista. Kiinnittäisin huomiota kuitenkin seuraavaan: sananparsissa esiintyvä "vaimoväki", "pillu", jne. voidaan tulkita myös täysin epäeroottisessa kontekstissa. Naisen väella eli vitulla suojeltiin, siunattiin, parannettiin ja kirottiin. Esim. karja kuljetettiin ensimmäisen kerran keväällä ulos päästettäessä emännän jalkovälin alitse laitumelle. Nainen seisoi hajareisin porttikivien päällä. Myös isäntä voitiin siunata siten että mies ryömi emännän jalkojen välistä. Naisen jalkoväli oli siis pyhä ja väkevä taikakalu.
Kiitos Lassille erinomaisesta juhannusjutusta myös antiikin viitauksin.
Ohessa vielä syvennysviittaus käsikirjoituksestani “Terve löyly”
Heikki K. Lyytinen
Viina ja terva /heikki k.lyytinen/Katkelma käsikirjoituksesta ”Terve löyly”……………………………
Kylpemisen suotuisuudesta terveydelle kertoo ironisesti seuraava antiikin ajan sanonta: ”Balnea, vina Venus corrumpunt corpora nostra, sed vitam faciunt balnea,vina Venus.” Siivekäs lause voitaneen tulkita näin: ”Sauna, viina ja seksi turmelevat kehomme, mutta sauna, viina ja seksi tekevät elämän.” Sanonnan lähde on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se peräisin orjien myyjän Tiberius Claudius Secunduksen hautakirjoituksesta Efesoksesta. Ilmeisesti kyseinen henkilö oli elänyt tämän ohjeen mukaisesti. Sanonta roomalaisessa kylpyläkulttuurissa viittaa pikemminkin paheisiin, joita ajan saatossa kehkeytyi kylpylöiden yhteyteen mässäilyineen, juopotteluineen ja parittajineen. Kylvyssä käytiin, jotta voitaisiin juoda lisää ja oksennettiin, jotta voitaisiin syödä lisää, vaikka terve sielu terveessä ruumiissa (lat. mens sana in corpore sano) olikin roomalaisten kantava fysioterapeuttinen terveysajatus. Sitä myös kylpyläkulttuurin uskottiin vahvistavan. Tosin kyseinen mietelmä liittyy satiirikko Juvenaliksen pohdintaan, kannattaako ylipäänsä rukoilla jumalia, mutta jos jotain haluaa rukoilla, niin hyvää ruumiillista terveyttä sekä viisasta, maltillista ja rohkeaa mieltä. Kyseisen aforismin ajatus on käännetty leikillisesti suomalaiseen saunaan soveltuvaksi muotoon: ”Mene saanaan, ku’ kroppas sano!” Yhtälailla tuota sanontaa olisi voitu täydentääkin sanonnalla: ” puhdas sielu puhtaassa kehossa”( lat. mens pura in corpore puro), sillä kylpylät toivat hygienian antiikin roomalaisten arkeen.
Suomenkielisessä sanonnassa rakkauden ilojen tilalla on terva, vaikka seksi ei olekaan välttämättä tervan juontia. Tosin vastineeksi löytyy suomalainenkin sananparsi: ” Jollei sauna, vanhapiika ja viina auta, niin muutoin tulee kuolema.” Suomessa ei kuitenkaan saunakulttuurissa sillä tavoin missään vaiheessa turmelluttu kuin aikanaan antiikin Roomassa. Suomalaisessa kirjallisuudessa ei myöskään kovin paljon saunasta ja seksistä puhuta, vaikka perhesaunomiseen myös intiimi yhdessäolo on liittynyt.
Tervan käytöstä tunnetaan sanonta: ”Ei yskä rykien lähde, vaan tervalla ja kurittamalla.” Jos edellä mainitut lääkkeet eivät siis paranna, ne tekevät toki elämästä nautinnollista ja elämisen arvoista. Tässä varmaankin on totta toinen puoli. Ei terva ollut lääkkeenä tuntematon antiikin aikanakaan. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Plinius Vanhempi mainitsee tervan käytön mm. mätäpaiseiden hoidossa.
Aleksis Kivikin mainitsee saunan tervehdyttävän vaikutuksen: ” Saavatpa nyt haavamme sen turkinpolskan. Saunan löyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä.” Näin tuumi Jukolan Juhani veljesten nuollessa haavojaan kipakassa löylyssä tapeltuaan verisesti toukolaisten kanssa. Sanonta viittaa siihen, että sauna oli lääke niin fyysisiin kuin henkisiinkin vaivoihin.
………………………………….