Lassi A Liikkanen | Saunologia.fi

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Kiuas ja erilaisten kiuastyyppien vaikutus saunakokemukselle

Päivitetty 26.11.2016

Kiuas on saunan moottori. Kiuas voi olla myös kallein yksittäinen osa saunaa. Toisaalta, siihen kannattaa myös panostaa, sillä kiuas vaikuttaa ratkaisevasti saunakokemukseen. Tästä olen jo aiemmissa saunakokemuksen perusteita ja lämpöä käsittelevissä artikkeleissa kertonut.

Kiuas oli omassa saunassani yksi isompia valintoja. Kriittinen sekä varhainen sellainen, sillä puusaunan rakennusluvan hankinta edellyttää valitun puukiukaan turvallisuusvaatimusten täyttymistä sijoituspaikalla. Jos olisin suunnitellut savusaunaa, olisi tämä ollut vieläkin tärkeämpi asia. Päädyin itse ulossavuavaan, osittain varaavaan puukiukaaseen. Seuraavassa selviää, mikä se sellainen on.

Kiukaan merkitys saunaelämykselle

Kiuas vaikuttaa kaikkiin kolmeen saunakokemuksen peruselementtiin: lämpöön, ilmanvaihtoon sekä tunnelmaan. Lämmön kannalta se on kriittinen. Erilaiset kiukaat hoitavat lämmöntuoton ja luovutuksen eri tavoin. Näillä eroilla on merkitystä ja niiden ominaispiirteet on sovitettava omiin saunatarpeisiin. Kiukaan lämpöominaisuuksia koskevat toiveet kiteytyvät seuraaviin:

Lämmittämisen nopeus
Saunomisen toistuvuus
Saunomisen kesto
Löylyjen laatu: kuumuus/kosteus

Kiuas vaikuttaa myös ilmanvaihtoon. Suuri kuuma kiuas lämmittää ilman vaikkei löylyä edes heittäisi. Tämä saa ilman vaihtumaan. Jatkuvalämmitteinen puukiuas, jota lämmitetään saunahuoneesta, on myös tehokas poistoilmaimuri. Muun tyyppisissä kiukaissa kiuas ei juuri auta ilmanvaihdossa (mutta katso painovoimaista ilmanvaihtoa käsittelevä artikkeli ).

Kiuas on moniaistillisten elämysten lähde

Estetiikan kannalta kiuas on myös tärkeä, sillä ainakin Suomessa kiukaan annetaan ja odotetaan näkyvän. Visuaalisuus on kuitenkin vain yksi kolmesta kiukaan tunnelmallisesta vaikutuksesta, joita ovat:

Haju
Ääni
Näkö

Eri tyyppiset kiukaat toimivat näiden ominaisuuksien suhteen eri tavoin. Tämä ja seuraavat kiuasartikkelit auttavat ymmärtämään näiden ominaisuuksien toteutumista. Näiden elämyksellisten piirteiden lisäksi kiuastyyppejä erottaa toisistaan lämmittämisen työmäärä sekä -vaikeus. Yksi tekninen ominaisuus on kuitenkin määräävä kiukaan sopivuuden kannalta.

Kiukaan perusominaisuus on teho

Kuten auton moottoriin, kiukaan valintaan vaikuttaa olennaisesti tarvittava teho. Miten iso löylyhuone on, kuinka pitkiä saunomisjaksoja on tiedossa? Kiukaiden tehoarvot vaihtelevat välillä parista pariin kymmeneen kilowattiin. Ne kertovat siitä, miten paljon lämpöä kiukaasta irtoaa. Kaikkien kiukaiden kohdalla ei asiasta puhuta, mutta tämä on silti aivan ratkaiseva tekijä.

Tehovaatimuksiin eniten vaikuttaa saunan tilavuus, toissijaisesti käytettyjen seinä- ja kattomateriaalien lämmön eristävyys. Saunavalmistajilla on tähän sopivia valmiita laskimia, joiden avulla mitoitus onnistuu (kts. esim. Narvin kiuaslaskin).

Saunomisen pituus ja toistuvuus asettavat myös omat vaatimuksensa kiukaalle. Tiheä saunominen vaatii lyhyttä tai olematonta lämmitysaikaa. Pitkien löylyjen saaminen taas edellyttää sitä, että kiukaan lämpökapasiteetti lopahda kesken kaiken. Suomalainen ratkaisu on varastoida lämpöenergiaa tilapäisesti kiuaskiviin ja siirtää sitä sitten löylyn välityksellä saunojien iloksi.

160426-Kraudan-kiukaita-AK47 — Valikoima puukiukaita Kotkan K-Raudan myymälässä keväällä 2016.

Kiukaiden kirjo - polttoaineet

Kiukaita löytyy moneen lähtöön. Ensimmäinen kiukaan toimintaan vaikuttava asia on energian lähde. Yleisimmät kiukaat saavat käyttövoimansa puusta, sähköstä tai molemmista. Näiden lisäksi Suomessa on kiukaita aiempina vuosikymmeninä lämmitetty öljyllä, turpeella ja briketeillä. Uusin tulokas on pelletti. Vaikka energialähteen ei pitäisi vaikuttaa saunakokemukseen, on puu-, sähkö- ja savukiukailla vankat kannattajansa kuten diesel-, bensa- tai sähkömoottorisilla autoilla. Eräänlaisena kompromissina myynnissä on edelleen ainakin yksi hybridikiuas (Misa Laavu), jota voi lämmittää sekä sähköllä että puilla.

Suomalaisen kiukaan kehitysvaiheita. Ylärivin kiukaat A-D ovat sisäänsavuavia, ns. savukiukaita, alarivin E-J ulossavuavia. Viimeisimmät varaavat sähkökiukaat puuttuvat tästä kuvasta. Kuva Pekka Tommilan toimittamasta kirjasta Rakennan saunan (2. painos, 1986). Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla. — Suomalaisen puukiukaan kehitysvaiheita. Ylärivin kiukaat A-D ovat sisäänsavuavia, ns. savukiukaita, alarivin E-J ulossavuavia. Viimeisimmät innovaatiot, varaavat sähkökiukaat puuttuvat tästä kuvasta. Kuva Pekka Tommilan toimittamasta kirjasta Rakennan saunan (2. painos, 1986). Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.

Sähkökiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia

Hyvät ominaisuudet	Huonot ominaisuudet
Sijoiteltavuus	Hajua ja ioneita
Lämmittämisen vaivattomuus	Äänet
Taloudellinen	Ilmanvaihto tarvitsee lisäapuja
Paljon erinäköisiä vaihtoehtoja	Kivikapasiteetti (varauksin)
Helppo käyttää	Ilman kuivuminen
Lämpöä riittää loputtomasti

Sähkökiuas

Sähkökiuas on Suomessa historiallisesti saunakulttuurin pituuteen nähden uusi. Nykyään se on kuitenkin pienellä erolla myydyin kiuastyyppi (Suomessa myydään n. 70,000 vs. 60,000 sähkö- ja puukiuasta vuodessa). Ensimmäinen sähkökiuas valmistettiin ja asennettiin tiettävästi Suomessa 1938. Seuraavilla vuosikymmenillä sähkökiukaita alettiin valmistaa myös kaupallisesti.

Sähkökiuas on reilussa puolessa vuosisadassa kuitenkin valloittanut koko maan. Se on vaivaton, helppokäyttöinen, siisti ja hiljainen. Sen voi sijoittaa lähes minne tahansa ja sitä on saatavilla hyvin moninaisissa muodoissa ja malleissa.

160424-sawo-dragonfire-6223 — Sawo Nordic esitteli Helsingin Kevätmessuilla 2016 CE-hyväksyntää odottavan Dragonfire-kiukaan. Kiuas on päällystetty lämpöäkestävällä sametilla.

Onko sillä jotain erityisen huonoja kokemuksellisia piirteitä? Monet parjaavat sähkökiukaita, mutta onko sille uskottavia perusteita? Sähkökiukaan suurin ongelmallinen piirre on sen kuumien metalliosien, vaipan (näkyvän pinnan) ja lämpövastusten, lämpiämisestä ja löylyveden kanssa kosketuksissa ollessa irtoaa kiukaasta ei-toivottua käryä.

Edesmenneen saunaviisaan Pekka Tommilan mukaan kysymys on yleensä sekoituksesta ruostetta (rautaoksidia) sekä positiivisia ioneita. Jälkimmäisistä on saunojen yhteydessä puhuttu pitkään ja niiden väitetään aiheuttavan saunojille väsymystä ja voimattomuutta. Konkreettisia todisteita tästä löytyy kuitenkin vähän, tai pikemmin tutkimukset on tehty 70-luvulla, mutta olen hyväksynyt itse sen yhdeksi selitysmalliksi.

Äänettömyys voi myös häiritä (jatkuvalämmitteisen) puukiukaan ystäviä. Jos sähkökiuas pitää ääntä, se ei yleensä ole miellyttävää. Sähkökiukaan helppokäyttöisyys voi pitkien sauna-aikojen kanssa olla myös ongelma. Tiettyä lämpötilaa ylläpitävä sähkökiuas voi kuivattaa saunatilan ilman ja toisaalta kuumentaa saunan pinnat tarpeettoman kuumiksi. Sähkökiuas ei myöskään itsessään paranna ilmanvaihtoa toisinkuin puukiuas.

Puulämmitteisen kiukaan kokemuksellisia ominaisuuksia

Puulämmitteinen kiuas – ja erityisesti savukiuas –korostuu monien saunaharrastajien puheissa ainoana oikeana kiuasvaihtoehtona. Itsekin näen puukiukaassa useita hyviä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia:

Hyvät ominaisuudet	Huonot ominaisuudet
Ilmanvaihto	Tilavaatimukset
Äänet	Pienhiukkaspäästöt
Kivikapasiteetti (varauksin)	Lämmityksen vaivalloisuus ja vaativuus
Haju (varauksin)	Savukaasut johdettava ulos hallitusti
Elävän tulen näkyvyys	Palonsuojaetäisyydet ja sijoituspaikka
Ei sähköriippuvainen	Turvallisuusongelmat (varauksin)

Puulämmitteinen kiuas

Puukiukaat ovat klassisin ja monimuotoisin kiuastyyppi. Niissä on kaksi erottelevaa tekijää: lämmitystyyppi ja savuttamissuunta. Lämmitystyyppejä on myös kaksi: jatkuva- tai kertalämmitteinen. Puun palaminen antaa kaikille oman leimansa. Se tekee myös puukiukaasta aina sähköä vaativamman. Se tuottaa tuloksena yleensä miellyttäväksi koettua savun tuoksua, liekkien rätinää ja tulen loimua. Kaksi viimeksi mainittua tosin koetaan vain jatkuvalämmitteisissä saunoissa.

Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen. — Uutta vanhaa kotimaista kiuastyyliä, Narvi NC20 on uunituore vähäpäästöinen ulossavuava kiuas, mutta muotoilultaan hyvin klassinen. Kuvalähde: Narvi oy.

Jatkuvalämmitteinen on varmasti monille tutuin. Siihen lapataan puuta puoli tai puolitoista tuntia ennen saunomista ja koitetaan muistaa lisiä vielä saunomisen aikana. Tuli tai palokaasut eivät suoraan kosketa kiviä, vaan lämpö johdetaan tulipesän kuoren ja hormin alaosan metallipinnan kautta kiviin. Jatkuvalämmittäinen on vaativampi lämmityksen suhteen. Puiden lisäämisen unohtaminen johtaa nopeasti saunatunnelman latistumiseen.

Kertalämmitteinen, myös varaavana tunnettu, kiuas sen lämmitetään ensin pidemmästi, jonka jälkeen siitä riittää löylyä pitkään. Kertalämmitteisessä kiukaassa tarvitaan paljon kiviä, joihin lämpö varastoituu. Kertalämmitteisen kiukaan täytyy olla jollain tapaa eristetty, ettei lämpö häviä turhan nopeaan. Kertalämmittäisessä kiukaassa kivet voidaan lämmitetään yleensä suoraan palokaasuilla.

Ulossavuava, varaava pönttökiuas oli 1900-luvun alun hittituote. Kuva Helsingin kaupungin museo (Finna.fi). CC v.4 BY lisenssillä käytetty. Kuvaaja tuntematon.

Puukiukaasta saa helposti paljon tehoa ja sen voi viedä mihin tahansa mihin polttopuutkin. Kiukaan sytyttäminen ei aina ole helppoa – etenkään kylmille ja harvoin käytetyillä mökeillä - vaikka onnistunut sytyttäminen voikin antaa lämmittäjälle mielihyvää. Lämpöä tulee helposti kuitenkin niin paljon, että ympäristöä täytyy suojata erillisillä suojalevyillä. Tämänkin jälkeen erityisesti jatkuvalämmitteinen kiuas on potentiaalinen palovammojen lähde.

Palamisen synnyttävät kaasut pitää myös johtaa ulos kevythormin tai perinteisen muuratun piipun kautta. Nämä tekijät yhdessä tekevät kiukaan sijoittelusta haasteellisempaa sähkövariaatioon verrattuna.

Savuamissuunta erottelee puukiukaat

Tavallinen saunoja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi savuamissuuntaa osana saunaa. Se on kuitenkin fundamentaalinen osa koko saunaa – ei pelkästään kiukaan ominaisuus. Modernisauna on yhtä kuin ulossavuava sauna ja sisäänsavuavakiuas eli savusaunan kiuas on oma käsitteensä. Näin ei ollut vielä sata vuotta sitten. Ulossavuavat saunat alkoivat yleistymään noin 1900-luvun alussa. Nykyään ulossavuavat saunat ovat standardi. Savuhormi helpottaa saunan sytyttämistä, parantaa vetoa ja vie mennessään palokaasut sivutuotteineen. Ulossavuavassa saunassa kokemukseen ei juuri vaikuta esimerkiksi puunlaatu, sillä sisään jää vain kevyt aavistus poltetusta puusta.

Savusaunassa sen sijaan moni asia on toisin. Savukiukaat ovat lähtökohtaisesti kertalämmitteisiä, suuria, varaavia kivistä tai tiilistä tehtyjä saunamoottoreita. Palokaasut lämmittävät kiuaskivet ja sen jälkeen nousevat löylyhuoneen ilmatilaan etsimään ulospääsyä. Jos savusauna on suunniteltu hyvin, savu siirtyy ulos saunasta nopeasti ja hallitusti. Tämä tapahtuu savupiipulta näyttävän lakeisen tai seinän yläreunan räppänien kautta. Kiukaan yläpuolinen osa saunaa on siis piipun jatke.

160424-Saunasaari-maisemasaunan-savukiuas-6391 — Saunasaaren maisemasaunan massiivinen, mutta matala kiuas. Savut johdetaan erillisellä huupalla suoraan hormiin, jolloin sauna pysyy varsin puhtaana.

Tämä tiivistetysti kiukaiden kokemuksellisista ominaisuuksista. Tulevissa artikkeleissa lisää sähkö-, puu- ja savukiukaiden ominaisuuksista sekä suomalaisten kiukaiden valikoimista.

Saunarakennuksen huoneratkaisut 4

Päivitetty 08.05.2016

Tämän blogin artikkeleissa olen nostanut erillisen saunarakennuksen ensisijaiseksi ratkaisuksi saunatarpeisiin. Riippumatta siitä suunnitteleeko saunamökkiä, omakotitalon sauna-osastoa vai asuntoyhtiön saunakabinettia, huoneiden määrä ja suhteellinen koko on varsin olennainen kysymys.

Huoneratkaisut vaikuttavat suoraan saunakokemuksen laatuun, tosin ensisijassa tilan käytettävyyden kautta. Kirjoitin edellisessä artikkelissa saunatarpeista ja käyttötavoista. Huoneratkaisujen pitäisi perustua näiden tarpeisiin ratkaisemiseen. Keskeisimmät valinnat ovat seuraavat:

Huoneiden lukumäärä
Huoneiden käyttötarkoitus
Ulkotilojen laajuus ja toiminnot

Huoneista keskeisin on tietenkin itse sauna, tai ”löylyhuone”, jonka kokoon kannattaa panostaa. Pekka Tommilan suositus löylyhuoneen minimikooksi oli yli 10 kuutiometriä, johon päästään esim. 4m2 pinta-alaisella, 2,5m korkealla saunalla.

Kaikki alkoi yhdestä tilasta

Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala on selvittänyt suomalaisten savusaunojen rakennustapoja ja –malleja maan laajuisesti. Hänen aineistonsa perusteella 1900-luvun alussa saunamökki oli tyypillisesti yhden huoneen kokonaisuus. Ensimmäisessä vaiheessa saunoja laajennettiin riimalla tai kodalla. Riima oli katon jatke sisäänkäynnin puolelta avokatoksena, jolloin syntyi hieman nykyistä terassia muistuttava lattiaton lisätila. Kota eli porstua oli yksinkertaisimmillaan lappilaistyylinen pistekota, myöhemmin jo enemmänkin erillinen huone. Sinne voitiin sijoittaa pata veden lämmitykseen, tällöin taloustöitä voitiin tehdä kiuasta lämmittämättä.

Jo 1950-luvulle päästessä alkoivat saunamökkien vaatimukset selvästi kasvaa. Viherjuuren Sauna-oppaasta vuodelta 1955 löytyy sen ajan sauna-aktiivin Tuusulan järven rantasaunan pohjapiirustus. Siinä on jo erillinen, lämmitetty pukuhuone, jota Viherjuuri piti edistyksellisenä.

1955-Viherjuuri-Tuusula-sauna — Viherjuuren Saunaoppaassa esitelty kaksihuoneinen mallisauna 40-luvun lopulta. Kuva julkaistu Design-museon luvalla.

2000-luvun alun saunamökkistandardi: 3h + wc

Kehitys ei suinkaan pysähtynyt yhteen lisähuoneeseen. Pekka Tommilan toimittamassa 1980-luvun alkupuolen Rakennan saunan –oppaassa, esimerkkisaunassa on löylyhuone, pesuhuone ja pukuhuone. Lisäksi kirja suosittelee pystyttämään erillisen WC:n näiden ulkopuolelle ja varaamaan tilaa siivouskomerolle tai muulle varastolle. Tämän esimerkin kaltaisia kolmioita löytyy runsain mitoin myös nykyisten mökkivalmistajien tuotevalikoimista. Ainoa ehkä lyhytikäisemmäksi jäänyt muoti oli 90-lukujen saunakabinetin takkahuone, joka ei erillisenä tilana ole enää niin haluttu.

Salvoksen esimerkki tyypillisesti 2000-luvun standardisaunamökistä. Tässä mallissa vessanpönttökin on mahdutettu kylpyhuoneeseen.

Mielestäni uutta saunaa tai saunauudistusta tekevän ei tarvitse kiinnittäytyä mihinkään huonestandardiin. Myynnissä on edelleen myös yksihuoneisia saunamökkejä. Itse esimerkiksi päätin luopua erillisestä suihkusta ja pesuhuoneesta saunamökissäni.

Joidenkin mielestä löylyhuoneen kuumuudessa peseytyminen on vastenmielistä, mutta tämän kokemuksen taustalla on todennäköisesti yritys huljutella itseään tarkoitukseen suunnittelemattomissa saunatiloissa.

Paljonko tilaa saunassa peseytyminen vaatii?

Jos sauna rakennetaan sauna ilman erillistä pesuhuonetta, pitää peseytymisellä varata oma tilansa. Tästä huomautin jo saunatarpeiden analyysin yhteydessä. Tarkemmin ottaen tarvitaan lattiatilaa, penkkitilaa ja erityisesti ilmatilaa.

Lattiatilan suosituksia saunassa, ilman suihkua, peseytymiseen ei moderneista lähteistä löydy. Rakennustiedon Saunan suunnittelu –kirjasta löytyy hyvin tarkkoja mitoitusohjeita saunaan. Näissä suihkulle suositellaan vajaan neliön (90x90cm) tilaa. Tämä suihkukoppien keskikokoa vastaava tila riittänee myös alkeellisempaan peseytymiseen.

160424-ulkosaunan-pesuvadit-889 — Ulkosauna peseytymisvälineineen. Lauteiden leveys 280 cm, huoneen pituus 250cm. Peseytymistila heti oven edessä, kuvanottopaikalla.

Lisää tilaa vaaditaan kuitenkin, jos suihku on korvattu vesiastioilla ja koussikoilla tai kuupilla. Tämä penkkitila pitää nostaa lattiatasosta ylös pelkästään ergonomisista syistä. Tavanomaiset vadit ja ammeet ovat halkaisijaltaan 35-45 senttimetriä, joten yhden saunapeseytyjän lattiatilan tarve nousee noin puoleentoista metriin, jos pari tällaista ämpäriä varataan per nenä. Jos kylvettävänä on myös pieniä lapsia, pitää yhtenäistä tilaa olla noin kaksinkertainen määrä. Puolisen neliötä lattiatilaa pitää varata myös kylmävesiastioille. Tästä saadaan suositukseksi noin 2,5m2 lattiatilaa perhesaunalle, jossa peseydytään.

Ilmatila, eli pystysuuntainen tila, on peseytymiskokemuksen kannalta olennaista. Kuten saunafysiikkaa koskevasta artikkelissa kerroin, sauna lämpenee ylhäältä alas. Jos saunan sisätila on korkea, kuten vanhoissa yksihuoneisissa saunoissa yleensä oli, ei lattian tasossa peseytyessään tarvitse välttämättä hikoilla. Korkeiden parvilauteiden alle saattaa jopa mahtua peseytymään! Riittävä lattiatila on tosin edelleen oltava, muun muassa turvavälinä kiukaaseen, mikäli kiuas on pinnaltaan lämpenevää sorttia.

Toinen lattiatilaa säästävä ratkaisu ovat siirreltävät portaat tai alalauteet. Jos lauteet voi työntää vaikkapa muiden lauteiden alle peseytymisen ajaksi, syntyy lisätilaa ilmaiseksi. Sauna voi siis hyvinkin pitkien perinteiden mukaisesti rakentaa ilman pesuhuonetta, kunhan asian huomioi löylyhuoneen mitoituksessa. Suuremmalla saunojamäärälle tämä ratkaisu ei enää ole optimaalinen.

Saunan ovi kiinni – löylyt karkaa!

Huoneiden yhteydet

Löyly-, pesu- ja pukuhuoneella on luonteva yhteys toisiinsa. Näillä yhteyksillä on vaikutusta myös saunakokemukseen. Saunan ovi palvelee ihmisten kulkemisen lisäksi myös ilmanvaihtoa.

Jos saunan ovi on kovin korkea ja ihmisiä rappaa siitä jatkuvasti, vaihtuu saunan ilma tiheään. Olennainen kysymys on myös mihin löyly karkaa. Jos saunasta johtaa ovi suoraan ulos, se menee harakoille. Samalla tulee ulkoa sisään kylmempää ilmaa. Talvella tämä voi olla huomattava lämpöhävikki ja tekee saunomisesta epämiellyttävää.

Jos taas saunan ovi aukeaa johonkin toiseen huoneeseen, voi sinne lämmön lisäksi virrata vesihöyryä eli löylyä. Ja jos tämä rinnakkainen huone sattuu vielä olemaan viileä tila, tulee kosteus hyvin todennäköisesti tiivistymään siellä oleville pinnoille aiemmin esitettyjen fysiikan lakien mukaisesti.

Tätä ongelmaa voi välttää kahdella hyvällä ja yhdellä keskinkertaisella ratkaisulla:

Höyryeteinen
Pieni oviaukko
Muiden tilojen lämmitys

Höyryeteinen on neliön tai kahdnevälitila, joka ainoastaan hillitsee ilmanvaihtoa saunan ja muiden tilojen tai ulkoilman välillä. Se auttaa pitämään saunan lämpimänä ja muut tilat kuivina. Yllä esitellyssä Tuusulan-saunassa oli tällainen tila, josta saunaa ja pukuhuonetta myös lämmitettiin.

Saunojen ovet eivät aiemmin ole olleet nykyisten – mielestäni kyseenalaisten – rakennusvaatimusten mukaisia jättiläisiä. Ovesta on pitänyt kumartua ja jalkaa nostaa kynnyksen yli. Vanhoja perinteitä kunnioittavassa Juha Telkkisen vuoden 2013 savusaunassa oviaukko on 80 x 80 cm, ja kynnys 50 cm lattiasta. Olennaista on yläreunan eli kamanan korkeus. Mitä alemmaksi se laskee, sitä vähemmän lämpöä ja höyryä ovesta ulos pääsee.

Juha Telkkisen savusaunan ovi. Kuvan ©Juha Telkkinen, käytetty luvalla. Kuva osoitteesta http://www.telkkinen.fi/kuvia-kirjasta/

Kolmantena ja heikoimpana vaihtoehtona on lisälämmitys. Pitämällä myös muita tiloja lämpimänä saadaan ilmankosteuden tiivistymisongelmaa vähennettyä, sillä lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta. Esimerkiksi omassa saunarakennuksessani strategia tulee olemaan ensisijaisesti tämä - ei kovinkaan ideaali ratkaisu.

Tilojen keskinäiset suhteet

Lopuksi vielä tilojen keskinäisistä mittasuhteista. Esitin aiemmin oman mallini siitä, miten suomalaiset yleensä saunovat. Siinä tapahtuu säännöllisestä siirtymistä kylmästä lämpimään ja takaisin. Tässä tapauksessa tilanluonne ja saunojien määrä asettavat saunasuunnittelulle omat haasteensa. Jokaiselle yhtäaikaiselle saunojalle pitää olla tilaa.

Saunoja mitoitusohjeissa lähdetään yleensä itse löylyhuoneen kapasiteetista. Lauteilla istuja tarvitsee tilaa noin 60 cm sivusuunnassa. Tyypilliselle 240cm lauteella mahtuu siis neljä henkeä (lauteiden mitoituksesta tulevassa artikkelissa enemmän). Tätä enempää ei monessakaan yksityiskäytössä olevassa perhesaunassa kerrallaan oleskele. Puukiukaalla tällaisen saunan minimikooksi tulee noin 240 x 210 cm. Mieluummin vähän enemmän, kuten omassa saunassani, jonka löylyhuone on 240 x 240 cm.

Kun saunahuoneen neliöt on laskettu, voi seuraavaa Tommilan kirjan mitoitussuositusta käyttää muiden tilojen minimikokojen laskemiseen: Sauna 1, pesuhuone x 1.5 ja pukuhuone x 2. Esimerkiksi, sauna 4m2, pesuhuone 6m2 ja pukuhuone 8m2.

Saunan huoneiden mittasuhdesuositukset Tommilan Rakennan saunan -kirjan mukaan. Alimmalla rivillä esimerkkihuonekoot neliöissä.

Otetaan tähän historiallisena vertailuna 1930-luvun Neuvostoliitosta olevat tarkat mitoitusohjeet hyväksytyille tyyppisaunoille:

Tila	m2/henki
Päällysvaateaula	0,35-0,65
Odotushuone	0,75
Riisuutumishuone	1,3
Pesuhuone	2,25
Löylyhuone	4,5

Katon ja lauteiden välin piti olla vähintään 1,8m ja huonekorkeutta 3-3,5m. Neuvostoliiton saunoissa tilasuhteet menivät siis kutakuinkin 4:2:2 suhteessa, tai lähes 1:1 saunan ja muiden tilojen kanssa.

Yhteenveto

Pukuhuoneen koko ja sen tilasuunnittelu on omien kokemuksieni mukaan olennainen asia viihtyvyyden kannalta. Tilaa saa hukkumaan kahdenkin ihmisen vaatteiden säilyttämiseen hyvin paljon, ellei sitä vaatetiloja ole hyvin suunniteltu. Toisaalta, erityisesti kesäsaunassa ulkotilat voivat laajentaa seurustelutiloja pukuhuoneen ulkopuolelle, joten pienikin pukuhuone saattaa riittää.

Omassa saunassani en pystynyt venyttämään pukuhuoneen hirsiä mitoitusohjeen mukaisiksi. Pukuhuone on 1,4 kertaa saunan kokoinen. Tulen siis panostamaan pukeutumistilan toimivuuteen muilla tavoin. Sisätilojen lisäksi katettua terassia tulee saunamökkiini yhtä paljon kuin sisätilaa, minkä toivon kompensoivan sisätilojen niukkuutta.

Ulkotilat

Ulkotiloilla voi myös jossain määrin paikata sisätilojen puutteita. Katetut terassit, nykyajan riimat, sopivat hyvin vilvoittelutiloiksi. Kylpypaljut ovat myös yleistyneet Suomessa ja niillä voi mahdollisesti paikata erillisen kylpyhuoneen puutetta. Toisaalta, joskus voi olla mielekästä myös hajauttaa eri toimintoja eri rakennuksiin. Esimerkiksi Helsingin edustalla olevan Saunasaaren saunojen vieressä nököttää toinen pesu- ja pukeutumisrakennus. Erilliset ulkohuussit ovat mökeillä myös klassikoita. Lopuksi pitää muistaa, puulämmitteisessä saunassa katettua ulko- ja sisätilaa pitää varata myös polttopuille, jos halutaan polttaa puuta vähäpäästöisesti ja taloudellisesti.

Lue lisää muualta:

Lisätietoja perinteisten saunojen mittasuhteista saa Vuolle-Apialan Savusaunakirjasta sekä Samuli Paulaharjun Karjalainen sauna –kirjasta. Tarkkoja ohjeita nykysaunojen sisustukseen löytyy Rakennustiedon Saunan suunnittelu ja Pekka Tommilan Sauna kirjoista.

Käyttötarpeet saunasuunnittelussa

Päivitetty 08.05.2016

Suunnittelu tarpeiden mukaan

Omaan käyttöön tuleva sauna kannattaa mukauttaa omien tarpeiden mukaiseksi. Kaikkia vakiintuneita saunasuunnittelun periaatteita tai käytäntöjä ei kannata ilman harkintaa muuttaa. Mutta minusta parempi tähdätä omia kokemustavoitteita vastaavaan saunaan, eikä kuvitella mistä seuraava saunavieras tai kiinteistön tulevaisuuden omistaja on kiinnostunut. Tämä artikkeli auttaa ymmärtämään mitä viisi keskeistä saunatarvetta mielestäni ovat.

Saunatarpeiden muutos – mihin suomalainen tarvii saunaa?

2000-luvun suomalaisella saunaan liittyvät tarpeet ovat varsin erilaiset kuin 1800- ja 1900-luvun esivanhemmilla. Samaan aikaan kun saunoja on enemmän kuin koskaan, voisi väittää, ettei keskiverto suomalainen enää oikeastaan tarvitse saunaa. Lääketieteen kehitys on lähes tyhjentänyt saunan terveydenhoidon toiminnoista – sairaat, kuolleet ja syntyvät hoidetaan omissa erikoistiloissaan. Elintarvike- ja juomateollisuus poistanut omavaraistalouden tarpeet. Suomalaisten asunnoissa on järjestään suihkut. Jos suomalainen kuluttaa keskimäärin peseytymiseen 60 litraa vettä päivässä (http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/mihin_energiaa_kuluu/vedenkulutus), ei saunomiseen vaikuta tarpeelliselle myöskään hygienian vuoksi. Täytyy myöntää, että viimeistä argumenttia en itsekään lähes vuoden saunapaaston ulkomailla kärsineenä täysin voi allekirjoittaa…

Arjen luksus

Mielestäni on niin, että sauna on nykyään suomalaisille arkinen luksuspalvelu. Kylminä vuodenaikoina sauna tarjoaa helpon äkkilähdön kosteisiin ja lämpimiin olosuhteisiin. Huomioiden sen, että asuntomme ovat toisaalta maailman tiiveintä ja lämpimintä sorttia ja ettei keskivertopalkansaajan tarvitsee päivällä ahertaa kylmässä, on mielestäni perusteltua väittää, ettei saunaa tarvita Maslowilaisten perustarpeen tyydyttämiseen, vaan henkiseen irtiottoon tai jopa hemmotteluun.

sauna on nykysuomalaiselle arjen luksusta.

Viisi suomalaista saunatarvetta

Etsin suomalaisten saunatarpeita sen perusteella mihin saunaa käytetään. Erilaisia käyttötapoja löydän arviolta ainakin viisi. Ne eivät ole toisensa poissulkevia, mutta kuvaavat mielestäni hyvin erilaisia asennoitumisia saunomiseen. Ne alkavat traditionaalisesta saunomisesta:

Perusteellinen puhdistautuminen. Moni on sitä mieltä, ettei ilman saunaa puhdistu kokonaan. Historiassa sauna oli myös erityisesti maaseudulla ainoa lämmin tapa peseytyä.
Palautuminen. Kuntosalien, kylpylöiden ja urheilukeskusten saunat ovat pitkään toimineet urheilurutiinien loppuhuipentumana. Palautumissaunassa pistäydytään yleensä lyhyesti ja jatketaan sitten reippaasti uusin koitoksiin.
Seurustelu ja neuvottelu. Saunaan mennään usein yhdessä. Joissakin saunaillanvietoissa enemmän aikaa kuluu pukuhuoneessa ja terassilla juoruiluun kuin lämmittelyyn. Kekkonen ja Nokia tekivät saunoista tunnettuja myös neuvotteluhuoneiden jatkeina ja tämä poliittisen saunan traditio jatkuu edelleen (kts. myös valtiosihteeri Pertti Torstilan juhlapuhe) .
Saunominen. Joskus mennään vakavissaan ihan vaan saunaan. Vaikka yksin. Tätä voisi pitää myös suomalaisena meditaationa, hiljentymisen ja rauhoittumisen muotona.
Terveydenhoito ja muut rituaalit. Erilaisia saunataikoja myös edelleen harrastetaan. Jo keskiajalla tunnettu morsiussauna on elossa, mutta kuppaamisen ja hieromisen tilalle saunaan on tuotu uusia terapiatapoja sekä jopa urheilua.

Saunatarpeiden soveltaminen suunnitteluun

Jos mietitään suomalaisten työpaikkojen tai ystäväpiirien saunailtoja, niin niissä yhdistyy useampia saunatarpeita. Luulen, että tämä on hyvin tavallista. Psykologinen fakta on se, että ihmisillä on useampia motivaatioita eivätkä he aina ole niistä itsekään täysin perillä.

Saunan suunnitteluun tarpeiden vaihtelu asettaa omat haasteensa. Vaikkapa julkisten tilojen yhteydessä olevissa saunoissa voi olla tilankäytön kannalta tehokasta, mikäli saunasta saa nopeasti kipakat löylyt ja äkkiä hien pintaan (saunatarve #2 keskiössä). Tällöin saunassa ei tarvitse hikoilun takia viettää pitkiä aikoja. Jos taas saunassa haluaa perusteella peseytyä on pesutiloihin ja vedensaantiin kiinnitettävä huomiota (saunatarve #1). Toisaalta, jos peseytyminen on toissijaista, voi pesuhuoneen minimoida ja peseytymisen hoitaa vaikka löylyhuoneessa. Tämä onnistuu hyvin, erityisesti jos sisäkorkeus on suuri pitämään lattiatason viileänä.

Silloin kun saunominen on ainoastaan termi yhdessäololle, syömiselle, juomiselle ja henkevälle keskustelulle, ovat pukuhuone- ja vilvoittelutilat tärkeitä (saunatarve #3). Ja jos saunassa - tai saunomisen yhteydessä - harrastetaan jotain tavanomaisesta hikoilusta poikkeavaa toimintaa, pitää saunatiloja mahdollisesti mukauttaa näiden mukaan. Samoin jos saunojilla on erityistarpeita, kuten liikuntarajoitteita tai heikkonäköisyyttä, täytyy nämä huomioida kaikessa tilasuunnittelussa. Saavutettavuutta ollaan tosin nykyään varmistamassa myös rakennusvalvonnan toimesta, joten esimerkiksi pyörätuolille liian kapeita oviaukkoja ei enää vahingossa voi luvallisiin uudis(tus)kohteisiin rakentaa.

Keskittyneen saunomisen (tarve #4) voisi liittää jopa edellä mainittuun Maslowiin. Tarvehierarkian toisella tasolla on yksityisyyden tarve, joka myös meditatiivisessa saunomisessa toteutuu.

Sauna ja erikoistarpeet

Jos saunassa aiotaan harrastaa muutakin kuin hikoilua ja puhdistautumista. Ja kyllähän siellä harrastetaan. Omien harrastusten kautta voi miettiä jättääkö saunasuunnitelma tilaa halutuille urheilulajeille, kuten jooga, pilates, hieronta, kuppaus tai seksi.

Saunajooga ja -pilates yrittäjänä toimiva Tiina Vainio vastasi kysymyksiini näihin harjoituksiin sopivista saunaolosuhteista. Hänen mukaansa saunajooga ei tarvitse merkittävästi normaalisti poikkeavaa tilaa, siinä harjoitellaan istumisasennossa. Sen sijaan lämpötila pitäisi vakioida noin viiteen kymmeneen asteeseen. Tiina toivoo suunnittelussa keskittymistä tilan rauhoittavaan estetiikkaan, mieluusti esimerkiksi ikkunan läpi saatavaan luonnonvaloon. Monissa saunoissa on kiuas hallitsevasti keskellä, tilan käyttöä ahdistavat kaiteet, hämärää ja tunkkaista. Tiina kaipaa joogasaunan sisustukseen vaaleita sävyjä ja puuta.

Perinteisiä hierontapalveluita varten tarvitaan yleensä saunan yhteyteen oma tilansa. Kuppaamista ja joitakin muita perinnehoitoja tehdään perinteisesti nimenomaan saunassa, joten näille pitäisi olla sopivat olosuhteet. Tilojen puhtaanapidettävyys ja sopiva lämpötila ovat keskeisiä vaatimuksia. Lämpötilan säätäminen saunassa tapahtuu yksinkertaisimmin korkealla sisätilalla. Koska sauna lämpiää ensisijassa katosta alaspäin, on katonrajassa aina lämpimintä ja lattiatasossa viileintä. Korkeassa tilassa näiden väliin jää lämpimän, muttei kuuman ilman alue, jossa erilaiset saunahoidot sujuvat siedettävissä lämpötiloissa. Samoilla periaatteilla saunatilat soveltuvat myös erilaisiin hellyyden osoituksiin.

Yhteenveto saunatarpeista

Esittelin tässä artikkelissa viisi esimerkkiä suomalaisten saunan käyttötavoista. Näiden tavoitteena on selventää sitä, mihin saunatiloja tarvitaan. Nämä yleiset käyttötarpeet realisoituvat jokaisessa kohteessa ja käyttäjäryhmässä omalla tavallaan. Yleisten käyttötapausten lisäksi on syytä huomioida saunojien erityistarpeita ja erityisiä käyttötapoja.

Sauna ja seksi : Jälkikirjoitus

Ulkomaalaisille joutuu usein selittelemään, ettei suomalaisella saunalla ole mitään tekemistä seksin kanssa vaikka alasti ollaankin. Tyypillisesti julkiset saunat Suomessa harjoittavat sukupuolierottelua tai säädyllistä pukukoodia. Saunan kyseenalainen maine ja kysymysten tausta on kotoisin niistä kulttuureista, joissa saunat toimivat sukupuolivähemmistöjen tai kaupallisten seksipalvelutarjoajien ja ostajien kohtauspaikkana. Tällaisiin saunamuotoihin ei Suomessa vahingossa törmää.

Seksistä ja saunasta ei hirveästi puhuta kotimaisessa keltaisessa lehdistössäkään tai alan kirjallisuudesta. Jos vähistä kirjoituksista haluaa yhteenvedon, niin paljastuu ettei suomalainen sauna ole koskaan ollut niin viaton kuin mielellämme vierasmaalaisille kerromme. Sekä Juha Nirkon toimittamasta Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin perustavasta Sauna-kokoelmasta että erityisesti Laura Puromiehen folkloristiikan pro gradu -työstä, joka perustui uudempiin suomalaisten saunakokemusten keräystyöhön, ilmenee, että perhesaunomiseen on aina silloin tällöin liittynyt myös intiimi yhdessäolo.

Asiasta voisi yksinkertaistettuna todeta, että

vaikka hyvin harva suomalainen enää syntyy saunassa, niin joku on edelleen saattanut saada siellä alkunsa.

Todennäköisesti aiheen arkaluontoisuuden vuoksi en ole toistaiseksi löytänyt suomalaisesta saunakirjallisuudesta ainoatakaan mainontaa siitä, miten saunan voisi suunnitella tämän perustarpeen näkökulmasta. Kerron kyllä jos tulee vastaan (mallia voisi toki ottaa keskiajan keskieurooppalaisista "saunoista"). En tosin usko, että nokkelat suomalaiset tällaista ohjetta erikseen tarvitsevat. Rakkauden harjoittamisesta populaarimediassa:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305690330159
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000638843.html
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000623441.html

Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland

Lämpö ja ilmanvaihto – hyvien löylyjen tärkeimmät tekijät 2

16.04.2016

Saunafysiikan perusteet

Lampö ja ilmanvaihto ovat saunakokemuskolmioni kaksi tukijalkaa. Lämmön lähteenä on suomalaisessa saunassa kiuas. Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmön siirtämiseen kiukaalta saunojien iloksi. Toimivan ilmanvaihto tekee saunassa oleilusta miellyttävää tai jopa nautinnollista. Tämä artikkeli taustoittaa kiukaan valinnasta ja ilmanvaihdon suunnittelusta kertovia tulevia artikkeleita.

Miksi saunassa tulee lämmin?

Lämpöä siirtyy saunojaan neljällä eri tavalla. Nämä ovat:

Johtuminen
Säteily
Konvektio
Höyrystymislämmön vapautuminen

Lämmön siirtyminen koetaan miellyttävänä, kun se tapahtuu tasaisesti tai ennustettavissa ympäri kehoamme.

Jos puulämmitteisen kiukaan yläosaan koskee lämmittämisen jälkeen, tulee sormi kipeäksi. Johtuminen eli konduktio aiheuttaa pahimmillaan palovammoja. Koska kiuasta ei ole tapana halailla, tulee saunassa johtumisen kautta lämpöä lähinnä istuinpinnoista. Jo 50 asteen yläpuolella alkaa kaipailla takapuolen ja penkin väliin eristettä tai jäähdykettä.

Avotakan edessä on mukava lämmitellä, sillä se säteilee lämpöä. Mitä pienempi sauna ja huonommin eristetty kiuas, sitä enemmän lämpöä suhteellisesti siirtyy säteilyn avulla. Koska en tämän sivuston puitteissa pidä ns. infrapunasaunaa sauna, en myöskään suosittele säteilylämmöllä lämmittämistä ainoaksi lämpölähteeksi. Toisaalta kauttaaltaan mustuneessa ja perusteellisesti lämmitetyssä savusaunassa säteilylämpö voi myös olla miellyttävää, kun sitä saadaan sopivasti joka suunnalta.

Konvektio eli kuljettuminen on saunomisen kannalta keskeinen lämpiämismuoto. Kiuas lämmittää saunan ilmaa ja saunan ilma taas saunojia. Mitä kovempaa ilma liikkuu, sitä tehokkaammin lämpöä siirtyy. Saunasampo-kiukaiden patentoitu idea oli lisätä kiukaaseen puhallin, joka liikuttaa ilmaa kiukaan läpi, siirtäen lämpöä saunaan. Periaate on siis sama kuin auton sisätilalämmittimellä, joka puhaltaa ja lämmittää yhtäaikaa.

Ilman liikettä saunassa saa aikaan myös löylynheitto. Erityisesti jatkuvalämmitteisissä puukiukaissa ja varaavissa kiukaissa ilma kiertää kiukaasta kuin itsestään, sillä lämpimän ilman noustessa ylös, tulee viileämpää ilmaa alas.

Mutta miksi löyly tuntuu kuumalle?

Meteorologian professori Timo Vesala on kirjoittanut löylyn vaikutuksesta. Löyly, eli ilmankosteuden tilapäinen lisääminen, ei suoraan vaikuta saunan lämpötilaan. Lämpömittari ei hievahdakaan löylyn heittämisestä samalla tavalla kuin napakka löyly ajaa saunojan pois ylälauteilta.

Löylyn kuumuuden selitys löytyy veden tiivistymisen luovuttaman lämpöenergian kohdistumisesta iholle. Koska ihminen on saunoessaankin tasalämpöinen, noin 37 asteinen kappale, mutta saunassa lämpötila on jossakin 70 asteen yläpuolella, olemme me saunassa suhteellisin kylmiä olentoja.

Mitä tapahtuu saunaan viedyllä kylmällä ”limsa”tölkille, pöytään pakastimesta nostetulle jäätelöpaketille tai talvella ahkerasti käytössä olevalla vessanpöntön vesisäiliön reunalle? Näihin kaikkiin tiivistyy kosteutta, koska ne ovat ympäristöään viileämpiä.

Kosteuden tiivistymisen myötä siirtyy myös energiaa, joka on aikanaan käänteisessä prosessissa hävinnyt. Ihminen säätelee lämpötilaansa mm. hikoilemalla, sillä hiki haihtuessaan vie lämpöenergiaa pois iholta. Tämän takia kostea iho tuntuu kylmälle. Saunassa hikoilu ei onnistu näin helposti, sillä mikäli kosteus on lämpötilaan nähden riittävän korkea, alkaa vesi höyrystymään iholle haihtumisen sijaan. Tämän takia saunassa tulee kuuma.

Ilmanvaihdon merkitys: hyvää ilmaa tarvitaan

Ilmanvaihtoa tarvitaan osaltaan lämmittämään saunaa, mutta myös pitämään ilma saunomisen kannalta hyvänä. Ilmanvaihdolla on tärkeä rooli saunan tasaisessa lämmittämisessä. Fysiikan lakien mukaan saunan lämpimin paikka on aina sen korkeimmassa pisteessä, sillä lämpö – ja myös löyly- nousee aina ylös. Sitten alaspäin. Sopivalla ilmanvaihdolla saadaan sauna tasaisen lämpimäksi, huonolla ilmanvaihdolla ja laude-kiuas –suunnittelulla tilanne on päinvastainen.

Saunojien hikoillessa lauteilla, erittyy saunailmaan hikeä, tai ainakin sen hajua, sekä hengityksen mukana hiilidioksidia. Sekä hiki että hiilidioksidi pitäisi saada saunailmasta poistettua, jotta oleskelu on miellyttävää. Lisäksi ilmanvaihtoa tarvitaan ilmankosteuden hallitsemiseksi.

Saunassa ilmanvaihdon merkitys korostuu korkean lämpötilan ja kosteusvaihtelun vuoksi. Kuten äsken kerroin, liittyy kosteus olennaisesti lämpökokemukseen. Jos saunassa ei olisi ilmanvaihtoa, mutta löylyä heitettäisiin, kohoaisi saunan kosteus pikku hiljaa hyvin korkeaksi. Tällaisessa saunassa oleskelu olisi hyvin tukalaa. Ilmanvaihdon pitää siis myös poistaa löylyn mukana tulevaa kosteutta. Alla oleva kuva on VTT:n tutkimuksesta, jossa on kaksi toimivaa ja kaksi huonoa ilmanvaihtoratkaisua kosteuden poiston näkökulmasta:

1992-Äikäs_Rolfberg-Kosteuden vaihtelu-VTT — Kosteuden kertyminen tai tasainen poistuminen VTT:n tutkimuksessa. Löylyä lisättiin 5 minuutin välein. T1 ja T2 eivät toimi, vaan kosteus lisääntyy. T3 ja T4 poistavat kosteutta sopivasti. Lähde: Äikas, Erkki & Holmberg, Rolf. Saunan lämpötilat ja ilmanvaihto . Espoo 1992, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT 1431.

Pelkästään saunan korkea lämpötila, ilman kosteutta, ohentaa ilmaa. Kuumassa saunassa ei siis periaatteessakaan ole yhdessä litrassa ilmaa niin paljon kuin normaalissa ilmanpaineessa. Ääriesimerkkinä täysin kuiva 120 asteinen sauna vastaa happiolosuhteiltaan kolmen kilometrin korkeutta. Koska vesihöyry syrjäyttää happea, muuttuu hengittäminen yhä vaikeammaksi, jos kovissa lämmöissä lyödään löylyä. Jos ilmankosteus nousisi 100%:in RH, niin saunassa ei olisi ollenkaan happea – ja jatkuvalämmitteinen kiuas sammuisi. Palokuntakin sammuttaa tulipaloja tukahduttamalla niitä vesihöyryllä!

Lopputuloksena saunan lämpötilan ja kosteuden suhde hyvin toimivassa saunassa mukailee alla olevan kuvan tilannetta, jossa saunassa vuorotellen hikoillaan ja altistutaan lämpöaalloille:

2000-Mäkelä-Löylykäyrä ilmankosteus lämpö-Sauna-lehti — Esko Mäkelän kuva löylyn vaikutuksesta kastepisteeseen saunailmassa. Katkoviiva osoittaa normaalia ruumiinlämpöä, jonka yläpuolinen kasteuspiste tarkoittaa kosteuden tiivistymistä iholla, alapuolinen kosteuden haihtumista. Julkaista oikeudenomistajien luvalla.

Tässä lämmön ja ilmanvaihdon perusteet. Palaan tulevissa artikkeleissa siihen, miten kiuas vaikuttaa lämmitykseen ja kuinka ilmanvaihto saadaan toimimaan niin painovoimaisesti kuin koneellisen ilmanvaihdon kohteissa.

Lisää lukemista:

Saunan fysiikasta lisätietoa löytyy mm. Esko V. Mäkelän Sauna-lehteen vuonna 2010 kirjoittamasta artikkelista Löyly fysikaalisena ilmiönä. Linkitetty artikkeli on julkaistu Saunologia-sivustolla. Professori Vesalan artikkeli Arkhimedes-lehdessä kertoo pidemmin lämmön kokemuksen fysikaalisista taustoista: Timo Vesala (2010) Saunomisen sietämätön kuumuus.

Esko Mäkelä – Löyly fysikaalisena ilmiönä

Päivitetty 19.04.2016

Tässä artikkelissa julkaistaan liitteenä edesmenneen diplomi-insinööri Esko V. Mäkelän viimeisimmäksi saunafysiikka käsitteleväksi työksi jäänyt artikkeli Löyly fysikaalisena ilmiönä. Esko kirjoitti aiheesta saunalehteen useamman artikkelin, joista tämä on edustava ja mielestäni riittävä esitys aiheesta. Alunperin julkaistu Sauna-lehden numerossa 1/2000:

2000-Mäkelä-Löyly fysikaalisena ilmiönä-Sauna-lehti

Artikkeli julkaistu Suomen saunaseura ry:n ja Esko Mäkelän perikunnan luvilla, kiitos molemmille!

Hirrenveisto käsityönä – pyöröhirsien käsittely 5

Päivitetty 19.04.2016

Kun ensimmäiset puut oli kuorittu maaliskuun alussa, alkoi hirsiveistäjä Kari Peltola välittömästi seuraavan työvaiheen. Varsinainen hirsien veistäminen tarkoittaa tukkien muotoilemista seinähirsiksi yksi puu kerrallaan.

Hommat etenivät ensimmäisen kahden viikon aikana vauhdikkaasti alla olevan kuvan mukaiseen tilanteeseen. Siinä on valmiina neljä kerrosta. Kerron seuraavaksi pääkohdat pyöröhirren väistämisestä, kun käytetään ulkovarausta ja myös ämmänurkaksi kutsuttua koirankaulasalvosta (näistä kerrottiin artikkelissa hirsirakennuksen suunnitteluvalinnat). Tämän artikkelin loput kuvat on otettu neljä viikkoa veiston alkamisesta.

160412-hirsikehikko-4kerrosta-2900 — Kaksi täyttä viikkoa työn aloittamisesta: neljä kerrosta on jo valmiina. Purua ja sahajauhoa riittää.

Työ alkaa pohjahirsistä, jotka tässä tapauksessa halkaistiin moottorisahalla keskeltä kahtia. Tasapintaiset hirret on helpompi asetella pilarien päälle. Veistäminen edellyttää kohtuullisen hyvää työpiirustusta siitä, millainen mökki on rakenteilla. Hirsiveistäjä tekee siitä sitten omat tulkintansa ja luo hirsikehikon piirustuksen ja käytettävissä olevan materiaalin rajoitusten mukaan.

Veistäminen askel kerrallaan

Pohjan jälkeiset hirsikerrokset eli varvit veistetään hirsi kerrallaan. Tästä voisi erotella seuraavat työvaiheet, joiden kautta kehikko muodostuu:

Puun valinta
Puun katkaisu
Alustavan nurkkavarauksen tekeminen
Hirren nosto edellisen kerran päälle varauksen piirtämistä varten
Varaus ääriviivan mukaan
Hirren nosto varauksen tarkistamista, lopullista laskua
Halkeamisuran sahaus ja poskeaminen
Reikien poraaminen tapitusta varten
Valmiin hirren junttaaminen paikoilleen.

Tapit, jotka pitävät hirret vaakasuunnassa paikoillaan kiinnitetään kun rakennusta kasataan loppusijoituspaikalle.

Ensimmäiseksi jokaista seinää kohti valitaan sopivan pitkä puu. Puun pitää olla riittävän suora käyttöpituudeltaan ja halkaisijaltaan sopiva. Useimmiten käytetään seinän mittaisia puita, mutta tarvittaessa niitä jatketaan esimerkiksi väliseinän kohdalta huomaamattomasti. Puut katkotaan suunnilleen oikeaan mittaan, mutta hirsien päät tasataan vasta myöhemmin. Seuraavaksi tehdään alustava nurkkavaraus. Sen avulla hirsi saadaan laskettua lähemmäs oikeaa sijoituskohtaa, kun se asetetaan edellisen hirsikerroksen päälle ensimmäisen kerran varauksen piirtämistä varten.

Hirsi nostettuna aiemman kerran päälle varauksen piirtämistä varten

Kun hirsi on paikoillaan, piirtää veistäjä kynävaralla varauksen ääriviivan. Aiemmin on käytetty varausrautoja, mutta kynällä piirtäminen käy nopeammin. Kynävarassa on vesivaaka pitämässä työkalua kohtisuorassa. Idean on yksinkertaisesta alla olevan hirren muodon mukailu päälle tulevan hirren varauksessa. Kynän asema alemmassa puussa valitaan tavoitellun varauksen leveyden perusteella.

Kynävaran alapuoli seuraa linjaa, jolle seuraava hirsi asettuu.

Seinän varaus on tärkein tekijä seinän toiminnallisessa rakennepaksuudessa ja eristävyydessä, sillä varaus on hirsiseinän ohuin kohta. Omassa saunassani tavoitteena oli pitää varaus noin kymmenessä sentissä, aina yli kahdeksan. Vaihteluväli on seurausta siitä, että puut eivät ole tikkusuoria eivät tasapaksuja. Hirrenpäihin tehdään syvyysmerkintä. Tässä vaiheessa määritetään jo varauksen leveyttä.

Kun varaus on piirretty, siirretään puu työtasolle, jossa varaus voidaan veistää. Veistettäessä poistetaan ääriviivan mukainen puuaines hirren tulevasta alapinnasta. Kari käyttää veistämiseen kirvestä ja kevyttä moottorisahaa. Seuraavasta minuutin videopätkästä, miten veistäminen sujuu ammattilaiselta näillä työkaluilla:

Kun varaus on saatu ensimmäisen kerran tehtyä, Kari nostaa puun paikoilleen sovitusta varten. Koska varaus veistetään varoen tekemästä peruuttamattomasti liian suurta varausta, on hirren sovituksen jälkeen usein tarve jatkaa veistämistä lopullista laskua varten. Tällöin hirsi nostetaan uudestaan pois paikoiltaan.

Samalla kun varausta uudelleen viimeistellään maan tasossa, myös posketaan hirsi. Tämä tarkoittaa hirren kaventamista nurkan kohdalta sen päälle tulevan kerroksen sovittamisen helpottamiseksi. Nurkkasalvos on kohta, jossa hirret menevät ristiin. Tässä tapauksessa tyyliltään koirankaula, joka näkyy puoliympyrän muotoisena reikänä allaolevassa kuvassa.

Poskeamisessa hirttä kavennetaan nurkkasalvoksen kohdalta

Poskeamisen yhteydessä sahataan myös halkeamisura. Sen Kari tekee yhtenäisenä moottorisahan terän levyisenä railona varauksen pohjaan, hirren alareunaan. Kun hirsikerroksia on useampia, on yksinäisen veistäjän pakko hyödyntää traktorin hydraulinostinta puun liikutteluun.

Hirsien liikutteluun tarvitaan käsivoimien lisäksi apuvälineitä. Kari käyttää traktorin nostinta.

Erityisesti nurkasta pitää saada mahdollisimman tarkasti sovitettu, ettei ämmä pääse virnistämään. Lopuksi varauksen voi viimeistellä sähköisellä pistosahalla (rosvosaha). Pistosahassa Kari käyttää tarpeen mukaan kolmen eri hammastuksen teriä. Näitä on hyvä olla varastossa, sillä kaikkien elinkaari ei ole kovin pitkä.

Pistosahalla tehdyn varauksen jälkeen hirsi alkaa olla valmis ja se juntataan tiukasti paikoilleen lekalla. Hirsi kutistuu tämän jälkeen jatkuvasti, joten salvos on parin kuukauden jälkeen jo ilmavampi. Hirren väliin jäänyt sahajäte pitää vielä myöhemmin poistaa. Tässä tapauksessa se tapahtuu viimeistään purettaessa kehikkoa veistopaikalta rakennuspaikalle siirtoa varten.

Viimeisinä töinään hirsiveistäjä poraa tappeja varten reiät. Kari tulee käyttämään halkaisijaltaan 24mm paksuisia puutappeja hirsien kiinnittämiseen. Hän poraa vastaavan reiän noin kahden metrin välein uudesta hirsikerrasta läpi alempaan. Tämä varmistaa riittävän laskeutumisvaran. Käsipelillä porattaessa ei jaksettu tehdä näin syviä tapinreikiä…

Yhden parin metrin hirrenpätkän veiston dokumentointiin kului parisen tuntia. Tämä antaa jonkinlaista osviittaa työn vauhdikkuudesta. Tällä tekniikalla vähintään noin kahdeksankymmenen hirren veistäminen kestää useamman kymmenen työpäivää ja vaatii käytännössä ainakin yhden apumiehen silloin tällöin. Käsityönä tehty jälki on kuitenkin mielestäni vaivan arvoista:

160412-valmis-hirsinurkka-valitulos-2898 — Valmiita nurkkasalvoksia. Ämmä ei virnuile vaan hirret ovat hyvin tiivisti kiinni toisissaan.

Tässä olivat tämän veistotyylin keskeisimmät työvaiheet. Samaa kaavaa toistetaan kunnes kaikki hirret ovat kurkihirttä myöten tiivisti paikoillaan. Seuraavassa hirsirakentaminen-artikkelissa nähdään toivottavasti jo valmis kehikko ja tarkastellaan veistämisen aikaisia yllätyksiä, haasteita ja muutoksia saunarakennuksen rakenteisiin!

160412-varan-kalibrointi — Kynävaran kalibrointi

Rakennustyylien vertailua

Loppuun on huomautettava, että hirsityö perustuu paikallisin perinteisiin, ei standardeihin, joten jokainen rakentaja taaplaa tyylillään. Luotin itse Karin ratkaisuihin, joilla myös omistamamme mökki on pysynyt pystyssä pian 20 vuotta.

Jos tätä rakennusta vertaa Juha Telkkisen haapahirsisaunan rakentamiseen (kts. tietolähteet), niin huomataan, että allekirjoittaneen prosessista oikaistiin kahdessa kohtaa: hirteen tehtiin halkeamisura (eli tappouraa) alapintaan, ei yläpintaan. Hirsikehikkoon ei asennettu metallipultteja hirsien kiristämistä varten. Väitän, että näillä tekijöillä ei ole ihmeempää vaikutusta saunakokemukseen. Vanhojen saunojen ilmanvaihdon onnistumisessa hirsien rakoja on itse asiassa pidetty tärkeinä, savusaunassa ne ovat tosin myös paloturvallisuusriski.

Lisätietoja hirsirakentamisen hienouksista löydät esimerkiksi Risto Vuolle-Apialan Hirsityöt-kirjasta.

Saunarakennuksen sijoitus kokemuksellisesta näkökulmasta

Päivitetty 12.04.2016

Edellisessä artikkelissa paljastui, että saunan sijoittamista säätelee sekä laki että kunnallinen rakennuskäytäntö. Saunan sijoittaminen on voi olla haastavaa, erityisesti jos ollaan rakentamassa veden äärellä. Suomessa on kuitenkin tuhansia saunoja, joihin ei ole koskaan haettu rakennuslupaa. Lisäksi lain ”porsaanreikä” eli rakennuksen määritteleminen kiinteäksi, paikoillaan pidettäväksi tilaksi on inspiroinut lukuisia siirrettäviä sekä kelluvia saunoja rannoille ja pihoille.

Mutta luvan ja määräysten mukaisuus tai niiden nokkela kiertäminen ei takaa mitään rakennuksen arkkitehtoonisesta sopivuudesta tai ulkoasun esteettisestä miellyttävyydestä. Tässä artikkelissa esitän kysymyksiä ja korostan mahdollisuuksia sijoittamiseen liittyen, jotka jäävät jokaisessa projektissa vastuullisen suunnittelijan harkintakyvyn mukaan ratkaistaviksi.

Näkymä saunarakennukselle ja saunasta ulos

Aiemmin mainitun rantakaavan merkitys on nimenomaan ollut suojella rantaviivaa rakennuksilta, ei sinänsä auttaa saunaa sopeutumaan ympäristöönsä. Tässä tapauksessa on jo ajateltu kokemusta kollektiiviselle tasolla. Esteettisenä tavoitteena on pidetty miellyttävää, yhtenäistä rantaviivaa vedestä rannalle katsottuna, jota rakennukset eivät täysin riko. On totta, että ainakin tiheästi kaavoitetuilla mökkialueilla useampi katsoja näkee sinun saunasi jostain muusta kulmasta kuin mökkisi terassilta. Nämä kaksi näkökulmaa kannattaakin miettiä erikseen:

Mille saunarakennus näyttää ympäristössä?
Minne saunarakennuksen näkymät avautuvat, mille sijoituspaikassa tuntuu?

Suhde ympäristöön ja muihin rakennuksiin

Olemassa olevana pihapiiriin lisättävän saunan pitäisi sopia olemassa oleviin rakennuksiin tyyliltään, paikaltaan ja orientaatioltaan. Jätän tyyliseikat nyt sivuun, palaan niihin katto- ja ulkovuoriratkaisujen yhteydesäs.

Miten kauas sauna pistetään? Paloturvallisuusnäkökulmastakin sauna on hyvä sijoittaa erilleen. Pieni fyysinen etäisyys saunalle myös mahdollistaa rauhan ja yksityisyyden. Toiminnalliset vaatimukset voivat asettaa omia rajoituksiaan saunapaikalle. Sähkö, vesi, viemäröinti ja rakennuksen perustaminen; onko näiden suhteen tontilla rajoituksia? Entä millainen reitti saunalle johtaa, tarvitseeko sinne päästä autolla, traktorilla tai pyörätuolilla?

Jos sauna on harjakattoinen, kuten maasaunoja lukuun ottamatta suositeltavaa on, niin katon orientaatio kannattaa miettiä. Sen vaikutus avautuu alla olevasta kuvasta:

160410-rakennuksen-suunta-maastossa — Yksinkertaisen saunamökin orientaatio, eli katonharjan suunnan, merkitys mökin ulkonäköön. Kuva: Tommilla (toim.) Rakennan saunan 1986. Julkaistu Rakennustieto Oy:n luvalla.

Itse saunarakennus on hyvin näkyvä, mutta merkittävää on myös saunojien näkyvyys. Koska saunassa ja sen ympäristössä puuhaillaan usein vähissä pukimissa, kannattaa saunan vilvoittelualueiden ja sisätilojen ikkunoiden paikat pitää mielessä. Tämän merkitys korostuu luonnollisesti tiheästi asutetuilla ja pienillä tonteilla.

Mihin sauna kannattaa rakentaa – paikan kokemus

Näkymä vesistöön – tai edes luontoon - on ollut monen saunanrakentajan haaveena. Näkymän lisäksi läheisyys ja pääsy veteen on myös tavoiteltavaa. Kuivan maan saunojen viereen on viime vuosina ilmestynyt uimapaljuja tai kylpytynnyreitä, joissa voi japanilaiseen tapaan nauttia lämpimästä kylvystä ulkoilmasta riippumatta. Uiminen ja kylpeminen muistuttavat saunakokemuksen moniaistisuudesta, johon saunan paikka vaikuttaa myös muilla tapaa.

Aurinko ja tuuli

Tuuli- ja aurinko-olosuhteet antavat saunalle oman leimansa. Auringon lämpöä on Suomessa tarjolla rajatusti, mutta me suomalaiset otamme siitä mielellään kaiken irti. Tämä edellyttää sitä, että saunarakennukseen on ikkunoita etelä-länsi-sektorilla ja terassin tai muun jäähdyttelyalue on myös avoinna auringon suuntaan. Koska suomalaiset tuppaavat yleensä saunomaan iltaisin, on länsi tällöin tärkein ilmansuunta auringosta ja maisemasta nauttimiseen. Aamusaunoja voisi vastaavasti avata terassinsa itään tai kaakkoon.

Nykyaikainen rakentaja voi olla kiinnostunut myös auringosta energianlähteenä, erityisesti sähköverkon ulkopuolisilla mökeillä. Energiaa voi aurinkosähköpaneelien lisäksi kerätä aurinkokeräimillä, jotka muuttavat valon lämmöksi selvästi sähköä paremmalla hyötysuhteella.

Tuuliolosuhteet vaihtelevat Suomessa vuodenajan ja paikkakunnan mukaan. Ilmatieteenlaitokselta voi ostaa paikkakuntakohtaisia tietoja sääasemien kohdalta, samoin mäenharjoilla kasvaneiden puiden taipuminen kertoo vallitsevasta tuulesta. Alla oleva Tuuliatlaksesta peräisin oleva tuuliruusu kertoo, että eniten tuulta ympärivuoden saadaan etälä-länsisektorilta (eli keskimäärin lounaasta). Toisaalta talvisin kylmimmät tuulet puhaltavat päinvastaisesta suunnasta, pohjoinen-itäsektorilta. Tuuliatlaksen keskinopeuskartoista selviää myös paikallinen tuulimäärä, ellei se ole jo entuudestaan tuttu.

Tuuliruusut, tuulen nopeus ja keskimääräinen suunta Suomessa 1999-2008. Lähde: Tuuliatlas.fi

Saunomiskokemuksen kannalta olisi hyvä, mikäli jäähdyttelypaikoilta on mahdollisuus suojautua kovilta tuulilta. Kokemusta enemmän merkitystä tuulella on kiukaan toimintaan ja ilmanvaihtoon. Juha Telkkisen savusaunassa ”piippu” (eli lakeinen) sijaitsee tämän vuoksi vastakkaisella ilmansuunnalla, koillisessa, ilmanpaine-eron ja sitä kautta vedon maksimoimiseksi. Katon rajalla saa ja pitääkin siis tuulla reippaasti, mutta oleskelutila on hyvä suojata. Suojaa antavat muut rakennukset sekä puut ja pensaat. Hyviä ohjeita tuulen huomioimiseen saa Aurinkoteknillisen yhdistyksen Aurinko-oppaasta. Tässä kohtaa on pientä haastetta sen kanssa, että aurinkoa pitäisi saada luoteissektorilta, jonka tuulia pitäisi samaan aikaan suitsia. Toisaalta ympärivuotisessa käytössä ei-toivottu talvipuhuri puhaltelee tyypillisesti 180 astetta toisesta suunnasta, jolloin ratkaisu voi olla helpompi.

Oman saunarakennukseni saunan ikkuna katsoo suuntaa SSE ja L-kirjaimen muotoinen terassi avautuu voittopuolisesti länteen. Pukuhuoneesta astutaan kuitenkin luoteispuolelle, näkösuojaan. Sauna on rinteessä ja terassille tulee sen korkuinen kaide, että maisemista voi nauttia rauhassa ohikulkijoiden katseilta.

Saunan sijoittaminen ja lain vaatimukset

Päivitetty 09.04.2016

Saunan sijainti ympäristöön ja muihin rakennuksiin nähden vaikuttaa olennaisesti saunakokemukseen. Suomalaisen saunakokemuksen rakenteeseen kuuluuvat vaiheina mm. siirtymä ja vilvoittelu. Siirtymä on selkeästi myös henkinen toimenpide, normaalioloista pakeneminen tai tietynasteinen saunaan eristäytyminen. Erillinen saunarakennus tukee näitä toimintoja parhaiten.

Kaikissa tapauksissa erillisen saunarakennuksen pystyttäminen ei ole itsestäänselvä vaihtoehto. Saunan voi perustaa myös asunnon yhteyteen, jolloin puhutaan huoneistosaunasta. Omat kokemukseni mökkien sisälle integroiduista saunoista eivät ole kovin hyviä. Saunominen lämmittää varsinaista mökkiä, erityisesti useampikerroksisissa rakennuksissa. Pieniä tiloja sauna voi myös höyrystää ja ellei erillisiä pukeutumis- ja jäähdyttelytiloja ole, niin saunominen voi häiritä muita puuhailuja – ja toisinpäin. Muun muassa näistä syistä itse pidin erillistä saunarakennusta selvänä vaihtoehtona.

Joten aloitetaan omaan rakennukseensa sijoitettavan saunan ja lain näkökulmasta.

Erillisen saunarakennuksen sijoitus – mitä laki sanoo

Suomessa saunoja löytyy joka paikasta. Klassinen idylli on kirkasvetisen järven rantaan sijoittuva saunamökki. Mielikuvat eivät kuitenkaan aina kohtaa todellisia mahdollisuuksia– ainakaan mitä uudisrakentamiseen tulee. Erityisesti ranta-alueilla rakentamismahdollisuuksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset määräykset rakennusten sijoittamisesta. Tässä tapauksessa ranta-asemakaava (ent. rantakaava), joka kohdistuu ranta-alueeseen.

Toivoin alun perin voivani kertoa näistä jotain yleispätevää helpottamaan suunnittelua koko Suomessa. Valitettavasti Suomen rakennuslainsäädäntö loistaa tässä tapauksessa sekavuudellaan. Olen koonnut tähän artikkeliin ne muutamat yhteiset määräykset joita koko Suomessa noudatetaan haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan. Paras yleisohje on kysyä paikallisessa rakennusvalvonnasta voiko ajatellulle paikalle rakentaa, ja jos niin kuinka ison saunarakennuksen. Sama koskee myös korjaus- ja muutosrakentamista vanhoissa kohteissa, joihin voi parhaimmillaan liittyä myös rakennussuojelunäkökulmia.

Kaavat

Erilaisia kaavoja, eli yhteiskunnallisia suunnitelmia ja sääntöjä rakentamisen määrään ja laatuun riittää. Suurimmalla osalla niistä ei ole vaikutusta saunan sijoituksen suunnitteluun. Korkeimmalla tasolla vaikuttavat maakuntakaavat, joilla ohjaillaan lähinnä keskus- ja kehysalueiden suhteellista kehitystä. Kunnat laativat oman yleiskaavansa, mutta asemakaava on, se joka voi määrätä jotakin esimerkiksi omakotitalojen talousrakennuksista. Etelä-Suomessa ranta-alueilla mahdollisesti olemassa olevista ranta-asemakaavoissa (kts. esimerkiksi Porvoon ranta-asemakaava ) voidaan myös puhua saunoista.

Rakentamismääräykset ja rakennusjärjestys

Rantakaavan olemassaoloa todennäköisempää, on että saunan rakentajan kannalta tärkeimmät vaatimukset ja rajoitukset löytyvät kunnan rakennusjärjestyksestä. Rakennusjärjestys sisältää yleensä paljon yksityiskohtaisempia, yleensä myös saunoja koskevia määräyksiä. Vaikkapa Tuusulassa saa ainoastaan saunan (pinta-ala alle 30m2) rakentaa etäisyydelle 20 - 60 metriä rantaviivasta, muunlaisia rakennuksia ei lähtökohtaisesti hyväksytä.

Saunan sijoittamista koskettaa pari muutakin yleistä ja erillistä määräystä. Maankäyttö- ja rakennuslakia täydentää rakentamismääräyskokoelma. Sekin on valitettavasti niin epätarkka, että sille on olemassa tulkintaohjeita. Esimerkiksi ranta-alueen ulottuvuutta ei ole yksiselitteisesti määritetty, se on enintään 200 metriä vesistön rannasta. Rantavyöhyke on tätä kapeampi noin 50-150 metriä rantaviivasta oleva kaista, molemmissa tapauksissa näkyvyys vaikuttaa leveystulkintaan. Se, miten rannalle rakennetaan on lopulta rakennustarkastajan päätösvallassa.

Saunojen kohdalla lakiin sisältyy poikkeus, joka mahdollistaa saunan rakentamisen olemassa olevan asuinrakennuksen tai maatilan yhteyteen (tosin tietyin varauksin) Tämä onkin maankäyttö- ja –rakennuslain ainoa maininta saunasta…

Lupaviidakko ja yleinen byrokratian vieroksuminen ovat saaneet suomalaiset innovoimaan siirrettäviä, pyörien ja ponttoonien päälle rakennettuja saunoja. Vaikka nämä tynnyrisaunat ja lauttasaunat eivät äkkiseltään kuulosta kiinteiltä rakennuksilta, ei laintulkitsijoita kovin helpolla höynäytetä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 30.4.2004 t961) on tulkinnut autoonkin rakennetun saunan muine tiloineen rakennukseksi. Tällöin autosaunoja on joutunut hinaamaan lukaalinsa kauemmas rannasta. 2014 tapauksessa lauttasaunakin tulkittiin rakennukseksi, jolle piti joko hakea lupa, tai siirtää tai purkaa se. Jos lauttasaunassa on 20 hv (15kW) moottori tai 5,5m pituutta, niin se pitää rekisteröidä veneeksi.

Lopputuloksena rakennusmääräysten suhteen Suomessa vallitsee voimakas ”paikallisen sopimisen” perinne. Laki jää tavallaan toiseksi kuntakohtaiselle rakennusjärjestykselle sekä vallitsevalle (että suunnitellulle) kaavalle. Tästä seuraa se, että se mikä on mahdollista Tampereella ei välttämättä onnistuu Nokialla tai Lempäälässä. Lisäksi se antaa kunnalliselle rakennustarkastukselle lähes mielivaltaisen tulkintavallan kaikkien vaihtoehtoisten tulkintojen yli. Se tarkoittaa myös sitä, että ranta-alueelle saunaa suunnittelevan kannattaa ensimmäisenä konsultoida paikallista rakennustarkastusta.

Savusaunan sijoittaminen on säädeltyä

Joistakin yksityiskohdista löytyy yksiselitteisiä sääntöjä. Esimerkiksi Ympäristöministeriön Ympäristöopas 39 ottaa kantaan savusaunan sijoittamiseen ja toteaa, ettei palovaarallista rakennusta, kuten savusauna, saa sijoittaa 15 metriä lähemmäs omista tai 20 metriä lähemmäs muiden rakennuksista. Aiemmin mainitut kuntakohtaiset rakennusjärjestykset sisältävät usein tämän saman määritelmän. Vastaavia vaatimuksia on Suomessa ollut jo vuosisatoja, savusaunojen maine on ollut tunnettu. Samassa hengessä pitää muistaa, ettei lain perusteella saa rakentaa 5 metriä lähemmäs rajasta, vaikka tähänkin saattaa paikkakuntakohtaisesti olla asemakaavan sallivampia poikkeuksia. Palosuojelunäkökulmat on kuitenkin huomioitava silloinkin.

Seuraavassa artikkelissa syvennytään arkkitehtoonisiin seikkoihin saunan asemoinnissa.

Hirsien suojelu ennen rakentamista – sinistäjäsieni ja rautavihtrilli

Päivitetty 05.04.2016

Hapuilen jälleen suunnittelu- ja rakennusprosessin kuvailusta sivupolulle. Tällä kertaa aiheena hirsien suojaaminen pahalta maailmalta ennen varsinaista rakennuksen kasaamista.

Kun tukki on kuorittu, se voi alkaa välittömästi kuivumaan. Se on kuitenkin edelleen hyvin kostea ja se pitää varastoida niin, että kuivuminen onnistuu. Muuten puu alkaa pian kärsimään homeista ja sienistä. Hirsityömaalla rakennuspuut on ripoteltu ympäriinsä eivätkä kuorimattomatkaan puut odottele kevättä tiiviissä nipussa.

Sinistäjäsieni vaanii kosteaa mäntyä

Varoittavana esimerkkinä sienistä alla oleva valokuvaa. Kerroin aiemmin, että keräsin työmaalta sytykkeeksi muovipussin männyn vähäkaarnaista kuorimajätettä pohjalle ja nostin sisälle ”kuivumaan”. Kahdessa viikossa joillekin siivuille kävi. Eivät ne umpinaisen pussin pohjalla kuivuneet, mutta lämpenivät sen verran 5 asteen yläpuolelle, että sinistäjäsieni pääsi valloilleen.

160326-sinistajasieni-2vkoa — Kaksi viikkoa muovipussin pohjalla muiden lastujen joukossa +10C asteessa muhinut männynlastu on selvästi sinistynyt.

Sinistäjäsieni on yleisnimi joukolle käytännössä kaikkialla asustavia sienilajeja, jotka kostean männyn pintaan (myös kuoren alle) päästessään värjäävät sitä. Sinistäjä sieni on honkarakentajalle lähinnä ulkonäköhaitta sillä se ei lahota puuta, kuten lahottajat sienet. Joidenkin tietojen mukaan sinistäjäsieni voi jopa parantaa puun kestävyyttä muita vaaroja vastaan.

Ulkonäkötekijänä se on merkittävä, sillä se värjää puun kuorikerrosta pintaa syvemmältä. Sen vaikutukset häviävät ajan myötä normaalin harmaantumisen alta, mutta jos haluaa kyllästää tuoreen vaalean seinän johonkin läpikuultavaan sävyyn, pitäisi sinistymistä torjua.

Ensisijainen konsti sinistymien estoon on tehokas kuivatus tai säilytys niin viileässä, ettei sieni vielä herää eloon. Asiasta löytyy internetlähteistä epäyhtenäisiä tietoja, mutta joidenkin väitteiden mukaan myös hyvin korkea kosteus pitäisi sinisyyden kurissa, tosin muut homeet voivat tällöin iskeä puuhun kiinni. Toisaalta taas myös koneellinen kuivattaminen voi luoda otolliset olosuhteet homeiden ja sienien kasvulle sen jälkeen kun rakennuspuu on asennettu käyttökohteeseensa (http://puusuutari.blogspot.fi/2016/01/sahatavaran-laatu-ja-maalaaminen.html ) Päätän tämän seuraavaan Tanelin Luoman Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä löytyneeseen lainaukseen :

”Sinistäjäsienten rihmasto kasvaa, jos puun kosteus on 30 – 120 % ja ihanteellinen lämpötila + 22°C - + 28 °C ja kasvulämmön raja-arvot ovat – 3°C- + 40 °C (Siikanen 2008, 76.; Siikanen, U. 2008. Puurakentaminen. Tampere: Rakennustieto Oy)”

Hirsien suojauskokeilu rautavihtrillillä

Omalla kohdallani alkoi huoli sinistäjäsienen ja homeiden vaikutuksesta kalvaa mieltä yllämainitun havainnon jälkeen, kun kaarnan alta oli suurella vaivalla raaputettu esiin kauniin vaaleaa hirrenpinta. Vaikka talvikaadettujen mäntyjen pitäisi olla suhteellisen hyvin suojassa sinistymiseltä, mietin vaihtoehtoja suojata puita. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tuli esiin rautavihtrilli.

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti (rauta II sulfaatti, ferrosulfaatti) on puun pintakäsittelyyn soveltuva kemiallinen yhdiste, jota käytetään myös multamaalien, kuten punamullan jonkinlaisena sideaineena. Se myös hidastaa homehtumista sekä sienten toimintaa. Se hapettaa metallia, joten sitä täytyy käyttää harkitusti etteivät naulat ruostu tai rappaukset värjäydy. Rautasulfaatti harmaannuttaa puuta auringonvalossa ennenaikaisesti, mikä voi sopia erityisesti jos tavoitteena on kelohonkaa muistuttava harmaa hirsipinta. Toisaalta rautavihtrillillä käsitellyn pinnan voi myöhemmin myös maalata, joten se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Passiivipuutaloblogissa on hyviä esimerkkikuvia vihtrillikäsittelyn tuloksista: http://www.passiivipuutalo.com/2013/07/rautavihtrilli-ja-epasiistit-suolot.html

Nämä ominaisuudet vetosivat minuun, mutta netissä varoiteltiin, ettei aine välttämättä tartu tai vaikuta pyöröhirteen. Joten ei auta kun kokeilla. Joten hirsiveistäjän kanssa virittelimme kaksi vajaan metrin mittaista testihirrenpätkää. Toinen hirsi käsiteltiin rautavihtrillillä (n. 500g/10L seossuhde) ja toinen ei.Kuva ennen käsittelyä yllä ja seuraava päivänä alla. Käytetty Herdinsin vihtrilli löytyi K-Raudan hyllystä ja sisältää sulfiitin lisäksi harmaat vesipetsiä, joka värjää puun pinnan lyhytaikaisesti harmaaksi.

160325-ABtesti-vihtrilli-day0 — Rautavihtrillikoe, päivä 0: koe alkaa. Kaksi vastikään kuorittua hirren pätkään, joista pidempi käsitellään rautasulfiitilla.

Hirret nostettiin käsittelyn jälkeen eteläseinustalle ottamaan kevätaurinkoa. Palaan Kuvat ennen käsittelyä ja seuraavana päivänä alla. Hirret nostettiin sitten eteläseinustalle ottamaan kevät aurinkoa ja palaan asiaan huhtikuun lopussa, kun vesisateen, auringonvalon, ja vihtrillin yhteisvaikutukset voivat näkyä kunnolla.

Taustalla oli myös ajatus testata, voisiko hirsikehikon ulkopinnat käsitellä kauttaaltaan jo ennen kasausta loppusijoituspaikalle ei-toivottujen värjäytymien estämiseksi. Alla oleva kuva on seuraavalta päivältä näyttää harmaan petsin sävyn selvästi.

Rautavihtrilli koe, päivä 1 — Rautavihtrilli koe, 1. päivä käsittelyn jälkeen.

Lähteitä:

http://www.kysy.fi/kysymys/sinistajasieni-puun-pinnalla-sisalla-asunnossaonko-haittaa-terveydelle-ja

http://www.puuhuolto.fi/Opas/Tunne_puuraakaaineen_lahoviat_opas.pdf

http://www.kp24.fi/uutiset/305531/Panu-Kaila-Puunsuoja-on-puunsy%C3%B6j%C3%A4 Kailan skeptinen näkemys rautavihtrillin hyötyihin

Suomalaisten monimutkainen saunarituaali kokemuskartalla

Päivitetty 07.04.2016

Suunnittelun alalla taloudellisesti kovinta kasvua nauttii tällä hetkellä palvelumuotoilu. Tämä vasta viime vuosina vakiintunut suunnittelutyön sarka koskee nimensä mukaisesti erilaisten palvelujen suunnittelua. Sen pohjoisamerikkalaiset juuret kietoutuvat pankkipalvelujen ympärille, mutta siihen liittyvillä toimintatavoille on muodostunut tarvetta erityisesti sähköisen asiakas-ja itsepalvelun tultua pysyvästi henkilökohtaisen kanssakäymisen rinnalle. Palvelumuotoilun työkaluista asiakas tai kokemuspolku (customer journey; experience map) soveltuu myös saunaelämysten miettimiseen.

Tein itse saunomiskokemuksesta matkakartan ja yllätyin miten monimutkainen siitä tuli! Jouduin erottelemaan toisistaan yksityissaunassa sekä yhteiskäytössä olevassa saunassa saunomisen saadakseni siitä esityskelpoisen tähän julkaisuun. Näkökulma on yleisesti ottaen omasta saunomisestaan vastuullisen toimijan, esim. puolustusvoimien palveluksessa joku muu voi ohjata saunatoimia. Varsinaiset saunanlämmittäjän toimet on eroteltu omiksi sarakkeikseen.

160329-kokemuspolku - saunojan pov — Kokemuskartta (experience map) saunomisesta eri vaiheineen ja etappeineen (sarakkeet). Yksi näkökulma, jota on analysoitu toiminnan, toiveiden ja huolien kannalta (rivit)

Tein kartat omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella. Jätin tarkoituksella pois erityisesti löylyttelyrituaalia ja ”oikeaa” saunomistapaa kuvailevat adjektiivit. Toisaalta mukana on erityisesti likinäköistä saunassa huolettavia kysymyksiä.

Kartan ei pitäisi sinänsä paljastaan suomalaiseen saunaan tottuneelle mitään uutta. Uutta sen sijaan voi olla, se miten paljon valmisteltavaa ja hoidettavaa saunomiseen liittyy. Auton tankkaaminen parin viikon välein tuntuu ikävän vaivalloiselle, mutta se on kertaluokkaa yksinkertaisempi toimenpide kuin saunominen!

Kartta näyttää aluksi varsin monimutkaisella. Yhtenä esimerkkinä esimerkiksi saunavarusteet ovat niin pitkä lista, ettei se olisi kartalle mahtunut. Siihen katsoin kuuluvaksi seuraavaa:

Pesuaineet
Pyyhkeet ja laudeliinat
Hygieniatarvikkeet (kammat, parranajovälineet, deodorantit jne.)
Vihdat ja vastat
Uimavarusteet
Saunapipot, suihkusandaalit ja avantotossut jne.
Vaihtovaatteet
Juomat ja eväät

Älylaitteet, kannettavat radiot ja kylmälaukut jätin listalta pois, vaikka nekin saattavat mukana tai pukuhuoneen sähköpistokkeessa roikkua. Opetus on kuitenkin se, että saunominen on ilman saunanhoitovastuutakin aikamoista välineurheilua!

Kartta nostaa esille millaisia huolia ja toiveita kokemuksen eri vaiheisiin liittyy. Nämä liittyvät sekä matkaetappien että saunojien erilaisiin tarpeisiin. Huolet ja toiveet ovat jossain määrin yksilöllisiä, jossain määrin jaettuja. Oman saunansa kohdalla kannattaa huolehtia ensisijassa omista tarpeistaan eikä kuvitella mitä kaikkea esim. tasavallan presidentti voisi tarvita. On hyvin mahdollista, ettei hän koskaan ehdi teille saunaan.

160329-kokemuspolku - saunavastaavan pov — Saunanlämmittäjän näkökulma saunomiseen. Omatoimisaunojalla tämä näkökulma yhdistyy edelliseen, joten hommaa riittää. Esitetty selkeyden vuoksi omassa kaaviossaan.

Kokemuskartoituksen menetelmästä

Karttoja voi tehdä erilaisista näkökulmista. Tein itse kaksi karttaa, yhden saunojalle, toisen saunanlämmityksestä ja kunnossapidosta vastaavalle. Kartta sisältää monia toimia, joista kaikki eivät kuulu jokaisen jokaiseen saunakertaan, mutta joiden pitäisi olla ymmärrettäviä kaikille saunojille. Siitä puuttuu isona osa-alueena sosialisointi ja seurustelu sekä muista saunojista huolehtiminen. Tämä värittää erityisesti pienten lasten huoltajien saunomista ja heille voisi hyvin laatia oman kartan. Lasten hoitoon liittyy joitakin laadullisesti erilaisia toimia, vaikkapa vessatoimiin ja turvallisuudesta huolehtimiseen, mutta ennen kaikkea kysymys on isommasta määrästä hommia

Kartta on ensisijassa suuntaa antava ja tarjoaa myös paljon sivupolkuja. Tulen viittaamaan siihen myöhemmin puhuessani suomalaisen saunarituaalin rakenteesta, jota saunasuunnittelun pitää omalta osaltaan tukea. Karttaa voisi jatkaa pystysuunnassa vielä uusilla sarakkeilla täydentämään kokemustavoitteita.

Koska kartat ovat jossain määrin yksilöllisiä ja riippuvaisia suunniteltavan kohteen yksityiskohdista (omakotitalon kellarisauna vs. matkailukeskuksen elämyssauna), riittävät nämä esimerkit varmasti uusien, tapauskohtaisten karttojen ideoimiseen. Perusrunkoa vaiheineen ja etappainen kannatta kuitenkin ehdottomasti hyödyntää!

Karttojen tekemisestä voi opiskella lisää esimerkiksi täältä: http://adaptivepath.org/ideas/the-anatomy-of-an-experience-map/. Karttojen tekemistä ei voi kuitenkaan orjallisesti ohjeistaa yleispätevästi. Niin rivit kuin sarakkeetkin on suunnittelijan mietittävä tapauskohtaisesti.

Kokemuskartan hyödyntäminen suunnittelussa

Tämänkaltaisten suunnitteluvälineiden käyttö paljastaa yleensä, että rutiininomaiset käytännöt ovatkin varsin monimutkaisia. Rutiinien monimutkaisuus ainoastaan häviää näkyvistämme, kun olemme aikojen saatossa oppineet selviytymään niistä lähes automaattisesti. Tämä koskee myös saunomista. Kun on suunnittelemassa saunaa vaikkapa edes omaan käyttöön, on syytä ymmärtää mitä kaikkea sen käyttöön liittyy. Palvelua suunnittelevalle saunojien sielunmaiseman laajempi ymmärtäminen voi paljastaa uusia mahdollisuuksia helliä asiakkaita.

Mitä hyötyä tällaisesta mallista on kokemukselliselle suunnittelulle? Suunnittelun aikana suunnittelijan pitäisi huolehtia siitä, että saunatila ja -varusteet (saunayrittäjille myös palvelu) pystyvät vastaamaan matkan varrella oleviin haasteisiin. Kartan alareunassa mainitut huolet ovat sellaisia, joihin erityisesti muille sauna suunnitteleva joutuu syventymään vakavasti. Omassa saunassa riittää, että on mietitty paikka omille silmälaseille ja pefletille.

Suomessa saunapalveluita ja -yrittäjyyttä edistävä Sauna from Finland -verkosto on tuottanut saunapalveluiden laatukäsikirjan. Käsikirjan osana myös heillä on kokemuskarttaa vastaava monesta askeleesta koostuva työkirja, jonka avulla saunapalveluita arvioidaan. Sauna from Finlandin laatumerkki myönnetään saunoille, jotka onnistuvat palvelemaan saunojia joka askeleella.

Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland